MAATILOJEN YMPÄRISTÖPÄIVÄ

Transkriptio

1 ! " #! +, -. / 0 1? < < /.. 0 A < / ?. 0 / 5 8 C <, -. / / <,, < 2 0 C C C?. < / < < 2 / 1 ; < / 0. = D. < 8.,, < / < < 2 1, 1 < 7 < 2 / < 0 5,, 3 0 A < / 3 0 ; 9 A 8 <? C < 1 < / 5 8 C 5 8 1, 1 E < / 5 2 F / 1 / <.., < / 5 2 F 8 3, A < / C 0., 1 3 G 5,, < / / 0 C? 9 9 G C 8 : 8 3, - <. = > 3?. H. A < I < F J 3 3 / 1 J F K A 8 < / 0 1 = $ % % & $! '! ( ) ) * ) +, -. / / / : ; , - <. = > 3?. >. A 1, < < 2. B <

2 Kutsu MAATILOJEN YMPÄRISTÖPÄIVÄ Aika Keskiviikko klo Paikka Carelicumin auditorio, Koskikatu 5, Joensuu Tervetuloa Joensuun maatilojen ympäristöpäivään! Tilaisuudessa käsitellään maatiloja koskevaa ympäristölainsäädäntöä, maatilojen ilmastoasioita, uusiutuvaa energiaa sekä hyviä käytäntöjä ja ratkaisuja. Tarkempi ohjelma kutsun kääntöpuolella. Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki Joensuun alueen maatilalliset. Tilaisuus on ilmainen ja sen järjestää Joensuun kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö. Ilmoittautumiset tilaisuuteen torstaihin mennessä. Ilmoittautua voi sähköpostitse tai puhelimitse Ilmoitathan samalla mahdolliset erikoisruokavaliot. Lisätietoja: ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen p Tervetuloa!

3 Ohjelma MAATILOJEN YMPÄRISTÖPÄIVÄ Aika keskiviikko klo Paikka Carelicumin auditorio, Koskikatu 5, Joensuu Aamukahvi Ajankohtaista lainsäädännöstä (ympäristönsuojelulaki, nitraattiasetus, jätelaki) lakimies Marko Nurmikolu, Suomen kuntaliitto ja ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, Joensuun kaupunki - ympäristölupa, luparajat ja valvonta - lantalat, aumavarastointi ja valvonta - lajittelu, tuottajavastuu Mitä ilmastonmuutos merkitsee maatiloille Suomessa? tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus (Luke) Mikkeli - ilmastonmuutoksen merkitys ruoantuotannossa ja maataloudessa - ratkaisuja etsitään Ilmastotorilta eväitä vähähiilisyyteen hankkeen esittely Lounas, omakustanteinen Lannankäytön tehostaminen ja päästöjen vähentäminen hankekoordinaattori Tarja Haaranen, Luonnonvarakeskus (Luke) Helsinki - suojavyöhykkeet, kosteikot, ravinnekierrätys, valumavesien hallinta - lannan käsittelymenetelmät Paikallisia energiavaihtoehtoja Pro Agria Pohjois-Karjalan puheenvuorot - puupolttoaineet, aurinkosähkö, maalämpö ja biokaasu Iltapäiväkahvi Kommenttipuheenvuoroja ja loppukeskustelu - maanviljelijän hyvät käytännöt, Maan viljelijä, agronomi Juuso Joona, Tyynelän tila, Joutseno - Ilmasto ja ympäristö -edunvalvonnan näkökulma, toiminnanjohtaja Vilho Pasanen MTK - valvojan rooli, maaseutuasiantuntija Kari Lahtinen Pohjois-Karjalan ELY-keskus

4 Työpajat toimintamuotona maatalouden ilmastoviestinnässä Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) hankkeen kokemuksia Liite 3. Posteri Maataloustieteen päivillä 2016 Savikko Riitta, Himanen Sari, Rimhanen Karoliina, Mäkinen Hanna, Luonnonvarakeskus Eri toimijaryhmille yhteisiä työpajoja Jälkihoito (tiedotus, laskut, raportointi, jatkotoimet) Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) tiedonvälityshankkeessa ilmastonmuutokseen kytkeytyviä, käytännönläheisiä aiheita pohdittiin viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden, viranhaltijoiden ja opiskelijoiden yhteisissä työpajoissa. Vuosien aikana hankkeessa järjestettiin 12 työpajaa ympäri Suomen, joissa asiantuntija-alustusten ja fasilitoitujen ryhmäkeskustelujen avulla yhteensä 300 osallistujaa pohti ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Osallistujat toivovat käytännön toimintaohjeita, esimerkkejä, yleistajuista kieltä ja kohdevierailuja Työpajojen osallistujat pitivät tärkeänä kykyä suhteuttaa tutkimustulokset käytännön toimintaympäristöön. Osallistujat kokivat mielenkiintoisimmiksi alustukset, joissa kerrottiin selkeitä toimintaohjeita perusteluineen ja konkreettisia tilatason esimerkkejä. Tutkimustiedon viestinnältä toivottiin yleistajuista kieltä ja ratkaisumahdollisuuksista kertomista. Kohderyhmän tarpeet tavoittavaa viestintää pidettiin kehityspaikkana erityisesti tutkijoille. Viljelijöiden ja neuvojien välinen viestintä koettiin puolestaan toimivaksi ja tärkeäksi konkreettisten toimien käytäntöön viemiseksi. Viljelijöiden kokemuksia ja kokeiluja arvostettiin, samoin käytännön kenttäkokeita. Kohdevierailut koettiin hyvin antoisiksi. Tutkijaosallistujat kokivat saavansa työpajoissa uutta tietoa viljelijöiden ja hallinnon näkemyksistä. Alustukset vieraammistakin aiheista herättivät paljon uusia ajatuksia, jotka innostivat omiin mahdollisiin kokeiluihin. Yhteistyökumppanien kartoitus Palautteen kerääminen ja siitä oppiminen Osallistujille ohjeistus tiedonsaantiin jatkossa Työpajateemoina on kerrottu ja keskusteltu muun muassa nurmituotannon sopeutumistarpeista, maan rakenteen hoidosta, peltojen hiilinielujen kasvattamisesta, kotimaisen valkuaisrehun mahdollisuuksista, ravinteiden kierrättämisestä, satovarmuuden parantamisen keinoista sekä maatilojen uusiutuvan energian tuotannosta. Työpajojen ryhmäkeskusteluosuus fasilitoitiin mewe-us menetelmällä. Posterissa arvioidaan toteutettuja työpajoja toimintamuotona ilmastoviestinnässä. Aineisto perustuu työpajoihin osallistuneiden antaman kirjallisen palautteen sisältöanalyysiin. 1. Tavoitteiden mietintä, järjestäjien ja kohderyhmän tarpeet Työpajan järjestämisen palapeliä Työpajan fasilitointi Mainostus, mainostus, mainostus Alustajien ohjeistus Teeman, sisältöjen ja menetelmien ideointi järjestäjäjoukon kesken Ajankohdan, paikan ja alustajien etsintä Työpajan aikataulun suunnittelu, alustajien kutsuminen ja käytännön järjestelyt Kuva 1. ILMASE-hankkeen työpajojen järjestämisen palapeliä. Keskustelut koettiin antoisiksi Työpajojen kulku kokonaisuudessaan; ensivaikutelma tervehdyksineen, alustajien aiheet ja esitystapa, keskusteluun kannustava ilmapiiri ja fasilitointi, vaikutti ryhmäkeskustelujen onnistumiseen. Osallistujat pitivät tärkeänä, että kokemuksellista tietoa arvostetaan tieteellisen tiedon lisäksi. Keskustelumahdollisuus eri toimijaryhmien kesken koettiin hedelmälliseksi työskentelytavaksi asioiden ymmärtämiselle ja käytäntöön soveltamiselle. Osallistujat arvioivatkin keskustelut usein kaikista kiinnostavimmaksi osaksi työpajapäivää. Kokemusten perusteella työpajamaisella keskustelevalla ilmastoviestinnällä sekä yhteistyöverkostojen luomisella voidaan parantaa tietotaitoa ennakoivan sopeutumiskyvyn lisäämiseksi maaseudulla, edistää yhteistoiminnallista oppimista ja pyrkiä eri toimijoiden näkökulmat huomioivien, kestävien ratkaisujen luomiseen Kuva 2. ILMASE-hankkeen työpajojen palautteen keskiarvot ± keskihajonta. Työpajoja 12 kpl. Osallistujia yhteensä noin 300 henkilöä, palautteen n=110. valokuvat: Karoliina Rimhanen Maataloustieteen päivät 2016 Lisätietoja: ilmase.fi

5

6

7 Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) hanke esittelee, luo ja jalkauttaa maatilojen ilmastotoimia Liite 5. Posteri Maatalouden ympäristönsuojelun neuvottelupäivillä 2016 Savikko Riitta, Himanen Sari, Rimhanen Karoliina, Mäkinen Hanna, Luonnonvarakeskus Tausta valtakunnallinen tiedonvälityshanke rahoitus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma rahoitus euroa 3-vuotinen, Toimet maatalouden ilmastoratkaisuja käsittelevät työpajat, webinaarit ja teemaryhmät ilmastoviisaita ratkaisuja edistävien pilottimaatilojen verkosto kertomassa kokeiluista ja kokemuksista valtakunnallinen viestintä verkossa, somessa, ammattilehdissä, tapahtumissa sekä alkutapahtumassa ja loppuseminaarissa. Tavoitteet edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa luoda, jalostaa ja jalkauttaa maaseudulle sopivia ilmastoviisaita ratkaisuja yhdessä maaseudun toimijoiden kanssa välittää maaseudun toimijoiden (viljelijöiden, muiden maaseutuyrittäjien, asukkaiden ja maaseudun kehittäjien) tietämystä ja käsityksiä hallinnolle ja yhteiskunnalliseen keskusteluun vahvistaa tietopohjaa ja toimintahalua maaseudun ja maatalouden ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseksi tukee myös maaseudun elinvoimaisuutta. Lisätietoja: Ilmastoviisaat ratkaisut pyrkivät huomioimaan ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmia. Kuvat: Sari Himanen, Juuso Joona, Luken arkisto. Pohjana Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -hankkeen kokemukset tiedonvälityksestä Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) tiedonvälityshankkeessa ilmastonmuutokseen kytkeytyviä, käytännönläheisiä aiheita pohdittiin viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden, viranhaltijoiden ja opiskelijoiden yhteisissä työpajoissa. Vuosien aikana hankkeessa järjestettiin 12 työpajaa ympäri Suomen, joissa asiantuntijaalustusten ja fasilitoitujen ryhmäkeskustelujen avulla yhteensä 300 osallistujaa pohti ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Työpajateemoina on kerrottu ja keskusteltu muun muassa nurmituotannon sopeutumistarpeista, maan rakenteen hoidosta, peltojen hiilinielujen kasvattamisesta, kotimaisen valkuaisrehun mahdollisuuksista, ravinteiden kierrättämisestä, satovarmuuden parantamisen keinoista sekä maatilojen uusiutuvan energian tuotannosta. Työpajojen ryhmäkeskusteluosuus fasilitoitiin me-we-us menetelmällä. Ilmastonmuutos ja maaseutu hankkeen työpajojen tunnelmia. Kuvat: Karoliina Rimhanen luke.fi

8 MAATALOUDEN YMPÄRISTÖNSUOJELUN NEUVOTTELUPÄIVÄT Aika: Paikka: Tampere, museokeskus Vapriikin ( auditorio, Alaverstaanraitti 5, Tampere OHJELMA Tiistai Puheenjohtaja: Maaseutuyksikön päällikkö, Heli Hantula, PIRELY Tulokahvit Avaus Ylijohtaja Leena Vestala, PIRELY Hallitusohjelman toimeenpano MMM:n hallinnonalalla Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, MMM Maaseutuohjelman ympäristövaikutuksia jälkiarvioinnin näkökulmasta Tutkija Irene Kuhmonen, Fin-Auguuri Oy Katsaus ympäristöhallinnon ajankohtaisiin asioihin Biotalousyksikön päällikkö Markus Tarasti, YM Lounas (omakustanteinen) Maaseutuohjelma miten vuosi 2015 käynnistyi ja mikä muuttuu 2016 Neuvotteleva virkamies Tiina Malm, MMM Huomio maan kasvukuntoon Erityisasiantuntija Janne Heikkinen, VARELY, RANKU-hanke Hanketorin esittely Ylitarkastaja Eero Pehkonen, MMM Kahvit Hanketorilla Maatalouden keinot ilmaston muuttuessa Erityisasiantuntija Hanna Mattila, MMM Täydentävien ehtojen valvontatuloksista Ylitarkastaja Mira Liiri, MAVI ~ Tampereen kaupungin vastaanotto ja puheenvuoro, Raatihuone, Aleksis Kivenkatu 22

9 Keskiviikko Puheenjohtaja: Vesiyksikön päällikkö Heidi Heino Perinnebiotooppien ja maisema-alueiden päivitysinventoinnit Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, YM Perinnebiotooppien inventointien periaatteet Ylitarkastaja Ritva Kemppainen, VARELY Viljelijäpuheenvuoro Jarmo Latvanen, Tolvilan kartano Akaa Vieraslajit kuriin lainsäädännöllä Ylitarkastaja Leena Lehtomaa, VARELY Suomen normilanta lantojen laskennalliset määrät ja ominaisuudet Erikoistutkija Sari Luostarinen, LUKE tai/ja erikoistutkija Juha Grönroos, SYKE Lähtö ekskursiobusseilla Ahlmanin maatalousoppilaitokseen, 8 km Lounas Ahlmanin oppilaitoksella (omakustanteinen) Tutustuminen Ahlmanin opiston toimintaan ja lehmikarjaan Paluu ekskursiobusseilla Tampereen rautatieasemalle

10

11 Liite 7. Aloituspajan ohjelma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle aloituspaja ja webinaari Tapahtuma on ensisilmäys ilmastoviisaaseen suomalaiseen maaseutuun. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke tarjoaa mahdollisuuden etsiä uusia polkuja ja vahvistaa jo olemassa olevia uria ilmastoratkaisuihin, maaseudun toimijoitten näkökulmasta, käytännön asiat keskiössä. perjantaina klo Ahlmanin Kartano, auditorio (Hallilantie 24, Tampere) Kahvitarjoilu ja ilmoittautuminen Tervetuloa Mitä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke tarjoaa Tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus Mitä Pariisin ilmastosopimus tarkoittaa viljelijöiden kannalta? Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila, MMM Metsien hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä Erikoistutkija Raisa Mäkipää, Luonnonvarakeskus lounas Miten ilmastokysymykset näkyvät neuvojan työssä tällä hetkellä? Palvelupäällikkö Sari Hiltunen, ProAgria Etelä-Suomi Maanviljelijän keinot hillitä ilmastonmuutosta esimerkkinä Kilpiän tila Tutkija, viljelijä, kokeilija Tuomas Mattila Maatalouden muutos ja ilmastonmuutos miten kohti kestävää ruokajärjestelmää? Professori Sirpa Kurppa, Luonnonvarakeskus kahvi Maatilan talous ja ilmastoviisaat ratkaisut löytyykö keinoja parantaa tilan taloudellista tulosta? Professori Heikki Lehtonen, Luonnonvarakeskus Energiatehokkuudesta kilpailukykyä maatiloille Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto Loppuyhteenveto ja eväitä kotimatkalle Tilaisuuden järjestää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke. Lisätietoja

12

13

14

15

16 Kesän peltohavaintopäivät Mikkelin Karilassa ja Liite 9. Peltohavaintopäivän mainos Tervetuloa tutustumaan ajankohtaisiin viljelyasioihin Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloille os. Karilantie 2, Mikkeli ke klo Miten pellon kasvukuntoa arvioidaan peltomaan laatutestin avulla Viherlannoitus pellon ravinnehuollossa ja maan kasvukunnon parantajana (esillä yksivuotisia viherlannoitusseoksia) Pellon varastoravinteet, niiden merkitys ja analysointi Viljavuusanalyysit Kopterikameranäytös uusi teknologia avuksi kasvustohavainnointiin Pelloilla on sekä luomu- että tavanomaisen viljelyn kokeita. Tapahtumapisteisiin voi tutustua omaan tahtiin ja kahvio palvelee koko tapahtuman ajan. ke klo Viherlannoitus ja kerääjäkasvit viljelykierrossa Erikoiskasvien viljely (mm. kvinoa, kuitu- ja öljyhamppu, öljypellava, tattari, spelt, kevätruis Juuso verrokkina kaurat Venla, Matty ja Akseli, ohrat Wolmari, Toria, Streif sekä kevätvehnä Anniina ja hernekaura) Mitä ratkaisuja palkokasvit tarjoavat viljelijöille (esillä mm. härkäpapu, valkolupiini, sinimailanen, vuohenherne) Mitä hyötyjä saadaan seosviljelystä Viljavuusanalyysit Paikkatietoon perustuvat ajo-opasteet Tapahtumiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Tiedustelut: Päivi Kurki p Järjestää ProAgria Etelä-Savon, Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittaa EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

17

18

19

20

21 Liite 11. Koululaisryhmille suunnattu mainos YMPÄRISTÖTIETOA TUTKIMUSPELLOLTA Näyteruutujen kasveja: Yllin jaksosuunnittelu edessä? Tuo oppilasryhmäsi kokemaan ja oppimaan kasvinviljelystä Syksyn ensimmäiselle jaksolle lähtien => avoinna saakka, varaa esittely! Kokemuksia ja toimintaa: Katso, haista ja maista! Vertaile, kysele ja selvitä lisää! Oppimistavoitteen mukaisia sisältöjä Voit valita sisältöjä tavoitteesi mukaan Esittelykierros ja tunnistamistehtäviä Tutkimustehtäviä peltoympäristössä Näytteenoton harjoittelu (kasvi, maa, hyönteiset) Sisältöalueita esim. ravintoketjut, kasvien lisääntyminen, ravinnon tuotanto ja ruoan reitit Luonnonvarakeskus (Luke): Karilan tutkimuspelto Vain 3,5 km torilta Rantakylään päin Helppo tulla pyöräillen tai kävellen Viljat: ohra, kaura Palkokasvit (valkuaiskasvit): härkäpapu, valkolupiini, rehuherne, soija Rehukasvit: puna-apila, valkoapila, veriapila, rehuvirna, sinimailanen, vuohenherne, rehumaissi Syötävää sellaisenaan: silpoydinherne Varaa vierailuaika ja kysy lisää: Tiina Tontti Vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke) Luokanopettajaopiskelija TY/OKL Varaa nyt heti: Puh Varaa kesä-elokuussa (6.6. jälkeen): Puh

22 ilma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle VILMA Sivu / :51 MIKÄ ILMASTONMUUTOS? Miten hillitä muutosta? Mihin ja miten sopeudutaan? Mitä Suomessa tutkitaan? Mistä saan alueellista tietoa? UUSIMMAT OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus Mäntsälässä ja Lohjalla Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan Koska saadaan suomalaista soijaa? Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä KATEGORIAT Ajankohtaista (168) Maailmalta (14) Toiminta (27) ETSI SIVUSTOLTA: Vanhemmat artikkelit Peltohavaintopäivässä esittelyä viljelijöille Uudemmat artikkelit Julkaistu Peltohavaintopäivässä Mikkelissä ke Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke esitteli mm. palkokasveja näytesangoissa ja ohra+härkäpapu-seoskokeilua. Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa vietetyssä peltohavaintopäivässä pääsi tutustumaan mm. pellon kasvukunnon arviointiin, lapiotestiin, viherlannoituskasvustoihin, erikoiskasveihin ja palkokasveihin. Päivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kiitos kaikille kävijöille! Tervetuloa seuraavaan peltohavaintopäivään ke 17.8.! Peltohavaintopäivän järjestivät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus. Peltohavaintopäivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Palkokasvien näytesankoja. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Peltomaan rakennetta tutkimassa. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.

23 Vilma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle VILMA Sivu 3 Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskuksesta esittelee viherlannoituskasvustoja. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Jukka Rajala Ruraliainstituutista esittelee peltomaan rakenteen tutkimista lapiotestillä. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Tutustumassa erikoiskasveihin, mm. öljyhamppuun, kvinoaan ja spelttiin. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Kategoriat: Ajankohtaista, Toiminta Avainsanat: ilmastoviisaat ratkaisut, maan rakenne, palkokasvit, pellonpiennarpäivä Vastaa Kesän peltohavaintopäivät Mikkelissä Tervetuloa! Julkaistu Ke Mikkelissä Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa (Karilantie 2 A) järjestetään peltohavaintopäivä klo Tervetuloa tutustumaan ajankohtaisiin viljelyasioihin! Ohjelmassa: -Miten pellon kasvukunto arvioidaan peltomaan laatutestin avulla -Viherlannoitus pellon ravinnehuollossa ja maan kasvukunnon parantajana (esillä yksivuotisia viherlannoitusseoksia) -Pellon varastoravinteet, niiden merkitys ja analysointi -Viljavuuspalvelun analyysipalvelut -Kopterikameranäytös uusi teknologia avuksi kasvustohavainnointiin Pelloilla on sekä luomu- että tavanomaisen viljelyn kokeita. Tapahtumapisteisiin voi tutustua omaan tahtiin ja kahvio palvelee koko tapahtuman ajan. Peltohavaintopäivän esite (pdf) Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa! Tiedustelut: Päivi Kurki Vanh. tutkija, Luke p Järjestäjät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Kategoriat: Ajankohtaista Vastaa 2 / :51

24 Vilma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle VILMA Sivu 3 OKRAssa esittelemme palkokasveja tervetuloa pisteellemme! Julkaistu Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke on mukana OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä Pisteemme sijaitsee Luonnonvarakeskuksen osastolla, sisähallissa osastolla F49. VILMA-hanke esittelee OKRA-näyttelyssä erilaisia palkokasveja, sillä palkokasvit tarjoavat monella tapaa ilmastoviisaita ratkaisuja. OKRA-näyttelyssä esiteltävät palkokasvit kasvamassa kasvihuoneessa Mikkelissä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Tänä vuonna vietetään YK:n nimeämää palkokasvien vuotta. Palkokasvit pystyvät hyödyntämään ilmakehän typpeä juurinystyröidensä typpibakteerien avulla ja vähentävät siten typpilannoitustarvetta. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa. Kategoriat: Ajankohtaista, Toiminta Avainsanat: OKRA-maatalousnäyttely, palkokasvit Vastaa Maan muokkaus nurmen rikkominen syysöljykasveille OSMO-hankkeen pellonpiennarpäivä Aurassa to Julkaistu Aurassa järjestettävän työnäytöspäivän aiheina on nurmen lopetus ja kasvualustan valmistaminen syysöljykasveille sekä mekaaninen rikkakasvien torjunta. Nurmen päättömuokkaukseen, hyvän kasvualustan aikaansaamiseen syysöljykasveille ja rikkakasvien hallintaan on olemassa monenlaisia koneita. Näihin pääsemme tutustumaan työnäytöksissä, joissa tavoitteena on muokata pelto kylvökuntoon monivuotisen nurmen jälkeen. Mukana on useita erilaisia lautasmuokkaimia, kultivaattoreita, jankkureita, matalakyntöaura ja siivetön kyntöaura sekä vetojyrsin, juolannostin sekä laserohjattu pellon tasain. Ilmoittaudu: viimeistään ruoan varaamiseksi Aika: Torstai , klo Paikka: Kuuskoski, Riihikoskentie 32, Aura Kohderyhmä: Viljelijät, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista maan muokkausmenetelmistä ja muokkauskoneista. Tavoite: Havainnollistaa ja vertailla eri koneiden muokkaustapoja ja mahdollisia eroja työjäljessä. Päivän ohjelma koostuu työnäytöksistä pääosin viljelijöiden omin konein sekä esittelyistä. eri lautasmuokkareita eri kultivaattoreita eri jankkureita siivetön kyntöaura matalakyntöaura vetojyrsin juolannostin Kvick-Finn lannanlevitysnäytös kalkkunanlannalla esillä myös erikoiskoneita kuten laserohjattu pellon tasain kultivaattorin pikavaihtokärjet esittelyosastoja eri aihepiireistä, kuten uudenlaisia maanparannusaineita ja ilmastonsuojeluasiaa Hinta: Tilaisuus on maksuton. Ruokailut ja kahvit omakustanteiset. Lisätietoja: Kurssin johtaja Jukka Rajala jukka.rajala@helsinki.fi, puh , Heikki Ajosenpää, heikki.ajosenpaa@proagria.fi puh Ilmoittaudu: viimeistään ruoan varaamiseksi Ohjelma Aika: to klo Paikka: Kuuskoski, Riihikoskentie 32, Aura (Kuuskosken Kartanon viereinen Myssyfarmin vuokralohko) 9.30 Kahvimahdollisuuus Päivän avaus ja OSMO-hankkeen esittely 3 / :51

25 ilma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle VILMA Sivu 3 Jukka Rajala, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Tervetuloa Myssyfarmille ja syysrypsitilalle Janne Rauhansuu, Myssyfarmin isäntä Maan muokkaus, miksi ja miten? Tuomas Mattila, tutkija-viljelijä TkT, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Työnäytöksiä Tauko (lounasmahdollisuus) Työnäytöksiä Tilaisuuden päätös Päivän aikana mahdollisuus tutustua hankkeiden ja yritysten esittelypisteisiin. Koulutuksen järjestää OSMO Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanke, jota toteuttavat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja ProAgria Länsi-Suomi sekä BSAG, Järki-hanke, Luken VILMA-hanke ja Lounais-Suomen luonnonmukaisen viljelyn yhdistys. Kategoriat: Ajankohtaista Avainsanat: maan rakenne, maanmuokkaus, pellonpiennarpäivä Vastaa Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista Julkaistu Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hankkeessa tehdään pienimuotoisia kokeiluja havainnollistamaan maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. Vuonna 2016 keskitytään peltokasvintuotantoon, erityisesti palkokasveihin, viljoihin ja seosviljelyyn. Kesällä 2016 kokeiluja tehdään Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan Karilan koepelloilla. Katso lisää kokeilujen kuulumisista. Ohran lajikeseosten havaintoruudut Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Voit seurata kokeilujen etenemistä myös facebook-sivulla. Kategoriat: Ajankohtaista, Toiminta Avainsanat: härkäpapu, ilmastonmuutokseen varautumisen keinot, kokeilut, lajikeseokset, ohra, palkokasvit, seosviljely Vastaa Kasvukausi vauhdilla käyntiin tänä vuonna: hyviä sato-odotuksia ja tarkkailtavaa tuholaisissa Julkaistu Kasvukausi käynnistyi aikaisin tänä vuonna koko maassa. Vuosien keskiarvoon verrattuna ollaan useita viikkoja tavanomaista edellä etenkin pohjoisessa. Ilmatieteen laitoksen sivuilta näet koko maan kasvukauden alkamisen ja voit seurata myös lämpösumman ja sadesumman kehittymistä Jokioisilla ja Sodankylässä. Seuranta löytyy täältä. Sää näkyy myös metsäpuiden päivittäisessä kasvussa, sitä voit seurata livenä mm. Punkaharjulta. Kylvötöitä Mikkelissä Karilassa Kuva Meri Saarnia /Luken arkisto. Pelloilla lämmin alkukasvukausi toivottavasti realisoituu hyvinä satoina. Pro Agrian kasvutilannekatsaus kertoo mm. viljakylvöjen olevan loppusuoralla, ensimmäisten säilörehusatojen korjuun olevan jo käynnissä ja mansikka on kukkinut aikaiseen koko maassa. Lue lisää. Sään myötä saa olla valppaana monien tuholaisten kanssa: ainakin tuomikirvojen kanssa, joiden 4 / :51

