Linnut. vuosikirja 2015

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2015

2 Pikkutikan on arveltu kärsivän biotalousbuumin risusavotasta, koska se suosii pellonreunojen ja rantojen lehtipuuvaltaisia metsiä. Yhdistysten tietoon tulleiden reviirien määrä kasvoi vuoteen 2008 saakka, minkä jälkeen reviirimäärä putosi nopeasti noin neljänneksen, johon määrä on vakiintunut. Tero Pelkonen 30 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

3 Uhanalaiset lajit Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa 2014 Teemu Lehtiniemi Tässä yhteenvedossa tarkastellaan tiettyjen harvinaisten, harvalukuisten ja uhanalaisten lajien esiintymistä Suomessa vuonna Tarkastelu perustuu lintuharrastajien tekemiin ja BirdLife Suomen jäsenjärjestöjen kokoamiin lintuhavaintoihin. Yhteenveto esittelee 87 lintulajin tietoja BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havaintojenkeruualueittain (taulukko 1). Aineisto koostuu sekä reviiritiedoista että muutonja talviaikaisista havainnoista. Yhdistysten yhteenvetoihin tulevat tiedot saadaan nykyään lähes täysin Tiira-lintutietopalvelusta ( Tiira-lintutietopalvelun käyttöönotto on vaikuttanut joidenkin, varsinkin ei kaikkein harvalukuisimpien lajien havaintojen kertymään (ks. myöhemmin tämä artikkeli), mutta myös lajin harvinaistuminen, yleistyminen, uhanalaiseksi luokitteleminen tai lajiin liittyvä tiedotus voi vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti yhdistys saa harrastajien lajista tekemät havainnot tietoonsa. Aineistoon, joka ei perustu aitojen linnustonseu- rantojen kaltaisesti vuodesta toiseen samalla tavalla toistettuihin laskentoihin, liittyy siten virhetekijöitä (ks. esim. Lehtiniemi & Koskimies 2009). Niistä huolimatta aineisto ilmentää paitsi yksittäisten poikkeuksellisten lintuvuosien ilmiöitä myös pitkällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia (Lehtiniemi 2014). Lintuharrastajien retkeilyn oheistuotteena kertyvä tutkimusmielessä epäsystemaattisesti kerätty (usein kuitenkin vuodesta toiseen samoilta paikoilta ja samalla retkeily- Taulukko 1. Paikallisyhdistysten toimialueet ja havaintoaineiston kerääjät (vastaava aluenumerointi kartassa ja taulukoissa 2 ja 3) sekä alueellinen jako maan eri osiin. Vuoden 2014 Pohjois-Pohjanmaan yhteenvetotietoja ei saatu osaksi raporttia. Table 1. The regions of local ornithological societies, and the persons collected the data, respectively. Nro Yhdistys Ilmoittaja(t) Alue 1 Ålands Fågelskyddsförening rf (ÅFF) teemu Lehtiniemi etelä 2 Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry (TLY) Kim Kuntze etelä 3 Helsingin Seudun Lintutieteellinen Matti Koivula, Aleksi etelä Yhdistys Tringa ry (TRINGA) Lehikoinen, Taavi Sulander 4 Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry (HAKKI) Jan Södersved 5 Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Mikko Savelainen etelä Lintuharrastajat Apus ry (APUS) 6 Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry (PSLY) tiina Mäkelä etelä 7 Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry (KYLY) Eero Parkko itä 8 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (EKLY) Jari Kontiokorpi, Totti Toiskallio itä 9 Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (PHLY) Tuomas Meriläinen keski 10 Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (KHLY) Aki Aintila keski 11 Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry (LHLH) Kauko Sippo etelä 12 Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PILY) Petri Seppälä keski 13 Rauman Seudun Lintuharrastajat ry (RSLH) Kalle Haapala etelä 14 Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry (PLY) Pasi Alanko länsi 15 Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry (SpLY) Ilkka Iivonen länsi 16 Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry (MLY) Harry Seppälä länsi 17 Ostrobothnia Australis rf (OA) jan Hägg länsi 18 Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry (SSLTY) Esko Rajala länsi 19 Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry (KSLY) Tuomo Pihlaja keski 20 Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry (ORIOLUS) Harri Okkonen itä 21 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (PKLTY) Jukka Matero, Janne Leppänen itä 22 Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys Lintuyhdistys Kuikka (KUIKKA) jyrki Uotila itä 23 Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry (KPLY) Sami Salonkoski länsi 24 Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY) pohjoinen 25 Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry (KLY) hannu Rönkkö pohjoinen 26 Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry (XENUS) Pentti Rauhala pohjoinen 27 Lapin lintutieteellinen yhdistys ry (LLY) Pirkka Aalto pohjoinen 28 Kuusamon Lintukerho ry (KUUSAMO) antti Peuna pohjoinen 16, LINNUT-VUOSIKIRJA

4 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2014 Taulukko 2. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien reviirit Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Tiainen ym. 2016). Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviirien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. Table 2. Numbers of territories of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (table 1) in CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. Suomessa kuultiin ennätysmäärä kaulushaikaroita vuonna Tynnyrilintujen todettuja reviirejä oli yli Kaulushaikaroiden määrä on viisinkertaistunut 1990-luvun alusta. Kanta on tihein keskisessä Suomessa. Tuomas Seimola panoksella kertyvä ja siksi systemaattisuutta sisältävä) harvalukuisten ja harvinaisten lajien havaintoaineisto on korvaamaton uhanalaisarvioinnille. Aineisto oli ensisijainen lähde noin 30 lajin arvioinnissa ja se toimi vähintäänkin täydentävänä lisänä noin 50 lajin arvioinnissa, kun uutta vuoden 2016 alussa (Tiainen ym. 2016) julkaistua uhanalaisarviointia tehtiin. Varsinaisen linnustonseurannan (linja-, piste-, vesilintu-, saaristo-, pelto-, riista-, petolintu- ja talvilintulaskennat) aineistojen avulla voidaan tarkastella muutoksia valtaosalla Suomen pesimälajistoa. Vähälukuisia lajeja tulee kuitenkin varsinaisessa seurannassa liian harvoin vastaan sattuman vuoksi tulos voi olla aivan erilainen kuin lajin todellinen esiintymisessä tapahtunut muutos. Yhteenvetoaineistolla on tärkeä merkitys myös lintuharrastukselle, koska valtakunnalliset vuosittaiset yksilö- ja havaintomäärät kiinnostavat harrastajia ja antavat vertailumateriaalia paikallisyhdistysten havaintokatsauksiin. Lisäksi ne osoittavat, että peruslintuharrastuksellakin on merkitystä seurannalle ja lintututkimukselle. Vuoden 2014 aineisto Vuoden 2014 havaintoyhteenvetotiedot saatiin Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta koko Suomesta. Pohjois-Pohjanmaalta saatiin kuitenkin aineistoon tär- keäksi täydennykseksi vuoden 2013 yhteenveto. Kussakin yhdistyksessä aluevastaava tai -vastaavien joukko (taulukko 1) on koonnut havainnot yhteen ja tulkinnut kokonaismäärän poistaen samoja yksilöitä koskevat havainnot. Yhdistykset toimittivat tiedot valtaosin vuodenvaihteessa 2015/16. Erinomaisesta aikataulusta on kiittäminen taulukossa 1 mainittuja henkilöitä. Vuoden 2014 havainto- ja reviirimäärien yhteenvedot on koottu taulukkoihin 2 ja 3. Huomioita lintuvuodesta 2014 Valkoposkihanhi valtaa yhä enemmän alaa. Vaikka kanta on pääkaupunkiseudulla vakaa, laajenee esiintymisalue koko ajan. Laji pesii jo kaikkien rannikon yhdistysten alueella (useissa satoja pareja) ja seitsemän sisämaayhdistyksen alueella. Yhdistysten tiedossa oli vuodelta 2014 yli 2700 reviiriä, joista pohjoisin pari pesi Sodankylässä saakka onko Lapin valloitus alkamassa? Kaulushaikara rikkoi vanhat ennätykset useiden yhdistysten alueella ja koko maan reviirisumma ylitti edellisen huippuvuoden (2009) reviirimäärän kahdeksalla prosentilla. Edellissyksyn (2013) ennätyksellinen hiiripöllövaellus näkyi odotetusti talvisten hiiripöllöjen lukumäärissä. Pöllöjen määrä oli reilusti yli 1500 eli yli kolminkertainen 2000-luvun toiseksi parhaaseen talveen nähden. Laji ja uhanalaisuusluokka Valkoposkihanhi Branta