Kalatien rakentaminen Mustionjokeen Åminneforsin voimalaitoksen ohi ja valmistelulupa, Raasepori

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Etelä-Suomi Nro 54/2017/2 Dnro ESAVI/558/2016 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kalatien rakentaminen Mustionjokeen Åminneforsin voimalaitoksen ohi ja valmistelulupa, Raasepori HAKIJA Raaseporin kaupunki HAKEMUKSEN VIREILLETULO Raaseporin kaupunki on Etelä-Suomen aluehallintovirastossa vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa hakenut lupaa kalatien ja alasvaelluskourun rakentamiseen Mustionjokeen Åminneforsin voimalaitoksen ohi, veden juoksuttamiseen kalatien ja alasvaelluskourun kautta Raaseporin kaupungissa sekä lupaa ryhtyä hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Vesilain (587/2011) 3 luvun 2 ja 1 luvun 7 :n 1 momentti HANKETTA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET, KAAVOITUS JA SUOJELUALUEET Päätökset Länsi-Suomen vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 5/1991/3 muuttanut Uudenmaan läänin kuvernöörin antamaa ja Keisarillisen Suomen senaatin vahvistamaa Åminneforsin voimalaitoksen lupapäätöstä padotuskorkeuden ja rakenteiden osalta Pohjan kunnassa. Lupaehdossa 1) todetaan muun muassa, että padossa, jonka harjakorkeus on vähintään +5,30 m (NN), tulee olla yksi helposti avattava tulva-aukko, jonka leveys on vähintään 5,94 m ja kynnyskorkeus enintään +1,38 m (NN). Lisäksi padossa tulee olla ohijuoksutukseen käytettävissä avattavia aukkoja, joiden yhteinen vapaa leveys on vähintään 3,80 m ja kynnyskorkeus enintään +1,33 m (NN) tai muita vastaavan virtaaman läpäiseviä avattavia aukkoja. Lupaehdossa 2) todetaan muun muassa, että vedenpintaa Åminneforsin voimalaitospadolla saadaan nostaa niin, että se ei ylitä korkeutta +5,03 m (NN). Lisäksi vesioikeus on katsonut, että hankkeesta ei aiheudu sellaisia seurauksia, että hakija voitaisiin niiden perus- ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh fax kirjaamo.etela@avi.fi Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, Helsinki

2 Kaavoitustilanne ja suojelualueet 2 (33) teella velvoittaa kalatien tekoon. Vesioikeus on hylännyt vaatimukset kalatien tekemisestä. Vesiylioikeus on antamallaan päätöksellä nro 220/1991 jättänyt tutkimatta Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin valituksen. Vesiylioikeus on katsonut muun muassa, että Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri on menettänyt valittajapuhevaltansa asiassa, koska se ei ole tehnyt vesioikeudelle muistutusta muistuttamiselle määrätyn ajan kuluessa. Åminneforsin osayleiskaavassa, joka on hyväksytty , voimalaitosalue ja pääosa kalatiealueesta on varustettu merkinnällä ET/s. Merkintä tarkoittaa yhdyskuntateknisen huollon aluetta, jolla ympäristö säilytetään. Loppuosa kalatiealueesta kuuluu Mustionjokilaakson osayleiskaavaan merkinnöillä vesialue (W) ja Natura verkoston alue (nat). Mustionjoki kuuluu Natura verkostoon (FI , SCI). Natura-alue muodostuu Mustionjoesta ja sen neljästä sivuhaarasta. Jokiuomaa on mukana yhteensä 32 km. Natura-alueen suojeluperusteena ovat luontodirektiivin lajit jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka. Mustionjoki on ainoa säilynyt jokihelmisimpukan esiintymispaikka Uudellamaalla. Esiintymä alkaa noin 150 m Åminneforsin voimalaitospadon alapuolelta ja on pituudeltaan noin 330 m. Joessa on kuitenkin yksittäisiä jokihelmisimpukoita vielä tämän yhtenäisen esiintymän alapuolellakin. Jokihelmisimpukan lisääntyminen Mustionjoessa on epävarmaa, koska se elää toukkavaiheessa lohikalojen loisena. Kesän 1997 tutkimuksissa havaittiin joitakin nuorempia jokihelmisimpukan yksilöitä, joten on mahdollista, että lisääntymistä on edelleen tapahtunut ainakin jossain määrin. Lisääntymiskyky voitaneen palauttaa, mikäli jokeen saadaan palautetuksi myös luontaisesti lisääntyvä lohikalakanta. Eteläsuomalaisten jokihelmisimpukkakantojen säilyminen on erittäin tärkeää, sillä niitä voitaisiin ehkä tulevaisuudessa käyttää myös lajin palauttamiseen Keski-Eurooppaan, josta se on jo hävinnyt. Jokihelmisimpukka on uhanalainen myös kaikissa muissa Pohjoismaissa. Naturaalueen vuollejokisimpukkakanta on runsas ja laji myös lisääntyy. Mustionjoen lisääntyvä vuollejokisimpukkakanta on yksi Euroopan suurimmista. Laji sopeutuu jokihelmisimpukkaa paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta koko Euroopan tasolla se on lähes yhtä uhanalainen kuin jokihelmisimpukka. Mustionjoen alajuoksun rantatörmissä pesii joinakin vuosina lintudirektiivin laji kuningaskalastaja, joka on pesivänä Suomessa harvinainen. Sulissa virtapaikoissa talvehtii koskikaroja. Åminnefors on osa maakunnallisesti merkittäväksi luokiteltua Mustionjokilaakson kulttuurimaisemaa (MAO010009). Åminneforsin ruukki on perustettu 1870-luvulla, mutta paikalla on jo 1600-luvulla ollut muun muassa pieniä myllyjä ja saha. Voimalaitos, jonka yhteyteen kalatie on suunnitteilla, on arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema, ja se rakennettiin vuonna

3 3 (33) Voimalaitoksen kohdalla Valssaamontien eteläpuolella on muinaisjäännös Åminneforsin ruukki ( ). LUPAHAKEMUKSEN SISÄLTÖ Hankkeen tarkoitus ja yleiskuvaus Hankkeen tavoitteena on säilyttää Mustionjoen jokihelmi- ja vuollejokisimpukan kannat sekä edistää lajien lisääntymiskyvyn palautumista. Mustionjoki kuuluu myös kansallisen kalatiestrategian kärkikohteisiin. Hankkeella varmistetaan vaelluskalojen nousumahdollisuus Mustionjokeen Åminneforsin voimalaitoksen yläpuoliselle jokiosuudelle. Mustionjoessa on neljä voimalaitosta, jotka muodostavat täydellisen vaellusesteen kaloille. Åminneforsin voimalaitospadon kalatie on suunniteltu rakennettavaksi ensimmäisenä Mustionjoen pääuoman voimalaitoskalateistä. Kalateiden rakentamisen tavoitteena on vaelluskalojen palauttaminen Mustionjokeen ja koko Karjaanjoen vesistön osittaisen lohijokiarvon palauttaminen. Lohikalojen palauttaminen jokeen tukee erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan lisääntymismahdollisuuksia. Kalatie muodostuu tilan puutteen ja ympäristön topografian takia kokonaan teknisistä betonirakenteisista kalatieosista. Pystyrakokalatien pituus on noin 104 m. Kalatien on tarkoitus toimia vuosittain Suunnittelua on ohjannut ryhmä, johon on kuulunut edustajia Raaseporin kaupungista, Uudenmaan, Varsinais-Suomen sekä Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:stä, Koskienergia Oy:stä, Museovirastosta, Länsi- Uudenmaan maakuntamuseosta sekä Nylands producentförbundista. Vesistötiedot Mustionjoki on Karjaanjoen vesistön joki Lohjanjärvestä mereen. Se sijaitsee Raaseporin kaupungin alueella. Lohjanjärvi on säännöstelty ja sen alapuolella Mustionjoessa on neljä voimalaitosta. Näistä alin on Åminneforsin voimalaitos, jonka alavetenä on merivesi. Mustionjoen koko valumaalue on km² ja sen järvisyys on 12,2 %. Vedenkorkeudet Ylävedenkorkeuden vaihteluväli Åminneforsin voimalaitoksella on normaaliolosuhteissa +5, ,35 m (N 2000). Jakson kalannousuajan ( ) havaitut minimi ja maksimi vedenkorkeudet olivat +5,08 m ja +5,31 m (N 2000). Keskivesi on +5,22 m (N 2000). Luvan mukainen HW on +5,35 m (N 2000). Ylävedenpinnan korkeuden pienen vaihtelun takia kalatien suunnittelussa lähtökohdaksi voidaan ottaa koko ylävedenkorkeuden normaali vaihteluväli, jolloin kalatien tulisi toimia vaihteluvälillä +5, ,35 m (N 2000).

