Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 24/2008 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 17 päivänä syyskuuta 2008 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (E 74/2008 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Taina Nikula, ympäristöministeriö - teollisuusneuvos Risto Ranki, työ- ja elinkeinoministeriö - vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus - vanhempi tutkija Ari Nissinen, Suomen ympäristökeskus - toimitusjohtaja Katri Penttinen, Ympäristöyritysten Liitto ry - ekonomisti Martti Luukko, Suomen Kuluttajaliitto ry - tutkija Annukka Berg, Suomen luonnonsuojeluliitto ry. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon sekä kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta muodostaa kehyksen komission samanaikaisesti antamille lainsäädäntöaloitteille. Tiedonannon keskeisenä tavoitteena on lisätä Euroopan energia- ja resurssitehokkuutta, irtikytkeä kielteiset ympäristövaikutukset talouden kasvusta sekä hyödyntää ympäristöhaasteet elinkeinopolitiikassa. Tiedonannossa on kolme osiota: viisaampi kulutus ja paremmat tuotteet, puhtaampi tuotanto ja globaalit kestävien tuotteiden markkinat. Viisaampi kulutus ja paremmat tuotteet Puitedirektiivi energiaa käyttävien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta edellyttää, että keskeisten energiaa käyttävien laitteiden tulee täyt- E 74/2008 vp Versio 2.0

2 tää ekologisen tuotesuunnittelun periaatteet. Komissio ehdottaa direktiiviä muutettavaksi siten, että ekologisen tuotesuunnittelun periaatteita sovelletaan myös energiankäytön kannalta keskeisissä tuoteryhmissä (energy related products). Tällaisia tuotteita voivat olla rakennustuotteet, kuten eristeet, ikkunat ja suihkut. Ekologisen tuotesuunnittelun puitedirektiivin mukaisesti potentiaalisille ja ympäristön kannalta merkittäville tuoteryhmille laaditaan täytäntöönpanosäännökset, jotka ottavat huomioon energian ja materiaalien käytön. Ne asettavat perustason, jota edellytetään Euroopan markkinoilla valmistettavilta tai markkinoille tulevilta tuotteilta. Käytännössä direktiiviehdotus kattaa noin 75 % Euroopan markkinoilla liikkuvista tuotteista nykyisen puitedirektiivin noin 30 %:n sijaan (Euroopassa valmistettavista ja tänne tuotavista tuotteista). Lisäksi tiedonannossa ehdotetaan, että entistä ympäristöystävällisempien tuotteiden edistämiseksi valmistellaan tietyille tuotteille vapaaehtoisia benchmark- tai suorituskykytavoitteita. Jäsenmaat voivat edistää niiden saavuttamista esimerkiksi verokannusteilla tai julkisten hankintojen kautta, sikäli kuin perustamissopimuksen syrjintäkielto ja valtiontukisäännökset eivät sitä estä. Asetusta energiamerkistä muutetaan ja pakollisen energiamerkin soveltamisala laajenee useampiin energiaa käyttäviin ja energian kannalta keskeisiin tuoteryhmiin. Uudistettu energiamerkki osoittaa käytönaikaisen energiankäytön tai energian säästömahdollisuudet. Lisäksi komissio ehdottaa, että energiamerkki kertoo energian lisäksi muista merkittävistä ympäristöominaisuuksista. EU:n ympäristömerkki uudistuu, mutta jatkossakin se on vapaaehtoinen edelläkävijöiden ympäristömerkki. Ympäristömerkkiä on tarkoitus yksinkertaistaa ja kriteerien hyväksymisprosessia jouduttaa. Tavoitteena on, että EU:n ympäristömerkin, ekologisen tuotesuunnittelun ja energiamerkin kriteerien valmistelua synkronoidaan ja jopa hyväksytään samassa yhteydessä. Ekologisen tuotesuunnittelun kriteerit muodostavat perustason, tietyille tuotteille valmistellaan suorituskykytavoitteita ja parhaimpana vaihtoehtona on ottaa käyttöön markkinoiden parhaiden tuotteiden merkitsemiseksi EU:n ympäristömerkki. Julkisten hankintojen