CTO SUUNNITTELUKESKUS OY

Transkriptio

1 Kirkkonummen kunta KALJÄRVEN VELVOITETARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA CTO SUUNNITTELUKESKUS OY Opastinsilta 6, HELSINKI Puhelin (09) , telefax (09)

2 ' SUUNNITTELUKESKUS OY VUOSIYHTEENVETO Helsinki / S. Vuorikoski KIRKKONUMMEN KUNTA KALJARVEN VELVOITETARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2000 TARKKAILUN PERUSTE Kirkkonummen Kaljärven tarkkailu perustuu vuonna 1991 lakkautetun Veikkolan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailuvelvoitteeseen. Mu?eämen tarkkailuohjelma on hyväksytty Helsingin vesipiirissä (vesipiirin kirje nro 52/500-73). Tarkkaihiohjelmaa on Tute?l-7-l-19?7 (m/5öq Hevy 1987)' L (0192A551/12)ja (0192A551/12). Ojapisteiden tarkkailuvelvoite poistettiin vuonna 1993 (Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin kirje ). Vuonna 1999 tarkkailua kehitettiin poistamalla ohjelmasta luoteinen järvinäytepiste Kaljärvi 4 ja lisäämällä kesähavaintokerran analyysivalikoimaan a-klorofyllimääritys (Uyk Dnro 0196Y , ). ' ' ' " "- Veikkolan puhdistamon toiminta ja Kaljärven pistemäinen jatevesikuormitus loppuivat , jolloin aloitettiin viemäröidyn alueen jätevesien johtaminen Ämmässuon kaatopaikalta lähtevään'ja Espoon Suomenojan puhdistamolle johtavaan viemäriin. Veikkolan puhdistamon vielä toimiessa käsitellyt jätevedet johdettiin Lamminojaan, joka laskee Kaljärven koillispäähän. Voimassaolevan tarkkailuohjelman mukaan Kaljärvestä otetaan vesinäytteitä kahdesta pisteestä kaksi kertaa vuodessa, aina lämpötilakerrostuneisuuskausien loppuvaiheessa. Näytepisteiden sijainti on esitetty liitteessä l. NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIMENETELMÄT Velvoitetarkkailun näytteenotosta ja analysoinnista vastasi vuonna 2000 Suunnittelukeskus Oy:n ympäristölaboratorio. Näytteenottoa] ankohdat olivat ja Ympäristölaboratorion käyttämät analyysimenetelmät ovat liitteenä 2.

3 SUUNNITTELUKESKUS OY VUOSIYHTEENVETO Kirkkonummen kunta Kaljärven tarkkailu KALJÄRVEN KUVAUS Kaljärveä kuvaavia pemstietoja on esitetty taulukossa l. Taulukko l. Perustietoja Kai järjestä. Pinta-ala Tilavuus Keskisyvyys Suurin syyyys Keskivirtaama2 Teoreettinen viipymä Valuma-alue3 3 0,71 km-" l, 3milj. m3 1, 8 m 3,8 m 331/s 15 kuukautta 3,2 km2 l) Tilavuus on määritetty vuonna 1924 tehdyn luotauksen tietojen perusteella. 2) Keskivirtaama on arvioitu Siuntionjoen vuosien keskivirtaamasta (Hydrologinen vuosikirja) laskettua keskivaluman arvoa 10, 5 1/s-km2 käyttäen. 3) Valuma-alueen pinta-ala on määritetty peruskartan avulla. Kaljärvi on matala, eikä avovesiaikana yleensä kerrostu lämpötilan mukaan pitemmäksi ajaksi. Järvi on pitkälle rehevöitynyt. Ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja talviaikainen happitilanne on useina vuosina selvästi heikentynyt. Kesäisin havaitut reheville j arville tyypilliset suuret hapen ylikyllästykset (maksimi 164 %) ja korkeat ph-arvot (maksimi 10, 1) osoittavat suurta kasviplanktontuotantoa. Esimerkiksi heinäkuussa 1996 Kaljärven uimarannalla havaittiin mnsaasti Microcystis-suvun sinileviä. SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOT VUONNA 2000 Syksyllä 1999 vesistöjen jäätyminen oli lämpimän sään takia alkanut pari viikkoa tavanomaista myöhemmin. Tammikuussa 2000 maan eteläosien lumipeite väheni poikkeuksellisen lauhan sääjakson takia, ja vesistöjen vedenkorkeudet nousivat sekä virtaamat kasvoivat. Esimerkiksi maan länsi-ja eteläosien pienissä joissa virtaama oli keskimääräiseen nähden noin 2-5-kertainen. Helmikuussa satoi lunta ja vettä monin paikoin mnsaasti. Järvien jääpeite oli edelleen keskimääräistä heikompi. Maaliskuussa lumipeite oheni oleellisesti erityisesti rannikolla pitäen järvien vedenpintoja keskimääräistä ylempänä. Jääpeitteen paksuutta lisäsi kohva. Jäiden haurastuminen alkoi etelä-ja keskiosissa maata kuun loppupuolella. Huhtikuun aikana suurin osa lumesta suli Kemi-Joensuulinjan eteläpuolelta. Keväinen jäiden lähtö tapahtui Etelä- ja Keski- Suomessa noin viikon etu-ajassa ja rannikon joissa esiintyi huomattaviakin kevättulvia. Toukokuussa lämmin sää laski rannikko] okien ja latvavesien pintoja. Kesäkuussa tuulisuus sekoitti järvivesiä pitäen pintavesiä pitkään

