Kala- ja vesijulkaisuja nro 203

Transkriptio

1 LIITE 22 Kala- ja vesijulkaisuja nro 203 Olsen, S., Karppinen, P., Vatanen, S., Haikonen, A., Helminen, J., Rautanen, E. Kervinen, J., Happo, L. & Hovi, M. Uudenkaupungin edustan merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuosina

2 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Tekijä(t): Saara Olsen, Petri Karppinen, Sauli Vatanen, Ari Haikonen, Jani Helminen, Elisabeth Rautanen, Jouni Kervinen, Lauri Happo ja Minna Hovi Tarkistanut: Sauli Vatanen Julkaisun nimi: Uudenkaupungin edustan merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuosina Toimeksiantaja: Yara Suomi Oy ja Uudenkaupungin vesi. Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesijulkaisuja nro 203 Sivumäärä: 39 s liitettä. Kannen kuva: Sauli Vatanen

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Yhteistarkkailuun osallistuvat tahot Lupatilanne ja kalataloustarkkailuvelvoitteet Tarkkailualueen kuvaus Kuormitus Alueen muu kuormitus Verkkokoepyynti Aineisto ja menetelmät Hypoteesit ja niiden testaaminen Tulokset Kalaston rakenne ja saalismäärät Ahvenen ja särkikalojen (ja särjen) saalis, Hypoteesi Kokonaissaalis, Hypoteesi Lahnan ja pasurin osuus kokonaissaaliista Silakankututarkkailu (Alleco Oy) Hauen kutualueiden kartoitus Aineisto ja menetelmät Hauen kutualueiden kartoitus Kutualueiden pisteytys Tulokset Siianpoikasnuottaus Aineisto ja menetelmät Tulokset Ammattikalastus vuosina Aineisto ja menetelmät Tulokset Ammattikalastajien kommentteja vesialueen tilaan liittyen Vapaa ajankalastus vuonna Aineisto ja menetelmät Tulokset Kalastajien näkemyksiä ja mielipiteitä Vuoden 2013 tulosten vertailu aikaisempiin tuloksiin Rikin kalaseura ry:n verkkokoekalastus Aineisto ja menetelmät

4 Tilastoanalyysit Tulokset Kalojen istutukset Tulosten tarkastelu Kalaston rakenne Silakan kututarkkailu Hauen kutualueet Merikutuisen siian poikastuotanto Ammatti ja vapaa ajankalastus Rikin kalaseura Ry:n verkkokoekalastus Yhteenveto Kirjallisuus Liitteet LIITTEET: Liite 1: Siianpoikasten nuottausalueiden kenttähavainnot. Liite 2: 1-vuotiainen ja sitä vanhempien poikasten esiintyminen siianpoikasnuottauksissa. Liite 3: Ammattikalastajien pyyntipaikat vuosina 2013 ja Liite 4: Ammattikalastajien käyttämät pyydysyksiköt vuosina Liite 5: Ammattikalastajien kuukausikohtaiset kalasaaliit vuosina Liite 6: Pyydysyksiköiden määrä Uudenkaupungin virkistyskalastuskyselyn perusteella vuonna Liite 7: Kalasaaliit lajeittain ja pyydyksittäin Uudenkaupungin virkistyskalastuskyselyn perusteella vuonna Liite 8: Lajikohtainen kokonaissaliin kehitys Rikin kalaseura ry:n koekalastuksissa vuosina Liite 9: Ahvenen, hauen ja siian suhteellisen osuuden kehitys Rikin kalaseura ry:n koekalastuksissa vuosina Liite 10: Ahvenen pituusjakaumat Uudenkaupungin edustan merialueen pyyntialueilla vuonna Liite 11: Särjen pituusjakaumat Uudenkaupungin edustan merialueen pyyntialueilla vuonna Liite 12: Hauen mätimunien ja poikasten kartoituksen aikaiset ympäristöolosuhteet vuonna

5 1. Johdanto Uudenkaupungin edustalla on toteutettu jo pitkään vesistö- ja kalataloustarkkailua liittyen Yara Suomi Oy:n (ent. Kemira GrowHow Oyj) ja Uudenkaupungin Häpönniemen jätevedenpuhdistamon lupavelvoitteisiin. Ympäristölupapäätöksissä todetaan, että luvan saajien on tarkkailtava Yara Suomi Oy:n toiminnan sekä Uudenkaupungin kaupungin jätevesien vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Varsinais-Suomen ELY:n hyväksymällä tavalla. Kalataloustarkkailussa noudatetaan voimassa olevaa tarkkailuohjelmaa (Haikonen 2009), jonka Varsinais-Suomen TE-keskus on hyväksynyt (Dnro 1184/5723/2009). Vastaavasti vesistötarkkailuohjelma on laadittu vuonna 2004 ja hyväksytty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta (Dnro 0200Y ). Sekä vesistö- että kalataloustarkkailuohjelmia ollaan uusimassa lähiaikoina. Kalataloustarkkailun tavoitteena on seurata mereen johdettavien jätevesien sekä kalanhoitovelvoitteiden vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Alueella on pitkä kuormitushistoria, jonka vaikutukset ympäristössä näkyvät selvästi. Tämän takia tarkkailun pääpaino on kuormituksen aiheuttamien muutoksien seurannassa niin kalaston kuin poikastuotantoalueidenkin osalta. Vuosina 2013 ja 2014 Liikennevirasto ja Yara Suomi Oy toteuttivat Uudenkaupungin 10 metrin väylän ja Yara Suomi Oy:n satama-altaan syventämisen 12,5 metrin kulkusyvyyteen sekä Hepokarin 8,5 metrin väylän leventämisen. Ruoppauksia, louhintaa ja meriläjityksiä sisältänyt hanke valmistui joulukuussa Vesistörakennushanketta seurataan erillisen tarkkailuohjelman (Vatanen & Haikonen 2013) mukaisesti (Vatanen ym. 2014; Vatanen ym. 2015). Tässä raportissa esitellään vuosien kalataloustarkkailun tuloksia ja Uudenkaupungin edustan merialueen kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Vesistötarkkailun tulokset on julkaistu erillisissä raporteissa (Turkki 2014; Turkki 2015; Turkki 2016). 2. Yhteistarkkailuun osallistuvat tahot 2.1. Lupatilanne ja kalataloustarkkailuvelvoitteet Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi ympäristölupapäätöksen (Nro 86/2008/2 Dnro LSY-2007-Y-382) Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin Hankosaaressa sijaitseville toiminnoille. Ympäristölupa tuli lainvoimaiseksi tammikuussa Varsinaisen ympäristöluvan lisäksi Yara Suomi Oy:llä on ollut vireillä useita ympäristölupahakemuksia. Yara Suomi jätti kipsikasan pesulupahakemuksen Etelä-Suomen aluehallintavirastolle (Dnro ESAVI/352/04.08/2013). Aluehallintovirasto palautti hakemuksen käsittelyyn, ja hakemus tulee saattaa uudelleen vireille täydennetyin tiedoin maaliskuussa 2018 (Nro 268/2015/1, Dnro ESAVI/352/04.08/2013). Kalataloustarkkailuun liittyvistä asioista Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut vuosina 2011 ja 2012 päätöksensä liittyen 1) jätekipsin läjitysalueesta aiheutuvan fosforipäästön alentamiseen (nro 164/2011/1, Dnro ESAVI/70/04.08/2011) ja 2) jätevesien purkupaikkavaihtoehtojen vaikutuksesta meriveden laatuun (nro 187/2012/1, Dnro ESAVI/69/04.08/2011). 3

6 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi Uudenkaupungin kaupungille päätöksen (nro 9/2007/1) jätevesien johtamisesta mereen. Lisäksi Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi (nro 25/2007/1) Uudenkaupungin kaupungille luvan Laitilan kaupungin yhdyskuntajätevesien vastaanotolle ja käsittelylle Häpönniemen puhdistamossa ennen ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulemista. Lupapäätöksistä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä (nro 08/0027/3). Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa muutettiin määräaikaiseksi ja se oli voimassa saakka. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Uudenkaupungin kaupungille uuden ympäristöluvan (nro 186/2012/1, Dnro ESAVI/15/04.08/2010). Sekä Yaran että Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon luvissa (Dnro ESAVI/69/04.08/2011 ja Dnro ESAVI/15/04.08/2010) edellytettiin jätevesien purkupaikan siirtämistä Kirstan eteläpuolelle, Vähä-Vehasen länsipuolelle ja Syyrinkin pohjoispuolelle. Vaasan hallinto-oikeus kuitenkin kumosi aluehallintoviraston päätöksen purkupaikan siirtämisestä (nro 15/0150/2, Dnro 00490/13/5104; nro 15/0151/2, Dnro 00492/13/5110). Yara Suomi Oy:n ja Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon tulee tehdä ajantasaiseen tietoon perustuva uusi selvitys purkupaikan siirron vaikutuksista merialueen tilaan nykyisellä ja mahdollisella uudella purkupaikalla viimeistään Vuonna 2012 Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi myös päätöksensä Yara Suomi Oy:n ja Häpönniemen puhdistamon jätevesistä aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta (Dnro:t ESAVI/83/04.08/2010 ja ESAVI/64/04.08/2010). Ympäristölupapäätöksissä todetaan, että luvan saajien on tarkkailtava Yara Suomi Oy:n toiminnan sekä Uudenkaupungin kaupungin jätevesien vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Varsinais-Suomen ELY:n hyväksymällä tavalla. 3. Tarkkailualueen kuvaus Uudenkaupungin merialueen sisäsaaristoa rajaavat pengertiet ja tiheä saaristo, minkä takia veden vaihtuvuus alueella on huono (Kuva 1). Alueelle kohdistuvan voimakkaan kuormituksen ja huonon veden vaihtuvuuden seurauksena / yhteisvaikutuksesta merialue on voimakkaasti rehevöitynyt ja sen yleinen käyttökelpoisuustaso on ollut vuosina tyydyttävä (Turkki 2014, 2015 ja 2016). Vuonna 2015 osa Hangon itäpuolisesta merialueesta oli pudonnut luokkaan välttävä. 4

7 Kuva 1. Yleiskartta Uudenkaupungin edustan merialueesta, kuormituspisteiden (jäteveden purkuputket, kalankasvattamo ja jätekipsikasa) sijainti sekä pengertiet (musta katkoviiva) Kuormitus Yara Suomi Oy Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden Hankosaarelta mereen johdettu jätevesikuormitus vuonna 2015 oli keskimäärin 0,4 kg fosforia ja 137 kiloa typpeä vuorokaudessa (Turkki 2016). Fosforikuormitus on ollut aiempaa alemmalla tasolla vuodesta 2009 alkaen (Kuva 2). Typpikuorma on laskenut selvästi vuoden 2012 jälkeen (Kuva 2). 5

8 Fosforikuormitus (kg/d) 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Fosfori Typpi Typpikuormitus (kg/d) Kuva 2. Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden fosfori- ja typpikuormitus (kg/d) mereen vuosina (Turkki 2016). Uudenkaupungin jäteveden puhdistamo Uudenkaupungin jätevedet johdetaan Häpönniemen keskuspuhdistamolta Seikonmaan saaren lähistölle (Kuva 3). Puhdistettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus oli vuonna ,1 kiloa fosforia ja 270 kiloa typpeä vuorokaudessa (Turkki 2016). Puhdistettujen jätevesien fosforikuormitus oli vuonna 2015 korkeampi kuin kertaakaan aiemmin vuoden 2005 jälkeen (Kuva 2). Typpikuormitus oli keskimääräistä korkeampi vuonna 2015 ja on ollut sitä jo useamman vuoden ajan. Jätevedenpuhdistamon tulokuormitus on kasvanut viime vuosina niin paljon, että biologisen suodatinlaitoksen mitoituskuormitus on ylittynyt (Turkki 2016). Typpipitoisuuden nousuun on vaikuttanut laitoksen nitrifikaation heikentyminen liian suuresta kokonaiskuormasta johtuen (Turkki 2016). Fosforikuormitus (kg/d) 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Fosfori Typpi Typpikuormitus (kg/d) Kuva 3. Uudenkaupungin keskuspuhdistamon fosfori- ja typpikuormitus (kg/d) mereen vuosina (Turkki 2016). 6