leucopsis Ristisorsa Tadorna tadorna VU Harmaasorsa Anas strepera Jouhisorsa Anas acuta EN Viiriäinen Coturnix coturnix VU Kaakkuri Gavia stellata Mustakurkku-uikku Podiceps auritus EN Kaulushaikara Botaurus stellaris Harmaahaikara Ardea cinerea Haarahaukka Milvus migrans CR Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Arosuohaukka Circus macrourus EN Niittysuohaukka Circus pygargus EN Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Porzana porzana Ruisrääkkä Crex crex Liejukana Gallinula chloropus VU Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Lapinsirri Calidris temminckii EN Heinäkurppa Gallinago media CR Pikkutiira Sternula albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger CR Turkinkyyhky Streptopelia decaocto EN Kehrääjä Caprimulgus europaeus Pikkutikka Dendrocopos minor Pohjantikka Picoides tridactylus Kangaskiuru Lullula arborea VU Sitruunavästäräkki Motacilla citreola EN Virtavästäräkki Motacilla cinerea VU Satakieli Luscinia luscinia Sinipyrstö Tarsiger cyanurus NT Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus VU Kirjokerttu Sylvia nisoria VU Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Lapinuunilintu Phylloscopus borealis VU Pikkusieppo Ficedula parva Kuhankeittäjä Oriolus oriolus EN Kuukkeli Perisoreus infaustus NT Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes Peltosirkku Emberiza hortulana EN Pohjansirkku Emberiza rustica NT 32 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

5 Uhanalaiset lajit Leveäpyrstökihun ennätysesiintyminen oli syksyn puhutuimpia lintuilmiöitä. Yhdistysten syyssummaksi tuli yli 800 yksilöä. Laji oli mukana tässä katsauksessa nyt kolmatta kertaa, sillä se pudotettiin pois pikkuharvinaisuuskatsauksessa käsiteltyjen lajien joukosta vuoden 2011 jälkeen. Leveäpyrstökihu pudotettiin pikkuharvinaisuuskatsauksesta pois, koska esiintyminen oli vuodesta toiseen varsin samanlaista. Syksyn 2014 esiintyminen oli poikkeus samankaltaisuus-sääntöön, mutta yli 800 yksilön voimin myös viesti siitä, ettei lajia ainakaan vuonna 2014 ollut mielekästä nimittää pikkuharvinaisuudeksi. Syksyn kihuilmiötä ovat käsitelleet enemmän Koivula & Koistinen (2015). Ruotsissa yksilömäärät olivat Vielä 2000-luvun alussa vakituisia useiden parien mustatiirapaikkoja oli Suomessa kolme nykyään enää yksi Evijärvellä. Evijärvellä tehtävistä suojelutoimista riippuu lajin tulevaisuus Suomessa. Ari Seppä YHT LINNUT-VUOSIKIRJA

6 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2014 Suomeakin suurempia: Itämeren rannikon yhdistysten yhteenlaskettu yksilömäärien summa oli reilusti yli 3000 (Wirdheim & Corell 2015). Virtavästäräkillä oli hyvä vuosi. Reviirejä todettiin 33, joista 20 lapista. Päijät-Hämeessä kirjattiin lajin ensipesintä. Viitakerttusen yöhuilu kuului useammasta pensaikosta kuin koskaan aikaisemmin. Reviirien yhteismäärä nousi selvästi yli 8000:n. Myös Ruotsissa (Wirdheim & Corell 2015) oli uusi huima ennätysvuosi peräti 60 % enemmän reviirejä kuin edellisenä ennätysvuonna (2013). Suomessa ero edellisvuoteen oli hillitympi (15 %). Viitakerttunen on jo monin paikoin niin runsas, etteivät harrastajat kirjaa siitä läheskään kaikkia havaintoja Tiiraan, minkä vuoksi lukumäärien kasvu näyttää todellista pienemmältä. Myös viitasirkkalintuja oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Reviirejä päätyi arkistoihin yli Pensassirkkalinnut olivat sitä vastoin vähissä, sillä niitä havaittiin vain noin kaksi kolmasosaa viitasirkkalintujen määrästä. Viitasirkkalinnusta tehtiin kesällä 2014 toista kertaa pensasirkkalintua enemmän havaintoja ensi kerta oli vuonna Havaintomäärät eivät välttämättä suoraan kerro viitasirkkalinnun olleen runsaampi, koska lajien havaittavuudessa ja ilmoittamisen todennäköisyydessä on eroa (ks. esim. Lehtiniemi 2014). Peltosirkulla oli sekä Kanta-Hämeessä että Etelä-Savossa ensimmäinen vuosi, kun lajista ei tehty yhtään pysyvään reviiriin liittyvää havaintoa. Joidenkin yhdistysten alueella vuosi 2014 oli sen sijaan hieman edellisiä vuosia parempi peltosirkkuvuosi. Lajiin on lisäksi