Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Kaupunginhallitus Sj/

Transkriptio

1 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) 792 Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle oppivelvollisuusiän nostamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta HEL T Lausunto päätti antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavan lausunnon: pitää tärkeänä hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa nuorten siirtyminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen, vähentää opintojen keskeyttämisiä, joustavoittaa siirtymisiä koulutuksesta toiseen ja pidentää nuorten työuria. Samoin kaupunginhallitus pitää tärkeänä tavoitetta, jonka mukaan jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. esittää, että lain valmistelussa otetaan paremmin huomioon Helsingin erityispiirteet ja moninaisuus, sillä nyt esitetyssä muodossa oppivelvollisuuslain toimeenpano Helsingissä tulisi olemaan monimutkaista ja joiltakin osin epäselvää. Hakeutumisvelvoitteen ja oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta Helsingissä Helsingin alue eroaa muusta maasta merkittävästi siinä, että Helsingin alueella on lukumääräisesti paljon sekä perusopetuksen että toisen asteen koulutuksen järjestäjiä. Perusopetusta Helsingissä järjestetään kaupungin peruskouluissa, ns. sopimuskouluissa sekä yksityisissä ja valtion peruskouluissa, yhteensä 147 peruskoulussa. Helsingissä toimii yhteensä 37 suomen- ja ruotsinkielisen lukiokoulutuksen järjestäjää. Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjiä on Helsingissä 14. Lisäksi useampi toimija järjestää nuorten työpajatoimintaa ja kaupunki hankkii etsivän nuorisotyön palveluita neljältä palveluntuottajalta. toteaa, että lakiesityksessä ei määritellä, kuka tai mikä taho vastaa oppivelvollisuuden kokonaisuudesta. Esityksen mukaan perusopetuksen järjestäjä valvoo oppivelvollisen hakeutumista perusopetuksen jälkeisiin opintoihin ja koulutuspaikan vastaanottamista. Oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta kuuluu esityksen mukaan toisen asteen koulutuksen järjestäjälle. Monissa

2 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) tapauksissa ilmoittaminen koulutukseen hakemisesta ja paikan vastaanottamisesta jää oppivelvolliselle itselleen. Ottaen huomioon koulutuksen järjestäjien sekä koulujen ja oppilaitosten moninaisuuden ja monilukuisuuden Helsingissä lienee käytännössä mahdotonta valvoa hakeutumisvelvoitetta toisen asteen koulutukseen ja muihin oppivelvollisuuden suorittamispaikkoihin sekä oppivelvollisuuden suorittamista perusopetuksen jälkeisenä vuonna, ellei laissa määritellä tarkemmin vastuussa olevaa viranomaista. Lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että koulutuksen järjestäjälle asetettu velvoite selvittää vaihtoehtoja saman tai muiden koulutuksen järjestäjien koulutuksessa silloin, kun opiskelija on keskeyttämässä opintojaan, on Helsingissä ongelmallista koulutuksen järjestäjä- ja oppilaitoskentän moninaisuuden takia. Lakiesityksen perusteluissa todetaan perusopetuksen jälkeisen koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta nuorisolain mukaan luovuttaa nuoren kotikunnalle sellaisen nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot, joka alle 25-vuotiaana keskeyttää opintonsa ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa etsivä nuorisotyö joutuu huolehtimaan oppivelvollisista, mikä ei liene oppivelvollisuuslain tarkoitus. Esityksen mukaan oppivelvollisuusiän pidentämisessä 17 vuoteen valmistavien koulutusten asema nousee keskeiseen asemaan. Kaikilla helsinkiläisillä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ei ole järjestämislupaa ohjaaviin ja valmistaviin koulutuksiin, jolloin oppivelvollisista huolehtiminen jää viime kädessä vain muutamille ohjaavia ja valmistavia koulutuksia järjestäville koulutuksen järjestäjille. Tämä asettaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät keskenään epätasaarvoiseen asemaan, erityisesti kun ottaa huomioon suunnitelmat ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän muuttamisesta suorituksiin perustuvaksi. Taatakseen kaikille ohjaaviin ja valmistaviin koulutuksiin osoitetuille oppivelvollisille opiskelupaikan koulutuksessa koulutuksen järjestäjä joutuu vähentämään tutkintoon johtavaa koulutusta. pitää tärkeänä, että asia otetaan huomioon järjestämislupien uudistamisprosessissa ja rahoituksen kohdentamisessa. Yhtenä vaihtoehtona kaupunginhallitus esittää ohjaavien ja valmistavien koulutusten vapauttamista koulutuspaikkojen säätelystä. Koulutustarjonta sekä koulutus- ja nuorisotakuun toteuttaminen Helsingissä toteaa, että Helsingissä ei ole mekanismia, jolla lähes 50 toisen asteen koulutuksen järjestäjää voisivat säädellä tai sopia riittävän koulutustarjonnan perusopetuksen päättäville

3 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) oppivelvollisille. Lakiesityksen perusteluissa todetaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtuudesta määrätä oppivelvollisille suunnatusta koulutustarjonnasta. Tämä koskee ammatillista peruskoulutusta, ei lukiokoulutusta, jonka tarjonnan laajuutta ei säädellä. Se, miten opetusja kulttuuriministeriö tätä valtuuttaan käyttäisi esimerkiksi Helsingissä, jää epäselväksi. korostaa sitä, että oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen lisää perusopetuksen päättävien mahdollisuuksia päästä toisen asteen koulutukseen, mutta se vähentää yli 17-vuotiaiden vailla toisen asteen koulutusta olevien mahdollisuuksia päästä koulutukseen. Helsingissä on yli ilman toisen asteen koulutusta olevaa alle 25- vuotiasta nuorta. Helsingin kaupunki on hakenut ja saanut ammatilliseen koulutukseen lisää aloituspaikkoja. Muut ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat hakeneet vähän lisäpaikkoja ja saaneet myös suhteellisen vähän näitä paikkoja. Helsinkiin hakeutuu nykyisellään noin 30 % ulkokuntalaisia sekä lukio- että ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutuspaikkoja Helsingin kaupunki turvaa peräti 60 %:lle perusopetuksen päättävästä ikäluokasta. Ammatillisen peruskoulutuksen aloitus- ja kokonaispaikkamäärä ei ole riittävä koulutus- ja nuorisotakuun toteuttamiseksi Helsingissä. Useita laissa säädettäviä asioita toteutetaan jo nyt tuloksellisesti Helsingissä. Perusopetuksen päättävistä lähes jokainen hakee yhteishaussa. Vuonna 2013 vain 53 oppilasta 9. luokalta ja 5 oppilasta perusopetuksen lisäopetuksesta ei hakenut yhteishaussa. Selvityksen perusteella näistä oppilaista osa hakeutui erityiskouluihin tai nivelvaiheen koulutuksiin. pitää tärkeänä, että jokaiselle nuorelle löytyisi perusopetuksen jälkeen innostava ja motivoiva koulutuspaikka. Perusopetuksen jälkeisten ns. nivelvaiheen koulutusten koulutustarjonta on laaja Helsingissä. Jokaiselle ilman toisen asteen tutkintoon johtavaa koulutuspaikkaa jääneelle helsinkiläiselle nuorelle on ollut tarjolla opiskelupaikka perusopetuksen lisäopetuksessa, valmistavissa ja ohjaavissa koulutuksissa tai jokin muu mielekäs vaihtoehto kuten työpajatoiminta. Tarjonta ja kysyntä eivät ole kuitenkaan täysin kohdanneet. Monet nuoret jäätyään ilman tutkintoon johtavaa koulutuspaikkaa eivät ole motivoituneet hakeutumaan perusopetuksen jälkeisiin nivelvaiheen vaihtoehtoihin. Nähtäväksi jää, miten haasteelliseksi muodostuu näiden nuorten saattaminen toisen asteen koulutuksiin oppivelvollisuuden ja ääritilanteissa koulutuspaikan osoittamisen myötä. Kaupungin etsivän nuorisotyön toimija Tulevaisuustiski on hoitanut ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneiden, ei paikkaa

