Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 3 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

2 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Teemu Lehtiniemi Tässä yhteenvedossa tarkastellaan tiettyjen harvalukuisten ja uhanalaisten lajien esiintymistä lintuharrastajien tekemin ja BirdLife Suomen jäsenjärjestöjen kokoamien lintuhavaintojen perusteella vuonna. Lopulla tarkastellaan yölaulajien kannankehitystä ja reviirien määriä tarkemmin. Vuoden yhteenveto esittelee 89 lintulajin havainto- tai reviirimääriä BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havaintojenkeruualueittain. Näihin alueellisiin yhdistysten tuottamiin yhteenvetoihin perustuvia koko maan kattavia yhteenvetoja on julkaistu 97-luvun puolivälistä alkaen (esim. Sammalkorpi 979, Koskimies 98). Aineisto koostuu sekä reviiritiedoista että muuton- ja talviaikaisista havainnoista. Useimmista katsauksen lintulajeista ei ole juuri muuta seurantaan soveltuvaa aineistoa kuin lintuharrastusjärjestöjen kokoamat tiedot. Tähän aineistoon, joka ei perustu aitojen linnustonseurantojen kaltaisesti vuodesta toiseen samalla tavalla toistettuihin laskentoihin, liittyy virhetekijöitä (kts. esim. Lehtiniemi & Koskimies 9). Virhetekijöistä huolimatta aineisto ilmentää varsin hyvin myös yksittäisten poikkeuksellisten lintuvuosien ilmiöitä, vaikka seurannallinen pääarvo onkin pidemmissä aikasarjoissa. Aineistolla on tärkeä merkitys myös lintuharrastukselle, koska valtakunnalliset vuosittaiset yksilö- ja havaintomäärät kiinnostavat harrastajia ja antavat vertailumateriaalia paikallisyhdistysten havaintokatsauksiin. Lisäksi ne osoittavat, että peruslintuharrastuksellakin on merkitystä seurannalle ja lintututkimukselle kunhan aineisto ei jää vain omaan havaintovihkoon ja muistoihin. Aineistoissa on pieniä puutteita - luvulla ja suurempia puutteita tätä aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Kokonaisuutena aineistossa on nyt kaikkien yhdistysten vuosiyhteenvedot -luvulta. Yhdistysten yhteenvetoihin tulevat tiedot saadaan nykyään valtaosin Tiira-lintutietopalvelusta. Osa harrastajista ei kirjaa havaintojaan Tiiraan ja osa harrastajista jättää kirjaamat- Taulukko. Paikallisyhdistysten toimialueet ja havaintoaineiston kerääjät (vastaava aluenumerointi kartassa ja taulukoissa ja 3) sekä alueellinen jako maan eri osiin. Table. The regions of local ornithological societies, and the persons collected the data, respectively. Nro Yhdistys Ilmoittaja(t) Alue Ålands Fågelskyddsförening rf (ÅFF) teemu Lehtiniemi etelä Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry Kim Kuntze, Mikael Nordström etelä ja Mikael Nyman 3 Helsingin Seudun Lintutieteellinen Matti Koivula ja etelä Yhdistys Tringa ry (TRINGA) aleksi Lehikoinen 4 Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry (HAKKI) Jan Södersved 5 Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Ari Ahtiainen, Mika Asikainen etelä Lintuharrastajat Apus ry (APUS) ja Mikko Savelainen 6 Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry (PSLY) tiina Mäkelä etelä 7 Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry (KYLY) Eero Parkko itä 8 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (EKLY) Janne Aalto itä 9 Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (PHLY) Antti Toukola keski Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (KHLY) Aki Aintila keski Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry (LHLH) Kauko Sippo etelä Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PILY) Petri Seppälä keski 3 Rauman Seudun Lintuharrastajat ry (RSLH) kalle Haapala etelä 4 Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry (PLY) Pasi Alanko ja Kimmo Nuotio länsi 5 Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry (SpLY) Ilkka Iivonen länsi 6 Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry (MLY) Jouni Kannonlahti länsi 7 Ostrobothnia Australis rf (OA) jan Hägg länsi 8 Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry (SSLTY) Esko Rajala länsi 9 Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry (KSLY) Tuomo Pihlaja keski Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry (ORIOLUS) Harri Okkonen itä Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Janne Leppänen itä (PKLTY) ja Jukka Matero Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys Lintuyhdistys Kuikka (KUIKKA) jyrki Uotila itä 3 Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry (KPLY) Sami Salonkoski länsi 4 Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY) Tuomas Väyrynen pohjoinen 5 Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry (KLY) hannu Rönkkö itä 6 Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry (XENUS) Pentti Rauhala pohjoinen 7 Lapin lintutieteellinen yhdistys ry (LLY) Pirkka Aalto pohjoinen 8 Kuusamon Lintukerho ry (KUUSAMO) antti Peuna pohjoinen 6, LINNUT-VUOSIKIRJA 3

3 Uhanalaiset lajit Syksyllä havaittiin yli 33 pikkujoutsenta, mikä on nelinkertaisesti -luvun keskiarvoon verrattuna. Ari Seppä LINNUT-VUOSIKIRJA 3 33