4 SUUNNITTELUKESKUS OY VUOSIYHTEENVETO Kirkkonummen tai nta Kaljärven tarkkailu yiileänä. Kesäinen veden väheneminen tapahtui tavallista aikaisemmin. Heinäkuun lopulla runsaat kuuro-sateet lisäsivät virtaamia paikaltisesti maan etelä-ja keskiosissa. Elokuussa vedenkorkeudet pääsääntöisesti alenivat vuodenajalle tyypillisesti ja jokivirtaamat vastasivat varsin tavanomaista. Syyskuussa satoi poikkeuksellisen vähän suuressa osassa maata, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla vain yhteensä 12 mm (liite 3). Pintavedet olivat tavallista lämpimämpiä ja haihdunta vastaavasti suurempaa. Myös lokakuussa pintavedet olivat edelleen 2-4 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, viivästyttäen jaätymisen alkamista. Kuukauden lopulla sateet nostivat vedenkorkeuksia ja virtaamia nim.' pi enissä rannikkoalueen joissa ja vähäjärvisillä alueilla. Marraskuussa maan etelä-, lounais- ja keskiosissa satoi hyvin runsaasti, ja rannikon jokien ja sisämaan pienten vesistöjen vedenpinnat nousivat huomattavasti. Vesistöjen jäätyminen myöhästyi keskimäärin kolme viikkoa_vesien lämpimyyden takia. Vuoden loppuun mennessä kuitenkin myös Etelä-Suomen pienet järvet olivat saaneet ohuen jääpeitteen. (Suomen ympäristökeskus, Hydrologiset kuukausitiedotteet) KALJÄRVEN VEDENLAATU VUONNA 2000 Vuoden 2000 analyysitulokset ovat liitteenä 4. Veden laadun vastaavuutta eri luokitusperusteisiin nähden on havainnollistettu taulukossa 2. Kuvia veden laadun pitkäaikaisesta kehityksestä" on liitteenä 5. Maaliskuussa jään paksuus oli 45 cm. Keskiosan syvärmepisteellä (piste 3) pohjanläheinen vesi oli edellistalven lailla jäänyt suhteeltisen lampimäksi, vaikuttaen happitilanteen kehittymiseen heikoksi (happikyllästys vain 9 %). Vuodesta 1999 poiketen pohjanläheiset ravmnepitoisuudet eivät kuitenkaan olleet nyt merkittävästi kohonneet. Päällysvedessä happitilanne oli tyydyttävä. Järven keskiosassa päällysvedessä todettiin jonkin " verran haja-asutuksen jätevesikuormitukseen viittaavia suolistoperäisiä " bakteereita. Kokonaistyppipitoisuus oli yleisesti ottaen 1990-luvun havaintojen tasoa hieman korkeampi. Elokuussa kasyiplanktonin määrää kuvastava a-klorofyllipitoisuus oli kesän 1999 lailla huomattavan korkea ( ig/1). Perustuotannon voimakas lisääntyminen näkyi mm. hyvin 'voimakkaana hapen ylikyllästyksenä (145 %)ja korkeana ph-arvona (9,7). Mikroskooppfsen tarkastelun pemsteella kasviplanktonmassassa oli runsaasti Aphanizomenon-sinilevää. Maastohavaintojen mukaan leväkukirman huippu oli näytteenottoajankohtana 'kuitenkin jo ohitettua Ravinnepitoisuudet vastasivat pitemmällä aikavälillä lähinnä keskitasoa ollen erittäin rehevälle järvelle tyypillisiä. Hygieenisen laadun osalta vesi oli uimavedelle asetettujen vaatimusten mukaista.

