KURKKUKASVIEN VARTTAMISEN OHJEKIRJA JA OPETUSVIDEO KASVIHUONEVILJELYÄ VARTEN

Transkriptio

1 KURKKUKASVIEN VARTTAMISEN OHJEKIRJA JA OPETUSVIDEO KASVIHUONEVILJELYÄ VARTEN Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Puutarhatalouden koulutusohjelma Lepaa, syksy 2013 Salla Ketolainen

2 TIIVISTELMÄ LEPAA Puutarhatalous Puutarhakasvien avomaatuotanto Tekijä Salla Ketolainen Vuosi 2013 Työn nimi Kurkkukasvien varttamisen ohjekirja ja opetusvideo kasvihuoneviljelyä varten TIIVISTELMÄ Suomessa kurkkukasveja (Cucurbitaceae) ei juurikaan varteta. Tietoa löydettiin ulkomaisista lähteistä ja Ruotsista, jossa vuonna 2008 oli aloitettu luonnonmukaisten kasvihuonekurkkujen varttamisen tutkiminen ja kokeilu. Kokeitten ja kirjallisuuden perusteella kurkkukasvien varttamisella oli sekä hyötyjä että haittoja. Merkittävimpiä etuja olivat maalevintäisten tautien kestävyys resistentin perusrungon ansiosta, satolisäys, stressin sietokyky ja ympäristöystävällisyys. Näiden ominaisuuksien ansiosta kurkkukasvien varttaminen voisi sopia luomutuotantoon. Haittoja kurkkukasvien varttamisessa olivat lisäkulut ja laatumuutokset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä ohjekirja ja opetusvideo kurkkukasvien varttamisesta. Varttamistyyleiksi valittiin kärkivarttaminen ja yhden sirkkalehden liitosvarte, joita kuvattiin vaihe vaiheelta ohjekirjaa ja opetusvideota varten. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda julki mahdollisimman paljon tietoa kurkkukasvien varttamisesta puutarha-alan ammattilaisille, harrastajille ja opiskelijoille. Työn tilaajana oli Puutarhatalouden koulutusohjelma. Opinnäytetyöhön kuului jaloversojen ja perusrunkojen taimikasvatus siemenestä, varttaminen, ohjekirjan ja opetusvideon kuvaaminen, yhteenkasvun seuraaminen sekä onnistuneen varrennoksen aikaansaaminen. Ohjekirja, opetusvideo ja opinnäytetyö toimivat tietopakettina asiasta kiinnostuneille. Ohjekirjan ja opetusvideon avulla opitaan varttamisen perustaidot. Kurkkukasvien varttamisen kokeilu Suomessa olisi mielenkiintoista. Olisi hyvä, että nyt kun tiedetään miten vartetaan, tehtäisiin viljelykokeita, joissa verrataan vartettua kurkkukasvia omajuuriseen kurkkukasviin. Kokeet voisivat osoittaa, onko kurkkukasvien varttamisesta edistämään suomalaista kurkkukasvien viljelyä. Avainsanat varttaminen, kurkkukasvit, yhden sirkkalehden liitosvarte, kärkivarttaminen Sivut 24 s. + liitteet 3 s.

3 ABSTRACT LEPAA Degree Programme in Horticulture Author Salla Ketolainen Year 2013 Subject of Bachelor s thesis An instruction manual and an educational video of grafting Cucurbitaceae plants for greenhouse cultivation ABSTRACT Grafting Cucurbitaceae plants is not ordinary in Finland. Information was found from foreign sources and from Sweden, where organic cucumbers were grafted and tested in Grafting Cucurbitaceae has advantages and disadvantages. The greatest advantage is to prevent soil-borne diseases. Other advantages are increased yield, stress tolerance and friendliness to the environment. That is why grafting Cucurbitaceae could fit to the organic production. The disadvantages of grafting Cucurbitaceae are extra expenditures and changes in quality. The purpose of this thesis was to write an instruction manual and an educational video of grafting Cucurbitaceae. One cotyledon grafting and hole insertion grafting were chosen to the instruction manual and the educational video. Photos were taken and a video picture was shot step by step of the grafting process. The aim of this thesis was to share information about grafting Cucurbitaceae. Information was aimed for horticultural professionals, enthusiasts and students. The commissioner of the thesis was the Degree Programme in Horticulture. The scions and rootstocks were grown from seeds, seedlings grafted, grafting process was videoed and seedlings were healed. This thesis, the instruction manual and the educational video are a data packet for people who are interested in grafting. You can learn basic skills of grafting Cucurbitaceae from this thesis. Grafting Cucurbitaceae plants in Finland would be an interesting experiment. Now we know how to graft, so it would be great to compare grafted Cucurbitaceae to non-grafted plants. Experiments could prove whether grafting can promote Cucurbitaceae cultivation in Finland. Keywords grafting, Cucurbitaceae, hole insertion grafting, one cotyledon grafting Pages 24 p. + appendices 3 p.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO KURKKUKASVIEN VARTTAMINEN Kurkkukasvien varttaminen maailmalla Varttamisen ongelmat Lisäkulut Laatumuutokset ja sadonkorjuuajan muutokset Varttamisen edut Tautikontrolli Parantunut sato Stressin sietokyky ja ympäristöystävällisyys Oikean perusrungon valitseminen Varttamistekniikat Kärkivarttaminen Kylkihaka-imeytysvarttaminen Yhden sirkkalehden liitosvarte Liitosvarttaminen Varttaminen ilman juuria Yhteenkasvaminen VARTTAMISPROSESSI OHJEKIRJAA JA OPETUSVIDEOTA VARTEN Kasvimateriaali Taimikasvatus Kärkivarttaminen Yhden sirkkalehden liitosvarte ja liitosvarttaminen Yhteenkasvaminen OHJEKIRJA JA OPETUSVIDEO Ohjekirjan toteutus Ohjekirjan sisältö Opetusvideon toteutus Opetusvideon sisältö JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Varttamisprosessi/Viljelykaavio Ohjekirja kurkkukasvien varttamisesta Opetusvideo kurkkukasvien varttamisesta

5 1 JOHDANTO Kurkkukasvien (Cucurbitaceae) varttaminen on yleistynyt ympäri maailman, mutta Suomessa kurkkukasveja ei juurikaan varteta. Hollannissa ja Tanskassa vartettuja kurkkuja (Cucumis sativus) hyödynnetään luomutuotannossa. Suomessa luomukurkulle on kysyntää, mutta suomalaiset viljelijät eivät ole pystyneet vastaamaan siihen. Haasteena on se, että ei tunneta tarpeeksi viljelyteknisiä parannuskeinoja. Voisiko kurkkukasvien varttaminen olla mahdollisuus kurkkujen luomutuotannolle Suomessa? Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä ohjekirja ja opetusvideo kurkkukasvien varttamisesta puutarha-alan ammattilaisille, harrastelijoille sekä opiskelijoille. Opinnäytetyöhön kuului jaloversojen ja perusrunkojen taimikasvatus siemenestä, varttamisprosessin tekeminen ja kuvaaminen sekä onnistuneen yhteenkasvun aikaansaaminen. Tarkoituksena oli saada videota ja ohjekirjaa varten kuvattua kahden varttamistyylin; kärkivarttamisen ja yhden sirkkalehden liitosvarttamisen, onnistunut varttamisprosessi. Kurkkukasvien varttamisesta suomenkielistä tietoa ja kaksi tutkimusta vain 1970-luvulta, joten kaiken kaikkiaan opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda julki tietoa kurkkukasvien varttamisesta. Opinnäytetyössä selvitettiin kirjallisuuden pohjalta varttamisen hyötyjä ja haittoja, sekä pohdittiin, voisiko varttaminen olla hyvä vaihtoehto myös Suomessa kurkkukasvien tuotannossa. Opinnäytetyön tilaajana oli Puutarhatalouden koulutusohjelma ja toteutuspaikkana HAMK Lepaan yksikön kasvihuoneet, joissa kuvattiin ja tehtiin kurkkukasvien varttamisen ohjekirja ja opetusvideo keväällä

