RUSTO JA LUU. Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ anatomia HEIKKI HERVONEN

Transkriptio

1 Putkuluun pään kudosta. Solubiologia ja peruskudokset-jakso/ Biolääketieteen laitos/ anatomia RUSTO JA LUU HEIKKI HERVONEN

2 Luku 1 RUSTO JA LUU Elimistön tukiranka koostuu pääosin rusto- ja luukudoksesta. Näihin liittyy elimellisesti kolmas tukikudos, sidekudos nivel-, ym. sidosten muodossa. Rusto on erityisen tärkeä nopeasti kasvavan sikön tukirankana. Rusto ei kuitenkaan kestä riittävän hyvin painoa, joten se korvautuu pääosin luukudoksella kun lähestytään aikuisuutta. Lopulta vain osa tukirangasta jää aikuisellakin rustoiseksi. Näistä lääketieteellisesti ajatellen keskeisimpänä on nivelrusto, jonka rappeutuminen johtaa nivelrikkoon. Tämä julkaisu on tarkoitettu ainoastaan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden ja opettajien käyttöön jaettuna Terkon digitaalisen kurssikirjaston kautta. Sen osittainenkin kopiointi, muuttaminen ja muulla tavalla jakaminen on tekijänoikeuslain nojalla ehdottomasti kielletty. Functional Histology,

3 OSIO 1 Rusto Ruston ominaisuuksia: Rustoa esiintyy: - tukeva silti joustava -aikuisella kylkirustot, hengitystiet - sikiön tukiranka Lasirustoa, kuva Ross et Pawlina Osio 1: Rusto lasi(hyaliini)rusto kimmo(elastinen)rusto syy(fibrous)rusto Osio 2: Luu RUSTO JA LUU luun synty, kypsyminen ja muovautuminen hohkaluu ja tiivis luu epifyysilevyn tapahtumat luunmurtuman paraneminen - liukas - nivelpinnat - nopeasti kasvava - sikiön tukiranka - epifyysilevyt - menestyy heikossa verenkierrossa - sikiön tukiranka - merkitystä luunmurtuman paranemisessa Kudoksen muodostuminen eli histogeneesi: Ensimmäiseksi mesenkyymi solut menettävät ulokkeensa, pyöristyvät ja joutuvat lähelle toisiaan. Sitten matriksin eritys alkaa solujen (kondroblastien) ympärille ja väliin, mikä alkaa loitontaa soluja toisistaan - nähdää solut erillään toisistaan. 2

4 Solut jatkavat lisääntymistään jouduttuaan jo rustokudoksen sisälle. Nyt syntyvät kypsälle rustolle tyypilliset soluryhmät. Yksittäisen solun tytärsolut eivät enää loittone toisistaan samalla vauhdilla kun aiemmin. Hyaliiniruston rakenteesta: Ruston pinnalla on sidekudoksinen rustokalvo, perichondrium. Se vastaa ruston kasvusta ja ylläpidosta. Ruastokalvon ulompi osa koostuu sidekudokesta ja Ruston kehittyminen mesenkyymistä Mesenkyymisolukko Ulokkeet häviävät rustosoluista ja kudos tiivistyy Rustosolut valmistavat soluväliainetta ja erkanevat toisistaan Rustosolut jakautuvat, tytärsolut muodostavat ryhmiä Perichondriumista appositionaalinen kasvu Interstitiaalinen kasvu tapahtuu ruston sisällä -Rustosolut jatkavat jakautumistaan à solumäärä lisääntyy -Tytärsolut -jatkavat matrix tuotantoa à matrixmäärä lisääntyy Rustokalvon ulompi, sidekudoskerros Uusi matrix erottaa tytärsolut toisistaan Rustokalvon sisempi, chondrogeeninen kerros, josta uusia soluja ruston pinnalle. =Matrixia erittyy solujen väliin tytärsolut