Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 22/2004 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta "tiede ja teknologia, Euroopan tulevaisuuden avaimet tutkimuksen tukemiseksi harjoitettavan politiikan suuntaviivat unionissa" Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 14 päivänä heinäkuuta 2004 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta "tiede ja teknologia, Euroopan tulevaisuuden avaimet tutkimuksen tukemiseksi harjoitettavan politiikan suuntaviivat unionissa" (E 61/2004 vp) talousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Sakari Immonen, kauppa- ja teollisuusministeriö - opetusneuvos Mirja Arajärvi, opetusministeriö - ylijohtaja Anneli Pauli, Suomen Akatemia - johtaja Petri Peltonen, Teknologian kehittämiskeskus TEKES. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komissio hyväksyi tiedonannon tutkimuksen 7. puiteohjelman ( ) suuntaviivoista Tiedonanto on tarkoitettu keskusteluasiakirjaksi. Vuoden jälkipuoliskon aikana käytävän keskustelun perusteella komissio antaa vuoden 2005 alussa virallisen esityksen 7. puiteohjelmasta. Pitäen lähtökohtana Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa ja Barcelonan tavoitetta nostaa Euroopan tutkimuspanostus kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta komissio ehdottaa puiteohjelmaan merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, sen laajentamista uusille tutkimusaloille ja sen budjetin kaksinkertaistamista vuositasolla vuoteen 2010 mennessä kuudennen puiteohjelman rahoitustasosta, joka on noin 5 miljardia euroa vuodessa. Rahoitustason nostamisessa on huomioitu komission suunnitelmat vahvistaa avaruusalan ja turvallisuus/puolustusalan tutkimusta. Tiedonanto sisältää lisäksi yleisellä tasolla ehdotuksia tulevan puiteohjelman toimeenpanon välineistä ja organisoinnista. Uuden ohjelman rakenne perustuisi kuuteen päätavoitteeseen ja niihin liittyviin instrumentteihin: 1. Eurooppalaisen osaamisen vahvistaminen strategisen teknologisen tutkimuksen aloilla rahoittamalla tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yritysten yhteisiä tutkimushankkeita. Kyseessä E 61/2004 vp Versio 2.0

2 on vakiintuneen tutkimusyhteistyön jatkaminen ja vahvistaminen soveltamalla nykyisiä hankemuotoja (mm. integroidut hankkeet, huippuosaamisen verkostot ja perinteiset pienehköt hankkeet). Yhteistyö kattaa laajasti soveltavan tutkimuksen eri alat, mm. biotieteet, tieto- ja viestintäteknologiat, materiaali- ja valmistusteknologiat, ravinnon, energian, liikenteen, ympäristön ja yhteiskunnallisen tutkimuksen. 2. Teollisuuden kytkeminen entistä vahvemmin mukaan puiteohjelman suunnitteluun ja toimeenpanoon perustamalla uusien teknologisten innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa tukevia teollisuuden, tutkimuslaitosten, rahoittajien ja muiden toimijoiden laajaan yhteistyöhön perustuvia teknologiaplatformeja. Kyseessä on uusi yhteistyömuoto, jolla tähdätään merkittävien eurooppalaisten teknologisten aloitteiden synnyttämiseen. 3. Perustutkimuksen tukeminen rahoittamalla yksittäisiä huipputason tutkimusryhmiä eri tieteen ja teknologian aloilla. Komissio ehdottaa uuden, ensisijaisesti perustutkimukseen liittyvän rahoitusinstrumentin käyttöönottoa. 4. Tutkijaliikkuvuus ja -koulutus: Tarkoituksena on vahvistaa nykyisiä toimia, joilla edistetään tutkijoiden liikkuvuutta jäsenmaiden välillä ja kansainvälisesti sekä tuetaan tutkijakoulutusta. 