1989 vp. n:o 12 HALLITUKSEN KEHITYSYHTEISTYÖKERTOMUS EDUSKUNNALLE VUODELTA 1988

Transkriptio

1 1989 vp. n:o 12 HALLITUKSEN KEHITYSYHTEISTYÖKERTOMUS EDUSKUNNALLE VUODELTA 1988 HELSINKI 1989

2 ISSN Helsinki Valtion painatuskeskus

3 EDUSKUNNALLE Kehitysyhteistyötä koskevan kertomuksen antamisesta eduskunnalle joulukuun 13 päivänä 1985 annetun lain 1 :n nojalla annetaan Edus- kunnalle oheisena hallituksen kehitysyhteistyökertomus vuodelta Helsingissä 1 päivänä syyskuuta 1989 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Ulkoasiainministeri Pertti Paasio U

4

5 SISÄLLYSLUETTELO Sivu 1. Johdanto Suomen kehitysyhteistyö Avun määrän kehitys Kehitysyhteistyö kansainvälisten järjestöjen kautta YK:nteknisen avun kanavat Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset Kansainvälinen tutkimus ja muut avustukset Kahdenvälinen kehitysyhteistyö Kahdenvälinen projektitoiminta Suuntaaminen alueittain Toiminta- ja toimialastrategiat Humanitaarinen apu Katastrofiapu Pakolaisapu Humanitaarinen apu vapautuspyrkimyksille Muu humanitaarinen apu Elintarvikeapu Kansalais- ja lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyön tukeminen sekä kehitysjoukot Kehitysluotot, sekarahoitus ja vientitakuukorvaukset Teollinen kehitysyhteistyö Taloudellinen, teollinen ja teknologinen yhteistyö kehitysmaiden kanssa Teollisen kehitysyhteistyön rahasto Oy (FINNFUND) Tutkimus Naiset kehityksessä Ympäristökysymykset Kehitysyhteistyön hallinto Pohjoismainen hallintoyhteistyö Kehitysyhteistyötiedotus Taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta (T ALKE) Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö Opetus ja koulutus kehitysyhteistyössä Opetuksen ja koulutuksen tila ja kehittämistavoitteet kehitysmaissa Opetus ja koulutus Suomen kehitysyhteistyössä Kahdenvälinen kehitysyhteistyö Muu opetus- ja koulutusalan kehitysyhteistyö Opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyön periaateohjelmaesitys Sambian oppiaineistohanke Sivu 5. Alue- ja maakohtaiset kuvaukset Suomen kehitysyhteistyöstä 15 maassa Eteläinen Afrikka Mosambik Sambia Tansania Muu Afrikka Egypti Etiopia Kenia Somalia Sudan Aasia Bangladesh Burma Nepal Sri Lanka Vietnam Latinalainen Amerikka Nicaragua Peru TilastoliUteet Suomen julkinen kehitysyhteistyö Kahdenvälisen ja kansainvälisten järjestöjen kautta tehtävän kehitysyhteistyön osuus maksatuksista Suomen monenkeskinen kehitysyhteistyö Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset nimetyille kohd le vuosina Suomen apu kehitysmaiden kansantuloryhmien mukaan Lyhenteet Kuvat Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kohdemaat Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön toimialajakauma Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston organisaatio Suomen kehitysyhteistyön kenttähallinto DAC-maiden julkinen kehitysapu 1988 (arvio). 43

6

7 7 1. Johdanto Maailmantalouden noususuhdanteen jatkuessa on kehitysmaiden taloudellinen eriytyminen yhä syventynyt. Eräät Aasian maat ovat hyötyneet pitkään jatkuneesta noususuhdanteesta ja maailmankaupan kasvusta. Niiden taloudellinen kasvu on ollut huomattavaa. Toisaalta useissa kehitysmaissa - erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja lisääntyvässä määrin myös Afrikassa - on voimakas velkaantuminen vienyt pohjan taloudelliselta kasvulta. Kehitysmaiden velka kasvoi vuoden 1988 lopulla miljardiin dollariin. Vaikka useimpien kehitysmaiden taloudellinen tilanne on pysynyt vaikeana, myös myönteistä kehitystä on tapahtunut. Vuonna 1988 etenivät erityisesti matalatuloisten ja köyhimpien maiden velkojen uudelleenjärjestelyt. Toronton huippukokouksen jälkeen on Pariisin klubissa kehitelty keinoja köyhimpien maiden velkarasituksen helpottamiseksi. Samanaikaisesti on etsitty ratkaisuja Latinalaisen Amerikan velkaongelmiin. Velkoja on muutettu sijoituspääomaksi, ostettu alihintaan jälkimarkkinoilta ja muutettu pitkäaikaisobligaatioiksi. Nämä keinot eivät ratkaise ongelmaa, mutta ovat kuitenkin askeleita oikeaan suuntaan. Kehitysmaiden rakennesopeutusohjelmat jatkuvat. Yhä useammat kehitysmaat ovat näin tunnustaneet talouspoliittisten muutosten tärkeyden ja ottaneet vastuun omasta talouspolitiikastaan. Rakennesopeutusohjelmin pyritään lyhyellä tähtäimellä talouden tasapainottamiseen. Pitkäaikaisena tavoitteena on kestävän ja kasvujobtoisen kehityksen aikaansaaminen. Keskustelu sopeutusohjelmien vaikutuksista köyhimpiin väestönosiin on edelleen jatkunut. Yhteisymmärrykseen on päästy siitä, että kestävälle pohjalle rakentuva taloudellinen kasvu on köyhyyden vähentämisen edellytys. Rakennesopeutuksen aikana on kuitenkin köyhimmät väestönosat suojattava ohjelmien haittavaikutuksilta esimerkiksi suuntaamaila varoja taloudellisten ja sosiaalisten perusrakenteiden ylläpitoon. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat eroosio, metsien tuhoutuminen ja kasvihuoneilmiö - on nyt tiedostettu aivan uudella tavalla kaikkialla maailmassa. Ekologiset ongelmat luovat entistä kiinteämmän riippuvuussuhteen teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välille. Riippuvuussuhteen rinnalla on teollisuusmaissa tunnustettu se, että taloudellisesti kestävän kehityksen on myös oltava ekologisesti kestävää. Ympäristöongelmiin kytkeytyy kiinteästi kehitysmaiden nopea väestönkasvu, joka keskittyy maailman ekologisesti haavoittuville alueille. Kasvava väestö tarvitsee lisää maanviljelysalaa, polttopuuta ja asuntoja. Tämä aiheuttaa metsien tuhoutumista ja horjuttaa ekologista tasapainoa. Samalla kestävä taloudellinen kasvu tyrehtyy useissa kehitysmaissa. Tässä tilanteessa on kansainvälisessä kehityskeskustelussa ryhdytty tarkastelemaan kehitysmaiden ja teollisuusmaiden suhteita yhä kokonaisvaltaisemmin. Näkökulma on siirtymässä perinteisestä kehitysmaa - teollisuusmaa vastakkainasettelusta kohti maailmanlaajuisen taloudellisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Kehitysyhteistyö on osa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden taloussuhteita. Se on yksi, joskin tärkeä, keino kehityksen vauhdittamiseksi. Kehitysyhteistyön ohella teollisuusmaiden pitää edistää muuta taloudellista yhteistyötä kehitysmaiden kanssa. Teollisuusmaista kehitysmaihin suuntautuvat rahoitusvirrat, jotka koko luvun ovat pysyneet alhaisina ja jopa kääntyneet laskusuuntaan, pitää saada nousemaan; samanaikaisesti on varmistettava kehitysmaiden pääsy markkinoille. Taloudellisen vuorovaikutuksen monipuolistuessa syntyvät edellytykset kehitysmaiden kestävälle taloudelliselle kasvulle. Kehitysyhteistyö on erityisesti köyhimpien ja

8 8 matalatuloisten kehitysmaiden kehityspolitiikan tärkeä tuki. OECD:n kehitysapukomitean, DACin, jäsenmaat käyttivät julkiseen kehitysapuun vuonna 1988 keskimäärin 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 1987 vastaava prosenttiluku oli 0,34. Julkisen kehitysavun määrä, 47,6 miljardia dollaria, merkitsi 6, 7 prosentin reaalikasvua vuoteen 1987 verrattuna. Tätä sinänsä myönteistä kehitystä himmentää se, että vuoden 1987 tilastoluvut olivat poikkeuksellisen alhaiset; lisäksi vuodelle 1988 on tilastoitu mm. eräitä kyseiselle vuodelle kasautuneita monenkeskisten kehitysrahoituslaitosten lisärahoituseriä, jotka eivät välttämättä osoita merkittävää pysyvää parannusta kehitysapumaksatuksissa. Kasvaessaan on julkinen kehitysapu muodostanut yhä suuremman osan kehitysmaihin suuntautuvista rahoitusvirroista. Vuonna 1988 tämä osuus oli jo lähes puolet- 49,6 prosenttia; vastaava osuus vuonna 1980 oli 29,5 prosenttia. Vuonna 1988 kaikki julkiset kehitysrahoitusvirrat olivat yhteensä 65, 1 prosenttia kokonaisvirroista; yksityisten rahoitusvirtojen osuus puolestaan oli vain 32,0 prosenttia - vuonna 1980 niiden osuus oli yli puolet kokonaisvirroista. Kehitysyhteistyön katalysoiva vaikutus näiden kokonaisvirtojen kasvattamisessa on kuitenkin merkittävä. Tätä ovat Pohjoismaiden kehitysyhteistyöstä vastaavat ministeritkin painottaneet kehottaessaan kansainvälistä yhteisöä lisäämään ponnistuksiaan YK:n jo lähes 20 vuotta sitten hyväksymän kehitysyhteistyön määrällisen tavoitteen saavuttamiseksi. Vuonna 1988 käynnistyi YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä keskustelu luvun kehityshaasteista ja -strategiasta. Tähän mennessä käydyt keskustelut osoittavat, että kansainvälisellä yhteisöllä on aikaisempaa paremmat valmiudet yhteistyöhön ja realistiseen tavoitteiden asetteluun. Suomi osallistuu kansainväliseen kehityskeskusteluun yhä täysipainoisemmin. Suomen kasvava kehitysyhteistyöpanos luo uudenlaisen perustan osallistumiselle sekä monenkeskiseen että kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyön ohella hallitus pitää tärkeänä Suomen muiden kehitysmaasuhteiden laajentamista ja monipuolistamista. Hallitus on jatkanut ponnisteluja Suomen kehitysyhteistyön laadullisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kertomusvuonna Suomi siirtyi yhä lähemmäksiyk:nasettamaa 0, 7 prosentin tavoitetta hallituksen vuonna 1985 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti. Määrällisen tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Suomi on myös suunnannut voimia avun laadun edelleen parantamiseen. Alueellinen lähestymistapa korostuu entistä selkeämmin Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä. Suomi suuntaa apunsa neljälle alueelle- ja niissä ensisijaisesti 15 kohdemaalle. Maakohtaisen avun rinnalla tuetaan alueellista toimintaa, joka edistää kehitysmaiden välistä yhteistyötä ja yhdentymistä. Suomi on tiivistänyt ponnistelujaan kehitysmaiden ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Maamme on ilmoittanut valmiutensa toimia kansainvälisessä yhteistyössä metsähankkeiden koordinoijana maatasolla. Ensimmäiseksi tämä toteutuu Nepalissa; Suomi ryhtyy maan hallituksen pyynnöstä "johtavana avunantajana" koordinoimaan metsäalan kehitysyhteistyötä avunantajien ja maan hallituksen välillä. Kansainvälisten järjestöjen kautta toteutettavassa, monenkeskisessä kehitysyhteistyössä Suomi on lisännyt huomattavasti avustuksiaan YK:n lastenrahastolle, UNICEFille, jolla on keskeinen tehtävä erityisesti naisten koulutuksessa. Samoin on kasvatettu apua YK:n väestörahastolle, UNFP Alle, osoituksena Suomen kiinnostuksesta tukea kehitysmaiden ponnisteluja väestönkasvun hillitsemiseksi. Verrattuna kaupallisiin suhteisiin on kehitysavun merkitys kehitysmaiden kehitykselle usein marginaalinen. Monipuolistettaessa Suomen ja kehitysmaiden taloussuhteita on yrityksillä entistä tärkeämpi tehtävä. Yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi kehitettiin myös kertomusvuonna erilaisia apujärjestelyjä. FINNFUNDin toiminta sekä taloudellinen, teollinen ja teknologinen yhteistyö, ns. TTTyhteistyö, pyrkivät edistämään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia. Vuonna 1987 alkanut ja kertomusvuonna vakiintunut korkotukiluottojen käyttö avaa uusia mahdollisuuksia lisätä Suomesta kehitysmaihin suuntautuvia rahavirtoja: sen avulla yhdistetään kaupallista ja kehitysrahoitusta. Samalla viedään suomalaista tietotaitoa maihin, joiden kanssa taloudellinen yhteistyö on ennen ollut vähäistä. Kehitysyhteistyö ulottautuu näin varsinaista kahdenvälistä ja hankekohtaista toimintaa laajemmalle. Tässä kertomuksessa selostetaan yksityiskohtaisesti kansalaisjärjestöjen harjoittamaa kehitysyhteistyötä. Hallitus on pitänyt tärke-

9 9 änä ohjata kasvavassa määrin varoja tälle työlle, jossa aloitteentekijöinä ovat suomalaiset kansalaisjärjestöt henkisine ja taloudellisine voimavaroineen. Kansalaisjärjestöjen työ täydentää muuta kehitysyhteistyötä merkittävästi. Tämän avun vastaanottajamaiden lukumäärä on suuri ja tuki ohjautuu etenkin sosiaalisen toiminnan alalla suoraan "ruohonjuuritasolle." Useat tuhannet suomalaiset saavat kansalaisjärjestöjen kautta ensikosketuksen kehitysmaihin ja kansainväliseen toimintaan. Tämän kertomuksen toinen teema on opetus ja koulutus kehitysyhteistyössä. Koulutus on jo pitkään tunnustettu keskeiseksi tekijäksi kehityksen aikaansaamisessa ja ylläpitämisessä. Koulutusta ja tietotaitoa sisältyy lähes kaikkeen kehitysyhteistyöhön. Tämän ohella hallitus on pitänyt tärkeänä, että Suomi osallistuu tiiviisti myös opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyöhön. Sen avulla vahvistetaan kehitysmaiden omia henkisiä voimavaroja ja luodaan pohjaa kestävälle kehitykselle U

10 10 2. Suomen kehitysyhteistyö 2.1. Avun määrän kehitys YK:n asettaman tavoitteen mukaan teollisuusmaiden pitää ohjata 0, 7 prosenttia bruttokansantuotteestaan julkiseen kehitysyhteistyöhön. Tavoitteen saavuttamisesta on tullut mittapuu, jonka avulla vertaillaan antajamaiden panosta ja yhteistyövalmiutta kehitysmaiden auttamiseksi. Suomi on tavoitteen hyväksynyt ja kasvattanut omia määrärahojaan tarkoituksenaan saavuttaa kehitysyhteistyövarojen 0, 7 prosentin bruttokansantuoteosuus kuluvan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1988 määrärahojen osuus BKT:sta kasvoi periaatepäätöksen mukaisesti. Kehitysyhteistyöhön osoitettiin yhteensä 2561 miljoonaa markkaa. Määrärahat kasvoivat edellisestä vuodesta 499 miljoonalla markalla eli 24 prosentilla. Vuoden 1989 tulo- ja menoarviossa tähdättiin 0, 7 prosenttiin BKT:sta. Kansantuotteen odotettua suurempi kasvu voi siirtää tavoitteen saavuttamisajankohtaa. Kansainvälisissä tilastoissa antajamaiden kehitysavun määrä yleensä mitataan maksatusten eli vuoden kuluessa käytettyjen määrärahojen perusteella. Vuonna 1988 Suomi käytti lähes kaikki ao. vuodelle osoitetut määrärahat eli kaikkiaan 2 542,5 miljoonaa markkaa. Maksatusaste oli miltei 100 prosenttia. Kehitysyhteistyön laadusta puhuttaessa viitataan avun sisältöön ja tuloksiin. Koska laadun käsitettä on vaikea määritellä ja sitä arvioidaan eri maissa eri tavoin, turvaudutaan kansainvälisissä avun laadun vertailuissa joihinkin määrällisiin mittalukuihin. OECD:n kehitysapukomitean, DACin, tärkeimmät laadun mittaluvut ovat avun lahja-aste, vähiten kehittyneiden maiden saama osuus avusta ja monenkeskisen kehitysyhteistyön osuus. Lahja-aste kertoo, kuinka suuri osa avusta annetaan lahjana. Luottomuotoisen avun lahja-aste lasketaan vertaamalla kehitysluottojen ja korkotukiluottojen ehtojen edullisuutta Kuvat. SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖMÄÄRÄRAHOJEN KASVU % BKT:sta YK:n asettama tavoite , kaupallisten luottojen rahoitusmarkkinoilla määräytyviin ehtoihin. Suomen kehitysyhteistyön lahja-aste on ollut viime vuosina lähes 98 prosenttia. YK:n vähiten kehittyneiksi luokittelemiin ns. LLDC-maihin on Suomen kahdenvälisestä avusta kanavoitu yli kolmasosa. Monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön kansainvälisten järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten kautta on käytetty keskimäärin lähes 40 prosenttia Suomen kehitysyhteistyövaroista. Hiukan yli 60 prosenttia taas ohjataan kahdenväliseen yhteistyöhön Suomen ja kehitysmaiden välillä. Näillä mittareilla punnittuna Suomen kehitysyhteistyön laatu on kansainvälisesti katsottuna korkeatasoista. Kun Suomen kehitysapu nyt lähenee määrällistä tavoitetasoa, kiinnitetään lähivuosina aivan erityistä huomiota laadun parantamiseen.

11 11 Tämä tarkoittaa sitä, että kehitysyhteistyöhankkeiden tavoitteenasettelussa, muotoilussa ja rajaamisessa pyritään täsmälliseen harkintaan ja vuoropuheluun vastaanottavan osapuolen kanssa. Niin ikään suunnitteluun varataan riittävästi aikaa; toimitettava teknologia pyritään valitsemaan siten, että se mm. kustannuksiltaan ja ympäristö- ja työllisyysvaikutuksiltaan soveltuu kehitysmaan olosuhteisiin; vastaanottajamaan ja väestön kohderyhmien kulttuuripiirteet otetaan huomioon; hankkeet pyritään muotoilemaan niin, että varsinkin naiset niistä hyötyvät; kehitysavun ympäristövaikutukset pyritään arvioimaan etukäteen niiden myönteisyyden varmistamiseksi Kehitysyhteistyö kansainvälisten järjestöjen kautta Vuoden 1988 alkupuolella jatkui vilkas keskustelu siitä, miten YK-järjestelmän toimintaa voidaan tehostaa. YK:n taloudellisen ja sosiaalisen lohkon rakenteita ja toiminnan järkiperäistämistä tutkinut erityiskomitea ei kuitenkaan päässyt kartoitusta pidemmälle, joten päätöksien tekeminen siirtyi vuodella eteenpäin. Tähän vaikutti osaltaan se, että kehitysmaaryhmä nosti esiin YK:nkin toimintaan vaikuttavia uusia ajankohtaisia aiheita. Ryhmä totesi, että yleisesti hyväksyttävät toimintalinjat 1990-lukua varten on luotava ennenkuin ryhdytään muokkaamaan YK-koneistoa. Vuoden 1988 loppupuolella pohdittiinkin, tulisiko kutsua koolle YK:n yleiskokouksen erityisistunto käsittelemään kehitysmaiden talousnäkymiä ja velkakriisin ratkaisumahdollisuuksia. Maaliskuussa 1989 päätettiin, että tuollainen erityisistunto järjestetään huhtikuussa Kertomusvuonna YK:n yleiskokous päätti aloittaa 1990-luvun kansainvälisen kehitysstrategian valmistelun. Lähtökohtana on ottaa oppia menneistä ja laatia uusi, entistä realistisemmalla tasolla oleva strategia siten, että tavoitteet ovat saavutettavissa ja keskittyvät erityisesti köyhyyden ja sen aiheuttamien ongelmien poistamiseen. Varsinaiset neuvottelut sekä yleiskokouksen erityisistunnosta että kehitysstrategiasta alkavat vuoden 1989 puolivälissä. Kolmantena asiana on mainittava YK:n yleiskokouksen päätös järjestää vuonna 1992 ympäristökonferenssi. Eri järjestöissä jatkuu keskustelu siitä, kuinka Brundtlandin komis- sion raportin suositukset pannaan toimeen ja miten kestävään kehitykseen tähtääviä toimenpiteitä toteutetaan. Ongelma-alue on vaikea jl:t kehitysmaiden kannanotot ympäristökysymyksissä ovat olleet keskenäänkin erisuuntaisia. Joka tapauksessa paineet teollisuusmaita kohtaan lisärahoituksen saamiseksi ympäristöohjelmille ovat kasvamassa. Kehitysmaille keskeisen tärkeässä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä, F AOssa, käynnistyi vuonna 1988 selvitystyö järjestön toimintojen asettamiseksi tärkeysjärjestykseen. Asiantuntijaryhmien laatimat uudistusehdotukset tulevat käsittelyyn yleiskokouksessa vuoden 1989 lopulla. Pohjoismaat ovat työskennelleet uudistamisen puolesta näkyvästi. Ne ovat korostaneet FAOn roolin selkeyttämistä. Järjestön pitäisi keskittyä luotettavan tiedon keruuseen ja analysointiin sekä kehitysmaiden maatalouspolitiikan vaihtoehtojen suunnitteluun osana laajoja taloudellisia kehityssuunnitelmia. Suomi valittiin vuoden 1987 yleiskokouksessa FAOn hallintoneuvostoon kolmivuotiskaudeksi Pohjoismaiden edustajana. Jäsenyys suo Suomelle mahdollisuuden osallistua tiiviisti F AOn toiminnan uudistamiseen. Taloudelliset vaikeudet pakottivat YK:n teollisen kehityksen järjestön, UNIDOn, arvioimaan toimintamuotojaan ja -tapojaan. UNIDO joutui leikkaamaan ja siirtämään ohjelmiaan sekä vähentämään henkilökuntaansa yli sadalla työntekijällä. Näiden toimenpiteiden myötä myös järjestön tehokkuus parantui. Teollistamisneuvoston lokakuisessa istunnossa, johon Suomi osallistui tarkkailijana, pääjohtajan puhetta leimasikin usko siihen, että erityisjärjestöksi muuttunut UNIDO on selviämässä alkuvuosien vaikeuksistaan ja että tehostettu ja uudelleen organisoitu järjestö suoriutuu tehtävistään. Kehitysmaiden teollistamiskysymyksissä on painotettu maaseudun kehittämisen kannalta tärkeän, pienen ja keskisuuren teollisuuden toimintaedellytysten parantamista. Suomi on järjestön ohjelma- ja budjettikomitean pohjoismainen jäsen Vuonna 1988 havaittiin jälleen, miten tarpeellista on voida ohjata joustavasti apua päivänpolttaviin kohteisiin. Monenkeskisen avun "ohjelmittain jakamaton" osa budjetista on mahdollistanut Suomen osallistumisen laajoihin YK-verkoston koordinoimiin avustusohjelmiin, jotka tähtäävät hätätilassa olevien ihmis-

12 12 ten auttamiseen ja kestävän kehityksen edellytysten luomiseen. Esimerkkeinä mainittakoon vuonna 1988 laajat kansainvälisen yhteisön avustustoimet Afganistanissa ja Bangladeshissa. Myös Namibian tilanne vaatii lähivuosina erityistä huomiota. Kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten, etupäässä Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston, osuus kehitysmaiden talouspolitiikassa on viime vuosina kasvanut. Ne ovat rakennesopeutusohjelmien pääarkkitehteja ja suuri osa keskeisistä kehityskeskustelun kysymyksistä liittyy juuri sopeutusohjelmiin. Kehitysrahoituslaitokset ovat myös omaaloitteisesti mukana etsimässä ratkaisuja kehitysmaiden velkaongelmaan. Suurina rahoittajina ne ovat saaneet avunantajayhteisössä mielipidejohtajan aseman ja niillä on huomattava vaikutusvalta myös vastaanottavien maiden hallituksiin. Paineet siihen, että eri avunantajien toimenpiteet saadaan yhdensuuntaisiksi ja toisiaan tukeviksi, ovat koko ajan kasvaneet. Siksi kansainvälisten järjestöjen toiminnan ja kahdenvälisten apuohjelmien yhteiset kysymykset ja kytkennät ovat lisääntyneet YK:n teknisen avun kanavat Tekniseksi avuksi kutsutaan YK-järjestelmän kautta asiantuntijapalveluiden, selvitysten, tutkimusten, hankesuunnitelmien laatimisen ja koulutuksen muodossa lahjana annettavaa apua. YK-järjestelmän keskeiset teknisen avun rahastot ovat YK:n kehitysohjelma, UNDP, YK:n lastenrahasto, UNICEF, ja YK:n väestörahasto, UNFP A. Näiden kolmen rahaston kautta kanavoidaan valtaosa teknisestä avusta. Suomi ilmoittaa niille kolmivuotiset maksulupaukset valtion tulo- ja menoarvioesityksen mukaisesti. YK:n kehitysohjelma, UNDP Suomi aloitti vuonna 1987 kolme vuotta kestävän jäsenyyskautensa UNDP:n hallintoneuvostossa. Suomen avustus UNDP:lle vuonna 1988 oli 137 miljoonaa markkaa. Meneillään on YK:n kehitysohjelman neljäs ohjelmointijakso ( ). Suomi, muiden hallintoneuvoston jäsenmaiden kanssa, on erityisesti ajanut maaohjelmien valmistelun ja laadinnan parantamista. Hankkeet tulee suunnitella siten, että vastaanottava maa pystyy niitä sujuvasti jatkamaan UNDP:n rahoituksen päätyttyäkin. Ohjelmien on aina sisällettävä toimenpiteitä, joilla kohennetaan kehitysmaiden omaa hallintoa ja suunnitteluvoimia. UNDP:n yhteydessä toimii myös joukko pieniä erityisrahastoja. Suomi on keskittänyt avustuksensa tärkeimmille rahastoille, jotka tukevat erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tarpeita. Mm. tästä on johtunut, että erityisrahastoille osoitetut avustukset ovat kasvaneet hitaammin kuin keskusrahastot. Vuonna 1988 vähiten kehittyneiden maiden erityisrahastolle osoitettiin 6 miljoonaa markkaa, YK:n pääomakehitysrahastolle, UNCDF:lle, 13 miljoonaa, YK:n Sahelin alueen toimistolle, UNSOlle, 2 miljoonaa ja YK:n naisten kehitysrahastolle, UNIFEMille, 3,1 miljoonaa markkaa. Sosiaalisen kehityksen ohjelmat YK:ssa paneuduttiin vuoden 1988 aikana erityisesti kehitysmaiden sosiaalisen kehityksen merkitykseen. Kehitysmaiden vaikeiden velkaja rakennesopeutusohjelmien yhteydessä Suomi ja muut Pohjoismaat korostivat voimakkaasti sitä, että ohjelmat eivät saa vaarantaa huonoimmassa asemassa olevien väestönosien perustarpeiden tyydyttämistä. Suomen kehitysyhteistyössä hallitus on jatkuvasti painottanut kehitysmaiden sosiaalisen kehityksen tärkeyttä taloudelliseen kehitykseen ja kasvuun tähtäävien ohjelmien rinnalla. Monenkeskinen tuki on keskitetty alan kahdelle keskeiselle rahastolle, UNICEFille ja UNFPAlle, ja niille annettu avustus on kasvanut varsin nopeasti. Suomi on kiinnittänyt erityistä huomiota UNICEFin 1990-luvun kehitysnäkymiin ja tavoitteisiin. Kertomusvuoden aikana Suomen avustus UNICEFille nostettiin 94 miljoonaan markkaan. Avustuksen tasainen kasvu on tehnyt Suomesta rahaston viidenneksi suurimman tukijan Yhdysvaltojen, Ruotsin, Norjan ja Italian jälkeen. Suomi on tukenut UNICEFia myös humanitaarisen avun ja kahdenvälisen kehitysyhteistyön varoin sekä Suomen kansallisen UNICEF-yhdistyksen kautta. Myös väestöpolitiikka on saanut osakseen yhä enemmän huomiota varsinkin Afrikassa, jossa väestönkasvu on maailman nopeinta. Ke-

13 13 hitysmaat ovat kehitysponnisteluissaan osoittaneet kasvavaa kiinnostusta väestöpolitiikan merkitykseen. Tästä on ollut seurauksena se, että UNFP Alle esitetyt avustuspyynnöt ovat lisääntyneet. Suomen kehitysyhteistyössä väestöavun merkitystä on korostettu tukemalla UNFP An toimintaa ja kasvattamalla sen saamia avustuksia osana sosiaalisen lohkon toimintaa. Suomen avustus UNFP Alle vuonna 1988 oli 42 miljoonaa markkaa Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset Suomi pyrkii vaikuttamaan kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten toimintaan, vaikkakaan pienen rahoittajan painoarvoa ei pidä yliarvioida. Kantaa otetaan suuriin linjakysymyksiin, mm. rakennesopeutukseen ja velkaongelmaan, sekä mm. yksittäisten maiden talouspoliittisiin, rahoituslaitosten kanssa laadittuihin, ohjelmiin. Kantansa kehitysrahoituslaitosten johtokunnassa esillä oleviin kysymyksiin, vuosikokouksiin sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhteisen kehityskomitean kokouksiin Suomi valmistelee yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Suomalaisten yritysten tarjousaktiviteetti kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten tarjouskilpailuissa on ollut jokseenkin vaimeaa. Maailmanpankkiryhmä Vuoden 1988 aikana taloudellinen toimeliaisuus keskimäärin piristyi sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa. Hidas kasvu köyhimmissä kehitysmaissa aiheutti kuitenkin henkeä kohti laskettujen tulojen laskua ja kärjisti köyhyysongelmaa entisestään. Maailmanpankin pääjohtaja totesikin syksyllä 1988 Maailmanpankin keskeisenä päämääränä olevan juuri taistelun köyhyyttä vastaan. Maailmanpankki osallistuu kehitysmaiden velkaongelman lievittämiseen kansainvälisen velkastrategian kautta. Useat pahoin velkaantuneet, erityisesti Latinalaisen Amerikan maat, ovat sopineet velkojen uudelleenjärjestelyistä. Johtavien teollisuusmaiden huippukokous Torontossa kesäkuussa 1988 merkitsi huomattavaa edistysaskelta sopiessaan selvän valtakirjan antamisesta Pariisin klubille velkajärjestelyjen kehittämiseksi. Pariisin klubi onkin suonut lisää hengähdysaikaa monille Saharan eteläpuolisille Afrikan maille. Myös Maailmanpankki on sisäistänyt ympäristöongelmien merkityksen. Pankkiin on perustettu erityinen ympäristöasioita käsittelevä osasto, joka valvoo lainanannon ympäristövaikutuksia. Ympäristöpolitiikan periaatteiden soveltaminen käytäntöön on pankin toiminnan keskeinen kehittämiskohde. Pankin voimavarojen vahvistamiseksi päätettiin yleisestä pääomankorotuksesta vuoden 1988 huhtikuussa. 74,8 miljardin dollarin suuruinen korotus nostaa Maailmanpankin osakepääoman 171,4 miljardiin dollariin. Korotuksen maksettava osuus on 3 prosenttia ja loput takuupääomaa. Suomelle korotuksesta aiheutuu menoja noin 13,6 miljoonaa dollaria eli noin 56 miljoonaa markkaa vuosina Ensimmäisenä maksueränä maksettiin kertomusvuonna 11,9 miljoonaa markkaa. Pohjoismaiden äänestysryhmän äänioikeus oli 3,34 prosenttia, mistä Suomen osuus 0,64 prosenttia. Kansainvälisen rahoitusyhtiön, IFC:n, vuosina toteutettavasta pääomankorotuksesta Suomi maksoi~ kolmantena maksueränä 4,4 miljoonaa markkaa. Maailmanpankin yhteydessä toimivan Kansainvälisen investointitakauslaitoksen- Multilateral Investment Guarantee Agency, MIGA - perustamissopimus tuli voimaan huhtikuussa Suomi allekirjoitti sopimuksen kesäkuussa. Eduskunta vahvisti perustamissopimukseen liittymisen joulukuussa ja samalla ryhdyttiin toimenpiteisiin Suomen noin 27 miljoonan markan osuuden maksamiseksi. Tästä määrästä 20 prosenttia eli noin 5,5 miljoonaa markkaa on maksettavaa pääomaa, loppu jää takuupääomaksi. MIGAn tarkoituksena on edistää teollisuusmaista kehitysmaihin suuntautuvia sijoituksia ja se täydentää jo toimivia järjestelyjä kohdentamalla toimintaansa yksityisiin investoijiin. Maailmanpankin pehmeäehtoista rahoitusta antava Kansainvälinen kehitysjärjestö, IDA, ohjaa vuosina , nk. IDA 8 -lisärahoituskautena, noin puolet varoista Saharan eteläpuoleisen Afrikan maille. Pankin johtokunta päätti myös kierrättää aikaisemmin lainattujen IDA-luottojen takaisinmaksusta kertyvät varat uudelleen IDAn luotonsaajille, joilla on maksamatonta velkaa Maailmanpankille. Maailmanpankin vuosikokouksen yhteydessä syksyllä 1988 käynnistyivät seuraavaa lisärahoitusta, IDA 9:ä, koskevat keskustelut. Vuoden 1989 alussa käynnistyvät varsinaiset neuvottelut, joissa pankin esityksen mukaan pyri-