5 SUUNNITTELUKESKUS OY VUOSIYHTEENVETO Kirkkonummen kunta Kaljärven tarkkailu Taulukko 2. Kaljärven päällysveden laadun vastaavuus yleiskäyttö-ja virkistyskäyttöluokitukseen (vesi-jaympäristöhallitus 1988) nähden sekä uimaveden laatuvaatimusten (STMp N:o 41/1999) toteutuminen avovesikauden näytteenottoa] ankohtana vuonna Näkösyvyys Väriluku VIRKISTYSKÄYTTÖ: tyydyttävä YLEISLUOKKA: erinomainen* VIRKISTySKAYTTÖ: erinomainen*»määritetty suodatetusta näytteestä Kokonaisfosfori YLEISLUOKKA: välnävä VIRKISTYSKÄYTTÖ: huono Sameus Kiintoaine Bakteerit VIRKISTYSKÄYTTÖ: tyydyttävä VIRKISTYSKÄYTTÖ: tyydyttävä YLEISLUOKKA: erinomainen VIRKISTYSKÄYTTÖ: erinomainen UIMA VESI: täytti laatuvaatimukset KALJÄRVEN VEDEN LAADUN KEHITYS Veikkolan puhdistamolta Kaljärveen loppui vuonna Jätevesikuormituksen loppumisella on ollut seuraavassa kuvattuja myönteisiä vaikutuksia. Talvituloksissa havaittiin useita nopeita ja selviä muutoksia: Kokonaistyppipitoisuudet laskivat tasosta /Ag/l tasolle /xg/l. Ammoniumtyppipitoisuudet laskivat tasosta /zg/l pääsääntöisesti tasolle <50 g/1. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on vuoden 1991 jälkeen ollut vakaasti tasolla /tg/l, kun taas aikaisemmin havaittiin ajoittain pitoisuuksia jug/1. Suolistoperäisten indikaattoribakteerien pitoisuudet olivat puhdistamon toimiessa suuruusluokkaa kp 1/100 ml. Vuoden 1991 jälkeen bakteerimäärät ovat olleet tavallisesti lähellä nollaa. Avovesikauden tuloksissa puhdistamokuormituksen loppuminen ei ole näkynyt merkittävästi. Fekaalisten koliformisten bakteerien kohdalla j ainakin vuosina havaitut pitoisuuspiikit ovat jääneet pois. Fosforipitoisuudessa on ollut nähtävissä laskusuuntausta vuosina Tulosten vaihtelu on kuitenkin ollut suurta, ja lisäksi vuoden 1999 pitoisuustaso oli poikkeuksellisen korkea (200 /xg/l). Avovesiajan typpipitoisuus ei ole juurikaan muuttunut.

