RIITTÄÄKÖ KÄSIEN HOITO? LÄHETYSTYÖNTEKIJÖIDEN JAKSAMINEN AIDSIN VARJOSSA

Transkriptio

1 RIITTÄÄKÖ KÄSIEN HOITO? LÄHETYSTYÖNTEKIJÖIDEN JAKSAMINEN AIDSIN VARJOSSA Iiris Kontra ja Heikki Korhonen Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / PIEKSÄMÄEN YKSIKKÖ Iiris Kontra ja Heikki Korhonen Riittääkö käsien hoito? Lähetystyöntekijöiden jaksaminen aidsin varjossa Pieksämäki, syksy s. 2 liitettä Opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, kuinka lähetystyöntekijä kohtaa aidsiin liittyvän pelon ja ahdistuksen, sekä sitä, mitkä tekijät motivoivat ja auttavat jaksamaan työssä silloinkin kun tilanne näyttää toivottomalta. Tärkeimpänä tutkimusmateriaalina oli 19 Suomen Lähetysseuran palveluksessa Botswanassa olleelle lähetystyöntekijälle lähetetty kyselykaavake. Kyselyyn vastasi 13 lähetystyöntekijää. Sen lisäksi haastateltiin kahta Botswanassa työskennellyttä lähetystyöntekijää. Teoreettisen taustatiedon lähteinä käytettiin mm. kirjallisuutta, TV-dokumentteja, artikkeleita sekä suomalaisista että botswanalaisista lehdistä sekä esimerkiksi YK:n ja Botswanan hallituksen tilastoja. Tutkimuksessa ilmeni, että vaikka aids-tilannetta ei juurikaan huomioida lähetyskursseilla, Suomen Lähetysseura on tukenut Botswanassa työskennelleiden lähetystyöntekijöiden kouluttautumista aids-kysymyksissä. Aids-tilanteen kohtaamiseen lähetystyöntekijät saavat tukea toisiltaan sekä kansallisilta työtovereiltaan. Tärkeänä pidettiin myös yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiin ja ystäviin. Olisi kuitenkin tärkeää saada työalueella olevien lähetystyöntekijöiden työnohjausasiat kuntoon työssä jaksamisen edistämiseksi ja työuupumuksen ehkäisemiseksi. Niin tärkeää kuin työtovereiden ja ystävien antama tuki onkin, se ei kuitenkaan voi korvata ammattimaista ja systemaattista työnohjausta. Lähetystyöntekijöiden kannalta olisi myös ensiarvoisen tärkeää löytää tavat, joilla kansallisten työntekijöiden joukko saataisiin täysipainoisesti mukaan aidsin vastaiseen taisteluun. Kristillisen vakaumuksen antama toivo värittää lähes kaikkien kyselyyn osallistuneiden ajattelua. Synkeältä vaikuttavan aids-tilanteen keskellä työskentely ei luo toivottomuutta, eikä työn koeta olevan hyödytöntä. Asiasanat: lähetystyöntekijät, AIDS, Botswana Säilytyspaikka: DIAK Pieksämäen yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC PIEKSÄMÄKI TRAINING UNIT Kontra, Iiris and Korhonen, Heikki How do missionaries cope while working in the shadow of AIDS? Pieksämäki pages 2 appendices The purpose of this study was to find out how the Finnish Missionaries working in Botswana deal with the fears and anxiety caused by the AIDS situation in the country and also, how they manage to stay motivated in their work while many of their congregants, students, acquaintances and even colleagues get infected with HIV and in the end, die of AIDS. The research was conducted by sending a questionnaire to 19 missionaries who either were in Botswana at the moment or had returned to Finland less than two years prior to this study. Two missionaries were also interviewed. The theoretical background information was gathered e.g. from various newspapers (both Finnish and Setswana papers), TV-documents, statistics from UN and Botswana Government etc. The results of the study revealed that although the HIV / AIDS situation in Botswana has quite an impact on the work of the missionaries it is not taken into account in the missionary training. On the other hand Finnish Evangelical Lutheran Mission has been very supportive towards the missionaries when they have applied for HIV / AIDS training in Botswana. However, there is no professional counselling available for them and although the missionaries say they can talk about the difficult and burdening matters with their colleagues and friends, professional and well organized counselling would surely be more than needed. In spite of all the sickness and death brought by AIDS the missionaries find hope and strength in their Christian faith. There is an eternal perspective in the midst of all the suffering. Keywords: Missionaries, AIDS, Botswana The study is deposited at Diaconia Polytechnic Pieksämäki Training Unit Library

4 1 JOHDANTO Botswana (liite 1), aids ja lähetystyö valikoituivat opinnäytetyömme aiheeksi kuin itsestään. Nuo kolme asiaa ovat kaikki olleet vahvasti mukana elämässämme, tavalla tai toisella. Asuimme, elimme ja teimme työtä Botswanassa vuosina Olimme siellä Suomen Lähetysseuran lähettäminä lähetystyöntekijöinä Botswanan evankelisluterilaisessa kirkossa (Evangelical Lutheran Church in Botswana, ELCB). Nyt, kolmen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, suunnittelemme paluuta eteläiseen Afrikkaan ensi vuonna jos Luoja suo. Onpa maa sitten Botswana tai joku muu, aids tulee varmasti olemaan osa työtä tai elämää. Sitä ei voi paeta eikä silmiään voi sulkea todellisuudelta. Vaikka emme olekaan olleet terveydenhoitotyössä, emmekä näin ollen kohtaa hiv-positiivisia ihmisiä tai aids-potilaita hoitotilanteissa, tapaamme heitä työtovereina, seurakuntalaisina, naapureina ja tuttavina. Toivomme, että kun opinnäytetyössämme paneudumme aiheeseen, ja mietimme erityisesti lähetystyöntekijän roolia ja jaksamista, se auttaa meitäkin sitten kun olemme taas itse paikan päällä. Edellä mainitun lisäksi uskomme, että tästä tutkimuksesta on hyötyä lähetystyöntekijöiden perehdyttämisessä aids-kysymyksiin niin täällä Suomessa kuin Botswanassakin. Toivomme myös, että tässä tutkimuksessa esiintulleita asioita voidaan hyödyntää lähetystyöntekijöiden työolosuhteiden parantamisessa.

5 Aidsista puhuttiin jo 80-luvun puolivälissä, kun menimme Botswanaan, mutta vasta muutamaa vuotta myöhemmin siitä alettiin todella huolestua ja se alkoi näkyä jokapäiväisessä elämässä. Valistuskampanjat, varoituskyltit katujen varsilla, lehtijutut, seminaarit, toritapahtumat jne pitivät asian jatkuvasti mielessä. Varsinaiseksi tutkimusongelmaksi olemme rajanneet kysymyksen lähetystyöntekijän jaksamisesta. Omien ja lähettitovereidemme kokemusten pohjalta tiedämme, kuinka varsinkin väsymyksen iskiessä työn mielekkyys ja työmotivaatio helposti katoavat. Silloin alkaa miettiä, kannattaako työ, onko siinä mitään järkeä? Jos enemmän kuin joka kolmas aikuinen on hiv-positiivinen, miksi koulutan, miksi opetan, miksi teen mitään kaikki kuolevat kuitenkin eikä työstäni ole mitään hyötyä. Tarkoituksemme on selvittää, millä tavalla lähetystyöntekijä kohtaa aidsiin liittyvän pelon ja ahdistuksen, sekä mitkä tekijät motivoivat jatkamaan työtä synkkienkin ennusteiden valossa. Haluamme selvittää, mikä saa lähetystyöntekijän kaikesta huolimatta jaksamaan työssään - ja jopa palaamaan kentälle yhä uudelleen vaikka hän hyvin tietää, millainen tilanne siellä odottaa. Emme ole löytäneet yhtään tutkimusta, jossa olisi selvitetty lähetystyöntekijöiden tai muiden kehitysmaissa työskentelevien ihmisten jaksamista silloin, kun hiv / aids on yksi suurimmista ko. maan ongelmista.

6 2 AIDSIN ALKUPERÄ 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Yhdysvalloissa liikkui huhu epätavallisesta oireyhtymästä, jota tavattiin länsirannikon homoseksuaaleilla. Taudin syyksi arveltiin aluksi nuuskan tavoin käytettävää ainetta, jonka tarkoituksena oli lisätä seksuaalista kiihottumista. Aineen käytön arveltiin johtavan immuunijärjestelmän vaurioitumiseen. Useat tutkijat esittivät arveluja, että oireyhtymää sairastavilla ihmisillä immuunipuolustus ei pystynyt estämään sytomegalo-nimisen viruksen lisääntymistä ja sen aiheuttamia oireita. Hyvin varhaisessa vaiheessa esitettiin, että kysymyksessä on tarttuva tauti. Yhdysvaltojen tartuntatautitilannetta tarkkaileva laitos, Centers for Disease Control (Atlanta, Georgia), kuvasi heinäkuussa 1981 ensimmäistä kertaa tautia aidsiksi. (Leinikki, Löytönen 1993, ) Hiv epidemian esiintymisen alkuvuosina esiintyi useita kilpailevia teorioita siitä, mistä virus on lähtöisin, sekä siitä, miten se on siirtynyt ihmiseen. Käsitys hiviruksen maantieteellisestä alkuperästä näytti vaihtelevan sen mukaan, mistä maanosasta asiaa katsottiin. Viruksen alkuperää tarjottiin eri puolille maapalloa, kunhan se vain oli jokin muu kuin oma maa. (Leinikki, Löytönen 1993, 23.) Tutkimus on osoittanut, että hi-virus on mitä todennäköisimmin siirtynyt ihmiseen kolmen apinalajin kautta. Hi-viruksen lähtöalueeksi on tutkimuksessa pystytty osoittamaan Itä-Afrikka. (Leinikki, Löytönen 1993, 23.)

7 Hi-viruksen alkuperään liittyen on myös esitetty teoria, jonka mukaan Afrikassa kokeilukäytössa 1950-luvulla ollut suun kautta otettava poliorokote oli mahdollisesti valmistettu simpanssien kudoksesta. Tämä kudos sisälsi viruksen, joka oli aidsin varhainen edeltäjä. Rokotetta annettiin miljoonille ihmisille vuosina nykyisten Ruandan, Kongon ja Burundin alueella. Edellä oleva väite perustuu laajaan 1990 alkaneeseen tutkimukseen, jonka pohjalta on todettavissa sekä ajallinen että maantieteellinen yhteys poliorokotteen testaamisen ja ensimmäisten aids-tapausten välillä. (Hooper 1999, , Aidsin aiheuttajaksi väitetään poliorokotetta 1999) Aids-epidemia ilmaantui lähes samanaikaisesti 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa niin Yhdysvalloissa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Karibian alueella kuin Euroopassakin. Zairessa nykyisessä Kongossa immuunikatoon sopivat oireet lisääntyivät huolestuttavasti vuonna Lounais-Ugandassa uusi vitsaus tunnettiin tuolloin nimellä "slim disease". (Stålström 1987, 13.) Vuoden 1983 alkupuolella Lusakassa, Sambiassa, työskennellyt lääkäri, Anne Bayley, tunnisti potilaissaan aidsin oireet. Itse asiassa hän oli nähnyt jo 1978 alkaen useita potilaita, joilla oli ollut samanlaisia oireita. (Hooper 1999, 89.) Hi-viruksen tapaisia viruksia esiintyy monilla eläinlajeilla, kuten kissoilla, lehmillä, hevosilla ja lampailla. Tutkimus on paljastanut, että hi-viruksella on läheisiä sukulaisia apinoilla esiintyvien virusten kanssa. Mielenkiintoista, mutta vaikeasti selvitettävää on se, että geneettinen analyysi osoittaa hi-viruksen siirtyneen eri apinalajeista ihmiseen useita kertoja. Jossakin vaiheessa virus on muuttunut

8 ihmiselle tautia aiheuttavaksi. Hi-viruksen ilmaantumisen ja varhaisen leviämisen yksityiskohdat ovat mielenkiintoisia siksi, että niistä on voitu saada viitteitä epidemian kehityksestä. Viruksessa esiintyvää muuntelutaipumusta tutkimalla on voitu selvittää hi-viruksen sopeutumista uuteen isäntälajiinsa. Hiv-infektion edetessä ihmisen elimistössä syntyy koko ajan uusia viruksen muunnoksia. Näyttää myös siltä, että välillä viruksesta syntyy keskimääräistä hyökkäävämpiä muunnoksia. (Leinikki, Löytönen 1993, )