4 4 (33) Alavedenkorkeus vaihtelee paljon, koska alavetenä on merivesi. Jakson kalannousuajan havaitut minimi ja maksimi olivat +0,00 m ja +0,66 m (N 2000). Normaaliolosuhteissa alavedenkorkeuden vaihteluväli vuositasolla on -0, ,60 m. Hangon mareografin havaintojen mukaan meriveden korkeuden pysyvyyden 1 99 % vaihteluväli on cm ja 5 95 % vaihtelu on cm. Kun kalatien toiminnalliseksi ajaksi lasketaan 50 vuotta, keskivesi nousee nykytahdilla Hangon kohdalla tuona aikana noin 20 cm. Vuoden 2015 keskivesi on noin +0,17 m (N 2000). Kun suunnittelun lähtökohdaksi otetaan pysyvyyden vaihteluväli % ja 50 vuoden käyttöaika, niin kalatien alapään tulisi toimia vaihteluvälillä +0, ,66 m (N 2000). Virtaamat Mustionjoen virtaamat määräytyvät Lohjanjärven säännöstelyluvan mukaan seuraavasti: ajankohdasta riippuen suurin sallittu juoksutus Lohjanjärvestä on m 3 /s. Maksimijuoksutus 65 m 3 /s on mahdollista huhtikuun alkupuoliskolla. juoksutus ei saa olla pienempi kuin 4 m 3 /s vuorokausikeskiarvona laskettuna ja juoksutuksen tulee aina olla vähintään 2 m 3 /s. Åminneforsin kalannousuajan keskivirtaama on 11,5 m 3 /s ja MQ 50% on 6,5 m 3 /s. Minimi- ja maksimivuorokausivirtaamat ovat vuositasolla (jakso ) olleet 1,4 m 3 /s ja 50 m 3 /s. Voimalaitoksen rakennusvirtaama on 24 m 3 /s. Pysyvyyskäyrän mukaan ohijuoksutusta on noin 10 % ajasta eli keskimäärin kolme viikkoa kalannousuajasta. Vedenlaatu Mustionjoen ekologinen tila on tyydyttävä, ja se on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Joen pudotuskorkeudesta 95 % on rakennettu, ja aiemmin runsaasti koskimaisia jokijaksoja sisältänyt joki on nykyään pitkälti vesialtaiden ketju. Jokiuoman neljä voimalaitospatoa estävät paitsi kala- ja vesieliölajien nousun merestä myös vaelluksia Mustionjoessa. Mustionjoen yläjuoksulla vedenlaatu on käyttökelpoisuudeltaan tyydyttävää. Happiongelmia ei ole ollut eikä leväkukintoja ole raportoitu. Maatalouden hajakuormitus lisää ravinteisuutta, sameutta ja kiintoainesta koko Mustionjoen alueella. Joen alajuoksulla veden käyttökelpoisuus on vain välttävää ja hygieeninen tila on yläjuoksua huonompi. Pohjanpitäjänlahden vesi on ollut talvisin vähähappista Mustionjokea pitkin tulevan kuormituksen vuoksi. Mustionjokisuun havaintopaikan jakson kokonaisfosforipitoisuudet ovat hieman laskeneet ja arvot ovat viimeisen 20 vuoden ajalta alle 30 µg/l. Kalasto Ennen voimalaitosrakentamista Mustionjoki oli merkittävä merilohijoki. Lohen nousu loppui vuonna 1956 Åminneforsin tulvakanavan padon rakentamiseen. Patoamisten vuoksi vesistön omat merelliset vaelluskalakannat ovat tuhoutuneet. Vesistöalueella runsaimpina esiintyviä kalalajeja ovat ahven, hauki, särki, salakka, pasuri, lahna ja kiiski. Karjaanjoen vesistöalu-

5 Vesi- ja ranta-alueiden käyttö Olemassa olevat rakenteet 5 (33) een kalalajistoa voidaan pitää varsin monipuolisena, minkä on mahdollistanut vesistön eri osien vaihtelevuus, eteläinen sijainti sekä pitkäaikainen istutustoiminta alueella. Kalatiealueella tai lähialueilla ei ole uhanalaisia tai suojeltavia kasveja. Alueella ei ole myöskään pohjavesialueita. Hankkeen vaikutusalueella ja sen välittömässä läheisyydessä harjoitettava kalastus on pääasiassa virkistys- ja kotitarvekalastusta. Uitto on loppunut ja uittosääntö on kumottu. Vesiliikenne on satunnaista vapaa-ajan veneilyä. Kulkuyhteys voimalaitospadolle on joen eteläpuolelta Valssaamontieltä. Suunnitellun kalatien vaikutusalueella on useita ilma- ja maajohtoja, joista osa on suurjännitejohtoja. Åminneforsin voimalaitosrakennus ja pato rakennettiin vuosina Tällöin voimalaitokseen tuli kaksi sähkögeneraattorilla varustettua kaksoisturpiinia sekä varaus kolmannelle koneyksikölle. Kolmannelle yksikölle varatulle paikalle rakennettiin vuosina koneyksikkö, joka pystyi yksinään käyttämään koko Mustionjoen virtaaman. Kesällä 1987 voimalaitoksen säännöstelypato peruskunnostettiin ja tulva-aukko varustettiin teräsrakenteisella ja sähkökäyttöisellä tasoluukulla. Putouskorkeus on 5,0 m ja rakennusvirtaama 24 m³/s. Tulva-aukon leveys on 5,94 m ja sen kynnyksen korkeus on +1,38 m (NN). Kummankin käytöstä poistetun turpiinin tuloaukon (varatulva-aukon) kokonaisleveys on 6,0 m ja kynnyksen korkeus +1,33 m (NN). Tulva-aukon ja varatulva-aukon kautta voidaan juoksuttaa yhteensä 110 m³/s suuruinen virtaama. Purkauskyky on riittävä kerran vuodessa toistuvan tulvan juoksuttamiseen. Tehtävät rakenteet ja suoritettavat toimenpiteet Yleiskuvaus kalatiestä Suunnittelussa korkeusjärjestelmänä on käytetty N 2000-järjestelmää. Åminneforsin voimalaitosluvan ja paikallisen vedenkorkeusasteikon korkeusjärjestelmä on NN, joka on lukuarvona 32 cm alempi kuin N 2000-järjestelmän arvo. Kalatie on noin 104 m pitkä pystyrakokalatie, joka koostuu yläjuoksulta päin lukien pitkästä tasapohjaisesta yläaltaasta, pystyrako-osuudesta, joka alittaa voimalaitoksen huoltotien, sekä alimpana olevasta ala-altaasta. Kalatie aidataan ympäriinsä ja sen reunalle rakennetaan kävelyritilätasot. Tiealituksen kohdalla tien reunat varustetaan tiekaiteilla.