jäävät samaan lacunaan Uusi matrix erottaa tytärsolut toisistaan sisempi osa kondrogeenisista soluista. Sisempi kerros tuottaa uutta rustoa entisen pinnalle = appositionaalinen kasvu Kondrosyytit sijaitsevat lakuunoissa. Lacunalla tarkoitetaan rustomatriksissa olevaa tilaa, jossa rustosolu majailee. Normaalisti rustosolu täyttää lacunan kokonaan, mutta valomikroskooppivalmisteessa solun ympärilla on artefaktana tyhjää tilaa. Lacunassa oleva rustosolu jatkaa matrixtuotantoa, jatkaa lisääntymistä ja jakauduttuaan kasvaa kooltaan. Näistä prosesseista seuraa interstielli kasvu = uuden ruston tuottaminen ruston sisällä. Kondrosyytin tuma on pyöreä, sytoplasmassa näkyy lipidipisaroita. Solun ympärillä näkyvä kirkas alue johtuu kutistumisesta. Soluväliaine Rustosolut ovat lacunoissaan, matriksissa kaksi vyöhykettä N=Nucleus Kutistumisesta johtuva tyhjä tila IM=Interterritoriaalinen matrix Soluväliaineessa erotetaan valomikroskooppivalmisteissa territoriaalinen ja interterritoriaalinen matrix. Välittömästi rustosolun läheisyydessä oleva territoriaalinen matrix värjäytyy basofiilisemmin kuin kauempana oleva interterritoriaalinen matrix. TM=Territoriaalinen matrix Matriksin pääasiallinen säiekomponentti on kollageeni tyyppi II ( ja IX). Lisäksi siinä on runsaasti kondronektiiniä. Perusaines koostuu erityisesti kondroitiinisulfaatti- ja Lipidipisara 3

5 kerataanisulfaatti-proteoglykaani-hyaluronihappo aggregaateista. Tämän kompleksin valtavan suuret määrät negatiivisia varauksia sitovat elektrolyyttejä, erityisesti natrium-ioneja ja sitä kautta vettä sekä hylkivät vielä toisiaan. Näistä elementeistä seuraa rustomatriksin joustavuus. Nivelrusto on hyaliinirustoa: Hyaliinirusto on joustavaa ja se kestää melko hyvin painetta. Nivelpinnoilla ei ole rustokalvoa. Siksi rustopintojen välillä on vähäinen kitka ja hyvät liukuominaisuudet. Rustokalvon puute kuitenkin johtaa siihen, että nivelrusto ei voi uudistua appositionaalisesti. Se uusiutuu ainoastaan vähäisessä määrin interstitiellisti. Jos rusto vaurioituu pahoin syntyy granulaatiokudosta ja vaurio korvautuu lopulta sidekudospitoisella rustolla, syyrustolla. Syyruston kestävyys ja liukuominaisuudet liikkuvalla nivelpinnalla ovat huonot. Nivelruston alla on luinen epifyysi ja etenevä ruston kalkkeutumisvyöhyke, myöskään altakäsin nivelrusto ei pysty uudistumaan. Tämä kaikki altistaa nivelrikolle, artroosille. Elastinen rusto Elastista rustoa esiintyy mm. korvalehdessä ja kurkunpäässä. Soluväliaineen vaihtelevan kokoiset elastiset säikeet saadaan esille käyttämällä erikoisvärjäyksiä (elastiinivärjäys). Syyrusto Syyrustoa esiintyy esimerkiksi nikamavälilevyssä, nivelkierukoissa, häpyliitoksessa ja isojen jänteiden kiinnityskohdissa luuhun. Mikroskooppivalmisteessa syyrusto vaikuttaa ensisilmäykseltä tiiviiltä järejestyneeltä sidekudokselta, kuten esimerkiksi jänteeltä. Tarkemmi katsoessa huomaa kuitenkin, että kollageenisyiden välissä olevat solut ovat rustosoluja, jotka