26 ilma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle VILMA Sivu 3 kasvuennuste tälle vuodelle lupasi runsaita määriä. Riskiä lisää ilmavirtojen mukana tullut kaukokulkeutuma ja lämpö edistää kantojen kasvua viljalla. Myös kaalikoita on saapunut runsaasti Suomeen ja pikkukaalikärpäsen lento on huipussaan. Ajantasainen tilanne pellon ja puutarhan kasvintuhoojien tilanteesta löytyy Luken Kasper-palvelusta. Seuraa niin pysyt askeleen edellä! Myös metsissä kirjanpainaja voi hyötyä alkukauden lämmöstä. Lajin esiintymistä kannattaa tarkkailla ajoissa tänä kesänä. Lisätietoja lajista löytyy täältä. Sari Himanen Kategoriat: Ajankohtaista Avainsanat: Kasper, kasvintuhoojat, kasvukausi 2016 Vastaa Luken Tilastot -verkkopalvelusta selviää maatalouden kasvihuonepäästöt Julkaistu Luken Tilastot -verkkopalveluun on tullut uusi indikaattorit-osio. Nyt julkaistut indikaattorit jakautuvat viiteen osa-alueeseen: Ilmastonmuutos ja ilmanlaatu, ympäristö, maaseudun yritystoiminta ja elämänlaatu, maataloustuotannon kilpailukyky sekä laadukas ruoka ja eläinten hyvinvointi. Osa-alueet ovat Manner-Suomen maaseutuohjelman tavoitteita. Myöhemmin tulee mukaan myös tavoite osaaminen, tutkimus ja kehittäminen. Ilmastonmuutos ja ilmanlaatu -osiosta selviävät esimerkiksi maatalouden kasvihuonepäästöt eri vuosina eri puolilla maata. Sieltä selviää muun muassa, että maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet noin 13 prosenttia aikavälillä , mutta 2000-luvulla päästöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen osuus kokonaispäästöistä on noin 10 prosenttia. Indikaattorit-sivu Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ELY-alueittain vuonna Lähde: Tilastokeskus, kasvihuonekaasujen inventaario, /pages/charts/indikaattorit /ilmastonmuutos /maatalouden_kasvihuonekaasupaastot_elykeskuksittain.html Lue lisää Luonnonvarakeskuksen uutisesta Luken Tilastot -verkkopalvelusta selviää maatalouden kasvihuonepäästöt Kategoriat: Ajankohtaista Vastaa Nyt on kansainvälinen palkokasvien vuosi Julkaistu Vuosi 2016 on YK:n nimeämä kansainvälinen palkokasvien vuosi (International Year of Pulses*). FAO:n toteuttaman teemavuoden tavoitteena on lisätä palkoviljojen käyttöä ruokana ja kertoa niiden hyvistä puolista. Lue lisää. Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän typpeä Palkokasvien siemenet sijaitsevat paloissa, mistä juontuu niiden nimikin. Palkokasvien erityisominaisuus on typen ottaminen ilmakehästä juurinystyröissä sijaitsevien bakteerien avulla. Tämän ansiosta ne pystyvät kasvamaan monenlaisissa olosuhteissa ilman typpilannoitusta. Sana pulse tarkoittaa palkokasvia, josta syödään siemenet eli suora käännös suomeksi on palkovilja. Lajeina se sisältää pavut, herneet ja linssit. Palkokasveihin kuuluu myös muita kuin palkoviljoja kuten monivuotiset nurmipalkokasvit apiloineen ja öljypalkokasviksi 5 / :51

27 ilma Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle VILMA Sivu 3 luettava soija. Herne ja härkäpapu ovat kotimaisia kasveja. Sinilupiinia viljellään Suomessa jonkin verran, mutta linssejä tai soijaa ei. Valkuaisfoorumi-hankkeessa keskitytään kotimaisen valkuaistuotannon edistämiseen. Lue lisää Valkuaisfoorumi-hankkeen viljelykokeista. Palkokasvit ovat terveellistä ruokaa Pavut, herneet ja linssit ovat varsinaista superfoodia. Niissä on paljon proteiinia mutta myös ravintokuitua. Ne ovat itsessään hyviä ja terveellisiä ja sopivat monenlaiseen käyttöön. Uusien ravitsemussuositusten mukaan palkokasveja kannattaisi syödä enemmän, vähintäänkin kerran viikossa. Lue lisää kotimaisista valkuaiskasveista ihmisravitsemuksessa. Lue lisää ScenoProt- ja Valkuaisfoorumi-hankkeiden uutiskirjeestä. Kategoriat: Ajankohtaista Avainsanat: palkokasvit, palkoviljat, valkuaiskasvit, valkuaisomavaraisuus Vastaa Tulevaisuuden metsissä viljellään sieniä ja marjoja Julkaistu Metsämarjojen ja -sienten viljely puuntuotannon rinnalla parantaa Suomen mahdollisuuksia luonnontuotealan markkinoilla. Luonnontuotteiden kysyntä on maailmalla kovassa kasvussa. Kysyntää on erityisen paljon Aasiassa. Tulevaisuuden metsissä tuloja voidaan saada mm. metsämarjoista, ruokasienistä ja erikoissienistä. Lue lisää Luonnonvarakeskuksen artikkelista Tulevaisuuden metsissä viljellään sieniä ja marjoja. kuva: Luken arkisto Kategoriat: Ajankohtaista Avainsanat: luonnontuoteala, luonnontuotteet, metsämarjat, sienet Vastaa MMM: maa- ja metsätalous tarjoaa mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään Julkaistu Ministeri Tiilikaisen mielestä maa- ja metsätalouden merkitys on suuri ilmastonmuutoksen hillinnässä, eikä maataloutta pidä nähdä vain ongelmana se tulisi nähdä myös ratkaisuna. Ministeri muistutti, että maatalouden päästöjen kustannustehokas vähentämismahdollisuus on kuitenkin rajallinen. Ruuantuotantoa on maailmassa lisättävä, jotta kasvavan väestön kysyntään voidaan vastata. Ministeri Tiilikainen korosti EU:n maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa puheenvuorossaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja hiilen sitomisessa. Ilmastotoimien tulisi kannustaa metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Kimmo Tiilikainen. kuva: Karoliina Rimhanen / Luken arkisto. Biotaloudella on huomattava merkitys ilmaston lämpenemisen hidastamisessa. Suomessa biotalouden kehittäminen perustuu kestävään metsien hoitoon. Puusta voidaan kehittää uusia tuotteita korvaamaan uusiutumattomia materiaaleja ja fossiilista energiaa, Tiilikainen painotti. Lue lisää Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteesta : EU:n maatalousministerit: maa- ja metsätalous tarjoaa mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään Kategoriat: Ajankohtaista, Maailmalta Avainsanat: biotalous, ilmastoviisaat ratkaisut, maaseudun ilmastotyö Vastaa 6 / :51

28 okeilut Vilma MIKÄ ILMASTONMUUTOS? Miten hillitä muutosta? Mihin ja miten sopeudutaan? Mitä Suomessa tutkitaan? Mistä saan alueellista tietoa? UUSIMMAT OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus Mäntsälässä ja Lohjalla Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan Koska saadaan suomalaista soijaa? Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä KATEGORIAT Ajankohtaista (168) Maailmalta (14) Toiminta (27) ETSI SIVUSTOLTA: Kokeilut Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista Ohran lajikeseosten havaintoruudut Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hankkeessa tehdään pienimuotoisia kokeiluja havainnollistamaan maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. Vuonna 2016 keskitytään peltokasvintuotantoon, erityisesti palkokasveihin, viljoihin ja seosviljelyyn. Kesällä 2016 kokeiluja tehdään Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan Karilan koepelloilla. Voit seurata kokeilujen etenemistä myös facebook-sivulla. Havaintoruudut tai näyteikkunat palkokasveista Palkokasvit tarjoavat monella tapaa ilmastoviisaita ratkaisuja. Palkokasvit pystyvät hyödyntämään ilmakehän typpeä juurinystyröidensä typpibakteerien avulla ja vähentävät siten typpilannoitustarvetta. Tämä typpilannoitus voi auttaa palkokasvien lisäksi myös niiden seoskasveja ja seuraavan vuoden kasvustoja. Palkokasveilla on 1 / :20

29 okeilut Vilma usein posiviitinen vaikutus maaperään niiden juuristo-ominaisuuksien kautta. Palkokasveista löytyy monia vaihtoehtoja. Sinimailanen on erityisen syväjuurinen, apilat ovat hyviä maanmuokkaajia ja sopivat monenlaisille maille. Palkokasvit tuottavat kotimaista valkuaisrehua ja myös ihmisille soveltuvaa proteiinipitoista purtavaa. Härkäpavun ja herneen voi korjata rehuksi niin siementen kypsyttyä kuin naudoille aiemmin kokoviljasäilörehuna varsineen ja lehtineen. Kaksivuotinen valkomesikkä on hyvä viherlannoituskasvi. VILMAn havaintoruuduilla 2016 kasvavat: palkokasvit rehuherne, härkäpapu, soija, valkolupiini, sinimailanen, puna-, valko- ja veriapila, rehuvirna ja vuohenherne. Palkokasvien lisäksi esittelyssä on rehumaissi, uudehko rehukasvi, jonka viljelyala Suomessa todennäköisesti kasvaa ilmaston muuttuessa. Kokeilu 1: Ohran lajikeseokset Saman viljelykasvin eri lajikkeita yhdistelevät lajikeseokset ovat teknisesti helppoja toteuttaa ja niissä voidaan yhdistää useita hyviä lajikeominaisuuksia. Viljojen lajikeseoksilla on saatu lupaavia tuloksia niin kasvitautien, sadon vakauden kuin sadon laadun suhteen. Ilmastoviisaaksi lajikeseokset tekee pyrkimys kestävään tehostamiseen: seosviljely tehostaa kasvuresurssien, valon, veden ja ravinteiden hyödyntämistä. Ilmasto-olojen muuttuminen todennäköisesti kasvattaa kasvintuhoojapainetta, seosviljely on yksi keino vähentää kasvinsuojelutarvetta. Ohra on maamme viljellyin viljalaji ja sen lajikemäärä on suurin. VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan kahden ja kolmen ohralajikkeen seosviljelyä. Mukana ovat lajikkeet Wolmari, Brage ja Jyvä. Lisäksi mukana on myös ohran (Wolmari ) ja kauran (Venla) seos. Se auttaa vertaamaan lajike- ja lajitason monimuotoisuuden lisäämisen vaikutusta viljasatoon. Kokeilu 2: Vilja-palkokasviseos Palkokasvin lisääminen viljan kumppaniksi vähentää typpilannoitustarvetta, tuo rehuvalkuaista ja tekee hyvää maan rakenteelle. VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan ohran ja härkäpavun seosviljelyä. Lisäksi testataan parantaako rivisekaviljely, jossa ohra ja härkäpapu vuorottelevat, lajien satoisuutta verrattuna hajakylvöön. Härkäpapulajikkeena käytetään Kontua ja ohralajikkeena Wolmaria. *** KUULUMISIA PELLOILTA Sinimailasen juurten pituus Viljelijät ja neuvojat ovat kesän mittaan kyselleet, että miten pitkiksi sinimailasen juuret kasvavat. Mikkelissä palkokasvien näyteikkunaruudulla tutkimusmestarit kaivoivat kuopan ja mittasivat juuret. Tänä keväänä 2.6. kylvetyn sinimailasen juuret yltävät nyt noin 30 cm syvyyteen. Juuret eivät Mikkelin Karilassa mene jankon alapuolelle. Sinimailanen on monivuotinen. RaHa-hankkeen tuottaman Juuristotietopaketin (2014) kokeiluissa sinimailanen kasvoi tiiviissä savimaassa. Toisen vuoden sinimailanen kasvoi tiiviistä savesta läpi eikä käyttänyt savimaan luonnollisia halkeamia (vaikka niitä oli maassa paljon) kuten esimerkiksi lähistöllä kasvava alsikeapila. Sinimailasen juuret kasvoivat suoraan alaspäin ainakin cm:n syvyyteen asti. Syväjuuriset kasvit rei ittävät ja kuivattavat maata sekä tuottavat eloperäistä ainesta syvälle. Sinimailanen onkin mainio maan rakenteen parantaja. Sinimailasen juuret ulottuvat Mikkelissä noin 30 cm syvyyteen. Kuvan 2 / :20

30 okeilut Vilma sinimailanen kylvetty Kuva: Kari Narinen / Luken arkisto Ohra-härkäpapu-kokeilulla puinti Ohra-härkäpapu-seoksen kokeilulla päästiin puimaan ohraruudut ruutupuimurilla. Eriaikainen ohran ja härkäpavun tuleentuminen toi lisätyövaiheen: seosruuduilla nypimme käsin härkäpavut maasta ja leikkasimme niistä palkoja sisältävän osan juuttisäkkiin kuivumaan. Nämä härkäpapusäkit ja ohranjyväsäkit kuivuvat molemmat kuivurissa. Härkäpavun puhdaskasvustoruudut saavat tuleentua pellolla. Härkäpavut pystyisi puimaan ruutupuimurilla, jos ne olisivat hieman tuleentuneempia (paloltaan ruskeita, vaikka siemenet vielä vihreitä), mutta ruutupuimuri ei pysty vihreäpalkoisista härkäpavuista irrottamaan siemeniä, vaan niistä tulisi härkäpapumuusia. Erikaikainen tuleentuminen ja koneiden sopivuus voi olla seosviljelyssä välillä haaste. Sopivilla viljelykasvi- ja lajikeyhdistelmillä nämä haasteet ovat kyllä ratkottavissa. Tutkimusmestari Kari Narinen pui ohraa Kuva: Mauri Nissinen / Luken arkisto Sadonkorjuu jatkuu ohra+härkäpapu-seoksella Ohra- härkäpapu -seoksella aloitettiin tänään sadonkorjuu kehikkonäytteiden otolla. Kehikkonäytteet ovat kooltaan 50 cm x 50 cm ja niiden avulla voidaan tutkia mm. kasvilajien ja rikkakasvien määriä kokeiluruuduilla. Sadonkorjuuseen pieniä haasteita tuo se, että ohra alkaa olla joissakin kohdin ylituleentunutta, kun taas härkäpavulla ei tuleentumisesta oikein ole tietoakaan. Kehikkonäytteiden lisäksi ruuduilta tutkitaan yksittäiskasveja, mm. näiden kustakin ruudusta satunnaisesti valittujen kasvien siemenmääriä. Ohra-härkäpapuseos sadonkorjuun alkaessa. Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Ohralajikeseos päästiin puimaan Ohran lajikeseoskokeilu päästiin puimaan ke Sää oli suotuisa puintihommiin ja kaikki kokeilun kasvinäytteet on saatu otettua. Samaan aikaan minikokoisen ruutupuimurin kanssa Mikkelin Karilan pelloilla ahersi viljelijän puimuri hernevehnäseoksen puinnin parissa. 3 / :20

31 okeilut Vilma Puintia ohralajikeseoksella Kuva: Mauri Nissinen / Luken arkisto Sadonkorjuu alkoi Ohran lajikeseoskokeilulta otettiin ke ensimmäiset kehikkonäytteet ja yksittäiset kasvit sadonkorjuuvaiheen analyyseihin. Yksi kehikkonäyte on kooltaan neljännesneliön (50 cm x 50 cm). Kehikkonäytteiden avulla selvitetään mm. sadon määrää eri seosyhdistelmissä. Kehikkonäytteiden avulla selvitetään myös ohralajikeseosten pärjäämistä rikkakasveille, kokeiluruuduissa ei ole tehty myöhästetyn kylvön lisäksi muuta rikkakasvitorjuntaa. Kehikkonäytteiden ottoa ohralajikeseoksella Kuva: Riitta Savikko /Luken arkisto. Tästä lähti kehikollinen ohraa tarkempaan tarkasteluun. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Näytteenottovälineistöä: ruohosakset ja jätesäkki. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Esittelyä peltohavaintopäivässä viljelijöille ja muille kiinnostuneille Mikkelissä järjestettiin ke Peltohavaintopäivä. Päivän aikana tutustuttiin mm. erikoiskasvien viljelyyn, viherlannoitus- ja kerääjäkasveihin, seosviljelyyn, maan kasvukunnon havainnointiin sekä palkokasveihin. Tapahtumapaikkana olivat Luonnonvarakeskuksen tutkimuspellot Karilassa. VILMA-hanke esitteli päivässä seosviljelyä härkäpapu-ohra-seoksen kokeiluruutujen äärellä. Ihan päivän lopuksi pääsi tutustumaan myös ohran lajikeseokseen. Seosviljelystä kertoi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sari Himanen. Peltohavaintopäivässä VILMA-hankkeen osiossa perehdyttiin myös palkokasvien tarjoamiin hyötyihin palkokasvien havaintoruuduilla Luonnonvarakeskuksen tutkijan Pentti Seurin johdolla. Palkokasvien havaintoruutujen laji- ja lajikekooste. Peltohavaintopäivän järjestivät ProAgria Etelä-Savon, Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja HY Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Yhteistyökumppanina Aluekehityssäätiön Maanosaaja. Hankkeiden rahoittajina ovat EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ja Hämeen ELY-keskus. 4 / :20

32 okeilut Vilma Riitta Savikurki Pro Agria Etelä-Savosta kertoo tattarin viljelystä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Viherlannoitus- ja kerääjäkasveista ja niiden viherlannoitusvaikutuksista kertovat Sari Iivonen Helsingin yliopiston Ruraliainstituutista ja Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskuksesta. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Maan rakennetta voi tarkastella kaivamalla pellosta lapiollisen maata. Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista neuvoi, mihin kiinnittää huomiota: esimerkiksi mureneeko sormissa helposti, löytyykö matoja, tuoksuuko hyvältä kukkamullalta. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Marjo Keskitalo Luonnonvarakeskuksesta kertoi kuminan viljelystä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Eri palkokasvien ominaispiirteitä valaisi Pentti Seuri Luonnonvarakeskuksesta. Kuvassa taustalla valkolupiini-ohra -seos. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Kasvuastehavainnointia Ohran lajikeseoksen peltohavaintokokeella sekä ohra-härkäpapu-seoskasvuston peltohavaintokokeella tehtiin kasvuasteseurantaa. Ohra on taikinatuleentumisen vaiheessa. Kasvuastetta havainnoidaan halkaisemalla jyvä kynnellä, maitotuleentumisvaiheessa jyvän sisus on nestemäinen, taikinatuleentumisvaiheessa pehmeämpää ja kovempaa taikinaa. Täystuleentunut jyvä on kova. Kasvuastehavainnointia ohra-härkäpapu -seoskasvustossa. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Kasvuastehavainnointia ohran lajikeseosten kokeiluruuduilla. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Ohraa Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Kukoistusta palkokasviruuduilla Palkokasvien havaintoruuduilla Mikkelissä valkolupiini, veriapila ja rehuvirna kukkivat. 5 / :20

33 Kokeilut Vilma Valkolupiini. kuva: Veriapila. Kuva: Riitta Rehuvirna. Kuva: Meri Saarnia / Luken Savikko / Luken Riitta Savikko / Luken arkisto. arkisto. arkisto Kasvuvaihemäärityksiä, viljan kasvitautinäytteitä ja ötökkäansoja Tällä viikolla VILMA-hankkeen kokeiluruuduilla on tehty kasvuvaihemäärityksiä, kerätty kasvitautinäytteitä sekä vaihdettu kelta-ansoja hyönteishavainnointia varten. Kuvissa ohra, härkäpapu sekä niiden seoskasvusto. Kuvat otettu ma Ohran tähkiä Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto. Härkäpapu kukkii Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto. Ohran ja härkäpavun seoskasvusto Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Kasvuasteseurantaa Ohran lajikeseoksen peltohavaintokokeella sekä ohra-härkäpapu-kasvustossa tehtiin kasvuasteseurantaa. Lippulehtiä näkyvissä! Osalla kasveja näkyy jo vihneitä ja tähkääkin. Ohra-härkäpapuseoksessa härkäpapu kukkii ja kasvaa kohisten. Lippulehtiä näkyvillä! Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Vihneitä ja tähkylöitä havaittavissa. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Härkäpapu kukkii seoskasvustossa. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Peltohavaintopäivässä esittelyä viljelijöille Peltohavaintopäivässä Mikkelissä ke Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke esitteli mm. palkokasveja näytesangoissa ja ohra+härkäpapu-seoskokeilua. Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa vietetyssä peltohavaintopäivässä pääsi tutustumaan mm. pellon kasvukunnon arviointiin, lapiotestiin, viherlannoituskasvustoihin, erikoiskasveihin ja palkokasveihin. Päivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kiitos kaikille kävijöille! Tervetuloa seuraavaan peltohavaintopäivään ke 17.8.! Peltohavaintopäivän järjestivät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus. 6 / :20

34 Kokeilut Vilma Peltohavaintopäivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Palkokasvien näytesankoja. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Peltomaan rakennetta tutkimassa. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskuksesta esittelee viherlannoituskasvustoja. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Jukka Rajala Ruraliainstituutista esittelee peltomaan rakenteen tutkimista lapiotestillä. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto. Tutustumassa erikoiskasveihin, mm. öljyhamppuun, kvinoaan ja spelttiin. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto Oraiden ja rikkojen tiheyslaskentaa Pelloilla laskettiin ohran lajikeseoskokeilun ja ohra+härkäpapuseoksen kokeilun itämistiheyksiä. Kehikosta, jonka pinta-ala on 0,25 m2, laskettiin viljan oraiden, härkäpavun ja rikkakasvien määrät kussakin kokeiluruudussa. Myöhästetyn kylvön ja alkukesän kesannoinnin ansiosta havaintoruuduilla kasvaa vain vähän rikkoja, mutta hieman savikkaa, hatikkaa ja juolavehnää ruuduilta löytyy. 7 / :20

35 okeilut Vilma Tiheyslaskentaa ohran lajikeseoksen kokeilulla Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Havainnointia: Palkokasvit pilkistävät pellosta VILMA-hankkeen palkokasvien havaintoruudut kylvettiin Nyt kaksi viikkoa myöhemmin pellosta pilkistää tämännäköisiä taimia. Vasemmalta oikealle valkolupiini (tukikasvina viljaa), sinimailanen ja rehuvirna. Valkolupiinin taimia Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Sinimailanen Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Rehuvirnan taimia Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Havainnointia: ohran kehitysvaiheita ja hyönteisten hyörinää VILMA-hankkeen kokeiluruuduilla tehtiin ohran kehitysvaiheen arviointia ja hyönteisten havainnointia ti Härkäpavut ovat kasvaneet pontevasti. Alla kuva havaintoruudusta, jossa ohra ja härkäpapu on kylvetty vuororiveihin. Ohran oraita Mikkelissä Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Hyönteisten liima-ansa tutkimuksia ja havainnointia varten. kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Ohraa ja härkäpapua vuororiveissä kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Havainnointia: härkäpavutkin ovat jo itäneet Hienosti ovat itäneet ja nousseet oraalle VILMA-hankkeen viikko sitten kylvetyt kokeiluruudut. Sitkeästi puskee härkäpapukin pintaan. Kuvissa ohran lajikeruudut sekä ohran ja härkäpavun seosviljelyruudut. Kuvat otettu ke 8.6. Havaintoruuduille vietiin ti 7.6. keltaisina näkyvät hyönteisten liima-ansat. Tänä keväänä saattaa viljoillakin olla runsaasti kirvoja, pyrimme havainnoimaan kokeilun tuholaispainettakin. 8 / :20

36 Kokeilut Vilma Ohran lajikeseosten havaintoruudut Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Ohran ja härkäpavun seoskasvustojen havaintoruudut Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto. Härkäpapu pienenä, juuri itäneenä Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Palkokasvien havaintoruutujen kylvöä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle-hankkeessa kylvettiin to 2.6. palkokasvien havaintoruudut ruutukylvökoneella Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan pelloille Karilassa. Kylvettävänä oli mm. rehuvirnaa, härkäpapua, valkolupiinia ja vuohenhernettä. Tutkimusmestari Kari Narinen kylvää palkokasvien siemeniä Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Vilja-palkokasviseoksen kylvöä Palkokasvin lisääminen viljan kumppaniksi vähentää typpilannoitustarvetta, tuo rehuvalkuaista ja tekee hyvää maan rakenteelle. VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan ohran ja härkäpavun seosviljelyä. Tämä kokeilu kylvettiin ja jyrättiin ke 1.6. Ohra ja härkäpapu Pellon jyräys kylvön -seoksen kylvöä jälkeen / :20

37 okeilut Vilma Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto. Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto Ohran lajikeseokset saatiin kylvettyä VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan kahden ja kolmen ohralajikkeen seosviljelyä. Tämä kokeilu kylvettiin Mikkelissä ti tutkimustarkoituksiin tehdyllä ruutukylvökoneella. Ohralajikkeiden siemenet kylvöä odottamassa. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Tutkimusmestari Kari Narinen kylvää ohria ruutukylvökoneella. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Ruutukylvökone ohralajikeseoksen kylvöissä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Ohran lajikeseosten kokeilu kylvettynä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto Maanäytteiden ottoa Karilan pelloilla Tutkimusmestarit Kari Narinen ja Juha Nykänen maanäytteiden otossa. Välineet valmiina, sanko ja maanäytekaira. Kuva: Näytteitä hakemaan. Kuva Meri Saarnia / Luken Meri Saarnia / Luken arkisto. arkisto. 10 / :20

38 Kokeilut Vilma Näytteenottoa. Kaira maahan ja käännös. Kuva Ja sitten kairallinen maata ämpäriin, ruuvimeisseli Meri Saarnia / Luken arkisto. apuna. Kuva Meri Saarnia /Luken arkisto. Näyte nätisti rasiassa. Tunnistetiedot rasian kylkeen, kansi päälle ja pakastimeen odottamaan laboratorioon pääsyä. Kuva Meri Saarnia / Luken arkisto. Tähän syntyy ohran ja härkäpavun seoskasvuston kokeilu. Kuva Meri Saarnia / Luken arkisto. 11 / :20

39

40 Liite 15. Uutiskirje Hei tässä alla ja liitteenä Ilmastonmuutos ja maaseutu -teeman kuulumisia ja uutiskirje 3/ Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke (VILMA) jatkaa maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotiedonvälitystä 2. Valittuja paloja ilmase.fi-sivujen uutisista 3. Mukavaa joulun aikaa! ***** 1. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke (VILMA) jatkaa maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotiedonvälitystä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke sai rahoituksen valtakunnallisena maaseutuhankkeena. VILMA-hanke jatkaa ja syventää Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE)-hankkeessa aloitettua tiedonvälitystä maaseudun ilmastotyöstä. VILMA-hankkeen tavoitteena on tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hankkeessa yhdistetään ilmastonmuutos-tutkimuksen tuoreinta tietoa ja ilmastonmuutokseen varautuvien tilojen käytännön kokemuksia. Suunnitteilla on mm. työpajoja, teemaryhmiä, pilottitilaverkostoa ja verkkoviestintää. Valtakunnallinen hanke on kolmevuotinen ja se on saanut rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lue lisää täältä. ***** 2. Valittuja paloja ilmase.fi-sivujen uutisista Maaperä tuottaa ekosysteemipalveluja, jotka mahdollistavat elämän maapallolla Vuonna 2015 vietetään YK:n yleiskokouksen julistamaa kansainvälistä maaperän vuotta. Terve maaperä on terveen elämän perusta, sillä se takaa terveellisen ruoantuotannon. Teelusikallisessa maata voi olla tuhansia eliölajeja, miljoonia yksilöitä ja satoja metrejä sienirihmaa. Eri lajeilla on oma tehtävänsä maaperän toiminnassa kuten aineiden kierrossa. Maaperä on uusiutumaton resurssi ja siksi sen suojelu on välttämätöntä ruokaturvallisuudelle ja kestävälle tulevaisuudelle. Lue lisää täältä. Maaseutuverkoston Ympäristö- ja ilmastoryhmän järjestämän Maaperästä kuuluu! seminaarin maanmainiot materiaalit (kalvot & videointi) löytyvät täältä.