14 14 tään säilyttämään vähintään IDA 8:n reaalitaso, ts. kokonaissumman pitäisi olla vähintään 16,5-17 miljardia dollaria. Suomen pääomaosuus IDAssa oli 0,6 prosenttia ja Pohjoismaiden äänestysryhmän yhteensä 5 prosenttia. IDAn kahdeksannen lisärahoitusohjelman yhteydessä Suomi maksoi kertomusvuonna lisärahoituksen ensimmäisen maksuerän, 156 miljoonaa markkaa. Maailmapankkiryhmä myönsi kesäkuun lopussa päättyneen tilivuoden aikana uusia lainoja yhteensä 19,3 miljardia dollaria eli 9 prosenttia enemmän kuin edellisenä tilikautena. Kansainvälinen jälleenrakennuspankki IBRD, Maailmanpankki - myönsi 37 jäsenmaalle 118 hankkeeseen lainoja yhteensä 14,8 miljardia dollaria. IDA antoi halpakorkoisia luottoja 4,5 miljardia dollaria. Nämä luotot suunnattiin 36 köyhimmälle kehitysmaalle ja varat on tarkoitus käyttää 99 hankkeen rahoittamiseen. Kansainvälinen rahoitusyhtiö, IFC, sijoitti 1,2 miljardia dollaria kehitysmaiden yksityiselle lohkolle. Maailmanpankin ja IDAn hankinnat Suomesta supistuivat jonkin verran edellisvuodesta. Hankintaluvut heilahtelevat vuosittain paljonkin, koska kysymys Suomen kohdalla on vain muutamista kaupoista. Kehityskomitea Suomi edusti Pohjoismaita Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhteisessä neuvoa-antavassa kehityskomiteassa kaksivuotiskautena Komiteassa keskusteltiin vuonna 1988 laajasti kehitysmaiden taloudellisista näkymistä sekä kasvun ylläpitämiseen ja nopeuttamiseen liittyvistä kysymyksistä. Keskeisimmiksi aiheiksi nousivat: - köyhyysongelmat mukaanlukien rakennesopeutuksen vaikutukset köyhimpiin väestönosiin, - teollisuusmaiden kauppa- ja teollisuuspolitiikan vaikutukset kehitysmaihin, - kehitysmaiden velkaongelmat ja - ympäristökysymykset. Köyhyyskysymys, joka oli myös Suomen puheenvuorojen pääaiheita, oli kehityskomiteassa vuonna 1988 korostetusti esillä. Suomi painotti pohjoismaisessa puheenvuorossa syksyllä 1988 sitä, että köyhyyden vähentämisen pitää sisältyä Maailmanpankin perustavoitteisiin. Tavoitteeseen pääsemiseksi ei voida pelkästään odottaa taloudellisen kasvun elpymistä. Köyhien väestönosien panos taloudessa voi olla merkittävä, jos siihen annetaan edellytykset. Kestävää kehitystä ei voi olla, ellei köyhyyttä voida vähentää. Suomi ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että Maailmanpankki painottaa köyhyyden vähentämiseen tähtääviä ohjelmia ja että Kansainvälinen valuuttarahasto tehostaa köyhyysongelmien analyysiaan. Samalla todettiin, että köyhyyden vähentäminen edellyttää kehitysmaiden sitoutumista tähän tavoitteeseen. Pitkälti yhdenmukaisesti pohjoismaisen kannan kanssa komiteassa katsottiin, että kestävän kasvun aikaansaaminen ja rakennesopeutus ovat köyhyyden vähentämisen olennaisia edellytyksiä. Rakennesopeutusohjelmille on myös taattava riittävä rahoitus. Velkaratkaisuissa Suomi on yleisesti painottanut sitä, että velkaantuneet maat tarvitsevat lisää rahaa saadakseen taloutensa pyörät pyörimään. Suomen kannanotoissa on keskitytty köyhimpien maiden tilanteen helpottamiseen, koska keskituloisissa maissa - vaikka velkamäärät ovatkin suurehkot - on kyse pääosin liikepankkivelasta ja ratkaisun löytämiseksi on oleellista luottamuksen palauttaminen näiden maiden talouksiin. Suomi on osallistunut Maailmanpankin vuosille laatimaan erityiseen toimenpideohjelmaan matalatuloisten kehitysmaiden tilanteen helpottamiseksi. Kansainvälisen valuuttarahaston rakennesopeutuslainoitukseen (Enhanced Structural Adjustment Facility, ESAF) vuosille myönnettiin 122 miljoonaa markkaa, josta vuonna 1988 maksettiin 30 miljoonaa markkaa. Maailmanpankin luottojen yhteisrahoitukseen myönnetystä 135 miljoonasta markasta maksettiin 30 miljoonan markan kehitysluotto tukena Ugandan talouden elvytysohjelmalle. Suomi tuki myös Pariisin klubin pyrkimyksiä keventää velanhoitoehtoja. Suomen konkreettisena velkahelpotuksena muutettiin Tansanialie ja Burmalie - joka siirtyi vähiten kehittyneiden maiden ryhmään - myönnetyt kehitysluotot lahja-avuksi. Tansanian ja Mosambikin velkatilannetta helpotettiin maksamalla niiden erääntyneitä maksuja Suomen Vientitakuulaitokselle yhteensä 154 miljoonaa markkaa. Kehityskomitea pani huolestuneena merkille kansainvälisessä kaupassa esiintyvät protektionistiset suuntaukset, jotka haittaavat suuresti

15 15 kehitysmaiden pääsyä markkinoille ja sitä kautta niiden talouskasvua. GATTin Uruguayn kierrokselta odotettiin tähän parannusta. Komitea omaksui myös Pohjoismaiden jo pitkään korostaman näkemyksen, jonka mukaan kehitysrahoituslaitosten lainaohjelmiin pitää tehokkaasti kytkeä ympäristön pilaantumista estäviä toimenpiteitä. Afrikan kehityspankki ja Afrikan kehitysrahasto Afrikan kehityspankkiryhmän toiminnan taustana on mantereen kriittinen taloudellinen tilanne. Viimeisimpien tietojen mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kansantuote ei ole kasvanut lainkaan 1980-luvulla. Velka on kuitenkin lisääntynyt. Se on nyt vajaat 600 mrd markkaa. Velanhoitokustannukset ovat 1980-luvulla lähes kaksinkertaistuneet ja vientituloista velanhoitokustannuksiin menisi jo keskimäärin yli kolmannes. Kehityspankkiryhmän rahoituspohja vakiinnutettiin ainakin ensi vuosikymmenen alkuun vuosina 1987 ja 1988, jolloin hyväksyttiin Afrikan kehityspankin, AIDB:n, viisivuotinen pääomankorotus ja Afrikan kehitysrahaston, AIDF:n, kolmivuotinen lisärahoitus. Suomen maksettava pääoma Afrikan kehityspankin 4. yleiseen pääomankorotukseen vuosille on yhteensä vajaat 16 miljoonaa markkaa. Suomen äänestysryhmään kehityspankissa kuuluvat Pohjoismaiden lisäksi Intia ja Sveitsi. Ryhmän äänimäärä oli 9,21 prosenttia koko äänimäärästä. Suomi merkitsi Afrikan kehitysrahastossa rahaston viidennestä lisärahoituksesta yhteensä noin 164,7 miljoonaa markkaa vastaavan osuuden vuosina Vuonna 1988 maksettu ensimmäinen maksuerä oli 55 miljoonaa markkaa. Afrikan kehityspankkiryhmän lainoituksesta vuonna 1988 myönnettiin sosiaalipuolelle ja maatalouteen yhteensä runsas neljännes; matalakorkoisia lainoja myöntävässä Afrikan kehitysrahastossa osuus oli noin 40 prosenttia. Matalatuloisten maiden osuus pankkiryhmän koko lainoituksesta on runsas 45 prosenttia. Rakennesopeutuslainojen osuus oli vuonna 1987 peräti 45 prosenttia. Suomen kantana on ollut, että alueellisten kehityspankkien pitää edelleen rahoittaa lähinnä kehityshankkeita. Maailmanpankilla taas on johtava rooli rakennesopeutuksen lainoituksessa. Mm. Pohjoismaat ovatkin vaatineet Afrikan kehityspankin johtoa rajoittamaan rakennesopeutuslainojen myöntämistä. Afrikan kehitysrahastossa sopeutuslainojen enimmäismääräksi sovittiin lisärahoitusneuvottelujen yhteydessä 20 prosenttia. Afrikan kehityspankkiryhmässä on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota jäsenmaiden ympäristökysymyksiin. Vuonna 1987 hyväksyttiin pankille ympäristöasioita koskeva toimenpideohjelma. Periaatteessa kaikkien pankin rahoittamien hankkeiden ympäristövaikutukset selvitetään. Lisäksi pankki on ryhtynyt rahoittamaan jäsenmaidensa ympäristöohjelmien laatimista ja ympäristökysymyksiin liittyvää koulutusta. Vuonna 1988 Suomi korosti Afrikan kehityspankkiryhmässä mm. pankkiryhmän hallinnon ja erityisesti taloushallinnon kehittämistä, ympäristökysymyksiä, pienyrittäjien tukemista sekä pidättyvyyttä sopeutuslainojen myöntämisessä. Tuoreimmat tilastot osoittavat, että Suomen osuus pankin ja rahaston kaikista hankinnoista vuonna 1987 oli yhteensä 0, 17 prosenttia. Suomen osuus oli selvästi äänestysryhmän alhaisin - vain kolmannes lähimmän pohjoismaan, Norjan, hankinnoista. Vuonna 1988 Suomi solmi Afrikan kehityspankin ja kehitysrahaston kanssa teknistä yhteistyötä ja yhteisrahoitushankkeita koskevat sopimukset. Niiden tarkoituksena on edistää suomalaisten yritysten ja asiantuntijoiden osallistumista Afrikan kehityspankkiryhmän hankkeiden valmisteluun, arviointiin ja toteutukseen. Aasian kehityspankki ja Aasian kehitysrahasto Aasian kehityspankki, AsDB, toimii alueella, jossa useille maille on tarjolla runsaasti muitakin rahoituslähteitä. Toisaalta Aasian maiden väliset varallisuus- ja kehityserot ovat ehkä suurempia kuin millään muulla alueella. Pankin vuosikokouksessa 1988 korostettiin tarvetta kiinnittää huomiota alueen köyhimpien maiden tarpeisiin. Pankki asettikin sisäisen työryhmän luomaan suuntalinjoja ja tutkimaan kuinka köyhimpien maiden tarpeet voitaisiin entistä paremmin ottaa huomioon toimintastrategiassa.

16 16 Suomi maksoi vuonna 1988 kolmannen erän eli 4,9 miljoonaa markkaa pankin erityispääomankorotuksesta vuosille Aasian kehitysrahaston, AsDF:n, 4. lisärahoitukseen Suomi osallistuu vuosina yhteensä 152 miljoonalla markalla ja maksoi kertomusvuonna sen 34,2 miljoonan markan suuruisen toisen erän. Suomen äänestysryhmään kuuluvat Pohjoismaiden lisäksi Kanada ja Hollanti. Äänestysryhmän osuus on 8,962 prosenttia koko äänimäärästä. Pankin toiminnasta käytyä keskustelua hallitsi pankin roolia 1990-luvulla tutkimaan asetetun korkean tason paneelin työ ja tulokset. Paneelin raportti valmistui kertomusvuonna, joskin sen julkaiseminen jäi vuoden 1989 puolelle. Maatalous ja siihen liittyvä teollisuus ovat pankin ja rahaston lainoituksen tärkein kohde. Vuoden 1988 aikana myönnetyistä luotoista noin neljännes kohdistui tälle toimialalle; noin neljännes meni kuljetukseen ja tietoliikenteeseen sekä vajaa neljäsosa energia-alalle. Rahoitusta yksityispuolelle, joka on alueen talouksissa avainasemassa, lisättiin; Suomi myös tuki tätä vuosikokouspuheenvuorossaan keväällä Puheenvuorossa todettiin lisäksi toimialajakauman vastaavan Suomen käsitystä toimialojen tärkeysjärjestyksestä lukuunottamatta sosiaalisten perusrakenteiden osuutta. Siihen myönnetyt luotot olivat edellisvuotena vähentyneet selvästi. Koska metsien häviäminen on useissa Aasian maissa edennyt hälyyttävän pitkälle, korosti Suomi vuosikokouksessa trooppisten metsien suojelun ja metsityksen tarpeellisuutta. Jotta pankin toiminta tukisi lainanottajamaiden talouspoliittisia tervehdyttämisohjelmia, painotettiin yhteistyötä Maailmanpankkiryhmän kanssa, joka vastaa sopeutuslainoituksesta. Suomi painotti myös pankin monenkeskisen luonteen säilyttämistä. Pankin toiminnan tasapuolisuuden takaamiseksi on tärkeää, että mikään maa tai maaryhmä ei ole liian hallitsevassa asemassa. Mitä useampi maa on mukana pankin toiminnassa, sitä monipuolisempi asiantuntemus ja voimavarat ovat myös lainansaajien käytettävissä. Suomen Aasian kehityspankilta saaman palauman kannalta vuosi 1988 oli menestyksekkäin pankkiin liittymisen jälkeen. Suomi sai pankilta tilauksia noin 6,9 miljoonan dollarin arvosta. Kertomusvuonna Suomen osuus pankin kokonaishankinnoista oli 0,28 prosenttia, Tanskan 0,00 prosenttia, Norjan -0,01 prosenttia (tilausten peruutuksia) ja Ruotsin 0,97 prosenttia. Latinalaisen Amerikan kehityspankki Latinalaisen Amerikan osuus kehitysmaiden koko velasta vuonna 1987 oli noin 442 miljardia dollaria eli noin 38 prosenttia. Sopeuttamisohjelmien ja talouden rakenteellisen uudelleen järjestelyn vaikutukset kaventavat köyhimpien väestönosien elinehtoja huomattavasti. Taloudellisen kasvun elpyminen ei ole näkyvissä ja keskituloisina alueen maat jäävät paljolti kansainvälisen kehitysavun ulottumattomiin. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kansantuote asukasta kohden supistui 1 prosentilla vuonna Latinalaisen Amerikan velkakierteen paheneminen on synnyttänyt eri jäsenryhmittymien kesken ristiriitaisia odotuksia Latinalaisen Amerikan kehityspankin, IDB:n, tehtävistä ja toimintaperiaatteista. IDB:n 7. lisärahoitusta koskevat neuvottelut jatkuivat yli kaksi vuotta ja ratkesivat vasta maaliskuussa 1989 pidetyssä vuosikokouksessa. Presidentin vaihdos vuosi sitten selkiinnytti osaltaan tilannetta. Uusi presidentti Enrique Iglesias käynnisti välittömästi organisaation mittavan uudistusohjelman, jonka tavoitteena on ollut mm. maaohjelmoinnin ja toimialalainoituksen tehostaminen. Samalla on päätöksentekomenettelyä uudistettu suurimpia lainanantajamaita tyydyttävällä tavalla. Uusi sopimus lisärahoituksesta takaa IDB:lle keskeisen aseman alueen kehitysrahoituslaitoksena. IDB on lainanannossaan 28-vuotisen toimintansa aikana keskittynyt projektitoiminnan rahoitukseen. Vuosina oli lainaohjelman suuruus keskimäärin 3 miljardia dollaria vuodessa. Pehmeäehtoisten lainojen osuus vuonna 1987 nousi noin kolmasosaan kokonaislainanannosta. Nämä lainat on tarkoitettu köyhimmille maille ja köyhimmille väestöryhmille, joille periaatteessa kohdennetaan puolet pankin lainoista. Käytännössä 6. lisärahoituskaudella niille kohdistui vain keskimäärin 38 prosenttia lainoista. Vuosina osuus oli 41 prosenttia. Lähes 30 prosenttia lainoista vuonna 1988 myönnettiin energiaalalle ja noin neljäsosa maataloudelle ja kalastukselle.

17 17 Nyt loppuunsaatetut lisärahoitusneuvottelut takaavat 22,5 miljardin dollarin suuruisen lainaohjelman nelivuotiskaudelle Pääoman lisäys on 26,4 miljardia, josta 2,5 prosenttia maksetaan käteisosuuksina. Pehmeiden varojen lisäys on 200 miljoonaa dollaria. Suomen osuus pääomankorotuksesta on 20,9 miljoonaa dollaria, josta käteisenä maksetaan varsinaiseen pääomankorotukseen menee 2,4 miljoonaa markkaa ja pehmeäehtoisiin varoihin 2,5 miljoonaa markkaa kaudella Suomen osuus pankin osakepääomasta on 0,08 prosenttia ja äänestysryhmän ääniosuus 3,64 prosenttia. Ryhmään kuuluvat Pohjoismaiden ohella Belgia, Hollanti, Englanti, Saksan liittotasavalta ja Italia. Lisärahoitusneuvottelujen kuluessa Suomi korosti pankin monenkeskistä luonnetta sekä pankin tehtävää muita rahoitusvirtoja kiihdyttävänä rahoittajana. Vuosikokouspuheenvuoroissaan Suomi on korostanut pankin roolia johtavana alueellisena kehitysrahoituslaitoksena ja alueellisen yhdentymisen edistäjänä. Suomi on pitänyt tärkeänä tavoitetta, jonka mukaan 50 prosenttia varoista ohjataan köyhimmille väestöryhmille. Sosiaalisen toimialan kehittämistä sekä erityisesti koulutuksen, naisten aseman ja terveydenhuollon huomioonottamista lainaohjelmissa korostettiin neuvotteluissa. Niinikään ympäristöasiat olivat esillä. Suomi kiirehti erityisesti toimenpiteitä metsien väärän hyötykäytön lopettamiseksi ja terveen metsätalouden aikaansaamiseksi. IDB:n Suomesta tekemien hankintojen osuus on ollut O,OI prosenttia. Suomalaisen yritysmaailman ja pankin yhteyksien lisäämiseksi on viimeisen kahden vuoden aikana järjestetty Suomessa kaksi seminaaria, joissa IDB:n edustajat ovat esitelleet pankin hankin-. tamenettelyä. Maatalouden kansainvälinen kehittämisrahasto Vuonna 1988 Maatalouden kansainvälinen kehittämisrahasto, IFAD, täytti 10 vuotta. Sen toiminnan rahoitus perustuu OECD- ja OPECmaiden kehitysapuvirtojen yhdistämiseen yhteistoiminnassa kehitysmaiden kanssa. 20 OECD-maata rahoittaa noin puolet ja II OPEC-maata lähes yhtä suuren osan järjestön toiminnasta - lopusta vastaavat öljyä tuotta- mattomat kehitysmaat. Varat pyritään ohjaamaan pehmeäehtoisina luottoina ja lahja-apuna maatalouden ja maaseudun kehittämishankkeille. IF ADin rahoittamien hankkeiden erityispiirteenä on niiden kohdistuminen maaseudun köyhimpiin väestönosiin, kohderyhmien osallistuminen hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä köyhien, muutoin usein lainakelvottomien, väestöryhmien organisoiminen yhteisvastuuperiaatteella toimiviin ryhmiin ja osuuskuntiin. IF ADissa alettiin vuonna 1988 valmistella erityisen ympäristöohjeiston käyttöönottoa kaikessa hanketoiminnassa. Lisäksi naisten asemaan on jatkuvasti kiinnitetty erityishuomiota hankesuunnittelussa. Ympäristö- ja naiskysymykset olivat keskeisellä sijalla Pohjoismaiden yhteisissä puheenvuoroissa. IFADin 1. lisärahoitus ( ) oli 1,1 miljardia dollaria. Suomen osuus oli 0,99 prosenttia OECD-maiden osuudesta eli 24 miljoonaa markkaa. Juuri päättynyt 2. lisärahoitus oli vain noin 460 miljoonaa dollaria. Osoituksena arvostuksestaan IF ADin toimintaa kohtaan Suomi nosti osuuttaan 1,5 prosenttiin eli 23,47 miljoonaan markkaan. Maaliskuussa I988 aloitettiin 3. lisärahoitusneuvottelut, minkä lisäksi hallitusten välinen korkean tason työryhmä jatkoi selvitystyötään IF ADin koko tulevaisuuden rahoituspohjasta. Rahoituspohjan ongelmat liittyvät erityisesti öljyn hintaromahduksen myötä syntyneeseen rahoituksen jakoon OPECin ja muiden ryhmien välillä. Rinnan 2. lisärahoituksen kanssa IF AD perusti erityisohjelman Saharan eteläpuolisen Afrikan pysyväksi muodostuneen kuivuusongelman lievittämiseksi. Ohjelman tavoitteena ollut 300 miljoonaa dollaria ehdittiin jo saavuttaa alkuvuodesta 1988 ennen dollarin kurssimuutoksia. Suomi myönsi ohjelmalle lisätukena 8,98 miljoonaa markkaa vuonna I988. Kertomusvuoden lopulla aloitettiin keskustelut IF ADin kanssa yhteisrahoituksen laajentamisesta Suomen ja IF ADin välillä. Suomi on Pohjoismaiden pääedustaja IFADin johtokunnassa 3-vuotiskautena Muut kehitysrahoituslaitokset Vuoden 1988 lopulla allekirjoitettiin sopimus U

18 18 Pohjoismaiden kehitysrahastosta (Nordic Development Fund). Päämajansa Helsinkiin sijoittava rahasto aloittaa toimintansa varsinaisesti vuoden 1989 aikana. Sen tehtävänä on rahoittaa kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä edistäviä, Pohjoismaiden edun mukaisia hankkeita lähinnä alhaisen tulotason kehitysmaissa. Rahasto perustetaan aluksi viiden vuoden määräajaksi, jonka aikana päätetään toiminnan jatkamisesta. Rahaston pääoma tulee olemaan noin 565 miljoonaa markkaa, josta Suomen osuus on noin viidesosa eli 115 miljoonaa markkaa. Vuoden 1988 aikana neuvoteltiin myös Pohjoismaiden ja eteläisen Afrikan taloudellisen yhteistyöjärjestön SADCC:n välisen rahaston, NORSADin, perustamisesta. NORSADin tarkoituksena on Pohjoismaiden ja valuuttapulasta kärsivien SADCC-maiden välisten vientikaupan yhteisyritysten toimintaedellytysten parantaminen helpottamalla ulkomaisten valuuttojen saantia kierrätettävien valuuttalainojen avulla. Rahaston suunniteltu alkupääoma on 200 milj. Tanskan kruunua ja sen rahoittamiseen osallistuvat kaikki Pohjoismaat. Suomen rahoitusosuus on 41 milj. Tanskan kruunua. NORSAD-rahaston organisaatiota ja toimintaperiaatteita koskevat neuvottelut Pohjoismaiden ja SADCC:n välillä ovat viimeistelyvaiheessa. Rahasto aloittanee toimintansa vuoden 1990 alussa Monenkeskinen tutkimus ja muut avustukset Tutkimus Tutkimukseen osoitetut monenvälisen kehitysyhteistyön varat olivat vaatimattomat aina vuoteen 1984 saakka. Siitä eteenpäin kansainvälisten järjestöjen kautta ohjattavat tutkimusvarat ovat kehittyneet seuraavasti (kts. taulukko): YK:n yliopiston alainen Taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälinen instituutti, WI DER, perustettiin Helsinkiin vuonna Suomi sitoutui tuolloin maksamaan puolet sen peruspääomarahastosta ja toimitilat sekä alkuvuosien toimintatukea. Projektirahoitusta on lisäksi annettu kahdenvälisen avun varoista vuosina yhteensä 12 miljoonaa markkaa. Merkittävää taloudellista tukea aiotaan antaa tulevaisuudessakin. Instituuttia rahoittavat myös Intia, Japani ja Ruotsi. WIDERin tutkimusohjelmien ensimmäiset raportit ja selvitykset valmistuvat vuonna Kertomusvuonna WIDERissa jatkui neljä Suomen erikseen rahoittamaa tutkimushanketta, joita toteuttavat suomalaiset tutkimuslaitokset ja tutkijat. Myös muilla suomalaisilla tutkijoilla on ollut mahdollisuus seurata WIDERin toimintaa tutkijaseminaarien, asiantuntijakokousten ja vierailuluentojen kautta. WIDER... CGIAR yhteensä ICRISAT... CIMMYT... IRRI... ILCA... CIP... IITA... ILRAD... UNRISD... UNITAR... IIEP ICRAF... Pohj.Afrikka-Instituutti... Yhteensä... (maksatukset Mmk, vuoden 1989 myönnöt) ,1 40,5 30,2 21,3 28,3 18,0 2,9 3,7 5,0 10,0 11,0 20,0 1,4 2,0 3,0 3,0 3,0 5,0 3,0 3,0 4,0 1,0 1,0 2,0 1,4 1,7 2,0 3,0 3,0 5,0 1,0 2,0 1,0 1,0 0,3 0,4 0,4 0,6 0,6 0,7 0,2 0,5 0,6 0,6 0,5 0,2 0,3 0,3 0,5 0,5 0,7 1,0 0,2 0_._2 02 0~ 42,9 45,6 36,7 33,3 40,6 40,4 Huom. Lyhenteiden merkitys on esitetty liitteessä 7 (kts. sivut 78-79).

19 19 Kansainvälisen maataloustutkimuksen konsultatiiviryhmä, CGIAR, on saanut voimakkaasti kasvanutta tukea Suomen kannalta tärkeimpien tutkimuslaitosten perusbudjetteihin. Ryhmälle kokonaisuutena annettu tuki aiotaan säilyttää nykyisellä tasolla, mutta yksittäisten laitosten osuuksia voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Suomi on myös valmis tukemaan eräiden vielä ryhmän ulkopuolella olevien tutkimuslaitosten liittämistä järjestelmään. CGIAR:n vuosikokouksissa Suomi on painottanut ekologisesti kestäviin viljelymenetelmiin siirtymistä palvelevaa tutkimusta ja tutkimuksen tuomista lähemmäksi kehitysmaiden viljelijöitä. YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitos, UNRISD, perustettiin vuonna 1964 ja Suomi on tukenut sitä vuodesta 1968 lähtien. Laitos tutkii kehitykseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä. Tämänhetkisiä tutkimusaiheita ovat mm. sopeuttamispolitiikan sosiaaliset vaikutukset, elintarvikestrategiat ja pakolaisten olot. YK:n koulutus- ja tutkimuslaitos, UNIT AR, perustettiin vuonna 1963 ja Suomi on tukenut sitä vuosina Jatkorahoitusta ei ole suunniteltu. Laitos on tehnyt selvityksiä etenkin kehityksen taloudellisista ulottuvuuksista. Kansainvälinen koulutussuunnitteluinstituutti, IIEP, perustettiin vuonna 1963 UNESCOn yhteyteen ja Suomi on tukenut sitä vuodesta 1969 lähtien. Laitos kouluttaa etenkin kehitysmaiden koulutussuunnittelijoita ja opetusalan hallintohenkilöstöä. Pohjoismaista Afrikka-instituuttia on tuettu kahdenvälisin varoin vuodesta 1988 alkaen. Muut avustukset Yhteensä 2,5 miljoonan markan suuruiset avustukset YK:n asuinyhdyskuntarahastolle, HABIT ATille, ovat nostaneet Suomen tämän pienen erityisrahaston suurimmaksi rahoittajaksi. Rahastolla on tärkeä osansa YK:n julistaman kansainvälisen asunnottomien vuoden (1987) tulosten seurannassa ja toimeenpanossa myös tulevina vuosina. Rahaston kanssa toteutetaan myös vuosina kahdenvälisen avun varoin maksettavan. 19 miljoonan markan suuruinen asuntostrategioiden edistämishanke. Suomi on tukenut myös Maailman merenkulkuyliopistoa, WMU :ta. Monenkeskisiä tutkimuslaitoksia ja muita tutkimusyhteisöjä avustettiin vuonna 1988 yhteensä 45,7 miljoonalla markalla Kahdenvälinen kehitysyhteistyö Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön osuus koko kehitysyhteistyön maksatuksista vuonna 1988 oli 62,5 prosenttia. Maksatukset olivat 1 588,9 miljoonaa markkaa eli 43 prosenttia enemmän kuin vuonna jolloin maksatukset olivat 1 110,7 mmk. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset on esitetty liitteessä 6.4 (kts. sivu 75) Kahdenvälinen projektitoiminta Kun kehitysyhteistyö määrällisesti nyt lähestyy tavoitetta 0, 7 prosenttia BKT:sta, kiinnitetään entistä enemmän huomiota toiminnan tehokkuuteen sekä yhteistyön tuloksellisuuteen, sen sisältöön ja laatuun. Yhteistyön keskittäminen sekä maantieteellisesti että toimiajoittain Suomen osaamisalueille on yleisesti hyväksytty lähtökohta, joka tähtää hallinnolliseen tehokkuuteen ja toiminnan tuloksellisuuteen. Yhteistyöohjelmissa vältetään voimavarojen liiallista hajauttamista ja pyritään keskittymään muutamille avainaloille sekä suurehkoihin hankekokonaisuuksiin. Maa- ja toimialakohtaiset strategiat antavat toiminnalle tarvittavaa suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta. Parin viime vuoden aikana on työstetty erityisesti toimialastrategioita, joista tuorein on opetusalan periaateohjelma. Maastrategioiden tarve on korostunut, koska monet kohdemaat ovat ottaneet oman talouspolitiikkansa ohjat entistä tiukemmin käsiinsä ja alkaneet toteuttaa talouden elvytys- ja sopeutusohjelmia. Tuloksellisen kehitysyhteistyön aikaansaamiseksi kohdemaiden omien kehityssuunnitelmien tavoitteiden ja talouspolitiikan tunteminen on entistä tärkeämpää. Avun laadun tarkkailussa eivät riitä kansainvälisesti käytetyt yleiset laadun mittarit, kuten lahja-avun aste jne. Lopullinen mittapuu on hankkeiden tuloksellisuus, niiden kehitysvaikutukset. Parhaillaan kehitetään toimintatapoja, joiden avulla yhteistyön kehitysvaikutukset voidaan jo etukäteen varmistaa. Hankkeiden valmisteluohjeita ollaan uusimassa siten, että tavoitteet ja osatavoitteet määritellään selkeästi

20 ~ Kuva 2. SUOMEN KAHDENV ÅLISEN KEHITYSYHTEISTYÖN KOHDEMAAT AASIA LATINALAINEN AMERIKKA \ vähiten kehittyneitä maita(lidc-maita) (/ cp'!>

21 Kuva 3. SUOMEN KAHDENV ÅLINEN KEHITYSYHTEISTYÖ 1988 Maksatukset maittain Mosambik 1 l (4,8 OJo) Muu Latinalainen Amerikka (0,8 OJo) Peru (1,7 OJo) Nicaragua (4,7 OJ'o) Eteläinen Afrikka (33,1 OJo) Tansania (17, 7 OJo) Muu Aasia (2,7 OJo) Vietnam (3,3 OJo) Muu Afrikka (28,4 OJo) Muu Eteläinen Afrikka (4,3 OJo) lldc-maat (49,7 OJo) IlMosambik luokiteltiin LLDC-maiden ryhmään vuoden 1989 alusta lukien Muu Afrikka (3,3 OJo) Sudan (5,3 OJo) Somalia (3,5 OJo) Etiopia (2,8 OJo) vähiten kehittyneitä maita (LLDC-maita) * Sisältää mm. kehitysyhteistyön hallintokustannukset, kansalais- ja lähetysjärjestöjen hankkeet ja tiedotuksen, FINNFUNDin sijoitus- ja tutkimustoiminnan, kehitysjoukot, maksatukset muista kuin ulkoasiainministeriön pääluokasta. N -