9 3 HIV-IMMUUNIKATOVIRUS 3.1 Virukset taudin aiheuttajina Muilla taudin aiheuttajilla, kuten bakteereilla tai sienillä, ei välttämättä ole samoja ominaispiirteitä kuin viruksilla. Virukset ovat riippuvaisia isäntäsolustaan ja solun ulkopuolella ne ovat elottomia kappaleita. Päästyään isäntäsolun sisälle ne alkavat elää ja lisääntyä. Virukset pystyvät myös tarttumaan ja tunkeutumaan elävään soluun. Tunkeuduttuaan soluun virus liittyy osaksi isäntäsolun perimää ja näin virus voi käyttää lisääntymiseensä isäntäsoluaan. Solun jakautuessa kaikki muodostuvat solut ovat infektoituneita, ja siinä vaiheessa kun virus on päässyt osaksi solun perimää, ei virusta enää kyetä poistamaan solusta, vaan aikanaan infektoitunut solu kuolee. (Korte, Mäkinen, Teräs 1993, 17.) Hiv-infektion etenemisnopeutta ja sen aiheuttamia oireita on vaikea ennustaa. Joillakin hiv-positiivisilla tauti ei ole vuodessa ilmeisesti edennyt lainkaan. Länsimaissa tilastollinen keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä tartuntahetkestä on noin 12 vuotta ja aids-vaiheeseen siirtymisen jälkeen 2½ vuotta. Nämä ajat pitenevät koko ajan. (Positiiviset ry. 2001, c) 3.2 Hi-viruksen tartuntatavat Useisiin muihin viruksiin verrattuna hiv ei ole herkästi tarttuva (Leinikki, Löytönen, 1993, 35). Käytännössä tartunta voi tapahtua silloin kun ihminen joutuu

10 suoraan tekemisiin hi-virusta sisältävän veren tai kehon nesteen kanssa. Tämä voi tapahtua limakalvojen tai rikkoutuneen ihon läpi tai verensiirrossa. (Positiiviset ry. 2001, c) Veritartunta on mahdollinen infektoituneen veren tai verituotteen välityksellä sekä infektoituneella verellä kontaminoitujen ruiskujen, neulojen tai muiden terävien esineiden välityksellä. Työtapaturmissa tai onnettomuuksissa tartunnan riski on erittäin pieni. Infektoituneen eritteen roiskuessa iholle tai limakalvoille tartuntariski on vieläkin pienempi. (Korte, ym. 1993, 25.) Hiv-tartunnan saamiseksi seksikontaktissa täytyy viruksen kulkeutua tartunnankantajasta toisen henkilön elimistöön. Hi-virus ei pääse terveen ihon läpi, mutta ehjäkään limakalvo ei pysty torjumaan tartuntaa. (Leinikki, Löytönen 1993, ) Hiv voi myös siirtyä äidin elimistöstä lapseen raskauden, synnytyksen tai imettämisen yhteydessä. Tartuntariski vaihtelee kuitenkin eri tutkimusten mukaan jopa %. (Korte, ym. 1993, 25.) Hiv-tartuntoja ei ole todettu sosiaalisessa kanssakäymisessä työpaikoilla tai kouluissa. Tartuntoja ei myöskään ole raportoitu tapahtuneen yskimisen, aivastelun, kättelyn, halaamisen tai koskettamisen välityksellä. Tartuntoja ei myöskään ole havaittu tapahtuneen ruokailuvälineiden, vaatteiden, ruuan, juoman tai hyönteisten välityksellä. Yleisten käymälöiden, uimahallien tai vaikkapa puhelimien välityksellä hivin ei myöskään ole todettu leviävän. (Korte, ym. 1993, 25.)

11 3.3 HIV-infektion vaiheet HIV-infektion kehitys jaetaan seuraaviin vaiheisiin: ensitauti eli primaaritauti, oireeton vaihe, LAS (Lymph Adenopathy Syndrome, Imusolmukesuurentumavaihe), ARC (AIDS Related Complex, Esi-AIDS) sekä AIDS (Acquired Immuno Deficiency Syndrome). Aidsia ei siis ole kaikilla hiv-positiivisilla, vaan ainoastaan niillä, joiden tauti on edennyt tietyin perustein määriteltyyn aids-vaiheeseen. Henkilö ei voi olla yhdellä kertaa useammassa vaiheessa. Välillä infektion eteneminen näyttää lähes pysähtyvän, kun taas toisinaan tauti etenee hyppäyksittäin. Hiv-positiivinen ei välttämättä käy läpi kaikkia vaiheita. Vaikka vaiheet onkin määritelty täsmällisesti, niiden väliset rajat ovat käytännössä häilyviä. Eri vaiheille ei ole olemassa tarkkoja kestoaikoja, joten tartunnan saaneen ei kannata laskeskella seuraavaan vaiheeseen siirtymisen ajankohtaa. (Positiiviset ry. 2001, c)

12 4 AIDSIN ESIINTYMINEN ERI PUOLILLA MAAILMAA 4.1 Maailman aids-tilanne Hiv on levinyt maailmassa huomattavasti suuremmalla vauhdilla kuin mitä osattiin ennustaa 1990-luvun alussa. UNAIDS:n ja WHO:n antamien arvioiden mukaan vuoden 2000 lopussa maailmassa oli 36,1 miljoonaa ihmistä, jotka ovat hivin kantajia tai sairastavat aidsia. Tämä on 50 % enemmän kuin mitä WHO:n ennusteet kertoivat (UNAIDS 2000, a, 4.) YK:n tilastojen mukaan 34,7 miljoonaa aikuista, joista 16,4 miljoonaa on naisia, ja 1,4 miljoonaa alle 15 vuotiasta lasta on saanut hiv-tartunnan. Aidsiin on kuollut vuoden 2000 loppuun mennessä 3 miljoonaa ihmistä. (UNAIDS 2000, a, 3.) Hiv / aids on erityisesti kehitysmaiden ongelma: 95 % hiv -tartunnan saaneista elää kehityismaissa. Noin puolet ihmisistä on alle 25 vuoden ikäisiä saadessaan hiv-tartunnan ja suurin osa heistä kuolee noin kymmenen vuoden kuluessa tartunnan saamisesta. Köyhyys, heikot terveydenhuollon mahdollisuudet sekä puutteelliset voimavarat taudin ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi aiheuttavat sen, että aidsiin sairastuneiden ja kuolleiden määrä tulee nousemaan. (ILO 2000, 4.) Tämän hetkisellä vauhdilla aids on tappajana saavuttamassa 1300-luvulla raivonneen mustan surman (25 milj. kuollutta), ja se on jo saavuttanut ensimmäisen maailmansodan jälkeen levinneen espanjantautina tunnetun influenssan, joka jätti jälkeensä 20 miljoonaa kuollutta. Länsimaissa ja joissakin osissa Ete-

13 lä-amerikkaa taudin leviäminen on hidastunut tehokkaiden valistus- ja tiedotusohjelmien ansiosta. Afrikassa, Karibialla ja Kaakkois-Aasiassa tartuntojen määrä on kuitenkin kasvussa. Maailmassa on jo 16 maata, joissa joka kymmenes vuotias on hiv-positiivinen. (Mannila 2000, C 1.) Aidsiin liittyvät kysymykset ovat saaneet eri puolilla maailmaa erilaisia muotoja. Joillakin alueilla hiv on levinnyt nopeasti koko väestöön, kun taas toisilla alueilla vain jotkin tietyt väestönosat ovat olleet hiv-tartunnoille erityisen alttiita. Tällaisia erityisryhmiä ovat olleet prostituoidut ja heidän asiakkaansa, homoseksuaalit tai huumeiden käyttäjät. (ILO 2000, 5-6.) Kaikkialla maailmassa Saharan etelänpuolista Afrikkaa lukuunottamatta hiv-tartuntatilastojen johdossa ovat miehet. Arvioidaan, että vuoden 2000 aikana 2,5 miljoonaa ns. seksuaalisesti aktiivisessa ikäluokassa (15-49 vuotta) olevaa miestä sai hiv-tartunnan. Miesten käyttäytyminen vaikuttaa oleellisesti myös siihen, missä mittakaavassa naiset joutuvat alttiiksi hiv-tarunnalle. Erityisesti monissa kehitysmaissa naisilla on edelleen vähän sananvaltaa siihen, missä ja millä tavalla seksiä harrastetaan. (UNAIDS 2000, a, 4.) Vuonna 2000 tartuntojen määrä on näyttänyt hieman laskevan tai pysähtyvän - ensimmäistä kertaa sitten hi-viruksen ensiesiintymisen. Vuoden 2000 loppuun mennessä tartunnan oli saanut 3,8 miljoonaa ihmistä kun vuoden 1999 lopussa tartuntojen määrä liikkui 4,0 miljoonassa. Liian toivorikkaita näkymiä taudin leviämisen suhteen on kuitenkin varottava. On mahdollista, että suhteellisen pientä tartuntojen kokonaismäärää osoittavien maiden, esimerkiksi Nigerian, to-

14 delliset luvut tulevat esiin pienellä viiveellä. Selviä merkkejä taudin voittamisesta on kuitenkin nähtävissä. Joissakin maissa hiv -tartunta on jo koskettanut niin suurta osaa seksuaalisesti aktiivisesta väestöstä, että tämän ryhmän ulkopuolella on yhä vähemmän ihmisiä, jotka voisivat saada tartunnan. Samanaikaisesti menestyksekkäät aids-kampanjat ovat alkaneet tuottaa tulosta joissakin maissa. Näin erityisesti Ugandassa, jossa kansallisella tasolla tartuntojen määrä on lähtenyt laskuun. (UNAIDS 2000, a, 4.) Teollisuusmaiden kohdalla uusien tartuntojen luvut ovat joko pysähtyneet tai jopa lievässä laskussa. Vuoden 2000 aikana arvioitiin Länsi-Euroopassa aikuisen ja lapsen saaneen hiv-tartunnan. Saman vuoden aikana Pohjois-Amerikassa arvioitiin ihmisen saaneen tartunnan. (UNAIDS 2000, a, 9.) 4.2 Suomen hiv ja aids tilanne Ensimmäiset hiv-tartunnat todettiin Suomessa 1980-luvulla ja ensimmäiset aidsiin sairastumiset (Korte ym. 1993, 9.) Hi-viruksen leviäminen Suomeen alkoi kuitenkin todennäköisesti jo 70-luvun lopulla. Lähes kaikki tämän vaiheen tartunnat saatiin ulkomailta ja pääkaupunkiseutu muodostui varsin pian valtakunnalliseksi epidemiakeskukseksi. (Leinikki, Löytönen 1993, 29.) Alkuaikoina Helsingissä toimineet sairaalat, Auroran sairaalaa lukuunottamatta, kieltäytyivät ottamasta vastaan potilaita, joiden oli todettu saaneen hivtartunnan. Henkilökunta pelkäsi aids-potilaita. Auroran sairaalan tehtäviin kuu-

15 lui ottaa vastaan mitä tahansa vaarallista tautia kantavia potilaita, esimerkiksi Ebola-kuumetta sairastavia. (Positiiviset ry. 2001, d) Vuoden 1980 alusta aina helmikuun 23. päivään 2001 mennessä Suomessa oli tilastoitu kaikkiaan 1253 hiv-infektiotapausta. Erityisesti merkille pantavaa on se, että Suomessa viimeisten vuosien aikana hiv-tartunta on saatu useimmiten suonensisäisten huumeiden käytön seurauksena. Aids-vaiheessa olevia potilaita maassamme on 326. (Kansanterveyslaitos 2001) Toisin kuin kehitysmaissa, Suomessa hiv ja aids -potilaiden ei tarvitse surra lääkkeiden huonoa saatavuutta tai niiden korkeita hintoja. Ne ovat olleet alusta alkaen maksuttomia potilaille, vaikkakin sairaaloiden taloudessa ne ovat tietysti näkyneet. Suomen aids-politiikan onnistumisen merkkinä on pidetty sitä tosiasiaa, että maamme hiv-epidemia on länsimaiden pienin. (Positiiviset ry. 2001, a) 4.3 Hiv ja aids -tilanne Botswanassa ja koko eteläisessä Afrikassa Maailmassa arvioidaan olevan 36.1 miljoonaa aidsia aiheuttavan hiv-tartunnan saanutta ihmistä. Heistä yli kaksi kolmasosaa eli 25.3 miljoonaa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Hiv-tartuntojen määrä kasvaa nopeimmin maailmassa Etelä-Afrikassa. (UNAIDS 2000, 3.) Botswana taas johtaa tartuntojen määrässä suhteessa väkilukuun. Asukkaita ei ole kuin 1.5 miljoonaa, mutta vuotiaista aikuisista yli kolmasosa, 35.8%, on hi-viruksen kantajia (UNAIDS

