VIENNINEDISTÄJÄN NÄKÖKULMA CLEANTECHIIN ALIVALTIOSIHTEERI PEKKA HUHTANIEMI ULKOASIAINMINISTERIÖ. Arvoisat seminaarivieraat,

Transkriptio

1 CLEANTECH-SEMINAARI YRITYKSILLE , HELSINKI VIENNINEDISTÄJÄN NÄKÖKULMA CLEANTECHIIN ALIVALTIOSIHTEERI PEKKA HUHTANIEMI ULKOASIAINMINISTERIÖ Arvoisat seminaarivieraat, On ilahduttavaa nähdä, että olette saapuneet näin runsaslukuisesti tähän tilaisuuteemme. Meille vienninedistämisen parissa toimiville on tärkeää, että ylläpidämme tiiviitä suhteita yritysmaailmaan ja sitä edustaviin organisaatioihin, ja että tiedämme, millaisia pyrkimyksiä ja haasteita suomalaisyrityksillä on maan rajojen ulkopuolella toimiessaan. Toivon, että tässäkin tilaisuudessa käymme vilkasta ajatustenvaihtoa ja voimme alentaa keskustelukynnystä eri toimijoiden välillä. Ulkoasiainministeriön tehtävät viennin ja kansainvälistymisen edistämisessä perustuvat vuodelta 2005 olevaan VKE-strategiaan, joka puolestaan juontaa kansallisesta VKEstrategiasta vuodelta Omassa strategiassamme jaamme toimintamme kolmeen erilliseen pilariin. Ensimmäinen pilareista käsittää liiketoimintaympäristöön vaikuttamisen. Lähes sadan edustuston verkkomme seuraa ja analysoi toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia myös kaupallis-taloudelliselta kannalta. Pyrimme kartoittamaan sekä uusia suomalaisten yritysten kannalta kiinnostavia liiketoimintamahdollisuuksia että mahdollisia kaupan esteitä. Markkinoillepääsyasioiden yksikkömme on operatiivinen toimija kaupan ulkoisten esteiden poistamisessa. Sen lisäksi, että yritykset voivat ottaa meihin yhteyttä milloin tahansa ja ilmoittaa kohtaamistaan kaupanesteistä, pyrimme kartoittamaan kaupanesteitä säännöllisesti yrityksille suunnatuin kyselyin. Teemme tätä työtä osaltaan yhteistyössä EK:n, Keskuskauppakamarin, Suomen yrittäjien ja Finpron kanssa. Näitä kaupanesteitä ratkotaan toisinaan hiljaa kulissien takana, toisinaan ministeritason tapaamisissa taikka tavattaessa ulkomaiden korkean tason virkamiehiä. Tarvittaessa pyydämme myös EU:n komission tukea ongelmien ratkaisemisessa. Cleantech, jonka tiimoilla tänään kokoonnumme, on tarjonnut ulkoasiainministeriölle erinomaisen tilaisuuden tuoda oma panoksensa aihepiiriin, jolla on mittavaa yleistä kiinnostavuutta, mutta jota emme suinkaan vielä tarpeeksi tunne. Edustustoverkkomme on voinut tehdä osin perustaa laatua olevaa selvitystyötä siitä, miltä cleantechiin liittyvät liiketoimintamahdollisuudet yritystemme kannalta voisivat maailmalla näyttää. Manu Virtamon esityksessä tullaan tämän jälkeen kertomaan tarkemmin kesällä suorittamastamme tarvekartoituksesta, jonka tuloksia Suomen yritysten kannalta on analysoitu yhdessä Elinkeinoelämän keskusliiton ja Finpron kanssa.