6 6 (33) Kalatien sisäänkäyntiaukko sijoitetaan voimalaitoksen alakanavan etelärannalle heti voimalaitoksen turbiiniaukon alapuolelle mahdollisimman optimaaliseen paikkaan alueelle, jossa virtausnopeus on sopiva ja kalat löytävät kalatien sisäänkäyntiaukon mahdollisimman helposti ja mahdollisimman lyhyellä viiveellä. Sisäänkäyntiaukon ja ala-altaan jälkeen pystyrakoosuus lähtee nousemaan keskimäärin noin 6 %:n kaltevuudessa rannan puolella paaluvälillä lähes alavirran suuntaan, josta se kääntyy jyrkästi levähdys- ja kääntöaltaan avulla 180 astetta takaisin ylävirran suuntaan. Sen jälkeen pystyrako-osuus kulkee voimalaitoksen ja muuntajan välistä ja alittaa huoltotien paaluvälillä Huoltotien jälkeen kalatie jatkuu avokouruna yläaltaaseen saakka lävistäen yläpäässä betonisen patomuurin. Alasvaeltavien kalojen ohjaus tapahtuu välpän pohjoispuolelle tehtävän suljettavan aukon ja patomuurin läpäisevän teräskaukalon tai -putken avulla vanhan voimalaitoksen turbiiniaukkoon ja edelleen alaveteen. Kalatie toimii myös alasvaellusreittinä, mutta se voidaan haluttaessa sulkea tai sen virtausta voidaan rajoittaa varsinaisen alasvaelluskourun käytön ajaksi. Kalatien ohjausta varten rakennettava automatiikkakeskus sijoitetaan voimalaitoksen sisätiloihin tai erikseen rakennettavaan ohjauskeskukseen. Paikallisohjaukset ovat alimman ja ylimmän kalatiealtaan päällä olevissa sähkökaapeissa. Mitoitus Kalojen aktiivisten liikkumisajankohtien mukaan kalatien tulisi toimia vuosittain ainakin Kalatien ylävedenkorkeuden mitoittavaksi toimintaväliksi valittiin +5,10 +5,35 m (N 2000) ja alavedenkorkeuden mitoittavaksi toimintaväliksi +0,00 +0,66 m (N 2000), eli kalatie toimii käytännössä koko kalatien käyttöajan optimaalisesti. Kalatien altaiden vesipintojen ero pystyraoissa on 15 cm, jolloin kalatie soveltuu myös heikomman uintikyvyn omaaville kaloille ja kalalajeille. Kalatien sisäänkäyntiaukon kynnyskorkeutta säädetään säätöluukulla niin, että ala-altaan ja joen alakanavan vesipinnan ero pidetään haluttuna vakiona, optimaalisena kulloinkin kalatiehen halutulle kalalajille. Hydrologiset olosuhteet eivät aseta esteitä kalatien toiminnalle. Kalatien vesitiet on mitoitettu siten, että kalat voivat edetä uimalla niiden kautta. Kalatien pystyrakoaltaat on mitoitettu niin, että altaiden vaimennussuhde on keskimäärin noin 165 W/m³. Kalatien virtaamaa mitataan käyttöönoton jälkeen, ja sitä voidaan hieman säätää kalatien uloskäyntiaukon pohjalla olevaa settilevyä muuttamalla. Yläallas ja poistumisaukko Kalatien yläpäässä on sisämitoiltaan noin 14 m pitkä ja 1,7 m leveä betoninen tasapohjainen yläallas. Altaan sisäpohja tehdään tasoon +3,77 m (N 2000) ja altaan ulkoseinien yläreunat ulotetaan vähintään padon reunamuurin ylätasoon asti. Yläaltaan kulmakohdassa tienpuolella kalatien seinää korotetaan, jolloin se on tiepenkereen tukimuurina. Yläaltaan vedenpuoleiseen betoniseinään tehdään kalatien poistumisaukoksi kiinteä, 0,35 m leveä, kaksilla settiurilla varustettu ylhäältä auki oleva rako. Raon

7 Huoltotien silta Pystyrako-osuus Ala-allas ja sisäänkäynti 7 (33) kiinteä betonikynnys on tasolla +3,77 (N 2000). Raon ulommissa settiurissa aukon pohjalla käytetään säätösettiä, jonka yläreuna on tasolla +3,92 m (N 2000). Aukossa olevat sisemmät settiurat ovat käsi- ja moottorikäyttöistä sulkuluukkua varten. Uloimmissa settiurissa voidaan säätösetin lisäksi käyttää kalalaskuria tai muuta tutkimusvälineistöä. Kalatien toiminnan aikana aukko on koko ajan auki. Talveksi aukko suljetaan luukulla vesitiiviisti siten, ettei jää pääse tarttumaan siihen. Pintaroskan joutumista kalatiehen voidaan vähentää poistumisaukon ylävirran puolelle yläkanavaan kiinnitettävällä syväpuomilla. Yläaltaan päällä on sähkökaappi, jossa on yläaltaan sulkuluukun paikallisohjaus. Yläaltaan yläreunalle rakennetaan huoltotöitä ja luukkujen käyttöä varten ritilätaso. Allas varustetaan ympäriinsä potkusuojatuilla 1 m korkeilla reunakaiteilla. Kalatien pystyrako-osuuden yläpäähän voimalaitoksen huoltotien kohdalle rakennetaan kalatien ylittävä ritiläsilta. Silta mitoitetaan kestämään voimalaitoksen huoltotöissä käytettävät ajoneuvokuormat, ja se varustetaan tiekaiteilla sekä potkusuojatuilla 1 m korkeilla reunakaiteilla. Pystyrako-osuudet koostuvat peräkkäisistä sisämitoiltaan 2,15 m x 1,70 m kokoisista altaista ja niiden välisistä pystyraoilla varustetuista betonisista kynnyksistä. Kynnyksien toiseen reunaan tehdään 0,35 m leveät pohjaan asti auki olevat pystyrakoaukot. Pystyrakoaukkojen alapuolelle altaiden seiniin tehdään seinästä 0,175 m ulkonevat virtauksenohjauspalkit. Pystyrakoaltaan väliseinän ja virtauksenohjauspalkin väliin jää 0,35 m. Pystyrako-osuuden pohja tehdään noin kaltevuuteen 6,5 %. Kalatien kääntökohdissa altaat ovat hieman muita suurempia, ja ne toimivat samalla lepoaltaina. Pystyrako-osuuksien reunalle rakennetaan huoltotöitä varten ritilätaso. Ritilätaso myös varjostaa kalatietä kaloille edullisesti huonontaen kalojen näkymistä ylhäältäpäin. Pystyrako-osuus varustetaan ympäriinsä potkusuojatuilla 1 m korkeilla reunakaiteilla. Pystyrakoaltaiden keskellä vesisyvyys vaihtelee kalatien toiminta-aikana 1,1 1,3 m ja putousero altaiden välillä on 0,15 m. Altaiden kuivavara on maksimivirtaamalla pienimmillään noin 0,75 m. Alin allas ja sisäänkäyntiaukko rakennetaan voimalaitoksen imuputken välittömään läheisyyteen niin, että sisäänkäynti on noin 5 m imuputken ylittävän betonikannen reunasta alavirtaan imuputken aukon etelänpuoleisella reunalla. Altaan yläreunan korkeus on samalla tasolla padossa olevan imuputken aukon reunamuurin kanssa, joka on noin tasolla +1,75 m (N 2000). Altaan pohja on tasossa -1,33 m (N 2000). Ala-altaan alakanavan