9 3.1.1 Alueen muu kuormitus Uudenkaupungin edustan merialueelle tulee ravinnekuormitusta Uudenkaupungin Häpönniemen puhdistamon ja Yara Suomi Oy:n jätevesien (sekä jätekipsialueen) lisäksi makeavesialtaasta, kalankasvatuksesta ja ilmalaskeumasta (Turkki 2016). Makeanvedenaltaasta mereen tullut fosforikuormitus oli vuonna ,5 tonnia ja typpikuormitus 431 tonnia vuodessa (Turkki 2016). Makeanvedenaltaan fosforikuormitus oli noin 25 % ja typpikuormitus yli 40 % keskimääräistä suurempi. Uudenkaupungin merialueella toimii kalankasvattamo (Mannerlohi Oy) Iso- Hylkimyksen saaren lähellä ja kasvattamon talvivarastointilaitos Varanpään edustalla. Laitoksia tarkkaillaan erillisellä tarkkailuohjelmalla. Vuonna 2015 laitosten yhteenlaskettu fosforikuormitus oli 512 kg vuodessa ja typpikuormitus 5153 kg vuodessa (Turkki 2016). Uudenkaupungin merialueen kokonaisfosforikuormitus vuonna 2015 oli 4,3 tonnia ja kokonaistyppikuormitus 615 tonnia (Taulukko 1, Turkki 2016). Tämän lisäksi merialuetta kuormittavat jätekipsialueen fosforipäästöt (arvioitu määrä 4 7 tonnia vuodessa ja taajama-alueen hulevedet). Taulukko 1. Uudenkaupungin merialueen ravinnekuormitus vuonna 2015 (tonnia/a) (Turkki 2016). Taulukossa ei ole huomioitu jätekipsialueen fosforipäästöjä. Fosfori Typpi Typpifosforisuhde Yara Suomi 0, U:kin jätevedet 1, Makeavesiallas 1, Kalankasvatus 0, Laskeuma 0, Yhteensä 4, Verkkokoepyynti 4.1. Aineisto ja menetelmät Verkkokoekalastuksissa käytettiin Coastal -verkkoja, jotka ovat kooltaan 1,8 m * 45 m. Yhdessä verkossa on viiden metrin pituisina kaistaleina yhdeksän eri solmuvälin paneelia (10, 12, 15, 19, 24, 30, 38, 48 ja 60 mm). Coastal -verkkoja käytetään yleisesti rannikon verkkokoekalastuksiin (Olin ym. 2014). Menetelmällä voidaan arvioida mm. kalakannan suhteellista kokoa, kalakannan rakennetta, lajien runsaussuhteita ja populaatiorakenteen muutoksia. Uudenkaupungin merialueen seurannassa verkkokoekalastuksen tarkoituksena on seurata mahdollisia muutoksia kalaston rakenteessa kolmella eri pyyntialueella: A, B ja C (Kuva 4). Pyyntialue A sijaitsee voimakkaasti kuormitetulla alueella, jossa veden vaihtuvuus on heikkoa. Pyyntialueilla B ja C kuormituksen vaikutukset ovat vähäisempiä ja vaihtelevampia paremman veden vaihtuvuuden (alueet B ja C) ja vähäisemmän ravinnekuormituksen (alue C) takia (Turkki 2014). 7

10 Verkkoöiden lukumäärä kullakin pyyntialueella oli 15, eli kaikkiaan pyyntiponnistus oli 45 verkkoyötä / vuosi. Verkkokoekalastuksia on tehty samoilla verkkopaikoilla kalataloudellisen velvoitetarkkailun (Haikonen 2009) yhteydessä vuosina 2010, 2012 ja 2015, sekä Uudenkaupungin väylän ja sataman ruoppaus- ja läjityshankkeen tarkkailun yhteydessä vuonna 2014 (Vatanen ym. 2015). Aluekohtaiset verkkopaikat arvottiin siten, että kullekin syvyysvyöhykkeelle (0 3, 3 6 ja 6 10 m) tuli viisi verkkoa. Verkot laskettiin illalla ja koettiin aamulla, ja ne olivat pyynnissä keskimäärin 13 tuntia. Verkko- ja lajikohtaiset kokonaissaaliit punnittiin gramman tarkkuudella. Pituusmittausta varten saaliista otettiin satunnaisotos, jossa kalat mitattiin sentin tarkkuudella (vähintään 10 yksilöä/laji/paneeli). Vuoden 2015 Uudenkaupungin koekalastukset suoritettiin Veden keskilämpötila oli pyyntiajankohtana C. Vuoden 2014 koekalastukset suoritettiin ja veden keskilämpötila oli pyyntiajankohtana C (Vatanen ym. 2015). Verkkokoekalastuksen tulokset on tallennettu ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin. Kuva 4. Coastal verkkokoekalastuspaikat pyyntialueittain Uudenkaupungin edustan merialueella sekä jäteveden purkuputkien ja jätekipsikasan sijainnit Hypoteesit ja niiden testaaminen Uudenkaupungin edustan merialueen kuormituksen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen arvioitiin vuosien 2010, 2012, 2014 ja 2015 aineistojen perusteella. Alla kuvattujen hypoteesien mukaisesti testattiin alueiden välisiä eroja lineaarisella sekamallilla. Mikäli mallinnuksen tulokset osoittivat tilastollisesti merkitseviä eroja alueiden välillä, selvitettiin Tukeyn post-hoc -testillä mitkä alueet eroavat toisistaan. 8

11 Hypoteesi 1 Rehevöitymiskehityksen indikaattoreita kalastoon liittyen ovat: 1) särkikalojen yhteenlaskettu yksikkösaalis, ja 2) ahvenen yksikkösaalis. Rehevöitymisen seurauksena särkikaloja on enemmän ja ahvenia vähemmän voimakkaimmin kuormitetulla alueella. H1: Särkikalojen saaliit ovat suurempia ja ahvensaaliit pienempiä voimakkaimmin kuormitetulla alueella. H0: Alueiden välillä ei ole eroja särkikalojen tai ahventen saalismäärissä. Hypoteesi 2 Rehevöityminen lisää kalaston biomassan tuotantoa, joten kokonaissaalismäärä on suurin voimakkaimmin kuormitetulla alueella. H1: Kokonaissaaliit ovat suurempia voimakkaimmin kuormitetulla alueella. H0: Alueiden välillä ei ole eroja kokonaissaalismäärissä Tulokset Kalaston rakenne ja saalismäärät Vuoden 2015 verkkokoepyyntien keskimääräinen kokonaissaalis oli 70 kalaa / verkko ja 2,3 kg / verkko. Kokonaissaalis oli pyyntialueella A samalla tasolla ja alueiden B ja C saalismäärät pienempiä kuin aiempina vuosina (Kuva 5). Suurin kokonaisbiomassa (g) saatiin vyöhykkeeltä B (Taulukot 2, 3 ja 4). Pyyntialueen C kokonaissaaliit olivat sekä yksilömäärän että biomassan osalta pienimmät. Yksilömäärän ja painon perusteella yleisimpiä kalalajeja olivat ahven, särki ja pasuri (Taulukot 2 4). Ahvenen osuus kokonaissaaliista oli %, särjen osuus % ja pasurin osuus %. Pasurin osuus oli suurin alueella A. Ahvenkalojen (kiiski, kuha ja ahven) osuudet ovat vaihdelleet pyyntialueiden ja vuosien kesken välillä % (Kuva 5). Särkikalojen osuudet ovat vaihdelleet välillä %. Muiden kalalajien osuus on ollut alle 5 %. Alueen B saalismäärät ovat yleensä olleet vuosittain hieman A ja C alueita suuremmat (Kuva 5). 9

12 Laji Kuva 5. Ahvenkalojen, särkikalojen ja muiden kalalajien kokonaissaaliit (g) ja osuudet (%) vuosina 2010, 2012, 2014 ja 2015 pyyntialueilla A, B ja C. Vuonna 2015 petokalasaalis (hauki, kuha, lohi, made, taimen sekä > 20 cm ahvenet) koostui suurimmaksi osaksi yli 20 cm ahvenista. Petokalojen osuus kokonaissaaliista oli alueella A muita alueita vähäisempi. Petokalojen alhainen osuus alueella A oli nähtävissä myös Särkikalasaalis puolestaan koostui suurimmaksi osaksi särjistä (58 70 %). Eniten lajeja saatiin C-alueelta (11 kpl) ja vähiten A -alueelta (9 kpl). Koekalastuksissa saatiin kaikkiaan 14 kalalajia. Merialueella seurattavaksi listattuja vieraslajeja (Ljungberg ym. 2011) ei saatu saaliiksi. Taulukko 2. Uudenkaupungin edustan merialueen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain pyyntialueella A vuonna Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis (kpl/verkko) Lukumääräosuus (%) Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis (g/verkko) %- osuus Ahven % % Hauki % % Kiiski % % Kuha % % Lahna % % Pasuri % % Salakka % % Silakka % % Särki % % Yhteensä % % Ahvenkalat % % Särkikalat % % Petokalat % % Ahven >20 cm % % Lahna/pasuri % % 10

13 Laji Taulukko 3. Uudenkaupungin edustan merialueen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain pyyntialueella B vuonna Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis (kpl/verkko) Lukumääräosuus (%) Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis (g/verkko) %- osuus Ahven % % Kiiski % % Kuha % % Lahna % % Pasuri % % Ruutana % % Salakka % % Silakka % % Sorva % % Särki % % Yhteensä % % Ahvenkalat % % Särkikalat % % Petokalat % % Ahven >20 cm % % Lahna/pasuri % % Taulukko 4. Uudenkaupungin edustan merialueen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain pyyntialueella C vuonna Laji Kokonaissaalis (kpl) (kpl/verkko) osuus (%) saalis (g) (g/verkko) osuus Yksikkösaalis Lukumäärä- Kokonais- Yksikkösaalis %- Ahven % % Kiiski % % Kuha % % Kuore % % Lahna % % Lohi % % Pasuri % % Salakka % % Silakka % % Särki % % Turpa % % Yhteensä % % Ahvenkalat % % Särkikalat % % Petokalat % % Ahven >20 cm % % Lahna/pasuri % % Ahvenen ja särjen pituusluokkajakaumat olivat pääsääntöisesti samankaltaisia kaikilla pyyntialueilla ja ahvenia ja särkiä saatiin kaikilla alueilla useista eri 11

