Kemiönsaaren Olofsgårdin tuulivoimahanke YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

Transkriptio

1 Kemiönsaaren Olofsgårdin tuulivoimahanke YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

2 Föreningen Konstsamfundet r.f Olofsgårdin tuulivoimahanke, YVA-selostus Sisältö YHTEYSTIEDOT 4 YHTEENVETO 5 OSA I HANKE JA YVA-MENETTELY 9 1. JOHDANTO HANKKEESTA VASTAAVA HANKKEEN KUVAUS Hankkeen sijainti Hankkeen tarkoitus Hankkeen lähtökohdat ja toteutusaikataulu Tuulivoimapuiston rakenteiden ja rakentamisen kuvaus Tuulivoimapuiston rakentaminen Tuulivoimaloiden toiminta-aika, huolto ja ylläpito Käytöstä poistaminen HANKEVAIHTOEHDOT Hankevaihtoehtojen muodostaminen Arvioitavat vaihtoehdot Arvioitava sähkönsiirtoreitti HANKKEEN LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN JA SUUNNITELMIIN Muut lähiseudulla sijaitsevat tuulivoimahankkeet Muut energiantuotantoon tai -siirtoon liittyvät hankkeet Kaavoitus- ja muut hankkeet Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaava Kemiönsaaren tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusselvitys YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI- MENETTELY JA OSALLISTUMINEN Arvioinnin tarkoitus ja tavoitteet Arvioinnin tarpeellisuus Arviointimenettelyn osapuolet Arviointimenettelyn vaiheet ja aikataulu Vuorovaikutus ja osallistuminen YVA-ohjelma ja yhteysviranomaisen lausunnon huomioon ottaminen 30 OSA II YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Arvioitavat ympäristövaikutukset Vaikutusten ajoittuminen Hankkeen vaikutusalue Arviointimenetelmät Arvioinnin eteneminen VAIKUTUKSET MAA- JA KALLIOPERÄÄN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila Vaikutukset maa- ja kallioperään Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET POHJAVESIIN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila Vaikutukset pohjavesiin Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET PINTAVESIIN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila Vaikutukset pintavesiin Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin 52 1

3 11. VAIKUTUKSET LUONTOON Kasvillisuus- ja luontotyypit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit ja uhanalaiset lajit Muu eläimistö VAIKUTUKSET LINNUSTOON Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila 12.5 Vaikutukset linnustoon Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET LUONNONSUOJELUUN Arvioinnin kohdentaminen, sekä lähtötiedot ja arviointimenetelmät Yleistä Natura-arvioinnin tarveharkinnasta Nykytila ja suojelutilanne Tuulivoimahankkeen mahdolliset vaikutusmekanismit Tuulivoimahankkeen rakentamisen aikaiset vaikutukset Stormossenin alueeseen Tuulivoimahankkeen toiminnan aikaiset vaikutukset Stormossenin alueeseen Tuulivoimahankkeen vaikutukset Stormossenin Natura-alueeseen Tuulivoimahankkeen vaikutukset muihin luonnonsuojelualueisiin ja ohjelmien alueisiin Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Haitallisten vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET ILMASTOON JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila Vaikutukset ilmastoon ja luonnonvarojen hyödyntämiseen Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN JA YHDYSKUNTARAKENTEESEEN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET KAAVOITUKSEEN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Kaavoitustilanne Vaikutukset kaavoitukseen Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Nykytila Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄT VAIKUTUKSET Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Nykytila Hankkeen vaikutukset turvallisuuteen Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE Vaikutusten lieventäminen Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin IHMISIIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET Meluvaikutukset Välkevaikutukset Vaikutukset maantieliikenteeseen Vaikutukset lentoliikenteeseen, Puolustusvoimien toimintaan, tutkien toimintaan sekä viestintäyhteyksiin Elinolot ja viihtyvyys YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN JA SUUNNITELMIEN KANSSA Yhdyskuntarakenne, maankäyttö ja kaavoitus Melu Välke Linnusto Muuttavat lepakot Maisema 202 2

4 OSA III VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS HANKKEEN TOTEUTTAMIS- KELPOISUUS JATKOTUTKIMUKSIEN JA SEURANNAN TARVE Linnusto Melu ja välke Muu seuranta HANKETTA KOSKEVA SUUNNITTELU JA PÄÄTÖKSENTEKO Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu Hankkeen suhde luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin Olofsgårdin tuulivoimahankkeen edellyttämät suunnitelmat, luvat ja päätökset 216 LÄHTEET 218 LIITTEET: 1. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta 2. Rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset 3. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys 4. Kemiönsaaren lepakoiden muuttoselvitys Turun yliopisto 5. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen pesimälinnustoselvitys 6. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen metsäkanalintuselvitys 7. Kevät- ja syysmuutonseuranta 8. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen kuvasovitteet 9. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen muinaisjäännösinventointi. Mikroliitti Oy 10. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen meluselvitys 11. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen välkeselvitys 12. Haastattelututkimus 3

5 YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaava: Föreningen Konstsamfundet r.f. Postisoite: Mannerheimintie 20 A, Helsinki Yhteyshenkilöt: Ronny Viljanen, p Taaleritehdas Oy Taamir Fareed, p Yhteysviranomainen: Varsinais-Suomen ELY-keskus Postisoite: PL 236, Turku Yhteyshenkilö: Anu Lillunen, p Lausunnot ja mielipiteet arviointiselostuksesta: Varsinais-Suomen ELY-keskus Kirjaamo, PL 236, Turku YVA-konsultti: Ramboll Finland Oy Postiosoite: Niemenkatu 73, Lahti Yhteyshenkilöt: Kirsi Lehtinen, p Dennis Söderholm, p

6 YHTEENVETO Johdanto Föreningen Konstsamfundet r.f. suunnittelee enintään 15 tuulivoimalan suuruisen maatuulivoimapuiston rakentamista Kemiönsaaren kunnan eteläiseen osaan Olofsgårdin alueelle. Hankkeen yhteenlaskettu teho on MW tällä hetkellä saatavilla olevilla hankkeeseen hyvin soveltuvilla voimalatyypeillä laskettuna hankevaihtoehdosta ja voimaloiden lukumäärästä riippuen. Hankkeesta toteutetaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukainen ympäristövaikutusten arviointi (YVA). YVA-menettelyn aikana selvitetyt vaikutukset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Arvioinnissa on otettu huomioon työn aikana saadut lausunnot ja muu palaute. Samanaikaisesti YVA-menettelyn kanssa on aloitettu tuulivoimarakentamisen mahdollistavan osayleiskaavan laatiminen Olofsgårdin alueelle. Hankkeen kuvaus ja arvioidut vaihtoehdot Olofsgårdin suunnittelualue sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Kemiönsaaren kunnan eteläisessä osassa 2,5 kilometriä Taalintehtaan taajamasta koilliseen. Matkaa Kemiön kirkonkylälle on noin 14 kilometriä ja Dragsfjärdin, Björkbodan ja Västanfjärdin pienempiin taajamiin on noin 3 kilometriä. Tuulivoimapuisto koostuu 9-15 tuulivoimalasta perustuksineen ja nostoalueineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä maakaapeleista, sekä tuulivoimapuiston alueelle rakennettavasta sähköasemasta. Tuulivoimaloiden perustusten ja tornien laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja turbiinin vastaavasti noin 20 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää voidaan pidentää merkittävästi riittävän huollon ja osien vaihdon avulla. Tuulivoimaloiden rakentamis-, ylläpito- ja huoltotehtäviä varten tarvitaan rakennus- ja huoltoteitä. Rakennettavat huoltotiet ovat sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin kuusi metriä. Tiestön suunnitelmissa on hyödynnetty pitkälti alueen olemassa olevaa tiestöä. Tarvittavien kulkuyhteyksien lisäksi jokaisen tuulivoimalan yhteyteen rakennetaan noin puolen hehtaarin laajuinen kokoamis- ja työskentelyalue. Rakentamistoimien jälkeen kenttäalue maisemoidaan lukuun ottamatta toiminnan aikaisiin huoltotoimenpiteisiin varattavaa aluetta. Tuulivoimalat kytketään toisiinsa maakaapeleilla, jotka sijoitetaan ensisijaisesti huoltoteiden yhteyteen. Kaapelit kytketään tuulivoimalaitosalueelle rakennettavaan muuntoasemaan (sähköasemaan). Hanke ei edellytä uuden liityntävoimajohdon rakentamista. Suunnittelualueen halki kulkee Fortum Sähkönsiirto Oy:n Taalintehdas Kemiö ja Påvalsby Taalintehdas 110 kv:n voimajohdot, joiden yhteyteen uusi 110/20 kv sähköasema rakennetaan. Hankekehityksen ja tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelun lähtökohtina ovat olleet tuulivoimatuotantoon liittyvät alueelliset lähtökohdat kuten tuulisuus, sähkönsiirtomahdollisuudet ja maankäytölliset olosuhteet. Suunnittelualueen rajaus on toteutettu siten, että YVA- ja osayleiskaavoitusmenettelyn yhteydessä voidaan tutkia tuulivoimaloiden rakentamisen edellytykset tuulisuudeltaan ja ympäristövaikutuksiltaan parhaille alueille. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kahta hankevaihtoehtoa: Vaihtoehto 1 Kemiönsaaren kunnan eteläisessä osassa sijaitsevalle Olofsgårdin alueelle rakennetaan 15 tuulivoimalan laajuinen maatuulivoimapuisto. Kunkin tuulivoimalan teho on noin 3 MW. Arvioitavien tuulivoimaloiden napakorkeus on 141 metriä ja roottorin läpimitta 130 metriä. Vaihtoehto 2 Kemiönsaaren kunnan eteläisessä osassa sijaitsevalle Olofsgårdin alueelle rakennetaan 9 tuulivoimalan laajuinen maatuulivoimapuisto. Kunkin tuulivoimalan teho on noin 3 MW. Arvioitavien tuulivoimaloiden napakorkeus on 141 metriä ja roottorin läpimitta 130 metriä. Edellä mainittujen hankevaihtoehtojen lisäksi arviointimenettelyssä arvioidaan ns. nollavaihtoehtoa (VE0), jossa Olofsgårdin maatuulivoimapuistoa ei toteuteta. Vaihtoehto toimii arvioinnissa vertailuvaihtoehtona, jossa vastaava sähkömäärä tuotetaan jossain muualla jollain muilla sähköntuotantomenetelmillä. 5

7 Ympäristövaikutukset Vaikutukset ilmastoon Tuulivoima vaikuttaa ilmastoon ja ilmanlaatuun korvaamalla ja vähentämällä päästöjä aiheuttavaa energiantuotantoa. Hankkeella voidaan arvioida saavutettavan vuosittain noin tonnin hiilidioksidipäästöjen vähenemä, mikä vastaa noin 1 5 % Varsinais-Suomen sähkön kulutusperäisistä hiilidioksidipäästöistä riippuen siitä minkälaista tuotantoa tuulivoima korvaa ja kuinka laajana hanke toteutetaan. Kemiönsaaren osalta vähenemä vastaa jo % osuutta kunnan nykyisistä sähkön kulutusperusteisista hiilidioksidipäästöistä. Luonteenomaista tuulivoiman elinkaaren aikaisille ilmastovaikutuksille on niiden painottuminen energiantuotantoketjun alkuvaiheisiin ja rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin. Yleisesti tuulivoimapuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistosta kuluvan energiamäärän keskimäärin 4 6 kuukauden aikana. Vaikutukset maa- ja kallioperään Suunnittelualue sijoittuu pinnanmuodoiltaan kumpuilevalle alueelle. Irtaimen maakerroksen paksuus on suunnittelualueella pääasiassa vähäinen ja alueella on runsaasti kalliomaita ja -paljastumia, jotka vuorottelevat pienipiirteisesti maaston painanteiden turve-, savi- ja moreenimaiden kanssa. Maaston painanteet ovat pääosin ojitettuja. Tuulivoimahankkeen rakennusvaiheessa tehdään tuulivoimaloiden rakentamispaikoilla ja tiestön parantamiseksi maanrakennustöitä, joilla tasataan maastoa ja parannetaan maaperän kantavuutta. Tämä tarkoittaa koko suunnittelualueen pintaalasta vain paria prosenttia. Perustusten, tiestön ja kenttärakenteiden rakentamiseen tarvittava murske ja louhe saadaan osin rakentamisen yhteydessä irrotettavasta materiaalista alueelta ja osa hankitaan tarkoitukseen soveltuvalta maa- ja kalliokiviaineksen ottamispaikalta. Vaikutukset vesistöolosuhteisiin Suunnittelualueelle ei sijoitu luokiteltuja pohjavesialueita. Suunnittelualue koostuu pääosin heikommin vettä johtavista moreeni-, kallio- ja savipeitteisistä alueista, joilla pohjaveden muodostumis- ja hyödyntämispotentiaali on vähäistä. Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse vedenottamoita. Lähimmät yksityiskaivot sijaitsevat lähiasutuksen yhteydessä noin 700 metrin etäisyydellä lähimmistä suunnitelluista tuulivoimaloista. Suunnittelualueen itä- ja eteläosien pintavedet laskevat Galtarbyvikeniin, pohjoisosien pintavedet Björkboda träskiin ja lounais- sekä länsiosien vedet Stora Masugnsträsket-järveen. Alueella sijaitsee kaksi luonnontilaista lampea ja kolme osittain luonnontilaista uomaa. Tuulivoimahankkeen rakentamisella ei ole vaikutuksia pohjaveden laatuun tai määrään. Rakentamistoimet eivät merkittävästi muuta alueiden valumaolosuhteita. Suunnittelualueella sijaitsevat vesilain 11 :n mukaiset kohteet on huomioitu tuulivoimarakenteiden sijoittelussa. Vaikutukset luonnonympäristöön Suunnittelualue sijoittuu kallioiselle ja pienipiirteiselle alueelle merenrannan tuntumaan. Kasvillisuutta luonnehtivat mäntyvaltaiset kalliometsiköt, kuivahkot ja kuivat kankaat ja niiden välissä notkelmissa sijaitsevat kuusivaltaiset pienehköt suoalueet. Alue on metsätalouskäytössä ja alueella on laajoja metsänuudistusalueista ja eri taimikkovaiheiden metsiä. Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet ovat pääasiassa melko pienialaisia. Pinta-alaltaan suurimmat arvokkaat luontokohteet sijoittuvat suunnittelualueen koillisosaan sekä alueen eteläosaan lähelle vanhaa kaatopaikkaa. Pienialaisimmat kohteet ovat pääasiassa vähäpuustoisia soita ja pinta-alallisesti suurimmat kohteet useiden eri luontotyyppien kokonaisuuksia. Huomionarvoiset luontokohteet on lähtökohtaisesti huomioitu sijoitussuunnittelussa. Rakentamisalueet sijoittuvat pääasiassa metsätalousmaille, joille ei ole erityisiä luontoarvoja ja suunnittelualueen arvokkaimmat ja laajimmat luontokohteet on rajattu rakentamisalueiden ulkopuolelle. Suunnittelualueella ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Alueella sijaitsee kaksi lepakoiden kannalta tärkeää ruokailualuetta, jotka on rajattu rakentamistoimien ulkopuolelle. Suunnittelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä tehtiin havaintoja myös muuttavista lepakoista. Lepakoiden päämuuttoreitti vaikuttaa kuitenkin suuntautuvan Kemiönsaaren länsirannikkoa myöten. Selvityksen perusteella vain pieni osa lepakoista muuttaa suoraan suunnittelualueen halki, joka vähentää hankkeen vaikutuksia lepakoiden muuttoon. Viitasammakoiden havaitut lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat suunnittelualueella lampareissa, lammessa ja ojissa. Näistä pohjoisosassa sijaitseva lampi tulee huomioida tiestön jatkosuunnittelussa. Suunnittelualueella elää jälkihavaintojen perusteella elinvoimainen riistaeläinkanta, joka on osittain seurausta sopivista elinympäristöistä ja osittain pienestä metsästyspaineesta alueella. Metsien pirstoutuminen voi vaikuttaa alueella elävien laajojen ja yhtenäisten metsien lajeihin kuten ilvekseen. Toisaalta elinympäristömuutokset luovat uusia elinympäristöjä, joita eläimet voivat hyödyntää. 6

8 Vaikutukset linnustoon Valtaosa suunnittelualueen pesimälinnustosta edustaa metsälajeja ja puoliavointen ympäristöjen lajeja. Kosteikkoympäristöjen vähäisyyden vuoksi alueella tavattiin vain vähän mm. vesilintuja ja kahlaajia. Alueen petolinnusto on monipuolinen ja lajistoon kuuluu useampia pöllö- ja päiväpetolintulajeja. Merikotka esiintyy Kemiönsaarella yleisenä ja suunnittelualueella ja sen ympäristössä tehtiin myös havaintoja lajista. Muutonseurannoissa ja keskikesän petolintuseurannassa merikotkan osalta ei tehty suoraan pesintään viittaavia havaintoja. Merikotkan lähimmät tunnetut, viime vuosina käytössä olleet reviirit sijaitsevat saaristossa, noin 6 km suunnittelualueesta. Pesimäaikana lajilla ei havaittu selkeitä, vakituisia lentoreittejä ja lintujen liikehdintä oli laaja-alaista. Metsäkanalinnuista suunnittelualueella tavattiin teeri, pyy ja metso. Kemiönsaari on lintujen muuttoreittien ja muutonaikaisten ruokailualueiden kannalta tärkeää aluetta. Muuttoaikoina Kemiönsaaren alueen merkitys on suurin vesilinnuille, kurjille ja petolinnuille. Merkitys muuttolinnustolle on suurempi syksyisin kuin keväisin, jolloin useiden lajien muutto etenee laajempana rintamana ja havaitut muuttajamäärät ovat pääsääntöisesti pienempiä kuin syksyllä. Kevätmuutonseurannassa 2013 Olofsgårdin alueella havaittiin voimakasta kurkimuuttoa, muiden lajiryhmien muutonvoimakkuuden ollessa selkeästi syksyä heikompaa. Kurjen ohella kevään seurannassa havaittiin runsaasti merikotkia. Syysmuuton aikana alueella havaittiin huomattavasti enemmän hanhia, päiväpetolintuja ja sepelkyyhkyjä. Kurkien muutto oli sen sijaan suuruusluokaltaan yhtä voimakasta kuin keväällä. Petolinnuilla ei havaittu muutonaikaisia johtolinjoja. Björkbodan alueella petolintumuutto oli myös suunnittelualuetta selvästi vilkkaampaa. Tuulivoimarakenteet rakennetaan pääasiassa pesimälinnuston kannalta vähäarvoisille alueille, minkä takia suorat elinympäristömuutokset kohdistuvat suunnittelualueella metsän yleisimpiin lajeihin. Häiriövaikutukset kohdistuvat pääasiassa alueella pesiviin petolintuihin, metsäkanalintuihin ja kehrääjään, joista petolinnustoon kohdistuu myös kohonnut törmäysriski. Hankkeella ei arvioida olevan suoria häiriövaikutuksia Kemiönsaarella sijaitseviin muutonaikaisiin levähdys- tai ruokailualueisiin etäisyydestä johtuen. Toiminnan aikana voi muodostua törmäyskuolleisuutta ja estevaikutusta alueen kautta muuttaville linnuille. Syksyllä törmäysriskin arvioidaan olevan yleisesti pienempi, koska lintujen lentokorkeus meren ylittämistä varten on suurempi ja mantereen alueella sääolosuhteet ovat todennäköisemmin laajemmalla alueella samankaltaiset. Valtaosalla lajeista vaikutukset lajien kokonaispopulaatioon ovat törmäysja populaatiomallinnuksien perusteella pienet. Merikotkalla populaatiotason vaikutukset voivat olla paikallisia/alueellisia populaation kasvukertoimien säilyessä positiivisina. Vaikutukset luonnonsuojeluun Stormossenin Natura-alue (FI ) sijaitsee suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ja osittain myös suunnittelualueella. Stormossenin alue kuuluu osin soidensuojeluohjelmaan (SSO020034) ja sen alueelle on perustettu yksityinen suojelualue (YSA200125), sekä Dragsfjärdin Stormossenin luonnonsuojelualue. Muut Natura-alueet ja suojeluohjelmiin ja alueisiin kuuluvat alueet sijaitsevat vähintään 3-5 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Hankkeen vaikutuksista Stormossenin Natura-alueeseen (FI ) on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta. Arvioinnin perusteella tuulivoimapuiston rakentamisen aikaisista toimenpiteistä tai tuulivoimapuiston käytön aikaisesta toiminnasta ei arvioida aiheutuvan sellaisia muutoksia, jotka aiheuttaisivat Stormossenin Natura-alueella sijaitseville luontodirektiivin liitteen I luontotyypeille kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimahankkeesta ei myöskään aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka kohdistuisivat niihin ekologisiin ominaispiirteisiin, joiden perusteella Stormossen on sisällytetty osaksi soidensuojelun perusohjelmaa ja rauhoitettu edelleen osin luonnonsuojelualueiksi. Näin ollen tuulivoimahankkeen melu-, varjostus- ja maisemavaikutukset kohdistuvatkin pääasiassa alueen kokemuksellisiin luonnontarkkailu- ja virkistysarvoihin kummassakin hankevaihtoehdossa. Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen Hankkeella ei ole merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Suunnittelualue on metsätalouskäytössä, jossa metsän monikäyttömahdollisuudet, kuten ulkoilu, marjastus ja metsästys, säilyvät jatkossakin rakentamistoimien jälkeen. Maankäyttöön kohdistuvat vaikutukset rajoittavat maa- ja metsätalouden harjoittamista tuulivoimaloiden ja huoltoteiden, sekä sähköaseman alueella. Rakentaminen on rajoitettua tuulivoimapuistoalueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Alueen metsätieverkoston palvelutaso paranee. Lähin vakituinen asutus on keskittynyt Galtarbyhyn ja Galtarbyntien varten, sekä Hertsböleen. Hankkeen rakentamisen aiheuttamat häiriöt ja liikenne voivat aiheuttaa lähiasutukselle häiriöitä. Rakentamisaikana liikkumista tuulivoimapuistoalueella voidaan joutua rajoittamaan turvallisuussyistä. Varsinais-Suomen liitto on laatinut koko maakunnan kattavan tuulivoimavaihemaakuntakaavan, joka on vahvistettavana ympäristöministeriössä. Olofsgårdin alueelle ei ole osoitettu tuulivoimamerkintää. Mikäli vaihemaakuntakaava vahvistuu nykyisessä muodossaan, vaatinee hankevaihtoehdon VE 1 mukainen toteutuminen maakuntakaavan päivitystä. Vaihemaakuntakaava ei ota kantaa 1 9 voimalan tuulivoimahankkeen rakentamiseen tietyin ehdoin. Ehdot liittyvät hankkeen vaikutuksiin, yhteisvaikutuksiin ja suunnitteluperiaatteisiin. Näiden vaikutusten osalta hanke ei arvioinnin mukaan estä tai heikennä muiden tuulivoimavaihemaakuntakaavaan osoitettujen tuulivoima-alueiden toteutumista. Hankkeen toteuttaminen edellyttää osayleiskaavan laatimista alueelle. Kemiönsaaren kunta on käynnistänyt osayleiskaavan laadinnan alueelle keväällä

9 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimaloiden näkyvyysalueet lähimaisemassa kohdistuvat eritoten laajoille, avoimille peltoaukeille sekä vesialueille, kuten suunnittelualueen eteläpuolelle Bruksfjärdenin merenlahdelle. Hankkeen voimakkaimmat maisemavaikutukset kohdistuvat vaikutusalueen lähiympäristön asutukseen ja Galtarbyn historialliseen kyläympäristöön kummassakin hankevaihtoehdossa. Tuulivoimaloiden lentoestevalot voimistavat vaikutusta lähiympäristössä pimeään aikaan, joka on nykyisin vähävaloinen. Lähiympäristössä sijaitseviin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin ympäristöihin ei kohdistu niiden arvoja heikentävää vaikutusta. Vaikutusten merkittävyys vähenee etäisyyden suunnittelualueesta kasvaessa, missä tuulivoimalat asettuvat osaksi taustamaisemaa eivätkä nouse maisemaa hallitseviksi elementeiksi. Lähiympäristöä kauemmilla vaikutusalueille maisemakuvan luonteen muutos on vähäinen. Tuulivoimaloiden lentoestevalot voimistavat vaikutusta lähiympäristön lisäksi kaukomaisemassa, jossa on laajoja näkyvyysalueita muun muassa merellä. Suunnittelualueella sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset huomioidaan jatkosuunnittelussa. Sähkönsiirtoa varten rakennettavan sähköaseman vaikutus maisemaan on vähäinen sähköaseman sijoittuessa nykyisen voimajohdon lähettyville. Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyisyyteen Tuulivoimapuiston vaikutukset kohdistuvat niiden lähiasukkaiden asumisviihtyvyyteen, joiden koti tai loma-asunto sijaitsee voimaloiden melu- tai välkealueelle tai avoimelle lähinäkymäetäisyydelle ja jotka kokevat voimalan äänen, välkkeen tai näkymisen häiritseväksi. Tuulivoimaloiden ääni ja liike muuttavat luontoon tottuneiden asuinympäristöä. Toimivat tuulivoimalat eivät estä hankealueen virkistyskäyttöä, kuten ulkoilua, metsästystä tai retkeilyä, mutta voimaloiden ääni, varjostus tai näkyminen voidaan voimaloiden läheisyydessä ajoittain kokea virkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Melu- ja välkevaikutukset Hankkeen melun vaikutussäde ja koettava haitallisuus riippuvat valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta, sääolosuhteista sekä havaintopaikasta ja sen ympäristöstä. Tuulivoimaloiden aiheuttama vakituiselle asutukselle kohdistuva häiriö muodostuu kummassakin hankevaihtoehdossa ympäristöministeriön suunnitteluohjearvojen pääosin alittavasta melusta, sekä pääosin muissa Euroopan maissa esitettyjen suositeltujen välkemäärien alittavasta välkevaikutuksesta. Ympäristöministeriön päiväajan suunnitteluohjearvoon verrattuna melutaso on kaikkien vakituisten asuintalojen kohdalla suunnitteluohjearvon alapuolella kummassakin hankevaihtoehdossa. Yöajan suunnitteluohjearvoon verrattuna melutaso on suunnittelualueen ympäristön vakituisten asuintalojen kohdalla pääosin suunnitteluohjearvon alapuolella. Yöajan suunnitteluohjearvo ylittyy yksittäisten lähimpien loma-asuntojen osalta suunnittelualueen ympäristössä kummassakin hankevaihtoehdossa. Meluvaikutukset lähiasutuksen suuntaan ovat kuitenkin vähäisemmät hankevaihtoehdossa 2. Sisätilojen melun ohjearvojen ei arvioida ylittyvän missään kohteessa. Tuulivoimaloiden roottorien pyörimisestä aiheutuva välkevaikutus arvioitiin todellisten säätietojen (tuulisuus ja pilvisyys) sekä voimaloiden käyttöaikojen perusteella. Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsee vaihtoehdosta riippuen 8-18 rakennusta, jotka sijaitsevat yli 8 tunnin välkevaikutusalueella, joka on muissa Euroopan maissa esitetty suositus välkevaikutuksille ilman rajoittamistoimia. Mallinnus ei huomioi kasvillisuuden ja puuston peittävää vaikutusta, mikä vähentää lähiasutukselle kohdistuvaa välkevaikutusta. Jos tuulivoimalat eivät ole havaittavissa esimerkiksi pihapiiristä, eivät ne myöskään aiheuta varjostusvaikutuksia. Hankkeen toteuttamiskelpoisuus Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE 0 ei edistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita ja siten ilmaston muutoksen hillitsemistä koskevien tavoitteiden toteuttamista. Hankevaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat toteuttamiskelpoisia ottamalla edellä mainitut ja selostuksessa esitetyt seikat huomioon jatkosuunnittelussa. Hankevaihtoehdosta VE1 aiheutuu laajempia ympäristövaikutuksia kuin hankevaihtoehtoehdon VE2 toteuttamisesta. Hankevaihtoehto 2 aiheuttaa vähemmän maankäyttöön ja ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia. Myös linnustovaikutukset ovat vähäisemmän voimalamäärän johdosta hankevaihtoehdossa 2 vähäisemmät kuin hankevaihtoehdossa 1. Muiden vaikutusten osalta vaihtoehdot eivät merkittävästi poikkea toisistaan. 8

10 OSA I HANKE JA YVA-MENETTELY 9

11 10

12 1 1. JOHDANTO Föreningen Konstsamfundet r.f. suunnittelee enintään 15 tuulivoimalan suuruisen maatuulivoimapuiston rakentamista Kemiönsaaren kunnan eteläiseen osaan Olofsgårdin alueelle (Kuva 1 1). Hankkeesta toteutetaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukainen ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Tuulivoiman rakentaminen edellyttää YVA-lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista aina kun hanke käsittää vähintään 10 tuulivoimalaa tai tuulivoimaloiden kokonaisteho on vähintään 30 MW. Samanaikaisesti arvioinnin kanssa laaditaan tuulivoima-alueen osayleiskaavaa km Suunnittelualue Planeringsområde Kuva 1 1. Kemiönsaaren Olofsgårdin tuulivoimahankkeen sijainti. 11

13 1 YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Arvioinnissa olennaista on avoimuus ja toimiva vuorovaikutus eri tahojen kesken. YVAmenettelyssä ei tehdä päätöksiä hankkeen toteuttamisesta. Kemiönsaaren Olofsgårdin tuulivoimahankkeen YVAmenettely käynnistyi, kun hankkeesta vastaava Föreningen Konstsamfundet luovutti yhteysviranomaisena toimivalle Varsinais-Suomen ELY-keskukselle ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA-ohjelma) huhtikuussa Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) on esitetty ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset. Arviointiselostuksen on laatinut Ramboll Finland Oy hankkeesta vastaavan toimeksiannosta. Arviointiin osallistuneet Ramboll Finland Oy:n asiantuntijat on esitetty ohessa. Projektipäällikkö: Projektikoordinaattori, kartat ja paikkatieto: Laatuvastaava, erikoisasiantuntija: Sosiaalisten vaikutusten arviointi: Maankäyttö ja kaavoitus: Maisemavaikutukset; kulttuuriympäristö: Maa- ja kallioperävaikutukset, pinta- ja pohjavesivaikutukset: Luontovaikutukset (kasvillisuus ja luontotyypit, linnusto, liito-oravat ja lepakot): Linnustovaikutukset: Riista ja suurpedot: Meluvaikutukset: Välkevaikutukset: Vaikutukset maantieliikenteeseen: Vaikutukset lentoliikenteeseen, tutkavaikutuksiin jne.; riskit ja häiriötilanteet: Tekninen asiantuntija: Näkemäalueanalyysi: Havainnekuvat: FM (maantiede) Kirsi Lehtinen YTM (yhteiskuntamaantiede) Timo Laitinen Rakennusarkkitehti Matti Kautto HM (aluetiede) Hanna Herkkola, ympäristötekniikan ins. (AMK) Venla Pesonen, maanmittausins. (AMK) Jonas Aspholm FM (suunnittelumaantiede) Dennis Söderholm Maisema-arkkitehti Sonja Semeri FM (maantiede) Kirsi Lehtinen FM (biologia) Heli Lehvola Fil.yo (biologia) Juha Kiiski FM (biologia) Heli Lehvola Ins. (AMK) Janne Ristolainen Ins. (AMK) Arttu Ruhanen FM (suunnittelumaantiede) Dennis Söderholm FM (suunnittelumaantiede) Dennis Söderholm DI, tuulivoima-asiantuntija Veli-Pekka Alkula FM (suunnittelumaantiede) Dennis Söderholm, Muotoilija (AMK) Sampo Ahonen 12

14 2. HANKKEESTA VASTAAVA 2 Föreningen Konstsamfundet r.f. Amos Anderson perusti Föreningen Konstsamfundetin vuonna 1940 ja määräsi testamentissaan yhdistyksen ainoaksi perillisekseen. Konstsamfundetin pääasialliseen toimintaan kuuluu suomenruotsalaisen kulttuurin eri alojen, kuten musiikin, kirjallisuuden, kuvaamataiteen ja teatterin tukeminen ja edistäminen. Konstsamfundet tukee myös ammattikoulutusta sekä ruotsinkielisiä sanoma- ja aikakauslehtiä. Amos Andersonin toiveen mukaisesti Konstsamfundet ylläpitää Amos Andersonin taidemuseota Helsingissä sekä Söderlångvikin kartanoa Kemiönsaarella. Konstsamfundetin yli hehtaarin maaomaisuudesta Varsinais-Suomessa suurin osa on talousmetsää Kemiönsaaren kunnassa. Konstsamfundetin metsätalousmailla harrastetaan ammattimaista metsätaloutta. Olofsgård Energi Olofsgård Energi Ab, jonka kotipaikka on Kemiönsaaren kunnassa, on Föreningen Konstsamfundet rf.:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Yhtiön toimialana on tuulivoimapuiston suunnittelu, rakentaminen ja operointi sekä tuulivoimapuiston avulla tuotetun sähkön myyminen. Olofsgård Energi Ab on sopinut vuokraavansa tarvitsemansa maa-alueet Föreningen Konstsamfundet r.f.:ltä. Taaleritehdas Oy Taaleritehdas on sijoitusyhtiö, jolla on oma tuulivoimaan sijoittava tuulivoimarahasto. Rahasto investoi ensimmäisessä vaiheessa n. 200 miljoonaa euroa Suomeen rakennettavaan tuulivoimakapasiteettiin. Taaleritehtaalla on käynnissä tuulivoimahanke mm. Kemiönsaaren Misskärrissä, Sauvossa ja Paraisilla. Kemiönsaaren Olofsgårdin hankkeessa Taaleritehdas toimii hankkeesta vastaavan teknisenä neuvonantajana. 13

15 3. HANKKEEN KUVAUS Hankkeen sijainti Suunnittelualue sijaitsee Varsinais-Suomessa Kemiönsaaren kunnan eteläisessä osassa 2,5 kilometriä Taalintehtaan taajamasta koilliseen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 900 hehtaaria. Matkaa Kemiön kirkonkylälle on noin 14 kilometriä ja Dragsfjärdin, Björkbodan ja Västanfjärdin pienempiin taajamiin on noin 3 kilometriä. Suunnittelualueen pohjoispuolella sijaitsee Björkboda träsk -niminen järvi ja eteläpuolella meri saarineen ja lahtineen. 3.2 Hankkeen tarkoitus Valtioneuvosto hyväksyi Suomelle uuden ilmasto- ja energiastrategian, joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 ja viitteenomaisesti aina vuoteen 2050 asti. Hallituksen maaliskuussa 2013 hyväksymässä ilmasto- ja energiastrategiapäivityksessä tuulivoiman tuotantotavoitteeksi asetetaan noin 9 TWh vuodelle 2025 aikaisemman vuodelle 2020 asetetun 6 TWh sijaan. Björkboda Dragsfjärd Västanfjärd Taalintehdas Dalsbruk km Suunnittelualue Planeringsområde Kuva 3 1. Tuulivoimahankkeen sijainti. 14

16 Olofsgårdin tuulivoimahankkeen tarkoituksena on tuottaa tuulivoimalla tuotettua sähköä kantaverkkoon. Tuuliatlaksen tietojen mukaan alue soveltuu hyvin tuulivoimatuotantoon ja tuulen vuotuinen keskimääräinen nopeus on 100 metrin korkeudessa 6,7 7,3 m/s luokkaa. Myös Suomessa vallitsevat lounaistuulet osuvat Kemiönsaarelle hyvin. 3 Nordvik Gräsböle Småland Lövböle Långdalen Kemiö Skogsböle Pajböle Påvalsby Brokärr Stenmo Bjensböle Nordanå Uddis Kastkärr Högmo Näsis Sunnanå Västermark Söglö Genböle Björkboda Tappo Labböle Dragsfjärd Hammarsboda Labbnäs Nivelax Östanå Galtarby Långnäs Västanfjärd Sundvik Ekhamn Kyrkbacken Kvarnedet Dalen Misskärr Bredvik Släts Purunpää Todalen Sirnäs Illo Rövik Byholmen Lövö Högsåra Kaxskäla Kasnäs km Kuva 3 2. Tuulen nopeus (m/s) vuositasolla Olofsgårdin suunnittelualueella 100 metrin korkeudessa (Suomen Tuuliatlas 2014). Kuva 3 3. Tuulen nopeusprofiili vuositasolla Olofsgårdin alueella (Suomen Tuuliatlas 2014). 15

17 3 Hankkeen alustava toteutusaikataulu on seuraava: YVA-menettely v Kaavaprosessi v Tekninen suunnittelu v Alueen rakentaminen alkaa v ja ensimmäisten tuulivoimaloiden pystytys v Koko alueen toteutus v Tuulivoimapuiston rakenteiden ja rakentamisen kuvaus Tuulivoimapuisto koostuu enintään 15 tuulivoimalasta perustuksineen ja nostoalueineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä maakaapeleista, tuulivoimapuiston sähköasemasta ja valtakunnanverkkoon liittymistä varten rakennettavasta sähkönsiirtoyhteydestä. Kuva 3 4. Vallitseva päätuulen suunta Olofsgårdin suunnittelualueella on lounaasta (Suomen Tuuliatlas 2014). Hankkeen yhteenlaskettu teho on MW tällä hetkellä saatavilla olevilla hankkeeseen hyvin soveltuvilla voimalatyypeillä laskettuna hankevaihtoehdosta ja voimaloiden lukumäärästä riippuen. Yhteenlaskettuna 3 MW:n voimaloilla tuulivoimahankkeen vuotuiseksi sähköntuotoksi (hävikit ym. huomioiden) on arvioitu 15 tuulivoimalalla noin 130 GWh vuodessa ja 9 voimalalla noin 80 GWh. Yksi tuulivoimala tuottaa sähköä noin 670 sähkölämmitteisen omakotitalon (vuosikulutus kwh) tarpeisiin. Tuulivoimalla tuotettu sähkö tuottaa hyvin vähän kasvihuonepäästöjä. Tuulivoimalan rakentamisen ja kunnossapidon aiheuttamaksi hiilidioksidipäästöksi on arvioitu 10 g/ kwh. Hiililauhdevoimalan sähköntuotannon hiilidioksidipäästö on puolestaan g/kwh luokkaa (Suomen Tuulivoimayhdistys ry). Näin ollen tuulivoimapuistojen toteuttamisella voidaan osaltaan hillitä ilmastonmuutosta, mikäli tuulivoimalla tuotettu sähkö korvaa kasvihuonepäästöjä synnyttäviä energialähteitä. Tuulivoimalla on myös merkittävä rooli luotaessa energiaomavaraista maakuntaa Tuulivoimalan rakenne Tuulivoimala koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, roottorista lapoineen ja konehuoneesta (kuva 3-5). Hankkeessa tarkasteltavat lieriötornirakenteiset tuulivoimalat voidaan toteuttaa mm. kokonaan teräsrakenteisina, betonirakenteisina ja betonin ja teräksen yhdistelminä. Tuulivoimala-alueiksi, johon sisältyvät tuulivoimala sekä rakentamista ja huoltotoimia varten tarvittava nostoalue, edellyttävät nykyisellä tekniikalla noin puolen hehtaarin laajuisen alueen. Perustamistekniikka riippuu valitusta rakennustekniikasta. Tuulivoimalat varustetaan lentoestevaloin. Lentoestevalaistus määräytyy kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) suositusten ja kansallisten lakien sekä määräysten mukaisesti. Käytännössä lentoestevaloista määrätään lentoesteluvassa, jonka Trafi myöntää tuulivoimaloille. Roottori (napa ja siivet) Siipi Konehuone 3.3 Hankkeen lähtökohdat ja toteutusaikataulu Hankkeen alustavaa suunnittelua on tehty Konstsamfundetissa vuodesta 2012 alkaen. Hankkeen kehittämisen paikallisina lähtökohtina ovat olleet hyvät tuulisuusolosuhteet, hyvä sijainti suhteessa sähköverkkoon ja rakentamisvaiheessa tärkeisiin kuljetusyhteyksiin, sekä maanomistus- ja maankäytölliset olot. Hankkeen yleissuunnittelua tehdään samaan aikaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, ja se jatkuu ja tarkentuu arviointimenettelyn jälkeen. Hankkeen osayleiskaavoitus on käynnistynyt Kemiönsaaren kunnassa kesällä Hankkeen alustava toteutusaikataulu on esitetty ohessa ja hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat luvussa Torni Perustukset 16 Kuva 3 5. Periaatekuva lieriötornirakenteisesta tuulivoimalasta.

