Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 95/2002 vp Valmismatkalaki ja kuluttajansuoja Eduskunnan puhemiehelle Valmismatkalain 2 :n mukaan valmismatkalla tarkoitetaan etukäteen järjestettyä, yhdistettyyn hintaan tarjottua palvelusten yhdistelmää, johon sisältyy vähintään kuljetus ja majoitus, tai kuljetus tai majoitus sekä lisäksi muu kokonaisuuden kannalta olennainen matkailupalvelus. Tämä valmismatkan määritelmä on käytännössä osoittautunut hyvin tulkinnanvaraiseksi. Käytännössä omaksutun tulkintalinjan mukaan esimerkiksi risteilyä ei ole katsottu valmismatkaksi, ei myöskään matkaa, joka koostuu risteilystä ja linja-autokuljetuksesta. Kokonaisuudessaan eri viranomaisten, lähinnä kuluttajaviraston ja kuluttajavalituslautakunnan, tulkintalinjat poikkeavat toisistaan. Valmismatkan määrittämiseen liittyvä tulkinnanvaraisuus saattaa kuluttajan epätietoiseen asemaan. Milloin kuluttaja tietää ostaneensa valmismatkan ja olevansa näin ollen valmismatkalain hyvin säännellyn suojan piirissä? Valmismatkalaissa tai -asetuksessa ei ole säännöksiä siitä, että kuluttajaa tulisi informoida hänen oikeusasemastaan. Toisin sanoen kuluttaja ei saa tarpeeksi tietoa siitä, ostiko hän valmismatkan vai ei. Tämä on kuitenkin kuluttajan kannalta avainkysymys varsinkin tilanteissa, joissa etukäteen maksetun matkan peruuttaminen tulee kyseeseen. Kuluttajalle annetun tiedon voisi katsoa soveltuvan hyvin valmismatkalain henkeen ja tavoitteisiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta valmismatkalain soveltamista arvioidaan sen valossa, saako kuluttaja tarpeeksi tietoa oikeusasemastaan ostaessaan mahdollisen valmismatkan ja että selvitetään mahdollisuudet kirjata laki- tai asetustasoisesti velvollisuus selkeästi informoida yksittäistä kuluttajaa hänen asemastaan? Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2002 Pekka Ravi /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pekka Ravin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 95/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta valmismatkalain soveltamista arvioidaan sen valossa, saako kuluttaja tarpeeksi tietoa oikeusasemastaan ostaessaan mahdollisen valmismatkan ja että selvitetään mahdollisuudet kirjata laki- tai asetustasoisesti velvollisuus selkeästi informoida yksittäistä kuluttajaa hänen asemastaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Valmismatkalaki perustuu EY:n niin sanottuun pakettimatkadirektiiviin (90/314/ETY), ja laissa oleva valmismatkan määritelmä vastaa täysin direktiiviä. Valmismatkalle on ominaista, että se koostuu vähintään kahdesta matkailupalvelusta, tyypillisesti kuljetuksesta ja majoituksesta, ja että palvelukokonaisuus myydään yhdistettyyn hintaan. Kysymyksessä esitetään, että valmismatkan määritelmä on käytännössä osoittautunut hyvin tulkinnanvaraiseksi. Käytännössä omaksutun tulkintalinjan mukaan esimerkiksi risteilyä ei ole katsottu valmismatkaksi eikä myöskään risteilystä ja linja-autokuljetuksesta koostuvaa matkaa. Kysymyksessä väitetään myös, että viranomaisten, lähinnä Kuluttajaviraston ja kuluttajavalituslautakunnan, tulkintalinjat poikkeavat toisistaan. Valmismatkalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 237/1992 vp) perusteluissa on selvitetty erikseen lain soveltamista laivaristeilyihin. Laki kattaa varsinaiset laivaristeilyt, joilla tarkoitetaan lomanviettoa ja virkistäytymistä silmällä pitäen erikseen suunniteltuja risteilymatkoja. Valmismatkoja eivät sitä vastoin ole pelkät kuljetukset. Esimerkiksi matkat säännöllisen vuoroliikenteen aluksilla Suomesta Ruotsiin tai muihin Itämeren maihin eivät ole valmismatkoja, vaikka matkustajalla olisi hytti käytössään matkan aikana tai vaikka laivakuljetukseen liittyisi myös maakuljetus. Oikeusministeriön tietämän mukaan valmismatkalain soveltamisessa risteilyihin ei ole ollut epäselvyyttä eikä kuluttajaviranomaisilla ole ollut lain tulkinnasta eriäviä näkemyksiä. Kysymyksessä kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, ettei kuluttaja saa tarpeeksi tietoa siitä, ostiko hän valmismatkan vai ei. Kysyjän mielestä tämä on avainkysymys varsinkin tilanteissa, joissa etukäteen maksetun matkan peruuttaminen tulee kyseeseen. Matkustaja ei jää vaille suojaa, vaikka kyseessä ei olisikaan valmismatka vaan pelkkä laivakuljetus. Matkustajan turvana ovat tällöin merilain säännökset, jotka esimerkiksi peruuttamistapauksissa ovat matkustajalle edullisempiakin kuin valmismatkalain säännökset. Laissa säädetyn lisäksi matkustajan oikeusasemaan vaikuttaa keskeisesti tehdyn sopimuksen sisältö. Käytännössä matkustajan oikeudet ja velvollisuudet määritetäänkin vakiosopimusehdoissa yksityiskohtaisemmin kuin laissa ja ehdot saattavat myös poiketa lain säännöksistä. Jos kyseessä on esimerkiksi laivakuljetus, matkustaja saa tärkeimmät tarvitsemansa tiedot asianomaisen varustamon vakiokuljetusehdoista. Sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti tällaisten vakioehtojen on oltava matkustajien saa- 2

