Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 453/2013 vp Hätäkeskusten toiminta vaaran ennaltaehkäisytilanteessa Eduskunnan puhemiehelle Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti on säädetty hätäkeskuslain (157/2000) 18 :n nojalla hätäkeskuksen tehtävistä. Asetuksen mukaan hätäkeskukset huolehtivat hätäkeskuspalvelujen tuottamisesta, saatavuudesta ja laadusta hätäkeskusalueilla. Sen lisäksi, mitä hätäkeskuslain 4 :ssä säädetään, hätäkeskuksen tehtävänä on erityisesti: 1) ilmoituksen perusteella arvioida tilanteen edellyttämät käytettävissä olevat voimavarat ja tehtävän kiireellisyys; 2) välittää tehtävä asianomaiselle yksikölle tai jos tilanne ei selvästi edellytä tehtävän välittämistä, tehdä tätä koskeva päätös; 3) mahdollisuuksien mukaan neuvoa ja ohjata hätätilanteisiin liittyvissä yhteydenotoissa; 4) huolehtia, että sillä on tiedot käytettävissä olevista poliisi-, pelastus-, sosiaali- ja terveystoimen voimavaroista sekä niiden hälytys- ja käyttöperiaatteista, asiantuntijoista ja johtamisjärjestelyistä sekä niiden valmiudesta; 5) välittää meripelastuspalvelua koskeva avunpyyntö asianomaisen merivartioston johtokeskukselle; 6) välittää kiireettömät sairaankuljetuspyynnöt asianomaisille yksiköille; 7) käynnistää väestön varoittamistoimenpiteet äkillisessä vaaratilanteessa; 8) huolehtia tilanteen edellyttämistä ilmoituksista viranomaisille ja muille yhteistoimintatahoille suunnitelmien ja ohjeiden sekä toimintaa johtavan viranomaisen ohjeiden mukaisesti; 9) toimia tarvittaessa laitoksen toisten hätäkeskusten varakeskuksena; 10) kehittää alueellaan toimivien viranomaisten yhteistyötä hätäkeskustoiminnassa; 11) hoitaa muut hätäkeskukselle soveltuvat tehtävät. Olen saanut kansalaisen yhteydenoton, jonka mukaan keskellä valtatietä oli ollut noin metrin syvä ja puoli metriä halkaisijaltaan oleva reikä. Kansalaisen käsityksen mukaan maat olivat lähteneet vesien mukaan ja tämän vuoksi tiehen oli syntynyt reikä, joka arvioiden mukaan oli suuri vaara autoilijoille. Havainnostaan kansalainen oli soittanut hätäkeskukseen ja yrittänyt saada sieltä apua, jotta vaaratilanteet autoilijoille voitaisiin ehkäistä. Hätäkeskuspäivystäjä oli kuitenkin todennut soittajalle, ettei asia kuulu heille. Hätäkeskuksella ei ole ollut edes antaa mitään yhteystietoja asianomaisesta viranomaisesta, jolle olisi voinut asiasta soittaa. Vastuuntuntoisena kansalaisena soittaja oli oma-aloitteisesti saanut itse Tiehallinnon viranomaisen puhelimella kiinni. Tiehallinnon toiminta oli ollut kuitenkin hidasta: noin kolmen tunnin kuluttua olivat paikalle tulleet tien korjaajat. Tiehallinto oli pyytänyt kansalaista vartioimaan kyseitä paikkaa sekä varoittamaan liikennettä koko tämän ajan. Mielestäni kysymyksessä on merkittävä liikenneturvallisuutta vaarantava tilanne, johon hätäkeskuksen olisi pitänyt puuttua hätäkeskusasetuksen 4 :n nojalla. Eikö vaaran ennalta ehkäisemiseksi hätäkeskuspäivystäjän pitäisi rea- Versio 2.0

2 goida välittömästi ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle viranomaiselle? Toisaalta, eikö tällainen tilanne vaatisi nopeaa reagointia myös asianomaiselta viranomaiselta? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko sisäasiainministeri ohjeistaa hätäkeskuksia, jotta ne osaavat toimia myös vaaran ennaltaehkäisytilanteissa? Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2013 Raimo Piirainen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 453/2013 vp Raimo Piirainen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 453/2013 vp: Aikooko sisäasiainministeri ohjeistaa hätäkeskuksia, jotta ne osaavat toimia myös vaaran ennaltaehkäisytilanteissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksen perusteissa kuvatun kaltaisessa liikenneturvallisuutta koskevassa tapauksessa tilanteita ei voida aina pitää yksiselitteisinä. Asiaa voidaan kuitenkin arvioida muun muassa alla mainittujen säännösten puitteissa. Hätäkeskustoiminnasta annetun lain (692/2010) 4 :ssä säädetään Hätäkeskuslaitoksen tehtävistä. Hätäkeskuslaitoksen keskeisenä tehtävänä on hätäkeskuspalvelujen tuottaminen, joilla tarkoitetaan hätätilanteita koskevien ja muita vastaavia pelastustoimen, poliisin tai sosiaali- ja terveystoimen viranomaisen välittömiä toimenpiteitä edellyttävien ilmoitusten (hätäilmoitus) vastaanottamista ja arviointia sekä ilmoituksen tai tehtävän välittämistä viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti asianomaiselle viranomaiselle tai viranomaisen tehtäviä sopimuksen perusteella hoitavalle taholle. Lain 14 :n 2 momentin mukaan hätäkeskustoimintaan osallistuva viranomainen antaa toimialaansa liittyvät tehtävien käsittelyä ja välittämistä ja muuta ilmoituksen tai tehtävän hoitamista koskevat ohjeet ja suunnitelmat Hätäkeskuslaitokselle. Valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjeet käsitellään ja sovitetaan yhteen ennen niiden käyttöönottoa Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisessa yhteistyöryhmässä. Hätäilmoituksia vastaanottavan päivystäjän tehtävänä on arvioida ilmoituksen perusteella tehtävän kiireellisyys, tilanteen edellyttämät voimavarat ja suorittaa tarvittavat toimenpiteet. Kaikista ilmoituksista tehdään riskinarvio. Ilmoituksen käsittelyssä käytetään toimintamallia, jossa päivystäjä ohjaa soittajaa riskinarviokysymyksillä ja ohjeilla. Päivystäjä tekee ratkaisun siitä, hälytetäänkö apua vai ei. Jos asia ei kuulu Hätäkeskuslaitoksen tehtäviin tai kysymyksessä ei ole hätäilmoitus, päivystäjällä on oikeus lopettaa yhteydenotto. Poliisihallitus on antanut ohjeen (2020/2011/2147), jossa on liite "Tehtävälajikohtaisia kiireellisyysarvioita ja ohjeita poliisin tehtävien käsittelyssä sekä toimenpidekoodit". Ohje sisältää osion muita liikenteestä aiheutuvia tehtäviä. Tehtävälajin kiireellisyydet on jaettu kolmeen luokkaan. Kiireellisimmässä luokassa kysymys on vakavasta vaarasta tai huomattavasta haitasta tai vaaraa aiheuttavasta vaikeasti havaittavasta esineestä. Lisäksi on neljäs luokka tehtäville, joita ei välitetä poliisille. Tietyissä tilanteissa päivystäjää ohjeistetaan välittämään tieto tiehallinnon liikennekeskukseen. Tieliikennelain (267/1981) 62 :n mukaan tielle ei saa panna eikä jättää mitään, mikä voi vaarantaa tai haitata liikennettä. Milloin tiellä on este, josta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa liikenteelle, jokaisen esteen havainneen tienkäyttäjän on mahdollisuuksiensa mukaan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin merkitsemällä tai muulla tavoin kiinnittämällä muiden tienkäyttäjien huomio esteeseen, kunnes on saanut esteen poistetuksi taikka, jollei se ilman kohtuutonta hankaluutta ole mahdollista, ilmoitettava asiasta poliisille. Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan tiellä yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, 3