ovat erittäneet ympärilleen niukan määrän rustomatriksia. Nivelriko eteneminen Syyrustoa jänteen ja luun välimaastossa Rustosolut muodostavat jonoja sidekudossäikeiden väliin Syyrustoa Oheinen kuvasarja esittää Nivelrikon alkuvaihe nivelrikon etenemistä. Alkuvaiheessa näkyy Rustosolujen Rustomatrix kuolema halkeaa ja hajoaa ylikuormituksen aiheuttamia Nivelrusto vaurioita nivelrustossa. Kalkkeutunut rusto Ruston Rustosolut kuolevat, eikä alainen luu rustokudos pysty enää kompensoimaan menetettyä Rubin, Farber: Pathology. Lippincott Raven soluväliainetta ja soluja. syntyy kudopuutos, joka tekee ruston pinnasta epätasaisen. Rustosoluja kuolee ja rustomatrix vaurioituu C=Rustosoluja Jänteen sidekudosta Mineralisaatiovyöhyke Mineralisoitunut syyrusto Nivelneste pääsee halkeamaan 4

6 Nivelrikon pahetessa vaurio vaikuttaa alla olevaan luuhun, joka reagoi paksuuntumalla. Sidekudossolut pyrkivät paikkaamaan vauriota syyrustoisella paikalla. Tämä ei kuitenkaan kestä kulutusta, joten sekin kuluu pois. Lopulta nivelrusto on kokonaan kulunut pois, ja nivelessä luupinnat hankaavat vastakkain. Luun paksuus lisääntyy ja nivelen reunoille kasvaa uudiskasvua, nk. osteofyyttejä. Osteofyytit tekevät artroottisesta nivelestä normaalia paksumpia. Nykyään yksi keskeinen hoitomuoto Nivelrikon paheneminen Rustosoluja kuolee lisää ja rustomatrix vaurioituu enemmän Rusto pyrkii kasvamaan tuloksena syyrustoinen arpi Rustosolut lisääntyvät Syvä halkeama rustorajan läpi luuhun asti Verenkierron mukana luuytimen puolelta tulee korjaavia soluja Paljastunut luun pinta, jossa paikallisia nekrooseja Rubin, Farber: Pathology. Lippincott Raven Nivelneste Paksuuntunut luu Osteoblasteja Osteoklasteja Syyrustoinen tulppa Sidekudosta/ syyrustoinen arpi Rubin, Farber: Pathology. Lippincott Raven Nivelrikon lopputilanne Luukudos reagoi: paksuuntumista, onteloita (kystoja) ja osteofyyttejä Rustonalainen luukysta Halkeama ja nivelnesteen vuoto luuhun Syyrustoa Osteofyytti Paksuntunut ruston alainen luu Reaktiivista uudisluuta Luuydinfibroosi nivelrikolle on tekonivel. Nekään eivät ole ongelmattomia. Jotkut ortopedit ennustavat, että tekonivelien asentamisesta luovutaan melko pian, sillä hyödyt eivät ole kovin pitkäaikaisia. Selityksenä on, että kun nivelrikon pahin vaihe on ohi paksuuntuneet luupinnat ebonisoituvat ja muuttuvat tasaisiksi ja liukkaiksi ja nivel toimii taas kivuttomasti. Mieti tätä! 5

7 OSIO 2 Luu Luukudoksen synty, histogeneesi: Sidekudossyntyinen (intramembranous) luun muodostus. Esimerkiksi kallon litteiden luiden muodostuminen. Mesenkyymi tiivistyy eli soluruumiit asettuvat lähemmäksi toisiaan. Syntyy kalvomainen (membranous) rakenne. Solut säilyttävät Luun kehittyminen mesenkyymistä Mesenkyymin tähtimäiset solut ovat yhteydessä toisiinsa Tulevien luusolujen tiivistymä soluyhteydet säilyvät Osteosyytit jäävät luuväliaineen sisään, yhteys säilyy. Uudet osteoblastit asettuvat luun pinnalle. ulokkeensa ja ovat