16 2000 Update, 3.) Joillakin alueilla esimerkiksi raskaana olevista naisista puolet on hiv-positiivisia (Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2000, 49). Saharan eteläpuolisen Afrikan hiv / aids tilanne poikkeaa muun maailman tilanteesta siinä, että siellä valtaosa tartunnan saaneista on naisia. Esimerkiksi Zimbabwessa nuorten naisten tartuntoja on viisi kertaa enemmän kuin samanikäisten poikien. Naisilla on hyvin vähän keinoja, joilla he voivat suojella itseään miesvaltaisessa yhteiskunnassa. (Merikallio 2000, 50.) Etelä-Afrikassa, Sowetossa, asuva Fila, kahden lapsen yksinhuoltaja, hiv-positiivinen nainen, kertoo: Minä tiesin aidsista jo aikaisemmin ja kerroin siitä myös miehelleni. Mutta miehet eivät ymmärrä. Hän oli muiden kanssa, ilman kondomia. Olisiko hän pyynnöstä käyttänyt kondomia? -Hän ei halunnut. Filan mies on jo kuollut aidsiin. (Reiko 1999)

17 5 AIDS-POTILAAN KAKSI MAAILMAA 5.1 Länsimainen näkökulma Vaikka HIV-positiivinen henkilö voi elää pitkään oireettomana ja infektio saattaa edetä hitaasti, on tartunta pysyvä ja sopeutuminen siihen on tärkeää. Onnistunut sopeutuminen on usein yhteydessä vahvaan minäkuvaan, hyviin ihmissuhteisiin ja realistisiin elämänodotuksiin. Myös luottamus saatavilla olevaan hoitoon sekä tyydytystä antava työ tai muu toiminta vaikuttavat sopeutumiseen. Tartunnan saanut hyväksyy sairautensa paremmin, jos hän voi riittävästi purkaa ahdistustaan, suruaan ja avuttomuuttaan vakavan sairauden ja mahdollisesti syrjivän yhteiskunnan edessä. (Korte, ym. 1993, 74.) HIV-tarunnan saaneen kanssa tulee puhua itse sairaudesta, sen aiheuttamasta epämukavuudesta, pelon, yksinäisyyden, vihan, tuskan ja kuolemanpelon tunteista, sairauden vaikutuksesta läheisiin sekä fyysisen olemuksen mahdollisesta muuttumisesta. Läheistensä kanssa asioita käsitellessään niin tartunnan saanut kuin hänen läheisensäkin eivät voi välttyä henkisiltä kivuilta ja voimakkailta tunteilta. Avoin asioiden selvittely voi selkiyttää omia arvoja ja rajoja. (Korte, ym. 1993, 74.) Suomessa, ja länsimaissa yleensäkin, hiv-tartunnan saanut potilas voi olla melko varma siitä, että hän saa asianmukaista tukea ja hoitoa sairautensa aikana. Paranemista täälläkään ei voida luvata, mutta hiv-tartunta ei merkitse välitöntä kuolemaantuomiota. Henkistä tukea hiv-tartunnan saaneelle, hänen

18 omaisillensa ja läheisillensä antavat esimerkiksi Aids-tukikeskus, Suomen Punainen Risti ja Suomen evankelisluterilainen kirkko. Niiden lisäksi ammatillista tukea voi saada terveyskeskuksista, mielenterveystoimistoista ja yksityisiltä lääkäriasemilta. (Positiiviset ry. 2001, a) Hiv-potilaan hoidon perusperiaate Suomessa on, että potilas voi olla kotona ja työelämässä niin paljon kuin mahdollista. Potilaan perusseuranta ja hoito tapahtuvat ensisijaisesti poliklinikalla. (Positiiviset ry. 2001, b) Sairaalahoidon osuutta on pystytty vähentämään. (Positiiviset ry. 2001, a) 5.2 Afrikkalainen todellisuus Silminnäkijä ohjelmassa hiv-positiivinen Fila kertoo: Vain veljeni vaimo tietää taudista, kukaan muu ei tiedä. En halua kertoa siitä. Tätä tautia pelätään, siitä ei haluta puhua. Jos puhuu aidsista, ihmiset vaikenevat. (Reiko 1999) Boekie Khumalo on nuorehko mies, myös etelä-afrikkalainen. Hänkin on hivpositiivinen. Hän käy saamassa hoitoa sairaalassa ja palaa sitten kotiin, kunnes sairaus taas pahenee ja hänen on tultava takaisin. Minulla on lapsia. En tahdo heidän tietävän, että heidän isänsä kuoli aidsiin. Se ei ole hyvä. Koulussa pilkattaisiin, että isänne kuoli aidsiin. Se hämmentäisi poikia. Silti, viiden vuoden kuluttua kaikilla on sama ongelma. (Tiessalo 1999) Useimmat Filan ja Boekien kanssasisaret ja veljet ovat heitäkin huonommassa asemassa. Tauti tuo mukanaan köyhyyttä ja myös eristää sairastuneet sosiaalisesti, koska siitä ei puhuta. Kun perheen huoltaja saa tartunnan ja lopulta sai-

19 rastuu, tulot putoavat kun hän ei enää pysty käymään työssä. Rahaa kuitenkin kuluu hoitoon ja lääkkeisiin koko sairauden ajan (jos ei muuhun ole varaa, niin tavallisiin särkylääkkeisiin), ja hautajaiset vievät usein sitten sen vähän omaisuuden, mitä on jäljellä. Perhe, joka yhä useammin tarkoittaa vain orvoiksi jääneitä lapsia, jää pahimmillaan puille paljaille. (Sankari 2001, 9.) Varsinaisia hivin tai aidsin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä tai hoitoa ei ole useinkaan tarjolla ollenkaan, tai ne ovat niin kalliita, että niihin ei ole varaa. Teollistuneissa länsimaissa hiv-tartunnan saaneen on mahdollista käyttää kymmeniä tuhansia markkoja vuodessa taudin hoitoon, sillä usein lääkkeet korvataan kokonaan tai osittain yhteiskunnan varoista. Afrikassa näitä uusia yhdistelmälääkkeitä on saatavana vain harvoin valtioilla sen enempää kuin yksityisillä ihmisilläkään ei ole niihin varaa. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa Sambian: Kaikkien Sambian hiv-potilaiden lääkitseminen tulisi maksamaan yli 65 miljardia markkaa vuodessa, kun maa on varannut vuoden lääkemenoihin runsaat 65 miljoonaa. (Suominen 1998, D 2) Florence Mbidzo (38) on zimbabwelainen nainen, jonka mies kuoli aidsiin noin kymmenen vuotta sitten. Florence on itsekin hiv-positiivinen ja tietää, ettei elä enää pitkään. Hänellä on huollettavana oman lapsensa lisäksi kaksi siskonsa lasta. Hänen vanha äitinsä huolehtii lisäksi viidestä muusta lapsenlapsestaan. Florence on suvussa ainoa, joka saa rahapalkkaa. Kuolemaa en sure, mutta kuinka käy kaikkien näiden lasten sitten, kun minä kuolen? sanoo Florence. Myöhemmin hän jatkaa: Eläminen on niin paljon vaikeampaa kuin kuoleminen. (Merikallio 2000, 50.)

20 6 AIDS JA YHTEISKUNTA BOTSWANASSA 6.1 Yhteiskunnassa käytävä keskustelu aidsista Botswana Joulukuun 1. päivänä 1998 Maailman aids-päivänä Botswanassa julkaistussa aidsin vastaisen kampanjan lehdessä, Force for Change, on yläastetta käyvän Kagiso Kwelagoben piirros. Vauhdikkaan kuvan lisäksi siinä on paljon puhuva teksti: Aids, olet vaarallinen. Aids, en ole ulottuvillasi! En pidä sinusta! Juoksen sinua karkuun pelastaakseni elämäni! Väestön määrä vähenee sinun takiasi! Mitä tapahtuu maallemme?. (Kwelagobe 1998, 3.) Botswana on kautta aikojen ollut patriarkaalinen yhteiskunta, mutta siitä huolimatta valitettavan kauan on mennyt siihen, että päättäjät, jotka tekevät ratkaisuja aidsin vastaisesta taistelusta, ovat oivaltaneet tilanteen. Miesten huomioiminen näissä kampanjoissa on tavattoman tärkeää. Botswanassa, niin kuin monissa muissakin maissa, omaisuus on miesten hallussa, ja he kontrolloivat kaikkea elämää, mutta erityisesti taloutta. Tästä johtuen naiset ovat usein toimeentulonsa suhteen riippuvaisia miehistä. Miehet myös määräävät seksuaalisesta kanssakäymisestä. (Gaelesiwe 1999, 10.) Tästä huolimatta suurin osa aids-työtä tekevistä yhdistyksistä suuntaa kampanjansa naisille ja lapsille. Vaikka nainen näiden hankkeiden kautta oppiikin esimerkiksi, että yhdynnässä olisi syytä käyttää kondomia, asian sanominen miehelle saattaa johtaa vain selkäsaunaan. Terveysministeriön järjestämän Miehet, seksi ja aids projektin onkin tarkoitus suunnata aids-valistusta erityisesti miehille. (Gaelesiwe 1999, 10.)

21 Aids: Muuta seksuaalista käyttäyttymistäsi tai tuhoudu, kirjoittaa Botswanan hallituksen virallinen lehti, Daily News. Aids tulee pyyhkäisemään olemattomiin botswanalaiset, elleivät he muuta seksiin liityviä tapojaan sekä suhtautumistaan aidsiin, sanoi kolmipäiväisen aids-seminaarin avajaisissa puhunut Mogoditshanen alueen kansanedustaja George Kgoroba. Hän jatkoi vetoamalla nuorisoon, että he pidättäytyisivät liian aikaisista seksikontakteista ja sanoi, että ihmiset, jotka väittävät aidsin olevan kaiken kontrollin ulkopuolella, ovat väärässä. (Daily News 2000, 5.) Lehden sivuilta löytyy useita artikkeleita, joissa käsitellään maan aids-tilannetta. Yksi niistä harvoista, jotka ovat julkisesti myöntäneet olevansa hiv-positiivisia, on COCEPWA:n (Coping Centre for People Living with AIDS) palveluksessa työskentelevä Helen Ditsebe-Mhone. Koska suurin osa aidsia sairastavista ihmisistä kuolee kertomatta taudista kenellekään siihen liittyvän stigman takia, COCEPWA pyrkii rikkomaan tämän hiljaisuuden. (Daily News 2000, 4.) Lobatsen kaupungissa olevan koulun apulaisrehtori väittää keksineensä yhdistelmän, jonka avulla aids voidaan parantaa. Hoito perustuu itsetehdyn lääkkeen ja rukouksen yhdistelmään. (Nkala 2000, 3.) Botswanan pienen yliopiston professori, opettaja ja tutkija, ei tyrmää hoitomenetelmää. Professorin mukaan Afrikan tulee itse löytää hoito aidsiin. Hän sanoo, että afrikkalaiset keksinnöt jäävät usein turhaan ilman huomiota. Myös joidenkin kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen edustajat kommentoivat tätä aids-lääkettä, jonka on määrä parantaa potilas 20 minutissa. Joku sanoo, että väitetty aids-lääke on Jumalan pilkkaa, toisen kirkon edustaja taas on epäileväinen, mutta ei sulje pois lääkkeen mah-

22 dollista toimivuutta tai sitä, etteikö rukous voisi parantaa aids-potilasta. (Moroke 2000, 8.) Botswanan presidentti on julkisuudessa surrut Botswanan aids-tilannetta: Hiv / aids on hyvää vauhtia tekemässä tyhjäksi sen maassamme aikaansaadun positiivisen kehityksen, josta olemme olleet niin ylpeitä. (Daily News 2000, 1.) Lehdistössä käydään vilkasta keskustelua aidsista ja valtion toimenpiteistä sen suhteen. Botswana on tulossa historiansa pahimpaan terveydenhuollon kriisiin, johon on syynä hiv / aids. Tutkimukset ovat osoittaneet aidsin leviämisen ja köyhyyden välisen yhteyden, ja aidsin vastaiset strategiat epäonnistuvat, jos tätä yhteyttä ei oteta huomioon. Lääkkeet eivät voi koskaan olla ainoa ratkaisu taudin voittamiseksi. On kiinnitetty huomiota myös siihen, että valtion talousarviossa ei oteta huomioon aidsin vastaisia toimenpiteitä siinä mittakaavassa kun pitäisi. Talousarvio, jossa on sijaa puolustusmenoihin, taisteluun kuviteltua vihollista vastaan, mutta joka jättää huomioimatta taudin, joka tappaa varmasti, ei näytä olevan perusteellisesti harkittu. Hallituksen olisi aikoja sitten jo pitänyt julistaa aids ja sen lisääntyminen kansallisiksi kriiseiksi ja luoda tavat käydä agressiivisesti taisteluun näitä vastaan. (Gaelesiwe 1999, 10.) 6.2 Aids ja kehityksen näkymät Mmegin mukaan köyhyyden vähentämisen pitäisi olla kaiken aidsin vastaisen taistelun avainasia maissa, joiden vitsaukseksi aids on muodostunut. On todis-