4 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Allihaahkan Itämerellä talvehtiva ja Suomen lahtea pitkin muuttava populaatio on romahtanut. Matti Rekilä ta joidenkin seurattujen lajien havainnot, minkä vuoksi joidenkin lajien tiedot jäävät vajaiksi (kts. esim. Lehtiniemi 3). Vuoden aineisto Vuoden havaintoyhteenvetotiedot saatiin koko Suomesta. Kussakin yhdistyksessä aluevastaava tai -vastaavien joukko (taulukko ) on koonnut havainnot yhteen ja tulkinnut kokonaismäärän poistaen samoja yksilöitä koskevat havainnot. Yhdistykset toimittivat tiedot muutamaa yhdistystä lukuun ottamatta tavoitteen mukaisesti vuodenvaihteessa 3/4. Erinomaisesta aikataulusta on kiittäminen taulukossa mainittuja yhdistysten työmyyriä. Katsausta varten kootut lajit pysyivät muuten samoina kuin edellisvuonna, mutta uusina lajeina mukaan otettiin pikkuharvinaisuuskatsauksesta pois pudotetut (Rissanen ym. 3) kahdeksan lajia: jääkuikka, arosuohaukka, niittysuohaukka, lampiviklo, leveäpyrstökihu, pikkukajava, harjalintu ja sitruunavästäräkki. Uusista mukaan otetuista lajeista arosuohaukka ja sitruuna- västäräkki ovat eniten runsastuneita ja vakiintuneet hiljan pesimälajeiksi, mikä tekee niistä erityisen mielenkiintoisia. Vuoden havainto- ja reviirimäärien yhteenvedot on koottu taulukkoihin ja 3. Merenkurkun alueella havaittiin keväällä peräti 75 keräkurmitsaa. Ari Seppä Lintuvuosi Pikkujoutsenen syysesiintyminen oli poikkeuksellisen runsasta. Yksilösummaksi tuli yli 33 eli noin nelinkertaisesti -luvun keskivertosyksyjen määrä. Edellinen hyvä pikkujoutsensyksy oli reilua vuosikymmentä aikaisemmin vuonna. Metsähanhen osalta saatiin uutta tietoa varsinkin Suomenselän soilta maakunnallisesti tärkeät lintualueet (MAALI) kartoituksissa. Suomenselän alueelta tulkittiin peräti 3 metsähanhireviiriä. Vastaavasti Pohjois- Karjalasta IBA selvitysten (Important Bird Area, kansainvälisesti tärkeä lintualue) ansiosta löydettiin 37 metsähanhiparia, mikä sekin on normaalivuotta enemmän. Harmaasorsan kevätesiintyminen oli vahva. Kevään yhteissumma oli uusi ennätys ja myös reviirimäärä oli kaikkien aikojen suurin. Heinätavin kevätmääriä on seurattu katsauksessa vasta neljä vuotta. Näistä vuosi oli selvästi paras. Useissa sisämaan ja itäisen Suomen yhdistyksissä määrä oli jopa noin kaksinkertainen jakson toiseksi parhaaseen vuoteen nähden, mutta läntisessä Suomessa määrät jäivät keskimääräisiksi. Allihaahkan kevätesiintyminen oli katsaushistorian pienin. Keväisten allihaahkoja summa oli vain 356. Allihaahkamäärissä on perinteisesti jonkin verran vaihtelua, joka johtuu päämuuttokauden säistä ja havainnoinnista, mutta kannan suunta on selvä. Aineiston mukaan (Trim-analyysi, Pannekoek & van Strien 5) keväisten allihaahkojen määrä on laskenut luvulla Laji ja uhanalaisuusluokka Valkoposkihanhi Branta leucopsis Ristisorsa Tadorna tadorna VU Harmaasorsa Anas strepera Jouhisorsa Anas acuta VU Viiriäinen Coturnix coturnix EN Kaakkuri Gavia stellata NT Mustakurkku-uikku Podiceps auritus VU Kaulushaikara Botaurus stellaris Harmaahaikara Ardea cinerea Haarahaukka Milvus migrans CR Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Arosuohaukka Circus macrourus Niittysuohaukka Circus pygargus EN Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Porzana porzana NT Ruisrääkkä Crex crex Liejukana Gallinula chloropus VU Lapinsirri Calidris temminckii VU Heinäkurppa Gallinago media CR Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger EN Turkinkyyhky Streptopelia decaocto VU Kehrääjä Caprimulgus europaeus Käenpiika Jynx torquilla NT Pikkutikka Dendrocopos minor VU Pohjantikka Picoides tridactylus Kangaskiuru Lullula arborea Sitruunavästäräkki Motacilla citreola VU Virtavästäräkki Motacilla cinerea VU Satakieli Luscinia luscinia Sinipyrstö Tarsiger cyanurus VU Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros NT Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus VU Kirjokerttu Sylvia nisoria EN Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Lapinuunilintu Phylloscopus borealis NT Pikkusieppo Ficedula parva Kuhankeittäjä Oriolus oriolus NT Kuukkeli Perisoreus infaustus NT Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes Peltosirkku Emberiza hortulana EN Pohjansirkku Emberiza rustica VU 34 LINNUT-VUOSIKIRJA 3

5 Uhanalaiset lajit 63 % ja allihaahkojen koko vuoden esiintyminen vuodesta 99 peräti 89 %. Lajin yksilömäärät ovat laskeneet myös Pohjois- Norjassa. Muutoksen uskotaan johtuvan osittain talvehtimisalueiden siirtymisestä idemmäksi Venäjälle, mutta myös kannan todellisesta vähenemisestä (Žydelis ym. 6). Allihaahka on maailmanlaajuisesti luokiteltu vaarantuneeksi. Keräkurmitsalla oli keväällä ennätysesiintyminen Merenkurkussa. Yhteensä alueella havaittiin peräti 75 keräkurmitsaa, mikä on moninkertainen alueen edelliseen ennätykseen nähden. Keväisten keräkurmitsojen oikukkaasta havaittavuudesta kertoo se, että koko maassa kokonaisuutena keräkurmitsakevät oli varsin tavanomainen. Pikkuharvinaisuuksista uutena katsaukseen mukaan tulleista lajeista harjalinnusta tehtiin peräti neljä talviaikaista havaintoa, mikä on hyvin poikkeuksellista, sillä aikaisempia talviaikaisia havaintoja on tiedossani alle kymmenen. Turun talvilintu sai myös paljon julkisuutta. Lopulta Harja- Tarjaksi nimetty lintu otettiin lopputalveksi hoitoon ja vapautettiin kesäkuussa. Muista pikkuharvinaisuuspuolelta pudotetuista lajeista leveäpyrstökihun osalta kuului kummia. Lapin kevään kokonaissumma oli peräti 86 leveäpyrstökihua, mikä on yli puolet koko Suomessa vuoden aikana havaituista leveäpyrstökihuista! Kesäkuun. päivän jälkeen Pohjois-Lapis- Taulukko. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien reviirit Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko ) vuonna. CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviiri- ja yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. * = vain sisämaatiedot. Table. Numbers of territories of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (table ) in. CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. * = inland. YHT LINNUT-VUOSIKIRJA 3 35