14 ikäryhmistä (Liitteet 10 ja 11). Suurikokoisia ahvenia (> 20 cm) saatiin eniten vyöhykkeeltä B Ahvenen ja särkikalojen (ja särjen) saalis, Hypoteesi 1 Ahvensaalis Pyyntialueiden välillä oli eroja ahvenen saalismäärän suhteen (χ 2 = 14.99, p = 0.001). Ahvenen keskimääräinen saalis alueella A oli selvästi pienempi kuin alueella B (p = 0.003) tai alueella C (p = 0.004) (Kuva 6). Alueiden B ja C ahvenen yksikkösaalit eivät eronneet toisistaan merkitsevästi (p = 0.1). Hypoteesin 1 mukainen olettamus rehevöitymisen negatiivisesta vaikutuksesta ahvenmääriin näyttää siis aineiston perusteella pitävän jossakin määrin paikkansa. Kuva 6. Ahventen yksikkösaaliin keskiarvo (g) ja 90 % luottamusväli Uudenkaupungin kolmella eri pyyntialueilla (A, B ja C) vuosina 2010, 2012, 2014 ja Särkikalasaalis Pyyntialueiden välillä oli selviä eroja myös särkikalojen saalismäärissä (χ 2 = 13.38, p = 0.001). Alueen B keskimääräinen särkikalasaalis oli selvästi suurempi kuin alueella A (p = 0.005) tai alueella C (p = 0.01) (Kuva 7). Alueet A ja B eivät eronneet toisistaan (p = 0.1). Hypoteesin 1 mukainen olettamus rehevöitymisen särkikalojen määrää lisäävästä vaikutuksesta ei vaikuta pitävän paikkansa tämän aineiston perusteella. Kuva 7. Särkikalojen yksikkösaaliin keskiarvo (g) ja 90 % luottamusväli Uudenkaupungin kolmella eri pyyntilalueilla (A, B ja C) vuosina 2010, 2012, 2014 ja

15 Särkisaalis Särkikalasaalis on koostunut pääasiassa särjistä ja niiden osuus on vaihdellut alueittain ja vuosittain välillä %. Pyyntialueiden väliset erot olivat hyvin samanlaiset myös pelkästään särjen osalta (Kuva 8). Alueiden välillä oli merkitsevä ero (χ 2 = 14.28, p = 0.001), ja alueen B särkisaalis oli selvästi suurempi kuin alueella A (p = 0.002) tai alueella C (p = 0.007). Alueiden A ja C välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0.1). Kuva 8. Särjen yksikkösaaliin keskiarvo (g) ja 90 % luottamusväli Uudenkaupungin kolmella eri pyyntialueilla (A, B ja C) vuosina 2010, 2012, 2014 ja Kokonaissaalis, Hypoteesi 2 Alueiden välillä oli merkitseviä eroja kokonaissaalismäärien suhteen (χ 2 = 20.03, p < 0.001). Kokonaissaaliit olivat alueella B selvästi suuremmat kuin alueella A (p < 0.001). Ero oli samansuuntainen myös alueiden B ja C välillä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0.06) (Kuva 9). Alueiden A ja C välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0.09). Hypoteesin 2 mukainen olettamus suuremmista saalismääristä voimakkaimmin rehevöityneillä alueilla ei tämän aineiston perusteella näytä pitävän paikkansa. Kuva 9. Kokonaisyksikkösaaliin (g) keskiarvo ja 90 % luottamusväli Uudenkaupungin kolmella eri pyyntialueella (A, B ja C) vuosina 2010, 2012, 2014 ja

16 4.3.4 Lahnan ja pasurin osuus kokonaissaaliista Lahnan ja pasurin yhteenlaskettu kokonaissaalis koostui pääasiassa pasureista (pasureiden osuus noin 83 % kaikilla vyöhykkeillä). Pyyntialueet erosivat toisistaan lahnan ja pasurin määrien suhteen (χ 2 = 19.09, p < 0.001). Lahnan ja pasurin osuus kokonaissaaliista (keskimäärin 21 %) oli selvästi suurin alueella A (A vs. B: p = 0.002; A vs. C: p < 0.001) (Kuva 10). Lahnan ja pasurin osuus alueella A on kasvanut viime vuosina ja sama suuntaus näkyy myös vyöhykkeillä B ja C (Kuva 10). Alueiden B ja C välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kuva 10. Lahnan ja pasurin osuus kokonaissaaliista (%) ja 90 % luottamusväli Uudenkaupungin kolmella eri vyöhykkeellä (A, B ja C) vuosina 2010, 2012, 2014 ja Silakankututarkkailu (Alleco Oy) Silakan kutua on tutkittu Uudenkaupungin edustalla viidellä alueella sekä vertailualueella Pyhämaan edustalla Leppäkarilla (Kuva 11). Kutuselvitys on tehty vuosina 2005, 2008, 2010 ja 2013 touko-kesäkuun aikana (Syväranta & Leinikki 2014). Tarkastelussa on arvioitu mätimunien määrää, niiden kuolleisuutta sekä kasvillisuutta peittävän sedimentin määrää. Lisäksi Sundinkarin, Ruuhikarin ja Pitkäkarin vesikasvillisuutta ja sen soveltuvuutta silakan kudulle on kartoitettu vuosina 2008 ja 2015 (Syväranta 2016). 14

17 Kuva 11. Uudenkaupungin edustalla tutkitut silakan kutualueet (Syväranta & Leinikki 2014). Vuonna 2013 silakan kutua havaittiin kaikilla tutkituilla kutualueilla. Kutu oli melko runsasta ja sitä oli usealla alueella selkeästi enemmän kuin vuonna Runsaimmin kutua havaittiin Pitkäkarilla ja vähiten Leppäkarin vertailualueella (Taulukko 5). Lisäksi kutu oli runsasta myös Hankosaaren lounaispuolella sijaitsevilla Sundinkarilla ja Sundinkarinluodolla, missä kutu oli ollut heikkoa vuosina 2008 ja Kutualueilla kasvien päällä sedimenttiä oli keskimäärin kohtalaisesti ulompana sijaitsevaa Pitkäkaria ja vertailualueella sijaitsevaa Leppäkaria lukuun ottamatta, joissa sedimentin määrä oli vähäistä (Syväranta & Leinikki 2014). Taulukko 5. Mädin kumulatiivinen runsaus silakan kutualueilla tutkimusjaksojen aikana vuosina 2005, 2008, 2010 ja 2013 (Syväranta & Leinikki 2014). Kutua on etsitty joka vuosi usealla eri kerralla, ja sen määrää on arvioitu asteikolla 0 5. Mädin kumulatiivinen runsaus seurantajakson aikana Paikka Nuhja Sundinkari Sundinkarinluoto Ruuhikari ,5 Pitkäkari Leppäkari Mätimunien kuolleisuus vaihteli voimakkaasti eri alueiden ja ajankohtien välillä keskiarvon ollessa 17,8 % (0 99,5 %). Kuolleisuusluvut eivät oleellisesti poikkea muualla Suomen rannikoilla tehdyistä tutkimuksista (Syväranta & Leinikki 2014). 15

18 Sundinkarin pohja muodostuu pääosin kalliosta, mutta myös hiekkaisesta sekapohjasta. Rakkolevä (Fucus vesiculosus) oli vuonna 2015 taantunut vuodesta 2008, ja sitä kasvoi enää vain niukasti. Lisäksi sedimentin määrä oli niin runsasta, että se rajoitti kovien pohjien levien esiintymistä kolmen metrin alapuolella. Silakan kudun kiinnittymiseen sopivaa kasvillisuutta kasvoi vain kapealla vyöhykkeellä matalassa vedessä. Hyvän vedenlaadun indikaattorit liuskapunalevä (Coccotylus truncatus) ja röyhelöpunalevä (Phyllophora pseudoceranoides) olivat ilmeisesti kadonneet alueelta edellisen tutkimuskerran jälkeen. Lisäksi rantavyöhykkeessä kasvoi suolilevää (Ulva intestinalis) % peittävyydellä, mikä osaltaan kertoo alueen rehevöitymisestä. Vesikasvillisuuskartoituksen perusteella Sundinkari ei olisi silakan kudulle kovinkaan otollinen paikka (Syväranta 2016). Silakan kudun runsas määrä vuonna 2013 Sundinkarilla olikin yllätys edellisten tutkimuskertojen tulosten ja vesikasvillisuuskartoituksen perusteella. Ruuhikarin pohja muodostuu kalliosta, kivikosta sekä hiekan, soran, kivien ja kallion muodostamasta sekapohjasta. Ruuhikarilla rakkolevää esiintyi suurimmillaan % peittävyydellä, ja sen peittävyys oli aavistuksen suurempi kuin vuonna Rakkolevän ohella hapsivita soveltuu silakan kudun kiinnittymiseen Ruuhikarilla. Myös Ruuhikarilla sedimentin määrä oli melko runsasta. Syvemmällä runsas sedimentin määrä voi vaikeuttaa mädin kiinnittymistä, mutta 1 2 metrin syvyydellä silakan kudun kiinnittyminen vesikasveihin todennäköisesti onnistuu (Syväranta 2016). Pitkäkarin pohja koostuu hiekasta, sorasta, kivikosta, kalliosta sekä näiden muodostamasta sekapohjasta. Pitkäkarilla sedimenttiä on pinnoilla selvästi vähemmän kuin Ruuhikarilla tai Sundinkarilla. Rakkolevän määrä Pitkäkarilla on kuitenkin vähäinen, mutta kutualustana Pitkäkarilla toimivat myös haarukkalevä, rihmamaiset levät ja hapsivita. Sedimentin vähäisyyden vuoksi silakan kudulle sopivaa kasvillisuutta esiintyy selvästi syvemmällä kuin Sundinkarissa tai Ruuhikarissa, ja niinpä Pitkäkaria voi kasvillisuutensa vuoksi pitää hyvänä silakan kutupohjana (Syväranta 2016). 6. Hauen kutualueiden kartoitus 6.1. Aineisto ja menetelmät Hauen kutualueiden kartoitus Vuonna 2015 toteutettiin hauen kutualueiden kartoitus Uudenkaupungin edustan rannikkovyöhykkeessä. Rannat inventoitiin pääasiassa ilmakuvien perusteella. Havaitut ruovikkoalueet rajattiin karttapohjalle paikkatietoaineistoksi. Habitaattitietoja täsmennettiin ja alue valokuvattiin kenttäkäyntien yhteydessä hauen mätimunien ja poikasten näytteenottopaikoilla (Kuva 12). Hauen mätimunia ja poikasia etsittiin näytteenottopaikoilla varrellisen siivilän (Ø 40 cm) avulla ruovikossa kahlaamalla. Kaksi henkilöä siivilöi ruovikkoa kullakin näytteenottopaikalla kunnes mätimunia tai poikasia oli löydetty yli 20 kpl tai potentiaaliseksi katsottu lähialue oli läpikäyty. Tähän kului aikaa yleensä noin minuuttia. Samalla tehtiin karkea arvio vesisammaleen runsaudesta ja muun vesikasvillisuuden esiintymisestä ruovikossa. Näytteenottopaikalta kirjattiin veden syvyys ruovikon reunalla ja mitattiin veden lämpötila, sameus ja suolapitoisuus 16