22 22 ja seuranta helpottuu. Tavoitteiden asettelussa pyritään löytämään tasapaino fyysisten, konkreettisten tulosten ja tietotaidon siirtämisen välillä: suunnitellaan huolella missä määrin toimitaan kohdemaan rakenteiden sisältä tietotaidon siirron varmistamiseksi ja missä määrin puhtaasti suomalaisvoimin ehkä näyttävämpien tulosten aikaansaamiseksi. Tärkeäksi tavoitteeksi on otettu hankkeiden kestävyys. Sillä tarkoitetaan mm. paikallisten organisaatioiden vahvistamista siten, että ne pystyvät huolehtimaan hankkeiden jatkuvuudesta ulkopuolisen tuen loputtua. Myös ympäristövaikutukset, soveltuva teknologia ja rahoituksen suunnittelu siten, että vastaanottaja kykenee selviytymään omista sitoumuksistaan, ovat tulosten pysyvyyden edellytyksiä. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön evaluointitoiminta eli hankkeiden loppuarviointi on ollut hajautettuna eri yksiköihin kehitysyhteistyöosastolla. Tärkeimmät kehitysyhteistyöhankkeet on evaluoituja kehitysavun antajamaiden keskinäiseen yhteistyöhön ja kokemusten vaihtoon on osallistuttu aktiivisesti. Suomen omassa evaluointitoiminnassa ja arviointien hyödyntämisessä havaittujen puutteiden vuoksi pyritään toimintaa jälleen keskittämään. Suomen omista evaluointikokemuksista on laadittu yhteenveto. Erillisenä toimintana oli vuoden 1988 aikana käynnistymässä ympäristövaikutusten arviointi. Myös naisen aseman arviointi sisällytetään vakiintuneisiin evaluointiperiaatteisiin. Kehitysyhteistyötä toteutetaan valtaosin kehitysyhteistyöosaston toimeksiannosta valtion laitosten, yksityisten yritysten ja järjestöjen voimin. Tuloksellisuutta voidaan edistää lisäämällä näiden ulkopuolisten toteuttajien tehtävänmäärittelyyn ne kehitystavoitteet, ympäristövaikutusten perusteet ja koulutusnäkökohdat, jotka sisältyvät julkisen kehitysyhteistyön kokonaistavoitteisiin. Kehitysyhteistyön toteuttajien on sopimusten mukaisesti täysin vastattava oman toimintansa menestyksestä ja virheistä, joskin hallitus ja kehitysyhteistyöviranomaiset kantavatkin lopullisen vastuun valituista toimintalinjoista, toteutettavista hankkeista ja suomalaisten toteuttajien valinnasta. Laadun varmistaminen edellyttää kehitysyhteistyöosaston ja toteuttajien saumatonta yhteistyötä sekä kaikkien kehitysyhteistyöhön osallistuvien kouluttamista. Kehitysmaiden erilaisuus asettaa hanketoiminnalle oman haasteensa. Suhteellisesti vauraimpia kehitysmaita varten on kehitetty omia rahoituskanavia ja -muotoja, esimerkiksi korkotukiluottoja. Muita taloudellisen yhteistyön muotoja etsitään mm. FINNFUNDin kautta. Tässä toiminnassa Suomen ja suomalaisten yritysten vientiponnistelut ovat oleellisempia kuin tavanomaisessa projektitoiminnassa. Ns. keskitulon kehitysmaissa perinteinen lahja-apuun perustuva yhteistyö on vielä pääasiallinen toimintamuoto yllämainittujen uusien yhteistyömuotojen rinnalla. Köyhimmissä kehitysmaissa on jouduttu - ja joudutaan jatkossakin - etsimään uusia yhteistyömuotoja, joiden avulla voidaan lieventää polttavimpia ongelmia. Niissä on jossakin määrin annettu hankkeisiin liittymätöntä tuontitukea ja myönnetty velkahelpotuksia. Köyhiä, raskaasti velkaantuneita maita varten on voitava jatkuvasti kehittää uusia, niiden tilannetta vastaavia toimintamuotoja Suuntaaminen alueittain Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö suuntautuu neljälle alueelle ensisijaisesti 15 nimettyyn kohdemaahan, joista suurin osa kuuluu joko vähiten kehittyneisiin tai matalan tulotason maihin. Taulukossa 6.5. esitetään kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatusten jakautuminen maittain ja alueittain. Taulukosta 6.6. selviää Suomen kahdenvälinen tuki vähiten kehittyneille maille (kts. sivut 76-77). Kehitysmaiden keskinäisten erojen kasvu on otettava huomioon kahdenvälisen yhteistyön suunnittelussa. Kehityksen perusongelmat, niiden ratkaisemiseksi valitut lähestymistavat sekä aputarpeiden määrä ja sisältö vaihtelevat. Kun kehitysyhteistyöbudjetti vuodelle 1989 ryhmiteltiin alueittain ja alueellinen vastuujako toteutettiin myös avun suunnittelussa, haluttiin tehostaa alueiden erityispiirteiden ja -tarpeiden analyysiä pohjana avun suunnittelulle ja toteutukselle. Samanaikaisesti on haluttu tukea lisääntyvää alueellista yhteistyötä niin eteläisessä Afrikassa, Keski-Amerikassa kuin Kaakkois Aasiassakin kehitysmaiden välisen yhteistyön ja taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi. Alueellinen lähestymistapa siis korostuu Suomen kehitysyhteistyössä. Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön varoista ohjattiin vuonna 1988 Afrikkaan 61,5 prosenttia. Erikseen nimetyt yhteistyömaat Afrikassa ovat Egypti, Etiopia, Kenia, Mosam-

23 23 bik, Sambia, Somalia, Sudan ja Tansania. Itsenäistyttyään Namibiasta tulee Suomen 16. nimetty kohdemaa. Perinteisesti Itä-Afrikkaan keskittyneen kehitysyhteistyön rinnalle nousi 1980-luvun puolivälin jälkeen yhteistyö eteläisessä Afrikassa sekä eräiden muiden Afrikan vähiten kehittyneiden maiden avustaminen. Varsinaisen kehitysyhteistyön rinnalla on näissä maissa, Etiopiassa, Mosambikissa, Somaliassa ja Sudanissa, pakolais- ja katastrofiongelmien vuoksi myös humanitaarisella avulla keskeinen tehtävä. Eteläiseen Afrikkaan ohjataan noin kolmannes kahdenvälisen kehitysyhteistyön varoista. Yhteistyö alueen taloudellisen yhteistyöjärjestön SADCC:n kanssa, jota Suomi tukee voimakkaasti yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, on keskeisin alueellisen yhteistyön malli Suomen kehitysyhteistyössä. Kun neuvottelut Namibian itsenäistymisprosessin käynnistymisestä etenivät syksyllä 1988, aloitti Suomi läheisessä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa Namibian kehitysyhteistyön alustavan suunnittelun. Itsenäistyttyään Namibiasta tulee Suomen kehitysyhteistyön kohdemaa, jolle suunnitellaan omaa määrärahakehystä vuodesta 1990 alkaen. Kertomusvuonna jatkettiin namibialaisten avustamista YK:n ja kansalaisjärjestöjen kautta sekä humanitaarisen avun varoin. Aasiassa Suomen tuki kohdistetaan viiden nimetyn kohdemaan - Bangladesh, Burma, Nepal, Sri Lanka ja Vietnam - lisäksi alueelliseen toimintaan ja hankekohtaiseen yhteistyöhön Filippiinien, Indonesian ja Thaimaan metsätaloushankkeissa sekä eräissä hankkeissa Kiinassa. Suomi tukee alueellista yhteistyötä ns. väliaikaisen Mekong-komitean kautta. Komitean jäseninä ovat Laos, Thaimaa ja Vietnam, kun taas Kamputsea on toistaiseksi poissa sen toiminnasta. Aasiaan suunnattiin kertomusvuonna 17,3 prosenttia kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä. Latinalaisessa Amerikassa Suomen nimetyt kohdemaat ovat Nicaragua ja Peru. Keski Amerikka kokonaisuudessaan on nousemassa kohdealueeksi, jossa Suomi jälleen kiinteässä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa pyrkii tukemaan Keski-Amerikan rauhanprosessia ja alueellista yhdentymistä. Suomi avasi marraskuussa 1988 kehitysyhteistyövirkamiehen johdolla toimivan edustuston San Josessa, Costa Ricassa alueellisen yhteistyön suunnittelua ja seurantaa varten. Hallituksen kehitysyhteistyökertomuksen luvussa 5 on lyhyet kuvaukset Suomen kehitysyhteistyöstä 15 kohdemaassa sekä aluekohtaisesta avusta Toiminta- ja toimialastrategiat Maakohtaisesti kohdennetusta hankeyhteistyöstä vuonna 1988 maa- ja metsätalouden osuus oli 24 prosenttia, talouselämän perusrakenteen 43 prosenttia ja sosiaalisen kehityksen 33 prosenttia. Tavoitteena on, että vuonna 1992 näistä toimialakokonaisuuksista jokaisen osuus olisi noin kolmasosa. Maatalouden ja maaseudun kehittäminen on useimpien kehitysmaiden politiikassa keskeinen tavoite, jota myös Suomi tukee. Suomi tukee erityisesti karjatalouden ja maidontuotannon kehittämistä, maaperähuoltoa, tuotannontekijäin jakelun ja tuotteiden keräilyjärjestelmien kehittämistä, maatalouden tutkimusta, koulutusta ja neuvontaa sekä mm. varastoinnin parantamista. Maatalous- ja maaseutukehityshankkeiden onnistuminen riippuu oleellisesti vastaanottajan omasta hinta-, luotto-, markkinointi- ym. politiikasta. Monissa kehitysmaissa käynnistyneet sopeutusohjelmat ovat heijastuneet nimenomaan maatalouteen, koska se on yleensä kehitysmaissa tärkein tuotannollinen toimiala. Maatalouden toimintaedellytysten parantamiseen tähdätään mm. nostamalla tuottajahintoja, parantamalla tuotannontekijöiden saatavuutta ja tehostamalla tuotteiden markkinointia. Vuoden 1987 kertomuksessa mainittiin Suomen rahoittamien osuustoimintahankkeiden vaikeutena olleen vastaanottajamaiden oman ristiriitaisen ja muuttuvaisen politiikan. Tansaniassa ja Sambiassa siihen on yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa pyritty vaikuttamaan jatkuvalta linjakeskustelulla. Molempien maiden talouspolitiikassa ilmenneet muutokset ovat virittäneetkin toiveita osuustoiminnan toimintaedellytysten kohenemisesta, mutta ratkaisevia parannuksia ei ole vielä tapahtunut. Tämän vuoksi suunniteltiin Tansaniassa Mtwaran ja Lindin lääneissä alkava osuustoiminnan tuki aluksi kahden vuoden koekaudelle; tänä aikana odotetaan maan politiikan muutosten alkavan näkyä osuustoiminnan parantuneina toimintaedellytyksinä.

24 24 Hyvien ja kestävien viljelylajikkeiden ja tehokkaiden tuotantomenetelmien kehittämiseksi tarvitaan maatalouden tutkimusta ja siitä kertyvän tiedon levittämistä viljelijöille. Suomen tukea tälle alalle ollaankin lisäämässä. Tansaniassa Suomi on tukenut maatalouden koulutusta, tutkimusta ja neuvontaa kehittämällä Uyolen maatalouskeskusta. Uyole on otettu malliksi Maailmanpankin maatalouden neuvontaa koskevassa suunnitelmassa. Kertomusvuoden aikana päätettiin valmistella saman alan hanke Mosambikissa. Tarkoitus on avustaa Maputon lähellä sijaitsevan Boanen maatalousopiston ja Umbeluzin maatalousopettajaopiston kunnostusta sekä opintosuunnitelmien ja opetushenkilöstön kehittämistä. Sambian neuvontahankkeessa käynnistyi vuoden 1988 aikana uusi vaihe. Hanke on siellä osa laajaa Luapulan läänin maaseudun kehittämisohjelmaa. Myös Sudanissa ja Nicaraguassa maatalousneuvonnan tehostaminen on integroitujen alueellisten kehityshankkeiden tärkeä osa. Vastaavanlainen integroitu ohjelma käynnistyi vuonna 1988 Tansaniassa Mtwaran ja Lindin lääneissä; Sri Lankassa Kalutarassa päästiin vuonna 1987 alkaneen suunnittelun jälkeen varsinaiseen toteutusvaiheeseen. Maaperähuolto käsittää laajasti ymmärrettynä kaiken sen toiminnan, jolla viljelysolosuhteita voidaan parantaa. Lannoiteohjelmat ovat askel kohti tätä tavoitetta.. Ohjelmiin kuuluu varsinaisen lannoitetoimituksen lisäksi maaperä- ja viljelykasvianalyysi oikean lannoitteen määrittelemiseksi, lannoitteiden käytön neuvontaa sekä asiantuntija~ ja koulutusapua lannoitteiden markkinoinnin ja jakerun järjestämiseksi. Yksittäisistä lannoitetoimituksista on pyritty siirtymään ohjelmiin,. jotta toimitukset todella saadaan vastaamaan tarpeita ja jotta ne voidaan kytkeä osaksi järkevää lannoitteiden hankinta- ja jakelujärjestelmää. Vuoden 1988 aikana lannoiteohjelmia aloitettiin -Nicaraguassa ja Nepalissa. Ajankohtaisen säähavainto- ja.ilmastotiedon saanti on tärkeää maataloudelle.mm. kuivuuskausiin varautumiseksi. Maailman ilmatieteellinen järjestö, WMO, toteuttaa koko maailmaa kattavia säähavaintoverkon kehittämisohjelmia. Suomi on tukenut WMO:n vapaaehtoisiin avustuksiin perustuvaa ohjelmaa vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 1987 aloitettiin eteläisen Afrikan alueella - jossa pitkäaikainen kuivuus oli lisännyt alueen maiden riippuvuutta ulkopuolisista, mm. Etelä-Afrikan viljatoimituksista - laaja, koko SADCC:-alueen kattava, alueellinen meteorologiahanke, jonka Suomi rahoittaa. Kuivuudesta kärsineen Sudanin meteorologiahankkeen valmistelu saatettiin päätökseen vuonna Hankkeen aikana jälleenrakennetaan alunperin kattava ja hyvä säähavaintoja -palveluverkosto sekä kehitetään sovellutuksia, joilla entistä paremmin palveliaan maa- ja metsätaloutta sekä muita talouselämän alueita. Vuoden 1988 lopulla käynnistyi myös Väli Amerikan alueellisen meteorologisen yhteistyön suunnittelu yhteistyössä WMO:n kanssa. Sääolosuhteiden armoilla olevalle kehitysmaiden maataloudelle meteorologia on keskeinen ala. Suomella on tarjota alan asiantuntemusta ja laitteita, joten meteorologista yhteistyötä on päätetty lisätä. Esimerkiksi laite- ja koulutustukea WMO:n ohjelmalle nostetaan; nelivuotiskautena se on noin 87 miljoonaa markkaa. Suunnitteilla olevat sitoumukset nostaisivat vuotuiset kokonaismaksatukset lähes 50 miljoonaan markkaan. Metsätalous ja -teollisuus ovat aina olleet keskeisiä Suomen kehitysyhteistyössä. Metsien säilyminen ja hallittu käyttö on kehitysmaiden kestävän talouskasvun kannalta välttämätöntä. Metsävarojen kestävään käyttöön ja suojeluun tähdätään inventoimalla metsävaroja ja laatimalla metsätaloussuunnitelmia. Suunnitelmia on laadittu mm. Nepalissa, Meksikossa, Sri Lankassa ja Tansaniassa. Vuoden 1988 aikana aloitettin suunnitelmien teko Thaimaassa ja vuonna 1989 myös Filippiineillä sekä Keniassa. Metsäalan koulutuksesta Suomen ohjelmissa vastaa lähinnä ammattikasvatushallituksen yhteyteen perustettu erityinen metsäkoulutusohjelma, Forestry Training Programme eli FTP. Vuonna 1988 solmittiin ensimmäiset sopimukset kaikki. yhdeksän SADCC-maata kattavasta. _ alueellisesta metsäopistojen kehittämishankkeesta. Hanke kestänee noin 12 vuotta ja Suomen osuus ensimmäisen vaiheen kustannuksista on 60 miljoonaa markkaa. Suomi on toistakymmentä.. vuotta tukenut Tånsanian metsäalaa. Painopiste oli pitkään metsäteollisuudessa, jonka ongelmiin ulkopuolinen apu ei kuitenkaan voi ratkaisevasti vaikuttaa. Taloudellisen toimeliaisuuden.ja kysynnän viikastuessa on metsäteollisuuden osuutta voitu vähentää ja laitosten tukea rajoittaa oleellisimpiin neuvonta- ja tuontitarpeisiin. Suomen tuki' on siirtymässä metsätalouden puolelle. Esimerkkinä on saha ja vaneritehdas Sikh Sawmills Jtä,.,Usambaran alueella. Se on

25 25 käyttänyt raaka-aineena Amanin sademetsäalueella kasvavia kovapuulajeja. Puuvarat inventoitiin jo 1977 ja jälleen 1983, jolloin todettiin tarve muuttaa hakattavien puulajien suhdetta. Koska inventointien tulokset olivat osittain ristiriitaisia ja alueen tiedetään olevan ekologisesti ainutlaatuinen saareke, teetettiin Amanin metsien tilasta kokonaisvaltainen selvitys, jossa kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö, IUCN, oli mukana. Tulosten perusteella päätettiin yhdessä tansanialaisten viranomaisten kanssa lopettaa Sikh Sawmillsin hakkuut Amanissa. Investoinnin pohjalta tehty alueen metsien hoitosuunnitelma valmistui vuonna Hoitosuunnitelmassa on erotettu hyödynnettävät ja suojeltavat alueet. Suomi on luvannut tukea Tansanian viranomaisia suunnitelman toimeenpanossa niin, että metsiä todella pystytään käytännössä suojelemaan. Vuonna 1988 tehtiin Tansaniassa kokonaisvaltaista metsätaloussuunnitelmaa osana F AOn maailmanlaajuista trooppisten metsien toimintaohjelmaa. Suomi oli johtava avunantaja sen laatimisessa. Suomi on ilmoittanut olevansa valmis johtamaan samanlaisen suunnitelman tekemistä myös Sambiassa. Suomen osuus Nepalin metsätalouden kehittämisessä tulee olemaan keskeinen, sillä Nepal on valinnut Suomen maan metsätalouden johtavaksi yhteistyömaaksi. Suomalainen koordinaattori tulee toimimaan Nepalin metsäviranomaisten tukena koko metsäalan kehitystoiminnassa. Lisäksi neljä suomalaista metsälan asiantuntijaa asetetaan avaintehtäviin metsätalouden eri lohkoille. Sambiassa otettiin vuonna 1988 käyttöön Suomen ja Maailmanpankin rahoittama uusi suuri sahalaitos Kafubussa. Jälkikäteen arvioituna hankkeen valmistelussa luotettiin liikaa Maailmanpankin asiantuntemukseen, sillä saha on osoittautunut ambian olosuhteisiin suurehkoksi ja hankkeen toteutuksessa on ollut paljon ongelmia. Niin Tansanian kuin Sambiankin esimerkit ovat opettaneet suhtautumaan lahja-avulla rahoitettaviin suuriin metsäteollisuuden sijoituksiin varovaisesti. Siksi onkin ajateltu siirtyä tukemaan metsätalouden ohella pientä ja keskisuurta metsäteollisuutta. Metsänistutusta tarvitaan maaperän ja ympäristön suojelemiseksi, aavikoitumisen estämiseksi, polttopuu- ja rehutuotannon varmistamiseksi sekä maataloudenkin tukemiseksi. Tällaisia hankkeita on Suomen rahoittamina meneillään Etiopiassa, Indonesiassa, Keniassa, U Nepalissa, Senegalissa, Sudanissa ja Tansanian Sansibarissa. Nepalissa hanke liittyy laajaan eroosion estämisohjelmaan vuoristoseudulla. Terveyspalvelujen parantaminen ja ylläpito vaatii suuria ponnistuksia useimmilta kehitysmailta, etenkin kun väestö kasvaa ja talousohjelmissa joudutaan keskittymään suoraan tuotantoa edistäviin toimenpiteisiin. Terveysja sosiaalilohko yleensäkin joutuu rakennesopeutuksen aikana helposti toisarvoiseen asemaan buedjettivaroja kohdennettaessa. Ulkoisen avun varaan ei taas palveluja voida pitkäaikaisesti rakentaa. Suomen terveysalan kehitysyhteistyön pääpaino on perusterveydenhuollossa ja erityisesti terveyskasvatuksessa sekä äitiyshuollon ja lasten terveydenhuollon parantamisessa. Yhteistyön lisäämistä rajoittavat sekä soveltuvien suomalaisten voimavarojen puute että kehitysmaiden oma painotus tuottaville aloille. Suomalaisten voimavarojen lisäämiseksi suunniteltiin vuoden 1988 aikana yhdessä lääkintöhallituksen kanssa terveysalan kehitysyhteistyön kehittämishanketta. Yhteistyötä on haluttu laajentaa ja suomalaisten voimavarojen puutteessa on eräissä tapauksissa valittu hankkeiden toteuttajiksi kansainvälisiä järjestöjä. Esimerkiksi Keski-Amerikassa aloitettavaa malarian tor)untaohjelmaa toteuttaa alueellinen terveysjärjestö, PAHO, ja lääkeaineiden väärinkäytön vähentämiseen tähtäävää ohjelmaa eteläisessä Afrikassa YK:n huumeiden väärinkäytön valvontarahasto, UNFDAC. Lisäksi jatkettiin ohjelmatukea Maailman terveysjärjestön, WHO:n, perusterveydenhuollon kehittämistä tukeville ohjelmille. Yhteistyö Kansainvälisen työjärjestön, ILOn kanssa sisälsi vuonna 1988 tukea pääasiassa työsuojeluun liittyville hankkeille. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä suuri osa kohdistuu terveysalalle; siten se täydentää julkista kehitysyhteistyötämme. Länsi-Kenian laajaa perusterveydenhuoltoohjelmaa päätettiin jatkaa vuoden 1988 aikana tehdyn myönteisen evaluoinnin perusteella. Vuonna 1988 sovittiin myös Somalian tuberkuloosin vastustamisohjelman uudesta vaiheesta. Suomen suurin terveysalan hanke on Sri Lankan pääkaupungin Colombon keskussairaalan peruskorjaus ja laajennus sekä siihen liittyvä sairaalan hallinnon kehittäminen. Vuonna 1988 saatettiin loppuun Egyptin uuden perusterveydenhuoltohankkeen suunnittelu. Hanke koskee Beni Suefin läänin Beban aluetta, jonka noin 1,4 miljoonaisesta väes-

26 26 töstä pääosa asuu maaseudulla. Tavoitteena on parantaa maaseutuväestön terveydenhuoltoa kunnostamaila terveyskeskuksia, kehittämällä hallinto- ja suunnittelujärjestelmää sekä kouluttamalla terveydenhoitohenkilöstöä. Erityisesti terveyskeskuksista kyliin suuntautuvaa toimintaa parannetaan. Suunnittelussa käytettiin hyväksi kokemusta, joka alueelta on hankittu terveysalan hankkeissa aina 1970-luvun lopulta saakka. Veripalvelun varmistava organisaatio on eräillä terveydenhuollon osa-alueilla elintärkeää. Suomen Punainen Risti on kehittänyt veripalvelua Somaliassa ja Etiopiassa - jälkimmäisessä kansalaisjärjestöhankkeena. Hyvien kokemusten perusteella solmittiin SPR:n kanssa vuonna 1988 sopimus toiminnan laajentamisesta. Tarkoitus on toteuttaa hankkeita Etiopiassa, Somaliassa ja Zimbabwessa sekä pohjoismaisena yhteistyönä Keski-Amerikan alueella Nicaraguassa, El Salvadorissa, Costa Ricassa ja Hondurasissa. Myös opetus kuuluu Suomen kehitysyhteistyön päälohkoihin. Ulkoasiainministeriön ja opetusministeriön yhteinen työryhmä sai vuonna 1988 valmiiksi opetus- ja kasvatusalan periaateohjelman, joka luo suuntaa tuleville vuosille. Varsinaisia opetusalan hankkeita on tarkoitus lisätä ja koulutusosuus pyritään liittämään suomalaisten toteuttamiin hankkeisiin aina kun mahdollista. Opetusalan periaatteita ja hankkeita on selostettu laajemmin kohdassa 4. Yli 2 miljardia ihmistä elää edelleen vailla riittävää vesihuoltoa. Vielä useammat kärsivät puutteellisista sanitaatio-olosuhteista. YK julistikin kuluvan vuosikymmenen kansainväliseksi vesihuollon vuosikymmeneksi. Tavoitteena on taata puhdas juomavesi ja tyydyttävät sanitaatio-olot kaikille ihmisille vuosikymmenen loppuun mennessä. Vesialan kehitysyhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia mm. Tansaniassa, Keniassa, Sri Lankassa ja Vietnamissa. Alan ongelmista on opittu paljon, vaikka monet kysymykset - esimerkiksi vesihuollon maksullisuus - ovat vielä vailla yksiselitteisen oikeaa ratkaisua. Maaseudun vesihuollon kehittämisen rinnalla on alettu kohentaa kaupunkien vesihuoltoa ja toteuttaa alueellisia hankkeita. Vuonna 1988 aloitettiin Mosambikissa Beiran kaupungin ja Tansaniassa Sansibarin kaupunkien vesihuollon peruskunnostuksen suunnittelu. Alueellisia hankkeita valmisteltiin tai käynnistettiin vuonna 1988 Nepalissa, Etiopiassa, Egyptissä ja Kamerunissa. Tampereen Teknillisessä korkeakoulussa on vuodesta 1972 lähtien annnettu ylemmän korkeakoulutason jatkokoulutusta vesialalla. Suomen vesialan kehitysyhteistyötä selostettiin laajasti vuoden 1985 kehitysyhteistyökertomuksessa. Kehitysmaiden talouden vahvistaminen on kehitysyhteistyön keskeinen tavoite. Se edellyttää sekä tuotannollisen toiminnan edistämistä että taloudellisten perusrakenteiden luomista ja vahvistamista. Suomen tuki tällä lohkolla keskittyy energiahuollon ja kuljetusyhteyksien järjestämiseen ja vahvistamiseen sekä puhelinliikenteen kehittämiseen. Energiaa kehitysmaissa tarvitaan yhtäältä perinteisten elämäntapojen ja totutun elintason ylläpitämiseen ja asteittaiseen uudenaikaistamiseen sekä toisaalta vipuna maan taloudelliseen ja teolliseen kehitykseen. Metsien pelottavan nopea häviäminen on muuttanut ihmisten elinehtoja sekä maaseudulla että kaupungeissa. Uudenaikaisten energiamuotojen päällimmäisinä ongelmina ovat tuontienergian kalleus ja sähkönhuollon kehittämiseen tarvittavat suuret pääomat. Suomen energia-alan kehitysyhteistyö - jota selostettiin laajasti Hallituksen kehitysyhteistyökertomuksessa vuodelta painottuu sähkön siirtolinjojen ja jakeluverkostojen rakentamiseen. Hankkeissa pyritään ensisijaisesti vesivoimavarojen hyödyntämiseen. Maaseudun sähköistyksellä on perinteisesti ollut tärkeä sija. Kehitysmaiden väestön siirtyessä tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin kaupunkeihin asumaan, on kuitenkin paneuduttu myös kaupunkien energiahuollon ongelmiin. Tarkoitus on ulottaa toiminta myös energian säästön tehostamiseen. Aurinkosähkön käyttömahdollisuuksia tutkitaan ja sitä sovelletaan jo esimerkiksi meteorologia- ja puhelinhankkeissa. Suurimmat energia-alan hankkeet ovat meneillään Egyptissä, Etiopiassa, Sambiassa ja Sudanissa. Etiopiassa ja Sudanissa Suomi osallistuu energiahuollon kannalta keskeisten voimajohtojen rakentamiseen. Sambian pääkaupungin, Lusakan, sähkönsaannin varmistamiseksi käynnistettiin vuoden 1988 lopulla hanke, joka vahvistaa ja kunnostaa siirtoverkkoa vastaamaan kuormituksen kasvua. Maaseudun sähköistämistä Suomi on tukenut Bangladeshissa, Keniassa, Nepalissa ja Perussa.

27 Kuva 4. SUOMEN K.AHDENV ÅLISEN KEHITYSYHTEISTYÖN TOIMIALAJAKAUMA Hankekohtaisen kehitysyhteistyön maksatukset ja suunnitelma vuoteen oo1... t !... ~.~mm:;~ ~~ 1m Bl) TERVEYS lij OPETUS ":.'"~;:;~71'~>i'~tJ f1] VESIHUOLTO ~z!?.~.~-z ''''''"''"''''. '"...,. ASUMINEN sosiaalinen kehitys 31% 1992 l33o/o l33o/o 1988 MAATALOUS maa- ja l 1 1! t j metsä- METSÄTALOUS talous AJM-. ELINTARVIKE sekä -teollisuus i! l!. -~b:ir'' PUUNJALOSTUS 23% 4001 ::3'fiN _,.~i~imilitit!rimtl!rim~r:rt:'fr~~~:~:;~~:~:;:::~::!:::::;::::::.:::: '"''' ENERGIA mm~ KUWETUS talouselämän II TIETOLIIKENNE perus- 200 li'vm!1l:: :: ::::::..::: ::: : :: :,..,..... ::!:==~~m~iil~m;1~:;~~llml~if~~~!~~l~~~;~ rakenne MUU TEOLLISUUS 40% MUUT TOIMIALAT l33o/o ~

28 28 Sujuvilla ku/jetusyhteyksillä on ratkaiseva merkitys kehitysmaiden taloudelliselle kasvulle ja sosiaaliselle kehitykselle. Hyviä kuljetusyhteyksiä tarvitaan elintärkeän ulkomaankaupan lisäksi mm. yhdistämään elintarvikkeita ja raaka-aineita tuottavia maaseutualueita ja markkinakeskuksia. Suomi on tukenut satamien kehittämistä erityisesti eteläisessä Afrikassa. Alueen valtioille on tärkeää parantaa Etelä-Afrikan kautta kulkeville reiteille vaihtoehtoisia kuljetusväyliä. Syksyllä 1988 vihittiin Nacalan kanttisatama Mosambikissa ja jatkettiin Beiran sekä Tansanian Dar es Salaamin sataman kunnostusohjelmia. Bangladeshissa Suomi rahoittaa Chittagongin ja Monglan satamien kehityshankkeita. Tieverkosto on päässyt pahasti rappeutumaan monissa kehitysmaissa. Tämä on aiheuttanut suuria tappioita maataloudelle, sillä tuotteita ei ole saatu kuljetetuksi markkinoille ja tuotannontekijöiden jakelu on kangerrellut. Huono tiestö vaurioittaa kuljetuskalustoa ja vaikeuttaa siten kuljetuskalustopulaa. Vuoden 1988 aikana aloitettiin teiden kunnossapitohanke Sambiassa ja viimeisteltiin Etiopiassa ja Perussa toteutettavien hankkeiden suunnitelmat. Hankkeet sisältävät teiden kunnostusta, mutta keskittyvät kunnossapitokapasiteetin kehittämiseen koulutuksella, kunnossapidosta vastaavien organisaatioiden vahvistamisella sekä laite- ja tavaratoimituksin. Puhelin- ja tietoliikenne on yksi epätasaisimmin jakautuneista talouselämän perusrakenteen tekijöistä maailmassa. Tällä vuosikymmenellä on kiinnitetty huomiota puhelin- ja muiden tietoliikennepalvelujen kehittämiseen kehitysmaissa. Puhelinyhteydet luovat edellytykset talouden kehitykselle. Niiden avulla voidaan myös lieventää keskusten ja maaseudun välistä eriarvoisuutta. Bangladeshissa Suomi tukee laajaa piirikuntiin ulottuvaa puhelin- ja tietoliikennejärjestelmää. Hallitus on nähnyt hyvät tietoliikenneyhteydet keinona varoittaa ja siten suojata väestöä usein toistuviita tulvilta ja hirmumyrskyiltä. Suomi tukee vastaavia puhelinhankkeita Sri Lankassa ja Nepalissa. Koulutus, jota järjestetään sekä yksittäisiä maita varten että yhteisesti useiden maiden edustajille, on myös keskeisessä asemassa. Suunnitteilla on mm. Aasian teknologiainstituutin, AIT:n, kautta annettava alueellinen tietoliikennekoulutus Humanitaarinen apu Vuonna 1988 käytettiin humanitaariseen apuun yli 140 miljoonaa markkaa. Edellisvuoden vastaava määräraha oli 125 miljoonaa markkaa. Humanitaarinen apu jakautuu 1) katastrofiapuun, 2) pakolaisapuun, 3) apuun vapautuspyrkimyksille ja 4) muuhun humanitaariseen apuun. Kuten edellisenäkin vuonna määrärahojen kasvu kohdistui ensisijaisesti pakolaisapuun Katastrofiapu Katastrofiapua annettiin kertomusvuonna 49 miljoonaa markkaa. Apua myönnettiin luonnonkatastrofien aiheuttamaan hätään sekä pitkäaikaiseen hätätilaan, mm. kuivuuden, nälänhädän ja sisällissotien aiheuttaman kärsimyksen lievittämiseen. Suomi osallistui tulvatuhojen uhrien avustamiseen Bangladeshissa, Brasiliassa, Malesiassa ja Sudanissa sekä maanjäristyksen vaurioiden korjaamiseen Nepalissa. Apua tarvittiin hirmumyrskyjen takia Karibian alueella, Nicaraguassa ja Costa Ricassa sekä Filippiineillä. Pahin luonnonkatastrofi oli Armenian joulukuinen maanjäristys. Hallitus auttoi onnettomuuden uhreja 2,6 miljoonalla markalla lähettämällä Punaisen Ristin kautta tuhoalueelle kenttäsairaalan, lääkkeitä ja lääkintähenkilökuntaa. Suomen Punainen Risti oli edelleen katastrofiavun tärkein kanava. Sen kautta ohjattiin lähes puolet avustuksista Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean, ICRC:n, ja Punaisen Ristin yhdistysten liiton, ns. Liigan, avustusohjelmiin. ICRC:n kautta toimitettiin apua sotatoimija kriisialueille mm. Afganistaniin, Etiopiaan, Filippiineille, Irakiin ja Iraniin, Libanoniin, Mosambikiin, Samaliaan ja Sudaniin. ICRC:n välityksellä osallistuttiin myös Keski-Amerikan avustusohjelmiin sekä Etelä-Afrikassa pidätettyinä olevien ja heidän perheittensä avustamiseen. Liigan kautta avustettiin luonnononnettomuuksien uhreja. YK-järjestöjen kautta Suomi kanavoi kertomusvuonna yli 17 miljoonaa markkaa eli 35 prosenttia katastrofiavusta. UNICEFille myönnettiin yhteensä 5,4 mmk pakolais- ja hätäapuohjelmiin Afganistanissa, Angolassa, Etiopiassa, Mosambikissa ja Sudanissa. Maailman terveysjärjestö, WHO, sai 3,3 miljoonaa

29 29 markkaa terveydenhuolto- ja koulutusohjelmiin. YK:n katastrofiavun koordinointielimen, UNDROn, toimintaa avustettiin yli 1,5 miljoonalla markalla. Kamputseaan toimitettiin elin-' tarvikkeita Maailman elintarvikeohjelman, WFP:n, kautta. Khmer-pakolaisia avustettiin Thaimaassa YK:n alueellisen koordinointielimen, UNBROn, kautta. Katastrofiavusta kaksi kolmannesta suuntautui Afrikkaan. Aasian osuus oli 14 prosenttia ja Latinalaisen Amerikan alle 10 prosenttia. Suurimmat avun kohdemaat olivat Mosambik (8 mmk), Etiopia (8 mmk), Angola (4 mmk) ja Sudan (3,4 mmk). Suomalaiset kansalaisjärjestöt välittivät 15 prosenttia katastrofiavusta. Kirkon Ulkomaanavun ohjelmia tuettiin Bangladeshissa, Mosambikissa ja Nicaraguassa. Vapaa Ulkolähetys sai avustusta humanitaariselle toiminnalleen Etiopiassa. Ulkoasiainministeriö avusti myös Pelastusarmeijan vaatelähetyksiä Mosambikiin Pakolaisapu Pakolaisapuun vuonna 1988 käytettiin kehitysyhteistyövaroja 60,5 miljoonaa markkaa, eli 14 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Lisäys oli hallitusohjelman mukainen. Pakolaisten avustamiseen hätätilanteessa käytettiin lisäksi katastrofimäärärahoja. Julkiseen kehitysapuun luetaan myös Suomen vastaanottamien pakolaisten ensimmäisen vuoden ylläpitokustannukset - 21 miljoonaa markkaa vuonna jotka maksetaan sosiaaliministeriön pääluokasta. Pakolaiskysymyksissä Suomi tukee YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun, UNHCR:n, periaatteita ja toimintaa maailman pakolaisten avustamiseksi. UNHCR toimii yhteistyössä muiden YK-järjestöjen kanssa maatalous-, elintarvike-, terveys-, työllisyys- ja koulutusasioiden hoidossa. Pakolaisia avustetaan siten epäsuorasti myös muiden kuin varsinaisten pakolaisjärjestöjen kautta. Suomi avusti UNHCR:ää 39 miljoonalla markalla, josta sääntömääräisen vuosiavustuksen osuus oli 20 miljoonaa markkaa. Suurin kerta-avustus UNHCR:lle myönnettiin Afganistanin pakolaisten paluuohjelman valmisteluun. Oman avustettavien ryhmänsä muodostavat palestiinalaiset pakolaiset. Suomi avusti heitä YK:n palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen, UNRWAn, kautta yhteensä 10 miljoo- nalla markalla. UNRWAn toiminnan painopiste on koulutuksessa, johon järjestö käyttää yli 60 prosenttia eri mailta vapaaehtoisina lahjoituksina saamistaan varoista. Lisäksi järjestö hoitaa pakolaisten perusterveydenhuoltoa ja avustaa hätätilanteissa. Pakolaismäärärahoihin sisältyi kertomusvuonna myös 10 miljoonaa markkaa Somaliaan rakennettavien viljavarastojen kustantamiseen. Varastojen rahoittaminen perustui luvulla pidetyissä Afrikan pakolaiskonferensseissa (ICARA) annettuihin lupauksiin. Humanitaarisen avun määrärahojen lisäksi pakolaisia tuettiin kertomusvuonna myös kansalaisjärjestömäärärahoin. Kehitysyhteistyössä toteutetaan myös erityisesti pakolaisille suunnattuja kahdenvälisiä hankkeita Humanitaarinen apu vapautuspyrkimyksille Humanitaarinen apu vapautuspyrkimyksille sisälsi vuonna 1988 yhteistyöohjelmat 1) Namibian vapautusjärjestön, SWAPOn, ja 2) Afrikan kansalliskongressin, ANC:n, kanssa sekä 3) avustukset YK:n Namibia-rahastoille ja eteläisen Afrikan rahastoille. Lisäksi humanitaarista apua annettiin 4) Etelä-Afrikan apartheidpolitiikan rauhanomaiseen vastustamiseen ja apartheidista kärsimään joutuneiden avustamiseen. Tuki eteläisen Afrikan vapautuspyrkimyksille toteuttaa osaltaan yhteispohjoismaista apartheidin vastaista toimintaohjelmaa. Tuen suuruus oli kertomusvuonna yhteensä runsaat 30 miljoonaa markkaa. Humanitaarinen tuki SW APOlle oli noin 12 miljoonaa ja tuki ANC:lle noin viisi miljoonaa markkaa. Namibiataisille annetun humanitaarisen avun ydin oli - SWAPOn asettaman tärkeysjärjestyksen mukaisesti - stipendiaatti- ja kurssitoiminta. Koulutusohjelmat kouluttavat henkilöstöä itsenäisen Namibian tarpeisiin. Lisäksi toimitettiin mm. elintarvikkeita, vaatteita, terveydenhuoltoalan välineitä ja kulkuneuvoja namibiataisille pakolaisille Angolaan ja Sambiaan. ANC:n tuki on koostunut pääasiassa välttämättömyystarvikkeiden toimittamisesta järjestön pakolaisleirien tarpeisiin. Vuonna 1988 aloitettiin myös ANC:n kanssa kaksi koulutusalan hanketta: ammattiopettajakoulutus käynnistyi Hämeenlinnassa järjestetyllä kurssilla ja kirjastohanke Tansaniassa.