6 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Nykyään monilta alueilta saadaan vähemmän havaintoja kuin ennen ja joiltakin alueilta havaintoja saadaan moninkertaisesti aiempaa enemmän, kun samat linnut havaitaan yhä useamman harrastajan toimesta. Väestön keskittyminen on siis kiistatta vaikuttanut myös havaintoaineiston kertymään. Harrastajamäärien kasvun ja retkeilyn keskittymisen aiheuttamat vaikutukset ovat vastakkaiset. Lintuharrastuksen luonteessa on tapahtunut myös muutoksia. Tiedon kartuttaminen ja yhdistyksen havaintotietokantojen Päijät-Hämeen ensimmäinen kirjokertun pesintä varmistettiin Orimattilassa kesällä. Jari Kostet sa pääosin Utsjoella havaittiin useita sekä paikallisena että muuttolennossa olleita leveäpyrstökihuparvia, joista suurimmassa 4 yksilöä. Esiintyminen oli Suomessa hyvin poikkeuksellinen. Vaikka leveäpyrstökihun yksilömäärältään vähäinen päämuutto tapahtuu Suomessa toukokuussa, nähdään päämuuttoreitillä Pohjois-Norjassa lajia toisinaan runsaasti myös kesällä. Esimerkiksi Hamninbergissä Finnmarkissa havaittiin aamuyöllä.7.99 peräti 55 itään matkaavaa leveäpyrstökihua (Markku Kangasniemi suul.). Jostakin syystä lintuja ajautui todennäköisesti juuri Norjan suunnasta lappiin kesäkuussa. Hiiripöllöjä oli Pohjois-Suomessa poikkeuksellisen runsaasti syksyllä. Syksyn kokonaismäärä pohjoisissa yhdistyksissä oli vain neljä prosenttia edellissyksystä. Etelä- ja Lounais-Suomessa syksyisten hiiripöllöjen määrä oli sen sijaan -luvun suurin ja syksyn määrä oli kuusi prosenttia syksyn määrästä. Painopiste siirtyi etelästä pohjoiseen, mikä luonnollisesti kertoo pikkunisäkkäiden esiintymisen painopisteen muutoksista. Kirjokertulla todettiin ensimmäinen pesintä Päijät-Hämeessä. Koko maassa reviirejä todettiin perinteisen niukasti. Varsinkin Ahvenanmaan osalta aineiston laadussa on paljon vaihtelua riippuen siitä, kuinka tarkkaan Kökarista on etsitty reviirejä. Kokonaisuutena aineiston perusteella vaikuttaisi siltä, ettei kirjokerttukanta ole kuitenkaan -luvulla enää taantunut. 99-luvun alkuun verrattuna laji on taantunut reilu 6 %, mutta romahdus tapahtui 99-luvun viimeisinä vuosina. Yölaulajat Yölaulajat ovat perinteisesti lintuharrastajia kiinnostava ryhmä, minkä vuoksi niistä kirjataan havainnot ylös ja toimitetaan yhdistyksille. Monet yölaulajalajeista ovat siinä määrin harvalukuisia, että muut seurannat ovat antaneet varsin vähän tietoa lajien tilanteesta ennen vakiolinjaseurantaa, ja vuosittaiset määrät jäävät edelleen useista lajeista vähäisiksi. Tarkastelen alla yölaulajalajien kannankehitystä yhdistysten keräämän havaintoaineiston pohjalta. Käytän siitä nimitystä faunistinen aineisto. Aineistoa kohtaan on toisinaan esitetty kritiikkiä, koska se ei ole systemaattisesti kerättyä, vaan perustuu lintuharrastuksen tuottamaan satunnaiseen aineistoon. En itse pidä aineistoa täysin satunnaisena, koska lintuharrastajilla on tapana koluta samat alueet suurin piirtein samoihin aikoihin vuodesta toiseen. Täten näennäisen satunnaisessa aineistossa on vahva systemaattinen elementti. Tuloksiin on silti hyvä suhtautua kriittisesti. Lintuharrastus on nykyään suositumpaa kuin 98-luvun alussa. Harrastajamäärin mitattuna tilanne on ollut -luvulla erilainen vuoteen 98 verrattuna. Lisäksi havaintojen ilmoittaminen yhdistyksille käy kätevästi Tiira-lintutietopalvelussa. Suosion kasvun uskotaan aiheuttavan faunistiseen aineistoon positiivista harhaa. Harrastajien määrän kasvun lisäksi retkeily on muuttunut: harrastajat ovat enemmän keskittyneet asutuskeskuksiin ja retkeily keskittynyt parhaille paikoille. Ennen retkeiltiin enemmän myös vähäarvoisemmissa lintupaikoissa ja harrastajia asui enemmän maaseudulla. Laji ja uhanalaisuusluokka Pikkujoutsen Cygnus columbianus Lyhytnokkahanhi Anser brachyrhynchus Kanadanhanhi Branta canadensis Harmaasorsa Anas strepera Heinätavi Anas querquedula VU (k) Allihaahka Polysticta stelleri Jääkuikka Gavia adamsii Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis VU Kattohaikara Ciconia ciconia Haarahaukka Milvus migrans CR Merikotka Haliaeetus albicilla VU Sinisuohaukka Circus cyaneus VU (k,s) Arosuohaukka Circus macrourus Niittysuohaukka Circus pygargus EN Piekana Buteo lagopus (k,s) Maakotka Aquila chrysaetos VU Muuttohaukka Falco peregrinus VU Keräkurmitsa Charadrius morinellus NT Merisirri Calidris maritima VU Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus Heinäkurppa Gallinago media CR Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Lampiviklo Tringa stagnatilis Rantakurvi Xenus cinereus CR Leveäpyrstökihu Stercorarius pomarinus Isolokki Larus hyperboreus Pikkukajava Rissa tridactyla Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger EN Etelänkiisla Uria aalge EN Turturikyyhky Streptopelia turtur CR Tunturipöllö Bubo scandiacus CR Hiiripöllö Surnia ulula Lapinpöllö Strix nebulosa Harjalintu Upupa epops Harmaapäätikka Picus canus (s,t) Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos EN Kangaskiuru Lullula arborea Tunturikiuru Eremophila alpestris CR Sitruunavästäräkki Motacilla citreola VU Koskikara Cinclus cinclus VU (t) Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros NT Sepelrastas Turdus torquatus VU Kirjokerttu Sylvia nisoria EN Viiksitimali Panurus biarmicus NT Pyrstötiainen Aegithalos caudatus (s) Lapintiainen Parus cinctus Pähkinänakkeli Sitta europaea Vuorihemppo Carduelis flavirostris VU Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes 36 LINNUT-VUOSIKIRJA 3

7 Uhanalaiset lajit kasvattaminen ei kiinnosta samalla tavalla kuin aiemmin. Paljon aineistoa yhdistyksille tuottavien harrastajien määrä ei todennäköisesti olekaan kasvanut niin huomattavasti kuin lintuharrastuksen suosion kasvusta voisi ajatella. Esimerkiksi Kymenlaaksossa (Tero Ilomäki, kirj.) aktiivisten yhdistykselle paljon havaintoja ilmoittavien harrastajien määrä on 99-luvun lopulta nykypäivään jonkin verran vähentynyt. Uusia paljon havaintoja ilmoittavia aktiiviharrastajia ei ole tullut yhtä paljon kuin on poistunut. Lajikohtaiseen tarkasteluun olen laskenut kullekin lajille nykyään yleisesti käytetyn TRIM-ohjelman (Pannekoek & van Strien 5) avulla kannanmuutosindeksit käyttäen yhdistystä otosyksikkönä. TRIMohjelmisto mahdollistaa puutteita sisäl- Taulukko 3. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien havaittujen yksilöiden kokonaismääriä Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko ) vuonna. CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Pääosa havainnoista koskee pesimäajan ulkopuolella havaittuja yksilöitä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviiri- ja yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. (k) = vain kevät, (s) = vain syksy, (t) = vain talvi. Table 3. Numbers of individuals of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (table ) in. CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. (k) = only spring, (s) = only autumn, (t) = only winter. YHT LINNUT-VUOSIKIRJA 3 37