19 YSI-monitoimimittarilla. Kenttäkäynnit toteutettiin päivisin kello 8 20 kahtena ajankohtana; ja Näytteenottopaikkoja oli yhteensä 16 kpl (14 aiempina tarkkailuvuosina käyttöönotettua näytepaikkaa, 2 uutta paikkaa) (Liite 12) Kutualueiden pisteytys Löytyneiden mätimunien tai poikasten määrän perusteella näytteenottopaikat luokiteltiin seuraavasti: ei mätiä (0 kpl) vähän (1 20 kpl) paljon (yli 20 kpl tai poikasia), ja näytteenottopaikat pisteytettiin Taulukossa 6 esitettyjen Uudenkaupungin olosuhteisiin sovellettujen perusteiden mukaisesti. Kokonaispistemäärän perusteella voidaan arvioida paikan arvoa ja merkitystä hauen lisääntymisalueena Uudenkaupungin edustan merialueella nykyolosuhteissa. Taulukko 6. Näytteenottopaikkojen pisteytysluokitus ja kokonaispistemäärään perustuva soveltuvuusluokittelu. Peruste 0 p. 1 p. 2 p. 3 p. Kaatuneen ruovikon leveys (m) Vesisammaleen runsaus Mätimunien runsaus Suolapitoisuus (%) yli 20 ei sammalta vähän kohtalaisesti paljon ei mätiä vähän paljon yli 0,5 % 0,41 0,5 % 0,2 0,4 % alle 0,2 % Pisteet Soveltuvuus hauen kutupaikaksi 0 1 p. Huono 2 3 p. Kohtalainen 4 6 p. Hyvä 6.2. Tulokset Kartoituksen perusteella Uudenkaupungin edustalla on runsaasti ruovikkoalueita (Kuva 12). Hauen lisääntymisseurannan näytepaikoilla tehtyjen havaintojen perusteella Uudenkaupungin edustan ruovikkoalueet ovat kuitenkin nykyolosuhteissa melko huonosti hauen lisääntymiselle soveltuvia. Monet alueet olivat pahasti liettyneitä ja nuhjaantuneita. Kaatuneen edellisvuoden ruovikon leveys oli useimmilla paikoilla pieni, vesisammal tai muu vesikasvillisuus puuttui tai sitä oli vain vähän, ja makean veden vaikutusta ei juurikaan ollut havaittavissa. Nämä edellä mainitut ympäristötekijät ovat hauen lisääntymisen kannalta tärkeitä (Lappalainen ym. 2008). Kaikki näytepaikat saivat varsin alhaisen pistemäärän (0 6 pistettä; suurin mahdollinen pistemäärä 12), ja esimerkiksi Helsingin ja Espoon merialueella tehdyn vastaavan kartoituksen (Karppinen ym. 2016) pisteytyksen mukaisesti luokiteltuna kaikki Uudenkaupungin kutupaikat ovat huonoja tai 17

20 korkeintaan kohtalaisia. Soveltuvuusluokittelun asteikkoa muutettiin siksi paremmin Uudenkaupungin merialueen olosuhteisiin sopivaksi hauen kutupaikkojen vertailemiseksi tällä alueella (Taulukko 6). Kuva 12. Hauen mätimunien määrät ja poikashavainnot sekä kutualueluokittelu Uudenkaupungin edustan näytteenottopaikoilla vuonna Kartassa on esitetty myös ilmakuvien perusteella kartoitetut ruovikkoalueet. Uudenkaupungin näytteenottopaikkojen pisteytyksen perusteella hauen kudulle huonosti soveltuviksi luokiteltiin 2 paikkaa (12 %), kohtalaisiksi 7 paikkaa (44 %) ja hyviksi alueiksi 7 paikkaa (44 %) (Kuva 12). Hauen mätimunia tai vastakuoriutuneita poikasia löytyi useimmilta näytepaikoilta (69 %). Viideltä näytepaikalta ei löydetty hauen mätimunia lainkaan (31 %) (Kuva 12). Suurin osa näistä paikoista sijaitsi Hankosaaren pengertien pohjoispuolisella vesialueella, jossa ravinnekuormituksen vaikutukset ovat selvimmin havaittavissa (Turkki 2016). Tällä alueella havaittiin myös keskimäärin vain vähän hauen mätimunia (pisteiden keskiarvo 1), kun taas Hankosaaren eteläpuoleisilla ruovikkoalueilla hauen mätimunia oli keskimäärin enemmän (pisteiden keskiarvo 2). Soveltuvuuspisteytyksen perusteella näiden alueiden välillä ei kuitenkaan ollut eroa, sillä molempien alueiden keskimääräinen kokonaispistemäärä oli 3,4. Tällä pistemäärällä alueiden keskimääräinen soveltuvuus hauen lisääntymisalueiksi on hieman luokkaa kohtalainen parempi. Alueiden keskimääräinen luokittelu (1=huono, 2=kohtalainen, 3=hyvä) oli kuitenkin 2,3, mikä vastaa luokkaa kohtalainen (vertaa Taulukko 6). Vuonna 2015 hyviä hauen kutualueita oli Lautveden pohjoispäässä, mutta myös kuormituspisteiden läheisyydessä Hankosaaren ympäristössä (Kuva 12). Hauen mätimunia ja poikasia on kartoitettu aiemmin vuosina 2010 ja 2012 (Haikonen & Vatanen 2011, Haikonen ym. 2013). Näytepaikalta UH11 on löytynyt hauen 18

21 mätimunia jokaisena vuotena. Mätimunia ja/tai poikasia on löytynyt kahtena vuotena paikoilta UH03 ja UH04. Nämä kaikki luokiteltiin hyviksi hauen lisääntymisalueiksi vuoden 2015 kartoituksen perusteella (Kuva 12). Vastaavasti mätimunat ja poikaset ovat puuttuneet kahtena vuotena paikoilta UH02, UH08, UH09, UH10 ja UH 13. Nämä paikat luokiteltiin joko huonoiksi tai kohtalaisiksi (Kuva 12). Hauen mätimunien ja poikasten etsinnän yhteydessä havaittiin näytteenottopaikoilla myös kolmi-, ja kymmenpiikkejä, salakoita, särkiä ja lahnoja. Mateen poikasia ei havaittu. 7. Siianpoikasnuottaus 7.1. Aineisto ja menetelmät Siianpoikasia nuotattiin Uudenkaupungin edustan merialueella vuonna 2015 kaikkiaan kahdeksalta eri alueelta (Kuva 13, Liite 1). Vastaavat alueet on nuotattu aikaisemmin vuosina 1991 ja 1996 tehdyissä tutkimuksissa (Kurkilahti & Hänninen 1992; Sydänoja & Hänninen 1996) sekä vuosina 2010 ja 2012 (Haikonen & Vatanen 2011; Haikonen ym. 2013). Nuottauksia tehtiin kahtena ajankohtana: ja Siianpoikasnuottauksen yhteydessä mitattiin tutkimuskohteiden vedenlaatuparametreistä veden lämpötila, suolapitoisuus ja sameus YSImonitoimimittarilla (Liite 1). Nuottauspaikat jakautuivat vyöhykkeittäin siten, että vyöhykkeellä A oli yksi nuottauspaikka, vyöhykkeellä B viisi nuottauspaikkaa ja vyöhykkeellä C kaksi nuottauspaikkaa (Kuva 13). Kuva 13. Siianpoikasnuottauspaikkojen sijainti Uudenkaupungin edustan merialueella vuonna

22 7.2. Tulokset Vuoden 2015 nuottauksissa ei havaittu siianpoikasia. Myös edellisillä kerroilla siianpoikasten määrät ovat olleet hyvin vähäisiä (2012: 3 kpl ja 2010: 11 kpl). Yksivuotiaita tai sitä vanhempia kalanpoikasia havaittiin seuraavilta lajeilta: kolmipiikki, kymmenpiikki, liejutokko, hietatokko, tuulenkala, salakka, siloneula ja mutu (Liite 2). Kenttähavaintojen perusteella nuottauspaikkojen US2, US4 ja US5 tila oli heikentynyt vuodesta 2012 (Liite 1). 8. Ammattikalastus vuosina Aineisto ja menetelmät Uudenkaupungin edustan merialueen ammattikalastusta vuosina selvitettiin vuosittaisella kalastustiedustelulla. Kalastustiedustelu tehtiin kahden kontaktikerran kyselynä. Tiedustelu postitettiin ammattikalastusrekisteriin (1., 2. tai 3. luokan ammattikalastaja) kuuluville kalastajille. Kyselyn vastausprosentti vaihteli 61 % ja 69 % välillä (Taulukko 7). Ammattikalastajien määrä tarkkailujakson aikana oli kalastajaa (Taulukko 7). Edellä mainituista kalastajista 5 6 oli pääammattikalastajia (ammattikalastusluokka 1) ja 6 9 sivuammattikalastajia. Taulukko 7. Ammattikalastuskyselyn vastausprosentti ja tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien lukumäärä vuosina Lähetettyjä tiedusteluja Vastanneita Vastausprosentti Ammattikalastajien lukumäärä pääammattikalastajia (luokka 1) sivuammattikalastajia (luokat 2 ja 3) Tässä raportissa esitettyjä ammattikalastustuloksia tulee tarkastella yleisellä tasolla kuvaamaan muutoksia ammattikalastuksessa sekä kalastossa. Kalastajien vastausaktiivisuus ja -tarkkuus, kalastajamäärät sekä pyyntimenetelmät vaihtelevat vuosittain, mikä heikentää ammattikalastustulosten vuosien välistä vertailua Tulokset Pyynti Uudenkaupungin edustan merialueella vuosina tapahtui harvoilla mm:n verkoilla sekä suomukala-, siika- ja silakkarysillä (Taulukko 8, Liitteet 3 ja 4). Pienimuotoisempaa pyyntiä harjoitettiin katiskoilla ja silakkaverkoilla. Huomion arvoista on, että ammattikalastustiedustelujen mukaan silakkarysäpyyntiä harjoitettiin vuosina ensimmäistä kertaa sitten vuoden

23 Taulukko 8. Ammattikalastajien käyttämät pyydysyksiköt (pyyntivuorokaudet x pyyntiyksiköiden määrä) tarkkailualueella vuosina Eripituiset verkot on muutettu 30 m pitkiksi yksiköiksi Harva verkko Siikarysä Silakkarysä Suomukalarysä Katiska Silakkaverkko Kalastusta harjoitettiin laajalla alueella aina sisäsaariston lahtialueista ulkoluodoille saakka. Eniten pyydyksiä ilmoitettiin vuosina Hanko Iso-Haidus - linjan eteläpuolelta. Vuosien väliset erot pyyntipaikoissa olivat vähäisiä (Kuva 14, Liite 3). Kuva 14. Ammattikalastajien pyyntipaikat vuonna Ammattikalastajat harjoittivat kalastusta ympäri vuoden. Selvästi muita ajankohtia intensiivisempää pyynti oli kuitenkin keväällä ja syksyllä (Liite 4). Ammattikalastajien saalis vaihteli vuosina noin ja kg välillä. Suuri saalismäärän vaihtelu on seurausta silakka- ( tonnia) ja särkikalasaaliiden ( tonnia) runsaasta vaihtelusta (Liite 5). Eniten saaliiksi ilmoitettiin silakkaa, jota vuonna 2013 alettiin 15 vuoden tauon jälkeen jälleen pyytämään silakkarysillä. Silakkasaaliin osuus kokonaissaaliista 21

24 vuosina vaihteli 44 % ja 51 % välillä. Pyydysyksikkökohtaisessa saaliissa on kuitenkin ollut voimakas laskeva suuntaus (Taulukko 9). Taulukko 9. Silakkarysien pyydysyksiköt (pyyntivuorokaudet x pyydysten määrä), silakkasaalis sekä pyydysyksikkökohtainen saalis vuosina Vuosi pyydysyksiköt silakkasaalis, kg saalis/pyydysyksikkö Vastaavasti särkikalasaaliin osuus on vaihdellut 30 % ja 41 % välillä. Särkikalasaaliissa on tyypillisesti vuosien välillä suurta vaihtelua, mikä voi myös liittyä vähempiarvoisen kalasaaliin ilmoitusaktiivisuuteen. Vuodesta 2011 alkaen osalle kalastajia on maksettu korvausta särkikalojen kalastuksesta. Rannikkokalastuksen tuoton kannalta merkittäviä kalalajeja ovat ahven, hauki, kuha ja siika. Erityisesti ahvenen merkitys Uudenkaupungin ammattikalastajille on suuri (Kuva 15, Liite 5). Ahvenen kokonaissaalis oli vuosina 2013 ja 2015 selvästi vuotta 2014 alhaisemmalla tasolla. Pyydysyksikkömäärien muutoksen seurauksena yksikkökohtainen saalis on kuitenkin kasvanut selvästi vuosina (Kuva 16). Myös kuhan ja siian osalta kokonaissaalismäärä laski vuonna 2015, mutta muutokset pyydysyksikkökohtaisessa saaliissa olivat vähäisiä (Kuvat 15 ja 16) kg ahven hauki kuha siika Kuva 15. Ahven-, hauki-, kuha- ja siikasaalis vuosina