23 tettu, että hiv-tartuntojen ja köyhyyden välillä on selvä sidonnaisuus. Missä on köyhyyttä, siellä myös hiv-tartunnat lisääntyvät. (Inverted priorities 1999, 10.) Teollisuusmaissa uudet aidslääkkeet ovat nostaneet satojen tuhansien hiv-potilaiden toiveita yhä useammista ja paremmista elinvuosista. Näissä maissa on varaa käyttää kymmeniä tuhansia markkoja vuodessa taudin hoitoon, ja usein lääkkeet korvataan joko osittain tai kokonaan. Kehitysmaissa ei moisesta tulevaisuudesta edes uskalleta unelmoida. Monille aids tuo köyhyyttä ja eristäytyneisyyttä. Potilas joutuu elämään vaatimattomassa savimajassa tai slummissa. Voi olla, että perhe tarjoaa sairastuneelle isälle, äidille, veljelle tai sisarelle minimitoimeentulon. (Suominen 1998, D 2) Jokaisen hiv- tai aids-potilaan henkilökohtaisen kärsimyksen lisäksi epidemia ravistelee kokonaisia yhteisöjä aiheuttaen pahimmillaan vuosikymmenien taantumisen mm. terveyskysymyksiä koskevassa kehityksessä. Maissa, joissa hivepidemia on pahin, yhteiskunnan palvelujen rapautuminen, työttömyyden nousu ja yleinen köyhyyden lisääntyminen ovat ongelmana jo muutenkin, ja lisääntyvät kuolemantapaukset ja sairastumiset voivat osaltaan vielä kasvattaa niitä. (UNAIDS 2000, a, 12.) Toisaalta hallitukset, yritykset, perheet ja yhteisöt ovat ainakin jossakin määrin sopeutumassa tilanteeseen epidemian levitessä. Tämä osoittaa toivoa herättävää kykyä kaikkialla Afrikassa nousta vastaamaan haasteisiin silloin, kun tilanne tuntuu ylivoimaiselta. Joka tapauksessa aidsin mukanaan tuoma kehityksen hidastuminen ei vaikuta vain yhteisöjen tai yksilöiden kykyyn auttaa niitä, joita

24 aids tavalla tai toisella koskee, mutta se myös vaikeuttaa aineiston keräämistä taudin vaikutuksista. Kuva yhteisöihin kohdistuvasta rasituksesta saattaa olla yksipuolinen, sillä tutkimuksissa eivät näy muut mahdolliset tekijät esimerkiksi kuivuus, inflaatio tai kohonneet koulu- tai terveyspalvelumaksut. (UNAIDS 2000, a, 12.) Tansaniassa suoritetujen tutkimusten mukaan on nähtävissä, että taloudet saattavatkin kestää aidsin aiheuttamaa kuormaa paremmin kuin on osattu odottaa. On selvää, että aids vaikuttaa laskevasti esimerkiksi keskimääräiseen eliniän odotteeseen yhä nuorempien kuollessa. Kuitenkin vanhusten sairastelemiseen tai muuhun hyvinvointiin taudilla näytti olevan itseasiassa vähän vaikutusta, eivätkä orvoiksi jääneet lapset kärsineet aliravitsemuksesta sen enempää kuin muutkaan alueen lapsista. Perheiden välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, miten aidsin aiheuttamasta kuolemasta selvitään. Perheen varakkuus on ehkä suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa siihen, kuinka taloudet selviävät huoltajan kuolemasta. (UNAIDS 2000, a,12.) Aids uhkaa sekä koulupalvelujen määrää että laatua. Siellä missä hiv-tartuntojen määrä on suuri, koulua käyvien lasten määrä laskee. Syntyvyysluvut laskevat, sillä hiv-positiiviset naiset synnyttävät vähemmän, koska osa heistä kuolee nuorena (synnytysikäisinä). Lisäksi jopa joka kolmas heidän synnyttämistään lapsista on hiv-positiivinen ja kuolee jo ennen kouluikää. Monet niistä lapsista, jotka ovat menettäneet vanhempansa ja joutuneet orvoiksi, saattavat joutua jättämään koulukäyntinsä kesken. Myös opettajista on pula. Esimerkiksi Sambiassa monet opettajat kuolevat aidsiin ja vielä useammat opettavat epäsään-

25 nöllisesti sairautensa takia. Swasimaassa on arvioitu, että siellä täytyy kouluttaa kaksi kertaa enemmän opettajia kuin tavallisesti seuraavien 17 vuoden aikana, jotta tilanne saataisiin pysymään edes vuoden 1997 tasolla. (UNAIDS 2000, a, 15.) Joidenkin ennusteiden mukaan vuoteen 2014 mennessä aids-orpojen määrä Botswanassa tulee nousemaan nykyisestä :sta (vuoden 1999 arvio) jopa :een. (HIV insite 2001) Botswanassa keskimääräisen eliniän ennusteen arvioidaan laskeneen vuotta verrattuna siihen, mitä se olisi ollut ilman aidsia. Tästäkin huolimatta vuosittaisen väestökasvun ennustetaan olevan positiivista, joskin ilman aidsia kasvu olisi nopeampaa. Myös ennusteet tarjolla olevan työvoiman määrästä näyttäisivät olevan kasvavia siitäkin huolimatta, että aidsilla on näihin lukuihin laskeva vaikutus. Odotettua on, että muutoksia tapahtuu työn jakautumisen suhteen leskien sekä aids-orpojen määrän nousun takia. On odotettavissa, että lapset aloittavat työnteon yhä nuorempina, ja toisaalta ikäjakauman toisessa päässä olevat vanhemmat ihmiset pysyvät työelämässä entistä pitempään. (ILO 2000, ) Ennusteiden laatiminen aidsin vaikutuksista yhteikunnallisella tasolla on vaikeaa, koska tarvittavia tilastoja tulevan ennustamiseen ei ole juurikaan tarjolla. Puutteellisista tiedoista huolimatta näyttää siltä, että hiv-tartuntojen lisääntyessä bruttokansantuote laskee merkittävästi. Maissa, joissa yli 20 % väestöstä on hiv-positiivisia, arvioidaan bruttokansantuotteen laskevan jopa 2 % vuotta kohti.

26 Sellaisissa maissa joissa tartuntojen määrä asettuu jonnekin % välille, niin kuin Etelä-Afrikassa ja Botswanassa, epidemian vaikutukset ovat jo nyt nähtävissä taloudessa. (UNAIDS 2000, b, 17.) Aids on jo aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan lisää työvoimapulaa useimmilla talouselämän alueilla. Kouluttamattoman työvoiman tilalle on tietysti melko helposti löydettävissä lisää kouluttamatonta työvoimaa. Suurin ongelma onkin se, että aids tulee vähentämään myös hyvin koulutettujen työntekijöiden määrää, ja tällä on suora vaikutus kansantalouteen. Nähtävissä on eräänlaisen pullonkaulan syntyminen liike-elämään ja tuotantoon. Erityisen hälyttävältä näyttää tilanne Botswanassa, jossa oli jo ennen aidsin esiin tuloa todellista pulaa koulutetusta työvoimasta. Koulutettujen työntekijöiden palkkojen ennustetaan nousevan lähivuosina % aidsin vuoksi. Bruttokansantuotteen arvioidaan laskevan vuosittain noin 1,5 %. Vuonna 2025 sen ennustetaan olevan 31 % pienemmän kuin mitä se olisi ollut ilman aidsin aiheuttamia vaikutuksia. (UNAIDS 2000, b, 18.) 6.3 Taistelu taudin voittamiseksi valtio ja kansalaisjärjestöt Kun otetaan huomioon, kuinka suuri osuus hiv-tartunnoilla sekä aidsiin liittyvillä kuolemilla on valtioiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle, on selvää, että maissa, joita tämä asia koskee, hallituksilla on merkittävä rooli taudin voittamiseen tähtäävissä toimissa. Näiden maiden hallitukset ovat laatineet suunnitelmat pandemiaan liittyvien kysymysten käsittelylle. (ILO 2000, 23.) Myös

27 Botswanan hallitus on asettanut etusijalle ne toimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan laskevasti hiv-tartuntojen määrään sekä vähentämään negatiivisia aidsiin liittyviä ilmiöitä. (aidsline 2001) Terveysministeriön alaisen kansallisen AIDS-neuvoston puheenjohtajana toimii Botswanan presidentti. Vuoden 2000 lopulla perustettiin valtion siipien suojassa toimiva AIDS Coordinating Agency (NACA). Sen tehtävänä on seurata, arvioida, mahdollistaa sekä valvoa kaikkia kansallisia toimenpiteitä aidsin vastaisessa taistelussa. Presidentti Festus Mogae, jonka aloitteesta NACA perustettiin, julkisti lokakuussa 2000 ne toimenpiteet, joiden toivotaan vaikuttavan kampanjassa aidsia vastaan. Sen lisäksi, että maan presidentti huomioi lähes kaikissa puheenvuoroissaan aidsin olemassaolon, eri ministeriöiden alaiset virkamiehet mobilisoitiin käyttämään puheenvuoroja kgotlakokouksissa (eräänlainen kyläneuvosto tai kyläoikeus jokaisessa kylässä). Kampanja on suunnattu kattamaan kaikki yhteiskunnan alueet, ja siinä huomioidaan mm. seksityöntekijät, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevat ihmiset ja koulut. Hiv / aids kysymykset liitettiin esimerkiksi kaikkiin opetussuunnitelmiin aina ala-asteilta yliopistotasolle asti. Kampanja ottaa huomioon myös ne nuoret, jotka eivät ole koulussa. (HIV insite 2001) Erilaisten valistus- ja varoituskampanjoiden lisäksi valtio on aloittanut myös konkreettisia toimenpiteitä jo tartunnansaaneiden auttamiseksi. Jo vuonna 1996 osoitettiin 30 miljoonaa pulaa (noin 36 miljoonaa markkaa) käytettäväksi hiv / aids -potilaiden avohoidon järjestämiseen (home-based care for AIDS patients), jotta voitaisiin helpottaa sairaalapaikkojen vapautumista myös muiden kuin aids-potilaiden hoitoa varten. Vuonna 1998 käynnistettiin ohjelma, jonka puitteissa kaikki hiv-tartunnan saaneet voivat saada 90 pulan (reilun 100 mar-

28 kan) avustuksen kuukaudessa. Terveysministeriö osoitti 16,9 miljoonaa pulaa (n. 20 miljoonaa markkaa) käytettäväksi AZT- lääkkeen ja äidinmaidonvastikkeen jakamiseen hiv-positiivisille raskaina oleville tai imettäville naisille. (HIV insite 2001) Hallitus huomioi omassa aidsin vastaisessa taistelussaan myös kansanparantajien olemassaolon. Kansanparantajien palveluksia käytetään Botswanassa laajasti ja heillä on suuri vaikutus suku- ja kyläyhteisöissä. Tästä johtuen heidän vetämisensä taisteluun aidsia vastaan nähdään erittäin tärkeäksi. (Health-Net 2001) Botswanassa on useita joko kristilliseltä pohjalta tai humanitaarisilla perusteilla toimivia kansalaisjärjestöjä. Monien näiden järjestöjen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut esimerkiksi edistää yhteisöjen kehitystä, lasten oikeuksia, genderasioita, ihmisoikeuksia ja lain tuntemusta, mutta aids-kysymyksestä on käytännön syistä tullut merkittävä niiden toimintaan vaikuttava tekijä. (Sangonet 2001) Valtio on yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa laatinut suunnitelmia aids-orpojen asioista huolehtimiseksi. (HIV insite 2001) Botswanan hallitus on käynnistänyt toimenpiteet kaikkien orpolasten rekisteröinniksi sekä suunnitelman heidän koulunkäyntinsä turvaamiseksi. (Majinda 2001) Se on myös osoittanut varoja maassa toimiville kristillisille järjestöille, jotka ovat mukana aids-työssä. Vuonna 2000 avattiin LifeLine-keskus, jonka tarkoituksena on antaa henkistä tukea hiv / aids -potilaille puhelimitse. (HIV insite 2001)