6 SUUNNITTELUKESKUS OY VUOSIYHTEENVETO Kirkkonummen kunta Kaljärven tarkkailu Edellisvuosien tapaan on aihetta olettaa sisäinen fosforikuormituksen eli fosforin vapautumisen pohjasedimentistä olevan Kaljärvessä merkittävää. Tällä hetkellä sisäinen ravinnekuormitus onkin ilmeisesti merkittävin järven rehevyyden ylläpitäjä. Kaljärvessä sisäiseen kuormitukseen viittaavat mm. seuraavat tekijät: Järven rehevyys ei ole avovesikaudella toistaiseksi selvästi vähentynyt, vaikka ulkoinen kuormitus on pienentynyt huomattavasti puhdistamolta tulevan pistemäisenjätevesikuormituksen loputtua. Fosforipitoisuus on kesällä kaksin- tai kolminkertainen talveen verrattuna. Kesäisin veden ph on usein korkea, mikä osaltaan aiheuttaa fosforin vapautumista sedimentistä. Happipitoisuus on talvisin lähellä pohjaa usein hyvin alhainen johtaen sedimentissä olevan fosforin vapautumiseen. Kaljärven mataluus edesauttaa sisäistä kuormitusta ja rehevyyttä. Avovesikaudella tuulen aiheuttamat virtaukset pääsevät sekoittamaan pohjaa vesipatsaan lämpötilakerrostuneisuuden puuttuessa. Tällöin ravinteiden vapautuminen tehostuu ja ravinteet pääsevät virtausten mukana esteettömästi valaistuun vesikerrokseen kasviplanktonin käytettäväksi. Kaljärvessä on todennäköisesti myös vahva särkikalakantajoka omalta osaltaan ylläpitää rehevyyttä pöyhimällä pohjaa ja käyttämällä ravintonaan suurikokoista eläinplanktonia. Runsastuessaan suurikokoinen eläinplankton pystyisi käyttämään kasviplanktonia ravintonaan tehokkaammin, mikä voisi johtaa veden kirkastumiseen. Kaljärven valuma-alueella tapahtuvan vesiensuojelutyön ja ravinnekuormituksen jatkuvan vähentämisen merkitystä tulee kuitenkin korostaa sisäisestä kuormituksesta huolimatta. Rehevän järven tilan pysyvän paranemisen edellytyksenä on aina riittävän alhainen ulkoinen kuormitus. ' /hvt Satu Vuorikoski FM, limnologi Ympäristölaboratorio

7 SUUNNITTELUKESKUS OY VUOSIYHTEENVETO Kirkkonummen kunta Kaljärven tarkkailu LIITTEET l. Näytepisteet 2. Suunnittelukeskus Oy:n ympäristölaboratorion käyttämät vesianalyysimenetelmät 3. Lämpötila- ja sademäärätiedot Helsinki-Vantaan lentosääasemalta 4. Vuoden 2000 analyysitulokset 5. Kuvat veden laadun pitkäaikaisesta kehityksestä: l) happi, kokonaisfosfori, kokonaistyppi ja ammoniumtyppi 2) näkösyvyys, sameus, kiintoaineja sähkönjohtokyky 3) rauta, värilukuja suolistoperäiset bakteerit JAKELU Kirkkonummen kunta/tor Wikström Kirkkonummen kunta/rea Kahila Kirkkonummen kunta/yhdyskuntatekniikan lautakunta Kirkkonummen kunta/terveydenhoitolautakunta Kirkkonummen kunta/lupa-ja valvontajaosto Uudenmaan ympäristökeskus Suomen ympäristökeskus/yt-yksikkö

