Linnut. vuosikirja 2014

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2014

2 Sinisuohaukoista on ilmoitettu aiempaa enemmän muutonaikaisia havaintoja 2000-luvulla. Aineistossa näkyy myös syksyn ja seuraavan kevään havaintojen riippuvuus toisistaan: suurempi määrä syysmuuttavia ja ilmeisesti nuoria lintuja tarkoittaa myös suurempaa paluumuuttoa seuraavana keväällä. Tero Pelkonen 32 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

3 Uhanalaiset lajit Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa 2013 Teemu Lehtiniemi Tässä yhteenvedossa tarkastellaan tiettyjen harvalukuisten ja uhanalaisten lajien esiintymistä lintuharrastajien tekemin ja BirdLife Suomen jäsenjärjestöjen kokoamien lintuhavaintojen perusteella vuonna Vuoden 2013 yhteenveto esittelee 89 lintulajin havainto- tai reviirimääriä BirdLife Suomen jäsenyhdistysten havaintojenkeruualueittain. Näihin alueellisiin yhdistysten tuottamiin yhteenvetoihin perustuvia yhteenvetoja on julkaistu 1970-luvun puolivälistä alkaen (esim. Sammalkorpi 1979). Aineisto koostuu sekä reviiritiedoista että muuton- ja talviaikaisista havainnoista. Useimmista katsauksen lintulajeista ei ole juuri muuta seurantaan soveltuvaa aineistoa kuin lintuharrastusjärjestöjen kokoamat tiedot. Tähän aineistoon, joka ei perustu aitojen linnustonseurantojen kaltaisesti vuodesta toiseen samalla tavalla toistettuihin laskentoihin, liittyy virhetekijöitä (ks. esim. Lehtiniemi & Koskimies 2009). Virhetekijöistä huolimatta aineisto ilmentää varsin hyvin myös yksittäisten poikkeuksellisten lintuvuosien ilmiöitä, vaikka seurannallinen pääarvo onkin pidemmissä aikasarjoissa (Lehtiniemi 2014). Aineistolla on tärkeä merkitys lintuharrastukselle, koska valtakunnalliset vuosittaiset yksilö- ja havaintomäärät kiinnostavat harrastajia ja antavat vertailumateriaalia paikallisyhdistysten havaintokatsauksiin. Lisäksi ne osoittavat, että peruslintuharrastuksellakin on merkitystä seurannalle ja lintututkimukselle, kunhan aineisto ei jää vain omaan havaintovihkoon ja muistoihin. Taulukko 1. Paikallisyhdistysten toimialueet ja havaintoaineiston kerääjät (vastaava aluenumerointi kartassa ja taulukoissa 2 ja 3) sekä alueellinen jako maan eri osiin. Vuoden 2013 Pohjois-Pohjanmaan yhteenvetotietoja ei saatu osaksi raporttia. Table 1. The regions of local ornithological societies, and the persons collected the data, respectively. Nro Yhdistys Ilmoittaja(t) Alue 1 Ålands Fågelskyddsförening rf (ÅFF) teemu Lehtiniemi etelä 2 Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry (TLY) Kim Kuntze etelä 3 Helsingin Seudun Lintutieteellinen Matti Koivula etelä Yhdistys Tringa ry (TRINGA) 4 Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry (HAKKI) Jan Södersved 5 Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Mikko Savelainen etelä Lintuharrastajat Apus ry (APUS) 6 Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry (PSLY) tiina Mäkelä etelä 7 Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry (KYLY) Eero Parkko itä 8 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (EKLY) Jari Kontiokorpi itä 9 Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (PHLY) Marko Loikkanen keski 10 Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (KHLY) Aki Aintila keski 11 Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry (LHLH) Kauko Sippo etelä 12 Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PILY) Petri Seppälä keski 13 Rauman Seudun Lintuharrastajat ry (RSLH) Kalle