41 kuva: Suomen Maaperätieteiden seura, FAO:n maaperän vuoden tiedotusmateriaalia, Pariisin ilmastokokouksessa läpimurto tuloksena kaikkia maita sitova ilmastosopimus Pariisin ilmastokokouksessa solmittiin lauantaina uusi, kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennetään maailmanlaajuisesti vuodesta 2020 alkaen. Sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa lähes kaikki maailman maat ovat kertoneet olevansa valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Metsien merkitys hiilinieluna tunnustetaan sopimuksessa yleisellä tasolla. Esille nostetaan myös ruokaturvan edistäminen ja ruokajärjestelmien haavoittuvuus ilmastonmuutokselle. Lue lisää täältä. Itämeren ympäristöystävällisin viljelijä -kilpailun voitto Suomeen Knehtilän luomutilalle Hyvinkääläiset Markus Eerola ja Minna Sakki-Eerola on valittu Itämeren alueen ympäristöystävällisimmiksi viljelijöiksi. Eerola ja Sakki-Eerola, jotka palkittiin jo kesällä Suomen ympäristöystävällisimpinä viljelijöinä, voittivat myös kansainvälisen kilpailun. Knehtilän tilalla on muun muassa tehostettu lannoitteiden käyttöä ja ravinteiden kierrätystä sekä parannettu maaperän rakennetta ja tehty lukuisia kokeiluja. Lue lisää täältä.

42 Maanviljelijä Markus Eerola kertoi ILMASE-hankkeen loppuseminaarissa 2014, miten ilmastokysymyksillä on merkitystä viljelijöiden arkeen. kuva: Karoliina Rimhanen / Luken arkisto. Hyvinkäällä kehitetään uutta omavaraisuuteen perustuvaa luomuruoan tuotantomallia Hyvinkään Palopurolle on syntynyt usean luomutilan ja muun alan toimijan yhteistyöverkosto. Verkoston tavoitteena on kehittää ja toteuttaa alueen toimijoille energia- ja ravinneomavarainen luomutuotantomalli, joka olisi siirrettävissä muiden maataloustuottajien ja alueiden käyttöön. Lue lisää palopuron agroekologinen symbioosi -toiminnasta täältä. Elintarvikkeiden kotimaisuusaste 72 prosenttia Vuonna 2012 Suomessa myytyjen elintarvikkeiden kotimaisuusaste oli 72 prosenttia. Elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on vuosina noussut 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa. Suomessa ruokahuollon turvaamisella on pitkät perinteet. Jo Suomen sijainti jäätyvän meren takana asettaa kuljetusten sujumiselle ja ulkomaankaupalle haasteita. Äkillisten tuonnin häiriöiden lisäksi tuonnin merkitys näkyy muillakin tavoin. Keskeisten tuontipanosten kuten energian ja soijan hintaheilahtelut vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen. Valmiiden elintarvikkeiden tuonnin kasvu lisää kilpailua kotimaassa. Lue lisää täältä. Biokaasulla pyörät pyörimään Kuivamädätykseen perustuva Luonnonvarakeskuksen Sotkamon laitos tuottaa nurmesta biokaasua, jolla lämmitetään toimipaikan rakennukset. Laitoksen tuottamalla energialla korvataan litraa lämmityspolttoöljyä vuosittain. Hehtaarin nurmituotolla ajellaan vuosi autolla tai lämmitetään kokonainen omakotitalo. Karkeasti laskettuna maatila voi olla lämmityksessään ja sähkössään omavarainen, jos sillä on käytössään noin 25 hehtaarin nurmipeltoala. Luonnonvarakeskuksen Sotkamon toimipaikassa huristelee biokaasuauto. Nykyään uuden biokaasuauton saa jo tavallisen auton hinnalla ja vanhan kulkupelin voi parilla tonnilla muuttaa kulkemaan biokaasulla. Tämän jälkeen kaasulla ajaminen onkin huomattavasti edullisempaa kuin tavanomaisilla polttoaineilla, kertoo Sotkamon VuoGas-hanketta luotsaava asiakaspäällikkö Pasi Laajala. Lue lisää Sotkamon VuoGas-biokaasulaitoksesta täältä. Esittelyvideo täällä. *****

43 Mukavaa joulun aikaa! toivottelevat Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen Luonnonvarakeskuksesta *** Lahjamme sinulle on raikas ja herkullinen. Luonnonvarakeskus tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja kotimaisen, vastuullisesti tuotetun ruoan puolesta. Siksi lahjoitammekin sinulle reseptin, jonka raaka-aineena on kotimainen, ympäristöystävällisesti kasvatettu siika. Kokeile ja ihastu! Klikkaa alla olevaa linkkiä avataksesi jouluisen reseptimme, jonka on laatinut Henri Alén. Terveisin, Luonnonvarakeskus

44 ***** Saat tämän viestin annettuasi yhteystietosi Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen työpajassa, loppuseminaarissa tai alkukyselyn tai alustuksen yhteydessä. Viestiä saa mielihyvin levittää eteenpäin. Jos et jatkossa halua hankkeelta viestejä, niin ota yhteyttä Ilmastonmuutos ja maaseutu -hanke Ilmastonmuutos ja maaseutu hanke (ILMASE) oli valtakunnallinen tiedonvälityshanke, jonka tarkoitus on tuoda ilmastonmuutokseen varautuminen lähemmäs maaseutuyrittäjän arkea. Hanke kokosi maaseutuyrittäjiä ja -neuvojia, maaseudun kehittäjiä, päätöksentekijöitä ja tutkijoita yhteen selvittämään ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen rajoitteita ja mahdollisuuksia. Ajantasaisin tutkimustieto ilmastonmuutoksesta pyrittiin saamaan käytännönläheiseksi ja palvelemaan maaseutuyrittäjien tämän hetken tietotarpeita. Hankkeen pääkohderyhmää olivat maaseutuyrittäjät (suurimpana ryhmänä maanviljelijät) ja neuvojat, mutta kaikki maaseudun kehittämisestä kiinnostuneet ihmiset olivat lämpimästi tervetulleita hankkeen työpajoihin. Hanketta toteutettiin Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman (Hämeen ELY-keskuksen) rahoittamana. Hanketta koordinoi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Lue lisää sivuilta. Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. Luonnonvarakeskus muodostettiin vuoden 2015 alussa kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) ja Tiken tilastotoiminnasta. -- Riitta Savikko Tutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvarat ja biotuotanto Lönnrotinkatu Mikkeli Puh ja riitta.savikko@luke.fi Ilmastonmuutos ja maaseutu -hanke

45 Liite 16. Uutiskirje Hei tässä alla ja liitteenä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -teeman kuulumisia ja uutiskirje 1/ Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle työpajan kalvot ja videoinnit saatavilla 2. Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista 3. Tulossa kesällä: Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle esitellään mm. OKRAssa ja OSMOhankkeen pellonpiennarpäivässä 4. Valittuja paloja ilmastoviisas.fi sivuston uutisista ***** 1. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle työpajan kalvot ja videoinnit saatavilla Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle työpaja ja webinaari järjestettiin Tampereella Ahlmanin Kartanossa perjantaina Tapahtuma tarjosi yleissilmäyksen ilmastoviisaan suomalaisen maaseudun mahdollisuuksiin. Tapahtuma antoi aloituspotkun Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)hankkeelle. Tapahtuman kalvot ja videoinnit löytyvät ilmastoviisas.fi sivustolta. Työpajatunnelmia Kuva: Hanna Mäkinen / Luken arkisto. ***** 2. Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hankkeessa tehdään pienimuotoisia kokeiluja havainnollistamaan maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. Vuonna 2016 keskitytään peltokasvintuotantoon, erityisesti palkokasveihin, viljoihin ja seosviljelyyn. Kesällä 2016 kokeiluja tehdään Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan Karilan koepelloilla. Katso lisää kokeilujen kuulumisista. Voit seurata kokeilujen etenemistä myös facebook-sivulla

46 Ohra+härkäpapu seoksen kylvöä Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto. ***** 3. Tulossa kesällä: Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle esitellään mm. OKRAssa ja OSMO-hankkeen pellonpiennarpäivässä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke on mukana OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä Pisteemme sijaitsee Luonnonvarakeskuksen osastolla, sisähallissa osastolla F49. VILMA-hanke esittelee OKRA-näyttelyssä erilaisia palkokasveja, sillä palkokasvit tarjoavat monella tapaa ilmastoviisaita ratkaisuja. Lue lisää. Maan muokkaus nurmen rikkominen syysöljykasveille on OSMO-hankkeen järjestämän pellonpiennarpäivän aihe Aurassa to Työnäytöksissä aiheina on nurmen lopetus ja kasvualustan valmistaminen syysöljykasveille sekä mekaaninen rikkakasvien torjunta. OSMO - Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta toteuttavat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti sekä ProAgria Länsi-Suomi ja ProAgria Etelä-Pohjanmaa. VILMA-hanke on yhteistyöhankkeena mukana osallistumassa pellonpiennarpäivässä. Lue lisää. Peltohavaintopäivä järjestetään ke Mikkelissä Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa (Karilantie 2 A) klo Päivässä pääsee tutustumaan mm. pellon kasvukunnon arviointiin ja viherlannoitukseen. Peltohavaintopäivä järjestetään usean hankkeen voimin. Kesän toinen peltohavaintopäivä on tulossa Tervetuloa tutustumaan ajankohtaisiin viljelyasioihin! Lue lisää. ***** 4. Valittuja paloja ilmastoviisas.fi sivuston uutisista Nyt on kansainvälinen palkokasvien vuosi Vuosi 2016 on YK:n nimeämä kansainvälinen palkokasvien vuosi (International Year of Pulses*). FAO:n toteuttaman teemavuoden tavoitteena on lisätä palkoviljojen käyttöä ruokana ja kertoa niiden hyvistä puolista. Lue lisää.

47 Parasta ruokaa, hyvää elämää Visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä Joukko ruokavaikuttajia julkaisi vision tulevaisuuden ruokajärjestelmästä Visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä vastaa niin globaaleihin kuin paikallisiinkin haasteisiin, jotka johtuvat ilmastonmuutoksesta, ekosysteemipalvelujen heikkenemisestä, resurssien niukkenemisesta, ruoan ja energian lisääntyvästä tarpeesta, nopeasta sosiaalisesta eriarvoistumisesta, maahanmuutosta ja kansalaisten etääntymisestä ruoan alkuperästä. Visio ottaa kantaa ruoan huoltovarmuuteen kansallisesti ja ruokaan globaalina ihmisoikeutena. Visiossa hahmotellaan tulevaisuuden ruokajärjestelmä ja keinot sen toteuttamiseksi. Vision löydät täältä. Kohti neljää promillea Suomi sitoutui viime vuoden lopulla Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä tukemaan aloitetta maaperän hiilivarojen lisäämisestä neljän promillen verran vuosittain. Nyt ilmastosopimus on allekirjoitettu ja keinojen kehittäminen tavoitteen saavuttamiseksi alkaa. Neljän promillen aloitteeseen kirjattu hiilimäärä vastaa ihmisen toiminnasta vuosittain aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja tavoitteena on sitoa se hiilimäärä takaisin maaperään. Lue lisää. Hyvää Juhannusta! toivottavat Riitta Savikko, Sari Himanen, Hanna Mäkinen, Karoliina Rimhanen ja Meri Saarnia Luonnonvarakeskuksesta *****

48 Saat tämän viestin annettuasi yhteystietosi Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen tai Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hankkeen tapahtuman, kyselyn tai alustuksen yhteydessä. Viestiä saa mielihyvin levittää eteenpäin. Jos et jatkossa halua tätä uutiskirjettä, niin ota yhteyttä ***** Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke on valtakunnallinen maaseutuhanke. VILMA-hanke jatkaa ja syventää Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -hankkeessa aloitettua tiedonvälitystä maaseudun ilmastotyöstä. VILMA-hankkeen tavoitteena on tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hankkeessa yhdistetään ilmastonmuutostutkimuksen tuoreinta tietoa ja ilmastonmuutokseen varautuvien tilojen käytännön kokemuksia. Suunnitteilla on mm. työpajoja, webinaareja, teemaryhmiä, pilottitilaverkostoa ja verkkoviestintää. Luonnonvarakeskuksen koordinoima hanke on kolmevuotinen ja se on saanut rahoituksen Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lue lisää ilmastoviisas.fi-sivustolta. Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. Luonnonvarakeskus muodostettiin vuoden 2015 alussa kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) ja Tiken tilastotoiminnasta. -- Riitta Savikko Tutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvarat ja biotuotanto Lönnrotinkatu Mikkeli Puh ja riitta.savikko@luke.fi Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke

49 Savikko Riitta (Luke) Lähettäjä: Savikko Riitta (Luke) Lähetetty: 1. huhtikuuta :12 Vastaanottaja: Savikko Riitta (Luke) Aihe: KUTSU: Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle aloituspaja ja webinaari pe Tampereella Liitteet: KUTSU_aloituspaja_VILMA_ pdf KUTSU Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle aloituspaja ja webinaari Tapahtuma on ensisilmäys ilmastoviisaaseen suomalaiseen maaseutuun. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke tarjoaa mahdollisuuden etsiä uusia polkuja ja vahvistaa jo olemassa olevia uria ilmastoratkaisuihin, maaseudun toimijoitten näkökulmasta, käytännön asiat keskiössä. perjantaina klo Ahlmanin Kartano, auditorio (Hallilantie 24, Tampere) Kahvitarjoilu ja ilmoittautuminen Tervetuloa Mitä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke tarjoaa Tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus Mitä Pariisin ilmastosopimus tarkoittaa viljelijöiden kannalta? Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila, MMM Metsien hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä Erikoistutkija Raisa Mäkipää, Luonnonvarakeskus lounas Miten ilmastokysymykset näkyvät neuvojan työssä tällä hetkellä? Palvelupäällikkö Sari Hiltunen, ProAgria Etelä-Suomi Maanviljelijän keinot hillitä ilmastonmuutosta esimerkkinä Kilpiän tila Tutkija, viljelijä, kokeilija Tuomas Mattila Maatalouden muutos ja ilmastonmuutos miten kohti kestävää ruokajärjestelmää? Professori Sirpa Kurppa, Luonnonvarakeskus kahvi Maatilan talous ja ilmastoviisaat ratkaisut löytyykö keinoja parantaa tilan taloudellista tulosta? Professori Heikki Lehtonen, Luonnonvarakeskus Energiatehokkuudesta kilpailukykyä maatiloille Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto Loppuyhteenveto ja eväitä kotimatkalle Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin. Tilaisuuden järjestää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hanke. 1

50 Kahvi- ja lounastarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ennakkoilmoittautumista mieluiten 8.4. mennessä puh tai tekstari tai sähköpostilla tai ilmoittautumislomakkeen kautta. Myös ilmoittautumatta voi tulla mukaan. Aloituspajaa on mahdollista seurata myös omalta tietokoneelta nettiyhteydellä webinaarina. Nettilinkki lähetetään webinaari-ilmoittautujille ja se löytyy myös sivustolta lähempänä tapahtumaa. Tapahtuma on tarkoitettu viljelijöiden, neuvojien ja maaseudun kehittäjien tiedonsaantiin ja keskusteluun. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita! Lämpimästi tervetuloa! *** Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hanke on saanut rahoituksen vuosille Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta (rahoittajana Hämeen ELY-keskus). Lisätietoja *** Saat tämän viestin annettuasi yhteystietosi Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen työpajassa, loppuseminaarissa tai alkukyselyn tai alustuksen yhteydessä. Viestiä saa mielihyvin levittää eteenpäin. Jos et jatkossa halua Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulta -hankkeelta viestejä, niin ota yhteyttä Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Luonnonvarakeskus muodostettiin vuoden 2015 alussa kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) ja Tiken tilastotoiminnasta. Riitta Savikko Tutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvarat ja biotuotanto Lönnrotinkatu Mikkeli Puh ja riitta.savikko@luke.fi Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke 2

51 Liite 18. Hankkeen toimia ja EU-tukea esittelevä tiedotusjuliste Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) hanke Tavoite Hankkeen päätavoite on edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Toteutus Valtakunnallisen tiedonvälityshankkeen toiminta-aika on Hanketta toteuttaa Luonnonvarakeskus. Hanketta rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Toimet maatalouden ilmastoratkaisuja käsittelevät työpajat, webinaarit ja teemaryhmät ilmastoviisaita ratkaisuja edistävien maatilojen verkosto kertomassa kokeiluista ja kokemuksista valtakunnallinen viestintä verkossa, somessa, ammattilehdissä, tapahtumissa sekä aloituspajassa ja loppuseminaarissa. Lisätietoa:

52 Liite 19. Palkokasvitietokortti (painettu) V IL M A ILMASTOVIISAITA RATKAISUJA MAASEUDULLE Härkäpapu Viljelyvarmin ja tärkein nurmipalkokasvi Suomessa Viljellään tavallisesti säilörehuksi, menestyy heikosti laidunnurmissa Seosviljely nurmiheinäkasvin kanssa vähentää apilamädän riskiä Hyvä maankuohkeuttaja, erityisesti savimailla Syvä paalujuuri, joten vierastaa korkeaa pohjavettä Kestää hyvin kuivuutta Kylvömäärä 2-7 kg seoksissa, kylvösyvyys 1-2 cm Puitavaksi tai kokoviljasäilörehuksi seoksena viljojen kanssa Menestyy periaatteessa kaikilla maalajeilla, parhaita hikevät kivennäismaat sekä savimaat, eloperäisillä mailla voi olla turhan paljon typpeä (häiritsee tuleentumista) Taudeista suklaalaikku voi olla tuhoisa kasvustolle Kylvömäärä n. 200 kg/ha, kylvösyvyys 6-10 cm kosteusolojen mukaan Kestää jopa -10 C halloja Valkoapila Herne Tärkeimpiä typensitojakasveja maailmassa Sopii laitumiin, kestää tallausta, paikkaa aukkoja nurmessa Laidunseosten lisäksi sopivat erityisesti yksivuotiset lajikkeet alusja kerääjäkasviksi viljoille Erittäin vaatimaton ja hyvä mehiläiskasvi (hunajapotentiaali 250 kg/ha + siitepöly) Korkea valkuaispitoisuus, jopa 25 % Arka kuivuudelle, matalat juuret Kylvömäärä on 1-3 kg/ha ja kylvösyvyys 1 cm Rehuherne menestyy parhaiten seosviljelyssä kauran tai ohran kanssa Valkuaispitoisuus n. 20 % ja valkuaisen laatu hyvä kaikille kotieläimille Kärsii sekä seisovasta vedestä että kuivuudesta Kylvömäärä puitavissa seoksissa on kg + tukikasvia kg/ ha, vihantaseoksissa kg/ha + tukikasvi Kylvösyvyys 4-5 cm Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannusta Pääteksti: Pentti Seuri. Tietolaatikot: Pentti Seuri ja Meri Saarnia. Pentti Seuri tutkii maatalouden ravinnetaloutta ja ravinteiden kiertokulkua Luonnonvarakeskuksessa. Meri Saarnia työskentelee Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hankkeessa. Tietokortti on tuotettu Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hankkeessa. Lisää tietoa löydät sivustolta: Kuvat: Luken arkisto. Etukannen kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Graafinen suunnittelu: Dataseed Oy. Puna-apila

