KUOKKAVIERAIDEN PIDOT

Transkriptio

1 Jarmo Peltolaja Pirjo Markkola (toim.) KUOKKAVIERAIDEN PIDOT Historian marginaalista marginaalihistoriaan VASTAPAINO Tampere 1996

2 SISALLYS Pirjo Markkola MARGIN AALI HISTORIAN KESKIPISTEESSA 1 LAKI JA JARJESTYS Jussi Hanska VAARALLISTA VHHDETTA 23 Kirkko ja viihdyttdjdt keskiajalla Juha Rajala RAJASEUDUN HULIGAANIT 47 Nuoriso-ongelma viime vuosisadan vaihteen Kannaksella Marjo Haimila "KIITTAMATTOMAT VIERAAT" 79 Vendlaiset pakolaiset Suomessa HYVAT, PYHAT JA PAHAT Minna Harjula HYVAT, PAHAT JA KELVOLLISET 107 Vammaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopulta 1930-luvun lopulle Markku Manila SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 123 Rotuhygienia ja rasismi Christian Krotzl T1LAPAINEN ULKOPUOLISUUS 143 Keskiajan pyhiinvaeltajat Kirjoittajat ja Vastapaino Tekstinvalmistus: Jarmo Peltola ISBN Painettu Tammer-Paino Oy:ssd Tampereella 1996 RYHMAT JA RAKENTEET Jarmo Peltola YHTEISKUNTA LHKAHTAA? 159 Sosiaalinen liikkuvuus neljassa naytoksessa 1800-luvun lopulta 1990-luvulle Tapio Salminen "JVMALAN YSTAVATJA KOKO MAAILMAN VIHOLLISET" 181 Merirosvous, kaapparitoiminta ja vitaliaanit keskiajan Itdmerella

3 J Markka Manila SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN Rotuhygienia ja rasismi Rotuhygienia ja eugeniikka - kaksi suuntausta? Sanalla rotuhygienia on huono kaiku. Se yhdistetaan lahes automaattisesti natsismiin, arjalaisuuden ihannointiin janatsi-saksan kuolemanleireihin.traditio natsismin jarotuhygienian erottamattomuudesta on hallinnut rotuhygieniasta kaytya keskustelua. Historiantutkimuksessa anglosaksinen eugeniikka on haluttu esittaa eri asiana kuin saksalainen rotuhygienia, jota on saatettu tarkastella vain sivulukuna eurooppalaisen rasismin historiassa.1 Historioitsijat ovat tutkineet rotuhygieniaa ja eugeniikkaa erillisina ilmioina, eika vertailevaa tutkimusta niiden valilla ole juurikaan tehty. Erillaan pitamisen politiikasta huolimatta niiden yhtenevaisyys on lahemmassa tarkastelussa ilmeinen. Seka eugenisen etta rotuhygienisen liikkeen ajattelutavan ydin oli sama: me voimme ja meidan pitaa vaikuttaa siihen, millaisia lapsia maailmaan syntyy. Seka britti Francis Galtonin alunperin hahmottelemassa eugeniikassa (termi eugenics 1865) etta saksalaisten Wilhelm Schallmayerinja Alfred Ploetzin hahmottelemassa rotuhygieniassa (termi Rassenhygiene, Ploetz 1895) oli pohjimmiltaan kyse aivan samasta asiasta: jalkelaisten 'laadun' valvonnasta. Ajattelutavan mukaan viime kadessa perinnollisyyden lait maaraavat jalkelaisten fyysiset, psyykkiset, moraaliset ja sosiaaliset ominaisuudet. Ihmisten lisaantymisen saateleminen puolestaan on tehokas kaytannon tyokalu.2

4 124 MARKKU MATTILA SYRJINTAA T1ETEEN KEINOIN 125 Kumpikin Hike oli myos kiinnostunut vaestopolitiikasta. Kiinnostuksen kohteena oli joko vaeston absoluuttinen maara tai eri vaestoryhmien suhteellinen maara. Saksalaisilla rotuhygieenikoilla 'laadun' ensisijaiseen tavoitteeseen liittyi kansakunnan absoluuttisen vaestb'maaran nosto. Syntyvyys oli laskemassa Saksassa ja sen nostaminen katsottiin valttamattb'maksi, jotta 'kansallinen kyvykkyys' nousisi. Sita puolestaan tarvittiin kipeasti kilpailtaessa muiden valtioiden kanssa taloudellisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta vallasta.3 Ison-Britannian eugeeninen Hike ei puolestaan halunnut nostaa vaeston absoluuttista maaraa, vaan oli kiinnostunut eri yhteiskuntaluokkien suhteellisesta osuudesta koko vaestb'ssa. Tassa kontekstissa ongelma ei niinkaan ollut aleneva syntyvyys sinansa, vaan se, etta syntyvyys aleni eri lailla eri yhteiskuntaluokissa: biologisesti 'laadukkaaksi' katsotussa keskiluokassa enemman kuin biologisesti 'kelvottomaksi' katsotussa alaluokassa. Tavoitteena oli vaikuttaa na'ihin trendeihin, vaihtaa niiden suunnat keskenaan ja kohottaa nain vaeston 'laatua'.4 Yhdysvalloissa ongelmana ei ollut pieneneva vaesto. Ongelma oli oikeastaan painvastainen, koska siirtolaisia tulvi maahan. Yhdysvaltain eugeenis-. ta liiketta kiinnosti ennen kaikkea valvoa keita maahan saapuisi. Siirtolaisuuden ei haluttu huonontavan vaeston 'laatua' tai kumoavan vallitsevia 'rotusuhteita' ja suistavan valkoisten anglosaksisten protestanttien valtaeliittia pois asemistaan.5 Jalkelaisten 'laadun' valvonnastaja vaestopolitiikasta kiinnostunut Hike levisi maailmanlaajuiseksi. Ilmeisesti riippuen aivan siita, mista tieteelliset vaikutteet haettiin, nimettiin Hike joko saksankielisen tai englanninkielisen terrain mukaan. Termien kulttuuripiiriraja kulki karkeasti siten, etta ainakin saksankielinen Eurooppa seka Pohjoismaat kayttivat saksalaista termia Rassenhygiene ja sen johdoksia, muualla kantatermi taas on ollut eugenics ja johdokset