5. Tutkimusinfrastruktuureihin liittyvän yhteistyön vahvistaminen: Tutkimuslaitteistojen yhteiskäyttö, yhteiset tietopankit, tutkijoiden sähköisen tietoverkon vahvistaminen, rahoitustuki uusien infrastruktuurien rakentamiselle, Euroopan osallistuminen kansainvälisiin infrastruktuurihankkeisiin. 6. Kansallisten tutkimustoimien ja -politiikkojen koordinointi: Jäsenmaiden harjoittaman tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan ja sen vaikuttavuuden arviointi, mikä on ollut mukana jo 6. puiteohjelmassa. Komissio suunnittelee mittavia uusia ohjelmia myös turvallisuus- että avaruustutkimuksen aloille. Ne käynnistyisivät samaan aikaan 7. puiteohjelman kanssa vuoden 2007 alussa. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, toteutetaanko ne osana puiteohjelmaa vai erillisinä ohjelmina. Kummankin ohjelman toteutuminen ja toimeenpanon järjestelyt riippuvat myös neuvoteltavana olevan perustuslaillisen sopimuksen sisällöstä. Asiakirjan sisältö on kuvattu yksityiskohtaisesti asiakirjassa E 61/2004 vp. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto toteaa, että sen kannanmuodostus tiedonantoon on vielä kesken ja esitettävät kannat ovat vasta alustavia. Puiteohjelman tehtävänä on synnyttää kansainvälisen yhteistyön kautta aitoa eurooppalaista lisäarvoa ja siten täydentää ja integroida kansallisia toimia. Puiteohjelmassa tehtävän tutkimuksen ensisijaisena lähtökohtana on pidettävä eurooppalaisen teollisen kilpailukyvyn ja tutkimuksen kilpailukyvyn edistämistä. Rahoitettavan tutkimuksen tuloksia tulee levittää ja hyödyntää mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti. Nykyisen puiteohjelman toimivat hankemuodot tulisi säilyttää ja niiden rahoitusta lisätä. Ehdotetut uudet puiteohjelman laajennukset (perustutkimusrahoitus, teknologiayhteisöt) ja niihin liittyvät instrumentit tulisi ottaa varovaisesti mukaan. Tutkimusrahoituksen lisääminen Hallitus on todennut kannanotossaan rahoituskehystiedonantoon , että Suomi tukee tutkimusrahoituksen lisäämistä edellyttäen, että se tuo lisäarvoa kansalliseen toimintaan. Puiteohjelmabudjetin lisäys ei saa korvata kansallisia t&k-panostuksia. On tärkeää, että kukin jäsenmaa huolehtii riittävien julkisten resurssien ja kannusteiden käytöstä t&k-toimintaan ja osaamispohjaisen talouden edistämiseen. Perustutkimus Valtioneuvosto tukee lähtökohtaisesti komission esitystä, jonka mukaan puiteohjelmaan sisällytetään erillinen perustutkimuksen rahoittamiseen keskittyvä osio. Perustutkimuksen vahvistamista tarvitaan nostamaan Euroopan talouden ja tutkimuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa. Aikaisempien kannanottojen mukaisesti valtioneuvosto ei pidä tarkoituksenmukaisena, että EU-tasolla rahoitettaisiin yksittäisiä pienehköjä 2

3 hankkeita, vaan rahoitus tulisi kohdistaa hankkeille, jotka ovat liian suuria tai riskialttiita yhden maan rahoitettaviksi. Uuden järjestelmän tehtävänä ei pidä olla kansallisen rahoituksen puutteiden paikkaaminen, vaan sen tulee kannustaa eurooppalaisia tutkijoita verkottumaan. Hankkeet voivat olla yhden organisaation hallinnoimia, mutta niiden tulee olla avoimia koko eurooppalaiselle tutkijayhteisölle. Toiminnan tulee selkeästi tukea eurooppalaisen yhteistyön kehittymistä. Komissio esittää harkittavaksi kolme vaihtoehtoista hallintomallia uuden rahoitusmekanismin