6 2 KURKKUKASVIEN VARTTAMINEN Varttaminen on kasvullinen lisäysmenetelmä, jossa jaloverso liitetään perusrunkoon siten, että ne jatkavat kasvuaan, kasvavat yhteen ja toimivat yhden kasviyksilön tavoin (Hartmann, Kester, Davies Jr & Geneve 2011, 417). Perusrunko on alempi osa vartettua kasvia, joka kehittää vartetulle kasville juuret. Se on resistentti maalevintäisille taudeille. Jaloverso kasvattaa vartettuun kasviin versoja, lehdet sekä hedelmät. Jaloverso on vartetussa kasvissa ylempi osa, joka liitetään kiinni perusrunkoon. (Hartmann ym. 2011, 418.) Kurkkukasvien (Cucurbitaceae) versoihin muodostuu herkästi adventiivijuuria ja siksi varttaminen onnistuu helposti kurkkukasveilla (Voipio 2001, 265). Adventiivijuuret ovat juuria, jotka kehittyvät epänormaaliin paikkaan, esimerkiksi taimen varteen myöhäissyntyisesti. Adventiivijuuria voidaan kutsua myös nimellä jälkijuuret. Kurkkukasveja, joita vartetaan, ovat vesimeloni (Citrullus lanatus), avomaankurkku ja kasvihuonekurkku (Cucumis sativus) sekä eräät melonit (Cucumis melo). Tärkein syy varttaa kurkkukasveja on välttää maalevintäisten tautien leviämistä kasveihin. Resistenttinä perusrunkona kurkkukasveille voidaan käyttää esim. Cucurbita ficifoliaa tai kurpitsan hybridilajiketta Cucurbita maxima x C. moschata. Valitsemalla oikea perusrungon ja jaloverson välinen yhdistelmä voidaan parantaa kasvin laatuominaisuuksia sekä lisätä satoa. (Davis ym. 2008, 51 52, Selecting Cucurbits Rootstocks n.d.) 2.1 Kurkkukasvien varttaminen maailmalla Kurkkukasvien varttaminen aloitettiin Aasiassa 1920-luvulla luvulla tutkimuksia aloitettiin myös Euroopassa ja kurkkukasvien varttaminen yleistyi maailmanlaajuisesti. Kurkkukasvien varttaminen kaupalliseen tarkoitukseen on nykyisin levinnyt ympäri Aasiaa ja Eurooppaa, maihin, joissa viljelymaata käytetään tehokkaasti. Yleisintä se on tiheästi asutuissa maissa, kuten Japanissa ja Koreassa. USA:ssa kurkkukasvien varttaminen ei ole yleistä, mutta on kuitenkin yleistymässä koko ajan. (Davis ym. 2008, 52 53; Hartmann ym. 2011, 496.) Hollannissa ja Tanskassa käytetään varttamista yleisesti kasvihuonekurkkujen luonnonmukaisessa viljelyssä ehkäisemään maalevintäisiä tauteja. Varttaminen tehdään resistenttiin perusrunkoon. Hollannissa on todettu, että varttamalla kurkuntaimi Cucurbita ficifoliaan saadaan vastustuskyky Fusarium oxysporum lakastumistautia vastaan. (Murmann 1992, 56; Hanson 2009.) Ruotsissa vain harva viljelijä käyttää vartettuja kasveja kasvihuonekurkun viljelyssä. Vuonna 2007 Ruotsiin tuotiin vartettuja kurkuntaimia Hollannista. Jaloversona oli kasvihuonekurkku Cucumis sativus Shakira ja perusrunkona Cucurbita moschata x C. maxima Azman. Vartetut kurkuntaimet lisäsivät satoa viljelijöiden arvion mukaan 20 %. Jatkossa Ruotsissa viljelijöiden uskotaan tulevan käyttämään lähes ainoastaan vartettuja kasveja luonnonmukaisessa kasvihuonekurkun viljelyssä. Ruotsissa vartettujen kurkuntaimien käyttö voisi edesauttaa kasvattamaan 2

7 satoa, sillä myös Ruotsissa maalevintäiset taudit verottavat satoa. Etenkin kausihuoneissa viljeltäessä kurkkujen varttaminen voisi olla suotuisa vaihtoehto Ruotsin olosuhteissa. (Molén 2008, 9; Hanson 2008.) Suomessa kurkkukasvien varttaminen ei ole yleistä kivivillan yleistymisen takia. Suomessa kasvualusta vaihdetaan joka vuosi, eivätkä näin ollen maalevintäiset taudit aiheuta kovin suuria ongelmia. Vuosina 1977 ja 1978 tehtiin Maatalouden tutkimuskeskuksen Puutarhatutkimuslaitoksella kaksi koetta liittyen kurkkujen varttamiseen, jossa kasvihuonekurkun jaloverso vartettiin resistenssiin Cucurbita ficifolia- perusrunkoon kylkihakaimeytysvarttaen. Tutkimuksessa todettiin, että sato myöhästyi varttamisen takia, mutta kokonaissato oli runsaampi terveemmän juuristonsa ansiosta kuin omajuurisilla kasveilla. (Kurki 1977, 16; Virolainen 1978, 22 23; Murmann 1992, 56.) 2.2 Varttamisen ongelmat Kurkkukasvien jaloverson lajike vaikuttaa vartetun kasvin lopulliseen kokoon, satoon ja laatuun. Haittoja, jotka johtuvat varttamisesta, voivat olla kasvin liiallinen vegetatiivinen kasvu sekä sadonkorjuuajan myöhästyminen. Myös hedelmän laatu voi vaihdella, jolloin maku, väri ja sokeripitoisuus voivat muuttua ja tehdä lajikkeesta tunnistamattoman. On myös vaikea löytää sopivia yhdistelmiä jaloverson ja perusrungon välille. Erilaisia yhdistelmiä voidaan tehdä ajatellen eri viljelysesonkeja ja varttamismetodeja. (Lee ym. 2010, 94.) Lisäkulut Varttamisesta aiheutuvat lisäkulut tulevat varttamiseen menneestä ajasta ja siemenmateriaalikuluista. Lisäsiemeniä tarvitaan perusrungolle ja usein ne ovat F 1 -hybridejä tai triploideja, jotka ovat kalliimpia kuin tavalliset kurkkukasvien siemenet. Varttamiseen tarvitaan ammattitaitoista työtä ja kokemusta, joten työtapojen harjoitteluun kuluu resursseja. Vartetut taimet ovat siis näin ollen kalliimpia kuin omajuuriset taimet. (Lee ym. 2010, 94; Davis ym. 2008, ) Varttamisen jälkeiset olot tulee olla optimaaliset, jotta vartetut taimet toipuvat ja kiinnittyvät toisiinsa. Tähän tarvitaan lisäkuluna pienoiskasvihuone tai sitä vastaavat olosuhteet. (Davis 2008, ) Laatumuutokset ja sadonkorjuuajan muutokset Varttaminen voi aiheuttaa laatumuutoksia kurkkukasveille. Pahimmassa tapauksessa perusrunko voi muuttaa jaloverson lajikeominaisia ominaisuuksia, kuten kurkulle ulkoista väriä ja kukintaa. (Lee ym. 2010, 97.) Vartetulla ruohovartisella kasvilla, kuten kurkkukasvilla, on havaittu muutamia negatiivisia vaikutuksia, joista merkittävimmät ovat hedelmän lisääntynyt kiinteys, muutokset muodossa, hedelmälihan ja kuoren värissä sekä kuoren paksuudessa. Perusrunko voi vaikuttaa negatiivisesti myös lajikkeelle ominaiseen makuun. Vartetun vesimelonin laadussa yleisimmät vaikeudet ovat hedelmän matala liukoinen sokeriarvo, mauttomuus, 3