alettu harrastajien toimesta kiinnittää koko ajan enemmän huomiota, mikä vaikuttaa havaintokertymään, ja lieventää tietoon tulevien reviirien määrän laskua. Lampiviklo on vakiintunut Suomessa harvinaiseksi pesimälajiksi, ja se on uhanalaisarvioinnissa arvioitu vaarantuneeksi. Reviirejä todetaan vuosittain muutamia, vuonna 2014, kolme. Kaikkiaan havaintoja tehtiin lähes sadasta yksilöstä, valtaosin keväällä. Ari Seppä Laji ja uhanalaisuusluokka Pikkujoutsen Cygnus columbianus Lyhytnokkahanhi Anser brachyrhynchus Kanadanhanhi Branta canadensis Harmaasorsa Anas strepera Heinätavi Anas querquedula VU (k) Allihaahka Polysticta stelleri CR Jääkuikka Gavia adamsii Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis EN Kattohaikara Ciconia ciconia Haarahaukka Milvus migrans CR Merikotka Haliaeetus albicilla VU Sinisuohaukka Circus cyaneus VU (k,s) Arosuohaukka Circus macrourus EN Niittysuohaukka Circus pygargus EN Piekana Buteo lagopus EN (k,s) Maakotka Aquila chrysaetos VU Muuttohaukka Falco peregrinus VU Keräkurmitsa Charadrius morinellus VU Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Merisirri Calidris maritima EN Jänkäsirriäinen Calidris falcinellus NT Rantakurvi Xenus cinereus CR Lampiviklo Tringa stagnatilis VU Heinäkurppa Gallinago media CR Leveäpyrstökihu Stercorarius pomarinus Etelänkiisla Uria aalge EN Pikkutiira Sternula albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger CR Pikkukajava Rissa tridactyla Isolokki Larus hyperboreus Turturikyyhky Streptopelia turtur CR Tunturipöllö Bubo scandiacus CR Hiiripöllö Surnia ulula Lapinpöllö Strix nebulosa Harjalintu Upupa epops Harmaapäätikka Picus canus (s,t) Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos VU Kangaskiuru Lullula arborea VU Tunturikiuru Eremophila alpestris CR Sitruunavästäräkki Motacilla citreola EN Koskikara Cinclus cinclus VU (t) Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Sepelrastas Turdus torquatus EN Kirjokerttu Sylvia nisoria VU Viiksitimali Panurus biarmicus VU Lapintiainen Poecile cinctus Pähkinänakkeli Sitta europaea VU Vuorihemppo Carduelis flavirostris EN Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes 34 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

7 Uhanalaiset lajit Lajien talviaikaisia kannanmuutoksia 2000-luvulla Harvalukuisten lajien seurantaa varten kerättävä aineisto on jaettu vuodenajoittain vuosituhannen alusta alkaen sitä ennen koottiin vain vuoden yhteismääriä ja reviireitä. Tähän katsaukseen olen ottanut mukaan joitakin lajeja, joista kootaan talviaikaisia yksilömääriä. Muutamien lajien osalta talvihavaintoa kertyy sen verran runsaasti, että tarkastelu antaa myös mahdollisuuden verrata aineistoa talvilintulaskentojen tuloksiin. Talvilintulaskentojen tiheysindeksit saa nykyään kätevästi Luomuksen verkkosivuilta (Luomus 2016). Allihaahkan talviaikaisten yksilöiden määrän muutos on hyvin linjassa muun esiintymisen kanssa (esim. Lehtiniemi 2014). Vielä vuosituhannen vaihteen tienoilla allihaahkoja havaittiin talvisin parisen sataa, mutta viime vuosina talven yhteismäärä on ollut keskimäärin vähän toisella kymmenellä. Pudotusta on siis ollut reilusti yli 90 prosenttia. Alamäki on ollut Taulukko 3. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien havaittujen yksilöiden kokonaismääriä Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Tiainen ym. 2016). Pääosa havainnoista koskee pesimäajan ulkopuolella havaittuja yksilöitä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. (k) = kevät, (s) = syksy, (t) = talvi. Table 3. Numbers of individuals of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (table 1) in CR = critically endangered, EN= endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. (k) = spring, (s) = autumn, (t) = winter. YHT LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2014 melkoista myös Ruotsissa, missä koko vuoden yksilösumma jäi vuonna 2014 vain 11:een (Wirdheim & Corell 2015)! Suomessa vuosi 2014 oli 1980-luvulla alkaneen seurannan heikoin, sillä koko vuoden summa jäi reiluun 150 yksilöön. Peltopyystä