4 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) vastaanottaneiden sekä ei toiselle asteelle syksyllä opiskelemaan saapuneiden ohjausta. Nuorisolain 2011 muutokset ovat mahdollistaneet tiedonsiirrot. Esimerkiksi kesällä 2013 opetusvirasto toimitti Tulevaisuustiskille lähes 550 toisen asteen koulutuspaikkaa jääneen nuoren tiedot. Kohderyhmän nuorista Tulevaisuustiski tavoitti kahden ensimmäisen viikon aikana lähes 80 % ja tämän jälkeen lähetetyn kirjeen perusteella vielä lopuista nuorista suurimman osan. pitää epärealistisena lakiesityksen perusteluissa esitettyä valtakunnallista arviota 300 nuoresta, joille Opetushallitus osoittaisi koulutuspaikan. Viime vuosina Helsingissä yhteishaussa ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneitä nuoria on ollut noin Näistä nuorista vain osa hakeutuu valmistaviin ja ohjaaviin koulutuksiin, nuorten työpajatoimintaan tai Tulevaisuustiskin ohjaukseen. Jo Helsingissä osoitettavien opiskelijoiden lukumäärä on todennäköisemmin useampi sata. pitää yhteishaun aikaistamista myönteisenä asiana. Mikäli yhteishakua voidaan aikaistaa siten, että peruskoulun päättöluokkalaiset saisivat tietää valintatulokset ennen peruskoulun päättymistä, se olisi oppilaan kannalta hyvä asia. Oma tuttu oppilaanohjaaja voisi vielä auttaa ja neuvoa nuorta, mikäli hän ei joko päässyt ensisijaisesti toivomaansa opiskelupaikkaan tai ei saanut opiskelupaikkaa lainkaan. Perusopetuksen näkökulmasta pitää kuitenkin varmistaa, ettei yhteishaun aikaistamisesta ole opetukselle haittaa 9. luokan päättövaiheessa. Opetuksen ja oppimateriaalien maksuttomuus toteaa, että lakiesityksen perusteluissa esitetyt laskelmat oppivelvollisille maksuttomien oppimateriaalien kustannuksista eivät ole realistisia laadukkaan koulutuksen ja koulutuksen uudistamisen näkökulmasta. Oppimateriaalikustannuksia on tarkasteltu liian kapeasti ja yksipuolisesti ja kustannukset on arvioitu liian pieniksi. pitää välttämättömänä ammatillisen ja lukiokoulutuksen monipuolista ja kokonaisvaltaista uudistamista, jotta opiskelijoille voidaan turvata tulevaisuuden tiedot ja taidot yhteiskunnan ja työelämän muuttuessa. Tietoteknologian ja verkon käytön, tiedonhankinnan ja -käsittelyn sekä ajankohtaisen tiedon merkitys on korostunut viime vuosina. Perinteiset, painetut oppikirjat vastaavat varsin huonosti ajankohtaisiin tietoyhteiskunnan asettamiin uusiin osaamisvaateisiin ja haasteisiin. Ylioppilaskirjoitukset suoritetaan sähköisinä vuodesta 2016 alkaen niin, että vuonna 2019 kaikkien aineiden kokeet tehdään sähköisesti.

5 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa käytetään sähköisen vastaamisen lisäksi erilaisia ainekohtaisia sovellusohjelmia ja tietokantoja. Ennen sähköisiin yo-kokeisiin siirtymistä lukioissa harjoitellaan sähköisessä oppimisympäristössä opiskelua ja toimimista. Monissa lukioissa opiskelussa käytetään jo tällä hetkellä sähköisiä oppimisympäristöjä ja opiskelijat käyttävät henkilökohtaisia kannettavia tietokoneita opiskelussaan. Lukioiden opettajat ovat kouluttautuneet sähköisten ympäristöjen hyödyntämiseen opetuskäytössä ja monipuolistaneet opetusmenetelmiään. Siirtyminen takaisin pelkästään oppikirjojen käyttöön olisi hyppäys taaksepäin. toteaa, että toisen asteen koulutuksen oppimateriaalikustannuksia ei ole järkevää ja tarkoituksenmukaista laskea pelkästään oppikirjakustannusten mukaan, vaan kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille hankittavan kannettavan tietokoneen kustannusten mukaisesti. Vuonna 2014 Helsingin kaupungin lukioissa on 2616 aloituspaikkaa. Kannettavien tietokoneiden hankinta tälle opiskelijamäärälle maksaisi noin 1,4 miljoonaa euroa. Stadin ammattiopiston aloituspaikkamäärä on 3207 ja tälle opiskelijamäärälle kannettavista tietokoneista tulisi kustannuksia noin 1,8 miljoonaa euroa. Lisäksi ammatillisissa opinnoissa opiskelijat kustantavat itse sellaisia työvälineitä, jotka ovat henkilökohtaisia, jäävät opiskelijan käyttöön koulutuksen jälkeen, ovat ko. alalla yleisesti omia työvälineitä ja joita ei voi kierrättää. Esimerkiksi hiusalalla opiskelijalle syntyvät työväline- ja materiaalikustannukset ovat opintojen aloitusvuonna arviolta n euroa. Toisen asteen opintoihin sisältyvät vierailut museoihin, näyttelyihin, messuihin ja muihin erilaisiin tapahtumiin tulee myös ottaa huomioon osana opiskelusta syntyviä kustannuksia. Vierailut ovat pedagogisesti harkittuja ja tukevat opiskeltavien asioiden oppimista. Huolena on, että tällaiset tapahtumat jäävät pois ensimmäiseltä vuodelta, jos opiskelijoille ei saa syntyä opiskelusta kustannuksia. Tämä kaventaisi opettajan pedagogisia ratkaisuja ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan ammatilliseen kasvuun kuuluvaa ammatti-identiteetin kehittymistä. Messu- ja opintokäynneillä vahvistetaan ammattialaan ja koulutukseen kiinnittymistä, mikä osaltaan vähentää opintojen keskeyttämistä. Oppimateriaalien maksuttomuus on kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan ongelmallinen myös tasa-arvon näkökulmasta. Lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa on yleistä, että samassa opiskelijaryhmässä opiskelisi sekä oppivelvollisia että oppivelvollisuusiän ylittäneitä opiskelijoita (ensimmäisen sekä toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita). Opiskelijoiden kannalta olisi