toimeenpanolle. Artiklaan 171 perustuva komission perustama yhteisyritys tai vastaava muu järjestely (esim. säätiö) antaisi organisaatiolle suuren riippumattomuuden komissiosta ja jäsenmaista, mutta samalla saattaisi komission tilanteeseen, jossa sillä ei olisi mahdollisuutta suoraan valvoa uuden organisaation toimintaa. Asetukseen 58 pohjautuva toimeenpaneva virasto (executive agency) säilyttäisi päätösvallan pitkälle komissiolla, jolloin tiedeyhteisön vaikutusvalta jäisi rajoitetuksi. Kolmas vaihtoehto olisi unionin klassinen virastomalli, joka olisi edellisten välissä riippumattomuuden näkökulmasta. Viimeisestä mallista ei kuitenkaan ole rahoittajataho-esimerkkiä. Perustutkimuksen rahoituksen hallintomalli tulisi toteuttaa siten, että hankkeiden arviointi perustuu riippumattomaan tieteelliseen asiantuntemukseen (peer review) ja että valintamenettely on läpinäkyvä jäsenmaiden näkökulmasta. Komissiolla on oltava hallinnollinen ja taloudellinen vastuu. Lisäksi tulee huomioida komitologiasäännökset, joiden nojalla jäsenmaat osallistuvat tällä hetkellä työohjelmien laadintaan ja suurten hankkeiden hyväksyntään. Tarkemman kannan määrittely perustutkimuksen hallintoon edellyttää lisäselvityksiä eri vaihtoehtoihin liittyvistä eduista ja haitoista. Hallinnon ulkoistamiseen liittyy aina huomattavia haasteita. Hallinnon eriyttäminen omaan organisaatioonsa saattaisi esimerkiksi heikentää edellytyksiä tutkimustulosten teolliselle ja yhteiskunnalliselle hyödyntämiselle. Teknologiayhteisöt Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti teknologiayhteisöihin (European Technology Platforms, ETP) uutena teolliseen tutkimukseen liittyvänä yhteistyökonseptina. Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää, että EU tukee aktiivisesti teknologisten innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon liittyvää public-private-yhteistyötä. Samoin teknologiayhteisöt vahvistavat puiteohjelman bottom up -tyyppistä toimintamallia, jossa puiteohjelman tutkimussisältöjä suunnitellaan toimialojen eri toimijoiden ja sidosryhmien yhteisesti tekemän strategiatyön perusteella. Teknologiayhteisöjen on rakennuttava sekä sisällöllisesti että toiminnallisesti kiinteäksi osaksi puiteohjelmakokonaisuutta. Niiden piirissä laadittavat strategiset tutkimusagendat tulisi huomioida myös puiteohjelman muiden osaalueiden suunnittelussa. On ensiarvoisen tärkeää, että teknologiayhteisöt toimivat vuorovaikutuksessa kansallisten tutkimus- ja teknologiaohjelmien kanssa. Vain siten voidaan varmistaa, että teknologiayhteisöillä luodaan aidosti eurooppalaista lisäarvoa ja kriittistä massaa. Tiivis vuorovaikutus kansallisen tutkimuksen kanssa edistää myös tulosten laaja-alaista hyödyntämistä kansallisesti teollisuudessa ja erityisesti pk-yrityksissä. Teknologiayhteisöjen on aktiivisesti verkotuttava ja luotava yhteyksiä myös Euroopan ulkopuoliseen huippututkimukseen. Teknologiayhteisöillä ja niiden tuottamilla tuloksilla tulee lisäksi tukea eurooppalaisten pkyritysten toimintaedellytysten parantamista ja innovatiivisuuden vahvistamista. Pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia teknologiayhteisöihin tulee lisätä. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan teknologiayhteisöt tulisi olla koko tulevan puiteohjelman ajan sovellettu toimintamuoto, jolloin uusia teknologiayhteisöaloitteita voitaisiin tehdä säännöllisesti koko puiteohjelmakauden ajan. Teknologiayhteisöt ovat laaja ja varsin kunnianhimoinen uusi t&k-yhteistyön muoto. Niiden käytännön toteuttamiseen liittyy edelleen 3