8 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Satakieli Pensassirkkalintu Luhtahuitti 4 3 Luhtakana Rastaskerttunen Luhtakerttunen Viitakerttunen Kehrääjä Viitasirkkalintu 5 Kaulushaikara Ruisrääkkä Viiriäinen Kuvat 4. Yhdistysten keräämän aineiston yölaulajien valtakunnalliset kannankehityskuvaajat TRIM-ohjelmistolla laskettuna 5-vuotiskausittain. Kunkin 5-vuotiskauden arvona on jakson vuosien indeksien keskiarvo. Vuodesta alkavassa jaksossa on vain 3 vuotta. Lajit on jaettu kannankehitykseltään samankaltaisiin joukkoihin. Kuvassa 3 on katkoviivalla kehrääjän kannankehitys laskettuna ilman yhdistyksen 7 (taulukko ) aineistoa. Figs 4. TRIM-based population development graphs of night singing birds in five year periods by the territory data of local ornithological societies. satakieli = Luscinia luscinia, pensassirkkalintu = Locustella naevia, luhtahuitti = Porzana porzana, luhtakerttunen = Acrocephalus palustris, luhtakana = Rallus aquaticus, rastaskerttunen = Acrocephalus arundinaceus, viitakerttunen = Acrocephalus dumetorum, kehrääjä = Caprimulgus europaeus, viitasirkkalintu = Locustella fluviatilis, kaulushaikara = Botaurus stellaris, ruisrääkkä = Crex crex and viiriäinen = Coturnix coturnix. 38 LINNUT-VUOSIKIRJA 3 tävän (lajin määrä yhdistyksessä jonakin vuonna) aineiston käytön. TRIM-indeksit on laskettu kunkin vuosikymmenen (8, 9 ja ) alusta vuoteen (taulukko 4). Kuvissa 4 on lajien koko maan TRIM-kannankehityskuvaajat vuodesta 98. TRIM-analyysissa ja kuvaajissa painoarvo tulee niille yhdistyksille, joissa lajin havaintomäärät ovat suurimmat. Reviiriksi on yhdistysten kokoamassa aineistossa luettu sopivalla paikalla laulava koiras sekä tätä vahvemmat havainnot reviiristä tai pesinnästä. Kuviin 5 7 olen koonnut lajeittain reviirimäärien muutoksia maamme eri osissa ja taulukkoon 5 yhdistysten reviirimääriä yhdistyksen alueen maa-alaan nähden. Tämä kertoo eroista sekä havainnointitehokkuudessa että lajien esiintymisessä. Käyttäessäni termiä lintuatlas viittaan verkkojulkaisuun Valkama ym. (). Lintuatlaksen yhteydessä julkaistiin myös lintujen uhanalaistyöryhmän vuoden arviointia varten kokoamat lajien viimeisimmät kannanarviot, joten viitatessani kannanarvioon tarkoitan lintuatlaksessa julkaistua arviota. Linnustonseuranta-aineistolla viittaan edellisen vuosikirjan artikkeliin Väisänen & Lehikoinen (3) sekä osin samaan aineistoon tehtyihin uudempiin analyyseihin (Aleksi Lehikoinen, kirj.). Kannanmuutoksissa vertaan faunistisen aineiston mukaista keskimääräistä muutosta linnustonseuranta-aineiston keskimääräiseen muutokseen. Minkään aineiston osalta keskimääräinen muutos ei ole totuus, vaan esimerkiksi 5 % riskitason mukainen muutoksen vaihteluväli voi olla kymmeniä tai jopa satoja prosentteja varsinkin vähälukuisilla lajeilla. Keskimääräisen muutoksen perusteella arvioin vain sitä kuinka samankaltaisia tuloksia eri aineistot antavat. Mikään yksittäinen keskimääräinen muutosluku ei siis ole oikea. Kannanmuutokset Suomen kaulushaikarakanta on faunistisen aineiston mukaan vähintään 7-kertaistunut 98-luvun alkuvuosista. 99-luvun alkuvuosista kanta on lähes viisinkertaistunut ja vielä -luvullakin kaksinkertaistunut. Kasvu vaikuttaisi kuitenkin pysähtyneen. Linnustonseurantojen mukaan kaulushaikarakanta on kasvanut -luvulla keskimäärin 7,3 % vuodessa. Faunistisen aineiston mukainen kasvu on -luvulla ollut 6, % vuodessa eli aineistot antavat viimeaikaisesta kannankehityksestä varsin saman kuvan. Viiriäisen reviirimäärät ovat aineiston mukaan runsastuneet vuodesta 985 noin 4-kertaiseksi, vuodesta 99 seitsenkertaiseksi, mutta pysyneet vakaana -luvulla (kannanmuutoksen vaihteluväli - +3 %). Ensimmäisestä lintuatlaksesta ( ) esiintymisruutujen määrä on 4-kertaistunut ja toisesta ( ) kahdeksankertaistunut uusimpaan atlakseen (6 ). Luhtahuitin kanta on Natura-verkoston linnustonsuojelualueilla romahtanut mahdollisesti jopa kymmenesosaan 98-luvun alusta (Ellermaa & Lindén ). Myös linnustonseuranta-aineiston perusteella luhtahuitti olisi vähentynyt noin 7 % 98-luvun puolivälistä. Faunistisen aineiston mukaan luhtahuittien reviirimäärä on 98-luvun alusta aavistuksen vähentynyt (muutos

9 Uhanalaiset lajit Kehrääjä laulaa vain yön pimeimpinä hetkinä. Reviiritiheydet voivat olla paikoin suuria. Jari Kostet ei ole tilastollisesti merkitsevä). 99-luvun alkuun verrattuna reviirien määrä on vähentynyt melkein 3 % ja -luvulla on viitteitä kannan hienoisesta laskusta. Ero linnustonseurannan ja faunistisen välillä on suuri ja vaatii selvittelyä. Faunistisessa aineistossa Lounais-Hämeen lintuharrastajien (LHLH, alue taulukossa ) aineisto on huomattavan puutteellinen, mutta TRIManalyysin ansiosta se on silti ollut mahdollista pitää mukana. LHLH:n alueelta on luhtahuitin reviirisummia vain 98-luvun lopusta ja 9-luvun alusta ja -luvulta. Näiden ajanjaksojen välillä reviirien määrä on yhdistyksen alueella vähentynyt 93 %! Tämä johtuu ilmeisesti parin huippukohteen umpeenkasvusta ja muuttumisesta lajille aiempaa huonommaksi. Tuloksiin LHLH:n vaikutus on kuitenkin pieni. Ilman LHLHn aineistoa pitkä trendi on edelleen vakaa, mutta viitteellinen pieni taantuma muuttuu viitteelliseksi pieneksi kasvuksi. Faunistisen aineiston mukaan luhtahuitilla oli yleisesti hyvä jakso 98-luvun puolivälistä 99-luvun alkuun (kuvat ja 7). Aineistojen tulosten eroavaisuudet johtuvat todennäköisesti osittain tarkasteluaikavälin