sen mukaisia. Tiedot eri maiden rotuhygieenisista/eugeenisista liikkeista osoittavat, etta liiketta kaikkialla kiinnosti vaeston laatu ja maara, mutta ohjelmien painotukset olivat joka maassa erilaisia.6 Tama johtui siita, etta rotuhygienia/euge- niikka pyrki kaikkialla vastaamaan yhteiskunnan ongelmiin.7 Maiden yhteiskunnalliset ongelmat eivat kuitenkaan olleet keskenaan aivan identtisia, joten ratkaisuyrityksetkaan eivat olleet samanlaisia, vaan kansalliset liikkeet kehittivat omia strategioita ja sovelluksia, erilaisia tyylejd. Tasta heterogeenisuudesta huolimatta on ilmeista, etta eugeniikka/rotuhygienia oli perustaltaan homogeeninen Hike.8 Kutsun sita jatkossa rotuhygieniaksi, koska se oli jo aikalaissuomalaisten kayttama nimitys. Rotuhygieenikoiden rotu Naennaisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ihmiseen sovellettuna termi rotu on ollut hyvin pulmallinen. Kehkeytymassa olleen antropologian edustajat jakoivat ja 1800-luvun taitteessa ihmiskunnan selvasti nakyvien ominaisuuksien (esim. ihonvari) perusteella kolmeen tai neljaan rotuun. Fyysisen antropologian kehittyessa ja mittausten tarkentuessa - sita mukaa mita tarkemmin pystyttiin mittaamaan inhimillista biologista vaihtelua - 'rotujen' maara lisaantyi muutamasta paljaalla silmalla havaittavasta 'perusrodusta': taman vuosisadan alussa pelkastaan Euroopasta maariteltiin kolme 'rotua'ja vuonna 1920 saksalainen Hans F. K. Giinther maaritteli niita maanosastamme jo viisi.9 Ihmiskunnan 'rotujen' maarittamista vaikeutti se, etta anatomisten seikkojen lisaksi 'rotu' saatettiin maaritella lahes milla perusteella tahansa. Termilla on viitattu niin kulttuuristen, uskonnollisten, valtiollisten, kielellisten, etnisten ja maantieteellistenkin seikkojen maarittelemiin ihmisryhmiin. Esimerkiksi 'juutalaiset', 'irlantilaiset', 'neekerit', 'teutonit', 'arjalaiset', ja 'Amerikan espanjalaiset' on joskus maaritelty omaksi 'rodukseen'.10 Vaikka kasite on ollut loysasti perusteltu ja huolimattomasti kaytetty, sita pidettiin pitkaan luotettavana tieteellisena kategoriana. Vasta toisen maailmansodan jalkeen siita on yritetty maaratietoisesti luopua. Merkittavassa roolissa on ollut UNESCO, jonkalau-

5 126 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 127 sunto rodusta (Statement of Race, 1950) paatyi siihen, etta 'rotu' on sosiaalinen myytti, joka ei perustu biologisiin tosiasioihin.11 Nykyisen genetiikan valossa useat biologit ovat sita mielta, ettei kategoriaa 'rotu' voi johtaa biologiasta.12 Tasta huolimatta se on jatkanut elamaansa puhekielisena ja arkipaivaisena ilmauksena joka puolella lantista maailmaa seka - ennen kaikkea Yhdysvalloissa - myos tieteen piirissa.13 Kun rotuhygieenikot vuosisadan vaihteessa operoivat ka'sitteella 'rotu', he kayttivat aikansa hyvaksyttya tieteellista kasitetta. Mutta mita he kasitteella ymmarsivat? Francis Gallon antoi nimen eugeniikka "suvun parantamisen tieteelle, joka [...] ottaa huomioon kaikki ne vaikutteet, jotka mahdollistavat sopivimpien rotujen tai sukujen paremman mahdollisuuden pa'asta nopeasti voitolle vahemman sopivista".14 Galtonin kirjoituksissa termi 'rotu' ei kuitenkaan ollut yksiselitteisesti maaritelty. Han kaytti sita ainakin kahdessa merkityksessa, joita han ei systemaattisesti erottanut toisistaan. Ensinnakin han kaytti termia sen perinteisessa antropologisessa merkityksessa. Talloin silla viitattiin anatomisten, kielellisten, maantieteellisten tms. seikkojen kautta maariteltyihin ihmisryhmiin, kuten 'neekerirotu', 'eurooppalainen rotu', 'alamaan skotit' tai 'ateenalainen rotu' eli antiikin ateenalaiset. Naiden 'rotujen' kulttuuriarvoa han ajan tavan mukaan pohti ja asetti niita hierarkkiseenjarjestykseen.15 Galtonin 'rodun' toista merkitysta voinemme kutsua 'laaduksi'. Galton kirjoitti, etta yhta helposti kuin hiiolellisella siitosvalinnalla voidaan muutamassa sukupolvessa tuottaa esimerkiksi nopea koirarotu, voidaan myos huolellisesti harkituilla avioliitoilla saada aikaan "hyvin lahjakas ihmisrotu".16 Juuri tama 'laadukkuus' oli Galtonin kiinnostuksen kohde. Han halusi nostaa populaation, tassa tapauksessa 'brittilaisen rodun' tai 'kansakunnan' ky vykkyytta. Galtonin loysasti maaritelty terminologia katkee taakseen sen, etta puhuessaan tassa merkityksessa 'rodusta' tai 'rodukkuudesta' han ei tarkoita sellaisia valittomasti silmin havaittavia antropologisen 'rodun' ominaisuuksia kuin ihonvari, vaan huolellisella tarkastelulla selville saatavia fyysisia, psyykkisia ja moraalisia ominaisuuksiajakykyja. Tallainen 'laatuisa' yksilo on 'parempaa rotua'.17 Saksalaisen Alfred Ploetzin kehittelemaa termia Rassenhygiene, kirjaimellisesti "rotujen hygienia", arvosteltiin tuoreeltaan sen ongelmallisuuden tahden. Esimerkiksi