29 Elokuussa 2000 Botswanan terveysministeri kertoi Yhdistyneiden Kansakuntien edustajille, että maassa oli suurisuuntainen suunnitelma vierailla kaikissa hiv-tartuntakodeissa, ja että yhteisöille järjestettäisiin aidsiin liittyvää koulutusta, jotta saataisiin ihmiset muuttamaan seksuaalikäyttäytymistään. Lisäksi maassa oli suunnitteilla laki, jonka mukaan ihminen, joka ei kerro seksikumppanilleen olevansa hiv-positiivinen, syyllistyy rikokseen. (Agente France-Presse 2000) 6.4 Lähetystyöntekijät ja kirkot aidsin vastaisessa taistelussa Botswanassa, kuten yleensäkin Afrikassa, uskonto on kiinteästi osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Vaikka pieni luterilainen kirkko ei pysty vastaamaan kaikkiin eteen tuleviin haasteisiin, on se pyrkinyt ottamaan osaa hankkeisiin, joiden tavoitteena on ollut parantaa ihmisten elämisen laatua. Maassa tapahtuvat muutokset koskettavat myös kirkkoa ja sen jäseniä. Jo useiden vuosien ajan on etsitty vastausta siihen, miten voitaisiin parhaiten vastata aidsin aiheuttamien haasteiden vyöryyn. (Suomen Lähetysseura Botswana. Esite.) Ensimmäinen suomalainen lähetystyöntekijä aloitti työnsä Botswanassa vuonna Varsinaisesti Suomen Lähetysseuran ja Botswanan luterilaisen kirkon välinen yhteistyö käynnistyi kuitenkin vasta 1980-luvun puolivälissä. Siitä asti Suomen Lähetysseura on tukenut Botswanan evankelisluterilaista kirkkoa sekä taloudellisesti että lähettämällä työntekijöitä kirkon koulutus-, terveydenhoito-, diakonia- ja muuhun seurakuntatyöhön. (Suomen Lähetysseura Botswana. Esite.)

30 Botswanan aids-tilannetta on ajoittain nimitetty kansalliseksi katastrofiksi. Vaikka Abstain - Be faithful - Condomise kyltit ovatkin jo pitkään näkyneet kaupunkien katukuvassa, ovat kirkot olleet suhteellisen hitaasti heräämässä maassa vallitsevaan todellisuuteen. Kirkot ovat kuitenkin hiljalleen avautumassa tämän ABC-ohjelman suhteen, ja niillä on myös merkittävä rooli hiv-positiivisten ja aids-potilaiden sekä orvoksi jääneiden sielunhoidossa ja tukemisessa. Botswanan evankelisluterilaisen kirkon työntekijöitäkin on alettu kouluttaa, jotta he voisivat paremmin vastata seurakuntalaistensa tarpeisiin. (Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2000, 49-50) Botswana Christian Council, BCC (Botswanan Kristillinen Neuvosto) pyrkii kokoamaan maassa toimivia kristillisiä kirkkoja yhteen. Tavoitteena on näkyvä yhteistyö yhteisen uskon todistuksena. Tätä uskoa halutaan ilmaista ehtoollisyhteydessä ja yleensäkin jumalanpalveluselämässä. Sen lisäksi nähdään tärkeäksi yhteinen toiminta niissä yhteisöissä, joiden keskellä kirkot toimivat. (Amanze 1994, 37-38) BCC pyrkii vaikuttamaan ihmisten asenteisiin osallistumalla yhteistyökirkkojensa kautta aktiivisesti toimintaan yhteiskunnan eri alueilla. Erityisen tärkeäksi työmuodoksi BCC on nähnyt viime vuosina hankkeet, jotka liittyvät tavalla tai toisella aidsiin. (Sangonet 2001) Vaikeneminen, kieltäminen ja häpeän leima ovat ehkä suurin este taudin kukistamiselle. Kirkon työntekijöiden ja myös seurakuntalaisten halukkuus aidsiin liittyvien asioiden käsittelyyn on ollut kovin laimeaa. Lähetystyöntekijät ovatkin kokeneet usein olevansa yksin taistelussa aidsia vastaan. Aidsista puhuminen ja

31 aids-valistus on melko pitkälle ollut luterilaisessa kirkossa lähetystyöntekijävetoista. (Kosonen 2000, 15) Lähetyssanomien mukaan lähetystyöntekijän, papin, näkökulmasta katsottuna työssä raskainta ovat hautajaiset. Perinteisesti kuolema ja hautajaiset sitovat ihmisiä useiksi päiviksi kerrallaan, sillä kunnolliset ja kunnialliset hautajaiset halutaan pitää jokaiselle. Seurakunnan edustajan, papin tai evankelistan, odotetaan osallistuvan lukuisiin hartaushetkiin, joita vainajan kotona järjestetään joka ilta aina kuolemasta hautajaispäivään asti. Hautajaisia edeltävänä yönä omaiset, ystävät ja pappi tai evankelista kokoontuvat rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja laulamaan. Vaikka seurakunnan pappi tietää, että yksi yleisimmistä kuolinsyistä on aids, ja vaikka hän epäilee tai tietää vainajan kuolleen juuri siihen, asiasta ei voida puhua avoimesti. (Kosonen 2000, 7.)

32 7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA MENETELMÄT 7.1 Tutkimuksen tarkoitus Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää, millä tavalla lähetystyöntekijät kohtaavat aidsiin liittyvän pelon ja ahdistuksen, ja kuinka paljon aids kaiken kaikkiaan heitä kuormittaa. Haluamme tutkia myös, mitkä tekijät motivoivat jatkamaan työtä synkkienkin ennusteiden valossa, sekä selvittää, mikä saa lähetystyöntekijän kaikesta huolimatta jaksamaan. Tarkoitus on myös perehtyä siihen, miten hyvin lähetystyöntekijät ovat valmistautuneet Botswanan aids-tilanteeseen, sekä siihen, miten mahdollinen koulutus on auttanut aidsin kohtaamisessa ja miten se on muuttanut asenteita aidsia kohtaan. Tutkimme myös, miten lähetystyöntekijät kokevat kansallisten (botswanalaisten) työtovereidensa suhtautumisen aids-kysymykseen. Tämän tutkimuksen eräänä tehtävänä on selvittää myös, kokevatko lähetystyöntekijät aidsin olevan uhka omalle terveydelleen. Emme ole löytäneet yhtään tutkimusta, jossa olisi selvitetty lähetystyöntekijöiden tai muiden kehitysmaissa työskentelevien ihmisten jaksamista silloin, kun aids on yksi suurimmista ongelmista.

33 7.2 Tutkimusmenetelmät Aineisto tähän tutkimukseen hankittiin lomakekyselyn (Liite 2) avulla. Kysely lähetettiin 19:lle Suomen Lähetysseuran palveluksessa Botswanassa olleelle lähetystyöntekijälle. Kysely rajattiin koskemaan vain niitä lähetystyöntekijöitä, jotka kyselyn suorittamisen hetkellä olivat työalueella tai joiden Suomeen paluusta oli kulunut alle kaksi vuotta. Ryhmää olisi voitu laajentaa, jos tutkimuksen piiriin olisi otettu pitemmällä aikavälillä maassa työskennelleitä lähettejä. Tällöin olisi kuitenkin kokemusten tuoreuden näkökulma kärsinyt. Kokemusten ajoittuminen mahdollisimman lähelle nykyhetkeä on jo senkin takia tärkeää, että aids-tilanne muuttuu hyvin nopeasti. Kyselyyn vastasi 13 lähetystyöntekijää. Kyselyn lisäksi haastateltiin kahta Botswanassa työskennellyttä lähetystyöntekijää (haastattelut A ja B). Haastattelut suoritettiin ennen kyselylomakkeen lopullista laatimista. Haastatteluja varten laaditut kysymykset ja niihin saadut vastaukset auttoivat myös kyselyn tekemisessä. Kysymykset kattoivat mielestämme hyvin ne ongelmat, joita lähetystyöntekijät kohtaavat Botswanan vaikean hiv / aidsin tilanteen johdosta. Tutkimus antoi selkeän kuvan aids-tilanteen vaikutuksesta niin työhön kuin elämään yleensäkin samoin kuin siitä, miten lähetit tässä tilanteessa jaksavat.

34 8 LÄHETYSTYÖNTEKIJÄ JA AIDS BOTSWANA 8.1 Kotimaassa saatu valmennus Kyselyyn vastanneista lähes puolet oli tullut kentälle yli 8 vuotta sitten. Tässä joukossa on kolme lähetystyöntekijää, jotka olivat Botswanassa jo 1980-luvun puolivälissä. Suomessa, niin kuin koko maailmassa, aids-ongelmaan herättiin hitaasti, oikeastaan vasta 1980-luvun puolivälissä tai jopa reilusti sen jälkeen. Tästä johtuen on ymmärrettävää, että suomalaisten lähetystyöntekijöiden koulutuksessa ei juuri osattu huomioida aidsin vakavuutta noihin aikoihin tai sitä ennen. Kysely osoitti kuitenkin, että koko aids-kysymystä käsitellään lähetystyöntekijöiden koulutuksessa edelleenkin melko pinnallisesti. Jopa alle kaksi vuotta kentällä olleet lähetit ilmoittavat, ettei heidän lähetyskurssiinsa sisältynyt lainkaan aidsiin liittyvää perehdyttämistä. (kuvio 1) Yksi lähetti sanoi, että aidsista oli hänen kurssillaan puhuttu yhden oppitunnin verran. (kysely) vastaajia ennen lähetyskurssia lähetyskurssilla työkausien välissä muuten aidsiin liitt. koul. ei koulutusta Suomessa Kuvio 1. Suomessa saatu aids-koulutus

35 Yli puolet lähettijoukosta oli kuitenkin saanut koulutusta parantumattomasti sairaan tai kuolevan ihmisen kohtaamiseen, joskaan koulutus ei ollut liittynyt varsinaisesti aidsiin. Tämä koulutus on varmasti joka tapauksessa suureksi avuksi ja hyvin tarpeellinen Botswanan aids-tilanteessa. 8.2 Työalueella hankittu koulutus ja sen merkitys Aidsiin liittyvää koulutusta ei oltu saatu Suomessa. Valtaosalla kyselyyn vastanneista ei ollut aids-koulutusta ennen lähetyskurssille tuloaan eivätkä he sitä saaneet myöskään työkausien välissä kotimaassa ollessaan. Työalueen olosuhteet olivat kuitenkin saaneet suurimman osan läheteistä hakemaan tietoa aidsista, ja vastanneista 12 koki, että heillä on tällä hetkellä riittävästi tietoa aidsista. Selvästi oli kuitenkin havaittavissa, että työalueelle tultua tarve koulutuksen saamiseksi lisääntyi. Niinpä vain kaksi vastanneista ilmoitti, ettei ollut osallistunut kentällä ollessaan lainkaan aids-aiheiseen koulutukseen. Kuusi lähetystyöntekijöistä oli osallistunut Botswanan luterilaisen kirkon järjestämään koulutukseen ja kuusi vastannneista oli saanut aids-koulutusta jonkin muun kansalaisjärjestön järjestämillä kursseilla. Suomen Lähetysseura on rahoittanut Botswanassa järjestettyjä kursseja sekä tukenut työntekijöidensä osallistumista aidsia käsittelevään koulutukseen eteläisessä Afrikassa.