25 Siika, verkko/siikarysä ahven, verkko/suomukalarysä Kuha, verkko/suomukalarysä g/pyydysyksikkö Kuva 16. Ahvenen, kuhan ja siian pyydysyksikkökohtainen saalis (g/pyydysyksikkö). Ahvenen ja kuhan osalta pyydysyksiköistä on laskettu harvat verkot (30 m = 1 yksikkö) ja suomukalarysät (1 rysä on 10 yksikköä). Siian osalta vastaavasti harvat verkot (30 m = 1 yksikkö) ja siikarysät (1 rysä on 10 yksikköä) Ammattikalastajien kommentteja vesialueen tilaan liittyen Vapaissa kommenteissa yleisiä aiheita olivat vuosina Yaran ja Uudenkaupungin veden ravinnekuormitus tai rehevöityminen yleensä, vuosina toteutetun syväväylän vesistötöiden aiheuttama veden samentuminen ja kalojen karkottuminen, väylän vesistötöiden (louhinta) aiheuttamat kalakuolemat ja/tai kalojen karkottuminen, kalakantojen heikentyminen sekä hylkeiden ja merimetsojen kalastusta häiritsevä vaikutus (Taulukko 10). Erityisen huolestuttavana ammattikalastajat pitävät pohjalle kutevien kalalajien, kuten kampelan, mateen ja siian, kantojen heikentymistä. Entiset sorapohjat ovat ammattikalastajien antaman tiedon mukaan kuolleen levämassan, vesikasvien tai hienojakoisen aineksen peittämiä. Myös silakan ja hauen kudun raportoitiin epäonnistuvan alueella. Taulukko 10. Ammattikalastajien kommenttien lukumäärä aihealueittain vuosina Aihepiiri Rehevöittävä kuormitus tai rehevöityminen yleensä Väylän vesistötöiden aiheuttama veden samentuminen ja kalojen karkottuminen Kalakantojen heikentyminen Hylkeiden ja merimetsojen kalastusta häiritsevä vaikutus Veden sameneminen Lautvedellä ja Varesmaalla jokiruoppauksen seurauksena

26 9. Vapaa-ajankalastus vuonna Aineisto ja menetelmät Uudenkaupungin kaupunki ja paikalliset osakaskunnat (Vanhakartano, Lepäinen ja Putsaari) myyvät kalastuslupia hallinnoimilleen vesialueille. Näiden lisäksi Uudenkaupungin merialueella on voinut kalastaa läänikohtaisella viehekalastusluvalla. Onkimiseen ja pilkkimiseen ei tarvita kalastuslupia. Kalastuslupiin ja kalastusoikeuteen liittyvien edellä mainittujen syiden takia kyselyn tulokset ovat vapakalastuksen osalta puutteellisia. Myytyjen kalastuslupien lupakannat kerättiin ja niistä tallennettiin kalastajien yhteystiedot. Kun saman kalastajan lunastamat useammat luvat huomioitiin, Uudenkaupungin merialueella kalastaneiden henkilöiden lukumääräksi muodostui 270 henkilöä (Taulukko 11). Kalastuskysely postitettiin kaikille kaupungin tai osakaskuntien luvan lunastaneille kalastajille. Vapaa-ajankalastuskysely toteutettiin kahden kontaktikerran kyselynä koskien vuoden 2013 kalastusta. Kalastuskyselyyn vastaaminen tapahtui kirjeitse, mutta vastausaktiivisuuden kasvattamiseksi ei kalastaneille tarjottiin lisäksi mahdollisuus vastata tekstiviestillä, soittamalla tai sähköpostilla. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 198 kalastajaa (vastausprosentti 74 %, Taulukko 11). Tulokset on yleistetty koskemaan koko perusjoukkoa. Taulukko 11. Uudenkaupungin merialueelle myydyt luvat, kalastajien määrä, kyselyotos sekä palautettujen vastausten määrä ja vastausprosentti Tulokset Myytyjä lupia 305 Kalastajia (perusjoukko) 270 Puutteelliset osoitetiedot 4 Kyselyotos 266 Vastanneita 198 Vastaus % 74 Vuonna 2013 kalastaneeseen ruokakuntaan kuului keskimäärin 2,3 henkilöä, joista kalastukseen osallistui 1,5 henkilöä. Vastaajista 95 % oli joko paikkakuntalaisia tai omisti Uudessakaupungissa sijaitsevan kesäasunnon. Vuoden 2013 aikana kalastaneista 92 % ilmoitti saaneensa saalista. Kalastuspäiviä kertyi vapaa-ajankalastajille vuonna 2013 yhteensä noin kappaletta. Kalastusta harjoitettiin aktiivisesti ympäri vuoden. Eniten kalastuspäiviä oli touko- ja lokakuun välisenä aikana (Kuva 17). 24

27 kalastuspäivä, kpl Kuva 17. Kalastuspäivien jakautuminen eri kuukausille vuonna Verkko oli selvästi suosituin pyyntiväline Uudenkaupungin merialueella pyydysyksikkökohtaisina pyyntivuorokausina mitattuna (Liite 6). Kokonaispyynnistä 85 % tapahtui verkoilla ja verkkopyynnistä yli 90 % toteutettiin 50 mm:n verkoilla. Aktiivisista pyyntivälineistä suosituin oli puolestaan heittovapa/vetouistin, jonka osuus kokonaispyynnistä oli 5 %. Vapaa-ajankalastajat saivat saalista yhteensä noin kiloa (Liite 7). Kalastanutta ruokakuntaa kohden saalis oli 108 kg, kun se edellisellä tiedustelukerralla (2010) oli vastaavasti 103 kg. Suurin osa (noin 67 %) saaliista saatiin erilaisilla verkoilla (Liite 7). Heittovavan/vetouistimen osuus saaliista oli noin 19 %. Eniten saaliiksi saatiin ahventa, jonka osuus oli yli 40 % kalasaaliista. Haukea (18 %), siikaa (13 %) silakkaa (9 %), kuhaa (7 %) ja lahnaa (6 %) saatiin myös yleisesti saaliiksi (Kuva 18). Haukisaaliissa on mukana myös pyydystä ja päästä - kalastuksen saalis. Ahvensaaliin osuus kasvoi selvästi vuodesta 2010, jolloin ahvenen osuus kokonaissaaliista oli noin 29 %. Ahvensaaliin tavoin selvää kasvua oli myös siikasaaliissa, jonka osuus vuonna 2010 oli 7,7 %. Silakka- ja lahnasaaliin osuus sen sijaan pienentyi. kuha silakka siika hauki ahven saalis, kg Kuva 18. Vapaa-ajankalastajien saalis vuonna 2013 viiden yleisimmän saalislajin osalta. 25

28 9.2.1 Kalastajien näkemyksiä ja mielipiteitä Kalastajat antoivat Uudenkaupungin merialueen kalastukselle vuonna 2013 kouluarvosanaksi 6,6 (asteikko 4 10). Arvosanassa on 0,5 yksikköä nousua vuoden 2010 vastaavasta. Vastanneista yli puolet oli havainnut usein tai toisinaan pyydysten nopeaa likaantumista, veden voimakasta samentumista ja runsaita leväkukintoja (Kuva 19). Muina tavanomaisesta poikkeavina havaintoina mainittiin mm. hylkeet ja merimetsot, runsaat leväkasvustot, likaisuus, vähäinen kalasaalis, viemärilaitoksen purkuputken hajuhaitta, öljyhavaintoja vedestä, veden kirkkauden/sameuden vaihtelu, meduusat ja ruoppausalueilta kulkeutuvat kaislajuurakot. Pyydysten nopeaa likaantumista Veden voimakasta samentumista Runsaita leväkukintoja Muita poikkeavia muutoksia Kalojen herkkää kuolemista pyydyksiin Haju ja makuvirheitä Ulkoisia vaurioita tai haavautumia Veden hajuhaittoja 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % usein toisinaan harvoin en lainkaan en osaa sanoa Kuva 19. Kalastajien havaintoja kalastuksesta, kaloista ja merialueen tilasta vuonna Merkittävimmiksi ongelmiksi koettiin tiedustelualueen saaliin määrän vähäisyys, vesikasvillisuuden liiallinen runsaus, veden sameus, kalavesien likaantuminen ja pilaantuminen sekä roskaantuminen (Kuva 20). Liiallisen kalastuspaineen koki jonkinasteiseksi ongelmaksi vajaa 60 % vastanneista. Yli 50 % oli myös sitä mieltä, että kalastuksen valvonnassa olisi parantamisen varaa. Liiallinen kalastuspaine ja puutteellinen kalastuksen valvonta korostuivat selvästi myös avoimissa kysymyksissä. Vesistötöihin liittyvissä kysymyksissä haitallisimmaksi katsottiin ruoppauksista ja läjityksistä aiheutuva veden samennus, jota piti ongelmana lähes 70 % vastaajista. Sen sijaan vesistötöistä aiheutunutta melua ja työmaaliikenteen aiheuttamaa häiriötä ei pidetty erityisen suurena ongelmana (Kuva 20). Uudenkaupungin syväväylähankkeen vaikutuksia on käsitelty tarkemmin hankkeen tarkkailuraporteissa (Vatanen ym. 2014; Vatanen ym. 2015). 26

29 Useat vapaa-ajankalastajat pitivät ongelmana ammattikalastajien pyydysten suurta määrää kaupungin vesialueilla. Kalastusryhmien intressiristiriitaa oli ensimmäistä kertaa havaittavissa vuoden 2010 kyselyssä ja tuoreen tiedustelun vastauksissa mielipiteet olivat jopa kärjistyneet. Myös pyydysten merkitsemättömyyttä tai puutteellista merkintää pidettiin ongelmana. Runsaasti huomiota saivat myös merimetsot ja hylkeet. Saaliin määrä on liian pieni Jokin muu epäkohta Vesikasvillisuuden liiallinen runsus Suurkaloja liian vähän Kalavesien likaantuminen ja pilaantuminen Kalojen istutuksia on liian vähän Saalislajisto ei vastaa toiveita Veden sameus Vesistötöistä aiheutunut veden samentuminen Kalastuksen valvonnan toimimattomuus Liiallinen kalastuspaine Roskaisuus Kalavesien rauhattomuus ja ilkivalta Kalastuslupien kalleus Pyydys ja pyyntirajoituksia on liikaa Kalastuslupien saannin hankaluus Vesistötöistä aiheutunut melu Työmaaliikenteen aiheuttama häiriö 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % huomattava ongelma kohtalainen ongelma vähäinen ongelma ei ole haitannut en osaa sanoa Kuva 20. Kalastajien mielipidejakauma kalastukseen ja vesistörakentamiseen liittyvistä seikoista Uudenkaupungin edustan merialueella vuonna Vuoden 2013 tulosten vertailu aikaisempiin tuloksiin Vapaa-ajan kalastustiedustelu on toteutettu aiemmin vuosina 2010 ja Vastausaktiivisuus on vuoden 2006 tiedustelun (54 %) jälkeen noussut selvästi (2010: 70 % ja 2013: 74,4 %). Kalastajien antama arvosana kalastuksesta yleensä Uudenkaupungin edustalla on vaihdellut 6,1 ja 6,7 välillä. Vuonna 2013 arvosanaksi annettiin 6,6. Vuonna 2013 ruokakuntakohtainen saalis (108 kg) kohosi vuosista 2006 ja 2010, jolloin se oli 103 kg. Lisäksi tavoitelluimpien saalislajien (ahven, hauki, kuha ja siika) osuus on kasvanut selvästi (2006: 51 %, 2010: 61 % ja 2013: 79 %). Vastaukset monivalintaisiin mielipidekysymyksiin olivat vastaavia kuin vuosina 2006 ja Samat seikat olivat edelleen kalamiesten harmina: saaliin pienuus, 27