eroista. Linnustonseuranta-aineiston alku ajoittuu hyviin vuosiin. Myös Faunistinen aineisto antaa 4 % taantuman, kun aikasarja aloitetaan vuodesta 984. Käyttämäni faunistinen aineisto alkaa vuodesta 98, mutta olen koonnut valtakunnallisia yhteismääriä myös tätä edeltäviltä vuosilta. Vuosina luhtahuittien kokonaismäärä oli samalla tasolla kuin vuosina Faunistisen aikasarjan aloitus ei siis ole osunut poikkeuksellisen huonoihin vuosiin. Epäilen, että linnustonseurannan ensimmäisten vuosien aineisto on kertynyt osin sellaisilta kohteilta, jotka ovat muuttuneet lajille sopimattomiksi. Nämä samat syyt ovat taustalla myös Naturaaluei den aineiston huomattavassa taantumassa ja herää kysymys, missä määrin aineistot ovat samoja? Lintuatlasaineistossa ei myöskään näy merkkejä lajin laajamittaisesta taantumisesta, koska asuttujen ruutujen määrät ovat atlasten välillä kasvaneet. Mikäli lajin kannasta leikkautuisi pois jopa yli kaksi kolmasosaa, näkyisi se myös levinneisyysalueen pienenemisenä. Luhtakana on faunistisen aineiston mukaan runsastunut 98-luvun alusta lähes nelinkertaiseksi, ja vielä noin 5 % tällä vuosituhannella. Kanta näyttäisi kääntyneen laskuun vuoden 9 jälkeen ilmeisesti Keski-Euroopan kovien talvien vuoksi. Linnustonseuranta-aineiston mukaan lajin kanta olisi ollut vakaa 98-luvun alusta. Faunistisessa aineistossa kasvua on tapahtunut kaikkialla, mutta se on ollut erityisen vahvaa pohjoisessa ja lännessä (kuva 8). Lajin esiintymisruutujen lukumäärä on lintuatlasselvitysten perusteella kasvanut ensimmäisestä atlaksesta,6-kertaiseksi ja toisesta nelinkertaiseksi, mikä tukisi sitä, että faunistisen aineiston tulokset ovat suunnaltaan ja suuruudeltaan oikeat. Linnustonseurannan ja faunistisen aineiston erojen taustalla lienee sama joidenkin linnustonseuranta-aineistossa jo 98-luvulta mukana olleiden kohteiden laadullinen heikkeneminen. Ruisrääkkä on kansallisromanttisista ajoista selvästi vähentynyt. 98-luvun alkuun verrattuna se on kuitenkin nykyään huomattavasti runsaampi. Lajin runsaus on faunistisen aineiston mukaan yli 3-kertainen siihen verrattuna ja yli kymmenkertainen 99-luvun alkuun verrattuna. -luvulla rääkkä on vähentynyt noin kolmanneksen. Vuosituhannen vaihteessahan koettiin muutama hurja rääkkävuosi (kuva 4.). Linnustonseuranta-aineiston mukainen -luvun keskimuutos (ei tilastollisesti merkitsevä) on 37 %, joka on lähellä faunistisen tulosta. Tiaisen ym. () eteläisen Suomen peltolintujen kartoituslaskenta-aineistossa on myös todettu lievä vähenevä (ei tilastollisesti merkitsevä) trendi jaksolla. Kehrääjä elelee tyystin erilaisissa paikoissa kuin muut yölaulajat. Maapintaalaan suhteutettu (taulukko 5) yksilömäärä osoittaa useimpien naapuriyhdistysten arvot samankaltaiseksi sekä nopeaa laskua pohjoista kohti mentäessä. Faunistisen aineiston mukaan Suomen kehrääjäkanta on viisinkertaistunut 98-luvun alusta, kolminkertaistunut 99-luvun alusta ja kasvanut vielä reilu 5 % tällä vuosituhannella. Kasvua on tapahtunut kaikkialla muualla, mutta Pohjois-Suomessa havainnot ovat vähentyneet. Kehrääjästä ei ole tiedossa muita reviirimääriä kuvaavia aineistoja, joiden avulla verrata kannan kehitystä. Ensimmäisen ja uusimman lintuatlaksen välillä esiintymisruutujen määrä on kasvanut vain muutaman prosentin, mutta toisen ja uusimman lintuatlaksen välillä esiintymisalue on kasvanut noin puolella. Varsinais- Suomessa (Lehikoinen ym. 3) lajin on todettu olleen 7-luvulla runsaampi kuin LINNUT-VUOSIKIRJA 3 39

10 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Kaulushaikara Botaurus stellaris 8 Kehrääjä Caprimulgus europaeus Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis 6 9 (log) , Viiriäinen Coturnix coturnix Satakieli Luscinia luscinia (98 alkaen) 3 Luhtakerttunen Acrocephalus palustris,5 (log) , Luhtahuitti Porzana porzana Satakieli Luscinia luscinia ( alkaen) 5 Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus 4, , Luhtakana Rallus aquaticus 3 Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum (log) (log) , , Ruisrääkkä Crex crex Etelä South (log) Länsi Keski Itä West Center East, Pohjoinen North 4 LINNUT-VUOSIKIRJA 3

11 Uhanalaiset lajit 99-luvun lopulla. Lajin alho näyttäisi ajoittuvan 98-luvulle, joten faunistisen aineiston osoittama kannan kasvava trendi on todellinen, Kehrääjä-aineistoon saattaa liittyä jonkin verran lajia koskevan kiinnostuksen kasvua? Esimerkiksi Kymenlaaksossa 99-luvun puolivälissä syntyi erityiskiinnostus, jonka ansiosta tiedossa olevien reviirien määrä kasvoi. Tämän jälkeen kiinnostus (Tero Ilomäki suul.) ja havaintomäärät ovat alueella selvästi laskeneet, ja siksi Kymenlaakson lyhytaikainen selvästi laskeva trendi poikkeaa muista (kuva ). Satakieli on siten mielenkiintoinen yölaulajalaji, että sen runsaus on eteläisessä Suomessa niin suuri, että lajista on ollut pitkään saatavissa otoskooltaan selvästi muita yölaulajia suurempi linnustonseuranta-aineisto (vuosiotos keskimäärin 75 lintua). Satakielen runsaus on eteläisimmän Suomen yhdistyksiä lukuun ottamatta edelleen niin pieni, että harrastajat noteeraavat reviirit ja ilmoittavat ne yhdistyksille, mutta vahvimman kannan alueelta yhteistietoja ei ole enää vuosiin saatu. Seuranta-aineiston mukaan satakielikanta on kasvanut noin 85 % 98-luvun puolivälistä ja 7 % tällä vuosituhannella. Faunistisen aineiston mukaan kanta on kasvanut puolella sekä tällä vuosituhannella että 98-luvun alusta (7 % Kuvat 5 7. Yölaulajalajien kannankehitys viiden vuoden jaksoissa maan eri osissa. Vuodesta alkavassa jaksossa on vain 3 vuotta. Yhdistysten jaottelu taulukon. mukaan. Kuhunkin viiden vuoden jaksoon on otettu mukaan lajikohtaisesti ne vuodet ja yhdistykset, joista on saatu mahdollisimman täydellinen aineisto. Aineiston puutteiden vuoksi yhdistys (LHLH) puuttuu kaikkien lajien kuvaajista. Kullakin lajilla ensimmäisen viisivuotiskauden keskiarvo