6 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) epätasa-arvoista, jos osa ryhmän opiskelijoista saisi maksuttomat opiskeluvälineet ja osa joutuisi kustantamaan ne itse. Maksuttoman oppimateriaalin ongelmallisuutta lisää se, että osaa oppikirjoista käytetään myös koko opintojen ajan eikä vain ensimmäisenä vuonna. Lukiolainen tarvitsee valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin myös ensimmäisen vuoden oppikirjoja. Jos hän joutuisi luovuttamaan pois ensimmäisen vuoden maksuttomat oppikirjat, hän joutuisi hankkimaan ne joka tapauksessa myöhemmin aloittaessaan valmistautumisen yo-kirjoituksiin. Oppimateriaalien maksuttomuus nostaa huomattavasti koulutuksen järjestäjille aiheutuvia kustannuksia, mikä on ristiriidassa toiselle asteelle suunnattujen säästötavoitteiden kanssa. Lakiesityksessä yhä niukkenevia resursseja käytetään esimerkiksi tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevien nuorten opiskelutarvikkeisiin, vaikka suurin osa kohderyhmän nuorista ja heidän huoltajistaan pystyy itse hankkimaan tarvittavat opiskelutarvikkeet. pitää tärkeänä, että kohdennetut toimenpiteet ja resurssit tulisi suunnata kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Opintojen keskeyttäminen Opintojen keskeyttämisen vähentäminen on tärkeä tavoite. Lakiehdotuksen mukaan jokaiselle nuorelle osoitetaan koulutuspaikka, mutta ei voida taata, että se on nuoren toiveiden mukainen. Väärä alan valinta johtaa usein opintojen keskeytymiseen. Jos oppivelvolliselle ei löydy selvityksistä huolimatta toista opiskelupaikkaa eikä opiskelija halua siirtyä valmistavaan koulutukseen, joutuu opiskelija pakon edessä opiskelemaan vuoden väärällä alalla. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti sekä oppivelvollisen motivaatioon yleisesti opiskelua kohtaan että muun opiskelijaryhmän toimintaan. Lisäksi vaarana on, että opiskelija tulee keskeyttämään opintonsa oppivelvollisuusiän päätyttyä, jolloin ongelma vain siirtyy vuodella eteenpäin. Oppivelvollisuus ei sinänsä tuo lisää tukea niille heikommassa asemassa oleville nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja oppimisen valmiudet ovat heikot toisen asteen opintojen onnistumisen näkökulmasta. Pakottamalla heikoimmassa asemassa olevat nuoret vastentahtoisiin koulutuksellisiin velvoitteisiin vaikeutetaan ja kavennetaan heidän asemaansa entisestään. Ehdotettu sakkomaksukaan ei välttämättä johda haluttuun lopputulokseen, koska osa näiden nuorten huoltajista ei pysty syystä tai toisesta huolehtimaan nuoren asioista eikä maksuvelvoitteesta.

7 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Käsittely pitää tärkeänä, että oppivelvollisuusiän pidentämisen lisäksi parannetaan opettajien pedagogisia taitoja ja ohjauksellista osaamista, tuetaan eri tavoin peruskoulun ja toisen asteen nivelvaihetta ja mahdollistetaan entistä joustavammin yksilölliset opintopolut. Esityksessä esiin tuotu oppivelvollisuuden suorittaminen ammatillisena kuntoutuksena on Helsingin näkökulmasta positiivinen uudistus. Oppivelvollisen mahdollisuus esimerkiksi kuntoutuksellisena toimenpiteenä siirtyä työjaksolle tai muuhun koulutukseen kuin siihen, mihin hänet on valittu tai osoitettu, lisää aikaisemmin kuntoutuksellisista syistä keskeyttäneiden mahdollisuuksia suorittaa kuntoutuksen aikana opintoja ilman opintojen keskeytystä. Oppivelvollisuuden loppuvaiheessa maahan tulleet nuoret kiinnittää erityistä huomiota oppivelvollisuuden loppuvaiheessa maahan tulleiden nuorten asemaan ja koulutukseen. Helsingin perusopetukseen valmistavassa opetuksessa on tällä hetkellä noin 120 yläasteikäisenä maahan muuttanutta nuorta. Heidän osuutensa on 30 % kaikista perusopetuksen valmistavan opetuksen oppilaista. Nämä nuoret ehtivät nykytilanteessa käydä muutaman vuoden peruskoulua oppivelvollisuusiässä. Osalle heistä on haasteellista siirtyä toisen asteen opintoihin, koska he eivät nykyisen oppivelvollisuuden aikana ennätä saada suomalaista peruskoulua vastaavia tietoja ja taitoja, joita toisen asteen koulutuksessa pääsääntöisesti edellytetään. Myös nykyisten valmistavien koulutusten edellytyksenä on, että opiskelijalla on Suomen perusopetuksesta saadut valmiudet tai muuten riittävät valmiudet. Lakiesityksessä mainitaan vain perusasteen jälkeiset koulutusvaihtoehdot. Nämä koulutusvaihtoehdot eivät kuitenkaan kohdennu niille nuorille, jotka eivät ennätä saada peruskoulun päättötodistusta tai vastaavia valmiuksia perusopetuksen aikana. Jotta myös nämä nuoret saadaan tarpeitaan ja valmiuksiaan vastaavaan koulutukseen, heidän oppivelvollisuuteensa tulisi kuulua oikeus saada peruskoulussa perusopetusta pidempään tai heidät tulisi ohjata opiskelemaan aikuisille tarkoitettuja peruskouluopintoja. Lisäksi valmisteilla olevaan ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteet tulisi olla sillä tavoin joustavat, että niissä voisi opiskella myös sellainen ammatilliseen koulutukseen suuntautunut nuori, jolla ei vielä ole kaikkia suomalaisesta peruskoulusta saatuja valmiuksia. Esteelliset: Pilvi Torsti