Wilhelm Schallmayer katsoi sanan rotu olevan kaksimerkityksinen. Toisaalta se voi tarkoittaa kenen tahansa ihmisen perittyjen taipumusten kokonaislaatua (die Gesamtqualitat der Erbanlagen irgendwelcher Personen). Toisaalta sana voi viitata suureen yksiloryhmaan, jolla on yhteisen syntyperan takia tiettyja yhteisia perittyja tunnusmerkkeja, jotka erottavat sen muista saman lajin ryhmista. Ensimmaisessa tapauksessa sanaa kaytettiin osoittamaan 'laatuisuutta'. Kyseessa oli talloin biologisesti maaritelty niin sanottu vitaalirotu. Jalkimmaisessa tapauksessa kyseessa oli antropologinen 'rotu' eli niin sanottu systeemirotu. Vaikka rotuhygienia tahtasi nimenomaan vitaalirodun perinnollisten ominaisuuksien parantamiseen, oli pelattavissa, etta kaksoismerkityksen tahden rotuhygienia sekoitettaisiin "rotuomahyvaisyyden" (Rassediinkel) politiikkaan, joka antoi arvoa vain "pohjoiseen rotuun" kuuluville. Myos Ploetz ja useat muut rotuhygieenikot jakoivat taman nakemyksen. Kasitteen 'rotu' kayttamisesta ja sen luomista assosiaatioista aiheutunut hankaluus oli niin suuri, etta saksalaiset rotuhygieenikot ehdottivatuuden terrain kayttoonottoa. Ehdotettujen termien joukossa olivat muun muassa perinnollisyyshygienia, siitoshygienia, degeneraatio-oppi, regeneraatio-oppi, perintohygienia, kansallinen hygienia ja kansanhygienia. Hanke kuitenkin raukesi. Nykyisin voisimme saksalaisten rotuhygieenikkojen 'rodun' sijasta puhua populaatiosta tai vaestosta.18 Tutkijoiden rasismi Antropologinen 'rotu' ja rasismi ovat liittyneet kiinteasti toisiinsa. Itse asiassa koko rasismin ka'site pohjautuu 1930-ja 1940-lukujen

6 128 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 129 taitteessa kaytyyn keskusteluun sen aikaisista rotuteo-rioista ja - nakemyksista. Sielta periyty vassa merkityksessa rasismi yha esiintyy esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjassa, jossa se maaritellaan (antropologisen) 'rodun' pohjalta tapahtuvaksi rotusyrjinnaksi, -sorroksi tai -kiihkoiluksi.19 Nykyaan rasismin kasite nayttaakuitenkin olevan irtoamassa antropologisen 'rodun' kasitteesta.2^ Kehitys liittyy kiinteasti rasismin uusiin tulkintoihin ja kasitteen kokemaan inflaatioon, kun termilla on alettu viitata seka tiettyyn ideologiaan etta sen lisaksi tarkoituksellisiin kaytantoihin ja/ tai tahattomiin prosesseihin ja seurauksiin. Enaa ei ole oikein selvaa mita rasismilla loppujen lopuksi tarkoitetaan.21 Tata kehitysta heijastaa sekin, etta rotuhygieenista liiketta on viimeaikaisessa tutkimuksessa kutsuttu mm. sosiaalirasismiksi, eugeeniseksi rasismiksi, hygieeniseksi rasismiksi ja geneettiseksi rasismiksi. Viitekehyksena on kaytetty myo's tieteellisen rasismin kasitetta.22 Yhteista naille kaikille uusille 'rasismeille' on, etta termi on irrotettu yhteydestaan antropologiseen 'rotuun'. Tieteellinen rasismi voidaan maaritella toiminnaksi, jossa tiedetta (tieteen metodeita, kielta ja arvovaltaa) kaytetaan tukemaan teorioita tai vaitteita, joiden mukaan tietyt ihmisryhmat tai populaatiot ovat myotasyntyisesti ylivertaisia alyllisesti, kulttuurisesti tai muilla sosiaalisesti maaritellyilla mittareilla mitaten. Kaantaen tama tarkoittaa, etta tietyt ryhmat ovat myotasyntyisesti toisia alempia.2^ Myotasyntyisyys tarkoittaa, etta 'paremmuus' tai 'alaarvoisuus' on geneettista, perimassa. Vanhakantaiseen antropologiseen 'rotuun' perustuvaan rasismiin tieteellisen rasismin sitoo rodullistaminen. Rodullistamisessa "ihmisten erityisiin biologisiin piirteisiin liitetaan merkitys, minka tuloksena yksilot voidaan sijoittaa johonkin yleiseen itseaan biologisesti uusintavaan ryhmaan".24 Nahdakseni rodullistamisen mekanismi tulee hyvin lahelle yhdysvaltalaisen sosiologi Erving Goffmanin 1960-luvulla tunnetuksi tekemaa ajatusta stigmasta. Stigma on sosiaalinen merkki, joka leimataan erilaisiin tai 'viallisiin' ihmisiin tai ihmisryhmiin. Stigmatisointi voidaan Goff- manin mukaan tehda kolmen paaasiallisen kategorian perusteella: 1) fyysiset seikat (puutteet tai epamuodostumat); 2) kaytos (heikko tahto, hallitsemattomat tai 'luonnottomat' intohimot, mielisairaus, vankilassa olo, alkoholismi, homoseksualismi jne.); 3) niin sanotut tribaaliset seikat kuten (antropologinen, MM) 'rotu', kansallisuus tai uskonto.25 Stigmatisointia seuraa hyvin usein syrjinta. Se puolestaan voidaan maaritella milla perusteella tahansa tapahtuvaksi eri asemaan asettamiseksi.26 Kun vanhakantainen rasismi puolestaan on antropologisen 'rodun' perusteella harjoitettua syrjintaa, asettuu se hyvin luontevasti syrjinnan alakasitteeksi. Muutkin syrjivat kaytannot, kuten rotuhygienia (tietoisena politiikkana s.o. sterilointikaytantona, 'hyvalaatuisen' vaeston avioliittojen tukemisena jne.) tai tieteellinen