8 8 (33) puoleisella reunalla sisäänkäyntiaukkona on kiinteä 0,80 m leveä pystyrako, jonka kiinteä kynnys on tasolla -0,56 m (N 2000). Raossa heti kiinteän kynnyksen yläpuolella liikkuu automatiikan ohjaamana virtaamansäätöluukku, jossa on 0,65 m leveä pystyrako. Virtaamansäätöluukun ollessa ala-asennossa on luukun kynnyskorkeus samalla tasolla kiinteän betonikynnyksen kanssa korkeudessa -0,56 m (N 2000). Luukun ollessa yläasennossa on kynnyskorkeus vähintään tasolla +0,17 m (N 2000). Virtaamansäätöluukkua liikutetaan automaattiohjauksella alimman altaan vesipinnan ja alaveden suhteen siten, että aukon kohdalla vesipintojen korkeusero on haluttu vakio (0,15 0,3 m), jolloin ulosvirtaus on aina selkeästi havaittavissa ja halutulle kalalajille mahdollisimman optimaalinen. Alimman kalatiealtaan huoltoja ja korjauksia varten altaaseen rakennetaan tikkaat, joita pitkin altaaseen pääsee kulkemaan. Allas varustetaan kävelyä, huoltotöitä ja sulkuluukun käyttöä varten ritilätasoilla sekä ympäriinsä potkusuojatuilla 1 m korkeilla reunakaiteilla. Alasvaeltavien kalojen kulkurakenteet Rakentaminen Voimalaitoksen välpän ylävirran puolelle rakennetaan virtausaukon pohjoispuolelle reunamuurin vierelle teräsrakenteinen 0,4 m leveä päältä avonainen kouru. Kourun yläosa liikkuu ylävedenpinnan mukaisesti niin, että vesisyvyys kourun suulla on aina 0,4 m. Kourun yläpään korkeussäätö toteutetaan joko kelluvana rakenteena tai moottorikäyttöisenä. Kourua rakennetaan avonaisena aina vanhan turbiiniaukon kohdalle padon reunaan asti. Pato läpäistään halkaisijaltaan 0,5 m paksulla putkella, joka johdetaan patoseinämän alapuolella olevan avonaisen tilan pohjalla olevaan vanhaan turbiiniaukkoon, jossa vesipinta on alavedenpinnan tasolla. Läpäistävän padon alapuolelle putkeen asennetaan venttiili, jolla putkeen tulevaa virtaamaa voidaan säätää tai alasvaellusreitti sulkea vesitiiviisti. Venttiili varustetaan lämmityksellä jäätymisvaurioiden estämiseksi. Padon yläpuolinen kouruosuus rakennetaan osittain tai kokonaan siirrettäväksi rakenteeksi, jolloin se voidaan nostaa talveksi pois vedestä. Työalueelta raivataan puustoa ja pensaita vain työn toteutuksen kannalta välttämättömältä alueelta. Raivausjätteet kuljetetaan pois. Kalatien alaosan rakentaminen toteutetaan teräsponttiseinästä tehdyn työpadon suojassa kuivatyönä niin, että voimalaitoksen imuputken aukon virtausala pienenee mahdollisimman vähän. Kalatien yläpään poistumisaukko ja alasvaeltavien kalojen uintiaukko rakennetaan laatikkomaisen työpadon suojassa kuivatyönä. Kalatien alueelta leikataan perusmaan moreenit suunniteltuun tasoon tai kalliopintaan asti. Perusmaan leikkauksista tulevat massat kuljetetaan pois läjitykseen. Poistettavia massoja on arvioitu olevan noin 700 m³ktr. Perusmaan leikkauksen jälkeen mahdollinen kallio louhitaan suunniteltuun tasoon. Räjäytystyöt tehdään hyväksytyn räjäytyssuunnitelman mukaan.

9 Kalatien toiminta 9 (33) Kaikki louhitut pinnat rusnataan, ja kaikki näkyville jäävät terävät reunat tasataan. Kalliolouhos voidaan murskata, jolloin suurin osa voidaan käyttää kalatien rakennekerroksiin. Ylimääräiset louhosmassat kuljetetaan pois läjitykseen. Kulku voimalaitosalueelle varmistetaan koko rakentamisen ajan tarpeen mukaan rakennettavia tilapäisiä siltoja pitkin. Työnaikainen kulku rakentamisalueelle tapahtuu suoraan yleiseltä Valssaamontieltä. Betonirakenteet tehdään paikallavaluina. Betonirakenteiden kaikki nurkat viistetään. Rakentamisen jälkeen työpadot puretaan, alue maisemoidaan ja ylimääräiset massat kuljetetaan pois läjitykseen. Kalatiessä järjestetään teknisten rakenteiden valmistuttua koejuoksutus, jossa kalatien ja rakenteiden toimivuus tarkistetaan. Mukana on kalatalouden asiantuntija ja tarvittaessa tehdään virtausnopeuden mittauksia. Tarvittaessa kalatietä korjataan tai virtaamaa säädetään poistumisaukossa olevalla säätölevyllä. Työpatojen rakentamisen aikana voimalaitosta pyritään juoksuttamaan niin, että työpatojen rakentamiselle on juoksutuksista mahdollisimman vähän haittaa. Työpatojen rakentaminen tulee toteuttaa niin, että siitä ei aiheudu haittaa voimalaitospadon kunnossapidolle tai tarkkailulle. Työpadot kuuluvat patoturvallisuuslain piiriin ja patosuunnitelmat sekä tarkkailuohjelmat on hyväksytettävä patoturvallisuusviranomaisella ennen rakentamisen aloittamista. Kaikki kaapelit ja johdot kartoitetaan ennen rakennustyön urakkalaskentavaihetta. Keväällä jäiden lähdettyä ja veden lämpötilan noustua lähelle 10 astetta kalatien kunto tarkistetaan ja kalatien yläpään sulkuluukku avataan. Alasvaelluskouru asennetaan paikoilleen ja sen sulkuventtiili avataan tarvittaessa. Syksyllä kalatien ylimmässä kynnyksessä oleva aukko suljetaan tiiviisti sulkuluukulla. Alasvaelluskouru nostetaan pois vedestä tai suojataan jäiltä paikoilleen. Teknisesti kalatietä voidaan käyttää aina, kun yläallas on sula eli kalatie voidaan ottaa käyttöön keväällä heti jäiden sulettua ja pitää toiminnassa siihen saakka, kunnes yläallas syksyllä jäätyy kalatien vedenottoaukon vieressä. Käytännössä veden lämpötila määrää ajan, jolloin kalateitä kannattaa pitää auki keväällä ja syksyllä. Veden lämpötilan ollessa alle 7 astetta kaloja nousee enää satunnaisesti. Kalatie suositellaan pidettäväksi auki vähintään Kalatien toteutus ja kustannukset Rakentamisajankohta on sulan maan aikaan kevättulvien jälkeen. Arvioitu rakentamistyön kestoaika on 4 5 kk.

10 10 (33) Åminneforsin voimalaitospadon kalatien urakkakustannukset on arvioitu maaleikkausmäärien sekä suunniteltujen betonimäärien ja tarvittavan tekniikan perusteella. Kalatien investoinnin urakkakustannukset ovat yhteensä noin 0,6 0,8 milj. euroa (alv 0 %) ja rakennuttamiskustannukset lisättynä yhteensä 0,9 1,1 milj. euroa (alv 0 %). Kalateiden käyttökustannukset koostuvat rakenteiden kunnossapidosta sekä kalateiden avaamisesta ja sulkemisesta keväällä ja syksyllä. Lisäksi kuluja aiheutuu laitteiden energiatarpeesta ja laitteiden huollosta. Kevät- ja syystöiden kulut ovat noin euroa/vuosi. Laitteiden tarkastusja puhdistuskulut (1 tarkastuskäynti/viikko) ovat noin euroa/vuosi. Laitteiden arvioidut sähkökustannukset ovat noin euroa vuodessa. Laitteiden arvioidut peruskorjaukset ja kunnostukset 5 10 vuoden välein ovat arviolta euroa vuotta kohti. Yhteensä käyttökulut ovat noin euroa/vuosi (alv 0 %). Kiinteistötiedot Suunniteltu kalatie sijoittuu Åminneforsin voimalaitosalueelle kiinteistöjen , ja alueille. Hanketta koskevat sopimukset Sopimus Koskienergia Koskivoima Oy:n ja Raaseporin kaupungin kesken Raaseporin kaupunki ja Koskienergia ovat sopineet Åminneforsin voimalaitoksen yhteyteen rakennettavan kalatien veden johtamisesta sekä siitä aiheutuvan energiamenetyksen korvaamisesta, kalatien vaatiman maa-alueen käytöstä, kulkuoikeuksista sekä kalatien kunnossapidon ja käytön periaatteista. Sopimuksen mukaan hakijalla on oikeus johtaa vettä kalatiehen enimmillään 0,55 m³/s vuosittain Hakija ratkaisee kullakin hetkellä kalatiehen juoksutettavan vesimäärän. Mikäli kalatiehen rakennetaan alasvaellusputki, saa kalatiehen ja alasvaellusputkeen juoksutettavan veden määrä olla enintään 1,0 m³/s Muina aikoina kalatie ja mahdollinen alasvaellusputki pidetään suljettuina. Hakija vastaa juoksutuksesta ja juoksutuksen muutoksista kalatien ollessa toiminnassa sekä juoksutuksen aloittamisesta keväällä ja lopettamisesta syksyllä. Hakija korvaa Koskienergialle kalatiehen käytettävän veden juoksutuksen aiheuttamasta energianmenetyksestä vesilain mukaisesti yhteensä euroa, joka maksetaan neljän vuoden kuluessa neljässä maksuerässä kalatien käyttöönottopäivästä lukien. Neljä maksuerää ovat kukin suuruudeltaan ,50 euroa. Lisäksi maksetaan vuosittain jäljellä olevasta osuudesta vuosikorko 1 % + euribor (6 kk), kuitenkin vähintään 1 %. Maksuerät sisältävät kaikki muut kulut. Kyseinen korvaus kattaa enintään 0,55 m³/s veden juoksutuksen. Mikäli kalatiehen tehdään edellä mainittuja tai muita muutoksia, joiden myötä juoksutettava kokonaisvesimäärä on 0,55 1 m³/s, suoritetaan tästä vesimäärästä korvaus erikseen sovittavalla