4 poikkeuksellisen paljon haasteita ja varsin perustavia avoimia kysymyksiä: Miten varmistetaan, että teknologiayhteisöaloitteita saadaan myös muilta kuin vain olemassa olevilta vahvoilta teollisilta toimialoilta? Useimmat tiedossa olevat teknologiayhteisöaloitteet näyttävät syntyvän vahvojen eurooppalaisten teollisuuden kattojärjestöjen avulla, joilla on jo muutenkin vakiintuneet yhteydet komissioon. Uudet ja nousevat toimialat voivat jäädä huomioimatta, ja näin teknologiayhteisöjen kenttä voi jäädä sisällöltään ja osallistujiltaan kapea-alaiseksi. Miten varmistetaan teknologiayhteisöjen tarpeeksi läpinäkyvä valmistelu ja syntyvien teknologiayhteisöjen keskinäinen vuorovaikutus? Komission nykyistä vahvempi rooli teknologiayhteisöjen valmistelun tukena on tarpeen. Teknologiayhteisöjen arviointi- ja valintamenettelyt ovat epäselvät. Ketkä valitsevat teknologiayhteisöt ja millä kriteereillä? Milloin valinnat tehdään? Eri tyyppisten teknologiayhteisöjen hallinnointimenettelyt vaativat selventämistä. Eritoten artiklan 171 soveltuvuus ja tarkoituksenmukaisuus tutkimuksellisten hankkeiden toteutusperustaksi on syytä harkita tarkoin. Tutkijaliikkuvuus Tutkijaliikkuvuutta koskevat tavoitteet ovat sinänsä hyviä, mutta niiden painoarvo on hyvin erilainen. Liikkuvuus tulisi nähdä osana tutkijakapasiteetin kehittämistä, ei itsetarkoituksena. Kun Marie Curie -ohjelmaa kehitetään, ei pitäisi luoda monia erilaisia rahoitusmuotoja em. tavoitteiden mukaisesti vaan pyrkiä muodostamaan laajempia kokonaisuuksia, kuten eurooppalaiset tutkijakoulut ja huippuyksiköiden tai merkittävien infrastruktuurien ympäristössä toimivat tutkijankoulutus- ja liikkuvuusohjelmat. Näiden kokonaisuuksien puitteissa voitaisiin tukea naispuolisia tutkijoita sekä heikommilta alueilta tulevia tutkijoita, silloin kun se on relevanttia. Erityisesti tulisi EU:n ja muun maailman välinen liikkuvuus sisällyttää osaksi kaikkea Marie Curie -toimintaa. Yksittäiset apurahat tulisi rajoittaa kaikkein lupaavimmille nuorille tutkijoille post doc -vaiheessa oman kansainvälisen tutkimusryhmän muodostamiseen. Elinikäisen oppimisen periaate tulisi ottaa huomioon siten, että luovutaan ehdottomista ikärajoituksista. Suositeltavaa kuitenkin on, että tutkijan uran eri vaiheissa oleviin sovelletaan eri kriteereitä. Tutkijoiden urakehitykseen tulee hyväksyä erilaisia polkuja. Tutkimusinfrastruktuuri Usean maan yhteisten tutkimusinfrastruktuurien rakentaminen on muodostumassa yhä tärkeämmäksi, kun laitteistot ovat yhä kalliimpia. Myös laitteistojen käytön tehostaminen mm. laajentamalla käyttäjäkuntaa (vierailevien tutkijoiden määrärahat) tai sopimalla laitteistojen koordinoidusta käytöstä on kannatettavaa. Yhteiset tietoverkot ja niihin liittyvät palvelut ovat tärkeä strateginen tutkimusresurssi, ja niiden rahoittaminen puiteohjelmasta on perusteltua. Muiden suurten tutkimusinfrastruktuurien rahoittaminen puiteohjelmasta tuntuu ongelmalliselta, ellei infrastruktuuri ole luonteeltaan sellainen, että se palvelee kaikkia jäsenmaita ja muita puiteohjelmaan liittyneitä maita. Kun eri maiden tutkimus painottaa eri asioita, tuntuisi paremmalta, että suuret infrastruktuurit edelleen pääsääntöisesti rahoitetaan