on koottu talven yksilösummaa vuodesta 2000 alkaen. Runsaimman esiintymisen alueelta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta tietoja ei ole lajin liiallisen runsauden vuoksi joka vuosi koottu, minkä vuoksi ne on poistettu vertailusta. Talviaikaisessa aineistossa on paljon vuosien välistä vaihtelua, mutta yleisesti yhteismäärät aineistossa ovat viime vuosina olleet suurempia kuin 2000-luvun alussa. Yhdistysten yhteenvetojen peltopyymäärät ovat ete- läisessä, läntisessä ja keskisessä Suomessa noin kaksinkertaistuneet. Poikkeuk sena sääntöön on itäinen Suomi, jossa lähinnä Kymenlaaksossa sinnittelevä kanta näyttäisi vähentyneen kolmannekseen tällä vuosituhannella. Muutos ei kuitenkaan kuvaa edustavasti todellista esiintymismuutosta koko maassa, sillä yhteismäärässä on selvä Tiira-nousu (noin 90 %) vuodesta 2007 alkaen (kuva 1). Tiiran käyttöönotto maaliskuun lopussa 2006 ja tätä kautta havaintojen yhdistyksen käyttöön toimittamisen helppous on todennäköisesti vaikuttanut huomattavasti yhdistyksen tietoon tulevien peltopyyhavaintojen määrään niillä alueilla, joilla peltopyy ei ole erityisen harvinainen. Talvisten peltopyiden määrä ei Tiiiran 140 vakiintumisaikana vaikuta juuri muuttuneen vaikka talvi 2013/14 oli hyvin heikko. Talvilintulaskenta-aineiston mukaan trendi on 2000-luvulla ollut laskeva (Luomus 2016). Pikku-uikku on harvinaisuus, josta tehdyt havainnot on perinteisesti ilmoitettu yhdistyksille kattavasti. Lajin talvimäärissä on jonkin verran vuosien välistä vaihtelua. Selvästi paras pikku-uikkutalvi oli 2011/12, jolloin tavattiin 54 uikkua. Talvisten pikkuuikkujen määrä on ollut hienoisessa nousussa 2000-luvulla. Vaikka merimetsojen pesimäkanta on Suomessa 2000-luvulla huomattavasti kasvanut, ei tämä heijastu lainkaan merimetsojen talvimääriin. Vuosien välillä on pal Yksilöä 1500 Yksilöä Kuva 1. Talviaikaiset peltopyyn yhteismäärät 24 yhdistyksen (ei alueita 23 ja 24, taulukko 1.) alueilla vuosina Tiira-lintutietopalvelun käyttöönotto maaliskuussa 2006 näyttäisi tehneen seuraaville vuosille kokonaismäärään keskimäärin noin 90 % tasokorotuksen. Fig 1. Total sum of wintering Grey Partridges (Perdix perdix) in the areas of 24 ornithological societies in the period (blue) before the operation of digital bird observation system Tiira and (black), when Tiira was fully functioning. Digital bird observation system has almost doubled the average number of individuals. Kuva 2. Talviaikaisten merikotkayksilöiden yhteismäärä sisämaan yhdistyksissä (13 yhdistystä) vuosina Fig 2. Total sum of White-tailed eagles (Haliaetus albicilla) in the areas of inland ornithological societies of Finland in the period of Jakson yksilömäärän mediaani Kuva 3. Isolokin esiintyminen Suomessa viiden vuoden jaksoina. Koko vuoden yksilömäärät ovat laskeneet 1990-luvulta yli 60 %. Fig 3. Number of Glaucous Gulls in Finland Winter (and migrating) population of the species has decreased in Finland more than 60 % since 1990 s. Isokin havaitseminen on ollut 2000-luvulla selvästi aikaisempaa harvinaisempaa herkkua. Vähentyminen johtunee ilmaston lämpenemisestä, minkä vuoksi arktisia isolokkeja tulee aiempaa vähemmän Itämerelle talvehtimaan. Lajin pesimäkannan tila ja muutokset tunnetaan huonosti. Matti Rekilä 36 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

9 Uhanalaiset lajit Pikku-uikun talvihavaintojen määrä on ollut hienoisessa nousussa. Rehevien rantojen jäätyminen paljastaa kesäaikaan piilottelevat pikku-uikut. Pesimäkanta tunnetaan huonosti. Vuosittain todetaan 3 5 reviiriä. Vuoden 2014 yksilömäärä (107 + PPLY) oli yksi kaikkien aikojen suurimmista. Jari Kostet jon vaihtelua, mutta suunta on selvä: talvisten merimetsojen määrä on laskenut 2000-luvun alusta vähintään kymmeniä prosentteja. Merikotkan talviesiintymisessä on tapahtunut odotetusti päinvastainen muutos. Rannikkoalueiden yhdistykset eivät ole kunnolla pysyneet mukana merikotkamäärien kasvun kanssa ja eri yksilöiden erottaminen on käynyt useissa yhdistyksissä mahdottomaksi. Sisämaassa tilanne on paremmin