niiden kautta yhteydessä toisiinsa, mutta psäilyttävät ienen välimatkan. Nyt alkaa osteoidin eli orgaaninen soluväliaineen eritys. Soluja kutsutaan nyt osteoblasteiksi. Kun soluväliainetta kertyy solujen väliin, solujen välimatka kasvaa. Ne säilyttävät kuitenkin ulokkeidensa avulla yhteyden toisiinsa. Seuraavassa vaiheessa soluväliaine mineralisoituu ja syntyy epäkypsä, nk. primaarinen luu (woven bone). Primaarista luuta elimistö pystyy tuottamaan nopeasti, mutta sen rakenne on sattumanvaraisesti järjestynyttä ja heikkoa. Niinpä primaarinen luu korvataan paremmin järjestäytyneellä kypsällä luulla (remodelling) välittömästi syntynsä jälkeen. Kypsälle luulle on tyypillistä lamellaarinen rakenne, niin tiiviissä luussa kuin hohkaluussa! Sidekudossyntyisen luun ensimmäinen luusäle on primaarista, punottua (woven) luuta Primaarista luukudosta Mesenkyymiä Osteoblasteja Kalkkeutunut luumatrix Verisuonia Osteosyytti Young et al.:wheater s Churchill Livingstone Lopulta myös hohkaluun rakenne on lamellaarinen Lamellaarista luuta Lamellaarista luuta 6

8 Luun muodotumisen edellytyksenä on hyvä verenkierto, ravitsemus. Vaikka ravinnon saanti mineralisoituneen matriksin läpi diffusiolla on mahdoltonta osteosyytit saavat riittävän ravinnon keskenäisten ulokkeiden ja niiden auki pitämien kanavien kautta. Rustosyntyinen (endochondral) luun muodostus ks. tuonnempana Alkuun syntynyt luulamellien verkosto eli hohkaluuta. Hohkaluusta muokataan tarvittaessa myöhemmin tiivistä luuta siten, että osteoblastit kurovat hohkaluun lamellien välisen ontelon umpeen kerros kerrokselta alkaen ulkoreunoilta. Ontelossa oleva verisuoni jää keskelle ravitsemaan syntynyttä tiivistä luuta. Kypsän tiiviin luun muokkaus Tiivistä luuta muokataan siten, että osteoklasti poraa ensin luuhun tunnelin, jossa uudissuoni ja osteogeeniset solut seuraavat sitä. Osteoblastit asettuvat tunnelin seinämälle ja kurovat tunnelin lähes umpeen kerros kerrokselta, niin että verisuoni jää keskelle. Tätä rakennetta kutsutaan osteoniksi ja verisuonikanavaa sen keskellä Haversin kanavaksi. Osteoklastin poraamaan kanavaan muodostetaan osteoni 1.Osteoblastia seuraa hiussuoni ja progenitorsolukko 3. Samankeskeiset lamellit kurovat tilaa umpeen 2. Verisuonta seuranneista progenitorsoluista erilaistuneet osteoblastit asettuvat ontelon seinämille Netter: Ciba 4. Verisuoni säilyy keskellä Collection 5. Haversin kanava uuden osteonin lamellien sisällä Luukudoksen rakenteesta: Luukudoksessa on kolmenlaisia soluja. Lisäksi luun ulko- ja sisäpintoja (luukalvossa ja sisäkalvossa) verhoavat osteoprogenitorsolut. Heikki Hervonen HY, biolääketieteen laitos/ anatomia Osteoblastit kurovat umpeen resorbtiokanavaa reunoilta keskelle Osteoidi Kerr: Altas of Osteoblasti on solu, joka tuottaa luun pinnalle uutta luuta. Niinpä se sijaitsee aina luun pinnalla - hohkaluun lamellin pinnalla tai osteoklsastin poraaman tunnelin pinnalla. Sitten kun osteoblasti joutuu itse ja muiden