osalta komissio ehdottaa, että jäsenmaissa 50 % hankinnoista on ympäristöystävällisiä vuonna Tavoite on indikatiivinen. Tiedonannossa ehdotetaan, että energialaitteiden osalta julkisten hankintojen tulee täyttää tietty energiamerkinnän mukainen energialuokka. Lisäksi tarkoituksena on kehittää yhteistyössä jäsenmaiden kanssa menettely, jossa keskeisille tuote- ja palveluryhmille asetetaan kriteerejä, jotka jäsenmaiden julkisissa hankinnoissa suositeltaisiin otettavaksi huomioon. Alustavia kriteeriehdotuksia on jo kymmenelle prioriteettituoteryhmälle. Komissio arvioi myös erikseen energiaverotuksesta annetun direktiivin uudistamista, ja yhtenä elementtinä selvitetään alennetun arvonlisäveron käyttöönottomahdollisuutta ympäristötuotteille. Tiedonannossa ehdotetaan perustettavaksi foorumi, jossa vähittäiskauppiaat kehittävät hyvien toimintaperiaatteiden pelisääntöjä ja pyrkivät edistämään kestävää kulutusta kuluttajille suunnattavilla kampanjoilla. Eri vähittäiskaupat eivät sitoudu yhteiseen agendaan, vaan kullakin on omat tavoitteensa, joiden toteutumista seurataan. Vähittäiskauppiaiden foorumi kootaan vuoden 2008 lopulla. Puhtaampi tuotanto Tavoitteena on edistää resurssitehokkuutta, ekoinnovaatioita sekä teollisuuden ympäristöosaamista. Samalla on tarkoitus rohkaista optimaaliseen resurssien käyttöön ja kierrätykseen. Resurssitehokkuuden osalta tiedonannossa todetaan, että Eurooppa on vakiinnuttanut luonnonvarojen kulutuksen talouden kasvusta huolimatta. Komission tavoitteena on tuottaa myöhemmin analyysiä ympäristön kannalta merkittävistä materiaalivirroista, luonnonvarojen saatavuudesta sekä asettaa tavoitteita. Ekoinnovaatioiden edistäminen on keskeinen toimintaohjelman tavoite. Tiedonannossa esitetään kehitettäväksi EU:n laajuinen, vapaaehtoinen ympäristöteknologian verifikaatiojärjestel- 2

3 mä, joka lisää luottamusta uusiin teknologioihin. Ympäristöyritysten tai ympäristöteollisuuden kilpailukyvyn lisäämiseksi selvitetään lainsäädännölliset esteet ja markkinoiden ongelmat. Keskeisiä aiheita ovat tällöin sisämarkkinoiden toimivuus ja parempi sääntely, standardointi ja riskirahoituksen saatavuus. Lisäksi pyritään edistämään edelläkävijämarkkinoita ympäristösektorilla (Lead Market Initiative). EMAS-ympäristöjohtamisjärjestelmää on tarkoitus uudistaa ja keventää, jotta sen avulla voitaisiin parantaa resurssitehokkuutta ja optimoida yritysten tuotantoprosesseja. Tavoitteena on, että se olisi jatkossa helpompi ottaa käyttöön PK-yrityksissä niiden toiminnan ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Komissio ehdottaa, että EMAS-rekisteröityjen yritysten ympäristölupien valvontaa kevennetään ja niiden ympäristölupia jatketaan. Lisäksi ehdotetaan pakollisia avainkriteereitä yrityksen energiatehokkuuden, materiaalien käytön, jätemäärien ja päästöjen havainnollistamiseksi. PK-yrityksille pyritään antamaan tukea ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittämiseksi Enterprise Europe -verkoston kanavien avulla. Globaalit kestävien tuotteiden markkinat Kansainvälinen yhteistyö kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi pohjautuu olemassa oleviin aloitteisiin (FLEGT, luonnonvarojen kestävän käytön strategia, Global Energy Efficiency and Renewable Energy Fund). Lisäksi komissio edistää Marrakech-prosessin puitteissa kestävää kulutusta ja tuotantoa globaalilla tasolla sekä kansainvälistä ympäristötuotteiden ja -palveluiden kauppaa WTO:n DOHA-kierroksella. Lisäksi mahdollisesti luotavien kansainvälisten ympäristö- ja energiatehokkuusstandardien avulla voidaan edistää vientimarkkinoiden syntymistä eurooppalaisille tuotteille. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa uutena lähestymiskulmana ovat sektorikohtaiset neuvottelut. Ajatuksena on kartoittaa keskeisten sektoreiden päästöt ja niiden vähentämismahdollisuudet luomalla vertailumittaristo (benchmark) sekä edesauttaa kehittyvien maiden vähentämistoimia ao. sektorilla. Komission selvitys on valmistumassa syksyllä ennen Poznanin ilmastopöytäkirjan osapuolikokousta. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon. Siinä linjataan keskeisiä tavoitteita ja ohjauskeinoja, joilla parannetaan tuotteiden ympäristölaatua koko elinkaaren ajalta, edistetään ympäristöystävällisten tuotteiden tarjontaa ja ympäristöteknologian kysyntää sekä autetaan kuluttajia tekemään parempia valintoja. Luonnonvarojen käytön tehostaminen ja ekoinnovaatioiden tukeminen on entistä tärkeämpää, sillä ilmastonmuutokset ja biodiversiteetin hupenemisen kaltaiset haasteet vaativat uusia toimia. Valtioneuvosto korostaa erityisesti luonnonvarojen kestävää käyttöä. Lisäksi eurooppalaisen kilpailukyvyn edistämiseksi on tärkeää löytää uusia osaamisalueita ja kehittää tuotantorakennetta entistä materiaali- ja energianiukemmaksi. Tiedonanto myös täydentää komission tammikuussa 2008 hyväksymää energia- ja ilmastopakettia. Valtioneuvosto katsoo, että keskeisiä kysymyksiä ovat taloudellisten ohjauskeinojen edistäminen, resurssitehokkuuden mittaamista koskevan metodologian parantaminen ja tavoitteiden asettaminen, innovaatioiden edistäminen sekä tietopohjan parantaminen. Valtioneuvosto tukee komission ehdotusta siitä, että ekologisen tuotesuunnittelun periaatteita sovelletaan myös energiankäytön kannalta keskeisissä tuoteryhmissä. Tässä yhteydessä tulisi energiatehokkuuden ohella ottaa huomioon elinkaaritarkastelu mukaan lukien materiaalitehokkuus sekä ympäristölle haitallisten aineiden käytön välttäminen. Valtioneuvosto tukee myös komission esittämää tavoitetta siitä, että EU:n ympäristömerkin, ekologisen tuotesuunnittelun ja energiamerkin kriteerien valmistelua synkronoidaan. Konkreettisiin säädösehdotuksiin otetaan kantaa erillisissä perusmuistioissa. Myös muihin komission tiedonannossa esitettyihin lainsäädäntöehdotuksiin sekä muihin aloitteisiin otetaan tarkemmin kantaa, kun ne julkaistaan. 3

4 VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu myönteisesti tiedonantoon, jossa kestävälle kulutukselle ja tuotannolle vahvistuu konkreettinen, lainsäädännöllinen ydin, jota voidaan myöhemmin vahvistaa ja laajentaa. Kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistäminen oli Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Suomen ja EU:n yhteinen aloite ja yksi tärkeimmistä neuvottelutuloksista, jossa teollisuusmaat sitoutuivat ottamaan johtavan roolin. Huippukokouksen päätösasiakirjassa korostettiin erityisesti tarvetta erottaa globaalilla tasolla talouskasvu, haitalliset ympäristövaikutukset sekä luonnonvarojen kasvava käyttö toisistaan, kääntää luonnonvarojen häviämiseen johtava suuntaus sekä hidastaa biologisen monimuotoisuuden häviämistä huomattavasti vuoteen Suomi pyrkii omalta osaltaan muuttamaan tuotantonsa ja kulutuksensa tukemaan näitä tavoitteita globaalisti ja Suomessa sekä vaikuttamaan myös EU- ja kansainvälisessä yhteistyössä samaan suuntaan. Valiokunta toteaa, että Suomi on edelläkävijän asemassa ohjelmallisten tavoitteiden asettajana, sillä Suomessa valmistui ohjelma kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi 1 ensimmäisten joukossa maailmassa vuonna Syksyllä 2007 ilmestyi ensimmäinen tilannekatsaus siitä, miten ohjelmaa on toteutettu. Erityinen materiaalitehokkuuskeskus aloitti toimintansa Motivan yhteydessä keväällä Parhaillaan myös laaditaan ympäristötavoitteita koskevia pelisääntöjä julkisille hankinnoille. Suomessa kestävän kulutuksen ja tuotannon haasteita ovat hiilidioksidipäästöt, kulutettujen luonnonvarojen määrä sekä jätemäärät. Avainasemassa talouskasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten irtikytkemiseksi on ekotehokkuuden parantaminen ja kulutuksen muutos. 