Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 727/2013 vp Mehujen verotus Eduskunnan puhemiehelle Kaavailtu virvoitusjuomaveron korotus ei täysmehujen osalta ole tarkoituksenmukainen, koska se ei ota huomioon mehun sisältämän sokerin alkuperää, joka on usein terveellinen marja, hedelmä tai vihannes. Näin ollen virvoitusjuomaverotus luo osaltaan paineita mehunvalmistajille siirtyä käyttämään tuotteissaan keinomakeuttajia ja lisäaineita. Tiivistemehujen verotus tulisi olemaan kohtuuttoman kova verrattuna esimerkiksi epäterveellisiin keinomakeutettuihin vähäsokerisiin limonadeihin. Myös tiivistemehujen veron kantoperiaate on kyseenalainen, koska mehu myydään kuluttajalle tiivisteenä, mutta verotuksessa huomioidaan laimennetun mehun määrä. Tämän kehityksen seurauksena mehujen kulutus vähenee ja muiden virvoitusjuomien kysyntä vastaavasti lisääntyy. Käytännössä mehujen liian tiukka verotus vaikeuttaa suomalaisten mehuyritysten toimintaa, ja tämä puolestaan voi johtaa irtisanomisiin alalla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten mehujen verotus tulee toteuttaa lähitulevaisuudessa, jotta se on kohtuullinen suomalaisen mehuteollisuuden ja terveysvaikutusten näkökulmasta? Helsingissä 4 päivänä syyskuuta 2013 Ritva Elomaa /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ritva Elomaan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 727/2013 vp: Miten mehujen verotus tulee toteuttaa lähitulevaisuudessa, jotta se on kohtuullinen suomalaisen mehuteollisuuden ja terveysvaikutusten näkökulmasta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laissa makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta (1127/2010) säädetään virvoitusjuomien verotuksesta. Veroa kannetaan limonadeista, kivennäisvesistä, mehuista, kahvijuomista, mehutiivisteistä ja kiinteistä juoma-aineksista. Valmiiden juomien ja juomien valmistukseen käytettävien tiivisteiden verottamiseksi tasapuolisesti juomatiivisteistä kannetaan veroa niistä saatavan juomamäärän perusteella. Tällä tavoin samankaltaisia juomia verotetaan volyymiltään yhdenmukaisesti. Tiivisteitä on erilaisia. Esimerkiksi virvoitusjuoma-automaateissa käytetään tiivistettä, josta juoma valmistetaan vettä lisäämällä. Virvoitusjuomien veronkorotuksen tavoitteena on valtion verotulojen lisäämisen ohella ohjata virvoitusjuomien kulutusta vähäsokerisiin tuotteisiin. Sokeripitoisten juomien korkeampi vero on perusteltu ravitsemussuositusten kannalta ja siksi, että sokeripitoiset juomat ovat merkittävin lasten ja nuorten sokerinsaannin lähde. Suomalaisten sokerin saanti on runsasta ja ylittää saantisuositukset lähes kaikissa ikäryhmissä. Sakkaroosin saanti oli suurinta nuorten aikuisten keskuudessa. Saantisuositukset ylittyvät vuotiailla miehillä, vuotiailla naisilla sekä myös lapsilla. Lapsilla ja nuorilla sekä miehillä tärkein sakkaroosin lähde on erilaiset sokeripitoiset juomat. Lasten osalta on huomionarvoista, että lähes 80 prosenttia kolmivuotiaista ylittää suositeltavan sakkaroosin saannin enimmäissuosituksen päivittäin. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on antanut suosituksia juomista (Juomat ravitsemuksessa, valtion ravitsemusneuvottelukunnan raportti 2008). Sen mukaan veden käyttöä janojuomana tulisi tukea. Täysmehuja ja nektareita voisi nauttia aterialla 1 2 dl päivässä, mutta ne eivät sovi janojuomaksi eivätkä korvaa hedelmiä. Muita mehuja ei myöskään suositella päivittäiseen käyttöön. Energiaa sisältävät virvoitusjuomat eivät kuulu terveelliseen ruokavalioon. Energiaa sisältämättömät kevytjuomat ovat suositeltavampia kuin energiaa sisältävät, mutta niiden käyttötiheyden on oltava pieni. Makeutusaineita käytetään korvaamaan sokeria. Makeutusaineiden käyttö on hyväksytty elintarvikeryhmittäin teknologisen tarpeen ja turvallisen saannin arviointiin perustuen. Makeutusaineiden käytön on epäilty lisääntyvän, jos sokerin käyttö vähenee esimerkiksi vero-ohjauksen vuoksi. Teoriassa makeutusaineiden kulutus voisi lisääntyä joko erilaisten makeutusaineiden käytön tai niiden käyttömäärien lisääntyessä. Erilaisten makeutusaineiden käytön lisääntyessä riski yhden aineen kumulatiivisesta liikasaannista pienenee, kun kulutus jakautuu eri makeutusaineiden kesken. Makeutusaineiden turvallisuutta arvioitaessa oletetaan, että kaikki kulutetut juomat on makeutettu samalla makeutusaineella, joten riski on otettu huomioon enimmäismääriä asetettaessa. Tosiasiassa kulutus jakaantuu yleensä useiden makeutusaineiden kesken eikä vaaraa liikasaannista ole normaalikulutuksessa. 2