erittämän mineralisoituneen matriksin ympäröimäksi sitä kutsutaankin osteosyytiksi. Osteosyytti löytyykin aina luukudoksen sisältä omasta lakuunastaan. Osteoklasti on luuydin- peräinen solu, samaa sukua kuin veren monosyytti. Osteoklasti on erikoistunut hajottamaan luuta, erityisesti mineralisoitunutta soluväli- ainetta. Soluväliaine, matrix Osteoidi Lamellaarisen luun rengas Soluväliaineen pääkomponentit ovat kollageeni tyyppi I + perusaine (glycosaminoglykanit) + mineraali (hydroksiapatiitti). Lisäksi luun matriksissa tavataa luulle tunusomaisia glykoproteiineja, jotka liittävät mineraalin muihin rakenteisiin (osteonektiini, osteokalsiini, osteopontin jne). 7

9 Luukalvo, periosti ja sisäkalvo, endosti: Periostin luuta vasten olevassa osassa on runsaasti osteoprogenitorsoluja, joista rekrytoidaan uusia luuta muodostavia soluja. Luun ulkopinnalla tätä tapahtuu jatkuvasti, siitä luun ulommat kehälammellit ovat todisteena. Tätä pinnalla tapahtuvaa kasvua kutsutaan nimellä appositionaalinen kasvu. Myös sisemmät kehälamellit ovat seurausta samasta prosessista luun sisäkalvon puolella. Nämä luukalvojen progenitorsolut ovat tärkeässä asemassa kun luunmurtuman paranemisessa tarvitaan nopeasti uusia osteoblasteja. Hohkaluun rakenne Putkiluun seinämän rakenne Periostin alaiset kehälamellit Periosti Välilamellit Hiussuonia Haversin kanavissa Volkmannin kanavat Netter: Thew Ciba Collection Osteoni Luuydintä Luuytimen sinusoideja Hohkaluu koostuu kaarevista, haarautuvista ja toisiinsa liittyvistä luupalkkeista ja sälöistä. Palkkien väliin jää onteloita, jotka luuydinkudos täyttää. Hohkaluu on paljon keveämpää kuin tiivis luu, silti se pystyy kantamaan suuriakin kuormia palkkien muodostamien holvimaisten rakenteiden kautta. Tiiviin luun rakenne Tiivis luu on minensä mukaisesti umpiluuta. Sen rakenteessa näkyy vieri vieressä osteoneja, joissa on keskellä Haversin kanava. Kanavan ympärillä osteonissa ovat saman keskeiset luulamellit, joissa kussakin lamellissa kollageenisäikeet ovat tietyn suuntaiset, mutta viereisissä ne kulkevat vastakkaiseen suuntaan. Osteonin synty: ks. aiemmin. Osteonien väleissä erottuvat välilamellit (interstitial). Ne ovat jääneet jäljelle vanhoista osteoneista luun muokkaamisen jäänteinä. Epifyysilevy Tiiviin luun histologinen rakenne Poikkileikkauksessa näkyvät Haversin kanavat osteonien Ravintovaltimo H=Haversin kanava keskellä Epifyysilevy on rustoinen rakenne, jonka toiminnan avulla putkiluut kasvavat pituutta. Rustokudos kykenee nopeaan kasvuun, mutta tulee prosessin lopussa korvatuksi luulla (=rustosyntyinen luun muodostus). Epifyysilevyssä voidaan erottaa tietyt rakenteelliset ja toiminnalliset vyöhykkeet (ks. oheinen kuva). Kauimpana luutumisvyöhykkeestä erotetaan reservirusto. Se on luun pään, epifyysin puolella sijaitsevaa ja lepotilassa olevaa lasirustoa. 8