on saanut arvon ja muiden viisivuotiskausien arvo on arvo jaettuna jakson ensimmäinen arvo. Kehrääjäkuvaajaan (kuva ) on punaisella katkoviivalla lisätty Itäinen kannankehitys ilman aluetta 7 (KYLY), joka yhdessä Itä-Suomen varsinaisen kannenkehityskäyrän kanssa osoittaa 99-luvun puolivälin erityispanostuksen vaikutuksen aineistoon. Satakieli on kuvattu kahdella kuvaajalla: vuodesta 98 on kuvattu lajin kannan kehitys keskisessä ja itäisessä Suomessa (kuva ) ja -luvun osalta myös muualta Suomesta eteläisintä Suomea lukuun ottamatta (kuva ). Viitasirkkalinnulla (kuva 4) ei pohjoisessa tavattu ensimmäisellä 5-vuotisjaksolla yhtään yksilöä, minkä vuoksi varsinaisena arvon lähtötasona on kausi Figs 5 7. Population development of night singing birds in Finland in different geographical regions of Finland. Etelä = south, länsi = west, keski = central, itä = east and pohjoinen = north. Kaulushaikaran tapaa nykyään lähes -kertaa todennäköisemmin kuin 98-luvun alussa. Ari Seppä vuodesta 984). Aineistojen antamat tulokset ovat siis samankaltaiset. Pensassirkkalintu on faunistisen aineiston mukaan runsastunut noin 5 % 98-luvun alusta ja pysynyt vakaana -luvulla. Linnustonseurannan hyvin niukassa pensassirkkalintuaineistossa laji on pystynyt vakaana 98-luvun puolivälistä ja myös -luvulla. Pensassirkkalinnun esiintymisruutujen määrä kasvoi noin 55 % toisen ja kolmannen lintuatlaksen välillä. Viitasirkkalinnun runsastuminen ei ole jäänyt maastossa öitään viettäneeltä huomaamatta. Faunistisen aineiston mukaan kanta on 98-luvun alusta yhdeksänkertaistunut, kaksinkertaistunut 99-luvun alusta ja kasvanut tällä vuosituhannella vielä noin 4 %. Muuta vertailtavaa yksilömääriä sisältävää aineistoa ei ole tiedossani. Esiintymisruutujen määrä on kasvanut ensimmäisestä lintuatlaksesta kolmanteen noin viisinkertaiseksi ja yli kolminkertaistunut toisesta lintuatlaksesta. Luhtakerttuskanta on faunistisen aineiston mukaan noin kaksinkertaistunut 98-luvun alusta ja kasvanut lähes puolella tällä vuosituhannella. Niukahkossa linnustonseuranta-aineistossa kanta on kasvanut 98-luvun puolivälistä 66 % ja tällä vuosituhannella 95 % (n. 6 % vuodessa), mutta tulokset ovat vain suuntaa antavia (eivät tilastollisesti merkitseviä). Levinneisyysalue on kasvanut ensimmäisestä atlaksesta noin kolminkertaiseksi ja toisesta atlaksesta noin 6 %. Tiaisen ym. () aineiston mukaan laji runsastui eteläisen Suomen maatalousympäristössä % vuodessa välillä eli lähes kolminkertaistui kymmenessä vuodessa. Faunistisen aineiston mukainen koko maan vuotuinen muutos on -luvulla ollut vain 3 %. Suomen viitakerttuskanta on tällä vuosituhannella räjähtänyt käsiin. Laji rupeaa olemaan itäisessä Suomessa niin runsas, että kaikkia havaintoja ei enää ilmoiteta yhdistykselle takavuosien tapaan. Ennen tätä vuosituhatta kannan kasvu oli varsin verkkaista ja esimerkiksi 9-luvulla kanta ei kasvanut juuri lainkaan. Faunistisen aineiston mukaan kanta on kasvanut 98-luvun alusta yli kuusinkertaiseksi ja tällä vuosituhannella viisinkertaiseksi. Linnustonseurannassa viitakerttusen aineisto on luhtakerttusen tapaan takavuosilta niukka. Linnustonseuranta-aineiston mukainen muutos 98-luvun puolivälistä on vain reilu %, mutta -luvun muutos on lähes 7 %. Myös Tiaisen ym. () peltolintuaineistossa kanta seitsenkertaistui välillä. Faunistisen aineiston mukaan rastaskerttusten määrä on nelinkertaistunut 98-luvun alusta, kaksinkertaistunut 99-luvun alusta ja on tällä vuosituhannella kasvanut kolmanneksen. Lintuatlaskausien välillä asuttujen ruutujen määrä on kaksinkertaistunut sekä ensimmäisestä että toisesta atlaksesta. Asuttujen ruutujen määrä kertoo nähdäkseni kuitenkin huonohkosti reviirimäärien muutoksesta, koska reviirejä on hyvillä paikoilla yleensä useita. Rastaskerttunen suosii parhaita kosteikkoja, jotka ovat LINNUT-VUOSIKIRJA 3 4

12 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit olleet jo pitkään myös lintuharrastajien suosiossa, minkä vuoksi uskon faunistisen aineiston kuvaavan hyvin todellista muutosta. Yhteenvetona voidaan todeta, että yölaulajien osalta faunistinen aineisto antaa hyvin samankaltaisia kannanmuutostietoja kuin muut seurannat ja se antaa myös viitteitä siitä, että joidenkin lajien linnustonseuranta-aineistoa kannattaa tutkia tarkemmin (luhtakana ja luhtahuitti). Yölaulaja-aineistossa ei näy viitteitä siitä, että lintuharrastuksen suosio ja havaintojen helpompi ilmoittaminen Tiiran myötä olisi vaikuttanut aineistoon siten, että se antaisi liian positiivisen kuvan kannanmuutoksista. Näin voi toki olla, mutta vastaavia ongelmia olisi silloin myös muissa aineistoissa, koska ne antavat pääosin faunistista positiivisemman kuvan lajien kantojen kehityksestä. Yölaulajien kannanarviot Kaulushaikara oli BirdLifen vuoden lintu vuonna 5. Vuoden tehoselvityksessä todettiin 986 kaulushaikarakoirasta (Parkko ym. 6), minkä arvioitiin kuvastavan hyvin Suomen kokonaiskantaa, joka olisi ollut noin reviiriä. Faunistisen aineiston reviirien määrän keskiarvo vuosina 6 on ollut 954 reviiriä ja maksimi 3. Projektivuonna 5 kaulushaikaroita todettiin noin 3 % enemmän kuin sitä edeltävänä ja seuraavana vuonna. Mikäli ei projektivuosien reviirikertymä on pysynyt samana kuin aiemmin olisi luvun alun kanta noin 5 paria. Nykyisen kannanarvion 5 maksimi vaikuttaa Suomen satakielikanta on kasvanut varsin verkkaisesti esimerkiksi viitakerttuseen verrattuna. Jouko Hiltunen hieman turhan suurelta, uskon, että 3 reviiriä kuvaa hyvin nykytilannetta. Viiriäinen arvioitiin vielä vuoden -uhanalaisarviossa Suomesta hävinneeksi (Rassi ym. ). Vuoden arviossa (Rassi ym. ) laji luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi ja kannaksi arvioitiin paria. Suomessa on viime vuosina todettu keskimäärin reilu 5 soidintavaa viiriäistä. Parhaana vuonna soidintavia on havaittu yli 6 ja heikoimpanakin reilu 7. Suuri osa