rasismi loytavat vaivattomasti oman paikkansa syrjinnan alia ja rasismin rinnalla. Tasta perspektiivista rasismia ja rotuhygieniaa pitaisikin tarkastella rinnakkaisina ilmib'ina, joita kytkee yhteen sama stigmatisoinnin ja syrjinnan logiikka ja kaytanto. Sterilointilait Kaksi syrjivdd kaytantoa Sterilointilakeja on pidetty yhtena rotuhygieenisen ajattelun tarkeimpana ilmentymana ja Natsi-Saksan sterilointilakia lisaksi erityisena natsien rasismin tyyppiesimerkkinapar excellense.27 Sterilointilakien saatamisen aloitti Yhdysvaltain Indianan osavaltio vuonna Parikymmenta vuotta myohemmin sterilointilaki oli voimassa 23 osavaltiossa. Lait koskivat yleensa laitoksissa olevia tylsamielisia (kehitysvammaisia), mielisairaita, epileptikoita, juoppoja ja rikollisia (etupaassa seksuaalirikollisia).28 Sterilointi perustuinakemykseenjonka mukaan kyseiset 'viat' olivat perinnollisia. Kun perinnollisen 'vian' kantaja steriloitiin ja estettiin nain jatkamasta sukuaan, suojeltiin tulevien sukupolvien terveytta seka samalla vahennettiin 'ala-arvoisten' yksilb'iden syntymisesta yh-

7 130 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 131 teiskunnalle (veronmaksajille) koituvaa taloudellista taakkaa. Rikollisten steriloinnilla voidaan nahda olleen myos rangaistuksellinen tarkoitus. Yhdessakaan yhdysvaltalaisessa laissa steriloinnin perusteei ollut antropologinen 'rotu', vaanperinnb'lliseksi katsottu, geneettinen 'vika' tai 'vamma', joten sterilointilakien ei voida katsoa olleen luonteeltaan rasistisia.tietenkin on mahdollista, etta lakia sovellettaessa kyseisten 'vikojen' havaittiin kasaantuvan tiettyyn antropologiseen 'rotuun'. Tallaisesta soveltamisesta ei tutkimuksessakuitenkaan ole loydetty viitteita.29 Saksassa sterilointilakia oli yritetty vieda lapi jo ennen kansallissosialistien valtaannousua, mutta vasta natsihallinto saati sen kesalla Lain mukaan synnynnaisesti vajaamieliset, skitsofreenikot, maanis-depressiiviset psykootikot, perinnollisesti kaatumatautiset, Huntingtonin choreaa sairastavat, perinnollisesti sokeat tai kuurot, vaikeasti perinnollisesti epamuodostuneet seka alkoholistit piti steriloida. Laissa ei maaratty steriloitavaksi antropologisen 'rodun' perusteella. Antropologiseen 'rotuun' sen sijaan perustui noin 500 "Reininmaan bastardin" (Rheinlandbastarde) sterilointi vuonna "Reininmaan bastardit" olivat Ranskan mustien siirtomaajoukkojen sotilaiden ja saksalaisten naisten jalkelaisia, jotka syntyivat siirtomaajoukkojen miehittaessa Reininmaata ensimmaisen maailmansodan jalkeen. Jo miehityksen aikana saksalaiset pitivat afrikkalaisten joukkojen kayttamista miehitystehtavissa erityisen suurena hapeana. Baijerin terveysministeri yritti saada "bastardit" steriloitua jo vuonna 1927, mutta vasta Hitler vei asian paatokseen. Saksan sterilointilailla ei kuitenkaan ollut osuutta operaatioon, vaan se pantiin toimeen Fiihrerin henkilokohtaisella salaisella maarayksella.30 Yhdysvaltain ja Saksan sterilointilakien ohella myos muiden vastaavien lakien tarkastelu osoittaa, etta rotuhygieenisten sterilointilakien kohteenaeivat olleet toiset 'rodut' vaan perinnollisiksi katsottuja sairauksia tai' vikoja' kantavat oman populaation yksilot.3* Taman perusteella niita ei voitane pitaa esimerkkeina antropologiseen 'rotuun' perustuvasta rasismista. Erityisesti Saksan sterilointilakia on kuitenkin pidetty natsisti- sena ja rasistisena ilmiona. Se ei kuitenkaan lakitekstin tasolla juuri eroa muista sterilointilaeista, esimerkiksi Suomen laista. Nahdakseni Saksan sterilointilain teki toisen maailmansodan jalkeen kauhistuttavaksi kaksi seikkaa. Ensinnakin se natsien saatamana ja rotahygienialla perusteltuna nahtiin kiinteana osana natsismin idelogiaa ja natsien rotupolitiikkaa. Kun natsismista tuli synonyymi kaikelle pahalle ja hirviomaiselle, myos Saksan sterilointilaki leimautui ilman asian suurempaa problematisointia. Toiseksi totalitaarisessa Hitlerin Saksassa sterilointilakia sovellettiin aivan toisella intensiteetilla kuin muissa maissa, joissa vastaava laki oli voimassa. Kun Yhdysvalloissapakkosteriloitiin vuosina noin ihmista, pakkosteriloitiin Saksassa Hitlerin valtakaudella noin Ero selittyy silla, etta Saksassa sterilointipolitiikka koski kaikkia. Esimerkiksi laakarit japsykologit seuloivat aktiivisesti vaestoa Ib'ytaakseen jo laitoksiin suljettujen lisaksi muita sterilointilain alaisia heikkomielisia, skitsofreenikoita, alkoholisteja jne. Muissa maissa - esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomessa - lakia sen sijaan sovellettiin paaasiassa mielisairaaloihin, kehitysvammalaitoksiin ja vankiloihin suljettuihin "marginaali-ihmisiin".32 Heidan kohtalonsa ei tavallista kansalaista juuri kiinnostanut: he olivat spesialistien hoidossajapoissa 'tavallisten' ihmisten silmista ja mielesta. Luultavasti hyvin harva edes tiesi, etta sterilointilaki oli voimassa tai mita se tarkkaan ottaen merkitsi ja miten sita sovellettiin. Sterilointilait edustivat syrjintaa, joka perustui ennen kaikkea Goffmanin ensimmaiseen ja toiseen stigma-kategoriaan. Niiden avulla rotuhygieenikot tunnistivat toisinaan suhteellisen vaikeasti havaittavan 'pahan meissa' - 'turmeltuneen' periman, 'kelvottoman'genotyypin-jakiirehtivatsuojelemaan 'normaaleja' ihmisia 'epanormaalien' aiheuttamalta uhalta. Siirtolaislait Rasismi juontaa juurensa Goffmanin kolmanteen stigma-kategoriaan, jossa stigma annetaan 'rodun', uskonnon tai kansallisuuden