Haapala etelä 14 Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry (PLY) Pasi Alanko ja Kimmo Nuotio länsi 15 Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry (SpLY) Ilkka Iivonen länsi 16 Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry (MLY) Jouni Kannonlahti länsi 17 Ostrobothnia Australis rf (OA) jan Hägg länsi 18 Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry (SSLTY) Esko Rajala länsi 19 Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry (KSLY) Tuomo Pihlaja keski 20 Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry (ORIOLUS) Harri Okkonen itä 21 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry (PKLTY) Janne Leppänen itä 22 Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys Lintuyhdistys Kuikka (KUIKKA) jyrki Uotila itä 23 Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry (KPLY) Sami Salonkoski länsi 24 Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY) pohjoinen 25 Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry (KLY) hannu Rönkkö pohjoinen 26 Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry (XENUS) Pentti Rauhala pohjoinen 27 Lapin lintutieteellinen yhdistys ry (LLY) Pirkka Aalto pohjoinen 28 Kuusamon Lintukerho ry (KUUSAMO) antti Peuna pohjoinen 16, LINNUT-VUOSIKIRJA

4 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2013 Yhdistysten yhteenvetoihin tulevat tiedot saadaan nykyään valtaosin Tiira-lintutietopalvelusta ( Aineistoissa on pieniä puutteita 2000-luvulta ja suurempia puutteita tätä aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Vuoden 2013 aineisto Vuoden 2013 havaintoyhteenvetotiedot saatiin Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta koko Suomesta. Kussakin yhdistyksessä aluevastaava tai -vastaavien joukko (taulukko 1) on koonnut havainnot yhteen ja tulkinnut kokonaismäärän poistaen samoja yksilöitä koskevat havainnot. Yhdistykset toimittivat tiedot muutamaa yhdistystä lukuun ottamatta tavoitteen mukaisesti vuodenvaihteessa 2014/2015. Erinomaisesta aikataulusta on kiittäminen taulukossa 1 mainittuja henkilöitä. Katsausta Pohjantikan vuosittaisissa reviirimäärissä on paljon vaihtelua. Jari Kostet varten kootut lajit pysyivät samoina kuin edellisvuonna. Vuoden 2013 havainto- ja reviirimäärien yhteenvedot on koottu taulukkoihin 2 ja 3. Lintuvuosi 2013 Piekanoiden määrä laski selvästi edellisvuodesta, jolloin lajilla oli vahva esiintyminen. Piekanan ja sinisuohaukan keväiset ja syksyiset määrät otettiin mukaan seurantaan vuosituhannen alusta, koska lajien tiedettiin vähentyneen. Piekanalla ei ole yhdistysten aineiston mukaan ollut enää vastaavaa taantumaa kuin edellisellä vuosikymmenellä (ks. esim. Ilomäki 2009): sekä kevätmäärät että syysmäärät ovat olleet viime vuosina keskimäärin suurempia kuin vuosituhannen alussa (kuva 1). Erityisesti aineistossa erottuvat vuosien 2008 ja Taulukko 2. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien reviirit Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010). Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin reviirien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. Table 2. Numbers of territories of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (table 1) in CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. Laji ja uhanalaisuusluokka Valkoposkihanhi Branta leucopsis Ristisorsa Tadorna tadorna VU Harmaasorsa Anas strepera Jouhisorsa Anas acuta VU Viiriäinen Coturnix coturnix EN Kaakkuri Gavia stellata NT Mustakurkku-uikku Podiceps auritus VU Kaulushaikara Botaurus stellaris Harmaahaikara Ardea cinerea Haarahaukka Milvus migrans CR Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Arosuohaukka Circus macrourus Niittysuohaukka Circus pygargus EN Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Porzana porzana NT Ruisrääkkä Crex crex Liejukana Gallinula chloropus VU Lapinsirri Calidris temminckii VU Heinäkurppa Gallinago media CR Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger EN Turkinkyyhky Streptopelia decaocto VU Kehrääjä Caprimulgus europaeus Käenpiika Jynx torquilla NT Pikkutikka Dendrocopos minor VU Pohjantikka Picoides tridactylus Kangaskiuru Lullula arborea Sitruunavästäräkki Motacilla citreola VU Virtavästäräkki Motacilla cinerea VU Satakieli Luscinia luscinia Sinipyrstö Tarsiger cyanurus VU Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros NT Pensassirkkalintu Locustella naevia Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus VU Kirjokerttu Sylvia nisoria EN Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Lapinuunilintu Phylloscopus borealis NT Pikkusieppo Ficedula parva Kuhankeittäjä Oriolus oriolus NT Kuukkeli Perisoreus infaustus NT Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes Peltosirkku Emberiza hortulana EN Pohjansirkku Emberiza rustica VU 34 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

5 Uhanalaiset lajit Indeksi 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Kevät Syksy Kuva 1. Piekanan keväisten (turkoosi) ja syksyisten (oranssi) yksilöiden kokonaismäärän vaihtelu vuosina Indeksi on keskiarvo yhdistyskohtaisesta runsaudesta, joka on laskettu kullekin vuodelle ja yhdistykselle jakamalla vuoden yksilömäärä tarkastelujakson keskiarvolla. Mukana tarkastelussa ovat ne yhdistykset, joissa havaintoaineistossa ei ole puutteita, ja joissa kauden keskiarvo on vähintään 10 yksilöä. Fig 1. Occurrence of Rough-legged Buzzards (Buteo lagopus) in Finland during spring (turquoise) and autumn (orange) in the period YHT LINNUT-VUOSIKIRJA

6 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2013 Kattohaikaralla oli keväällä ennätysesiintyminen. Yhdistysten yhteenvetojen summaksi kertyi peräti 990 yksilöä, joka on yli kaksinkertainen edelliseen ennätykseen (2011) nähden. Yhteismäärästä lähes kolmannes havaittiin Tringan alueella. Suomen kokonaismäärä on todennäköisesti selvästi todettua lähes tuhatta yksilöä pienempi, sillä näkyvänä, peltoalueille pysähtelevänä lintuna samat kattohaikarat havaitaan useiden yhdistysten alueella. Heinäkurpalla oli vahva syysesiintyminen. Yksilöiden kokonaismäärä oli suurem- Kattohaikaralla todettiin keväällä 2013 ennätysesiintyminen. Aiempi ennätys vuodelta 2011 ylitettiin yli kaksinkertaisesti. Valtaosa havainnoista kertyy maamme etelä- ja lounaisrannikon maakunnista. Ari Seppä 2012 runsaat syysesiintymiset. Piekanan aineistossa on todennäköisesti jonkin verran Tiira-lintutietopalvelun avaamisen synnyttämää positiivista harhaa vuoden 2006 jälkeen. Sinisuohaukkamäärät ovat myös kasvaneet vuosituhannen alusta (kuva 2). Petolintuseurannan (Honkala ym. 2014) mukaan maamme pesivä sinisuohaukkakanta on kuitenkin vähentynyt edelleen 2000-luvulla. Ristiriita voi johtua osin Tiira-lintutietopalvelun vaikutuksesta: Tiira-lintutietopalvelu avattiin vuonna On kuitenkin Indeksi 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 Kevät Syksy huomattavaa, että yhdistysten aineistossa kevät- ja syyslintujen lukumäärän hyppäys