11 11 (33) tavalla kuitenkin samaa laskentatapaa käyttäen kuin sopimuksessa aiemmin laskettu korvaus. Koskienergia luovuttaa hakijalle käyttöoikeuden kalatietä varten tarvittaviin maa-alueisiin kiinteistöstä (143,5 m²) ja kiinteistöstä (158,5 m²). Käyttöoikeus on voimassa niin kauan kuin kalatie on käytössä ja sen käyttö on vesiluvassa määritetyn tarkoituksen mukaista. Kalatie ei saa haitata millään tavalla Åminneforsin patoturvallisuutta eikä rajoittaa padon purkauskykyä. Kalatien rakenteiden ja sulkulaitteiden omistaja on hakija. Hakijalla on sopimuksen mukaan kulkuoikeus kiinteistön kautta kalatien rakentamista, kunnossapitoa ja käyttöä varten. Maa-alueen käyttöoikeudesta tai kulkuoikeudesta ei makseta erillistä korvausta. Käyttöoikeus tai kulkuoikeus ei saa millään tavoin haitata Åminneforsin voimalaitoksen käyttöä ja kunnossapitoa pois lukien kalatiehen johdettava vesi. Rakennusaikainen toiminta tulee sopia erikseen laadittavien rakennustöiden suunnitelmien pohjalta. Kalatien kunnossapito ja käyttö ovat kaikilta osin hakijan vastuulla ja velvollisuutena. Sopimus raukeaa, mikäli Åminneforsin kalatielle ei ole saatu lainvoimaista vesilupaa mennessä tai kalatietä ei ole rakennettu mennessä. Sopimus Raaseporin kaupungin ja kiinteistön omistajan kesken Hanketta varten tarvittavat alueet Hankkeen vaikutukset Vaikutukset virtaamiin Sopimuksen mukaan hakijalla on pysyvä käyttöoikeus sekä kulkuoikeus kalatien rakentamista, kunnossapitoa ja käyttöä varten kiinteistöön Käyttöoikeusalueen pinta-ala on 427 m². Sopimus raukeaa, jos Åminneforsin kalatietä ei ole rakennettu mennessä. Hanketta varten tarvittavat käyttöoikeusalueet ovat seuraavat: Kiinteistö pinta-ala ,0 m² ,5 m² ,5 m² Yhteensä 729,0 m² Kalatiehen tulee painovoimaisesti alla olevan taulukon mukainen virtaama.

12 12 (33) Kalatien toimintavälillä Vedenkorkeus (m) (N 2000) Virtaama (m³/s) HW +5,35 0,62 MW 50% +5,22 0,55 NW +5,1 0,50 Vaikutukset vedenlaatuun Vaikutukset vesieliöstöön Pääuoman virtaamiin ja vedenkorkeuksiin kalatiellä ei ole merkitystä. Kalatie on betonirakenteinen. Kalatien rakenteet varmistavat, että kalatiestä ei vapaudu hienoaineksia, jotka samentaisivat Mustionjoen vesistöä. Kalatiellä ei ole vaikutusta Mustionjoen veden laatuun. Kalatien rakentaminen voidaan suorittaa pääosin kuivatyönä, joten työnaikaiset vaikutukset lähialueen vedenlaatuun ovat vähäisiä ja lyhytaikaisia. Åminneforsin kalatien rakentaminen, vaellusyhteyden parantaminen ja palauttaminen sekä tätä tukevat tukitoimet kuten ylisiirrot ja istutukset mahdollistavat lohen ja muiden vaelluskalojen vaellukset meren ja Åminneforsin yläpuolisen jokialueen välillä. Vaellusyhteyden palautuminen ja ylisiirrot parantavat edellytyksiä luonnontuotannon käynnistymiselle jokialueella sijaitsevilla lisääntymis- ja poikastuotantoalueilla. Lohikalojen palautuminen parantaa Mustionjoen simpukoiden lisääntymismahdollisuuksia. Olemassa oleviin kalakantoihin ja muuhun vesieliöstöön kalateiden rakentamisella ei arvioida olevan kielteisiä vaikutuksia. Kutuvaelluksella olevien lohikalojen ei ole todettu lisäävän tautivaaraa tai kalojen mukana leviävien kalatautien riskiä kalateiden yläpuolisille alueille. Kalatautien leviämistä anadromisten vaelluskalojen mukana muihin kaloihin ei ole pystytty luotettavasti osoittamaan. Åminneforsin pystyrakokalatie on kesäaikaa ja kalojen nousuaikaa lukuun ottamatta suljettu ja kuivillaan. Vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Kalatien rakentamisella Åminneforsin padon yhteyteen on myönteisiä vaikutuksia etenkin jokihelmisimpukalle. Mikäli vaeltava lohikalakanta onnistutaan palauttamaan Mustionjokeen, on myös jokihelmisimpukan lisääntyminen joessa jälleen mahdollista. Kalatien rakentaminen saattaa lisätä jokiveden kiintoainepitoisuutta rakentamisen aikana hetkellisesti ja vähäisesti, mutta haittoja voidaan vähentää ja ehkäistä rakennusteknisin menetelmin.