18 Kuva 3 6. Esimerkkikuva lieriötornirakenteisesta tuulivoimalasta Perustamistekniikat Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu kunkin voimalan paikan pohjaolosuhteista. Myöhemmin tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle tullaan valitsemaan erikseen sopivin ja kustannustehokkain perustamistapavaihtoehto. Maanvarainen teräsbetoniperustus Tuulivoimala voidaan perustaa maanvaraisesti silloin, kun tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä on riittävän kantavaa. Kantavuuden on oltava riittävä tuulivoimalan turbiinille sekä tornirakenteelle tuuli- ym. kuormineen ilman että aiheutuu lyhyt- tai pitkäaikaisia painumia. Tällaisia kantavia maarakenteita ovat yleensä mm. erilaiset moreenit, luonnonsora ja eri rakeiset hiekkalajit. Tulevan perustuksen alta poistetaan eloperäiset maat sekä pintamaakerrokset noin 1 1,5 m syvyyteen saakka ja käytetään myöhemmässä rakennusvaiheessa mahdollisuuksien mukaan alueen maisemointiin. Teräsbetoniperustus tehdään valuna ohuen rakenteellisen täytön (yleensä murske) päälle. Teräsbetoniperustuksen vaadittava koko vaihtelee tuuliturbiinitoimittajasta riippuen, mutta kokoluokka on noin 20 m x 20 m tai 25 m x 25 m perustuksen korkeuden vaihdellessa noin 1 2 metrin välillä. Teräsbetoniperustus ja massanvaihto Teräsbetoniperustus massanvaihdolla valitaan niissä tapauksissa, joissa tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä ei ole riittävän kantavaa. Teräsbetoniperustuksessa massanvaihdolla perustusten alta kaivetaan ensin löyhät pintamaakerrokset pois. Orgaaniset maa-ainekset käytetään myöhemmässä rakennusvaiheessa mahdollisuuksien mukaan alueen maisemointiin. Syvyys, jossa saavutetaan tiiviit ja kantavat maakerrokset, on yleensä luokkaa 1,5 5 m. Kaivanto täytetään rakenteellisella painumattomalla materiaalilla (yleensä murskeella) kaivun jälkeen, ohuissa kerroksissa tehdään tiivistys täry- tai iskutiivistyksellä. Täytön päälle tehdään teräsbetoniperustukset paikalla valaen. Teräsbetoniperustus paalujen varassa Teräsbetoniperustusta paalujen varassa käytetään tapauksissa, joissa kantamattomat kerrokset ulottuvat niin syvälle, ettei massanvaihto ole enää kustannustehokas vaihtoehto. Paalutetussa perustuksessa orgaaniset pintamaat kaivetaan pois ja perustusalueelle ajetaan ohut rakenteellinen mursketäyttö, jonka päältä tehdään paalutus. Paalutuksen jälkeen paalujen päät valmistellaan ja teräsbetoniperustus valetaan paalujen varaan. Orgaaniset maa-ainekset käytetään myöhemmässä rakennusvaiheessa mahdollisuuksien mukaan alueen maisemointiin. Kallioankkuroitu teräsbetoniperustus Kallioankkuroitua teräsbetoniperustusta voidaan käyttää tapauksissa, joissa kalliopinta on näkyvissä ja lähellä maanpinnan tasoa. Kallioankkuroidussa teräsbetoniperustuksessa louhitaan kallioon varaus perustusta varten ja porataan kallioon reiät teräsankkureita varten. Teräsankkurin ankkuroinnin jälkeen valetaan teräsbetoniperustukset kallioon tehdyn varauksen sisään. Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen koko on yleensä muita teräsbetoniperustamistapoja pienempi. 3 Kuva 3 7. Tuulivoimaloiden perustamistekniikoita. 17

19 Kuva 3 8. Maanvarainen teräsbetoniperustus raudoitettuna ennen betonivalua, Tervola (Ramboll Finland Oy 2013) Tornirakenteet Tornin tehtävänä on kannattaa tuulivoimalan konehuonetta ja saattaa roottori tuulisuuden kannalta edulliselle korkeudelle. Perustyyppi on lieriötorni, joka voi olla betoninen, teräksinen tai niiden yhdistelmä eli ns. hybriditorni. Hankkeessa tullaan alustavien suunnitelmien mukaan käyttämään ns. hybriditornia, jossa tornin alaosa on betonia ja yläosa terästä. Suunnitellun tornin kokonaiskorkeus on 141 m. Betonitornilla tuulivoimalan läpimitta on yleensä m, terästornilla yleensä korkeintaan 5 m. Yli 105 metriä korkea torni tulee varustaa pienitehoisilla lentoestevaloilla alle 52 metrin välein. Tornivaloista vähintään kahden tulee näkyä kaikista ilma-alusten lähestymissuunnista. Tämä tarkoittaa käytännössä neljän lentoestevaloa kullekin tasolle. Kuva 3 9. Hybriditorni, Tornio (Ramboll Finland Oy). 18

20 3.4.4 Rakentamis- ja huoltotiet, sekä nostoalueet Tuulivoimaloiden rakentamis-, ylläpito- ja huoltotehtäviä varten tarvitaan uusia teitä ja parannetaan vanhoja. Rakentamisvaiheen jälkeen tiestöä käytetään sekä voimaloiden kunnossapitoon että paikallisten maanomistajien tarpeisiin. Tiestön suunnittelussa pyritään hyödyntämään pitkälti alueen olemassa olevia teitä, joita suoristetaan ja vahvistetaan. Rakennettavat huoltotiet ovat sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin kuusi metriä. Tarpeen mukaan metsäisessä maastossa tielinjauksista kaadetaan puustoa noin metrin leveydeltä reunaluiskien ja työkoneiden tarvitseman tilan vuoksi. Kaarteissa raivattavan tielinjauksen leveys saattaa olla jopa kaksinkertainen erikoispitkän kuljetuksen (siivet, tornin osa) vaatiman tilan johdosta. Seuraavassa kuvassa on esimerkki 60 metriä pitkän siiven vaatimasta kääntösäteestä. Irrotettu maa-aines käytetään mahdollisuuksien mukaan rakentamiseen ja maisemointiin toisaalla tuulivoimapuiston alueella. Hankkeen toteuttamisessa pyritään maanrakennustöiden osalta massatasapainoon, jolloin alueelle ei tarvitse tuoda maa-aineksia, eikä ylimääräisille maa-aineksille tarvita erillistä sijoituspaikkaa hanke-alueen ulkopuolelta. Todennäköisesti suunnittelualueella on tarvetta tuoda maa-aineksia lähimmältä tarkoitukseen soveltuvalta maa-ainestenottoalueelta. Tarvittavien kulkuyhteyksien lisäksi jokaisen tuulivoimalan yhteyteen rakennetaan noin puolen hehtaarin laajuinen nostoalue, joka raivataan kasvillisuudesta ja tasoitetaan. Alueen muoto ja koko tarkentuu suunnitelmien edetessä. Nostoalueella tulee olla riittävästi tilaa tuulivoimalan pystytykseen käytettävälle nosturille sekä raskaille kuljetuksille. Riippuen pääkomponenttien nostotekniikoista voi olla tarpeellista raivata puustoa sekä tasoittaa maastoa myös varsinaisen nostoalueen ulkopuolelta. Rakentamistoimien jälkeen kenttäalue maisemoidaan lukuun ottamatta toiminnan aikaisiin huoltotoimenpiteisiin varattavaa aluetta. 3 Kuva Periaatekuva 60 m pitkän siipikuljetuksen vaatimasta kääntösäteestä. Puuston ja muun kasvillisuuden poiston jälkeen pintamaat poistetaan ja pohja tasoitetaan. Kallioisilla alueilla pohjaa tasataan louhimalla ja louhetäytöillä riittävän tasauksen saavuttamiseksi. Pehmeiköillä maa-aines korvataan kantavalla materiaalilla. Kuva Periaatekuva huoltotien rakenteesta. Kuva Tuulivoimalan huoltotie Öjen, Vaasa (Ramboll Finland Oy). 19

21 Taulukko 3 1. Kenttäalueiden ja tieyhteyksien, sekä muokattavien maa-alueiden pinta-alat eri hankevaihtoehdoissa. Kenttäalueiden pintaalat on laskettu 0,6 ha mukaan ja tieyhteyksien pinta-alat 6 metrin tieleveyden mukaan. 3 Vaihtoehto Voimala Uusi tieyhteys Kunnostettava tieyhteys Tuulivoimaloiden kenttäalueiden pinta-ala Tieyhteyksien pinta-ala Muokattava pinta-ala yhteensä VE1 15 kpl 4,9 km 7,5 km 9 ha 7,4 ha 16,4 ha VE2 9 kpl 2,4 km 5,7 km 5,4 ha 4,9 ha 10,3 ha Sähkönsiirto Tuulivoimalat kytketään toisiinsa 20 kv maakaapelilla, jotka sijoitetaan ensisijaisesti huoltoteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin. Kaapelit johdetaan ja kytketään tuulivoimapuistoalueen sisälle rakennettavaan muuntoasemaan (sähköasemaan), jossa tuulivoimaloiden tuottama teho muunnetaan tarvittavaan 110 kv siirtojännitteeseen. Hanke ei edellytä uuden liityntävoimajohdon rakentamista. Suunnittelualueen halki kulkee Fortum Sähkönsiirto Oy:n Taalintehdas Kemiö ja Påvalsby Taalintehdas 110 kv:n voimajohdot, joiden yhteyteen uusi 110/20 kv sähköasema rakennetaan. 3.5 Tuulivoimapuiston rakentaminen Tuulivoimapuiston rakentaminen aloitetaan teiden sekä nostoalueiden maanrakennustöillä. Samaan aikaan alueelle rakennetaan sähköasema sekä sähköverkko, johon voimalat liitetään. Tuulivoima-alueen maasto vaikuttaa kunkin tuulivoimalan maanrakennustöiden määrään, minkä johdosta töiden kestoaika vaihtelee yhdestä useaan viikkoon. Kunkin tuulivoimalan perustuksen teko kestää noin viikon, minkä jälkeen lopulliseen kuivumiseen ja kovettumiseen tarvitaan 2 3 kuukautta, jolloin betoni saavuttaa asennusten vaatiman lujuuden ja varsinaisten voimaloiden pystytys voidaan aloittaa. Voimaloiden pystytys toteutetaan nostureiden avulla. Voimalan pystytyksen jälkeen aloitetaan käyttöönotto. Käyttöönotossa voimala kytketään käyttökuntoon sekä testataan eri järjestelmien toimivuus. Käyttöönottovaiheen ja koeajon kestot ovat kumpikin suuruusluokaltaan noin viikon. Olofsgårdin hankkeessa koko tuulivoimapuiston rakentaminen kestää noin kuukautta. Kuva Tuulipuiston sähköasema. Kuva Tuulimuukon asemasta Lappeenrannassa (ABB Oy). 20

22 3.7 Käytöstä poistaminen Tuulivoimapuiston elinkaaren viimeinen vaihe on sen käytöstä poisto sekä tuulivoimapuistosta syntyvien laitteiden kierrättäminen ja jätteiden käsittely. Tuulivoimapuiston käytöstä poiston työvaiheet ja käytettävä asennuskalusto ovat periaatteessa vastaavat kuin rakennusvaiheessa. Tuulivoimalavalmistaja toimittaa voimalan purkamiseen vaadittavan dokumentaation. Maassa olevien perustusten ja kaapeleiden osalta ratkaistaan jätetäänkö rakenteet paikoilleen, vai poistetaanko ne. Rakentamisalueiden maanpäälliset osat maisemoidaan. 3 Kuva Tuulivoimalan pystytys (Taaleritehdas Oy). 3.6 Tuulivoimaloiden toiminta-aika, huolto ja ylläpito Tuulivoimapuiston toiminnallinen jakso on nykyaikaisissa tuulivoimaloissa suhteellisen pitkä. Tuulivoimaloiden perustusten ja tornin laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja turbiinin (konehuone ja siivet) vastaavasti noin 20 vuotta. Tuulivoimalat ovat täysin automatisoituja. Tuulivoimaloiden valvontaan käytetään etäyhteyttä. Vikatilanteessa voimala pysähtyy ja lähettää hälytysviestin valvomoon. Valvomohenkilöstö tekee vian vaatimat toimenpiteet ja käynnistää voimalan etänä. Tarvittaessa voimalalle tilataan huoltohenkilöstöä korjaamaan viat. Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään merkittävästi pidentämään riittävän huollon sekä osien vaihdon avulla. Kunkin tuulivoimalatyypin huolto-ohjelman mukaisia huoltokäyntejä kullakin voimalalla tehdään yleensä noin 1 5 kertaa vuodessa, minkä lisäksi voidaan laskea 1 5 ennakoimatonta vuosittaista huoltokäyntiä. Huoltokäynnit tehdään yleensä pakettiautolla, joten huoltotiet pidetään aurattuina myös talviaikaan. 21

23 4. HANKEVAIHTOEHDOT Hankevaihtoehtojen muodostaminen Hankekehityksen ja myös sijoitussuunnittelun lähtökohtina ovat olleet tuulivoimantuotantoon liittyvät alueelliset lähtökohdat kuten tuulisuus, sähkönsiirtomahdollisuudet ja maankäytölliset olosuhteet. Suunnittelualueen rajaus on toteutettu siten, että YVA-menettelyn yhteydessä voidaan tutkia tuulivoimaloiden rakentamisen edellytykset tuulisuudeltaan ja ympäristövaikutuksiltaan parhaille alueille. Keväällä 2013 nähtävillä olleessa ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitettiin yksi hankevaihtoehto, jossa huomioitiin alueen tuulisuusolosuhteet ja nykyinen maankäyttö, sekä etäisyydet mm. asutukseen ja muihin häiriintyviin kohteisiin. Alustavassa sijoitussuunnitelmassa suunnittelualueelle sijoitettiin 18 tuulivoimalaa. Hankevaihtoehdon mukainen sijoitussuunnitelma toimi YVA:n selvitys- ja arviointityön pohjana ja lähtökohtana. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana hankkeen suunnittelua jatkettiin arviointiohjelmassa esitetyllä tavalla. Laadittujen selvitysten ja mallinnusten, vaikutusten arvioinnin ja vuorovaikutuksessa saadun palautteen perusteella alueelle laadittiin kaksi tuulivoimaloiden ja huoltoteiden sijoitussuunnitelmaa. Hankevaihtoehtojen muodostamiseen pyrittiin siihen, että niiden avulla on mahdollista arvioida tuulivoimaloiden yksikkömäärän ja sijaintipaikkojen vaikutusta muodostuviin ympäristövaikutuksiin. Tuulivoimaloiden sijoittelulla ja arvioinnilla pyritään YVA-menettelyssä sekä optimoimaan tuulivoimaloilla saavutettava sähköntuotanto että hankkeen ympäristövaikutukset. Kuva 4 1. Arviointiohjelmassa esitetty tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma. 22

24 4.2 Arvioitavat vaihtoehdot Vaihtoehto 1 Kemiönsaaren kunnan eteläisessä osassa sijaitsevalle Olofsgårdin alueelle rakennetaan 15 tuulivoimalan laajuinen maatuulivoimapuisto. Kunkin tuulivoimalan teho on noin 3 MW. Arvioitavien tuulivoimaloiden napakorkeus on 141 metriä ja roottorin läpimitta 130 metriä. 4!? 1!? 2!? 3!? 4 "!? 8!?!? 7 9!? 10 11!?!? 12!? 13!? 14!? 15!? 5!? 6!? " Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Suunniteltu sähköasema Planerad elstation Suunnittelualue Planeringsområde Parannettava tieyhteys Vägförbindelse som förbättras Uusi tieyhteys Ny vägförbindelse 0 0,25 0,5 1 km Kuva 4 2. Hankevaihtoehdon 1 mukainen tuulivoimaloiden ja huoltoteiden sijoitussuunnitelma. 23

25 Vaihtoehto 2 Kemiönsaaren kunnan eteläisessä osassa sijaitsevalle Olofsgårdin alueelle rakennetaan 9 tuulivoimalan laajuinen maatuulivoimapuisto. Kunkin tuulivoimalan teho on noin 3 MW. Arvioitavien tuulivoimaloiden napakorkeus on 141 metriä ja roottorin läpimitta 130 metriä. Hankevaihtoehtojen mukaisten rakentamisalueiden alustavat pinta-alat on esitetty hankkeen kuvauksen yhteydessä luvussa #* 11 #* 12 " #* 8 #* #* 7 9 #* #* #* 14 #* 15 #* " Vaihtoehto 2: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 2: Planerat vindkraftverk Suunniteltu sähköasema Planerad elstation Suunnittelualue Planeringsområde Parannettava tieyhteys Vägförbindelse som förbättras Uusi tieyhteys Ny vägförbindelse 0 0,25 0,5 1 km Kuva 4 3. Hankevaihtoehdon 2 mukainen tuulivoimaloiden ja huoltoteiden sijoitussuunnitelma. 24

26 4.2.3 Vaihtoehto 0 Olofsgårdin maatuulivoimapuistoa ei toteuteta. Vaihtoehto toimii arvioinnissa vertailuvaihtoehtona, jossa vastaava sähkömäärä tuotetaan jossain muualla jollain muilla sähköntuotantomenetelmillä Arvioitava sähkönsiirtoreitti Tuulivoimalat kytketään toisiinsa 20 kv maakaapelil la, jotka sijoitetaan ensisijaisesti huoltoteiden yhteyteen. Kaapelit johdetaan ja kytketään tuulivoimapuistoalueen sisälle rakennettavaan muuntoasemaan (sähköasemaan), jossa tuulivoimaloiden tuottama teho muunnetaan tarvit tavaan 110 kv siirtojännitteeseen. Hanke ei edellytä uuden liityntävoimajohdon rakenta mista. Suunnittelualueen halki kulkee Fortum Sähkönsiirto Oy:n Taalintehdas Kemiö ja Påvalsby Taalintehdas 110 kv:n voimajohdot, joiden yhteyteen uusi 110/20 kv sähköasema rakennetaan. 25

27 5. HANKKEEN LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN JA SUUNNITELMIIN Muut lähiseudulla sijaitsevat tuulivoimahankkeet Kemiönsaaren kunnassa on kolme käytössä olevaa tuulivoimalaa Högsåran saarella. Saarella on kolme 2 MW:n tehoista tuulivoimalaa, jotka on otettu käyttöön vuonna Ne sijaitsevat 15 km päässä Olofsgårdin suunnittelualueesta. Olofsgårdin tuulivoimapuiston lisäksi Kemiönsaaren kunnassa on vireillä kuusi muuta tuulivoimahanketta: Gräsböle Lounaisvoima Oy suunnittelee 4 tuulivoimalan rakentamista alueelle. Aluetta yleiskaavoitetaan ja viimeisin suunnitteluvaihe, osayleiskaavaehdotus II, oli nähtävillä loka marraskuussa Nordanå Lövböle Varsinais-Suomen Energia Oy suunnittelee 30 tuulivoimalan rakentamista alueelle. Aluetta yleiskaavoitetaan ja viimeisin suunnitteluvaihe, osayleiskaavaluonnos, oli nähtävillä syksyllä Misskärr.!( Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky suunnittelee yhdeksän tuulivoimalan rakentamista alueelle. Aluetta yleiskaavoitetaan ja viimeisin suunnitteluvaihe, osayleiskaavaluonnos, oli nähtävillä syksyllä Stusnäs!( Sorpo SABA Wind Oy Ab suunnittelee enintään viiden tuulivoimalan rakentamista alueelle. Aluetta yleiskaavoitetaan, mutta osayleiskaavaluonnosta ei ole vielä julkaistu. Kasnäs SABA Wind Oy Ab on suunnitellut kolmen tuulivoimalan rakentamista alueelle. Kemiönsaaren tekninen lautakunta päätti lopettaa tämän hankkeen tuulivoimasuunnittelun huhtikuussa Påvalsby Alueelle suunnitellaan osuuskuntamuotoista tuulivoimaprojektia, jossa olisi Högsåra!(!(!( noin 15 tuulivoimalaa. Hankkeesta ei ole vielä tehty kaavoituspäätöstä. Naapurikunnissa on tiedossa seuraavat tuulivoimahankkeet alle 30 km päässä Olofsgårdin tuulivoimapuistosta: Stortervolandet, Parainen Taaleritehdas Oy suunnittelee kahdeksan tuulivoimalan rakentamista alueelle. Hankkeesta ei ole tehty kaavoituspäätöstä. Sorpo, Parainen Yksityishenkilöt suunnittelevat yhden tuulivoimalan rakentamista alueelle. Seuraava vaihe on rakennusluvan hakeminen. Timari, Sauvo Taaleritehdas Oy suunnittelee kolmen tuulivoimalan rakentamista alueelle. Stortervolandet X Stusnäs Olofsgård Kasnäs Gräsböle Misskärr!( Timari Nordanå-Lövböle Påvalsby km 26 Kuva 5 1. Tuulivoimahankkeet 30 kilometrin etäisyydellä Olofsgårdin suunnittelualueesta.

28 5.2 Muut energiantuotantoon tai -siirtoon liittyvät hankkeet Suunnittelualueen lähialueella ei ole tiedossa muita energiantuotantoon liittyviä hankkeita. Kemiönsaaren kuntaan suunnitellut muut tuulivoimahankkeet vaativat toteutuessaan energiansiirtoverkon laajentamista. Tiedossa on noin 4,5 km pitkä uusi suurjännitejohto tai -kaapeli Nordanå Lövbölen hankkeesta Kemiön sähköasemalle ja Misskärrin tuulivoimahankkeen noin 4 km pitkä maakaapeli nykyiselle suurjännitelinjalla rakennettavalle uudelle sähköasemalle Nivelaxin läheisyydessä. Gräsbölen hanke on tarkoitus kytkeä suunnittelualueella sijaitsevalla uudella sähköasemalla nykyisen suurjännitelinjan viereen. 5.3 Kaavoitus- ja muut hankkeet Tuulivoimahankkeen lähialueella ei ole tiedossa kaavoitushankkeita. Lähimmät vireillä olevat kaavat ovat Taalintehtaan osayleiskaava (osittain lainvoimainen elokuussa 2013), Taalintehtaan asemakaava ja asemakaavan muutos, sekä Taalintehtaan sataman asemakaava. Hankkeesta vastaava on tehnyt kaavoitusaloitteen Olofsgårdin tuulivoimahankkeesta Kemiönsaaren kunnalle ja Olofsgårdin tuulivoimapuiston osayleiskaava on kuulutettu vireille kesällä Kemiönsaaren tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusselvitys Kemiönsaaren kunnassa on tehty vireillä olevien tuulivoimahankkeiden ja niiden osayleiskaavojen muodostamien yhteisvaikutuksien selvitys (TL ). Yhteisvaikutusselvitykseen on otettu mukaan kuusi osa-aluetta: vaikutukset linnustoon ja erityisesti muuttolinnustoon, vaikutukset lepakoihin, vaikutukset maisemaan, meluvaikutukset, välkevaikutukset ja vaikutukset sähkönsiirtokapasiteettiin. Näihin osa-alueisiin voi kohdistua vaikutuksia useamman tuulivoimapuiston rakentamisesta. Selvitys, johon myös Olofsgårdin tuulivoimahanke osallistuu, julkaistiin maaliskuussa Hankkeen suhde luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin on esitetty luvussa 24.2 ja hankkeen todennäköisesti edellyttämät suunnitelmat, luvat ja päätökset luvussa Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaava Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt koko maakunnan kattavan tuulivoimavaihemaakuntakaavan ja se odottaa Ympäristöministeriön vahvistamispäätöstä. Vaihemaakuntakaavaan merkityt tuulivoima-alueet perustuvat kaavatyössä tehtyyn Varsinais-Suomen tuulivoimaselvitykseen Maakuntaliiton teettämä tuulivoimaselvitys tehtiin yleispiirteisenä selvityksenä, jossa etsittiin yli 10 tuulivoimalan rakentamiseen parhaiten soveltuvia alueita. Olofsgårdin suunnittelualue rajattiin yleispiirteisessä selvityksessä pois soveltuvien alueiden joukosta, rajauksen syynä olivat alueen ympäristöarvot. Tämän YVA:n tehtävänä on paikallisten selvitysten tarkalla tutkimuksella selvittää alueen soveltuvuus tuulivoimatuotannolle. Vaikutukset maakuntakaavaan on arvioitu luvussa

29 6. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY JA OSALLISTUMINEN Arvioinnin tarkoitus ja tavoitteet Ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain ( YVAlaki 468/1994) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Samalla tavoitteena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten arvioinnin aikana ei tehdä päätöstä hankkeen toteuttamisesta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä saadut tulokset ja yhteysviranomaisen lausunto otetaan huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa ja hankkeen toteutukseen tarvittavan tuulivoimayleiskaavan (MRL 71 ) laatimisessa. 6.2 Arvioinnin tarpeellisuus Tuulivoimapuiston toteuttaminen on lähtien edellyttänyt YVA-lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista aina kun hanke käsittää vähintään 10 tuulivoimalaa tai tuulivoimaloiden kokonaisteho on vähintään 30 MW. Olofsgårdin tuulivoimahankkeen koko ylittää YVA-asetuksen (713/2006, muutos 359/2011) hankeluettelossa esitetyt kynnysarvot. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on käynnistynyt hankkeesta vastaavan toimittaessa hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelman Varsinais-Suomen Ely-keskukselle Arviointimenettelyn osapuolet Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaava on toiminnanharjoittaja, joka on vastuussa hankkeen valmistelusta ja toteutuksesta. Hankkeesta vastaavan on oltava selvillä hankkeensa ympäristövaikutuksista. Arviointimenettelyssä hankkeesta vastaava laatii arviointiohjelman ja selvittää hankkeen ympäristövaikutukset. Olofsgårdin tuulivoimapuiston hankkeesta vastaavana on Föreningen Konstsamfundet r.f. (myöhemmin Konstsamfundet). Teknisestä suunnittelusta vastaa Taaleritehdas Oy. YVA:n laadinnassa hankevastaava käyttää konsulttia, Ramboll Finland Oy:tä Yhteysviranomainen Yhteysviranomainen huolehtii, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely järjestetään. Yhteysviranomaisen tehtävistä on säädetty YVA-laissa ja -asetuksessa. Yhteysviranomaisen tehtäviin kuuluu muun muassa YVA-ohjelman ja -selostuksen nähtäville laittaminen, julkiset kuulemiset, lausuntojen ja mielipiteiden vastaanottaminen sekä lausunnon antaminen arviointiohjelmasta ja -selostuksesta. Tässä hankkeessa yhteysviranomaisena toimii Varsinais-Suomen ELY-keskus Muut viranomaiset ja kansalaiset Suunnittelualue sijaitsee Varsinais-Suomen alueella. Paikallisja aluetason julkisyksiköistä Kemiönsaaren kunta ja Varsinais- Suomen liitto vastaavat alueiden suunnittelusta. Kemiönsaaren kunta vastaa alueensa kaavoituksesta ja voi toimia lupaviranomaisena. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) hoitaa vastuualueidensa täytäntöönpano- ja kehittämistehtäviä. Turun museokeskus toimii Varsinais- Suomen maakuntamuseona ja ottaa kantaa toiminta-alueensa maankäyttöön ja sen suunnitteluun lausuntojen, neuvotteluiden ja asiantuntijatyön kautta Museoviraston kanssa sovitulla tavalla. Metsähallitus hoitaa ja ennallistaa Natura-verkostoon kuuluvia luonnonsuojelualueita osana luonnonsuojelualueverkostoa ja ottaa kantaa niitä koskevaan maankäytön suunnitteluun. Edellä mainitut viranomaistahot on kutsuttu hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin ohjausryhmään (Luku 6.5.3). Muita viranomaisia, joiden alaan suunnittelulla ja hankkeella voi olla vaikutusta, ovat Liikenteen turvallisuusvirasto ja Finavia, jotka vastaavat ilmaliikenteen turvallisuudesta ja sujuvuudesta, sekä Puolustusvoimien Pääesikunta, joka vastaa maanpuolustuksen tarpeiden huomioon ottamisesta. Näiltä viranomaisilta pyydetään lausunnot YVA-menettelyn ja/tai osayleiskaavoituksen yhteydessä. Tuulivoimapuistohanke voi vaikuttaa myös yksittäisiin ihmisiin, järjestöihin, yrityksiin sekä yhteisöihin ja säätiöihin. Nämä tahot voivat osallistua ympäristövaikutusten arviointiin luvun 6.5 mukaisella tavalla. 28

30 6.4 Arviointimenettelyn vaiheet ja aikataulu Hankkeen YVA-menettelyn valmistelu on käynnistynyt arviointiohjelman ja selvitysten laatimisella keväällä ja kesällä Konstsamfundet käynnisti Olofsgårdin tuulivoimahankkeen YVA-menettelyn luovuttamalla arviointiohjelman yhteysviranomaisena toimivalle Varsinais-Suomen ELY-keskukselle ohjelman kuuluttamista, sekä lausuntojen ja mielipiteiden pyytämistä varten. Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa arviointiohjelmasta (liite 1). Hankevaihtoehtojen muodostaminen, vaikutusselvitykset ja -arviointi on tehty arviointiohjelman ja siitä saadun lausunnon pohjalta. Koonti yhteysviranomaisen lausunnosta ja siitä, miten lausunto on otettu arvioinnissa huomioon, on esitetty kappaleessa 6.6. Vaiheen aikana tarkennettiin ympäristöä koskevia tietoja ja hankkeen suunnitelmia ja laadittiin ympäristövaikutuksia koskevat arvioinnit, jotka on koottu tähän arviointiselostukseen. Arviointiselostuksessa on tarkennettu myös nykytilaa koskevia tietoja ja hankkeen suunnitelmia. Tämä arviointiselostus toimitetaan yhteysviranomaiselle, joka kuuluttaa siitä ja pyytää lausunnot arviointiohjelmavaiheen tapaan. Myös kansalaisilla on mahdollisuus antaa mielipiteensä arviointiselostuksesta. Lausuntojen ja mielipiteiden määräaika on esitetty yhteysviranomaisen kuulutuksessa. Yhteysviranomainen antaa oman lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden jättämiseen annetun määräajan päättymisestä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa sekä muut selostuksesta saadut lausunnot ja mielipiteet hankkeesta vastaavalle. Arvion mukaan yhteysviranomainen antaa lausuntonsa syksyllä YVA-menettelyn kulku Hankkeesta vastaavan tehtävät Arviointiohjelman laadinta Ohjausryhmä Yleisötilaisuus Yleissuunnittelu, selvitysten laadinta, vaikutusten arviointiohjelman ja yhteisviranomaisen lausunnon mukaisesti Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen joulukuu 2012 tammikuu 2013 helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu tammikuu 2014 Yhteysviranomaisen tehtävät Arviointiohjelman kuulutus ja tiedottaminen Arviointiohjelma nähtävillä Kansalaisten ja viranomaisten mielipiteet ja lausunnot arviointiohjelmasta Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Ohjausryhmä maaliskuu kesäkuu Yleisötilaisuus heinäkuu elokuu syyskuu Arviointiselostuksen kuuluttaminen ja tiedottaminen Arviontiselostus nähtävillä Kansalaisten ja viranomaisten mielipiteet ja lausunnot arviointiselostuksesta Hankkeen jatkosuunnittelu yhteisviranomaisen lausunnon perusteella. Kaavoitus, lupahakemukset, luvat. lokakuu YVA päättyy Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta Kuva 6 1. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikataulu. 29

31 6 6.5 Vuorovaikutus ja osallistuminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki ne kansalaiset, joiden oloihin ja etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin toteutettava hanke saattaa vaikuttaa. YVA-menettelyn tavoitteena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia hankkeesta ja parantaa osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluvaiheen aikana Yleisötilaisuudet ja tiedottaminen YVA-menettelyn aikana järjestetään kaksi yleisölle suunnattua tilaisuutta. Näistä ensimmäinen pidettiin , jolloin esiteltiin ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa. Toinen yleisötilaisuus pidetään arviointiselostuksen valmistuttua ja tilaisuudessa esitellään arvioinnin tuloksia. Yleisötilaisuuden ajankohta on esitetty yhteysviranomaisen kuulutuksessa. 6.6 YVA-ohjelma ja yhteysviranomaisen lausunnon huomioon ottaminen Yhteysviranomaisena toimiva Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi lausunnon (VARELY/5/07.04/2013) ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta Lausunnossa kerrotaan, mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviointia tehdessään ja miltä osin YVAohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Lausunnossa on esitetty myös eri tahoilta tulleet lausunnot ja mielipiteet arviointiohjelmasta. Yhteysviranomaisen lausunto on liitteenä 1. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin arviointiohjelman ja siitä saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. Yhteysviranomaisen esille tuomat asiat ja niiden huomioon ottaminen YVA-selostuksessa sekä mahdollinen viittaus asianomaiseen kohtaan YVA-selostuksessa on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 6 1) Haastattelututkimus Osana ympäristövaikutusten arviointimenettelyä toteutettiin puhelinhaastattelututkimus hankkeen lähivaikutusalueen asukkaille ja kiinteistönomistajille. Tutkimus toteutettiin loka-marraskuussa Tavoitteena oli selvittää hankkeen vaikutuksia lähialueen asukkaisiin ja muihin alueella toimiviin. Puhelinhaastattelut toteutti ympäristövaikutusten arvioinnista vastaava Ramboll Finland Oy. Otannassa pyrittiin saamaan kattava otos ja huomioimaan suunnittelualueen läheisyydessä asuvat kiinteistönomistajat sekä YVA-ohjelmasta mielipiteen jättäneet henkilöt. Haastattelukutsu lähetettiin ELY-keskukselle YVA-ohjelmasta mielipiteen jättäneille yksityishenkilöille sekä kiinteistörekisteritiedoista poimituille lähimmille kiinteistönomistajille. Haastattelukutsuja lähetettiin yhteensä 52 kappaletta ja haastatteluja toteutettiin 38. Haastattelututkimuksen toteutusta ja tuloksia on esitelty tarkemmin kappaleessa Ihmisten elinolot ja viihtyvyys. Lisäksi haastattelututkimuksen yhteenveto on esitetty liitteessä Ohjausryhmä YVA-menettelyn laatimisen tueksi muodostettiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä on ohjata ympäristövaikutusten arviointiprosessia ja osaltaan varmistaa arvioinnin asianmukaisuus ja laadukkuus. Ohjausryhmään kutsuttiin hankevastaavan ja YVAkonsultin lisäksi seuraavat eri tahojen edustajat: Kemiönsaaren kunta Varsinais-Suomen liitto Varsinais-Suomen ELY-keskus Varsinais-Suomen maakuntamuseo Metsähallitus (ohjelmavaiheessa) 30

32 Taulukko 6 1. Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioon ottaminen YVA:ssa. Yhteysviranomaisen lausunto Hankekokonaisuus ja vaihtoehdot Hankekokonaisuuden kuvauksen tulee olla arviointiselostuksessa tarkka, että ympäristövaikutukset voidaan ilman epävarmuustekijöitä arvioida. Selostuksessa tulisi esittää hankevaihtoehtona ainakin alle 10 tuulivoimalan kokonaisuus. Pienemmät hankevaihtoehdot tulee esittää selkeinä kokonaisuuksina, joiden välillä voidaan suorittaa vaikutusten vertailua. Hankevaihtoehtona tulisi olla sellainen, jossa arviointiohjelman mukaiset tuulivoimalat 4, 5, 10 on poistettu (muutto). Harkittava tuulivoimaloiden 1 ja 2 poistoa (itä-länsisuuntainen muutto). Mielipiteissä on esitetty kriittisyyttä tuulivoimalaa 14 kohtaan. Tuulivoimalat ovat lintujen muuttoreitillä ja maisemavaikutuksia on voimaloilla Selostuksessa on tärkeää kuvata selvityksissä käytetyt menetelmät ja epävarmuudet. Nollavaihtoehtona saman vastaavan sähkömäärän tuottaminen sekä fossiilisilla että uusiutuvilla energianlähteillä kuten bioenergialla. Vaikutusten arviointi Lausunnon huomioon ottaminen Hankekokonaisuus on kuvattu sillä tarkkuudella, että ympäristövaikutukset voidaan luotettavasti arvioida. Arvioinnissa tarkastellaan kahta toteuttamisvaihtoehtoa, joista hankevaihtoehdossa 2 on esitetty yhdeksän voimalan rakentamista alueelle. Hankevaihtoehdossa 2 arviointiohjelmassa esitetyt voimalat 4, 5 ja 10 on poistettu. Arviointiohjelman mukaisen sijoitussuunnitelman voimala 1 on poistettu sekä hankevaihtoehdosta 1 ja 2 ja voimala 2 hankevaihtoehdosta 2. Voimaloiden 13 16, 14 ja sijainteja on arvioitu arvioinnin aikana. Kussakin vaikutusosuudessa on kuvattu käytetyt lähtöaineistot, menetelmät ja epävarmuudet arviointiin liittyen. Vastaavan sähkömäärän tuottamista eri tuotantomenetelmillä on arvioitu ilmaston ja luonnonvarojen hyödyntämisen osalta luvussa 14. Arviointiin osallistuneet asiantuntijat ja muut työhön osallistuneet henkilöt on esitetty arviointiselostuksessa alussa. Kunkin arviointiosuuden Asiantuntijat ja tiedonlähteet on kuvattava selostuksessa. alussa on kuvattu käytetyt lähtötiedot. Vaihtoehtojen vertailumenetelmät ja vaihtoehtojen vaikutukset kuvattava. Vaihtoehtojen vaikutukset on esitetty kussakin arviointiosuudessa. Vaihtoehtojen vertailua ja merkittävyyttä on kuvattu selostuksen taulukossa Eri vaikutusten osalta käytetyt tarkastelualueet on kuvattava. Vaikutusalue on kuvattu kunkin vaikutusosuuden alussa. Yhteisvaikutusten selvittäminen arvioinnin keskeisessä osassa. Yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa on arvioitu luvussa 20, jossa on käsitelty yhteisvaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen, meluun ja välkkeeseen, linnustoon ja lepakoihin sekä maisemaan. Maankäyttö ja kaavoitus Hankkeen toteuttamista tulee peilata VAT:hin ja siihen, että hanke ei sisälly niitä seuraavaan tuulivoimavaihekaavaehdotukseen. Arvioinnissa selvitettävä vaikeuttaako hankkeen toteuttaminen vaihekaavaehdotukseen osoitettujen tuulivoimahankkeiden toteuttamista. Genbölen lentopaikan sisemmän horisontaalipinnan ja kartiopinnan sijainti tuulivoimaloihin nähden tulee selvittää (Trafi). Hankkeen toteutumista on arvioitu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä maakuntakaavan tavoitteiden mukaisesti luvussa 15. Hankkeen toteutumista on arvioitu vaihemaakuntakaavan tavoitteiden osalta luvussa 15. Sisemmän horisontaalipinnan ja kartiopinnan sijainti tuulivoimaloihin nähden on selvitetty luvussa Esitettävä maakuntakaavan selitteet. Maakuntakaava ja sen selitteet on kuvattu luvussa 15. Arviointiselostuksessa on esitettävä tiedot loma-asukkaiden määristä, sekä asutuksen ja loma-asutuksen määrästä. Esitettävä etäisyys voimaloihin kartalla tai taulukossa joko kolmen km etäisyydellä tai sillä etäisyydellä kun vaikutuksia ilmenee. Melu Melun osalta on tarkasteltava vaikutuksia vähintään 35 db:n meluvaikutusalueella. YM:n melumallinnusohjeistus tulee huomioida. Selostuksessa on esitettävä tarkasteltavan voimalamallin melun takuuarvot ja se, aiheutuuko jaksollisesti vaihtelevaa ääntä. Mikäli tätä aiheutuu, on todennäköisesti laskentatuloksiin syytä lisätä +5 db. Matala-, eli pienitaajuisen melun ( Hz) ulkomelutasot voisi lähimpien asuinrakennusten pihoilla ja laskea niiden perusteella sisämelutasot huomioiden laskennallisesti rakennuksen ulkovaipan keskimääräinen ääneneristävyys. Melu- ja varjostusvaikutusten arvioinnissa huomioitava Hertsbölen uimaranta ja Stormossen ja muut metsä- ja suojelualueet virkistyskäytön kannalta. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi Ihmisiin kohdistuva vaikutusten arviointi tulee tehdä kattavasti ja luotettavasti hyödyntäen kyselyjä, haastatteluja, työpajoja tai muita THL:n sivustossa esiteltyjä menetelmiä. Tavoitettava vakituisten että kesäasukkaiden näkemykset hankkeesta. Huomioitavia asioita arvioinnissa ovat saaristolaismaisema, työllisyysvaikutukset, jälkihoito, melu, valot, varjot, terveyshaitat, jää, riskit, onnettomuudet, liikenne käsiteltävä perusteellisesti. Vakituisen asutuksen ja loma-asutuksen etäisyyttä ja sijoittumista tuulivoimahankkeeseen nähden on kuvattu monipuolisesti luvussa 14. Melun osalta tarkastelualueena on ollut vähintään 35 db:n melualue. Melumallinnus on laadittu ympäristöministeriön 2/2014 julkaiseman ohjeistuksen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta mukaan. Melumallinnus on laadittu ympäristöministeriön 2/2014 julkaiseman ohjeistuksen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta mukaan. Melumallinnus on laadittu ympäristöministeriön 2/2014 julkaiseman ohjeistuksen tuulivoimaloiden melun mallintamisesta mukaan. Rakennusten sisälle aiheutuvia pientaajuisia melutasoja arvioitiin DSO1284 laskentamenetelmässä esitettyjen asuintalon julkisivun ilmaääneneristävyysarvojen avulla. Arvioinnissa on huomioitu asutuksen ja virkistyksen kannalta myös muut herkät alueet. Arvioinnin aikana on laadittu puhelinhaastattelu-tutkimus. Lisäksi taustatietoina on käytetty YVA-ohjelmasta annettuja lausuntoja ja mielipiteitä, sekä hanketta koskevia lehtileikkeitä. Arvioinnin aikana on laadittu puhelinhaastattelututkimus, johon osallistui myös alueen kesäasukkaita. Aihealueet on huomioitu arvioinnissa. 6 31