1 Vähemmästä enemmän Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi. Komission toimintaohjelman tavoitteena on vakauttaa luonnonvarojen käyttö talouden kasvaessa kehittämällä luonnonvarojen käytön tehokkuuden seurantaa ja arviointia siten, että tuotteiden koko elinkaari otetaan huomioon. Toimintaohjelmalla voidaan siten tukea resurssitehokkaan ja vähähiilisen talouden kehittymistä. Sen avulla voidaan osaltaan edistää myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavia uudistuksia; uusien osaamisalueiden syntymistä ja tuotantorakenteen muuttamista vähähiilisemmäksi. Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelmassa keskitytään tuotepolitiikan ytimeen, jonka muodostavat ekologista tuotesuunnittelua, energiamerkintää ja Euroopan ympäristömerkkiä koskeva lainsäädäntö. Toimintaohjelman mukaan tavoitteena on lisätä ympäristöystävällisten tuotteiden kysyntää erityisesti julkisten hankintojen kautta indikatiivisella 50 prosentin tavoitteella vuonna Valiokunta katsoo, että julkiset hankinnat ovat käyttökelpoinen väline uusien, ympäristöystävällisten tuotteiden käytön edistämiseen. Yksityisen kulutuksen määrään tai laatuun toimintasuunnitelma ei kohdistu suoraan, vaan tavoitteena on luoda kuluttajille edellytykset toimia ympäristövastuullisesti. Valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti tavoitteena kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoitteiden saavuttamiseksi tulee olla ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, jätteiden määrän vähentäminen sekä vaarallisten aineiden kasvavan käytön aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien vähentäminen. Valiokunta kuitenkin toteaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on mittakaavaltaan niin suuri haaste, että ihmiset ovat sen tiedostaessaan jo alkaneet vaatia tuotekohtaista ilmastotietoa ja yritykset sitä tuottaa. Kun näin on, tiedon asianmukaisuus tulisi varmistaa ja ilmastonmuutos ehkä nostaa erityiskysymykseksi. Vielä moniin vuosiin ei ole mahdollisuuksia kattavasti tuotteisiin liitettyyn ilmastomerkkiin, 4

5 2 Ari Nissinen ja Jyri Seppälä, SYKE, VNK julkaisuja 11/2008. jossa olisi tuotteen ilmastovaikutusta osoittava lukuarvo. Laajamittaisen tiedontuotannon aikaansaamiseksi on todennäköisesti tarpeen ottaa käyttöön kevennettyjä menettelyjä ja käyttää hyväksi olemassa olevien merkkien mahdollisuudet 2. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee olla aloitteellinen ja osallistua aktiivisesti hiilijalanjälkimerkkien ja muiden ilmastomerkkien ja näiden edellyttämien standardien ja tietojärjestelmien kansainväliseen kehitystyöhön. Tiedonannon integroitu toimenpidepaketti on nähtävä osana prosessia kohti kestävämpiä tuotanto- ja kulutustapoja. Metodologisen kehitystyön ollessa kesken osa tavoitteista vie aikaa enemmän ja vain osa on toteutettavissa nopeasti. Valiokunta korostaa resurssitehokkuuden mittaamista koskevan metodologian parantamista ja tavoitteiden asettamista sekä tietopohjan parantamista. Pitkät, globaalit tuoteketjut ovat tiedonhallinnan kannalta vaikeasti hallittava haaste. Tiedonhallinnan välineitä tuleekin kehittää. Niiden tulee olla kustannustehokkaita ja yrityksille sopivia, jotta ne toteutuvat käytännössä. Elinkaariarviointien tekeminen on niin kallista, että laajamittainen tietojen selvittäminen ja merkitseminen ei ole toteutunut. Todellisiin