13 Vaikutukset vesivoimaan Muut vaikutukset 13 (33) Suunnitellun kalatien rakentaminen ei aiheuta merkittäviä haitallisia vaikutuksia Mustionjoen suojeluarvoihin. Suunnitelmien toteutuminen ei heikennä merkittävästi Mustionjoen Natura-alueen suojeltavan luontodirektiivin luontotyypin ekologisia olosuhteita tai ominaispiirteitä. Suunnitelmat eivät myöskään merkittävästi vähennä tai heikennä alueella tavattavien suojeltavien luontodirektiivilajien elinympäristöjä eivätkä lisää oleellisesti luontodirektiivin eläinlajeihin kohdistuvaa häiriötä. Natura-alueen ekologiset rakenteet ja toiminta säilyvät elinkelpoisena. Kalatiehen johdetaan kalatien käyttöaikana vettä voimalaitoksen yläaltaasta seuraavasti: : 0,55 m³/s (laskennassa käytetty virtaama) : 0 m³/s Kalatien aiheuttama energian menetys on laskettu kaavalla: P = 8,2 x Q x h, missä P = energian menetys (kw) 8,2 = kerroin, joka muodostuu putoamiskiihtyvyyden ja voimalaitoksen kokonaishyötysuhteen tulosta Q = virtaama m³/s h = voimalaitoksen keskimääräinen putouskorkeus. Tällöin (5 136 h) kalatien kautta menetetty energiamäärä on kwh. Sähkön hinnalla 5 senttiä/kwh arvo on euroa vuodessa. Laskelmassa oletuksena oli, että kalatien virtaamaa pienennetään aina, kun alasvaelluskourua käytetään, kourussa käytettävän virtaaman verran. Kalatien rakentaminen lisää alueen tunnettavuutta sekä edellytyksiä matkailun ja yritystoiminnan kehittämiseen koko vesistöalueella. Hanke parantaa alueen ympäristön viihtyisyyttä, lisää joen virkistyskäyttöä ja virkistyskalastuksen määrää alueella. Hanke ei vaikuta kaavoitukseen. Kalatie kuuluu vesivoimalaitosrakentamiseen ja on osa nykyaikaista vesivoimalaitosta. Museoviraston lausunto Hakija on pyytänyt Museovirastolta lausunnon hankkeesta ennen lupahakemuksen vireillepanoa. Museovirasto on antanut asiasta lausunnon, joka on laadittu yhteistyössä Länsi-Uudenmaan maakuntamuseon kanssa. Lausunnossa on muun muassa todettu, että teollisuusperintöä edustaviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin voimalarakennusten yhteyteen sijoittuvat kalatiet edustavat rakenteita, jotka periaatteessa jatkavat alueiden teknisluonteisen rakentamisen perinnettä. Åminneforsiin suunniteltu kalatie muodostaisi voimalaitoksen sivuitse kulkevan pitkittäisen rakenteen, joka rajautuu toisesta reunastaan uoman reunaan ja ulottuu noin

14 Museoviraston lausunnon huomioonottaminen Hankkeen hyödyt ja menetykset 14 (33) 25 m voimalaitoksen länsijulkisivusta alajuoksulle päin. Voimalaitoksen ja joenpenkan väliin maastoutuva kalatie sopeutuu luontevasti ympäristöönsä. Lupakäsittelyn yhteydessä ja yksityiskohtaisessa suunnittelussa on vielä varmistettava, että kalatien rakenteet eivät vaikeuta voimalaitosrakennuksen korjaus- ja muutostöitä tai suojelua. Suunnitelmia on tarkennettava ja arvioitava yhteistyössä museoviranomaisen kanssa myös värityksen, pintakäsittelyn ja yksityiskohtien osalta, jotta kalatie soveltuisi mahdollisimman hyvin olevaan rakennusperintöön ja maisemaan. Erityistä huomiota vaatii betonirakenteiden pintakäsittely, jotta lopputulos vastaisi teollisuusympäristön robustia luonnetta. Myös huolto- ja kävelytasanteet kaiteineen vaativat huolellista suunnittelua. Jokiuomaan rakennettavalla Åminneforsin teknisellä kalatiellä ei arvioida olevan vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön maassa tai veden alla. Kalatien suunniteltu väylä ohittaa kohteessa mahdolliset säilyneet kiinteisiin muinaisjäännöksiin kuuluvat rakenteet. Arkeologisille lisäselvityksille ei ole tarvetta. Hakija on pyrkinyt keräämään hyvät pohjatiedot alueen rakennetun ympäristön historiasta sekä arkeologiasta. Kalatiehankkeen valmistelun yhteydessä on teetetty karttamateriaaliin ja kirjallisuuteen perustuva arkeologinen arkistoselvitys Åminneforsin alueelta, jonka tarkoituksena on ollut selvittää alueen kulttuurihistoriallisia kohteita. Selvityksessä ilmeni, että joen pohjoisrannalta voisi mahdollisesti löytyä arkeologisia kohteita. Pohjoisranta ei kuitenkaan kuulu tarkentuneeseen hankealueeseen, vaan kalatie ehdotetaan rakennettavaksi etelärannalle. Museoviraston lausunnon mukaisesti lupahakemussuunnitelmia on täydennetty koskien kohteiden rakennusperinnön ja kulttuurimaiseman valtakunnallista ja maakunnallista merkitystä ja luonnetta. Yleiskaavamerkinnät otetaan huomioon hankkeessa siten, että rakennustöiden päätyttyä Åminneforsissa alueet maisemoidaan ennalleen ja tehdään tarvittavat istutukset. Kalatierakenne on suunniteltu siten, että se on kokonaisuudessaan irti suojellusta rakennuksesta, joten rakennus tai sen suojelu ei millään tavoin vaarannu hankkeessa. Voimalaitoksen toiminta otetaan huomioon suunnitelmissa, sitä edellyttää myös voimayhtiö. Voimayhtiön kanssa on tehty sopimus alueella liikkumisesta sekä turvallisuus- ja huoltonäkökohdista. Kalatien pintakäsittely ja värivalinta sekä tarvittavat turvarakenteet tarkentuvat jatkosuunnittelussa. Tarkoituksena on tehdä Åminneforsin kalatiestä havainnekuvat ja arkkitehtuuritarkastelu. Tähän työhön museoviranomaisella on mahdollisuus osallistua. Hyödyt Åminneforsin kalatien rakentaminen mahdollistaa lohen ja muiden vaelluskalojen siirtymisen Åminneforsin yläpuoliselle jokiosuudelle ja sen lisääntymis- ja poikasalueiden käyttämisen sekä siirtymisen mahdollisesti rakennettavien yläpuolisten voimalaitosten kalateiden kautta koko Karjaanjoen vesistöalueelle. Hanke turvaa Mustionjoen Natura-arvoja parantamalla jo-

15 15 (33) Vahingot ja haitat kihelmisimpukan lisääntymismahdollisuuksia. Hanke tukee merkittävästi Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmassa Mustionjoelle esitettyjä toimenpiteitä, joihin kuuluu muun muassa kalatien rakentaminen Åminneforsin voimalaitoksen yhteyteen. Hankkeen toteuttamisella, mikä tarkoittaa Mustionjoen lohijoen arvon osittaista palauttamista, on merkittävä sosiaalinen vaikutus, ja se luo merkittävän edun matkailun sekä yritystoiminnan kehittämiselle Mustionjoen ja Karjaanjoen vesistöalueella. Hanke parantaa alueen ympäristön arvoa lisäten asumisviihtyvyyttä ja joen virkistyskäyttöä. Hankkeen toteuttamisella on pieni alueen työllisyyttä parantava vaikutus. Hankkeen valmistuttua rakenteiden ylläpito ja käyttö osaltaan vaikuttavat työllisyyteen. Hankkeen hyödyillä on suuri positiivinen vaikutus, mutta hyötyjen määrittäminen rahallisena arvona on vaikea määrittää. Tämän vuoksi hyötyjen rahallista arvoa ei ole määritetty. Hankkeen rakennustyön haittoja ovat voimalaitosalueella rakentamisalueen muun käytön estyminen. Tosin tätä käyttöä ei merkittävästi oleteta olevan. Kalatien käytön aikaisena haittana on Mustionjoen tautivapausstatuksen pieneneminen vaelluskalojen päästessä merialueelta jokeen. Mahdollinen kalatautihaitta on kuitenkin pieni, koska nykyisen tietämyksen mukaan vaelluskalojen aiheuttama kalatautien leviämisen riski on vähäinen. Lisäksi kalatautien leviämistä vaelluskaloista muuhun kalakantaan ei ole pystytty luotettavasti osoittamaan. Kalatiehen johdettava vesi aiheuttaa energianmenetystä vesivoimantuotannolle. Åminneforsin voimalaitoksen kalatien vuotuinen energianmenetys on enintään 112 MWh. Energianmenetyksistä ja kalatiessä käytettävistä vesimääristä on sovittu kirjallisesti vesivoiman omistajan kanssa. Kalatien ja alasvaelluskourun käyttöoikeusalue on pinta-alaltaan 729 m². Käyttöoikeusalueista ei sopimusten mukaisesti makseta korvausta. Laskennallinen vahinko olisi hehtaarihinnalla euroa/ha vesilain mukaisesti puolitoistakertaiseksi korotettuna euroa. Mahdolliset työnaikaiset vahingot korvataan erikseen. Hakijan käsityksen mukaan hankkeesta ei työnaikaisia mahdollisia pieniä haittoja lukuun ottamatta aiheudu muuta korvattavaa vahinkoa tai haittaa. Tarkkailu Työnaikaista vedenlaadun tarkkailua ei hakijan käsityksen mukaan tarvita, koska kalatie rakennetaan kuivatyönä työpatojen suojassa ja mahdolliset samentumishaitat jäävät pieniksi. Työpatojen rakentaminen tulee toteuttaa niin, että siitä ei aiheudu haittaa voimalaitospadon tarkkailulle. Vedenkorkeuden ja virtaamien erillinen tarkkailu on tarpeetonta. Voimalaitoksen vedenkorkeusasteikot ja juoksutusten seuranta säilyy entisellään.