8 132 MARKKU MATT/LA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 133 takia. Rotuhygienialla ja antropologisia 'rotuja' koskevilla rotuopeilla tai -kasityksilla oli yhtymakohtia, joista eras tunnetuin on Yhdysvaltain siirtolaispolitiikka. Vuonna 1924 saadetyn ja siirtolaisuutta rajoittaneen Johnson Act'm eli Immigration Restriction Actin saatamisvaiheessa kongressi kutsui asiantuntijaksi rotuhygieenisen tutkimuslaitoksen Eugenics Record Officen yli-intendentin, maan eturivin rotuhygieenikoihin kuuluneen Harry H. Laughlinin. Han toimitti kongressille tutkimustietoa siita, millaista biologista vahinkoa eurooppalaisten 'perimaltaan alempien rotujen' (juutalaisten, itaeurooppalaisten ja Valimeren maiden vaeston, erityisesti italialaisten) virtaaminen Yhdysvaltoihin aiheuttaisi. Tietonsa ban perusti esimerkiksi valtion laitoksista (vankiloista, koyhaintaloista) kerattyyn materiaaliin 'vieraasta' ja 'kansallisesta' aineksesta.33 Kun tarkastellaan rotuhygienian osuutta siirtolaislain valmisteluun, muutama seikka on otettava huomioon. Yhdysvalloissa ilmennyt siirtolaisvastaisuus ei ollut rotuhygieenikoiden masinoimaa saati heidan erikoisoikeutensa, eika vuoden 1924 lakia saadetty yksinomaan suojaamaan kansakunnan perimaa. Maan yleinen siirtolaisvastaisuus kytkeytyi kehitykseen, jossa avoimeksi ja rajattomaksi kasitetty "mahdollisuuksien maa" alkoi sulkeutua tarkasti rajatuksi, jarjestaytyneeksi, teollistuneeksi ja tehokkaaksi moderniksi valtioksi. Tassa prosessissa uusien siirtolaisten tulvan estamisesta tuli laajojen kansankerrosten yhteinen intressi. Siirtolaisten rajoittaminen alkoi jo 1880-luvulla, jolloin maahanmuuttoa Kauko-Idasta rajoitettiin (rajoitus koski erityisesti kiinalaisia) ja se kiellettiin esimerkiksi tunnetuilta rikollisilta, mielisairailta ja idiooteilta seka yhteiskunnan elatettaviksi todennakoisesti joutuvilta. Myohemmin listaan lisattiin inhottavien ja vaarallisten tautien kantajat, kerjalaiset, prostituoidut ja anarkistit. Vaikutusvaltainen/mm/grar/on Restriction League perustettiin vuonna 1894 taistelemaan maahanmuuton rajoittamisen puolesta. Nousevaa siirtolaisvastaisuutta ruokki se, etta siirtolaisia luovuttavat alueet olivat vaihtumassa Pohjois-Euroopan protestanttisista alu- eista Etela- ja Ita-Euroopan katolisiin ja jopa muita uskontoja tunnustaviin alueisiin. Lisaksi hyvin usein teollistumisen ja kaupungistumisen muassaan tuomat ongelmat kasaantuivat uusiin siirtolaisiin. Tama tulkittiin siten, etta siirtolaiset tuovat mukanaan rikollisuutta, mielisairautta, koyhyytta, epasiisteytta ja kurjaa asumista. Siirtolaistulva yhdisti Yhdysvalloissa harvinaisella tavalla myos tyonantajien ja tyb'ntekijoiden intressit. Vaikka tyonantajat aina suhdanteiden mukaan tarvitsivatkin siirtolaisten muodostamaa ammattitaidottoman tyovoiman reservia, he pelkasivat toisaalta uusien tulokkaiden poliittista radikalismia. Pelko oli ymmarrettavaa, sillauseat tyb'vaenliikkeen johtajat olivat siirtolaisia. Tyontekijat puolestaan pelkasivat tulijoiden alentavan palkkoja ja huonontavan tyooloja.34 Nain siirtolaistulva loi laajoille kansankerroksille yhteisen uhkakuvan, jota torjumaan vuoden 1924 laki oli omalta osaltaan tarkoitettu.35 Siirtolaislain saataminen tarjosi Laughlinin kaltaisille rotuhygieenikoille, siirtolaisten vastustajille ja rasisteille yhteisen toimintakentan, jossa jokainen hyotyi toisestaan. Rotuhygieenikot tarjosivat uuden, tieteellisen perustelun geneettisesta 'ala-arvoisuudesta', johon vedoten siirtolaisvastaisuutta voitiin puolustaa. Yleinen siirtolaisvastainen mieliala puolestaan tarjosi rotuhygieenikoille foorumin, jolla saattoi saada ajatuksensa kuuluviin seka hankkia itselleen ja tyblleen arvostusta kansakunnan silmissa. Malliesimerkki tasta "symbioosista" on Yhdysvaltain eturivin "pohjoisen rodun" ajatuksen kannattajan Madison Grantin ja rotuhygieenikoiden yhteistyo. Siina sosiaaliselta taustaltaan vanhaan yhdysvaltalaiseen eliittiin kuulunut Grant tarjosi koulutuksen kautta vaikutuskanavia ja rahoitusta keskiluokasta uuteen professionaaliseen eliittiin ponnistaville rotuhygieenikoille (esimerkkina vaikkapa-grantin kanssa ystavystynyt Laughlin). Nama puolestaan palkitsivat lakitutkinnon suorittaneen ja omaa lakitoimistoa hoitaneen Grantia erilaisten rotuhygieenisten seurojen jatieteellisten organisaatioiden kunniaviroilla seka jasenyyksilla. Samalla he tunnustivat harrastelijatiedemies Grantin tiedemieheksi ja pitivat hanta