8 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Vastaehdotus: Lasse Männistö: Hyväksytään lausunto opetuslautakunnan esityksen mukaisena. Kannattaja: Hannu Oskala Äänestys: JAA-ehdotus: Esityksen mukaan EI-ehdotus: Hyväksytään lausunto opetuslautakunnan esityksen mukaisena. Jaa-äänet: 3 Osku Pajamäki, Sirpa Puhakka, Kaarin Taipale Ei-äänet: 10 Juha Hakola, Nina Huru, Arja Karhuvaara, Emma Kari, Otso Kivekäs, Tuuli Kousa, Lasse Männistö, Hannu Oskala, Marcus Rantala, Tatu Rauhamäki Tyhjä: 0 Poissa: 2 Laura Rissanen, Pilvi Torsti Äänin 10-3 (2 poissa) kaupunginhallitus hyväksyi jäsen Männistön vastaehdotuksen mukaisesti muutetun lausunnon. Esittelijä Lisätiedot apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen Maria Nyfors, kaupunginsihteeri, puhelin: maria.nyfors(a)hel.fi Liitteet 1 Hallituksen esitysluonnos Otteet Ote Opetus- ja kulttuuriministeriö Otteen liitteet Muutoksenhakukielto, valmistelu Lausuntoehdotus

9 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) päättää antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavan lausunnon: Koulutuksen jatkuvuuden turvaaminen on tärkeä tavoite Helsingin kaupunki pitää tärkeänä hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa nuorten siirtyminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen, vähentää opintojen keskeyttämisiä, joustavoittaa siirtymisiä koulutuksesta toiseen ja pidentää nuorten työuria. Samoin Helsingin kaupunki pitää tärkeänä tavoitetta, jonka mukaan jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Juuri tässä suhteessa nuorilla on ollut Helsingissä heikommat mahdollisuudet kuin muualla Suomessa. Oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen lisää perusopetuksen päättävien mahdollisuuksia päästä toisen asteen koulutukseen, mikä on erinomainen tavoite. Juuri peruskoulun päättyminen on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen kannalta merkittävä vaihe, johon ajoittuu suuri osa koulutuksen ulkopuolelle ajautumisesta. Nuorten auttaminen tämän kynnyksen yli on tärkeää. Peruskoulun oppimäärän suorittaminen ei riitä vastaamaan nykyisen työelämän tarpeita, ja ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jäävät nuoret ovat suuressa vaarassa ajautua työelämän ulkopuolelle. Hallituksen esitysluonnos vastaa tähän ongelmaan. Samalla Helsingin kaupunki kuitenkin huomauttaa, että esitysluonnos on ristiriidassa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman kuntien tehtävien rajoittamista koskevan linjauksen kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön arvio oppivelvollisuusiän nostamisen kustannuksista ei ole realistinen, ja muutoksen aiheuttamat todelliset kustannukset tulisi korvata kunnille täysimääräisinä. Oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta ja vastuunjako vaatii selkeyttämistä Helsingin alueella on lukumääräisesti paljon sekä perusopetuksen että toisen asteen koulutuksen järjestäjiä, mikä erottaa Helsingin alueen merkittävällä tavalla muusta maasta. Hallituksen esitysluonnoksessa ei määritellä, kuka tai mikä taho vastaa oppivelvollisuuden kokonaisuudesta. Esitysluonnoksen mukaan perusopetuksen järjestäjä valvoo oppivelvollisen hakeutumista perusopetuksen jälkeisiin opintoihin ja koulutuspaikan vastaanottamista. Oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta puolestaan kuuluu toisen asteen koulutuksen järjestäjälle. Ottaen huomioon koulutuksen järjestäjien suuren määrän Helsingissä lienee käytännössä mahdotonta valvoa hakeutumisvelvoitetta toisen asteen koulutukseen ja muihin

10 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) oppivelvollisuuden suorittamispaikkoihin sekä oppivelvollisuuden suorittamista perusopetuksen jälkeisenä vuonna, ellei laissa määritellä tarkemmin vastuussa olevaa viranomaista. Myös koulutuksen järjestäjälle asetettu velvoite selvittää vaihtoehtoja saman tai muiden koulutuksen järjestäjien koulutuksessa silloin, kun opiskelija on keskeyttämässä opintojaan, on Helsingissä ongelmallista koulutuksen järjestäjä- ja oppilaitoskentän moninaisuuden takia. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa todetaan perusopetuksen jälkeisen koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta luovuttaa nuoren kotikunnalle sellaisen nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot, joka alle 25- vuotiaana keskeyttää opintonsa ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa etsivä nuorisotyö joutuu huolehtimaan oppivelvollisista, mikä ei liene oppivelvollisuuslain tarkoitus. Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan opetuksen järjestäjien moninaisuuteen ja oppivelvollisuuden suorittamisen valvonnan ja vastuunjaon selkeyttämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Nyt esitetyssä muodossa oppivelvollisuuslain toimenpano Helsingissä on monimutkaista ja joiltain osin epäselvää. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat vapaaksi sääntelystä Esityksen mukaan oppivelvollisuusiän pidentämisessä 17 vuoteen valmistavat koulutukset nousevat keskeiseen asemaan. Kaikilla helsinkiläisillä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ei ole järjestämislupaa ohjaaviin ja valmistaviin koulutuksiin, jolloin oppivelvollisista huolehtiminen jää viime kädessä vain muutamille koulutuksen järjestäjille. Tämä asettaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät keskenään epätasa-arvoiseen asemaan, erityisesti kun ottaa huomioon suunnitelmat ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän muuttamisesta suorituksiin perustuvaksi. Helsingin kaupunki on hakenut ja saanut ammatilliseen peruskoulutukseen lisää aloituspaikkoja, mutta paikkamäärä ei ole riittävä nuorisotakuun toteuttamiseksi Helsingissä. Aloituspaikkasääntelystä johtuen koulutuksen järjestäjä joutuu tulevaisuudessa vähentämään tutkintoon johtavaa koulutusta taatakseen kaikille ohjaaviin ja valmistaviin koulutuksiin osoitetuille oppivelvollisille opiskelupaikan. Helsingissä on yli ilman toisen asteen koulutusta olevaa alle 25- vuotiasta nuorta. Viime vuosina Helsingissä yhteishaussa ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneitä nuoria on ollut noin Helsingin kaupunki pitää epärealistisena hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa esitettyä valtakunnallista arviota 300 nuoresta, joille