16 Ehdotus lupamääräyksiksi 16 (33) Kalatien virtaamia voidaan tarkkailla säännöstelypadon vedenkorkeusasteikon ja kalatien purkautumiskäyrän avulla. Kalatien kunnossapito- ja käyttötarkkailu sekä teknisen toimivuuden tarkkailu toteutetaan Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kalatien toimintatarkkailu kalojen vaelluksen osalta Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Hakija on esittänyt asetettavaksi seuraavat lupamääräykset. 1) Åminneforsin voimalaitoksen alueelle saadaan rakentaa kalatie suunnitelman liitteenä olevien päivättyjen suunnitelmapiirustusten (2.Tilakartta, 1:1 000; 3.1 Asemapiirustus, 1:500; 3.2 Pohjapiirustus, 1:100; 3.3 Leikkaukset A-A, B-B ja C-C, 1:100) osoittamalla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Tässä kohdassa mainittuja rakenteita voidaan niiden toimivuuden parantamiseksi tarvittaessa muuttaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla, jos muutoksista ei aiheudu vahingollisia tai haitallisia vaikutuksia toisten oikeuksiin ja etuihin. Kaikki korkeudet on verrattava valtakunnalliseen N 2000-korkeustasoon. 2) Kalatiehen saadaan johtaa (kesäaikana) se vesimäärä kuin painovoimaisesti on mahdollista, mutta kuitenkin niin että kalatien ja alasvaelluskourun yhteisvirtaama ei saa ylittää 1 m³/s virtaamaa. 3) Luvan saajalle myönnetään pysyvä käyttöoikeus käyttöoikeusalueelle. Käyttöoikeus koskee seuraavia kiinteistöjä (427,0 m²), (143,5 m²) ja (158,5 m²). Luvan saajalle myönnetään myös kulkuoikeus edellä mainittujen kiinteistöjen kautta kalatien rakentamista, kunnossapitoa ja käyttöä varten. 4) Suunnitelmassa mainitut työt on suoritettava siten, ettei niistä aiheudu sellaista vahingollista seurausta, joka kohtuullisin kustannuksin on estettävissä ja ettei vesistön käyttöä työn aikana vaikeuteta enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Veden samentumisesta kalastolle ja kalastukselle sekä rannan käytölle mahdollisesti aiheutuvat haitat on työn suunnittelulla pyrittävä rajaamaan mahdollisimman vähäisiksi. Työstä aiheutuvat välittömästi ilmenevät vahingot on viipymättä korvattava vahingonkärsijöille. Luvan saajan on poistettava vesistöstä ja sen rannoilta rakennusjätteet ja huolehdittava työn muidenkin jälkien siistimisestä. 5) Mikäli päätöksessä tarkoitetuista töistä tai toimenpiteistä aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota päätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan haltija on vesilain säännösten mukaan vastuussa, voi edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun niin vaatiessa asianomainen

17 17 (33) viranomainen saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. 6) Luvan saajan on huolehdittava rakenteiden käytöstä ja kunnossapidosta. 7) Luvan saajan on noudatettava hakemuksen liitteenä olevissa sopimuksissa luvan saajaan kohdistettuja velvoitteita. 8) Luvan saajan on ilmoitettava töiden aloittamisesta Uudenmaan ELYkeskukselle ja Raaseporin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 9) Tässä päätöksessä tarkoitetut työt on suoritettava kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi. Mikäli töitä ei ole suoritettu määräajassa, lupa raukeaa. Töiden valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle ja Uudenmaan ELYkeskukselle kuudenkymmenen päivän kuluessa töiden päättymisestä lukien. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 7, 10 ja 11 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Raaseporin kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään Kuulutus on erikseen lähetetty asiakirjoista ilmeneville asianosaisille. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta kalatalousviranomaisena, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta patoturvallisuusviranomaisena, Raaseporin kaupungilta sekä Raaseporin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. LAUSUNNOT 1) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että se pitää hakemuksessa esitettyä arviota hankkeen vaikutuksista Natura-alueen luonnonarvoihin riittämättömänä rakentamisen aikaisten haittojen osalta. Hakemuksessa ei ole mallinnuksella tai muulla menetelmällä esitetty kiintoaineksen leviämistä työalueelta eikä selvitetty simpukoiden esiintymistä vaikutusalueella. Hakemusta on täydennettävä selvityksellä molempien simpukkalajien esiintymisestä hankkeen vaikutusalueella. Lisäksi hakemusta on täydennettävä asiantuntijan tekemällä arviolla rakentamisen aikaisista haitoista Natura-alueen perusteena oleviin lajeihin hankkeen vaikutusalueella. Arvi-

18 18 (33) ossa on esitettävä, millä työteknisillä tai muilla menetelmillä haittavaikutuksia pyritään minimoimaan. Kalatien alavirran puoleinen osa sijaitsee Mustionjoen osayleiskaavassa vesialueella (W) ja Natura-alueella (nat). Kaavamääräyksen mukaan rakentaminen alueella ei saa merkittävästi heikentää Natura verkostoon kuuluvaa aluetta. Osa työalueesta sijaitsee alueella, joka on Mustionjoen osayleiskaavassa merkitty arvokkaaksi luontoalueeksi (si 10). ELY-keskuksen näkemyksen mukaan suunniteltu hanke ei heikennä niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on kaavassa suojeltu. Mustionjoki on suuret savimaiden joet -tyyppiin kuuluva vesimuodostuma. Sen hydrologis-morfologinen muuttuneisuusluokka on huono, ja se on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Mustionjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi. Mustionjoen huono hydrologismorfologinen muuttuneisuusluokka johtuu muun muassa patojen ja muiden rakenteiden aiheuttamista nousuesteistä. Kalateiden rakentaminen on Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen hanke, jolla voidaan vähentää hydrologis-morfologista muuttuneisuutta nousuesteiden osalta. Hakemuksesta ei käy ilmi, kuinka tarkasti hankkeessa selvitettiin mahdollisuuksia rakentaa luonnonmukainen kalatie, jota ELY-keskus pitää lähtökohtaisesti parempana ratkaisuna. Hakemuksessa tulisi tarkemmin perustella, miksi kalatietä ei toteuteta luonnonmukaisena. Luonnonmukainen ohitusuoma olisi parempi vaihtoehto heikommin uivien lajien ja pohjaeläinten liikkumisen kannalta. Loivat ohitusuomat voisivat toimia virtavesilajiston elin- ja lisääntymisympäristöinä. Luonnonmukaisessa ohitusuomassa voidaan kalan nousun lisäksi edesauttaa voimalaitosrakentamisen yhteydessä hävinneiden virtavesihabitaattien muodostumista. Töistä aiheutuvan kiintoaineksen vaikutuksia tulee työn aikana tarkkailla työkohteen ylä- ja alavirran puolelta jatkuvatoimisilla sameusmittareilla. Mikäli Natura-arvion tai sameustarkkailun tulosten perusteella on tarpeen, tulee töiden jälkeen selvittää mahdolliset vaikutukset simpukoihin. Sameusmittausten suorittamisesta tulisi määrätä luvassa siten, että mittareiden sijoittamisesta sovitaan tarkemmin ELY-keskuksen kanssa. Simpukoihin kohdistuvien vaikutusten tarkkailusta tulisi edellyttää toimitettavaksi suunnitelma hakemuksen täydennyksenä ja varata ELY-keskukselle mahdollisuus täydentää lausuntoaan suunnitelman osalta. Sameustarkkailun tulokset tulee raportoida ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa mittausten päättymisestä. Merkittävästä sameuden lisääntymisestä tulee kuitenkin ilmoittaa välittömästi. Mahdollisesti tehtävän simpukoihin kohdistuvien vaikutusten tarkkailun tulokset tulee raportoida samoille tahoille kuuden kuukauden kuluessa tutkimuksista. Mikäli tekninen kalatie on perustellusti luonnonmukaista kalatietä järkevämpi ratkaisu ja asiantuntijan laatima Natura-arvio osoittaa, että hanke ei