osallistuvien maiden kansallisilla panostuksilla, varsinkin kun puiteohjelmaan tuskin tulee merkittävää lisärahoitusta tutkimusinfrastruktuureihin. Puiteohjelma soveltuu nykyisellään parhaiten keskisuurten infrastruktuurien, mukaan lukien tietopankit ja tutkimusasemaverkot, rahoittamiseen. Uusia infrastruktuureja koskevien selvitys- ja valmisteluprojektien rahoittaminen puiteohjelmasta on perusteltua. Rahoitettavat projektit pitää valita kilpailun ja arvioinnin perusteella. Avaruustutkimus Tiedonannossa mainitut avaruustoiminnan painopisteet (navigointi, ympäristö, tietoliikenne, avaruustiede) ovat myös Suomen kansallisen avaruusstrategian painoaloja lukuun ottamatta kansainvälistä avaruusasemaa ja avaruuteen suuntautuvia tutkimusmatkoja. Komission suun- 4

5 nitelmat ovat avaruustutkimuksen tulevan sisällön osalta hyvin linjassa Suomen tavoitteiden kanssa. Suomi hyötyy avaruustoiminnasta niin teknologisesti kuin avaruustoiminnan sovellusten kautta. Satelliittien tuottamaa tietoa hyödynnetään esimerkiksi eri liikennemuotojen logistiikassa, metsävarojan inventoinnissa, talvimerenkulussa, vesivoiman tuotannossa ja ympäristön tilan seurannassa. Satelliittikuvia hyödynnetään myös puolustussektorin sovelluksissa. Avaruustoiminnan vaikuttavuus on sen synnyttämää suoraa liikevaihtoa merkittävästi suurempi. Avaruustoiminnan hyödyntäminen EU:n toiminnan eri sektoreilla ulottuu puiteohjelman ulkopuolelle. Valtioneuvosto katsoo, että eurooppalainen yhteistyö avaruusteknologian ja avaruustieteen aloilla on nykyisellään hyvin koordinoitua Euroopan avaruusjärjestön toimesta. EU:n tulisi puiteohjelman toimeenpanossa hyödyntää ESAn ohjelmia ja muita olemassa olevia rakenteita. On Suomen edun mukaista, että tietty osuus tavoitellusta tutkimusrahoituksen kasvusta kohdistuu avaruustoiminnan sovellusten kehittämiseen. Avaruushankkeiden erityispiirteenä on aito monikansallisuus ja avaruusinfrastruktuurin strateginen luonne. Siten avaruusteknologioiden kehittämisessä voidaan hyväksyä jopa muihin toimialoihin verraten suurehkokin julkisen sektorin osuus t&k-panostuksista. EU:n avaruusteknologioiden käyttämän rahoituksen tulisi seurata EU:n tutkimusbudjetin yleistä kehitystrendiä. Merkittävästi keskimääräistä kasvua nopeammalle kasvulle on vaikea nähdä perusteita. Turvallisuustutkimus Valtioneuvosto tukee turvallisuustutkimuksen ottamista mukaan unionin tutkimustoimintaan, mutta vasta koekaudelta saatujen kokemusten jälkeen voidaan perustellusti ottaa kantaa sen pysyvämmästä organisointitavasta ja rahoituksen tasosta. Periaatteellisella tasolla komission esittämiin ongelmiin (valtion tai kansalaisten turvallisuus, liikenteen ja viestintäverkostojen turvallisuus ja terrorismin, erityisesti kansainvälisen terrorismin, vastainen toiminta) pureutuva kansainvälinen tutkimustoiminta on Suomen kannalta kannatettavaa ja jäsenmaiden kannalta suorastaan välttämätöntäkin, kun ottaa huomioon näiden ongelmien ja ilmiöiden valtioiden rajat ylittävän luonteen. Valtioneuvosto katsoo, että EU:n tutkimuksen puiteohjelma tulisi lähtökohtaisesti säilyttää luonteeltaan siviilitutkimukseen keskittyvänä. Käynnistetyn pilottiohjelman tutkimusteemat liittyvät siviilimaanpuolustuksen tarpeisiin ja ovat ilmeisen hankalasti sovitettavissa puiteohjelmaan, koska niihin liittyy tiukkoja luottamuksellisuusvaatimuksia. Sen sijaan voidaan pitää perusteltuna, että osa