30 30 Kertomusvuonna SWAPO ja ANC avasivat Helsingissä tiedotustoimistot. Toimistojen kustannukset katettiin osittain humanitaarisen avuq varoin. Namibian itsenäistymisprosessin käynnistyttyä - YK:lta edellytettävän tasapuolisuuden vuoksi, jota myös Suomi pyrkii noudattamaan - Suomi keskeytti vuoden 1989 alussa tämän suoraan SW APOlle osoitetun avun; SWAPOn kanssa aloitetut humanitaarisen avun ohjelmat ja koulutushankkeet sen sijaan jatkuvat. YK:n Namibia-rahastoa, Namibia-instituuttia ja Namibian kansakuntaohjelmaa sekä apartheidin uhrien avustusrahastoa ja eteläisen Afrikan yhdistettyä harjoitteluohjelmaa avustettiin yhteensä 11,8 miljoonalla markalla. Apartheidin uhreja avustettiin tukemalla International Defence and Aid Fund for Southern Africa -järjestön eli IDAFin oikeus- ja sosiaaliapuohjelmia. Apartheidia rauhanomaisin keinoin vastustaville ryhmille myönnettiin avustuksia mm. ammattiyhdistysliikkeen ja kirkon ulkomaanavun välityksellä Muu humanitaarinen apu Muuhun humanitaariseen apuun varatuista määrärahoista osoitettiin 2 miljoonaa markkaa vuotuisavustuksena Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle. Avustus käytetään järjestön hallintokuluihin. Humanitaarista apua myönnettiin myös useiden ihmisoikeusjärjestöjen ja -laitosten toiminnan tukemiseen. Etelä-Afrikan pakolaisopiskelijoita avustettiin World University Service (WUS) -järjestön kautta. Avustuksia saivat myös mm. Etelä-Amerikan Rauhankomissio, YK:n Rauhanyliopisto ja Alkuperäiskansojen Maailmanneuvosto Pohjoismaiden Saamelaisneuvoston välityksellä Elintarvikeapu Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön, FAOn, arvion mukaan yli 500 miljoonaa ihmistä kehitysmaissa kärsii jatkuvasta aliravitsemuksesta. Elintarvikeapu on siten osoittautunut edelleen välttämättömäksi varsinkin vähiten kehittyneissä maissa. Elintarvikeavun keskeistä merkitystä kuvaa se, että YK-järjestelmän osana toimiva Maailman Elintarvikeohjelma (World Food Programme, WFP) on Maailmanpankin jälkeen YK-järjestelmän suurin avunantaja. WFP:n alaisena toimii Elintarvikkeiden kansainvälinen hätäapuvarasto, IEFR, jonka kautta yksi kolmasosa elintarvikkeista annetaan hätäapuna. Suomen elintarvikeapu kanavoidaan pääasiassa WFP:n kautta ja se on siten- muiden Pohjoismaiden tavoin - suurimmaksi osaksi monenkeskistä. Tämä ei ole sulkenut pois kahdenvälisen avun antamista. Elintarvikkeet muodostavat myös osan maamme humanitaarisesta avusta, jota eri avustusjärjestöt ohjaavat apua tarvitseville. Suomen elintarvikeavun aloitti vuonna 1963 juustotoimitus vastaperustetulle WFP:lle. Apu oli verrattain vaatimatonta aina 1980-luvulle saakka, mutta on sittemmin kasvanut voimakkaasti. Elintarvikeapu oli 15,6 miljoonaa markkaa vuonna 1980, vuonna 1988 se oli jo noussut 134 miljoonaan markkaan. Elintarvikeapuun on viime vuosina käytetty noin 6 prosenttia kehitysyhteistyömäärärahoista. Suomi sijoittuu yhdeksännelle tilalle WFP:n avunantajatilastoissa. Kolme neljäsosaa määrärahoista on käytetty elintarvikkeiden hankintoihin Suomesta ja yksi neljäsosa on maksettu WFP:lle käteisosuutena kuljetus- ja hallintokustannuksia varten. Elintarvikeavun tuotevalikoima sovitaan vuosittain vapaaehtoispohjalla WFP:n kanssa. WFP on pyrkinyt rajoittamaan "ruokakorin" sellaisiin perustuotteisiin, jotka soveltuvat mahdollisimman monen vastaanottajamaan. tarpeisiin. Vehnää Suomi on sitoutunut toimittamaan kansainvälisen elintarvikeapusopimuksen perusteella. Suomen apu koostui vuonna 1988 seuraavista kiintiöistä: tonnia vehnää, tonnia lihasäilykkeitä, tonnia sulatejuustoa, tonnia rypsiöljyä, tonnia rasvatonta maitojauhetta, sekä tonnia voiöljyä. Suomalaisia elintarvikkeita ohjautui WFP:n valinnan mukaan järjestön ohjelmiin kaikkiaan 33 maahan, eniten Afrikkaan. Lisäksi Suomi avusti WFP:n Somaliaan rakennettavan viljavaraston rahoitusta 0,5 miljoonalla markalla. Suomi tukee myös WFP:n elintarvikehankintoja kolmikantapohjalla kehitysmaista Kansalais- ja lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyön tukeminen sekä kehitysjoukot V aitio on tukenut kehitysyhteistyövaroin kansalais- ja lähetysjärjestöjen suunnittelemaa

31 31 ja toteuttamaa kehitysyhteistyötä vuodesta 1974 alkaen. Tukea annetaan järjestöjen hankkeisiin kehitysmaissa sekä tiedotustukena Suomessa harjoitettavaan, kehitysyhteistyötä koskevaan ja kehitysmaatuntemusta edistävään tiedottamiseen. Kahdenvälinen kehitysjoukkotoiminta rahoitetaan kokonaan kehitysyhteistyövaroin ja sen toteutuksesta vastaa sopimuspohjaisesti KePa, Kehitysyhteistyön Palvelukeskus r.y. Vuonna 1988 järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin osoitettiin yhteensä 67 miljoonaa markkaa, josta 40 miljoonaa lähetysjärjestöille. Tukea haki 167 järjestöä yhteensä 357 hankkeeseen. Tukea voitiin myöntää noin puolet anotusta yhteismäärästä. Sitä sai 147 järjestöä, selkeästi useampi kuin aikaisempina vuosina. Tukipäätökset tehdään hankkeiden tavoitteiden, toteutettavuuden ja sisällön perusteella. Erityisesti huomiota kiinnitettiin hankkeiden huolelliseen valmisteluun ja suunnitteluun, mikä yleensä takaa parhaiten niiden onnistumisen. Lopullinen päätös varojen jakamisesta tehtiin Taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan, T ALKEn, annettua asiasta lausuntonsa. Vuonna 1988 otettiin käyttöön vakiintuneen omarahoitusosuuden, 40 prosenttia, rinnalla vammaishankkeissa 30 prosentin omarahoitusosuus. Tämä puolestaan mahdollisti alan entistä määrätietoisemman kehittämisen ja järjestöille aiempaa kohtuullisemman omarahoitusosuuden. Järjestöjen kehitysyhteistyötä seurataan ja valvotaan pääasiallisesti niiden antamien toiminta- ja tilitysraporttien perusteella. Vuonna 1988 tehtiin myös arviointimatka Tansaniaan ja käynnistettiin erillinen tilitysten tarkastus. Hankeseuranta- ja valvontakäynnit tehtiin kertomusvuonna Ecuadoriin ja Peruun sekä Etiopiaan ja Sambiaan. Ulkoasiainministeriö tuki vuonna 1988 järjestöjen harjoittamaa kehitysyhteistyötiedotusta 2,7 miljoonalla markalla. Tukea haki 143 järjestöä 199 hankkeeseen ja kaikkia voitiin avustaa. Tuki on tarkoitettu kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä koskevaan tiedotukseen. Kehitysjoukkotoiminta Sambiassa vakiintui, kun toinen, noin 20 vapaaehtoisen ryhmä aloitti työnsä keväällä Kertomusvuonna valmisteltiin kehitysjoukkotoiminnan uusien kohdemaiden valitsemista. Tavoitteissa edettiin selvimmin Nicaraguan kanssa ja vuoden lopulla viimeisteltiin hallitusten välinen yhteistyösopi- mus. Kehitysjoukko aloitti toimintansa Nicaragu~sa kesällä Käytännön toteutuksesta vastaavaan Kehitysyhteistyön Palvelukeskukseen kuuluu jäseninä noin 120 suomalaista kansalaisjärjestöä. Kansalais- ja lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyötä tarkastellaan tässä kertomuksessa erillisaiheena kohdassa Kehitysluotot, sekarahoitus ja vientitakuukorvaukset Hallituksen tavoitteena on pitää kehitysavun rahoitusehdot sopusoinnussa kohdemaiden taloudellisen tilanteen kanssa. Tämän politiikan mukaisesti suurin osa Suomen kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä- erityisesti yhteistyö vähiten kehittyneiden maiden kanssa - rahoitetaan edelleen lahja-apuna. Suomen nimetyistä kohdemaista tähän ryhmään siirtyi uutena maana vuonna 1988 Burma ja vuoden 1989 alusta Mosambik. Kehitysluottojen osuus vuotuisista kahdenvälisen avun maksatuksista on ollut viime vuosina noin 10 prosenttia. Kehitysluottojen ehdot ovat olleet erittäin edulliset. Lahja-aste on noussut yleensä 70 prosenttiin. Kertomusvuonna kehitysluottojen maksatukset olivat yhteensä lähes 170 miljoonaa markkaa. Vuonna 1988 solmittiin uusia kehitysluottosopimuksia Costa Rican, Indonesian, Kamerunin, Nicaraguan ja Zimbabwen kanssa. Jo vuonna 1987 Sambialle myönnetyn pehmeäehtoisen luoton lisäksi päätettiin uusien pehmeäehtoisien kehitysluottojen myöntämisestä Mosambikille, Senegalille ja Ugandalie käytettäväksi yhteisrahoitukseen Maailmanpankin kanssa. Luotot ovat Suomen panos Maailmanpankin erityiseen avustusohjelmaan velkaantuneiden ja matalatuloisien Afrikan maiden rakennesopeutukselle. Ugandan luotto tuli maksatukseen kertomusvuonna. Kertomusvuoden aikana maksettiin myös vientitakuukorvauksia 154 miljoonan markan edestä. Vientitakuukorvauksin helpotettiin Tansanian (141 mmk) ja Mosambikin (13 mmk) velkatilannetta korvaamalla Vientitakuulaitoksen saatavia kehitysyhteistyövaroin. Vuoden 1987 alussa tuli voimaan korkotukiluottoja koskeva laki. Tämän rahoitusmuodon tarkoituksena on kehitysmaihin suuntautuvien kokonaisrahavirtojen lisääminen ja se täyden-

32 32 tää kehitysyhteistyön muita rahoitusmuotoja. Eri kehitysmaita ja erilaisia kehityshankkeita varten tarvitaan myös rahoitusvaihtoehtojen monimuotoisuutta. Korkotukiluottojen avulla toivotaan lisättävän myös muuta kuin varsinaista kehitysapurahoitusta erityisesti keskituloisiin kehitysmaihin. Sekarahoituksessa yhdistetään kehitysyhteistyövaroja ja muuta lainarahoitusta kehitysmaissa toteutettavien hankkeiden rahoittamiseksi. Hankkeet sisältyvät vastaanottajamaiden kehityssuunnitelmiin ja niillä pitää olla merkittäviä kehitysvaikutuksia. Suomen korkotukiluottojärjestelmässä noudatetaan OECD:ssä voimassa olevia sekarahoitusta koskevia periaatteita. Järjestelmän hallinnosta vastaavat yhdessä Suomen Vientiluotto Oy ja ulkoasiainministeriö. Vientitakuulaitos myöntää Iuotoilie takuut. Ulkoasianministeriön kehitysyhteistyöosaston osastopäällikön puheenjohdolla toimii sekarahoitustyöryhmä. Siinä ovat edustettuina ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen osasto, valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Vientiluotto Oy ja Vientitakuulaitos. Ryhmä antaa alustavan lausunnon hankkeiden sopivuudesta rahoitettavaksi korkotukiluotoilla. Tämän jälkeen ulkoasianministeriö arvioi hankkeiden tulevat kehitysvaikutukset kehitysavun suuntaamisessa noudatettavien periaatteiden mukaisesti. Mikäli arvioinnin tulos on myönteinen, ulkoasianministeriö tekee päätöksen luoton hyväksymisestä korkotukiluotoksi. Korkotukiluotoilla rahoitettavia hankkeita koskeva tilanne oli seuraava: lukumäärä UM:n korkotukiluotoiksi hyväksymät luotot: sekarahoitustyöryhmän puoltamat luotot: Yhteensä: luottojen arvo mmk 351, , ,4 Sekarahoitustyöryhmän puoltamista luotoista kaikki eivät johda luottosopimuksiin. Myönnetyjen luottojen kokonaissummasta runsaat 70 prosenttia kohdistui Aasiaan, noin 22 prosenttia Afrikkaan ja loput Arabimaihin. Kiinaan luottoja osoitettiin kolme - aluelämpöhankkeeseen noin 15 miljoonaa, paperitehtaan laajennukseen noin 15 miljoonaa sekä sellu- ja paperitehd~hankkeelle 87 miljoonaa markkaa. Luottoja myönnettiin myös Thaimaahan ja Pakistaniin kaksi sekä yksi Mongoliaan, Senegaliin, Keniaan, Etiopiaan ja Jordaniaan. Päätoimialat ovat energia, metsätalous ja -teollisuus ja elintarviketeollisuus. Energiaalalle myönnettyjen luottojen osuus kokonaissummasta oli puolet ja metsäalan noin kolmannes Teollinen kehitysyhteistyö Taloudellinen, teollinen ja teknologinen yhteistyö kehitysmaiden kanssa Kehitysyhteistyövaroja on käytetty kehitysmaiden kanssa toteutettavien taloudellisten, teollisten ja teknologisten yhteistyöhankkeiden eli ns. TTT -toiminnan tukemiseen vuodesta 1984 alkaen; tuolloin määräraha oli 3 miljoonan markkaa. Vuoden 1988 tulo- ja menoarviossa TTT -määräraha oli 12 miljoonaa. Määrärahahakemuksia tuli kertomusvuonna noin 26 miljoonan markan edestä, ja varoja myönnettiin n. 12,5 miljoonaa markkaa. Valtion rahoitusosuus hankkeista on prosenttia. TTT -määrärahoin edistetään suomalaisen teknologian siirtoa kehitysmaihin. Kysymykseen tulevat sekä tuotannolliset hankkeet että tuotantoa tukevat perusrakenteet. Niin ikään tuetaan taloudellista toimintaa tehostavan osaamisen siirtoa. TTT -määrärahaa myönnetään erityisesti soveltuvuustutkimuksiin, koulutukseen ja henkilövaihtoon, joiden avulla pyritään konkreettisiin, kehitysvaikutuksiltaan merkittäviin yhteistyöhankkeisiin. Lisäksi määrärahaa voidaan myöntää sellaisiin kahdenvälisissä TTT -tapaamisissa lupaaviksi todettuja aloja koskeviin tutkimuksiin ja selvityksiin, joiden avulla pyritään ao. viranomaisten johdolla etsimään ja kehittelemään uusia konkreettisia yhteistyöhankkeita yritysten, laitosten jne. toteutettavaksi. TTT -määrärahan kohdemaiden piiriä laajennettiin vuonna Uuden käytännön mukaan TTT -määrärahaa voidaan myöntää taloudelliseen, teolliseen ja teknologiseen yhteistyöhön periaatteessa kaikkien OECD:n luetteloimien kehitysmaiden kanssa. Määrärahan myöntäminen yhteistyöhön Euroopassa olevien kehitysmaiden kanssa edellyttää kuitenkin erittäin painavia syitä. Etusijalla ovat yhä sellaiset kehitysmaat, joiden kanssa Suomi on tehnyt

33 33 TTT -sopimuksen tai joiden kanssa tällainen sopimus on vireillä. Vuosina määrärahoja on myönnetty noin 35 miljoonaa markkaa kaikkiaan n. 110 hankkeeseen 23 maassa. Hankkeissa on ollut mukana noin 60 suomalaista yritystä - puolet suuria ja puolet pieniä tai keskisuuria. Merkittävimmät toimialat ovat metsäteollisuus, energiateollisuus ja kaivosteollisuus. Useita yhteistyökohteita on ollut myös kemian sekä rakennus- ja tavarankäsittelyaloilla sekä terveydenhuollon alalla. TTT -määrärahoista on suurin osa, lähes 70 prosenttia, suuntautunut kaukoitään. Arabimaiden osuus on ollut vajaat 20 prosenttia ja Latinalaisen Amerikan hieman yli 10 prosenttia. Yksittäisistä maista on TTT -varoin tuettuja hankkeita ollut eniten Kiinassa, Malesiassa, Indonesiassa, Intiassa, Kolumbiassa ja Koreassa. Ulkoasiainministeriössä tehtiin vuoden 1988 alkupuolella selvitys siitä, mihin tuloksiin eri hankkeisiin myönnetyt TTT-määrärahat ovat johtaneet. Koska määräraha on ollut käytössä vasta muutaman vuoden ajan, on hankkeista toistaiseksi saatettu loppuun vain hieman yli 40. Aineiston vähäisyyden vuoksi ovat em. selvityksen tulokset tietenkin vain suuntaa antavia. Joka tapauksessa niidenkin pohjalta voidaan katsoa, että suuri osa tuettavista hankkeista on johtanut jatkohankkeisiin kohdemaissa. On ilmeistä, että TTT -määrärahasta on muodostumassa merkittävä Suomen ja kehitysmaiden taloudellisen ja teknologisen yhteistyön edistämisen keino, jonka avulla voidaan erityisesti luoda edellytyksiä laajahkon taloudellisen yhteistyön käynnistämiselle Teollisen Kehitysyhteistyön Rahasto Oy, FINNFUND Suotuisan taloudellisen kehityksen seurauksena suomalaiset suorat sijoitukset ulkomaille kasvoivat vuonna 1988 ennennäkemättömällä nopeudella. Yritysten suorat sijoitukset ulkomaille yli kaksinkertaistuivat edellisestä vuodesta; ne olivat 7,8 miljardia markkaa vuonna Kehitysmaihin sijoitetut pääomat - jotka nousivat 300 miljoonan markan tasolle - ovat neljä prosenttia suomalaisista suorista investoinneista. FINNFUNDin tehtävänä on edistää yhdessä suomalaisten yritysten kanssa yhteisyritysten perustamista kehitysmaihin ja kehittää maiden yritystoimintaa. Keskeisiä ovat osakepääomarahoitus, set, tutkimusrahoitus sekä koulutuksen rahoitus. toimintamuotoja lainat ja takaukteknisen tuen ja FINNFUNDin toinen kymmenvuotiskausi suomalaisena kehitysrahoitusyhtiönä on alkamassa. Vuoden aikana toiminnassa merkillepantava piirre oli rahoituksen suuntaaminen ensi kertaa myös palvelualalle. Samoin ensimmäistä kertaa FINNFUND saattoi tarjota teknisen tuen ja koulutuksen rahoitusta yhteisyrityksille. FINNFUND ylläpiti kiinteitä yhteyksiä yrityksiin ja kävi keskusteluja suunnitteilla olevista kehitysmaahankkeista. Yhteydenpito sisälsi mm. seminaareja, joissa tarjottiin yrityksille ajankohtaista tietoa investointiolosuhteista. Tämän toiminnan tarkoituksena on tehdä FINNFUNDin palveluksia laajasti tunnetuksi sekä edistää kehitysmaainvestointeja tarjoamalla tietoa tästä strategiavaihtoehdosta. Hankevalmisteluun otettiin 37 aloitetta vuonna Alustavassa valmisteluvaiheessa vuoden lopulla oli 35 hanketta, joista 21 Aasiassa, kuusi Afrikassa, viisi Välimeren alueella ja kolme Latinalaisessa Amerikassa. Aloitemäärällä mitattuna Kiinan Kansantasavalta säilytti asemansa kiinnostavimpana sijoituskohteeena. Kiinaan tehtiin yhdeksän uutta hankealoitetta. Tutkimusvaiheessa oli vuoden lopulla 22 hanketta. Vuoden aikana FINNFUND myönsi 2,4 miljoonaa markkaa hankevalmisteluun kahteentoista uuteen hankkeeseen. Valmisteluvaiheessa oli yhteensä 57 hanketta 24 maassa. Vuoden aikana jo toiminnassa olevien hankkeiden seurantaan panostettiin aikaisempaa enemmän. FINNFUNDilla oli vuonna 1988 ensi kertaa käytettävissä hankkeiden perustamisvaiheen koulutukseen ja teknologian siirtoon sekä tarvittaessa jo toiminnassa olevien yhtiöiden liikkeenjohdon tai teknisten asiantuntijoiden kustannusten kattamiseen tarkoitettu määräraha. Tätä ns. teknisen tuen ja koulutuksen rahoitusta myönnettiin viiteen hankkeeseen yhteensä 3,1 miljoonaa markkaa. Vuonna 1988 FINNFUND päätti osallistumisesta seitsemään uuteen hankkeeseen. Merkittävin rahoituspäätös oli Valmet-Xian Paper MachiPery Inc. yhtiön perustaminen Kiinan Kansantasavaltaan. FINNFUND on yhdessä Xian Paper Machinery Works'in ja Valmet Oy:n kanssa osakkaana tässä paperikoneita valmistavassa yhteisyrityksessä U

34 34 Muita vuoden aikana tehtyjä rahoituspäätöksiä olivat mm. sijoitukset kuitukangastehtaaseen Intiassa, käsipumpputehtaaseen Tansaniassa sekä kalaverkkotehtaaseen Portugalissa. FINNFUNDin ensimmäiset palvelualan sijoituspäätökset olivat kaksi konsulttialan yritystä, toinen Sambiassa ja toinen Kiinassa. Vuonna 1988 FINNFUND solmi 30 miljoonan markan rahoitusjärjestelyn Industrial Finance Corporation of Indian, IFCin, kanssa. Rahoitus voidaan käyttää suomalais-intialaisten yhteisyritysten tukemiseen. Voimassa olevien rahoitussitoumusten ja -päätösten lukumäärä kohosi vuonna 1988 kolmeenkymmeneen hankkeeseen. Näistä 20 oli jo toiminnassa tai rakennusvaiheessa. Investoinnit sijoittuvat seitsemääntoista eri kehitysmaahan. Toteutettujen investointihankkeiden määrällä mitattuna Intia on FINNFUNDin merkittävin kohdemaa. Uudet rahoituspäätökset nousivat 42,8 miljoonaan markkaan. Lisäksi FINNFUND myönsi lisärahoitusta 5,3 miljoonaa markkaa jo toiminnassa oleville yhtiöille. Kumulatiiviset voimassaolevat päätökset vuoden 1988 lopussa nousivat 217 miljoonaan markkaan, joista 113 on maksatettu. Vuoden 1988 aikana maksatoksia hankkeisiin tehtiin yhteensä 37,8 miljoonalla markalla. Maksatoksista 5,8 miljoonaa oli osakepääomasijoituksia ja 32, 1 miljoonaa markkaa lainoja Tutkimus Tutkimukseen osoitetaan sekä monenkeskisen että kahdenvälisen kehitysyhteistyön varoja. Julkiseen kehitysyhteistyöhön on myös tilastoitu Suomen Akatemian rahoittaman kehitysmaatutkimuksen määrärahoja. Tutkimuksen rahoitukseen käytettiin kertomusvuonna kehitysyhteistyömäärärahoja: monenkeskisen kehitysyhteistyön määrärahat... 40,6 mmk kahdenvälisen kehitysyhteistyön hankkeet ja ns. multibilateraaliset eli kansainvälisten järjestöjen tutkimushankkeet... 25,7 mmk - suunnittelu- ja tutkimusmääräraha ,2 mmk Yhteensä ,5 mmk - opetusministeriön pääluokasta: Suomen Akatemian kehitysmaatutkimus 2, 1 mmk Kaikki yhteensä... 72,6 mmk Vuonna 1988 tutkimukseen suunnattiin noin 2,8 prosenttia Suomen julkisista kehitysyhteistyövaroista. Monenkeskisen kehitysyhteistyön määrärahoin tuettua tutkimusta on esitelty kohdassa Kehitystutkimusta selostettiiri laajasti myös Hallituksen kehitysyhteistyökertomuksessa vuodelta Kahdenvälinen tutkimustuki Kehitysmaiden oman tutkimuskyvyn lisäämiseksi tarvitaan laitosten toiminnan ja käytön tehostamista sekä tutkimuksen liittämistä kiinteästi käytäntöön. Kahdenvälisesti kehitysmaiden tutkimusta tuetaan toisaalta osana normaalia hallitusten välillä sovittua yhteistyötä, toisaalta avustamaha kansainvälisten järjestöjen ja tiedejärjestöjen tutkimushankkeita. Kehitysmaiden omien tutkimusvoimavarojen lisäämiseksi jatkettiin Tansaniassa Uyolen maatalouskeskuksen tukemista. Hankkeen tavoitteena on tutkimuksen liittäminen tiiviisti maatalousneuvontaan. Lisäksi kehitetään Dar es Salaamin yliopiston geologian ja hammaslääketieteen laitoksia. Suomi lupautui myös suunnittelemaan SADCC-alueen metsäntutkimushanketta, josta tulee laaja ja pitkäaikainen. Moniin kehitysyhteistyöhankkeisiin sisältyy myös tutkimusta. Kenian Buran polttopuuhankkeen ja Sudanin metsityshankkeen yhteydessä on osoitettu tehtäviä suomalaisille tutkimuslaitoksille tai tutkijoille. Tavoitteena on tehdä yhteistyötä paikallisten tutkimusorganisaatioiden kanssa; näin ne vahvistuvat ja tulokset välittyvät nopeammin eteenpäin. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön varoin rahoitetaan myös yliopistotasoisia kursseja ja stipendejä. Jotkut opinnäytetutkimuksista ovat kehittyneet väitöskirjoiksi. Stipendiaattitoiminta on tarkoitus siirtää opetusministeriön stipendiaattihallinnon yhteyteen siltä osin kuin stipendit eivät liity Suomen kehitysyhteistyöhankkeisiin. Stipendejä myönnettäisiin lähinnä jatko-opiskelijoille ja tutkijoille.

35 35 Kansainvälisten järjestöjen tutkimusohjelmia on tuettu myös kahdenvälisin ns. multibilateraalisin määrärahoin. Tukea ovat edelleen saaneet vuoden 1987 kertomuksessa mainitut WHO:n, Maailmanpankin ja FAOn ohjelmat sekä UNIDIRin tutkimus sotilasteknologian vaikutuksista kehityspyrkimyksiin. Suomi on edelleen tukenut alueellisia tutkimuslaitoksia ja kansainvälisiä tiedejärjestöjä, mm. Kansainvälistä luonnonsuojelujärjestöä, Kansainvälistä väestötieteen seuraa, Itäisen ja Eteläisen Afrikan yliopistojen tutkimusohjelmaa ja Latinalaisen Amerikan ILET -tutkimuslaitosta. Tarkoitus on osoittaa entistä enemmän tukea alueellisille tutkimusohjelmille ja -järjestöille, joiden kautta Suomen kohdemaidenkin tutkijoilla on mahdollisuus tiedonvaihtoon. Kansainvälisten tieteellisten järjestöjen tukea tullaan myös lisäämään. Suunnittelua palveleva kehitysmaatutkimus Kehitysyhteistyön tehokas toteuttaminen vaatii tuekseen laajan tietopohjan, joka perustuu kehitysmaiden ongelmien syvälliseen tuntemiseen sekä yhteistyön toimeenpanon ja vaikutusten tutkimiseen. Kehitysyhteistyön suunnittelu- ja kehitysmaatutkimusmäärärahoin rahoitetaan selvityksiä ja tutkimuksia, joita toteuttavat lähinnä suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset. Tutkimusten luku on viime vuosina nopeasti kasvanut; vuoden 1988 aikana oli käynnissä lähes 30 tutkimusta tai selvitystä. Näiden lisäksi sisältyy kahdenvälisiin hankkeisiin tutkimusta, esim. sosioekonomisia taustaselvityksiä. Tutkimustoiminnan suuntaviivoja uudistettiin vuonna 1988 ottaen huomioon myös opetusministeriön korkeakoulujen kansainvälistymistä ja kehitysyhteistyöhön osallistumista koskevat ohjeet. Niiden mukaan korkeakouluihin olisi kehitettävä muutamia vahvoja kehitysmaaopetuksen ja -tutkimuksen keskittymiä. Ne rakentuisivat lähinnä olemassa olevien laitosten toimintoihin, joihin kehitysmaaopetukseen ja -tutkimukseen erikoistuneet laitokset liittyisivät. Näin syntyvät keskittymät voisivat muodostaa muiden laitosten ja yliopistojen tutkijoiden kanssa tutkimusrenkaita käsittelemään laajahkoja tutkimusongelmia. Pääsääntöisesti korkeakoulut rahoittavat yhteistyösuhteensa kehitysmaihin ja niiden valmisteluun omilla varoillaan tai Suomen Akate- mian määrärahoin. Kehitysyhteistyön suunnittelu- ja tutkimusvaroin voidaan rahoittaa kehitysmaiden ja suomalaisten korkeakoulujen yhteistyönä tutkimushankkeita, joiden tuloksilla on merkitystä Suomen kehitysyhteistyön suunnittelulle ja toteuttamiselle. Pääasiassa on tällöin kyseessä soveltava ja ongelmakeskeinen tutkimus lähinnä Suomen kehitysyhteistyön 15 kohdemaassa ja kehitysyhteistyön keskeisillä toimialoilla. Ongelma-alueet, joilla edelleen tarvitaan lisää tutkimusta ovat: - kestävän kehityksen ja ympäristönäkökulman tuominen vahvemmin kehityssuunnitteluun, mukaanlukien mm. aavikoitumis- ja kuivuusongelmat, metsä- ja maatalouden sekä karjanhoidon erityisongelmat - metsävarojen suojelu, metsien uudistuminen ja käyttö - energiahuolto ja energiapolitiikka ottaen huomioon ympäristötekijät - perusterveydenhuolto- ja perhesuunnittelu - maaseudun kehittäminen, aluekehityksen ja kaupungistumisen ongelmat - erityisalat, kuten vesihuolto, muu yhdyskuntarakentaminen, tietoliikenne ja sähköistäminen. Tutkimusvoimavarojen lisääminen, koordinaatio ja tiedonvaihto Vastuu suomalaisten kouluttamisesta on opetusviranomaisilla, mutta kehitysyhteistyön henkilöresurssien parantamisen tarve ja myös pohjoismainen käytäntö puoltavat eräissä tapauksissa tutkijakoulutuksen tukemista kehitysyhteistyövaroin. Korkeakoulujen kenttätyökurssien matkakustannusten tukeminen on kokeellisena käynnistynyt. Kehitysyhteistyöosasto julkaisee tutkijoille ja opiskelijoille oppaan kehitysmaatiedon lähteistä. Jotta tieto tutkimusten tuloksista leviäisi tehokkaasti sekä kehitysyhteistyöhallinnon sisälle että ulkopuolisille, tarvitaan voimavaroja tiedon tuottamiseen. Tarkoitus on jatkaa vuonna 1988 aloitettua ja kehitysyhteistyön osana rahoitettua tutkimuksen rekisteriä, jonka perusteella tuotetaan luetteloita käynnissä olevista tutkimuksista, bibliografioita ja tiedotteita. Tutkimustoiminnan yhteydessä syntyvien julkaisujen painatukseen ja jakeluun varataan myös varoja.