8 hedelmälihan luhistuminen sekä hedelmälihan kellertävyys. Omajuurisella vesimelonilla on parempi hedelmän ulkoinen ja sisäinen laatu kuin vartetulla vesimelonilla. (Davis ym. 2008, 60.) Varttaminen voi myöhästyttää sadonkorjuukautta. Varttaminen ja yhteenkasvu heikentävät alussa vartetun kasvin ravinteiden- ja vedenottokykyä ja näin ollen kasvin lehdet ja hedelmät ovat alkuvaiheessa pieniä ja sato myöhästyy. Myöhemmässä kehitysvaiheessa nämä negatiiviset vaikutukset syrjäytetään vahvemman ja elinvoimaisemman juuristonsa ansiosta, mikä saa aikaan kokonaissadon kasvun ja viljelyajan pitenemisen. (Hanson 2008.) 2.3 Varttamisen edut Hyvän perusrungon ja jaloverson välisen yhdistelmän avulla kurkkukasveille saadaan monia hyviä ominaisuuksia. Tärkein syy varttaa kurkkukasveja on välttää vahinkoja, joita maalevintäiset taudit ja tuholaiset aiheuttavat. Lisäksi varttaminen voi lisätä kurkkukasvien satoa, pidentää satokautta ja edistää hedelmän laatua. Perusrunko vaikuttaa positiivisesti vartetun kurkkukasvin veden ja ravinteiden ottoon, jolloin vartettu kasvi kestää hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita, kuten kylmyyttä. (Davis ym. 2008, 54.) Tautikontrolli Merkittävin etu kurkkukasvien varttamisessa on välttää maalevintäisten tautien ja tuholaisten leviämistä. Monet maalevintäiset taudit voivat pysyä maassa jopa kymmeniä vuosia ilman isäntäkasvia. Tähän auttaa viljelykierto, mutta maalevintäiset taudit ovat ongelma etenkin maissa, joissa viljelymaasta on pulaa eikä viljelykiertoa noudateta. Varttamalla taudeille altis jaloverso resistenssiin perusrunkoon, voidaan luoda resistenssi laji nopeasti. Vartettu resistentti kurkkukasvi on oikotie terveeseen lajiin ohi aikaavievien seulontatutkimusten ja kasvinjalostusten. Perusrungon juurten vastustuskyvyn ansiosta vartetulla kasvilla on toleranssi maalevintäisiä tauteja vastaan. On myös osoitettu, että tautialttiit jaloverson ominaisuudet eivät kulkeudu perusrunkoon. (Lee ym. 2010, 95; Davis ym. 2008, 54; Hanson 2008.) Elinvoimaiset perusrungon juuret voivat taata toleranssin vakaville maalenvintäisille taudeille. Näitä tauteja ovat mm. Fusarium, Verticillium, Phytophthora, Pseudomonas, Didymella bryoniae, Monosporascus cannonballus, vaikkakin toleranssi vaihtelee perusrungon mukaan. (Lee ym. 2010, 95; Davis ym 2008, 54.) Phomopsis sclerotiodes on taudinaiheuttaja, joka voi aiheuttaa tuhoa kasvihuoneessa kasvatetuille kurkuille. Tämä taudinaiheuttaja voi säilyä maaperässä ja jopa muoviastioissa, ja on näin vaikeasti kontrolloitavissa. Varttaminen resistenttiin perusrunkoon on kuitenkin tehokas keino torjua tätä taudinaiheuttajaa. Hollannissa on todettu, että vartetut kurkut kohtaavat vähemmän harmaahometta (Botrytis) kuin omajuuriset taimet. (Davis ym. 2008, 54 55; Hanson 2008.) 4

9 2.3.2 Parantunut sato Varttamisella vältetään vakavia sato- ja taimimenetyksiä. Vartettujen kasvien sato voi olla tuottoisampi, sillä vartetut kasvit ovat resistenttejä maalevintäisille taudinaiheuttajille, eikä näin ollen satohävikkiä tule tautien takia. Kun vartetut kasvit ovat terveempiä ja elävät pitempään terveenä, myös satokausi voi pidentyä merkittävästi. Kurkun (Cucumis sativus) varttaminen kurpitsan (Cucurbita maxima) perusrunkoon sai 27 % enemmän hedelmiä per kasvi kuin omajuurinen kasvi johtuen suuremmasta hedelmän koosta, lisääntyneestä määrästä hedelmiä per kasvi, viljelyajan pitenemisestä sekä kohonneesta kasvin selviytymisprosentista. Vesimelonin (Citrullus lanatus) taimi vartettuna pullokurpitsan (Lagenaria siceraria) perusrunkoon tuotti % suuremman sadon kuin omajuurinen vesimeloni. Varttaminen on myös tehokas parannuskeino satohävikkiin, joka johtuu haitallisista ympäristöoloista kuten maaperän matalasta lämpötilasta ja korkeasta maaperän suolapitoisuudesta. (Lee ym. 2010, 93; Davis ym. 2008, 58 59; Hanson 2009; Hanson 2008.) Stressin sietokyky ja ympäristöystävällisyys Stressaavat ympäristöolosuhteet, kuten lämpötilamuutokset, kylmyys, kuumuus ja kuivuus, heikentävät kurkkukasvien laatua ja lisäävät maalevintäisiä tauteja. Vartetulla kasvilla on vahvempi ja elinvoimaisempi juuristo, joten ne voivat imeä vettä ja ravinteita tehokkaammin kuin omajuuriset kasvit. Vahvempi juuristo rajoittaa boorista, kuparista, kadmiumista ja magnesiumista kasviin tulevia negatiivisia vaikutuksia. (Lee ym. 2010, ) Äärimmäisten lämpötilojen sietokyky on tärkeä tekijä vihannestuotannossa etenkin maissa, joissa ei lämmitetä kasvihuoneita talven aikana. Varttamisen avulla voidaan saada matalia maaperän lämpötiloja kestäviä kurkkuja, jotka kasvavat nopeammin kuin omajuuriset kurkut tai jopa kesäkurpitsat, koska perusrunko voi imeä vettä ja ravinteita tehokkaasti myös alhaisissa lämpötiloissa. Vesimeloni on kylmänarka, joten vesimelonien viljely voisi helpottua ja onnistua paremmin käyttämällä vartettuja vesimelonin taimia. Ruotsissa ja Suomessa kurkkujen varttaminen voisi olla vaihtoehto kausihuoneessa viljeltäessä, sillä niiden kestävä juuristo ehkäisisi maalevintäisiä tauteja, kestäisi kylmyyttä sekä parantaisi kasvien ravinteiden ottoa. Erilaisia yhdistelmiä perusrungon ja jaloverson välille käytetään esimerkiksi kesäkauden aikana, jolloin vartetut taimet kestävät paremmin kuumia lämpötiloja kuin omajuuriset taimet. (Lee 2010, 96; Hanson 2008.) Vartettujen kasvien käytöllä voidaan vähentää kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Elinvoimaisemmat vartetun kasvin juuret imevät ravinteita paremmin kuin omajuurisen kasvin juuret, joten lannoitusta voidaan vähentää. Maalevintäisten tautien toleranssi vartetulla kurkulla taas ehkäisee tauteja eikä torjunta-aineita juurikaan tarvita. Hollannissa ja Tanskassa vartettuja kasvihuonekurkkuja käytetään yleisesti luomutuotannossa. (Hanson 2009; Hanson 2008.) 5