33 6 Osallistuminen Vakituisesti ja kesällä asuviin sekä muihin maanomistajiin kohdistuvaan tiedotukseen kiinnitettävä huomiota. Yhteisviranomainen suosittelee asukasmielipiteiden kartoitusta kyselyillä tai haastatteluilla, ellei vastaavaa tietoa ole saatavissa muualta. Lisäksi lehdistötiedotteet ja nettisivut sopivat myös tiedonvälityskeinoksi. Luonto Syysmuutonseurannassa on huomioitava käyttävätkö linnut pääosin lounaista reittiä suoraan Kasnäsiin vai eteläistä reittiä suunnittelualueen ylitse. Muutonseurannassa laskenta-aikojen painopisteet kohdennettava oikein. Otettava huomioon myös yö- ja hämärämuuttajat, lentoestevalojen vaikutus niihin. Maisema Kuvasovitteissa esitettävä eri ilmansuuntia ja sääolosuhteita Lentoestevalojen vaikutus yölliseen saaristolaismaisemaan on arvioitava. Alueella tulee tehdä muinaisjäännösinventointi. Arvioinnissa on huomioitava hankkeen vaikutukset alueen asutushistoriaan. Luonnonvarat Aluetta käytetään marjastukseen ja sienestykseen. Yhteisvaikutukset Arvioinnissa tulee hyödyntää jo tehtyjä selvityksiä muissa hankkeissa. Yhteisvaikutusten osalta tulee arvioida milloin merikotkan osalta törmäysriski kasvaa liian suureksi. Yhteisvaikutusten osalta Misskärr on kenties ongelmallisin (melu-, varjostus-, maisema-, linnustovaikutukset). Yhteisvaikutusraportin arviointia tarkennettava kun selvitykset Olofsgårdin osalta varmistuvat. Muut asiat Yksityisten talousvesikaivojen kartoittaminen on tarpeen lähialueella. Arvioinnin aikana on laadittu puhelinhaastattelututkimus, johon osallistui myös alueen kesäasukkaita ja maanomistajia. Hankkeesta on tiedotettu sekä internet-sivuilla että paikallisissa lehdissä. Arvioinnin aikana on laadittu puhelinhaastattelututkimus. Hankkeesta on tiedotettu sekä internet-sivuilla että paikallisissa lehdissä. Linnustovaikutusten arvioinnissa on arvioitu lintujen muuttoreittejä suunnittelualueen ylitse, sekä lähialueella. Muutonseurannan kohdepäivät on pyritty ajoittamaan muuton kannalta tärkeimpiin ja aktiivisimpiin ajankohtiin. Huomioitu arvioinnissa. Kuvasovitteita on laadittu eri etäisyyksiltä ja ilmansuunnista. Kuvissa on esitetty eri sääolosuhteita, sekä vuodenaikoja. Lentoestevalojen vaikutus maisemaan on arvioitu sanallisesti, sekä laatimalla havainnekuva yöllisestä saaristolaismaisemasta. Alueella on tehty muinaisjäännösinventointi. Arvioinnin lähtöaineistona on käytetty myös alueen asutushistoriaa kuvaavia karttoja ja aineistoja. Alueen virkistyskäyttöä ja -arvoja on käsitelty maankäyttökappaleessa. Arvioinnissa on hyödynnetty muissa hankkeissa laadittuja selvityksiä ja arviointeja monipuolisesti. Yhteisvaikutusten osalta on arvioitu vaikutuksia myös merikotkaan sekä sanallisesti että törmäysmallinnuksin. Yhteisvaikutukset myös Misskärrin hankkeen kanssa on arvioitu luvussa 20. Yhteisvaikutusten arvioinnin pohja-aineistona on käytetty Kemiönsaaren yhteisvaikutusselvitystä, jota on täydennetty hankkeiden päivitetyillä suunnittelutiedoilla, arviointiaineistoilla, sekä Olofsgårdin hankkeen osalta laadittujen selvitysten ja arviointien tiedoilla. Arviointi on toteutettu lähtökohdasta, jossa lähialueen asutuksella on kullakin oma yksityiskaivo. Lisätty hankkeen kuvaukseen. Tieto on korjattu selostukseen. Tuulivoimalan tornin läpimitta olisi hyvä esittää. Lentoesteen pystyttäjä/omistaja hakee lupaa. Muut arvioinnissa huomioitavat asiat YVA-menettelyyn ei sisälly hankkeen mahdollisesti aiheuttamien taloudellisten vaikutusten tai menetysten arviointi tai haittojen korvausmenettely. Huomioitu arvioinnissa. Epävarmuustekijät tuotava esille. Epävarmuustekijät on kuvattu kussakin arviointiosuudessa. Hankkeen riskit esitettävä. Hankkeen riskejä on esitetty luvussa 17. Haitallisten vaikutusten vähentämis- ja lieventämiskeinoja kuvattava selostuksessa mahdollisimman konkreettisesti ja toteuttamiskelpoisesti Vähentämis- ja lieventämiskeinoja on kuvattu lausunnon mukaisesti eri vaikutusosuuksissa. Alustava ohjelma vaikutusten seurannasta esitettävä arviointiselostuksessa. Ehdotus seurantaohjelmaksi on esitetty luvussa

34 OSA II YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 33

35 34

36 7. ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT 7.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset Ympäristövaikutukset ovat YVA-lain mukaan hankkeen välittömiä tai välillisiä vaikutuksia, jotka voivat kohdistua: ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maaperään, vesiin, ilmaan ja ilmastoon, kasvillisuuteen ja eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa selvitetään vaikutukset tuulivoimapuistohankkeen elinkaaren ajalta. Vaikutuksien arvioinnissa otetaan huomioon sekä suorat että välilliset vaikutukset. Tuulivoimapuiston aiheuttamat ympäristömuutokset ilmenevät vaikutuksina ympäristössä. Vaikutusten tunnistamisessa on käytetty apuna kokemuksiin sekä tuulivoimaloiden ja ympäristön vuorovaikutukseen perustuvia tietoja. Apuna vaikutusten tunnistamisessa on käytetty muun muassa kokemuksia muista hankkeista ja tehdyissä ympäristövaikutusten arvioinneissa esille tulleista mahdollisista vaikutuksista. Kuva 7 1. Arvioitavat ympäristövaikutukset Keskeisiä vaikutuksia tulevat alustavasti tässä hankkeessa olemaan: vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön vaikutukset kaavoitukseen vaikutukset linnustoon sosiaaliset vaikutukset Vaikutusten arvioinnissa huomioidaan julkaisu Tuulivoimarakentamisen suunnittelu (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012). 7.2 Vaikutusten ajoittuminen Arvioinnissa tarkastellaan Olofsgårdin tuulivoimahankkeen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia sekä niiden merkittävyyttä niin luonnonympäristöön kuin ihmiseen. Arvioinnissa otetaan huomioon eri hankevaihtoehtojen vaikutukset. Hankkeen vaikutukset arvioidaan koko sen elinkaaren ajalta. Vaikutusten arviointi jaetaan rakentamisen aikaisiin, toiminnan aikaisiin ja käytöstä poistamisen aikaisiin vaikutuksiin: Rakentamisen aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston rakentaminen kestää arviolta kuukautta. Tuulivoimaloiden sekä niihin liitettävien kaapeleiden, ja huoltoteiden rakentamisen aikaisia vaikutuksia ovat lähinnä rakennustöihin liittyvä liikenne ja melu sekä luontoon kohdistuvat vaikutukset. Myös alueella liikkuminen voi rajoittua rakentamisen aikana. Suurin osa rakentamisen aikaisista vaikutuksista on lyhytaikaisia ja ohimeneviä Toiminnan aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset alkavat tuulivoima-alueen valmistuttua ja jatkuvat tuulivoimalaitoksen käyttöiän ajan. Tuulivoimalan perustuksen ja tornin arvioitu käyttöikä on noin 50 vuotta. Voimalan koneiston arvioitu käyttöikä on 20 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää voidaan kuitenkin pidentää riittävällä huollolla ja osien vaihdolla. Keskeisimpiä toiminnan aikaisia ympäristövaikutuksia ovat maisemavaikutukset. Lisäksi vaikutuksia aiheutuu tuulivoimaloiden käyntiäänestä sekä roottorin pyörimisestä johtuvasta auringonvalon vilkkumisesta ja varjonmuodostumisesta. Luonnonympäristöön kohdistuvista vaikutuksista merkittävimpiä ovat linnustoon kohdistuvat vaikutukset. Ympäristössä ei tuulivoimahankkeen toiminnan aikana tapahdu merkittäviä hankkeeseen liittyviä muutoksia Toiminnan päättämisen aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston toiminnan päättyessä vaikutuksia syntyy rakenteiden käytöstä poiston yhteydessä. Toiminnan lopettamisen aikaiset vaikutukset ovat verrattavissa rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin. Vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja aiheutuvat pääosin työmaakoneiden aiheuttamasta melusta ja liikenteestä. Syntyvät purkujätteet pyritään ohjaamaan kierrätykseen ja hyötykäyttöön. 35 7

37 7 7.3 Hankkeen vaikutusalue Tarkastelualueen laajuus riippuu arvioitavasta ympäristövaikutuksesta. Tarkastelualue on pyritty määrittelemään niin suureksi, ettei merkityksellisiä ympäristövaikutuksia voida olettaa ilmenevän alueen ulkopuolella. Tuulivoimahankkeen vaikutusalue voidaan jakaa lähivaikutusalueeseen, joka sisältää välittömästi tuulivoima-alueisiin liittyvät maa-alueet. Laajempi vaikutusalue muodostuu alueista, joiden kaukomaisemassa alue on havaittavissa. Esimerkiksi meluvaikutuksia tarkastellaan noin 1,5 km säteellä ja maisemavaikutuksia noin kilometrin säteellä tuulivoimaloiden sijoituspaikoista. Hankkeen vaikutusalueen kuvaus on esitetty tarkemmin kunkin arvioitavan ympäristövaikutuksen kohdalla. 7.4 Arviointimenetelmät Vaikutuksen muodostuminen Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on järjestelmällisesti etenevä prosessi. Siinä tunnistetaan ja arvioidaan suunnitellun tuulivoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia fyysisiin, biologisiin ja sosiaalisiin kohteisiin. Lisäksi arviointiprosessin aikana kehitetään lievennystoimia, jotka sisällytetään hankkeeseen näiden vaikutusten ehkäisemistä, minimoimista tai vähentämistä varten. Tässä luvussa on kerrottu, miten eri vaikutusten suuruusluokka, vaikutuskohteen luonne/herkkyys ja sitä kautta vaikutusten merkittävyys on arvioitu tässä vaikutusarvioinnissa. Vaikutuksen suuruutta ja vaikutuskohteen herkkyyttä on pyritty kuvaamaan siten, että ne mahdollisimman läpinäkyvästi mahdollistavat vaikutusten merkittävyyden arvioinnin. 20 km 5 km 10 km Suunnittelualue Planeringsområde km Kuva 7 2. Tarkasteltavan vaikutusalueen rajaus. 36

38 Vaikutus on suunnitellun toiminnon aiheuttama muutos ympäristön tilassa. Muutos arvioidaan suhteessa ympäristön nykyiseen tilaan. Vaikutukset voivat olla joko välittömiä tai välillisiä. Suorat vaikutukset syntyvät suunnitellun hankkeen toimenpiteiden ja muutoksen kohteena olevan ympäristön suorasta vuorovaikutuksesta. Tästä esimerkkinä on mm. luontotyypin menetys maansiirtotöiden johdosta. Epäsuorat vaikutukset johtuvat hankkeen suorista vaikutuksista. Tästä esimerkkinä on mm. pohjaveden pinnan alenemisesta mahdollisesti seuraavat luontotyyppien muutokset suunnittelualuetta ympäröivillä soilla Vaikutuksen suuruusluokka Vaikutuksen ja vaikutuskohteen herkkyyden tunnistamisen jälkeen arvioidaan vaikutuksen suuruutta. Kuinka suurta vaikutus kokonaisuutena on, määrittyy vaikutuksen maantieteellisen laajuuden, ajallisen keston ja voimakkuuden perusteella. Maantieteelliseltä laajuudeltaan vaikutus voi olla paikallinen, alueellinen, kansallinen tai rajat ylittävä. Ajalliselta kestoltaan vaikutus voi olla väliaikainen, lyhytaikainen, pitkäaikainen ja pysyvä. Vaikutusten voimakkuus voi olla pieni, keskisuuri tai suuri. Vaikutuksen suuruuteen vaikuttaa sen maantieteellinen laajuus, ajallinen kesto ja voimakkuus Vaikutuskohteen herkkyys Vaikutuksen tunnistamisen jälkeen arvioidaan vaikutuskohteen herkkyyttä muutokselle. On tärkeää määrittää jokin arvo kuvaamaan niiden kohteiden muutosherkkyyttä, joihin hankkeeseen liittyvät toimenpiteet voivat vaikuttaa. Muutosherkkyyden arvioinnissa käytetään useita kriteereitä, kuten esimerkiksi sitä, sijaitseeko suunnitellun hankkeen vaikutusalueella kansallisen tai kansainvälisen suojelustatuksen omaavia kohteita tai alueita, tai onko hankkeen vaikutuspiirissä runsaasti herkkiä kohteita, kuten asutusta. Lisäksi huomioidaan vaikutusalueen ja sen kohteiden sietokyky muutoksille, niiden sopeutuvuus, alueen monimuotoisuus, arvo muille resursseille/vaikutuskohteille, sekä haavoittuvuus jne. Arvioitaessa hankkeen vaikutusalueen herkkyyttä muutokselle otetaan huomioon myös erilaiset standardien ja rajoitusten asettamat vaatimukset, suhde vallitseviin käytäntöihin ja tehtyihin suunnitelmiin, sekä mahdollisiin muihin määräyksiin ja ympäristöstandardeihin. Vaikutusalueen herkkyydellä itsessään ei ole negatiivista tai positiivista suuntaa, vaan sen määrää vaikutuksen suunta. Herkkyys kuvataan tässä arvioinnissa kullekin vaikutuskohteelle kolmiasteisella asteikolla: 1. Vähäinen herkkyys 2. Kohtalainen herkkyys 3. Suuri herkkyys Vaikutuskohteen herkkyys kuvataan alla näkyvän periaatteen mukaisesti kunkin vaikutuksen osalta. Taulukko 7 1. Vaikutuskohteen herkkyydessä käytetty esitystapa ja määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Kohde/alue on vähän tärkeä tai vähäisessä määrin herkkä muutoksille kyseisen vaikutuksen osalta tai alueella vain vähän herkkiä kohteita. Kohde/alue on kohtalaisen tärkeä tai kohtalaisen herkkä muutoksille kyseisen vaikutuksen osalta tai alueella jonkin verran herkkiä kohteita. Arvojen määritys on usein subjektiivista olemassa olevien rajoitusten vuoksi. Silti muuttujan arvon, kuten voimakkuuden arvioiminen edellyttää asiantuntemusta ja kyseisen vaikutuskohteen ja arviointimenetelmien tuntemista. Vaikutuksien suuruusluokan arvioimisessa on myös käytetty useita menetelmiä: Hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden ja vaikutuksen kohteen olevan ympäristön vuorovaikutuksen laajuuden määritys mallinnustekniikoilla, esimerkiksi melun ja välkkeen leviämismallinnukset, näkymäaluemallinnukset. Vaikutuskohteiden ja alueiden kartoitus paikkatietojärjestelmän (GIS) avulla. Tilastotieteellinen arviointi, esimerkiksi lintujen törmäysriskien arviointi. Vaikutuskohteiden häiriöherkkyyttä koskevien kirjallisuustietojen ja tutkimusten tulosten hyödyntäminen. Osallistuvien tiedonhankintamenetelmien (ohjausryhmätyöskentely ja paikallisten asukkaiden haastattelu) käyttö. YVA-ryhmän aiempi kokemus. Vaikutuksen suuruus on tässä hankkeessa luokiteltu seitsemään luokkaan, joita on kuvattu värein. Positiivista vaikutusta on kuvattu vihrein värisävyin ja negatiivista vaikutusta kelta-punaisin värisävyin. Huomattavaa on, että vaikutuksen suuruutta joudutaan arvioimaan useasta näkökulmasta. Esimerkiksi vaikutuksen suuresta voimakkuudesta huolimatta vaikutus voi olla keskisuuri, jos vaikutuksen kesto on lyhytaikainen ja palautuva. 1. Suuri negatiivinen 2. Keskisuuri negatiivinen 3. Pieni negatiivinen 4. Ei vaikutusta 5. Pieni positiivinen 6. Keskisuuri positiivinen 7. Suuri positiivinen Suuri Kohde/alue on erittäin tärkeä tai erittäin herkkä muutoksille kyseisen vaikutuksen osalta tai alueella runsaasti herkkiä kohteita. 37

39 Suuri myönteinen vaikutus Voimakkuus, suunta Alueellinen laajuus Kesto Keskisuuri myönteinen vaikutus 7 Pieni Paikallinen Keskisuuri Alueellinen Suuri Kansallinen Kansainvälinen Muut mahdolliset tekijät: Toistuvuus (harvinainen, yleinen, säännöllinen, jatkuva), Kumuloituvuus (ei tai kasautuvia vaikutuksia), Lyhytaikainen Pitkäaikainen Pysyvä Ajoittuminen (äkillinen, vaiheittainen, asteittainen), Palautuvuus (ei tai palautuva/palautettavissa) Vaikutuksen suuruus Pieni myönteinen vaikutus Ei vaikutusta Pieni kielteinen vaikutus Keskisuuri kielteinen vaikutus Suuri kielteinen vaikutus Kuva 7 3. Vaikutuksen suuruuden muodostuminen. Vaikutuksen suuruuden kriteerit kuvataan kullekin vaikutukselle tapauskohtaisesti erikseen seuraavantyyppisen taulukon avulla. Taulukko 7 2. Vaikutuksen suuruuden määrittelyssä käytettävä esitystapa ja määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Vaikutus on havaittavissa ja se on myönteinen. Kokonaisuudessaan myös laaja-alaisen tai pitkäaikaisen vaikutuksen suuruus voi olla vähäinen, mikäli sen suuruus on hyvin vähäistä. Vaikutus on havaittavissa, mutta ei juuri aiheuta haittaa ihmisten päivittäisiin toimiin tai ympäröivään luontoon. Kokonaisuudessaan myös laaja-alaisen tai pitkäaikaisen vaikutuksen suuruus voi jäädä vähäiseksi, mikäli sen voimakkuus on hyvin vähäinen. Vaikutus on suuri ja myönteinen ja sen tuottaman hyödyn voi helposti huomata ihmisten päivittäisessä elämässä tai ympäröivässä luonnossa. Vaikutus on kohtalaisen haitallinen ja aiheuttaa selvästi havaittavan muutoksen ihmisten päivittäiseen elämään tai ympäröivään luontoon. Vaikutus on erittäin suuri ja myönteinen ja sen tuottama hyöty on erittäin merkittävä ihmisten päivittäisen elämän tai ympäröivän luonnon kannalta. Myös kohtalaisen voimakas myönteinen vaikutus voi olla kokonaisuudessaan suurta, mikäli se on pitkäaikaista ja/tai vaikuttaa laajalla alueella. Vaikutus on voimakkuudeltaan suuri ja aiheuttaa laaja-alaista ja pitkäaikaista haittaa ihmisten päivittäiseen elämään tai ympäröivään luontoon. Myös kohtalaisen voimakas vaikutus voi olla kokonaisuudessaan suurta, mikäli se on pitkäaikaista ja vaikuttaa laajalla alueella. Pieni Keskisuuri Suuri Vaikutuksen merkittävyys Merkittävyydellä kuvataan hankkeen toteuttamiskelpoisuutta ja samanaikaisesti mahdollistetaan mahdollisimman läpinäkyvä vaihtoehtojen vertailu. Merkittävyys riippuu vaikutuksen suuruudesta ja vaikutuskohteen kyvystä sietää tarkasteltavaa vaikutusta. Tässä YVA:ssa pyritään kuvaamaan niin herkkyyttä kuin suuruutta siten, että ne mahdollisimman läpinäkyvästi mahdollistavat vaikutusten merkittävyyden arvioinnin. 38

40 Vaikutusten suuruuden ja seurausten arviointi Vaikutuskohteen herkkyyden/ arvon määrittäminen Vaikutusten merkittävyyden arviointi Jotta vaikutuksen merkittävyys voitaisiin arvioida, tarvitaan tietoa 1) vaikutusalueen nykytilasta, 2) vaikutuskohteen herkkyydestä (häiriöherkkyys) ja 3) vaikutuksen suuruudesta 7 Kuva 7 4. Periaate vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi. Vaikutuksen merkittävyys määritetään ristiintaulukoimalla vaikutuksen suuruus ja vaikutuskohteen herkkyys. Tätä arviointia varten vaikutusten merkittävyys on luokiteltu vähäiseksi, kohtalaiseksi tai suureksi. Vaikutus voi olla myös merkityksetön. Vaikutuksen arvioinnissa vaikutuksen merkittävyys kuvataan alla näkyvän taulukon avulla. Taulukkoon merkitään vaihtoehdon sijainti ristiintaulukoimalla vaikutuksen suuruus ja kohteen herkkyys. Esimerkin mukaan Olofsgårdin tuulivoimahankkeessa tarkasteltavan vaikutuksen suunta vaihtoehdossa VE 1 on negatiivinen ja suuruus on arvioitu keskisuureksi. Kohteen herkkyys on kohtalainen, jolloin yllä esitetyn muodostumisperiaatteen mukaisesti vaikutus on merkittävyydeltään kohtalainen. Vaihtoehdossa VE 2 tarkasteltavan vaikutuksen suunta on keskisuuri positiivinen ja kohteen herkkyys vähäinen, jolloin vaikutuksen merkitys on vähäinen. Mikäli vaikutuksen merkittävyys on suuri negatiivinen, on arvioitu haitallisten vaikutusten lieventämis- ja ehkäisemiskeinojen vaikutusta merkittävyyteen ja kuvattu yhdessä niiden keinojen kanssa muodostuva merkittävyys taulukkoon. Yhteenveto eri vaihtoehtojen vertailusta ja vaikutusten merkittävyydestä on kuvattu selostuksen loppuosassa luvussa 20. Yhteenvetotaulukossa on myös kuvattu lyhyesti sanallisesti vaihtoehdon merkittävyyttä vaikutuksen osalta. Taulukko 7 3. Vaikutuksen merkittävyydessä käytettävä esitystapa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vaikutusalueen herkkyys Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Suuri VE1 Vähäinen Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen VE2 Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 39

41 7.5 Arvioinnin eteneminen 7 Tässä arvioinnissa edetään systemaattisesti siten, että 1. Aluksi kullekin tarkasteltavalle vaikutukselle kuvataan vaikutusten alkuperä, arvioinnissa käytetyt menetelmät ja vaikutusalueen herkkyyden sekä vaikutuksen suuruuden määrityskriteerit. 2. Tämän jälkeen kuvataan vaikutuskohteen nykytilaa ja sen perusteella määritellään sen häiriöherkkyys eli kyky vastaanottaa tarkasteltavaa vaikutusta. 3. Tämän jälkeen kuvataan kunkin vaihtoehdon rakentamisen ja käytönaikaiset vaikutukset ja niiden suuruus. 4. Lopuksi määritetään vaikutusten merkittävyys. Vaikutus, joka joko yksin tai yhdessä toisten vaikutusten kanssa, on arvioinnin mukaan merkittävä, on syytä erityisesti huomioida tuulivoimahankkeen jatkosuunnittelussa ja päätöksentekoprosessissa. 40

42 8. VAIKUTUKSET MAA- JA KALLIOPERÄÄN 8.1 Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Tuulivoimahankkeen rakennusvaiheeseen liittyy merkittäviä maanrakennustöitä. Tuulivoimaloiden rakentamisalueilla ja tielinjoilla louhitaan kalliota ja tasataan maata, sekä vaihdetaan tarvittaessa pehmeiköillä maa-aines kantavampaan ja rakentamiseen soveltuvaan ainekseen, kuten louheeseen tai sepeliin. Toiminnan aikana tuulivoima-alueella ei ole tyypillisesti tarvetta tehdä maanrakennustöitä. Tuulivoimapuiston toiminnan loppuessa tuulivoimalat ja muut rakenteet puretaan ja kuljetetaan alueelta pois ja alue maisemoidaan. Mahdollisesti myös tuulivoimaloiden perustukset puretaan. Tuulivoimapuiston käytöstä poiston työvaiheet ja käytettävä asennuskalusto ovat periaatteessa vastaavat kuin rakennusvaiheessa. Siten vaikutuksia voidaan pitää rakennusvaiheen kaltaisina. Hankkeen maa- ja kallioperävaikutukset kohdistuvat rakennettavien tuulivoimaloiden perustusten, nostoalueiden ja huoltoteiden alueille sekä niiden välittömään lähiympäristöön. Näin ollen maa- ja kallioperävaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti suunnittelualueelle ja siellä rakentamiseen osoitetuille alueille. Voimaloiden perustuksia tehtäessä kaivun syvyys riippuu valittavasta perustustavasta sekä alueen maaperän ominaisuuksista, kuten esimerkiksi kantavuudesta. Rakennettaessa alueelle, jossa maakerros puuttuu tai on hyvin ohut, voidaan voimala pystyttää kallioankkuroinnin avulla tai perustusta voidaan rakentaa kalliomaan päälle. Vastaavasti pehmeiköille maa-aines joudutaan vaihtamaan kantavampaan materiaaliin, kuten louheeseen tai sepeliin. Huoltotiet tulevat olemaan sorapintaisia ja noin 6 metrin levyisiä, poikkeuksena kuitenkin kaarteet, joissa tiestöä levennetään kaarresäteestä riippuen. Huoltoteiden ympäriltä joudutaan raivaamaan puustoa tällöin metrin leveydeltä. Rakentamisen ja toiminnan aikana käsitellään pieniä määriä polttoaineita ja öljyjä, joten hankkeen toteutumiseen liittyy vähäinen maaperän pilaantumisriski, jos kemikaaleja ja öljyjä pääsee maaperään. Hankkeen maarakennustöistä aiheutuvia liikennevaikutuksia on arvioitu luvussa Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Suunnittelualueen maa- ja kallioperäolosuhteet selvitettiin kallio- ja maaperäkartan sekä peruskartan perusteella. Arvokkaiden geologisten ja geomorfologisten muodostumien sijainti selvitettiin ympäristöhallinnon tietokannoista ja maakuntakaavan selvityksistä. Alueen yleisiä maaperäolosuhteita tarkasteltiin lisäksi alueen luonto- ja lajistoselvityksien maastokäyntien aikana. Maastokäyntien tavoitteena oli myös tunnistaa mahdolliset alueen paikallisesti arvokkaat geologiset kohteet. Suunnittelualueen pohjaolosuhteista ei ole vielä tässä vaiheessa tarkempia tietoja, vaan ne tarkentuvat suunnittelutyön edetessä. Hankkeen tarvitsemien rakennuspinta-alojen ja kiviainesvarojen laskennoissa on hyödynnetty muista vastaavista tuulivoimahankkeista saatuja tietoja. Etukäteen arvioiden jokaisella tuulivoimalan nostoalueella tarvitaan mursketta noin m 3. Huoltoteiden rakennekerrosten rakentamisessa tarvittavien murskelajikkeiden määrä on taas alustavan arvion mukaan noin 5 m 3 per uusi tienpohjametri ja 2 m 3 per kunnostettava tiepohjametri. 8.3 Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Maa- ja kallioperän herkkyyttä on arvioitu suunnittelualueen geologisten ominaisuuksien, luonnontilaisuuden ja maisemallisen arvon perusteella. Vaikutusalueen maa- ja kallioperän herkkyyttä kasvattavat alueen mahdolliset erityispiirteet ja geologiset muodostumat (esim. hiidenkirnut tai harjumuodostumat), sekä luonnontilaisuus ja maisemallinen arvo. Maa- ja kallioperään kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan oheisten taulukoiden mukaisella luokittelulla. Arvioinnissa huomioidaan rakentamisen aikaisen maa- ja kallioperämuutosten laajuus sekä louhittavien massojen määrä. Taulukko 8-1. Maa- ja kallioperä, vaikutusalueen herkkyystason määrittäminen. 8 Vähäinen Kohtalainen Suuri Vaikutusalueella ei ole erityisiä kallio- tai maaperämuodostumia tai kalliopaljastumia. Alueen maa- ja/tai kallioperää on muokattu. Vaikutusalueella on muita kuin suojeluohjelmiin tai kaavoihin sisällytettyjä arvokkaita kallio- tai maaperämuodostumia. Alueella on laajoja ja/tai yhtenäisiä kallioalueita. Vaikutusalueella on luokiteltuja arvokkaita kallioperätai maaperämuodostumia. Alueen maa- ja/tai kallioperä on luonnontilainen ja alueella on laajoja ja/tai yhtenäisiä kallioalueita. 41

43 Taulukko 8-2. Maa- ja kallioperävaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Maa- ja kallioperävaikutukset ovat pienialaisia, paikallisia ja muutosaika on lyhyt (alle kaksi vuotta). Käsiteltävät massat voidaan hyödyntää perustusten ja teiden rakentamisessa, sekä maisemoinnissa. Louhinnan ja muokkauksen välilliset vaikutukset (pöly, melu) kohdistuvat myös ympäröiville alueille. Muutosaika on verrattain lyhyt (2 5 vuotta). Käsiteltäviä massoja joudutaan sijoittamaan suunnittelualueen ulkopuolelle. Suorat ja epäsuorat vaikutukset kohdistuvat laajalle alueelle. Muutosaika on pitkä (yli 5 vuotta) ja käsiteltävät massamäärät ovat suuria. Valtaosa käsiteltävistä massoista joudutaan sijoittamaan suunnittelualueen ulkopuolelle. Pieni Keskisuuri Suuri 8.4 Nykytila 8 Kemiönsaaren topografiaa kuvastavat laajojen kallioalueiden ja suoralinjaisten ruhjelaaksojen vuorottelu. Suunnittelualue liittyy sen luoteispuolelle jatkuvaan selännealueeseen. Suunnittelualueen korkein kohta sijoittuu alueen länsiosaan Råbergenin pienipiirteiselle kallioalueelle vajaa 70 metriä meren pinnan yläpuolelle, mikä on eteläisen Kemiönsaaren korkein kohta. Alavimmat alueet sijoittuvat suunnittelualueen etelä- ja itäosien painanteisiin hieman alle 20 metriä meren pinnan yläpuolelle. Bofallsbergen Råbergen ,5 1 2 km Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Suunnittelualue Planeringsområde (m) 80-92, Kuva 8-1. Topografiakartta. Tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma on hankevaihtoehdon 1 mukainen. 42

44 Kuva 8-2. Näkymä Råbergeniltä. Suunnittelualueen kallioperä koostuu pääasiassa kvartsimaasälpägneissistä, lisäksi alueella esiintyy pienillä aloilla mikrokliinigraniittia, kvartsidioriittia sekä amfiboliittia ja sarvivälkegneissiä. Suunnittelualueelta ei ole saatavissa 1: maaperäkarttaa. Irtaimen maakerroksen paksuus on suunnittelualueella pääasiassa vähäinen ja alueella on runsaasti kalliomaita ja -paljastumia, jotka vuorottelevat pienipiirteisesti maaston painanteiden turve-, savi- ja moreenimaiden kanssa. Maaston painanteet ja laajimmat turvemaat ovat pääosin ojitettuja. Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja geologisesti arvokkaita alueita. Lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat kallio- ja moreenimuodostumat sijaitsevat useiden kilometrien etäisyydellä. Suunnittelualueella ei sijaitse selkeästi rajautuvia avokallioselänteitä, vaan maasto on pääosin pienipiirteistä. Alueella ei myöskään ennakkotietojen tai maastokäyntien perusteella sijaitse geologisesti arvokkaita kohteita. Laajimmat yhtenäiset ja avoimet kallioselänteet sijaitsevat Råbergenillä ja suunnittelualueen keskiosissa. Vaikutusalueen maa- ja kallioperän herkkyystaso. Kohtalainen Vaikutusalue on osin kallioista selännealuetta. Alueella ei ole erityisiä kallio- tai maaperämuodostumia, mutta lakialueilla sijaitsee laajoja kalliopaljastumia. Alueella ei ole tehty aikaisempia maanmuokkaustoimenpiteitä lukuun ottamatta suunnittelualueen lounaisosassa sijaitsevaa suljettua kaatopaikkaa. 43

45 8 8.5 Vaikutukset maa- ja kallioperään Maa- ja kallioperän muokkaustoimet ovat paikallisia ja kohdistuvat tuulivoimaloiden perustamis- ja kenttäalueille, tieyhteyksille ja sähköaseman rakentamisalueelle. Tuulivoimalat sijoitetaan pääosin pinnanmuodoiltaan matalille kalliomaiden ja maaston painanteiden vuorottelemille alueille kummassakin hankevaihtoehdossa. Tuulivoimaloille johtavat tiet seuraavat maanpinnanmuotoja ja ovat pääosin pistoja alueen nykyisestä tiestöstä. Suunnittelualueen eri osissa säilyy laajoja yhtenäisiä maa-alueita, joille ei osoiteta rakentamistoimia. Hankevaihtoehdossa 1 kaksi tuulivoimalaa sijoitetaan Råbergenille, joka on yksi alueen yhtenäisimmistä kallioalueista. Tuulivoimaloiden kenttäalueiden ja huoltoteiden vaatima pinta-ala on hankevaihtoehdossa 1 noin 16,4 ha, mikä on noin 1,8 % koko suunnittelualueen pinta-alasta. Hankevaihtoehdossa 2 rakentamiseen osoitettu pinta-ala on hieman vähäisempi, noin 10,3 ha. Alle hehtaarin laajuisella tuulivoimalan nosto- ja pystytysalueella suurimmat maanrakennustyöt kohdistuvat perustuksien alueille. Ennakkotietojen perusteella tuulivoimalat voidaan pääosin perustaa maavaraisille tai kallioankkuroiduille teräsbetoniperustuksille. Suunnittelualueen pinnanmuodot ovat kuitenkin vaihtelevia ja kallioperää peittävien maakerrosten määrät ovat verraten vähäisiä, mistä johtuen kenttäalueiden rakentaminen edellyttää paikoin runsaasti kallionlouhintatöitä ja maan tasausta. Tiestön rakentamisessa joudutaan tekemään maaston leikkauksia ja pengerryksiä. Toiminnan aikana suunnittelualueella käsitellään pieniä määriä voiteluöljyjä ja kemikaaleja. Huoltotoimenpiteet tai tuulivoimaloiden käyttö-öljyt eivät muodosta maaperän pilaantumisriskiä. Poikkeustapauksessa muodostavia riskejä on käsitelty luvussa 18. Tuulivoimahankkeen toiminnan päätyttyä rakenteet puretaan ja alue maisemoidaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Tuulivoimapuiston käytöstä poiston työvaiheet ja käytettävä asennuskalusto ovat periaatteessa vastaavat kuin rakennusvaiheessa. Tuulivoimalat on mahdollista poistaa alueelta perustuksia myöten. Joissain tapauksissa perustusten jättäminen paikoilleen ja edelleen maisemoiminen voivat olla vähemmän vaikutuksia aiheuttavia toimenpiteitä. Maa- ja kallioperävaikutuksien suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Keskisuuri Muutos maa- ja kallioperään on pysyvä, mutta vaikutusalueeltaan pieni kummassakin hankevaihtoehdossa. Rakentamisen aikaisen louhinnan ja maansiirtotöiden arvioidaan kestävän 1 3 kk. Louhittava määrä ja pysyvä vaikutus huomioiden vaikutukset maaperään arvioidaan olevan keskisuuria kummassakin hankevaihtoehdossa. Taulukko 8-3. Kenttäalueiden ja tieyhteyksien, sekä muokattavien maa-alueiden pinta-alat eri vaihtoehdoissa. Kenttäalueiden pinta-alat on laskettu 0,6 ha mukaan ja tieyhteyksien pinta-alat 6 metrin tieleveyden mukaan. Vaihtoehto Voimala Uusi tieyhteys Kunnostettava tieyhteys Tuulivoimaloiden kenttäalueiden pinta-ala Tieyhteyksien pinta-ala Muokattava pintaala yhteensä VE1 15 kpl 4,9 km 7,5 km 9 ha 7,4 ha 16,4 ha VE2 9 kpl 2,4 km 5,7 km 5,4 ha 4,9 ha 10,3 ha Tarvittavien sora- ja kiviainesvarojen määrä on hankevaihtoehdossa 1 noin m 3 ja hankevaihtoehdossa 2 noin m 3. Perustusten, tiestön ja kenttärakenteiden rakentamiseen tarvittava murske ja louhe saadaan osin rakentamisen yhteydessä irrotettavasta materiaalista alueelta ja osa hankitaan tarkoitukseen soveltuvalta maa- ja kalliokiviaineksen ottamispaikalta. Hankkeessa ei muodostu maanrakentamiseen huonosti soveltuvia kivennäismaa-aineksen ylijäämämassoja tai niiden läjitystarvetta. Rakentamisalueiden pintamaat käytetään maisemointiin ja raivausjätteet ja kannot viedään hyötykäyttöön. 44

46 Maa- ja kallioperävaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vaikutusalueen herkkyys Kohtalainen Suuri VE1 ja VE2 Vähäinen Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE 0 Mikäli hanketta ei toteuteta, alueen maa- ja kallioperään ei kohdistu muutoksia. 8.7 Vaikutusten lieventäminen Tuulivoimahanke rakennetaan maasto-olosuhteet huomioiden. Maa- ja kalliorakentamisessa vältetään tarpeettomia maansiirtoja ja kallionlouhintaa. 8.8 Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Alueen maaperäolosuhteet ovat selkeät, mistä johtuen maaperäolosuhteisiin ei liity johtopäätöksiin vaikuttavia epävarmuustekijöitä. Tuulivoimaloiden perustamisalueille ei ole laadittu pohjatutkimuksia, mutta alueen maa- ja kallioperäolosuhteet huomioiden perustapoihin ei liity merkittäviä epävarmuuksia. Suunnittelun tässä vaiheessa ei ole vielä tiedossa mistä rakentamisessa tarvittavat maa-ainekset alueelle tuodaan. 45

47 9. VAIKUTUKSET POHJAVESIIN Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Tuulivoimahankkeen, kuten muun rakentamisen pohjavesivaikutukset, ovat riippuvaisia rakennettavan alueen pohjavesiolosuhteista ja suunnitelluista rakenteista. Rakennusalueiden maaja kallioperä, kasvillisuus ja ilmasto-olosuhteet määrittävät käytännössä pohjavesiolosuhteet. Nämä vaikuttavat suoraan pohjaveden määrään, virtausolosuhteisiin ja pohjaveden laatuun. Pohjaveden muodostumis- ja virtausolosuhteet ovat pääsääntöisesti hyviä hiekka- ja soravaltaisilla alueilla, kuten harjuissa. Nämä alueet on usein myös luokiteltu pohjavesialueiksi, joilla pohjavettä voidaan hyödyntää esim. talousvesikäyttöön. Moreenipeitteisillä alueilla pohjaveden muodostumis- ja virtausolosuhteet ovat yleensä heikompia ja pohjaveden hyödyntämispotentiaali talousvesikäyttöön on rajallista. Kallioperässä pohjaveden virtausolosuhteet poikkeavat maaperän virtausolosuhteista. Kallioperässä pohjaveden muodostuminen ja virtaus ovat yleensä selkeästi heikompaa kuin maaperässä. Kallioperässä vesi virtaa kallion raoissa ja mikäli kallioperä on voimakkaasti rakoillutta ja rakojen yhteydet toisiinsa ovat hyviä, voivat virtausolosuhteet muodostua paikallisesti hyviksi. Yhtenäiset pohjavesimuodostumat ovat yleensä melko pieniä ja pohjaveden virtausmatkat niissä ovat luokkaa 0,1-1 km. Laajemmissa yhtenäisissä pohjavesimuodostumissa virtausmatkat voivat kuitenkin olla useita kilometrejä. Olennainen tekijänä pohjavesivaikutusten muodostumisessa rakentamisen aikana on se ulottuuko rakentaminen pohjaveden pinnan alapuolelle, tai peitetäänkö laajoja maa-alueita vettä läpäisemättömillä pinnoilla. Toiminnan aikana tuulivoimalat ja muut rakenteet ei aiheuta muutoksia pohjaveteen. Rakentamisen ja toiminnan aikana käsitellään pieniä määriä polttoaineita ja öljyjä, joten hankkeen toteutumiseen liittyy vähäinen maaperän pilaantumisriski, jos kemikaaleja ja öljyjä pääsee maaperään. Näitä poikkeustilanteita käsitellään tarkemmin luvussa 18. Toiminnan päättymisen vaikutukset ovat rinnastettavissa rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin. 9.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Pohjavesitarkastelun kuvaus tehtiin peruskarttatarkastelun perusteella. Lähimpien pohjavesialueiden sijainnit ja mahdolliset suojelusuunnitelmat selvitettiin ympäristöhallinnon ympäristöja paikkatietopalvelusta (Oiva). 9.3 Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Alueen pohjaveden herkkyyttä on arvioitu suunnittelualueella tai sen lähiympäristöön sijoittuvien luokiteltujen pohjavesialueiden, vedenottamoiden, asuinrakennusten (mahdolliset yksityiskaivot) ja muiden mahdollisesti pohjaveden muutoksille herkkien kohteiden avulla, esim. pohjavedestä riippuvaiset suoalueet, lähteet ja alueet joilla esiintyy paineellista pohjavettä. Herkimpiä kohteita pohjavesimuutoksille ovat vedenhankinnan kannalta tärkeiksi luokitellut pohjavesialueet, ja erityisesti niiden pohjaveden muodostumisalueet. Lisäksi herkkiä kohteita ovat alueet, joissa pohjavettä hyödynnetään talousvesikäytössä ja alueet jotka ovat riippuvaisia pohjaveden pinnankorkeudesta tai purkautumisesta. Taulukko 9-1. Pohjavesi, vaikutusalueen herkkyystason määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Suuri Vaikutusalueella ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Alueella ei ole merkitystä yhteiskunnan vedenhankinnan kannalta. Vaikutusalueella ei ole yksityisiä kaivoja tai pohjaveden pinnankorkeudesta tai purkautumista riippuvaisia alueita. Vaikutusalueella on muita kuin vedenhankinnan kannalta tärkeitä tai soveltuvia pohjavesialueita. Vaikutusalueella on yksityisiä kaivoja, tai pohjaveden pinnankorkeudesta tai purkautumisesta riippuvaisia alueita. Vaikutusalueella sijaitsee vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvia pohjavesialueita. Alueella on merkitystä yhteiskunnan vedenhankinnalle tai alueella on yksityisiä kaivoja. Alueella on pohjaveden pinnankorkeudesta tai purkautumisesta riippuvaisia alueita. Taulukko 9-2. Pohjavesivaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Hankkeen rakentaminen ja toiminta eivät vaikuta pohjaveden laatuun, määrään, eikä muodostumisalueeseen. Muodostumisalueen virtausolosuhteissa voi tapahtua pieniä paikallisia muutoksia. Muutos ei vaikuta pohjaveden laatuun ja/ tai määrään. Muodostumisalueen virtausolosuhteissa tapahtuu selkeitä muutoksia. Muutos vaikuttaa pohjaveden laatuun ja/tai määrään. Pieni Keskisuuri Suuri 46

