UEF JOENSUU KUOPIO SAVONLINNA STATE-OF- THE SMART UEF JOENSUU KUOPIO SAVONLINNA

Transkriptio

1 UEF JOENSUU KUOPIO SAVONLINNA STATE-OF- THE UEF JOENSUU KUOPIO SAVONLINNA SMART Paikkaperustainen aluekehittäminen ja kuntien elinvoima KUNTIEN ELINVOIMAISUUS JA KASVU, Liminka Professori Perttu Vartiainen, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos

2 Esityksen juoni Lähtökohtana on Työ- ja elinkeinoministeriölle luovuttamani selvitysmiesraportti Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa ja siitä nousevat aluekehittämisen muutostarpeet, Taustaksi tarkastelen lyhyesti aluekehittämisen toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia. Selvityksen keskeiseksi juonteeksi nousi paikkaperustaisen aluekehittämisen tarve koko Suomen kilpailukyvyn vahvistamisen edellytyksenä. Lopussa tarkastelen kootusti kuntien roolia aluekehittämisessä.

3 Aluekehityksen pitkä trendi Kaupungistuminen ja työssäkäyntialueiden levittäytyminen yhä laajemmille alueille, vaikka muuttoliikkeen suunta onkin kääntynyt viime vuosina kehyskunnista keskuskaupunkeihin.

4 Kansallinen aluerakenne Helsingin seudun ympärille on syntynyt aina Tampereelle, Lahteen ja Turkuun saakka ulottuva toiminnallinen aluekokonaisuus. Sen ulkopuolella vahvaa väestönkasvua on ollut lähinnä yksittäisillä yliopistopaikkakunnilla. Ainoa merkittävä tämän joukon ulkopuolinen kasvukaupunki on ollut Seinäjoki. Keskusseutujen ulkopuolisen Suomen kehityskuva ei ole kauttaaltaan toivoton. Eri puolilla Suomea on esimerkiksi merkittäviä teknologiateollisuuden ja matkailun keskittymiä. Maatilatalous taas on pitkälti palannut niille alueille, joilla sillä on luontaiset ja modernin yhteiskunnan logistiset edellytykset. Maaseudun ja pikkukaupunkien ongelmana on ensisijaisesti luonnollisen väestömuutoksen tappiollisuus. Pohjanmaa on tästä merkittävä poikkeus.

5 Kaupungin ja maaseudun monimuotoinen kokonaisuus

6 Aluekehittämisen supistuvat välineet Kansallisen aluekehittämisen resurssit ovat supistuneet, jolloin rakenne- ja investointirahastoja hyödyntävien EU-ohjelmien sovittaminen kansallisen politiikan tavoitteisiin on entistä tärkeämpää. EU-ohjelmissa on omat rajoitteensa, esimerkiksi maaseudun laajakaistahankkeet eivät pääsääntöisesti voi saada tukea maaseuturahastosta. Kaupunkipolitiikan puolella osaamiskeskusohjelman (ja jo aiemmin KOKO-ohjelman) loputtua välittäjäorganisaatioiden kansallinen rooli on heikentynyt. Maaseutupolitiikan puolella YTR on muuttunut paljolti vapaaehtoistyöhön/ osallistujien omarahoitukseen perustuvaksi verkosto-organisaatioksi. Lisäksi EU:n maaseuturahastoa hallinnoidaan eri ministeriössä.

7 Paikkaperustainen aluekehittäminen Eurooppalaista aluepoliittista ajattelua on ohjannut viime vuosina Fabrizio Barcan (2009) EU:n komissiolle tekemä raportti koheesiopolitiikan uudistamisesta, jonka keskeinen idea on Placebased develpoment policy eli paikkaperustainen aluekehittäminen. Maantieteellinen (sosio-kulttuurinen ja institutionaalinen) toimintaympäristö on tärkeä aluekehittämisen edellytys. Heikommin kehittyneiden alueiden kehityspotentiaali jää kansallisen tuen puuttuessa helposti hyödyntämättä. Tarvitaan yhtäältä kansallisen politiikan paikallista räätälöintiä ja toisaalta kansallisen politiikan tulee tukea paikallisen kehittämistyön edellytyksiä.

8 Paikkaperustainen aluekehittäminen (2) Paikkaperustainen aluekehittäminen on yhdistävä käsite tarkastelluille kolmelle politiikkalohkolle (kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikalle), joita kaikkia yhdistää myös poikkihallinnollinen lähestymistapa. Aluekehittäminen on välttämätöntä koko Suomen ja sen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Kehittämisen ensisijainen tarkoitus on koko maan erilaisten vahvuuksien hyödyntäminen ja mobilisointi (tehokkuus). Toissijaisena tarkoituksena on tasoittaa kehityksen eroja ja ratkoa paikallisia ongelmia (tasa-arvo). Aluekehittämisen perusteluna on koko maan voimavarojen hyödyntäminen eikä niinkään koko maan asuttuna pitäminen.

9 On hyödynnettävä olemassa olevia kehittämisresursseja Nykyisessä julkistalouden tilanteessa olisi epärealistista esittää merkittäviä lisäyksiä tarkasteltavien politiikkalohkojen määrärahoihin. Sen sijaan näen tarpeelliseksi 1. hyödyntää nykyistä paremmin EU:n rakenne- ja investointirahastoja, 2. fokusoida entisestään poikkihallinnollista yhteistyötä muutamiin kansallisesti merkittäviin teemakokonaisuuksiin, 3. turvata kuntien kehittämiskapasiteetti sekä 4. hyödyntää nykyistä enemmän julkisen, yksityisen ja ns. kolmannen sektorin välistä yhteistyötä.