2 Tähän toimintaan liittyy itse asiassa yksi tyypillinen, mielestäni Suomen vahvuuksiin kuuluva piirre. Suorittamamme tarvekartoitus, jolla selvitettiin tiettyjen valikoitujen kohdemaiden cleantechiin liittyviä tarpeita ja suunnitelmia, liittyy osaltaan Cleantech Finland brändin kehittämiseen. Brändihän syntyi vuonna 2007 Sitran johdolla valmistuneen kansallisen Cleantech Finland ympäristöstä liiketoimintaa toimintaohjelman suosituksesta. Brändin omistaa EK ja Finpro työstää ja markkinoi sitä suomalaisen cleantech-osaamisen yhtenä keskeisenä välineenä. Jo aikaisessa vaiheessa EK. Finpro ja ulkoasiainministeriö löysivät toisensa. Meillä kaikilla oli oma näkökulmamme cleantechiin ja hyvin pian löysimme ne muodot, joilla saatoimme täydentää toistemme toimintaa. Tavoite on luonnollisesti yhteinen, eli tehdä mahdollisimman hyvin oma osamme tien avaamiseksi suomalaisten yritysten osaamisen viemiseksi maailmalle myös cleantechin alueella. Se meidän vahvuutemme: se on helppous, jolla julkisen, puolijulkisen ja yksityisen sektorin toimijat löytävät toisensa silloin, kun meitä yhdistää riittävän haastava yhteinen intressi. Ulkoasiainministeriön VKE-toiminnan toinen pilari koostuu suomalaisten yritysten ja niiden tavoitteiden promootiosta ulkomailla. Kyse on perimmältään edustustojemme rakentaman paikallisen suhdeverkoston hyödyntämisestä yritystemme auttamiseksi niiden pyrkimyksissä kohdemaan markkinoille. Puhumme usein myös ovien avaamisesta, ja siitä käytännössä onkin kysymys erityisesti korkean tason vienninedistämismatkoilla. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen on kuluvalla hallituskaudella tehnyt vuosittain kymmenkunta vienninedistämismatkaa eri puolille, itse olen kauppapoliittisena alivaltiosihteerinä tehnyt vastaavia matkoja lähes saman verran. Kun suunnittelemme vienninedistämismatkoja, pyrimme jo varhaisessa vaiheessa olemaan yhteydessä yrityksiin ja kokoamaan yhdessä vierailumaiden kysyntään sopivan tarjontapaletin. Tapaamisjärjestelyjen kannalta on myös hyödyllistä, jos yritykset tuovat esille toivomuksiaan ja painopistealueitaan jo matkaa valmisteltaessa esimerkiksi minkä teknologian vientiin erityisesti halutaan panostaa, ja keitä kohdemaiden viranomaisia tai muita tahoja erityisesti haluttaisiin matkalla tavata. Yhä useammin cleantech muodostaa ainakin osan VKE-matkojen sisällöstä. Esimerkkeinä voisi mainita ministeri Väyrysen viime vuoden lopulla tekemän matkan Azerbajdzhaniin, jonne matkanneista viidestätoista yrityksestä kuusi edusti tavalla tai toisella myös cleantechiä. Viime keväänä Tasavallan Presidentti teki valtiovierailun Ukrainaan. Vierailun yhteydessä Ukrainaan matkanneessa ministeri Väyrysen johtamassa 40 yritystä käsittäneessä VKE-valtuuskunnassa puolestaan joka neljäs yritys edusti jotakin cleantechin osa-aluetta. Johtamillani VKE-matkoilla muun muassa Valko-Venäjälle, Pohjois-Afrikkaan tai latinalaiseen Amerikkaan asetelma on

3 ollut hyvin samansuuntainen. Kaikissa tapauksissa suomalaiset yritykset ovat päässeet esittelemään osaamistaan myös suoraan kyseisten maiden päättäjien taholle ja parhaassa tapauksessa tästä suoraan keskusteluihin konkreettisista kaupoista. Tämän yleisen kiinnostuksen kasvun vuoksi suuntasimmekin edellä mainitun tarvekartoituksen erityisesti niihin maihin, joihin on lähiaikoina suunnitteilla VKE-matkoja. Painopiste selvityksessä, kuten matkoissakin, oli latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa, mutta selvitimme tilannetta myös esimerkiksi Puolassa ja Kanadassa. Mutta tästä siis hetken päästä