3 Ministerin vastaus KK 95/2002 vp Pekka Ravi /kok tavilla niin, että matkustaja voi niihin perehtyä jo ennen sopimuksen tekemistä. Matkustajan kannalta ei näin ollen ole olennaista saada tietoa pelkästään siitä, ostiko hän valmismatkan vai ei. Oikeusministeriön käsityksen mukaan matkustajien tiedonsaantioikeudessa ei ole käytännössä ilmennyt sellaisia ongelmia, että lainsäädännön muuttaminen olisi tarpeen. Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2002 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pekka Ravi /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 95/2002 rd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att tillämpningen av lagen om paketresor bedöms med utgångspunkt i huruvida konsumenten får tillräcklig information om sin rättsliga ställning när han eller hon köper en eventuell paketresa och för att möjligheterna utreds att i lag eller förordning föreskriva om en skyldighet att klart informera enskilda konsumenter om deras ställning? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Lagen om paketresor baserar sig på EG:s s.k. paketresedirektiv (90/314/EEG). Definitionen av paketresor i lagen överensstämmer helt med direktivet. Karaktäristiskt för en paketresa är att den består av minst två turisttjänster, vanligen transport och inkvartering, och att denna helhet säljs till ett gemensamt pris. I spörsmålet sägs att definitionen av paketresa i praktiken visat sig lämna mycket rum för tolkning. Enligt den tolkningslinje som tillämpats i praktiken har t.ex. kryssningar inte ansetts vara paketresor, inte heller resor som består av kryssning och busstransport. I spörsmålet hävdas också att myndigheterna, närmast konsumentverket och konsumentklagonämnden, har helt divergerande tolkningslinjer i frågan. I motiveringen till regeringens proposition med förslag till lag om paketresor (RP 237/1992 rd) utreds särskilt hur lagen skall tillämpas på kryssningar. Lagen täcker egentliga kryssningar, med vilka avses kryssningsresor som är planerade enkom med tanke på semester och rekreation. Resor som enbart omfattar transport är däremot inte paketresor. Som exempel kan nämnas att resor med fartyg i reguljärtrafik mellan Finland och Sverige eller andra Östersjöländer inte utgör paketresor, även om passageraren har en hytt till sitt förfogande under resan och även om båtresan också har anknytande transport till lands. Enligt justitieministeriets uppgifter har det inte rått oklarhet om hur paketreselagen skall tilllämpas på kryssningar. Inte heller konsumentskyddsmyndigheterna har haft divergerande syn på tolkningen av lagen. I spörsmålet fästs särskild vikt vid att konsumenten inte får tillräcklig information om huruvida han eller hon har köpt en paketresa. Enligt spörsmålsställaren är detta av avgörande betydelse i synnerhet i situationer då det blir fråga om att avbeställa en på förhand betald resa. En resenär står inte utan skydd även om det inte är fråga om en paketresa utan endast om båttransport. Resenären skyddas då av bestämmelserna i sjölagen, vilka t.ex. vid avbeställning är förmånligare för resenären än bestämmelserna i paketreselagen. Utöver vad som bestäms i lagen är innehållet i det ingångna avtalet av central betydelse för resenärens rättsliga ställning. I praktiken anges resenärens rättigheter och skyldigheter mer detaljerat i standardavtalsvillkoren än i lagen och villkoren kan också avvika från lagens bestämmelser. Om det t.ex. är fråga om båttransport får resenären de centrala uppgifter han eller hon behöver i rederiets standardtransportvillkor. Enligt avtalsrättens allmänna principer måste sådana standardvillkor finnas tillgängliga för resenärer- 4

5 Ministerns svar KK 95/2002 vp Pekka Ravi /kok na så att de kan bekanta sig med dem redan innan avtalet ingås. Ur resenärens synvinkel är det således inte väsentligt att få information endast om huruvida den köpta resan är en paketresa eller inte. Enligt justitieministeriets uppfattning har det i fråga om resenärernas rätt till information inte framkommit några sådana praktiska problem att en ändring av lagstiftningen skulle vara befogad. Helsingfors den 7 mars 2002 Justitieminister Johannes Koskinen 5