10 2.4 Oikean perusrungon valitseminen Kurkkukasvit vartetaan lajienväliseen hybridikurpitsaan (Cucurbita maxima x Cucurbita mochata), pullokurpitsaan (Lagenaria siceraria), Cucurbita ficifoliaan tai muuhun meloniin (esim. Cucumis melo). Vesimelonille hyväksi todettuja perusrunkovaihtoehtoja ovat Lagenaria siceraria, Benincasa hispida ja Cucurbita spp. Kurkuille sopivia perusrunkoja ovat Cucurbita spp. ja Cucurbita ficifolia. Jaloverson fysiologia ja hedelmän laatu saavat vaikutuksia perusrungosta. Parhaimman yhdistelmän perusrungon ja taimen välille saadaan tekemällä kokeiluja ensin pienellä määrällä taimia erilaisiin perusrunkoihin. (Selecting Cucurbits Rootstocks n.d; Hartmann ym. 2011, , 499.) Perusrungon valintaan vaikuttavat valikoidun jaloverson taimen yhteensoveltuvuus perusrunkoon, mahdolliset tautialttiudet sekä ilmastoolot. Perusrunko voi vaikuttaa vartettavan kasvin kokoon ja kasvutapaan, hedelmän kokoon ja tuotantoon, vastustuskykyyn epäsuotuisia ympäristöolosuhteita vastaan sekä kestävyyteen tauteja vastaan. (Hartmann ym. 2011, , 499.) On mahdollista, että vartettavien kasvien vääränlainen taimen ja perusrungon välinen yhdistelmä voi heikentää taimea tehden vartetuista taimista vielä alttiimpia virusinfektioille kuin omajuurisina, tai kasvit voivat infektoitua jo varttamisen aikana. Varttamisen aiheuttamasta tautiresistenssistä ei ole vielä tarpeeksi tietoa, mutta on todettu, että tyvilahon taudinaiheuttajan vastustuskyky on seurausta perusrungon luontaisesta resistenssistä ja näin ollen juuret sulkevat pois taudinaiheuttajan ja ehkäisevät infektoitumisen. (Davis ym. 2008, 56.) 2.5 Varttamistekniikat Kurkkukasvien varttamisprosessiin sisältyy valita perusrungon ja jaloverson lajikkeet, liittää perusrunko ja jaloverso yhteen, mahdollistaa liitoksen yhteenkasvu optimeilla olosuhteilla sekä totuttaa vartetut kasvit kasvihuoneilmastoon vähitellen. Varttamismetodit riippuvat kasvista, viljelijän kokemuksesta ja mieltymyksestä, käytettävissä olevista työkaluista ja -välineistä, varttamismäärästä, pienoiskasvihuoneoloista sekä varttamisen tarkoitusperästä. Robotteja ja varttamiskoneita on kehitetty, mutta ylivoimaisesti käytetyin tyyli on varttaa manuaalisesti ja käsin. (Lee ym. 2010, 99.) Onnistumisprosentti vartetuissa kasveissa riippuu jaloverson ja perusrungon yhteensopivuudesta, taimen laadusta ja iästä, liitoskohdan laadusta sekä varttamisen jälkeisistä ympäristöolosuhteista. Onnistumisprosenttiin vaikuttavat myös ympäristöolosuhteet varttamisen aikana, työntekijät, virustartunnat, infektiot sekä tuholaiset. Infektioita estetään desinfioimalla varttamismateriaalit sekä pöytä, jolla tullaan varttamaan. (Hartmann ym. 2011, 434.) Jos jaloverso ja perusrunko ovat onttoja varrestaan, kärkivarttaminen ja yhden sirkkalehden liitosvarte ovat suositeltuja. Kielekeimeytysvarttaminen on kokemattomimpien viljelijöiden suosiossa, sillä 6

11 siinä on suurempi selviytymisprosentti. Tämä vaatii kuitenkin paljon tilaa ja enemmän työtä. Yhden sirkkalehden liitosvarte ja kärkivarttaminen vaativat ammattitaitoisen työn, erityiset työvälineet ja pienoiskasvihuoneen olosuhteineen yhteenkasvun onnistumiseen. (Lee ym. 2010, 99.) Kärkivarttaminen Kärkivarttamista käytetään yleisimmin vesimelonille, joka vartetaan pullokurpitsan perusrunkoon. Se on suosituin kurkkukasvien varttamistyyli Kiinassa, Japanissa ja ylipäänsä Aasiassa. Tämä varttamistekniikka on helppo, sillä on suuri selviytymisprosentti ja vartetut kasvit saavat vähemmän maalevintäisiä tauteja, koska varttamiskohta on niin korkealla (kuva 1). Kuvat 1 3 ja 6 ovat opinnäytetyön tekijän ottamia. (Hartmann 2011, 476; Hole Insertion Grafting Method n.d.) Kuva 1. Kärkivartetun taimen varttamiskohta on korkealla eikä vaarana ole jaloverson adventiivijuurien yltäminen kasvualustaan, josta voisi levitä maalevintäisiä tauteja vartetulle kasville. Varttamiskohta on kuvassa punaisen ympyrän sisällä. Kärkivarttamisessa materiaaleina ovat partakoneenterä sekä naskali tai bambutikku. Normaalisti perusrungon siemenet kylvetään 2 4 päivää ennen jaloverson siemeniä. Perusrunko on valmis vartettavaksi, kun molemmat sirkkalehdet ovat kehittyneet ja ensimmäinen oikea lehti alkaa kehittyä, eli noin 7 14 päivän kuluttua kylvöstä. Jaloversoon tulee olla kehittynyt erittäin pieni alku ensimmäisestä oikeasta lehdestä. Jaloverso on valmis vartettavaksi noin 7 10 päivää kylvöstä. (Hole Insertion Graft- 7

12 ing Method n.d.; Demonstration of cucumber grafting using hole insertion grafting method by Mark Kroggel n.d.; How to Graft Cucurbits n.d.) Perusrungosta poistetaan ensimmäinen oikea lehti käsin. Perusrungon kasvupisteet poistetaan kokonaan partakoneenterällä, jotta taimi ei ala kasvattamaan uutta versoa. Myös kärki- ja sivuversot tulee poistaa tarkkaan, joten partakoneenterällä kaiverretaan kasvupisteen pintaa. Perusrungon kasvupisteestä varren ytimen läpi vinottain toisen sirkkalehden alapuolelle tehdään kolo naskalilla tai bambutikulla, johon myöhemmin asetetaan jaloverso (kuva 2). (Hole Insertion Grafting Method n.d.; Demonstration of cucumber grafting using hole insertion grafting method by Mark Kroggel n.d.) Kuva 2. Perusrunkoon tehdään naskalilla kolo toisen sirkkalehden yläpuolelta vinottain ytimen kautta toisen sirkkalehden alapuolelle. Jaloverson pituuden tulee olla vartettaessa 7 10 mm. Ensimmäinen vino viilto tehdään jaloverson varteen pitäen partakoneenterää 45 :een kulmassa. Sirkkalehtien tulee osoittaa sivuille ensimmäistä viiltoa tehdessä. Taimea käännetään 90 ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja sirkkalehtien tulee osoittaa ylöspäin, kun toinen samassa kulmassa tehty viilto tehdään varteen. Tarkoituksena on saada mahdollisimman terävä kärki jaloversolle. Jaloverso asetetaan perusrunkoon tehtyyn koloon leikkauspinnat vastakkain siten, että jaloverson terävä kärki tulee näkyviin kolosta (kuva 3). Jaloverson pitäisi pysyä siinä ilman klipsua, joka tukee vartetun jaloverson kiinni perusrunkoon. Taimet sumutetaan heti varttamisen jälkeen ja laitetaan pienoiskasvihuoneeseen kasvamaan yhteen. (Hole Insertion Grafting Method n.d.; Demonstration of cucumber grafting using hole insertion grafting method by Mark Kroggel, University of Arizona n.d.) 8