48 9.4 Nykytila Suunnittelualueelle ei sijoitu luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet sijaitsevat runsaan 2 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta sen pohjoispuolella. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Högmon vedenhankintaa varten soveltuva pohjavesialue (FI ), jonka pinta-ala on 0,95 km 2 ja muodostumisalueen ala 0,5 km 2. Muut noin neljän kilometrin etäisyydellä sijaitsevat luokitellut pohjavesialueet ovat Björkbodan (FI ) ja Nordanån (FI ) vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet. Suunnittelualue koostuu pääosin heikommin vettä johtavista moreeni-, kallio- ja savipeitteisistä alueista, joilla pohjaveden muodostumis- ja hyödyntämispotentiaali on vähäistä. Alueella voi paikallisesti muodostua pohjavettä sellaisia määriä, että sitä voidaan hyödyntää yksityistalouskäytössä. Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse vedenottamoita. Lähimmät yksityiskaivot sijaitsevat lähiasutuksen yhteydessä noin 700 metrin etäisyydellä lähimmistä suunnitelluista tuulivoimaloista. Nordanå Björkboda Högmo 9 Galtarbyviken 0 0,5 1 2 km Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Suunnittelualue Planeringsområde Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Viktigt grundvattenområde med avseende på vattenanskaffning Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Grundvattenområde som lämpar sig för vattenanskaffning Kuva 9-1. Pohjavesialueiden sijainti suunnittelualueen läheisyydessä (OIVA-tietokanta). Vaikutusalueen pohjaveden herkkyystaso. Kohtalainen Vaikutusalueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Alueella on yksityisiä kaivoja. 47

49 9 9.5 Vaikutukset pohjavesiin Tuulivoimahankkeessa ei tehdä pohjaveden pinnan tasolle ulottavia kaivu- ja maanrakennustöitä, eikä hankkeella ole vaikutuksia seudulla sijaitsevien luokiteltujen pohjavesien laatuun tai määrään. Tuulivoimalat sijoitetaan pääsääntöisesti moreeni- ja kalliomaille, jossa pohjaveden muodostumis- ja virtausolosuhteet ovat heikkoja. Kalliomaiden lakialueilla kallio on myös yleisesti ympäröiviä alavien alueiden kallioperää ehjempää. Alueella tehtävät maarakennustyöt voivat kummassakin hankevaihtoehdossa aiheuttaa vähäisiä muutoksia veden virtausreitteihin tai vedenpinnan tasoon maaperässä rakennettavan kohteen kohdalla niillä voimaloilla ja tieosuuksilla, jotka sijoittuvat alaviin maastokohtiin. Suurin osa tiestöstä ja voimaloista sijoittuu kummassakin hankevaihtoehdossa kallioalueelle selvästi pohjavesipinnan yläpuolelle, eikä hankkeella siten ole vaikutuksia pohjaveden laatuun tai määrään. Tiestön ja perustusten rakentamisen jälkeen toiminta ei aiheuta muutoksia pohjaveteen. Rakentamisen ja huollon aikana noudatetaan poltto- ja voiteluaineiden sekä muiden maaperälle ja pohjavedelle haitallisten aineiden käsittelyssä annettuja säädöksiä ja ohjeita. Öljyjen tarve ja määrä vaihtelee voimaloiden teknisistä ratkaisuista riippuen. Turbiineissa on vaihteistoöljyä sekä hydrauliikka- ja jarruöljyä (noin litraa kumpaakin). On myös olemassa vaihteettomia turbiineja, joissa ei ole tarvetta vaihteistoöljylle. Öljyt vaihdetaan tarvittaessa, normaalisti 4 6 vuoden välein. Lisäksi käytetään voiteluaineita, jotka vaihdetaan noin puolen vuoden välein. Jotkut tuulivoimalat käyttävät jäähdytyksessä muutamaa kymmentä litraa glykolia. Määrät ovat niin pieniä että toiminta ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä, koska vahinkotilanteessa öljy kerääntyy keräys astioihin tai tuulivoimalan tornin tiiviille pohjalle. Öljyinä voidaan käyttää ympäristöystävällisiä öljyjä, joista ei aiheudu ympäristöhaittaa poikkeustilanteissakaan. Pohjavesivaikutusten suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Pieni Hankkeessa ei tehdä pohjaveden pinnan alapuolisia maanrakennustöitä, eikä hankkeella ole vaikutuksia pohjaveden laatuun tai määrään. Pohjavesivaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vaikutusalueen herkkyys Kohtalainen Suuri Kohtalainen VE1 ja VE2 Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 9.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta, alueen pohjavesiolosuhteisiin ei kohdistu muutoksia. 9.7 Vaikutusten lieventäminen Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia pohjavesiin, jolloin erillisiä lieventämistoimia ei tarvita. 9.8 Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Suunnittelualueen pohjavesiolosuhteet ovat selkeät. Hankkeella ei arvioida olevan olennaisia vaikutuksia pohjaveteen eikä vaihtoehdoilla ole merkittäviä eroja pohjavesivaikutusten kannalta. Pohjavesiolosuhteisiin ei liity johtopäätöksiin vaikuttavia epävarmuustekijöitä. 48

50 10. VAIKUTUKSET PINTAVESIIN 10.1 Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Pintavesiin kohdistuvat vaikutukset ovat pääosin rakentamisen aikaisia. Maansiirtotyöt voivat aiheuttaa väliaikaisia tukoksia ja samentumia rakentamisalueiden lähiympäristön alueen luonnonvesiin ja ojiin. Myös paikalliset veden virtausten muutokset ja ojavesien kiintoainepitoisuudet voivat hetkellisesti runsastua. Tuulivoimapuisto ei toimintansa aikana aiheuta vaikutuksia alueen pintavesiin. Rakentamisen ja toiminnan aikana käsitellään pieniä määriä polttoaineita ja öljyjä, joten hankkeen toteutumiseen liittyy vähäinen pintavesien pilaantumisriski, jos kemikaaleja ja öljyjä pääsee maaperään. Näitä poikkeustilanteita käsitellään tarkemmin luvussa 18. Toiminnan päättymisen vaikutukset ovat rinnastettavissa rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Suunnittelualueen pintavesitarkastelussa lähtötietoina käytettiin peruskartta-aineistoa ja lisäksi tarkastelua täydennettiin luontoselvitysten yhteydessä tehdyin maastokäynnein kesällä ja syksyllä Suunnittelualueen vesistöaluejako selvitettiin ympäristöhallinnon Oiva-ympäristö- ja paikkatietopalvelusta Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Vaikutusalueen pintavesien herkkyyttä ja vaikutuksien suuruutta on arvioitu seuraavalla luokituksella. Taulukko Pintavesi, vaikutusalueen herkkyystason määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Suuri Vaikutusalueella ei sijaitse luonnontilaisia noroja tai muita arvokkaita pienvesiä. Vastaanottavat vesistöt ovat reheviä ja humuspitoisia ja/tai luonnontilaltaan muuttuneita. Vesieliöstö ja kalasto ovat reheville ja humuspitoisille vesille tyypillistä ja vedenlaadun muutoksia hyvin kestäviä. Vaikutusalueella sijaitsee luonnontilaisia noroja tai muita arvokkaita pienvesiä. Vastaanottavat vesistöt ovat keskiravinteisia ja luonnontilaisia. Vedenlaadun muutokset vaikuttavat vesieliöstön ja kalaston mahdollisuuksiin elää ja lisääntyä vastaanottavissa vesistöissä. Vaikutusalueella sijaitsee luonnontilaisia noroja tai muita arvokkaita pienvesiä. Vastaanottavat vesistöt ovat karuja ja luonnontilaisia. Osa vastaanottavista vesistöistä sisältyy johonkin suojeluohjelmaan tai strategiaan. Vesieliöstö ja kalasto ovat herkkiä vedenlaadun muutoksille. 10 Taulukko Pintavesivaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Hankkeen rakentaminen ja toiminta eivät vaikuta luonnontilaisten norojen tai muiden arvokkaiden pienvesien luonnontilaisuuteen. Vedenlaatuun ja vesieliöstöön kohdistuvat vaikutukset ovat vähäisiä tai niitä ei aiheudu. Vaikutus on lyhytaikainen. Hankkeen rakentaminen ja toiminta vaikuttavat luonnontilaisten norojen tai muiden arvokkaiden pienvesien luonnontilaisuuteen, mutta vaikutukset ovat palautuvia lyhyellä aikavälillä. Vedenlaatuun ja vesieliöstöön voi kohdistua vaikutuksia, mutta vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja palautuvia. Hankkeen rakentaminen ja toiminta muuttavat pysyvästi luonnontilaisten norojen tai muiden arvokkaiden pienvesien luonnontilaa. Vedenlaatuun ja vesieliöstöön kohdistuvat vaikutukset ovat pysyviä ja palautumattomia. Vesistön ekologinen luokitus muuttuu. Pieni Keskisuuri Suuri 49

51 10.4 Nykytila Suunnittelualueen itä- ja eteläosien pintavedet laskevat Galtarbyvikeniin, pohjoisosien pintavedet Björkboda träskiin ja lounais- sekä länsiosien vedet Stora Masugnsträsket-järveen. Suunnittelualueella sijaitsee kaksi luonnontilaista lampea alueen keski- ja eteläosassa (kohde 1 ja 2). Suljetun kaatopaikan välittömään läheisyyteen on kaivettu kaksi vesikuoppaa. Myös suunnittelualueen pohjoisosissa sijaitsee kolme lamparetta, joista ainakin kahta on todennäköisesti aikanaan kaivettu. Myös pääosa suunnittelualueen uomista on perattuja ja suoristettuja ja maaston painanteet ojitettu. Suunnittelualueen luonnontilaiset uomat sijoittuvat alueen pohjoisosaan Farfarskärret -pellon länsipuolelle, Råbergen -kallioalueen pohjoispuolelle sekä Hertsbölen koillispuolelle. Pohjoisosan noron uoma (kohde 3) on luonnontilainen pellon reunasta metsäautotiehen saakka. Norouoma on osittain sammalen peittämä, mutta lähempänä peltoa uoma on uurtanut Olofsgårdin tuulivoimahanke Pintavedet maahan mutkittelevan ja hiekkapohjaisen uoman, jossa virtaava vesi oli selvityshetkellä kirkasta. Råbergenin pohjoispuolella sijaitseva noro (kohde 4) on lyhyeltä matkalta luonnontilainen. Uoma mutkittelee ja uoman pohja on osin hiekkapohjainen. Uoma oli selvityshetkellä kuiva. Vedet laskevat Bomossaträsket -lammesta Hertsbölen koillispuolen uomaan. Uoma (kohde 5) on osin luonnontilainen, osin perattu. Uoma mutkittelee ja uomassa sekä sen reunoilla on kiviä ja pohjalla lisäksi hiekkaa. Uoma levenee runsaan metrin levyiseksi Hertsböleä kohti mentäessä. Vaikutusalueen pintavesiolosuhteiden herkkyys. Kohtalainen Vaikutusalueella sijaitsee luonnontilaisia uomia /TL 10 Björkboda träsk Lillträsket Kohde 3 Objekt 3 Farfarskärret Kohde Objekt Råbergen Kohde 1 7 Objekt 1 Kohde 5 5 Objekt 5 6 Kohde 2 Hertsböle Objekt 2 Avstjälpningsplats Kaatopaikka Stora Masugnsträsket Galtarbyviken Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Luonnontilaiset uomat Fåra i naturtillstånd Pelto Åker Vakavesi Sjö eller hav Soistuma Sankmark Suo, helppokulkuinen Myr, lättframkomlig Suo, vaikeakulkuinen Myr, svårframkomlig Suunnittelualue Planeringsområde 0 0,5 1 2 km Kuva Suunnittelualueen pintavedet ja niiden virtaussuunta, sekä luonnontilaiset lammet ja uomat. 50

52 10.5 Vaikutukset pintavesiin Hankkeen rakentamistoimet ovat pistemäisiä, eivätkä ne siten muuta alueen valumaolosuhteita kummassakaan hankevaihtoehdossa. Maanrakennustöiden aikana maaperää paljastuu ja alueella liikutellaan maamassoja, jotka altistuvat esimerkiksi sateen aiheuttamalle huuhtoutumiselle. Suunnittelualueen kalliomaista ja moreenimaaperästä johtuen rakennustöiden aikana ei kuitenkaan ole odotettavissa erityistä hienoaineksen huuhtoutumista. Mahdollisesti tukkeutuneet ojat ja rummut avataan viimeistään rakennustöiden päättämisen yhteydessä. Alueen ojilla ei ole erityistä kalataloudellista merkitystä ja mahdollisilla rakentamisen aikaisilla laatumuutoksilla ei vaaranneta kalaston toimeentuloa myöskään niiden purkukohdissa. Parannettava huoltotieyhteys Stubbkärretille suunnittelualueen pohjoisosassa sijoittuu kummassakin hankevaihtoehdossa luonnontilaisen noron (kohde 3) välittömään läheisyyteen. Hankevaihtoehdossa 1 voimaloiden 1-4 välinen huoltotieyhteys sivuaa osin luonnontilaista uomaa (kohde 5). Nämä kohteet suositellaan otettavan huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa ja rakentamisen aikana. Vaihtoehdot VE1 tai VE2 eivät aiheuta käytön aikaisia haitallisia vaikutuksia suunnittelualueen ojiin tai laskuvesistöihin, eikä voimaloiden huoltokäynneistä aiheudu päästöjä ojavesiin. Normaalitilanteessa voimalan käytön aiheuttama kuormitus ympäristöön on erittäin pientä. Rakentamisen ja huollon aikana noudatetaan poltto- ja voiteluaineiden sekä muiden maaperälle haitallisten aineiden käsittelyssä annettuja säädöksiä ja ohjeita. Öljyjen tarve ja määrä vaihtelee voimaloiden teknisistä ratkaisuista riippuen. Turbiineissa on vaihteistoöljyä sekä hydrauliikka- ja jarruöljyä (noin litraa kumpaakin). On myös olemassa vaihteettomia turbiineja, joissa ei ole tarvetta vaihteistoöljylle. Öljyt vaihdetaan tarvittaessa, normaalisti 4 6 vuoden välein. Lisäksi käytetään voiteluaineita, jotka vaihdetaan noin puolen vuoden välein. Jotkut tuulivoimalat käyttävät jäähdytyksessä muutamaa kymmentä litraa glykolia. Määrät ovat niin pieniä että toiminta ei aiheuta pintaveden pilaantumisriskiä, koska vahinkotilanteessa öljy kerääntyy keräysastioihin tai tuulivoimalan tornin tiiviille pohjalle. Öljyinä voidaan käyttää ympäristöystävällisiä öljyjä, joista ei aiheudu ympäristöhaittaa poikkeustilanteissakaan. Voimaloiden huoltotoimiin liittyvistä käynneistä ei myöskään arvioida aiheutuvan päästöjä ojavesiin ja edelleen merenlahtiin. Voimaloiden purkamisvaiheessa toiminnan loppumisen jälkeen vaikutusten arvioidaan olevan samankaltaisia kuin rakentamisvaiheen vaikutusten pintavesiin. Pintaveteen kohdistuvien vaikutusten suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Pieni Hankkeen rakentamiseen ja toiminnan aikaan liittyvä pintavesien pilaantumisriski on vähäinen. Tukkeutuneet ojat avataan. Huoltotieyhteys sijoittuu suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsevan luonnontilaisen uoman välittömään läheisyyteen. 10 Pintavesivaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vaikutusalueen herkkyys Kohtalainen Suuri Kohtalainen VE1 ja VE2 Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 51

53 10.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta, pintavesiolosuhteet säilyvät nykyisenkaltaisina. Pintavesiolosuhteisiin kohdistuvia vaikutuksia voi syntyä tulevien maa- ja metsätaloustoimien ja lähinnä nykyisten ojitusten kunnossapidon myötä Vaikutusten lieventäminen Uusien tieyhteyksien rakentamisessa teihin asennetaan rummut, joilla veden virtaus säilyy entisellään. Rakentamisen jälkeen mahdollisesti tukkeutuneet ojat avataan. Rakentamisalueiden läheisyyteen sijoittuvat luonnontilaiset uomat, kohteet 3 ja 5, huomioidaan jatkosuunnittelussa ja rakentamisen aikana Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Käytetyn aineiston katsotaan olevan riittävä pienvesien nykytilan kuvaukseen ja vaikutusten arviointiin. 52

54 11. VAIKUTUKSET LUONTOON 11.1 Kasvillisuus- ja luontotyypit Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Tuulivoimapuiston rakentamisen aikana vaikutukset luontotyyppeihin ja kasvillisuuteen kohdistuvat ensisijaisesti alueille, joille tehdään rakentamistoimia. Vaikutusalueena on siten suunnittelualue ja lähinnä sen rakentamiseen käytettävät alueet. Puusto kaadetaan ja pintakasvillisuus poistetaan tuulivoimaloiden perustusten, nosto- ja asennusalueen sekä huoltoteiden alueilta. Rakentamistoimien kohdistuessa suoalueisiin tai muihin kantavuudeltaan heikkoihin alueisiin, voidaan rakentamisen yhteydessä joutua tekemään maamassojen vaihtoa kantavimpiin materiaaleihin. Pinnanmuodoiltaan vaihtelevilla alueilla voi olla tarpeen tehdä leikkauksia tai pengerryksiä, mistä johtuen maanrakennustyöt ulottuvat varsinaisia rakentamisalueita laajemmalle alueelle. Rakentamisen aikaiset kasvillisuusvaikutukset vaihtelevat luontotyypeittäin. Etenkin kivikkoalueilla esiintyy kulumiselle herkkää jäkälä ja sammallajistoa, kun taas tuoreet kankaat kestävät kulutusta paremmin. Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvien suorien vaikutusten lisäksi tuulivoimahankkeen rakentaminen voi aiheuttaa elinympäristöjen pirstoutumista erillisiksi saarekkeiksi ja sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Tuulivoimapuistoalueella elinympäristöjä pirstova vaikutus aiheutuu lähinnä huoltotieverkoston rakentamisesta. Tuulivoimahankkeen toiminnan aikaiset kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutukset jäävät vähäisiksi. Maaperään ja pintavesiin mahdollisesti pääsevien öljy- ja kemikaalivuotojen riskit liittyvät onnettomuustilanteisiin, eikä tuulivoimaloista toiminnan aikana normaalitilanteessa aiheudu päästöjä, joilla on vaikutuksia kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin. Tuulivoimahankkeen toiminnan päättymisen jälkeiset vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ovat vastaavanlaisia kuin rakentamisvaiheessa Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankkeen luonnonympäristöön kohdistuvat vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella. Olemassa oleva tieto hankittiin ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmistä (OIVA- ja Hertta-tietokanta), Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmästä sekä Metsäkeskuksen metsätaloussuunnitelmista. Aikaisempia havaintoja suunnittelualueen ja sen lähiympäristön suojelullisesti merkittävistä eliölajeista pyydettiin paikalliselta luontoharrastajalta (Kunttu 2013). Maastokäyntien suunnittelussa oli käytössä suunnittelualueen peruskarttojen lisäksi ajantasaiset ortokuvat. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa selvitettiin alueen kasvillisuuden yleispiirteitä sekä havainnoitiin erityisesti arvokkaiden luontotyyppien ja elinympäristöjen (LSL 29, MetsäL 10, VesiL 15a ja 17 a ) esiintymistä suunnittelualueella heinä lokakuun välisenä aikana 2013 yhteensä neljän maastopäivän ajan. Maastokäyntien perusteella kuvattiin suunnittelualueen kasvillisuuden yleispiirteet, rakentamiseen suunniteltujen alueiden luontotyypit, arvokkaat luontokohteet, luonnontilaisuus sekä yleisimmät lajit. Arviointityössä tarkasteltiin hankkeen toteutumisen vaikutuksia alueen luonnon monimuotoisuuteen kokonaisuutena ja arvokkaisiin luontokohteisiin kohdetasolla. Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa huomioitiin kohteiden, sekä kasvillisuuden ja luontotyyppien edustavuus paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Luontotyyppien uhanalaisuutta tarkasteltiin Raunio ym. (2008) luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen perusteella Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Kasvillisuuden ja luontotyyppien herkkyyttä on arvioitu suunnittelualueen luonnonarvojen perusteella. Herkimpiä kohteita muutoksille ovat pitkään häiriöttä kehittyneet tai pitkän ajan kuluessa syntyneet elinympäristöt. Esimerkiksi vanhat luonnonmetsät, märät avosuot, purojen ja lähteiden välittömän lähiympäristön vaatelias eliölajisto ovat erityisen herkkiä muutoksille. Vastaavasti vähemmän herkiksi luokiteltavia nopeasti palautuvia elinympäristöjä ovat esimerkiksi voimakkaasti metsätaloustoimin hoidetut metsät ja ojitetut suot, joissa elävä lajisto on sopeutunut muuttuviin olosuhteisiin. Vaikutuksen suuruutta kasvattaa se, kuinka paljon metsäja suopinta-alasta jää rakentamisen alle. Suurin merkitys luonnon monimuotoisuuden säilymiselle on kuitenkin uhanalaisten luontotyyppien, uhanalaisten ja direktiivilajien elinympäristöjen sekä metsälakikohteiden säilymisellä. Tavallisesti nämä kohteet ovat pienialaisia ja erillään toisistaan, mikä vaikeuttaa näistä elinympäristöistä riippuvaisia lajeja siirtymästä uusille alueille. Vaikutuksen suuruutta vastaavasti pienentävät suunnittelualueella esiintyvät talousmetsiköt ja muut käsitellyt elinympäristöt, joiden lajisto on alueelle yleistä

55 Taulukko Kasvillisuus ja luontotyypit: herkkyystason määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Suuri Vaikutusalueella ei esiinny uhanalaisia luontotyyppejä, metsälakikohteita eikä uhanalaisten kasvilajien tai direktiivilajien esiintymiä. Vaikutusalueen metsiköt ovat hakkuin ja ojituksin käsiteltyjä talousmetsiä. Vaikutusalueella on metsälakikohteita ja/tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä tai alueellisesti uhanalaisia lajeja, mutta ei uhanalaisten luontotyyppien tai kasvilajien eikä direktiivilajien esiintymiä. Vaikutusalueen metsät ja suot ovat suurelta osin luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Vaikutusalueella on valtakunnallisesti uhanalaisia luontotyyppejä tai kasvilajeja tai direktiivilajien esiintymiä.. Vaikutusalueen metsät ja suot ovat luonnontilaisia Nykytila Suunnittelualueen yleiskuvaus Suunnittelualue sijoittuu kallioiselle ja pienipiirteiselle alueelle merenrannan tuntumaan. Kasvillisuutta luonnehtivat mäntyvaltaiset kalliometsiköt, kuivahkot ja kuivat kankaat ja niiden välissä notkelmissa sijaitsevat kuusivaltaiset pienehköt suoalueet. Lehtipuuvaltaisia alueita esiintyy pienialaisesti lähinnä soilla. Kasvillisuus on karuinta suunnittelualueen eteläosissa merenrannan tuntumassa ja vaihettuu hieman rehevämmäksi alueen pohjoisosia kohti mentäessä. Metsät ovat suunnittelualueella nykyisin laajasti metsätalouskäytössä. Suurin osa suunnittelualueen metsiköistä on eri-ikäisiä mäntyvaltaisia kasvatusmetsiköitä. Myös alueen suoalat ovat pääosin metsätaloustoimin hoidettuja. Taulukko Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri 11 Pysyvät kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutukset ovat pienialaisia ja paikallisia. Vaikutukset kohdistuvat alueelle tyypilliseen lajistoon ja yleisiin luontotyyp-peihin. Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutukset kohdistuvat myös ympäröiville alueille. Vaikutukset kohdistuvat metsälakikohteisiin ja/tai silmälläpidettäviin ja elinvoimaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin. Valtaosa muutoksista ovat palautuvia pitkällä aikavälillä. Hankkeen vaatima kokonaispinta-ala on suuri ja rakentamisalueet laajoja. Hanke sijoittuu laajoille yhtenäisille metsäalueille. Hanke vaikuttaa lajin suojelutason säilymiseen suotuisena. Vaikutukset ovat palautumattomia. Pieni Keskisuuri Suuri Kuva Suunnittelualue on metsätalouskäytössä ja alueella on useita metsänuudistusalueita. 54

56 11 Metsänuudistusalue Skogsförnyelseområde Suunnittelualue Planeringsområde 0 0,5 1 2 km Kuva Suunnittelualueen metsänuudistusalueet. 55

57 Kuva Suuri osa suunnittelualueesta on ojitettua mäntyvaltaista talousmetsikköä. Kuva Suunnittelualueella esiintyy runsaasti metsätaloustoimin hoidettuja kalliomänniköitä. 56

58 Arvokkaat luontokohteet Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet ovat pääasiassa melko pienialaisia. Pinta-alaltaan suurimmat arvokkaat luontokohteet sijoittuvat suunnittelualueen koillisosaan sekä alueen eteläosaan lähelle vanhaa kaatopaikkaa. Pienialaisimmat kohteet ovat pääasiassa vähäpuustoisia soita ja pinta-alallisesti suurimmat kohteet useiden eri luontotyyppien kokonaisuuksia. Kohde 6 Objekt 6 Kohde 8 Objekt 8 Kohde 7 Objekt 7 Kohde 9 Objekt Kohde 2 Objekt 2 13 Farfarskärret Kohde 1 Objekt 1 Kohde 10 Objekt Kohde 4 Objekt 4 Kohde 5 Objekt 5 Kohde 3 Objekt 3 Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Vaihtoehto 2: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 2: Planerat vindkraftverk Arvokas luontotyyppien kokonaisuus Värdefull naturtypshelhet Kangasmetsäsaarekkeet Öar med moskog Lammet ja lähiympäristöt Tjärnar med näromgivning Luhdat ja korvet Sumpskogar och skogskärr Noro Rännil Puro Bäck Metriä Vähäpuustoiset suot Trädfattiga kärr Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet. 57

59 11 Ramstedsmossenin arvokas luontotyyppikokonaisuus (kohde 1) Ramstedsmossenin luontotyyppikokonaisuuteen sisältyvät lähes luonnontilainen avosuo, Kvarnedsberget-kallioalueen eteläiset jyrkät rinteet sekä näitä idästä ja etelästä rajaavat varttuneet ja osin vanhat kalliometsiköt ja niiden välissä sijaitsevat pienialaiset ja vähäpuustoiset suoalat. Aluetta hallitsee vähäpuustoinen kuivahko lyhytkorsineva (LkN), jonka länsipäässä virtaa yksi oja. Suon lajistoon kuuluvat mm. suopursu, tupasvilla, suokukka, isokarpalo, suomuurain, kanerva sekä märemmillä paikoilla valkopiirtoheinä, rahkasara, pyöreälehtikihokki ja leväkkö. Reuna-alueiltaan suo vaihettuu isovarpurämeeksi, jossa puusto on kitukasvuista männikköä. Kasvilajistoa hallitsevat suopursu, kanerva, suomuurain, juolukka ja paikoitellen tupasvilla. Etelä- ja itäpuolelta suoaluetta rajaa karu, osin avokallioalueiden pirstoma mäntyvaltainen sekametsä, jonka puusto on osin vanhaa. Sekapuuna kasvaa kuusta sekä paikoitellen hieman koivua. Lahopuuta alueella esiintyy hieman. Metsikön kasvillisuus on karuleimaista: kosteammilla paikoilla kasvaa mustikkaa, oravanmarjaa ja kevätpiippoa, kuivemmilla paikoilla vallitsevat puolukka, metsätähti, kanerva ja metsälauha. Kosteissa kallioalueiden notkelmissa esiintyy pienialaisia ruohoisia korpia ja vähäpuustoisia soita. Luhtavaikutteisissa korvissa kasvaa mm. vehkaa, jouhisaraa, harmaasaraa, mustikkaa, puolukkaa, terttualpia ja kurjenjalkaa. Pienialaiset avosuot koostuvat lähinnä erilaisista saroista kuten jouhisara ja pullosara. Puusto soilla on pääasiassa hieskoivua, myös mäntyä kasvaa hieman. Kuva Ramstedsmossen. Kvarnedsberget-kallioalueen lounaispuolella rinteessä kasvaa vanhaa havupuuvaltaista sekametsää (MT, VT), jossa on myös hieman lahopuustoa. Metsä rajoittuu melko jyrkkäpiirteiseen kalliorinteeseen, jonka hyllyillä on tavattavissa pienialaisia lehtoja. Näillä lehtoaloilla lajisto koostuu pääasiassa kivikkoalvejuuresta. Lehtoaloilla kasvaa lisäksi kevätlinnunhernettä, ahomansikkaa, nuokkuhelmikkää, lehto-orvokkia, niittynätkelmää, kallioimarretta, kurjenkelloa, käenkaalia, lillukkaa, puolukkaa ja vadelmaa. Rinnettä etelään päin mentäessä lajisto vaihettuu tyypilliseksi kalliorinteiden kasvillisuudeksi: alueella kasvaa mm. puolukkaa, kanervaa, metsälauhaa, maitikoita, verikurjenpolvea ja lännenisomaksaruohoa. Lyhytkorsineva, pienet vähäpuustoiset suoalat sekä lehtolaikut ovat metsälain 10 mukaisia kohteita ja kalliorinteen lounaispuolinen vanha metsä metsälain tarkoittama muu arvokas elinympäristö. Alue on paikallisesti arvokas usean luontotyypin kokonaisuus. Kuva Ramstedsmossenin vanhaa metsää. 58

60 Bomossaträsket (kohde 2) Pieni luonnontilainen suolampi sijoittuu avohakkuualueen keskelle, jossa lampea ympäröi kapeahko vyöhyke varttunutta mäntyä. Lammen ympärillä esiintyy pienialaisesti nevaa, jonka lajistoon kuuluvat jouhisara, viiltosara, mutasara, valkopiirtoheinä, leväkkö, pyöreälehtikihokki, suokukka, karpalo, raate ja maariankämmekkä. Pohjakerroksen lajistoon kuuluvat mm. ruskorahkasammal, kalvakkarahkasammal, punarahkasammal sekä rämerahkasammal. Suo vaihettuu lammesta etäännyttäessä rämeeksi. Pienen lammen lähiympäristö on metsälain 10 :n tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö. Kuva Bomossaträsket. Lampi ojittamattomalla suolla (kohde 3) Luonnontilaisen lammen lähiympäristössä esiintyy monipuolisesti eri luontotyyppejä. Lammen eteläpuolella esiintyy rehevää korpea, joka vaihettuu lammen itäpuolelta isovarpurämeeksi. Lammen pohjoispuolella rannan välittömässä läheisyydessä esiintyy kosteaa keskiravinteista saniaisvaltaista lehtoa, joka vaihettuu edelleen ruohoiseksi luhdaksi. Lammen lähiympäristö ei ole metsälain tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö, mutta muodostaa yhdessä lammen kanssa monimuotoisen paikallisesti arvokkaan kohteen. Kuva Lampi ojittamattomalla suolla. Tervaleppäluhta (kohde 4) Pienialainen tervaleppäluhta sijoittuu ojittamattoman suon laitaan pieneen notkelmaan. Puusto on tervaleppävaltaista ja lisäksi sekapuuna kasvaa hieskoivua, pajuja sekä hieman nuorta kuusta. Mäntyä kasvaa alueen laiteilla. Korven ympärillä esiintyy ruohokorpea sekä alueen pohjoisosassa myös kosteaa luhtavaikutteista runsasravinteista lehtoa. Tervaleppäluhdan kasvillisuus koostuu välipinnoilla mm. raatteesta, vehkasta, kurjenjalasta ja järvikortteesta. Kuivemmilla alueilla kasvaa mm. hiirenporrasta, metsäalvejuurta, ranta-alpia, suo-orvokkia, punakoisoa, korpikastikkaa, suoputkea, suohorsmaa ja rantamataraa. Lisäksi alueella kasvaa metsäkortetta, viiltosaraa, puolukkaa, mustikkaa, jouhisaraa, tähtisaraa, riippasaraa, nokkosta ja tummarusokkia. Alueella on jonkin verran myös lahopuustoa. Ruohoiset korvet ovat koko Suomessa luokiteltu vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi. Metsäluhdat, joihin terveleppäluhdat kuuluvat, on luokiteltu Etelä-Suomessa vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi. Myös lehtoalat ovat metsälain tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Kuva Tervaleppäluhta. 59

61 Kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomalla suolla (kohde 5) Kangasmetsäsaareke sijoittuu tervaleppäluhdan lähiympäristöön. Saarekkeella kasvaa kuivahkon kankaan (VT) varttunutta havupuuvaltaista sekametsää. Kasvillisuus koostuu pääasiassa mustikasta, puolukasta, metsätähdestä ja katajasta. Saarekkeen puusto on luonnontilaisen kaltaista ja siten metsälain tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö. Samalla suolla on myös toinen hieman suurempi kangasmetsäsaareke, joka on luokiteltu metsälain tarkoittamaksi arvokkaaksi elinympäristöksi (Metsäkeskus). Saarekkeen puusto on nuorta ja sitä on hakattu eikä se mahdollisesti siten täytä metsälain erityisen arvokkaan elinympäristön kriteerejä. Kuva Pieni kangasmetsäsaareke tervaleppäluhdan kupeessa. 11 Norojen ja purojen välittömät lähiympäristöt (kohde 6 ja 7) Suunnittelualueella sijaitsee luonnontilainen Farfarskärretpellolle laskeva norouoma, jonka välitön lähiympäristö on luokiteltu metsälain erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi (Metsäkeskus). Sen välittömässä lähiympäristössä kasvaa varttunutta ja nuorta kuusta, mäntyä ja koivua. Alue on soistunut ja pohjakerroksessa vallitsevat korpirahka- ja korpikarhunsammal. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. terttualpia, korpi-imarretta, puolukkaa, isoalvejuurta, hiirenporrasta, kastikoita ja suoputkea. Bomossaträsket-lammen suolta laskeva purouoma on osittain luonnontilaisen kaltainen: metsäautotien läheisyydessä ja metsäautotien kohdalta Hertsbölen peltoa kohti mentäessä uoman välitön lähiympäristö on metsätaloustoimin paikoin voimakkaasti käsitelty. Purouoman välitön lähiympäristö on luonnontilaisen kaltainen lyhyeltä matkalta suunnitellun uuden tieyhteyden pohjoispuolelta. Puro on luokiteltu metsälain tarkoittamaksi muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi (Metsäkeskus). Kuva Noron välitön lähiympäristö. Vähäpuustoiset suot (kohteet 8, 9 ja 10) Suunnittelualueella esiintyy useita varsin pienialaisia vähäpuustoisia soita, joista kolme on luokiteltu metsälakikohteiksi (Metsäkeskus). Kaksi näistä kohteista sijaitsee suunnittelualueen länsiosissa ja yksi suunnittelualueen itärajan tuntumassa. Kaikki vähäpuustoiset ojittamattomat suoalat ovat karuleimaisia ja saravaltaisia. Tyypilliseen lajistoon kuuluvat jouhisara, tupassara, riippasara, valkopiirtoheinä, leväkkö, karpalo, suokukka, suopursu ja kanerva. Lisäksi paikoitellen kasvaa pullosaraa, viiltosaraa, suomuurainta ja raatetta. Kuva Råbergen luoteispuolen vähäpuustoinen suo. 60

62 Rakentamisalueet Tuulivoimaloiden rakentamisalueet sijoittuvat sekä hankevaihtoehdon 1 että hankevaihtoehdon 2 osalta pääosin maaston lakialueiden mäntyvaltaisiin metsiin. Lehtipuista rakentamisaleilla esiintyy lähinnä koivua. Rakentamisalueiden puusto on pääosin nuorta kasvatusmetsikköä, mutta myös varttuneita kalliomänniköitä esiintyy. Lahopuustoa on paikoittain ja vain erittäin niukasti. Alueiden kasvillisuus on lähinnä karua kalliomaille tyypillistä lajistoa kuten puolukkaa, kanervaa, metsälauhaa, katajaa ja poronjäkäliä. Yhteenveto rakentamisalueiden kasvillisuudesta ja luontotyypeistä on esitetty oheisessa taulukossa. Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentamisaluekuvaukset on esitetty myös liitteessä 2. Taulukko Tiivistelmä tuulivoimaloiden rakentamisalueista. Tuulivoimala 1 Tuulivoimala 3 Rakentamisalueella kasvaa nuori kasvatusmännikkö avokallioalueella. Tuulivoimala 4 11 Rakentamisalueen puusto on pääosin vanhaa mäntyvaltaista kalliolakimetsää. Alue on luonnontilaisen kaltainen. Rakentamispaikalla kasvaa nuorehkoa kalliomännikköä, jota on alueen ympäriltä hakattu voimakkaasti. Tuulivoimala 2 Tuulivoimala 5 Avokallioalueella kasvaa nuorta kasvatusmännikköä, jossa lisäksi sekapuuna koivua ja vanhoja katajia. Rakentamisalueella puusto on pääosin nuorta männikköä, jossa kasvaa lisäksi sekapuuna koivua. 61

63 Tuulivoimala 6 Tuulivoimala 9 Rakentamisalueella esiintyy avokallioalueita sekä kuivahkon kankaan (VT) alueita. Tuulivoimala 7 Rakentamisalue sijaitsee pienellä avokallioalueella, jota ympäröivät kuivahkon kankaan (VT) nuoret kasvatusmänniköt. Tuulivoimala Rakentamisalue sijaitsee pienehköllä avokallioalueella, jota ympäröivät kuivahkon kankaan (VT) varttuvat metsiköt. Tuulivoimala 8 Rakentamisalue sijaitsee avokallioalueella, jonka lakialueella kasvaa varttunutta männikköä ja muualla pääosin nuorta kasvatusmännikköä. Tuulivoimala 11 Rakentamisalue sijaitsee avokallioalueella, jossa kasvaa pääosin vanhaa männikköä. Rakentamisalueella kasvaa harvennettua kalliomännikköä, pääasiassa nuorta mäntyä sekä sekapuuna lisäksi koivua ja kuusta. 62

64 Tuulivoimala 12 Tuulivoimala 15 Rakentamisalue sijoittuu avokallioalueelle, jossa kasvaa nuorta kalliomännikköä. Tuulivoimala 13 Rakentamisalue sijoittuu pienehkölle avokallioalueelle sekä sitä ympäröivälle kuivahkolle kankaalle (VT), jossa kasvaa varttuvaa kasvatusmännikköä sekä kuusta ja koivua. Sähköasema 11 Rakentamisalue sijoittuu avokallioalueen lakialueelle, jossa kasvaa harvaa varttunutta ja vanhaa kalliomännikköä. Rakentamisalueella tai sen lähiympäristössä ei juuri esiinny lahopuuta, muutoin alue on luonnontilaisen kaltainen. Rakentamispaikka sijoittuu hakkuuaukealle. Tuulivoimala 14 Rakentamisalue sijoittuu kalliolakimännikköön, jossa kasvaa varttunutta ja nuorta puustoa sekä sekapuuna lisäksi koivua. Pieni kallion laella sijaitseva suo on luonnontilainen ja siten metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. 63

65 11 Tuulivoimaloiden väliset huoltotieyhteydet sijoittuvat pääasiassa eri-ikäisiin mäntyvaltaisiin kasvatusmetsiköihin. Huoltotieyhteyksien sijainneissa käytetään hyödyksi nykyisiä metsäautoteitä. Lisäksi osa huoltotieyhteyksistä sijoittuu avokallioalueille. Alueiden kasvillisuus on melko karuleimaista kalliomaiden sekä kuivien ja kuivahkojen kankaiden lajistoa, johon kuuluvat mm. puolukka, mustikka, metsälauha, lampaannata, kanerva, kataja sekä poronjäkälät. Tuoreita kankaita esiintyy hieman ja lehtomaisia kankaita hyvin niukasti. Vaikutusalueen kasvillisuuden ja luontotyyppien herkkyystaso. Hankkeen vaikutusalueella esiintyy metsälakikohteita. Kohtalainen Suunnittelualueen metsiköt ovat suurelta osin hakkuin ja ojituksin käsiteltyjä talousmetsiä Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Valtaosa tuulivoimaloista ja huoltoteistä on suunniteltu sijoitettavan kummassakin hankevaihtoehdossa pistoina nykyisen metsäautotien läheisyyteen, jolloin rakentamisalueiden läheisyyteen jää laajoja metsätalousalueita. Olofsgårdin alueella on kuitenkin todennäköisesti tarpeen tehdä paikoin rakentamisalueita laajempia maanmuokkaustoimia, sekä leikkauksia vaihtelevien pinnanmuotojen ja ohuen pintamaakerroksen johdosta. Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset ovat siten rakentamisalueita todennäköisesti laajempia varsinkin jyrkkäpiirteisillä rakentamisalueilla. Suunnittelualue on nykyisellään pääosin metsätalouskäytössä ja alueella esiintyy lähinnä eri-ikäisiä kasvatusmetsiköitä, taimikoita ja hakkuualoja. Hankevaihtoehdossa 1 noin 11 ja vaihtoehdossa 2 noin 6 tuulivoimaloista sijoittuu voimakkaasti metsätaloustoimin käsitellyille alueille. Voimalat 1, 8, 13 ja 14 sijoittuvat kallioiden lakialueille, jotka ovat pääasiassa voimakkaimpien metsänhoitotoimenpiteiden ulkopuolella. Huoltoteiden rakentamisessa hyödynnetään nykyistä kattavaa metsäautotieverkostoa, mikä vähentää metsäalueita pirstovia vaikutuksia. Parannettava huoltotieyhteys Stubbkärretille suunnittelualueen pohjoisosassa sijoittuu luonnontilaisen noron (kohde 3) välittömään läheisyyteen, joka suositellaan otettavan huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa. Metsälain mukainen suoalue sijoittuu tuulivoimalan 14 rakentamisalueelle. Metsälaki ei estä metsätalouskäytössä olevan alueen ottamista muuhun maankäyttöön. Kaavoitusmenettelyn ja rakennuslupien myöntämisen myötä suunnittelualueen maankäyttötarkoitus muuttuu rakentamisalueilla, eikä alueille sovelleta enää metsälakia. Suunnittelualueella sijaitsevat muut arvokkaat luontokohteet eivät sijoitu rakentamisalueille tai niiden välittömään läheisyyteen. Ansvedjantieltä lähtevän parannettavan metsäautotien läheisyydessä sijaitseva muuksi arvokkaaksi kohteeksi luokitellun puron välitöntä lähiympäristöä sekä paikoitellen purouomaa on voimakkaasti muokattu, jolloin puron lähiympäristöön kohdistuvat rakentamistoimien vaikutukset jäävät vähäisiksi. Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvan vaikutuksen suuruus hankevaihtoehdoissa VE1 ja VE2. Keskisuuri Rakentamisalueet sijoittuvat pääosin metsätaloustoimin käsiteltyihin alueisiin, joiden luonnonarvot ovat heikentyneet luonnontilaisiin luontotyyppeihin nähden. Vaihtelevista pinnanmuodoista ja vähäisestä pintamaakerroksesta johtuen alueella on todennäköisesti tarpeen tehdä maanrakennustöitä rakentamisalueita laajemmilla alueilla. Tuulivoimalan 14 rakentamistyöt hävittävät metsälain mukaisen suoalueen. Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vaikutusalueen herkkyys Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Suuri VE1 ja VE2 Vähäinen Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 64