lisää. Ulkoasiainministeriön VKE-toiminnan kolmas pilari käsittää erilaiset tuottamamme tietopalvelut, kuten vuosittaiset Maailman markkinat raportit, erilliset maakatsaukset tai vaikkapa Kauppapolitiikka-julkaisun, joka viisi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden lisäksi löytyy myös koko ajan elävänä verkkoversiona ja siihen liittyvinä parin viikon välein lähetettävinä uutiskirjeinä. Aineistoa näihin tuottavat edustustomme, jotka raportoivat cleantechiin liittyvästä kehityksestä ja tapahtumista maailmalla enemmän tai vähemmän juoksevasti. Edustustoverkkomme onkin usein se, joka ensimmäisenä kertoo esimerkiksi maailmalla järjestettävistä cleantechiin liittyvistä messuista, näyttelyistä ja muista tapahtumista. Cleantech on haastava kokonaisuus. Yksi haasteista liittyy siihen, ettei kyse ole yhdestä teollisuuden toimialasta, vaan asiasta, joka on läpileikkaava teema usean toimialan sisällä. Tilanne asettaa omat haasteensa suomalaisen cleantech-osaamisen edistämiselle. Miten saada mukaan kaikki potentiaaliset toimijat? Miten saada parhaiten promotoitua suomalainen hyvin sirpaleinen cleantech-osaaminen maailmalle ja aktivoida myös pk-yrityksiä mukaan alan tapahtumiin ja vientiponnisteluihin? Yksi ratkaisu ovat erilaiset klusterit ja eri toimijoiden välinen yhteistyö. Ainakin klusterien aihioita on jo nyt syntymässä. Yksi tällainen on Finnish Water Forum, jonka ympärille kerätään vesialan osaajia mukaan lukien vesihuoltoon erikoistuneet cleantech-yritykset. Vastaavaa yhteistoimintaa harjoitetaan jo muun muassa energiasektorilla. Myös VKE-toimijoiden ja yleensä yritysten etuja ajavien toimijoiden yhteistyö on tärkeää. Mainitsin jo edellä ulkoasiainministeriön läheisen yhteistyön Elinkeinoelämän keskusliiton ja Finpron kanssa. Lisään tähän kuvioon mielelläni vielä ainakin yhden toimijan, eli Lahden tiede- ja yrityspuiston, joka on cleantech-alan johtava osaamiskeskus Suomessa. Mainitut neljä organisaatiota ovat takana tämän päivän seminaarin järjestelyissä. Runsas kuukausi sitten järjestimme samassa asetelmassa Lahdessa erityisen ilmasto- ja cleantech tietoiskun, joka oli tarkoitettu kaikille Suomeen akkreditoiduille suurlähetystöille. Tapahtuma sai suuren suosion, sillä saimme koolle Lahteen kaikkiaan noin neljäkymmentä suurlähetystöä,

4 puolet niistä suurlähettilästasolla. Yksi johtaa toiseen ja joskus kolmanteenkin, sillä Lahden tapahtuma antoi puolestaan pontta uusille cleantech-yhteistyöajatuksille usean Lahdessa vierailleen suurlähetystön kanssa. Yksi konkreettisimmista liittyy Suomen ja Yhdysvaltain väliseen cleantech-yhteistyöhön. Suurlähettiläs Bruce Oreckin aloitteesta olemme kokoamassa tammikuuksi puolen päivän aivoriihtä, jossa pohtisimme millä keinoin parhaiten edistäisimme suomalaista cleantech-osaamisen vientiä Yhdysvaltoihin. Mukana tässä hankkeessa ovat jälleen ulkoasiainministeriö, EK, Finpro ja Lahden tiede- ja yrityspuisto. Yritykset ovat tervetulleita evästämään meitä aivoriihen sisällön osalta. Kauppapolitiikassa Suomi on johdonmukaisesti puolustanut vapaakauppaa, ja olemme itse päässeet nauttimaan kaupan avautumisen hedelmistä. Ympäristön ja puhtaan teknologian kannalta kaupan kasvu on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Yhtäältä tuotannon kasvu ja kuljetusten lisääntyminen kasvattavat energiankulutusta. Toisaalta taas vapaakaupasta seuraava kilpailun kasvu ja tuotantotehokkuuden paraneminen edistävät vaurastumista, mikä puolestaan parantaa mahdollisuuksia investoida puhtaisiin teknologioihin ja hyödyntää niitä eri tuotannonaloilla. Parhaillaan