30 pyydysten nopea likaantuminen, runsas vesikasvillisuus, veden sameus ja kalavesien pilaantuminen. Osasyynä virkistyskalastajien tyytymättömyyteen Uudenkaupungin edustan merialueella vaikuttaisi vuosien 2010 ja 2013 perusteella olevan ammattikalastajien suuret pyydysmäärät kaupungin vesialueilla. Tämä kävi ilmi useista kymmenistä vastauksista. 10. Rikin kalaseura ry:n verkkokoekalastus Aineisto ja menetelmät Rikin Kalaseura ry on suorittanut vuodesta 1978 lukien säännöllistä verkkokoekalastusta Hankosaaren ympäristössä kahdeksalla eri pyyntipaikalla (Kuva 21). Pyynti on toteutettu kesä-heinäkuussa sekä loka-marraskuussa. Kalastus tapahtuu kahdella verkkosarjalla, joissa on 38, 40, 42 ja 45 mm verkot. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomioida käytössä olleiden verkkojen silmäkoot, joilla on vaikutusta pyydettävien kalojen kokoon. Vuosina jokaisella pyyntipaikalla kalastettiin kahteen kertaan kahtena eri ajankohtana, eli pyydysyksiköitä oli yhteensä 256 kpl. Kuva 21. Rikin kalaseura ry:n koekalastuspaikat. 28

31 Tilastoanalyysit Kalastossa tapahtuneita pitkäaikaismuutoksia tarkasteltiin vuosien koekalastusaineiston perusteella. Keskimääräiset vuosittaiset verkkosaaliit analysoitiin kvasi-poisson malleilla ja suhteelliset osuudet (%) kvasi-binomiaalisilla malleilla kalalaji- ja lajiryhmäkohtaisesti Tulokset Rikin kalaseura ry:n koepyyntien saalismäärä on ollut laskussa koko 2000-luvun ajan (Kuva 22). Kokonaissaaliin määrän muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo <0,03). Kuva 22. Kokonaissaaliin kehitys Rikin kalaseura ry:n koekalastuksissa vuosina Hauen, kuhan, kampelan, taimenen, särkikalojen, särjen sekä lahnan ja pasurin saaliiden muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä (p-arvot < 0.03, Liite 8). Suhteellisen osuuden (%) muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä kuhan, kampelan, silakan, taimenen, särjen, lahnan ja pasurin sekä petokalojen osalta (parvot < 0.05, Kuva 23, Liite 9). Kuhan saalismäärät ovat olleet lievässä kasvussa aina viime vuosiin saakka. Myös kuhan osuus kokonaissaaliissa on kasvanut tasaisesti. Lahnan ja pasurin saalismäärät ja osuus kokonaissaaliista on kasvanut jyrkästi 1990-luvun puolivälistä saakka. Kampelan saalismäärä ja osuus kokonaissaaliista ovat romahtaneet 2000-luvulle tultaessa. Alueelta on saatu koko 2000-luvun aikana vain yksittäisiä kampeloita. Silakan saalismäärät ovat vaihdelleet suuresti koko seurantajakson ajan, vaikkakin osuus kokonaissaaliista on ollut lievässä nousussa viime vuosina. Silakoiden jääminen käytettyihin koeverkkoihin (38, 40, 42 ja 45 mm) on kuitenkin satunnaista, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella. 29

32 Taimenen saalismäärä ja osuus kokonaissaaliista ovat olleet hyvin alhaisia luvulta saakka. Särjen saalismäärä ja osuus kokonaissaaliista ovat olleet laskussa koko seurantajakson ajan. Hauen saalismäärässä on ollut laskeva suuntaus 1980-luvun lopulta saakka, ja hauen osuus kokonaissaaliista on pysynyt pienenä koko seurantajakson ajan. Vaikka petokalojen (ahven, hauki, kuha ja taimen) osuus kokonaissaaliista on ollut kasvussa koko seurantajakson ajan, niiden saalismäärä on ollut laskussa luvun alusta alkaen. Tarkastelun muut laji- ja lajiryhmäkohtaiset muutokset on esitetty liitteissä 8 ja 9. Kuva 23. Kuhan, lahnan ja pasurin, kampelan sekä särjen suhteellisen osuuden (%) kehitys Rikin kalaseura ry:n koekalastuksissa vuosina

33 11. Kalojen istutukset Uudenkaupungin merialueelle tehdään istutuksia kalatalousmaksuvaroilla sekä kalastusalueiden ja osakaskuntien toimesta. Kalatalousmaksuvarat perustuvat yhdyskunta- ja teollisuusjätevesipäästöistä aiheutuvien haittojen kompensointiin. Varsinais-Suomen ELY-keskus organisoi kalatalousmaksuvaroilla tehtävät istutukset. Viimeisten viiden vuoden aikana istutuksissa käytettyjä kalalajeja ovat olleet meritaimen, vaellussiika ja kuha. Aikaisempina vuosina on istutettu myös karisiikoja sekä haukia. Lisäksi ainakin Kustavin merialueelle on tehty istutuksia vastakuoriutuneilla mateen poikasilla. Meritaimenistutukset tehdään osittain Kustavin puolelle Uudenkaupungin kalastusalueen pyynnöstä. Syynä tähän on oletettu pohjoiseen suuntautuva vaelluskäyttäytyminen. Kustavin puolelle tehdyt meritaimenistutukset on tämän takia otettu mukaan esitettäviin lukuihin. Istutuksissa käytetään meritaimenen osalta Isojoen kantaa, vaellussiian osalta Kokemäenjoen kantaa sekä kuhan osalta Pyhäjärven tai Painionjärven kantaa. ELY-keskuksen istutusrekisterin mukaan vuosina istutettiin 2-vuotiaita meritaimenia noin kpl, kesän vanhoja vaellussiian poikasia noin kpl ja kesän vanhoja kuhan poikasia noin kpl (Taulukko 12). Istutusrekisteristä saattaa puuttua osa kalastusalueiden ja osakaskuntien tekemistä istutuksista. Istutuseriä ei ole merkitty, eikä istutusten tuloksellisuutta pystytä siten yksityiskohtaisesti arvioimaan. Meritaimenen osalta alueelta raportoidut saaliit ovat erittäin vähäisiä ja istutustuotto heikko. Siikasaaliit perustuvat lähes täysin istutuksiin, sillä merikutuisen siian poikastuotanto on erittäin vähäistä. Kuhan osalta poikastuotantoa ei ole tutkittu. Taulukko 12. Uudenkaupungin merialueelle tehdyt istutukset vuosina Luvut perustuvat ELY-keskuksen istutusrekisteriin Meritaimen Vaellussiika Kuha

34 12. Tulosten tarkastelu Kalaston rakenne Nykyisen tarkkailuohjelman mukaisia verkkokoekalastuksia on tehty Uudenkaupungin merialueella vuosina 2010, 2012, 2014 ja Kuormituksen lisäksi alueen kalaston rakenteeseen ovat mahdollisesti vaikuttaneet vuonna 2013 ja 2014 toteutetut sataman ja väylän ruoppaus- ja läjitystyöt. Kalastossa esiintyy vuosittaista ja alueellista vaihtelua, joka on todennäköisesti seurausta luontaisesta kalakantojen vaihtelusta. Ahvenkalojen (kiiski, kuha ja ahven) osuudet ovat vaihdelleet pyyntialueiden ja vuosien kesken välillä %. Särkikalojen osuudet ovat vaihdelleet välillä %. Muiden kalalajien osuus on ollut alle 5 %. Yleisimmät lajit ovat ahven (osuus kokonaissaaliista %) särki (29 37 %) ja pasuri (10 19 %). Alueella A ahvenen saalismäärät ja kokonaissaalismäärät olivat vuonna 2015 pienemmät kuin muilla alueilla. Myös petokalojen osuus oli alueella A alhaisempi muihin alueisiin verrattuna. Lahnan ja pasurin saalismäärät ovat olleet jyrkässä kasvussa seurannan aikana, ja niiden osuus kokonaissaaliista oli selvästi suurimmillaan alueella A myös vuonna Lahnan ja etenkin pasurin lisääntyminen heijastelee yleensä rehevyystason kasvua (Olin ym. 2002). Rehevöitymisen edetessä myös lajisto yksipuolistuu. Lajimäärä oli alhaisin vyöhykkeellä A (9 kpl). Alueelle B kohdistuu voimakasta kuormitusta Hankosaaren jätekipsikasasta, jonka arvioitu fosforikuorma on yksinään suurempi kuin koko merialueen muu fosforikuormitus yhteensä (Turkki 2016). Toisaalta veden vaihtuvuus ja siten myös veden laatu ja ekologinen tila on selvästi aluetta A parempi. Särkikalasaaliis ja etenkin särkisaalis ovat suurimmat alueella B. Alueen C kalaston rakenne ja saalismäärien vaihtelu on ollut hyvin samantapaista kuin alueella B, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että alueiden välillä ei ole suuria eroja vedenlaadun ja ekologisen tilan suhteen. Alueen C ja B välillä havaitut erot kokonaissaaliissa ja särkikalasaaliissa näyttäisivät johtuvan pääasiassa vuosien 2010 ja 2014 poikkeuksellisen suuresta särkimäärästä. Vaikka nykyisen tarkkailuohjelman aikana aineistoa on kerääntynyt vain muutamalta vuodelta, voidaan kalaston rakenteessa havaita joitakin selviä eroja pyyntialueiden välillä. Erityisesti Alue A näyttää eroavan kalaston osalta muusta Uudenkaupungin edustan merialueesta. Esimerkiksi ahvensaaliit ovat olleet alueilla B ja C selvästi suurempia kuin alueella A. Seurannan edetessä ja aineiston karttuessa havaitut erot ja muutokset kalaston rakenteessa tulevat kuitenkin vielä tarkentumaan. Tuloksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon paitsi lisääntynyt paikallinen kuormitus (Turkki 2014, 2015 ja 2016), myös Itämeren yleinen rehevöitymiskehitys (Andersen ym. 2015) Silakan kututarkkailu Silakan kututarkkailua on tehty Uudenkaupungin edustalla vuosina 2005, 2008, 2010 ja Kututarkkailun lisäksi kutualueiden kasvillisuutta tutkittiin vuonna 2015 (Syväranta 2016). Syvärannan (2016) mukaan vesikasvillisuudessa Uudenkaupungin edustalla on suurta vaihtelua mereisen Pitkäkarin ja Hankonsaaren edustalla sijaitsevan Sundinkarin välillä. Ulompana sedimentin 32