10 Seuraava vyöhyke on lisääntymisvyöhyke, jossa rustosolut lisääntyvät todella nopeasti. Tytärsolut asettuvat peräkkäin ja soluista muodostuukin luun pituussuuntaisia solupylväitä. Tällä alueella on hyvä ravitsemustilanne ja matriksiakin valmistetaan jatkuvasti. Tämän alla oleva vyöhyke on nk. maturaatiokerros, jossa solut eivät enää lisäänny - kudos kypsyy. Epifysilevyn histologiset kerrokset Epifyysin rustoa Reservikerros Proliferaatiokerros Maturaatiokerros Hypertrofiakerros Matriksin kalkketuminen Luun muodostus Verisuonten tunkeutuminen Netter: The Ciba Collection Tästä syvemmälle mentäessä nähdään, että solut ovat isompia ja turvonneita. Tätä kutsutaan hypertrofiavyöhykkeeksi. Ravitsemustilanne on käynyt yhä heikommaksi mitä kauemmaksi ravitsevista verisuonista on jouduttu. Turpoaminen johtuu rappeutumisesta. Lopulta matriksiin alkaa sakkautua kalkkia (tämä on toisenlainen prosessi kuin luun mineralisoituminen!) ja rustosolut kuolevat. Luutumisvyöhyke: Rustosta jää jäljelle vain kalkkeutuneet rustomatriksin rippeet. Näiden matrixrippeiden päälle vaeltaa luun varren (diafyysi) puolelta osteoprogenitorsoluja, jotka asettuvat rustorangan säleiden päälle ja alkavat nyt osteoblasteina valmistaa luuta. Nyt syntyvät ensimmäiset säleet, joissa on sekaisin kalkkeutunutta rusto- ja uutta luumatriksia. Tämä uusi luu korvataan lopulta kypsemmällä, lamellaarisella luulla. Toinen rustosyntyisen luutumisen tapahtuma: Putkiluun luutuminen Sikiön putkiluun rustomallin luutuminen on toinen esimerkki rustosyntyisestä luutumisesta (endochondral). Tarkastellaan sitä vaiheittain. 1.Ensimmäisessä vaiheessa paikalla on pelkästään rustosta ja rustokalvosta koostuva putkiluun malli. 2. Rustomallin pinnan perichondrium muuttuu periostiksi ja progenitorsoluista syntyy osteoblasteja, jotka valmistavat ohuen luukerroksen (luukalvosin) luun varren (diafyysi) ympärille. (Huom. Tässä kohdassa luun muodostus on sidekudossyntyistä!) 3. Luukalvosimen alla olevien rustosolujen olosuhteet muuttuvat, ravinnonsaanti heikkenee ja ne reagoivat suurenemalla (hypertrofioitumalla). Rustomatriksiin alkaa kertyä kalkkia, ravinnonsaanti heikkenee entisestään ja rustosolut kuolevat. Jäljelle jää vain kalkkeutunutta rustomatriksia. Putkiluun kehitys ruston kasvu Perichondrium Rustomalli kasvaa rustokalvon alta (appositionaalisesti) ja kudoksen sisältä interstitiellisti rustosolujen jakautuessa ja tuottaessa soluväliainetta Gray s Anatomy, Churchill Livingstone 33. painos Hyaliinirustoa Hyaliinirustoa Luukalvosin kasvaa ja kuolleeseen rustoon tunkeutuu verisuonia ja luuta muodostavia soluja, jotka alkavat muodostaa luuta kalkkeutuneen rustorangan jäänteiden päälle (rustosyntyinen luun muodostus) Prichondrium Periosteum Diafyysiin periostin alle ilmaantuu ohut luutunut kalvosin (sidekudossyntyinen luun muodostus) Rusto sen alla alkaa kalkkeutua ja solut hypertrofioituvat Putkiluun kehitys - luutuminen Epifyysiin ilmaantuu verisuonia Primaarisen luutumiskeskuksen prosessi laajenee luun päitä kohti Gray s Anatomy, Churchill Livingstone 33. painos 9