hallussa ja myös muutos lintuharrastajille silminnähtävä. Sisämaan yhdistyksissä merikotkan talviyksilöiden määrä on 2000-luvulla noin kolminkertaistunut. Merikotkan talviaineistossa saattaa olla jonkin verran Tiiran aiheuttamaa vääristymää, mutta trendi on jatkunut kasvavana (kuva 2). Luhtakana on Suomessa harvinainen talvehtija. Käytännössä luhtakanojen todetaan talvehtivan vuosittain vain TLYn (alue 2) ja ÅFF:n (alue 1) alueilla ja niissäkin todetut määrät ovat hyvin pieniä. Talvella 2008/09 todettu 19 talvehtijaa on ollut toistaiseksi suurin määrä. Vielä tätä seuraavana talvena luhtakanoja havaittiin keskimääräistä enemmän, mutta sitten kylmä talvi kuritti kantaa. Viime vuosina talvehtijamäärät ovat olleet suuriin piirtein samalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa eli noin viidessä yksilössä. Talviaikaisten merisirrien määrässä saatiin talvella 2013/14 uusi ennätys: yli 600 yksilöä. Esiintyminen keskittyy perinteisesti TLYn ja ÅFF:n alueille ja niissäkin muutamaan jo vuodesta toiseen tarkistettavaan paikkaan. Talvisten merisirrien yhteismäärässä näyttäisi olleen 2000-luvulla hienoista kasvua, vaikka talven yksilömäärissä onkin ollut talven ankaruudesta johtuen paljon vaihtelua. Talviset kokonaisyksilömäärät ovat viime vuosina olleet noin 60 % korkeampia kuin 2000-luvun alkuvuosina. TLY:n alueella, jossa parhaat merisirripaikat ovat olleet perinteisesti hyvin havainnoituja, yksilömäärien kasvu on ollut selvästi hillitympää (10 %), ja 2010-luvun talviset yksilömäärät ovat olleet edellistä viisivuotiskautta ( ) pienempiä. Valtaosan kokonaisyksilömäärän kasvusta selittää Ahvenanmaan alueen yksilömäärien selvä kasvu (määrät lähes nelikertaistuneet). Se voi olla seurausta aidosta yksilömäärien kasvusta, mutta myös lintuharrastusmäärien kasvusta yhdessä havaintojen paremman talteen saannin kanssa. Myös Uudellamaalla on joinakin viime vuosista havaittu alkutalvesta kymmenien merisirrien parvia. Merisirrien syyskautinen yksilömäärä on sen sijaan kasvanut 2000-luvulla lähes 2,5-kertaiseksi. Kasvu on ollut käytännössä samaa sekä Etelä-Suomen että Länsi-Suomen yhdistyksissä. Syysesiintymisen suurin muutos on tapahtunut Tringan alueella (alue 3), jossa 2000-luvun alussa havaittiin vain muutama lintu syksyssä, mutta nykyään vuosittain toista sataa. Lajin etsiminen loppusyksystä selittää osan muutoksesta. Isolokilla talvisten yksilömäärien suunta vaikuttaisi olleen 2000-luvulla laskeva luvun alussa oli pari hyvää vuotta, mutta sen jälkeen on menty tasaisen matalalla, eikä vuoden 2003 jälkeen ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Keväthavainnoissa 2000-luvun trendi on samankaltainen. Isolokin koko vuoden yksilösummat ovat laskeneet 1990-luvulta nykypäivään noin 60 % (kuva 3). Muutos on hyvin linjassa talvilintulaskentojen talvilaskennan kanssa (Luomus 2016). Isolokin esiinty- LINNUT-VUOSIKIRJA

10 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Jakson yksilömäärän mediaani Kuva 4. Tunturipöllön yksilömäärät Suomessa viiden vuoden jaksoissa. Yksilömäärät ovat laskeneet noin 60 % 1990-luvulta. Fig 4. Number of Snowy owls (Bubo scandiacus) in Finland Although species has bred in Finland regularly during this century, has the observations during winter and migration decreased 60 % since 1990 s. Kuva 5. Talviaikaisten isolepinkäishavaintojen yhteismäärät Tiira-lintutietopalvelun käyttöönotto maaliskuussa 2006 näyttäisi kaksinkertaistaneen yhdistysten tietoon tulevien yksilöiden määrän. Fig 5. Occurrence of Great Grey Shrike (Lanius excubitor) in the period (blue) before the operation of digital bird observation system Tiira and (black), when Tiira was fully functioning. Digital bird observation system has doubled the average number of individuals although the wintering population has been stable according the data of winter bird counts. mismuutosten perusteella se olisi täyttänyt uhanalaisuuden kriteerit, jos lajia olisi arvioinnissa tarkasteltu. Myös Ruotsissa isolokki on huomattavasti harvinaistunut 1990-lukuun verrattuna (Wirdheim & Corell 