53 Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Ihmisten ravitsemuksessa suositaan nykyisin kasviperäistä valkuaista. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa. Palkokasvit kykenevät biologiseen typensidontaan Palkokasveiksi kutsutaan yleisesti kasveja, jotka kykenevät ottamaan typpeä ilmasta. Tätä kutsutaan biologiseksi typensidonnaksi. Tarkasti ottaen palkokasvitkaan eivät yksin kykene typen ottoon, vaan yhdessä niiden juuristossa elävien bakteereiden avulla. Palkokasvien juuristosta pitäisikin aina löytyä pieniä nystyröitä (yksittäisiä tai rykelmissä), jotka muserrettaessa ovat sisältä hiukan punertavia. Palkokasvinimitys tulee siitä, että siemenet kehittyvät paloissa, vaikkakin palkojen koko ja muoto vaihtelevat kasvilajeittain: herneen palko lienee kaikille tuttu, sen sijaan apiloiden siementen ympärillä olevaa kuorta ei helposti tunnista paloksi lainkaan! Aivan kaikki biologiseen typensidontaan kykenevät kasvit eivät ole palkokasveja, poikkeuksia ovat esim. tyrni ja leppä. Palkokasvit eivät tarvitse typpilannoitusta; jos niille lannoitetyppeä (väkilannoitetta, karjanlantaa) kuitenkin antaa, niiden kasvu ei siitä mainittavasti parane. Palkokasvien typpilannoitus on muutenkin turhaa: jos palkokasveille on maassa typpeä tarjolla (lannoituksen ansiosta), ne ottavat mieluummin sitä ja biologinen typensidonta ilmakehästä vastaavasti vähenee. Karkeasti voidaan arvioida, että normaalissa kasvukunnossa olevassa maassa kasvava palkokasvi ilman vuotuista typpilannoitusta ottaa noin 70 % tarvitsemastaan typestä ilmasta ja loput maasta. Runsaan typpilannoituksen seurauksena typensidonnan osuus voi olla kuitenkin vähemmän kuin 10 %; vastaavasti ankaran typen niukkuuden myötä jopa lähes 100 %. Palkokasvit ylivertaisia viherlannoituskasveina Typensidonnan ansiosta palkokasvit pystyvät lisäämään maan typpivaroja, mikä tekee niistä ylivertaisia viherlannoituskasveja. Muista kasveista on melkeinpä harhaanjohtavaa käyttää nimitystä viherlannoituskasvi, koska muut kasvit eivät varsinaisesti voi lisätä maan ravinnemäärää, ainoastaan nostaa ravinteita pohjamaasta pintaan ja muuttaa ravinteita helppoliukoisempaan muotoon. Karkea arvio typensidonnan määrästä on n. 50 kg N/1 tonni palkokasvin maanpäällistä kuiva-ainetta (70 % typestä tulee ilmasta). Voimakaskasvuisimmat palkokasvit tuotavat yli 4 t/ha maanpäällistä biomassaa kasvukaudessa, jolloin kokonaistypensidonta voi ylittää 200 kg/ha. Palkokasvit tuottavat runsaasti valkuaista Palkokasvit muodostavat ottamastaan typestä valkuaisaineita (aminohappoja), palkokasvien valkuaispitoisuus on tyypillisesti kaksinkertainen korsiviljoihin verrattuna. Korkea valkuaispitoisuus ei rajoitu pelkästään siemeniin, vaan tyypillisesti sekä muu maanpäällinen biomassa että juuristobiomassa sisältää runsaasti valkuaista. Siementen ja tuleentumattoman biomassan raakavalkuaispitoisuus on tyypillisesti % kuiva-aineessa (vastaa 3-4 % typpipitoisuutta); tuleentuneen biomassan noin puolet siitä. Ei-palkokasveista vain rypsin ja rapsin siementen valkuaispitoisuus on samaa luokkaa kuin palkokasveilla; yleensä öljykasvien siemensato jää palkokasveja pienemmäksi. Lisäksi kannattaa muistaa, että palkokasvien valkuaissato voidaan tuottaa jopa kokonaan ilman typpilannoitusta, kun taas öljykasvit vaativat n. 100 kg/ha typpilannoitusta. Palkokasvien valkuaisen laatu (aminohappokoostumus) saattaa yksimahaisten (siat, siipikarja) kotieläinten ruokinnassa aiheuttaa hieman enemmän vaivaa kuin soijaan tai eläinperäiseen valkuaiseen perustuva ruokinta. Mutta sopivasti yhdistelemällä useampia palkokasveja, kyetään merkittävä osa yksimahaistenkin valkuaistarpeesta tyydyttämään kotimaisten palkokasvien avulla. Märehtijöiden (naudat, lampaat) valkuaistarve voidaan tyydyttää kotimaisten palkokasvien sadolla. Palkokasvien viljely kehittää osaamista Syyt, miksi palkokasvien viljely ei ole laajempaa ja monipuolisempaa kuin mitä se vuosikymmenet on maassamme ollut, ovat moninaiset. Kaksi syytä on ylitse muiden: typpiväkilannoitteiden halpuus ja saatavuus ovat syrjäyttäneet biologisen typensidonnan typen lähteenä, ja erikoistumisen myötä kasvinvuorotuksesta on tarkoituksellisesti luovuttu kaiken tyyppisillä tiloilla palkokasveja on jokseenkin mahdoton viljellä menestyksekkäästi ilman kasvinvuorotusta. Muita merkittäviä syitä ovat palkokasvien suuret satovaihtelut, suhteellisen kalliit tuotantokustannukset (siemen, rikkakasvitorjunta, puinti, kuivaus) ja ammattitaidon puute, mikä usein merkitsee sitä, että ei osata hyödyntää palkokasvien typensidontaa, vaan käytetään tarpeettomasti typpilannoitteita. Kokonaan oma lukunsa on se, että seosnurmien (apila-heinä seos) viljely onnistuu vain harvalta: yleensä viljely tapahtuu heinien ehdoilla, jolloin apilasato ja apilan merkitys jäävät mitättömiksi. Palkokasveista kotimaista valkuaisrehua, viherlannoitusta, maan rakenteen parantamista ja ympäristöhyötyjä Palkokasvit sopivat kuitenkin juuri nyt ajan henkeen paremmin kuin pitkiin aikoihin. EU:n maatalouspolitiikassa viljelyn monipuolistaminen ja erilaiset muut viherryttämistoimet suosivat palkokasvien viljelyä. Normaalissa aktiivikäytössä oleville pelloille voi suositella niin yksivuotisia viherlannoituskasveja kuin satoa tuottaviakin palkokasveja (virnat, herneet, härkäpapu, lupiini). Käytettiinpä näitä sitten viherlannoituksena tai satoa tuottamaan, voidaan näiden viljelyllä korvata väkilannoitetypen käyttöä ja näin saavuttaa ympäristöhyötyjä. Satoa tuottavat palkokasvit korvaavat parhaimmillaan ulkomaista tuontivalkuaisrehua ja parantavat omavaraisuuttamme; samalla ruuantuotannon läpinäkyvyys koko tuotantoketjun osalta paranee merkittävästi. Monasti esim. tuontisoijan viljelyyn liittyy epäselvyyksiä sademetsien raivauksesta, maanomistuksesta, torjunta-aineiden käytöstä ja geenimuuntelusta (GMO). Monivuotiset palkokasvit (apilat, mailaset, vuohenherne) sopivat puolestaan erinomaisesti karjatilojen valkuaisomavaraisuuden parantamiseen ja typpiväkilannoituksen vähentämiseen. Karjattomilla tiloilla monivuotiset palkokasvipitoiset nurmiseokset viherlannoituksena ovat varteenotettava vaihtoehto maan ravinnetilan ja rakenteen parantamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden (biodiversiteetin) ylläpitämiseksi kukkivat palkokasvinurmet ovat ensiarvoisen tärkeitä. On kuitenkin huomattava, että kaikkien apiloiden kukintojen rakenne ei sovellu tarhattujen mehiläisten laiduntamiseen (mehiläiset eivät yllä kukinnon mesitaskuun), joten hunajantuotantoa silmälläpitäen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kukkivien palkokasvien valintaan. Ei makeaa mahan täydeltä palkokasveja vain puolet viljelykierrosta! Palkokasveja ei tulisi kylvää samalle pellolle liian usein, sillä monet kasvitaudit ja tuholaiset saattavat ottaa jatkuvassa palkokasviviljelyssä yliotteen. Monilla eri palkokasvilajeilla on yhteisiä kasvitauteja, joten apilan ja herneen vuorottelu vuorovuosina ei välttämättä paranna asiaa lainkaan. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää, että palkokasveja olisi viljelykierrossa korkeintaan puolet ja samaa palkokasvia korkeintaan kerran viidessä vuodessa samalla lohkolla. Palkokasviseokset ratkaisevat viljelyhaasteita Palkokasveja voi kylvää yhdessä ei-palkokasvien kanssa seoksina; samassa seoksessa voi olla myös useita eri palkokasveja. Seosviljely auttaa hallitsemaan kasvinsuojeluongelmia ja muita viljelyteknisiä ongelmia. Kasvuston perustamisvaiheessa palkokasvit ovat melko hitaasti kehittyviä ja kilpailevat rikkoja vastaan heikosti, tällöin nopeakasvuisempi seoskumppani (esim. viljat) helpottaa rikkojen hallinnassa. Vilja seoskasvina helpottaa myös rentovartisten palkoviljojen (herne) pystyssä pysymistä ja varmistaa tasaisen tuleentumisen ja helpottaa puintia. Myös härkäpavun viljelyssä seosviljasta on viljelyteknistä apua. Toisaalta kemiallisessa rikkakasvitorjunnassa palkokasvit saattavat aiheuttaa päänvaivaa sopivan valmisteen valinnassa. YKSIVUOTISET PALKOKASVIT Virnat (rehu- eli peltovirna, ruisvirna, unkarinvirna) Hitaan alkukehityksen vuoksi virnoja ei voi suositella puhdaskasvustoina, kevätviljat ovat erinomaisia seoskasveja yhdessä virnan kanssa. Virnojen juuristo on melko vaatimaton, joten viherlannoitusvaikutus perustuu suureen ja nopeasti hajoavaan maanpäälliseen biomassaan. Typensidonnan määrä voi helposti ylittää 100 kg/ha (edellyttää yli 2000 kg maanpäällistä kuiva-ainesatoa). Herne Viherlannoitustarkoituksiin on erityisiä hernelajikkeita, jotka kasvattavat huomattavan pitkän (yli 2 m) ja voimakkaan varsiston. Tällainen kasvusto muistuttaa jossain määrin virnakasvustoa ja myös herne kannattaa kylvää viljan kanssa seoksena. Puhdaskasvuston alkukehitys on sen verran hidasta, että rikkakasvit ottavat helposti yliotteen; vilja pitää kasvuston myös pidempään pystyssä, jolloin kasvusto pysyy syksyyn asti elinvoimaisena, tarkoitukseen käytettävät hernelajikkeet eivät tuleennu sanottavammin. Typensidonnan määrä on samaa luokkaa kuin virnoilla, juuristovaikutus jää vähäiseksi. Härkäpapu Härkäpavun alkukehitys on hidas ja kasvusto on altis rikkaruohottumaan. Härkäpapu ei myöskään siedä nopeasti kehittyvien ja pitkäkortisten ohrien varjostusta kovinkaan hyvin. Seosviljely kauran ja vehnän kanssa on suositeltavaa; puhdaskasvustona vain, jos voidaan kylvää harvennetulla rivivälillä (25-40 cm) ja rikkakasviharata. Hyvin menestyessään härkäpavun maanpäällinen biomassa voi olla huomattavan runsas (yli 4 t/ha kuiva-ainetta) ja sen myötä biologinen typensidonta jopa yli 200 kg/ha, myös juuristovaikutus on virnoja ja hernettä voimakkaampi. Härkäpapu on vaatelias kasvupaikan suhteen, eikä sen viljely rikkakasvien vaivaamilla ja heikossa kasvukunnossa (happamat, vedenvaivaamat, tiivistyneet) olevilla lohkoilla ole mielekästä. Lisäksi härkäpapu on hyvin altis monille kasvitaudeille, jotka ränsistyttävät ja pakkotuleennuttavat kasvuston toisinaan liian varhain. Lupiini Lupiini on hyvin menestyessään huomattavan voimakasjuurinen ja sen maanparannusominaisuudet parhaat tässä esitellyistä kasveista. Toisaalta se ei siedä varjostusta, joten seosviljelyä ei voi suositella. Alkukehitys on hidas, mikä edellyttää harvennettua riviväliä (25-40 cm) ja rikkakasviharausta. Hyvin menestyessään kasvusto voi tuottaa yhtä suuren biomassan kuin härkäpapukin, mutta erityisesti rikkakasvit ja kuivuus voivat rajoittaa kasvua voimakkaasti; myös kylminä ja sateisina kesinä kasvu voi jäädä mitättömäksi. MONIVUOTISET PALKOKASVIT Apilat (puna-apila, valkoapila, alsikeapila) Apiloita on sekä yksi- että monivuotisia lajeja markkinoilla. Kaikkien apiloiden hidas alkukehitys on jossain määrin ongelmallinen kasvustoa perustettaessa. Apilakasvustot (niin yksi- kuin monivuotiset) kannattaa aina perustaa yhdessä viljan kanssa. Yleensä apilat hyötyvät merkittävästi viljakasvuston niitosta tuleentumisvaiheessa, tai jo hieman ennen sitä. Yksivuotisten apiloiden kasvustot jäävät usein melko heikoiksi, joten verrattuna muihin yksivuotisiin palkokasvivaihtoehtoihin, niillä ei ole erityisempää lisäarvoa. Sen sijaan talvehtineet, monivuotiset apilakasvustot (erityisesti puna-apila) ovat juuristovaikutuksiltaan ylivoimaisia yksivuotisiin nähden. Lisäksi maanpäällisen biomassan määrä voi olla hyvin runsas (yli 5 t/ha) ja biologisen typensidonnan määrä yli 200 kg/ha. Apilaa ei tulisi viljellä liian usein samalla lohkolla, monet apilan taudit heikentävät sen talvehtimista ja apila saattaa hävitä jopa kokonaan. Myös apiloiden puhdaskasvustoja tulisi välttää, niissä tautiongelmat yleensä pahenevat. Kaikki heinät soveltuvat apiloiden seoskasvustoihin. Myös eri apilalajeja kannattaa usein kylvää seoksina. Puna-apilan talvehtiminen on usein heikompaa kuin valko- ja alsikeapilan, mutta hyvin menestyvän puna-apilan biomassasato ja juuristovaikutus ovat selvästi muita apiloita paremmat. Sinimailanen, vuohenherne Erityisesti apiloiden tautien hillitsemiseksi voidaan välillä kasvattaa sinimailasta tai vuohenhernettä. Kummankin lajin kylvövuoden kasvu jää vaatimattomaksi, joten niitä on mielekästä kylvää vain monivuotisiin kasvustoihin. Molempien juuristovaikutus on erinomainen, mutta samalla ne ovat varsin vaateliaita talvehtimisolosuhteiden osalta: korkea pohjavesi, maan happamuus ja heikko vedenläpäisykyky heikentävät talvehtimista. Voidaan kasvattaa heinäseoksina tai puhdaskasvustoina. Talvehtimisen varmistamiseksi palkokasvien viimeisen niiton ajankohtaan syksyllä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nyrkkisääntönä on, että apiloita ja sinimailasta ei tule niittää syyskuussa; vuohenhernettä puolestaan ei tule niittää toista kertaa ennen syyskuuta.

54 Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... MIKÄ ILMASTONMUUTOS? Miten hillitä muutosta? Mihin ja miten sopeudutaan? Mitä Suomessa tutkitaan? Mistä saan alueellista tietoa? UUSIMMAT OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus Mäntsälässä ja Lohjalla Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan Koska saadaan suomalaista soijaa? Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä KATEGORIAT Ajankohtaista (168) Maailmalta (14) Toiminta (27) ETSI SIVUSTOLTA: Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannusta Pääteksti: Pentti Seuri. Tietolaatikot: Pentti Seuri ja Meri Saarnia. Pentti Seuri tutkii maatalouden ravinnetaloutta ja ravinteiden kiertokulkua Luonnonvarakeskuksessa. Meri Saarnia työskentelee Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hankkeessa Luonnonvarakeskuksessa. Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Ihmisten ravitsemuksessa suositaan nykyisin kasviperäistä valkuaista. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa. 1 / :38

55 alkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... Herne-kaura -seos. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Palkokasvit kykenevät biologiseen typensidontaan Palkokasveiksi kutsutaan yleisesti kasveja, jotka kykenevät ottamaan typpeä ilmasta. Tätä kutsutaan biologiseksi typensidonnaksi. Tarkasti ottaen palkokasvitkaan eivät yksin kykene typen ottoon, vaan yhdessä niiden juuristossa elävien bakteereiden avulla. Palkokasvien juuristosta pitäisikin aina löytyä pieniä nystyröitä (yksittäisiä tai rykelmissä), jotka muserrettaessa ovat sisältä hiukan punertavia. Palkokasvinimitys tulee siitä, että siemenet kehittyvät paloissa, vaikkakin palkojen koko ja muoto vaihtelevat kasvilajeittain: herneen palko lienee kaikille tuttu, sen sijaan apiloiden siementen ympärillä olevaa kuorta ei helposti tunnista paloksi lainkaan! Aivan kaikki biologiseen typensidontaan kykenevät kasvit eivät ole palkokasveja, poikkeuksia ovat esim. tyrni ja leppä. Palkokasvit eivät tarvitse typpilannoitusta; jos niille lannoitetyppeä (väkilannoitetta, karjanlantaa) kuitenkin antaa, niiden kasvu ei siitä mainittavasti parane. Palkokasvien typpilannoitus on muutenkin turhaa: jos palkokasveille on maassa typpeä tarjolla (lannoituksen ansiosta), ne ottavat mieluummin sitä ja biologinen typensidonta ilmakehästä vastaavasti vähenee. Karkeasti voidaan arvioida, että normaalissa kasvukunnossa olevassa maassa kasvava palkokasvi ilman vuotuista typpilannoitusta ottaa noin 70 % tarvitsemastaan typestä ilmasta ja loput maasta. Runsaan typpilannoituksen seurauksena typensidonnan osuus voi olla kuitenkin vähemmän kuin 10 %; vastaavasti ankaran typen niukkuuden myötä jopa lähes 100 %. Palkokasvit ylivertaisia viherlannoituskasveina Typensidonnan ansiosta palkokasvit pystyvät lisäämään maan typpivaroja, mikä tekee niistä ylivertaisia viherlannoituskasveja. Muista kasveista on melkeinpä harhaanjohtavaa käyttää nimitystä viherlannoituskasvi, koska muut kasvit eivät varsinaisesti voi lisätä maan ravinnemäärää, ainoastaan nostaa ravinteita pohjamaasta pintaan ja muuttaa ravinteita helppoliukoisempaan muotoon. Karkea arvio typensidonnan määrästä on n. 50 kg N/1 tonni palkokasvin maanpäällistä kuiva-ainetta (70 % typestä tulee ilmasta). Voimakaskasvuisimmat palkokasvit tuotavat yli 4 t/ha maanpäällistä biomassaa kasvukaudessa, jolloin kokonaistypensidonta voi ylittää 200 kg/ha. Palkokasvit tuottavat runsaasti valkuaista Palkokasvit muodostavat ottamastaan typestä valkuaisaineita (aminohappoja), palkokasvien valkuaispitoisuus on tyypillisesti kaksinkertainen korsiviljoihin verrattuna. Korkea valkuaispitoisuus ei rajoitu pelkästään siemeniin, vaan tyypillisesti sekä muu maanpäällinen biomassa että juuristobiomassa sisältää runsaasti valkuaista. Siementen ja tuleentumattoman biomassan raakavalkuaispitoisuus on tyypillisesti % kuivaaineessa (vastaa 3 4 % typpipitoisuutta); tuleentuneen biomassan noin puolet siitä. Ei-palkokasveista vain rypsin ja rapsin siementen valkuaispitoisuus on samaa luokkaa kuin palkokasveilla; yleensä öljykasvien siemensato jää palkokasveja pienemmäksi. Lisäksi kannattaa muistaa, että palkokasvien valkuaissato voidaan tuottaa jopa kokonaan ilman typpilannoitusta, kun taas öljykasvit vaativat n. 100 kg/ha typpilannoitusta. Palkokasvien valkuaisen laatu (aminohappokoostumus) saattaa yksimahaisten (siat, siipikarja) kotieläinten ruokinnassa aiheuttaa hieman enemmän vaivaa kuin soijaan tai eläinperäiseen valkuaiseen perustuva ruokinta. Mutta sopivasti yhdistelemällä useampia palkokasveja, kyetään merkittävä osa yksimahaistenkin valkuaistarpeesta tyydyttämään kotimaisten palkokasvien avulla. Märehtijöiden (naudat, lampaat) valkuaistarve voidaan tyydyttää kotimaisten palkokasvien sadolla. Palkokasvien viljely kehittää osaamista Syyt, miksi palkokasvien viljely ei ole laajempaa ja monipuolisempaa kuin mitä se vuosikymmenet on maassamme ollut, ovat moninaiset. Kaksi syytä on ylitse muiden: typpiväkilannoitteiden halpuus ja saatavuus ovat syrjäyttäneet biologisen typensidonnan typen lähteenä, ja erikoistumisen myötä kasvinvuorotuksesta on tarkoituksellisesti luovuttu kaiken tyyppisillä tiloilla palkokasveja on jokseenkin mahdoton viljellä menestyksekkäästi ilman kasvinvuorotusta. Muita merkittäviä syitä ovat palkokasvien suuret satovaihtelut, 2 / :38

56 alkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... suhteellisen kalliit tuotantokustannukset (siemen, rikkakasvitorjunta, puinti, kuivaus) ja ammattitaidon puute, mikä usein merkitsee sitä, että ei osata hyödyntää palkokasvien typensidontaa, vaan käytetään tarpeettomasti typpilannoitteita. Kokonaan oma lukunsa on se, että seosnurmien (apila-heinä seos) viljely onnistuu vain harvalta: yleensä viljely tapahtuu heinien ehdoilla, jolloin apilasato ja apilan merkitys jäävät mitättömiksi. Valkoapila. kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Palkokasveista kotimaista valkuaisrehua, viherlannoitusta, maan rakenteen parantamista ja ympäristöhyötyjä Palkokasvit sopivat kuitenkin juuri nyt ajan henkeen paremmin kuin pitkiin aikoihin. EU:n maatalouspolitiikassa viljelyn monipuolistaminen ja erilaiset muut viherryttämistoimet suosivat palkokasvien viljelyä. Normaalissa aktiivikäytössä oleville pelloille voi suositella niin yksivuotisia viherlannoituskasveja kuin satoa tuottaviakin palkokasveja (virnat, herneet, härkäpapu, lupiini). Käytettiinpä näitä sitten viherlannoituksena tai satoa tuottamaan, voidaan näiden viljelyllä korvata väkilannoitetypen käyttöä ja näin saavuttaa ympäristöhyötyjä. Satoa tuottavat palkokasvit korvaavat parhaimmillaan ulkomaista tuontivalkuaisrehua ja parantavat omavaraisuuttamme; samalla ruuantuotannon läpinäkyvyys koko tuotantoketjun osalta paranee merkittävästi. Monasti esim. tuontisoijan viljelyyn liittyy epäselvyyksiä sademetsien raivauksesta, maanomistuksesta, torjuntaaineiden käytöstä ja geenimuuntelusta (GMO). Monivuotiset palkokasvit (apilat, mailaset, vuohenherne) sopivat puolestaan erinomaisesti karjatilojen valkuaisomavaraisuuden parantamiseen ja typpiväkilannoituksen vähentämiseen. Karjattomilla tiloilla monivuotiset palkokasvipitoiset nurmiseokset viherlannoituksena ovat varteenotettava vaihtoehto maan ravinnetilan ja rakenteen parantamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden (biodiversiteetin) ylläpitämiseksi kukkivat palkokasvinurmet ovat ensiarvoisen tärkeitä. On kuitenkin huomattava, että kaikkien apiloiden kukintojen rakenne ei sovellu tarhattujen mehiläisten laiduntamiseen (mehiläiset eivät yllä kukinnon mesitaskuun), joten hunajantuotantoa silmälläpitäen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kukkivien palkokasvien valintaan. Ei makeaa mahan täydeltä palkokasveja vain puolet viljelykierrosta! Palkokasveja ei tulisi kylvää samalle pellolle liian usein, sillä monet kasvitaudit ja tuholaiset saattavat ottaa jatkuvassa palkokasviviljelyssä yliotteen. Monilla eri palkokasvilajeilla on yhteisiä kasvitauteja, joten apilan ja herneen vuorottelu vuorovuosina ei välttämättä paranna asiaa lainkaan. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää, että palkokasveja olisi viljelykierrossa korkeintaan puolet ja samaa palkokasvia korkeintaan kerran viidessä vuodessa samalla lohkolla. Palkokasviseokset ratkaisevat viljelyhaasteita Palkokasveja voi kylvää yhdessä ei-palkokasvien kanssa seoksina; samassa seoksessa voi olla myös useita eri palkokasveja. Seosviljely auttaa hallitsemaan kasvinsuojeluongelmia ja muita viljelyteknisiä ongelmia. Kasvuston perustamisvaiheessa palkokasvit ovat melko hitaasti kehittyviä ja kilpailevat rikkoja vastaan heikosti, tällöin nopeakasvuisempi seoskumppani (esim. viljat) helpottaa rikkojen hallinnassa. Vilja seoskasvina helpottaa myös rentovartisten palkoviljojen (herne) pystyssä pysymistä ja varmistaa tasaisen tuleentumisen ja helpottaa puintia. Myös härkäpavun viljelyssä seosviljasta on viljelyteknistä apua. Toisaalta kemiallisessa rikkakasvitorjunnassa palkokasvit saattavat aiheuttaa päänvaivaa sopivan valmisteen valinnassa. YKSIVUOTISET PALKOKASVIT Virnat (rehu- eli peltovirna, ruisvirna, unkarinvirna) 3 / :38

57 alkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... Hitaan alkukehityksen vuoksi virnoja ei voi suositella puhdaskasvustoina, kevätviljat ovat erinomaisia seoskasveja yhdessä virnan kanssa. Virnojen juuristo on melko vaatimaton, joten viherlannoitusvaikutus perustuu suureen ja nopeasti hajoavaan maanpäälliseen biomassaan. Typensidonnan määrä voi helposti ylittää 100 kg/ha (edellyttää yli 2000 kg maanpäällistä kuiva-ainesatoa). Rehuvirna. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Herne Viherlannoitustarkoituksiin on erityisiä hernelajikkeita, jotka kasvattavat huomattavan pitkän (yli 2 m) ja voimakkaan varsiston. Tällainen kasvusto muistuttaa jossain määrin virnakasvustoa ja myös herne kannattaa kylvää viljan kanssa seoksena. Puhdaskasvuston alkukehitys on sen verran hidasta, että rikkakasvit ottavat helposti yliotteen; vilja pitää kasvuston myös pidempään pystyssä, jolloin kasvusto pysyy syksyyn asti elinvoimaisena, tarkoitukseen käytettävät hernelajikkeet eivät tuleennu sanottavammin. Typensidonnan määrä on samaa luokkaa kuin virnoilla, juuristovaikutus jää vähäiseksi. Härkäpapu Härkäpavun alkukehitys on hidas ja kasvusto on altis rikkaruohottumaan. Härkäpapu ei myöskään siedä nopeasti kehittyvien ja pitkäkortisten ohrien varjostusta kovinkaan hyvin. Seosviljely kauran ja vehnän kanssa on suositeltavaa; puhdaskasvustona vain, jos voidaan kylvää harvennetulla rivivälillä (25-40 cm) ja rikkakasviharata. Hyvin menestyessään härkäpavun maanpäällinen biomassa voi olla huomattavan runsas (yli 4 t/ha kuiva-ainetta) ja sen myötä biologinen typensidonta jopa yli 200 kg/ha, myös juuristovaikutus on virnoja ja hernettä voimakkaampi. Härkäpapu on vaatelias kasvupaikan suhteen, eikä sen viljely rikkakasvien vaivaamilla ja heikossa kasvukunnossa (happamat, vedenvaivaamat, tiivistyneet) olevilla lohkoilla ole mielekästä. Lisäksi härkäpapu on hyvin altis monille kasvitaudeille, jotka ränsistyttävät ja pakkotuleennuttavat kasvuston toisinaan liian varhain. Lupiini Lupiini on hyvin menestyessään huomattavan voimakasjuurinen ja sen maanparannusominaisuudet parhaat tässä esitellyistä kasveista. Toisaalta se ei siedä varjostusta, joten seosviljelyä ei voi suositella. Alkukehitys on hidas, mikä edellyttää harvennettua riviväliä (25-40 cm) ja rikkakasviharausta. Hyvin menestyessään kasvusto voi tuottaa yhtä suuren biomassan kuin härkäpapukin, mutta erityisesti rikkakasvit ja kuivuus voivat rajoittaa kasvua voimakkaasti; myös kylminä ja sateisina kesinä kasvu voi jäädä mitättömäksi. Valkolupiini. kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto. 4 / :38

58 Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... MONIVUOTISET PALKOKASVIT Apilat (puna-apila, valkoapila, alsikeapila) Apiloita on sekä yksi- että monivuotisia lajeja markkinoilla. Kaikkien apiloiden hidas alkukehitys on jossain määrin ongelmallinen kasvustoa perustettaessa. Apilakasvustot (niin yksi- kuin monivuotiset) kannattaa aina perustaa yhdessä viljan kanssa. Yleensä apilat hyötyvät merkittävästi viljakasvuston niitosta tuleentumisvaiheessa, tai jo hieman ennen sitä. Yksivuotisten apiloiden kasvustot jäävät usein melko heikoiksi, joten verrattuna muihin yksivuotisiin palkokasvivaihtoehtoihin, niillä ei ole erityisempää lisäarvoa. Sen sijaan talvehtineet, monivuotiset apilakasvustot (erityisesti puna-apila) ovat juuristovaikutuksiltaan ylivoimaisia yksivuotisiin nähden. Lisäksi maanpäällisen biomassan määrä voi olla hyvin runsas (yli 5 t/ha) ja biologisen typensidonnan määrä yli 200 kg/ha. Apilaa ei tulisi viljellä liian usein samalla lohkolla, monet apilan taudit heikentävät sen talvehtimista ja apila saattaa hävitä jopa kokonaan. Myös apiloiden puhdaskasvustoja tulisi välttää, niissä tautiongelmat yleensä pahenevat. Kaikki heinät soveltuvat apiloiden seoskasvustoihin. Myös eri apilalajeja kannattaa usein kylvää seoksina. Puna-apilan talvehtiminen on usein heikompaa kuin valko- ja alsikeapilan, mutta hyvin menestyvän puna-apilan biomassasato ja juuristovaikutus ovat selvästi muita apiloita paremmat. Sinimailanen, vuohenherne Erityisesti apiloiden tautien hillitsemiseksi voidaan välillä kasvattaa sinimailasta tai vuohenhernettä. Kummankin lajin kylvövuoden kasvu jää vaatimattomaksi, joten niitä on mielekästä kylvää vain monivuotisiin kasvustoihin. Molempien juuristovaikutus on erinomainen, mutta samalla ne ovat varsin vaateliaita talvehtimisolosuhteiden osalta: korkea pohjavesi, maan happamuus ja heikko vedenläpäisykyky heikentävät talvehtimista. Voidaan kasvattaa heinäseoksina tai puhdaskasvustoina. Talvehtimisen varmistamiseksi palkokasvien viimeisen niiton ajankohtaan syksyllä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nyrkkisääntönä on, että apiloita ja sinimailasta ei tule niittää syyskuussa; vuohenhernettä puolestaan ei tule niittää toista kertaa ennen syyskuuta. Tietolaatikot: Puna-apila Viljelyvarmin ja tärkein nurmipalkokasvi Suomessa Viljellään tavallisesti säilörehuksi, menestyy heikosti laidunnurmissa Seosviljely nurmiheinäkasvin kanssa vähentää apilamädän riskiä Hyvä maankuohkeuttaja, erityisesti savimailla Syvä paalujuuri, joten vierastaa korkeaa pohjavettä Kestää hyvin kuivuutta Kylvömäärä 2-7 kg seoksissa, kylvösyvyys 1-2 cm Puna-apila. Kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto. Valkoapila Tärkeimpiä typensitojakasveja maailmassa Sopii laitumiin, kestää tallausta, paikkaa aukkoja nurmessa Laidunseosten lisäksi sopivat erityisesti yksivuotiset lajikkeet alus- ja kerääjäkasviksi viljoille Erittäin vaatimaton ja hyvä mehiläiskasvi (hunajapotentiaali 250 kg/ha + siitepöly) 5 / :38