66 11.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit ja uhanalaiset lajit Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli tuulivoimapuistoa ei rakenneta, alueen kasvillisuus ja luontoarvot säilyvät nykyisellään. Alueen luontoarvojen säilymiseen ja niiden kehittymiseen vaikuttavat alueella toteutettavat metsätaloustoimet Vaikutusten lieventäminen Hankkeen kasvillisuusvaikutukset ovat suurimmillaan rakentamisen aikana. Rakentamisalueita laajempi kasvillisuus- ja kulumisvaurioiden aiheuttaminen voidaan välttää huolellisella rakentamistoimien suunnittelulla sekä rajaamalla rakentamistoimet mahdollisimman pienelle alueelle ja merkitsemällä liikkumisreitit maastoon. Rakentamisalueiden läheisyyteen sijoittuvat arvokkaat luontokohteet merkitään maastoon Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Hankevaihtoehtojen mukaiset rakentamisalueiden metsätyyppikuvaukset perustuvat maastokäynteihin sekä metsätaloussuunnitelman kuviokohtaisiin tietoihin. Suunnittelualueen arvokkaat luontokohteet selvitettiin metsätaloussuunnitelmien sekä peruskarttatarkastelun perusteella ja luontoarvoiltaan arvokkaiksi arvioidut kohteet tarkastettiin maastokäynneillä. Maastotyöt kohdistettiin tuulivoimahankkeen kannalta oleellisiin tutkimuskohteisiin. Epävarmuustekijöiden merkitys vaikutusten arvioinnin kannalta jää näin ollen vähäiseksi Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Luontodirektiivin liitteen IV lajeista suunnittelualueella tarkasteltiin liito-oravan, lepakoiden ja viitasammakon esiintymistä. Nämä lajit valittiin tarkastelukohteiksi, koska suunnittelualueella sijaitsee lajeille soveliaita elinympäristöjä ja tuulivoimahankkeella saattaa olla lajien lisääntymis- ja levähdysalueisiin kohdistuvia vaikutuksia. Kaikki Suomessa tavattavat lepakot sekä liito-orava ja viitasammakko on mainittu Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteessä IV. Niistä lampisiippa sekä liito-orava on lisäksi mainittu luontodirektiivin liitteessä II. Liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdysalueiden hävittäminen ja heikentäminen ovat luonnonsuojelulain 49 :n nojalla kiellettyä. Liitteessä II mainitut lajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura-verkosto). Lepakot Tuulivoimapuistojen lepakoihin kohdistuvista vaikutuksista on tehty Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kattavia tutkimuksia, mutta Suomessa aihealue on vielä varsin uusi. Tuulivoimaloiden vaikutusten on todettu esiintyvän etenkin aikuisten lisääntyneenä törmäyskuolleisuutena kun taas elinympäristömuutoksista ja häirinnästä aiheutuvat vaikutukset jäävät nykytiedon mukaan varsin pieniksi. Suorien törmäysten lisäksi lepakoilla kuolleisuutta lisäävät pyörivien lapojen aiheuttamat ilmanpaineen muutokset. Erityisesti nopea ilmanpaineen lasku saattaa johtaa lepakon välittömään kuolemiseen, kun niiden keuhkoihin muodostuvat ilmakuplat aiheuttavat verisuonivaurioita ja sisäistä verenvuotoa (nk. barotrauma). Lepakkokuolleisuuden jakautumista suorien törmäysten ja ilmanpaine-eroista johtuviin kuolemiin ei vielä tunneta tarkasti, mutta Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa (Hötker et. al. 2006) havaittiin, että tuulivoimaloihin kuolleista lepakoista 90 % todettiin kärsivän sisäisestä verenvuodosta ja vain noin puolella todettiin fyysisiä vammoja, jotka olisivat voineet johtua suorasta törmäyksestä. Lepakoiden törmäysriski kasvaa muutto-, saalistus- ja siirtymälentojen aikana, mutta törmäyskuolleisuus vaihtelee tuulivoimaloiden sijainnin ja niiden teknisten ominaisuuksien mukaan. Tuulivoimaloiden aiheuttama suurin lepakkokuolleisuus ajoittuu usein loppukesään ja syksyyn, jolloin nuoret lepakot ovat itsenäistyneet ja lepakot alkavat siirtyä talvehtimisalueilleen. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa (Hötker et. al. 2006) onkin havaittu, että juuri muuttavat lepakkolajit ovat alttiimpia törmäysriskille. Syiksi tähän on ehdotettu kaikuluotauksen vähäisempää käyttöä muuttomatkan aikana verrattuna tavalliseen saalistuslentoon sekä tuulivoimarakenteiden houkuttelevuutta mahdollisina lepopaikkoina. Lisäksi lepakot pysähtyvät muuttomatkoillaan saalistamaan, mikä voi aiheuttaa alueen lepakoiden yksilömäärän nousun ja siten lisätä törmäysriskiä tuulivoimaloihin

67 11 Suunnittelualueella elävien lepakoiden vaikutuksen laajuus on paikkakohtaista tai hyvin alueellisesti rajautunutta, kun suunnittelualueen rakentamistoimet kohdistuvat esimerkiksi lepakoiden päiväpiiloihin, siirtymäreitteihin, lisääntymispaikkoihin tai ruokailualueisiin. Toisaalta muuttavien lepakoiden osalta vaikutusalue voi laajentua suunnittelualueen rajoja laajemmaksi, kun pohjoisessa elävät yksilöt lentävät muuttomatkallaan tuulivoimapuiston halki talvehtimisalueilleen. Liito-oravat Tuulivoimapuistojen liito-oraviin kohdistuvista vaikutuksista ei ole kattavaa tutkimustietoa, mutta pääsääntöisesti voidaan vaikutusten arvioida olevan samankaltaisia kuin muissakin suunnittelukohteissa, joissa luonnonympäristö muuttuu rakennetuksi ympäristöksi. Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden, sekä sähköasemien rakentaminen saattaa aiheuttaa liito-oraville elinalueeksi soveltuvien metsiköiden häviämisen tai muuttumisen epäsoveliaiksi elinympäristöiksi. Metsiköiden pirstoutuminen voi aiheuttaa elinympäristön hajoamista pienemmiksi alueiksi sekä hävittää turvalliset kulkuyhteydet alueelta toiselle. Elinympäristöjen muuttumisen myötä liito-oravien selviytymismahdollisuudet alueella saattavat heikentyä ja kulku uusille alueille estyä. Tuulivoimahankkeen vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja kohdistuvat liito-oraviin silloin kun rakentamistoimet sijoittuvat niiden elinympäristöihin. Laajempia vaikutuksia voi syntyä kun merkittävä siirtymäreitti häviää rakentamistoimien yhteydessä ja estää kulun alueelta pois. Liito-oravan ei tiedetä olevan erityisen meluherkkä laji, mistä kertoo lajin esiintyminen esimerkiksi vilkasliikenteisten väylien varrella ja ihmisasutuksen välittömässä läheisyydessä. Viitasammakot Viitasammakoita esiintyy Suomessa lähes koko maassa Pohjois-Suomen ollessa harvemman kannan aluetta. Paikoin viitasammakko voi jopa olla tavallista sammakkoa runsaslukuisempi. Viitasammakko viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä soidinajan ulkopuolella, mutta tyypillisiä soitimen aikaisia elinympäristöjä keväällä ovat tulvarannat, pienet lammet ja ojat, jotka eivät kuivu helposti. Viitasammakon osalta tuulivoimahankkeen vaikutukset ovat pääosin rakentamisen aikaisia ja koskevat rakentamistoimien suoria tai välillisiä vaikutuksia lajille soveltuviin elinympäristöihin. Maanrakennustyöt tai niiden myötä tapahtuvat muutokset pintavesiolosuhteissa voivat hävittää tai heikentää lajin lisääntymisalueita Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lepakot Paikallisten lepakoiden esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin kolmella maastokäyntikerralla yhteensä kuutena yönä , ja kiertolaskentana käyttäen avuksi ultraääni-ilmaisinta (Batbox Griffin) (liite 3). Kartoitusreitti suunniteltiin karttatarkastelun perusteella siten, että suunnittelualueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoiden kannalta potentiaaliset alueet tulivat kartoitetuksi. Taustamelun vähentämiseksi ja suunnistamisen helpottamiseksi reitti suunniteltiin olemassa oleville tieurille. Reitti kuljettiin jokaisella maastokäyntikerralla läpi hitaasti pyöräillen ja rakennusten kohdalla pysähdeltiin usein mahdollisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen havaitsemiseksi. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle, ja se lopetettiin hieman ennen auringonnousua. Kartoitukset tehtiin kohtuullisen poutaisina ja tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Aktiivisen lepakkokartoituksen lisäksi selvityksissä käytettiin jokaisena selvitysyönä kolme paikalleen jätettävää passiivista lepakkodetektoria (Anabat SD2). Detektorit olivat samassa paikassa kaksi yötä kerrallaan. Turun yliopisto aloitti keväällä 2013 tutkimushankkeen, jonka tarkoituksena oli selvittää lepakoiden muuttokorkeuksia ja reittejä, aktiivisuushuipun ajankohtaa sekä lajistoa Kemiönsaarella (liite 4). Tutkimuksen tavoitteen oli määrittää kynnysarvo sille, kuinka kovilla tuulennopeuksilla lepakot lentävät turbiinien lapojen korkeudella, eli yli 60 metrissä ja selvittää mihin aikaan vuodesta ja millä tuulennopeuksilla törmäysriski on suurin. Samalla kartoitettiin Kemiönsaarelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden (Olofsgård, Misskärr, Nordanå-Lövböle) sijoittumista lepakoiden muuttoreitteihin nähden. Arvioitaessa tuulivoimapuiston vaikutuksia lepakoihin, selvitysaineistona käytettiin sekä paikallisten lepakoiden selvityksen tuloksia että lepakoiden muutonseurannan alustavia tuloksia. Muutonseurannassa suunnittelualueelle sijoitettujen pitkäaikaisdetektoreiden tuloksia hyödynnettiin myös tarkasteltaessa paikallisten lepakoiden esiintymistä suunnittelualueella. Myös Kemiönsaaren muiden tuulivoimapuistojen lepakkoselvityksiä käytettiin arvioimaan tuulivoimahankkeen vaikutuksia lepakoihin. 66

68 Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Vaihtoehto 2: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 2: Planerat vindkraftverk Turun yliopiston mastodetektori Åbo universitets mastdetektor Turun yliopiston pitkäaikaisdetektori Åbo universitets långtidsdetektor Anabat-detektorit Anabat-detektorer Kartoitusreitti Karteringsrutt Suunnittelualue Planeringsområde Metriä Kuva Lepakkodetektorien sijainnit suunnittelualueella. 67

69 km Turun yliopiston mastodetektori Åbo universitets mastdetektor Turun yliopiston pitkäaikaisdetektori Åbo universitets långtidsdetektor Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Turun yliopiston lepakkodetektorit. Liito-oravat Hankkeen liito-oraviin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella. Aikaisempia havaintoja liito-oravista selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmästä, Suomen luonnonsuojeluliiton aikaisemmista liito-oravien kartoitusprojektista sekä paikallisen luontoharrastajan tietojen perusteella. Maastokäynnillä käytössä oli sekä peruskarttapohja että metsäkeskuksen metsätaloussuunnitelmat. Liito-orava (Pteromys volans) (VU) on taigalaji ja se elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Liito-oravakanta on tihein Vaasan rannikkoseudulla ja Lounais-Suomessa. Kanta on harvin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Suomen kannan kooksi on arvioitu naarasta (Hanski ym. 2006) ja kanta on 1940-luvulta alkaen ollut laskusuuntainen. Syynä tähän on ollut liito-oravalle soveltuvien varttuneiden kuusivaltaisten sekametsien väheneminen. Liito-oravakanta tullee todennäköisesti edelleen pienenemään vanhojen metsien häviämisen myötä. Liito-orava suosii elinympäristönään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on riittävästi lehtipuita ravintokohteeksi. Tyypillisessä liito-oravametsikössä kasvaa koivuja, kuusia ja haapoja. Puusto on eri-ikäistä ja muodostaa useita latvuskerroksia ja yleensä metsikkö sijoittuu vaihtelevaan maastoon, jossa voi olla jyrkänteitä ja pieniä puroja. Liito-orava menestyy nuoremmissakin metsiköissä, joissa esiintyy sopivia pesäpaikkoja ja ravintopuita. Vanhojen metsiköiden puuttuessa liito-oravat asuttavat myös pellonreunusmetsiköitä ja pihametsiä. Liito-oravainventoinnissa selvitettiin suunnittelualueen kuusivaltaisten varttuneiden sekametsiköiden, pellon reunusmetsiköiden ja haavikoiden esiintymistä ja soveltuvuutta liito-oravien elinympäristöksi huhtikuussa Varttuneet mäntykankaat eivät ole liito-oravien suosimaa elinympäristöä, mutta voivat toimia kulkuyhteytenä muille alueille. Liito-orava on yöaktiivisena eläimenä vaikeasti havaittava laji, eikä sen esiintymistä voida siksi selvittää näköhavaintojen perusteella. Liito-oravan esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin havainnoimalla liitooravien ulostepapanoita suurten kuusten ja haapojen tyviltä lajille soveltuvista elinympäristöistä. Menetelmä on nykyisin laajasti käytössä, mutta sillä ei voida selvittää alueella elävien liitooravien lukumäärää. Maastokäynnin tulokset kirjattiin sekä GPSpaikantimeen että muistivihkoon ja lisäksi peruskarttapohjille. Liito-oravien kannalta potentiaaliset alueet myös valokuvattiin. 68

70 Viitasammakot Hankkeen viitasammakoihin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmän mukaan suunnittelualueella ei ole tehty aikaisempia havaintoja viitasammakoiden esiintymisestä. Viitasammakon esiintyminen, elinympäristövaatimukset ja elintavat ovat puutteellisesti tunnettuja. Arvioiden mukaan viitasammakkoa esiintyy lähes koko Suomessa, mutta pohjoiseen päin mentäessä kanta harvenee tiheimmän kannan ollessa Keski-Suomessa ja Perämeren rannikolla. Viimeisimmässä Suomen eliölajien uhanalaisuusluokituksessa (Rassi 2010) viitasammakon kanta on arvioitu elinvoimaiseksi (LC). Viitasammakko suosii elinympäristönään soita, lampia, ojia ja puroja sekä tulva-alueita. Viitasammakko talvehtii Suomessa ilmeisesti ainoastaan vesien pohjassa niin makeassa kuin murtovedessäkin. Keväällä jäiden lähdettyä viitasammakot siirtyvät talvehtimispaikoistaan kutualueilleen. Kutuajan alku vaihtelee pääasiassa jäiden lähdön ja vallitsevien ilmasto-olojen mukaan. Kutupaikakseen viitasammakko tarvitsee suuremman vesialueen kuin sammakko, eikä yleensä kelpuuta helposti kuivuvia ojanpohjia tai pieniä lätäköitä. Kutupaikkana toimivat yleensä rehevät järvenpohjukat, merenlahdet tai lammet. Kutevalle naarassammakolle on tiettävästi ensisijaisesti tärkeää itse vesistön laajuus, rantojen ominaispiirteet ja vasta sen jälkeen vesistöä ympäröivä kasvillisuus, lähinnä suojakasvillisuuden muodossa. Viitasammakolle soveltuva elinympäristö ei välttämättä ole lajille sopiva lisääntymisbiotooppi. Optimitilanteessa viitasammakko kuitenkin elää ja lisääntyy samassa paikassa koko elämänsä ajan. Viitasammakkoinventointi suunnittelualueella tehtiin toukokuun päivänä Viitasammakot ovat helpoiten havaittavissa keväällä heti jäiden lähdettyä niiden lisääntymisaikaan. Kutupaikkoja selvitettiin illalla auringonlaskun aikaan, jolloin viitasammakot ovat usein aktiivisimmillaan. Lajia havainnoitiin kävelemällä hiljaa pienten lampien ja ojien vierustoilla välillä pysähdellen kuuntelemaan viitasammakoille tyypillistä soidinpulputusta. Koska ääneen perustuva lajinmääritys on itsessäänkin varmaa, ei näköhavaintoihin perustuvaa lajinmääritystä tarvita. Viitasammakot laskettiin ääntelyn perusteella ja havaintopaikat sekä viitasammakoiden yksilömäärät merkittiin peruskarttapohjille sekä GPS- paikantimeen. Sää havainnointihetkellä oli poutainen ja melko tyyni Uhanalaiset lajit Uhanalaisten eliölajien tilanne on tarkastettu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit- tietojärjestelmästä (rekisteripoiminta ). Aikaisempia tietoja huomionarvoisten lajien esiintymisestä suunnittelualueella ja sen ympäristössä pyydettiin myös paikalliselta luontoharrastajalta (Kunttu 2013), sekä metsästysseuralta Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Vaikutusalueen herkkyyttä tarkastelukohteiksi valittujen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien osalta on arvioitu lajeille soveltuvien elinympäristöjen ja lajien asuttamien elinympäristöjen perusteella. Herkimpiä kohteita ovat vaikutusalueella sijaitsevat lajien asuttamat tai lajeille potentiaaliset elinympäristöt. Vaikutuksen suuruus määräytyy kuinka laajoja alueita tarkasteltavien lajien käyttämistä alueista häviää rakentamistoimien yhteydessä ja säilyykö lajin suojelutaso suotuisana hankkeen toteutuessa. 11 Kuva Viitasammakkonaaras. Taulukko Tarkastelukohteiksi valittujen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien herkkyyden määrittäminen. Vähäinen Vaikutusalueella ei esiinny lepakoiden, liito-oravien tai viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä ruokailualueita. Alueella ei myöskään ole siirtymäreittejä tai kulkuyhteyksiä. Alueen yli ei kulje lepakoiden muuttoreittejä. Kohtalainen Suuri Vaikutusalue on lajin/lajien elinympäristöä, mutta ei täytä lisääntymis- ja levähdyspaikan kriteerejä. Alueella on potentiaalisia elinympäristöjä. Alueen läheisyydessä kulkee lepakoiden muuttoreitti tai alue ulottuu osittain muuttoreitille. Vaikutusalueella sijaitsee lajin/lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä siirtymäreittejä tai kulkuyhteyksiä. Alueen yli kulkee lepakoiden muuttoreitti. 69

71 Taulukko Tarkastelukohteiksi valittujen luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kohdistuvien vaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Hanke ei hävitä tai heikennä lisääntymis- tai levähdyspaikkaa eikä siirtymätai kulkumahdollisuuksia elinalueelta toiselle. Hanke ei vaikuta lepakoiden muuttoon. Hanke heikentää lajin potentiaalisia elinympäristöjä tai pirstoo reviirin osia. Muutokset ovat pitkällä aikavälillä palautuvia. Muutokset eivät ole lajien lisääntymisen ja levähtämisen kannalta olennaisia. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat vähäiseen määrään muuttavia lepakoita. Hanke hävittää tai heikentää lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, tai siirtymätai kulkuyhteyksiä elinalueelta toiselle. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat merkittävään määrään muuttavia lepakoita. Pieni Keskisuuri Suuri Nykytila Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lepakot Suunnittelualueen ympäristöä vallitsevat eri-ikäiset kalliomaiden sekä kuivien ja kuivahkojen kankaiden männiköt, jotka eivät ole lepakoille erityisen soveliasta elinympäristöä, sillä alueiden lentävien hyönteisten määrät ovat tavallisesti vähäisiä eikä alueella juurikaan ole luonnonkoloja lepakoiden päiväpiiloiksi. Alueella on kuitenkin muutamia pienialaisia lampia, joilla lepakot käyvät saalistamassa. Suunnittelualueella tehtiin aktiivisissa kartoituksissa kaikkiaan 35 havaintoa neljästä lepakkolajista; pohjanlepakosta, vesisiipasta ja viiksi-/isoviiksisiipasta (laskettu kahdeksi lajiksi) (liite 3). Passiivisissa kartoituksissa lepakkohavaintoja kertyi viidestä lepakkolajista (pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, vesisiippa ja pikkulepakko) yhteensä 1 123, joista valtaosa määritettiin vesisiipaksi. Havaintomääriltään suurimmat alueet sijoittuivat suunnittelualueen pohjoispäässä sijaitsevalle pienelle lammelle sekä suunnittelualueen eteläosan vanhan kaatopaikan läheisyyteen sijoittuvalle lammelle, jotka todettiin lepakoiden ruokailualueiksi (luokan II alueet). Lisäksi vähäisempiä määriä havaintoja lepakoista tehtiin nykyisillä metsäautoteillä sekä Bomossaträsketlammella. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdysalueita ei suunnittelualueella havaittu. Turun yliopiston lepakkotutkimuksessa Olofsgårdin alueelta havaittiin lähinnä siippoja, joiden aktiivisuushuippu oli kesä-heinäkuussa (liite 4). Pohjanlepakoista tehtiin seitsemän yksittäistä havaintoa. Havainnot tallentuivat suunnittelualueen lounaisosassa sijaitsevaan pitkäaikaispassiividetektoriin. Stora Masugnsträsket-järven pohjoisosaan sijoitetusta vertailulaitteesta äänitteitä saatiin sen sijaan huomattavasti enemmän. Siippojen lisäksi runsaasti havaintoja saatiin pohjanlepakosta sekä muutamia yksittäisiä havaintoja pikkulepakoista. Pohjanlepakosta tehtiin muutonseurantatutkimuksessa lepakkolajeista runsaimmin havaintoja, vaikka pohjanlepakkoa ei mielletäkään muuttavaksi lajiksi. Pohjanlepakko kuitenkin siirtyy kesä- ja talvehtimispaikkojen välillä jonkin verran. Pisin todettu siirtymä pohjanlepakolla on ollut 450 km Saksasta Itävaltaan, mutta lyhyemmät muutaman kymmenen kilometrin siirtymät ovat tavallisempia (Hutterer et. al. 2005). Toiseksi eniten havaintoja tehtiin pikkulepakosta, joskin ero pohjanlepakoiden ja pikkulepakoiden havaintomäärissä oli suuri. Satunnaisia havaintoja tehtiin kimolepakosta, vaivaislepakosta ja isolepakosta. Lepakoiden muuttotutkimuksessa suunnittelualueen eteläosassa sijaitsevasta Galtarbyn maston ultraäänitallentimesta saadut havainnot olivat sekä kahdeksan metrin että 60 metrin korkeudessa lähinnä pohjanlepakoita. Pikkulepakoista saatiin kahdeksasta metristä kolme havaintoa ja vaivaislepakosta yksi ja 60 metrin korkeudessa havaittiin yhteensä neljä pikkulepakkoa. Havainnot ajoittuivat kahdeksan metrin korkeudessa ja 60 metrin korkeudessa Suunnittelualueen lounaispuolella noin 2,5 km etäisyydellä Slätsin mastoon kahdeksan metrin korkeuteen sijoitetusta ultraäänitallentimesta havaintoja saatiin ja 60 metrin korkeudessa välisenä aikana. Suurin osa havainnoista oli pohjanlepakoita ja lajin kannalta suurempaa aktiivisuutta mitattiin kahdeksan metrin korkeudessa. Lisäksi kahdeksan metrin korkeudessa tehtiin havaintoja pikkulepakoista sekä vaivaislepakosta ja kimolepakosta. Pikkulepakoiden kannalta aktiivisuushuippu oli , jolloin lajista tehtiin 11 havaintoa. 60 metrin korkeudessa tehtiin yhteensä kuusi havaintoa pikkulepakosta. Kaikki pikkulepakkohavainnot ajoittuivat lepakoiden muuttoaikaan. Turun yliopiston muutonseurantatutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että muuttavia lepakoita esiintyi runsaimmin Kemiönsaaren länsirannikolla. Havaintojen perusteella lepakoita muuttaa myös suunnittelualueen pohjois- ja eteläpuolelta, vaikkakin havaintomäärien perusteella näillä paikoilla muuttajamäärät jäävät selkeästi vähäisemmiksi kuin suunnittelualueen länsipuolella. Lisäksi aineisto näyttäisi tukevan käsitystä, että muuttavat lepakot seurailisivat mieluiten selkeitä maastonmuotoja kuten rannikkoa, teitä, peltoaukeita ja harjuja, mutta eivät näyttäisi suosivan esimerkiksi laajempien metsien tai tasaisten selänteiden ylittämistä, missä maastonmuodot ovat heikommin erottuvia. Pikkulepakoilla muuton huippu vaikutti vuonna 2013 ajoit- 70

72 tuvan Myös harvalukuiset lajit, vaivaislepakko, kimolepakko ja isolepakko, olivat samoihin aikoihin liikkeessä, mutta näiden lajien kohdalla tutkimuksen aineistot jäivät hyvin pieniksi eikä yleisiä johtopäätelmiä lajien muuton ajoittumisesta voida tehdä. Pohjanlepakoiden aktiivisuuden huippua ei voitu määrittää, mutta sen arvioidaan ajoittuvan heinäkuun loppupuolelle, jolloin poikaset lähtevät lentoon Metriä Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Vaihtoehto 2: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 2: Planerat vindkraftverk Pohjanlepakko Nordisk fladdermus Vesisiippa Vattenfladdermus Pohjanlepakko Nordisk fladdermus Viiksi-/isoviiksisiippa Mustasch-/Brandts fladdermus Pohjanlepakko Nordisk fladdermus Viiksi-/isoviiksisiippa Mustasch-/Brandts fladdermus Luokka II Klass II Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Lepakkohavainnot ja lepakoiden ruokailualueet suunnittelualueella. Vaikutusalueen herkkyystaso lepakoiden kannalta hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Kohtalainen Suunnittelualueella esiintyy lepakoiden käyttämiä elinympäristöjä, mutta ei lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Valtaosa muuttavista lepakoista muuttaa suunnittelualueen länsipuolen rannikkoa seuraillen. Pieni osa lepakoista muuttaa suunnittelualueen yli. 71

73 Liito-oravat Suomen Eliölajit -tietojärjestelmän mukaan suunnittelualueella ei ole tehty aikaisempia havaintoja liito-oravista, eikä alueella myöskään tehty maastokäyntien aikana havaintoja lajista. Paikallisen luontoharrastajan tiedossa olevat havainnot liito-oravan elinalueista sijaitsevat suunnittelualueen ulkopuolella vajaan 1,5 km etäisyydellä. Suunnittelualueen Råbergen -kallioalueen pohjoispuolella, suunnittelualueen pohjoisosassa ja eteläosan ojittamattoman suoalueen koillispuolella esiintyvät kuusivaltaiset varttuneet sekametsät ovat metsätaloustoimin käsiteltyjä erillisiä ja melko pienialaisia saarekkeita muutoin varsin mäntyvaltaisessa ympäristössä. Muut kuusivaltaiset metsiköt eri puolilla suunnittelualuetta ovat pääsääntöisesti voimakkaasti käsiteltyjä yhden puulajin metsiköitä, jotka eivät sovellu liitooravien elinympäristöksi. Viitasammakot Suunnittelualueella ei ole tehty aikaisempia havaintoja viitasammakon esiintymisestä, mutta alueella sijaitsevat pienet vesialtaat ovat lajin potentiaalisia elinympäristöjä. Lähin tiedossa oleva viitasammakkohavainto on tehty suunnittelualueen länsipuolelta Kråkviksträsket-lammelta runsaan 1,5 km etäisyydeltä suunnittelualueesta. Maastokäyntien aikana havaintoja aikuisista viitasammakoista tehtiin yhteensä seitsemästä paikasta. Kymmeniä viitasammakoita havaittiin suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsevalta lampareelta metsäautotien välittömästä läheisyydestä. Muutamia yksilöitä havaittiin lisäksi Bomossaträsket-lammelta sekä sen luoteispuolella sijaitsevista ojauomista. Kohteet ovat luonnonsuojelulain 49 :n mukaisia viitasammakon lisääntymisja levähdysalueita. Vaikutusalueen viitasammakoiden herkkyystaso hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Suuri Suunnittelualueella sijaitsee viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdysalueita Bofallintiestä erkanevan levennettävän metsäautotien välittömässä läheisyydessä Metriä Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Vaihtoehto 2: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 2: Planerat vindkraftverk Kutuhavainto Lekobservation Yksittäinen havainto Enskild observation 3-5 viitasammakkoa 3-5 åkergrodor Kymmeniä viitasammakoita Tiotals åkergrodor Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Viitasammakkohavainnot suunnittelualueella. 72

74 Tuulivoimapuiston vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV(a) ja uhanalaisiin lajeihin Lepakot Suunnittelualueelle suunnitellut voimalat ja huoltotiet sijoittuvat lepakoiden kannalta pääosin toissijaisiin elinympäristöihin, eikä hanke siten uhkaa lepakoiden kannalta merkityksellisempiä elinympäristöjä. Lepakkoselvityksen yhteydessä lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei havaittu eivätkä suunnitellut voimaloiden rakentamisalueet sijoitu lepakoiden lisääntymisen tai levähtämisen kannalta potentiaalisille alueille. Hankkeen parannettava tieyhteys sijoittuu suunnittelualueen pohjoisosassa lepakoiden käyttämälle ruokailualueelle ja niiden mahdollisille siirtymäreiteille. Tien parantaminen ja leventäminen edellyttävät metsänhakkuita ja maansiirtotöitä lampareen ympäristössä, millä voi olla vaikutuksia myös vesialtaisiin. Tielinja ja metsänreuna säilyvät alueella jatkossakin, mutta metsikkö- ja valaistusolosuhteisiin voi tulla muutoksia. Suunnittelualueella havaituista lajeista törmäyksille alttiimpia voidaan katsoa olevan pohjanlepakot, jotka saalistustottumuksiensa ja suuremman kokonsa vuoksi lentävät myös avoimilla alueilla ja korkeammalla kuin muut lajit saalistuslennossa. Pohjanlepakoiden saalistuskorkeus voi nousta lähelle voimaloiden toimintakorkeutta, jolloin niillä on korkeampi törmäysriski. Muut suunnittelualueella havaitut lajit saalistavat mieluiten metsänrajassa, niityillä, pihoilla, vesien päällä tai harvapuustoisissa metsiköissä matalalla, ja enimmillään noin 20 metrin korkeudessa puuston latvuskerroksen tasalla. Lepakoiden saalistusaktiivisuus on korkeimmillaan lämpiminä ja tyyninä öinä, jolloin tuulen nopeus on alle 5 m/s. Tällöin lepakoiden saalistamien lentävien hyönteisten määrä ilmassa on yleisesti korkeimmillaan. Lentoaktiivisuuteen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, kuten ilmanpaine, saderintamat, lämpötila, hyönteisten massakuoriutumiset ja vuodenaika, mikä aiheuttaa lentoaktiivisuuteen huomattavaa ajallista ja paikallista vaihtelua. Tuulivoimaloiden energiantuotanto on kuitenkin lepakoiden suosimina lämpiminä ja tyyninä öinä luonnostaan vähäistä, mikä osaltaan pienentää lepakoihin kohdistuvaa törmäysriskiä. Suunnittelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä tehtiin havaintoja muuttavista lepakoista. Lepakoiden päämuuttoreitti vaikuttaa kuitenkin suuntautuvan Kemiönsaaren länsirannikkoa myöten. Suurin osa muuttavista lepakoista näyttää tulevan melko suoraan pohjoisesta rannikkoa seuraillen ja pienempi osa lepakoista muuttaa koillisesta Kemiönsaaren läpi mahdollisesti suurimpia teitä ja peltoaukeita seuraten. Lisäksi pieni osa lepakoista vaikuttaisi muutollaan seurailevan Kemiönsaaren etelärannikkoa. Selvityksen perusteella vain pieni osa lepakoista muuttaa suoraan suunnittelualueen halki, joka vähentää hankkeen vaikutuksia lepakoiden muuttoon. Selvityksen mukaan muuttavia lepakoita havaittiin huomattavasti runsaammin maanpinnan läheisyydessä noin kahdeksan metrin korkeudella kuin tuulivoimaloiden roottorien korkeudella 60 metrissä. Roottorien korkeudella lepakoita havaittiin monin paikoin vain murto-osa kahdeksassa metrissä tehtyihin havaintoihin nähden, mikä vähentää selvästi muuttavien lepakoiden törmäysriskiä voimaloihin. Hankevaihtoehdossa 2 voimaloiden määrä on vähäisempi ja ne sijoittuvat itä-länsisuunnassa kapeammalle alueelle, joten muuttaviin lepakoihin kohdistuva törmäysriski on todennäköisesti vähäisempi hankevaihtoehdossa 2 kuin hankevaihtoehdossa 1. Lepakoihin kohdistuvien vaikutuksien suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Keskisuuri Kaksi parannettavaa tieyhteyttä sijoittuu lepakoiden ruokailualueiden läheisyyteen. Tielinja ja metsänreuna säilyvät alueella jatkossakin, mutta metsikkö- ja valaistusolosuhteisiin voi tulla muutoksia. Suunnittelualue sijoittuu lepakoiden todennäköisen päämuuttoreitin ulkopuolelle. Pääosa alueen kautta muuttavista lajeista havaittiin lähellä maanpintaa, mikä vähentää selvästi muuttaviin lepakoihin kohdistuvia törmäysriskejä. Mikäli suunnittelualueen pohjoisosan lepakoiden ruokailualueen läheisyyteen sijoittuva tieyhteys toteutetaan nykyistä metsäautotietä itään leventäen tai sitä siirretään, muutokset eivät kohdistu lepakoiden ruokailualueelle. Vaikutusten merkittävyys hankevaihtoehdoissa VE1 ja VE2 on silloin vähäinen

75 Lepakoihin kohdistuvien vaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vaikutusalueen herkkyys Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Suuri VE1 ja VE2 VE1 ja VE2 Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri Ilman lieventämistoimia Tiestön jatkosuunnittelulla 11 Liito-oravat Suunnittelualueella ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä, eikä hankkeen toteuttamisella ei ole vaikutuksia tiedossa oleviin liito-oravan elinalueisiin. Viitasammakot Viitasammakoiden havaitut lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat suunnittelualueella lampareissa, lammessa ja ojissa. Näistä suunnittelualueen pohjoisosassa Bofallintieltä lähtevän metsäautotien välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan kahteen vesialtaaseen voi kohdistu muutoksia, kun nykyistä metsäautotietä vahvistetaan ja levennetään. Suunnittelualueen keskiosissa sijaitseviin ojiin tai Bomossaträsket-lampeen ei kohdistu rakentamistoimia. Viitasammakot valitsevat lisääntymisalueekseen yleensä paikan, jotka eivät ole kovin herkkiä kuivumiselle. Rakentamisen aikaiset maansiirtotyöt voivat kuitenkin aiheuttaa viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin virtaavien vesien virtausyhteyden katkeamisen, jolloin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kuivumisen riski kasvaa. Myös riski kulkuyhteyksien katkeami- seen lisääntymis- ja talvehtimispaikan välillä kasvaa maanmuokkaustoimien myötä. Riskin voidaan kuitenkin katsoa olevan pieni, sillä tavallisesti viitasammakoiden lisääntymis- ja talvehtimisalueet sijaitsevat lähellä toisiaan ja optimitilanteessa ne sijaitsevat samassa paikassa. Suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsevia viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää ilman paikallisen Ely-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa. Rakentamistoimien suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida veden esteetön virtaaminen lisääntymis- ja levähdyspaikoille vähintään nykyisenkaltaisella tasolla. Viitasammakoihin kohdistuvien vaikutuksien suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Suuri Kahteen viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkaan voi kohdistua vaikutuksia tien parantamistoimien yhteydessä. Viitasammakoihin kohdistuvien vaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vaikutusalueen herkkyys Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Vähäinen Suuri VE1 ja VE2 Suuri VE1 ja VE2 Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 74 Ilman lieventämistoimia Tiestön jatkosuunnittelulla

76 Suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsevan tieyhteyden parantamisella ja leventämisellä voi olla vaikutuksia viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdysalueeseen, mikäli veden virtaus alueelle estyy tai heikentyy, tai alueelle läjitetään maamassoja. Mikäli tieyhteys toteutetaan nykyistä metsäautotietä itään leventäen tai sitä siirretään, rakentamistoimet eivät kohdistu lisääntymis- ja levähdysalueelle. Vaikutusten merkittävyys hankevaihtoehdoissa VE1 ja VE2 on silloin kohtalainen Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Vaihtoehdon 0 toteutuessa lepakoiden, liito-oravan ja viitasammakoiden elinmahdollisuudet suunnittelualueella säilyvät ennallaan lukuun ottamatta mahdollisia metsätaloustoimia, jotka voivat vaikuttaa lajien elinolosuhteisiin Vaikutusten lieventäminen Vaikutukset paikallisiin lepakoihin jäävät melko vähäisiksi, sillä lepakot ovat yöaktiivisia eläimiä ja vastaavasti rakentamistoimet tapahtuvat pääasiassa päiväaikaan. Bofallintiestä erkanevan metsäautotien parantamistoimien kohdentaminen tien itäpuolelle vähentää vaikutuksia lepakoiden ruokailualueenaan käyttämään lampareeseen. Viitasammakoihin kohdistuvat vaikutukset ovat suurimmillaan rakentamisen aikana. Maanmuokkaustoimien suunnittelulla ehkäistään mahdollisten maamassojen aiheuttama ojien virtauksen estyminen. Teille suurimpien ojien kohdalle asennetut rummut varmistavat veden esteettömän virtauksen viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoille, vaikka alueella olisi tehty maanmuokkaustoimia. Rakentamistoimien ajoittamisella viitasammakoiden lisääntymis- ja toukkavaiheen ulkopuolelle voidaan vähentää viitasammakoihin kohdistuvia vaikutuksia selvästi. Lisäksi viitasammakoiden Bofallintiestä erkanevan metsäautotien välittömässä läheisyydessä sijaitsevia lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin kohdistuvia vaikutuksia voidaan vähentää suunnittelemalla tien levennys kokonaisuudessaan tielinjan itäpuolelle Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Lepakot Lepakoista suunnittelualueelta saadut tiedot perustuvat kesän 2013 aikana tehtyyn lepakkoselvitykseen sekä osittain Kemiönsaaren muiden tuulivoimapuistohankkeiden lepakkoselvityksiin. Lepakoiden muuttoa koskevat havainnot on saatu Turun yliopiston muutonseurantatutkimuksesta. Tuulivoimaloiden lepakoihin kohdistuvista vaikutuksista, muuttavien lepakoiden käyttäytymisestä muuton aikana sekä muuttoreiteistä on Suomen olosuhteissa saatavilla vielä varsin vähän tietoa ja vasta hiljattain aiheeseen liittyviä tutkimuksia on käynnistetty myös Suomessa. Lepakkotutkimusten erityispiirteenä voidaan myös pitää lepakoiden havainnoimisen vaikeutta sekä saatujen havaintojen tulkitsemista erityisesti muutonseurantatutkimuksissa. Lepakoiden yleisekologia on kuitenkin hyvin tunnettu ja lepakoiden muuttoa koskevia tutkimuksia on tehty melko paljon etenkin Keski-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Suunnittelualueen laajuudesta johtuen rakentamisalueiden ulkopuolelle on voinut jäädä havaitsematta lepakoille soveltuvia elinympäristöjä. Suunnittelualueen ympäristö on kuitenkin pääpiirteissään lepakoiden kannalta epäsoveliasta, sillä alueen kallioalueilla tai mäntykankailla lentävien hyönteisten määrä on tavallisesti pieni. Alueen metsiköissä ei myöskään arvioida sijaitsevan merkittäviä lepakoiden päiväpiiloja, sillä metsät ovat voimakkaasti metsätaloustoimin käsiteltyjä eikä luonnonkoloja juuri esiinny. Seikat huomioon ottaen lepakkoselvityksen tuloksiin liittyvien epävarmuuksien arvioidaan jäävän pieneksi. Lepakoiden muuttoon kohdistuvien epävarmuuksien arvioidaan sen sijaan olevan hieman suurempi johtuen tutkimustiedon vähäisyydestä. Liito-oravat Suunnittelualueen liito-oravaselvitys perustui Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmän, sekä paikallisen luontoharrastajan tietoihin liito-oravahavainnoista sekä suunnittelualueella tehtyyn maastokäyntiin. Maastokäynnillä tarkastettavat kohteet perustuvat metsätaloussuunnitelman puustotietoihin, peruskarttatarkasteluun sekä alueella aikaisempien selvitysten maastokäyntien havaintoihin. On mahdollista, että liito-oravien käyttämä elinympäristö on jäänyt havaitsematta, mutta inventointiin liittyvän epävarmuuden voidaan arvioida olevan hyvin pieni yleisesti liito-oravalle soveltumattomilla metsätaloustoimin käsitellyllä mäntyvaltaisilla alueilla. Viitasammakot Viitasammakot ovat hyvin paikkauskollisia sekä melko vaateliaita elinympäristöään kohtaan ja siksi niiden kannalta potentiaalisimmat elinympäristöt voidaan maastokäynnillä rajata melko tarkasti ainoastaan peruskarttatarkastelun perusteella. Viitasammakkoinventointeihin liittyvien virheiden ja epävarmuustekijöiden arvioidaan siksi jäävän hyvin pieniksi Muu eläimistö Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Eläimistön kannalta tuulivoimapuistojen merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat pääasiassa hankkeen rakentamisvaiheessa, jolloin ihmistoiminnan määrä on suunnittelualueella suurimmillaan. Rakentamisen aikainen häirinnän seurauksena on todennäköistä, että osa lähimpänä voimakkaimman rakentamisen alueella ruokailevista tai lisääntyvistä eläimistä tulee siirtymään rauhallisemmille alueille. Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin väliaikaisiksi eläinten palatessa vanhoille ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen aiheuttaman häirinnän vähentyessä