11 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Opetushallitus osoittaisi koulutuspaikan. Jo Helsingissä näiden nuorten lukumäärä on todennäköisemmin useampi sata. Helsingissä ei ole mekanismia, jolla lähes 50 toisen asteen koulutuksen järjestäjää voisivat säädellä tai sopia riittävän koulutustarjonnan perusopetuksen päättäville oppivelvollisille. Esitysluonnoksen perusteluissa todetaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtuudesta määrätä oppivelvollisille suunnatusta koulutustarjonnasta. Tämä koskee ammatillista peruskoulutusta, ei lukiokoulutusta, jonka tarjonnan laajuutta ei säädellä. Se, miten opetus- ja kulttuuriministeriö tätä valtuuttaan käyttäisi, jää epäselväksi. Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että aloituspaikkasääntelyn aiheuttamat ongelmat otetaan huomioon järjestämislupien uudistamisprosessissa ja rahoituksen kohdentamisessa. Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan ammatillisen koulutuksen aloitus- ja kokonaispaikkojen säätelystä tulisi luopua kokonaan. Nuorisotakuun onnistunut toteuttaminen edellyttää Helsingissä ammatillisen koulutuksen paikkojen merkittävää lisäystä, ja Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan kunnan tulisi saada vapaasti päättää tarvittavien paikkojen määrästä. Erityisen tärkeää on ohjaavien ja valmistavien koulutusten vapauttaminen säätelystä. Arvio oppivelvollisuuden noston aiheuttamista kustannuksista ei ole realistinen Esitysluonnoksen mukaan oppivelvollisuusiän nostamisen kustannuksiksi arvioidaan valtakunnallisesti noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän perusteella valtionosuuksia esitetään nostettavaksi 5,6 miljoonaa euroa. Kustannusarvioista on valtakunnallisesti ristiriitaisia käsityksiä, ja esimerkiksi Kuntaliiton laskelmien mukaan kustannukset nousevat vuosittain vähintään 56 miljoonaa euroa. Laskennallisesti Helsingin osuus kustannusarvioista on yli kymmenesosa. Opiskelijamäärän kasvu Helsingissä lisää kustannuksia edelleen. Hallitus on rakennepoliittisessa ohjelmassaan päättänyt pidättäytyä uusien, kuntien menojen lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman, että samalla päätetään vastaavan suuruisista kuntien velvoitteiden karsimisesta tai uusien tehtävien täysimääräisestä rahoittamisesta. Helsingin kaupunki toteaa, että esitysluonnos oppivelvollisuuden nostamisesta on rakennepoliittisen ohjelman kuntien tehtävien rajoittamisesta koskevan linjauksen vastainen, ja sen aiheuttamat kustannukset tulisi korvata kunnille täysimääräisinä. Digitalisoituminen muuttaa käsitystä oppimateriaaleista

12 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Helsingin kaupunki pitää välttämättömänä ammatillisen ja lukiokoulutuksen monipuolista ja kokonaisvaltaista uudistamista, jotta opiskelijoille voidaan turvata tulevaisuuden tiedot ja taidot yhteiskunnan ja työelämän muuttuessa. Tietoteknologian ja verkon käytön, tiedonhankinnan ja -käsittelyn sekä ajankohtaisen tiedon merkitys on korostunut viime vuosina. Perinteiset, painetut oppikirjat vastaavat varsin huonosti ajankohtaisiin tietoyhteiskunnan asettamiin uusiin osaamisvaateisiin ja haasteisiin. Oppivelvollisuusiän nostaminen tuo mukanaan tilanteen, jossa samassa lukio- tai ammatillisen koulutuksen opiskelijaryhmässä opiskelee sekä oppivelvollisia että oppivelvollisuusiän ylittäneitä. Tasaarvon näkökulmasta tilanne on ongelmallinen, kun osa opiskelijoista saa maksuttomat opiskeluvälineet ja osa joutuu kustantamaan ne itse. Osaa oppikirjoista käytetään koko opintojen ajan, ja lukiolainen tarvitsee myös ensimmäisen vuoden oppikirjoja valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin. Jos hän joutuu luovuttamaan pois ensimmäisen vuoden maksuttomat oppikirjat, hän joutuu joka tapauksessa hankkimaan ne myöhemmin itse aloittaessaan valmistautumisen ylioppilaskirjoituksiin. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa esitetyt laskelmat oppivelvollisille maksuttomien oppimateriaalien kustannuksista eivät ole realistisia laadukkaan koulutuksen ja koulutuksen uudistamisen näkökulmasta. Toisen asteen koulutuksen oppimateriaalikustannuksia ei ole tarkoituksenmukaista laskea pelkästään oppikirjakustannusten mukaan. Vauhdilla kehittyvät digitaaliset oppimisympäristöt, pilvipalvelut ja e-kirjat muuttavat oppimateriaalien käsitettä perustavanlaatuisesti. Ne saattavat ratkaista joitain oppimateriaalien luovuttamiseen liittyviä ongelmia, jos ensimmäisenä opiskeluvuonna maksutta saatu aineisto on saatavilla opintojen päättymiseen asti. Erityshuomio oppivelvollisuuden loppuvaiheessa maahan tulleisiin nuoriin Helsingin kaupunki kiinnittää erityistä huomiota oppivelvollisuuden loppuvaiheessa maahan tulleiden nuorten asemaan ja koulutukseen. Nämä nuoret ehtivät nykytilanteessa käydä muutaman vuoden peruskoulua oppivelvollisuusiässä. Osalla heistä on vaikeuksia siirtyä toisen asteen opintoihin, koska he eivät nykyisen oppivelvollisuuden aikana ennätä saada suomalaista peruskoulua vastaavia tietoja ja taitoja, joita toisen asteen koulutuksessa pääsääntöisesti edellytetään. Myös nykyisten valmistavien koulutusten edellytyksenä on, että opiskelijalla on Suomen perusopetuksesta saadut tai muuten riittävät valmiudet.

13 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Esittelijän perustelut Jotta myös nämä nuoret saadaan tarpeitaan ja valmiuksiaan vastaavaan koulutukseen, heidän oppivelvollisuuteensa tulisi kuulua oikeus saada peruskoulussa perusopetusta pidempään tai heidät tulisi ohjata opiskelemaan aikuisille tarkoitettuja peruskouluopintoja. Lisäksi valmisteilla olevan ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteet tulisi olla sillä tavoin joustavat, että niihin voisi päästä myös sellainen nuori, jolla ei vielä ole kaikkia suomalaisesta peruskoulusta saatuja valmiuksia. Puutteellisen suomen kielen taidon ei tulisi olla este ammatilliseen koulutukseen pääsylle. Sen sijaan tulisi luoda joustavia ja räätälöityjä koulutusmalleja, joissa kieliopinnot on integroitu ammatilliseen opetukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle hallituksen esitysluonnoksen oppivelvollisuuslaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi. Esityksen keskeinen sisältö koskee oppivelvollisuusiän nostamista 17 vuoteen. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa, mutta asian merkittävyyden vuoksi opetuslautakunta on esittänyt kaupunginhallitukselle lausunnon antamista. Lausuntokierroksen määräaika oli , mutta ministeriöltä on pyydetty lisäaikaa kaupungin lausunnon toimittamiselle. Kaupunginhallituksen tulisi käsitellä asia tässä kokouksessa. Esittelijä Lisätiedot apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen Maria Nyfors, kaupunginsihteeri, puhelin: maria.nyfors(a)hel.fi Liitteet 1 Hallituksen esitysluonnos Otteet Ote Opetus- ja kulttuuriministeriö Otteen liitteet Muutoksenhakukielto, valmistelu Päätöshistoria Opetuslautakunta