59 Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... Korkea valkuaispitoisuus, jopa 25 % Arka kuivuudelle, matalat juuret Kylvömäärä on 1-3 kg/ha ja kylvösyvyys 1 cm Valkoapila. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Härkäpapu Puitavaksi tai kokoviljasäilörehuksi seoksena viljojen kanssa Menestyy periaatteessa kaikilla maalajeilla, parhaita hikevät kivennäismaat sekä savimaat, eloperäisillä mailla voi olla turhan paljon typpeä (häiritsee tuleentumista) Taudeista suklaalaikku voi olla tuhoisa kasvustolle Kylvömäärä n. 200 kg/ha, kylvösyvyys 6-10 cm kosteusolojen mukaan Kestää jopa -10 C halloja Härkäpapu. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto. Herne Rehuherne menestyy parhaiten seosviljelyssä kauran tai ohran kanssa Valkuaispitoisuus n. 20 % ja valkuaisen laatu hyvä kaikille kotieläimille Kärsii sekä seisovasta vedestä että kuivuudesta Kylvömäärä puitavissa seoksissa on kg + tukikasvia kg/ ha, vihantaseoksissa kg/ha +tukikasvi Kylvösyvyys 4-5 cm Herne. Kuva: Olga Philman / Luken arkisto. 6 / :38

60 Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus / :38 Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannusta -tietokortti (pdf)

61 Liite 21. Sekaviljely-tietokortti (painettu) V IL M A ILMASTOVIISAITA RATKAISUJA MAASEUDULLE Seosten konkari ja pioneeri Marko Väljä kylvää kaikki peltonsa seoksina Luomuviljelijä Marko Väljä Kauhajoelta on jo vuodesta 1998 saakka kylvänyt kaikki 250 peltohehtaariaan seoksilla, niin nurmet kuin viljatkin. Vähintään aluskasvi on aina mukana. Kun suunnittelee seoksia, kannattaa ajatella todella monipuolisesti mitä ne hyödyt voisivat olla. On valtavasti mahdollisuuksia mihin voi vaikuttaa, Väljä kertoo. Hän kokee monipuolisuuden yksinomaan hyväksi asiaksi, jota ei ole rajattu millään lailla. Joka vuosi on uusia kokeiluja: 2016 esimerkiksi satoisaa ruisvehnää viljelyvarman kauran kanssa. Nykyään kotimaakunnassa Etelä-Pohjanmaalla on jo noin 2500 hehtaaria kylvetty seoksilla, ja karjatilat ostavat alueelta seosviljaa Varsinais-Suomeen. Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Kuva 5. Seossatoa. Kuva: Marko Väljä. Tilalta löytyy vaihtelevia maalajeja, mikä on tehnyt seosviljelystä yhden viljelyn kulmakivistä: maalajin vaihtuessa seosviljan kompensointikyky on suuri etu satovarmuudelle. Aluskasvi on joka hehtaarilla, joko italianraiheinää, timoteitä, koiranheinää tai jotain muuta, Väljä kertoo. Syksyllä kynnettävillä peltolohkoilla aluskasvi on yksivuotinen ja keväällä kynnettävillä monivuotinen laji. Eräänä vuonna raiheinä liukkaana materiaalina pelasti sadon puintikelpoiseksi vaikka herne oli laossa. Kokemus on opettanut sopivimmat seosyhdistelmät ja lajikkeet. Myös lajiseoksissa voi olla esimerkiksi Fiia- ja Venla-kauraa samassa seoksessa. Ohralla Erkki+Mette yhdistelmässä toinen tuo laatua ja painoa, ja toinen kiusaa rikkoja monitahoisena. Mallasteollisuus ei kenties hyväksy tällä hetkellä kahta eri lajiketta, mutta rehupuolelle lajikeseos sopii todella hyvin. Pääteksti: Sari Himanen. Tietolaatikot: Hannu Känkänen, Hanna Mäkinen ja Sari Himanen. Kirjoittajat tutkivat seka- ja seosviljelyä Luonnonvarakeskuksessa. Tietokortti on tuotettu Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle hankkeessa. Lisää tietoa löydät sivustolta: Etukannen kuva: Marko Väljä. Graafinen suunnittelu: Dataseed Oy. Pääsääntöisesti tilan rehuviljaseoksessa on hernettä kg/ha sekä ohraa, vehnää ja kauraa 50 kg/ha kutakin. Herneen taudit tai tuholaiset eivät ole tulleet ongelmaksi seosviljelyssä. Seosten yhtenä päähyötynä on ollut rikkakasviongelmien vähentyminen. Tavoitteena on herneen nopea kasvuunlähtö ja ravinteiden otto. Heinissä Marko Väljä on kokeillut valtavasti eri yhdistelmiä vuosien varrella. Nurmiseokseen kylvetään 7-8 eri heinälajia tai -lajiketta. Tavoitteena on hakea kantavuutta peltoon ja laiduntamisen kestävyyttä koko kaudelle. Olen hakenut apilalle kilpailijaa toisen sadon vaiheeseen, jolloin apila täyttää maan eikä oikein mikään heinä tahdo päästä kilpailemaan. Sen kanssa riittävän hyvin tuntuu pärjäävän koiranheinä.

62 Sekaviljely, eli kahden tai useamman viljelykasvilajin tai -lajikkeen viljely yhdessä, on peltotason monimuotoisuutta lisäävä viljelymenetelmä, josta voi hyötyä niin sadontuotto kuin ympäristö. Sekaviljelyssä hyödynnetään peltoala sekä kasvutekijät, kuten valo, ravinteet ja vesi tehokkaasti, mikä lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominaisuudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuorovaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten luontaista biologista torjuntaa. Sekaviljely toimii keinona hillitä ilmastonmuutosta lisäämällä pellon kasvipeitteisyyttä, kasvuston tuottavuutta sekä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää maaperässä. Se on myös yksi maatalouden sopeutumiskeino lisääntyvää sään vaihtelua vastaan parantaessaan satovarmuutta, säädellessään ravinne- ja vesitaloutta maassa sekä kohentaessaan maan kasvukuntoa. Palkokasvit viljelyseoksissa vähentävät myös energiaintensiivisten typpilannoitteiden tarvetta ja aluskasviksi kylvetyt kerääjäkasviseokset ottavat talteen ravinteita ja suojaavat vesistöjä. Sekaviljely on monipuolinen menetelmä, jonka suunnittelussa voidaan hyödyntää agroekologista ja kasvifysiologista tietoa sekä käytännön kokemuksia. Sekaviljely on monimuotoisuutta ajassa ja paikassa Sekaviljelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman viljelykasvilajin tai lajikkeen yhtäaikaista viljelyä samalla peltoalalla, osan tai koko kasvuaikansa ajan, ja riittävän lähellä toisiaan voidakseen vaikuttaa toistensa kasvuun tai kasvuympäristöön. Menetelmä on ikivanha; maailman vanhimpien viljelyjärjestelmien uskotaan olleen sekaviljelyyn perustuvia. Taustalla on ajatus hyödyntää luonnon ekosysteemeille tyypillistä kasvilajien ja niiden ominaisuuksien sekä keskinäisten vuorovaikutusten monimuotoisuutta, ja näin lisätä viljelyekosysteemin tuottavuutta pinta-alaa kohden entistä kestävämmin ja alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla. Sekaviljelyssä ominaisuuksiltaan ja kehitysrytmiltään erilaisten kasvilajien yksilöt kilpailevat kasvutekijöistä, eli kasvutilasta, valosta, ravinteista ja vedestä, vähemmän kuin saman kasvilajin yksilöt, mikä tuottaa kasvustolle kokonaisuudessaan satoetua. Lisäksi sekaviljely mahdollistaa fasilitaation eli sekaviljelylajien myönteiset vaikutukset toistensa kasvuun erinäisten ekologisten vuorovaikutusten avulla. Sekaviljely on viljelykiertoon verrattavissa oleva tapa lisätä viljely-ympäristön monimuotoisuutta. Pääerona on, että viljelykierto vaikuttaa ajassa, sekaviljely sekä ajassa että paikassa. Sekaviljelyssä kasvilajeilla on suora vaikutus toisiinsa ja sadontuottoon; viljelykierto vaikuttaa etupäässä kasvuolosuhteiden muuttumisen ja esikasvivaikutusten kautta peltolohkon satokasvien menestymiseen. Sekaviljelyssä viljely-ympäristön eliörunsaus tyypillisesti kasvaa ja ekologiset vuorovaikutukset, sekä maan päällä että alla, ovat yksittäiskasvustoja moninaisempia. Ilmastonmuutokseen varautumisen näkökulmasta sekaviljelyssä lisääntyvä kasvuston monimuotoisuus toimii yhtenä satovarmuuden ja ennakoivan riskinhallinnan keinona. Monimuotoisuus voi puskuroida niin kasvintuhoojilta kuin säävaihtelulta. Sekaviljely lisää maan kasvipeitteisyyttä paikallisesti ja usein myös ajallisesti, mikä suojaa viljelymaata sateelta ja eroosiolta, ja voi vähentää kasvihuonekaasujen ja ravinteiden päästöjä ympäristöön. Lisäksi menetelmällä voidaan lisätä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää viljelymaassa. Tietyt sekaviljelymuodot, kuten aluskasvien käyttö ja monivuotiset nurmet, mahdollistavat myös ilmastonmuutoksen myötä pidentyvän kasvukauden tehokkaamman hyödyntämisen aiemmin keväällä ja jatkuen myöhempään syksyyn. Sekaviljelyn voi toteuttaa seoksena, riveissä tai päällekkäin Sekaviljely voidaan toteuttaa usealla tavalla (Kuva 1): seoksena (esim. nurmien seosviljely: lajit kylvetään ja korjataan yhdessä) rivisekaviljelynä (lajit kasvavat vuoro- tai paririvein etenkin valonsaannin parantamiseksi) lajikaistoina (kaistasekaviljely) vuorosekaviljelynä, jossa lajit kasvavat vain osan kasvuajastaan yhdessä (esim. aluskasvit, nurmen kylvö suojaviljaan) Kuva 1. Sekaviljelyn muotoja (vasemmalta): 1) maissin ja pavun rivisekaviljelyä, 2) herneen ja viljan seosviljelyä, 3) valkoapilaa kaistaviljeltynä parsakaalin peitekasvina, 4) viljan lajikeseosviljelyä, 5) monimuotoisuuskaista on myös sekaviljelyä. Kuva: Ville Heimala. Sekaviljelymuoto suunnitellaan viljelytavoitteen pohjalta: se voi olla esimerkiksi hyvälaatuinen rehuseossato koko kasvukauden ajalle monilajisella seosviljelyllä, tai peltokasvien satotasojen nostaminen ja kasvutekijöiden tehokkaampi hyödyntäminen rivi- tai kaistasekaviljelyllä. Myös maata suojaavat, rikkakasveja ehkäisevät peitekasvit voivat kasvaa sekaviljeltynä satokasvien (esim. vihannesten) riviväleissä. Aluskasviksi voidaan kylvää paitsi monivuotisia nurmiseoksia niin myös ravinteita talteen ottavia kerääjäkasveja. Seosviljelyssä lajimäärän ja lajiominaisuuksien lisääminen lisää yleensä seoksen satovarmuutta. Nurmiheinät ja palkokasvit sopivat hyvin yhteen niiden voimakkaimman kasvun ja sadontuoton ajoittuessa eriaikaisesti. Kaistasekaviljely mahdollistaa kaistoissa viljeltävien lajien hoitotoimet toisistaan riippumatta. Se sallii eniten vapauksia myös teknisesti. Kaistoja voidaan esimerkiksi muokata eriaikaisesti, jolloin muokkaamaton osa säilyy suojaamassa maata ja ylläpitämässä biologista typensidontaa ja hyötyeliöiden monivuotisia kantoja. Valon ja kasvutilan hyödyntämistä voidaan tehostaa etenkin rivisekaviljelyllä, jossa kasvilajien erilainen rakenne (esim. matala ja korkea laji) lisää valon määrää ja antaa kasvutilaa eri kerroksissa. Vuorosekaviljelyssä voidaan puolestaan yhdistää erilaisen kehitysrytmin lajeja ja vähentää kylvötyömäärää mikäli kylvö onnistuu samanaikaisesti. Lajien ei tulisi kilpailla liian voimakkaasti keskenään vaan tukea toistensa kasvua (esim. hidaskasvuisempi, varjostusta sietävä apila viljan tai rypsin aluskasvina). Peltometsäviljely tai agrometsätalous (agroforestry) on pääosin meitä eteläisemmissä oloissa käytettävä sekaviljelymuoto, jossa usein hyödynnetään puulajeja, jotka sitovat typpeä biologisesti. Puut myös pidättävät maata eroosioherkillä alueilla sekä suojaavat niiden alla kasvavia satokasveja kuumuudelta ja kuivuudelta. Meillä sen sijaan sekametsissä toimivat osin samat periaatteet kuin kasvien sekaviljelyssä. Päämetsäpuidemme kuusen, männyn ja koivun erilaiset juuristo- ja latvusominaisuudet mahdollistavat tehokkaamman ravinteiden hyödyntämisen, suuremman tuottavuuden sekä nopeamman puuston kasvun sekametsissä. Sekametsissä voidaan myös hakata puuta joustavammin markkinatilanteen mukaan, ne ovat vähemmän alttiita metsätuhoriskeille ja jatkuvakasvuiset metsät voivat auttaa hillitsemään myös ilmastonmuutosta. Sekaviljelyn hyötyjä Sekaviljelyn käytöllä voidaan: hyödyntää peltoala viljelykasvien kasvuun tehokkaasti ja koko kasvukauden ajalta lisätä kasvuston peittävyyttä sekä maaperän kasvipeitteisyysaikaa tehostaa viljelykasvien ravinteiden hyödyntämistä vaikuttaa kasvuston kykyyn hyödyntää ja ottaa talteen ravinteita eri maasyvyyksistä korvata mineraalilannoitteita typensitojakasveja hyödyntämällä lisätä valkuaisomavaraisuutta vaikuttaa kasvuston kehitysrytmiin ja lakoontumisherkkyyteen vaikuttaa rehusadon laatuun ja maittavuuteen kasvattaa maan orgaanisen aineksen määrää ja hiilensidontaa maaperään pidättää maata ja ravinteita sateilta parantaa satovarmuutta sekä pellon kasvuolojen että sääolojen vaihtelua vastaan parantaa kasvuston kilpailukykyä rikkakasveja vastaan vähentää kasvitautipainetta ja ehkäistä kasvitautien leviämistä rajoittaa tuhoeläinpainetta suoraan tai luontaisten vihollisten kautta vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä säätää viljelytöiden määrää ja ajoittumista edistää maan pitkäaikaista kasvukuntoa lisätä pölyttäjien määrää monipuolistaa viljelyä ja pellon eliöyhteisöä Sekaviljelyllä tavoiteltavat ja saavutettavat hyödyt riippuvat kasvilajien ominaisuuksien ja yhteiselon vaikutusten lisäksi sekaviljelymuodosta, viljelytoimista ja kasvuympäristöstä. Yleisesti monipuolisuuden lisääntyminen kasvustossa voi tuoda monia tuotannollisia ja ympäristöllisiä hyötyjä, joista osa näkyy vasta pitkällä aikavälillä, esimerkiksi maan kasvukunnon paranemisena ja pölyttäjien lisääntymisenä. Vastaavasti lisääntyvän kasvustomonimuotoisuuden hallinta vaatii tietoa, havainnointia ja kokemusten keräämistä sekä niistä oppimista. Hoitotoimissa on huomioitava vaikutukset kaikille sekaviljelylajeille. Konetyö voi vähentyä kun aluskasviseos jatkaa kasvua pääsatokasvin korjuun jälkeen ja osin myös helpottua, sillä aluskasvit parantavat pellon kantavuutta. Sadon laatuominaisuudet ja jousto korjuuajassa voivat parantua rehuseoksia monipuolistettaessa. Toisaalta monimuotoisen seoskasvuston lajit voivat reagoida kasvuoloihin kuten säähän eri tavoin, mikä muokkaa kilpailua ja vaikuttaa lopullisen seossadon koostumukseen. Kylvösuhteista ei voi aina päätellä lopullista seossadon koostumusta. Sadon määrä ei ole ainoa tavoite ja onnistumisen mittari sekaviljelyssä, vaikkakin satoetua mitattuna tuottavuutena pinta-alaa kohden saavutetaan usein (Tietolaatikko 1). Suurin satoetu sekaviljelyssä verrattuna yksittäiskasvustoihin on tyypillisesti saatu maltillisella lannoitustasolla ja kun mukana on palkokasveja tuomassa biologista typensidontaa. Lisääntyvä kilpailu sekaviljeltyjen kasvilajien välillä esimerkiksi alkukasvukauden sadannan suhteen, voi jonkin verran hidastaa lajien kasvua ja alentaa satoa sekaviljelyssä. Liikaa kilpailua säädetään esimerkiksi laskemalla voimakkaammin kilpailevan lajin kylvötiheyttä. Taloudellista kannattavuutta arvioitaessa eroa sekaviljelyn ja yksittäiskasvustojen välille tulee tyypillisesti siemenkustannuksista, työmäärästä ja lannoitus- ja kasvinsuojelukustannuksista. Tietolaatikko1: Sekaviljelyn tuottavuus Sari Himanen Sekaviljelyssä tuottavuutta, maankäytön tehokkuutta ja kannattavuutta voidaan kuvata laskennallisten mittareiden kuten LER (land equivalent ratio)- ja IER (income equivalent ratio) -arvojen avulla. Jos sekaviljelyn lajikohtaiset sadot jaettuina saman pinta-alan yksittäiskasvustojen sadoilla summautuu LER-arvoksi yli 1, on viljelyn tuottavuus pinta-alaa kohden suurempi sekaviljelyssä. Tähän onkin useimmiten päästy raportoiduissa tutkimuksissa kasvutekijöiden tehokkaamman hyödyntämisen kautta. IER-arvo lasketaan vastaavasti, mutta käyttäen satojen rahallista arvoa. Jos IER>1, on sekaviljely kannattavampaa. Satovarmuutta voidaan arvioida paitsi yksittäiskasvustojen ja sekaviljelyn satotasoja vertaamalla niin myös seuraamalla vuosien välisen satovaihtelun määrää. Käytettyjen tuotantopanosten ja saatujen tuottojen laskelma kertoo menetelmän kannattavuudesta. Sekaviljelyn keskeisimpiä taloudellisia hyötyjä onkin mahdollisuus lisätä viljelyn riippumattomuutta ulkoisista tuotantopanoksista, joiden valmistus ja käyttö kuormittavat ympäristöä ja ilmastoa. Lannoitteet, kasvinsuojelu ja työnkäyttö ovat merkittäviä kulueriä ja vaikuttavat viljelyn kannattavuuteen. Kaikkiin sekaviljelyn hyötyihin ei tehokkuutta tai taloudellista tuotosta kuvaavilla mittareilla pääse käsiksi. Sekaviljelystä, vastaavasti kuin viljelykierrosta, saatavat hyödyt ilmenevät osin vasta pitkällä aikavälillä kuten maan parantuneen kasvukunnon kautta. Tulevaisuudessa ekosysteemipalveluihin kuten pölyttäjähyönteisten, hiilen sidonnan ja monimuotoisuuden lisääntymiseen perustuvat indikaattorit voisivat olla yksi lisäkeino arvioida viljelymenetelmien kestävyyttä ja kannattavuutta pitkällä tähtäimellä.

63 Biologisesti typpeä ilmasta juurinystyröidensä Rhizobiumbakteerien avulla sitovat palkokasvit ovat eniten hyödynnetty kasvilajiryhmä sekaviljelyssä. Palkokasvien potentiaali korvaamaan typpilannoitusta on merkittävä: Känkänen ym. (2012) arvioivat palkokasvien käytön lisäämisen mahdollistavan 60% vähäisemmän väkilannoitteiden käytön ja yli TJ fossiilisen energian säästön Suomessa. Typensidonnan määrä Suomen oloissa vaihtelee ollen sinimailasella suurin ( kg N/ha/v), apilanurmissa kg N/ha/v, härkäpavulla kg N ha/v ja herneellä kg N ha/v. Kasvintuotannon kate kasvaa palkokasvien myötä ja samalla lisätään kotimaista valkuaisomavaraisuutta. Palkokasveista apilat sopivat peittävän kasvutapansa ja maltillisen kasvunsa takia hyvin aluskasveiksi, ja yksivuotiset härkäpapu ja herne pärjäävät viljojen ja rypsinkin kanssa kylvötiheyttä hieman alentaen. Niitoilla aktivoidaan biologisen typensidonnan ylläpitämistä monivuotisissa seoksissa. Herne ja härkäpapu sitovat eniten typpeä palkojen täyttyessä ja palkoviljojen vihantalajikkeet jatkavat typensidontaa pitkälle syksyyn. Viljan valkuaispitoisuus tyypillisesti kasvaa palkokasvin kanssa sekaviljeltynä, sillä palkokasvi ei kilpaile mineraalitypestä viljan kanssa. Perustettaessa palkokasvinurmi suojaviljaan vähennetään usein hieman viljan kylvötiheyttä ja typpilannoitusta varmentamaan nurmen kasvuunlähtöä. Voimakas typpilannoitus vähentää apilan osuutta seoksissa. Monet palkokasvit, kuten puna-apila ja sinimailanen, parantavat myös maan rakennetta. Palkokasvien erilaisia laji- ja lajikeominaisuuksia voi hyödyntää ja testata räätälöimällä omia seoksia. Palkokasvien lisääminen matalatuottoisiin tai bioenergiaksi hyödynnettäviin nurmiin mahdollistaa typpiomavaraisuuden myös näissä kasvustoissa. Heinä-apilaseosnurmi tuottaa myös biokaasua paremmin kuin puhdas apilanurmi. Paitsi typen, myös fosforin ja muiden ravinteiden otto lisääntyy usein sekaviljelyssä sienijuuren eli mykorritsan ja juuristoaktiivisuuden lisääntyessä. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä tukevat sekaviljeltyjen kasvien erirakenteiset ja eri maakerroksiin ulottuvat juuristot. Rikkakasvien, kasvitautien ja tuhoeläinten ennakoivaan torjuntaan sekaviljely on hyvä lisäkeino. Tehokkuus kuitenkin vaihtelee pellon alkutilanteesta ja viljelyhistoriasta sekä kasvintuhoojien ominaisuuksista riippuen. Esimerkiksi kestorikkakasvien määrä vaikuttaa myös sekaviljelyn onnistumiseen. Lisääntyvä kasvipeitteisyys sekaviljelyssä ja aluskasvien käyttö vähentää siemenrikkakasvipainetta. Kun viljelykasvit sekaviljelyssä peittävät maan tiiviimmin ja pitempiaikaisesti, kasvuresurssit ohjautuvat tehokkaammin viljelykasveille ja niitä riittää vähemmän rikkakasveille. Rikkakasvit eivät silloin saa kilpailuetua missään vaiheessa kasvukautta. Sekaviljelyssä voidaan pyrkiä hyödyntämään myös suoraa allelopaattista eli toisen lajin kasvua estävää vaikutusta rikkakasveihin. Sekaviljelyssä tulee kiinnittää huomiota tautien ja tuhoeläinten tarkkailuun yhtä lailla kuin yksittäiskasvustoissa, jotta lisääntyvä kasvipeitteisyys sekä muuttuva mikroilmasto ja kosteusolosuhteet eivät tuo mukanaan uusia ongelmia. Eduksi on valita sekaviljelyyn lajeja, jotka eivät toimi saman merkittävän kasvintuhoojan isäntäkasvina (lajeja eri kasviryhmistä, yksi- ja kaksisirkkaisia yhdessä) ja sisällyttää mukaan myös tuholaisten luontaisia vihollisia suosivia mesikasvilajeja (esimerkiksi virnat, härkäpapu). Vastustuskyvyltään erilaiset lajit ja lajikkeet voivat estää sekä kasvitautien että tuhoeläinten leviämistä kasvustoissa. Lajikeseoksilla on pystytty vähentämään sekä ilmalevintäisten (esimerkiksi härmä) että maalevintäisten kasvitautien esiintymistä. Kasvien tuhoeläimet puolestaan hyödyntävät erilaisia näkö-, haju- tai tuntoaistimuksiin perustuvia signaaleja isäntäkasville suuntautumisessa. Muokkaamalla viljelylajin kasvustoa yksittäiskasvustosta sekaviljelyksi heikennetään isäntäkasvin havaittavuutta, houkuttavuutta ja tuholaisen leviämistä kasvustossa kasvilta toiselle. Kun tunnetaan keskeisten kasvintuholaisten biologia, voidaan suunnitella tuholaisongelmia puskuroivia kasvustorakenteita kemiallisen torjunnan vaihtoehdoiksi ja tueksi. Biologisen torjunnan tehokkuuden parantamiseksi on tärkeää tukea tuholaisten luontaisten vihollisten kantoja myös monivuotisin sekaviljelykaistoin; saalistajia ja loisia tarvitaan jo kasvukauden alussa estämään tuholaismäärien moninkertaistumista. Sekaviljely voi houkutella luontaisia vihollisia kasvustoon myös ympäristöstä. Esimerkiksi härkäpapu tuottaa kukintojen ulkopuolista mettä, jota loispistiäiset voivat hyödyntää ravinnokseen. Sekaviljelty mesikasvi voi olla myös itse hyödynnettävä tuotantokasvi, kuten tattari. Monipuolinen kasvusto yleisesti monimuotoistaa pellon eliöyhteisöä, lisää maaperäeläimien kuten lierojen ja saalistajien määrää, aktivoi mikrobitoimintaa sekä tukee pölyttäjien esiintymistä (Kuva 2). Kuva 2. Ekologisia vuorovaikutuksia rypsin, virnan ja apilan sekaviljelyssä. Rypsin paalujuuri läpäisee maata hyvin, sen kukat houkuttelevat pölyttäjiä ja sen varsi tukee rentokasvuista virnaa. Virna tarjoaa mettä kasvinsyöjien luontaisille vihollisille kuten loispistiäisille, jotka rajoittavat rypsin tuholaisten määrää. Apila peittää maata, suojaten rikkakasveilta, ja jatkaa kasvuaan rypsin korjuun jälkeen. Sekä virna että apila myös sitovat typpeä ilmasta juurisymbionttien avulla. Monipuolisuus maan alla ja päällä lisää usein myös yleissaalistajien esiintymistä ja rikastaa maaperäeläin- ja mikrobiyhteisöä. Kuva: Ville Heimala. Sekaviljely käytännössä Suomessa tutuimmat sekaviljelyn muodot ovat seosviljely (heinä- ja palkokasvinurmet, viljaseokset sekä herneen tai härkäpavun viljely viljojen kanssa) ja vuorosekaviljely (nurmen perustaminen suojaviljaan, erilaiset aluskasvit). Sekaviljelyn käytännön toteutukseen vaikuttaa etenkin sadon käyttötarkoitus (rehu- vai teollisuuskäyttö, säilörehuksi vai puitavaksi, viherlannoitus). Lisäksi toteutusta ohjaa käytettävissä oleva teknologia sekä viljelylajien merkitys osana viljelyn suunnittelua yli vuosien ja osana tilan viljelykiertoa. Myös ympäristökorvausjärjestelmä säätelee sekaviljelyn käyttöönottoa tiloilla. Viljelytoimien (maanmuokkaus, lannoitus ja mahdollinen kasvinsuojelu) toteutus tulee miettiä etukäteen kaikkien sekaviljelylajien osalta. Sekaviljelyllä on luonnonmukaisessa tuotannossa keskeinen rooli. Ekologisten vuorovaikutusten hyödyntäminen, maan kasvukunnon ylläpito ja viherlannoitus seoksin kuuluvat luonnonmukaisen tuotantotavan pääperiaatteisiin. Sekaviljely menetelmänä soveltuu kuitenkin hyvin myös tavanomaiseen tuotantotapaan, mistä yksi osoitus on palkokasvien ja aluskasvien käytön yleistyminen. Sekaviljelyssä on matala kynnys kokeilla uuttakin tuotantokasvia ja kerryttää kokemuksia omille peltolohkoille ja kasvuoloihin parhaiten sopivista sekaviljely-yhdistelmistä. Riippumatta tuotantotavasta, sekaviljely tarjoaa mahdollisuuden viljelyn ja peltomaan kasvukunnon kehittämiseen sekä mahdollistaa sadontuoton alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla. Kokemuksista oppiminen auttaa ottamaan parhaat hyödyt irti sekaviljelystä omalla tilalla, viljelylohkojen ominaisuudet ja tilan pitkän tähtäimen tavoitteet huomioiden. Ominaisuudet sekaviljelyn suunnittelun apuna Sekaviljelyssä hyödynnettäviä valintaominaisuuksia voivat olla esimerkiksi biologinen typensidonta, kasvustoa tukeva kasvutapa tai juuristo-ominaisuudet (Taulukko 1). Kaikki palkokasvit toimivat kasvuston typpitehtaina. Korkeakasvuiset lajit, kuten öljykasvit ja maissi, hyödyntävät valoa tehokkaimmin ja tarjoavat fyysistä tukea rentovartisille lajeille. Viljat toimivat hyvinä herneen tai virnan tukikasveina (Tietolaatikko 2). Seosviljelyssä kannattaa käyttää paitsi ominaisuuksiltaan niin myös kehitysrytmiltään erilaisia lajeja. Viljoista ohra ja vehnä ovat nopeakasvuisimpia ja tehokkaimpia ravinteiden hyödyntäjiä. Useimmat heinäkasvit sopivat aluskasviksi kilpailematta liikaa satokasvin kuten vilja- ja öljykasvien kanssa. Siemenmäärää alentamalla voidaan varmentaa alhaista kilpailuvaikutusta pääsatokasville. Erilaiset juuristot voivat hyödyntää ravinteita laajemmalta alueelta ja parantaa niiden saatavuutta myös sekaviljelykumppanille. Juuriston ja eloperäisen aineksen lisääntynyt määrä aktivoi maaperäeliöiden toimintaa ja lisää hiiltä maahan. Myös sekaviljellyt aluskasvit, viherlannoitus ja elävät tai maahan muokattavat eloperäiset katteet lisäävät maaperän orgaanista ainesta. Viherlannoitusseoksiin valitaankin usein sekä syväjuurisia että matalajuurisia lajeja, pintakerrosta aktivoivia palkokasveja ja heiniä. Palkokasveja on tarpeen olla vähintään 30-40% seoksen kylvömäärästä viherlannoitusvaikutuksen varmistamiseksi. Pääsääntöisesti kaksisirkkaisten (esimerkiksi palkokasvit ja öljykasvit) lajien pääjuuri tunkeutuu syvälle maahan, kun taas yksisirkkaiset vilja- ja heinäkasvit muodostavat tiheän hajajuurien verkoston. Viljoista kauralla on runsain juuristo, rukiilla matalin. Heinien juuristo kasvaa pidempään kasvukaudella kuin yksivuotisten viljojen ja öljykasvien, lisäten sekaviljelykasvuston toiminta-aikaa. Päällekkäisviljellyn syysviljan juuristo on tyypillisesti syyskylvöistä suurempi. Lisätietoa lajien juuristo-ominaisuuksista löytyy RaHa-hankkeen kokoamasta Juuristotietopaketista. Tietolaatikko 2: Vilja auttaa herneen pystyssä pysymistä Hannu Känkänen Herneen nykyiset puolilehdettömät lajikkeet pysyvät pääsääntöisesti hyvin pystyssä. Liian multavassa maassa tai kasvun kannalta erityisen edullisissa kosteusoloissa nekin voivat kuitenkin lakoontua. Seosviljelyssä tukikasvi voi auttaa herneen pystyssä pysymistä. Jokioisissa verrattiin eri kevätviljoja herneen tukikasveina kolmena kesänä. Tukiviljoiksi valittiin lajikkeita, joiden laonkesto on hyvä ja kasvuaika mahdollisimman lähellä kokeessa viljellyn Hulda herneen kasvuaikaa. Tukiviljojen kylvötiheys määräytyi sen perusteella, että aiemmissa tutkimuksissa sopivaksi tukikauran osuudeksi siemenseoksen kokonaispainosta oli todettu 7,5 prosenttia. Herne meni lakoon vain vuonna 2011, kun koe perustettiin reheväkasvuiseksi tiedetylle peltolohkolle ja sateet kesän mittaan auttoivat voimakkaaseen kasvuun. Runsaat sateet palkojen täyttymisen aikaan varmistivat lakoutumisen. Kaura toimi tukikasvina parhaiten. Se vähensi laon määrää (Kuva 3), ja lakopaikoissakin esti herneen painumisen aivan maata vasten. Tavallista korkeammaksi kasvanut herne vei tehon kääpiökauralta; se esti herneen lakoa vain, kun herne ei ollut aivan pisimmillään. Ohra piti hernettä pystyssä pidempään kuin kääpiökaura, vaikka lopulta lako niiden kesken oli samaa luokkaa. Kevätvehnä auttoi pystyssä pysymistä vain heikosti. Puhtaan herneen sato oli vuonna 2010 noin 2500 kg/ ha ja muina vuosina noin 5000 kg/ha. Tukikaura ei pienentänyt herneen satoa vuonna 2009 juuri lainkaan ja muina vuosina noin 500 kg/ha. Tukikauran jyväsato oli vuonna 2011 noin 1400 kg/ha ja muina vuosina noin 600 kg/ha. Herneen ja kauran yhteissato oli siten aina suurempi kuin puhtaan herneen, vaikka molempien lajien sato ja niiden suhteellinen osuus vaihtelivat suuresti vuosien välillä. Uusimmat hernelajikkeet ovat kokeessa käytettyä Huldaa pidempivartisia ja lakoherkempiä. Niiden kanssa tukikauran hyöty muihin tukiviljavaihtoehtoihin nähden vahvistunee edelleen. Rehutyypin hernelajikkeiden sekaan kauraa on syytä kylvää paitsi pystyssä pysymisen auttamiseksi, myös muiden sekaviljelyhyötyjen saavuttamiseksi rehuntuotannossa. Kesän 2011 tukikasvikoe osoitti, että erittäin lakoalttiissa oloissa kaura on viljoistamme paras herneen lakoutumisen estäjä. Kuva 3. Herneen lakoisuuden (% koko kasvustosta) kehittyminen ilman tukikasvia ja eri tukikasvien kanssa neljän viikon kuluessa lakoutumisen alkamisesta vuoden 2011 kokeessa.