tapahtui jo vuotta ennen Tiiran avaamista eli vuonna Eroavaisuus seuranta-aineistoon voi osin johtua myös siitä, että osa Suomessa kevät- ja syysaikaan havaittavista sinisuohaukoista on kotoisin rajojemme ulkopuolelta alueelta, jossa lajilla mennee paremmin? Sinisuohaukkaaineistossa näkyy edellisen syksyn runsaan esiintymisen (hyvä poikastuotto) vaikutus seuraavan kevään yksilömääriin selvemmin kuin piekanalla Kuva 2. Sinisuohaukan keväisten (turkoosi) ja syksyisten (oranssi) yksilöiden kokonaismäärän vaihtelu vuosina Indeksi on keskiarvo yhdistyskohtaisesta runsaudesta, joka on laskettu kullekin vuodelle ja yhdistykselle jakamalla vuoden yksilömäärä tarkastelujakson keskiarvolla. Mukana tarkastelussa ovat ne yhdistykset, joissa havaintoaineistossa ei ole puutteita, ja joissa kauden keskiarvo on vähintään 10 yksilöä. Fig 2. Occurrence of Hen Harriers (Circus cyaneus) in Finland during spring (turquoise) and autumn (orange) in the period Laji ja uhanalaisuusluokka Pikkujoutsen Cygnus columbianus Lyhytnokkahanhi Anser brachyrhynchus Kanadanhanhi Branta canadensis Harmaasorsa Anas strepera Heinätavi Anas querquedula VU (k) Allihaahka Polysticta stelleri Jääkuikka Gavia adamsii Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis VU Kattohaikara Ciconia ciconia Haarahaukka Milvus migrans CR Merikotka Haliaeetus albicilla VU Sinisuohaukka Circus cyaneus VU (k, s) Arosuohaukka Circus macrourus Niittysuohaukka Circus pygargus EN Piekana Buteo lagopus (k, s) Maakotka Aquila chrysaetos VU Muuttohaukka Falco peregrinus VU Keräkurmitsa Charadrius morinellus NT Merisirri Calidris maritima VU Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus Heinäkurppa Gallinago media CR Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN Lampiviklo Tringa stagnatilis Rantakurvi Xenus cinereus CR Leveäpyrstökihu Stercorarius pomarinus Isolokki Larus hyperboreus Pikkukajava Rissa tridactyla Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger EN Etelänkiisla Uria aalge EN Turturikyyhky Streptopelia turtur CR Tunturipöllö Bubo scandiacus CR Hiiripöllö Surnia ulula Lapinpöllö Strix nebulosa Harjalintu Upupa epops Harmaapäätikka Picus canus (s, t) Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos EN Kangaskiuru Lullula arborea Tunturikiuru Eremophila alpestris CR Sitruunavästäräkki Motacilla citreola VU Koskikara Cinclus cinclus VU (t) Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros NT Sepelrastas Turdus torquatus VU Kirjokerttu Sylvia nisoria EN Viiksitimali Panurus biarmicus NT Pyrstötiainen Aegithalos caudatus (s) Lapintiainen Parus cinctus Pähkinänakkeli Sitta europaea Vuorihemppo Carduelis flavirostris VU Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes 36 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

7 Uhanalaiset lajit pi kuin kertaakaan aiemmin. Selvästi normaalia enemmän heinäkurppia on havaittu myös syksyinä 1996 ja Heinäkurppien reviirimäärä 18 oli yhdellä suurempi kuin vuodelta 2010 kirjattu edellinen ennätys. Etelänkiislareviirejä todettiin kolmen yhdistyksen alueella yhteensä 128, joista esiintymisen avainalueella Loviisassa peräti 120. Etelänkiislan pesinnän toteaminen on hankalaa ja lintuja oleskelee ruokkikolonioissa loppukeväällä ja alkukesällä, minkä vuoksi Suomen todellinen parimäärä on jonkin verran todettua suurempi. Lintuharrastajat muistavat vuoden 2013 varmasti ainakin syksyn hiiripöllövaelluksesta (kuva 3). Varsinkin Etelä-Suomessa pöllöjä tuntui riittävän