35 määrä on vähäisempi ja kasvillisuus ulottuu syvemmälle kuin Sundinkarissa. Vesikasvillisuuden seurantalinjojen lajisto on pysynyt varsin samanlaisena vuoteen 2008 verrattuna (Haikonen ym. 2009). Myös sedimentin määrä on pysynyt lähes muuttumattomana. Silakalle soveltuvaa kutupohjaa on kaikilla tutkituilla vesikasvillisuuslinjoilla, mutta Sundinkarissa varsin niukasti. Sundinkarissa on kuitenkin pitkälti samankaltainen kasviyhteisö kuin edellisellä tutkimuskerralla vuonna Syvärannan ja Leinikin (2014) mukaan silakan kutu oli melko runsasta Uudenkaupungin edustalla vuonna Tulosten valossa vuosi 2013 oli vuoden 2005 ohella paras silakan kudun kannalta. Erityisen runsasta kutu oli ulompana saaristossa sijaitsevalla Pitkäkarin seuranta-alueella, mutta myös Hankosaaren välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla seurantapaikoilla (Sundinkari ja Sundinkarinluoto) mädin määrä oli vuosia 2008 ja 2010 suurempi (Syväranta & Leinikki 2014). Esimerkiksi Sundinkarilla oli melko hyvin kutua, vaikka vuosina 2008 ja 2010 paikalta ei löydetty kutua juuri lainkaan. Tätä voidaan pitää yllättävänä, sillä silakalle soveltuvaa kutupohjaa on Sundinkarissa varsin niukalti (Syväranta 2016). Tutkimuksessa havaitut mädin kuolleisuusluvut eivät oleellisesti poikkea muualla Suomen rannikoilla tehdyistä tutkimuksista (Syväranta & Leinikki 2014). Leppäkarin vertailualueella havaittiin selvästi vähemmän kutua kuin aiempina vuosina. Avoimuuden puolesta ranta vastaa lähinnä Pitkäkarin kutualuetta. Vertailu on haasteellista, sillä Leppäkari ei ainakaan vuonna 2013 nähtävästi ollut silakan kannalta tärkeä kuturanta. (Syväranta & Leinikki 2014) Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi Uudenkaupungin edustalla on harjoitettu silakan rysäkalastusta vuosina Silakkarysäsaaliit osoittavat silakankutuseurannan tapaan erittäin suurta vuosien välistä vaihtelua ja tukevat vuoden 2013 havaintoja runsaasta kudusta Uudenkaupungin edustalla Hauen kutualueet Hauen mätimunia ja/tai poikasia löytyi näytepaikoilta vaihtelevassa määrin niin voimakkaimmin rehevöityneiltä alueilta kuormituspisteiden läheisyydestä kuin etäämmältäkin. Mätimunien määrissä on ollut paikkakohtaista vaihtelua myös vuosien välillä, ja joillakin paikoilla mätimunia on ollut vain vähän tai niitä ei ole löytynyt lainkaan. Nämä paikat, jotka myös nyt tehdyn pisteytyksen perusteella ovat huonoja/kohtalaisia hauen lisääntymisalueita, sijaitsevat pääasiassa kuormituspisteiden lähistöllä. Toisaalta samalla alueella on myös hyviksi luokiteltuja paikkoja. Aineiston perusteella hauen lisääntyminen onnistuu alueella ainakin kohtalaisessa määrin, mutta alueen voimakas rehevöityminen näkyy lisääntymisalueiden kunnossa selvästi. Uudenkaupungin edustan ruovikkoalueet ovat selvästi huonommassa kunnossa kuin esimerkiksi Helsingin ja Espoon edustan merialueella Merikutuisen siian poikastuotanto Uudenkaupungin edustan merialueella esiintyy ainakin kahta siikamuotoa, jokikutuista vaellussiikaa ja meressä kutevaa karisiikaa. Vaellussiika luokitellaan uhanalaisuusasteeltaan erittäin uhanalaiseksi ja karisiikakannat vaarantuneiksi (Rassi ym. 2010). Vaellussiian poikasia istutetaan alueelle vuosittain suuria määriä ja istutuksia tehdään ajoittain myös karisiian poikasilla. 33

36 Karisiika kutee normaalisti loka-marraskuussa 0,5 5 metrin syvyyteen hiekka- ja sorapohjille (Hudd ym. 2013, Lehtonen 2003, Himberg 1995, Kohonen 2004). Mäti kehittyy pohjalla talven yli ja poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuussa jäiden lähdettyä tai veden lämmettyä 2 4 o C asteeseen (Bidgood 1974). Siian mätivaihe on moneen muuhun kalalajiin verrattuna pitkä. Tämän takia siian lisääntyminen kärsii herkästi kuormituksen aiheuttamista muutoksista, kuten rehevöitymisestä. Rehevöityminen voi vaikuttaa kudun onnistumiseen esimerkiksi happipitoisuuden kautta. Flüchterin (1980) mukaan kutupohjan happipitoisuuden tulisi olla vähintään 8 mg/l mätimunien silmäpisteasteesta (tammikuun puolesta välistä) lähtien, jotta mäti kehittyisi normaalisti. Myös kutu- ja poikasalueiden laatu heikkenee rehevöitymisen myötä, sillä puhtaiden sora- ja hiekkapohjien osuus vähenee liettymisen sekä levien kasvun lisääntyessä. Poikasalueiden heikkenemistä on havaittu myös Uudenkaupungin merialueella, mikä näkyy esimerkiksi hiekkapohjien liettymisenä ja ruovikon kasvuna. Myös ammattikalastajat ovat raportoineet pohjakutuisten kalojen kutualueiden pilaantumisesta ja kudun epäonnistumisesta. Karisiian kutualueita on Uudenkaupungin edustan merialueella selvitetty tiedustelemalla niitä ammattikalastajilta, osakaskuntien edustajilta sekä vesialueiden omistajilta (Erävesi & Kyllönen 2011). Eräveden & Kyllösen (2011) mukaan karisiian heikentymiseen alueella ovat vaikuttaneet hylje, merimetso, rehevöityminen, Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon ja Yaran laitoksen päästöt, ruoppausmassojen läjitys, veneliikenne ja kalastus. Alueella on suunniteltu myös siian kutualueiden kunnostamista (Erävesi & Kyllönen 2011). Kunnostamisen kustannukset olivat kuitenkin niin korkeita, että niistä luovuttiin. Uudenkaupungin edustalla on siianpoikasten esiintymistä selvitetty vastaavilta koealoilta vuosina 1991, 1996, 2010, 2012 ja 2015 (Kurkilahti & Hänninen 1992; Sydänoja & Hänninen 1996; Haikonen & Vatanen 2011; Haikonen ym. 2013). Poikasmäärät ovat kaikilla seurantakerroilla olleet hyvin vähäisiä (Taulukko 13). Tutkimusten perusteella on selvää, että karisiian poikastuotanto Uudenkaupungin edustalla on heikkoa ja siian kalastus alueella perustuu alueelle tehtäviin laajamittaisiin siikaistutuksiin. Rehevöittävä pistekuormitus heikentää osaltaan olosuhteita. Karisiian poikastuotanto on kuitenkin Selkämeren alueella heikentynyt laajalti (mm. Selkämeren ammattikalastajat 2015). Esimerkiksi Rauman edustalla merikutuisen siian tilanne on heikko Uudenkaupungin tapaan (Kääriä ym. 1988; Vatanen ym. 2016). Taulukko 13. Siianpoikasten esiintyminen Uudenkaupungin merialueilla tehdyissä siianpoikasnuottauksissa vuosina 1991, 1996, 2010, 2012 ja Vuosi siianpoikasia (kpl) Koealoja (kpl), joilta siianpoikasia saatiin

37 12.5. Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Uudenkaupungin merialue on kaupallisen kalastuksen näkökulmasta merkittävää aluetta. Rannikkoalueella kalastaa noin 15 ammattikalastajaa, joista reilu kolmannes on pääammattikalastajia. Lisäksi ulkomerialueella Isokarin edustalla harjoitetaan merkittävää silakan troolikalastusta (esim. Vatanen ym. 2014). Vuosien väliset erot pyyntipaikoissa ovat olleet vähäisiä. Ammattikalastus tapahtui vuosina pääosin Hanko Iso-Haidus -linjan eteläpuolella. Uudenkaupungin veden tai Yara Suomi Oy:n purkuputkien läheisyydessä ammattikalastus oli vähäistä. Ammattikalastusta harjoitetaan lähinnä harvoilla verkoilla sekä suomukala- ja siikarysillä. Merkittävimpänä muutoksena tarkkailujaksolla voidaan pitää silakan rysäkalastuksen alkamista uudelleen sitten vuoden Silakan ohella merkittävin saalislaji on ahven. Muita ammattikalastajien pyytämiä kalalajeja ovat kuha, siika sekä hauki. Mateen osuus kalastuksessa on viime vuosina ollut vähäinen ja kampelasaaliit ovat romahtaneet täysin 2000-luvun taitteessa. Ammattikalastajat ovatkin raportoineet ongelmista pohjakutuisten kalojen (mm. kampela, karisiika ja made) kutualueiden tilassa. Ammattikalastajien mukaan alueen kalakannat ovat romahtaneet ja pyydykset likaantuvat alueella entistä enemmän. Syyksi arvioitiin veden likaantumista kuormituksen seurauksena, ruoppausmassojen läjitystä sekä hyljettä ja merimetsoa. Merialueella harjoitetaan myös aktiivisesti vapaa-ajankalastusta. Vapaaajankalastusta harjoitetaan sekä verkkopyydyksillä että aktiivisilla pyyntivälineillä. Kalastuskyselyn otanta edustaa melko hyvin passiivisilla pyydyksillä pyytäviä kalastajia. Sen sijaan vapakalastajat jäävät suurelta osin otannan ulkopuolelle, sillä mukana eivät ole läänikohtaisella viehekalastusluvalla tai yleiskalastusoikeudella (onkiminen ja pilkkiminen) pyytäneet kalastajat. Myös vapaa-ajankalastuksessa merkittävä saalislaji oli ahven, jonka osuus kokonaissaaliista oli yli 40 %. Muita vapaa-ajankalastajien pyytämiä kalalajeja ovat hauki (18 %), siika (13 %), silakka (9 %) ja kuha (7 %). Ammattikalastajien tapaan vapaa-ajankalastajat arvioivat merialueen rehevöityneen ja kalakantojen heikentyneen. Vapaa-ajankalastajien mielestä ammattikalastajien pyydysmäärät olivat liian suuria kaupungin vesialueilla Rikin kalaseura Ry:n verkkokoekalastus Selkeimmin rehevyyttä ilmentävien lajien, lahnan ja pasurin sekä kuhan määrät ja osuudet kokonaissaaliista ovat olleet kasvussa. Tästä huolimatta kokonaissaalismäärä on pienentynyt voimakkaasti. Saalismäärät ovat kääntyneet jyrkkään laskuun vuosituhannen vaihteessa ja tähän on vaikuttanut eniten särjen ja ahvenen saalismäärien vähentyminen. Muita selvästi vähentyneitä lajeja ovat kampela, taimen ja hauki. Vaikka hauen saalismäärät ovat vähentyneet, niiden osuus on pysynyt suhteellisen samana. Myös petokalojen saalismäärät ovat laskeneet, mutta niiden osuus on selvästi kasvanut. 35