13 Kuva 3. Valmis kärkivartettu kurkuntaimi. Jaloverson terävä pää tulee läpi perusrunkoon tehdystä kolosta Kylkihaka-imeytysvarttaminen Kylkihaka-imeytysvarttaminen on helppo varttamistekniikka, joka vaatii matalan suhteellisen ilmankosteuden varttamisen jälkeen. Tämä varttamistekniikka vaatii enemmän tilaa ja työtä verrattuna muihin tekniikoihin, mutta korkea taimien selviytymisprosentti voidaan saavuttaa jopa aloittelijoilla. (Davis 2008, 64.) Varttamiskohta on lähellä maata, joten jaloverson taimen adventiivijuuret voivat helposti saavuttaa maaperän. Tämä tekniikka ei kuitenkaan sovi ontoille perusrungoille, sillä jaloverson taimet voivat muodostaa adventiivijuuria perusrungon varren sisälle. Kylkihaka-imeytysvarttaminen on kuitenkin hyvä perusrungoille, joilla on kiinteä varsi. (Davis 2008, 64.) Jaloverson ja perusrungon korkeuden ja varsien halkaisijoiden tulee olla suunnilleen samankokoisia tässä varttamismetodissa. Tätä metodia käytetään useimmiten vesimeloneille, kurkuille ja meloneille. Varttamismateriaaleina ovat klipsut sekä partakoneenterä. (How to Graft Cucurbits n.d.) 9

14 Kuva 4. Perusrunkoon tehdään partakoneenterällä alaspäin suuntautuva viilto ja jaloversoon ylöspäin suuntautuva viilto. Viilloista tulee kielekkeet. (Miles ym. 2013, 2.) Jaloverso tulee kylvää 5 7 päivää ennen perusrungon siemeniä. Taimet vartetaan, kun perusrunkoon on kehittynyt täysin sirkkalehdet ja jaloverson taimella on jo sirkkalehdet sekä ensimmäinen oikea lehti kasvanut. Kasvupiste tulee poistaa huolellisesti perusrungosta ennen varttamista. Joissain tapauksissa yksi sirkkalehti voidaan poistaa kasvupisteen poiston yhteydessä. Näin varmistetaan kasvupisteen täydellinen poisto ja vältetään pienoiskasvihuoneen tilan loppuminen. (How to Graft Cucurbits n.d.) Varttaminen aloitetaan tekemällä alaspäin suuntautuva viilto partakoneenterällä perusrungon varteen :een kulmassa. Jaloverson taimen varsi leikataan myös samassa kulmassa, mutta viilto tehdään yläviistoon. Viiltoja ei tehdä loppuun asti, vaan viilloista tehdään kielekkeet (kuva 4). Kuvat 4 5 ja 7 ovat esimerkkejä Washington State University Extensionin neuvontatarkoitukseen tuotetuista kuvista. Viillot tehdään noin varren puoliväliin. Jaloverson taimi liitetään perusrunkoon leikkauspinnat vastakkain (kuva 5). Liitoskohtaan laitetaan klipsu kiinnittämään taimia yhteen. Klipsut poistetaan, kunhan vartettu kasvi on kiinnittynyt, yleensä noin päivän kuluttua varttamisesta. Jos perusrungon kärkiosa on jätetty varttamisen yhteydessä taimeen kiinni, se tulee poistaa viiden päivän kuluttua varttamisesta. Jaloverson varsi leikataan pois 7 10 päivän kuluttua varttamisesta aivan varttamiskohdan alapuolelta. (Lee ym. 2010, ; Davis ym. 2008, 64; How to Graft Cucurbits n.d.) 10

15 Kuva 5. Jaloverso kiinnitetään perusrunkoon leikkauspinnat vastakkain. Heti tämän jälkeen liitoskohtaan laitetaan klipsu. (Miles ym. 2013, 2.) Yhden sirkkalehden liitosvarte Yhden sirkkalehden liitosvarte voidaan tehdä joko käsin, koneella tai robotilla. Sitä voidaan soveltaa suurimpaan osaan vihanneksia. Sitä suositellaan käytettäväksi, kun perusrungolla on ohut varsi. Tällaisia kasveja ovat mm. vesimeloni ja kurkut. Jaloverson taimen ja perusrungon taimen tulee olla samankokoisia varttaessa. Perusrunko on valmis vartettavaksi, kun sirkkalehdet ja oikea ensimmäinen lehti on alkanut kehittymään, eli noin 7 10 päivää kylvöstä. Jaloverso on valmis vartettavaksi noin päivän päästä kylvöstä, kunhan sirkkalehdet ja ensimmäinen oikea lehti ovat jo kehittyneet. (Davis ym. 2008, 65; One Cotyledon Grafting Method n.d.) Yhden sirkkalehden liitosvartteessa materiaaleina käytetään partakoneenterää ja klipsua. Yhden sirkkalehden liitosvartteessa perusrungosta leikataan partakoneenterällä irti toinen sirkkalehdistä, sivuversot sekä kasvupisteet. Viilto tehdään partakoneenterällä pitäen terää noin 45 :een kulmassa. Kasvupiste tulee poistaa tarkasti, eli viillon tulee olla tarpeeksi syvä, jotta sivuversotkin poistuvat. Jaloverson taimi leikataan partakoneenterällä noin mm sirkkalehtien alapuolelta. Perusrungon ja jaloverson viiltojen tulee olla yhteneväiset, eli ne tulee leikata samassa kulmassa ja viiltojen tulee olla samankokoiset. Jaloverso kiinnitetään klipsulla perusrunkoon leikkauspinnat vastakkain (kuva 6). Vartettu taimi sumutetaan heti varttamisen jälkeen ja laitetaan pienoiskasvihuoneeseen kasvamaan yhteen. (Davis ym. 2008, 65; One Cotyledon Grafting Method n.d.; Demonstration on cucumber grafting using one-cotyledon grafting method by Mark Kroggel n.d.) 11

16 Kuva 6. Jaloverso kiinnitetään klipsulla perusrunkoon leikkauspinnat vastakkain Liitosvarttaminen Liitosvarttaminen on lähes samanlainen varttamistyyli kuin yhden sirkkalehden liitosvarte. Tämä varttamistyyli on käytetty menetelmä omenapuiden varttamisessa. Liitosvarttamisessa perusrungon varteen tehdään viilto noin keskikohtaan vartta. Näin ollen perusrungosta lähtee osa vartta, sirkkalehdet sekä kasvupisteet helposti ja yhdellä kertaa. Jaloversoon tehdään samankokoinen ja samassa kulmassa tehty viilto kuin perusrunkoon. Jaloverso liitetään perusrunkoon leikkauspinnat vastakkain klipsulla. Perusrungon ja jaloverson taimien varret tulee olla yhtä paksut vartettaessa. (Lee ym. 2010, ) Varttaminen ilman juuria Ilman juuria vartettaessa taimea on helpompi käsitellä ja se edistää vahvojen adventiivijuurien kehittymistä. Jos varttaminen tehdään ilman juuria, perusrungon varret tulisi leikata 1 2 tuntia ennen varttamista, jotta versot ovat menettäneet vähän vettä eivätkä ne halkeile varttaessa niin helposti. (Johnson ym. n.d.) Vartetut taimet pistetään juurtumaan kennostoon, joka on kasteltu edellisenä päivänä hyvin märäksi, jotta juurtuminen onnistuisi parhaiten. Vartetut taimet viedään pienoiskasvihuoneeseen, jossa taimet kiinnittyvät toisiinsa sekä juurtuvat samaan aikaan. (Demonstration of cucumber grafting using hole insertion grafting method by Mark Kroggel n.d.; Hole Insertion Grafting Method n.d.) Varttaminen ilman juuria aiheuttaa adventiivijuurien kasvua, lisää primaarijuurien tuottoa ja kasvin toleranssia kylmälle ja kuumalle varmistamalla kasvin elinvoimaisen kasvun. (Davis ym. 2008, 66.) 12