10 Selvitysmiehen peruslinjaus Suomi tarvitsee alueellisen kasvu- ja innovaatiopoliittisen kokonaisnäkemyksen, joka voi toimia kaupunki- ja maaseutupolitiikan yleisenä strategisena suunnannäyttäjänä. Tämä edellyttää myös suurempien kaupunkikeskittymien ja pienempien kaupunkien ja maaseutumaisten alueiden vuorovaikutuksen vahvistamista maamme innovaatiojärjestelmässä. Paikallisperustaisen kehittämisen onnistumisen kannalta tärkeää on edistää toiminnallisten aluekokonaisuuksien (päivittäisalueiden) tasolla tapahtuvaa kehittämistä. Paikallisperustaista aluekehittämistä on luontevaa koordinoida yhtenä kokonaisuutena keskushallinnossa valtionhallinnon nykyrakenteessa Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Myös metropolipolitiikka ja äkillisen rakennemuutoksen alueiden politiikka ovat osa tätä kokonaisuutta.

11 Suuret kaupunkiseudut Kaupunkinäkökulmasta pidän keskeisenä nykyisen seudullisen kasvusopimusmallin edelleen kehittämistä ja parempaa rytmittämistä hallituskausiin. Tämä edellyttää kaikkien osapuolien ja erityisesti avainministeriöiden nykyistä selvästi vahvempaa sitoutumista. Osaamisrakenteiden suuret kansalliset reformit (kuten korkeakoulu- ja tutkimuslaitosuudistus)ja INKA-ohjelma tulisi kytkeä paremmin kasvusopimuksiin. Sopimuksia voi olla useampaa kokoa erityyppisen kaupunkiseutujen tarpeisiin. Suurten kaupunkiseutujen (kuten Oulun) kehittämisessä tulee painottaa nykyistä enemmän myös sosiaalisen eheyden ja lähiyhteisöjen sekä vähähiilisyyttä tukevan yhdyskuntarakenteen tavoitteita. Metropolialueeseen ja muihin suurempiin kaupunkikeskittymiin liittyy maan ja maakuntien rajat ylittäviä kehitysvyöhykkeitä, joiden tukeminen vaatii omia kansallisen kehittämisen välineitään (esim. Perämerenkaari).

12 Maaseutu Nykyisenkaltaisen kaupunki-/maaseutujaon ylittäminen on tärkeää pantaessa täytäntöön esimerkiksi biotalouden ja digitalisaation kaltaisia kansallisia teemakokonaisuuksia ja ohjelmia. Maaseutunäkökulmasta keskeisenä pidän 1. maaseudun elinkeinojen uudistumisen ja innovaatiotoiminnan edistämistä ja 2. maaseudun luonnonvaroihin ja luonnonarvoihin perustuvan elinkeinotoiminnan saavutettavuuden pullonkaulojen ratkaisua. Maaseudun palveluiden järjestämiskokeiluja tulee arvioida poikkihallinnollisesti. Muutoin resursseja hukataan ratkaisuihin, joilla on lopulta vain vähän käyttäjiä. Ratkaisuja haettaessa on tärkeää paikallisen aloitteellisuuden tukeminen, mikä parhaimmillaan edistää myös paikallista yritystoimintaa.

13 Kunnan kehittäjärooli Kunnan merkitys alueensa kehittäjänä on jäänyt palvelukeskeisen ja budjettiosuuksiin painottuvan puhunnan varjoon. Vahva paikallishallinto on sekä suomalaisen yhteiskunnallinen vahvuus että haaste. Kuntien keskeinen tehtävä on jatkossakin alueen elinvoimaisuudesta ja kehittämisestä sekä toimivasta yhdyskuntarakenteesta ja maankäytöstä huolehtiminen. Ajankohtaisena kysymyksenä nostin esiin paikallisen innovaatioiden ekosysteemien koordinaatiossa keskeisessä roolissa olevien kunnallisten/seudullisten kehitys- ja tiedepuistoyhtiöiden toimintaedellytyksistä huolehtimisen. Paikkaperustaisesta näkökulmasta olisi loogista, että eri alueilla paikallisja aluehallinnon rakenteet voivat olla myös toisistaan poikkeavat.

14 Kunnan kehittäjärooli (2) Jos Suomessa ei olisi harjoitettu paikkaperustaista aluekehittämistä, ei monille alueille olisi syntynyt nykyisenkaltaisia paikallisia kumppanuuksia ja paikkakuntienvälisiä osaamisen yms. kumppanuusverkostoja. Sama koskee korkeakoulupaikkakunnilla innovaatiopolitiikan ja aluekehittämisen vahvaa keskinäistä vuorovaikutusta. Vahvat julkiset tai vähintään puolijulkiset instituutiot ovat luoneet kehittämistyölle vakaan perustan, mutta samalla ne ovat myös helposti sulkeneet pois osan kolmannen sektorin toimijoista ja kansalaisaktiiveista sekä pk-sektorin yrityksistä. Keskeisenä toimintaperiaatteena kaikessa paikkaperustaisessa aluekehittämisessä tulisi olla jatkossa muun kuin julkisen sektorin toimijoiden aktivoiminen!

15 Kiitos! uef.fi