38 13. Yhteenveto Yara Suomi Oy:n ja Uudenkaupungin veden ympäristölupien lupaehdoissa on luvanhaltijat määrätty toteuttamaan kalataloudellista velvoitetarkkailua Uudenkaupungin merialueella. Tässä kalataloudellisessa yhteistarkkailuraportissa esitellään Uudenkaupungin edustan merialueen tarkkailutulokset vuosilta Kalataloustarkkailuun sisältyi verkkokoepyyntiä, silakan kututarkkailu, hauen kutualueiden kartoitus, siianpoikasnuottaus, ammatti- ja vapaaajankalastuskysely, Rikin kalaseura ry:n koekalastus sekä kalojen istutustietojen ja -tulosten tarkastelu. Kuormituksen vaikutus on selvästi havaittavissa Uudenkaupungin edustan merialueella. Kalasto koostuu reheviä olosuhteita suosivista lajeista etenkin alueella, johon kohdistuu voimakkain kuormitus ja jossa veden vaihtuvuus on heikointa. Uudenkaupungin merialueen lajisto koostui pääasiassa ahven- ja särkikaloista. Lahnan ja pasurin saaliit olivat suurimmillaan rehevimmällä pyyntialueella ja niiden saalismäärien kehityksessä on myös kaikilla pyyntialueilla havaittavissa nouseva suuntaus. Myös Rikin Kalaseura Ry:n verkkokoekalastusaineiston perusteella selkeimmin rehevyyttä ilmentävien lajien, lahnan ja pasurin, mutta myös kuhan määrät ja osuudet kokonaissaaliista ovat Uudenkaupungin merialueella olleet kasvussa. Hankosaaren ympäristössä kokonaissaalismäärät ovat kuitenkin kääntyneet laskuun vuosituhannen vaihteessa ja tähän on vaikuttanut eniten särjen ja ahvenen saalismäärien vähentyminen. Uudenkaupungin merialue on kaupallisen kalastuksen näkökulmasta merkittävää aluetta. Ammattikalastusta harjoitetaan lähinnä harvoilla verkoilla sekä suomukala-, siika- ja silakkarysillä, ja ulkomerialueella Isokarin edustalla harjoitetaan myös silakan troolikalastusta. Merkittävimmät saalislajit ovat silakka ja ahven. Verkkokoekalastuksista saatujen tulosten tapaan ammattikalastajat ovat havainneet kalakantojen voimakasta taantumista ja pyydysten likaantumista. Syiksi arvioitiin veden likaantumista kuormituksen seurauksena, ruoppausmassojen läjitystä sekä hylkeitä ja merimetsoja. Myös vapaaajankalastajat arvioivat merialueen rehevöityneen ja kalakantojen heikentyneen. Lisäksi vapaa-ajankalastajien mielestä ammattikalastajien pyydysmäärät olivat liian suuria kaupungin vesialueilla. Uudenkaupungin merialueella on havaittu merikutuisen siian poikasalueiden heikkenemistä, mikä näkyy esimerkiksi pohjien liettymisenä ja ruovikon kasvuna. Myös ammattikalastajat ovat raportoineet pohjakutuisten kalojen kutualueiden pilaantumisesta ja kudun epäonnistumisesta. Rehevöittävä kuormitus heikentää osaltaan olosuhteita Uudessakaupungissa, mutta karisiian poikastuotanto on heikentynyt laajalti muuallakin Selkämeren alueella. Esimerkiksi Rauman edustalla merikutuisen siian tilanne on Uudenkaupungin tapaan heikko. Hauen mätimunien määrissä on ollut paikkakohtaista vaihtelua vuosien välillä, ja joillakin paikoilla mätimunia on ollut vain vähän tai niitä ei ole löytynyt lainkaan. Nämä paikat, jotka nyt pisteytettiin huonoiksi/kohtalaisiksi hauen lisääntymisalueiksi, sijaitsevat pääasiassa kuormituspisteiden lähistöllä. Toisaalta samalla alueella on myös hyviksi luokiteltuja paikkoja. Aineiston perusteella hauen lisääntyminen onnistuu alueella ainakin kohtalaisessa määrin, mutta alueen voimakas rehevöityminen näkyy lisääntymisalueiden kunnossa selvästi. 36

39 Uudenkaupungin edustan ruovikkoalueet ovat selvästi huonommassa kunnossa kuin esimerkiksi Helsingin ja Espoon edustan merialueella. Silakan kutu oli melko runsasta Uudenkaupungin edustalla vuonna Erityisen runsasta kutu oli ulompana saaristossa sijaitsevalla Pitkäkarin seuranta-alueella, mutta myös Hankosaaren välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla seurantapaikoilla mädin määrä oli vuosia 2008 ja 2010 suurempi. Sundinkarilla oli melko hyvin kutua, mitä voidaan pitää yllättävänä, sillä silakalle soveltuvaa kutupohjaa on Sundinkarissa varsin niukalti. Tarkkailussa havaitut mädin kuolleisuusluvut eivät oleellisesti poikkea muualla Suomen rannikoilla tehdyistä tutkimuksista. Myös alueen silakkarysäsaaliit osoittavat silakankutuseurannan tapaan erittäin suurta vuosien välistä vaihtelua ja tukevat vuoden 2013 havaintoja runsaasta kudusta Uudenkaupungin edustalla. Uudenkaupungin merialueella kuormituksen vaikutus ja sen seurauksena vesistön voimakas rehevöityminen näkyvät selvästi kalaston rakenteessa. Vaikutukset näkyvät voimakkaimmin Hankosaaren pengertien pohjoispuoleisella alueella, jossa voimakkaan kuormituksen lisäksi veden vaihtuvuus on rajoittunutta. Muualla Uudenkaupungin merialueella veden vaihtuvuus on parempi ja ravinnekuormituksen vaikutukset leviävät laajalle alueelle. Alueen rehevöitymisestä kertovat rehevöitymistä ilmentävien kalalajien yleistyminen, kokonaissaalismäärien taantuminen voimakkaimman kuormituksen alueella sekä hauen ja karisiian heikentyneet lisääntymisolosuhteet. 37

40 14. Kirjallisuus Andersen, J., Carstensen, J., Conley, D., Dromph, K., Fleming-Lehtinen, V., Gustafsson, B., Josefson, A., Norkko, S., Villnäs, A. & Murray, C Long term temporal and spatial trends in eutrophication status of the Baltic Sea. Biological Reviews. DOI: /brv Bidgood, B.F Reproductive potential of two lake whitefish (Coregonus clupeaformis) populations. Can. J. Fish. Aquat. Sci. 31, Erävesi, E. & Kyllönen, S Karisiian kutupaikkakartoitus Vakka-Suomessa, loppuraportti. L-S Kalatalouskeskus ry. Flüchter, J Review of the present knowledge of rearing whitefish (Coregonidae) larvae. Aquaculture. 19: Haikonen, A Uudenkaupungin edustan merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu tarkkailusuunnitelma. Kala- ja vesitutkimus Oy. 34 s. + 1 liite. Haikonen, A., Helminen, J. & Vatanen, S Uudenkaupungin merialueen kalataloudellinen Haikonen, A. & Vatanen S Uudenkaupungin edustan merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuosina Kala- ja vesimonisteita nro 56. Kala- ja vesitutkimus Oy. 46 s. + 6 liitettä. Himberg, M Sikens biologi och lekplatser i skärgårds- och bottenhavet. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 16. Hudd, R., Veneranta, L., Harjunpää, H. ja Wiik, T Vaasan saariston suurikasvuinen siika Raportteja 59/2013. Pohjanmaan ELY-keskus. Karppinen, P., Olsen, S., Helminen, J., Haikonen, A., Vatanen, S., Rautanen, E. & Kervinen, J Helsingin ja Espoon merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuosina 2014 ja Kala- ja vesijulkaisuja nro s liitettä. Kohonen T., Vahteri, P., Helminen, U., Sihvonen, M. & Vuorinen, I Loppuraportti tutkimushankkeesta (KOR). Kalojen lisääntymisalueet Saaristomerellä. Seili Archipelago Research Institute Publications 2. Turku. ISBN Kurkilahti, M. ja Hänninen, J Uudenkaupungin merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu 1991/Poikastuotantoselvitykset ja pyydysten limoittumiskokeet.- Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Raportti 77 s. Kääriä, J. & Kääriä, R Talouskalojen poikastutkimus Rauman edustan merialueella vuonna Turun yliopisto, biologian laitos. Raportti. Lappalainen, A., Härmä, M., Kuningas, S. & Urho, L Reproduction of pike (Esox lucius) in reed belt shores of the SW coast of Finland, Baltic Sea: A new survey approach. Boreal Environment Research 13: Lehtonen, H Iso kalakirja Ahvenesta Vimpaan. Wsoy. Porvoo. Ljungberg R., Pikkarainen A., Lehtiniemi M. & Urho L Vieraslajien havaitseminen Suomen merialueen seurannoissa. Suomen ympäristö 10:1-68. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. & Sairanen, S Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/2014. Olin M., Rask M., Ruuhijärvi J., Kurkilahti M., Ala-Opas P. & Ylönen O Fish community structure in mesotrophic and eutrophic lakes of southern Finland: the relative abundances of percids and cyprinids along trophic gradient. J. Fish Biol. 60:

41 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Selkämeren ammattikalastajat ry Selkämeren merikutuinen siika. Hankeraportti Lokakuu Sydänoja, A. ja Hänninen, J Uudenkaupungin merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu 1996 / Poikastuotantoselvitykset.- Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Raportti 29 s. Turkki, H Uudenkaupungin merialueen kuormitus ja tila. Vuosiraportti Nro Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy s. + liitteet. Turkki, H Uudenkaupungin merialueen kuormitus ja tila. Vuosiraportti Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy, raportti nro s. + liitteet. Turkki, H Uudenkaupungin merialueen kuormitus ja tila. Vuosiraportti Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy, raportti nro s. + liitteet. Syväranta, J., Leinikki, J Silakan kutuselvitykset Uudessakaupungissa Alleco raportti 3/2014. Syväranta, J Uudenkaupungin väylän ja sataman ruoppaus- ja läjitystöihin liittyvä silakan kutupohjien seuranta Alleco raportti 1/2016. Vatanen, S. & Haikonen, A Uudenkaupungin väylän ja sataman ruoppaus- ja läjityshankkeen vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma. Kala- ja vesimonisteita s. + 5 liitettä. Vatanen, S., Haikonen, A. & Kervinen, J Uudenkaupungin väylän ja sataman ruoppaus- ja läjityshankkeen vesistö- ja kalataloustarkkailu Ennakkotarkkailu sekä rakentamisen aikainen tarkkailu vuonna Kala- ja vesimonisteita nro 137. Kala- ja vesitutkimus Oy. 37 s liitettä. Vatanen, S., Haikonen, A. & Kervinen, J Uudenkaupungin väylän ja sataman ruoppaus- ja läjityshankkeen vesistö- ja kalataloustarkkailu Rakentamisen aikainen tarkkailu vuonna Kala- ja vesijulkaisuja nro 170. Kala- ja vesitutkimus Oy. 32 s. + 7 liitettä. Vatanen, S., Hovi, M. & Kervinen, J Rauman eteläisen väylän syventäminen Vesistö- ja kalataloustarkkailun ennakkotarkkailu. Kala- ja vesitutkimus Oy. Kala- ja vesijulkaisuja nro

42 15. Liitteet Liite 1. Siianpoikasten nuottausalueiden kenttähavainnot. ID pvm koordinaatit (KKJ3) veden lämpötila sameus saliniteetti leväisyys pohjan laatu huomioita x y o C NTU ppt US ,3 1,9 5,5 2 2 US , US ,0 2,4 5,3 5 2 todella nuhjaantunut US , US ,0 1,2 5,6 5 2 huonontunut vuodesta 2012 US , US ,9 1,4 5,6 4 2 huonontunut vuodesta 2012 US , US ,4 1,2 5,3 3 2 US , US ,4 0,9 5,8 2 2 US , US ,0 7,9 5,3 2 3 US , US ,4 3,7 5,0 3 2/6 US , /6 Pohjan laatuluokittelu Leväisyysluokittelu 1 = hiekka 1 = täysin puhdas 2 = hiekka/kivi 2 = alle 10 % peitossa 3 = kivi nyrkki 3 = % 4 = kivi lohkare 4 = % 5 = kallio 5 = yli 50 % 6 = pehmeä 40

43 Liite 2. 1-vuotiainen ja sitä vanhempien poikasten esiintyminen (kpl) siianpoikasnuottauksissa. ID pvm kolmipiikki liejutokko tuulenkala salakka hietatokko kymmenpiikki siloneula mutu US US US US US US US US US US US US US US US US

44 Liite 3. Ammattikalastajien pyyntipaikat vuosina 2013 (ylempi kuva) ja 2014 (alempi kuva). 42