9 134 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 135 asiantuntijana ainakin historian, antropologian ja zoologian aloilla.36 Siirtolaislakia saadettaessa Laughlinin varoituksen karki oli suunnattu antropologisten 'rotujen' sekoittumisen vaaroihin. Yhdysvalloissa rasistinen huoli 'rotujen' sekoittumisesta oli kuitenkin vanhaa perua, silla 'rotujen' valiset avioliitot kieltavan lainsaadannon juuret ovat ainakin 1600-luvun siirtokunnissa.37 'Rotusekoituksen' problematiikka oli noussut myos uuden, ihmisen perinnollisyy tta tutkivan tieteenalan kiinnostukseivkohteeksi. Vuosisadan alussa yleinen nakemys geneetikkojen keskuudessa oli, etta 'rotusekoituksista' ei seuraa mitaan hyvaa. Taman nakemyksen kanssa oli sopusoinnussa se, etta vuodesta 1915 vuoteen 1930 yhteensa kolmekymmenta Yhdysvaltain osavaltiota saati 'rotujen' valiset avioliitot kieltavia lakeja. Orjuuden lakkauttaneessa, massoittain siirtolaisia vastaanottavassa, 'monirotuisessa' Yhdysvalloissa Laughlin rasistisine mielipiteineen ei ollut yksinainen poikkeus. Geneettisen tutkimuksen edistyessa geneetikkojen nakemys kuitenkin muuttui. Kolmekymmentaluvun puolivalissa se ensin lientyi agnostiseksi ja viimeistaan toisen maailmansodan jalkeen 'rotusekoitusta' alettiin yleisesti pitaa biologisesti harmittomana.38 Nahdakseni kiinnostus antropologisten 'rotujen' kanssa askartelemiseen oli yhteydessa maiden yleiseen taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen tilaan seka etniseen koostumukseen. Sita kautta kyse oli kansallisten rotuhygienialiikkeiden erilaisista tyyleista. Yhdysvalloissa rotukysymykset olivat esilla esimerkiksi mustien aseman ja siirtolaisuuden takia ja siella rotuhygieenikoilla oli niin ikaan laheisia yhteyksia aikalaisrasisteihin. Tama heijastui myos yhdysvaltalaiseen rotuhygieniaan. Saksan rotuhygieenisessa liikkeessa tunnettiin myos mielenkiintoa 'rotukysymyksiin'. "Pohjoista rotua" koskevilla ajatuksilla oli kuitenkin rotuhygieenisen liikkeen sisalla niin vankka vastustus, etta ne eivat manifestoituneet esimerkiksi rotuhygieenisen seuran ohjelmassa keisarikunnan jaweimarin tasavallan aikana.39 Nain ollen koko Hitleria edeltaneen ajan painopiste pysyi 'laatuisuudessa'. Meksikossa, jossa maan asukkaitten 'rodullinen' alkupera oli hy vin kirjava, rotuhygieeninen Hike ei vastustanut maassa tapahtuvaa 'rotusekoitusta'. Kuitenkin maahan muuttavien siirtolaisten 'laatua' tai 'tasoa' haluttiin kontrolloida ja valineeksi vaadittiin lakeja, jotka mahdollistaisivat siirtolaisten biologisin tai taloudellisin perustein tapahtuvan "selektion". Myos Ranskan rotuhygieenisessa seurassa kaytiin 1920-luvun alun vierastyolaisten maahanmuuttoaallon harjalla keskustelua siirtolaisuudesta: aasialaisten ja afrikkalaisten maahanmuuttoa vastustettiin ja eurooppalaisiakin haluttiin ottaa vain ehdollisesti.40 Sen sijaan Ison-Britannian vuoden 1903 maahanmuuttoa saadelleena&«,y Actin valmistelussa ja saatamisessa ei rotuhygienialla ollut osuutta, eika maahanmuutto ollut koskaan keskeinen ongelma Ison-Britannian rotuhygieeniselle liikkeelle.41 Naissa ilmioissa on selvasti havaittavissa rotuhygieenisten ajatusten vuorovaikutus aikakauden tarkeiden taloudellisten ja poliittisten seikkojen seka yleisten aatevirtausten kanssa. Epilogi Mika oli rasismin ja rotuhygienian suhde? Yleensa rotuhygienialla ei tarkoiteta antropologisen 'rodun' pitamista puhtaana toisen antropologisen 'rodun' biologisesta perimasta eli 'rotusekoituksen' estamista. Yleensa rotuhygienialla tarkoitetaan pyrkimysta 'jalostaa' ihmispopulaation perinnollisiksi katsottuja ominaisuuksia. Termiin sisaltyvan sanan rotu ei pida antaa johdattaa harhateille ajattelemaan heti antropologista 'rotua'. Ilmioina rotuhygienia ja rasismi olivat rinnakkaisia, eivatka perakkaisia: toinen ei syntynyt toisesta. Niita yhdisti samanlainen syrjinnan logiikka, joka voidaan maaritella biologiaan pohjautuvien kategorioiden muodostamiseksi ja niiden asettamiseksi hierarkkiseen arvojarjestykseen. Stigma-ajatuksen kannalta kyse on yksilon tai ryhman 'toiseuden' tunnistamisesta, leimaamisesta ja