8 Liitteet

9 m -33,1 -s? ESS&'.. C'L A]. lkm r 'r'a 0' ("7-X' i & f. /i? 'ä-i =A?" \0- :"*t;: Y ry. \ejck k Ola, -;.~,s, &y» Ksakenmäki, iz2 ifisuö E'1.' wv. y:'. /', *'',*- -'.'" \ «o-w Liite l. Näytepisteet. \Koversuo', '[Kov. IsiöA; l'/", "'T : sr: f. m ä. ys. Sjy ifiwi f%c : 1 -i\ m.v Ä>< '/-: ""\<.. MS Kaljärvi ',A.-T<alJag -{'"CV m m trvns fz?en}nsk ;i am. %? ;''» '('\ A) --/!M' w a.., ),". "A 'M Bä s WYi:. 1.," : 1 7Kui;lc;j;stp, gi ', Bi5jkbaci'- Md %? :w.'nf. "m ~r\] t Maval; '. CbTU /-s: S\JÖ -<':. Kurkisi5 y -:Ä-2..i?.ir. rni?0\ SHf } \-7ec. - :«.y\~ ;'AAA te" u<; (TiD. M i'w YC3: IA M ät?iä" 3SSS%% 1 i% m ly.i%sffi w K z?s >'?!g.ä"r' ' //' " w'' -7. 'i. f\ Ml.» :.., : Mt y-f< jy m Sccrtä "3 ' IjiärviS :\A' 'örfclidan ältssrga ES w ym V. :'>'''*-: " s. i ; -'A - : i-»ts 6% ffv "A'1 \\. '' >A t/c" " m 'A f Kg" M yn..- s ;tö1a' kl». ' VS. *A" ' s-y. Ä, %-, '=r '/i/ lig? T Kaljärvi pet.ixtfcumlvin v. rtss iläsi i. v":' ;X / ;A 1'.9- ii - :v, -5.' -/ KFv i. n! e m l :t He l' \ ' \ l ti.a a R ä-j-ä "J?7'~ il'l:t7 ' ylcs SAS?,? 7/sasl. 0 [ '' ' :' -. VSv'' 2 äs 'veoj-uv o::,'':: 5 i l;;\'"r»m 'Ka:ff].!t. 'f.' o:,' T. mya,! - jv- v o '\*. ;i.!;\. xr ( K< :~vl i, A /. y/ " 'K.-K -"' 'K {- ---/u x ".. J"";;. " ;-;'"-:'i

10 LIITE (2) SUUNNITTELUKESKUS OY:N YMPÄRISTÖLABORATORION KÄYTTÄMÄT VESIANALYYSIMENETELMÄT Alkaliteetti: Jos alkaliteetti on alle 0,4 mmol/1, käytetään Standard Methods 1989:ssa kuvattua pienten alkaliteettien määritysmenetelmää (ns. kahden pisteen menetelmä). Jos alkaliteetti on 0,4 mmol/1 tai enemmän, käytetään menetelmää SFS-EN ISO (1996). Alumiini: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3046 (1982) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen alumiini suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 fm). Pintavesistä määritetään happoliukoinen alumiini ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Ammoniumtyppi: Bran-Luebbe-automaattianalysaattori. Biologinen hapenkulutus (BHK7ja BHK7ATu): SFS-EN (1998). Elohopea: Standardiehdotus INSTA-VH 71 ( ), veden kokonaiselohopean määritys atomiabsorptiospektrometrisesti liekittömällä menetelmällä. Hajotus permanganaattipersulfaatilla. Määrityksessä käytetään suljettua kuplitussysteemiä (Perkin-Elmer mercury analysis system). Fekaaliset koliformiset bakteerit (määrityslämpötila 44 C): SFS 4088 (1988). Fekaaliset streptokokkibakteerit: SFS 3014 (1984). Fluoridi: SFS 3027 (1976), potentiometrinen määritys. Fosfaattifosfori: Bran-Luebbe-automaattianalysaattori. Haihtuvat hiilivedyt (kokonaismäärä): Näytevettä kuplitetaan ja kuplitettu ilma johdetaan aktiivihiilellä täytettyyn putkeen. Aktiivihiileen sitoutuneet hiilivedyt uutetaan hiilitetrakloridilla, jonka mineraaliöljypitoisuus määritetään IR-menetelmällä SFS 3010 (1980) mukaan. Happi: SFS-EN25813 (1993). Hapen maastomittauksessa käytetään kannettavaa mittaria, joka Hiilidioksidi: Kadmium: Kalium: Kalsium: kalibroidaan ilmalla. Pohjautuen SFS 3005 (1981). AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen kadmium suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 /m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen kadmiumja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3017 (1982) mukaan. AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3018 (1982) mukaan. Kemiallinen hapenkulutus, dikromaattihapetus: HACH COD-Reactor Model Kemiallinen hapenkulutus, kaliumpermanganaattihapetus: SFS 3036 (1981). Kiintoaine: SFS-EN 872 (l 996). Koboltti: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen koboltti suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 p.m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen koboltti ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Koliformiset bakteerit (määrityslämpötila 35 C): SFS 3016 (1984). Kloridi: SFS 3006 (1982), potentiometrinen titraus. Määritetään Mettler DL70- automaattititraattorilla. Klorofylli-a: SFS 5772 (1993). Kokonaisfosfori: Bran-Luebbe -automaattianalysaattori. Peroksodisulfaattihajotus. Kovuus: SFS 3003 (1987). T:\Yla\LaanyäT}estelmä\Analyysimenetelmät, yleistä\listat analyysimenetelmistä\skoy\vesi\analyysimcnetcimät , RAPORTTIEN LllTTEEKSI. wpd