2015). Turkinkyyhkyaineistossa on valitettavasti aukkoja lajin vahvoilla esiintymisalueilla Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla (alueet 23 ja 24), mikä estää niiden ottamiseen mukaan vertailuun. Muiden yhdistysten talvihavaintojen mukaan yksilömäärät ovat olleet viime vuosina varsin tasaisia tosin aavistuksen 2000-luvun alkuvuosia pienempiä. Turkinkyyhkyn talviaineistoon on syytä suhtautua varsin varauksellisesti, sillä 2000-luvun aineiston kertymään on tullut mukana uutena tapahtumana vuonna 2006 alkanut Pihabongaus, jonka osallistujamäärä on tasaisesti kasvanut ja jonka ansiosta yhdistysten tietoon on tullut uusia turkinkyyhkypaikkoja. Turkinkyyhkyjen talviset määrät ovat 2000-luvun aikana kiistatta pienentyneet Pihabongausvertailun (BirdLife Suomi 2016) ja talvilintulaskentojen (Luomus 2016) perusteella. Tunturipöllön esiintyminen on Suomessa keskittynyt perinteisesti talveen, jolloin puuttomien alueiden sopulinsyöjät ilmaantuvat saaristoon ja suurille peltoaukeille. Ison valkean talvikohtaamisten määrä on 2000-luvulla selvästi vähentynyt. Siitä on tullut harvinaisuus. Tunturipöllön vuotuisten yksilömäärien mediaani pysyi suuresta vuotuisesta vaihtelusta huolimatta viisivuotuisjaksoilla vuodesta 1990-alkaen tasaisesti noin 39 yksilössä vuosituhannen ensimmäiselle jaksolle ( ) saakka, mutta on edellisen kymmenen vuoden aikana Isolepinkäisen elää talvisin pääosin pikkunisäkäsravinnolla, mutta tulee säännöllisesti myös avomaiden reunojen ruokinnoille jahtaamaan pikkulintuja. Tero Pelkonen 38 LINNUT-VUOSIKIRJA 2015

11 Uhanalaiset lajit vähentynyt noin 60 prosenttiin aikaisemmasta (kuva 4). Talvihavainnoissa muutos on ollut tätäkin suurempi. Viisivuotiskausien mediaanin perusteella tunturipöllön talvihavaintojen määrä on 2000-luvulla vähentynyt 75 %. Trendiä voi pitää sinänsä yllättävänä, koska tunturipöllö on 2000-luvulla pesinyt Suomessa säännöllisesti (reviirejä kuutena vuonna). Talviaikaisten yksilöiden alkuperä lienee Suomea idempänä. Myös tunturipöllö olisi päätynyt korkeaan uhanalaisluokkaan talviesiintymän muutoksen perusteella, jos talviesiintymistä olisi arvioinnissa tarkasteltu. Tunturikiurun talvehtijamäärät ovat suuresta vuotuisesta vaihtelustaan huolimatta pysyneet 2000-luvulla vakaina. Isolepinkäisen talvimäärät ovat 2000-luvun alusta noin kaksinkertaistuneet. Kasvu on ollut samansuuntaista ja kutakuinkin samaa suuruusluokkaa koko maassa etelästä pohjoiseen, mutta vahvinta Länsi-Suomessa ja heikointa Itä-Suomessa. Havaitut kokonaisyksilömäärät ovat viime vuosina olleet tuhannen tienoilla. Isolepinkäisen talvirunsastuminen näyttäisi olevan aineiston kertymään liittyvää harhaa. Talvilintulaskentojen (Luomus 2016) mukaan isolepinkäisen talvirunsaudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia 2000-luvulla. Tiiran käyttöönotto ja havaintojen kirjaamisen helppous on vaikuttanut huomattavasti yhdistyksen tietoon tulevien isolepinkäishavaintojen määrään. Jos vertaillaan jaksoja (talvet ennen Tiiraa) ja jaksoja (aika, jolloin Tiiran käyttö on ollut vakiintunut) havaitaan (kuva 5), ettei isolepinkäisten talvimäärä ole kasvanut lainkaan kummankaan jakson sisällä, mutta niiden välinen ero on noin kaksinkertainen. Vuorihempon talvimäärät ovat vähentyneet. Erityisesti yksilömäärät ovat vähentyneet eteläisen Suomen yhdistyksissä, joissa yksilömäärät ovat vähentyneet yli 90 % 2000-luvun alusta. Koko maan yhteismäärät ovat vähentyneet noin 75 %. Poikkeuksena sääntöön on Porin Lintutieteellinen Yhdistyksen alue, jossa määrät ovat 2000-luvun alusta kasvaneet. Vuorihempon väheneminen näkyy myös talvilintulaskentojen (Luomus 2016) keskitalven laskennoissa (muutos jopa 95 %), joissa laji ei tule enää vastaan vuosittain. Myös vuorihemppo olisi voitu pesimäkannan lisäksi arvioida talvikannan perusteella korkeimpiin uhanalaisluokkiin. Edellä läpikäydyistä talvehtivista lajeista arktisten lajien allihaahkan, isolokin, tunturipöllön ja vuorihempon väheneminen kertoo todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä. Näitä lajeja saapuu yhä vähemmän