14 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) HEL T Lausunto Opetuslautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon: Opetuslautakunta pitää tärkeänä hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa nuorten siirtyminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen, vähentää opintojen keskeyttämisiä, joustavoittaa siirtymisiä koulutuksesta toiseen ja pidentää nuorten työuria. Samoin opetuslautakunta pitää tärkeänä tavoitetta, jonka mukaan jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Opetuslautakunta esittää, että lain valmistelussa otetaan paremmin huomioon Helsingin erityispiirteet ja moninaisuus, sillä nyt esitetyssä muodossa oppivelvollisuuslain toimeenpano Helsingissä tulisi olemaan monimutkaista ja joiltakin osin epäselvää. Hakeutumisvelvoitteen ja oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta Helsingissä Helsingin alue eroaa muusta maasta merkittävästi siinä, että Helsingin alueella on lukumääräisesti paljon sekä perusopetuksen että toisen asteen koulutuksen järjestäjiä. Perusopetusta Helsingissä järjestetään kaupungin peruskouluissa, ns. sopimuskouluissa sekä yksityisissä ja valtion peruskouluissa, yhteensä 147 peruskoulussa. Helsingissä toimii yhteensä 37 suomen- ja ruotsinkielisen lukiokoulutuksen järjestäjää. Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjiä on Helsingissä 14. Lisäksi useampi toimija järjestää nuorten työpajatoimintaa ja kaupunki hankkii etsivän nuorisotyön palveluita neljältä palveluntuottajalta. Opetuslautakunta toteaa, että lakiesityksessä ei määritellä, kuka tai mikä taho vastaa oppivelvollisuuden kokonaisuudesta. Esityksen mukaan perusopetuksen järjestäjä valvoo oppivelvollisen hakeutumista perusopetuksen jälkeisiin opintoihin ja koulutuspaikan vastaanottamista. Oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta kuuluu esityksen mukaan toisen asteen koulutuksen järjestäjälle. Monissa tapauksissa ilmoittaminen koulutukseen hakemisesta ja paikan vastaanottamisesta jää oppivelvolliselle itselleen. Ottaen huomioon koulutuksen järjestäjien sekä koulujen ja oppilaitosten moninaisuuden ja monilukuisuuden Helsingissä lienee käytännössä mahdotonta valvoa hakeutumisvelvoitetta toisen asteen koulutukseen ja muihin oppivelvollisuuden suorittamispaikkoihin sekä oppivelvollisuuden

15 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) suorittamista perusopetuksen jälkeisenä vuonna, ellei laissa määritellä tarkemmin vastuussa olevaa viranomaista. Lisäksi opetuslautakunta toteaa, että koulutuksen järjestäjälle asetettu velvoite selvittää vaihtoehtoja saman tai muiden koulutuksen järjestäjien koulutuksessa silloin, kun opiskelija on keskeyttämässä opintojaan, on Helsingissä ongelmallista koulutuksen järjestäjä- ja oppilaitoskentän moninaisuuden takia. Lakiesityksen perusteluissa todetaan perusopetuksen jälkeisen koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta nuorisolain mukaan luovuttaa nuoren kotikunnalle sellaisen nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot, joka alle 25-vuotiaana keskeyttää opintonsa ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa etsivä nuorisotyö joutuu huolehtimaan oppivelvollisista, mikä ei liene oppivelvollisuuslain tarkoitus. Esityksen mukaan oppivelvollisuusiän pidentämisessä 17 vuoteen valmistavien koulutusten asema nousee keskeiseen asemaan. Kaikilla helsinkiläisillä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ei ole järjestämislupaa ohjaaviin ja valmistaviin koulutuksiin, jolloin oppivelvollisista huolehtiminen jää viime kädessä vain muutamille ohjaavia ja valmistavia koulutuksia järjestäville koulutuksen järjestäjille. Tämä asettaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät keskenään epätasaarvoiseen asemaan, erityisesti kun ottaa huomioon suunnitelmat ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän muuttamisesta suorituksiin perustuvaksi. Taatakseen kaikille ohjaaviin ja valmistaviin koulutuksiin osoitetuille oppivelvollisille opiskelupaikan koulutuksessa koulutuksen järjestäjä joutuu vähentämään tutkintoon johtavaa koulutusta. Opetuslautakunta pitää tärkeänä, että asia otetaan huomioon järjestämislupien uudistamisprosessissa ja rahoituksen kohdentamisessa. Yhtenä vaihtoehtona opetuslautakunta esittää ohjaavien ja valmistavien koulutusten vapauttamista koulutuspaikkojen säätelystä. Koulutustarjonta sekä koulutus- ja nuorisotakuun toteuttaminen Helsingissä Opetuslautakunta toteaa, että Helsingissä ei ole mekanismia, jolla lähes 50 toisen asteen koulutuksen järjestäjää voisivat säädellä tai sopia riittävän koulutustarjonnan perusopetuksen päättäville oppivelvollisille. Lakiesityksen perusteluissa todetaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtuudesta määrätä oppivelvollisille suunnatusta koulutustarjonnasta. Tämä koskee ammatillista peruskoulutusta, ei lukiokoulutusta, jonka tarjonnan laajuutta ei säädellä. Se, miten opetusja kulttuuriministeriö tätä valtuuttaan käyttäisi esimerkiksi Helsingissä, jää epäselväksi.