ns. kaksikäyttöteknologiaan liittyvästä tutkimuksesta rahoitetaan puiteohjelmasta. Esimerkkinä tällaisesta tutkimuksesta ovat satelliittijärjestelmät, joita voidaan hyödyntää sekä siviili- että sotilaallisessa toiminnassa. Kun EU:n puolustusviraston toiminta käynnistyy henkilörekrytointien jälkeen talvella , saadaan sellaista kokemusta, joka vaikuttaa myös Suomen kannanottoihin turvallisuustutkimuksen institutionaalisesta asemasta joko osana unionin tutkimuksen puiteohjelmaa, erillisenä tutkimusohjelmana tai osana puolustusviraston toimintaa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Tutkimuksen 7. puiteohjelma tulee olemaan keskeinen väline luotaessa puitteita Lissabonin kilpailukykystrategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvoston kantaan ja saamaansa asiantuntijaselvitykseen viitaten valiokunta katsoo, että komission esittämät suunta- 5

6 viivat tulevalle ohjelmalle ovat pääpiirteissään kannatettavia. Talousvaliokunta on mm. Lissabonin strategiasta antamassaan lausunnossa TaVL 6/2004 vp todennut, että se pitää tärkeänä lisätä sekä yhteisön että jäsenmaiden panostusta tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Julkisten investointien lisäämistarpeen yhteydessä ei tule kuitenkaan unohtaa yksityissektorin investointien keskeistä merkitystä t&k-puolella. Valiokunta katsoo, että yhteisötason t&ktyössä tulisi keskittyä ydinpainopistealueisiin ja karsia vähämerkityksellisiä ohjelmia. Komission esitys panostaa erityisesti perustutkimukseen tukee valiokunnan näkemyksen mukaan tätä tavoitetta, kunhan tutkimuksessa keskitytään riittävän laajoihin, koko EU:n kannalta strategisesti merkittäviin kokonaisuuksiin. Jotta näin tehtävä tutkimustyö tukisi Lissabonin tavoitteiden saavuttamista, on ensiarvoisen tärkeää taata, että näin saatu uusi tieto kyetään laajasti ja tehokkaasti hyödyntämään myös teollisesti. Komission esittämät teknologiayhteisöjä koskevat suuntaviivat tuovat t&k-yhteistyöhön kunnianhimoisen lisän. Tämän tutkimusmuodon avulla pystytään parhaimmillaan jalostamaan sekä tiede- että yksityissektorin viimeisin tietämys teolliseen käyttöön. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kannassa esitettyihin näkemyksiin teknologiayhteisöjen käytännön toteuttamiseen, kuten pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien takaamiseen, liittyviin lisätäsmennystarpeisiin, mutta pitää komission valitsemaa suuntaa oikeana. Suomi on tähän asti kyennyt hyvin hyödyntämään EU:n t&k-projekteja. Erityisesti ehdotetun teknologiayhteisö-mallin kansallinen proaktiivinen hyödyntäminen tulee edellyttämään resursseja ja kykyä vastata aiempia mahdollisesti huomattavasti laajempien tutkimusprojektien suunnittelusta ja organisoinnista. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että kansallisen organisaatiomme kyky vastata näihin haasteisiin varmistetaan. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa, että edellä esitetyin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2004 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jouko Skinnari /sd Jari Leppä /kesk Sari Essayah /kd Klaus Hellberg /sd Reijo Kallio /sd Esko Kiviranta /kesk Martti Korhonen /vas Miapetra Kumpula /sd Seppo Lahtela /kesk Jere Lahti /kok Klaus Pentti /kesk Antti Rantakangas /kesk Martin Saarikangas /kok Juhani Sjöblom /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Tuula Kulovesi. 6