Arosuohaukka on 2000-luvulla Suomeen vakiintunut uhanalaisarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi arvioitu pesimälaji. Vuoden 2014 esiintyminen oli edellisvuosien tapaan hyvin vahva: Keväällä havaittiin 165 yksilöä ja syksyllä 114 (lajille tärkeän esiintymisalueen PPLYn tiedot puuttuvat). Ari Seppä Suomeen ja Itämerelle talvehtimaan, koska olosuhteet pohjoisemmassa ovat lauhemmat, ja talvehtiminen onnistuu pohjoisempana. Myös lajien pesimäalueet ovat voineet siirtyä aikaisempaa pohjoisemmaksi tai lähdepopulaatiot pienentyä. Allihaahka on arvioitu maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi kannan vähenemisen vuoksi, mutta muut edellä mainitut lajit on arvioitu elinvoimaisiksi ja ilmeisesti vakaiksi. Tunturipöllö on kuitenkin Pohjois-Amerikassa talvilaskentojen mukaan vähentynyt. Talvihavaintojen tarkastelu antaa mielestäni hyvää osviittaa siitä, miten Tiiran käyttöönotto voi olla vaikuttanut positiivisesti yhdistysten saamaan havaintokertymään ja minkälaisilla lajeilla vaikutuksia todennäköisimmin on. Harvalukuisilla, mutta ei varsinaisesti harvinaisilla lajeilla positiivinen vääristymä on todennäköisempi kuin aidosti harvinaisilla lajeilla, joiden havainnot on jo aiemmin saatu harrastajilta hyvin yhdistysten arkistoon. Harvinaiset lajit on ilmoitettu hyvin yhdistykselle, mutta harvalukuisia ei yhtä hyvin ole vaikka ne on ehkä omaan havaintovihkoon kirjattu. Tiiran käyttöönoton myötä havainnot päätyvät aiempaa paremmin ja vaivattomammin myös yhdistysten tietokantaan. Tämä 2000-luvun puolivälissä tapahtunut uudistus ja siitä mahdollisesti syntyvä perustason muutos on tärkeä tunnistaa ja muistaa yhdistyksissä, kun vertaillaan vuosi- ja vuodenaikaisraporttien yksilölukumääriä ja tulkitaan niistä kannanmuutoksia. Kiitokset Aluevastaavien ja muiden paikallisia aineistoja koostaneiden (ks. taulukko 1) panos on korvaamaton havaintojen tulkinnassa ja kokonaissummien laskemisessa; heidän työlleen rakentuu tietämyksemme harvalukuisten lajien tilanteesta koko maassa ja ilman heitä tämä katsaus ei synny. Kiitos! Kiitos kuuluu myös kaikille niille harrastajille, jotka pitivät Tiiraan kirjaamalla tai muilla tavoin huolen siitä, että omat havainnot ovat yhdistyksen ja sitä kautta tämän katsauksen käytössä. Tuomas Väyryselle kiitos PPLY:n vuoden 2013 yhteenvedon koostamisesta ja toimittamisesta. Kirjoittajan osoite / Authors address BirdLife Suomi Annankatu 29 A Helsinki Kirjallisuus BirdLife Suomi 2016: Pihabongaus lajien runsausmuutoksia. [ luettu Koivula, M. & Koistinen, J Leveäpyrstökihun syysesiintyminen Suomessa ja Fennoskandiassa. Tringa 2015(3): Lehtiniemi, T. 2014: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2013: Lehtiniemi, T. & Koskimies, P. 2009: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2009: Luomus 2016: Talvilintulaskenta. [ luettu Wirdheim, A. & Corell, M Fågelrapport Teoksessa: Fågelåret 2014, ss SOF-BirdLife Halmstad. Summary: The occurrence of threatened and rare bird species in Finland in 2014 The total number of territories or individuals of some threatened or scarce breeding birds, rare transient migrants and wintering species have been summarised in the regions of local ornithological societies in 2014 (table 2 and 3, for regions see table 1). In the autumn there was a major influx of Pomarine Skuas in Finland. More than 800 individuals reported. New record in the total number of territories was made of Blyth s Reed Warbler, River Warbler and Bittern. Report summarises short time trends of some species wintering population of Finland. Number of some scarce arctic species has markedly decreased. These include Steller s eider (-90 % since year 2000), Snowy Owl (-60 % from 1990 s, fig 4.) Glaucous Gull (-60 % from 1990 s. fig 3) and Twite (-90 % since year 2000). The collapse of wintering individuals in Finland is likely the effect of global warming, which shifts the wintering areas of arctic birds more north. Also the decrease of the breeding population in the arctic areas could be the reason. LINNUT-VUOSIKIRJA