64 Sekaviljelyssä kasvustoa säädellään kilpailusuhteiden ja yhteishyötyjen avulla Sekaviljelyn suunnittelussa pyritään, tavoitteesta riippuen, valitsemaan mukaan paikallisiin oloihin parhaimpia, toisiaan tukevin ominaisuuksin varustettuja lajikkeita ja lajeja yhdessä. Sekaviljelyssä voi olla yksi pääasiallinen tuotantokasvilaji ja muilla sekaviljelylajeilla jokin tätä tukeva funktio (esim. tukikasvina toimiminen tai kasvintuhoojapaineen alentaminen) tai voidaan pyrkiä monipuoliseen laadukkaaseen seossatoon. Kasvuston hallintaa, kasvudynamiikkaa ja yksilöiden välistä kilpailua voidaan säädellä kylvöajan, lannoituksen ja kylvömäärien avulla sekä tarvittaessa uusia lajeja lisäämällä. Seosviljelyssä voidaan käyttää alempaa kylvötiheyttä kaikille lajeille, vähentää ainoastaan kilpailukykyisimmän lajin tiheyttä tai varmentaa kasvuunlähtöä ja kasvuston peittävyyttä täydellä kylvötiheydellä kaikille lajeille. Esimerkiksi ohra on viljoista nopeakasvuisena kilpailukykyisin ja valtaa seosviljassa helposti alaa muilta käytettäessä korkeaa kasvutiheyttä. Vertaamalla kasvin rakenne- ja kasvuominaisuuksia, maan alla ja päällä, ravinteiden tarvetta, ravinteiden ottoa ja sen ajoittumista, herkkyyttä ympäristötekijöille sekä kilpailukykyä voidaan teoriassa suunnitella erilaisiin tuotantotavoitteisiin ja paikallisiin oloihin parhaiten soveltuvia seoksia käytännön kokeiluihin. Täytyy kuitenkin tiedostaa, että seoksessa lajien ominaisuudet näkyvät kenties eri tavoin kasvussa kuin yksittäiskasvustossa, ja kilpailu, keskinäiset vuorovaikutukset sekä ympäristötekijät muokkaavat kasvustoa jatkuvasti. Laji tai lajike voi pärjätä seoksessa eri tavoin kuin yksinään, sillä sekaviljelykumppani muokkaa sen kasvuympäristöä. Sekä viljelylajien että -lajikkeiden sääherkkyys on usein erilainen (Tietolaatikko 3), mikä korostaa sekaviljelyä yhtenä ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinona. Sekaviljelyn kehittämiseksi tarvittaisiin lisää tietoa Suomeen soveltuvien lajikkeiden menestymisestä ja hyödyistä eri sekaviljelymuodoissa. Seosviljelyn suunnittelua voidaan tukea myös tutkimuksen kautta, esimerkiksi mallintamalla optimaalisia seka- ja seosviljelyn toteutustapoja, joilla tavoitellaan parempaa kasvutekijöiden ja ekologisten vuorovaikutusten hyödyntämistä, sekä kehittämällä sekaviljelymenetelmiin soveltuvaa viljelyteknologiaa. Kuva 4. Viljat ja palkokasvit täydentävät hyvin toisiaan. Kuva: Marko Väljä. Tietolaatikko3: Monipuolisuutta nurmiseoksiin Hanna Mäkinen Sekaviljely on yleistä rehunurmien tuotannossa, koska monipuolinen nurmiseos sietää ja sopeutuu sää- ja kasvuolojen vaihteluun kompensoiden herkempien lajikkeiden tai lajien menestymistä ja lajimonimuotoisuus tukee kasvuresurssien tehokasta käyttöä. Seoksissa pyritään yhdistelemään kasvutavoiltaan poikkeavia nurmikasveja, esimerkiksi timotei-nata-seoksissa timotein heikompaa kevätniiton jälkeistä kasvua kompensoi natojen voimakkaampi jälkikasvukyky. Nurmien jälkikasvukykyisyyttä voi parantaa erityisesti nurmi- ja ruokonadalla, englanninraiheinällä, apiloilla, sinimailasella sekä tietyillä jälkikasvukykyisillä timoteilla. Monivuotisissa rehunurmissa suosittuja palkokasveja ovat apilat sekä mailaset ja maitteet. Palkokasvit sitovat typpeä kasvien käyttöön, mikä vähentää typpilannoituksen tarvetta, mutta niillä myös parannetaan seoksen maittavuutta, D-arvoa ja satovarmuutta. Rehunurmen tuotantovarmuutta horjuttavat ilmastonmuutoksen myötä etenkin muuttuvat talviolosuhteet ja lisääntyvä säävaihtelu. Tämä korostaa sadon varmentamisen tärkeyttä; sitä voidaan edistää räätälöidyllä monimuotoisuudella. Vaikuttavinta monimuotoisuutta muutoksessa ja vaihtelussa on vastemonimuotoisuus, eli monimuotoisuus kasvilajien tai lajikkeiden vasteissa muuttuviin olosuhteisiin ja säävaihteluun. Tutkimustemme mukaan nurmikasvilajeilla ja -lajikkeilla on käytännössä merkittävää säävastemonimuotoisuutta, eli ne eroavat vasteissa sadonmuodostuksen kannalta kriittisiin säätekijöihin, kuten alkukasvukauden helteisiin ja korkeisiin lämpösummiin, vaihteleviin säihin talvella tai suuriin sademääriin syksyllä (Mäkinen ym. 2015). Selvitimme nurmikasvien ja niiden lajikkeiden (puna-apila, timotei, ruoko- rai- ja nurminata, raiheinä) satovasteita erilaisille säille. Esimerkiksi tavanomaista korkeamman lämpösumman kertyminen ja helteet johtivat hyvin vaihteleviin satovasteisiin: keskimäärin 480kg/ha kuiva-ainesadonmenetyksestä (mm. nurminata, lajikkeet: Ilmari, Inkeri) kg/ ha kuiva-ainesadonlisään (mm. puna-apila, lajikkeet: Ilte, Fojtan). Satovasteet lämpimään talveen puolestaan vaihtelivat keskimäärin kg/ha kuiva-ainesadonmenetyksestä (mm. puna-apila, lajikkeet: Saija, Betty) kg/ha kuiva-ainesatohyötyyn (mm. ruokonata, lajike: Kora) riippuen lajista ja lajikkeesta. Myös saman lajin lajikkeiden välillä löydettiin merkittävää säävastemonimuotoisuutta. Koska ilmastonmuutoksen etenemiseen ja säänvaihteluun liittyy paljon epävarmuuksia, eikä yksikään laji tai lajike menesty kaikissa säissä, voidaan säävastemonimuotoisuutta hyödyntää varmentamaan satoja. Lajikeseokset, kuten seos eri tavoin säähän reagoivista puna-apilalajikkeista, edustaa yhtä sovellusvaihtoehtoa. Seosviljelyssä on kiinnitettävä huomiota siihen, että seoskomponenteilla on vastaavat korjuuajat, rehun sulavuustavoitteet täyttyvät sekä huomioidaan seoskomponenttien muut keskeiset biologiset vuorovaikutukset. Viite: Mäkinen, H., Kaseva, J., Virkajärvi, P., & Kahiluoto, H. (2015). Managing resilience of forage crops to climate change through response diversity. Field Crops Research, 183, Huomioitavaa sekaviljelyn suunnitteluun: Sekaviljely tarjoaa monia mahdollisuuksia 1. Sekaviljely on menetelmä, jota voi hyödyntää monella tavoin yhtenä ilmastoviisaan viljelysuunnittelun osana. Se voi toimia sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinona. Menetelmän päähyötyjä on, että se tehostaa jo käytössä olevan peltoalan tuottavuutta. Sekaviljely sopii hyvin tukemaan ekosysteemipalveluajattelua, eli viljelyekosysteemien arvottamista paitsi ruoan tuottajina niin myös maaperän, ravinnekierron, vesitalouden ja ilmaston säätelijänä sekä pölytyksen, tuhoeläinten biologisen torjunnan ja monimuotoisuuden tukijana Mieti tavoitteitasi sekä siihen parhaiten sopivia sekaviljelymuotoja ja -lajeja. Haetko apua rikkakasviongelmiin, typpi- ja valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen vai maan kasvukunnon parantamiseen? Tavoite voi olla myös viljelyn yleinen monipuolistaminen ja viljelyn kestävä tehostaminen: saada kasvukausi, peltoala ja ravinteet tehokkaasti käyttöön. Tutustu laajasti laji- ja lajikevaihtoehtoihin ja niiden ominaisuuksiin. Tietoa siemenvalikoimasta löytyy neuvojilta, toisilta viljelijöiltä, siemenpakkaamoilta, kirjallisuudesta tai internetistä. Siemenseoksia saa myös räätälöitynä kun varaa riittävästi aikaa siemenhankintaan. Laji- ja lajikevalinnassa tärkeää on huomioida omien peltolohkojesi ominaisuudet ja niiden viljelykierto. Sopivat seos- ja aluskasvit ovat niille paikallisesti parhaiten sopivia lajeja ja lajikkeita, jotka täydentävät toisiaan ja paikkaavat heikkoja kohtia. Valitse seos huomioiden sekä peltolohkon mahdolliset ongelmat että edut, ja pitkän tähtäimen vaikutukset. Varmista seossadolle ostaja ellet itse käytä sitä. Suunnittele kylvöajankohta ja toteutus seoksen lajien ehdoilla. Samanaikaisesti kylvettävän seoksen voi hankkia valmiina tai sekoittaa itse. Sekoitettujen siemenerien kylvö yhdessä onnistuu hyvin, jos siemenet ovat samankokoisia. Erikokoiset siemenet voivat lajittua kylvölaatikossa, jolloin seossuhde voi muuttua tai kylvösyvyys voi olla toiselle lajille epäedullinen. Pohdi luovasti vaihtoehtoja: myös lannoitteenlevittäjää voi käyttää kylvöön. Eriaikainen kylvö tuo enemmän ajallista joustoa kylvöaikaan, mutta työn määrä ja maaperäkuormitus pellolle lisääntyy. Seuraa ja opi kasvukaudella. Viljelytoimenpiteiden tarpeen ja ajoittumisen seuraaminen antavat tietoa itselle ja muille erilaisten kasvustojen viljelyn eduista ja haitoista eri olosuhteissa. Jaa tietoa ja opi muiden kokemuksista. Tarvittaessa on tehtävä korjausliikkeitä, kuten uusintakylvöjä syksyllä. Tee sadonkorjuu käyttötarkoituksen ja sään suhteen optimaalisena ajankohtana. Jos korjuu tehdään niin, että toinen laji jää edelleen kasvamaan, edesauta myös sen kasvuun lähtöä tarpeen mukaan. Tarvittaessa seoskomponentit voidaan lajitella seoksesta. Arvioi sadon laatu. Nykyteknologia yhdistettynä ekologian ja kasvifysiologian tutkimustietoon tarjoaa mahdollisuuksia kehittää eri tuotantotavoitteisiin ja kasvuoloihin sopivia käytännön sovelluksia, joilla voidaan tehostaa kasvutekijöiden hyödyntämistä sekä vähentää työmäärää ja ulkoisia tuotantopanoksia. Tutkimuksen ja kokeilujen avulla oikein paikallisiin oloihin ja tuotannon tavoitteisiin suunnitellut sekaviljelymuodot voivat olla keskeinen keino varmentaa viljelyä ilmastonmuutokseen. Viljelijää menetelmä auttaa tuomalla parempaa satovarmuutta ja ennakoivaa riskinhallintaa monia ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia uhkia, kuten lisääntyvää kasvintuhoojapainetta ja sään vaihtelua vastaan. Sekaviljely on myös helposti käyttöön otettava viljelytapa, ja tehostaa tuotantoa ilman suuria investointeja. Lisätietoa: Känkänen H ym. (2012) Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä. MTT Raportti 76. Myllys M ym. (2014) Juuristotietopaketti - juuret maan rakenteen parantajina. (tietoa viljelylajien juuristo-ominaisuuksista) Toukoluoto N ja Peltonen S (toim.) (2015) Tieto tuottamaan 141: Viljelykiertojen monipuolistaminen. Pro Agria Keskusten liitto. (tietoa mm. viljelylajien ominaisuuksista). Taulukko 1. Sekaviljelyssä hyödynnettäviä ominaisuuksia ja niitä tukevia esimerkkilajeja.

65 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma MIKÄ ILMASTONMUUTOS? Miten hillitä muutosta? Mihin ja miten sopeudutaan? Mitä Suomessa tutkitaan? Mistä saan alueellista tietoa? UUSIMMAT OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus Mäntsälässä ja Lohjalla Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan Koska saadaan suomalaista soijaa? Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä KATEGORIAT Ajankohtaista (168) Maailmalta (14) Toiminta (27) ETSI SIVUSTOLTA: Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Pääteksti: Sari Himanen. Tietolaatikot: Hannu Känkänen, Hanna Mäkinen ja Sari Himanen. Kirjoittajat tutkivat seka- ja seosviljelyä Luonnonvarakeskuksessa. Sekaviljely, eli kahden tai useamman viljelykasvilajin tai -lajikkeen viljely yhdessä, on peltotason monimuotoisuutta lisäävä viljelymenetelmä, josta voi hyötyä niin sadontuotto kuin ympäristö. Sekaviljelyssä hyödynnetään peltoala sekä kasvutekijät, kuten valo, ravinteet ja vesi tehokkaasti, mikä lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominaisuudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuorovaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten luontaista biologista torjuntaa. Sekaviljely toimii keinona hillitä ilmastonmuutosta lisäämällä pellon kasvipeitteisyyttä, kasvuston tuottavuutta sekä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää maaperässä. Se on myös yksi maatalouden sopeutumiskeino lisääntyvää sään vaihtelua vastaan parantaessaan satovarmuutta, säädellessään ravinne- ja vesitaloutta maassa sekä kohentaessaan maan kasvukuntoa. Palkokasvit viljely-seoksissa vähentävät myös energiaintensiivisten typpilannoitteiden tarvetta ja aluskasviksi kylvetyt kerääjäkasviseokset ottavat talteen ravinteita ja suojaavat vesistöjä. Sekaviljely on monipuolinen menetelmä, jonka suunnittelussa voidaan hyödyntää agroekologista ja kasvifysiologista tietoa sekä käytännön kokemuksia. 1 / :39

66 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma Kuva: Marko Väljä. Sekaviljely on monimuotoisuutta ajassa ja paikassa Sekaviljelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman viljelykasvilajin tai lajikkeen yhtäaikaista viljelyä samalla peltoalalla, osan tai koko kasvuaikansa ajan, ja riittävän lähellä toisiaan voidakseen vaikuttaa toistensa kasvuun tai kasvuympäristöön. Menetelmä on ikivanha; maailman vanhimpien viljelyjärjestelmien uskotaan olleen sekaviljelyyn perustuvia. Taustalla on ajatus hyödyntää luonnon ekosysteemeille tyypillistä kasvilajien ja niiden ominaisuuksien sekä keskinäisten vuorovaikutusten monimuotoisuutta, ja näin lisätä viljelyekosysteemin tuottavuutta pinta-alaa kohden entistä kestävämmin ja alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla. Sekaviljelyssä ominaisuuksiltaan ja kehitysrytmiltään erilaisten kasvilajien yksilöt kilpailevat kasvutekijöistä, eli kasvutilasta, valosta, ravinteista ja vedestä, vähemmän kuin saman kasvilajin yksilöt, mikä tuottaa kasvustolle kokonaisuudessaan satoetua. Lisäksi sekaviljely mahdollistaa fasilitaation eli sekaviljelylajien myönteiset vaikutukset toistensa kasvuun erinäisten ekologisten vuorovaikutusten avulla. Sekaviljely on viljelykiertoon verrattavissa oleva tapa lisätä viljely-ympäristön monimuotoisuutta. Pääerona on, että viljelykierto vaikuttaa ajassa, sekaviljely sekä ajassa että paikassa. Sekaviljelyssä kasvilajeilla on suora vaikutus toisiinsa ja sadontuottoon; viljelykierto vaikuttaa etupäässä kasvuolosuhteiden muuttumisen ja esikasvivaikutusten kautta peltolohkon satokasvien menestymiseen. Sekaviljelyssä viljely-ympäristön eliörunsaus tyypillisesti kasvaa ja ekologiset vuorovaikutukset, sekä maan päällä että alla, ovat yksittäiskasvustoja moninaisempia. Ilmastonmuutokseen varautumisen näkökulmasta sekaviljelyssä lisääntyvä kasvuston monimuotoisuus toimii yhtenä satovarmuuden ja ennakoivan riskinhallinnan keinona. Monimuotoisuus voi puskuroida niin kasvintuhoojilta kuin säävaihtelulta. Sekaviljely lisää maan kasvipeitteisyyttä paikallisesti ja usein myös ajallisesti, mikä suojaa viljelymaata sateelta ja eroosiolta, ja voi vähentää kasvihuonekaasujen ja ravinteiden päästöjä ympäristöön. Lisäksi menetelmällä voidaan lisätä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää viljelymaassa. Tietyt sekaviljelymuodot, kuten aluskasvien käyttö ja monivuotiset nurmet, mahdollistavat myös ilmastonmuutoksen myötä pidentyvän kasvukauden tehokkaamman hyödyntämisen aiemmin keväällä ja jatkuen myöhempään syksyyn. Sekaviljelyn voi toteuttaa seoksena, riveissä tai päällekkäin Sekaviljely voidaan toteuttaa usealla tavalla (Kuva 1): seoksena (esim. nurmien seosviljely: lajit kylvetään ja korjataan yhdessä) rivisekaviljelynä (lajit kasvavat vuoro- tai paririvein etenkin valonsaannin parantamiseksi) lajikaistoina (kaistasekaviljely) vuorosekaviljelynä, jossa lajit kasvavat vain osan kasvuajastaan yhdessä (esim. aluskasvit, nurmen kylvö suojaviljaan) 2 / :39

67 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma Kuva 1. Sekaviljelyn muotoja (vasemmalta): 1) maissin ja pavun rivisekaviljelyä, 2) herneen ja viljan seosviljelyä, 3) valkoapilaa kaistaviljeltynä parsakaalin peitekasvina, 4) viljan lajikeseosviljelyä, 5) monimuotoisuuskaista on myös sekaviljelyä. Kuva: Ville Heimala. Sekaviljelymuoto suunnitellaan viljelytavoitteen pohjalta: se voi olla esimerkiksi hyvälaatuinen rehuseossato koko kasvukauden ajalle monilajisella seosviljelyllä, tai peltokasvien satotasojen nostaminen ja kasvutekijöiden tehokkaampi hyödyntäminen rivi- tai kaistasekaviljelyllä. Myös maata suojaavat, rikkakasveja ehkäisevät peitekasvit voivat kasvaa sekaviljeltynä satokasvien (esim. vihannesten) riviväleissä. Aluskasviksi voidaan kylvää paitsi monivuotisia nurmiseoksia niin myös ravinteita talteen ottavia kerääjäkasveja. Seosviljelyssä lajimäärän ja lajiominaisuuksien lisääminen lisää yleensä seoksen satovarmuutta. Nurmiheinät ja palkokasvit sopivat hyvin yhteen niiden voimakkaimman kasvun ja sadontuoton ajoittuessa eriaikaisesti. Kaistasekaviljely mahdollistaa kaistoissa viljeltävien lajien hoitotoimet toisistaan riippumatta. Se sallii eniten vapauksia myös teknisesti. Kaistoja voidaan esimerkiksi muokata eriaikaisesti, jolloin muokkaamaton osa säilyy suojaamassa maata ja ylläpitämässä biologista typensidontaa ja hyötyeliöiden monivuotisia kantoja. Valon ja kasvutilan hyödyntämistä voidaan tehostaa etenkin rivisekaviljelyllä, jossa kasvilajien erilainen rakenne (esim. matala ja korkea laji) lisää valon määrää ja antaa kasvutilaa eri kerroksissa. Vuorosekaviljelyssä voidaan puolestaan yhdistää erilaisen kehitysrytmin lajeja ja vähentää kylvötyömäärää mikäli kylvö onnistuu samanaikaisesti. Lajien ei tulisi kilpailla liian voimakkaasti keskenään vaan tukea toistensa kasvua (esim. hidaskasvuisempi, varjostusta sietävä apila viljan tai rypsin aluskasvina). Peltometsäviljely tai agrometsätalous (agroforestry) on pääosin meitä eteläisemmissä oloissa käytettävä sekaviljelymuoto, jossa usein hyödynnetään puulajeja, jotka sitovat typpeä biologisesti. Puut myös pidättävät maata eroosioherkillä alueilla sekä suojaavat niiden alla kasvavia satokasveja kuumuudelta ja kuivuudelta. Meillä sen sijaan sekametsissä toimivat osin samat periaatteet kuin kasvien sekaviljelyssä. Päämetsäpuidemme kuusen, männyn ja koivun erilaiset juuristo- ja latvusominaisuudet mahdollistavat tehokkaamman ravinteiden hyödyntämisen, suuremman tuottavuuden sekä nopeamman puuston kasvun sekametsissä. Sekametsissä voidaan myös hakata puuta joustavammin markkinatilanteen mukaan, ne ovat vähemmän alttiita metsätuhoriskeille ja jatkuvakasvuiset metsät voivat auttaa hillitsemään myös ilmastonmuutosta. Sekaviljelyn hyötyjä Sekaviljelyn käytöllä voidaan: hyödyntää peltoala viljelykasvien kasvuun tehokkaasti ja koko kasvukauden ajalta lisätä kasvuston peittävyyttä sekä maaperän kasvipeitteisyysaikaa tehostaa viljelykasvien ravinteiden hyödyntämistä vaikuttaa kasvuston kykyyn hyödyntää ja ottaa talteen ravinteita eri maasyvyyksistä korvata mineraalilannoitteita typensitojakasveja hyödyntämällä lisätä valkuaisomavaraisuutta vaikuttaa kasvuston kehitysrytmiin ja lakoontumisherkkyyteen vaikuttaa rehusadon laatuun ja maittavuuteen kasvattaa maan orgaanisen aineksen määrää ja hiilensidontaa maaperään pidättää maata ja ravinteita sateilta 3 / :39