17 2.6 Yhteenkasvaminen Eri varttamistyyleillä on erilaisia vaatimuksia varttamisen jälkeisiin olosuhteisiin. Kylkihaka-imeytysvarttaminen ei vaadi vaativia varttamisen jälkeisiä olosuhteita, vaan ne voivat menestyä pelkästään kasvihuoneoloissa. Kärkivarttaminen ja yhden sirkkalehden liitosvarte ovat vaativimpia; ne tarvitsevat alussa 100 % suhteellisen ilmankosteuden ja vuorokauden pimeyttä C:ssa. Optimaalinen valotaso tämän jälkeen on 7000 lux. 5 6 päivän päästä varttamisesta ilmankosteutta lasketaan, jotta kasvi karaistuisi kasvihuoneolosuhteita varten. Noin viikon päästä varttamisesta kasvit siirretään kasvihuoneeseen. (Healing Grafted Seedling n.d; Davis ym. 2008, 64.) Pienoiskasvihuoneessa on kontrolloitu ilmankosteus ja vähäinen valotus. Tilan tarkoituksena on vähentää jaloverson veden menetystä ennen kuin taimien yhteenkasvu on valmis. Jaloverso ja perusrunko toipuvat varttamisesta noin viikon ajan, jonka aikana jaloverso ei voi ottaa vettä. Ympäristöolot tulee säätää siten, että jaloverson veden haihduttaminen olisi mahdollisimman vähäistä. Yleisesti ottaen ilmankosteuden tulisi siis olla 85 % tai yli ja vartettujen taimien päälle voi laittaa muovin, jotta ilmankosteus pysyisi tässä määrässä eikä taimet haihduttaisi liikaa vettä. Vartettujen taimien sumuttaminen varttamisen aikana sekä sen jälkeen pienoiskasvihuoneessa on myös tärkeää. Vartettujen kasvien varjostus muovilla vähentää valoa, minimoi fotosynteesiä ja vähentää vesihukkaa. Jos ilmankosteus on liian suuri tai taimet ovat liian pitkään pienoiskasvihuoneessa, adventiivijuuret voivat kehittyä jaloversoon varttamiskohdan yläpuolelle (kuva 7) ja lehdet voivat kehittää turvotusta kallussolukon kasvuun lehtien suonissa. (Johnson ym. n.d.) Kuva 7. Vartetun taimen jaloverson adventiivijuuret ovat saavuttaneet kasvualustan, joten maalevintäiset taudit voivat tartuttaa kasvin. (Johnson ym. 2011, 2.) 13

18 3 VARTTAMISPROSESSI OHJEKIRJAA JA OPETUSVIDEOTA VARTEN Ohjekirja ja opetusvideo kurkkukasvien varttamisesta kuvattiin ja toteutettiin käytännössä HAMK Lepaan kasvihuoneilla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä ohjekirja ja opetusvideo harrastajille, ammattilaisille, oppilaitoksille sekä aiheesta kiinnostuneille kurkkukasvien varttamisesta. Tarkoituksena oli kuvata varttamisen eri vaiheita mahdollisimman tarkkaan ja kertoa, miten varttaminen tehdään. Varttamistyyleiksi valittiin yhden sirkkalehden liitosvarte ja kärkivarttaminen. 3.1 Kasvimateriaali Varttamista varten oli tilattu kurpitsan risteytyslajiketta (Cucurbita maxima x Cucurbita moschata Azman ), kurkun (Cucumis sativus Affyne ) ja pullokurpitsan (Lagenaria siceraria) siemeniä perusrungoksi. Jaloversoksi tarkoitettuja siemeniä olivat vesimeloni (Citrullus lanatus Sugar baby ), luomuavomaankurkku (Cucumis sativus Excelsior ) ja kasvihuonekurkku (Cucumis sativus Shakira ). Varttamista varten oli tilattu myös silikoniklipsuja, luomukasvualusta, partakoneenteriä sekä naskali. 3.2 Taimikasvatus Kärkivarttamista varten kylvettiin pullokurpitsan (Lagenaria siceraria Sugar Baby ) ja kurpitsan risteytyslajikkeen (Cucurbita maxima x C. moschata Azman ) siemeniä perusrungoksi Jaloversot kärkivarttamista varten kylvettiin Yhden sirkkalehden liitosvarttamista varten kylvettiin jaloverson siemeniä ja perusrungon siemeniä Verrannoksi kylvettiin ja myös luomuavomaankurkun (Cucumis sativus Excelsior ), vesimelonin (Citrullus lanatus Sugar Baby ) sekä kasvihuonekurkun (Cucumis sativus Shakira ) siemeniä, joita ei tultaisi varttamaan. Jaloversojen ja perusrunkojen siemeniä kylvettiin lisäksi myös (Liite 1.) kennostot, joihin varttamista varten kylvetyt siemenet kylvettiin, laitettiin kasvatuskaappiin yhdeksi vuorokaudeksi täysin pimeään 28 C:een. Kasvatuskaappi on taimikasvatukseen tarkoitettu kaappi, johon voi säätää valotuksen, lämpötilan ja ilmankosteuden haluamakseen. Seuraavana päivänä osa taimista iti, joten lämpötila vaihdettiin 12 tunniksi 25 C:een ja valot laitettiin päälle. Toiset 12 tuntia lämpötilana oli 22 C ja valoja ei ollut lainkaan. Kun siemeniä kylvettiin lisää tulevina päivinä, ne laitettiin kasvatuskaapissa sillä hetkellä olleisiin lämpötila- ja valotusoloihin. Taimet todettiin ylipitkiksi , joten valotusta lisättiin ja valotusaikaa pidennettiin 14 tuntiin. Lämpötila pysyi 25 C:ssa valotuksen aikana ja pimeän aikana (10 h) 22 C:ssa taimet olivat edelleen 14

19 ylipitkiä, joten lämpötila vaihdettiin 24 C:een 19 tunniksi ja pimeän ajaksi viideksi tunniksi 21 C:een. Koska taimet olivat ylipitkiä, päätettiin, että kylvetään lisää siemeniä varttamista varten kylvettiin jaloversojen ja perusrunkojen siemeniä. Verrannoksi kylvettiin muutama avomaankurkun, vesimelonin ja kasvihuonekurkun siemen, joita ei tultaisi varttamaan. Lisäkylvöllä varmistettiin, että varttamispäivinä olisi riittävästi sopivia taimia molempiin varttamistyyleihin. Kasvatuskaapista loppui tila , joten ensimmäiset kylvökset siirrettiin kasvihuoneeseen päiväksi 20 C:een ilman ylimääräistä valotusta, ja yöksi 18 C:een. Juuri kylvetyt taimet laitettiin kasvatuskaappiin ensin pimeään 28 C:een ja kun taimet itivät, lämpötilaksi vaihdettiin 25 C päiväksi tunniksi ja yöksi 21 C neljäksi tunniksi. Kun taimia alettiin varttaa , kasvatuskaappi siirtyi vartetuille taimille pienoiskasvihuoneeksi vartettujen taimien yhteenkasvamista varten. Kasvatuskaapista siirrettiin loputkin taimet kasvihuoneeseen 20 C:een päiväksi ja yöksi 18 C:een. 3.3 Kärkivarttaminen Kärkivarttaminen aloitettiin , kun perusrungon taimet olivat päivän ikäisiä ja jaloverson taimet 9 10 päivän ikäisiä. Kurpitsan (Cucurbita maxima x C. moschata Azman ) perusrungossa oli jo varttamistyylin vaatimat sirkkalehdet sekä ensimmäinen oikea lehti kasvanut. Huomattiin kuitenkin, että perusrungoksi tarkoitetun Cucumis sativus Affynen taimen varret olivat liian ohuet tähän varttamistyylin, joten niitä ei käytetty lainkaan kärkivarttamiseen. Jaloverson taimi oli pienempi kuin perusrungon taimi, ja siinä oli vasta alku ensimmäisestä oikeasta lehdestä, kuten oli tarkoitus. Kärkivarttamista varten kylvetyt vesimelonin (Citrullu lanatus Sugar Baby ) jaloversotaimet olivat vielä melko pieniä, joten jaloversona voitiin käyttää myös kylvettyjä vesimelonin taimia, jolloin taimet olivat päivän ikäisiä. Taimia vartettiin ilman juuria ja juurien kanssa. Ilman juuria vartettaessa perusrungon taimet leikattiin kaksi tuntia aikaisemmin, jotta taimi olisi menettänyt kiinteyttään. Ilman juuria vartettaessa kennosto, johon taimet juurrutetaan, tuli kastella hyvin jo edellisenä päivänä. Varttamista valokuvattiin samalla ohjekirjaa varten ja kuvattiin opetusvideota varten. Taimia vartettiin toisen kerran Tällöin taimissa oli enemmän kokovaihteluita, sillä edelliseltä varttamiskerralta jäi yli sekä perusrungon taimia että jaloverson taimia. Taimia oli kylvetty myös yhden sirkkalehden liitosvartetta varten, joten siitäkin varttamistyylistä ylijääneitä taimia pystyttiin käyttämään toisella varttamiskerralla kärkivarttamiseen. Jaloversoiksi soveltuvia taimia oli kylvetty , jolloin taimet olivat 11 päivän ikäisiä. Perusrungoiksi käytettiin eniten kylvettyjä kurpitsan (Cucurbita maxima x C.moschata Azman ) taimia, joten taimet olivat vartettaessa 19 päivän ikäisiä. Perusrungoiksi käytettiin myös 15