4 Ministerin vastaus katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Pelastuslaissa (397/2011) säädetään yleisestä toimintavelvollisuudesta. Tällöin jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin. Pelastuslaitokset vastaavat pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta. Maantielain (503/2005) mukaan maantie on tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä valtio huolehtii. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä. Tienpito käsittää maantien suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja liikenteen hallinnan. Tienpitäjänä on valtio, joka vastaa tienpidosta. Tienpitoviranomaisena toimii toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ellei muuta ole säädetty. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) nojalla kunnossapidosta voi olla vastuussa myös kunta tai muu toimija. Asian voidaan katsoa olevan ohjeistettu yleisellä tasolla. Kuvattuun yksittäiseen tapaukseen ei voida ottaa kantaa ilman tapauksen tarkempaa yksilöintiä ja selvityksiä. Hätäkeskuslaitos selvittää asian, jos sille yksilöidään tapaus. Sisäasiainministeriö seuraa eri viranomaisten hälytystoiminnan ohjeistuksia ja hätäkeskusten toimintaa sekä tarvittaessa kiinnittää huomiota vaadittaviin toimenpiteisiin. Edelleen jokainen voi antaa yleistä palautetta Hätäkeskuslaitoksen toiminnasta tai palautetta yksittäisestä hätäilmoituksesta suoraan Hätäkeskuslaitokseen. Hallintokantelun voi tehdä Hätäkeskuslaitokseen tai sisäasiainministeriöön, jos on syytä epäillä, että on menetelty virheellisesti tai lainvastaisesti tai laiminlyöty virkatehtävien suorittaminen. Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2013 Sisäasiainministeri Päivi Räsänen 4

5 Ministerns svar KK 453/2013 vp Raimo Piirainen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 453/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Piirainen /sd: Ämnar inrikesministern ge anvisningar till nödcentralerna, så att de kan vidta åtgärder också för förebyggande av fara? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Olika situationer kan inte alltid anses entydiga i trafiksäkerhetsfall av det slag som beskrivs i motiveringen till spörsmålet. Ärendet kan emellertid bedömas bland annat inom ramen för de bestämmelser som nämns nedan. I 4 i lagen om nödcentralsverksamhet (692/2010) finns bestämmelser om Nödcentralsverkets uppgifter. En av Nödcentralsverkets viktigaste uppgifter är att producera nödcentralstjänster, med vilket avses mottagande och bedömning av nödmeddelanden och andra motsvarande meddelanden som förutsätter omedelbara åtgärder av räddningsväsendets, polisens eller social- och hälsovårdens myndigheter (nödmeddelanden) samt förmedling av meddelanden eller uppdrag i enlighet med myndighetsanvisningar till berörda myndighet eller till den som enligt avtal sköter myndighetens uppgifter. Enligt lagens 14 2 mom. ska de myndigheter som deltar i nödcentralsverksamheten ge Nödcentralsverket till sina verksamhetsområden knutna anvisningar och planer för behandling och förmedling av uppdrag samt för andra meddelanden och uppdrag. Landsomfattande planer och anvisningar ska innan de tas i bruk behandlas och samordnas i Nödcentralsverkets landsomfattande samarbetsgrupp. Den jourhavande som tar emot nödmeddelanden har till uppgift att på basis av med-delandena bedöma hur skyndsamma uppdragen är, vilka resurser situationen kräver och vidta nödvändiga åtgärder. För alla meddelanden görs det en riskbedömning. Vid behandlingen av meddelanden tillämpas en verksamhetsmodell där den jourhavande instruerar uppringaren med riskbedömningsfrågor och råd. Den jourhavande avgör om hjälp ska tillkallas eller inte. Om ärendet inte hör till Nödcentralsverkets uppgifter eller om det inte är fråga om ett