11 Kokonaistyppi: Bran-Luebbe -automaattianalysaattori. Peroksodisulfaattihajotus. Kromi, kokonaismäärä: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardia SFS-EN 1233 (1997) mukaillen. Kromi, 6-arvoinen: Spektrofotometrinen määritys, reagenssina difenyylikarbatsidi (Standard Methods 1989). Kupari: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen kupari suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 //m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen kupari ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Lyijy: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen lyijy suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen lyijyjä autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Mangaani: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3048 (1982) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen mangaani suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 um). Pintavesistä määritetään happoliukoinen mangaani ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Magnesium: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3018 (1982) mukaan. Mineraaliöljyt (öljyt ja rasvat): SFS 3010 (1980), hiilitetrakloridiuutto, IR-määritys. Natrium: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3017 (1982) mukaan. Nikkeli: AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen nikkeli suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 //m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen nikkeli ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Nitraatti: Bran-Luebbe -automaattianalysaattori. Nitriitti: SFS 3029 (1976). Orgaaninen hiili (NPOC, non-purgeable organic carbon, haihtumaton orgaaninen hiili): hiilianalysaattorilla Shimadsu TOC-5000A standardin SFS-EN 1484 (1997) mukaan. ph: Rauta: Sameus: Sinkki: Sulfaatti: S ähkönj ohtokyky: Väri: SFS 3021 (1979). AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen rauta suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen rauta ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. SFS-EN27027(1994). AAS-määritys liekkimenetelmällä standardien SFS 3044 (1980) ja SFS 3047 (1980) mukaan. Pohjavesistä määritetään vesiliukoinen sinkki suodatetusta näytteestä (kalvosuodatin 0,45 //m). Pintavesistä määritetään happoliukoinen sinkki ja autoklaavin tilalla käytetään painekattilaa. Vesianalyysitoimikunnan mietinnön (Komiteanmietintö 1968:B 19) mukaan. SFS-EN (1994). Sähkönjohtokyvyn maastomittauksessa käytetään YSI 85 - mittaria. Maastomittari muuntaa korjauskerrointa käyttäen tuloksen vastaamaan standardilämpötilaa 25 C. SFS-EN ISO 7887 (1995), komparaattorimääritys.. T:\Yla\LaatujäTJestelmä\Ana1yysimenetetmät, y1eistä\listat analyysimenetelmistä\skoy\vesi\anaiyysimenetelmät , RAPORTTIEN LIITTEEKSl. wpd

12 LIITE 3. Ilman lämpötila ja sademäärä Helsinki-Vantaan lentosääasemalla vuosina ja (Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaukset). Keskilämpötila, C Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Svvskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Keskiarvo Sademäärä, mm Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Sadesumma