20 kylvettyjä perusrungon taimia. Nämä taimet olivat vartettaessa 14 päivän ikäisiä. 3.4 Yhden sirkkalehden liitosvarte ja liitosvarttaminen Taimia vartettiin yhden sirkkalehden liitosvartteella Yhden sirkkalehden liitosvartteen perusrungon taimet olivat vartettaessa 7 8 päivän ikäisiä ja jaloversot päivän ikäisiä. Perusrungoista kurpitsa (Cucurbita maxima x C.moschata Azman ) oli juuri sopivan kokoinen varttamiseen yhden sirkkalehden liitosvartetta varten kylvettyihin jaloverson taimiin. Tavoitteena olivat mahdollisimman samankokoiset varret halkaisijaltaan perusrungolla ja jaloversolla. Perusrungoksi tarkoitetut kurkun (Cucumis sativus Affyne ) taimet olivat liian pieniä niitä varten kylvettyihin taimiin, joten näitä taimia vartettiin vain vähän. Taimia vartettiin myös yhden sirkkalehden liitosvarttaen. Tällöin 16 päivän ikäiset jaloversojen taimet vartettiin 11 päivän ikäisiin kurpitsan (Cucurbita maxima x C. moschata Azman ) perusrunkoihin kylvettyjä jaloverson taimia vartettiin samana päivänä kylvettyihin perusrungoksi tarkoitettuihin kurkun taimiin, jolloin molemmat taimet olivat 11 päivän ikäisiä vartettiin perusrungoksi tarkoitettuja kurkkuja liitosvarttamisella sekä yhden sirkkalehden liitosvarttamisella. Jaloversot olivat 11 päivän ikäisiä ja perusrungot 9 päivän ikäisiä. Näissä oli samankokoinen varsi halkaisijaltaan. Varttamista kuvattiin ja valokuvattiin. 3.5 Yhteenkasvaminen Vartetut taimet sumutettiin ja varttamisen jälkeen taimet laitettiin kasvamaan yhteen sekä toipumaan varttamisesta pienoiskasvihuoneeseen, joka oli tässä tapauksessa kasvatuskaappi. Lämpötilaksi laitettiin 28 C ja ilmakosteudeksi noin 90 %. Taimet olivat ensimmäiset kaksi vuorokautta täysin ilman valoja valoa lisättiin luxiin tunniksi. Toiset 12 tuntia taimet olivat pimeässä. Taimia sekä kasvatuskaappia sisältä käytiin sumuttamassa pari kertaa päivässä, jotta ilmankosteus pysyisi korkeana. Neljäntenä päivänä sumutusta vähennettiin, eli käytiin sumuttamassa vain kerran päivässä ja lämpötilaa laskettiin 25 C:een. Vartetut taimet siirrettiin kasvihuoneoloihin 20 C:een päiväksi ja yöksi 18 C:een seitsemäntenä päivänä varttamisesta vartetut taimet laitettiin kasvamaan yhteen sekä toipumaan varttamisesta kasvatuskaappiin 28 C:een kahdeksi vuorokaudeksi. Kennostojen päälle laitettiin muovit, jotta kosteus kestäisi paremmin. Kolmantena päivänä lämpötila laskettiin 27 C:een 12 tunniksi ja yöksi 25 C:een 12 tunniksi. Tällöin lisättiin kasvatuskaappiin valoa 7000 luxiin 12 tunniksi. Toiset 12 tuntia taimet olivat täysin pimeässä. Neljäntenä päivänä taimet siirrettiin kasvihuoneeseen sumutunneliin, jossa lämpötilana oli 20 C. Sumutunnelissa taimia sumutettiin automaattisesti 16

21 klo 6 21 kerran tunnissa 3 sekunnin ajan. Yöllä klo 21 6 taimet sumutettiin automaattisesti kerran neljän tunnin aikana kolmen sekunnin ajan. Taimet siirrettiin pois sumutunnelista viikon yhteenkasvamisen jälkeen kasvihuoneeseen 20 C:een päiväksi ja yöksi 18 C:een vartetut taimet ruukutettiin noin kymmenen päivän jälkeen varttamisesta ja vartetut taimet ruukutettiin kahdeksan päivän jälkeen varttamisesta. Vain onnistuneet varrennokset ruukutettiin ja epäonnistuneista otettiin kuvia ja sen jälkeen heitettiin pois. Yhden sirkkalehden liitosvarttamisesta kasviin jääneet klipsut poistettiin parin viikon päästä varttamisesta, kunhan varmistettiin, että liitos oli kiinnittynyt. 4 OHJEKIRJA JA OPETUSVIDEO Ohjekirjan ja opetusvideon varttamisesta tulisi olla selkeä ja havainnollinen. Ohjekirjaan ja opetusvideoon suunniteltiin sisältö ja järjestys etukäteen. Ennen ohjekirjan ja opetusvideon tekoa valittiin varttamistyyleiksi kärkivarttaminen ja yhden sirkkalehden liitosvarte ohjekirjaa ja opetusvideota varten. Nämä kaksi varttamistyyliä ovat käytetyimpiä kurkkukasvien varttamistyylejä, onnistumisprosentti on niissä korkea ja tietoa näistä varttamistyyleistä löytyi helposti. Ennen varttamisprosessia lisäksi opeteltiin ja harjoiteltiin varttamista sekä kirjallisuudesta että käytännössä. Ohjekirjaa varten tehtiin ennen varttamista pohjapiirustus sekä mahdolliset kuvatekstit. Opetusvideota varten tehtiin käsikirjoitus ennen varttamista, jonka mukaan varttamisprosessi toteutettiin ja videoitiin. Ohjekirja on opinnäytetyön liitteessä 2, ja opetusvideo liitteessä Ohjekirjan toteutus ja varttamista valokuvattiin. Kuvia otettiin materiaaleista, taimista sekä varttamisen eri vaiheista sekä yhteen liittyneistä taimista otettiin kuvia. Kuvia otettiin myös taimista, joiden varttaminen oli epäonnistunut. Vartetuista taimista otettiin vielä kuvia , jolloin taimet olivat olleet viikon kaksi viikkoa kasvihuoneoloissa. Kuvia otettiin myös vartetuista taimista verrattuna omajuurisiin taimiin. Samaan aikaan otettiin kuvia omajuurisen taimen juurista verrattuna vartetun taimen juuriin. Ohjekirjaa alettiin tehdä , jolloin kuvat valittiin ja alustavia kuvatekstejä kehiteltiin. Kun suunnittelu valmistui, ohjekirjaa alettiin tehdä Adobe InDesign -ohjelmalla. Ohjekirjaa koottiin syyskuussa 2013 ja se valmistui lokakuussa Ohjekirjan sisältö Ohjekirjaan tuli taulukko varttamisen eduista ja haitoista sekä selkeä kuvaus kärkivarttamisen ja yhden sirkkalehden eri vaiheista. Ohjekirjassa 17