36 Naiset kehityksessä Kertomusvuoden merkkipaaluna voidaan pitää asiakirjan "Naisten huomioon ottaminen Suomen kehitysyhteistyössä - toimintasuunnitelma ja suuntaviivat" hyväksymistä ulkoasiainministeriön pysyväksi ohjeeksi. Se hyväksyttiin koskemaan ulkoasiainministeriön ja erityisesti kehitysyhteistyöosaston virkamiesten lisäksi järjestöjen, yritysten ja julkisten laitosten sekä muiden kehitysyhteistyötä harjoittavien tahojen edustajia. Asiakirjassa luodaan katsaus myös Suomea velvoittaviin kansainvälisiin tavoitteisiin ja suosituksiin naisten ottamiseksi huomioon kehitysyhteistyössä. Samoin kuvataan ns. naisnäkökulman kehitystä Suomen harjoittamassa kehitysyhteistyössä 1980-luvun alusta lähtien. Pääosan asiakirjasta muodostavat toimialakohtaiset selvitykset asioista, jotka ovat tärkeitä naisten ottamisessa huomioon kahdenvälisissä hankkeissa. Lisäksi on käsitelty kansainvälisten järjestöjen kanssa toteutettavaa kehitysyhteistyötä, kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä, humanitaarista apua, kehitystiedotusta ja -tutkimusta sekä raportointi- ja tilastointiongelmia. Lyhyt katsaus alan pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä OECD:n kehitysapukomitean, DACin, Naiset kehityksessä -asiantuntijaryhmän työhön on myös liitetty mukaan. Toimintaohjelman toteuttamisessa etusijalla on kehitysyhteistyöhenkilöstön koulutus, jonka suunnittelu aloitettiin syksyllä Tietoa jaettiin myös monissa seminaareissa, joissa naisten huomioon ottamista kehitysyhteistyössä käsiteltiin. Tällaisia seminaareja järjestivät FINNIDAn lisäksi mm. Naisjärjestöjen keskusliitto, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan nainen ja kehitys -jaosto sekä Kehitysyhteistyön palvelukeskus. Lisäksi järjestettiin koko ulkoasiainministeriön henkilökunnalle avoin teemapäivä Suuntaviivat-asiakirjaan tutustumiseksi. Naiset kehityksessä oli myös aiheena pohjoismaisen kehitysyhteistyövirkamieskomitean, EKB:n, ja neuvoa-antavan komitean, RKB:n, yhteisessä teemakokouksessa helmikuussa Naisten merkitys kehitysprosessissa oli esillä lähes kaikissa vuoden 1988 EKB- ja RKB-kokouksissa. Aihetta käsiteltiin myös pohjoismaiden SADCC-aloitteen seurantakokouksissa. Kesällä järjestettiin Oslossa kansainvälinen naisten foorumi, joka keräsi tuhansia naisia satoihin eri tapahtumiin. Kehitysyhteistyöosaston edustaja osallistui naistutkijoiden seminaariin. Lisäksi tuettiin viiden kehitysmaiden edustajan osallistumista foorumiin. Suomi osallistui myös kansainvälisten järjestöjen naiset kehityksessä -toimintaan. DACin asiantuntijaryhmä järjesti kokouksensa yhteydessä seminaarin aiheesta "Naiset ja rakennesopeutus". Saman asiantuntijaryhmän aloitteesta laadittiin selvitys "Naiset ja ympäristö", joka valmistui joulukuussa pidettyyn DACin ympäristökokoukseen mennessä. Suomi oli mukana selvityksen valmisteluryhmässä. Suomi on tuntuvasti nostanut apuaan niille YK:n alaisille järjestöille, joiden työ erityisesti edistää naisten aseman parantamista. UNDP, UNICEF ja UNFP A ovat tällaisia järjestöjä. Suomen apu ainoalle pelkästään naisten kehityshankkeita toteuttavalle YK-järjestölle UNIFEMille oli 3,1 miljoonaa markkaa, mikä oli 55 prosenttia enemmän kuin vuonna Tavoitteena on ns. naisnäkökulman ottaminen huomioon kaikessa hankesuunnittelussa ja -toteutuksessa jo hankkeiden esivalinnasta alkaen. Varsinaisia "naishankkeita" voidaan edelleenkin toteuttaa, mikäli ne tukevat laajoja kehitysohjelmia. Esimerkki tällaisesta "naisprojektista" on Suomen tuki Sri Lankan naistoimistolle, jonka toiminnasta valmistui evaluointi aivan kertomusvuoden alussa. Päätös hankkeen tukemisesta jatkossa tehdään tämän arvioinnin perusteella Ympäristökysymykset Vuonna 1988 paneuduttiin erityisesti kehitysyhteistyöhankkeiden ympäristöarvioinnin edellytysten luomiseen sekä kehitysyhteistyön ympäristöstrategian syventämiseen. Samanaikaisesti pyrittiin lisäämään kehitysmaiden ympäristön tilaa parantavia hankkeita ja ottamaan ympäristökysymykset entistä johdonmukaisemmin huomioon kaikessa kehitysyhteistyössä. Ympäristökysymyksiä kehitysyhteistyössä selostettiin Hallituksen kehitysyhteistyökertomuksessa vuodelta Ympäristöstrategia Toiminnan yksityiskohtaiset suuntaviivat luotiin ulkoasiainministeriön vuonna 1985 valmistuneessa mietinnössä "Ympäristönsuojelu

37 ja ympäristövaikutusten arviointi kehitysyhteistyössä". Valtakunnallinen strategian kehittäminen jatkui kertomusvuonna Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnassa, missä kehitysyhteistyön alivaltiosihteeri edusti ulkoasiainministeriötä. Tämä YK:n "Yhteinen tulevaisuutemme''-raportin (ns. Brundtlandin raportti) seurantamietintö valmistui vuonna Monenkeskiset ympäristökysymykset yhteistyössä YK:ssa käynnistyivät syksyllä 1988 vuonna 1992 pidettävän, ympäristö- ja kehityskysymyksiä käsittelevän konferenssin valmistelut. Tässä työssä Suomen ja muiden pohjoismaiden panos oli näkyvä. Vuonna 1989 tuettiin kehitysmaiden edustajien osallistumista kansainvälisiin ympäristökokouksiin, myös Suomessa pidettyihin otsonikokouksiin. Julkisessa keskustelussa vuoden tärkeimpiä aiheita oli yhä kiihtyvä trooppisten sademetsien hävitys varsinkin Amazonasin alueella. Maailmanpankkia arvosteltiin ankarasti. Suomen edustajat sekä Maailmanpankissa että alueellisissa kehitysrahoituslaitoksissa ovatkin olleet ensimmäisten joukossa vaatimassa ympäristövaikutusten johdonmukaista huomioonottamista hankevalmistelussa ja yleensäkin ympäristökysymysten nykyistä suurempaa painotusta. Aasian kehityspankissa käynnistettiin Pohjoismaiden rahoituksella ympäristöarviointihanke. Pohjoismainen työryhmä arvioi F AOn toimintaa kestävän kehityksen periaatteiden kannalta. Myös F AO on alkanut laatia omaa ympäristöohjeistoa. Kansainvälisessä maataloustutkimuksen konsultatiiviryhmässä Suomi on ollut mukana painottamassa ympäristövaikutuksiltaan kestävään maatalouteen siirtymistä. Suoraa tukea on annettu YK:n Sudano-Sahelin toimistolle, joka koordinoi aavikoitumisen vastaisia toimia. Kahdenväliset ympäristökysymykset kehitysyhteistyössä eräiden maiden jo valmistuneita ohjeistoja käytetään viitteinä. Työ valmistui keväällä Runsaasti virikkeitä antoi Helsingissä pidetty pohjoismainen ympäristövaikutusten arviointiseminaari. Myös DACissa keskusteltiin laajalti asiasta ja OECD:n neuvosto antoi jäsenmaille ohjeistoja koskevan suosituksen helmikuussa Tärkein ympäristön tilaa parantamaan pyrkivä kahdenvälinen hanke on kertomusvuonna käynnistynyt valuma-alueiden hoito-ohjelma Nepalissa. Taimi- ja puuntuotantohankkeita toteutettiin Egyptissä, Etiopiassa, Indonesiassa, Keniassa, Nepalissa, Senegalissa, Sudanissa ja Tansaniassa. Suomi päätti osallistua muiden Pohjoismaiden mukana UNEPin ja SADCC:n laatimaan Sambesi-joen valuma-alueen vesien käytön ja ympäristönhoidon suunnitteluohjelmaan. Varsinainen hanke käynnistynee vuonna UNEPin kautta rahoitettiin myös eräitä pienempiä hankkeita. WMO:n kautta on jatkettu SADCC-maiden säähavaintoverkoston kehittämistä. SADCCmaiden toimittajille järjestettiin ympäristöalan kurssi osana monivuotista ohjelmaa. Ympäristöalan hankkeisiin kuuluu myös tuki F AOn kautta Afrikan heinäsirkkatuhojen torjuntaohjelmalle, joskin se parempien menetelmien puutteessa perustuu hyönteismyrkkyjen käyttöön ja voi myös aiheuttaa ympäristövahinkoja. Lisäksi tuettiin säähavaintopalveluja Burmassa, Ecuadorissa, Filippiineillä, Kolumbiassa, Nepalissa, Nigeriassa, Seychelleillä, Sudanissa ja Tunisiassa. Suomi rahoitti kehitysmaiden edustajien osallistumisen Suomessa kesäkuussa pidettyyn säästävän teknologian symposiumiin sekä IUCN :n Zimbabwessa joulukuussa järjestämään naisten ympäristökonferenssiin, joka käsitteli nk. Kairon toimintaohjelman toteuttamista Afrikan ympäristön suojelemiseksi. Tutkimusvaroin on rahoitettu aavikoitumista tutkivien laitosten rekisterin laadinta ja sademetsien uudistusmismekanismien tutkimusta Perun Amazonasin alueella. Kehitysyhteistyövaroin julkaistiin myös kirja "Tropiikin metsät". Lisäksi käynnistettiin Tansanian vuoristometsien kasvillisuustutkimus ja rahoitettiin OECD:n ympäristöyhteistyöseminaari. IUCN aloitti suomalaisten ympäristöalan konsulttien rekisterin laatimisen. Ympäristöalan kansainvälisistä kansalaisjär Kehitysyhteistyön ympäristötyöryhmän johdolla jatkettiin työtä avun ympäristövaikutusten arvioinnin ohjeiston laatimiseksi; tehtävään palkattiin konsulttiyritys. Useat muutkin antajamaat laativat parhaillaan ohjeistojaan ja - jestöistä eniten tukea on annettu IUCN:n Sa- 37

38 38 hel-ohjelmalle. Siinä seurataan ilmaston, elintarviketuotannon, kotieläinkannan, väestön, metsätalouden ja luonnonsuojelutoimien kehitystä Sahelin alueella ja kehitetään kansallisia luonnonsuojelustrategioita. Ohjelmaan kuuluu myös paikallisia hankkeita. Kertomusvuonna tukea saivat myös Environmental Liaison Centre (Nairobi) ja Centre for Our Common Future (Geneve) Kehitysyhteistyön hallinto Suomen harjoittaman kehitysyhteistyön hallinnon päävastuu kuuluu ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön alivaltiosiheerille ja kehitysyhteistyöosastolle. Osasto jakautuu projektitoiminnan, järjestötoiminnan ja kansainvälisen toiminnan linjoihin. Lisäksi on erityisyksiköt tutkimusta ja kehitystoimintaa, tiedotusta, taloushallintoa ja yleishallintoa varten. Osastolla työskenteli kertomusvuoden lopussa 165 henkilöä. Kenttähallinnon tehtävissä oli runsaat 20 henkilöä. Nopeasti kasvaneen kehitysavun eri toimintojen suunnittelun, toteutuksen ja valvonnan varmistamiseksi hallitus esitti vuoden 1989 tulo- ja menoarvioon kahdeksan uutta virkaa ja mainitsi tarkoituksenaan olevan esittää vuoden 1990 tulo- ja menoarvioon niin ikään kahdeksan uutta virkaa. Vuonna 1988 perustettiin alueellinen kehitysyhteistyövirkamiehen johtama edustusto Costa Ricaan. Nairobissa ja Bangkokissa olevien suurlähetystöjen kehitysyhteistyöstä vastaavaa henkilökuntaa vahvistettiin yhdellä henkilöllä. Hallituksen tarkoituksena on jatkaa kenttähallinnon kehittämistä lisäämällä edustustojen kehitysyhteistyöhenkilökuntaa ja tarvittaessa perustamalla uusia toimipisteitä. Työmäärän kasvaessa on toiminnan järkeistämiseen kiinnitetty entistä enemmän huomiota. ATK -laitteita on hankittu lähes kaikille työntekijöille ja osaston omassa palveluksessa olevat ATK-asiantuntijat ovat kehittäneet ATK-ohjelmia. Koska vuosittain tehdään kehitysyhteistyötä koskevaa sopimusta, viimeisteltiin kertomusvuonna sopimusten solmimisen helpottamiseksi laaditut vakiomuotoiset sopimusehdot ja -mallit. Kehitysyhteistyöosaston tehtäväksi on entistä selkeämmin tullut toiminnan suunnittelu, rahoitus ja valvonta. Hankkeiden toteutus annetaan yhä useammin ulkopuolisten tehtäväksi. Vuonna 1989 säädettiin laki valtion virastojen ja laitosten osallistumisesta kehitysyhteistyöhön. Eräät valtion laitokset ovat jo vuosikausia osallistuneet kehitysyhteistyöhankkeiden suunnitteluun, hallinnointiin ja valvontaan. Esimerkiksi TVH:ssa on erityinen yksikkö kuljetusalan hankkeita varten. Helsingin kauppakorkeakoulun yhteydessä toimii PRODEC kaupallisen alan koulutusta varten ja PRODEC IMPORT kehitysmaatuonnin edistämiseksi. Ammattikasvatushallituksen yhteydessä on metsälan opetusta varten erityisyksikkö FTP. Jokaisen hankkeen toteutusta valvotaan kehitysyhteistyöosastolta. Valtion hankintakeskuksessa on kehitysyhteistyöhankkeita varten jo vuonna 1978 perustettu vientipalveluyksikkö. Se hoitaa vuosittain hankintoja ja kuljetuksia yhteensä noin 170 kehitysyhteistyöhankkeelle. Suurin osa hankkeiden suunnittelusta ja toteutuksesta on edelleenkin annettu yksityisille konsultti- ym. yrityksille. Toteuttajan valinta perustuu valtion hankinnoissa sovellettuun tarjouskäytäntöön. Suurimpien hankkeiden toteuttajan valintaan osallistuu lähes poikkeuksetta vastaanottajamaan edustaja. Vuonna 1988 kehitysyhteistyöhankkeita toteutti noin 22 julkista laitosta, noin 40 konsulttiyritystä sekä noin 20 urakoitsijaa, laite- ja tavaratoimittajaa. Sen lisäksi kehitysyhteistyöosasto antoi hankkeiden esivalmisteluun ja arviointiin liittyviä lyhytaikaisia toimeksiantoja useille kymmenille asiantuntijoille ja yrityksille. Kehitysyhteistyöosasto on tehostamassa valmennustoimintaansa ja pyrkii antamaan kaikille kenttätehtäviin siirtyville kehitysmaaolosuhteita käsittelevän valmennuksen Pohjoismainen hallintoyhteistyö Kehitysyhteistyön hallinto ulottuu myös pohjoismaiselle tasolle. Jo vuodesta 1976 on toiminut pohjoismainen korkean tason virkamieskomitea, EKB, lähinnä yhteispohjoismaisten hankkeiden hallinnointia varten. Näiden vähennyttyä on EKB:n toiminta suuntautunut yhä enemmän kehitysyhteistyöpolitiikan linjojen luomiseen varsinkin monenkeskisessä yhteistyössä. EKB:n toimeksiannosta on muodostettu erilaisia työryhmiä selvittämään ajankohtaisia asiakokonaisuuksia. Vuoden 1988 tärkeimpiä selvityksiä oli kehitysavun määrällisen tavoit-

39 Kuva 5. ULKOASIAINMINISTERIÖN KEHITYSYHTEISTYÖOSASTON ORGANISAATIO 1 ULKOASIAINMINISTERI 1 Alivaltioslliteeri KEHITYSYHTEISTYÖOSASTO (FINNIDA) 1 Osastopäällikkö 'futkimus~ Neuvottelevat kehitysyks ö J virkamiehet 1 Tiedotus- Taloushallintoyksikkö yksikkö Yleishallinto- 1 yksikkö 1 1 PROJEKTITOIMINTA JÄJUESTÖTOIMINTA 1 KANSAINVÄLINEN TOIMINTA r- Ohjelmointi- H Projektitoiminnan 1 Henkilöapuyksikkö kehittämisyksikkö yksikkö ~~ Maa-la Sosiaalisen Talouselämän Elintarvike- YK-j" estelmän Kansainvälisten metsäta ous- kehityksen perusrakenne- rjestö- ja humanitaa- kan:j!'välisten kehitysrahoitustoimisto toimisto toimisto imisto risenavun kehityskysy- laitosten toimisto mysten toimisto toimisto r , r , 1 KAHDENVÄLINEN KENTTÄORGANISAATIO 1 1 MONENKESKINEN KENTTÄORGANISAATIO 1 L ~ L ~ 1 w \0

40 ~ Kuva 6. SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖN KENTTÄHALLINTO NICARAGUA~ KESKI-AMERIKKA i (SanJose) R \ ft kehitysyhteistyövirkamiehiä C/ ~!>

41 41 teen kartoittaminen. Asiasta annettiin julkilausuma kehitysyhteistyöministerien kokouksessa Pärsaarilla maaliskuun lopulla Työryhmä jatkaa edelleen työtään. Toinen jo pitkään toiminut työryhmä on ns. SADCC-työryhmä, joka koordinoi ns. Pohjoismaisen sopimuksen toteutumista eteläisen Afrikan alueella. Syksyllä 1988 päätettiin perustaa Suomen puheenjohdolla toimiva työryhmä koordinoimaan itsenäistyvää Namibiaa koskevia pohjoismaisia apusuunnitelmia. Ryhmä julkaisi raporttinsa joulukuussa ja jatkoi edelleen työtään itsenäistymissuunnitelman edetessä. Vuodesta 1981lähtien on virkamieskomitean lisäksi toiminut Pohjoismaiden kehitysyhteistyöasioiden neuvoa-antava komitea RKB, johon on kuulunut edustajia mm. eri maiden kansanedustuslaitoksista ja keskeisistä etujärjestöistä. Suomesta on kokouksiin säännöllisesti osallistunut T ALKEn edustaja. Toimeksiantonsa mukaan RKB on kokouksissaan pohtinut kehitysmaapoliittisia kysymyksiä, osallistunut pohjoismaisen kehitysyhteistyötoiminnan muotoiluun sekä avustanut ministerineuvostoa sen käsitellessä yhteispohjoismaisten hankkeiden valintaa, jatkamista tai muuttamista. Viime aikoina on pohdittu RKB:n tarpeellisuutta ja toimeksiannon sisältöä Kehitysyhteistyötiedotus Kehitysyhteistyötä ja kehitysmaita koskevan tiedon tarve Suomessa on vuosi vuodelta kasvanut. Tämä näkyy mm. kehitysyhteistyöosastolle tulevien kyselyjen ja aineistopyyntöjen jatkuvana lisääntymisenä. Viime vuosina on myös esiintynyt yhä suurempia paineita Suomen ulkopuolelle menevän, vieraskielisen tiedotusaineiston luomiseen ja jakeluun. Kehitysyhteistyötiedotuksen tavoitteena on tehdä tunnetuksi Suomen harjoittamaa kehitysyhteistyötä sekä innostaa kansalaisia kehitysyhteistyön tukemiseen. Tiedotusta harjoitetaan sekä kehitysyhteistyöosaston tiedotusyksikön kautta että tukemalla kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötiedotusta. Vuonna 1988 osaston omaan tiedotustoimintaa käytettiin rahaa 2,3 miljoonaa markkaa. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötiedotusta tuettiin 2, 7 miljoonalla markalla. Osaston tiedotusyksikkö avustaa ja palvelee osastoa tiedotusasioissa ja ylläpitää yhteyksiä tiedotustusvälineisiin, koululaitokseen, yrityk- siin ja järjestökenttään. Niin ikään se harjoittaa yhteistyötä pohjoismaisten kehitysyhteistyöviranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen tiedotusyksiköiden kanssa. Tiedotusyksikkö suunnittele, tuottaa ja jakaa kirjallista ja kuvallista aineistoa sekä vastaa vuosittain tuhansiin kehitysyhteistyötä sekä kehitysyhteistyöhallintoa koskeviin suullisiin ja kirjallisiin tiedusteluihin. Tiedotusyksikön voimavaroja ei ole pystytty lisäämään riittävän nopeasti. Siten nopeasti kasvaneeseen kiinnostukseen ja tiedotustarpeisiin ei ole voitu vastata täysin tyydyttävästi. Tilannetta pyritään kohentamaan. Vuoden 1988 aikana ilmestyivät normaalisti osaston säännölliset painotuotteet: "Kehitysyhteistyö-lehti", kuukausittain julkaistava "FINNIDA-tiedote", neljännesvuosittain ilmestyvä ''Kehitysyhteistyön hankesuunnitelmia" ja "Vuosikertomus 1987", sekä englanninkielinen "DAC-raportti". Lisäksi tehtiin Suomen ja Afrikan kehitysyhteistyötä käsittelevä julkaisu "Finland's Development Cooperation in Africa''. Niin ikään valmistui espanjankielinen FINNIDA-esite. Evaluointiraportteja ja maakatsauksia tuotettiin entiseen tapaan. Kertomusvuonna keskityttiin myös osaston valokuva- ja diakuva-arkistojen uudistamiseen ja täydentämiseen. Osasto sekä käyttää kuvaaineistoa omiin tarkoituksiinsa että lainaa kuvia lehdistöille, järjestöille jne. Erityisesti täydennettiin Afrikassa toteutettavia kahdenvälisiä kehitysyhteistyöhankkeita koskevaa kuvaaineistoa. Kuvavalikoiman täydentäminen jatkuu vuonna 1989: vuorossa ovat Aasia ja Latinalainen Amerikka. Vuoden 1988 aikana valmistui Vietnamin telakkahanketta kuvaava videofilmi. Lisäksi käynnistettiin kaksi muuta filmihanketta ja osallistuttiin useiden maiden yhteisen tv-opetusfilmihankkeen suunnitteluun. Tiedotusvälineille pidettiin tärkeimpien tapahtumien ja vierailujen yhteydessä tiedotustilaisuuksia. Kehitysyhteistyötietouden syventämiseksi järjestettiin toimittajille myös mahdollisuus seurata niitä kansainvälisiä kokouksia ja seminaareja (mm. YK-yliopiston neuvosto ja IAPSU), joiden tiedotusjärjestelyissä tiedotusyksikkö avusti. Erillinen toimittajaseminaari pidettiin aiheesta "Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö". Tiedotusvälineitä palveltiin myös tärkeimpiä kehitysyhteistyön tapahtumia koskevin tiedottein U

42 42 Kehitysyhteistyökirjasto Tiedotusvaroista myönnettävin matka-apurahain tuettiin myös toimittajien ja valokuvaajien matkoja kehitysmaihin ja kehitysyhteistyökohteisiin. Tämän järjestelyn avulla on haluttu antaa toimittajille - ja heidän kauttaan kaikille suomalaisille - mahdollisuus luoda paikan päällä oma käsityksensä Suomen kehitysyhteistyöstä. Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyökirjasto palvelee ministeriön oman henkilökunnan lisäksi myös ulkopuolisia. Kirjastossa on noin teosta. Lisäksi sinne tilataan 98 kotimaista ja 211 ulkomaista lehteä. Uusia kirjoja hankittiin yli Uutuusluetteloja julkaistiin viisi Taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta, TALKE Taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta, T ALKE, toimii ulkoasiainministeriön neuvoa-antavana elimenä. Se koostuu poliittisten puolueiden ja etujärjestöjen edustajista, jotka nimetään kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Toimenkuva edellyttää T ALKEn seuraavan Suomen ja kehitysmaiden taloudellista ja teollista yhteistyötä, kauppaa ja kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Sen tulee myös kiinnittää huomiota Suomen kannalta maailmantalouden muutosten vaikutuksiin kehitysmaihin, erityisesti kehitysmaiden rahoitusongelmiin ja velanhoitoon, rakennesopeutukseen, kehitysmaiden ulkomaankauppaan sekä ympäristöongelmiin ja kestävän kehityksen edellytyksiin. Vuosi 1988 oli järjestyksessään kolmannen T ALKEn viimeinen toiminta vuosi. Sen aikana käsiteltiin mm. avun ehdollisuutta, kehitysyhteistyön toteuttajajärjestöjä ja kansalaisjärjestöjen ns. puitesopimusesitystä. Monenkeskisistä järjestöistä oli vuorossa perehtyminen YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön F AOn nykytilaan ja uudelleenorganisointisuunnitelmiin. T ALKE III antoi kertomusvuonna lausuntonsa kansalais- ja lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyön tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen jaosta sekä järjestöjen tiedotustuen jakamisesta. T ALKEn naisjäsenet antoivat myös oman lausuntonsa neuvottelukunnan toiminnan tehostamiseksi. T ALKE IV asetettiin joulukuun alussa. Sen koostumus oli perusteluiltaan entinen. T ALKEen kuuluu puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa sekä 15 varsinaista jäsentä. Ulkoasiainministeriö oikeutettiin nimittämään neuvottelukunnalle pysyvät asiantuntijat. T ALKE IV :n toiminta pääsi vauhtiin vuoden 1989 alussa ja se on myös saanut pysyvän pääsihteerin.

43 43 Kuva 7. DAC-MAIDEN ANTAMA KEHITYSAPU 1988 mrd$ %BKT:stä Norja Alankomaat Tanska Ruotsi Ranska Suomi Kanada 0,50 Australia 0,46 Belgia 0,39 SaksanLT 0,38 Italia 0,37 9,13 0,32 Sveitsi 0,32 Iso-Britannia 0,32 Uusi-Seelanti Itävalta 9,78 Yhdysvallat 0,06 Irlanti.. 4_7,_58.1 DAC yht.

44 44 3. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö Kansalais- ja lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyö on luvulla voimakkaasti kasvanut ja monipuolistunut. Kasvu on perustunut myönteiseen palautteeseen sekä siihen, että järjestöjen kiinnostus ja osaaminen ovat lisääntyneet. Aiemmin esiintynyt jako lähetys- ja kansalaisjärjestöihin on poistettu tulo- ja menoarviosta ja tukea myönnetään vuodesta 1989 lähtien yhteisistä määrärahoista. Lähetysjärjestöt vastaavat edelleen varsin suuresta osasta toimintaa, mutta muut kansalaisjärjestöt ovat kehittymässä tasavertaisiksi hanketoteuttajiksi. Kehitysmaiden omaehtoisuuden ja omavaraisuuden saavuttaminen edellyttää yhä lisääntyvää paikallistason toiminnan kehittymistä ja rahoitusta. Tässä työssä kansalaisjärjestöillä on erityisen tärkeä osuus. Kansalaisjärjestötoiminta täydentää siten hallitusten välistä ja kansainvälisten järjestöjen kautta toteutettavaa julkista kehitysyhteistyötä. Hanketuki Valtion varoin on kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä tuettu vuodesta 1974 lähtien. Järjestöjen hankkeisiin osoitettu tuki on kasvanut 1980-luvulla seuraavasti (mmk): ,5 5,5 6,5 9,7 19, ,5 44,0 52,0 67,0 80,0 Kun hakijajärjestöjä vuonna 1980 oli 48, on niiden määrä 10 vuodessa noussut yli 150:een. Tuen määrä on nimellisarvoltaan yli 20-kertaistunut. Koko kehitysyhteistyöbudjetti on vastaavana aikana?-kertaistunut. Kansalaisjärjestöapua suunnitellaan edelleen lisättäväksi. Aiempina vuosina tukea on voitu myöntää vajaalle puolelle anotusta määrästä. Kertomusvuonna lähetysjärjestöille osoitettiin 40 miljoonaa markkaa ja muille kansalaisjärjestöille 27 miljoonaa markkaa. Tukea haki 34 lähetysjärjestöä yhteensä 140 hankkeeseen ja 113 kansalaisjärjestöä 217 hankkeeseen. Noin kymmenesosa hankkeista jäi ilman tukea. Kansalaisjärjestöt etsivät itsenäisesti sopivan yhteistyökumppanin ja kohteen kehitysmaasta. Järjestöt itse muotoilevat tukihankkeen sisällön ja tavoitteet. Tukea myönnetään hankkeiden tavoitteiden, kohderyhmien ja muun toteutettavuuden perusteella. Suunnitelmien realistisuus, pitkäaikaiset kehitysvaikutukset sekä järjestön toimintakyky ja voimavarojen riittävyys otetaan huomioon. Tukianomuksia on jouduttu suhteellisen harvoin hylkäämään - syynä on ollut lähinnä suunnitelmien puutteellisuus, keskeneräisyys tai epärealistinen laajuus. Tukea ei myöskään myönnetä, ellei aiempaa raportointia ole hyväksyttävästi hoidettu. Pääsääntöinen omarahoitusosuus on vähintään 40 prosenttia, vammaishankkeissa vähintään 30 prosenttia. Järjestöt hakevat tukea etupäässä sosiaalisen kehityksen hankkeisiin. Kertomusvuonna myönnettiin terveydenhuoltoon noin 45 prosenttia, opetusalalle 28 prosenttia, maatalouteen 8 prosenttia ja loput pääosin muihin sosiaalialan hankkeisiin. Suomen sosiaalisen kehityksen alan kehitysyhteistyössä kansalaisjärjestöjen osuus ja sisällöllinen panos on tärkeä. Hankkeita toteutetaan lähes 60 maassa. Yksittäisistä maista hankkeita on eniten, nelisenkymmentä, Tansaniassa. Yleensä hankkeet sisältävät henkilöapua ja tavaraa sekä usein rakentamista ja muuta varustamista. Hankkeiksi hyväksytään myös pelkkä tavara-apu, henkilöapu tai rahoitusapu. Todellisten kehitysvaikutusten aikaansaaminen edellyttää yleensä monipuolista ja pitkäaikaista yhteistoimintaa paikallisen yhteistyöosapuolen kanssa, jonka omaehtoisuus ja omavaraisuus on yhteistyön päämääränä.