16 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Opetuslautakunta korostaa sitä, että oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen lisää perusopetuksen päättävien mahdollisuuksia päästä toisen asteen koulutukseen, mutta se vähentää yli 17-vuotiaiden vailla toisen asteen koulutusta olevien mahdollisuuksia päästä koulutukseen. Helsingissä on yli ilman toisen asteen koulutusta olevaa alle 25- vuotiasta nuorta. Helsingin kaupunki on hakenut ja saanut ammatilliseen koulutukseen lisää aloituspaikkoja. Muut ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat hakeneet vähän lisäpaikkoja ja saaneet myös suhteellisen vähän näitä paikkoja. Helsinkiin hakeutuu nykyisellään noin 30 % ulkokuntalaisia sekä lukio- että ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutuspaikkoja Helsingin kaupunki turvaa peräti 60 %:lle perusopetuksen päättävästä ikäluokasta. Ammatillisen peruskoulutuksen aloitus- ja kokonaispaikkamäärä ei ole riittävä koulutus- ja nuorisotakuun toteuttamiseksi Helsingissä. Useita laissa säädettäviä asioita toteutetaan jo nyt tuloksellisesti Helsingissä. Perusopetuksen päättävistä lähes jokainen hakee yhteishaussa. Vuonna 2013 vain 53 oppilasta 9. luokalta ja 5 oppilasta perusopetuksen lisäopetuksesta ei hakenut yhteishaussa. Selvityksen perusteella näistä oppilaista osa hakeutui erityiskouluihin tai nivelvaiheen koulutuksiin. Opetuslautakunta pitää tärkeänä, että jokaiselle nuorelle löytyisi perusopetuksen jälkeen innostava ja motivoiva koulutuspaikka. Perusopetuksen jälkeisten ns. nivelvaiheen koulutusten koulutustarjonta on laaja Helsingissä. Jokaiselle ilman toisen asteen tutkintoon johtavaa koulutuspaikkaa jääneelle helsinkiläiselle nuorelle on ollut tarjolla opiskelupaikka perusopetuksen lisäopetuksessa, valmistavissa ja ohjaavissa koulutuksissa tai jokin muu mielekäs vaihtoehto kuten työpajatoiminta. Tarjonta ja kysyntä eivät ole kuitenkaan täysin kohdanneet. Monet nuoret jäätyään ilman tutkintoon johtavaa koulutuspaikkaa eivät ole motivoituneet hakeutumaan perusopetuksen jälkeisiin nivelvaiheen vaihtoehtoihin. Nähtäväksi jää, miten haasteelliseksi muodostuu näiden nuorten saattaminen toisen asteen koulutuksiin oppivelvollisuuden ja ääritilanteissa koulutuspaikan osoittamisen myötä. Kaupungin etsivän nuorisotyön toimija Tulevaisuustiski on hoitanut ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneiden, ei paikkaa vastaanottaneiden sekä ei toiselle asteelle syksyllä opiskelemaan saapuneiden ohjausta. Nuorisolain 2011 muutokset ovat mahdollistaneet tiedonsiirrot. Esimerkiksi kesällä 2013 opetusvirasto toimitti Tulevaisuustiskille lähes 550 toisen asteen koulutuspaikkaa jääneen nuoren tiedot. Kohderyhmän nuorista Tulevaisuustiski tavoitti kahden ensimmäisen viikon aikana lähes 80 % ja tämän jälkeen lähetetyn kirjeen perusteella vielä lopuista nuorista suurimman osan.

17 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Opetuslautakunta pitää epärealistisena lakiesityksen perusteluissa esitettyä valtakunnallista arviota 300 nuoresta, joille Opetushallitus osoittaisi koulutuspaikan. Viime vuosina Helsingissä yhteishaussa ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneitä nuoria on ollut noin Näistä nuorista vain osa hakeutuu valmistaviin ja ohjaaviin koulutuksiin, nuorten työpajatoimintaan tai Tulevaisuustiskin ohjaukseen. Jo Helsingissä osoitettavien opiskelijoiden lukumäärä on todennäköisemmin useampi sata. Opetuslautakunta pitää yhteishaun aikaistamista myönteisenä asiana. Mikäli yhteishakua voidaan aikaistaa siten, että peruskoulun päättöluokkalaiset saisivat tietää valintatulokset ennen peruskoulun päättymistä, se olisi oppilaan kannalta hyvä asia. Oma tuttu oppilaanohjaaja voisi vielä auttaa ja neuvoa nuorta, mikäli hän ei joko päässyt ensisijaisesti toivomaansa opiskelupaikkaan tai ei saanut opiskelupaikkaa lainkaan. Perusopetuksen näkökulmasta pitää kuitenkin varmistaa, ettei yhteishaun aikaistamisesta ole opetukselle haittaa 9. luokan päättövaiheessa. Opetuksen ja oppimateriaalien maksuttomuus Opetuslautakunta toteaa, että lakiesityksen perusteluissa esitetyt laskelmat oppivelvollisille maksuttomien oppimateriaalien kustannuksista eivät ole realistisia laadukkaan koulutuksen ja koulutuksen uudistamisen näkökulmasta. Oppimateriaalikustannuksia on tarkasteltu liian kapeasti ja yksipuolisesti ja kustannukset on arvioitu liian pieniksi. Opetuslautakunta pitää välttämättömänä ammatillisen ja lukiokoulutuksen monipuolista ja kokonaisvaltaista uudistamista, jotta opiskelijoille voidaan turvata tulevaisuuden tiedot ja taidot yhteiskunnan ja työelämän muuttuessa. Tietoteknologian ja verkon käytön, tiedonhankinnan ja -käsittelyn sekä ajankohtaisen tiedon merkitys on korostunut viime vuosina. Perinteiset, painetut oppikirjat vastaavat varsin huonosti ajankohtaisiin tietoyhteiskunnan asettamiin uusiin osaamisvaateisiin ja haasteisiin. Ylioppilaskirjoitukset suoritetaan sähköisinä vuodesta 2016 alkaen niin, että vuonna 2019 kaikkien aineiden kokeet tehdään sähköisesti. Sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa käytetään sähköisen vastaamisen lisäksi erilaisia ainekohtaisia sovellusohjelmia ja tietokantoja. Ennen sähköisiin yo-kokeisiin siirtymistä lukioissa harjoitellaan sähköisessä oppimisympäristössä opiskelua ja toimimista. Monissa lukioissa opiskelussa käytetään jo tällä hetkellä sähköisiä oppimisympäristöjä ja opiskelijat käyttävät henkilökohtaisia kannettavia tietokoneita opiskelussaan. Lukioiden opettajat ovat kouluttautuneet sähköisten

18 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) ympäristöjen hyödyntämiseen opetuskäytössä ja monipuolistaneet opetusmenetelmiään. Siirtyminen takaisin pelkästään oppikirjojen käyttöön olisi hyppäys taaksepäin. Opetuslautakunta toteaa, että toisen asteen koulutuksen oppimateriaalikustannuksia ei ole järkevää ja tarkoituksenmukaista laskea pelkästään oppikirjakustannusten mukaan, vaan kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille hankittavan kannettavan tietokoneen kustannusten mukaisesti. Vuonna 2014 Helsingin kaupungin lukioissa on 2616 aloituspaikkaa. Kannettavien tietokoneiden hankinta tälle opiskelijamäärälle maksaisi noin 1,4 miljoonaa euroa. Stadin ammattiopiston aloituspaikkamäärä on 3207 ja tälle opiskelijamäärälle kannettavista tietokoneista tulisi kustannuksia noin 1,8 miljoonaa euroa. Lisäksi ammatillisissa opinnoissa opiskelijat kustantavat itse sellaisia työvälineitä, jotka ovat henkilökohtaisia, jäävät opiskelijan käyttöön koulutuksen jälkeen, ovat ko. alalla yleisesti omia työvälineitä ja joita ei voi kierrättää. Esimerkiksi hiusalalla opiskelijalle syntyvät työväline- ja materiaalikustannukset ovat opintojen aloitusvuonna arviolta n euroa. Toisen asteen opintoihin sisältyvät vierailut museoihin, näyttelyihin, messuihin ja muihin erilaisiin tapahtumiin tulee myös ottaa huomioon osana opiskelusta syntyviä kustannuksia. Vierailut ovat pedagogisesti harkittuja ja tukevat opiskeltavien asioiden oppimista. Huolena on, että tällaiset tapahtumat jäävät pois ensimmäiseltä vuodelta, jos opiskelijoille ei saa syntyä opiskelusta kustannuksia. Tämä kaventaisi opettajan pedagogisia ratkaisuja ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan ammatilliseen kasvuun kuuluvaa ammatti-identiteetin kehittymistä. Messu- ja opintokäynneillä vahvistetaan ammattialaan ja koulutukseen kiinnittymistä, mikä osaltaan vähentää opintojen keskeyttämistä. Oppimateriaalien maksuttomuus on opetuslautakunnan näkemyksen mukaan ongelmallinen myös tasa-arvon näkökulmasta. Lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa on yleistä, että samassa opiskelijaryhmässä opiskelisi sekä oppivelvollisia että oppivelvollisuusiän ylittäneitä opiskelijoita (ensimmäisen sekä toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita). Opiskelijoiden kannalta olisi epätasa-arvoista, jos osa ryhmän opiskelijoista saisi maksuttomat opiskeluvälineet ja osa joutuisi kustantamaan ne itse. Maksuttoman oppimateriaalin ongelmallisuutta lisää se, että osaa oppikirjoista käytetään myös koko opintojen ajan eikä vain ensimmäisenä vuonna. Lukiolainen tarvitsee valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin myös ensimmäisen vuoden oppikirjoja. Jos hän joutuisi luovuttamaan pois ensimmäisen vuoden maksuttomat