68 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma parantaa satovarmuutta sekä pellon kasvuolojen että sääolojen vaihtelua vastaan parantaa kasvuston kilpailukykyä rikkakasveja vastaan vähentää kasvitautipainetta ja ehkäistä kasvitautien leviämistä rajoittaa tuhoeläinpainetta suoraan tai luontaisten vihollisten kautta vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä säätää viljelytöiden määrää ja ajoittumista edistää maan pitkäaikaista kasvukuntoa lisätä pölyttäjien määrää monipuolistaa viljelyä ja pellon eliöyhteisöä Sekaviljelyllä tavoiteltavat ja saavutettavat hyödyt riippuvat kasvilajien ominaisuuksien ja yhteiselon vaikutusten lisäksi sekaviljelymuodosta, viljelytoimista ja kasvuympäristöstä. Yleisesti monipuolisuuden lisääntyminen kasvustossa voi tuoda monia tuotannollisia ja ympäristöllisiä hyötyjä, joista osa näkyy vasta pitkällä aikavälillä, esimerkiksi maan kasvukunnon paranemisena ja pölyttäjien lisääntymisenä. Vastaavasti lisääntyvän kasvustomonimuotoisuuden hallinta vaatii tietoa, havainnointia ja kokemusten keräämistä sekä niistä oppimista. Hoitotoimissa on huomioitava vaikutukset kaikille sekaviljelylajeille. Konetyö voi vähentyä kun aluskasviseos jatkaa kasvua pääsatokasvin korjuun jälkeen ja osin myös helpottua, sillä aluskasvit parantavat pellon kantavuutta. Sadon laatuominaisuudet ja jousto korjuuajassa voivat parantua rehuseoksia monipuolistettaessa. Toisaalta monimuotoisen seoskasvuston lajit voivat reagoida kasvuoloihin kuten säähän eri tavoin, mikä muokkaa kilpailua ja vaikuttaa lopullisen seossadon koostumukseen. Kylvösuhteista ei voi aina päätellä lopullista seossadon koostumusta. Sadon määrä ei ole ainoa tavoite ja onnistumisen mittari sekaviljelyssä, vaikkakin satoetua mitattuna tuottavuutena pinta-alaa kohden saavutetaan usein (Tietolaatikko 1). Suurin satoetu sekaviljelyssä verrattuna yksittäiskasvustoihin on tyypillisesti saatu maltillisella lannoitustasolla ja kun mukana on palkokasveja tuomassa biologista typensidontaa. Lisääntyvä kilpailu sekaviljeltyjen kasvilajien välillä esimerkiksi alkukasvukauden sadannan suhteen, voi jonkin verran hidastaa lajien kasvua ja alentaa satoa sekaviljelyssä. Liikaa kilpailua säädetään esimerkiksi laskemalla voimakkaammin kilpailevan lajin kylvötiheyttä. Taloudellista kannattavuutta arvioitaessa eroa sekaviljelyn ja yksittäiskasvustojen välille tulee tyypillisesti siemenkustannuksista, työmäärästä ja lannoitus- ja kasvinsuojelukustannuksista. Kuva: Ville Heimala Biologisesti typpeä ilmasta juurinystyröidensä Rhizobium-bakteerien avulla sitovat palkokasvit ovat eniten hyödynnetty kasvilajiryhmä sekaviljelyssä. Palkokasvien potentiaali korvaamaan typpilannoitusta on merkittävä: Känkänen ym. (2012) arvioivat palkokasvien käytön lisäämisen mahdollistavan 60% vähäisemmän väkilannoitteiden käytön ja yli TJ fossiilisen energian säästön Suomessa. Typensidonnan määrä Suomen oloissa vaihtelee ollen sinimailasella suurin ( kg N/ha/v), apilanurmissa kg N/ha/v, härkäpavulla kg N ha/v ja herneellä kg N ha/v. Kasvintuotannon kate kasvaa palkokasvien myötä ja samalla lisätään kotimaista valkuaisomavaraisuutta. Palkokasveista apilat sopivat peittävän kasvutapansa ja maltillisen kasvunsa takia hyvin aluskasveiksi, ja yksivuotiset härkäpapu ja herne pärjäävät viljojen ja rypsinkin kanssa kylvötiheyttä hieman alentaen. Niitoilla 4 / :39

69 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma aktivoidaan biologisen typensidonnan ylläpitämistä monivuotisissa seoksissa. Herne ja härkäpapu sitovat eniten typpeä palkojen täyttyessä ja palkoviljojen vihantalajikkeet jatkavat typensidontaa pitkälle syksyyn. Viljan valkuaispitoisuus tyypillisesti kasvaa palkokasvin kanssa sekaviljeltynä, sillä palkokasvi ei kilpaile mineraalitypestä viljan kanssa. Perustettaessa palkokasvinurmi suojaviljaan vähennetään usein hieman viljan kylvötiheyttä ja typpilannoitusta varmentamaan nurmen kasvuunlähtöä. Voimakas typpilannoitus vähentää apilan osuutta seoksissa. Monet palkokasvit, kuten puna-apila ja sinimailanen, parantavat myös maan rakennetta. Palkokasvien erilaisia laji- ja lajikeominaisuuksia voi hyödyntää ja testata räätälöimällä omia seoksia. Palkokasvien lisääminen matalatuottoisiin tai bioenergiaksi hyödynnettäviin nurmiin mahdollistaa typpiomavaraisuuden myös näissä kasvustoissa. Heinä-apilaseosnurmi tuottaa myös biokaasua paremmin kuin puhdas apilanurmi. Paitsi typen, myös fosforin ja muiden ravinteiden otto lisääntyy usein sekaviljelyssä sienijuuren eli mykorritsan ja juuristoaktiivisuuden lisääntyessä. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä tukevat sekaviljeltyjen kasvien erirakenteiset ja eri maakerroksiin ulottuvat juuristot. Rikkakasvien, kasvitautien ja tuhoeläinten ennakoivaan torjuntaan sekaviljely on hyvä lisäkeino. Tehokkuus kuitenkin vaihtelee pellon alkutilanteesta ja viljelyhistoriasta sekä kasvintuhoojien ominaisuuksista riippuen. Esimerkiksi kestorikkakasvien määrä vaikuttaa myös sekaviljelyn onnistumiseen. Lisääntyvä kasvipeitteisyys sekaviljelyssä ja aluskasvien käyttö vähentää siemenrikkakasvipainetta. Kun viljelykasvit sekaviljelyssä peittävät maan tiiviimmin ja pitempiaikaisesti, kasvuresurssit ohjautuvat tehokkaammin viljelykasveille ja niitä riittää vähemmän rikkakasveille. Rikkakasvit eivät silloin saa kilpailuetua missään vaiheessa kasvukautta. Sekaviljelyssä voidaan pyrkiä hyödyntämään myös suoraa allelopaattista eli toisen lajin kasvua estävää vaikutusta rikkakasveihin. Sekaviljelyssä tulee kiinnittää huomiota tautien ja tuhoeläinten tarkkailuun yhtä lailla kuin yksittäiskasvustoissa, jotta lisääntyvä kasvipeitteisyys sekä muuttuva mikroilmasto ja kosteusolosuhteet eivät tuo mukanaan uusia ongelmia. Eduksi on valita sekaviljelyyn lajeja, jotka eivät toimi saman merkittävän kasvintuhoojan isäntäkasvina (lajeja eri kasviryhmistä, yksi- ja kaksisirkkaisia yhdessä) ja sisällyttää mukaan myös tuholaisten luontaisia vihollisia suosivia mesikasvilajeja (esimerkiksi virnat, härkäpapu). Vastustuskyvyltään erilaiset lajit ja lajikkeet voivat estää sekä kasvitautien että tuhoeläinten leviämistä kasvustoissa. Lajikeseoksilla on pystytty vähentämään sekä ilmalevintäisten (esimerkiksi härmä) että maalevintäisten kasvitautien esiintymistä. Kasvien tuhoeläimet puolestaan hyödyntävät erilaisia näkö-, haju- tai tuntoaistimuksiin perustuvia signaaleja isäntäkasville suuntautumisessa. Muokkaamalla viljelylajin kasvustoa yksittäiskasvustosta sekaviljelyksi heikennetään isäntäkasvin havaittavuutta, houkuttavuutta ja tuholaisen leviämistä kasvustossa kasvilta toiselle. Kun tunnetaan keskeisten kasvintuholaisten biologia, voidaan suunnitella tuholaisongelmia puskuroivia kasvustorakenteita kemiallisen torjunnan vaihtoehdoiksi ja tueksi. Biologisen torjunnan tehokkuuden parantamiseksi on tärkeää tukea tuholaisten luontaisten vihollisten kantoja myös monivuotisin sekaviljelykaistoin; saalistajia ja loisia tarvitaan jo kasvukauden alussa estämään tuholaismäärien moninkertaistumista. Sekaviljely voi houkutella luontaisia vihollisia kasvustoon myös ympäristöstä. Esimerkiksi härkäpapu tuottaa kukintojen ulkopuolista mettä, jota loispistiäiset voivat hyödyntää ravinnokseen. Sekaviljelty mesikasvi voi olla myös itse hyödynnettävä tuotantokasvi, kuten tattari. Monipuolinen kasvusto yleisesti monimuotoistaa pellon eliöyhteisöä, lisää maaperäeläimien kuten lierojen ja saalistajien määrää, aktivoi mikrobitoimintaa sekä tukee pölyttäjien esiintymistä (Kuva 2). 5 / :39

70 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma Kuva 2. Ekologisia vuorovaikutuksia rypsin, virnan ja apilan sekaviljelyssä. Rypsin paalujuuri läpäisee maata hyvin, sen kukat houkuttelevat pölyttäjiä ja sen varsi tukee rentokasvuista virnaa. Virna tarjoaa mettä kasvinsyöjien luontaisille vihollisille kuten loispistiäisille, jotka rajoittavat rypsin tuholaisten määrää. Apila peittää maata, suojaten rikkakasveilta, ja jatkaa kasvuaan rypsin korjuun jälkeen. Sekä virna että apila myös sitovat typpeä ilmasta juurisymbionttien avulla. Monipuolisuus maan alla ja päällä lisää usein myös yleissaalistajien esiintymistä ja rikastaa maaperäeläin- ja mikrobiyhteisöä. Kuva: Ville Heimala. Tietolaatikko1: Sekaviljelyn tuottavuus Sari Himanen Sekaviljelyssä tuottavuutta, maankäytön tehokkuutta ja kannattavuutta voidaan kuvata laskennallisten mittareiden kuten LER (land equivalent ratio)- ja IER (income equivalent ratio) -arvojen avulla. Jos sekaviljelyn lajikohtaiset sadot jaettuina saman pinta-alan yksittäiskasvustojen sadoilla summautuu LER-arvoksi yli 1, on viljelyn tuottavuus pinta-alaa kohden suurempi sekaviljelyssä. Tähän onkin useimmiten päästy raportoiduissa tutkimuksissa kasvutekijöiden tehokkaamman hyödyntämisen kautta. IER-arvo lasketaan vastaavasti, mutta käyttäen satojen rahallista arvoa. Jos IER>1, on sekaviljely kannattavampaa. Satovarmuutta voidaan arvioida paitsi yksittäiskasvustojen ja sekaviljelyn satotasoja vertaamalla niin myös seuraamalla vuosien välisen satovaihtelun määrää. Käytettyjen tuotantopanosten ja saatujen tuottojen laskelma kertoo menetelmän kannattavuudesta. Sekaviljelyn keskeisimpiä taloudellisia hyötyjä onkin mahdollisuus lisätä viljelyn riippumattomuutta ulkoisista tuotantopanoksista, joiden valmistus ja käyttö kuormittavat ympäristöä ja ilmastoa. Lannoitteet, kasvinsuojelu ja työnkäyttö ovat merkittäviä kulueriä ja vaikuttavat viljelyn kannattavuuteen. Kaikkiin sekaviljelyn hyötyihin ei tehokkuutta tai taloudellista tuotosta kuvaavilla mittareilla pääse käsiksi. Sekaviljelystä, vastaavasti kuin viljelykierrosta, saatavat hyödyt ilmenevät osin vasta pitkällä aikavälillä kuten maan parantuneen kasvukunnon kautta. Tulevaisuudessa ekosysteemipalveluihin kuten pölyttäjähyönteisten, hiilen sidonnan ja monimuotoisuuden lisääntymiseen perustuvat indikaattorit voisivat olla yksi lisäkeino arvioida viljelymenetelmien kestävyyttä ja kannattavuutta pitkällä tähtäimellä. 6 / :39

71 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma Kuva: Ville Heimala *** Sekaviljely käytännössä Suomessa tutuimmat sekaviljelyn muodot ovat seosviljely (heinä- ja palkokasvinurmet, viljaseokset sekä herneen tai härkäpavun viljely viljojen kanssa) ja vuorosekaviljely (nurmen perustaminen suojaviljaan, erilaiset aluskasvit). Sekaviljelyn käytännön toteutukseen vaikuttaa etenkin sadon käyttötarkoitus (rehu- vai teollisuuskäyttö, säilörehuksi vai puitavaksi, viherlannoitus). Lisäksi toteutusta ohjaa käytettävissä oleva teknologia sekä viljelylajien merkitys osana viljelyn suunnittelua yli vuosien ja osana tilan viljelykiertoa. Myös ympäristökorvausjärjestelmä säätelee sekaviljelyn käyttöönottoa tiloilla. Viljelytoimien (maanmuokkaus, lannoitus ja mahdollinen kasvinsuojelu) toteutus tulee miettiä etukäteen kaikkien sekaviljelylajien osalta. Sekaviljelyllä on luonnonmukaisessa tuotannossa keskeinen rooli. Ekologisten vuorovaikutusten hyödyntäminen, maan kasvukunnon ylläpito ja viherlannoitus seoksin kuuluvat luonnonmukaisen tuotantotavan pääperiaatteisiin. Sekaviljely menetelmänä soveltuu kuitenkin hyvin myös tavanomaiseen tuotantotapaan, mistä yksi osoitus on palkokasvien ja aluskasvien käytön yleistyminen. Sekaviljelyssä on matala kynnys kokeilla uuttakin tuotantokasvia ja kerryttää kokemuksia omille peltolohkoille ja kasvuoloihin parhaiten sopivista sekaviljely-yhdistelmistä. Riippumatta tuotantotavasta, sekaviljely tarjoaa mahdollisuuden viljelyn ja peltomaan kasvukunnon kehittämiseen sekä mahdollistaa sadontuoton alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla. Kokemuksista oppiminen auttaa ottamaan parhaat hyödyt irti sekaviljelystä omalla tilalla, viljelylohkojen ominaisuudet ja tilan pitkän tähtäimen tavoitteet huomioiden. Ominaisuudet sekaviljelyn suunnittelun apuna Sekaviljelyssä hyödynnettäviä valintaominaisuuksia voivat olla esimerkiksi biologinen typensidonta, kasvustoa tukeva kasvutapa tai juuristo-ominaisuudet (Taulukko 1). Kaikki palkokasvit toimivat kasvuston typpitehtaina. Korkeakasvuiset lajit, kuten öljykasvit ja maissi, hyödyntävät valoa tehokkaimmin ja tarjoavat fyysistä tukea rentovartisille lajeille. Viljat toimivat hyvinä herneen tai virnan tukikasveina (Tietolaatikko 2). Seosviljelyssä kannattaa käyttää paitsi ominaisuuksiltaan niin myös kehitysrytmiltään erilaisia lajeja. Viljoista ohra ja vehnä ovat nopeakasvuisimpia ja tehokkaimpia ravinteiden hyödyntäjiä. Useimmat heinäkasvit sopivat aluskasviksi kilpailematta liikaa satokasvin kuten vilja- ja öljykasvien kanssa. Siemenmäärää alentamalla voidaan varmentaa alhaista kilpailuvaikutusta pääsatokasville. Erilaiset juuristot voivat hyödyntää ravinteita laajemmalta alueelta ja parantaa niiden saatavuutta myös sekaviljelykumppanille. Juuriston ja eloperäisen aineksen lisääntynyt määrä aktivoi maaperäeliöiden toimintaa ja lisää hiiltä maahan. Myös sekaviljellyt aluskasvit, viherlannoitus ja elävät tai maahan muokattavat eloperäiset katteet lisäävät maaperän orgaanista ainesta. Viherlannoitusseoksiin valitaankin usein sekä syväjuurisia että matalajuurisia lajeja, pintakerrosta aktivoivia palkokasveja ja heiniä. Palkokasveja on tarpeen olla vähintään 30-40% seoksen kylvömäärästä viherlannoitusvaikutuksen varmistamiseksi. Pääsääntöisesti kaksisirkkaisten (esimerkiksi palkokasvit ja öljykasvit) lajien pääjuuri tunkeutuu syvälle maahan, kun taas yksisirkkaiset vilja- ja heinäkasvit muodostavat tiheän hajajuurien verkoston. Viljoista kauralla on runsain juuristo, rukiilla matalin. Heinien juuristo kasvaa pidempään kasvukaudella kuin yksivuotisten viljojen ja öljykasvien, lisäten sekaviljelykasvuston toiminta-aikaa. Päällekkäisviljellyn syysviljan juuristo on tyypillisesti syyskylvöistä suurempi. Lisätietoa lajien juuristo-ominaisuuksista löytyy RaHa-hankkeen kokoamasta Juuristotietopaketista. 7 / :39

72 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma Kuva: Ville Heimala *** Tietolaatikko 2: Vilja auttaa herneen pystyssä pysymistä Hannu Känkänen Herneen nykyiset puolilehdettömät lajikkeet pysyvät pääsääntöisesti hyvin pystyssä. Liian multavassa maassa tai kasvun kannalta erityisen edullisissa kosteusoloissa nekin voivat kuitenkin lakoontua. Seosviljelyssä tukikasvi voi auttaa herneen pystyssä pysymistä. Jokioisissa verrattiin eri kevätviljoja herneen tukikasveina kolmena kesänä. Tukiviljoiksi valittiin lajikkeita, joiden laonkesto on hyvä ja kasvuaika mahdollisimman lähellä kokeessa viljellyn Hulda herneen kasvuaikaa. Tukiviljojen kylvötiheys määräytyi sen perusteella, että aiemmissa tutkimuksissa sopivaksi tukikauran osuudeksi siemenseoksen kokonaispainosta oli todettu 7,5 prosenttia. Herne meni lakoon vain vuonna 2011, kun koe perustettiin reheväkasvuiseksi tiedetylle peltolohkolle ja sateet kesän mittaan auttoivat voimakkaaseen kasvuun. Runsaat sateet palkojen täyttymisen aikaan varmistivat lakoutumisen. Kaura toimi tukikasvina parhaiten. Se vähensi laon määrää (Kuva 3), ja lakopaikoissakin esti herneen painumisen aivan maata vasten. Tavallista korkeammaksi kasvanut herne vei tehon kääpiökauralta; se esti herneen lakoa vain, kun herne ei ollut aivan pisimmillään. Ohra piti hernettä pystyssä pidempään kuin kääpiökaura, vaikka lopulta lako niiden kesken oli samaa luokkaa. Kevätvehnä auttoi pystyssä pysymistä vain heikosti. Puhtaan herneen sato oli vuonna 2010 noin 2500 kg/ ha ja muina vuosina noin 5000 kg/ha. Tukikaura ei pienentänyt herneen satoa vuonna 2009 juuri lainkaan ja muina vuosina noin 500 kg/ha. Tukikauran jyväsato oli vuonna 2011 noin 1400 kg/ha ja muina vuosina noin 600 kg/ha. Herneen ja kauran yhteissato oli siten aina suurempi kuin puhtaan herneen, vaikka molempien lajien sato ja niiden suhteellinen osuus vaihtelivat suuresti vuosien välillä. Uusimmat hernelajikkeet ovat kokeessa käytettyä Huldaa pidempivartisia ja lakoherkempiä. Niiden kanssa tukikauran hyöty muihin tukiviljavaihtoehtoihin nähden vahvistunee edelleen. Rehutyypin hernelajikkeiden sekaan kauraa on syytä kylvää paitsi pystyssä pysymisen auttamiseksi, myös muiden sekaviljelyhyötyjen saavuttamiseksi rehuntuotannossa. Kesän 2011 tukikasvikoe osoitti, että erittäin lakoalttiissa oloissa kaura on viljoistamme paras herneen lakoutumisen estäjä. Kuva 3. Herneen lakoisuuden (% koko kasvustosta) kehittyminen ilman tukikasvia ja eri tukikasvien kanssa neljän viikon kuluessa lakoutumisen alkamisesta vuoden 2011 kokeessa. 8 / :39

73 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma *** Sekaviljelyssä kasvustoa säädellään kilpailusuhteiden ja yhteishyötyjen avulla Sekaviljelyn suunnittelussa pyritään, tavoitteesta riippuen, valitsemaan mukaan paikallisiin oloihin parhaimpia, toisiaan tukevin ominaisuuksin varustettuja lajikkeita ja lajeja yhdessä. Sekaviljelyssä voi olla yksi pääasiallinen tuotantokasvilaji ja muilla sekaviljelylajeilla jokin tätä tukeva funktio (esim. tukikasvina toimiminen tai kasvintuhoojapaineen alentaminen) tai voidaan pyrkiä monipuoliseen laadukkaaseen seossatoon. Kasvuston hallintaa, kasvudynamiikkaa ja yksilöiden välistä kilpailua voidaan säädellä kylvöajan, lannoituksen ja kylvömäärien avulla sekä tarvittaessa uusia lajeja lisäämällä. Seosviljelyssä voidaan käyttää alempaa kylvötiheyttä kaikille lajeille, vähentää ainoastaan kilpailukykyisimmän lajin tiheyttä tai varmentaa kasvuunlähtöä ja kasvuston peittävyyttä täydellä kylvötiheydellä kaikille lajeille. Esimerkiksi ohra on viljoista nopeakasvuisena kilpailukykyisin ja valtaa seosviljassa helposti alaa muilta käytettäessä korkeaa kasvutiheyttä. Vertaamalla kasvin rakenne- ja kasvuominaisuuksia, maan alla ja päällä, ravinteiden tarvetta, ravinteiden ottoa ja sen ajoittumista, herkkyyttä ympäristötekijöille sekä kilpailukykyä voidaan teoriassa suunnitella erilaisiin tuotantotavoitteisiin ja paikallisiin oloihin parhaiten soveltuvia seoksia käytännön kokeiluihin. Täytyy kuitenkin tiedostaa, että seoksessa lajien ominaisuudet näkyvät kenties eri tavoin kasvussa kuin yksittäiskasvustossa, ja kilpailu, keskinäiset vuorovaikutukset sekä ympäristötekijät muokkaavat kasvustoa jatkuvasti. Laji tai lajike voi pärjätä seoksessa eri tavoin kuin yksinään, sillä sekaviljelykumppani muokkaa sen kasvuympäristöä. Sekä viljelylajien että -lajikkeiden sääherkkyys on usein erilainen (Tietolaatikko 3), mikä korostaa sekaviljelyä yhtenä ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinona. Sekaviljelyn kehittämiseksi tarvittaisiin lisää tietoa Suomeen soveltuvien lajikkeiden menestymisestä ja hyödyistä eri sekaviljelymuodoissa. Seosviljelyn suunnittelua voidaan tukea myös tutkimuksen kautta, esimerkiksi mallintamalla optimaalisia seka- ja seosviljelyn toteutustapoja, joilla tavoitellaan parempaa kasvutekijöiden ja ekologisten vuorovaikutusten hyödyntämistä, sekä kehittämällä sekaviljelymenetelmiin soveltuvaa viljelyteknologiaa. Kuva 4: Viljat ja palkokasvit täydentävät hyvin toisiaan. Kuva: Marko Väljä. *** Tietolaatikko3: Monipuolisuutta nurmiseoksiin Hanna Mäkinen Sekaviljely on yleistä rehunurmien tuotannossa, koska monipuolinen nurmiseos sietää ja sopeutuu sää- ja kasvuolojen vaihteluun kompensoiden herkempien lajikkeiden tai lajien menestymistä ja lajimonimuotoisuus tukee kasvuresurssien tehokasta käyttöä. Seoksissa pyritään yhdistelemään kasvutavoiltaan poikkeavia nurmikasveja, esimerkiksi timotei-nata-seoksissa timotein heikompaa kevätniiton jälkeistä kasvua kompensoi natojen voimakkaampi jälkikasvukyky. Nurmien jälkikasvukykyisyyttä voi parantaa erityisesti nurmi- ja ruokonadalla, englanninraiheinällä, apiloilla, sinimailasella sekä tietyillä jälkikasvukykyisillä timoteilla. Monivuotisissa rehunurmissa suosittuja palkokasveja ovat apilat sekä mailaset ja maitteet. Palkokasvit sitovat typpeä kasvien käyttöön, mikä vähentää typpilannoituksen tarvetta, mutta niillä myös parannetaan seoksen maittavuutta, D-arvoa ja satovarmuutta. Rehunurmen tuotantovarmuutta horjuttavat ilmastonmuutoksen myötä etenkin muuttuvat talviolosuhteet ja lisääntyvä säävaihtelu. Tämä korostaa sadon varmentamisen tärkeyttä; sitä 9 / :39