45 45 Tiedotustuki Kansalaisjärjestöjen omaan tiedotustoimintaan on viime vuosina osoitettu kehitysyhteistyön tiedotusvaroista määrärahoja, joita myönnetään hakemusten perusteella. Koska julkinen kehitysyhteistyöstä tiedottaminen on kärsinyt voimavarojen puutteesta, on kansalaisjärjestöjen oma toiminta jossain määrin paikannut tiedotusaukkoja. Tukea annetaan yleiseen kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä koskevaan tiedotukseen sekä järjestöjen omia hankkeita koskevaan tiedotukseen ja koulutukseen. Kertomusvuonna tukea oli käytettävissä 2, 7 miljoonaa markkaa ja sitä myönnettiin 143 järjestölle ja 199 hankkeeseen. Tärkein tuen kohde on erilaisten julkaisujen, teemanumeroiden sekä opetus- ja koulutusaineistojen tuottaminen. Myös video- ja filmituotanto on lisääntynyt. Entistä enemmän tarvitaan myös perusteellisesti valmisteltua kehityskasvatukseen soveltuvaa syventävää aineistoa. Koituurivaihto ja kehitysmaiden kulttuurin esitteleminen Suomessa näyttää kiinnostavan yhä enemmän. Kehitysjoukot Kehitysyhteistyövaroin rahoitettu kehitysjoukkotoiminta alkoi pitkän tauon jälkeen uudelleen vuonna Ulkoasiainministeriö rahoittaa koko toiminnan ja toteutuksesta huolehtii Kehitysyhteistyön Palvelukeskus r.y. Ke Pa on 120 suomalaisen kansalaisjärjestön yhteistyö- ja palveluelin. Kehitysjoukkotoiminta käynnistyi vuonna 1987 Sambiassa, jossa toimii Sambian hallituksen kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti lähes 40 kehitysjoukkolaista. Noin puolet heistä aloitti työnsä vuoden 1988 aikana. Seuraava, henkinen kehitysjoukko aloittaa toimintansa vuonna 1989 Nicaraguassa, jonka hallituksen kanssa on asiasta solmittu sopimus. Kummassakin maassa toimii KePan paikallistoimisto, joka huolehtii käytännön järjestelyistä ja koordinoinnista. Kertomusvuonna toiminnasta aiheutui noin 9 miljoonan markan kustannukset. Vuoden 1989 arvioidut kustannukset ovat noin 12 miljoonaa markkaa. Kehitysjoukkotoimintaa on tarkoitus laajentaa 3-4 maahan siten, että kehitysjoukkolais- ten määrä voi nousta henkilöön. Selvitystyö seuraavista kohdemaista on meneillään. KePa toimii myös kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä edistävänä tiedotus-, koulutus- ja palvelujärjestönä. Koska tämä toiminta ei liity pelkästään kehitysjoukkotoimintaan, esitetään KePa:lle jatkossa erillistä toimintaavustusta kehitysyhteistyötä koskevan tiedotus-, koulutus- ja muun tietopalvelutoiminnan tukemiseksi. Kehitysmaiden kansalaisjärjestöt ja kansainväliset ei-hallitustenväliset järjestöt Suomalaiset järjestöt toteuttavat hankkeitaan usein yhteistyössä kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen tai kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Suoraa tukea kehitysmaiden omien kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten ei-hallitustenvälisten järjestöjen hankkeille on myönnetty vain erityistapauksissa. Tulo- ja menoarvion perustelujen muutos vuodelle 1989 mahdollistaa järjestöille osoiteitujen varojen käytön myös tähän tarkoitukseen ja tukea onkin tarkoitus jonkin verran nostaa luvun alkupuoliskolla. Kansalaisjärjestöille varatusta määrärahasta on lähivuosina tarkoitus osoittaa muutama miljoona markkaa muille kuin suomalaisten järjestöjen hankkeille. Kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen tuki kanavoituu suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Muutamilla kehitysmaaedustustoilla oli vuonna 1988 mahdollisuus kokeiluluonteisesti tukea suoraan pienehköjä paikallisten kansalaisjärjestöjen hankkeita. Tarkoitukseen osoitettiin kuudelle edustustolle yhteensä markkaa. Esimerkiksi Tansaniassa tästä ns. pienprojektimäärärahasta päätettiin rahoittaa Tansanian hallintoa varten paikallisesti valmisteltu ohjeisto naisten huomioonottamiseksi hallinnon eri alueilla. Tätä pienimuotoista mutta usein myönteistä huomiota herättävää toimintaa on tarkoitus edelleen kehittää. Pienhanketuen toivotaan tuovan lisää tietoa kehitysmaiden omista kansalaisjärjestöistä, joiden suoraan tukeen on siis valmistauduttu ohjaamaan nykyistä enemmän varoja. Tuen myöntämisperusteena on se, miten hankkeiden arvioidaan edistävän kehitysmaiden omien kansalaisjärjestöjen toimintakykyä ja -mahdollisuuksia sekä kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen ja muun yhteistyön vahvistamista.

46 46 Kansainvälisten ei-hallitusten välisten järjestöjen hankkeita on välillisesti tuettu niiden suomalaisten jäsen- ja yhteistyökumppaneiden kautta. Esimerkiksi osan Kirkon ulkomaanavun hankkeista toteuttavat Luterilaisen Maailmanpalvelun ja Kirkkojen Maailmanneuvoston kehitysyhteistyöstä vastaavat organisaatiot. Suoraan kansainvälisille ei-hallitustenvälisille järjestöille osoitettava hanketuki on tarkoitus rajata suppeaksi. Alustavasti sitä on suunniteltu annettavaksi muutamille ympäristöjärjestöjen hankkeille, naisten asemaa parantaville hankkeille tai yhteistoimintaverkostoille, kehityskasvatukseen ja -keskusteluun osallistuville järjestöille, aikuiskasvatusta, koulutusyhteistyötä sekä tiedonvälitystä edistäville hankkeille ja kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä parantaville alueellisille tai muille kansalaisjärjestöjen yhteistoimintaa ja koordinointia tukeville järjestöille. Kansainvälisten ei-hallitustenvälisten järjestöjen tutkimustoimintaa ja kulttuurin edistämistä voidaan tukea kehitysmaatutkimukseen ja kehitysmaiden kanssa harjoitettavaan kulttuuriyhteistyöhön varatuin varoin. Vuonna 1988 myönnettiin mm. Kansainväliselle ympäristöalan yhteysverkostolle, ELCille, markan avustus Brundtlandin komission raporttia käsittelevän kansalaisjärjestökonferenssin järjestämiseen. Yleisiin kehityskysymyksiin paneutuvan Kansainvälisen kehityksen seuran, SIDin, yleistukena annettiin markkaa. Kehityskysymyksiin liittyviä innovaatioita ja voimavaroja käsittelevä IRED sai markkaa Sri Lankan kansalaisjärjestöjen kartoitukseen ja niitä käsittelevän seminaarin järjestämiseen mm. paikallisille päättäjille. Omarahoitusosuus, menettelytapasopimukset Suomalaisten kansalaisjärjestöjen hankkeille myönnettävä tuki on enintään 60 prosenttia hankkeen kustannuksista. Vammaishankkeille voidaan tukea myöntää enintään 70 prosenttia. Edellytyksenä on, että järjestöt itse rahoittavat loput. Riittävä omarahoitus on osoitus järjestön todellisesta kiinnostuksesta ja sitoutumisesta pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön. OECD:n vuonna 1988 julkaiseman selvityksen (Voluntary Aid for Development, The Role of Non-Governmental Organisations OECD, Paris 1988) mukaan julkisen tuen määrä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin vaihteli yleissääntönä jäsenmaissa seuraavasti: Yleissääntö 50 o/o 60% 75% 80% 100% Tapauskohtaisesti % Jäsenvaltio Australia, Ranska, Uusi Seelanti, Sveitsi, Englanti, USA, EY Suomi Belgia, SL T, Irlanti Norja, Ruotsi Tanska, Hollanti Kanada, Italia, Japani Tanskan ja Hollannin 100 prosentin tuki perustuu siihen, että hankkeet on suunniteltu yhteistyössä viranomaisten kanssa ja kansalaisjärjestöt toteuttavat ne valtion rahoituksella. Tanskan tuki osoitetaan pääasiassa Tanskan kirkon ulkomaanavun ja Tanskan Punaisen Ristin kautta. Hollannin tuki ohjataan kehyssopimusjärjestelyn perusteella pääosin neljälle usean järjestön muodostamalle yhteenliittymälle, jotka vastaavat hankkeiden toteutuksesta itsenäisesti. Erityistapauksissa eräiden maiden julkinen tuki voi olla yleissääntöä korkeampi. Esimerkiksi Englanti myöntää väestöhankkeille jopa 100 prosenttia, USA:n paikalliset edustustot kehitysmaiden kansalaisjärjestöille 75 prosenttia; Kanada myöntää 50 prosenttia varoja kerääville kansalaisjärjestöille ja 100 prosenttia mm. korkeakouluille ja kehitysjoukkotoimintaan; Ruotsi myöntää vammaishankkeille 90 prosenttia. Suomi rahoittaa kehitysjoukot kokonaan julkisin kehitysyhteistyövaroin ja osoittaa tukea kansalaisjärjestöjen tiedotukseen, koulutus- ja valmennustoimintaan sekä arviointi- ja evaluointitoimintaan kehitysyhteistyövaroista. Omarahoitusosuus liittyy järjestöjen omakuvaan ja omaleimaisuuteen. Lukumääräisesti suurin osa suomalaisten kansalaisjärjestöjen noin 360 kehitysyhteistyöhankkeesta on pienehköjä tavara-, henkilö- tai rahoitusapuhankkeita. Nykyistä omarahoitusosuutta voidaan pitää näissä hankkeissa perusteltuna. Omarahoitusosuuden sopivuutta seurataan jatkuvasti ja muutoksia harkitaan tarpeen mukaan. Vaikka muissa P~joismaissa valtion rahoitusosuus onkin korkeampi, ei ole itsestään selvää, että valtion osuutta Suomessa tulisi myöhemmin-

47 47 kään nostaa samalle tasolle. Jos tuki on liian korkea, saattaa järjestöjen omaehtoisuus vaarantua ja niistä saattaa vähitellen tulla julkisen kehitysyhteistyön ohjauksesta riippuvia toteuttajia. Mikäli kansalaisjärjestöt haluavat julkisen kehitysavun toteuttajiksi, on sen oltava niiden tietoinen oma valinta. Eräiden järjestöjen pitkäaikainen toiminta kehitysyhteistyössä ja määrätietoinen työskentely omien osaamisalojen kehittämiseksi on tuottanut tulosta. Muutamat isot lähetys- ja solidaarisuus-järjestöt - esimerkiksi Suomen Lähetysseura, Suomen Vapaa Ulkolähetys, Työväen Sivistysliitto, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ja Suomen Punainen Risti - toteuttavat useita hankkeita. Hankkeiden ja järjestöjen määrän kasvaessa on välttämätöntä arvioida uudelleen kansalaisjärjestötuen hallintoa ja menetelmiä. Alustavan selvitystyön perusteella harkitaan siirtymistä eräiden keskeisten järjestöjen kanssa ns. kehyssopimusmenettelyyn. Tällä tarkoitetaan järjestöjen ja kehitysyhteistyöosaston välistä menettelytapasopimusta, jonka perusteella järjestöt hyväksyttyjen periaatteiden ja alustavien kehysbudjettien mukaisesti toteuttavat hankkeita ilman jokaisen hankkeen tarkkaa etukäteisvalvontaa. Painopistettä on tarkoitus siirtää entistä enemmän yleistavoitteiden ja saavutettujen tulosten arviointiin ja seurantaan. Kehyssopimusmenettelystä järjestöiltä pyydetyt lausunnot ovat myönteisiä. Vuoden 1989 aikana on suunniteltu yksityiskohtaista valmistelua eräiden keskeisten järjestöjen kanssa. Hankkeiden valvonta Kansalaisjärjestöjen tiedotustukea, hanketukea sekä kehitysjoukkotoimintaa valvotaan kansalaisjärjestöjen tuen myöntämisen ehtoina laadittujen suunnitelmien, raporttien ja tiliselvitysten perusteella. Lisätuen myöntämisen ehtona on tilitys- ja muun raportoinoin asianmukainen hoitaminen. Järjestöiltä edellytetään niiden omien tilintarkastajien varmentamia tilityksiä. Järjestöjä kehotetaan käyttämään omina tilintarkastajinaan virallisesti hyväksyttyjä tilintarkastajia. Kehitysyhteistyöosasto on myös teettänyt ajoittain ammattitilintarkastajilla pistokokeita. Kehitysyhteistyöosaston ja edustustojen seurannan ja valvonnan lisäksi ministeriön oma sisäinen tarkastus valvoo tukea saavia järjestöjä oman työsuunnitelmansa mukaisesti. Edustustojen mahdollisuudet tiiviiseen seurantaan ovat kuitenkin rajoitetut. Järjestöt ja niiden hankkeet kuuluvat luonnollisesti myös Valtiontalouden tarkastusviraston sekä Valtiontilintarkastajien säännönmukaisen tarkastuksen piiriin. Kehitysyhteistyöosasto järjestää säännöllisesti hankesuunnitteluun ja -raportointiin liittyvää neuvontaa ja koulutusta mm. tukihakemusten laatimisaikoina. Kansalaisjärjestöt julkisen kehitysyhteistyön toteuttajina Kahdenvälisen kehitysyhteistyön virallisten, hallitusten välillä sovittujen hankkeiden toteuttajiksi toivotaan yritysten ja valtion organisaatioiden rinnalle kansalaisjärjestöjä ja niiden yhteenliittymiä. Tällöin niiden täytyy - muiden toteuttajien tavoin - omata ammatillista asiantuntemusta ja toteutuskykyä ja selviytyä toimeksiannoista tuloksellisesti. Suomalaiset kansalaisjärjestöt osallistuvat harvoin tarjouskilpailuihin, joiden kautta julkisten kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttajat yleensä valitaan. Kuitenkin kansalaisjärjestöillä on erityisesti sosiaalisen kehityksen aloilla asiantuntemusta ja kokemusta. Myös vammaishankkeet ja vammaisjärjestöjen yhteistyö ovat aloja, joilla kansalaisjärjestöt voivat olla toteuttamassa myös hallitusten välillä sovittuja hankkeita. Tälläiset hankkeet valtio rahoittaa täysimääräisesti. Vuonna 1988 toteutti Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys laajaa ja pitkäaikaista hanketta Somaliassa. Suomen Punaisen Ristin veripalvelun kehittämishankkeita sovittiin rahoitettaviksi julkisina kehitysyhteistyöhankkeilla Etiopiassa, Somaliassa, Zimbabwessa ja Keski-Amerikassa. Kirkon Ulkomaanapu ja Näkövammaisten keskusliitto puolestaan toteuttivat ja hallinnoivat humanitaarisen avun varoin toteutettavia namibialaisten koulutusohjelmia. Kansalaisjärjestöjen osuutta namibialaisten ja tulevan itsenäisen Namibian kanssa harjoitettavassa yhteistyössä painotettiin, kun Namibian itsenäistymissuunnitelma vuoden 1988 loppupuolella alkoi edetä toteutusvaiheeseen. Kansalais- ja lähetysjärjestöjen hankkima kokemus Namibian asioista ja yhteydet namibialaisiin tulevat olemaan hyödyksi yhteistyön käynnistämisessä itsenäisen Namibian kanssa.

48 48 Kehitysyhteistyöosasto toivoo suomalaisten voimavarojen monipuolistumista ja laajentumista. Hanketoteutusta ja eri toimialoja koskevaa valmennusta ja koulutusta onkin tarkoitus kehittää ja siten myötävaikuttaa osaamisen ja asiantuntemuksen lisääntymiseen. Koulutus ja muu kehittämistoiminta Kansalaisjärjestöjen oman henkilöstön valmiuksien ja osaamisen parantaminen vaikuttaa keskeisesti yhteistyöhön ja hankkeiden tuloksellisuuteen. Kehitysyhteistyössä menestyminen vaatii jatkuvaa henkilövoimavarojen koulutusta ja kehittämistä. Vaikka kehitysyhteistyön valmennus-, seminaari- ja muuta koulutustoimintaa on lisätty, tarvitaan yhä eriytyvämpää koulutusta. Hankesuunnittelu- ja -toteutuskoulutuksen ohella kaivataan toimialakohtaista syventävää tietoa. Myös tiedotukseen ja kehityskasvatukseen on panostettu. Kehitysyhteistyön Palvelukeskus huolehtii tärkeästä tiedotus-, koulutus- ja tietopalvelutoiminnasta kansalaisjärjestöille. Tätä varten tullaan esittämään KePalle erillistä toimintaavustusta. Toiminnan arviointi ja evaluointi ovat tärkeä tapa oppia kokemuksista. Kehitysyhteistyöosasto on viime vuosina evaluoinut myös kansalaisjärjestöhankkeita. Vuonna 1988 valmistuivat eräiden Intian, Nepalin ja Bangladeshin hankkeiden evaluoinnit. Tansanian hankkeiden evaluointiryhmä teki kenttäkäyntinsä kertomusvuonna. Evaluoionit ovat osa yleistä seurantaa; niiden yhteydessä kartoitetaan hankkeiden tuloksellisuutta ja ongelmia. Evaluointeihin osallistuu kehitysyhteistyöosaston ja vastaanottajamaan edustajien ohella suomalaisia ja kansainvälisiä asiantuntijoita. Koska pohjoismaiset kansalaisjärjestöt toimivat usein samoissa kohdemaissa ja samoilla toimialoilla, pyritään pohjoismaiden välistä yhteydenpitoa, tiedon ja kokemuksen vaihtoa lisäämään. Tarve hankkeiden koordinointiin eräissä maissa on ilmeinen. Hyvänä esimerkkinä on Namibia. Pohjoismaiset avunantajat rahoittivai pohjoismaisten kansalaisjärjestöjen Namibia-tapaamisen maaliskuussa 1989 kansalaisjärjestöjen tiedonvaihtoa, yhteistoimintaa ja koordinointia varten. Kansalaisjärjestöjen merkitys kehitysyhteistyössä Viime vuosikymmenien kahdenvälinen tai monenkeskinen kehitysyhteistyö ei ole ratkaisevasti parantanut esim. Saharan eteläpuoleisen Afrikan taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Julkisen kehitysyhteistyön sekä kehitysmaiden viranomaisten ponnistelut eivät riitä muutoksen aikaansaamiseen. Yhä enemmän on kiinnitetty huomiota kansalaisjärjestöjen ja yksityisen toiminnan osuuteen ja kehittämiseen. Kansalaisten omaehtoinen toiminta ja kansalaisjärjestöjen työ on tarpeellinen täydennys julkiselle kehitysyhteistyölle. Kansalaisjärjestötoiminta sekä muu paikallinen, alueellinen ja kansallinen vapaaehtoistoiminta ei voi mitenkään korvata julkista kehitysyhteistyötä. Sen sijaan se voi sitä kehittää, täydentää sekä toimia esimerkkinä ja herättäjänä. Kansalaisjärjestöillä on myös merkittävä tehtävä kehitystavoitteita koskevan keskustelun käynnistäjänä ja ylläpitäjänä. Terveydenhuollon ja opetuksen pienimuotoisista ja pienyhteisöihin kohdistuvista hankkeista on entistä selkeämmin tullut kansalaisjärjestöjen osaamisalue. Järjestöt toteuttavat sellaisia hankkeita, jotka eivät luonteensa tai kokonsa puolesta olisi tarkoituksenmukaisia valtion kehitysyhteistyönä toteutettaviksi. Näillä hankkeilla on välittömiä vaikutuksia nimenomaan kehitysmaiden kaikkein köyhimmän väestönosan elinolosuhteiden parantamiseen. Lisäksi tämä ruohonjuuritason toiminta konkreettisuudessaan ja ihmisläheisyydessään edistää kehitysmaiden ongelmien tuntemusta Suomessa ja avaa laajoille kansalaispiireille suoran osallistumiskanavan kehitysyhteistyöhön. Naisten aseman huomioonottaminen sekä ympäristönäkökohdat ja kestävän kehityksen periaatteet voidaan usein helpohkosti ja suoraan toteuttaa kansalaisjärjestöhankkeissa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, demokraattisen vallankäytön ja kaikkia ihmisryhmiä ja yksilöitä koskevan tasapuolisuuden sekä ihmisarvon kunnioittaminen ovat tärkeitä periaatteita, joiden toteutuminen käytännössä heijastuu yhteiskuntaan laajemminkin. Se kuinka laajaksi suomalaisten kansalaisjärjestöjen panos ja sille anettava tuki voi kehittyä, riippuu järjestöistä ja niiden voimavaroista. Ainakin tukihakemusten perusteella vaikuttaa siltä, että suomalaiset voimavarat ovat melko pitkälle käytössä. Lähivuosina jää

49 49 nähtäväksi kuinka nopeasti järjestötukea on syytä kasvattaa ja miten järjestöt haluavat ja voivat kehittää omia voimavarojaan. Kehitysyhteistyövarojen lisäämismahdollisuuksia on, mikäli järjestöt löytävät sopivat yhteistyökumppanit ja toiminta-alueet kehitysmaissa. Myös kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen suoraa tukea voidaan kehittää ja kansainvälisiä ei-hallitustenvälisiä järjestöjä voidaan käyttää välillisesti vaikuttamaan toivottuun kehitykseen kehitysmaissa

50 50 4. Opetus ja koulutus kehitysyhteistyössä Opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyöllä tarkoitetaan seuraavassa sellaisia hankkeita, jotka liittyvät suoraan jonkin kehitysmaan opetusalan työhön. Tällaisia hankkeita ovat esim. peruskoulutukseen, opistotasoiseen koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen sekä yliopisto- ja korkea-asteen koulukseen liittyvät hankkeet, sekä eräin poikkeuksin kurssi- ja stipendiaattitoiminta ja opetushallintoa tukeva toiminta. Oppiaineiston tuotanto ja sen kehittäminen sisältyvät myös opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyöhön. Koulutus ja tietotaidon siirto sisältyvät lähes kaikkiin kehitysyhteistyöhankkeisiin, olipa kyseessä vaikkapa maatalous- tai energiahanke. Tällainen koulutus lasketaan kuuluvaksi opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyöhön vain silloin, kun se on hankkeessa selväpiirteinen erillisosa Opetuksen ja koulutuksen tila ja kehittämistavoitteet kehitysmaissa Kehitysmaissa koulutusta on jo pitkään pidetty kehityksen aikaansaamisen ja ylläpidon keskeisenä tekijänä. Kun kehitysmaat aloittivat ponnistelunsa kohti sosiaalista ja taloudellista kehitystä, nähtiin koulutus sekä poliittisen että sosiaalisen tietoisuuden lisäämisen että ammattitaitoisen työvoiman kehittämisen välineenä. Viime vuosikymmeninä on useissa kehitysmaissa tapahtunut merkittävää määrällistä ja laadullista kehitystä monilla koulutustasoilla. Toimialan kehittämiseen käytetyistä suhteellisen suurista voimavaroista huolimatta ei tasapainoa koulutusjärjestelmän tuotoksen ja työmarkkinoiden tarpeiden välillä kuitenkaan ole saavutettu. Myöskään tulojen ja sosiaalipalvelujen jakautuminen ei ole tasoittunut. Tällä hetkellä monet ulkopuoliset tekijät uhkaavat opetusalalla jo tapahtunutta kehitystä. Nopea väestönkasvu luo tarvetta koulutuksen laajentamiseen, mutta samanaikaisesti talouden heikkeneminen rajoittaa julkista varainkäyttöä. Taloudellisen kasvun pysähtyminen yhdistettynä nopeaan väestönkasvuun on useissa kehitysmaissa merkinnyt elintason laskua. Keskimääräinen kansantulon kasvu henkeä kohden on pysähtynyt tai jopa kääntynyt laskuun ja julkisen sektorin lainanotto on lisääntynyt. Tämän kehityksen seurauksena julkisen lohkon panostus koulutukseen on vähentynyt. Opetustoimen määrärahojen pienentäminen merkitsee aloituspaikkojen kasvun pysähtymistä ja kattavan peruskoulutusmahdollisuuden siirtymistä entistä kauemmaksi tulevaisuuteen. Kutistuvat koulutusmäärärahat vaikuttavat myös koulutuksen laatuun - oppiaineiston puutteen ja riittämättömän opettajakoulutuksen kautta. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa korostuu koulutusjärjestelmän hallinnon suunnittelun ja johtamisen merkitys niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön turvaamiseksi. Koulutusjärjestelmiä kehitettäessä tulevat maakohtaiset koulutuspoliittiset kehittämisohjelmat olemaan erittäin tärkeitä. Ohjelmien perustana pitäisi olla koulutusjärjestelmän kehittämissuunnitelman sopeuttaminen yleisiin taloudellisiin ehtoihin, voimavarojen käytön tehostaminen ja koulutusjärjestelmän valikoiva laajentaminen. Koulutustasoittain asiaa tarkasteltaessa peruskoulutus on kehityksen keskeinen tekijä. Peruskoulutuksen tarjoaminen kaikille kansalaisille merkitsee ala-asteen opetuksen laajentamista edelleen, kunnes kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua opetukseen. Yhteiskunnan työvoimatarpeiden kannalta on tärkeää, että keskiasteella ja korkeakouluasteella tiettyjen ammattialojen ja opintolinjojen opiskelijamäärät kasvavat. Ammattitaitoisen työvoiman saa-

51 51 miseksi ja ammattitaidon ylläpitämiseksi myös täydennyskoulutusjärjestelmiä on kehitettävä huomattavasti. Korkeakoulu- ja jatkokoulutustasoisen opiskelun ja tieteellisen tutkimuksen merkitys on tärkeä kehitysmaiden pitkän tähtäimen kehityksen ja omavaraisuuden kannalta. Maat tarvitsevat yhä enemmän korkeasti koulutettua tieteellistä, teknistä ja hallinnollista henkilökuntaa; sen turvaamiseksi tulisi laajentaa valikoiden myös korkeakoulutasoista opetusta. Neljäs keskeinen kehittämisalue on opettajakoulutus. Ilman päteviä opettajavoimia ei peruskoulutusta voida tarjota kaikille eikä ammattikoulusta ole tarkoituksenmukaista kehittää. Sekä jo olemassaolevien voimavarojen käytön tehostaminen että koulutusjärjestelmän laajentaminen vaativat oppiaineistoa, jonka merkitys opetuksen tason nostamisessa on oleellinen. Tutkintojärjestelmien ja opetussuunnitelmien muokkaaminen sekä yhteiskunnan tarpeita että opiskelijoiden selviytymisedellytyksiä vastaavaksi on tärkeää niin työelämään sijoittumisen kuin koulutusjärjestelmän läpäisykyvynkin kannalta. Myös koulurakennusten ja opetusvälineiden mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön sekä kunnossapitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota Opetus ja koulutus Suomen kehitysyhteistyössä Suomi tukee kehitysmaiden opetusalaa kahdenvälisin hankkein, kurssi- ja stipendiaattitoimintana, kansainvälisten järjestöjen kautta toteutettavina hankkeina, kansalais- ja lähetysjärjestöjen toteuttamina hankkeina sekä osittain humanitaarisena apuna, mm. SWAPOn sekä ANC:n stipendiaatti- ja koulutusohjelmina. Monenkeskinen apu kohdistetaan yleisavustuksena kansainvälisille järjestöille, joiden toteuttamien hankkeiden kautta osa tuesta ohjautuu myös opetukseen. Suomen rahoittaman opetusalan kehitysyhteistyön laajuus (ml. monenkeskisen avun kautta opetus- ja kasvatusalalle kanavoituva apu) on ollut noin 8 prosenttia koko kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä. Tähän ei sisälly muiden toimialojen hankkeissa tapahtuva koulutus, jonka merkitys minkä tahansa alan hankkeen onnistumiselle on suuri. Koulutusta sisällytetään hankkeisiin aina kun mahdollista. Vuoden 1988 aikana teetettiin kartoitus hankkeisiin liittyvistä koulutustarpeista. Sen jatkona tullaan laatimaan periaatteet koulutuskysymyksistä hankkeiden osana, hankkeisiin liittyvän koulutuksen suunnitteluohje ja opetussuunnitelman malli Kahdenvälinen kehitysyhteistyö Suomi toteuttaa kahdenvälisinä hankkeina opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyötä eteläisessä Afrikassa yhteistyössä Sambian, Tansanian ja Mosambikin kanssa sekä muualla Afrikassa Etiopian kanssa. Suomi on kehittänyt peruskoulutusta Sambiassa tukemalla käytännön aineiden opetusta. Hankkeen tavoitteena on käytännön aineiden opetuksen käynnistäminen Sambian peruskouluissa sekä omavaraisuuden luominen käytännön aineiden opetuksen toteuttamiseksi ja kehittämiseksi tulevaisuudessa. Suomi on tukenut hanketta vuodesta 1974 alkaen avustamaila Sambian opetusministeriötä ja sen alaista opetussuunnitelmien kehittämiskeskusta sekä opettajainkoulutuslaitoksia. Opetusta Etiopiassa on tuettu paperitoimituksin maan lukutaitokampanjan edistämiseksi. Etiopia on esittänyt Suomelle pyynnön erityisopetushankkeen käynnistämisestä. Hanketta on valmisteltu vuodesta Hanke käynnistyy vuoden 1989 kuluessa. Erityisopetushankkeen tavoitteena on luoda edellytykset erityisopetuksen omavaraiselle kehittämiselle ja laajentamiselle perustamalla erityisopettajien koulutuslaitos. Sen avulla parannetaan vammaisten lasten mahdollisuuksia osallistua kouluopetukseen ennen kaikkea ala-asteella. Keskiasteen ja ammatillisen koulutuksen edistämiseksi Suomi on tukenut Tansaniassa maatalouden keskeisimpiin koulutuskeskuksiin lukeutuvaa Uyolen maatalouskeskusta. Hanke tähtää maataloustutkimuksen ja -koulutuksen edistämiseen maa-, karja- ja kotitalouden aloilla. Tärkeä tehtävä on myös tansanialaisten tutkijoiden ja opettajien koulutus. Työ käynnistyi 1960-luvun lopulla yhteispohjoismaisen rahoituksen turvin. Vuonna 1985 hanke siirtyi vain Suomen tuettavaksi. Vuonna 1979 siirtyi Ruotsin kehitysyhteistyöviranomaisen, SIDAn, hallinnoima Tansanian metsäteollisuuskoulun, FITin, kehittämi-

52 52 nen Suomen toteutettavaksi. Hankkeen tavoitteena on koulun kehittäminen yhdessä Tansanian luonnonvarainministeriön metsäosaston kanssa. Sambiassa on tuettu Mwekeran metsäopistoa ja välillisesti koko Sambian metsäalaa. Mwekeran metsäopiston kehittämishankkeen tavoitteena on pätevän metsäammattilaiskunnan kasvattaminen, keskiasteen metsäopetuksen kehittäminen sekä jatkokoulutuksen toteuttaminen. Hankkeen avulla pyritään parantamaan metsäopiston toimintaedellytyksiä, vahvistamaan opettajavoimia, lisäämään opiskelijamääriä sekä ajanmukaistamaan oppilaitoksen opetusohjelma. Hanke käynnistyi projektimuotoisena vuonna Alueellisena toimintana Suomi on käynnistämässä SADCC-alueen metsäoppilaitosten kehittämishanketta vuosille Metsäta-' louden kehittämiseksi parannetaan alueen metsäopistojen mahdollisuuksia tuottaa hyvin koulutettuja ja tiedoiltaan laaja-alaisia metsäammattilaisia. Hankkeen myötä pyritään kaikkien SADCC-maiden metsäoppilaitosten kehittämiseen tukemalla kutakin oppilaitosta erikseen ja tarjoamalla opistoille koulutus- ja kehittämispalveluita yhteisesti järjestetyillä kursseilla. Hankkeeseen kuuluu myös laaja opettajien jatkokoulutusohjelma. Osana kehitysyhteistyön kurssi- ja seminaaritoimintaa on vuodesta 1967 lähtien annettu täydennys- ja jatkokoulutusta metsä- ja puuteollisuuden alalla erityisesti vähiten kehittyneistä ja Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kohdemaista tuleville osanottajille. Lisäksi tuetaan ja kehitetään kohdemaiden omia koulutuslaitoksia. Tärkeällä sijalla metsäkoulutusohjelmassa on myös opettajien koulutus ja oppiaineistojen tuotanto. Suomi on yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa osallistunut 1970-luvulla kolmeen hankkeese~, joiden avulla on luotu pysyviä järjestelmiä ammatillisen ja hallinnollisen koulutuksen tarpeisiin. Tansaniassa tuettiin Institute of Development Managementin hallinnollisen korkeakoulun sekä Moshin osuustoimintaopiston kehittämistä. Ensin mainittu on erikoistunut eri hallinnonalojen tarvitseman henkilöstön koulutukseen, ja jälkimmäinen on Tansanian keskeisin osuustoiminta-alan koulutuskeskus. Keniassa osallistuttiin osuustoimintaopiston kehittämishankkeeseen. Laitoksesta on muodostunut Kenian osuustoimintakoulutuksen keskeinen organisaatio. Yliopisto- ja korkeakoulutasoisen toiminnan kehittämiseen Suomi on osallistunut Tansaniassa tukemalla Dar Es Salaamin yliopiston hammaslääketieteen ja geologian laitosten kehittämistä. Hammaslääketieteen laitoksen kehittämishankkeen tavoitteena on tieteellisesti ja ammatillisesti pätevän henkilökunnan kouluttaminen vastaamaan laitoksen toiminnasta sekä sen kehittämisestä. Geologian laitoksen tukihankkeen tavoitteena on fyysisten puitteiden luominen geologian yliopistollisen opetuksen ja tutkimuksen toteuttamiseksi Tansaniassa sekä opettajavoimien kouluttaminen niin, että toiminta voi jatkua ja kehittyä tansaniataisin voimavaroin. Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut ovat hanketoimintaan liittyen toteuttaneet perus-, jatko- ja täydennyskoulutustyyppisiä kursseja. Vuodesta 1968 lähtien on kehitysyhteistyöohjelma PRODECiin (Programme for Development Cooperation at the Helsinki School of Economics) liittyen järjestetty täydennys- ja jatkokoulutusta kansainvälisen kaupan alalla erityisesti vähiten kehittyneistä ja Suomen kehitysavun kohdemaista tuleville osanottajille. Ohjelm5 tukee ja kehittää myös kehitysmaiden omia _31an koulutuslaitoksia. Vuodesta 1972 on järjestetty vesitekniikan ylempää yliopistotason jatkokoulutusta alan asiantuntijoille Tampereen teknillisessä korkeaköulussa. Kurssitoimintana on myös annettu' mm. arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutusta sekä erityisopettajakoulutusta. Metsäalan ylempi yliopistotason jatkokoulutus SADCC-maille Helsingin yliopistossa alkaa vuonna Kuopion yliopistossa annetaan kalatalousalan koulutusta. Edellämainittujen pitkäkestoisten, useimmiten tutkintoon tähtäävien, kurssien lisäksi sekä korkeakoulut, valtion laitokset että muut organisaatiot ovat järjestäneet runsaasti lyhyitä kursseja. Oppiaineiston kehittämiseen Suomi on osallistunut Sambiassa, jossa vuonna 1985 käynnistyi oppiaineistohanke. Sen tavoitteena on kehittää Sambian valmiuksia valmistaa oppiaineistoa yhä kasvavaan tarpeeseen. Hanke sisältää sekä aineiston uudelleentuotantoa että uusien oppikirjojen kehittämistä. Mosambikin opetusalaa on toistaiseksi tuettu paperitoimituksin Beiran oppivihkotehtaalle. Parhaillaan valmistellaan Beiran oppivihkotehtaan kehittämishanketta, joka käynnistynee vuonna Tavoitteena on oppivihkotehtaan