käytävissä ilmastoneuvotteluissa erityisesti kaksi asiakokonaisuutta liittyy läheisesti kauppaan. Toinen on teknologian siirto ja toinen protektionismin uhka sellaisia maita kohtaan, joiden ilmastositoumukset eivät täytä esimerkiksi EU:n asettamia tavoitteita. Kehitysmaat ovat vaatineet teollis- ja tekijänoikeuksien lieventämistä, jotta ne voisivat edullisemmin hyödyntää teollisuusmaiden kehittämää ympäristöystävällistä teknologiaa. Teollisoikeuksien heikentäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä emme halua heikentää teollisuuden kykyä investoida tutkimus- ja kehitystoimintaan, jota tulevat ympäristöteknologian innovaatiot edellyttävät. Sen sijaan teknologiansiirto voidaan toteuttaa vapauttamalla ympäristöteknologian ja ympäristöpalveluiden kauppaa tulleista ja muista kaupanesteistä. Pääsy tähän tavoitteiseen, ainakin asteittain, näyttää tällä hetkellä aiempaa lupaavammalta. Tässä vaiheessa haluaisinkin tuoda esille WTO:n Dohan neuvottelukierroksen merkityksen. Dohan tavoitteisiin kuuluu myös juuri ympäristötuotteiden ja palveluiden kaupan vapauttaminen. Maailmanpankki arvioi, että tullien poistaminen muutamiltakin ympäristötuotteilta lisäisi kauppaa merkittävästi, eikä tämä tarkoita kaupan kasvua vain teollisuusmaiden hyväksi. Esimerkiksi uusiutuvan energian kategoriassa viisi kymmenestä suurimmasta tavaraviejästä, Kiina, Hongkong, Meksiko, Singapore ja Thaimaa, ovat kehittyviä talouksia. WTO-neuvottelujen lisäksi myös EU:n kahdenväliset vapaakauppaneuvottelut tarjoavat hyvän foorumin ympäristötuotteiden ja -palvelujen vapauttamiselle. Haluaisin erityisesti nostaa esiin

5 meneillään olevat EU:n ja Intian väliset neuvottelut sekä lähitulevaisuudessa mitä ilmeisimmin aloitettavat neuvottelut Vietnamin ja Thaimaan kanssa. Olisi tärkeää, että saisimme mahdollisimman kattavasti tietoa cleantech-sektorin yritysten intresseistä näillä markkinoilla, jotta voisimme pyrkiä keskeisten tuoteryhmien mahdollisimman nopeaan liberalisointiin näiden neuvottelujen puitteissa. Entä sitten maat, jotka eivät mielestämme täytä asetettuja päästöjen vähennystavoitteita? Suomessa emme kannata ajatusta, että niin sanottua hiilivuotoa ehkäistäisiin protektionistisin toimin eli korottamalla tulleja ja suojatoimia sellaisia maita kohtaan, jotka eivät sitoudu ilmastotavoitteisiin EU:n vaatimassa laajuudessa. Päinvastoin, protektionistiset toimet vain kiihdyttäisivät suojatoimien kierrettä ja sulkisivat jo avautuneita ovia. Meillä on yhä mahdollisuus torjua kilpailukykyhaittaa jakamalla ilmaisia päästölupia teollisuudelle, jota tiukat päästötavoitteet uhkaavat. Ilmaisilla päästöluvilla on aikaraja, joten myös raskaan teollisuuden on joka tapauksessa ryhdyttävä toimiin säilyttääkseen toimintamahdollisuutensa tulevaisuudessa. Viimemainittu mukautuminen on viime kädessä välttämättömyys, joka teollisuuden itsensäkin on havaittava, jotta se voisi pysyä mukana kehityksessä ja kilpailussa. Osaltaan tätä muutosta voidaan tukea myös julkisen vallan puolelta. Huomattava osa valtioiden talouskriisiin vastanneista elvytysrahoista on suunnattu cleantech-sektorin kasvun edistämiseen. On arvioitu, että tänä vuonna jopa puolet elvytysrahoista maailmanlaajuisesti kohdistui ympäristöteknologiaan. Eikä ihmekään, kävihän tekemässämme tarvekartoituksessakin ilmi, että monet maat tavoittelevat merkittävää asemaa ympäristöteknologioiden kehittäjänä. Uskon, että Suomi on tässä kehityksessä hyvin mukana. Kilpailu on tosin kovaa ja haaste sen mukainen. Yhteistoiminnalla ja voimia yhdistämällä pystymme kyllä siihen vastaamaan.