lähes joka peltoau- Taulukko 3. Uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien havaittujen yksilöiden kokonaismääriä Suomessa paikallisyhdistyksittäin (taulukko 1) vuonna CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010). Pääosa havainnoista koskee pesimäajan ulkopuolella havaittuja yksilöitä. Yhteensä-sarake näyttää kunkin lajin yksilömäärien aritmeettisen summan ottamatta huomioon mahdollisia puuttuvia tietoja tai pyöristämisiä. (k) = vain kevät, (s) = vain syksy, (t) = vain talvi. Table 3. Numbers of individuals of threatened and scarce bird species in the regions of local ornithological societies (table 1) in CR = critically endangered, EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened. (k) = only spring, (s) = only autumn, (t) = only winter. YHT LINNUT-VUOSIKIRJA

8 38 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014 Syksyn hiiripöllövaellus oli mieleenpainuvimpia lintuvuoden 2013 tapahtumia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lajista tuli varsin tavanomainen näky monilla peltoaukeilla useiksi viikoiksi. Jari Kostet

9 Uhanalaiset lajit kealle. Yhdistysten keräämän aineiston valossa syysesiintyminen oli koko maan aineiston valossa kuusi kertaa voimakkaampi kuin keskimäärin 2000-luvulla. Etelä- ja Keski-Suomessa esiintyminen oli jopa noin viisi kertaa voimakkaampi kuin edellisinä hyvinä vaellusvuosina 2012 ja Yhdistysten syysmäärien yhteissumma oli yli 2700 yksilöä. Turturikyyhkyn reviirit käyvät vähiin ennen kuin loppuvat. Kesällä 2013 Suomessa oli yksi turturikyyhkyreviiri luvun kolmena ensimmäisenä vuotena ( ) turturikyyhkyreviirejä oli keskimärin 10,3. Vuosina , reviirejä oli keskimäärin 1,3. Kanta on siis vähentynyt tällä vuosituhannella noin 90 %. Muutonaikaisten lintujen määrä ei ole laskenut yhtä jyrkästi (kuva 4) kuin reviirien, mutta kuitenkin huomattavasti (n. 80 % vuoden 1990 tilanteesta). Viime vuosina lintujen yhteismäärä on pyörinyt noin 35 yksilön tienoilla, kun vielä 25 vuotta sitten saatettiin hyvänä vuonna päästä lähes 250 yksilöön. Käenpiika otettiin erityisseurantaan vuosituhannen vaihteessa, koska lajin kannan todettiin olevan huolestuttavassa laskussa, ja käenpiika oli käytännössä pudonnut pois sen aikaisesta linnustonseurannasta. Yhdistysten aineistossa käenpiikareviirien määrä on ollut käytännössä koko 2000-luvun kasvava, mikä voi johtua osin harrastajien lajiin kohdistuneen mielenkiinnon kasvusta. Vuonna 2013 käenpiikoja ilmoitettiin erityisen runsaasti, sillä reviirimäärä oli lähes 50 % suurempi kuin kolmena edellisenä vuonna. Tähän vaikutti osaltaan BirdLifen kesäkuussa järjestämä pönttöbongaustapahtuma, mutta se ei yksin selitä ennätysesiintymistä. Käenpiialla ei mene enää erityisen huonosti ja sen pudottamista yhdistysten yhteenvetotietojen perusteella seurattavista lajeista on syytä harkita. Myös linnustonseurannan kehittymisen ansiosta (vakiolinjat) laji on nykyään seurattavissa myös varsinaisen linnustonseurannan avulla. Viiksitimali elää Suomessa elinmahdollisuuksiensa rajalla. Kovat talvet kurittavat kantaa huomattavasti. Viiksitimalien määrä lähti hyvien vuosien jälkeen laskuun vuonna 2010, saavuttaen aallonpohjan vuonna 2012, jolloin kanta oli romahtanut kymmenesosaan vuoden 2009 tilanteesta. Vuonna 2013 kanta jälleen kasvoi ja lähes saavutti vuosituhannen vaihteen tason (kuva 5). Pyrstötiaisella oli vuonna 2013 toiseksi voimakkain syysvaellus 2000-luvun aikana (kuva 6). Vaellus oli erityisen voimakasta