77 11 Hirvieläinten käyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että voimaloiden suorat, käytönaikaiset vaikutukset, esim. melu ja visuaaliset häiriötekijät, ovat kokonaisuudessaan suhteellisen pieniä, eivätkä eläimet merkittävällä tavalla vierasta niiden elinympäristöön sijoitettavia voimalarakenteita. Merkittävimmät tuulivoimapuiston rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset hirvieläimiin muodostuvat tärkeimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden häviämisestä. Synnyttämään valmistautuvat naaraat hakeutuvat myöhään keväällä tai alkukesällä tiheämpiin metsiköihin ja soiden reunoihin suuremman ravintomäärän ja kasvillisuuden tarjoaman suojan perässä. Talvella hirvieläimet, erityisesti hirvet, viihtyvät hakkuualoilla ja nuorissa männiköissä, joissa niille on tarjolla ravintoa. Toisaalta hirvieläinten elinympäristöjä ei voida ainoastaan katsoa häviävän, sillä voimaloiden sijoituspaikkojen ja tiestön ympärille syntyy pensaikkoja, matalana pidettävää puustoa ja avoimempia ruohikkoisia alueita, joissa hirvieläimet käyvät ruokailemassa. Purkamisvaiheessa vaikutusten hirvieläimiin voidaan arvioida olevan samankaltaisia kuin rakentamisvaiheessakin, kun liikenne ja muu ihmistoiminta alueella lisääntyy voimalakomponenttien purkamisessa ja pois kuljetuksessa. Pienriistaan sekä muihin pieniin nisäkkäisiin kohdistuvat vaikutukset tuulivoimapuiston rakentamis- ja toimintavaiheessa arvioidaan olevan lievempiä kuin hirvieläimiin kohdistuvat vaikutukset. Monet näistä lajeista elävät normaalitilanteessakin lähellä ihmistä ja onkin todennäköistä, että nämä lajit vain väistävät varsinaisia rakentamisen tai purkamisen alla olevia alueita, mutta eivät siirry alueelta pois. Rakentamisalueiden johdosta alueelle muodostuvat suojaiset pensaikot ja heinikot hyödyttävät myös pieniä nisäkkäitä Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Suunnittelualueen muuta eläimistöä havainnoitiin metsojen soidinpaikka-, linnusto- ja kasvillisuusselvitysten yhteydessä huhtikuun lokakuun välisenä aikana Havainnointi perustui maastokäynneillä tehtyihin lumijälkiin, jätöshavaintoihin sekä näköhavaintoihin. Lisäksi kysyttiin tietoja alueen riistaeläimistä paikalliselta metsästysseuralta. Tuulivoimapuiston vaikutuksia muuhun eläimistöön, lähinnä riistaeläimiin ja muihin nisäkkäisiin, arvioitiin olemassa olevan tiedon sekä maastokäynneillä tehtyjen havaintojen perusteella Muun eläimistön herkkyyden ja vaikutusten suuruuden määrittäminen Suunnittelualueella elävien muiden eläinlajien, pääasiassa riistalajien, herkkyyttä on arvioitu pääasiassa näille lajeille soveltuvien elinympäristöjen perusteella. Herkimpiä kohteita ovat lisääntymisalueet ja pienimmillään herkkyys on alueilla, jotka eivät tarjoa suojaa tai ravintoa. Vaikutuksen suuruus määräytyy siitä, kuinka laajoja alueita eläinlajien käyttämistä alueista jää rakentamistoimien alle ja kuinka paljon rakentamistoimien seurauksena syntyy uusia soveliaita elinympäristöjä. Taulukko Muun eläimistön herkkyyden määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Vaikutusalueella tavattava eläimistö on eliömaantieteelliselle alueelle tyypillistä ja yleistä lajistoa. Vaikutusalueella tavattava eläimistö on eliömaantieteelliselle alueelle tyypillistä ja yleistä lajistoa. Lajistolle on tyypillistä paikkauskollisuus. Suuri Vaikutusalueen eläimistössä on lajeja, jotka elävät levinneisyysalueensa reunalla tai joilla on tiukat elinympäristövaatimukset. Alueella esiintyy harvinaisia, harvakuisia tai uhanalaisia lajeja. Taulukko Muuhun eläimistöön kohdistuvien vaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Vaikutusalueelle muodostuu pieniä alueita, joita yleiset lajit voivat hyödyntää ruokailualueinaan ja suojapaikkoinaan. Vaikutusalueelta häviää palautumattomasti pieniä aloja yleisten lajien käyttämiä elinympäristöjä. Vaikutusalueelle muodostuu pieniä alueita, joita harvinaiset tai uhanalaiset lajit voivat hyödyntää ruokailualueinaan ja suojapaikkoinaan. Vaikutusalueelta häviää palautumattomasti elinympäristöjä, joiden eläimistö on paikkauskollista tai harvalukuista. Vaikutusalueelle muodostuu laajoille alueille uhanalaisten ja harvinaisten lajien suosimia elinympäristöjä, joilla ne voivat lisääntyä ja muodostaa elinkykyisiä populaatioita. Vaikutusalueelta häviää laajasti ja palautumattomasti uhanalaisten ja harvinaisten lajien elinympäristöjä. Pieni Keskisuuri Suuri 76

78 Nykytila Suunnittelualueen ja sen ympäristön eläimistö on tyypillistä talousmetsien ja peltomaiden lajistoa. Nisäkkäiden osalta alueella liikkuvat mm. rusakko, kettu, supikoira, mäyrä, minkki, lumikko, myyrät, metsäkauris ja valkohäntäkauris. Valkohäntäkauris on jälkihavaintojen perusteella runsaslukuinen. Myös hirviä esiintyy alueella säännöllisesti. Suurpedoista alueella tavataan ilveksiä. Ilves on mainittu luontodirektiivin liitteissä II ja IV, mutta Suomella on varauma liitteestä II poikkeamisesta. Se tarkoittaa, ettei kyseiselle lajille tarvitse perustaa erityistoimien suojelualueita (Natura alueverkosto). Suunnittelualueella on runsaasti taimikoita ja nuoria metsiköitä, joita hirvet, kauriit ja rusakot käyttävät ruokailualueinaan. Tiheät kasvatusmetsiköt tarjoavat myös suojaa erityisesti synnyttäville naaraille sekä naaraille, joilla on pieniä poikasia/vasoja. Muun eläimistön herkkyystaso hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Vähäinen Vaikutusalueen eläimistö on eliömaantieteelliselle alueelle tyypillistä ja yleistä lajistoa Vaikutukset Suunnittelualueella elää jälkihavaintojen perusteella elinvoimainen riistaeläinkanta, joka on osittain seurausta sopivista elinympäristöistä ja osittain pienestä metsästyspaineesta alueella. Rakentamistoimenpiteet pirstovat yhtenäistä metsäaluetta, vaikkakin muutosala on suhteessa suunnittelualueen pintaalaan verraten pieni. Elinympäristöt muuttuvat erityisesti voimaloiden sijoituspaikkojen sekä rakennettavien uusien tielinjausten alueilta. Pirstoutuminen voi vaikuttaa alueella elävien laajojen ja yhtenäisten metsien lajeihin kuten ilvekseen. Toisaalta elinympäristömuutokset luovat uusia elinympäristöjä, joita eläimet voivat hyödyntää. Rakentamisalueille ja niiden kupeeseen syntyy matalana pidettävää pensaikkoa ja heinikkoja, joista esimerkiksi hirvieläimet ja pienet nisäkkäät saavat ravintoa ja suojaa. Näistä alueista hyötyvät lajit houkuttelevat paikalle petoja. Myös ilves saattaa hyötyä rakentamispaikkojen luomista uusista elinympäristöistä ja vähentää näin ilvekseen kohdistuvia vaikutuksia. Muuhun eläimistöön kohdistuvan vaikutuksen suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Pieni 11 Vaikutusalueelta häviää yleisten lajien käyttämiä elinympäristöjä, mutta toisaalta myös muodostuu uusia elinympäristöjä, joita eläimet voivat hyödyntää. Muuhun eläimistöön kohdistuvien vaikutusten merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vaikutusalueen herkkyys Vähäinen Kohtalainen Vähäinen VE1 ja VE2 Kohtalainen Suuri Kohtalainen Vähäinen Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 77

79 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Mikäli hanketta ei toteuteta, alueen luonnonolot säilyvät entisellään eikä aiheuta muutoksia alueen eläimistöön lukuun ottamatta alueella mahdollisesti tehtäviä metsätaloustoimia Vaikutusten lieventäminen Vaikutuksia muuhun eläimistöön voidaan lieventää, kun rakentamisalueet rajataan mahdollisimman pienelle alueelle ja kulkureitit sekä ajourat merkitään maastoon Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Suunnittelualuetta koskevat tiedot riistaeläimistä on saatu paikalliselta metsästysseuralta sekä muiden maastokäyntien yhteydessä tehdyistä pääasiassa yksittäisistä havainnoista. Johtopäätöksiin epävarmuustekijät eivät kuitenkaan juurikaan vaikuta, sillä muuhun eläimistöön kohdistuvat vaikutukset ovat osaltaan myös positiivisia ja voivat näin kumota haitallisten vaikutusten merkittävyyttä

80 12. VAIKUTUKSET LINNUSTOON 12.1 Vaikutuksen alkuperä ja vaikutusalue Tuulivoiman linnustovaikutukset riippuvat mm. tarkasteltavalla alueella esiintyvästä lintulajistosta, linnuston tiheydestä, voimaloiden määrästä, laadusta ja sijoittelusta ja sääoloista. Linnustoon kohdistuvat vaikutukset ovat luonteeltaan sekä suoria että välillisiä. Linnustovaikutukset voidaan jakaa häiriö- ja estevaikutuksiin, rakentamisesta johtuviin ympäristömuutoksiin sekä voimaloiden aiheuttamaan törmäysriskiin. Häiriö- ja estevaikutukset Häiriövaikutuksella tarkoitetaan suoraa, visuaalista häirintää ja melua. Häiriövaikutus vaikuttaa etenkin voimaloiden läheisyydessä pesivään ja ruokailevaan linnustoon. Visuaalisen häiriön aiheuttaman pakoreaktion herkkyys vaihtelee suuresti laji- ja jopa yksilökohtaisesti. Valtaosalla linnuista pakoetäisyys on korkeintaan muutamia satoja metrejä, mutta etenkin petolinnuilla pakoetäisyys voi olla yksilöstä riippuen olla huomattavasti korkeampikin (Ruddock & Whitfield 2007). Suoran häirinnän vaikutusalueeksi on tässä esitetty 500 m. Estevaikutuksella tarkoitetaan voimalarakenteiden muodostamaa fyysistä estettä alueella lentäville linnuille. Estevaikutuksen johdosta linnut saattavat joutua muuttamaan käyttämiään lentoreittejä. Estevaikutus vaikuttaa eniten muuttolintuihin sekä lajeihin, jotka käyttävät samoja lentoreittejä vakituisille ruokailualueilleen. Linnun energiatalouden kannalta vuodenaikaan sidonnaiset päivittäiset ruokailu- ja yöpymisreitteihin liittyvät reittimuutokset vaikuttavat linnun energiatalouteen suhteellisesti enemmän kuin läpimuuttavalla linnulla. Vesilintujen on todettu tuulivoimapuistoja lähestyessään muuttavan lentoreittiään vuorokaudenajasta riippuen pääsääntöisesti 0,5 3 km etäisyydellä ennen tuulivoimapuistoa ja puiston ohitusetäisyyden vaihtelevan huomattavasti lajista riippuen (Larsen & Madsen 2000, Petersen, ym. 2006, Pettersson 2006), haahkoilla jopa kilometrejä ja hanhilla pääasiassa muutamia satoja metrejä. Toisaalta esimerkiksi monilla petolinnuilla, kuten tuuli- ja hiirihaukalla, tuulivoimaloiden väistäminen on huomattavasti vähäisempää (Hötker ym. 2006) Kuva Kaaviokuva tuulivoiman linnustovaikutuksista ja vaikutusmekanismeista. 79

81 12 Elinympäristön muutokset Tuulivoimapuistojen rakentaminen johtaa elinympäristöjen häviämiseen ja pirstaloitumiseen. Lajille soveltuvan elinympäristön häviäminen tai pieneneminen voi johtaa ravinnonhankinnan vaikeutumiseen tai siirtymiseen laadultaan heikommalle alueelle. Kummassakin tapauksessa pesimämenestys todennäköisesti alenee. Elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen vaikuttaa eniten paikkauskollisiin ja elinympäristöiltään pitkälle erikoistuneisiin lajeihin, joilla on vain vähän sopivia elinympäristöjä tarjolla. Samoin ihmistä karttavat ja ihmistoiminnalle herkemmät lajit ovat häiriövaikutukselle alttiimpia kuin rakennetun maan ja kulttuuriympäristöjen lajit. Rakentamisen aikaiset vaikutukset voivat joidenkin lajien kohdalla olla positiivisia, nostaen lajin esiintymistiheyttä rakennuspaikkojen läheisyydessä (Pearce- Higgins ym. 2009). Tällöin kyseeseen tulevat ihmisen muokkaamissa ympäristöissä esiintyvät lajit. Törmäysriski Lintujen törmäysriskiin vaikuttaa tarkasteltavan alueen sijainti, tuulivoimapuiston koko sekä tuulivoimaloiden sijoittaminen ja ominaisuudet. Lisäksi törmäysriski vaihtelee huomattavasti lintulajeittain. Törmäysriski on korkea etenkin alueilla, jotka sijaitsevat merkittävien muuttoreittien varrella, muutonaikaisilla kerääntymisalueilla tai tiheiden pesimäyhdyskuntien läheisyydessä (Everaert & Kuijiken 2007). Törmäysriski kasvaa tuulivoimaloiden lukumäärän kasvaessa, mutta myös voimaloiden sijoittamisella toisiinsa nähden on vaikutusta törmäysriskiin. Teoriassa esimerkiksi muuttavan linnun törmäysriski kasvaa, mikäli tuulivoimaloiden lapojen pyörimisala on kohtisuorassa linnun lentosuuntaan nähden. Teoriassa törmäysriski kasvaa edelleen, mikäli yksittäiset voimalat on sijoitettu linnun lentosuuntaan nähden kohtisuoraan riviin. Jonomaisessa voimaloiden sijoittumisessa törmäyspinta-ala linnun kulkusuuntaan nähden pienenee ja samalla törmäysriski alenee. Törmäysriskiä tarkastelevissa tutkimuksissa voimaloiden sijoittelulla ei ole kuitenkaan aina havaittu vaikutuksia törmäysriskin suuruuteen (Krijgsveld, ym. 2009). Myös yksittäisen tuulivoimalan ominaisuuksilla on vaikutusta törmäysriskiin. Törmäysriskiä kasvattavat voimalan rakenteet, jotka mahdollistavat lintujen levähtämisen voimalan rakenteissa sekä yöaikaiset kirkkaat valot. Vilkkuvan valon on todettu vähentävän törmäysriskiä jatkuvaan kirkkaaseen valoon nähden (Richardson 2000). Törmäysriski vaihtelee lajeittain ja lajiryhmittäin. Erityisen alttiita törmäyksille ovat esimerkiksi monet petolinnut. Törmäysriskiin vaikuttavat lisäksi vuorokaudenaika ja vallitsevat sääolosuhteet. Lintujen on todettu väistävän tuulivoimaloita päivällä satoja metrejä aiemmin kuin yöaikaan. Sääolosuhteet vaikuttavat voimakkaasti lintujen lentoreitteihin ja lentokorkeuteen. Muutonaikaiset voimakkaat ilmavirtaukset voivat saada aikaan lintujen voimakkaankin poikkeamisen tavanomaiselta muuttoreitiltään. Kovalla tuulella ja etenkin voimakkaammissa vastatuulissa linnut lentävät pääsääntöisesti matalammalla kuin vähätuulisella säällä. Törmäysriskin vaikutusalue vaihtelee vuodenajasta riippuen. Pesimäaikana törmäykset vaikuttavat lähinnä tuulivoimapuiston alueella ja läheisyydessä pesiviin lajeihin ja tuulivoimapuiston alueella ruokaileviin lajeihin. Valtaosalla linnustosta pääasiallinen vaikutusalue on noin kilometrin tai sen alle suunnittelualueesta. Osalla lokkilinnuista, kuikkalinnuilla ja esimerkiksi suurilla päiväpetolinnuilla vaikutusalue voi kuitenkin olla huomattavasti laajempi, mikäli tuulivoimapuisto sijaitsee lajin ruokailualueella tai säännöllisen ruoanhakureitin varrella. Muutonaikainen vaikutusalue riippuu pitkälti läpimuuttavasta lajistosta. Suomen läpi muuttavasta linnustosta huomattava osa (etenkin vesilinnut, hanhet) sisältää runsaasti myös Venäjän puolella ja vähäisemmin myös muun Skandinavian puolella pesiviä lintuja. Useimmilla lajeilla vaikutusta voidaan tarkastella Suomen populaation tasolla, mutta etenkin uhanalaisilla tai muutoin pienillä ja pohjoisilla populaatioilla vaikutusalue ulottuu myös maamme rajojemme ulkopuolelle Pesimälinnusto Rakentamisvaiheen pesimälinnustoon kohdistuvista vaikutuksista merkittävimpiä ovat rakennustoiminnan aikainen häirintä sekä muutokset elinympäristöissä. Rakentamisen aikainen suora häirintä ja meluvaikutus lintujen lisääntymiskauden aikana voivat vaikuttaa alueella pesivään linnustoon haitallisesti. Rakentamisen johdosta pesimälinnuston elinympäristöjä tuhoutuu ja pirstoutuu. Rakentamisvaiheessa pystytetyt voimalat voivat aiheuttaa alueella pesiville ja alueen kautta lentäville linnuille estevaikutusta ja törmäysriskin. Käytönaikaisiin vaikutuksiin kuuluvat suora häiriö, estevaikutus ja törmäysriski. Vaikutukset kohdistuvat paitsi suunnittelualueen ja sen lähiympäristön pesimälajistoon, myös pesimäaikana alueen läpi lentäviin lintuihin. Toiminnan päättyminen sisältää purkutöistä johtuvan häirintävaikutuksen Muuttolinnusto Rakentamisvaiheen vaikutuksia alueen läpimuuttavaan linnustoon ovat voimaloiden tuottama törmäysriski, rakennustöiden aiheuttama häirintä alueella levähtäville linnuille sekä voimaloiden tuottama estevaikutus. Käytön aikaisia vaikutuksia ovat suora häiriö, törmäysriski ja estevaikutus. Toiminnan päättyminen sisältää purkutöistä johtuvan häirintävaikutuksen. 80

82 12.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Suunnittelualuetta ja sen lähiseutua koskevat linnustollisesti merkittävien alueiden tiedot on koottu ympäristöhallinnon paikkatietoaineistosta. Näitä ovat kansainvälisesti merkittävät IBA-alueet (Important Bird Area) ja niitä vastaavat kansalliset FINIBA-alueet. Varsinais-Suomen tuulivoimasuunnitteluun liittyvässä linnustoarvioinnissa (Faunatica 2012) on esitetty maakunnallisesti ja paikallisesti tärkeät lintujen muuttoreitit ja levähdysalueet. Arvioinnin lähtötietoina käytettiin lisäksi Kemiönsaaren eri osiin suunniteltujen tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arviointien tai kaavoitusprosessien aikana laadittujen linnustoselvityksien tuloksia: Misskärrin syysmuuttoselvitys, Suomen Luontotieto 2012 Kemiönsaaren Misskärrin tuulipuistoalueen ympäristöselvitykset. Selvitys alueen merkityksestä lintujen muuttoreittinä, Suomen Luontotieto 2012 Nordanå Lövbölen ja Gräsbölen muuttoselvitykset, Suomen Luontotieto 2011 ja 2012 Stusnäsin linnusto- ja kasvillisuusselvitys, Ramboll Oy 2012 Tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusselvitys, Ramboll Oy 2013 Varsinais-Suomen tärkeät lintualueet 2012, Faunatica Oy. Merikotkan ja sääksen pesäpaikkatiedot pyydettiin Rengastustoimistolta, Varsinais-Suomen ELY-keskukselta, sekä Metsähallitukselta. Alueen linnustollisia arvoja tiedusteltiin myös paikalliselta luontoharrastajalta (Kunttu 2013) Pesimälinnusto Suunnittelualueen pesimälinnustoa kartoitettiin keväällä ja kesällä 2013 useita eri laskentamenetelmiä käyttäen. Linnustoselvitysten tavoitteena oli saada yleiskuva alueen lajistosta, sekä kartoittaa huomionarvoisten lajien esiintymistä suunnittelualueella. Näitä olivat luonnonsuojelulain 46 ja 47 nojalla uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt lajit, Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisiksi määritellyt lajit (Rassi ym. 2010, BirdLife Suomi 2013), Suomen vastuulajit sekä EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I mukaiset lajit, joiden elinympäristöjä jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin. Lisäksi suunnittelualueella tehtiin kevään ja kesän aikana erillisselvityksiä eri lajiryhmistä. Erillisselvityksiin kuuluivat pöllö-, metsäkanalintujen soidinpaikka- ja kehrääjäselvitys sekä petolintuseuranta. Pesimälinnustoa koskevia havaintoja kertyi myös alueella tehtyjen kevät- ja syysmuuttoselvitysten aikana. Tehdyistä linnustoselvityksistä laadittiin erillisraportit, joissa on kuvattu yksityiskohtaisemmin käytettyjä menetelmiä (liite 5 ja 6) Metriä Suunnittelualueen laskentapisteet Räkningspunkter på planeringsområdet Stormossenin laskentapisteet Räkningspunkter på Stormossen Lintujen kartoitusalat Karteringsområden över fåglar Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Pesimälinnustoselvityksen pistelaskentapisteet ja kartoituslaskenta-alueet. 81

83 Metriä 12 (1) Vimonmossen (2) Råbergen (3) Bofall 1 (4) Bofall 2 (5) Kaatopaikka / avstjälpningsplats (6) Bomossaträsket Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Petolintuseurannan havainnointipisteet Muuttolinnusto Suunnittelualueen kevään ja syksyn muutonseurantojen tarkoituksena oli selvittää alueen kautta muuttavaa lajistoa ja muuton voimakkuutta. Olofsgårdin alueen kevätmuuttoa seurattiin 9 päivänä välisenä aikana (yhteensä 65 t). Syysmuuttoa alueella seurattiin 16 päivänä välisenä aikana (yhteensä 94 t). Seurannat pyrittiin kohdistamaan kevään ja syksyn vilkkaimpiin muuttopäiviin. Seurannan pääkohderyhminä olivat suurikokoiset linnut, joilla on suurempi riski törmätä tuulivoimaloihin. Suurilla linnuilla tarkoitetaan tässä joutsenia, hanhia, päiväpetolintuja, kurkia, vesilintuja ja kahlaajia. Muutonseurantaa tehtiin pääasiassa aamun ja iltapäivän välillä. Iltatarkkailua tehtiin syysmuutonseurannan yhteydessä kahtena iltana. Muutonseurannoissa havainnoista kirjattiin ylös laji, yksilömäärä, lentosuunta, ohituspuoli, etäisyys ja lentokorkeusluokka. Muutonseurantaraportti on selostuksen liitteenä 7. Kevätmuuttoa seurattiin suunnittelualueella kahdella seurantapisteellä, yhdellä pisteellä kerrallaan. Valtaosa kevätmuutonseurannasta tehtiin Vimonmossenin lounaispuolisella kalliolla (piste 1). Lisäksi seurantaa tehtiin myös Bomossaträsketin koillispuoleisella alueella (piste 2). Suunnittelualueen seurantapisteiden lisäksi havainnointia tehtiin yhtenä aamuna Björkbodan peltoalueella hanhien liikehtimisen selvittämiseksi. 82

84 Metriä (1) Vimonmossen (2) Bomossaträsket Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Kevätmuutonseurannan havainnointipisteet. Syysmuutonseurantaa tehtiin pääasiassa kahdella suunnittelualueella sijaitsevalla havainnointipisteellä, Vimonmossenilla (piste 1) ja Råbergenillä (piste 2). Muilla syysmuutonaikaisilla seurantapisteillä havainnointi oli pääasiassa kertaluontoista ja melko lyhytaikaista. Tarkkailupäivät kohdistettiin kevään tapaan syksyn vilkkaimpiin muuttopäiviin km (1) Vimonmossen (2) Råbergen (3) Bomossaträsket (4) Hertsböle (5) Björkboda (6) Ansvedja Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Syysmuutonseurannan havainnointipisteet. 83

85 12 Törmäysmallinnukset Muutonseurannan tulosten perusteella laskettiin suunnittelualueen kautta muuttoaikoina ylimuuttavien lintujen kokonaismäärät riskikorkeudella. Lajikohtaisia tuloksia mallinnettiin edelleen Bandin tasomallilla (Band, ym. 2007), jonka avulla saadaan vuositasolla tapahtuvien törmäysten määrä lajikohtaisesti. Törmäysmallinnus tehtiin ainoastaan suurempikokoisille lintulajeille, jotka ovat alttiimpia törmäyksille. Mallinnus tehtiin erikseen sekä 15 voimalaa käsittävälle VE1:lle että 9 voimalaa käsittävälle VE2:lle. Merikotkan kohdalla mallinnus tehtiin koko kalenterivuodelle käyttäen hyväksi muutonseurantojen ja petoseurannan tuloksia. Muilla lajeilla tarkasteltiin ainoastaan kalenterivuoden muuttokausia Vastaanottavan kohteen herkkyyden ja vaikutuksen suuruuden määrittäminen Linnuston herkkyystasoa määriteltäessä oleellista tietoa on lajin kannan koko, kannan muutokset sekä lajin elinkierron ominaisuudet. Esimerkiksi elinkierroltaan herkimpiä ovat lajit, jotka ovat pitkäikäisiä ja lisääntyvät hitaasti. Myös lajin sietokyky ympäristönmuutoksiin vaikuttaa lajin herkkyyteen. Koska edellä mainitut tekijät on pyritty ottamaan huomioon kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa, toimii uhanalaisuusluokitus epäsuorana mittarina eri lintulajien herkkyydelle Pesimälinnusto Pesimälinnuston herkkyyteen vaikuttaa suunnittelualueella ja sen läheisyydessä pesivien uhanalaisten lajien määrä. Uhanalaiset ja harvinaiset lajit ovat yleisiä ja runsaita lajeja herkempiä hankkeen vaikutuksille. Lintukantojen vaihdellessa lajista riippuen voimakkaastikin, myös vaikutusalueen potentiaalisuus suojelullisesti merkittävien lajien pesimäalueina nostaa alueen herkkyyttä. Pelkkä uhanalaisuus itsessään ei kuitenkaan ole suora mittari herkkyyden määrittämiseen. Esimerkiksi vaarantuneeksi luokiteltu kivitasku saattaa jopa hyötyä tuulivoiman rakentamisesta uusien, lajille soveltuvien elinympäristöjen johdosta. Herkkyyden tarkastelussa tuleekin huomioida suojelullisesti merkittävien lajien herkkyyttä tuulivoiman rakentamiseen ja käyttöön. Taulukko Pesimälinnuston herkkyystason määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Suuri Vaikutusalueen pesimälinnustossa ei esiinny tuulivoimalle herkkiä, uhanalaisia tai lintudirektiivin liitteen I lajeja. Vaikutusalueen elinympäristöjen potentiaalisuus uhanalaisten tai lintudirektiivin liitteen I lajien pesimäalueina on alhainen. Vaikutusalueella esiintyy tuulivoimalle herkkiä, uhanalaisia ja/tai lintudirektiivin liitteen I lajeja. Vaikutusalueen elinympäristöillä on potentiaalia uhanalaisten tai lintudirektiivin liitteen I lajien esiintymisalueina. Vaikutusalueella esiintyy huomattava määrä tuulivoimalle herkkiä, uhanalaisia ja/tai lintudirektiivin liitteen I lajeja. Vaikutusalueen elinympäristöillä on huomattava potentiaali uhanalaisten tai lintudirektiivin liitteen I lajien esiintymisalueina. Vaikutuksen suuruus riippuu vaikutusalueen laajuudesta, vaikutuksen kestosta, alueen pesimälinnuston tiheydestä sekä aluetta ruokailualueena tai ruokailureittinä käyttävien lintujen määristä. Vaikutuksen suuruuteen vaikuttaa oleellisesti myös lajikohtainen törmäysriski. Taulukko Pesimälinnustoa koskevien vaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Suunnittelualue on pieni ja/tai vaikutusaika lyhyt. Alueella pesivän linnuston määrä on alhainen ja linnuston törmäysriski on alhainen. Suunnittelualue on keskikokoinen ja/tai vaikutusaika pitkä. Alueella pesivän linnuston määrä on keskimääräinen ja linnuston törmäysriski on keskimääräinen. Suunnittelualue on laaja ja hankkeen vaikutusaika on pitkä. Alueella pesivän linnuston määrä on korkea ja linnuston törmäysriski korkea. 84

86 Muuttolinnusto Muuttolinnuston herkkyyteen vaikuttaa ensisijaisesti alueen kautta muuttavien uhanalaisten ja lintudirektiivin liitteen I lajien määrä hankkeen vaikutusalueella. Lisäksi herkkyyteen vaikuttaa vaikutusalueella mahdollisesti sijaitsevat muutonaikaiset levähdys- ja ruokailualueet sekä alueen sijainti suhteessa näihin. Herkkyystarkastellussa painotetaan niitä lajeja, joihin tuulivoimaloiden rakentamisella ja käytöllä on suurin vaikutus. Näihin lukeutuvat mm. uhanalaiset päiväpetolinnut, kurki ja hanhet. Taulukko Muuttolinnuston herkkyyden määrittäminen. Vähäinen Kohtalainen Suuri Muuttoaikoina vaikutusalueella ei esiinny lainkaan tai ainoastaan vähän tuulivoimalle herkkiä, uhanalaisia tai lintudirektiivin liitteen I lajeja tai muita tuulivoimalle herkkiä lajeja. Vaikutusalueella ei esiinny tärkeitä muuttoreittejä tai muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. Vaikutusalueella esiintyy muuttoaikoina kohtalaisen runsaasti tuulivoimalle herkkiä, uhanalaisia ja/tai lintudirektiivin liitteen I lajeja tai muita tuulivoimalle herkkiä lajeja. Vaikutusalue sijaitsee alueellisesti tärkeällä muuttoreitillä tai sen läheisyydessä on tärkeitä muutonaikaisia levähdys- tai ruokailualueita. Vaikutusalueella esiintyy muuttoaikoina huomattava määrä tuulivoimalle herkkiä, uhanalaisia ja/tai lintudirektiivin liitteen I lajeja tai muita tuulivoimalle herkkiä lajeja. Vaikutusalue sijaitsee valtakunnallisesti tärkeällä muuttoreitillä tai sen läheisyydessä on valtakunnallisesti tärkeitä linnustoalueita. Vaikutuksen suuruus riippuu paitsi vaikutusalueen läpi muuttavien uhanalaisten ja lintudirektiivin liitteen I lajien yksilömääristä, myös muiden lajien kokonaismääristä suhteessa populaatiokokoon ja alueelliseen esiintyvyyteen. Vaikutukseen suuruuteen vaikuttaa oleellisesti myös linnuston törmäysriski, joka vaihtelee lajikohtaisesti Nykytila Linnustollisesti tärkeät alueet suunnittelualueen ympäristössä IBA- ja FINIBA-alueet Sjölax (FI ) on 134 hehtaarin laajuinen matala merenlahti, joka on todennäköisesti Suomen tärkein merihanhien kerääntymisalue. Loppukesällä alueella voi enimmillään lepäillä jopa yli 5000 merihanhea. Sjölax sijaitsee lähes 20 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta, mutta huomioidaan tässä, sillä lahdella lepäilevät merihanhet tekevät pitkiäkin ruokailulentoja eri puolille Kemiönsaarta, mm. suunnittelualueen pohjoispuolella sijaitsevalle Björkbodan peltoaukealle. Läntisen Suomenlahden saaristo on erittäin laaja ( ha), yhtenäinen tuhansien saarien ja luotojen saaristokokonaisuus Kökarin ja Inkoon välillä. Alueella pesivät lähes kaikki Suomen alueella tavattavat merilinnut, ja se on lisäksi merkittävä kerääntymisalue mm. haahkalle. Lähimmillään tämä FINIBA-alue ulottuu noin 10 kilometrin etäisyydelle suunnittelualueesta. Tärkeät levähdysalueet Björkbodan peltoalue, joka sijaitsee noin viisi kilometriä suunnittelualueen pohjoispuolella, on merkittävä muuttolintuja keräävä alue, jossa havaitaan sekä muuttoa että runsaasti paikalla levähtäviä lintuja. Erityisesti paikka tunnetaan suurista petolintumääristään, mutta myös esimerkiksi merihanhia ruokailee pelloilla erityisesti loppukesällä. Galtarbyviken on kapea, pitkä merenlahti, joka sijaitsee lähimmillään noin 1,5 km suunnittelualueen itäpuolella. Alueen pesimälinnustoa ei tunneta erityisen hyvin, vaikka lahden pohjoispäässä onkin lintutorni. Kuitenkin erityisesti keväällä lahdelle kerääntyy melko runsaasti vesilintuja. Esimerkiksi merihanhia tavataan muuttoaikoina päivittäin kymmenpäisinä joukkoina. Galtarbyvikenillä on myös merkitystä muuttoa ohjaavana johtolinjana, ja alueella on harrastettu jonkin verran muutonseurantaa. Määrät ovat kuitenkin pääosin pienempiä kuin Björkbodassa. 12 Taulukko Muuttolinnustoa koskevien vaikutusten suuruuden määrittäminen. Pieni Keskisuuri Suuri Vaikutukset kohdistuvat pieneen osaan lajin kokonaispopulaatiosta. Vaikutus on paikallinen. Vaikutukset kohdistuvat osaan lajin kokonaispopulaatiosta. Vaikutus on alueellinen/seudullinen. Vaikutukset kohdistuvat suureen osaan lajien kokonaispopulaatiosta. Vaikutus on valtakunnallinen. 85

87 Sjölax Björkbodan peltoalue Björkboda åkrar Galtarbyviken Läntisen Suomenlahden saaristo 12 Västra Finska vikens skärgård Västra Finska vikens skärgård Läntisen Suomenlahden saaristo Suomen tärkeät lintualueet (FINIBA) Finlands viktiga fågelområden (FINIBA) Suunnittelualue Planeringsområde 0 2, km Kuva Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsevat FINIBA-alueet, sekä tärkeät levähdysalueet. Suuret päiväpetolinnut Sääksi Rengastustoimiston tietojen mukaan kahdenkymmenen kilometrin säteellä suunnittelualueesta sijaitsee 17 kalasääsken pesää, joista yhdeksässä on pesitty 2000-luvulla. Pääosa tiedossa olevista pesistä sijoittuu saaristoon ja lähin pesäpaikka sijaitsee suunnittelualueen ulkopuolella, runsaan kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta. Suunnittelualueelta on tieto sääksen pesinnästä vuodelta Pesinnästä ei ole kyseisen vuoden jälkeen havaintoja. Merikotka Merikotka on Kemiönsaaren alueella yleinen ympäri vuoden. Alueella liikkuu sekä pesimättömiä nuoria ja esiaikuisia lintuja että vanhoja, pesiviä lintuja. Varsinais-Suomen ELY-keskukselta saatujen tietojen mukaan 20 kilometrin säteellä suunnittelualueesta on peräti 20 merikotkan aktiivista pesää, sekä 12 vaihtopesää. Asutuista pesistä lähimmät sijaitsevat noin kuuden kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta. Merikotka on tavallinen näky myös saaren sisäosissa, ja suurimmat kerääntymät on nähty Björkbodassa. Yli kahdenkymmenen linnun kerääntymiä on Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen selvityksen mukaan havaittu myös Lövössä ja Galtarbynlahdella. Talviaikaan Saaristomerellä talvehtii runsaasti Pohjois-Venäjän pesimäkantaan kuuluvia lintuja. 86

88 Suunnittelualueen pesimälinnusto Suunnittelualueen elinympäristöt edustavat pääasiassa kalliometsiä ja tuoreita tai kuivahkoja havupuuvaltaisia metsiä. Alueen metsät ovat pääasiassa varttuneita tai hakkuukypsiä. Osa metsistä on avohakattu muutaman viime vuoden aikana. Kosteikkoympäristöjä alueella esiintyy niukasti. Suurimpia näistä ovat itäosan Ramstedsmossenin alue, vanhan kaatopaikan läheinen kosteikko sekä ojitettu Bomossaträsketin suoalue. Bofallsmossenin suoalue on sen sijaan aikoinaan ojitettu ja nykyisin puustoltaan paikoin järeähköä mustikkatyypin turvekangasta. Valtaosa suunnittelualueen pesimälinnustosta edustaa metsälajeja ja puoliavointen ympäristöjen lajeja. Suunnittelualueen runsaimpia lajeja olivat peippo, pajulintu, laulurastas ja metsäkirvinen. Muita runsaita lajeja alueella olivat lisäksi talitiainen, käpytikka ja vihervarpunen. Kosteikkoympäristöjen vähäisyyden vuoksi alueella tavattiin vain vähän mm. vesilintuja ja kahlaajia. Vesilintuja esiintyi ainoastaan kaatopaikan läheisen lammen ympäristössä, jossa esiintyi pesivänä tavi ja telkkä. Kahlaajista alueella esiintyy lehtokurppa, metsäviklo ja taivaanvuohi. Kosteikkolajeista kurkea havaittiin sekä Bomossaträsketillä että vanhan kaatopaikan viereisellä kosteikolla. Alueen petolinnusto on monipuolinen ja lajistoon kuuluu useampia pöllö- ja päiväpetolintulajeja. Suunnittelualueen pesimälajeihin kuuluvat helmi- ja varpuspöllö. Suunnittelualueen ulkopuolelta tehtiin havaintoja lisäksi lehtopöllöstä ja huuhkajasta (Kuva 12-7) Metriä Keväällä havaitut pöllöt Ugglor observerade på våren Helmipöllö Pärluggla Lehtopöllö Kattuggla Varpuspöllö Sparvuggla Kesällä havaitut pöllöt Ugglor observerade på sommaren Huuhkaja Berguv Lehtopöllö Kattuggla Varpuspöllö Sparvuggla Keväisten pöllöhavaintojen suunta (kohteesta poispäin) Riktningen på vårens uggleobservationer (bort från objektet) Kesäisten pöllöhavaintojen suunta (kohteesta poispäin) Riktningen på sommarens uggleobservationer (bort från objektet) Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Kevään ja kesän pöllöhavainnot suunnittelualueella. 87

89 Päiväpetolintujen reviireitä havaittiin etenkin suunnittelualueen pohjois- ja itäosissa. Pesimälajistoon kuuluivat varpus-, kana- ja hiirihaukka. Lisäksi suunnittelualueen tuntumassa havaittiin kana- ja nuolihaukan reviirit. Sekä aikuisia että esiaikuisia merikotkia suunnittelualueella tavattiin muuttokausien tapaan päivittäin. Lähimmästä pesivästä kalasääskiparista tehtiin reviirin läheisyyteen nähden niukasti havaintoja petolintuseurannassa, eikä esimerkiksi ruokailulentoja havaittu suunnittelualueen läpi. Lajin lentohavainnot tehtiin joko suunnittelualueen pohjois- tai itärajojen alueilla. Samoin kevätmuuton aikaan pari havaittiin lähinnä suunnittelualueen pohjoisreunalla tai pohjoisimmassa osassa kiertelevänä. Pesäpaikan maastokäynnillä tehtiin lisäksi yksittäinen lentohavainto pesäpaikalta pohjoiskoilliseen. Havaintojen mukaan pesivän parin todennäköisiä ruokailualueita ovat kapeat merenlahdet kuten Galtarbyviken, Norrlångviken sekä Taalintehtaan läheiset kapeat vesistöt. Muutonseurannoissa ja keskikesän petolintuseurannassa merikotkan osalta ei tehty suoraan pesintään viittaavia havaintoja. Merikotkan lähimmät tunnetut, viime vuosina käytössä olleet reviirit sijaitsevat saaristossa, noin 6 km suunnittelualueesta. Vanhoja lintuja alueella havaittiin usein ja merikotkan käyttämiä istumapuita löydettiin alueen itäosista. Muuta suunnittelualuetta enemmän lintuja havaittiin itä- ja koillisosissa. Pesimäaikana lajilla ei havaittu selkeitä, vakituisia lentoreittejä ja lintujen liikehdintä oli laaja-alaista. Tyypillisesti havainnot koskivat Björkboda Genböle-alueen ja suunnittelualueen pohjois- ja koillisosien välillä kierrelleitä lintuja. Osa kotkista lensi Galtarbyn suuntaan. Metsäkanalinnuista suunnittelualueella tavattiin teeri, pyy ja metso. Näistä pyytä havaittiin pääasiassa suunnittelualueen itäosissa. Kevään soidinpaikkaselvityksen havaintojen mukaan teeren soidinpaikat sijaitsivat pääasiassa suunnittelualueen ulkopuolella (Kuva 12-8). Bomossaträsketin pohjoispuolisella hakkuulla sijaitsi pienehkö soidin. Selvityksessä havaittiin metson soidinpaikka suunnittelualueen keskiosista. Soidinpaikka on eteläsuomalaiseksi alueeksi hyvin elinvoimainen. Soidinaikaan soidinpaikalla havaittiin 7 9 kukkoa ja useita koppeloita. Soidinpaikan pääalueet sijaitsevat ojitetun rämeen kallioisilla reunoilla m Teeren soidinpaikka Orrspelplats Teeren todennäköinen soidinpaikka Trolig orrspelplats Metson soidinpaikka Tjäderspelplats Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Kevään metsäkanalintujen soidinpaikkaselvityksessä havaitut teeren ja metson soidinpaikat. 88