53 kunnostaminen ja henkilökunnan kouluttaminen niin, että se pystyy tuottamaan Mosambikin keski- ja pohjoisosien kouluissa tarvittavat oppivihkot. tuslaitoksille. Suomi ohjaa näiden apupanosten käyttöä osallistumalla järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten johtokuntatyöskentelyyn, jossa, järjestöjen ja kehityspankkien toimintaohjelmia koskevat strategiset suuntaviivat luodaan. Suoraan opetusalan kehitysyhteistyöhankkei siin kansainvälisten järjestöjen kautta kohdis - tuvia suomalaisia varoja on erittäin vaikea arvioida tarkasti. Opetus ja koulutus kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kautta Kansainvälisten järjestöjen kautta on kanavoitu kahdenvälisen kehitysyhteistyön määrä- Jatkuvaa kehitysyhteistyötä harjoittavien rahoja ns. multi-bi-toimintana opetusalalle kansalais- ja lähetysjärjestöjen määrä Suomespääasiassa UNESCOn ja ILOn kautta. sa on n Ne toteuttavat kehitysyhteistyö- Kansainvälisen työjärjestön, ILOn, koordi- hankkeita noin 50 kehitysmaassa. Opetusalan noimista opetusalan kehitysyhteistyöhankkeis- hankkeiden osuus oli noin 30 prosenttia kansata Suomi on osallistunut ANC:n ammattikoulun tukemiseen Tansaniassa. Hanke on osa laisjärjestöjen toteuttamasta kehitysyhteistyös tä vuonna ILOn erityiskampanjaa OAU:n hyväksymien Humanitaarisen avun määrärahoin Suomi vapautusliikkeiden ja niiden ajamien itsenäisty- on tukenut opetusalan kehitystä avustamaila mispyrkimysten tukemiseksi sekä taistelussa Namibian vapautusjärjestöä, SW APOa, ja rotusortoa vastaan. Hankkeen tavoitteena on Etelä-Afrikan vapautusliikettä, ANC:tä. Ensi taata ammatillisen koulutuksen mahdollisuus sijassa on rahoitettu Suomessa toteutettavia ANC:n Dakawassa oleville pakolaisille. namibialaisten koulutus- ja stipendiaattiohjel- YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön, mia, teknisten aineiden koulutusta ja oppikir UNESCOn, kautta Suomi on tukenut naisten jojen laatimista. koulutusohjelmaa Somaliassa. Hanke tukee Stipendiaattitoiminta on pyritty kytkemään Somalian opetusministeriön naisten koulutus- Suomen rahoittamiin hankkeisiin tai kohdistaosaston ohjelmaa alkeiskoulutuksensa keskeyt- maan aloille, joilla vastaanottajamaalla ja Suotäneiden naisten ja tyttöjen edelleen koulutta- mella on muutakin kehitysyhteistyötä. Näin miseksi. Nicaraguassa Suomi on UNESCOn kautta stipendiohjelmin on voitu tukea muita kehitysyhteistyötoimintoja ja edistää kohdemaiden tukenut aikuiskasvatusohjelman keskeisiä toimintoja. Vallankumouksen jälkeen vuonna valmiuksia Suomen rahoittamien hankkeiden hallinnoinnissa käynnistyi Nicaraguassa laaja jälleenra- Suomessa opiskeli vuonna 1988 kehitysyhkennus- ja kehitysohjelma. Sen osana ryhdyt- teistyöosaston hallinnoimana 25 stipendiaattia tiin kehittämään kasvatus- ja koulutusjärjestel- ja nelisenkymmentä namibialaista stipendiaatmää niin, että se soveltuisi uuteen demokraatti- tia. Lisäksi Suomessa opiskeli kehitysseen yhteiskuntaan. Hankkeen tavoitteena on yhteistyöosaston rahoittamaa stipendiaattia, aikuiskasvatusohjelman keskeisten toimintojen joiden käytännön hallinnoinnin hoiti ao. hank - johtamisen ja hallinnon, teknikkojen ja keen suomalainen toteuttaja. Kahdenvälisten kansanopettajien koulutuksen sekä ammatilli- hankkeiden ulkopuolelle jäävä stipendiaattitoisen koulutuksen - kehittäminen. minta on tarkoitus siirtää opetusministeriön UNDP:n kautta Suomi osallistuu Ruandassa hallinnoitavaksi vuodesta 1990 alkaen. Rushashin maatalouseläinlääkintäkoulun ra- Asiantuntijatoiminnan avulla on opetusalan kentamiseen ja opetuksen kehittämiseen. kehitystä tuettu osoittamalla suomalaisia asian- UNICEFin kautta on tuettu Nepalin.opetus- tuntijoita sekä 'kansainvälisten järjestöjen että alaa paperitoimituksin. vastaanottajamaiden opetusalan asiantuntijatehtäviin Muu opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyö Suomi tukee opetus- ja: kasvatusalan kehitys ' yhteistyötä myös kansainvälisten järjestöjen kautta. Monenkeskinen apu kohdistuu YK:n järjestöille sekä kansainvälisille kehitysrahoi Opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyön periaateohjelmaesitys Wuoden 1988 lopulla -luovutti opetusalan kehitysyhteistyötä selvittänyt työryhmä mietin- 53

54 54 tönsä ulkoasiainministerille. Työryhmän esitys opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyön periaateohjelmaksi on merkittävä askel pyrittäessä entisestään parantamaan opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyön laatua. Työryhmä keskittyi työssään toimeksiantonsa mukaisesti lähinnä kahdenväliseen hankemuotoiseen opetus- ja kasvatusalan kehitysyhteistyöhön. Periaateohjelmaesityksen suosituksissa todetaan mm. seuraavaa: Suomen tulee kansainvälisessä yhteistoiminnassaan: - osallistua aktiivisesti rahoittaja- ja vastaanottajavaltioiden väliseen suunnittelu- ja koordinaatiotyöhön, joka tuottaa maakohtaiset opetusalan toimiala-analyysit sekä näihin perustuvat maakohtaiset, koulutuspoliittiset kehittämissuunnitelmat; - tehokkaasti ylläpitää ja hankkia Suomen keskeisten kohdemaiden opetusalan tähänastista kehitystä, nykytilaa ja tulevaisuutta koskevaa tietoa tiivistämällä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, alan tutkimuslaitosten ja muiden rahoittajien kanssa. Suomen opetusalan kehitysyhteistyötä toteutettaessa tulee kahdenvälisen yhteistyön keskeisinä tavoitteina pitää: - sekä lyhyt- että pitkäaikaisen toiminnan keskittämistä suhteellisen harvoihin kohdemaihin; - toteutettavien hankkeiden saumatonta niveltämistä sekä kyseisen maan koulutuspoliittiseen kehittämisohjelmaan ja tärkeysjärjestykseen että muiden maassa toimivien opetusalan hankkeita toteuttavien rahoittajien toimintaan. Toteutettavia kehitysyhteistyöhankkeita valittaessa tulee tavoitteena olla: - volyymiltaan riittävän suurien hankkeiden toteuttaminen pysyvien kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi; - kestoltaan riittävän pitkien hankkeiden toteuttaminen niin, että tarvittava tieto todella voi siirtyä kohdemaan toteuttajaorganisaatioiden pääomaksi Sambian oppiaineistohanke Hankkeen tavoitteet Sambian oppiaineistohanke käynnistyi vuoden 1985 alussa ja sen tuloksena on tähän mennessä tuotettu noin 2,3 miljoonaa oppikirjaa Sambian koululaisten käyttöön. Yleistavoitteena on luoda pysyvä perusta kansallisin ehdoin toimivalle oppiaineistotuotannolle. Se edellyttää sambialaisia opetussuunnitelmia työn ohjenuoraksi, sambialaisia kirjoittajia, toimittajia, kuvittajia ja graafikoita valmistamaan käsikirjoituksia sekä huolehtimaan kansallisesta omavaraisuudesta kirjojen tuotannossa ja jakelun järjestämistä kouluihin. Hanke tuottaa uusia matematiikan, englannin kielen ja luonnontieteiden oppikirjoja lähinnä toisen asteen koulutusta varten sekä huolehtii jo olemassa olevien oppikirjojen uusintapainatuksista em. aineiden lisäksi myös 7 paikallisella kielellä. Hankeorganisaatio Sambian opetusministeriön alainen opetussuunnitelmien kehittämiskeskus - Curriculum Development Centre, CDC - vastaa oppikirjojen käsikirjoitusten valmistamisesta. CDC kokoaa eri oppikirjojen kirjoittamista varten työryhmät, joihin kuuluu ao. oppiaineen asiantuntijoita ja useimmiten aineopettajina toimivia kirjoittajia sekä toimittajia, kuvittajia ja graafikoita. Muodollisesti opetusministeriön alainen organisaatio Kenneth Kaunda Foundation, KKF, vastaa kirjojen toimitustyöstä sekä huolehtii kirjojen painattamisesta ja jakelusta. Oppiaineistohankkeen suomalainen toteuttaja on vastannut tarvittavan koulutuksen antamisesta ja muusta asiantuntija-avusta. Vuoden 1989 alusta hankkeeseen palkattiin ulkomaisina asiantuntijoina hankekoordinaattori, kaksi toimituksellista asiantuntijaa, yksi tuotantoasiantuntija ja yksi jakeluasiantuntija. Muuta ulkopuolista apua käytetään mm. koulutustilaisuuksien järjestämisessä ja hankkeen tuottaman oppiaineiston perusvaikutuksien tutkimisessa. Hankkeen pääasiallinen rahoittaja on Suomi. Suomen tuki oli hankkeen ensimmäisessä vaiheessa noin 15 miljoonaa markkaa ja tulee meneillään olevassa toisessa vaiheessa ( ) olemaan n. 37 miljoonaa markkaa. Sambian hallitus vastaa paikalliskustannuksista. SIDA rahoittaa osan kirjojen painatuskuluista. NORAD on lisäksi omalta osaltaan avustanut mm. kirjapainokoneiden hankinnassa.

55 55 Kirjojen tuotanto ja jakelu Oppikirjojen tekninen valmistus, ladontatyö, painaminen ja sitominen on suurimmalta osalta hoidettu Sambiassa joko KKF:n omana tuotantona tai alihankintoina Sambian muista kirjapainoista. Joitakin alihankintoja on tehty myös Suomesta. Hankkeen aikana on KKF:n kirjapainokapasiteettia vahvistettu merkittävästi: aikaisemmin yhden painokoneen kirjapainosta on kehittymässä tuotantolaitos, joka pystyy itse vastaamaan tarvittavan oppiaineiston pääosasta. Alihankintoja tarvitaan kuitenkin edelleen. Vuoden 1988 loppuun mennessä hanke on tuottanut perusopetukseen tarkoitettua oppikirjaa. Jatkossa kuitenkin pelkästään vuosittaisen tuotannon tulisi yltää em. lukuihin, jotta tarve tulisi tyydytettyä. Koulutus Tietotaidon siirtämisessä koulutuksella on keskeisin merkitys hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yksilöiden tietojen ja taitojen lisäksi tarvitaan erityisesti ryhmätyötä ja yhteistoimintaa, jotka voidaan oppia vain yhdessä työskentelemällä. Hankkeen koulutustoiminnassa pyritäänkin yksilöllisen ammatti- taidon hankkimisen lisäksi kehittämään organisaatioiden osaamista mahdollisimman pysyvien tulosten aikaansaamiseksi. Hankkeen järjestämien koulutustilaisuuksien, mm. työkokousten, ohjaustilaisuuksien, seminaarien ja kurssien määrä oli vuonna 1988 yli henkilökoulutuspäivää. Oppiaineistohankkeen toteuttamisessa saatuja kokemuksia Aineiston tuottaminen on monivaiheinen prosessi, jossa tekijöiden valitseminen, käsikirjoituksen valmistaminen, kenttäkokeilut, virallinen hyväksyttäminen, tekninen valmistus ja jakelu vievät harjaantuneeltakin tuotantokoneistolta aikaa useita vuosia. Kehitysmaissa on varattava lisäksi aikaa organisaatioiden ja yksilöiden oppimiselle. Oppiminen vaatii aikaa, joten nopeat tulokset eivät ole välttämättä pysyviä tuloksia. Sambian oppiaineistohankkeen aikana on erityisesti korostunut kaikkien työhön osallistuvien organisaatioiden selkeän työnjaon ja yhteistyön merkitys. Eri osapuolilla pitää olla yhtenäinen kuva työn eri vaiheista ja käsitys muiden työn arvosta, ennen kuin eri työvaiheiden ennakointi ja aikataulujen noudattaminen voi onnistua.

56 56 5. Alue- ja maakohtaiset kuvaukset Suomen kehitysyhteistyöstä 5.1. ETELÄINEN AFRIKKA Eteläisen Afrikan merkitys Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä on perinteisesti ollut suuri. Alueelle on viime vuosina suunnattu noin kolmannes kahdenvälisestä avusta. Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön vastaanottajamaita eteläisessä Afrikassa ovat Mosambik, Sambia ja Tansania. Zimbabwen kanssa on maan itsenäistymisestä saakka harjoitettu kehitysluottoihin perustuvaa yhteistyötä. Namibiasta tulee itsenäistyttyään uusi Suomen avun kohdemaa. Toistaiseksi tuki namibialaisille kanavoidaan YK:n kautta, SWAPOn kanssa sovitun humanitaarisen avun ohjelman mukaan sekä kansalais- ja lähetysjärjestöjen toimintaa tukemalla. Huomattava osa humanitaarisesta avusta ja kansalaisjärjestötoiminnasta kohdistuu eteläisen Afrikan alueelle. Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Suomi tukee voimakkaasti alueellista yhteistyötä eteläisessä Afrikassa. Käytännössä tämä tapahtuu ensisijaisesti kehittämällä Pohjoismaat/ SADCC- yhteistyöaloitteen mukaisesti kohdemaiden taloudellista perusrakennetta sekä taloudellis-kaupallisia- ja kulttuuriyhteyksiä. Määrällisesti SADCC-yhteistyö keskittyi vuonna 1988 edelleen kuljetus- ja puhelinliikenteen kehittämiseen SADCC:n esittämän tärkeysjärjestyksen mukaisesti. Suomen kehitysyhteistyössä eteläisessä Afrikassa korostuvat samalla metsäalan koulutus, kaivostoiminta ja ympäristökysymykset. Pohjoismaat pyrkivät niin ikään vahvistamaan SADCC:n organisaatiota tukemalla mm. teollisuutta ja kauppaa koordinoivaa yksikköä, kaivoskoordinaatioyksikköä sekä kuljetus- ja tietoliikenteestä vastaavaa yksikköä. Alueellista toimintaa tukevat myös mm. kansainvälisen kaupan ja kalatalouden kurssit sekä seminaarikoulutus. Nimenomaan taloudellis-kaupallisten yhteyksien lisääminen on Pohjoismaiden ja SADCC:n välillä Hararessa 1986 allekirjoitetun yhteistyöjulistuksen keskeisiä tavoitteita. Arushassa tammikussa 1988 pidetyn SADCCvuosikokouksen yhteydessä Pohjoismaat ja SADCC tekivät ministeritasolla periaatepäätöksen perustaa NORSAD-rahasto edesauttamaan SADCC-maiden vientiä, tuotantoa ja yhteishankkeita Pohjoismaiden kanssa. NOR SAD-rahaston toiminta käynnistynee vuosien vaihteessa MOSAMBIK Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/asukas (-86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut.... teollisuus km 2 14,2 milj. (-86) Maputo 210 USD 29,7 USD Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) UJo (-80) OJo Tärkeimmät avunantajat (-86) Ruotsi Italia Alankomaat Suomi milj, USD 68,9 56,3 36,1 5,3 Mosambikin talous heikentyi vuodesta 1981 lähtien nopeasti. Tämä johtui luonnonolosuhteista ja ennenkaikkea maan epävakaasta poliittisesta tilanteesta, joka on edennyt aseellisen taistelun asteelle. Mosambik aloitti vuonna

57 elvytysohjelman, joka pyrkii myös syvällemeneviin rakenteellisiin muutoksiin maan taloudessa. Uusi ohjelma on saanut varsin laajaa kansainvälistä tukea ja edistynyt lupaavasti. Samalla kuitenkin peräti runsas kolme miljoonaa ihmistä kärsii lähes jatkuvasta hätätilasta ja on kiireellisen avun tarpeessa. Suomi aloitti kahdenvälisen kehitysyhteistyön Mosambikin kanssa vuonna maa itsenäistyi Tuki on ollut sekä lahjaa että kehitysluottoja. Viime vuosina myös humanitaarisen avun määrä on lisääntynyt ja Mosambik on parina viime vuonna ollut suurin yksittäinen humanitaarisen apumme vastaanottajamaa. Lisäksi Mosambik hyötyy Suomen laajenevasta tuesta SADCC:n alueellisille kehityshankkeille erityisesti kuljetuksen alalla. Erityisenä tukena Mosambikin elvytysohjelmalle myönnettiin 40 miljoonan markan pehmeäehtoinen kehitysluotto vuonna Luotto, joka on tarkoitus käyttää yhteisrahoitukseen Maailmanpankin kolmannen talouden elvytysluoton kanssa, on osa Suomen panoksesta Maailmanpankin erityiseen avustusohjelmaan Saharan eteläpuolisen Afrikan maille. Vuonna 1988 maksettiin lisäksi kehitysyhteistyövaroin Mosambikilta olevista saatavista aiheutuneita vientitakuukorvauksia yhteensä noin 13 miljoonaa markkaa. Suomen tuki Mosambikille on keskittynyt maatalouteen, kuljetukseen sekä opetukseen. Maatalousalan yhteistyöhön sisältyy osallistuminen yhteispohjoismaiseen maatalousohjelmaan, MONAPiin. Siihen kuuluu mm. maata- lousneuvontaa, kylvösiementuotantoa, maaseudun alueellisia kehittämisohjelmia sekä maataloushallinnon suunnittelu- ja koulutustukea. MONAPin päättyessä vuoden 1989 lopulla jatkettaneen maatalouskoulutuksen tukea. Opetusalan yhteistyönä on myös toimitettu oppiaineistoa. Alkamassa on Beiran kaupungin kouluvihkotehtaan kunnostus, johon kuuluu myös paperitoimituksia. Kuljetus on ollut viime vuosina pääasiallinen yhteistyöalueemme. Sataman kehittämishankkeen myötä on Nacalaan rakennettu uudenaikainen konttisatama, joka vihittiin lokakuussa Satamassa jatketaan koulutusta ja parhaillaan suunnitellaan Nacalan kaupungin kehittämistä laajemminkin. Suomi osallistuu varsin vahvasti ns. Beiran käytävän kunnostusohjelmaan, jonka tarkoituksena on tarjota lähinnä Zimbabwelle, Botswanalle ja Sambialle vaihtoehtoinen kuljetusväylä Etelä-Afrikan kautta kulkeville reiteille. Suomi osallistuu Beiran käytävässä mm. konttisataman varustamiseen, sataman työläisten ja asiantuntijoiden asuntojen rakentamiseen, kaupungin vesihuollon parantamiseen sekä koko ohjelmaa koordinoivan Beira Corridor Authority -yksikön tukemiseen. Muista Suomen rahoittamista alueellisista hankkeista, jotka koskettavat läheisesti Mosambikia, mainittakoon tuki SADCC:n kuljetus- ja tietoliikennekomissiolle, SATCC:lle, meteorologisten havaintoasemien kunnostushanke sekä metsäopistohanke. Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Mosambikille vuosina olivat (mmk): Lahja.... Luotto.... Yht..... x> Sisältää vientitakuukorvauksen 13.0 mmk ~) Vuoden 1989 alussa tehdyssä kehyspäätöksessä vahvistetut suunnittelukehykset vuosille ovat: Lahja.... Luotto.... l) 40 mmk yhteisrahoitusluotto 8 39l018U

58 SAMBIA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT/asukas (-86) Kehitysapu/asukas (-86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous..... palvelut.... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) IDA Japani Alankomaat Iso-Britannia Suomi km 2 6,9 milj. (-86) Lusaka 300 USD 66,8 USD 16,8 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) O!o (-80) % milj. USD 74,0 55,9 48,6 47,3 16,6 Sambia on taloudellisesti erittäin riippuvainen kuparin viennistä; se tuottaa 90 prosenttia maan vientituloista. Kuparin maailmanmarkkinahintojen lasku useiden muiden tekijöiden ohella on aiheuttanut pitkän ja syvän taantuman Sambian taloudessa. Maa on lisäksi pahasti velkaantunut. Sambia yritti 1980-luvulla noudattaa Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa neuvottelemaansa talouden sopeutusohjelmaa. Maissijauhojen hinnankorotukset kärjistivät väestön tyytymättömyyden mellakoiksi, joten maa sanoutui vuoden 1987 keväällä irti sovitusta ohjelmasta ja alkoi noudattaa omaa talousohjelmaansa. Uusi talousohjelma ei herättänyt luottamusta kaikissa apuorganisaatioissa. Ne ovatkin korostaneet tarvetta päästä jälleen yhteisymmärrykseen Sambian ja Maailmanpankin sekä Valuuttarahaston välillä noudatettavasta talouspolitiikasta. Edellytykset tähän parantuivat lokakuussa 1988 pidettyjen parlamentti- ja presidentinvaalien jälkeen, kun uusi budjetti ja kansallinen kehityssuunnitelma julkistettiin. Sambian ja Suomen välinen kehitysyhteistyö käynnistyi jo vuonna Apu on 1980-luvulla ollut lahjamuotoista. Vuoden 1987 lopulla myönnettiin Sambialle myös 45 miljoonan markan kehitysluotto. Se oli tarkoitettu osaltaan kattamaan Maailmanpankin Sambialta olevia saatavia ja siten edesauttamaan yhteisymmärryksen syntymistä sekä varmistamaan avunantajayhteisön tuen jatkumisen. Suomen yhteistyön päätoimialoja ovat maatalous ja osuustoiminta, metsätalous ja puuteollisuus, kuljetus, opetus sekä energia. Osa avusta on myös annettu, ja varauduttu antamaan tuontitukena, joka osaltaan tukee tuotannollisen toiminnan elvyttämistä ja rakennesopeutusta. Sambia hyötyy myös Suomen rahoittamista SADCC-hankkeista, mm. TA ZARA-rautatien kunnostusohjelmaan kuuluvasta onnettomuuksien ehkäisy- ja raivauskalustohankeesta. Tärkeimpiä hankkeita päätoimialoilla ovat Läntisen provinssin osuustoiminnan tuki, Luapulan maaseutukehityshanke, Kafubun sahan rakentaminen yhteisrahoituksena Maailmanpankin kanssa, metsäopetuksen tuki sekä kuljetuskalustotoimitukset ja teiden kunnossapitoa edesauttavat hankkeet. Opetuslohkon yhteistyö keskittyy peruskoulutukseen. Se sisältää tukea oppiaineiston tuotannolle ja käytännön aineiden opetukselle. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Sambialle vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto.... Yht ,6 Helmikuun 1989 kehyspäätöksessä vahvistettiin seuraavat suunnittelukehykset vuosille (milj.mk): Lahja

59 59 Energia-alalla yhteistyö on lyhyen välikauden jälkeen laajenemassa; Suomi rahoittaa Lusakan sähköverkon vahvistamishanketta, jonka suunnitteluvaihe on alkanut TANSANIA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT/asukas (-86) Kehitysapu/asukas (-86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut.... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) Tanska Ruotsi IDA Norja Suomi km 2 23,0 milj. (-86) Dar es Salaam 250 USD 29,5 USD 15,3 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) % (-80) OJo milj. USD 137,7 106,4 86,3 71,8 28,9 Lähes vuosikymmenen kestänyt talouden taantuma sai Tansanian 1980-luvun alussa aloittamaan yrityksen elvyttää talouttaan ja korjata sen vinoumia. Vuonna 1986 Tansania laati uuden elvytysohjelman, jolle se sai myös Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin tuen. Elvytysohjelma sisältää toimenpiteitä, jotka tähtäävät talouden tasapainotukseen ja syviin rakenteellisiin muutoksiin. Ohjelman toteutus on sujunut toistaiseksi varsin hyvin ja talouden kasvu on pitkästä aikaa ylittänyt väestönkasvun. Ongelmatonta sopeuttaminen ei kuitenkaan ole. Ulkomaisen avun saanti ja ajoitus on jäänyt jälkeen lupauksista. Viennin lisääminen ja monipuolistaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi ja velkataakka syö suuren osan vientituloista vielä pitkään, ellei erityisiä helpotuksia saada. Rakennesopeutuksen seuraukset ovat myös lyhyellä tähtäimellä osalle kansaa varsin kovia. Suomen apu Tansanialie on viime aikoina ollut valtaosaltaan lahjamuotoista. Vuonna 1986 myönnettiin uuden elvytysohjelman tueksi 30 miljoonan markan kehitysluotto, joka muutettiin lahjaksi vuonna Tansanian velkatilanteen helpottamiseksi Suomi maksoi myös vuonna 1988 kehitysyhteistyövaroin Tansanialta olevista saatavista aiheutuvia vientitakuukorvauksia yhteensä 141 miljoonaa markkaa. Tansania hyötyy Suomen tuesta SADCC:n alueellisille kehityshankkeille, kuten TA ZARA-rautatien kunnostukselle. Tansaniassa on myös meneillään yli 40 suomalaisten kansalais- ja lähetysjärjestöjen hanketta, joita tuetaan valtion kehitysyhteistyövaroin. Suomen tuki Tansanialie keskittyy vesihuoltoon, maatalouteen ja siihen liittyvään teollisuuteen, metsätalouteen ja puuteollisuuteen sekä kaivostoimintaan. Kuljetusalalla toteutetaan Dar es Salaamin sataman kunnostusohjelmaa sekä alkamassa olevaa teiden kunnostusja kunnossapito-ohjelmaa Mtwaran ja Lindin lääneissä. Energia-alan yhteistyö saattaa laajentua dieselgeneraattoreiden kunnostuksen ja lisätoimitusten ulkopuolelle lähivuosina. Päätoimialojen ulkopuolella ollaan edelleen mukana Arushassa toimivan lääketehtaan sekä Dar es Salaamin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen tukihankkeissa. Metsäalalla Suomi vielä tukee mekaanista metsäteollisuutta mutta avun painopiste on siirtymässä entistä enemmän metsätalouden puolelle: metsän inventointiin, metsitykseen sekä metsänhoitoon. Sansibarilla on parhaillaan meneillään metsänistutushanke ja alan laajahkoa tukemista suunnitellaan. Maataloudessa on tuettu maataloustutkimusta ja neuvontaa harjoittavaa Uyolen maatalouskeskusta. Teknistä apua ja tuontitukea on annettu suomalais-tansanialaiselle traktorien kokoonpanotehtaalle, TRAMAlle. Mtwaran ja Lindin lääneissä on käynnistymässä pitkäaikainen integroitu maaseudun kehityshanke. Alueella on pitkään toteutettu laajaa vesihuoltohanketta. Sansibarin ja Pemban saarilla on aloitettu vesihuoltohankkeen suunnittelu. Kaivosalalla tuetaan alan henkilökunnan koulutusta Dar es Salaamin yliopiston geologian laitoksessa ja autetaan hyödyntämään Minjingun fosfaattiesiintymää, joka tuottaa raaka-ainetta lannoiteteollisuudelle.

60 60 Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Tansanialle vuosina olivat (mmk): Lahja.... Luotto.... Yht x> Sisältää vientitakuukorvauksen mmk x) Viimeisimmän kehyspäätöksen suunnittelukehykset vuosille Lahja.... Vientitakuukorvauksia ovat (milj.mk): MUU AFRIKKA Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön nimettyjä yhteistyömaita muun kuin eteläisen Afrikan alueella ovat Egypti, Etiopia, Kenia, Somalia ja Sudan. Egyptiä lukuunottamatta Suomen tuki näille maille oli kertomusvuonna kokonaisuudessaan lahja-apua. Alueen vaikeat luonnonolot, maiden sisäiset konfliktit ja pakolaiskysymykset ovat vaikeuttaneet väestön elinoloja ja osaltaan lisänneet avun tarvetta. Maiden epävakaiset poliittiset olot eivät ole toistaiseksi vaikeuttaneet merkittävästi kehitysyhteistyöhankkeiden toteutusta. Projektiavun lisäksi Suomi on toimittanut katastrofiapua Etiopiaan ja Sudaniin nälänhädän ja tulvien uhreille lähinnä YK-järjestöjen välityksellä. Alueen aavikoitumis- ja pakolaisongelmiin liittyviä maa- ja metsätaloushankkeita toteutettiin vuonna 1988 kaikissa alueen kohdemaissa. Niin ikään oli meneillään energia- sekä vesihuolto- ja terveydenhuoltohankkeita. Vaikka läntisen Afrikan maat eivät kuulu Suomen ensisijaisiin kohdemaihin, Suomi on tukenut hankkeita etenkin Kamerunissa ja Senegalissa luottoavun ja sekarahoituksen turvin. Myös muista Länsi-Afrikan maista tulleiden projektiesitysten toteuttamismahdollisuuksia on tutkittu. Kansalaisjärjestöjen hankkeita on myös tuettu EGYPTI Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/ asukas( -86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut..... teollisuus km 2 49,7 milj. (-86) Kairo 760 USD 33,5 USD 21,3 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) OJo (-80) % Tärkeimmät avunantajat (-86) USA Japani Saksan LT Suomi milj. USD 1 189,0 157,5 112,9 7,6 Egyptin vuonna 1987 hyväksytyn viisivuotissuunnitelman mukaan investoinnit kohdennetaan ensisijassa tuotantoon: maatalouteen, teollisuuteen ja energiaan. Meneillään olevien kehityshankkeiden toteutus ja olemassa olevan

61 61 tuotantokyvyn ylläpitäminen pyritään turvaamaan. Lisäksi väestön kasvua yritetään rajoittaa. Egypti sopi vuoden 1987 puolella Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa talouden sopeuttamisohjelman aloittamisesta. Ohjelma edellytti voimakkaita talouspoliittisia toimenpiteitä: devalvointia ja hintavalvonnan sekä subventioiden purkamista. Vuoden 1988 aikana kävi kuitenkin ilmeiseksi, ettei viisi vuotissuunnitelman tavoitteista ja valuuttarahaston kanssa sovituista toimenpiteistä pidetty kiinni. Lisäksi öljyn hinnan vaihtelut ovat vaikuttaneet haitallisesti maan talouteen. Näistä syistä johtuen maan kansantalouden tasapaino on entisestään heikentynyt. Valuuttarahaston kanssa on käyty keskusteluja uusista talouspoliittisista toimenpiteistä. Sopimukseen pääsyä on haitannut Egyptin hallituksen huolestuneisuus tukipalkkioiden poistosta aiheutuvista elintarvikkeiden hintojen noususta, mikä voisi johtaa levottomuuksiin maassa. Suomen kehitysyhteistyö Egyptin kanssa alkoi jo 1970-luvun loppupuolella. Yhteistyön merkittävimpiä kohteita ovat maatalous, teollisuus, energia, julkiset palvelut ja terveydenhoito. Kehitysyhteistyö on painottunut kehitysluottoihin, joita käytettiin kertomusvuonna lähes 65 miljoonan markan edestä. Sekarahoituksen ja korkotukiluottojen käyttö on vaikeutunut Egyptin taloudellisen tilan heikkenemisen vuoksi. Maa- ja metsätalouden alalla Egyptin kanssa on käynnissä mm. pitkäaikainen lampaanjalostushanke ja maatalouden tutkimusyhteistyö. El Fayoumin maidonkeräilyhanke on toteutuksensa loppuvaiheessa. Vuonna 1988 aloitettiin Assuanin viljasiilojen suunnittelu. Teollisuuden yhteistyöhankkeet liittyvät läheisesti elintarviketeollisuuden kehittämiseen. Kertomusvuoden suurimmat yhteistyöhankkeet olivat käynnissä energia-alalla. Osittain kehitysluotoin rahoitettava Siinain dieselvoimalaitos oli maksatuksiltaan kertomusvuoden suurin yksittäinen hanke. Toteutuksensa loppuvaiheessa ovat mm. siirtolinjojen rakentaminen ja Kafr el Dawarin voimalaitoksen uudistamiseen liittyvä koulutushanke. Julkisten palvelujen puolella Egyptin itäisten alueiden eli Siinain kartoitushanke oli kertomusvuonna käynnissä. Kairon maanalaisen johtoverkoston kartoitushankkeen toteutus aloitettiin. Sosiaalisen kehityksen alalla sovittiin kertomusvuoden aikana mm. suolanpoistolaitoksen toimittamisesta Siinain niemimaalle. Suolaveden käsittely juomakelpoiseksi vedeksi on ainoa keino Siinain alueen juomavesiongelman ratkaisemiseksi. Hankkeen toteuttaminen aloitetaan vuonna Terveydenhuollon alalla kartoitettiin maaseudun väestön perusterveydenhuoltohankkeen käynnistämismahdollisuuksia Beni Suefissa. Hanke keskittyisi perusterveydenhuollon järjestämiseen ja terveyskasvatuksen hyväksyttävyyden edistämiseen. Perusrakenteita kohentavat hankkeet painottuvat myös vesihuollon alalla: käynnistymässä olevat Ras el Barin ja Badr Cityn vesi- ja jätevesihankkeet noussevat 90-luvun suuriksi hankkeiksi. Tuen toimialajakaumaa pyritään tasapainottamaan lisäämällä apua maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen sekä perusterveydenhuoltoon. Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Egyptille vuosina olivat (mmk): Lahja.... Luotto.... Yht Helmikuussa 1988 vahvistetun päätöksen mukaan mukaan Egyptin suunnittelukehys vuosille on (mmk): Lahja.... Luotto (vanhojen luottojen maksatusarvio)

62 ETIOPIA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT/asukas (-86) Kehitysapu/asukas (-86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut.... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) km 2 43,5 milj. (-86) Addis Abeba 120 USD 14,8 USD 25,8 OJo milj. USD Italia 152,9 USA 94,0 EEC 85,7 Ruotsi 35,2 Suomi 9,0 Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) UJo, (-80) UJo Etiopia kuuluu maailman köyhimpien maiden joukkoon. Merkittävimmät köyhyyden moninaisista syistä ovat maassa lähes kolmekymmentä vuotta jatkunut sisällissota ja kuivuus. Näiden tekijöiden seurauksena varsinkin sotatoimialueet kärsivät vakavasta nälänhädästä mm. vuosina ja Hätätilan lievittämiseksi käynnistettiin mittava hätäaputoiminta, johon Suomikin osallistui. Vuonna 1988 Suomi myönsi maalle hätäapua noin 8 miljoonan markan edestä. Maan ongelmia kasvattaa myös mm. Sudanista tulleiden pakolaisten suuri määrä. Etiopian taloudellinen kehitys on ollut hyvin heikkoa. Maan noudattama talouspolitiikka on saanut useat länsimaiset avunantajat pidättäytymään uusista kehityshankeista ja rajoittamaan apunsa lähinnä humanitaariselle puolelle. Useat länsimaat ovat esittäneet Etiopialie talouspolitiikan muuttamista voimakkaasti markkinatalouden suuntaan. Vuoden 1988 lopulla Etiopian hallitus muuttikin suhtautumistaan mm. yksityisyritteliäisyyteen aikaisempaa myönteisemmäksi. Samalla maa myönsi avoimesti talousongelmansa ja halunsa muutoksiin. Em. toimenpiteet vaikuttivat siihen, että Maailmanpankki myönsi maalle kehitysluotan pienyrittämisen kehittämiseen. Suomen kehitysyhteistyössä Etiopia kuuluu vähiten kehittyneiden maiden ryhmään, jolle osoitettu tuki on lahjamuotoista. Yhteistyö Etiopian kanssa on kasvanut voimakkaasti 1980-luvulla. Suomi on viime vuosina ottanut huomioon maassa vallitsevan hätätilan ja avustaa pitkän tähtäyksen ohjelmia, joiden tavoitteena on katastrofien syntymisen ehkäiseminen ja maan katastrofivalmiuksien parantaminen. Erityisesti maa- ja metsätalouden yhteistyötä pyritään suuntaamaan siten, että samalla helpotetaan Etiopian nälänhätätilannetta. Maatalouden alalla Suomi on tukenut mm. maidontuotantoa ja keinosiemennyshanketta. Suomi rakentaa myös viljavarastoja sekä maassa olevien pakolaisten että paikallisen väestön ravintohuollon parantamiseksi. Metsäalalla toteutettiin aikaisemmin puuntaimien tuotanto- ja istutushanketta yhteistyössä YK:n Sahelin alueen toimiston, UNSOn, kanssa. Nyt hanke on laajentunut ja liittyy Etiopian hallituksen kansalliseen aavikoitumista torjuvaan metsitysohjelmaan. Energia-alalla Suomi on keskittynyt sähkönsiirtolinjojen suunnitteluun ja rakentamiseen sekä muuntajatoimituksiin. Terveydenhoitoalalla osallistutaan veripalveluhankkeeseen sekä lastenhuolto-ohjelmaan yhteistyössä UNICEFin kanssa. Etiopian opetusta Suomi on tukenut mm. toimittamalla maahan paperia; valmisteltavana on myös laaja erityisopettajien koulutushanke. Uutena suunnitelmana on Bahar Darin alueen vesi- ja saniaatiohuollon kehittäminen. Hanke valittiin kehitysyhteistyön kohteeksi vuonna 1988 ja ohjelman ensimmäinen vaihe käynnistynee vuonna Vesihuollon parantamisen katsotaan osaltaan lievittävän maan hätätilannetta.