pohjoisessa ja lännessä, mutta jäi etelässä vasta neljänneksi kovimmaksi vaellukseksi tällä vuosituhannella. Runsaana lajina, jon- Indeksi Yksilöä Etelä 2 Länsi 3 Keski 4 Itä 5 Pohjoinen Kuva 3. Hiiripöllön syysaikainen runsaus suomen eri osissa Aluejako taulukon 1 mukaan. Fig 3. Autumn occurrence of Hawk owls (Surnia ulula) in different geographical regions in Finland during Etelä = south, länsi = west, keski = central, itä = east and pohjoinen = north. Regions according to table Kuva 4. Turturikyyhkyn yksilömäärät vuosina Fig 4. Number of observed Turtle Doves in Finland during Käenpiian erityisseurannan käynnistyttyä 2000-luvulla on huomattu, että havaintomäärät näyttävätkin runsastuvan. Lieneekö syy seurannan vai lajin runsastumisessa? Vuonna 2013 ilmoitettu reviirimäärä hypähti taas selvästi edellisvuosiin verrattuna. Jari Kostet LINNUT-VUOSIKIRJA

10 Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit 2013 Pyrstötiaisen syysvaellus oli ainakin Pohjoisja Länsi-Suomessa tavanomaista vilkkaampaa. Lajin vaeltajamäärien seuranta onnistuu nykyään hyvin TIIRA-lintutietopalvelun avulla. Tero Pelkonen ka yksilömäärät ovat suuria ja päällekkäisten havaintojen poistaminen hankalaa, ei näin Tiira-aikana ole enää mielekästä käyttää vapaaehtoisten aikaa yhteenvetojen kokoamiseen: syysvaelluksen voimakkuus ja sijoittuminen näkyvät suoraan Tiiran aineistosta. Osa vastuuhenkilöistä onkin ilmoittanut laskeneensa Tiiran pyrstötiaismäärän yhteen edes yrittämättä karsia päällekkäisyyksiä, koska havaintoja on niin paljon. Pyrstötiainen kannattaakin pudottaa pois tätä katsausta varten koottavasta aineistosta. Kuhankeittäjä on ollut osin hankala laji tässä katsauksessa käsiteltäväksi. Lajin havaintomäärät kasvoivat selvästi vuosina 2006 ja 2007, kun Tiira-lintutietopalvelu otettiin käyttöön. Silloin nousi myös esiin keskustelu lajin vähenemisestä, mikä todennäköisesti vaikutti osaltaan siihen, että lintuharrastajat rupesivat kirjaamaan lajin havainnot paremmin muistiin. Linnuston- Indeksi 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Talvi Kevät Syksy Kuva 5. Viiksitimalin kevät (vihreä), syys (oranssi) ja talviaikainen (sininen) runsaus vuosina Mukana tarkastelussa on kaikki yhdistykset, joilta on lajista katkeamaton havaintosarja. Indeksi kuvaa koko maan yksilömääriä suhteessa tarkastelujakson keskiarvoon. Fig 5. Occurrence of Bearded Tit spring (green), autumn (orange) and winter (blue) in Finland during LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

11 Uhanalaiset lajit Indeksi Etelä 2 Länsi 3 Keski 4 Itä 5 Pohjoinen Kuva 6. Pyrstötiaisen syysaikainen runsaus Suomen eri osissa Aluejako taulukon 1 mukaan. Fig 6. Autumn occurrence of Long-tailed tits (Aegithalos caudatus) in different geographical regions in Finland during Etelä = south, länsi = west, keski = central, itä = east and pohjoinen = north. Regions according to table 1. seuranta-aineistojen mukaan kuhankeittäjä on 2000-luvulla vähentynyt viidesosaan (Aleksi Lehikoinen, kirj.) Edellä mainituista aineistollisista ongelmista huolimatta yhdistysten aineistokin osoittaa kuhankeittäjälle alamäkeä. Vuodesta 2006 vuoteen 2013 kuhankeittäjien yhteismäärä on laskenut noin 25 %. Kymenlaaksossa, jonka vuosittaisessa aineistossa ei näy Tiiran aiheuttamaa vääristymää, kuhankeittäjäreviirejä todettiin varsin vakaasti vuosittain kolmisenkymmentä aikavälillä , jolloin määrät kääntyivät laskuun. Vuonna 2013 Kymenlaaksossa todettiin vain neljä