10 136 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 137 siita aiheutuvasta 'normaalien' harjoittamasta syrjinnasta. Rasisteille syrjinta oli mita ilmeisimmin keino alistaa syrjityt ja usein myos hyotya heidan kustannuksellaan. Rotuhygieenikoille syrjinta oli lahtokohta matkalla lopulliseen tavoitteeseen: kansakunnan biologisen 'kyvykkyyden'ja 'tehokkuuden' nostoon liikkeenjohdosta omaksutun panos-tuotos-analyysin suuntaviivojen mukaisesti. Diktatorisena valtiona kansallissosialistinen Saksa vei (vaesto)politiikassaan omaksumansa rotuhygieenisen rationaliteetin sen loogisiin paatepisteisiin saakka.42 Mutta voiko pelkka tehokkuus olla vaestb'politiikan tarkein kriteeri tai arvokkain paamaara? Toinen seikka on, etta rotuhygienia oli potentiaalisesti rasistista. Rotuhygieenisen liikkeen levinneisyys ja myos ajallinen janne Galtonista 1860-luvulta toiseen maailmansotaan (ja sen yli nykypaivaan genetiikan sovellutuksina) aiheuttaa sen, etta liikkeesta on Ib'ydettavissa erilaisia kansallisia tyyleja, jotka muotoutuivat kulloistenkin ajassa olleiden ongelmien ja vaatimusten mukaan. Sopivassa ajassa ja paikassa, tilaisuuden tullen, tama potentiaalisuus manifestoitui, kuten kavi esimerkiksi Yhdysvaltain vuoden 1924 siirtolaislakia saadettaessa. Sen, etta rotuhygienia ei ollut valttamatta rasistista, osoittaa parhaiten sterilointilakien saataminen. Missaan tuntemassani kansallisessa tyylissa sterilointilakeja ei saadetty operoitavien antropologista 'rotua' silmalla pitaen. Nain ollen rotuhygieenista liiketta ei voida suoralta kadelta leimata rasistiseksi. Rotuhygienian ja rasismin suhdetta, rotuhygieenisen tyylin kulloistakin rasistisuutta, pita'a tarkastella tapaus kerrallaan punniten sita aina uudelleen kulloisessakin historiallisessa tilanteessa. Viitteet 1 Weiss, Sheila Faith, The Race Hygiene Movement in Germany , The Wellborn Science: Eugenics in Germany, France, Brazil, and Russia. Adams, Mark B. (ed.), Oxford University Press, Oxford 1990, 8-9. Rotuhygieniasta osana eurooppalaista rasismia esim. Mosse, George L., Toward the Final Solution: A History of European Racism. J. M. Dent & Sons Ltd., London, Melbourne and Toronto 1978 ja Poliakov, Leon, The Aryan Myth: A History of Racist and Nationalist Ideas in Europe. Sussex University Press in association with Heinemann Educational Books, London Rotuhygieenisen liikkeen ajattelun perusteista esim. Mattila, Markku, Eugeenikkojen eurooppalainen, Eurooppalainen ihminen: Todellisuutta, ihanteita, pelkoja. Halmesvirta, Anssi (toim.), Atena Kustannus Oy, Jyvaskyla 1994, Weingart, Peter & Kroll, Jiirgen & Bayertz, Kurt, Rasse, Blut und Gene: Geschichte der Eugenik und Rassenhygiene in Deutschland. Suhrkamp Verlag, Frankfurt am Main 1988, ; Weindling, Paul, Health, Race and German Politics Between National Unification and Nazism Cambridge History of Medicine. Cambridge University Press, Cambridge 1989, ; Weiss, Sheila Faith, Race Hygiene and National Efficiency: The Eugenics of Wilhelm Schallmayer. University of California Press, Berkeley and Los Angeles, California 1987, esim. 4; Hietala, Marjatta, Rotuhygienia, Mongoleja vai germaaneja? -rotuteorioiden suomalaiset. Kemilainen, Aira (toim.), Historiallinen Arkisto 86. SHS, Helsinki 1985, Soloway, Richard A., Demography and Degeneration: Eugenics and the Declining Birthrate in Twentieth-Century Britain. The University of North Carolina Press, Chapel Hill and London 1990; Mazumdar, Pauline M.H., Eugenics, Human Genetics and Human Failings: The Eugenics Society, its Sources and its Critics in Britain. Routledge, London and New York 1992, ' Cravens, Hamilton, The Triumph of Evolution: American Scientists and the Heredity-Environment Controversy University of Pennsylvania Press, Pennsylvania 1978, 8-9, 54; Haller, Mark H., Eugenics: Hereditarian Attitudes in American Thought. Rutgers University Press, New Brunswick New Jersey 1963, 52-57, ; Vrt. Grant, Madison, The Passing of the Great Race or the Racial Basis of European History. Fourth revised edition with documentary supplement with prefaces by Henry Fairfield Osborn. G. Bell and Sons, Ltd., London 1925, xi-xiii, Esim. Stepan, Nancy Leys, The Hour of Eugenics: Race, Gender, and Nation in Latin America. Cornell University Press, Ithaca and London 1991; Adams, Mark B., Eugenics in Russia, The Wellborn Science: Eugenics in Germany, France, Brazil, and Russia. Adams, Mark B. (ed.), Oxford University Press, Oxford 1990, ; Schneider, William H., Quality and Quantity: The Quest for Biological Regeneration in Twentieth-Century France. Cambridge History of Medicine. Cambridge University Press, Cambridge 1990; Nash, Mary, Social Eugenics and Nationalist Race Hygiene in Early Twentieth Century Spain. History in European Ideas vol. 15 (1992), ; Pogliano, Claudio, Scienza e stirpe: Eugenica in Italia ( ). Passato e Presente No 5 (1984), Norjan ja Ruotsin osalta kts. liikkeiden karkinimien kirjoituksia esim.