74 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma voidaan edistää räätälöidyllä monimuotoisuudella. Vaikuttavinta monimuotoisuutta muutoksessa ja vaihtelussa on vastemonimuotoisuus, eli monimuotoisuus kasvilajien tai lajikkeiden vasteissa muuttuviin olosuhteisiin ja säävaihteluun. Tutkimustemme mukaan nurmikasvilajeilla ja -lajikkeilla on käytännössä merkittävää säävastemonimuotoisuutta, eli ne eroavat vasteissa sadonmuodostuksen kannalta kriittisiin säätekijöihin, kuten alkukasvukauden helteisiin ja korkeisiin lämpösummiin, vaihteleviin säihin talvella tai suuriin sademääriin syksyllä (Mäkinen ym. 2015). Selvitimme nurmikasvien ja niiden lajikkeiden (puna-apila, timotei, ruoko- rai- ja nurminata, raiheinä) satovasteita erilaisille säille. Esimerkiksi tavanomaista korkeamman lämpösumman kertyminen ja helteet johtivat hyvin vaihteleviin satovasteisiin: keskimäärin 480kg/ha kuivaainesadonmenetyksestä (mm. nurminata, lajikkeet: Ilmari, Inkeri) kg/ha kuiva-ainesadonlisään (mm. puna-apila, lajikkeet: Ilte, Fojtan). Satovasteet lämpimään talveen puolestaan vaihtelivat keskimäärin 370 kg/ha kuiva-ainesadonmenetyksestä (mm. puna-apila, lajikkeet: Saija, Betty) kg/ha kuivaainesatohyötyyn (mm. ruokonata, lajike: Kora) riippuen lajista ja lajikkeesta. Myös saman lajin lajikkeiden välillä löydettiin merkittävää säävastemonimuotoisuutta. Koska ilmastonmuutoksen etenemiseen ja säänvaihteluun liittyy paljon epävarmuuksia, eikä yksikään laji tai lajike menesty kaikissa säissä, voidaan säävastemonimuotoisuutta hyödyntää varmentamaan satoja. Lajikeseokset, kuten seos eri tavoin säähän reagoivista puna-apilalajikkeista, edustaa yhtä sovellusvaihtoehtoa. Seosviljelyssä on kiinnitettävä huomiota siihen, että seoskomponenteilla on vastaavat korjuuajat, rehun sulavuustavoitteet täyttyvät sekä huomioidaan seoskomponenttien muut keskeiset biologiset vuorovaikutukset. Viite: Mäkinen, H., Kaseva, J., Virkajärvi, P., & Kahiluoto, H. (2015). Managing resilience of forage crops to climate change through response diversity. Field Crops Research, 183, Kuva: Ville Heimala *** Huomioitavaa sekaviljelyn suunnitteluun: 1. Mieti tavoitteitasi sekä siihen parhaiten sopivia sekaviljelymuotoja ja -lajeja. Haetko apua rikkakasviongelmiin, typpi- ja valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen vai maan kasvukunnon parantamiseen? Tavoite voi olla myös viljelyn yleinen monipuolistaminen ja viljelyn kestävä tehostaminen: saada kasvukausi, peltoala ja ravinteet tehokkaasti käyttöön. 2. Tutustu laajasti laji- ja lajikevaihtoehtoihin ja niiden ominaisuuksiin. Tietoa siemenvalikoimasta löytyy neuvojilta, toisilta viljelijöiltä, siemenpakkaamoilta, kirjallisuudesta tai internetistä. Siemenseoksia saa myös räätälöitynä kun varaa riittävästi aikaa siemenhankintaan. 3. Laji- ja lajikevalinnassa tärkeää on huomioida omien peltolohkojesi ominaisuudet ja niiden viljelykierto. Sopivat seos- ja aluskasvit ovat niille paikallisesti parhaiten sopivia lajeja ja lajikkeita, jotka täydentävät toisiaan ja paikkaavat heikkoja kohtia. Valitse seos huomioiden sekä peltolohkon mahdolliset ongelmat että edut, ja pitkän tähtäimen vaikutukset. 4. Varmista seossadolle ostaja ellet itse käytä sitä. 5. Suunnittele kylvöajankohta ja toteutus seoksen lajien ehdoilla. Samanaikaisesti kylvettävän seoksen voi hankkia valmiina tai sekoittaa itse. Sekoitettujen siemenerien kylvö yhdessä onnistuu hyvin, jos siemenet ovat 10 / :39

75 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma samankokoisia. Erikokoiset siemenet voivat lajittua kylvölaatikossa, jolloin seossuhde voi muuttua tai kylvösyvyys voi olla toiselle lajille epäedullinen. Pohdi luovasti vaihtoehtoja: myös lannoitteenlevittäjää voi käyttää kylvöön. Eriaikainen kylvö tuo enemmän ajallista joustoa kylvöaikaan, mutta työn määrä ja maaperäkuormitus pellolle lisääntyy. 6. Seuraa ja opi kasvukaudella. Viljelytoimenpiteiden tarpeen ja ajoittumisen seuraaminen antavat tietoa itselle ja muille erilaisten kasvustojen viljelyn eduista ja haitoista eri olosuhteissa. Jaa tietoa ja opi muiden kokemuksista. Tarvittaessa on tehtävä korjausliikkeitä, kuten uusintakylvöjä syksyllä. 7. Tee sadonkorjuu käyttötarkoituksen ja sään suhteen optimaalisena ajankohtana. Jos korjuu tehdään niin, että toinen laji jää edelleen kasvamaan, edesauta myös sen kasvuun lähtöä tarpeen mukaan. Tarvittaessa seoskomponentit voidaan lajitella seoksesta. Arvioi sadon laatu. Sekaviljely tarjoaa monia mahdollisuuksia Sekaviljely on menetelmä, jota voi hyödyntää monella tavoin yhtenä ilmastoviisaan viljelysuunnittelun osana. Se voi toimia sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinona. Menetelmän päähyötyjä on, että se tehostaa jo käytössä olevan peltoalan tuottavuutta. Sekaviljely sopii hyvin tukemaan ekosysteemipalveluajattelua, eli viljelyekosysteemien arvottamista paitsi ruoan tuottajina niin myös maaperän, ravinnekierron, vesitalouden ja ilmaston säätelijänä sekä pölytyksen, tuhoeläinten biologisen torjunnan ja monimuotoisuuden tukijana. Nykyteknologia yhdistettynä ekologian ja kasvifysiologian tutkimustietoon tarjoaa mahdollisuuksia kehittää eri tuotantotavoitteisiin ja kasvuoloihin sopivia käytännön sovelluksia, joilla voidaan tehostaa kasvutekijöiden hyödyntämistä sekä vähentää työmäärää ja ulkoisia tuotantopanoksia. Tutkimuksen ja kokeilujen avulla oikein paikallisiin oloihin ja tuotannon tavoitteisiin suunnitellut sekaviljelymuodot voivat olla keskeinen keino varmentaa viljelyä ilmastonmuutokseen. Viljelijää menetelmä auttaa tuomalla parempaa satovarmuutta ja ennakoivaa riskinhallintaa monia ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia uhkia, kuten lisääntyvää kasvintuhoojapainetta ja sään vaihtelua vastaan. Sekaviljely on myös helposti käyttöön otettava viljelytapa, ja tehostaa tuotantoa ilman suuria investointeja. Kuva: Ville Heimala Lisätietoa: Känkänen H ym. (2012) Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä. MTT Raportti 76. Myllys M ym. (2014) Juuristotietopaketti juuret maan rakenteen parantajina. (tietoa viljelylajien juuristoominaisuuksista) Toukoluoto N ja Peltonen S (toim.) (2015) Tieto tuottamaan 141: Viljelykiertojen monipuolistaminen. Pro Agria Keskusten liitto. (tietoa mm. viljelylajien ominaisuuksista). Taulukko 1. Sekaviljelyssä hyödynnettäviä ominaisuuksia ja niitä tukevia esimerkkilajeja. 11 / :39

76 ekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma *** Seosten konkari ja pioneeri Marko Väljä kylvää kaikki peltonsa seoksina Luomuviljelijä Marko Väljä Kauhajoelta on jo vuodesta 1998 saakka kylvänyt kaikki 250 peltohehtaariaan seoksilla, niin nurmet kuin viljatkin. Vähintään aluskasvi on aina mukana. Kun suunnittelee seoksia, kannattaa ajatella todella monipuolisesti mitä ne hyödyt voisivat olla. On valtavasti mahdollisuuksia mihin voi vaikuttaa, Väljä kertoo. Hän kokee monipuolisuuden yksinomaan hyväksi asiaksi, jota ei ole rajattu millään lailla. Joka vuosi on uusia kokeiluja: 2016 esimerkiksi satoisaa ruisvehnää viljelyvarman kauran kanssa. Nykyään kotimaakunnassa Etelä-Pohjanmaalla on jo noin 2500 hehtaaria kylvetty seoksilla, ja karjatilat ostavat alueelta seosviljaa Varsinais-Suomeen. Pääsääntöisesti tilan rehuviljaseoksessa on hernettä kg/ha sekä ohraa, vehnää ja kauraa 50 kg/ha kutakin. Herneen taudit tai tuholaiset eivät ole tulleet ongelmaksi seosviljelyssä. Seosten yhtenä päähyötynä on ollut rikkakasviongelmien vähentyminen. Tavoitteena on herneen nopea kasvuunlähtö ja ravinteiden otto. Heinissä Marko Väljä on kokeillut valtavasti eri yhdistelmiä vuosien varrella. Nurmiseokseen kylvetään 7-8 eri heinälajia tai -lajiketta. Tavoitteena on hakea kantavuutta peltoon ja laiduntamisen kestävyyttä koko kaudelle. Olen hakenut apilalle kilpailijaa toisen sadon vaiheeseen, jolloin apila täyttää maan eikä oikein mikään heinä tahdo päästä kilpailemaan. Sen kanssa riittävän hyvin tuntuu pärjäävän koiranheinä. Tilalta löytyy vaihtelevia maalajeja, mikä on tehnyt seosviljelystä yhden viljelyn kulmakivistä: maalajin vaihtuessa seosviljan kompensointikyky on suuri etu satovarmuudelle. Aluskasvi on joka hehtaarilla, joko italianraiheinää, timoteitä, koiranheinää tai jotain muuta, Väljä kertoo. Syksyllä kynnettävillä peltolohkoilla aluskasvi on yksivuotinen ja keväällä kynnettävillä monivuotinen laji. Eräänä vuonna raiheinä liukkaana materiaalina pelasti sadon puintikelpoiseksi vaikka herne oli laossa. Kokemus on opettanut sopivimmat seosyhdistelmät ja lajikkeet. Myös lajiseoksissa voi olla esimerkiksi Fiia- ja Venla-kauraa samassa seoksessa. Ohralla Erkki+Mette yhdistelmässä toinen tuo laatua ja painoa, ja toinen kiusaa rikkoja monitahoisena. Mallasteollisuus ei kenties hyväksy tällä hetkellä kahta eri lajiketta, mutta rehupuolelle lajikeseos sopii todella hyvin. Kuva 5. Seossatoa. Kuva: Marko Väljä. 12 / :39

77 Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä Vilma 13 / :39 Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä -tietokortti (pdf)

78

79

80

81

82

83 Liite 24. Kooste aloituspajan palautteesta Palaute VILMA-hankkeen aloituspajasta Vastaajien lkm: 10 henkilöä Ennen esityksiä pyydämme, että kertoisitte minkälaisia toiveita ja ennakko-odotuksia Teillä on tapahtuman suhteen? Mistä toivotte oppivanne uutta ja mikä kiinnostaa erityisesti? verkostoituminen (muu) ilmastoratkaisut maaseudulle (muu) Toivon löytäväni hyödyllisiä apukeinoja omaa sekä yhteistä tulevaisuutta ajatellen (muu) Halusin kuulla mitä kysymyksiä neuvojilla ja maatalousyrittäjillä on maa- ja metsätalouden ilmastovaikutuksista (tutkija) Toivon tapahtumasta uutta tietoa ilmaston muuttumisesta ja ratkaisuista maataloustuotannon sopeuttamiseksi näihin tuleviin muutoksiin (muu) Tuntea luonnontieteelliset ja taloudelliset riippuvuudet, eli missä ns. käyrät leikkaavat eri vaihtoehtojen kesken. Optimia on vaikea löytää, mutta jotain suuntaa kuitenkin (viljelijä) Suorakylvö hiilinieluna (maaseudun kehittäjä) Kuulla uusimmista tutkimustuloksista ja muista ajankohtaisista aiheista (muu) Olin mukana yleissivistämässä itseäni, ei ollut erityisiä ennakko-odotuksia eikä toiveita. (opettaja, opiskelija) Avoimesti kiinnostaa minkälaista ilmastoviisaita ajatuksia tilaisuus tarjoaa. (tutkija) Oletteko (voi rastittaa useampia kohtia): viljelijä, maaseutuyrittäjä: 2 hlö neuvoja maaseudun kehittäjä: 1 hlö opettaja, opiskelija: 1 hlö tutkija: 2 hlö muu: 5 hlö Kotimaakunta: Pirkanmaa: 3 hlö Päijät-Häme: 1 hlö Uusimaa: 2 hlö Kanta-Häme: 1 hlö Pohjois-Pohjanmaa: 2 hlö 1

84 Ikä (vuotta): Alle 30: 1 hlö 31-40: 2 hlö 41-50: 4 hlö 51-60: 1 hlö 61-70: 1 hlö 71-80: 1 hlö Yli 80 Mistä saitte tiedon tilaisuudesta (voi rastittaa useampia kohtia): Maaseudun Tulevaisuudesta: 3 hlö sähköposti-ilmoituksesta: 4 hlö ystävältä: 2 hlö nettisivulta: 1 hlö muualta: järjestäjiltä: 1 hlö Miten aloituspaja onnistui mielestänne tuomaan tutkimustietoa käytännönläheiseksi? Käytännöllisiä vinkkejä sai esityksistä irti, mutta jäi fiilis, että olis voinu saada enemmänkin (muu) vaihtelevasti (tutkija) Erittäin hyvin, selkeitä esityksiä lisättyinä käytännönläheisillä esimerkeillä (viljelijä, muu) Varsin hyvin. Paljon on työtä tiedon tuottamisessa. Mutta paljon on työtä tiedon hankinnassa ja omaksumisessa. (viljelijä) Tasapainoilu tutkimustiedon ja käytännön välillä onnistui. Toki tutkijoilla oli paljon asiaa esityksissään ja hienoja kuvioita, joita voi sitten tutkiskella enemmän omalla ajalla. (opettaja, opiskelija) Tämä tilaisuus oli vielä aika yleisellä tasolla, ehkäpä sellaisia käytännönläheisiä tutkimustuloksia ei oikeastaan esitelty (jos Tuomas Mattilaa ei nyt tässä lasketa tutkijaksi). Mutta käytäntöön keskitytään enemmän varmasti tulevissa tapahtumissa. (tutkija) Oliko aloituspajasta hyötyä omalle toiminnallenne nyt tai jatkossa ja jos, millaista? Oli hyötyä (muu) kyllä, opin lisää ja sain hyödyllisiä kontakteja (tutkija) Oli hyötyä, vakuutusten riskien arviointiin ja tulevaisuuden vakuutusehtojen laadintaan hyödyllistä tietoa (viljelijä, muu) Ainakin keskustelua osaa käydä kollegoiden kanssa (viljelijä) Tilaisuus oli hyödyllinen, esittäjien viestit selkeät. (opettaja, opiskelija) Ehdottomasti! Erittäin ajatuksia herättävä tilaisuus! (tutkija) 2

85 Mikä onnistui mielestänne hyvin ajatellen tiedonvälitystä ja uuden oppimista aloituspajassa? Informaatiota tarjolla monelta näkökulmalta (muu) Vinkkejä kasvihuonekaasulaskennan menetelmien hyödyntämiseen viljelijöille tarjottaviksi työkaluiksi (laskenta) (tutkija) Välitön vuorovaikutus toimi hyvin (viljelijä, muu) Uuden tutkimustiedon jalkauttaminen käytännön toimijoille (opettaja, opiskelija) Erittäin hyvä ja monipuolinen, eri näkökulmia avaava puhujajoukko. (tutkija) Mikä olisi voinut mennä paremmin tiedonvälityksen kannalta aloituspajassa? Mitä tekisitte toisin vastaavan tapahtuman toteutuksessa ja miten? Pirstaleista tietoa monissa hankkeissa -> informaation kerääminen käytännönläheiseksi hyötypaketiksi olisi tärkeää (muu) Huomion kiinnitys myös yhteen tärkeään alkuaineeseen: fosforiin (muu) pidempi kahvitauko = keskustelu- ja vuorovaikutustilanne (tutkija) EOS (opettaja, opiskelija) Toteutus oli kaikin puolin onnistunut. Lisäisikö interaktiivinen keskusteluseinä tällaisissa tilaisuuksissa vuorovaikutusta yleisön ja puhujien välillä? (tutkija) Miten ennakko-odotuksenne täyttyivät? Sain paljon kiinnostavaa informaatiota, josta uskon olevan jatkossa hyötyä, jos päädyn ympäristöneuvojan tehtäviin tai pääsen aihetta sivuaviin kirjoitustöihin. (muu) Ne täyttyivät tyydyttävästi (muu) hyvin (tutkija) ylittyi (muu) Odotukset ylittyivät monipuolista taustatietoa (viljelijä, muu) Hyvin (opettaja, opiskelija) Erinomaisesti. (tutkija) Mistä aiheista haluaisitte saada lisää tietoa tai keskustella tarkemmin, esim. hankkeen nettisivuilla? Miten parantaa viljelykestävyyttä luomusti (muu) Käytännönläheisiä neuvoja lisää (muu) Ilmastonmuutosmallit ja vastaavat seurannat maataloustuotannolle ja viljelytekniikalle (viljelijä, muu) Logistiikka ja globalisaatio kustannusvaikutuksineen. (Rahti Itämerellä Suomeen on ilmaista, mutta täältä pois maksaa varsin paljon?) Maanmittauslaitoksella on tietoja lohkoliikenteestä. (viljelijä) Suorakylvö hiilinieluna. Turvemaiden suorakylvö vähentää niiden hiilidioksidipäästöjä samalla tavalla kuin nurmi (maaseudun kehittäjä) EOS (opettaja, opiskelija) Tutkijana tietysti toivoisin ajatusvirtaa viljelijöiden ja neuvojien suunnasta kohti tutkimusta: toivomuksia, tietotarpeita, kysymyksiä. (tutkija) 3

86 Terveiset järjestäjille, vapaa sana: Yleisölle avoimet tilaisuudet varmasti helpottavat oikean kohderyhmän (viljelijöiden) tavoittamista (muu) Kiitos. (muu) Erittäin hyvät järjestelyt, kiinnostava ja tärkeä aihealue. Odotan innolla tulevia jatkoseminaareja. (viljelijä, muu) Näinhän sitä on viljelty Suomessa 450 vuotta, mutta nyt 30 vuoden aikana kvartaalitalous on monimutkaistanut asiat. (viljelijä) Ks. suorakylvo.fi nettisivu (maaseudun kehittäjä) Palautelomakkeeseen mieluummin rastitusta. Näin monet avoimet kysymykset ovat vastaajalle liian suuri rasite. (muu) Kiitos (opettaja, opiskelija) Lämmin kiitos erinomaisesta tilaisuudesta! (tutkija) n = Kuvio 1. Numeerinen palaute aloituspajasta Tampereella (n =10). 4

87 Liite 25. Tietovisa Maaseudun ympäristö -tietovisa 1. YK on nimennyt vuoden 2016 palkokasvien vuodeksi nostaakseen esiin palkokasvien tuottamia hyötyjä. Palkokasvien siemenet sijaitsevat paloissa, mistä juontuu niiden nimikin. Palkokasveihin kuuluvat muun muassa herneet, pavut ja linssit sekä apilat. Mikä on palkokasvien erityisominaisuus? a) Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän typpeä juurinystyröidensä bakteerien avulla b) Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän happea juurinystyröidensä bakteerien avulla c) Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän fosforia juurinystyröidensä bakteerien avulla 2. Sitra on arvioinut, että nykyistä paremmin toimiva ravinteiden kierrätys toisi Suomelle vuosittain lisähyötyä noin puolen miljardin euron arvosta. Tähän summaan sisältyvät mm. härkäpavut tuontisoijan korvaajana ja lannan käyttö kierrätyslannoitteena. Kuinka paljon ravinteikasta lantaa syntyy Suomessa vuosittain? a) tuhatta kuutiota b) miljoonaa kuutiota c) miljoonaa kuutiota 3. Ilmastoviisasta lannoittamista on käyttää ravinteet tehokkaasti niin, että ne päätyvät kasvien käyttöön. Vesistöihin huuhtoutuvat ja ilmakehään haihtuvat ravinteet menevät yhteiskunnan ravinnekierrosta hukkaan. Pelloilta vesistöihin päätyvästä ravinnekuormituksesta muodostuu kasvukauden ulkopuolella a) noin 7 prosenttia b) noin 17 prosenttia c) noin 70 prosenttia Vastaajan tiedot: Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Sähköposti: sähköpostiosoitteeni saa liittää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hankkeen sähköpostilistalle (uutiskirje maaseudun ilmastotoimista ja hankkeen tapahtumista noin neljä kertaa vuodessa) sähköpostiosoitteeni saa liittää Luonnonvarakeskuksen Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen sähköpostilistalle (uutiskirje ravinteiden kierrätyksen edistämisestä noin kolme kertaa vuodessa) Tietovisan tarjoavat Luonnonvarakeskuksen hankkeet Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön ja Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle.

88 Etusivu - intra.luke.fi 1 / :43 Käyttöohjeet Kirjaudu sisään Hae Etusivu Luke Henkilöstö Tutkimus ja asiakkuus Tilastot Viestintä ja markkinointi Palvelut Luke muutoksessa «Takaisin Yhteistyöllä entistä syvällisempää ilmastotietoa Ilmastonmuutostietoa maaseudulle välittänyt Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -hanke saa jatkoa. Vuoden alussa käynnistyvän VILMA-hankkeen tav ilmastoviisaita ratkaisuja, joita jalostetaan käytäntöön yhteistyössä tutkijoiden ja viljelijöiden kanssa. Valtakunnallinen hanke sai lokakuussa Manner-Suome kehittämisohjelmasta euron rahoituksen vuosille Hankkeessa ilmastotyötä tehdään maaseudun tarpeista lähtien. Se voi tarkoittaa joko ilmastonmuutosta hillitseviä tai siihen sopeutumaan auttavia ratkaisuj viljelijöiden ilmastonmuutostietoa sekä laajentaa sitä huomioimalla myös esimerkiksi metsät osana hanketta. Lisäksi pyritään välittämään tietoa eri alueiden oppimaan jo tehdyistä ratkaisuista. - Pyrimme entistä tiiviimpään vuorovaikutukseen viljelijöiden kanssa. Tavoitteenamme on lisäksi koota hankkeen alussa pilottitilojen joukko, joka käytännös oman tilansa toimintaa, kertoo tutkija Riitta Savikko. Tietoa tutkimuksen ratkaisuista välitetään työpajoissa, verkossa ja sosiaalisessa mediassa. VILMAa edeltäneen ILMASE-hankkeen työryhmälle myönnettiin 2015 tunnustus Mikkelin Tiedepäivillä. Palkittu tiimi eli Sari Himanen, Riitta Savikko, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen työskentelevät yhdessä myös Tieteenkesyttäjä-palkintoa vastaanottamassa vasemmalta Sari Himanen, Riitta Savikko, Karoliina Rimhanen, Hanna Mäkinen. Kuva: Kati Hoffren VILMA tarjoaa yhteistyömahdollisuutta myös tutkijoille Riitta Savikko ja Sari Himanen kutsuvat hankkeeseen mukaan lukelaisia tutkijoita, joiden tutkimus sivuaa maaseudun ilmastoasioita. Tavoitteena on välittää tutkimusten tuloksia viljelijöille. - Hankkeemme työpajat ja verkkosivut antavat alustan, jonka avulla tutkijat pääsevät vuorovaikutukseen viljelijöiden ja muiden alojen tutkijoiden kanssa, Sa Hankkeeseen suunnitellaan myös kolmea teemaryhmää. Yksi keskittyy tuotantovarmuuden parantamiseen, toinen maan kasvukunnon edistämiseen ja kolm energiaomavaraisuutta. Himanen ja Savikko toivovat löytävänsä näihin osallistujia myös Lukesta. - Teemaryhmät ovat ideointi- ja keskustelutiimejä, joissa kehitetään yhdessä ilmastoviisautta, pohditaan mistä tarvittaisiin lisätietoja ja mitkä asiat tuodaan t kertoo. Vuonna 2014 päättyneessä ILMASE-hankkeessa mukana olleet viljelijät olivat kiinnostuneita ilmastoviisaista ratkaisuista ja konkreettisista mahdollisuuksis toimintatapojaan. Hankkeessa järjestettiin kaikkiaan 12 työpajaa ympäri Suomen. Työpajoihin osallistui 120 eri viljelijää. Tutkijat, neuvojat, viranhaltijat ja op työpajaosallistujia oli noin 300. VILMA-hankkeen kaikille avoin kick off on tarkoitus pitää kevään aikana. VILMA-hankkeeseen tullaan kutsumaan lukelaisia mukaan teemaryhmiin keväällä ja työpaja-alustajiksi ja osallistujiksi koko hankkeen ajan. Jos kiinnostuit ottaa yhteyttä Riittaan. Kirjoittaja Hanna Ikäheimo Työkalut ekirjasto HR-työpöytä Jukuri-julkaisurekisteri Julkaisuilmoitus-lomake M2 - matkanhallinta M2 - matkanhallinta (Virtu) Rondo-laskujenhallinta Ryhmätyötilat (Vyvi) Tutkimustietovarannot RADAR - tutkimusaineistot FOTO - media-aineistot KTJ - maastotiedon hallinta DataPuu - metsädatapalvelu Riistakolmiot.fi Vanhat intrat Yhteystiedot Puhelinnumero Toimipaikat Yksiköiden joh Yksiköiden sivu Luonnonvarat Vihreä teknolo

89 Etusivu - intra.luke.fi 2 / :43 Skillhive-parvityökalu Luke Research -asiantuntijarekisteri (SoleCRIS) SolePRO-projektienhallinta SoleTM-työajan hallinta Videoneuvottelut Videokanava (sisäinen) VIRTA-asianhallinta Virta Deli -dokumenttienhallinta Webmail - owa.luke.fi RedFox-sanakirja mttinfo.mtt.fi mesi.in.metla.fi intra.rktl.fi Luke somessa Facebook LinkedIn SlideShare Twitter Youtube Uudet liiketoimintamahdollisuudet Talous ja yhteiskunta Tilastopalvelut Sisäiset asiantuntijapalvelut

90

91

92

93

94

95

96 Liite 31. Peltohavaintopäivä esillä paikallislehdissä Mikkelissä

97

98

99