36 Aidsiin liittyy paljon ennakkoluuloja ja pelkoja, eivätkä lähetystyöntekijät poikkea muista tässä suhteessa millään tavalla. Työalueella saadun koulutuksen merkitys on ollut kuitenkin ratkaisevaa, koska se on merkittävällä tavalla vähentänyt aidsiin liittyviä ennakkoluuloja. Vastaajista kymmenen ilmoitti koulutuksen selvästi vähentäneen asiaan liittyviä turhia huolia ja pelkoja. Koulutuksella on selkeästi ollut yleensäkin rauhoittava merkitys. Koulutus on paitsi lisännyt valmiuksia aidsiin sairastuneiden ihmisten kohtaamisessa myös innostanut aidsiin liittyvään valistustyöhön. Koulutuksen tuloksena on pidettävä sitäkin, että näiden kurssien kautta lähetystyöntekijät ovat alkaneet ymmärtää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat afrikkalaisten suhtautumiseen tätä tautia kohtaan. Hyvänä kokemuksena pidettiin myös sitä, että joillakin kursseilla lähetystyöntekijät olivat olleet vähemmistönä. Koulutus tarjosi kaikille tilaisuuden tunteiden ilmaisemiseen, kysymysten esittämiseen, kauhistumiseen ja vastaan väittämiseen. Lähetystyöntekijät pitivät erityisen tärkeänä kansallisten työtovereidensa reaktioiden näkemistä. Kurssilla voitiin puhua monista tabuina pidetyistä asioista, kuten seksuaalisuudesta sekä miehenä ja naisena olemisesta. Mikä tärkeintä, asioista puhuttiin nimenomaan afrikkalaisesta näkökulmasta. 8.3 Lähetystyöntekijöiden näkemykset botswanalaisten suhtautumisesta aidsiin Koulutus on lisännyt lähetystyöntekijöiden ymmärtämystä siitä, kuinka Botswanassa suhtaudutaan aidsiin. Riippumatta työalueella vietettyjen vuosien mää-

37 rästä kyselyyn vastanneiden mielestä maassa harjoitetulla aids-valistuksella on yleensä ottaen ollut vähäinen merkitys. Väitteestä Työtovereillani (kansallisilla) ei ole tarpeeksi tietoa aidsista kuusi ilmoitti olevansa jokseenkin eri mieltä ja kaksi sanoi olevansa täysin eri mieltä. Vain yksi vastaajista oli täysin samaa mieltä väitteen kanssa. (Kuvio 2.) Yksitoista lähetystyöntekijää oli sitä mieltä, että botswanalaiset suhtautuvat aids-keskusteluun varauksellisesti. Suomalainen lähetystyöntekijä kommentoi tilannetta Suomen Lähetyssanomissa seuraavasti: Tilanne tämän tappajataudin suhteen on täällä paradoksaalinen. Siitä puhutaan kaikissa tiedotusvälineissä, mutta kansa on hiljaa. (Kosonen, M., 2001, 15.) Aidsiin liityvissä asioissa on Botswanassa vielä paljon vääriä käsityksiä. Aikuisen tiedetään saavan informaatiota teini-ikäisiltä, ja erilaiset kansanparantajat levittävät omaa, oikeana pitämäänsä mutta harhaanjohtavaa tietoa. Ja vaikka Botswanassa yleisellä tasolla aidsista onkin tarjolla informaatiota, koetaan, että pään tieto ei ole mennyt käytännön tasolle. Elämä ja riskien ottaminen eivät ole paljoakaan muuttuneet. Toisaalta on mahdollista, että ilmapiiri tässäkin suhteessa on hiljalleen muuttumassa, sillä kahdeksan lähetystyöntekijää on huomannut työpaikoilla käydyn avoimia aidsiin liittyviä keskusteluja.

38 Työtovereillani ei ole tarpeeksi tietoa aidsista Keskusteluun aidsista suhtaudutaan varauksellisesti Työtoverini rohkenevat puhua aidsista asiakkaiden kanssa Työtoverini eivät arastele hiv / aids testiin menemistä Työpaikallani on käyty avoimia keskusteluja aidsista Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa vastaajia Kuvio 2. Lähetystyöntekijöiden näkemyksiä botswanalaisten työtovereidensa suhtautumisesta aidsiin Afrikkalaiset työtoverit eivät ole valmiita ottamaan aidsiin liittyviä kysymyksiä keskustelun aiheeksi asiakkaidensa tai seurakuntalaistensa kanssa. He myös arastelevat hiv-testeihin menemistä. Yhtenä vaikeutena aids-vastaisessa työssä on yleisesti pidetty eräänlaista vaikenemisen kulttuuria. Tätä ajatusta tukee se, että kyselyn piirissä olleista lähetystyöntekijöistä viisi kokee joko melko usein tai usein olleensa tilanteissa, jossa on annettu ymmärtää, ettei aidsista pidä puhua. Harvemmin niin, ettei siitä pitäisi tai saisi puhua, ihmiset eivät vain näytä itse ottavan aloitetta eivätkä kovasti jatka juttua. Se on heille vaikea aihe. Samoin tapahtumien tai leirien suunnittelussa saattoi lähetti kuulla kommentteja, että älkää nyt taas panko sitä aidsia ohjelmaan. (Haastattelu A, 2000) Toisaalta yli puolet, kahdeksan lähetystyöntekijää, on tuskin koskaan tai melko harvoin kokenut, ettei voisi puhua asiasta.

39 8.4 Onko aids todellinen uhka minulle? Ylivoimainen enemmistö 11 vastaajaa ei koe aidsia sinänsä uhkaksi omalle terveydelleen. Tästä huolimatta jonkinlainen pelko tautia kohtaan on nähtävissä, sillä lähes puolet lähetystyöntekijöistä (5) ilmoitti olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, että pelko omasta sairastumisesta oli lisääntynyt työalueella ollessa. Toisaalta seitsemän vastaajaa kolmestatoista kokee, ettei sairastumisen pelko ole heidän kohdallaan lisääntynyt työalueella vietetyn ajan myötä. Työalueella vietetyn ajan pituus ei sen sijaan vaikuta siihen, miten uhkaavaksi tartunnansaamisen mahdollisuus koetaan. Kummastakin ryhmästä löytyy sekä pitkään kentällä olleita että vasta äskettäin maahan tulleita lähettejä. Lähetystyöntekijät tuntuvat pelkäävän hiv-tartunnan saamista lähinnä tapaturman tai liikenneonnettomuuden kautta. Siitä huolimatta, että aidsin ei koeta varsinaisesti olevan uhka omalle terveydelle, tartunnan saamisen mahdollisuutta pohditaan ja omalla toiminnalla pyritään minimoimaan mahdolliset riskit. Yksi läheteistä piti esimerkiksi tarpeellisena säännöllistä käsien hoitoa, koska joutuu usein kättelemään aids-potilaita, ja rikkinäisen ihon kautta voi olla tartunnan mahdollisuus, vaikkakin hyvin pieni tai teoreettinen. Vaikka Botswanassa saatavat terveyspalvelut ovat (kehitysmaalle) kohtuullisen korkeatasoisia, niin siitä huolimatta yli puolet (7) vastaajista kokee, että hammaslääkärissä, lääkärissä tai sairaalassa käyntiin sisältyy ainakin jonkinlainen, ehkä hyvinkin suuri, mahdollisuus tartunnan saamiseen.

40 Ne lähetystyöntekijät, joilla on lapsia, näyttävät suhtautuvan ympäristöihin, joissa lapset viettävät aikaansa (koulu, tarha, kaveripiiri) varsin tyynesti. Vastanneet olivat jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä Pelkään, että omilla lapsillani on vaara saada hiv-tartunta tarhassa, koulussa tai kaveripiirissä. Reilu kolmannes, viisi vastaajaa kolmestatoista, pelkää lähettitovereidensa puolesta, mutta yli puolet (7) on jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä pelkään, että lähetystyöntekijätoverini saa tartunnan. Yksi lähetti ei ollut muodostanut mielipidettä asiasta. 8.5 Aidsin vaikutus työhön Eläminen maassa, jossa aids on näin voimakkaalla tavalla totta, on muuttanut taudin todellisemmaksi ja konkreettisemmaksi, kuin mitä se Suomessa eläessä oli. Monet lähetit kokevat aidsin kävelevän vastaan tai että sille on tullut kasvot työtovereiden, ystävien, asiakkaiden tai seurakuntalaisten sairastuttua. Aids-potilaiden kohtaaminen on vaikuttanut myös siihen, että asiasta on haluttu saada enemmän tietoa. Yleensä ottaen koko eteläisen Afrikan aids- tilannetta halutaan seurata. Lähetystyöntekijät ovat joutuneet ottamaan huomioon aidsin ja sen vaikutukset niin omassa työssään kuin omissa asenteissaankin. Ainakin osa lähetystyöntekijöistä on kokenut velvollisuudekseen tai tehtäväkseen kantaa vastuuta siinä ympäristössä, jossa he toimivat. Menemällä mukaan vaikenemiseen menen mukaan taudin kieltämiseen. Kun vaikenemisen raja on ylitetty, on koettu vapautumista tässä asiassa suhtautuminen aidsiin on tullut

41 avoimemmaksi kuin aikaisemmin. Tauti on tullut yhtä luonnolliseksi kuin mikä muu tahansa vakava sairaus. Aidsin todellisuus on haluttu huomioida myös käytännön työssä. Taudin läsnäolo on vaikuttanut opetuksen sisältöihin, ja sillä on ollut vaikutusta myös seurakuntalaisten, asiakkaiden, työtovereiden ja ystävien kohtaamiseen. Lähes kaikki (kaksitoista vastaajaa kolmestatoista) lähetystyöntekijät pelkäävät kansallisten työtovereidensa saavan hiv-tartunnan. Sen sijaan suuri enemmistö (11) vastaajista sanoo, ettei koe aidsia uhkaksi omalle terveydelleen. Toisaalta kuitenkin viisi vastaajaa ajattelee, että heillä on mahdollisuus saada hiv-tartunta omalla työpaikallaan. Näyttää siis siltä, että vaikka lähetystyöntekijät eivät koekaan, että hiv-tartunta olisi uhka heille itselleen, ainakin joidenkin mielestä mahdollisuus tartunnan saamiselle on kuitenkin olemassa. 8.6 Pelot tartunnan saamisesta vaikka uhka on olematon Aids on tauti, johon liittyy pelkoja ja ennakkoluuloja, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Näillä asioilla voi kuitenkin olla arvaamattoman suuri kuluttava merkitys ihmiselle, joka joutuu asumaan ja tekemään työtä ympäristössä, jossa aidsia on paljon. Aidsiin liittyvä koulutus ja tieto poistaa tai lieventää monia pelkoja. Vaikka kyselyyn osallistuneet sanovatkin, että tieto lisää turvallisuutta, eivät kaikki alitajuiset tai asenteelliset pelot ole kuitenkaan yksinkertaisesti poistettavissa.

42 Erilaisten pelkojen olemassaolo on todellisuutta. Sen osoittaa jo se, että kymmenen lähetystyöntekijää kolmestatoista ilmoitti silloin tällöin pelkäävänsä tartunnan saamista tilanteissa, joissa todellista vaaraa ei juurikaan ole. Esimerkkeinä mainittiin ensiapu- tai onnettomuustilanteet, hammaslääkärissä käynti, yhteisten pyyhkeiden tai juoma-astioiden käyttö, asiakkaiden hoitoon liittyvät tilanteet (makuuhaavat, oksennus), likaisten tai hikisten ihmisten kätteleminen, kampaajalla käynti (partakoneen käyttö), aids-potilaan halaaminen sekä yöpyminen aids-potilaan kanssa samassa huoneessa. 8.7 Tartuntavaaran todellisuus Vaikka vain neljä kyselyyn vastanneista ilmoitti joutuneensa tilanteisiin, joissa hiv-tartunnan vaara oli ollut todellinen, on tähän suhtauduttava vakavasti. Ei tietenkään voida ajatella, että esimerkiksi lähetysjärjestö tai saatu koulutus pystyisi poistamaan kaikki riskit työntekijän elämästä, mutta mahdollisimman hyvä valmennus ja tieto siitä, miten eri tilanteissa pitäisi toimia, pienentää riskejä ja tartunnan saamisen mahdollisuutta. Teoreettisesti ajatellen tartunnan mahdollisuus on olemassa aina silloin, kun turvaudutaan maassa oleviin terveyspalveluihin, olipa kysymyksessä hammaslääkärissä käyminen tai sairaalakäynti. Yli puolet vastaajista (7) kokeekin nämä tilanteet uhkaavina ja todellisina riskeinä tartunnan saamiseksi. Toisaalta kuusi lähetystyöntekijää ilmaisi olevansa joko jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että lääkärissä, hammaslääkärissä tai sairaalassa käymiseen liittyisi riski hiv-tartunnan saamiseksi.