viiriäisistä saapuu Suomeen verraten myöhään kesäkuun lopulla ja jopa heinäkuun alussa. Myöhäisen ajankohdan vuoksi on todennäköistä, että suuri osa niistä jää havaitsematta, koska lintuja ilmaantuu varsinaisen yölaulajakauden lopulla. Toisaalta viiriäinen on hyvin kuuluva ja suurille peltoaukeille keskittyvä, mikä lisää lintujen havaitsemistodennäköisyyttä. Tästä huolimatta pidän todennäköisenä, että suuri osa viiriäisistä jää havaitsematta. Mikäli viiriäisistä havaittaisiin noin kolmannes, olisi vuotuinen reviirimäärä 8 reviiriä, mitä pidän varovaisena arviona. Luhtahuitin Suomen nykykannanarvioksi on esitetty 5 paria. Vuosina 6 yhdistysten tiedossa olevien reviirien määrän keskiarvo oli 444 (33 649) reviiriä. Kannanarvion valossa vähemmän kuin joka toinen huitti tulisi yhdistyksen tietoon. Luhtahuitti ei ole yhtä leimallisesti parhaiden kosteikkojen laji, kuten kaulushaikara ja luhtakana, vaan lintuja voi huittailla varsin vaatimattomissakin paikoissa, joilla ei juuri retkeillä. Uudellamaalla, jossa vuotuinen havaittujen huittien määrä on ollut noin 5, luhtahuittien pesimäkannaksi on arvioitu peräti paria (Solonen ym. ), mikä tarkoittaisi, että harrastajien tietoon tulisi Suomen eniten retkeillyltä suuralueelta vain 5 % luhtahuittireviireistä. Se tuntuu minusta liian pieneltä osuudelta ja totuus lienee näiden arvojen välissä. Pitäydyn varsin konservatiivisesti kannanarviossa 7 5 reviiriä, joka saattaa olla liian pieni, ja asiaa olisi mielenkiintoista selvitellä tarkemmin. Luhtakanareviirejä on faunistisessa aineistossa ollut viime vuosina keskimäärin noin 35 (6 47). Suomen kannanarvioksi on esitetty 5 8 paria. Myös luhtakanasta on hyvin vaikea arvioida, kuinka suuri osa yksilöistä havaitaan. Kannanarvion mukaan havaittaisiin puolet luhtakanoista. Laji ei ole yhtä hyvin kuuluva kuin luhtahuitti, mutta se toisaalta keskittyy luhtahuittia selvemmin parhaille ja siksi ehkä enemmän retkeillyille kosteikoille. Lajin pääesiintymisalueella Etelä- ja Länsi- Suomessa lajille sopivaa elinympäristöä on kuitenkin runsaasti. Reviirit sijaitsevat usein varsin lähekkäin, mikä vaikeuttaa kokonaismäärän arviointia ja ainakin osa linnuista hiljenee pian pariutumisen jälkeen. Uudenmaan luhtakanakannaksi on arvioitu paria vuosittaisten havaintomäärien ollessa 4 7 reviirin luokkaa (Solonen ym. ). Arvion mukaan Uudellamaalla luhtakanoista havaitaan siis selvästi suurempi osuus kuin luhtahuiteista. Maapinta-alaan suhteutettuna eteläisessä Suomessa havaitaan noin 5 % enemmän luhtakanoja kuin luhtahuitteja. Länsi-Suomessa lajeja havaitaan yhtä paljon, mutta muualla Suomessa suhde on toisin päin(taulukko 5). Lajin esiintyminen keskittyy niiden yhdistysten alueille, joilla myös harrastajamäärät ovat suurimpia. Arvioin luhtakanareviirien kokonaismääräksi 7 3 reviiriä. Ruisrääkkäkannaksi on arvioitu 3 7 paria. Faunistisen aineiston viimeaikainen keskimääräinen reviirimäärä on ollut yli 36 (534 4). Ruisrääkän kannanarvio on tässä valossa kovin pieni. Tiaisen & Seimolan () eteläsuomalaisilla peltoalueilla kartoituslaskennoilla toteamilla ruisääkkätiheyksillä tulisi lähialueiden yhdistysten (Uudenmaan, Hämeen ja Pirkanmaan yhdistykset) peltoalueilta tietoon viidesosa ruisrääkistä. Todennäköisesti tutkimuksessa mukana olleet alueet ovat olleet keskimääräistä parempia rääkälle mm. niiden laajuuden ansiosta, minkä vuoksi niillä on suhteessa enemmän rääkkiä kuin alueiden peltoympäristössä keskimäärin ja sen vuoksi yhdistysten tietoon tulisi hieman em. tiheyden perusteella laskettua suurem- 4 LINNUT-VUOSIKIRJA 3

13 Uhanalaiset lajit pi osa rääkistä. Oletuksella, että valtakunnallisesti yhdistysten tietoon tulisi noin joka kolmas tai neljäs rääkkä olisi Suomen ruisrääkkäkanta 8 6 reviiriä. Kehrääjäkannan suuruudeksi on arvioitu 3 5 paria. Faunistisessa aineistossa reviirien määrän vuosittainen keskiarvo on 3 (47 453). Uudenmaan kehrääjäkannaksi on arvioitu 4 paria. Alueen viimeaikaiset vuosittaiset havaintomäärät ovat vaihdelleet noin 9 ja 9 välillä. Tämä tarkoittaisi, että Uudellamaalla useampi kuin joka toinen soidintava koiras tulisi yhdistysten tietoon. Vaikka laji on kuuluva ja uudenmaan harrastajatiheys Suomen suurinta, osuus tuntuu minusta suurelta onhan kyse varsin vähän retkeilyssä metsäympäristössä vain yösydämenä soidintavasta lajista. Varsinais-Suomessa kehrääjäkanta arvioitiin vuosituhannen vaihteessa 4 8 pariksi. Tällöin alueelta yhdistyksen tietoon tulleet vuosittaiset kehrääjämäärät olivat keskimäärin 5 luokkaa eli yhdistyksen tietoon arvioitiin tulevan alle kymmenesosa kehrääjistä. Nykyään Varsinais-Suomesta tulee yhdistyksen tietoon keskimäärin noin 7 reviiriä, ja vaikka tietotekniikka on mahdollisesti lisännyt havaintojen ilmoitusaktiviteettia edistyksellisessä Varsinais-Suomessa, on kanta alueella todennäköisesti myös kasvanut. Kymenlaaksossa kehrääjiä tehokartoitettiin 99-luvun puolivälissä. Tällöin parhaana vuonna havaittiin yli 8 reviiriä ja parhaassa nelikilometrin ruudussa todettiin sata kehrääjäreviiriä. Koko maakunnan kannaksi arvioitiin 5 reviiriä, joka voi olla lievä yliarvio, koska maakunnan pohjoisosissa retkeily jäi vähäiseksi (Tero Ilomäki, suul.). Viime vuosina Kymenlaakson havaintomäärä on ollut keskimäärin 5 reviiriä, mutta ei ole näyttöä siitä, että se johtuisi kannan taantumasta, vaan harrastajien innostuksen laskusta. Mikäli kanta olisi pysynyt alueella samansuuruisena tehokartoitusvuosista, tietoon tulisi enintään joka viides kehrääjä. Kehrääjistä tulee yhdistysten tietoon varmasti pienempi osa kuin esimerkiksi enemmän retkeillyillä peltoalueilla soidintavista ruisrääkistä, joten joka viides kuulostaa mahdolliselta itse uskon osuuden olevan jonkin verran tätäkin pienempi. Jos koko maasta tietoon tulisi joka viides kehrääjä olisi Suomen varovainen kehrääjäkannanarvio 5 7 reviiriä. Satakielestä ei voida faunistisesta aineistosta laskea