90 Kehrääjäselvityksessä kehrääjiä havaittiin suunnittelualueella ja sen tuntumassa hyvin runsaasti, yhteensä reviiriä (Kuva 12-9). Kehrääjäreviirit keskittyivät kutakuinkin Råbergenin ja suunnittelualueen pohjoisosaa halkovan voimajohdon läheisyyteen sekä toisaalta suunnittelualueen itäosaan Metriä Reviiri Revir Reviiri, paikka epätarkka Revir, platsen inexakt Eri reviiri Olika revir Mahdollisesti sama reviiri Möjligen samma revir Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Suunnittelualueen kehrääjäreviirit. Kaikkiaan pesimäaikana suunnittelualueella havaittiin yhteensä 23 suojelullisesti merkittävää lajia, joista 17 katsotaan alueella pesiviksi (Taulukko 12-5). Muut 6 lajia ovat alueella vierailevia tai lähialueilla pesiviä. Näistä uhanalaisluokituksessa vaarantuneisiin (VU) lajeihin lukeutuvat hiirihaukka ja kivitasku. Silmälläpidettäviä (NT) lajeja ovat teeri, metso, helmipöllö, käenpiika ja sirittäjä. Vaarantuneet lajit luetaan varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Silmälläpidettävät lajit eivät ole varsinaisesti uhanalaisia, mutta näiden kannankehityksiin kiinnitetään suurempi huomio lajien taantumisen vuoksi. Varsinaisen valtakunnallisen uhanalaisuuden lisäksi laji voidaan luokitella alueellisesti uhanalaiseksi, mikäli laji on vaarassa hävitä alueelta. Olofsgårdin pesimälajeista alueellisesti uhanalaisiin lajeihin kuuluvat metso ja helmipöllö. Pesivästä linnustosta 10 lajia kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja 7 Suomen erityisvastuulajeihin. 89

91 Taulukko Olofsgårdin suunnittelualueella havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. * = ei todennäköisesti pesi suunnittelualueella. ** = kuulunut aiemmin alueen pesimälajistoon. EU = lintudirektiivin liitteen I laji, UH = kansallisen uhanalaisluokitus, EVA = erityisvastuulaji ja AU = alueellisesti uhanalainen laji. NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut. 12 Laji Tieteellinen nimi EU UH EVA AU Laulujoutsen * Cygnus cygnus x x Tavi Anas crecca x Telkkä Bucephala clangula x Pyy Bonasa bonasia x Teeri Tetrao tetrix x NT x Metso Tetrao urogallus x NT x x Kuikka * Gavia arctica x Mehiläishaukka * Pernis apivorus x VU Merikotka * Haliaeetus albicilla x VU Hiirihaukka Buteo buteo VU Kalasääski * Pandion haliaetus x NT Kurki Grus grus x Varpuspöllö Glaucidium passerinum x x Helmipöllö Aegolius funereus x NT x x Kehrääjä Caprimulgus europaeus x Käenpiika Jynx torquilla NT Harmaapäätikka Picus canus x Palokärki ** Dryocopus martius x Kangaskiuru Lullula arborea x Kivitasku Oenanthe oenanthe VU Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Pikkulepinkäinen Lanius collurio x Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus x Suunnittelualueen suojelullisesti merkittävää pesimälajistoa esiintyy lähes koko suunnittelualueella (Kuva 12-10). Pesimälinnuston osalta huomionarvoisia kohteita suunnittelualueella ovat Ramstedsmossenin metsäalue (kohde 1), vanhan kaatopaikan läheinen kosteikko (kohde 2), sekä Råbergenin alue (kohde 3). Alueella sijaitsee useita metsänuudistusalueita, joilla puuston kasvun myötä rakennepiirteet, ja sitä kautta myös linnusto, muuttuvat nopeasti, eikä näillä alueilla siten ole erityisiä linnustollisia arvoja. Suunnittelualueen läheisen Stormossenin Natura-alueen linnusto koostuu pääasiassa metsien ja suoalueiden varpuslinnuista. Linnustoselvityksissä Natura-alueella havaittiin lintudirektiivin liitteen I lajeista pesimälajina kurki. Lisäksi Naturatietolomakkeella on lintudirektiivin liitteen I lajeista mainittu mehiläishaukka, kalasääski ja palokärki. Näistä kalasääski havaittiin Natura-alueella, mutta havainnot eivät viittaa alueella pesimiseen. Kokonaisuudessaan Olofsgårdin alueen pesimälinnuston herkkyys arvioidaan kohtalaiseksi. Alueen herkkyyttä nostaa etenkin elinvoimainen metsokanta, tiheä kehrääjäkanta ja monipuolinen petolintulajisto. Alueen petolinnustossa esiintyy useita pöllö- ja päiväpetolintulajeja. Vaikutusalueen pesimälinnuston herkkyys. Kohtalainen Hankkeen vaikutusalueella esiintyy suojelullisesti merkittävistä lajeista pesivänä tavi, telkkä, pyy, teeri, metso, hiirihaukka, kurki, varpuspöllö, helmipöllö, kehrääjä, harmaapäätikka, kangaskiuru, kivitasku, sirittäjä, pikkulepinkäinen ja isokäpylintu. Alueellisesti merkittäviä yksilömääriä vaikutusalueella esiintyy metsolla ja kehrääjällä. 90

92 Kohde 3 Objekt 3 Kohde 1 Objekt 1 Kohde 2 Objekt 2 Leppälintu Rödstjärt Telkkä Knipa Kivitasku Stenskvätta Metriä Suunnittelualue Planeringsområde 12 Metso Tjäder Pikkulepinkäinen Törnskata Kurki Trana Varpuspöllö Sparvuggla Pyy Järpe Teeri Orre Käenpiika Göktyta Harmaapäätikka Gråspett Isokäpylintu Större korsnäbb Tavi Kricka Kangaskiuru Trädlärka Sirittäjä Grönsångare Kuva Suunnittelualueella ja Stormossenilla havaitut suojelullisesti merkittävät lajit Muuttolinnusto Yleistä muutosta Kemiönsaarella Kemiönsaaren alue on lintujen muuttoreittien ja muutonaikaisten ruokailualueiden kannalta tärkeä. Muuttoaikoina Kemiönsaaren alueen merkitys on suurin vesilinnuille, kurjille ja petolinnuille ja alueen merkitys on suurempi syksyisin kuin keväisin. Keväisin useiden lajien muutto etenee laajempana rintamana ja havaitut muuttajamäärät ovat pääsääntöisesti pienempiä kuin syksyllä. Keväällä Kemiönsaari on lounaasta saapuville muuttolinnuille usein ensimmäinen ruokailu- ja levähdysmahdollisuuksia tarjoava alue, ja erityisesti varhain keväällä nähdään usein suuria joukkoja muuttolintuja. Vesi-, kosteikko- ja rantalinnuston muuttoa Kemiönsaaren alueella ohjailee keväisin ja syksyisin muutonsuuntaiset vesistöt ja rehevät merenlahdet. Tärkeimmät muuttoa ohjaavia ja lintuja kerääviä reittejä ovat Paimionlahden ja Halikonlahden vesistöt, joiden kautta arvioidaan muuttavan pääosan alueen kautta muuttavista vesilinnuista. Pitkänomaisina kapeina lahtina alueet ohjaavat muuttovirtoja melko syvälle sisämaahan. Sekä Paimionlahden että Halikonlahden kautta muuttaa suuria määriä kokosukeltajasorsia, puolisukeltajasorsia sekä hanhia. Merihanhia tavataan muuttoaikana Halikonlahden alueella parhaina päivinä yli tuhat yksilöä ja metsähanhiakin kymmenittäin. Myös kummankin lahden läheisillä peltoalueilla havaitaan jopa satojen yksilöiden kahlaajaparvia (mm. töyhtöhyyppä ja suokukko). Alueilla tavataan muuttoaikoina myös suuria määriä lokkilintuja ja parveutuvia varpuslintuja ja pääskyjä. 91

93 12 Galtarbyvikenin merkitystä lintujen muuttoa ohjaavana reittinä ei tunneta tarkkaan, mutta myös sen oletetaan ohjaavan muuttoa kohti Halikonlahtea. Galtarbyvikenillä havaitut lajikohtaiset yksilömäärät ovat kuitenkin pienempiä; parhaimmillaan alueella tavataan kymmeniä hanhia ja sorsalintuja. Kurkien keväinen päämuutto Suomessa kulkee tyypillisesti Hangon alueella, mutta Varsinais-Suomen alueella suurimmat kurkimassat havaitaan yleensä Kemiönsaari-Pöytyä linjan alueella. Syksyisin alueellisesti runsain muutto kulkee kutakuinkin samalla linjalla. Syksyisin kurkien on havaittu kulkevan pääosin Björkbodan yli kohti Kasnäsiä, josta linnut suuntaavat etelään/kaakkoon kohti Viroa. Syksyllä suurempia muuttajamääriä alueella selittää Kemiönsaaren sijainti suhteessa mantereeseen. Mantereen ja Kemiönsaaren välillä ei ole laajoja merialueita ja Kemiönsaari toimii tavallaan niemenkärkenä, jonne muutto ohjautuu laajalta alueelta. Lintujen ohjautumiseen Kemiönsaarelle vaikuttaa osaltaan myös saaren vierelle sijoittuvat Halikonlahden ja Paimionlahden vesialueet. Lintujen, etenkin päiväpetolintujen, on havaittu aikaisemmin liikkuvan Kemiönsaarelle paitsi pohjoisista ilmansuunnista, myös itäpuolen rannikkoa pitkin. Ennen meren ylitystä linnut saattavat jäädä Kemiönsaaren alueelle kiertelemään ja odottamaan sopivia tuuli- ja sääolosuhteita lopullista merenylitystä varten. Syyskuun päämuuton aikaan alueella voidaan havaita jopa yli 1000 petolinnun päiväsummia. Muuttava lajisto alueella on monipuolista. Keväin ja syksyin nähdään voimakasta tai melko voimakasta peippolintu- ja rastasmuuttoa. Sepelkyyhkyjä nähdään paljon erityisesti syksyisin, mutta laulujoutsenen ja kahlaajien määrät ovat yleensä suurimpia keväällä. Keväinen hanhimuutto on voimakkaasti merihanhipainotteista, metsähanhien muuttaessa tyypillisesti huomattavasti lännempänä ja arktisten hanhien muuttaessa pääasiassa Hangon itäpuolella. Syksyisin metsähanhia ja harvemmin myös arktisia valkoposki- ja sepelhanhia nähdään kohtalaisia määriä. Varsinaista arktista muuttoa nähdään melko harvoin, mutta keväisin erityisesti Paimionlahdella on voimakas muuttoa sisämaahan johtava vaikutus, ja esimerkiksi kuikkalintuja voi tällöin nähdä suuria määriä. Tärkeitä lintujen muutonaikaisia ruokailualueita ovat Sjölax, Björkbodan peltoalue, Galtarbyviken sekä Kemiönsaaren taajaman pohjois- ja koillispuoliset peltoalueet. Esimerkiksi Björkbodan peltoalueilla havaitaan huippupäivinä vuosittain ruokailevana useita satoja yksilöitä käsittäviä hanhiparvia, muutamia satoja joutsenia sekä satoja puolisukeltajasorsia. Etenkin syksyisin alueella havaitaan myös suuria määriä petolintuja. Alue toimii myös tärkeänä varpuslintujen ja kahlaajien muutonaikaisena ruokailu- ja levähdysalueena. Sjölax on maamme tärkein merihanhien kerääntymispaikka loppukesän ja alkusyksyn aikana ja alueella on tavattu jopa yli 5000 merihanhea (Faunatica 2012). Muuttoaikoina alue on tärkeä ruokailu- ja levähdysalue myös useille muille vesilinnuille ja hanhille. Galtarbyvikenillä on muutonaikaista merkitystä ainakin sorsalinnuille ja merihanhille. Alueen levähtäjämäärät ovat kuitenkin pienempiä kuin edellä mainituilla kohteilla. Petolinnut Petolintuja muuttaa Kemiönsaaren kautta suuria määriä erityisesti syksyisin, mutta jonkin verran myös keväällä. Muuttava lajisto on monipuolista, käsittäen kaikki Suomessa pesivät petolinnut haukoista kotkiin. Runsainta muutto on syksyisin, jolloin hiirihaukan ja varpushaukan päiväsummat voivat kohota yli sadan yksilön, mutta myös muiden petolintujen, kuten sinisuohaukan ja mehiläishaukan määrät voivat olla korkeita. Hiirija varpushaukkojen pääjoukot muuttavat yleensä Björkbodan kohdalla länteen, kun taas useimmat muut pedot suuntaavat yleensä meren yli Viroon. Maakotkia nähdään joinain syksyinä kohtalaisen paljon. Myös merikotkia muuttaa alueen kautta kohtalaisia määriä, mutta määrän arviointia vaikeuttavat paikalliset ja kiertelevät linnut, joita voi nähdä alueella runsaasti ympäri vuoden. Kevätmuutonseuranta 2013 Kevätmuutonseurannassa Olofsgårdin alueella havaittiin voimakasta kurkimuuttoa, muiden lajiryhmien muutonvoimakkuuden ollessa selkeästi syksyä heikompaa. Kurjen ohella kevään seurannassa havaittiin runsaasti merikotkia. Kevätmuutonseurannassa hanhia havaittiin huomattavasti vähemmän kuin syksyllä, yhteensä 177 yksilöä. Suurin osa havaituista hanhista oli lajilleen määrittämättömiä (110 yks.) ja lajilleen tunnistetuista hanhista valtaosa oli merihanhia (56 yks.). Muita hanhilajeja havaittiin vain satunnaisesti. Kaikista hanhista 55 % havaittiin suunnittelualueella ja 62 % kaikista havaituista hanhista lensi törmäysriskikorkeudella (suunnitellulla lapakorkeudella m). Lentosuuntien ja lentokorkeuden perusteella ainakin osa havainnoista koski alueella kierrelleitä lintuja, jotka liikkuivat saaren keskiosien ja eteläisten merenlahtien/ merialueiden välillä. Kevätmuuton aikaan Kemiönsaaren keskustan alueen pelloilla ja etenkin Björkbodan alueen pelloilla tavattiin suuria hanhi- ja joutsenkerääntymiä. Esimerkiksi Björkbodan alueella havaittiin yhteensä noin 250 hanhea ja 30 laulujoutsenta. Havaintojen mukaan sekä joutsenet että hanhet lentävät Björkbodan ruokailupelloille melko matalalla ja pääasiassa läheisiä peltoalueita pitkin. Hanhien matala lentokorkeus viittaisi alueella kierteleviin lintuihin. 92

94 Taulukko Suurempikokoisten lintujen havaitut yksilömäärät (ei petolintuja) kevätseurannassa. Laji Yksilömäärä laulujoutsen Cygnus cygnus 18 kyhmyjoutsen Cygnus olor 2 merimetso Phalacrocorax carbo 292 merihanhi Anser anser 56 metsähanhi Anser fabalis 6 kanadanhanhi Branta canadensis 5 harmaahanhilaji Anser sp. 38 hanhilaji Anser / Branta 72 haahka Somateria mollissima 8 kuikka Gavia arctica 3 sinisorsa Anas platyrhynhcos 3 telkkä Bucephala clangula 2 vesilintulaji 53 kurki Grus grus 3320 töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 105 taivaanvuohi Gallinago gallinago 16 kuovi Numenius arquata 6 kapustarinta Pluvialis apricaria * suokukko Philomachus pugnax 12 valkoviklo Tringa nebularia 12 metsäviklo Tringa ochropus 9 sepelkyyhky Columba palumbus 392 uuttukyyhky Columba oenas 49 * = vain äänihavaintoja Kurkien päämuutto Kemiönsaaren alueella keväällä 2013 oli voimakasta ja päämuuton aikaan seurannassa havaittiin 3320 kurkea. Muutto jakautui laajalle alueelle, mutta muita alueita jonkin verran enemmän kurkia muutti Galtarbyvikenin ja suunnittelualueen keskiosien kautta. Seurannassa havaittiin puutteellisesti suunnittelualueen itäpuolista muuttoa, mutta Misskärrin alueen muutonseurantaraportin (Suomen Luontotieto 2013) mukaan kurkien pääjoukot kulkivat Galtarbyn itäpuolelta. Kaikista muuttavista kurjista 88 % lensi törmäysriskikorkeudella. Kurkien kohdalla syksyä matalampaa lentokorkeutta selittänee juuri tapahtunut merenylitys, jossa nousevia ilmavirtauksia ei ole samalla tavalla hyödynnettävissä kuin mantereella. Päiväpetolintuja keväällä havaittiin 237 yksilöä, joista 82 % suunnittelualueella. Noin puolet kaikista petolintuhavainnoista koski merikotkaa, joten muiden päiväpetojen muuttajamäärät olivat melko alhaisia. Taulukko Kevätmuutonseurannassa havaittujen petolintujen yksilömäärät. Laji yksilömäärä varpushaukka Accipiter nisus 23 kanahaukka Accipiter gentilis 7 ruskosuohaukka Circus aeruginosus 1 sinisuohaukka Circus cyaneus - suohaukkalaji Circus sp. 1 merikotka Haliaeetus albicilla 120 kalasääski Pandion haliaetus 10 kiljukotkalaji Aquila clanga / pomarina 1 mehiläishaukka Pernis apivorus 1 hiirihaukka Buteo buteo 15 piekana Buteo lagopus 13 Pernis / Buteo Pernis / Buteo sp. 12 ampuhaukka Falco columbarius 1 nuolihaukka Falco subbuteo 1 tuulihaukka Falco tinnunculus 11 muuttohaukka Falco peregrinus 1 pieni falco Falco sp. 5 pieni petolintulaji 5 iso petolintulaji 5 Yhteensä 233 Merikotkan ohella runsaimpia petolintuja olivat hiirihaukka ja varpushaukka. Merikotkien kohdalla alueella kierteleviä tai pesiviä lintuja ei voitu erottaa alueen kautta muuttavista linnuista. Suurin osa merikotkahavainnoista koski todennäköisesti alueella kierteleviä pesiviä ja pesimättömiä lintuja. Valtaosa havainnoista koski esiaikuisia yksilöitä. Kaikista petolinnuista 47 % lensi törmäysriskikorkeudella ja merikotkista 53 %. Merikotkien ja muidenkin petolintujen lentokorkeus oli alhaisempi pilvisellä ja vastatuulisella säällä. Muiden lajien ja lajiryhmien muutto alueella oli pääsääntöisesti vähäistä

95 Lintujen liikehdintä keväällä Fåglarnas rörelser på våren km Suunnittelualue Planeringsområde ruokailureitti (painopiste) kurkimuuton painopiste muuttolinjat (painopiste) födorutt (tyngdpunkt) tyngdpunkten för tranornas flyttning flyttningslinjer (tyngdpunkt) Kuva Yleiskuva lintujen kevätmuuton ja ruokailulentojen painopisteistä kevään 2013 seurannassa. Syysmuutonseuranta Syysmuuton aikana alueella havaittiin huomattavasti enemmän hanhia, päiväpetolintuja ja sepelkyyhkyjä. Kurkien muutto oli sen sijaan suuruusluokaltaan yhtä voimakasta kuin keväällä. Hanhia havaittiin yhteensä 2406 yksilöä, joista suurin osa oli merihanhia (66 %) ja lajilleen tunnistamattomia hanhia (33 %). Muita hanhilajeja kuin merihanhea havaittiin seurannassa kevään tapaan satunnaisesti ja pieniä määriä. Metsähanhista tehtiin vain muutamia havaintoja syyskuun loppupuolella, joka oli lajin päämuuton aikaa. Näinä päivinä valtaosa kaikista hanhihavainnoista koski lajilleen määrittämättömiä ja todennäköisesti alueen kautta muuttavien metsähanhien kokonaismäärä oli havaittua suurempi. Kaikista muutonseurannassa havaituista hanhista suunnittelualueen läpi lensi 65 %. 24 % kaikista havaituista hanhista lensi törmäysriskikorkeudella. Matalan lentokorkeuden perusteella suurin osa havaituista hanhista oletettiin olevan alueella kierteleviä lintuja. Elokuun merihanhimassat koskivat todennäköisesti loppukesällä alueella ennen varsinaista muuttoa kierteleviä ja ruokailevia lintuja. Syyskuun aikana hanhia havaittiin etenkin Björkboda peltoalueen tasalla kiertelevinä sekä suunnittelualueen itäpuolella pääasiassa Galtarby Björkboda -suuntaisesti lentävinä. Sjölaxin suuntaan lentäviä parvia havaittiin vain muutama. 94

96 Taulukko Suurempikokoisten lintujen havaitut yksilömäärät (ei petolintuja) syysmuutonseurannassa. Laji Yksilömäärä laulujoutsen Cygnus cygnus 11 kyhmyjoutsen Cygnus olor 4 merimetso Phalacrocorax carbo 56 merihanhi Anser anser 1593 metsähanhi Anser fabalis 9 kanadanhanhi Branta canadensis 8 harmaahanhilaji Anser sp. 462 hanhilaji Anser / Branta 332 haahka Somateria mollissima - kuikka Gavia arctica 2 kuikkalaji Gavia sp. 2 sinisorsa Anas platyrhynhcos 8 tavi Anas crecca 2 telkkä Bucephala clangula 2 vesilintulaji 240 iso vesilintulaji 30 kurki Grus grus 3237 Laji Yksilömäärä töyhtöhyyppä Vanellus vanellus - taivaanvuohi Gallinago gallinago 2 kuovi Numenius arquata - kapustarinta Pluvialis apricaria 42 suokukko Philomachus pugnax - valkoviklo Tringa nebularia - metsäviklo Tringa ochropus - sepelkyyhky Columba palumbus 4508 uuttukyyhky Columba oenas 46 kesykyyhky Columba livia 89 Kurkia havaittiin syysmuutonseurannassa yhteensä Kurkien päämuutto alueella oli kaksijakoinen. Valtaosa kurjista havaittiin hyvin kaukana idässä, Kemiönsaaren itäosissa, mutta toinen päälinja kulki suunnittelualueen länsiosan poikki. Tämä saattaisi viitata jo aiemmin esitettyihin havaintoihin, joiden mukaan Björkbodan alue toimisi kurkien muuttoa ohjaavana alueena. Suunnittelualueen lännenpuoleista kurkimuuttoa Råbergeniltä ei voitu havainnoida. Lähes kaikilla kurjilla muuttosuunta oli etelä, eikä selkeää Kasnäsin alueelle suuntautumista havaittu. Lintujen liikehdintä syksyllä Fåglarnas rörelser på hösten km Suunnittelualue Planeringsområde ruokailureitti (painopiste) kurkimuuton painopiste muuttolinjat (painopiste) födorutt (tyngdpunkt) tyngdpunkten för tranornas flyttning flyttningslinjer (tyngdpunkt) Kuva Yleiskuva lintujen syysmuuton ja ruokailulentojen painopisteistä syksyn 2013 seurannassa. 95

97 12 Päiväpetolintujen muutto alueella suuntautui pääosin etelään tai lounaaseen ja muuttajamäärät olivat suurempia kuin keväällä. Yhteensä havaittiin 593 petolintua, joista valtaosa oli varpushaukkoja, merikotkia ja hiirihaukkoja. Taulukko Syysmuutonseurannassa havaittujen petolintujen yksilömäärät. Laji yksilömäärä varpushaukka Accipiter nisus 208 kanahaukka Accipiter gentilis 14 ruskosuohaukka Circus aeruginosus 2 sinisuohaukka Circus cyaneus 18 suohaukkalaji Circus sp. 1 merikotka Haliaeetus albicilla 125 kalasääski Pandion haliaetus 9 kiljukotkalaji Aquila clanga / pomarina - mehiläishaukka Pernis apivorus 17 hiirihaukka Buteo buteo 76 piekana Buteo lagopus 7 Pernis / Buteo Pernis / Buteo sp. 11 ampuhaukka Falco columbarius 9 nuolihaukka Falco subbuteo 18 tuulihaukka Falco tinnunculus 34 muuttohaukka Falco peregrinus - pieni falco Falco sp. 4 pieni petolintulaji 23 iso petolintulaji 17 Yhteensä 593 petolinnut - merikotkaa lukuun ottamatta on tulkittu pääasiassa alueella pesineiksi linnuiksi. Sepelkyyhkyjen muutto oli alueella melko voimakasta, etenkin syyskuun lopussa. Yhteensä havaittiin 4508 sepelkyyhkyä, joista 3070 seurannan viimeisen aamun aikana. Sepelkyyhkyjen muuttoa alueella ohjaa ilmeisesti Björkboda träskin itäreuna, josta osa kyyhkyistä jatkaa etelään, Galtarbyn suuntaan ja osa suunnittelualueen kautta lounaaseen. 25 % sepelkyyhkyistä muutti törmäysriskikorkeudella. Myös pienten varpuslintujen muutto alueella oli voimakasta. Ennen merenylitystä alueen kautta kulkee suuria määriä kierteleviä varpuslintuja, jotka suuntaavat pääasiassa pohjoisiin ilmansuuntiin. Varsinaisen muuton aikaan muuttosuuntina ovat etelä ja lounas. Tyypillisesti varpuslintuja muuttaa syyskuun aamuina alle 1000 yksilöä tunnissa, mutta kiivaimman muuton aikaan laskettiin hetkellisesti lähes pikkulintua tuntia kohden. Havaitut varpuslinnut muuttivat pääsääntöisesti törmäysriskikorkeuden alapuolella. Vaikutusalueen muuttolinnuston herkkyys. Kohtalainen Vaikutusalueella esiintyy muuttoaikoina uhanalaisia ja/tai lintudirektiivin liitteen I lajeja. Tuulivoimarakentamiselle herkistä lajeista Kemiönsaaren kautta muuttaa erityisesti hanhia ja kurkia. Merikotkia esiintyy alueella ympäri vuoden. Galtarbyviken ja Björkboda ovat alueellisesti tärkeitä levähdys- ja ruokailualueita. Petolinnuilla ei havaittu muutonaikaisia johtolinjoja, mutta Råbergenin seurantapisteeltä petolintuja havaittiin havainnointiaikaa kohden keskimäärin enemmän kuin Vimonmossenilla. Björkbodan alueella petolintumuutto oli suunnittelualuetta selvästi vilkkaampaa. Kokonaishavainnointimäärä Björkbodan alueella oli kuitenkin verraten lyhyt. Kaikista syksyllä havaituista petolinnuista 47 % lensi törmäysriskikorkeudella. Merikotkilla esiintyminen alueella oli kevään kaltaista. Merikotkia havaittiin Ramstedsmossen Bofallsmossen Björkboda-alueella muuta seuranta-aluetta enemmän. Selkeitä reittejä linnuilla ei kuitenkaan havaittu. Mahdollista muuttoa lajilla havaittiin seurannan viimeisenä aamuna. Kaikista syksyllä havaituista merikotkista törmäysriskikorkeudella lensi 50 %. Petolintujen lentokorkeus vaihteli syksyllä selkeästi vallitsevan sään mukaan. Poutaisina, lämpiminä päivinä merkittävä osa keski- ja iltapäivällä havaituista petolinnuista lensi huomattavan korkealla. Valtaosalla petolinnuista lentosuunta oli selkeästi etelä tai lounas, eikä tuulen suunnalla havaittu olevan vaikutusta lentosuuntaan. Aiemmin on havaittu petolintujen kiertelevän saarella otollisia sääolosuhteita odotellessaan ennen lopullista meren ylitystä. Syksyn havainnot eivät ainakaan suunnittelualueella viittaisi tähän ja harvat kiertelevät 96

98 12.5 Vaikutukset linnustoon Vaikutukset pesimälinnustoon Osa tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentamisalueista sijoittuu voimakkaasti hoidettuihin talousmetsiin tai hakkuulle, joiden pesimälinnustoon ihmistoiminta on jo vaikuttanut. Tiestön osalta hyödynnetään jo olemassa olevia metsäautoteitä, joita vahvistetaan. Tästä syystä hankkeen rakentamisesta aiheutuvien elinympäristömuutosten voidaan arvioida kummassakin hankevaihtoehdossa jäävän pääasiassa kohtuullisiksi, kohdistuen pääasiassa metsäympäristölle tyypillisiin pesimälajeihin. Suunnittelualueen herkimpiä alueita ovat Ramstedsmossenin metsäalue, vanhan kaatopaikan läheinen kosteikko, sekä Råbergenin alue. Näille alueille ei ole osoitettu juurikaan rakentamista, minkä takia suunniteltu hanke ei todennäköisesti suuresti vaikuta niiden pesimälinnuston elinympäristöjen säilymiseen. Tuulivoimahankkeen rakentamisesta aiheutuvat häiriötekijät kohdistuvat pääsääntöisesti tuulivoimaloiden ja muiden rakenteiden rakentamisalueille, joskin mm. mahdollisista junttaus- ja räjäytystöistä aiheutuvat meluvaikutukset voivat yltää laajemmallekin alueelle. Eri lajien herkkyys rakentamistoimien aiheuttamalle häiriölle vaihtelee. Yleisesti tavallisimpien metsälajien on havaittu sietävän varsin hyvin rakennustöistä aiheutuvaa häirintää, mikäli niiden pesimäympäristöön ei suoraan kohdistu muutoksia. Metsien reunavyöhykkeiden määrän lisääntyessä lintulajistossa runsastuvat eniten metsien runsaat yleislajit. Hankkeen rakentamisen aikaisten häiriövaikutusten kannalta herkimmiksi lajeiksi voidaan tässä yhteydessä sanoa alueella esiintyvistä lajeista olevan ihmistoimintaa karttelevat petolinnut, sekä teeri ja metso. Esimerkiksi metso on laji, jonka koiraista kullakin on oma, melko selväpiirteinen reviirinsä. Tällöin kannan säilyminen alueella ei ole kiinni pelkästä soidinpaikan säilymisestä vaan alueen metsänpeitteen määrästä ja metsien laadusta laajemmin. Pääosalla varpuslinnuista hankkeen vaikutukset jäisivät todennäköisesti vähäisiksi ja aiheutuen voimakkaammin elinympäristöjen suorista muutoksista. Lintujen pakoetäisyyksiä koskevassa tutkimuksessa todettiin metsolla soidinaikaan pakoetäisyyden vaihtelevan m välillä (Ruddock & Whitfield 2007). Metsolla soidinpaikkojen tiedetään pysyvän samoilla alueilla vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja käytännössä soitimet siirtyvät useimmiten joko pysyvämmän häiriön tai ympäristönmuutosten vuoksi. Suunnittelualueella sijaitseva metson soidinpaikka sijaitsee pääosin melko etäällä lähimmistä tuulivoimaloista ja sen ympärillä sijaitsevat, päiväreviireiksi soveltuvat kallioalueet on jätetty rakentamistoimien ulkopuolelle kummassakin hankevaihtoehdossa. Suomessa lajin soitimet sijoittuvat satunnaisesti esim. voimalinjojen läheisyyteen ainakin tiheämmän kannan alueilla. Tuulivoimaloiden vaikutusta lajin soitimiin ei kuitenkaan tunneta ja on mahdollista, että rakentamistoimien myötä suunnittelualueen soidinpaikan vetovoimaisuus voi heiketä, mistä johtuen rakentamistoimien ajoittaminen soidinkauden ulkopuolelle on erityisen tärkeää. Myös törmäykset voimalarakenteisiin nostavat riskiä alueen populaation pienenemiseen, vaikkakin on epätodennäköistä että lajin lentokorkeus yltää voimaloiden roottorien tasolle. Pesimäajan tiheyksiä koskevissa tutkimuksissa lajiryhmätasolla kanalintujen tiheyksien on havaittu tuulivoimaloiden läheisyydessä hieman useammin laskevan kuin pysyvän vakaana tai nousevan (Falkdalen, ym. 2013). Kehrääjän esiintymiseen on todettu vaikuttavan voimakkaasti etäisyys rakennetusta maasta. Kannan tiheyteen puolestaan vaikuttaa metsänpeitteen määrä reviirin lähialueilla. Tutkimuksessa rakennettu maa oli pääasiassa asutusta (Durwyn & Clarke 2003). Tuulivoimaloiden tai muiden kiinteiden, vähäisessä ihmistoiminnassa olevien rakennelmien vaikutusta lajin esiintymiseen ei tunneta. Olofsgårdin alueella kehrääjäkanta on suuri ja elinvoimainen, joten vaikutukset reviirien autioitumiseen ja populaatioon ovat paikallisia. Hankevaihtoehdossa 1 Råbergenin alueelle on osoitettu rakentamistoimia, mikä voi vaikuttaa alueella sijaitsevien kehrääjien reviirejä heikentävästi. Hiiri- ja kanahaukalla hankkeen suurimmat vaikutukset muodostuvat rakentamisesta ja tuulivoimaloiden aiheuttamasta törmäysriskistä. Hiirihaukalla Iso-Britanniassa pesivien parien määrän on todettu olevan tuulivoimaloiden alueella olevan alueellista keskiarvoa pienempi. Selittäviksi tekijöiksi on arveltu parien siirtymistä alueen ulkopuolelle sekä alueen houkuttelevuuden alentumista uusien parien pesimäalueena (Pierce- Higgins ym. 2009, Bevanger ym. 2009). Kanahaukka puolestaan suosii hiirihaukkaa selvemmin rakentamattomia ympäristöjä. Suunnittelualueella ei tehty havaintoja kalasääskien ruokailutai läpilennoista, joten hankkeen vaikutukset lähiympäristön kalasääskikannalle arvioidaan vähäisiksi. Merikotkaa pidetään yhtenä vaikutusalttiimpana lajina tuulivoiman kannalta. Norjan Smølassa, tiheän merikotkakannan alueella, jossa sijaitsee myös tuulivoimaloita, törmäysriskin on todettu olevan suurin keväällä ja todennäköisenä syynä tähän pidetään korkeampaa lentoaktiivisuutta. Keväiseen soidinaikaan merikotkilla esiintyy parin soidinlentoja ja todennäköisesti myös reviirikiistoja esiintyy enemmän keväisin. Suomen WWF suosittelee ohjeissaan tuulivoimaloiden rakentamisen välttämistä alle 2 km etäisyydelle asutusta pesäpaikasta ja pesäpaikan ja vakituisten ruokailualueiden väliselle alueelle (WWF 2012a). Suunnittelualueen lähiympäristössä ei ole kuitenkaan tiedossa olevia pesäpaikkoja, eikä alueella myöskään tehty havaintoja vakituisista ruokailulennoista. Merikotkia esiintyy Kemiönsaarella kuitenkin runsaasti ja lajia tavattiin myös suunnittelualueella runsaana läpi seurantakauden. Alueellisesti merikotkien liikehdintää havaittiin hieman enemmän suunnittelualueen itäisissä ja koillisissa osissa, joiden kautta lintuja liikkuu säännöllisesti Björkboda Genböle-alueen ja Galtarbyvikenin välillä myös kesällä. Lintujen liikehdintä alueella on tyypillisesti verkkaista kiertelyä. Vaikutukset alueella kierteleviin lintuihin muodostuvat muiden petolintujen tapaan kohonneesta törmäysriskistä ja häiriövaikutuksista

99 Natura-alueella pesineen kurkiparin ei havaittu liikkuvan maastoselvityksissä suunnittelualueella. Alueen lajisto koostui tyypillisistä metsä- ja suoalueiden varpuslinnuista ja kokonaisuudessaan hankkeen vaikutukset Natura-alueella tavattuun lajistoon arvioidaan vähäisiksi. Pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutuksien suuruus hankevaihtoehdossa 1 ja 2. Keskisuuri Hankkeen pesimälinnustoon kohdistuva häiriövaikutus on voimakas rakentamisen aikana, mutta lievenee toiminnan aikana. Kahlert 2005). Havaitseminen ei kuitenkaan tarkoita välitöntä väistämistä ja taipumuksessa väistää tuulivoimaloita onkin todettu lajikohtaisia eroja. Esimerkiksi useat vesilinnut, hanhet ja kurki lähtevät herkemmin kiertämään vastaan tulevia tuulivoima-alueita, kun taas esimerkiksi useiden petolintujen ja lokkilintujen on todettu lentävän useammin alueiden läpi (Hötker, ym. 2006, Rydell, ym. 2011). Petolinnuista ainakin hiirihaukka, piekana ja merikotka väistävät useita muita lajeja vähemmän muuttoreitillä sijaitsevia tuulivoimaloita. Lajikohtainen väistämisherkkyys heijastuu suoraan myös tarkastellessa lintujen törmäyksiä tuulivoimaloihin. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat pääasiassa alueella pesiviin petolintuihin, metsäkanalintuihin ja kehrääjään, joista petolinnustoon kohdistuu myös kohonnut törmäysriski. Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimala 1 sijoittuu Råbergenin alueelle, jolla on linnustollisia arvoja erityisesti kehrääjän osalta. Pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutuksien merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutuksen suuruus Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen 12 Vaikutusalueen herkkyys Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Suuri VE1 ja VE2 Vähäinen Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri Vaikutukset muuttolinnustoon Hankkeella ei arvioida olevan suoria häiriövaikutuksia Kemiönsaarella sijaitseviin muutonaikaisiin levähdys- tai ruokailualueisiin etäisyydestä johtuen. Tuulivoimahankkeen muodostamalla estevaikutuksella ei ole todennäköisesti suurta vaikutusta alueen läpi muuttavan lintukannan energiatalouteen kevään tai syksyn muuttokausien aikana. Esimerkiksi hanhilla selkeitä vakituisia muutonaikaisia ruokailulentoreittejä ei suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä kuitenkaan havaittu, eikä estevaikutuksella arvioida olevan suurta vaikutusta hanhien ruokailulentoreitteihin. Mikäli linnusto ohittaa muuttomatkallaan lukuisia esteitä, kuten tuulivoimapuistoja, voi estevaikutuksella olla merkitystä (luku 20.1). Kaiken kaikkiaan tuulivoimaloiden muodostama törmäysriski on läpimuuttavalle lajistolle vaikutuksiltaan suurempi kuin estevaikutus. Estevaikutus vaikuttaa vähäisesti yksilöiden energiatalouteen, mutta törmäysriski voi vaikuttaa kohonneen kuolleisuuden kautta lajien populaatioihin laajemmin. Muuttolintujen on todettu kykenemään havaitsemaan muuttoreiteillä sijaitsevia tuulivoimaloita jo etäältä (Hötker, ym 2006, Desholm & 98 Useissa tutkimuksissa huomattava osa voimaloihin törmänneistä linnuista on nimenomaan petolintuja ja lokkilintuja (mm. Hötker, ym. 2006, Rydell ym. 2011). Kevään ja syysmuuton tarkkailuissa petolinnuilla ei havaittu säännönmukaisia ruokailureittejä tai siirtymisiä alueelta toiselle suunnittelualueen kautta muuttokausien aikana. Merikotkan osalta kierteleviä lintuja havaittiin suunnittelualueen pohjois- ja koillisosassa ja sen lähiympäristössä muuta aluetta laajemmin. Lintujen törmäysriskiin vaikuttaa myös vallitsevat sääolosuhteet. Sumuisella tai huonolla säällä muuttavalla linnulla on oleellisesti huonommat mahdollisuudet havaita muuttoreittien varrella sijaitsevia tuulivoimaloita. Kemiönsaarella kevätaikaista törmäysriskiä voi poikkeuksellisesti kasvattaa tilanne, jolloin lintujen lähtöpisteessä on vallinnut muutolle suotuisa sää ja Kemiönsaaren alueella sää on olosuhteiltaan huono. Pääsääntöisesti suurilla, tuulivoimalle herkillä lajeilla muuttoa ei kuitenkaan juurikaan tapahdu huonoissa näkyvyysolosuhteissa ja huonon sään muuttajamäärät ovat tyypillisesti huomattavasti selkeitä säitä pienempiä. Päiväpetolinnuilla, kuten kurjellakin, päämuutto tapahtuu selkeällä säällä päiväaikaan.