nödmeddelande har den jourhavande rätt att avbryta kontakten. Polisstyrelsen har gett en anvisning (2020/2011/2147) med en bilaga om bedömningar av graden av skyndsamhet enligt uppgiftsslag och anvisningar vid hantering av polisens uppgifter samt åtgärdskoder. Anvisningen innehåller ett avsnitt med andra uppgifter som föranleds av trafiken. Uppgiftsslagen har delats in i tre klasser enligt hur brådskande de är. I den mest brådskande klassen är det fråga om en allvarlig fara eller betydande olägenhet eller ett föremål som det är svårt att upptäcka och som orsakar fara. Dessutom finns det en fjärde klass för uppgifter som inte förmedlas till polisen. I vissa situationer anvisas den jourhavande att förmedla informationen till vägförvaltningens trafikcentral. Enligt 62 i vägtrafiklagen (267/1981) får det på en väg inte sättas ut eller lämnas någonting som kan vara till fara eller olägenhet för trafiken. Om det på en väg finns hinder som kan medföra allvarlig fara för trafiken, ska varje vägtrafikant som observerat hindret så långt möjligt utan dröjsmål vidta åtgärder genom att märka ut det 5

6 Ministerns svar eller på annat sätt uppmärksamgöra andra vägtrafikanter på hindret, till dess hindret fåtts avlägsnat eller, om detta inte kan ske utan oskälig olägenhet, anmäla saken till polisen. I vägtrafiklagstiftningen avses med väg såsom allmän benämning allmän och enskild väg, gata, byggnadsplaneväg, snöskoterled och torg samt annat område som är avsett för allmän trafik eller allmänt används för trafik. I räddningslagen (379/2011) föreskrivs om allmän handlingsskyldighet. Med det avses att var och en som märker eller får veta att en eldsvåda har brutit ut eller att någon annan olycka har inträffat eller är överhängande och som inte genast kan släcka branden eller avvärja faran är skyldig att utan dröjsmål underrätta dem som är i fara, göra nödanmälan och efter förmåga vidta räddningsåtgärder. Räddningsverken ansvarar för de uppgifter som hör till räddnings-verksamheten. Enligt landsvägslagen (503/2005) är landsvägar vägar som har upplåtits för allmän trafik och som upprätthålls av staten. Landsvägarna är beroende på sin betydelse för trafiken riksvägar, stamvägar, regionala vägar eller förbindelsevägar. Väghållningen omfattar planering, byggande och underhåll av landsvägar samt trafikförvaltning. Väghållare är staten, som svarar för väghållningen. Väghållningsmyndighet är den behöriga närings-, trafik- och miljöcentralen om inte något annat föreskrivs. Enligt lagen om underhåll och renhållning av gator och vissa allmänna områden (669/1978) kan också en kommun eller någon annan aktör svara för underhållet. Det kan anses att anvisningar i ärendet har getts på ett allmänt plan. Det går inte att ta ställning till den beskrivna enskilda situationen utan en närmare specificering och utredning av fallet. Nödcentralsverket utreder ärendet om det får specificerade uppgifter om fallet. Inrikesministeriet följer olika myndigheters anvisningar för larmverksamhet och nödcentralernas verksamhet och fäster vid behov uppmärksamhet vid nödvändiga åtgärder. Vidare kan var och en ge allmän respons på Nödcentralsverkets verksamhet eller respons i anslutning till ett enskilt nödmeddelande direkt till Nödcentralsverket. Den som har skäl att misstänka att någon har förfarit felaktigt eller lagstridigt i sin tjänst eller försummat sina tjänsteåligganden kan anföra förvaltningsklagan hos Nödcentralsverket eller inrikesministeriet. Helsingfors den 17 juni 2013 Inrikesminister Päivi Räsänen 6