63 Suomen kehitysyhteistyön kokonaismaksatukset Etiopialie vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto.... Yht Helmikuussa 1989 tehdyn päätöksen mukaan Etiopian suunnittelukehys vuosille on (mmk): Lahja KENIA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT/asukas (-86) Kehitysapu/ asukas ( -86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut.... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) Japani Alankomaat Iso-Britannia Suomi km 2 21,2 milj. (-86) Nairobi 300 USD 21,6 USD 22,5% Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) OJo (-80) OJo milj. USD 54,9 47,8 46,3 9,0 Kenia on ollut taloudeltaan Saharan eteläpuoleisen Afrikan maista vakaimpia. Aina 1980-luvun puoliväliin asti tuotannon vuotuinen 4-5 prosentin kasvuvauhti ylitti väestön kasvun. Vuonna 1987 Kenian päävientituotteen, kahvin, maailmanmarkkinahinnan lasku heikensi oleellisesti maan taloudellista tilannetta. Taloutensa tasapainottamiseksi Kenia ryhtyi vuoden 1988 alussa toteuttamaan talouden elvytysohjelmaa mm. Kansainvälisen valuuttarahaston tuella. Kenian hallituksen talouspoli- tiikka sai loppuvuodesta kiitosta avunantajamailta. Elvytysohjelmaa luvattiin tukea edelleen vuoden 1989 aikana noin miljardilla dollarilla. Kenian polttavimpia ongelmia on maan nopea, noin 4 prosentin vuotuinen väestönkasvu. Se pahentaa työttömyyttä jatkuvasti. Kasvavan väestön aiheuttama paine näkyy yhä selvemmin maankäytössä, jossa entistä enemmän raivataan ja ryhdytään viljelemään marginaalisia maita - tuloksena ympäristön tuhoutuminen. Suomen kehitysyhteistyö Kenian kanssa pyritään sovittamaan yhteen maan omien kehityssuunnitelmien kanssa. Keskeiset yhteistyöalat ovat vesihuolto, perusterveydenhuolto, maitotalous, energiahuolto sekä metsätalous ja siihen liittyvä opetus. Länsi- ja Keski-Keniassa toteutetaan laajaa maitotalousohjelmaa tuotannon kohottamiseksi luvulla alkanutta pohjoismaista osuustoimintaa tuetaan edelleen. Metsätalouden yhteistyöhankkeita ovat polttopuuohjelma ja metsäteollisuuden koulutuskeskuksen tukeminen. Vuoden 1988 laajimmat energia-alan yhteistyöhankkeet liittyvät maaseudun sähköistykseen, pääkaupungin energiansaannin varmistamiseen ja energian taloudellisuuteen. Länsi-Keniassa toteutettava suuri vesihuoltoohjelma ja siihen läheisesti liittyvä laaja terveydenhuoltohanke ovat sosiaalisen kehityksen keskeisimmät Suomen ja Kenian väliset yhteistyöhankkeet. Vesihuoltohankkeen toimintaalueella asuu yli puolitoista miljoonaa kenialaista. Vuoden 1988 loppuun mennessä oli heistä noin 500 OOO:lla puhdasta vettä.

64 64 Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Kenialie V olivat (mmk): Lahja Luotto Yht Valtioneuvoston päätöksen mukaan Kenian apukehys on seuraava (mmk): Lahja SOMALIA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/ asukas ( -86) Velanhoitokulut vientituloista (-86) maatalous.... palvelut..... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) Italia USA UNHCR Suomi km 2 5,5 milj. (-86) Mogadishu 280 USD 94,3 USD 62,1 07o Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) OJo (-80) OJo milj. USD 159,3 82,0 52,1 10,4 Somalia on yksi maailman köyhimmistä maista. Sen talous on syvässä epätasapainossa ja tilanteen korjaaminen vie vuosia. Elpymistä hidastavat maan talouden rakenteelliset ongelmat: valtion suuri velkataakka, heikko tuottavuus, alhainen kotimainen säästämisaste ja omavaraisuuteen perustuva kansantalous - väestöstä puolet on paimentolaisia. Lisärasituksen maan taloudelle aiheuttaa pakolaisongelma. Pakolaisten määrä Somaliassa on maailman suurimpia. Somalia ryhtyi toteuttamaan talouden elvytysohjelmaa vuoden 1985 alussa. Vuoden 1987 puolivälissä maan hallitus sopi vuosien talouspolitiikasta Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa. Somalia ilmoitti kuitenkin jo samana vuonna keskeyttävänsä ohjelman vedoten sen aiheuttamaan devalvaatioon ja inflaatioon. Elvytysohjelman keskeyttämisen seurauksena tärkeimmät avunantajamaat lykkäsivät maksatuksiaan. Talouskriisin paheneminen sai kertomusvuoden puolivälissä Somalian hallituksen jälleen aloittamaan vuoropuhelun Maailmanpankin ja valuuttarahaston kanssa. Yhteisen talouspoliittisen asiakirjan odotetaan valmistuvan vuonna Somalian sitoutuminen elvytysohjelmiin on kuitenkin ollut melko vaihtelevaa koko 1980-luvun ajan. Mm. sisäisen tilanteen kärjistymisen uhka talouspoliitikan tiukentamisen seurauksena on saanut maan aikaisemmin sanoutumaan irti talouden elvytysohjelmista. Suomen ja Somalian välinen kehitysyhteistyö alkoi vuonna 1980 tuberkuloosin vastustamishankkeella. Yhteistyö on kasvanut nopeasti. Somalia kuuluu vähiten kehittyneiden maiden ryhmään ja sen saama tuki on kokonaisuudessaan lahjamuotoista. Suomen Somalialie antaman tuen pääaloja ovat nykyisin terveydenhuolto, energiahuolto ja elintarvikehuolto. Suurin kehitysyhteistyöhanke on tuberkuloosin vastustamishanke. Terveysalalla tuetaan niin ikään Suomen Punaisen Ristin ja Somalian Punaisen Puolikuun yhteistyönä toteutettavaa veripankkihanketta.

65 65 Energia-alalla on käynnissä edelleen Baidoan ja Kismayon alueiden sähköistys. Elintarvikehuoltoon liittyvä laaja hanke on viljavarastojen rakentaminen kymmenelle paikkakunnalle Somaliaan. Hankkeen kohde- ryhmänä ovat sekä pakolaiset_~ttä uudisasukkaat. Kahdenvälisen avun lisäksi Suomi rahoittaa Somaliassa joitakin hankkeita kansainvälisten järjestöjen kanssa. Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Somalialie v olivat (mmk): Lahja Luotto... Yht Helmikuussa 1989 tehdyn päätöksen mukaan Somalian suunnittelukehys vuosille on seuraava (mmk): Lahja supan Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/ asukas ( -86) V danhoitokulut vientituloista (-86) maatalous.... palvelut.... teollisuus..... Tärkeimmät avunantajat (-86) USA Italia EEC Suomi km 2 22,6 milj. (-86) Khartum 320 USD 41,7 USD 7, 7 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) OJo (-80) % milj. USD 149,0 93,3 87,1 7,2 Sudan kuuluu ns. vähiten kehittyneisiin maihin. Sen talouskehitykseen ovat 1980-luvulla voimakkaasti vaikuttaneet kuivuus ja naapurimaista tuleva pakolaisvirta. Maa on myös kärsinyt sisäisistä ongelmista: Etelä-Sudanissa vai- linneet sisällissota ja nälänhätä ovat yhdessä vaatineet satoja tuhansia kuolonuhreja. Sisällissota on aiheuttanut maansisäistä pakolaisuutta etelästä Khartumin seudulle ja lisännyt pakolaisongelmaa entisestään. Nälänhädän uhrien auttamiseksi käynnistettiin laaja avustustoiminta, johon myös Suomi on osallistunut. Kesällä 1988 Sudania koettelivat tulvat, joiden aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen Suomi osallistui antamalla humanitaarista apua. Suomi pyrkii myös tulvien vaatiman jälleenrakennusohjelman toteuttamiseen. Sudan astui askeleen kohti sopimusta Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa syksyllä 1988 siirtymällä kahteen valuuttakurssiin. Viralliseen kurssiin noteerataan osa perushyödykkeistä, kuten vilja, lääkkeet ja polttonesteet. Muussa tuonnissa siirryttiin kehuvaan kurssiin, joka asettui mustan pörssin tasolle. Sopimukseen pääsy Vaiuttarahaston kanssa mahdollistaisi mm. Sudanin velkojen vakauttamisneuvottelut Pariisin klubissa. Suomen ja Sudanin välinen kehitysyhteistyö alkoi vuonna 1978 metsitysohjelmalla. Sudanin Suomelta saama tuki on kokonaan lahjamuotoista. Apuohjelma on keskittynyt suuriin maatalous-, metsä- ja energia-alan yhteistyöhankkeisiin. 9 39l018U

66 66 Suomi on Sudanin metsäalan suurin kahdenvälinen avunantaja. Suomen hankkeiden päämääränä on aavikoitumisen hillitseminen ja polttopuutuotannon kohottaminen. Itä-Sudanin pakolaisten maataloushanketta, jonka tarkoituksena on maanviljelyn tehostaminen ja koneistaminen, on edelleen jatkettu. Suomi toteuttaa suurta siirtolinjahanketta Itä-Sudanissa. Tarkoituksena on alueen sähköverkon kunnostaminen ja laajentaminen. Hanke on loppuvaiheessaan. Lisäksi on suunnitteilla Sudanin ja Etiopian välinen siirtolinja. Uutena hankkeena käynnistettiin kertomusvuonna New Halfan kyläsähköistyksen tekninen suunnittelu. Uutena yhteistyöalueena aloitettiin Sudanin säähavainnoinnin kehittäminen. Hankkeen tavoitteena on mm. odotettavissa olevien kuivuusjaksojen ennustaminen ja niihin ennakolta varautuminen. Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Sudanille vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto... Yht Helmikuussa 1989 tehdyn päätöksen mukaan Sudanin suunnittelukehys vuosille on seuraava (mmk): Lahja... : AASIA Aasia voidaan pitää potentiaalisena voimakkaan talouskasvun alueena. Erot maiden välillä ovat kuitenkin huomattavan suuria; eräät maat voivat rahoittaa kehityshankkeitaan jopa kaupallisin lainoin, toiset tarvitsevat pitkäaikaista lahjamuotoista kehitysapua talouselämänsä rakenteellisten ongelmien pienentämiseen. Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kohdemaista on Aasiassa viisi: Bangladesh, Burma, Nepal, Sri Lanka ja Vietnam. Näistä kolme ensiksi mainittua kuuluvat vähiten kehittyneiden maiden ryhmään ja niille annettava apu oli kertomusvuonna kokonaisuudessaan lahja-apua. Yksittäisiin hankkeisiin perustuvaa yhteistyötä on meneillään tai suunnitteilla mm. Indonesian, Thaimaan, Kiinan ja Filippiinien kanssa. Nämä maat, kuten eräät muutkin suhteellisen hyvätuloiset kehitysmaat, ovat myös sopivia korkotukiluottojen vastaanottajia ja siten suomalaisten yritysten kiinostuksen kohteita. Kiinan avaamiin mahdollisuuksiin tunnetaan suomalaisessa yrityskentässä erityistä mielenkiintoa. Alueellista yhteistyötä Aasiassa Suomi tukee ns. väliaikaisen Mekong-komitean kautta; komitean jäseninä ovat Laos, Thaimaa ja Vietnam, Kamputsea on toistaiseksi poissa sen toiminnasta. Suomi myös rahoittaa koulutusta Aasian teknologiainstituutissa, AIT:ssa. Kehitysyhteistyö Aasiassa painottuu Suomen perinteisille osaamisaloille, metsätalouteen ja metsänhoitoon sekä tuotantoelämän kannalta välttämättömän infrastruktuurin rakentamiseen: energiahuoltoon, puhelinliikenteeseen ja kuljetusalalle - lähinnä satamien kehittämiseen. Lisäksi Sri Lankassa ja Vietnamissa toteutetaan laajahkoja vesihuoltohankkeita. Colombon keskussairaala Sri Lankassa on suurimpia Suomen rahoittamia terveysalan hankkeita.

67 BANGLADESH Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/ asukas ( -86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut..... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) IDA Japani USA Suomi km 2 103,2 milj. (-86) Dhaka 160 USD 14,1 USD 25,1 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) UJo (-80) UJo milj. USD 340,9 263,4 164,0 2,3 Bangladeshin perusongelma on maan sijainti jokisuistossa; se aiheuttaa säännöllisiä vuosittain toistuvia tulvia. Erityisesti kahden viime vuoden tulvat saivat aikaan tuhoja, joiden korjaaminen vie vuosia ja hidastuttaa maan mahdollisuuksia toteuttaa kehityshankkeitaan. Joidenkin arvioiden mukaan neljännes maan asukkaista menetti tulvissa kotinsa. Tulvien pelätään vuosittain pahenevan. Syynä tähän pidetään Intiassa, Kiinassa, Bhutanis- sa ja etenkin Nepalissa harjoitettua entistä kestämättömämpää maankäyttöä ja ylilaiduntamista, joka pahentaa eroosiota. Bangladeshin kannalta tämä merkitsee sitä, että jokiuomat liettyvät aiheuttaen tulvien lisääntymistä. Maan omat toimenpiteet eivät yksin riitä ongelman ratkaisemiseen. Näin mittavan ympäristöongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin alueen mailta poliittista tahtoa ja yhteistyökykyä, avunantajilta puolestaan teknistä asiantuntemusta ja ennen kaikkea rahoitusta. Kasvihuoneilmiöstä johtuva meriveden pinnan nousu olisi Bangladeshille tuhoisampaa kuin millekään muulle maalle. Jokisuiston maaperä on erittäin hedelmällistä, mutta tulvien takia on jouduttu turvautumaan elintarvikkeiden hätäaputoimituksiin. Tilannetta ei vastaisuudessa suinkaan helpota maan erittäin suuri väestö ja nopea väestönkasvu. Maan kehittymätön sosiaalitoimi ei juurikaan kykene ongelmia pienentämään. Taloutensa rakenteellisia heikkouksia maa yrittää korjata rakennesopeutusohjelmalla. Suomen tuki Bangladeshille suunnataan neljään talouselämän perusrakenteita vahvistavaan hankkeeseen: Chittagongin ja Monglan sataman kehittämiseen, eräiden alueiden sähköistämiseen ja laajaan tietoliikenteen kehittämishankkeeseen; kartoitusalan hanketta valmistellaan. Yhteistyöstä saadut kokemukset näillä toimialoilla ovat varsin hyviä ja tarkoitus on tulevina vuosina edelleen keskittyä niihin. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Bangladeshille vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto... Yht Kehyspäätöksen mukainen Bangladeshin suunnittelukehys vuosille on (mmk): Lahja

68 BURMA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT /asukas (86) Kehitysapu/ asukas ( -86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut..... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) Japani IDA Saksan LT Suomi km 2 38,0 milj. (-86) Rangoon 200 USD 10,9 USD 55,4 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) OJo (-80) OJo milj. USD 266,1 44,9 33,7 2,3 Burman vaikea taloudellinen tilanne ja suuri velkataakka johtivat maan liittämiseen ns. vähiten kehittyneiden maiden ryhmään vuoden 1988 alusta lähtien. Kesällä 1988 voimistuneet sisäiset levottomuudet näyttivät lamaannottaneen maan virallisen talouselämän toiminnan lähes täydellisesti. Käytännön syistä lähes kaikki kehitysyhteistyötoiminta maassa pysähtyi. Burmalla on huomattavat luonnonvarat, mutta ei tarvittavaa investointipääomaa niiden hyödyntämiseen. Omaperäinen sosialismi ja länsimaiselle vaikeasti avautuva yhteiskunta pitivät nykyisen hallinnon aikana maan erittäin suljettuna aina 1970-luvun alkupuolelle saakka. Sen jälkeen taloudellinen kanssakäyminen laajentui jonkin verran ja pysähtyi jälleen sisäisten levottomuuksien takia. Maan taloudessa on epävirallisella sektorilla huomattava merkitys. Suomen tuki Burmalie on ollut suhteellisen vaatimatonta. Kertomusvuoden aikana yhteistyö oli käytännön syistä lähes pysähdyksissä. Toteutusvaiheessa oli vain Maailmanpankin kanssa yhteistyössä metsätalouden ja teollisuuden kehittämishanke ja hankkeiden viimeistely energia-alalla. Uusien hankkeitten suunnittelun aloittamista ei pidetty tarkoituksenmukaisena. Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Burmalle vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto Yht Kehyspäätöksen mukaan Burman suunnittelukehys vuosille 1989 Lahja on (mmk): NEPAL Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas (-86) Kehitysapu/asukas (-86) Velanhoitokulut vientituloista (-86) km 2 Tuotannon Työvoiman 17,0 milj. (-86) rakenne jakautuminen Kathmandu (-86) OJo (-80) OJo 150 USD maatalous ,7 USD palvelut teollisuus ,4 OJo

69 69 Tärkeimmät avunantajat (-86) Japani IDA As.D.B. Saksan LT Suomi milj. USD 68,9 54,8 37,2 21,3 5,3 Nepalin kehittämistä vaikeuttaa maan sijainti Himalajan vuoristossa, vailla suoraa yhteyttä mereen. Vuoristoisuus tekee perusrakenteiden rakentamisen vaikeaksi ja kalliiksi. Viime vuosikymmeninä tuottavuuden kasvu ei ole vastannut väestönkasvua. Lisääntynyt polttopuun kysyntä on johtanut liiallisiin metsänhakkuisiin. Niiden seurauksena jyrkkien vuorenrinteiden eroosiosta on tullut vakava ympäristöongelma, jonka vaikutukset ulottuvat Nepalin alueen ulkopuolelle. Kun metsät eivät enää sido riittävässä määrin rankkoja monsuunisateita, vesi virtaa jokiin ja veden mukanaan-kul)ettama liete tukkii joenuomia aiheuttaen suuria tuhoja etenkin Bangladeshin alavassa jokisuistossa, mutta myös Intiassa. Eroosiosta kärsivien vuorenrinteiden uudelleenmetsityksen tarve kasvaa jatkuvasti. Nepal toteuttaa taloutensa rakennesopeutusohjelmaa, jolla on saavutettu kohtuullisia tuloksia. Tosin luonnonolotkin ovat suosineet maataloustuotantoa. Suomen ja Nepalin välisessä kehitysyhteistyössä keskeinen alue on metsätalouden kehittäminen. Suomi on Nepalin toivomuksesta ottamassa tulevina vuosina entistä näkyvämmän roolin erityisesti avun suunnittelussa ja koordinoinnissa, kun lähdetään toteuttamaan vuonna 1989 viimeisteltävää metsätalouden kokonaissuunnitelmaa, jonka tekemistä Suomi on rahoittanut. Ohjelmaa täydentävät sähköistyksen ja tietoliikenteen tukeminen, alkava vesihuolto- ja sanitaatiohanke sekä maatalouden kehittämistä tukevat lannoitetoimitukset. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Nepalille vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto.... Yht Kehyspäätöksen mukaan Nepalin suunnittelukehys vuosille on (mmk): Lahja SRI LANKA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/ asukas ( -86) Velanhoitokulut vientituloista (-86) maatalous..... palvelut..... teollisuus km 2 16,1 milj. (-86) Colombo 400USD 35,4 USD 17,5 OJo Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) UJo (-80) % Tärkeimmät avunantajat (-86) Japani IDA Saksan LT USA Suomi milj. USD 135,9 85,0 79,1 74,0 10,3 Sri Lankaa pidettiin pitkään mallikelpoisena kehitysmaana. Sillä oli hyvät edellytykset taloutensa kehittämiseen, jota tosin edelleen rakennesopeutusohjelman avulla jatketaan. Vii-

70 70 me vuosina maa on kuitenkin kärsinyt jatkuvista sisäisistä levottomuuksista ja taloudellinen tilanne on heikentynyt voimakkaasti. Aluksi levottomuudet keskittyivät maan pohjois- ja itäosien tamilialueille. Levotonta on ollut myös maan muissa osissa, joiden väestön enemmistö on singaleeseja. Vuonna 1988 maassa pidettiin presidentinvaalit ja alkuvuonna 1989 parlamenttivaalit, jotka sujuivat ennakoitua rauhallisemmin. Myös Sri Lankaa uhkaavat ympäristöongelmat - metsien häviämisvauhti on kehitysmaiden nopeinta Nepalin jälkeen. Meri on alkanut murentaa rantoja sen jälkeen, kun suojaavat riutat on käytetty rakennusaineeksi. Suomen ja Sri Lankan välinen kehitysyhteistyöohjelma koostuu pääosaltaan vesihuolto- ja sanitaatiohankkeesta, puhelinliikenteen kehittämisestä, terveydenhuoltohankkeesta sekä Kalutaran alueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Yhteistyön menettelytavat ja käytäntö ovat jo vakiintuneet ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa samoilla toimialoilla. Sri Lankan sisäinen tilanne ei toistaiseksi ole merkittävästi vaikeuttanut Suomen kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttamista. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Sri Lankalie olivat vv olivat (mmk): Lahja Luotto... Yht Kehyspäätöksen mukaan Sri Lankan suunnittelukehys vuosille on (mmk): Lahja VIETNAM Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/asukas (-86) Velanhoitokulut vientituloista ( -86) maatalous.... palvelut.... teollisuus.... Tärkeimmät avunantajat (-86) Ruotsi UNDP WFP Suomi km 2 63,3 milj. (-86) Hanoi 2,3 USD Tuotannon. Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) o/o (-80) % milj. USD 64,0 15,2 10,0 9,9 Vietnamin talouselämä ei päässyt kunnolla käyntiin sodan jälkeisessä tilanteessa. Osittain tämä aiheutui taloudellisesta eristämisestä - joka seurasi Vietnamin miehitettyä Kamputsean ja johti taloudellisiin yhteyksiin lähinnä vain maantieteellisesti kaukana sijaitseviin SEV -maihin. Syynä ovat olleet myös talouden ja teollisuuden rakenteelliset heikkoudet sekä maan hallinnon kykenemättömyys tarvittaviin uudistuksiin. Saatavilla olevien arvioiden mukaan talous on heikentynyt viime vuosina ja elintarvikkeista on suuri pula. Maassa on käyty keskustelua talouselämän kehittämistarpeista, mutta toistaiseksi ei ole löydetty konkreettisia Japoja kohentaa väestön elinoloja. Oman rasitteensa tuo edelleen ns. Kamputsean kysymys, jossa tapahtuva myönteinen poliittinen ratkaisu avaisi Vietnamille mahdollisuuden ja toisi voimavaroja kehittyä. Viime aikoina tosin on näyttänyt siltä, että Vietnam pyrkisi avaamaan talouttaan. Se käy neuvotteluja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa sopiakseen. velkojensa hoidosta. Vietnam on j~k'aissut ulkomaisten investointien suojasopimuksen sekä alkaa sallia yksityisiä ja sekayrityksiä. Käytännön tasolla tällaisten yri-

71 71 tysten toimintaa tarkemmin säätelevät säännökset kuitenkin ovat vielä puutteellisia. Suomen ja Vietnamin välisessä kehitysyhteistyössä keskeisellä sijalla on ollut Pha Rungin telakka, joka oli myös suurimpia Suomen kehitysyhteistyövaroin toteutettuja hankkeita. Kertomusvuonna jatkui hankkeen neuvontavaihe, joka ei johtanut kaavaillun suomalais-vietnamilaisen yhteisyrityksen perustamiseen. Yhteistyötä on kuitenkin tarkoitus jatkaa pienimuotoisena tukena tälle alalle. Suomen ja Vietnamin välinen vakiintunut ja hyvin toimiva yhteistyö painottuu nykyisellään Hanoin kaupungin vesihuollon kehittämiseen. Kahdenväliset kehitysyhteistyön maksatukset Vietnamille olivat vuosina (mmk): Lahja Luotto.... Yht Kehyspäätös vuosille on (mmk): Lahja LATINALAINEN AMERIKKA Latinalaista Amerikkaa on totuttu pitämään tulotasoltaan muita kehitysmaaryhmiä vauraampana. Ongelmana on kuitenkin epätasainen tulonjako niin alueiden kuin eri väestöryhmienkin kesken. Viime vuosina kärjistynyt velkatilanne on köyhdyttänyt etenkin alueen heikoimpia talouksia. Valoisimpienkin arvioiden mukaan Latinalainen Amerikka yltää vuonna 1990 vain sille tulotasolle henkeä kohden laskettuna, jolla se oli tämän vuosikymmenen alussa. Suomen kehitysyhteistyö Latinalaisessa Amerikassa on painottunut Nicaraguan ja Perun kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön. Lahja-avun ohella rahoitusmuotona on käytetty pehmeäehtoisia kehitysluottoja. Perun ja Nicaraguan lisäksi on myönnetty kehitysluotto Costa Ricalle. Meksikon kanssa on meneillään monivuotinen metsätalous- ja teollisuushanke. Vuonna 1988 ryhdyttiin pohjoismaisesti valmistelemaan alueellista yhteistyötä Keski-Amerikan maiden kanssa osoituksena Pohjoismaiden erityisestä kiinnostuksesta tukea alueellista rauhanprosessia. Suomen alueellista tukea on toistaiseksi ohjattu Amerikan valtioiden terveysjärjestön, PAHOn, kautta. Suomella on erityistä kiinnostusta alueen metsävarojen kehittämiseen. Alueellisen yhteistyön edistämiseksi Suomi avasi marraskuussa 1988 kehitysyhteistyötoimipisteen San Josessa Costa Ricassa NICARAGUA Pinta-ala Asukasluku Pääkaupunki BKT 1 asukas ( -86) Kehitysapu/ asukas ( -86) Velanhoitokulut vientituloista (-86) km 2 3,4 milj. (-86) Managua 790 USD 44,3 USD 12,9 OJo maatalous.... palvelut..... teollisuus.... Tuotannon Työvoiman rakenne jakautuminen (-86) OJo (-80) OJo

72 72 Tärkeimmät avunantajat (-86) Alankomaat Ruotsi IDB Italia Suomi milj. USD 19,2 17,5 14,9 14,2 7,1 Nicaraguan taloutta on viime vuosien aikana heikentänyt ulkomaisen pääomarahoituksen puuttuminen, Yhdysvaltain kauppasaarto sekä sota contria vastaan. Taloutta koetteli lisäksi vuoden 1988 lopulla hirmumyrsky, joka aiheutti laajoja vaurioita maan tuotantokoneistolle. Talouspolitiikkaå on edelleen tiukennettu erilaisin sopeutus- ja säästötoimin. Valtion menoja on supistettu voimakkaasti ja investointeja on pyritty ohjaamaan vain olemassaolevan tuotantokyvyn parantamiseen. Sopeuttamistoimista huolimatta maan talous heikentyi nopeasti vuonna Nicaraguan ulkomaanvelka kohosi 7, 7 miljardiin dollariin ja inflaatio oli yli prosenttia. Suomen kehitysyhteistyö Nicaraguan kanssa alkoi vuonna 1980 ja vuonna 1982 vahvistettiin Nicaraguan asema yhteistyömaana. Suomen apu on ollut sekä lahja- että luottomuotoista. Kehitysluottoja Nicaragualie on myönnetty kaikkiaan kuusi, yhteensä 135 mmk. Niiden turvin on rahoitettu yksittäisiä laitetoimituksia, teollisuuden ja maatalouden tuotantopanoksia sekä Nicaraguan kiireellisinä pyytämiä lääkeja elintarviketoimituksia. Lahja-apu on kohdistunut Nicaraguan meijerituotannon kehittämiseen ja toisaalta sosiaalialalle kuten paperitoimituksiin ja terveydenhuollon koulutukseen. Lähivuosina apu suunnataan maatalouden alalla Nicaraguan V -alueen kehittämisohjelmaan ja lannoiteohjelmaan, jota rahoitetaan yhdessä Norjan kanssa. Hankkeiden tavoitteena on edistää maan elintarvikeomavaraisuutta. Terveydenhuollon tukea suunnitellaan jatkettavaksi PAHOn kautta. Valmisteilla on vammaisten kuntoutushanke sekä sairaalalaitteiden kunnossapitohanke. Lisäksi Suomi tukee PAHOn peruslääke- ja malariahanketta, mikä on osa alueellista ohjelmaa. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö on jatkunut vilkkaana. Vuonna 1988 valmisteltiin kehitysjoukkotoiminnan aloittamista Nicaraguan kanssa. Lisäksi Suomi myönsi humanitaarisen avun varoista tukea Nicaragualie pyörremyrsky Juanan aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Nicaraguan lahja-apua on tarkoitus kasvattaa lähivuosina. Suomen ja Nicaraguan välisen kehitysyhteistyön hallintoa helpottaa, että marraskussa 1988 Costa Ricaan perustettiin Suomen edustusto. Managuassa avattiin kehitysyhteistyön toimipiste vuoden 1989 aikana. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset Nicaragualie vuosina olivat (mmk): Lahja Luotto Yht Helmikuussa 1989 tehdyn päätöksen mtilcaan Nicaraguan suunnittelukehys vuosille on (mmk): Lahja..., Luotto (vanhojen luottojen maksatusarvio)