100 Syksyllä törmäysriskin arvioidaan olevan yleisesti pienempi, koska lintujen lentokorkeus meren ylittämistä varten on suurempi ja mantereen alueella sääolosuhteet ovat todennäköisemmin laajemmalla alueella samankaltaiset (muutolle lähtö tapahtuu lähempää). Tällöin linnuilla muuton keskeyttäminen tarvittaessa on helpompaa. Edellä mainittujen lajien väistämisherkkyydet huomioon ottaen törmäysriski on kuitenkin keskimäärin alhainen ja vaikutukset pieniä. Suomen kurkipopulaation on arvioitu 2000-luvulla lähes kaksinkertaistuneen ja merihanhenkin pesimäkanta on edelleen kasvussa. Riskiä kohottaa kuitenkin vuosien välinen vaihtelu ja mahdollisten suurempien parvien lentäminen suunnittelualueen läpi huonossa näkyvyydessä. Yöaikaan muuttavista lajeista runsaimpia ovat ja rastaat ja hyönteissyöjät. Yöaikainen muuttokorkeus riippuu ensisijaisesti tuuliolosuhteista. Myötätuulessa muutto tapahtuu alle 1500 metrissä ja vastatuulella alle 200 metrissä. Muita yömuuttajia ovat kahlaajat ja sorsalinnut. Näillä muutto on keväisin syksyä hajanaisempaa, arktisia lajeja lukuun ottamatta. Arktisten vesilintujen parvet nousevat mantereen kohdatessaan tyypillisesti huomattavan korkealle. Syksyllä Kemiönsaaren kautta muuttava lajisto on kevättä monipuolisempaa ja vilkkaampaa. Syysmuuton osalta tuulivoimahankkeella voi olla kohonneen törmäysriskin kautta merkitystä ensisijaisesti päiväpetolintuihin ja loppukesällä estevaikutuksen vuoksi suunnittelualueen kautta liikkuviin merihanhiin. Törmäysriskin arvioidaan olevan suurempi hankevaihtoehdossa 1, jossa tuulivoimalat sijoittuvat laajemmalla alueelle suhteessa päämuuttosuuntaan. Muissa Kemiönsaaren tuulivoimapuistohankkeita koskevissa muuttolinnustoselvityksissä on tuotu esiin päiväpetolintujen syysaikainen kiertely alueella ennen varsinaista muuttoa ja merenylitystä. Syksyn 2013 muutonseurannassa kierteleviä lintuja ei kuitenkaan merikotkaa ja paikallisia pesiviä pareja lukuun ottamatta juurikaan havaittu. Päiväpetolinnuilla muuttosuunta oli kevättä selkeämmin yhdenmukaisempi. Merikotkaan kohdistuvat vaikutukset ovat törmäysriskin osalta samankaltaiset kuin pesimäaikanakin, sillä erotuksella, että läpilentojen määrät ovat muuttoaikoina suuremmat kuin pesimäaikana. Päiväpetolinnuilla hankkeen vaikutukset yksinään lajien populaatioihin olisivat todennäköisesti vähäisiä, mutta tuulivoimarakentamisella laajemmin voisi olla negatiivisia vaikutuksia etenkin taantuvien lajien kantoihin. Törmäysmallinnukset Muuttolinnuston törmäysriskeistä laadittiin erillinen törmäysmallinnus. Mallinnuksen tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina lähtöoletusten epävarmuuden vuoksi. Mm. alueen kautta läpimuuttavien määrät vaihtelevat vuosien välillä ja lintujen todellinen väistökerroin lienee käytettyjä arvoja korkeampi. Näin ollen mallinnus antaa lähinnä suuntaa antavaa tietoa eri lajien ja lajiryhmien törmäysherkkyydestä kyseisessä hankkeessa. Mallinnusta varten muutonseurannan tuloksista luotiin laskennallinen arvio suunnittelualueen läpimuuttavien lintujen lajikohtaisista yksilömääristä keväällä ja syksyllä. Arviossa on laskettu päiväkohtaisten suunnittelualueen läpi lentäneiden havaintomäärien perusteella havainnointipäivinä koko valoisana aikana muuttaneiden määrä ja tuloksena saadut päiväkohtaiset muuttajamäärät on interpoloitu koskemaan koko muuttoseurantakautta. Saatuja muuttajamääriä on korjattu harkinnan mukaan mm. sellaisilla lajeilla, joilla esimerkiksi muutto keskittyy selvästi lyhyelle aikavälille tai lajin päämuutto on ollut seurannan ulkopuolella. Esimerkiksi kurjella muutto keskittyy selvästi yhdelle tai muutamalle päivälle muuttokaudessa, muuton ollessa tyypillisesti vähäistä päämuuton ulkopuolella. Kurjen kaltaisilla lajeilla interpolointi saattaa tuottaa jopa moninkertaisia muuttajamääriä todellisiin määriin nähden. Koska Kemiönsaaren alueella merikotkia esiintyy runsaasti ympäri vuoden, tehtiin sille erillinen, koko vuoden käsittävä tarkastelu. Ensimmäisessä vaiheessa kevään ja syksyn muutonseurantojen ja keskikesän petoseurannan havaintomäärien perusteella tehtiin havaintomäärien interpolointi koko vuodelle. Tulokseksi saatu ylilentojen kokonaismäärän puolitettiin koskemaan kevään ja syksyn läpilentojen määriä ja näiden avulla laskettiin törmäysten määrä vuodessa. Interpoloimalla saatiin ylilentojen kokonaismääräksi koko vuodelle 2758 ylilentoa, jolloin läpilentojen määrät keväälle ja syksylle olisivat Vuositasolla suunnittelualueen ylilentojen teoreettinen ylilentojen tiheys 612 /km/vuosi (suunnittelualueen leveys 4,5 km)

101 Taulukko Törmäysmallinnuksessa käytettyjä lähtöarvoja. Laji Kevät Syksy Läpilentojen määrä Törmäyksiä / v. Riskikorkeudella lentävien osuus (%) Väistö-% Ei väistöä Minimi Maksimi laulujoutsen , ,10 0,02 0,05 merihanhi , ,86 0,34 1,02 mehiläishaukka , ,11 0,02 0,04 merikotka , ,88 0,70 1,74 sinisuohaukka , ,29 < 0,01 0,01 varpushaukka , ,53 0,10 0,24 hiirihaukka , ,27 0,07 0,16 piekana , ,58 0,01 0,02 kalasääski , ,56 0,01 0,02 tuulihaukka , ,35 0,01 0,05 kurki , ,81 0,43 1,29 12 Varsinaisessa törmäysmallinnuksessa tuotettiin VE1:lle ja VE2:lle kaksi skenaariota, joissa lajikohtainen voimalan väistökerroin vaihtelee. Väistökerroin vaikuttaa olennaisesti törmäysmallinnuksen tuloksiin. Päiväpetolinnuilla väistökertoimena käytettiin synkemmässä skenaariossa kerrointa 95 % ja optimistisemmassa skenaariossa kerrointa 98 %. Muilla lajeilla vastaavat kertoimet olivat 97 % ja 99 %. Mallin avulla saatujen vuosittaisten törmäysmäärien avulla tarkasteltiin törmäyskuolleisuuden vaikutusta lajin Suomen populaatioon 10 vuoden aikana. Populaatiovaikutuksien laskennassa lajien Suomen parimäärinä on käytetty viimeisimmän lintuatlaksen (Valkama ym. 2011) tietoja. Populaatiokoko on saatu kertomalla parimäärän minimiarvio kolmella. Oletuksena on, että populaation yksilömäärä, johon törmäyskuolleisuus kohdistuu, muodostuu pesivistä pariskunnista ja yhdestä poikasesta. Kummankin hankevaihtoehdon populaatiovaikutuksia laskettiin synkemmän skenaarion (väistökerroin pienempi) mukaan, jossa törmäyskuolleisuus on suurempi. Lajien populaatioiden kasvukerroin on laskettu kahden viimeisimmän lintuatlaksen sisältämien kannan kokotietojen perusteella. Lajien tämän hetkisille populaatioille laskettiin skenaariot ilman hanketta ja hankkeen kanssa. Populaation koko ilman hanketta on laskettu oletuksella, jonka mukaan populaation kasvukerroin pysyy vakiona (1). Hankkeen kanssa populaatiokoko on laskettu siten, että vuosittainen törmäyskuolleisuus otetaan huomioon r (2) (Koistinen, ym. 2004). Suurimmat populaatiotason vaikutukset hankkeella olisi populaatiomallinnusten mukaan merikotkaan ja merihanheen (Taulukko 12-11, Taulukko 12-12). 15 tuulivoimalan VE1:ssä merikotkalla törmäyksiä tapahtuisi 0,7 1,7 vuodessa ja merihanhella 0,3 1,0. Optimistisessa 10 vuoden skenaariossa törmäysten vaikutus merikotkan populaation kasvuun olisi n. - 0,6 % ja merihanhella n. - 0,02 %. Populaatioiden kasvukertoimet säilyisivät kuitenkin positiivisina. Muilla lajeilla populaatiovaikutukset jäävät optimistisessa arviossa alle - 0,01 %:n. Hankevaihtoehdossa VE 2 vaikutukset olisivat luonnollisesti pienemmät (Taulukko 12-12). 1) N 10 = N 0 K 10 2) N 10 = N 0 *(K r) 10, jossa N 10 = populaatiokoko 10 vuoden kuluttua, K = populaation kasvukerroin ja r = hankkeesta aiheutuva vuotuinen kuolleisuus. 100

102 Taulukko VE1:n (15 voimalaa) populaatiotason vaikutukset. Merikotkalla tarkastelu on tehty koko vuoden ylilentomäärien perusteella (kts. edellä). Laji Lähtöarvot Populaation kasvukerroin huomioidaan Populaation kasvukerrointa ei huomioida Populaatiokoko k Törmäyksiä /vuosi Kannan lasku Vaikutus populaationkasvuun Kannan lasku Vaikutus populaationkasvuun Yks. min (%) max (%) Yks. min (%) max (%) laulujoutsen ,057 0,02-0, ,001-0, ,001-0,003 merihanhi ,04 0,34-1, ,022-0, ,023-0,068 mehiläishaukka ,99 0,02-0,04 0-0,002-0, ,002-0,005 merikotka ,06 0,70-1, ,625-1, ,662-1,649 sinisuohaukka ,99 0, ,000-0, ,000-0,001 0,005 varpushaukka ,98 0,10-0, ,005-0, ,005-0,012 hiirihaukka ,98 0,07-0,16 1-0,006-0, ,005-0,014 piekana ,00 0,01-0,02 0-0,006-0, ,006-0,016 kalasääski ,00 0,01-0,02 0-0,002-0, ,002-0,006 tuulihaukka ,03 0,02-0,05 0-0,001-0, ,001-0,001 kurki ,043 0,43-1, ,005-0, ,005-0,014 Taulukko VE2:n (9 voimalaa) populaatiotason vaikutukset. Merikotkalla tarkastelu on tehty koko vuoden ylilentomäärien perusteella (kts. edellä). Laji Lähtöarvot Populaation kasvukerroin huomioidaan Populaation kasvukerrointa ei huomioida Populaatiokoko k Törmäyksiä /vuosi Kannan lasku Vaikutus populaationkasvuun Kannan lasku Vaikutus populaationkasvuun Yks. min (%) max (%) Yks. min (%) max (%) laulujoutsen ,057 0,02-0, ,001-0, ,001-0,002 merihanhi ,04 0,34-1, ,013-0, ,014-0,041 mehiläishaukka ,99 0,02-0,04 0-0,001-0, ,001-0,003 merikotka ,06 0,70-1, ,375-0, ,398-0,992 sinisuohaukka ,99 0, ,000-0, ,000-0,001 0,005 varpushaukka ,98 0,10-0,24 1-0,003-0, ,003-0,007 hiirihaukka ,98 0,07-0, ,003-0, ,003-0,008 piekana ,00 0,01-0,02 0-0,004-0, ,004-0,009 kalasääski ,00 0,01-0,02 0-0,001-0, ,001-0,004 tuulihaukka ,03 0,02-0,05 0-0,001-0, ,001-0,001 kurki ,043 0,43-1, ,003-0, ,003-0, Olofsgårdin alueella merikotkien läpilentomäärät ja tiheydet ovat samaa suuruusluokkaa kuin Nordana-Lövbölen ja Gräsbölen alueille suunnitelluilla tuulivoima-alueilla (SITO 2012, Ramboll 2013) sekä Misskärrin tuulivoima-alueella 101

103 12 (Suomen Luontotieto 2013a, 2013b). Eri selvitysten valossa vaikuttaakin siltä, että Kemiönsaaren näissä osissa lajin esiintyminen on vastaavan tyyppistä. Merikotkien liikehdintä Kemiönsaaren alueella on verrattuna koko Suomen rannikkoalueeseen keskimääräistä tai keskimääräistä suurempaa. Erittäin vahvan merikotkakannan alueella (esim. Ahvenanmaa / Merenkurkku) liikehdintä on todennäköisesti vielä suurempaa. Suunnittelualueen ympäristö ei poikastuotolla mitattuna sisälly kuitenkaan maamme tiheimpien merikotka-alueille (WWF 2010). Merikotkakannan kasvu on ollut jyrkin vuosituhannen vaihteessa ja kantaa voidaan olettaa jo rajoittavan pesimäreviirien puute. Itäisellä Suomenlahdella ja sisämaassa kannan kasvulle on edelleen varaa, mutta Lounais-Suomen saaristossa ja monin paikoin länsirannikolla kanta on jo tiheä. Olofsgårdin alueella lähimmät tunnetut merikotkareviirit sijaitsevat reilun 6 km etäisyydellä suunnittelualueesta ja sijaitsevat siten WWF:n merikotkatyöryhmän suositeltua 2 km etäämpänä. Laadittu mallinnus antaa suuntaa-antavan tuloksen. Alueen todellisten vuosittaisten törmäysmäärien voidaan olettaa olevan hankevaihtoehdoissa lähempänä käytettyjä optimistisia arvoja ottaen huomioon mallin lähtöarvot ja lintujen käyttäytyminen. Törmäysmäärät laskettiin merikotkalla koskemaan koko kalenterivuotta, eikä mm. talviajan lyhyempää päivänpituutta huomioitu. Tämän suuruusluokan törmäyksien määrä ei oleellisesti vaikuta koko Suomen populaatioon, mutta pitkällä aikavälillä sillä saattaisi olla vaikutuksia paikalliseen pesimäkantaan. Toistaiseksi merikotkalla törmäyskuolleisuutta on tutkittu lähinnä Norjan Smølassa, jossa kanta on kuitenkin erittäin tiheä, eikä alue ole olosuhteiltaan suoraan verrattavissa Kemiönsaareen. Merihanhella törmäysten vaikutus lajin kokonaiskantaan on hyvin pieni, eikä kannan ollessa edelleen kasvussa hankkeella olisi mainittavaa vaikutusta lajin kokonaiskantaan. Muista lajeista huomionarvoisia ovat muut petolinnut. Populaatiomallinnusten mukaan hankkeella ei yksinään olisi juurikaan vaikutusta lajien populaatioihin. Muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten suuruus hankevaihtoehdoissa 1 ja 2. Keskisuuri Hankkeen rakentamisen ja purkamisen aikaiset vaikutukset ovat vähäisiä, koska alueen välittömässä läheisyydessä ei ole tärkeitä muutonaikaisia ruokailu- tai levähdysalueita. Toiminnan aikana voi muodostua törmäyskuolleisuutta ja estevaikutusta alueen kautta muuttaville linnuille. Valtaosalla lajeista vaikutukset lajien kokonaispopulaatioon ovat pienet. Merikotkalla populaatiotason vaikutukset voivat olla paikallisia/alueellisia. Muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutuksien merkittävyys eri hankevaihtoehdoissa. Suuri negatiivinen Keskisuuri negatiivnen Pieni negatiivinen Ei vaikutusta Pieni positiivinen Keskisuuri positiivinen Suuri positiivinen Vaikutuksen suuruus Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vaikutusalueen herkkyys Kohtalainen Suuri VE1 ja VE2 Vähäinen Suuri Suuri Suuri Kohtalainen Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Suuri Suuri 12.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0 Vaihtoehdossa 0 hanke jätetään toteuttamatta ja alueen pesimälinnusto säilyisi kutakuinkin ennallaan. Alueella tapahtuva ihmis- 102

104 toiminta rajoittuisi nykyiseen tapaan lähinnä metsätalouteen ja metsästykseen. Mikäli metsätalous alueella kuitenkin jatkuu yhtä voimakkaana kuin viime vuosina, olisi hakkuilla negatiivinen vaikutus ainakin alueen metsäkanalintukantoihin. Muutoin ei ole tiedossa olevia suunnitelmia suunnittelualueelle sijoittuvasta toiminnasta, joka vaikuttaisi alueen pesimälinnustoon. Muuttolinnuston kannalta hankkeen toteuttamatta jättämisellä ei olisi vaikutusta nykytilanteeseen Vaikutusten lieventäminen Tuulivoimapuiston linnustovaikutuksia voidaan lieventää ja ehkäistä mm. voimaloiden rakenteiden suunnittelulla ja rakentamistöiden ajoittamisella. Pesivän ja muuttavan petolinnuston kannalta voimaloissa ei tulisi olla ulkonevia rakennelmia, jotka mahdollistaisivat voimaloiden käytön petolintujen tähystyspaikkoina. Rakennustoimista aiheutuvan melun ja suoran häiriön haittoja voidaan vähentää oleellisesti ajoittamalla hankkeen rakennustyöt lintujen pesimäkauden (touko heinäkuu) ulkopuolelle. Petolinnuilla pesinnän kannalta herkintä aikaa on muninnan alkuvaihe, joka ajoittuu tyypillisesti maaliskuun lopun ja toukokuun välille. Metson soidinajan aikaan (huhtikuun puoliväli toukokuun puoliväli) rakennustöitä ei ole suositeltavaa tehdä soidinalueen läheisyydessä Epävarmuustekijät ja vaikutukset johtopäätöksiin Epävarmuudet liittyvät sekä linnustoselvitysten yleistettävyyteen että hankkeen vaikutusarvioihin. Suunnittelualueen pienehkön koon ja alueen ympäristön laadun huomioiden alueen pesimälinnuston tulokset ovat vaikutusten arvioinnin kannalta luotettavampia kuin muuttolintuselvityksessä. Suunnittelualueella esiintyy niukasti korkean lintutiheyden alueita, kuten kosteikoita ja alueella on tehty erillisselvitykset lajeista ja lajiryhmistä, joiden esiintymisestä ei saisi kattavaa käsitystä pelkillä pesimäajan perusselvityksillä. Alueiden pesimälinnusto kuitenkin vaihtelee vuosittain, mikä tuottaa epävarmuutta yhden kauden pesimäajan laskentatuloksiin. Tuulivoiman kannalta herkistä lajeista, kuten petolinnuista, kosteikkolajeista (mm. kurki ja kahlaajat) ja metsäkanalinnuista, on kuitenkin todennäköisesti saatu riittävä kuva esiintymisestä suunnittelualueella. Muuttolinnustoa koskevat selvitykset sisältävät pesimälinnustoa enemmän epävarmuutta. Eri lajeilla muuton eteneminen tapahtuu eri aikaan muuttokaudesta ja eri vuorokauden aikoina. Osalla lajeista pääosa alueen kautta tapahtuvasta muutosta voi tapahtua hyvin lyhyen ajan sisällä ja seurantakausien aukkoisuus luo jo tässä kohtaa epävarmuutta tuloksiin. Yhden muuttokauden seurantatuloksilla ei voida saada luotettavia ja laajemmin yleistettäviä tuloksia tarkasteltavan alueen läpi muuttavasta linnustosta. Muuttokauden tuloksiin vaikuttaa vahvasti mm. kevään eteneminen ja muutonaikainen säätila. Sääolot ja etenkin vallitsevat ilmavirtaukset vaikuttavat vahvasti lintujen käyttämiin muuttoreitteihin, jotka joinakin vuosina voivat poiketa huomattavasti tyypillisistä reiteistä. Törmäys- ja populaatiomallinnukset ovat paras olemassa oleva lähestymistapa törmäysmääriä ja populaatiovaikutuksia tutkittaessa. Tutkimustiedon lisääntyessä malleja voidaan tarkentaa ja parantaa edelleen. Törmäysmallinnus ja sitä kautta myös populaation kasvumalli sisältää kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Bandin törmäysmalli on yleistys, jossa voimaloiden tekniset tiedot ja lintulajikohtaiset tiedot asetetaan vakioiksi koskemaan koko kulloinkin tarkasteltavaa ajanjaksoa. Lajikohtaisista arvoista merkityksellisimpiä arvoja ovat etenkin riskikorkeudella lentävien osuus ja lajikohtainen väistökerroin. Väistökertoimena mallinnuksissa on yleisesti käytetty 0,95 0,97. Tämä tarkoittaa, että % kaikista yksilöistä väistää tuulivoimaloita ja ainoastaan 3-5 % lentää tuulivoimapuiston kautta ilman väistöliikettä. Todelliset väistökertoimet ovat todennäköisesti suurempia. Hanhilla väistökertoimen on todettu olevan selvästi korkeampi (mm. Desholm & Kahlert 2005), jonka johdosta esimerkiksi Skotlannissa on törmäysmallinnuksissa suositeltu havaintojen ja tutkimustietojen perusteella käytettävän 0,998 väistökerrointa törmäysmallinnuksia tehtäessä (Scottish Natural Heritage 2013)

105 13. VAIKUTUKSET LUONNONSUOJELUUN 13.1 Arvioinnin kohdentaminen, sekä lähtötiedot ja arviointimenetelmät Stormossenin Natura-alue (FI ) sijaitsee suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ja osittain myös suunnittelualueella. Stormossenin alue kuuluu osin soidensuojeluohjelmaan (SSO020034) ja sen alueelle on perustettu yksityinen suojelualue (YSA200125), sekä Dragsfjärdin Stormossenin luonnonsuojelualue. Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsevat muut Naturaalueet (Ölmos-Purunpää FI , SCI; Saaristomeri FI , SPA; Saaristomeri FI , SCI; Biskopsön glo-järvet FI , SCI ja Kemiönsaaren kalliot FI , SCI) sijaitsevat vähintään viiden kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta. Vajaan kolmen kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta sijaitsee li- säksi kaksi arvokasta kallioaluetta (Jatulintarha, KAO020078; Bötesbergetin-Örisbergenin kalliojakso KAO020023). Saaristomeren kansallispuisto ja sitä ympäröivät saaret sekä vesialueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, Saaristomeren biosfäärialueen. Biosfäärialueen ydinalueen muodostavat kansallispuiston alueet, jota ihmistoimintavaikutuksiltaan vähäinen puskurivyöhyke ympäröi. Puskurivyöhykkeen ympärille sijoittuu yhteistoiminta-alue, jolla ihmistoiminnan vaikutus on suurempi. Saaristomeren biosfäärialue sijaitsee lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta ( 13 FI Saaristomeri FI Stormossen Natura alue Natura 2000-område Yksityiset suojelualueet Skyddsområden på privat mark Kansallispuisto Nationalpark Arvokas kallioalue Värdefullt klippområde Lehtojen suojeluohjelma Skyddsprogrammet för lundar Rantojen suojeluohjelma Skyddsprogrammet för stränder Soiden suojeluohjelma Skyddsprogrammet för myrar Suunnittelualue Planeringsområde FI Ölmos - Purunpää FI Kemiönsaaren kalliot FI Saaristomeri FI Biskopsön glo-järvet km Kuva Natura-alueet, muut suojelualueet ja ohjelmiin kuuluvat alueet suunnittelualueen ympäristössä (OIVA-ympäristöja paikkatietopalvelu). 104

106 Hankkeen vaikutuksista Stormossenin Natura-alueeseen (FI ) on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta. Harkinnassa on arvioitu tuulivoimapuistohankkeen vaikutukset niihin Natura-alueen luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin, joiden perusteella Stormossenin alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura -verkostoa. Stormossen on sisällytetty osaksi Natura -verkostoa ainoastaan luontodirektiivin perusteella, minkä vuoksi arviossa ei tarkastella hankkeen vaikutuksia lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Tuulivoimapuiston linnustovaikutuksia on käsitelty edellä luvussa 12. Ympäristövaikutusten arvioinnissa arvioidaan myös hankkeen vaikutukset muihin edellä mainittuihin luonnonsuojelualueisiin ja luonnonsuojeluohjelmien alueisiin. Näistä tarkasteluun on otettu erityisesti Dragsfjärdin Stormossenin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee osin suunnittelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Natura-arvioinnin tarveharkinta, sekä Dragsfjärdin Stormossenin luonnonsuojelualueeseen kohdistuvien vaikutusten tarkastelu on tehty kokoamalla olemassa oleva aineisto viranomaisilta sekä tekemällä Natura- ja luonnonsuojelualueen sekä suunnittelualueen väliselle alueelle maastotarkistus muiden tuulivoimapuistoalueen selvitysten yhteydessä. Arvioinnissa käytettyjä kirjallisia lähteitä ovat Naturatietolomake, Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin biotooppitiedot, sekä Valtioneuvoston asetus Varsinais-Suomen maakunnan luonnonsuojelualueista (214/2014). Stormossenin Natura-alueen läheisyydessä ei ole tiedossa muita sellaisia hankkeita tai suunnitelmia, joiden yhteisvaikutukset tuulivoimapuiston kanssa tulisi ottaa Naturatarveharkinnassa huomioon. Hankkeen vaikutukset suunnittelualueen ympäristöön sijoittuvien muiden edellä mainittujen luonnonsuojelualueiden ja ohjelmien osalta on arvioitu olemassa olevan aineiston perusteella. Tietolähteenä on käytetty ympäristöhallinnon OIVAympäristö- ja paikkatietopalvelua, sekä internet-sivuja Yleistä Natura-arvioinnin tarveharkinnasta Natura verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Sitä, milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät, ei ole määritelty luonto- tai lintudirektiivissä. Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään Natura verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa mahdollisesti muuttavaa toimintaa tavalla tai toisella sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskeva viittaussäännös luonnonsuojelulain 65 ja 66 :iin. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. ( /553) Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännökset merkitsevät tiivistetysti sitä, että hankkeet tai suunnitelmat eivät saa yksistään eivätkä yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Mikäli on todennäköistä, että tällaisia vaikutuksia on, tulee vaikutukset arvioida. Lupa voidaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä vasta kun arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, etteivät vaikutukset ole merkittäviä. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Naturaalueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Naturaalueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Naturaalueen suojeluperusteita. Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä sekä hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura alueet (SCI-alueet, Sites of Community Importance) Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura alueet (SCIalueet, Sites of Community Importance) Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa

107 Natura-arvioinnin tarveharkinta Tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura-alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää, Natura-arviointi tehtävä 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä Natura-luontoarvot, joita SCI-perustein Natura-verkostoon valitulta alueelta on tarkasteltava, ovat: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit luontodirektiivin liitteen II lajit 13.3 Nykytila ja suojelutilanne Stormossenin Natura-alue (FI , SCI) sijaitsee suunnittelualueen luoteispuolella ja osin eteläosastaan suunnittelualueella. Stormossen on pinta-alaltaan 139 hehtaarin laajuinen suokokonaisuus, joka koostuu kahdesta keidassuosta ja luonnontilaisena säilyneestä pienestä Lillträsket-järvestä. Stormossenin alue kuuluu osin soidensuojeluohjelmaan (SSO020034) ja sen alueelle on perustettu yksityinen suojelualue (YSA200125), sekä Dragsfjärdin Stormossenin luonnonsuojelualue. Stormossen (FI ) on Lounais-Suomen rannikolla harvinainen, lähes luonnontilainen keidassuo. Stormossen on kaksiosainen keidassuo, jonka molemmat osat ovat suurimmaksi osaksi rämettä, erityisesti isovarpuista rämettä. Luonnontilaisesti mutkitteleva puro laskee suolta Lillträsket-järveen, jonka reunamilla esiintyy pienialaisesti lähes rimpipintaista nevaa sekä luhtaa. Natura-alueen kaakkoiskulma on ojitettua ja siellä kasvaa paikoin järeää puustoa. Natura-alueella tavataan myös valtakunnallisesti uhanalaista lajistoa, rannikkorahkasammalta (Sphagnum imbricatum) (EN, erittäin uhanalainen) ja mehiläishaukkaa (Pernis apivorous) (VU, vaarantunut) ,5 1 km Dragsfjärdin Stormossenin luonnonsuojelualue Stormossens naturskyddsområde i Dragsfjärd Natura alue Natura 2000-område Yksityiset suojelualueet Skyddsområden på privat mark Soiden suojeluohjelma Skyddsprogrammet för myrar Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Stormossenin Natura-alueen, luonnonsuojelualueiden ja -ohjelman rajaukset. 106

108 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Stormossenin Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit on esitelty oheisessa taulukossa. Taulukko Natura-tietolomakkeen mukaiset luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Stormossenin alueella. Priorisoidut luontotyypit on merkitty taulukkoon tähdellä. Luontotyyppi Koodi Peittävyys, % Keidassuot* Humuspitoiset järvet ja lammet Boreaaliset luonnonmetsät* Vaihettumissuot ja rantasuot Puustoiset suot* 91D0 1 Pikkujoet ja purot 3260 <1 Keidassuot* Keidassuot ovat ombrotrofisia, niukkaravinteisia soita, jotka saavat ravinteensa pääasiassa sadevedestä ja joiden vedenpinta on yleensä korkeammalla kuin ympäröivä vedenpinnan taso. Monivuotisessa kasvillisuudessa suota luonnehtivat värikkäät rahkasammalmättäät, joiden ansiosta suo kasvaa korkeutta. Vesiallikot voivat olla keidassoilla tyypillisiä. Suota voidaan pitää luonnontilaisena, mikäli se ylläpitää merkittävän laajalti normaalioloissa turvetta tuottavat ekologiset olosuhteet ja kasvillisuuden. Koskemattomia tai lähes koskemattomia keidassoita on Euroopassa hyvin vähän lukuun ottamatta Suomea ja Ruotsia, joissa keidassuot ovat vallitseva suoyhdistymätyyppi hemi- ja eteläboreaalisilla vyöhykkeillä. Keidassuot ovat Suomessa yleinen suoyhdistymätyyppi, mutta luonnontilaisina säilyneet suoalueet ovat huomattavasti harvinaisempia. Ihmistoiminnan vuoksi keidassoiden esiintymisverkosto on harventunut, niiden pinta-ala pienentynyt ja luonnontilaisuus heikentynyt. Humuspitoiset järvet ja lammet Luonnontilaisia järviä ja lampia, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämää. Yleensä sijaitsevat turvepohjalla, soilla tai luontaisesti soistumassa olevilla kankailla. Tämä luontotyyppi on ollut hyvin yleinen, mutta nykyisin luonnontilaiset edustavat vedet ovat harvinaistuneet lähinnä metsätaloudellisista ojituksista johtuen. Suomessa humuspitoisten vesien ph on 4,5 6. Kasvillisuus on harvaa, kellulehtisen kasvillisuuden määrä vaihtelee, vesisammalet voivat olla runsaita. Rantavyöhyke on usein soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Ilmaversoisia (Equisetum, Phragmites) on yleenä hyvin niukasti, raate, ulpukka ja lumpeet sekä vesisammaleet (Warnstorfia sp.) voivat olla paikoin runsaita. Boreaaliset luonnonmetsät* Vanhat luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Nykyiset vanhat luonnonmetsät ovat vain pieniä jäänteitä Fennoskandian alkuperäisistä luonnonmetsistä. Voimaperäinen metsätalous, jota toteutetaan käytännöllisesti katsoen kaikkialla Pohjoismaissa, on suurelta osin hävittänyt vanhojen luonnonmetsien olennaiset piirteet, joita ovat mm. kuolleen pystypuuston ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä-, koko- ja puulajivaihtelu, aikaisemman puustosukupolven puut sekä talousmetsiä tasaisempi pienilmasto. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten (etenkin kovakuoriaisten) elinympäristöjä. Osassa nykyisistä vanhoista luonnonmetsistä on nähtävissä ihmisen vaikutusta (esim. poimintahakkuita ja karjan laidunnusta), mutta siitä huolimatta niissä on merkittävästi luonnonmetsien piirteitä. Alunperin luonnonmetsiä oli koko boreaalisella ja hemiboreaalisella vyöhykkeellä lukuun ottamatta orohemiarktista puutonta aluetta. Nykyisin suurin osa luonnonmetsistä on alueiden pohjoisosissa ja eteläosissa on vain pieniä sirpaleita jäljellä. Metsien luonne vaihtelee suuresti eri osissa boreaalista vyöhykettä (etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke). Vaihettumissuot ja rantasuot Turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen kasviyhdyskuntia, joille on tunnusomaista minerotrofisten ja ombrotrofisten tyyppien välimuotoiset piirteet. Tyyppiin sisältyy laaja ja monimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia. Laajoilla suoalueilla näkyvimmät yhdyskunnat koostuvat keskikokoisista tai pienistä saraikoista, joissa kasvaa myös rahka- tai ruskosammalia. Niihin tavallisesti liittyy myös vesi- ja rantakasviyhdyskuntia. Puustoiset suot* Havu- tai lehtipuumetsiä kosteilla tai märillä turv la, joilla vedenpinta on pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnantaso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista. Näissä yhdyskunnissa puustokerroksessa vallitsevat yleensä hieskoivu, paatsama, mänty ja kuusi. Kenttäkerroksessa soille tai yleisemmin niukkaravinteisille paikoille luonteenomaisia lajeja, kuten varpuja, rahkasammalia ja saroja. Boreaalisella alueella myös kuusta kasvavat korvet, jotka ovat minerotrofisia soita suoyhdistymien reunoilla, erillisinä juotteina laaksoissa tai painaumissa ja purojen varsilla. Pikkujoet ja purot Tähän luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Ympäristöltään ja vesitaloudeltaan luonnontilaiset virtaavat vedet ovat tärkeitä monille kasvi- ja eläinryhmille. Tämä luontotyyppi on muuttunut suuresti viime vuosikymmeninä. Vain muutama prosentti alkuperäisistä virtaavista pienvesistä on edelleen luonnontilassa. Uhkana ovat metsätalous ja muu maankäyttö, kuten perkaukset ja metsäautoteiden rakentaminen. Luontotyyppiin voidaan sisällyttää myös jossain määrin luonnontilaltaan kärsineitä kohteita, jos niissä on arvokasta kasvillisuutta ja lajistoa tai ne ovat erikoisen edustavia

109 Luontotyyppi-inventointi Osalla Stormossenin alueesta on tehty Natura -luontotyyppi-inventointi. Inventointitiedot on saatu Metsähallitukselta. Luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintyminen Stormossenin alueella on esitetty oheisella kartalla. Naturaalueen itäosat eivät ole sisältyneet inventointiin. D i r e k t i i v i l u o n t o t y y p i t FI Stormossen , km Vaihtoehto 1: Lähimmät suunnitelluista tuulivoimaloista Alternativ 1: De närmaste av de planerade vindkraftverken Suunniteltu sähköasema Planerad elstation Parannettava tieyhteys Vägförbindelse som förbättras Uusi tieyhteys Ny vägförbindelse Natura alue Natura 2000-område Kuva Inventoidut direktiiviluontotyypit Stormossenin Natura-alueella. Natura-alueen kuviot Naturaområdets figurer Inventoitu, ei luontotyyppiä Inventerad, ingen naturtyp 7110 Keidassuot 7110 Högmossar 8220 Silikaatti- ja kalkkikalliot 8220 Klippvegetation på silikatrika bergssluttningar 9010 Boreaaliset luonnonmetsät 9010 Västlig taiga 91D0 Puustoiset suot 91D0 Skogbevuxen myr Suunnittelualue Planeringsområde 108

110 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Stormossenin kaakkoisosan luonnonolosuhteita on havainnoitu tuulivoimapuistoalueen luontoselvitysten yhteydessä kesän ja syksyn 2013 aikana. Stormossenin kaakkoisosissa suon reunaan sijoittuu vanha oja, joka on kuitenkin monin paikoin umpeenkasvanut ja suo on myös reunaosiltaan ojituksesta huolimatta luonnontilaisen kaltainen. Stormossenin kaakkoiskulmasta biotooppi-inventoinnin ulkopuolelle jäänyt alue on kuvioitu maastohavaintojen ja ilmakuvan perusteella yleispiirteisellä tasolla Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-tietolomakkeessa ei ole mainittu luontodirektiivin liitteen II lajeja. Alueella esiintyviä lintudirektiivin liitteen I lintuja ovat kurki (Grus grus), palokärki (Dryopcopus martius), kalasääski (Pandion haliaetus) sekä mehiläishaukka (Pernis apivorus). Natura-tietolomakkeella mainitaan säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista vain tuulihaukka (Falco tinnunculus) Muut huomionarvoiset lajit Muista huomionarvoisista lajeista on Natura-tietolomakkeella mainittu telkkä (Bucephala clangula), haapana (Anas penelope), tukkasotka (Aythya fulicula), metsäviklo (Tringa ochropus) sekä rannikkorahkasammal (Sphagnum imbricatum). FI Stormossen ,5 1 km Natura alue Natura 2000-område Luontotyyppi-inventoinnin alue Inventeringsområde för naturtyper Ilmakuvan perusteella kuvioitu Avgjord på basen av flygfoto Keidassuot Högmossar Puustoiset suot Skogbevuxna myrar Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Luontotyypit Stormossenin kaakkoisosassa. 109

111 13.4 Tuulivoimahankkeen mahdolliset vaikutusmekanismit Tuulivoimapuiston ja Stormossenin hydrologiset yhteydet Oheiselle kartalle on korkeussuhteiden perusteella rajattu se suunnittelualueen osa, jolta tapahtuu pintavaluntaa Stormossenin Natura- ja luonnonsuojelualueen suuntaan. Vain hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimapuiston rakenteita sijoittuu Stormossenin pintavaluma-alueelle. Hankevaihtoehdossa 2 tuulivoimaloiden lukumäärä on pienempi, eikä tuulivoimaloita tai niihin liittyviä rakenteita sijoitu lainkaan Stormossenin pintavaluma-alueelle. Hankevaihtoehdossa 1 pintavaluma-alueelle sijoittuvat voimalat numero 2 ja 3 sekä huoltotiet voimaloiden 1, 2 ja 3 välissä. Tuulivoimapuistonalueelta voi tapahtua valuntaa Stormossenille myös pohjavaluntana. Pohjavalunta jaetaan lähellä maan pintaa tapahtuvaan pintakerrosvaluntaan sekä pohjavesivaluntaan. Valunnan määrään vaikuttavat maanpinnan ja maaperän ominaisuudet, mutta keskimääräinen valuntaprosentti (valuntasumma / sadantasumma) vaihtelee 40 ja 65 % välillä. Suunnittelualueelle sijoittuu pieni ojitettu suo, jolta johtaa oja Stormossenin eteläosiin. Ojitetulla suolla oja on paikoin jopa yli metrin leveä, mutta kapenee huomattavasti lähemmäs Natura-aluetta siirryttäessä. Syksyn 2013 maastokäynnin aikaan oja oli kokonaan kuivillaan. 13 FI Stormossen km Vaihtoehto 1: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 1: Planerat vindkraftverk Vaihtoehto 2: Suunniteltu tuulivoimala Alternativ 2: Planerat vindkraftverk Suunniteltu sähköasema Planerad elstation Vedenjakaja Vattendelare Parannettava tieyhteys Vägförbindelse som förbättras Uusi tieyhteys Ny vägförbindelse Natura alue Natura 2000-område Suunnittelualue Planeringsområde Kuva Pintavalunta suunnittelualueelta Stormossenille. Vain suunnittelualueen luoteislaidalta vedenjakajan rajaamalta alueelta tapahtuu pintavaluntaa Natura- ja luonnonsuojelualueelle. 110

112 Kuva Suunnittelualueelta Stormossenille johtava vedenjuoksu-uoman leveys vaihtelee Melu- ja välkevaikutukset Tuulivoimahankkeen maanrakentamistöistä aiheutuu jossain määrin melua. Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimaloiden vaatimien perustusten ja tieyhteyksien maarakennustöistä ja rakentamiseen liittyvästä liikenteestä. Varsinaisen voimalan pysytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamis- ja asennustöistä aiheutuvaa melua. Tuulivoimahankkeen toiminnan aikana melua ja välkettä aiheutuu tuulivoimaloiden toiminnasta niiden lähialueelle Tuulivoimahankkeen rakentamisen aikaiset vaikutukset Stormossenin alueeseen Tuulivoimalat ja huoltotiet Valtaosa tuulivoimapuistoon liittyvistä rakenteista on suunniteltu toteutettavaksi alueilla, joilta ei ole pintavesiyhteyttä Stormossenin alueelle. Stormossenin suuntaan pintavetensä laskevalle osalle tuulivoimapuistoalueesta sijoittuu hankevaihtoehdossa 1 kaksi tuulivoimalaa ja kolmen tuulivoimalan huoltoteitä. Lähimmillään rakentaminen tapahtuu noin 200 metrin etäisyydellä Natura-alueesta. Uudet rakennettavat huoltotiet voivat aiheuttaa paikallisia vaikutuksia pintavesien liikkumiseen, ja rakentamisen aikana kiintoaines voi aiheuttaa paikallista samentumaa pintavesiin. Suunnittelualueelta Natura- ja luonnonsuojelualueelle johtaa vain yksi oja. Voimaloiden 2 ja 3 välille suunniteltu huoltotie risteää ojan kanssa, ja rakentamisen aikana kiintoainesta voi kulkeutua ojaan. Kivennäismaalla kiintoainespartikkelit ovat suuria ja siten heikosti kulkeutuvia. Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentamisen aikana pintavesiin aiheutuvat samentumat arvioidaan vähäisiksi, ja samentumien arvioidaan ehtivän suotautua metsäisellä kivennäismaa-alueella ennen vesien päätymistä Natura-alueelle. Rakentamisen seurauksena ei arvioida kulkeutuvan merkittävää kiintoaineskuormitusta Stormossenin Natura- ja luonnonsuojelualueelle. Myös kiintoainekseen sitoutuneiden ravinteiden vapautuminen arvioidaan niin vähäiseksi, ettei siitä aiheudu vaikutuksia Stormossenin ravinnetasapainoon. Tuulivoimaloiden perustusten rakentamisen maaperävaikutukset ovat paikallisia. Kallioalueelle rakennettavien voimaloiden perustustavaksi voidaan olettaa kallioankkuroitu tai maavarainen teräsbetoniperustus. Huoltoteiden rakenteissa käytettävät materiaalit ovat puhtaita maa-aineita, jotka eivät sisällä haitallisia aineita. Voimaloiden perustuksista tai huoltotierakenteista ei aiheudu haitta-aineiden päästöjä, joilla voisi valuessaan olla vaikutusta Stormossenin suoekosysteemiin. Tuulivoimapuiston rakenteiden tarvitsema päällystettävä maapinta-ala on kooltaan niin vähäinen, ettei se merkittävästi vaikuta pohjaveden muodostumiseen alueella. Tuulivoimapuiston rakenteilla ei arvioida olevan vaikutusta Stormossenin suuntaan tapahtuvaan pohjavaluntaan. Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset ovat suhteellisen lyhytaikaisia ja siten hankkeen lähiympäristöön kohdistuvat meluvaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Sähkönsiirto Sähkönsiirto tuulivoimaloilta sähköasemalle tapahtuu pääsääntöisesti maakaapelein, jotka sijoitetaan huoltoteiden yhteyteen. Kaapeleiden asennussyvyys riippuu paikallisista olosuhteista, yleensä kaapelit asennetaan vähintään 0,7 metrin syvyyteen. Kaapeli suojataan teräviltä kiviltä ym. joko mekaanisella suojalla (putki) tai käyttämällä kaapelin ympärillä hienojakoista hiekkaa tai mursketta. Kaapelioja täytetään kaivuumaa-aineksilla ja pintakerroksella. Kaapeliojista täyttöineen ei aiheudu sellaisia haitta-aineiden päästöjä, joilla voisi valuessaan olla vaikutusta Stormossenin suoekosysteemiin