43 Vaikka on osoitettu, että siellä, missä kohtuullistakin varovaisuutta noudatetaan (esim. käytettävien instrumenttien suhteen), tartunnan mahdollisuus on todella häviävän pieni tai sitä ei ole lainkaan, ei tämä tosiasia poista näiden tilanteiden raskautta tai stressaavuutta. Työntekijät, jotka ovat tekemisissä joko hiv-positiivisten tai aidsia sairastavien asiakkaiden kanssa, joutuvat myös ajoittain tilanteisiin, joissa he saavat päälleen potilaan eritteitä tai verta, mutta silloinkin on vain teoreettinen mahdollisuus taudin tarttumisesta. Yhdellä kyselyyn vastanneella oli ollut tilanne, jossa hänen ollessaan sairaalahoidossa hänellä ei ollut varmuutta siitä, olivatko tiputuksessa käytetyt välineet uusia. 8.8 Aids-tilanteen vaikutus työn kuormittavuuteen Kyselyyn osallistuneita pyydettiin arvioimaan, sitä kuinka paljon aids-tilanne vaikuttaa heidän työnsä rasittavuuteen. Vastanneista kaksi arvioi aidsilla olevan paljon merkitystä työn raskauteen ja puolet vastanneista arveli aids-tilanteen vaikuttavan melko paljon työnsä rasittavuuteen. Vain yksi lähetystyöntekijä ilmoitti, ettei aids vaikuta lainkaan hänen tekemänsä työn raskauteen. Aids-tilanteen kuormittavuus tuntuu erityisen raskaana silloin kun tauti tulee hyvin lähelle, ystäviin, työtovereihin. Erityisen raskaana koetaan tilanteet, joissa on esimerkiksi opastettava työntekijää uuteen tehtävään tietäen tai aavistaen, että hänellä on tartunta. Usein en tiedä kummasta pitäisi puhua työstä vai sairaudesta.

44 Neljä lähetystyöntekijää mainitsi kotikäynnit erityisen kuormittaviksi työssään. Näihin käynteihin liittyvät sielunhoitokeskustelut aids-potilaiden kanssa voivat muodostua hyvinkin raskaiksi. Yksi vastaajista totesi ahdistavaksi sen, että vaikka näkee melkoisella varmuudella asiakkaan sairastuneen aidsiin, siitä on niin vaikea puhua. Hiljaisuuden muuri estää keskustelun. Ahdistusta aiheuttaa myös lasten kärsimyksen näkeminen kun vanhemmat kuolevat ja siitä seuraava köyhyys. Yhä useampiin hautajaisiin osallistuminen ei ole helppoa. Jotkut läheteistä kokevat, että vaikka maassa on tapana vaieta aidsista myös kuoleman yhteydessä, taudista on puhuttava siitäkin huolimatta, että se on vaikeaa ja raskasta. Käveleminen hautausmaalla kertoo paljon Botswanan aids-tilanteesta. On ahdistavaa nähdä kuinka syntymävuosi yhä useammassa hautakivissä on luvun puolella. Masentavaksi on myös koettu tapa tai asenne, joka lähettien mukaan on yleinen yhteistyökirkon vanhempien työntekijöiden joukossa. Tämä ryhmä ei ole valmis toimimaan tai edes käsittelemään aids-kysymystä. Nuorempien työntekijöiden joukko on kuitenkin asenteiltaan erilainen. Heidän työnsä kautta toivotaan kirkon saavan uusia toimintamalleja.

45 8.9 Työmotivaation säilyminen Vaikka Botswanan tulevaisuudennäkymät tällä hetkellä ovatkin synkät tarkasteltaessa sitä aids-tilastojen varjossa, ei kaikkea selvästikään ole menetetty. Yritän muistuttaa itselleni, että täällä on vielä paljon terveitä ja lahjakkaita nuoria, ja olen nähnyt muutoksen heidän asenteissaan esimerkiksi suhteessa vapaaseen seksiin. Monet lähetit löytävät työlleen motivaation juuri nuorten kautta. Kaikille eivät myöskään edes terminaalivaiheessa olevan asiakkaan käydyt keskustelut aiheuta pohjatonta ahdistusta. Uskon avautuminen potilaalle antaa lohdutuksen ja jopa iloa. Olen saanut olla välikappaleena Jumalan lupausten ja voiman tuomisessa jollekin eikö se anna mielekkyyttä täällä olemiseen. Joku läheteistä näkee myös vaikenemisen ajan olevan väistymässä. Monen tartunnan saaneen tai hänen omaistensa kohdalla se tapahtuu liian myöhään: taudista ei ole puhuttu ennen kuolemaa eikä sen jälkeen. Muutoksia asenteissa on kuitenkin jo nähtävissä. Kysymyksen Mikä auttaa jaksamaan? vastauksissa näkyy todella selvänä kyselyyn vastanneiden kristillinen vakaumus sekä se, että lähetystyön perustana on vahva kutsumus. Rukouksen voimaan ja Jumalan varjelukseen turvautuminen on tärkeää. Kristillinen näkemys iankaikkisuudesta on myös selkeästi motivoiva tekijä. Vastauksissa painottuvat paitsi hengelliset arvot ja näkemykset, myös sen näkeminen, että aids-valistus tehoaa. Samoin tiedon saaminen koko Afrikan aids-tilanteesta auttaa, koska joissakin valtioissa tartuntaluvut ovat jo kääntyneet laskuun.

46 Vaikka monien nuorten ihmisten hiv-tartunnat ahdistavat, näyttää vahva kristillinen vakaumus antavan selvästi voimia asioiden hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Tätä kuvaa seuraava lähetystyöntekijän ajatus: Usein elämä on rankkaa ja kärsimyksiä täynnä, mutta kristittynä on se toivo, että Jeesus vie sinut iankaikkiseen elämään. Tärkeintä on sen toivon vieminen aids-potilaalle. Jeesus voi heille antaa tietyllä tavalla uuden, paremman elämän tämän menetetyn sijalle. (Haastattelu B, 2000) 8.10 Stressin purkamisen mahdollisuudet Kyselyn perusteella suomalainen työntekijä löytää parhaiten tukea aids-tilanteen aiheuttaman stressin purkamiseen toisilta lähetystyöntekijöiltä (11 vastaajaa). Toisena tärkeänä ryhmänä, tosin jo huomattavasti pienempänä (4), nousee esille kansallisten työtovereiden tuoma tuki. Tämän lisäksi tukea tuovat yhteydet ystäviin ja sukulaisiin Suomessa (postitse tai sähköpostitse), ystävät työalueella sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden lukeminen. Yksi lähetystyöntekijä mainitsi keskustelut aviopuolison kanssa erityisen merkittäviksi ahdistuksen purkamisessa. Varsinainen työnohjaus näyttää kuitenkin olevan järjestämättä.

47 9 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 9.1 Lähettävä järjestö ja aids Tämän tutkimuksen mukaan yksi ongelma on se, että aidsia ei vieläkään huomioida lähetyskurssin opetussuunnitelmassa, vaikka se on ollut kasvava ongelma koko maailmassa jo 80-luvun puolivälistä asti. Toisaalta erittäin hyvänä on pidettävä sitä, että Suomen Lähetysseura on monilla tavoilla tukenut ja rohkaissut työntekijöidensä kouluttautumista aids-kysymyksissä. Lähetit pitivät erittäin positiivisena sitä, että he saivat olla koulutuksessa yhdessä kansallisten työntekijöiden kanssa. Myös afrikkalaisten asiantuntijoiden toimiminen näiden kurssien opettajina on antanut hyvän näkökulman asioihin. Koulutus on vapauttanut toimintaan sekä auttanut näkemään syvällekin botswanalaiseen kulttuuriin ja ajatusmaailmaan. Ymmärtääkseen maan aidstilannetta sekä ihmisten suhtautumista ja asenteita siihen, on erittäin tärkeää tuntea niitä kulttuurisia tekijöitä, jotka asiaan vaikuttavat. Kaikkien Botswanassa olevien lähetystyöntekijöiden edellytetään opiskelevan setswanaa, joka on laajimmin puhuttu kansallinen kieli siellä. Olisiko mahdollista, että Botswanan kaltaisiin olosuhteisiin työhön menevät osallistuisivat myös järjestelmällisesti ja itsestään selvästi aids-koulutukseen osana orientoitumisjaksoa? Kyselyssä olisi ehkä pitänyt kysyä myös sitä, millaisia työnohjaukseen liittyviä käytännön toimenpiteitä lähetystyöntekijät toivoisivat. Suomalainen työnohjauskäytäntö ei ehkä sellaisenaan ole siirrettävissä Botswanaan, joten olisi voinut

48 olla hyödyllistä selvittää, mitä ajatuksia ja ideoita lähetystyöntekijöillä itsellään tästä asiasta olisi ollut. Ehkä kokonaan erilaisesta näkökulmasta tulisi etsiä niitä käytännön ratkaisuja, joilla voitaisiin vaikuttaa tartunnan saamisen pelkoihin. Samoin työnohjauksen järjestäminen auttaisi työntekijöitä käsittelemään vastaan tulevia vaikeita asioita ja auttaisi jaksamaan raskaissa olosuhteissa. 9.2 Kentän työyhteisö ja aids Suomalaiset työskentelevät Botswanassa läheisessä suhteessa paikalliseen kirkkoon. Itse asiassa kirkko mieltää heidät omiksi työntekijöikseen. Kuten tässä tutkimuksessa on todettu, on Botswanan luterilainen kirkko ymmärtänyt tehtävänsä tässä maailmassa laaja-alaisesti. Sanan julistaminen jumalanpalveluksissa, hartauksiin osallistuminen hautajaisissa, sielunhoidon tarjoaminen ja muut ns. kirkolle kuuluvat tehtävät ajatellaan kuuluvaksi kirkon rooliin siinä missä puutteessa olevien auttaminen, vammaisista huolehtiminen tai kuivuudesta kärsivän kylän vedensaannin turvaaminen. Vaikka kysymys aidsista on hankala ja arkaluontoinen, ei kirkko voi asiassa pysytellä taustalla ilman, että sen uskottavuus alkaa kärsiä. Botswanassa maan hallitus sekä BCC (Botswanan Kristillinen Neuvosto) niin kuin myös useat kirkot ja järjestöt tekevät mielellään yhteistyötä asioissa, jotka liittyvät aidsiin. Luterilaisella kirkolla ja kaikilla sen työntekijöillä, sekä ulkomaa-

49 laisilla että botswanalaisilla, on hyvät mahdollisuudet saada tukea monella tavalla aidsin vastaiseen taisteluun. Varsinaisen aids-tilanteen kohtaamiseen ja sen aiheuttamaan stressiin lähetystyöntekijät saavat tukea sekä toinen toisiltaan että kansallisilta työtovereiltaan. Tukea saadaan myös olemalla eri tavoin yhteydessä Suomessa asuviin sukulaisiin ja ystäviin. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että lähetystyöntekijät tarvitsisivat ammattitaitoista ja jatkuvaa työnohjausta jaksaakseen tehdä työtä vaikeassa tilanteessa. Ystävien ja työtovereiden kanssa keskusteleminen ja jakaminen ei riitä. Kyselyyn vastanneet kokivat hyvin raskaana vaikenemisen muurin. Erityisen ongelmalliseksi koettiin kirkon vanhemmat työntekijät. On tosiasia, että kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on perinteisesti ollut tabu eikä näistä asioista ole voitu puhua. Tyydytäänkö sitten tähän vastaukseen? Saattaisi olla hyödyllistä selvittää tarkemmin ja systemaattisemmin, onko mahdollisesti muita syitä, miksi aids on niin vaikea kysymys kirkon vanhemmalle työntekijäjoukolle. Lähetystyöntekijät kuitenkin työskentelevät heidän kanssaan joskus melko tiiviistikin, ja heillä on myös monesti päätäntävaltaa sekä auktoriteettia eri kysymyksissä. Asioiden etenemisen kannalta olisi merkityksellistä saada heidät mukaan yhteistyöhön. Saattaa myös olla niin, että suomalainen suorasukaisuus ei välttämättä ole aina paras tapa asioiden hoitamiseksi. Afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluu, että asioista ei aina puhuta suoraan. Suoraan asiaan menevä länsimainen huomaa aivan tavallisissa ja pienemmissäkin asioissa pian joutuneensa lukkiutuneeseen tilanteeseen.