13 . LIITE 4 if lp 3<& S, " 'S, '5 fc' l o o. l l 'ii ls 'i-!3) o o va S 1 o o n n v v 00 t- l v t-1 r~»o ä 11 s w m >0 > \ 00 t~ 0\ tili 1«01 jll ä lg ;S l ts r~ -»n oo N (S in <t m sl 00 ~i ; - M II il ii 2? 3 Ss :«- =>ts l i l. l. l l, '1 i r"; IS; r ss is S t- g qe

14 Huom.! Happikyllästyskuvissa eri mittakaava. ) Happikyllästys l Happikyllästys! loppui j LIITE 5 (1/3) Jäteveden johtaminen O Piste 3 (1m) - - Piste 3 (2m) a Piste 4 (1m) Z Piste 5 (1m) O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) D Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) Kokonaisfosfori Kokonaisfosfori O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) D Piste 4(1m) X Piste 5 (1m) O Piste3(1m)-«- Piste3(2m) D Piste4(1m) X Piste5(1m) Kokonaistyppi Kokonaistyppi O Piste3(1m)-«- Piste3(2m) D Piste4(1m) X Piste5(1m) O Piste 3 (1m) - - Piste 3 (2m) Q Piste 4 (1 m) X Piste 5 (1m) Ammoniumtyppi Jäteveden johtaminen li l Ammoniumtyppi Touko-lokakuu O Piste 3 (1m) - - Piste 3 (2m) D Piste 4 (1 m) -V- Piste 5 (1m) O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) d Piste 4(1m) X Piste 5 (1m)

15 LIITE 5 (2/3) Näkösyvyys Näkösyvyys loppui Q Piste 3 O Piste 4 A Piste 5 l] Piste 3 O Piste 4 A Piste 5 Huom. l Sameuskuvissa eri mittakaava ! l15 10 Sameus Hetmi-huhtikuu Jätevesien Johtaminenl -E}' a -a-t Sameus 5 o O Piste 3(1 m)- -Piste 3 (2m) a Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) L_ O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) a Piste 4 (1m) X Piste 5 (1m) Kiintoaine l Kiintoaine O Piste3(1m)-«- Piste3(2m) O Piste4(1m) X Piste5(1m) O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) D Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) 25-; 1120 E lt"! tio 5-! Sähkönjohtokyky f <?-.Q l2 0-l hs j': Il [ Sähkönjohtokyky O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) D Piste 4(1m) X Piste 5 (1m) O Piste3(1m)-«- Piste 3 (2m) D Piste 4(1m) S Piste 5 (1m)

16 LIITE 5 (3/3) 3500 Rauta II ' Rauta loppui LT O Piste3(1m)-«- Piste 3 (2m) D Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) O Piste 3 (1m)-»-Piste 3 (2m) d Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) 200 -i s 12 -l i 100 -] S o Väriluku ] loppui [ O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) a Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) S 120 l o Jätevesien johtamlnenl Väriluku O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) D Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m) --1 Huoml Bakteerikuvat ovat eri mittakaavassa Fekaaliset koliformiset bakteerit Helmi-maaliskuu loppui Fekaaliset koliformiset bakteerit Touko-lokakuu Vesi- ja ympäristöhallituksen l virkistyskäyttöluokltus (1988): ] <10 hyvä/erinomainen tyydyttävä välttävä >1000 huono luimaveden laatuvaatimus: fekaalisia Ikoliformisia bakteerelta alle 500 kpl/100 ml a O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) d Piste 4(1m) X Piste 5 (1m) Huom! Bakteerikuvat ovat eri mittakaavassa i E S 600 -: Fekaaliset streptokokkibakteerit l Jäteveden johtaminenl D-. lloppui a. o O Piste 3(1 m)- -Piste 3 (2m) a Piste 4(1m) X Piste 5 (1m) ynt! OPiste3(1m)-«- Piste 3 (2m) a Piste 4(1m) X Piste 5 (1m) = JJ Fekaaliset streptokokkibakteerit Istreptokokkibakteereja alle 200 kpl/100 m( E Q luimaveden laatuvaatimus: Jäteveden Johtaminen l fekaalisia -a. E o -i O Piste 3 (1m)-»- Piste 3 (2m) a Piste 4(1 m) X Piste 5(1 m)