19 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) oppikirjat, hän joutuisi hankkimaan ne joka tapauksessa myöhemmin aloittaessaan valmistautumisen yo-kirjoituksiin. Oppimateriaalien maksuttomuus nostaa huomattavasti koulutuksen järjestäjille aiheutuvia kustannuksia, mikä on ristiriidassa toiselle asteelle suunnattujen säästötavoitteiden kanssa. Lakiesityksessä yhä niukkenevia resursseja käytetään esimerkiksi tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevien nuorten opiskelutarvikkeisiin, vaikka suurin osa kohderyhmän nuorista ja heidän huoltajistaan pystyy itse hankkimaan tarvittavat opiskelutarvikkeet. Opetuslautakunta pitää tärkeänä, että kohdennetut toimenpiteet ja resurssit tulisi suunnata kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Opintojen keskeyttäminen Opintojen keskeyttämisen vähentäminen on tärkeä tavoite. Lakiehdotuksen mukaan jokaiselle nuorelle osoitetaan koulutuspaikka, mutta ei voida taata, että se on nuoren toiveiden mukainen. Väärä alan valinta johtaa usein opintojen keskeytymiseen. Jos oppivelvolliselle ei löydy selvityksistä huolimatta toista opiskelupaikkaa eikä opiskelija halua siirtyä valmistavaan koulutukseen, joutuu opiskelija pakon edessä opiskelemaan vuoden väärällä alalla. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti sekä oppivelvollisen motivaatioon yleisesti opiskelua kohtaan että muun opiskelijaryhmän toimintaan. Lisäksi vaarana on, että opiskelija tulee keskeyttämään opintonsa oppivelvollisuusiän päätyttyä, jolloin ongelma vain siirtyy vuodella eteenpäin. Oppivelvollisuus ei sinänsä tuo lisää tukea niille heikommassa asemassa oleville nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja oppimisen valmiudet ovat heikot toisen asteen opintojen onnistumisen näkökulmasta. Pakottamalla heikoimmassa asemassa olevat nuoret vastentahtoisiin koulutuksellisiin velvoitteisiin vaikeutetaan ja kavennetaan heidän asemaansa entisestään. Ehdotettu sakkomaksukaan ei välttämättä johda haluttuun lopputulokseen, koska osa näiden nuorten huoltajista ei pysty syystä tai toisesta huolehtimaan nuoren asioista eikä maksuvelvoitteesta. Opetuslautakunta pitää tärkeänä, että oppivelvollisuusiän pidentämisen lisäksi parannetaan opettajien pedagogisia taitoja ja ohjauksellista osaamista, tuetaan eri tavoin peruskoulun ja toisen asteen nivelvaihetta ja mahdollistetaan entistä joustavammin yksilölliset opintopolut. Esityksessä esiin tuotu oppivelvollisuuden suorittaminen ammatillisena kuntoutuksena on Helsingin näkökulmasta positiivinen uudistus. Oppivelvollisen mahdollisuus esimerkiksi kuntoutuksellisena toimenpiteenä siirtyä työjaksolle tai muuhun koulutukseen kuin siihen,

20 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) Käsittely mihin hänet on valittu tai osoitettu, lisää aikaisemmin kuntoutuksellisista syistä keskeyttäneiden mahdollisuuksia suorittaa kuntoutuksen aikana opintoja ilman opintojen keskeytystä. Oppivelvollisuuden loppuvaiheessa maahan tulleet nuoret Opetuslautakunta kiinnittää erityistä huomiota oppivelvollisuuden loppuvaiheessa maahan tulleiden nuorten asemaan ja koulutukseen. Helsingin perusopetukseen valmistavassa opetuksessa on tällä hetkellä noin 120 yläasteikäisenä maahan muuttanutta nuorta. Heidän osuutensa on 30 % kaikista perusopetuksen valmistavan opetuksen oppilaista. Nämä nuoret ehtivät nykytilanteessa käydä muutaman vuoden peruskoulua oppivelvollisuusiässä. Osalle heistä on haasteellista siirtyä toisen asteen opintoihin, koska he eivät nykyisen oppivelvollisuuden aikana ennätä saada suomalaista peruskoulua vastaavia tietoja ja taitoja, joita toisen asteen koulutuksessa pääsääntöisesti edellytetään. Myös nykyisten valmistavien koulutusten edellytyksenä on, että opiskelijalla on Suomen perusopetuksesta saadut valmiudet tai muuten riittävät valmiudet. Lakiesityksessä mainitaan vain perusasteen jälkeiset koulutusvaihtoehdot. Nämä koulutusvaihtoehdot eivät kuitenkaan kohdennu niille nuorille, jotka eivät ennätä saada peruskoulun päättötodistusta tai vastaavia valmiuksia perusopetuksen aikana. Jotta myös nämä nuoret saadaan tarpeitaan ja valmiuksiaan vastaavaan koulutukseen, heidän oppivelvollisuuteensa tulisi kuulua oikeus saada peruskoulussa perusopetusta pidempään tai heidät tulisi ohjata opiskelemaan aikuisille tarkoitettuja peruskouluopintoja. Lisäksi valmisteilla olevaan ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteet tulisi olla sillä tavoin joustavat, että niissä voisi opiskella myös sellainen ammatilliseen koulutukseen suuntautunut nuori, jolla ei vielä ole kaikkia suomalaisesta peruskoulusta saatuja valmiuksia Ehdotuksen mukaan Keskustelu. Hyväksyttiin esittelijän ehdotus. Esittelijä Lisätiedot linjanjohtaja Liisa Pohjolainen Mervi Willman, opetuspäällikkö, puhelin:

21 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 27/ (21) mervi.willman(a)hel.fi