11 4. Nyt luukalvosimen läpi tunkeutuu verisuonia ja mesenkymaalista kudosta mukanaan osteoprogenitorsoluja. Nämä erilaistuvat osteoblasteiksi ja alkavat uuden luun tuotannon kalkkeutuneen rustomatriksin päälle. Syntyy epäkypsää luuta, joka muunnetaan lopulta kypsäksi lamellaariseksi luuksi. 5. Putkiluun luutumisen seuraava vaihe on epifyysin luutuminen. Se alkaa keskellä olevasta luutumistumakkeesta. Viimeisessä vaiheessa tapahtuu sitten kasvulevyn, epifyysilevyn luutuminen, mikä päättää myös putkiluun pituuskasvun. Rustosta jää jäljelle ainoastaan nivelrusto. Luun uudelleenmuovaus: Valmiiksi luutuneessa tiiviissä luussa tapahtuu jatkuvaa muovautumista. Putkiluu kasvaa periostin toiminnan kautta jatkuvasti paksuutta (uudet kehälamellit), jolloin osteonit jäävät jälkeen ja ne pitää uusia. Tämä toistuu uudelleen ja uudelleen Katso oheinen kuva. Putkiluun kehitys,epifyysin luutuminen Gray s Anatomy, Churchill Livingstone 33. painos Tiiviin luun uusiutumista Kalkkeutunutta rustoa Epifyysin luutumiskeskus Epivyysin verisuonet Kasvava rusto Kalkkeutunut rusto Luun muodostus rustomatriksin jäänteiden päälle Nivelrusto Epifyysin luuta Metafyysi Diafyysi Osteonit siirtyvät kun luu kasvaa paksuutta 1) Alkutilanne: Periosti lisää Kehälamelleja on jatkuvasti muodostunut lisää kehälamelleja pinnalle 2) Osteoklastit poraavat käytäviä 3) Osteoblastit rakentavat uudet osteonit Luuta resorboidaan jatkuvasti sisäpuolelta 5) Osteoblastit rakentavat taas uudet osteonit Netter: The Ciba Collection 4) Osteoklastit poraavat uudet käytävät Myös sisäpuolelle syntyy uusia kehälamelleja 10 Luunmurtuman paraneminen Luunmurtumaan liittyy aina runsas verenvuoto sillä sekä luu, että luuydin ovat hyvin verisuonitettuja kudoksia. Paikalle syntyy siis iso verihyytymä, hematoma. Tulehdusvaiheessa granulaatiokudos (= verisuonet, mesenkyymisolut, fibroblastit, neutrofiilit, makrofagit) tunkeutuu hematomaan. Viikon kuluttua voidaan nähdä ensimmäistä hentoa luunmuodostusta. Korjausvaihe: Samalla kun hyytymää edelleen resorboidaan, hyvän verenkierron alueilla alkaa luunmuodostus. Huonon verenkierron alueilla syntyy sidekudosta ja rustoa. Syntyy nk. kallus. Myös osteoklastit poraavat kohti vauriota ja tuovat verenkierron sekä osteogeenisiä soluja mukanan. Rustoalueilla tapahtuu endochondraalista luutumista. Muokkausvaihe: aluksi hätäisesti tehty primaarinen luu resorboidaan ja tilalle tehdään kypsää luuta. Alkuun syntyvä liian paksu luu muovataan kuormituksen mukaan. Murtuman paraneminen I Luusolut kuolleet Luuydin Tiivis luu Kollageenin muodostusta Päiviä Periosti Osteosyytti Murtuman paraneminen II Periostin läpi tulevat verisuonet Viikkoja Periostin alaista epäkypsää luuta Endostin tuottamaa epäkypsää luuta Epäkypsää luuta Rustoa Kuukausia Osteoklasti Uudet verisuonet ja granulaatiokudos järjestelevät verihyytymää Kuolleita osteosyyttejä Elävää luuta Rubin, Farber: Pathology. Lippincott Raven Rubin, Farber: Pathology. Lippincott Raven