22 selitettiin kuvin ja sanoin jaloverso ja perusrunko sekä varttamisessa käytetyt materiaalit. Kuvaan perusrungosta oli myös merkitty perusrungon osat, jotta lukijan olisi mahdollisimman helppo ymmärtää tulevia varttamisen vaiheita. Varttamisen jokaisesta vaiheesta oli ohjekirjassa kuva, ja kuva oli selitetty myös sanoin jokaisen kuvan alapuolelle. Kärkivarttaminen ja yhden sirkkalehden liitosvarte oli laitettu ohjekirjaan selkeästi omiksi osaalueiksi. Ohjekirjassa oli myös kuva varrennoksesta, joka ei ollut onnistunut täysin, vaan perusrunko oli alkanut kasvattaa omaa uutta versoaan. Tämä kuva on ohjeistuksena mahdolliseen virheeseen varttamisessa, joka voidaan kuitenkin korjata poistamalla perusrungon uusi verso heti sen nähtyä. Ohjekirjaan laitettiin kuva, jossa oli vierekkäin omajuurinen vesimelonin taimi ja vartettu vesimelonin taimi. Kuvasta näkee, että vartetun taimen kasvu on tässä vaiheessa lähes samassa vaiheessa kuin omajuurinen taimi. Vartettu taimi näyttää kuitenkin vahvemmalta. Ohjekirjan loppuun valittiin kuva, jossa oli vartetun taimen juuret verrattuna omajuurisen taimen juuriin. Ohjekirjaan tehtiin myös taulukko varttamisprosessista, johon tuleva kurkkukasvien varttaja voi merkitä itse tietoja ylös. Taulukossa on ensimmäisenä esimerkkinä tiedot opinnäytetyötä varten tehdystä varttamisprosessista havainnollistamaan, kuinka taulukkoa tulee täyttää. Viimeisellä sivulla takakannessa on tilaa muistiinpanoille. 4.2 Opetusvideon toteutus Opetusvideota kuvattiin Koko varttamisprosessi videokuvattiin alusta loppuun eri kuvakulmista ja etäisyyksistä mukana oli toinen henkilö varttamassa ja toinen kuvaamassa tarvittiin prosessiin vain henkilö, joka varttoi, sillä kamera laitettiin kuvaamaan itsestään alustan päälle. Kameran asetuksia täytyi välillä kuitenkin muuttaa, jotta saatiin hyviä otoksia varttamisen eri vaiheista. Käsikirjoitus kirjoitettiin etukäteen, ja se oli miltei sama kuin ohjekirjaan suunnitellut kuvatekstit. Videota alettiin editoida ja valmiiksi video tehtiin syyskuun 2013 aikana. Videoon äänitettiin ääniraita käsikirjoituksen mukaan , jolloin se myös lisättiin videoon. Videossa käytettiin videokuvaa, ohjekirjassa käytettyjä valokuvia sekä ääniraitaa, joka äänitettiin. Video tehtiin valmiiksi Windows Live Movie Maker -ohjelmalla. Opetusvideo kurkkukasvien varttamisesta löytyy Youtube- sivustolta, osoitteesta Opetusvideon sisältö Opetusvideon sisältöön tuli kahden eri varttamistyylin, kärkivarttamisen sekä yhden sirkkalehden liitosvarttamisen, onnistunut varttamisprosessi. Videossa selitettiin, mitä tehdään, ja näytettiin, miten se tehdään. Videossa esiteltiin alussa kuvat varttamismateriaaleista, jaloversosta ja 18

23 perusrungosta, sekä selitettiin, mitä ne ovat. Varttamisesta oli eroteltu eri vaiheita videossa otsikoinneilla, jotka olivat mustalla taustalla pelkkänä tekstinä hetken aikaa esillä, jonka jälkeen näytettiin kyseinen varttamisvaihe. Myös varttamistyylit, eli kärkivarttaminen ja yhden sirkkalehden liitosvarte, saatiin erottumaan toisistaan näillä otsikoinneilla. Varttamisvaiheissa otsikoinnin jälkeen näytettiin videota siitä, kuinka kyseinen vaihe tehdään, lisäksi oli kuvia selkeyttämään ja antamaan lisäinformaatiota varttamisesta, sekä äänitys, joka kertoi mitä kyseisessä varttamisvaiheessa tehdään. Molempien varttamistyylien lopuksi näytettiin kuva onnistuneesta varrennoksesta. 19

24 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Taimia jäi paljon varttamatta, sillä kylvöajankohdat eivät osuneetkaan varttamistyyleihin juuri sopiviksi, vaan vartettavia taimia jouduttiin valikoimaan, jotta varttamistyylin jaloverson ja perusrungon taimen ominaisuudet vastasivat optimeja. Taimia vartettiin myös muutama liitosvarttaen, mutta taimet epäonnistuivat ja päätettiin, että se jätetään ohjekirjasta ja opetusvideosta kokonaan pois. Pullokurpitsan taimet itivät liian myöhään, joten niitä ei ehditty käyttää ollenkaan varttamiseen. Kurkun (Cucumis sativus Affyne ) perusrungon taimet olivat liian ohuita kärkivarttamiseen. Myöskään yhden sirkkalehden liitosvartteet eivät onnistuneet kurkun perusrungoilla lähes ollenkaan. Paras perusrunkovalinta varttamiseen oli kurpitsan risteytys (Cucurbita maxima x C. moschata). Varttaminen oli etenkin alussa aikaa vievää, mutta opittuaan tekniikan varttaminen nopeutui huomattavasti. Vartettujen taimien onnistumisprosentti oli suunnilleen 50 % kasvatuskaapissa. Alhaiseksi se jäi mitä luultavimmin varttamisen jälkeisten olosuhteiden takia. Kasvatuskaapissa ilmankosteus oli liian matala, jolloin jaloverso kuihtui. Myös epäonnistunut liitoskohta on voinut olla syy epäonnistuneeseen varrennokseen. Tällöin jaloverso on voinut kuivua, sillä se ei ole saanut perusrungosta kosketuspintaa. Toisella kerralla vartettaessa onnistumisprosentti pysyi 50 %:ssa. Kuolleista taimista suuri osa pilaantui liian kosteista oloista sumutunnelissa, jolloin jaloverson sirkkalehdet alkoivat mädäntyä. Myös koko jaloverso mädäntyi osassa varrennoksia. Muita kuolemaan johtaneita syitä olivat liian alhainen lämpötila liian aikaisessa vaiheessa varttamisen jälkeen sumutunnelissa sekä huono liitoskohta. Lämpötilana kasvihuoneessa oli 20 C muiden kasvihuoneessa olleiden kokeiden takia, joten lämpötilaolot eivät olleet optimaaliset. Kasvihuoneen olosuhteet olivat määrätty etukäteen eikä vain tätä koetta varten. Varrennos ei ollut myöskään onnistunut joissain varrennoksissa täydellisesti, sillä osassa vartettuja taimia kasvoi perusrungosta sivuversoja. Tämä johtui kasvupisteen epäonnistuneesta poistamisesta varttamisen aikana. Näitä sivuversoja jouduttiin poistamaan muutamasta taimesta yhteenkasvamisen jälkeen. Varttamistyylillä ei ollut osuutta varttamisen onnistumiseen yhden sirkkalehden liitosvarttamisen ja kärkivarttamisen välillä. Molemmista tyyleistä tuli onnistuneita vartettuja taimia, mikä oli tavoitteena tässä opinnäytetyössä. Tärkeintä oli varttaa samankokoiset taimet varreltaan toisiinsa yhteen yhden sirkkalehden liitosvartteessa. Myös viiltojen tuli olla yhtäläiset, jotta varttaminen onnistui. Kärkivarttamisessa oli tärkeää, että perusrungolla oli jo kasvanut ensimmäinen oikea lehti, ja varsi oli tarpeeksi paksu. Jaloverson taas tuli olla ohut varreltaan ja varressa tuli olla terävä kärki, jotta se mahtui perusrunkoon tehtyyn koloon. 20