3 Ministerin vastaus KK 727/2013 vp Ritva Elomaa /ps Turvallisuusarvioinnissa on oletettu, että tuoteryhmiä kulutetaan kulutustietoihin perustuva määrä. Jos kulutus muuttuisi niin, että esimerkiksi juomien kulutus lisääntyisi merkittävästi, voisi myös makeutusaineiden saanti lisääntyä. Väestötasolla tällaista muutosta ei voida pitää todennäköisenä ainakaan lyhyellä aikavälillä, mutta yksilötasolla makeutusaineiden saanti saattaa lisääntyä kulutustottumuksista riippuen. Yksilötason riskejä tuleekin pyrkiä vähentämään hallinnollisilla toimenpiteillä, kuten kuluttajainformaation tai riskiviestinnän keinoin. Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 727/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Ritva Elomaa /saf: Hur bör beskattningen av safter förverkligas inom den närmaste framtiden för att den ska vara skälig både ur den finländska saftindustrins perspektiv och ur hälsoeffektperspektiv? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelserna om beskattning av läskedrycker (1127/2010) finns i lagen om punktskatt på sötsaker, glass och läskedrycker. Skatt ska betalas på läskedrycker, mineralvatten, safter, kaffedrycker, saftkoncentrat och dryckesingredienser i fast form. För jämlik beskattning av färdiga drycker och sådana koncentrat som ska spädas ut, tas punktskatt på läskedrycker ut enligt den mängd dryck som utvinns ur produkterna. På detta sätt beskattas liknande drycker enhetligt enligt sin volym. Det finns olika typer av koncentrat. I till exempel dryckesautomater används ett koncentrat där drycken tillverkas genom tillägg av vatten. Målet med förhöjningen av skatt på läskedrycker är att utöka statens skatteinkomster, men även att styra konsumtionen av läskedrycker mot lättsockrade produkter. Den högre skatten på sockerhaltiga drycker kan motiveras med näringsrekommendationerna och med att sockerhaltiga drycker är den viktigaste sockerkällan hos barn och unga. Finländarnas sockerintag är rikligt och överskrider de rekommenderade mängderna i så gott som samtliga ålderskategorier. Sackarosintaget var rikligast hos unga vuxna. Det rekommenderade intaget överskrids hos män i åldern år, kvinnor i åldern samt även hos barn. För barn och unga samt män är den viktigaste sackaroskällan olika sockerhaltiga drycker. För barnens del är det beaktansvärt att så gott som 80 procent av treåringarna dagligen överskrider det maximala rekommenderade sackarosintaget. Statens näringsdelegation har gett en rekommendation om drycker (Juomat ravitsemuksessa, Statens näringsdelegations rapporter 2008). Enligt rekommendationen ska användningen av vatten som törstsläckande dryck stödas. Av juice och nektar kan i samband med måltiderna drickas 1 2 dl om dagen, men de är olämpliga som törstsläckare och kan inte ersätta frukt. Andra safter rekommenderas inte heller som törstsläckare i dagligt bruk. Läskedrycker som innehåller energi hör inte hemma i en hälsosam kost. Energisnåla lightdrycker är bättre än energirika drycker, men också de ska användas sällan. Sötningsmedel används som sockerersättare. Användningen av sötningsmedel har godkänts för de olika livsmedelsgrupperna utgående från en bedömning av det teknologiska behovet och ett tryggt intag. Farhågor har presenterats att användningen av sötningsmedel ökar, om användningen av socker minskar till följd av exempelvis skattestyrning. I praktiken skulle konsumtionen av sötningsmedel kunna öka antingen genom att användningen av olika sötningsmedel ökar eller att de använda volymerna ökar. I takt med att användningen av olika sötningsmedel ökar minskar risken för kumulativ överdosering av ett ämne, i och med att konsumtionen fördelas mellan olika sötningsmedel. Vid bedömning av hur säkra sötningsmedlen är har man utgått från att samtliga konsumerade drycker har sötats med samma 4

5 Ministerns svar KK 727/2013 vp Ritva Elomaa /ps sötningsmedel, vilket betyder att risken har beaktats då maximibeloppen har fastställts. I själva verket fördelas konsumtionen i allmänhet på flera sötningsmedel och det föreligger ingen fara för överdosering vid normal konsumtion. Vid säkerhetsbedömningarna har man antagit att produktgrupperna konsumeras enligt den volym som konsumtionsuppgifterna indikerar. Om konsumtionen skulle ändras så att till exempel konsumtionen av drycker avsevärt ökar, kunde även intaget av sötningsmedel öka. På befolkningsnivå kan en sådan förändring inte anses vara sannolik åtminstone på kort sikt, men på individnivå är det möjligt att intaget av sötningsmedel ökar till följd av konsumtionsvanorna. Därför bör man eftersträva en minskning av riskerna på individnivå genom administrativa åtgärder, såsom genom konsumentinformation eller riskkommunikation. Helsingfors den 26 september 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 5