tuoteketjuihin perustuvien elinkaariarviointien hinta voi helposti nousta yli euron. Lähtökohtana tulisi olla yritysten omatoimisuus, kansainväliset tuoteryhmäkohtaiset ohjeet, jotka kaikki alan toimijat tuntevat, ja tietojen automaattinen välittäminen yritykseltä toiselle. Yritysten omatoiminen tiedon tuottaminen linkittyy myös yritysten ympäristöjärjestelmiin ja ympäristöraportointiin; silloin se on myös kustannustehokasta. Valiokunta pitää EMAS-asetuksen yksinkertaistamista perusteltuna järjestelmästä pk-yrityksille aiheutuvien kustannusten pienentämiseksi ja järjestelmää käyttävien yritysten osallistumisen lisäämiseksi. Valiokunta toteaa, että toimintaohjelman tavoitteena on tarkastella tuoteryhmien sisäisiä eroja vaihtoehtoisten tuotteiden sijaan. Vaihtoehtojen tarkastelu liittyisikin enemmän elämäntapaohjaukseen, jota tiedonannossa on ilmeisen tarkoituksellisesti vältetty. Valiokunta katsoo, että elämäntapaohjaukselle voisi olla perustellustikin tarvetta, mutta siihen liittyvien vastakkainasettelujen vuoksi lienee tarkoituksenmukaista lähteä liikkeelle toimintaohjelman esittämällä tavalla. Kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoitteet on kuitenkin nähtävä ensisijaisesti prosessina. Kestävämmän kulutuksen ja tuotannon yhteiskunta edellyttää verkostoitumista ja vuoropuhelua eri sektoreiden välillä, ympäristöja sosiaalisten innovaatioiden edistämistä, materiaalitehokkuuden asiantuntijapalveluja, taloudellisia ohjauskeinoja, julkisen organisaation esimerkkiä toiminnassaan ja hankinnoissaan sekä ympäristötietoisuuden edistämistä. Elämäntapaohjauksen ohjauskeinoa lähestyvänä aloitteena tiedonannossa tuodaan esiin vähittäiskauppojen rooli. Vähittäiskauppojen odotetaan vapaaehtoiselta pohjalta edistävän kestävää kulutusta kuluttajille suunnattavilla kampanjoilla. Tiedonannossa ehdotetaan perustettavaksi foorumi, jossa vähittäiskauppiaat kehittävät hyvien toimintaperiaatteiden pelisääntöjä ja pyrkivät edistämään kestävää kulutusta kuluttajille suunnattavilla kampanjoilla. Valiokunta pitää hyvänä, että kaupan mahdolliseen rooliin kiinnitetään huomiota. Kauppa voi antaa yleisluontoista tietoa erilaisten tuotteiden ympäristöja ilmastovaikutuksista sekä suositella esimerkiksi pohjoismaisella ympäristömerkillä varustettuja tuotteita. Komissio aikoo ehdottaa tiedonantoon nyt sisältyvien ehdotusten lisäksi myöhemmin toimenpiteitä luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantamiseksi, ekoinnovaatioiden tukemiseksi, teollisuuspoliittisten aloitteiden tekemiseksi ympäristöteollisuuden alalla, alakohtaisista lähestymistavoista, hyvien käytänteiden edistämisestä kansainvälisesti sekä ympäristöystävällisten hyödykkeiden ja palvelujen kansainvälisen kaupan vauhdittamisesta. Valiokunta tukee lähtökohtaisesti näitä ja kiirehtii esitysten tekemistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikka vahvistuu nopeasti ja vakiinnuttaa asemaansa. Erityisen haasteellinen osa toimenpideohjelmasta liittyy kansain- 5

6 välisen kaupan pelisääntöjen mukauttamiseen. Toisaalta globaaleilla markkinoilla juuri tämä on tärkeää Euroopan kilpailukyvyn kannalta. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin painotuksin. Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2008 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Rakel Hiltunen /sd Pentti Tiusanen /vas Marko Asell /sd Christina Gestrin /r Timo Kaunisto /kesk Timo Korhonen /kesk Merja Kuusisto /sd Tapani Mäkinen /kok Petteri Orpo /kok Janne Seurujärvi /kesk Kimmo Tiilikainen /kesk Oras Tynkkynen /vihr Pauliina Viitamies /sd Henna Virkkunen /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Marja Ekroos. 6