19 19 (33) todennäköisesti merkittävästi heikennä Natura-alueen luonnonarvoja, voidaan hankkeelle myöntää lupa. 2) Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus patoturvallisuusviranomaisena on todennut, että Åminneforsin voimalaitoksen pato on luokiteltu patotuvallisuuslain mukaan 2-luokkaan. Padon tarkkailuohjelma on hyväksytty Kalatien rakennustyöt, erityisesti ponttiseinien asennus ja kallion louhinta, luovat padolle erityistilanteen. Tarve tarkkailla Åminneforsin voimalaitoksen patoa tihennetysti on arvioitava ennen rakennustöiden aloittamista. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ei ole patoturvallisuuslain (494/2009) mukaan muuta huomautettavaa lupahakemukseen. 3) Raaseporin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on ilmoittanut lausuntonaan, että sillä ei ole huomautettavaa Åminneforsin kalatien vesilupahakemukseen. 4) Raaseporin kaupunki on ilmoittanut lausuntonaan, että sillä ei ole huomautettavaa Åminneforsin kalatien vesilupahakemukseen. MUISTUTUS 5) Virtavesien hoitoyhdistys ry on todennut, että yhdistys tukee ja pitää välttämättömänä kalateiden rakentamista Mustionjokeen. Voimaloiden padot ovat jo vuosikymmeniä estäneet kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan kulun tässä tärkeässä vaelluskalajoessa. Mustionjoen raakkukanta on häviämässä sukupuuttoon, mikäli sen isäntäkaloina toimivia lajeja lohta ja taimenta ei saada palautettua jokeen. Mustionjoen kaikkiin voimaloihin tulee rakentaa kalatiet mahdollisimman nopeasti ja niiden tulee olla ensisijaisesti luonnonmukaisia. Ne korvaisivat osaksi patojen takia menetettyjä koskiosuuksia. Yhdistys pitää valitettavana sitä, että Åminneforsin patoon ollaan esittämässä teknistä pystyrakokalatietä. Mikäli Åminneforsin voimalaitospadon yhteyteen rakennetaan tekninen kalatie eikä luonnonmukaista, tulee kalojen ja muiden vesieliöiden kulku turvata mahdollisimman hyvin. Tärkeä siihen vaikuttava tekijä on kalatien pitäminen auki mahdollisimman pitkään. Kalatien aukioloajaksi esitetty on liian lyhyt aika. Virtavesien hoitoyhdistyksellä on pitkäaikainen kokemus Karjaanjoen vesistön lohikalakannoista, niiden vaelluksista ja kutuajoista. Esimerkiksi taimen alkaa kevätvaelluksensa usein jo huhtikuussa. Toisaalta yhdistys on todennut kudun jatkuvan jopa joulukuulle, minkä jälkeen kalat saattavat palata lähtövesistöönsä. Näistä syistä Mustionjoen kalateiden aukioloaikaa tulee pidentää kummastakin päästä vähintään kahdella viikolla. Tämä asia saattaa korostua ajan mittaa vielä lisää, kun ilmaston lämpeneminen jatkuu ja tällöin kalojen kevät- ja syysvaellukset varhaantuisivat ja myöhentyisivät vielä lisää. Yhdistys on havainnut ankeriaankin vaeltavan Karjaanjoen vesistössä esimerkiksi järvien jäätymiseen saakka. Kalatien sijoituksen sekä erityisesti lähtö- ja loppuaukon tulee olla sellaisia, että ne varmistavat kalojen ohjautumisen niihin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että kevätaikainen lohien ja taimenten vaelluspoikasten

20 20 (33) ohjautuminen kalatiehen turvataan niiden mereen vaeltamisen yhteydessä. Voimalan yläpuolelle tulee rakentaa kalatietä täydentämään vaelluspoikasia ohjaavat välpät tai muut ohjausrakenteet. Ankeriaiden kuten myös muiden kalalajien (vimpa, siika, nahkiainen, tavanomaiset Lohjanjärven ja Hiidenveden järvikalat) ohjautumista kalatiehen tulee arvioida. Kalatierakenteen tulee olla sellainen, että se turvaa myös heikomman nousukyvyn omaavien kalojen kulun. Välialtaiden tulee olla riittävän kokoisia mahdollistamaan lepo rasittavan nousun ajan ja altaiden välinen putouskorkeus ei saa olla liiallinen. Lisäksi kalatien pohjarakenteen tulee olla verhoilultaan sellainen, että se mahdollistaa varmuudella myös nahkiaisen, ankeriaan ja siian nousun. Mustionjoen voimaloiden haitat eivät korvaudu pelkästään kalateiden rakentamisella. Hyödyn saavan voimayhtiön tulee ryhtyä niin sanottuihin kompensaatiokunnostuksiin esimerkiksi luomaan lohikaloille kutu- ja poikasalueita sekä korvaamaan uuden lohikannan synnyttämisestä aiheutuvat kustannukset. HAKEMUKSEN TÄYDENNYS JA SELITYS Hakija on toimittanut aluehallintovirastoon täydennyksen ja selityksen koskien annettuja lausuntoja ja muistutusta. Luontodirektiivin liitteen II lajien esiintyminen Jokihelmisimpukka Jokihelmisimpukan esiintymistä Mustionjoessa on selvitetty ja populaatioiden tilaa seurattu säännöllisesti. Jokihelmisimpukan esiintymisalue Åminneforsin voimalaitospadon lähiympäristössä rajoittuu 330 m:n alueelle alkaen 220 m Åminneforsin voimalaitoksen alapuolelta. Simpukoiden esiintymistä alavirtaan voi rajoittaa meriyhteys ja ylävirtaan mentäessä virran nopeus, joka erityisesti ylivirtaaman aikana on liian voimakas simpukoille. Esiintymisalueellaan simpukat sijaitsivat pääasiassa uoman keskiosassa ja länsirannalla sora-hiekka-kivikkopohjalla. Idänpuoleinen uoman reuna on osin louhikkoa, joka ei sovellu simpukoiden elinympäristöksi. Mustionjoen Åminneforsissa suoritettiin syksyllä 2016 jokihelmisimpukan osapopulaation inventointi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta. Kartoitukset toteutettiin aiemman inventoinnin mukaisesti uoman poikkisuuntaisin linjasukelluksin, joiden perusteella arvioitiin alueen jokihelmisimpukoiden määrä. Syksyn 2016 kartoituksissa jokihelmisimpukoita arvioitiin olevan noin 1000 yksilöä. Elävien yksilöiden määrä oli merkittävästi pienempi kuin edellisessä inventoinnissa, jossa Åminneforsin alapuolen jokihelmisimpukkaesiintymän arvioitiin olevan noin 2000 yksilöä. Vaikka linjasukellusten tiheysarvioihin ja niiden perusteella tehtyyn laskennalliseen populaatiokokoarvioon liittyy epävarmuutta, on inventointien välillä tapahtunut todennäköisesti myös merkittävästi simpukoiden luontaista kuollei-