50 On myös otettava huomioon se tosiasia, että botswanalaiset eivät avaudu lähetystyöntekijöille, siis vieraille ihmisille ja vieläpä ulkomaalaisille, helposti tutustumiseen menee aikaa. Muutaman vuoden maassa ollut lähetti ei voi odottaa, että häntä vanhemmat botswanalaiset työntekijät suostuisivat keskustelemaan niinkin vaikeasta ja arasta asiasta kuin aids. Kysymyshän ei ole mistä tahansa sairaudesta, vaan asiasta, johon liittyvät kysymykset tabuista, seksuaalisuudesta ja muista syvästi kulttuuriin kuuluvista asioista. 9.3 Onko vielä toivoa? Kyselyyn vastanneet olivat selkeästi sitä mieltä, että hiv / aids -asioista on pystytty jakamaan tietoa kiitettävän paljon, mutta sillä koettiin olevan vähän vaikutusta käytännön tasolla. Asenteisiin vaikuttaminen taas on hyvin vaikeaa, mutta aids-työn kannalta juuri se olisi ehdottoman tarpeellista ja sitä kautta saataisiin tuloksiakin. Kun ajatellaan Botswanassa vallitsevaa aids-tilannetta, olisi voinut kuvitella lähetystyöntekijöiden olevan hyvinkin turhautuneita työtilanteeseensa. Kieltämättä pikainen tutustuminen maan tilanteeseen voi antaa sen vaikutelman, että työ on valumassa Kalaharin hiekkaan ja työ tuntuu toivottomalta. Kyselyyn osallistuneiden vastauksissa oli kuitenkin hyvin vähän tämän suuntaista ajattelua. Kristillisen vakaumuksen tuoma toivo näytti värittävän vahvasti lähes kaikkien vastanneiden näköalaa. Edes kuoleman keskellä ei oltu vajoamassa toivottomuuteen. Mielenkiintoinen oli näkökulma, jossa haluttiin ajatella, että

51 koska elämä tässä maailmassa olisi voinut sisältää paljon puutetta ja kärsimystä, kuolemasta olikin tullut mahdollisuus saada parempi elämä ja uusi alku Jumalan avulla, - ei tosin tässä ajassa eikä tässä maailmassa, vaan vasta iankaikkisuudessa. Monet niistä lähetystyöntekijöistä, jotka olivat osallistuneet aids-koulutukseen kentällä ollessaan, sanoivat saaneensa välineitä asian käsittelyyn seurakuntalaisten tai asiakkaiden kanssa. Kyselyyn vastanneet kokivat olevansa mielekkäällä tavalla auttamassa ja tukemassa tartunnan saaneita Botswanan vakaa poliittinen ja taloudellinen tilanne sekä päättäjien sitoutuminen aidsin vastaiseen taisteluun ovat hyvänä tukena myös kirkon ja lähetystyöntekijöiden työlle. Aidsin vaikutukset tulevat näkymään monella sektorilla yhteiskunnassa vielä pitkään, mutta kaiken kaikkiaan kuva ei näytä täysin synkältä.

52 LÄHTEET Agente France-Presse (online) (viitattu ) Saatavilla wwwmuodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Aidsin aiheuttajaksi väitetään poliorokotetta Helsingin Sanomat aidsline, (online), 2001 (viitattu ) Saatavilla www-muodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Amanze, J.,N., Botswana Handbook of Churches. Gaborone, Botswana: Pula Press Daily News, (online), 2000 (viitattu ), 4. Saatavilla www-muodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Gaelesiwe, L., Men targeted for AIDS awareness, Mmegi, , 10 Health-Net, (online), 2001 (viitattu ). Saatavilla www-muodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Henkilö A, 2000, haastattelu, , Kuopio

53 Henkilö B, 2000, haastattelu, , Heinola HIV insite, (online), 2001 (viitattu ). Saatavilla www-muodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Hooper, E, 1999, The River: a journey back to the source of HIV and AIDS, Lontoo, Englanti: Penguin Group Penguin Books Ltd. ILO, HIV/AIDS: A threat to decent work, productivity and development, (online), 2000, (viitattu ) Saatavilla myös painettuna. Saatavilla wwwmuodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Inverted priorities, 1999, Mmegi, , 10 Kansanterveyslaitos, Infektioepidemiologian osasto, HIV-infektio Suomessa, (online), 2001, (viitattu ). Saatavilla www-muodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Korte H., Mäkinen J., Teräs M., HIV-infektio Yksilön, yhteisön ja hoitotyön näkökulmasta, Tampere: Kirjayhtymä Oy Kosonen, M., Pieniä tarinoita kaupungin reunalta, Suomen Lähetyssanomat. Maaliskuu, 7.

54 Kosonen, M., Rovastin yksinäinen taistelu, Suomen Lähetyssanomat. Maaliskuu, 15. Kwelagobe, K., AIDS, Force for Change, , 3 Lähetyskurssin opintosuunnitelma, 2000 Leinikki, P., Löytönen, M. (toim.) Kaikki AIDSista, Porvoo: WSOY Majinda, N., Botswanan suurlähetilään tiedotustilaisuus, , Helsinki Mannila, J., Aids leviää lähes ruton vauhdilla, Helsingin Sanomat C 1. Merikallio, K., Kuolema tuli kylään. Suomen Kuvalehti , 50. Moroke, A., Mixed reaction to AIDScure, Botswana Guardian , 8. Moroke, A., Tlou gives thums up to AIDS cure, Botswana Guardian Nkala, G., Nthobatsang Formula Could Cure Aids, Mmegi , 3. Positiiviset ry., 2001, a. HIV-Käsikirja OSA1, Tukea antavat keskustelut, (online), (viitattu ), Saatavilla myös painettuna. Saatavilla wwwmuodossa:

55 Positiiviset ry., 2001, b. HIV-Käsikirja osa 4, Hiv-tartunnan hoitojärjestelyt Suomessa, (online), (viitattu ). Saatavilla myös painettuna. Saatavilla www-muodossa: Positiiviset ry., 2001, c. HIV-Käsikirja osa 5, Yleistä tietoa hiv-tartunnasta (online), (viitattu ). Saatavilla myös painettuna. Saatavilla wwwmuodossa: Positiiviset ry., 2001, HIV-Käsikirja, Katsaus Suomen hiv-historiaan, (online), (viitattu ). Saatavilla myös painettuna. Saatavilla www-muodossa: Reiko, L., 1999, Kipeä tulevaisuus, TV2, Saatavilla videonauhalla opinnäytetyön tekijöiltä Rustanius, M., Botswanassa kirkko kasvaa ja kehittyy, Suomen Lähetyssanomat, , 4-5. Sangonet, (online),2001. (viitattu ). Saatavilla www-muodossa: Saatavilla tulostettuna opinnäytetyön tekijöiltä. Sankari, M., Kun äitiä ei enää ole, Yhteisvastuulehti, 9. Stålström O. (toim.) AIDS asiallisesti, Helsinki: Painokaari Oy

56 Suomen Lähetysseura Botswana. Esite Suomen Lähetysseuran vuosikirja 2000, Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy Suominen, P., Vain valistus auttaa. Helsingin Sanomat , D 2. Tiessalo, R, 1999, A-studio, Atlas, TV1, Saatavilla videonauhalla opinnäytetyön tekijöiltä UNAIDS, AIDS epidemic update: December 2000, (online) (viitattu ). Saatavilla myös painettuna. Saatavilla www-muodossa: UNAIDS, Botswana, Epidemiological Fact Sheet on HIV/AIDS and sexually transmitted infections, 2000 Update, (online) (viitattu ). Saatavilla myös painettuna. Saatavilla www-muodossa:

57 Liite 1 Karttasivu Botswana

58 Liite 2 KYSELYLOMAKE 1. Kuinka monta vuotta olet ollut Botswanassa? (ympyröi yksi) 1 alle 2 vuotta 2 yli 2 mutta alle 4 vuotta vuotta 4 yli 8 vuotta Olen edelleen kentällä 1 kyllä 2 ei 2. Olen mielestäni saanut yleisesti AIDSiin liittyvää tietoa riittävästi 1 kyllä 2 ei 3. Olen saanut koulutusta parantumattomasti sairaan / kuolevan ihmisen kohtaamiseen 1 kyllä 2 ei 4. A) Olen saanut koulutusta AIDSiin sairastuneen kohtaamiseen Suomessa (ympyröi yksi tai useampia) 1 ennen lähetyskurssia 2 lähetyskurssilla 3 työkausien välissä 4 olen muuten saanut AIDSiin liittyvää koulutusta 5 en ole saanut tämän alan koulutusta Suomessa B) Olen saanut koulutusta AIDSiin sairastuneen kohtaamiseen työkauden aikana (ympyröi yksi tai useampia) 1 kirkon (ELCB) järjestämänä 2 muun kirkon kuin ELCB:n järjestämänä 3 Botswanan hallituksen järjestämänä 4 jonkin kansalaisjärjestön (NGO) järjestämää koulutusta 5 en ole saanut tämän alan koulutusta työkauden aikana

59 5. Mielestäni lähetyskurssilla käsiteltiin AIDSia (ympyröi yksi seuraavista - jos et ole käynyt lähetyskurssia, jätä vastaamatta tähän) 1 aivan liian paljon 2 riittävästi 3 jonkin verran 4 ei lainkaan 6. Saamani koulutus Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä vähensi / poisti ennakkoluulojani AIDSia koh-taan rauhoitti minua, poisti turhia huolia ja pelkoja rohkaisi AIDSia sairastavien kohtaamiseen innosti toimimaan AIDSiin liittyvässä valistustyössä antoi minulle "eväitä" AIDSiin sairastuneiden konkreettiseen auttamiseen auttoi minua ymmärtämään afrikkalaisten suhtautumista AIDSiin Mielestäni AIDS-valistus on vaikuttanut botswanalaisten arkielämään (ympyröi yksi seuraavista) 1 paljon 2 melko paljon 3 melko vähän 4 ei lainkaan 8. Millaisena näet kansallisten työtovereidesi suhtautumisen AIDSiin? Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa Työpaikallani on käyty avoimia keskusteluja AIDSista Työtoverini eivät arastele HIV / AIDS testiin menemistä Työtoverini rohkenevat puhua asiakkaiden /srk-laisten kanssa AIDSista Keskusteluun AIDSista suhtaudutaan edelleen varauksellisesti Työtovereillani ei ole tarpeeksi tietoa AIDSista

60 9. Oletko ollut tilanteissa, joissa sinun on annettu ymmärtää, että AIDSista ei pitäisi puhua? (ympyröi yksi seuraavista) 1 usein 2 melko usein 3 melko harvoin 4 tuskin koskaan 10. Mitä mieltä olet seuraavista ajatuksista? Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa En koe AIDSia uhkaksi omalle terveydelleni Pelko omasta sairastumisestani AIDSiin on lisääntynyt työalueella ollessani Pelkään yhä enemmän kansallisten työtovereitteni puolesta että he saavat AIDS-tartunnan Pelkään, että joku lähetystyöntekijätovereistani saa AIDStartunnan Koen lääkärissä, hammaslääkärissä tai sairaalassa käymisen uhkaavaksi AIDStartuntamahdollisuuden vuoksi Pelkään, että omilla lapsillani on vaara saada AIDS-tartunta tarhassa, koulussa tai kaveri-piirissä (jos sinulla ei ole lapsia, jätä vastaa-matta tähän kysymykseen) Pelkään sitä, että joudun onnettomuuteen tai tapaturmaan, jonka seurauksena (esim. ve-rensiirto) voisin saada AIDS-tartunnan Minulla on mahdollisuus saada AIDStartunta omassa työssäni Vaikka epäilen työtoverini, srk-laisen tai asiakkaani sairastavan AIDSia, en voi ottaa sitä puheeksi Millaisia muutoksia omassa suhtaumisessasi AIDSiin on tapahtunut lähetystyössä ollessasi?

61 12. Joissakin tilanteissa pelkään, vaikka tiedän, että riski saada AIDS-tartunta on olematon. 1 Kyllä 2 Ei Jos vastasit ' kyllä', kerro mitä nuo tilanteet ovat. (valitse yksi tai useampia) 1 Ehtoollisella käynti 2 Saman juoma-astian tms. käyttäminen 3 Muu tilanne, mikä? 13. Oletko joutunut tilanteisiin, joissa AIDSin uhka itsellesi on ollut todellinen? 1 Kyllä 2 ei Jos vastasit edelliseen kysymykseen myönteisesti, kerro lyhyesti millainen tuo tilanne oli.

62 14. Kuinka suuri osa työn kuormittavuudesta oman arviosi mukaan on AIDS-tilanteen aiheuttamaa? (ympyröi yksi seuraavista) 1 paljon 2 melko paljon 3 melko vähän 4 ei lainkaan 15. Millaisissa työtilanteissa AIDS kuormittaa sinua eniten 16. Miten säilytät työmotivaatiosi Botswanan synkeässä AIDS-tilanteessa? 17. Mikä auttaa sinua jaksamaan päivästä toiseen, vaikka näet AIDSin aiheuttaman "tuhon"?

63 18. Miten voit pääasiallisesti käsitellä työalueella ollessasi AIDSin aiheuttamaa stressiä. surua, pelkoa, turhautumista? (ympyröi yksi) 1 työnohjauksessa 2 sielunhoidossa 3 kansallisten työtovereiden kanssa keskustellen 4 toisten lähetystyöntekijöiden kanssa keskustellen 5 muulla tavalla. Kerro miten. 19. Mitä muuta haluaisit kertoa meille tästä aiheesta?