reviiriä! Haarahaukan voittokulku jatkui ja vuonna 2013 tehtiin kokonaismäärässä uusi ennätys, vaikka reviirejä todettiinkin hieman viime vuosien keskiarvoa vähemmän. Vastaavasti jatkui myös allihaahkan alamäki. Allihaahkamäärä putosi edellisestä vuodesta puoleen ja oli pienempi kuin koskaan aiemmin. Vuoden 2013 tiedoista kannattaa lisäksi mainita merihanhen ensipesintä Lohjalla, Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen suoinventoinneissa Satakunnasta löytyneet peräti 20 riekkoreviiriä sekä Keski-Suomesta löytyneet 82 kehrääjäreviiriä, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Määrän kasvu johtuu lähinnä yhden harrastajan innostumisesta lajiin, mutta on yksi osoitus lisää elintavoiltaan aika huomaamattoman kehrääjän runsaudesta (ks. esim. Lehtiniemi 2014). Toinen vastaava, normaalia selvästi suurempi määrä koskee Ahvenanmaan kirjokerttuja. Vuoden 2013 reviirisumma oli yli nelinkertainen edellisvuoteen nähden. Tämäkin muutos johtui lähinnä yhden harrastajan innostuksesta. Yksi viiden päivän kirjokertturetki Kökariin kesäkuun alussa tuotti 62 kirjokerttureviiriä. Kiitokset Aluevastaavien ja muiden paikallisia aineistoja koostaneiden (ks. taulukko 1) panos on korvaamaton havaintojen tulkinnassa ja kokonaissummien laskemisessa; heidän työlleen rakentuu tietämyksemme harvalukuisten lajien tilanteesta koko maassa ja ilman heitä tämä katsaus ei synny. Kiitos. Kiitos kuuluu myös kaikille niille harrastajille, jotka pitivät Tiiraan kirjaamalla tai muilla tavoin huolen siitä, että omat havainnot ovat yhdistyksen ja sitä kautta tämän katsauksen käytössä. Kirjoittajan osoite / Authors address Ruiskuvajantie 16, Kulloonkylä Kirjallisuus Honkala, J., Valkama, J. & Saurola, P Petolintuvuosi 2013 enimmäkseen valju ja tasapaksu. Linnut-vuosikirja 2014: Ilomäki, T. 2009: Kaksi ornia : tarinoita ajalta, jolloin turhuus tiivistyi kallioiden yllä. Lakeijaliiton julkaisuja nro s. Lehtiniemi, T. 2014: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2013: Lehtiniemi, T. & Koskimies, P. 2009: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut-vuosikirja 2009: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Sammalkorpi, I. 1979: Vuoden 1976 faunistinen raportti. Lintumies 14: Summary: The occurrence of threatened and rare bird species in Finland in 2013 Suomen sisämaassa pesii hyvin vähän merihanhia, vaikka laji on Keski-Euroopassa yleinen sisämaapesijä. Kesällä 2013 merihanhi pesi ensi kertaa Lohjalla. Ari Seppä The total number of territories or individuals of some threatened or scarce breeding birds, rare transient migrants and wintering species have been summarised in the regions of local ornithological societies in 2013 (table 2 and 3, for regions see table 1). In the autumn there was a major influx of Hawk Owls in Finland. More than 2700 individuals reported was also good year for Great Snipes, White Storks, Black Kites and Long-tailed Tits. Turtle Dove will be extinct from Finland pretty soon. There was only one territory reported in Still in the beginning of this century average number of Turtle dove territories was above ten. Number of Golden Oriole territories is also decreasing. In Kymenlaakso region (SE-Finland) only four territories were reported in the summer The average number of territories in Kymenlaakso during was 30. Number of migrating Steller s Eiders have been decreasing for long time and again in 2013 number of individuals was smaller than ever before. LINNUT-VUOSIKIRJA