vuosittaisia yhteissummia, koska lajista ei saada yhteissummia eteläisen Suomen yhdistyksistä. Taulukon Etelä- Suomen yhdistysten ja Porin lintutieteellisen yhdistyksen ulkopuolisten yhdistysten viimeaikainen keskimääräinen satakielisumma on ollut reilu (7 5). Kuuluvana ja keskittyvänä lajina satakielistä tulee harvemman kannan alueilta yhdistyksen tietoon varmastikin varsin suuri osa. Useiden yhdistysten alueella satakieli on nykyään selvästi viitakerttusta vähälukuisempi (taulukko 5). Suomen pensassirkkalintukannaksi on arvioitu 4 paria. Faunistiseen aineistoon on viime vuosina tullut keskimäärin 86 pensassirkkalintua (73 4). Kannanarvion perusteella yhdistysten tietoon, tulisi pensassirkkalinnuista joka kolmas neljäs. Mikäli Tiaisen & Seimolan. () kartoituslaskennoista laskettua tiheyttä sovellettaisiin suoraan eteläisen Suomen yhdistysten alueiden peltopintaaloihin, olisi niiden kokonaiskanta peräti Taulukko 4. Yhdistysten keräämän havaintoaineiston perusteella lasketut TRIM-kannankehitysindeksit yölaulajalintulajeille vuosille 98, 99 ja sekä lajien keskimääräinen tiedossa ollut reviirimäärä Suomessa vuosina 6. Tilastollisesti merkitsevät muutokset arvolla p<, on lihavoitu. Yläindeksi (*) = tilastollisesti merkitsevä arvolla p<,5 ja yläindeksi () = aikasarjan ensimmäinen vuosi on 985. Table 4. TRIM-population indexes for night singing bird species for 98, 99 and and average number of known territories in Finland 6. Bold = p <,, (*) = p<,5 and () = first year in the time series is 985. Muutos vuoteen (%) Reviirejä keskimäärin Laji Kaulushaikara Botaurus stellaris Viiriäinen Coturnix coturnix 393 () Luhtahuitti Porzana porzana Luhtakana Rallus aquaticus Ruisrääkkä Crex crex Kehrääjä Caprimulgus europaeus 536 () Satakieli Luscinia luscinia Pensasirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus (*) 55 Rastaskerttusen esiintyminen on keskittynyt parhaille lintuvesille. Kannan voimakkain kasvu tapahtui viime vuosisadan puolella. Ilkka Korhonen 8 reviiriä, mutta havaittuja pensassirkkalintuja olisi ollut viime vuosina samalla alueella keskimäärin vain 44. Yhdistysten tietoon olisi siis tullut vain noin joka kahdeskymmenes pensassirkkalintu, olettaen, että kaikki yhdistysten alueen yksilöt olisivat laulaneet peltoympäristössä ja peltolintukartoituksissa olisi löydetty kaikki tutkimusalueen pensassirkkalinnut. Viitasirkkalinnun kannanarvioksi on esitetty paria. Yhdistysten tietoon on tullut viime vuosina keskimäärin noin 47 reviiriä (vaihtelu 37 6). Yhdistyksen tietoon tulisi siten noin joka kolmas viitasirkkalintu. Viitasirkkalinnun laulu on pensassirkkalintua kuuluvampaa ja harvalukuisempana lajina kynnys ilmoittaa havainnosta yhdistykselle voi olla hieman suurempi ja siksi havaittujen osuuden olettaisi olevan suurempi kuin pensassirkkalinnulla. Luhtakerttusen kannanarvioksi on esitetty 5 paria. Faunistisessa aineistossa viime vuosien keskimääräinen reviirimäärä on ollut reilu tuhat (8 9). Tämä tarkoittaisi, että yhdistysten tietoon tulisi vuosittain noin joka kuudes seitsemäs luhtakerttunen. Vuosituhannen vaihteessa Varsinais-Suomen luhtakerttuskannaksi arvioitiin paria. Yhdistykseen tietoon tuli silloin noin 65 luhtakerttusreviiriä vuodessa eli vain noin joka LINNUT-VUOSIKIRJA 3 43

14 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit kahdeskymmenes yksilö, olettaen, että arvio on oikea. Suomen viitakerttuskannaksi on arvioitu 5 5 paria. Faunistisessa aineistossa viime vuosien keskimääräinen yksilömäärä on ollut noin 4 yksilöä (87 555). Uudenmaan kannaksi on arvioitu noin 6 paria. Havaittuja yksilöitä on ollut kannanarvion tekoaikaan keskimäärin reilu 8, joka tarkoittaisi, että hyvin retkeillyllä Uudellamaalla havaittaisiin noin % viitakerttusista. Rastaskerttusen kannanarvio on 5 paria. Viime vuosien keskiarvo on ollut 55 (8 9) reviiriä. Faunistisen aineiston valossa arvio vaikuttaa mielestäni varsin hyvältä. Ero luhta- ja viitakerttusen kannanarvioiden ja havaittujen yksilöiden välillä on erittäin suuri samoin kuin ero sirkkalintujen ja kerttusten kannanarvioissa, kun niitä verrataan harrastajien havaitsemiin yksilömääriin. Vakiolinjalaskentojen perusteella on voitu tarkentaa lajien kannanarvioita, kun koko maasta on saatu otokseltaan aiempia Viitakerttunen on runsastunut huomattavasti viime vuosina. Se onkin useissa maakunnissa yleisin yölaulaja. Ari Seppä Taulukko 5. Keskimääräiset (6 ) yölaulajien reviirimäärät sataa maaneliökilometriä kohti yhdistyksittäin. Tulokset osoittavat sekä todellisia eroja lajien esiintymisessä yhdistysten välillä, mutta myös yölaulajien havainnointi- ja ilmoitusaktiivisuuden eroja. Yhdistyksistä käytetyt lyhenteet ja numerointi samat kuin taulukossa. Table 5. Average number of territories per km land area in local ornithological societies in Finland. Kaulus- Viiriäinen Luhta- Luhta- Ruis- Kehrääjä Satakieli Pensas- Viita- Luhta- Viita- Rastashaikara huitti kana rääkkä sirkkalintu sirkkalintu kerttunen kerttunen kerttunen Etelä PSLY,5,34,54,5,38,3 -,8,4,95,7,76 TRINGA,67,8,79,3 3,39 3,74 -,4, 5, 4,83,8 APUS,35,3,56,3 4,68,54 8,79,8,68,8 3,6,6 HAKKI 3,93,6,9,4 3,7,93 -,55,66, 3,47,7 TLY,4,5,5,37,4,6 -,4,7,3,9,7 RSLH,83,8,55,7,49,43,9,89,4,74,9,3 LHLH,,9,,5,7,,66,55,,6,65, ÅFF,3,,,83,3, -,9,8,33,, Länsi PLY,55,3,9,45,3,7 -,68,,93,46,9 SpLY,3,4,4,3,88,9,4,4,9,5,, SSLTY,7,4,,3,73,4,39,4,6,,63, MLY,,7,4,3,68,8,38,,,3,63,3 KPLY,,3,,8,56,,49,3,4,4,6, Itä KYLY,46,6,54,45 8,47 4,69 6,6,4,95,9 4,4,47 EKLY,4,8,4,67 4,4 4, 9,4,37,4,5 3,8, PKLTY,49,8,33,9,9,3,85,35,,8 3,93,3 ORIOLUS,37,,5,4,99,8,94,4,,,9, KUIKKA,38,,6,3,57,,,5,4,5,58, KLY,,,,,9,,5,3,,,6, Keski PHLY,3,7,33,9 3,,9 5,36,,53,4 4,44,7 KHLY,8,8,5,,86,78 3,9,,46,97 4,7,7 PILY,89,6,3,6,43,34 3,8,59,3,5,54,3 KSLY,74,5,9,5,83,,99,36,8,3,, Pohjoinen PPLY,,,6,3,7,,9,6,,,9, Kuusamo,,,,,,,,,,,3, XENUS,,,,,,,,,,,, LLY,,,,,,,,,,,, 44 LINNUT-VUOSIKIRJA 3