11 138 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 139 Mj0en, Jon Alfred, Racehygiene. Med 42 grafiska tabeller, slegtstavler og illustrationer. Jacob Dybwads Forlag, Kristiania 1914 ja Lundborg, Herman, Rashygieniska ideer och stravanden i nutiden: Nagra riktlinjer, Lundborg, H. (utg.), Rasfrdgor i modern belysning med sarskild hansyn till del Svenskafolket. Popular handledning med 12 textfigurer och en karta. P. A. Norstedt & Soners Forlag, Stockholm 1919, Suomalaisen Florinska kommissionin osalta esim. Federley, Harry, Den Florinska kommissionen och dess arbetsprogram. Nylanningen VIII1912, ja Federley, Harry, Samfundets moderpremiering och dess syfte, Samfundet Folkhalsan i Svenska Finland : Festskrift utgiven med anledningav Samfundets 25-arsiubileum. Helsingfors 1946, Esim. Hietala 1985, Esim. Mazumdar 1992, 3; Schneider, William H, Puericulture and the Style of French Eugenics. History and Philosophy of the Life Sciences 8 (1986), Kemilainen, Aira, Suomalaiset, outo Pohjolan kansa: Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti. Historiallisia tutkimuksia 117. SHS, Helsinki 1993, 56-63, 199, Stepan, Nancy, The Idea of Race in Science; Great Britain The Macmillan Press Ltd., London 1987 (3. painos), xvii. 11 Barkan, Elazar, The Retreat of Scientific Racism: Changing Concepts of Race in Britain and the United States Between the World Wars. Cambridge University Press, Cambridge 1992, 2, 341. 'Rodun' kasitteen kaytosta ja levinneisyydesta vuosisadan vaihteen molemmin puolin lansimaisessa keskustelussa ks. esim. Halmesvirta, Anssi, Turanilaisia ja herrasneekereita - Aatehistoriallisia tutkimuksia brittilaisesta rotuajattelusta. Historiallinen Arkisto 103. SHS, Helsinki 1993 ja Kemilainen, Aira (toim.), Mongoleja vai germaaneja? -rotuteorioiden suomalaiset. Historiallinen Arkisto 86. SHS, Helsinki 1985 ja Kemilainen Esim. Lewontin, R.C. & Rose, Steven & Kamin, Leon J., Not in Our Genes: Biology, Ideology, and Human Nature. Pantheon Books, New York 1984, Esim. Lewontin & Rose & Kamin 1984; von Hejne, Gunnar & Israel, Joachim, Skapelsens herre eller genernas slav? En kritisk granskning av sociobiologin. Ordfronts Forlag, Stockholm 1985; Kiihl, Stefan, The Nazi Connection: Eugenics, American Racism, and German National Socialism. Oxford University Press, Oxford and New York 1994, Huomattavin uutuus talla rintamalla on Herrnstein, Richard J. & Murray, Charles, The Bell Curve: Intelligence and Class Structure in America Life (Free Press 1994). Tekijoiden paavaite on, etta sosiaaliluokkien ja 'rotujen' valilla on perimaan perustuvia alykkyyseroja. Kirjan vastaanotosta ulkomailla ks. esim. Gould, Stephen Jay, Curveball. The New Yorker, November , ja Kamin, Leon J., Behind the Curve. Scientific American, February 1995, seka Menninger, Toni, Genfaschismus. OkoLinx 18 (Januar - Marz 1995), Kirjan vastaanotosta meilla esim. Vanhanen, Tatu, Alykkyyden tabu murtuu: amerikkalaistutkijat selittavat luokkarakennetta alykkyyseroilla. Helsingin Sanomat (HeSa) , B7 javehmas, Simo,Tiede, alykkyysjasosiaalimenot. HeSa , C6 seka Wilhelmsson, Putte, Poikkeamia lodellisuuden sydanmailla, HeSa , B5. 14 Gallon, Francis, Inquiries into Human Faculty and Its Development. Everyman's Library. J. M. Dent & Co, London s.a. (alunperin Macmillan, London 1883), 17, n Gallon, Francis, Hereditary Genius: An Inquiry into Its Laws and Consequences. New and revised edition, with an American Preface. D. Appleton & Co, New York 1875, ; Stepan 1987, Gallon 1875, Esim. Gallon s.a., 211; Gallon, Francis, Memories of My Life. Second edition. Melhuen & Co., London 1908, 266. Vrl. Gallonin suuren yleison valislamiseksi kirjoillaman "eugeenisen ulopian" Kantsaywhere ( ) jaljelle jaaneisiin kalkelmiin. Ennen avioliillokelpoisuuden saamista utopiamaan kansalaislen oli lapaistava lesti, jossa mitatliin heidan fyysista ja psyykkista suoriluslasoaan seka lehliin taydellinen sukuselvilys. Pearson, Karl, The Life, Letters and Labours of Francis Gallon vol. IIIA: Correlation, Personal Identification and Eugenics. Cambridge Universily Press, Cambridge 1930, Pearson on julkaissut Francis Gallonin Kanlsaywhere -leoksen fragmenlit k.o. elama'kerran ja osan s Schallmayer, Wilhelm, Vererbung und Auslese in ihrer soziologischen und politischen Bedeutung: Preisgekronte Studie tiber Volksentartung und Volkseugenik. Zweite, durchwegs umgearbeilele und vermehrle Auflage. Guslav Fischer Verlag, Jena 1910, ; Weingart & Kroll & Bayertz 1988, 91; Proctor, Robert N., Racial Hygiene: Medicine under the Nazis. Harvard Universily Press, Cambridge, Massachusetts & London, England 1988, 21, 342 n. 39; Weiss 1987, Miles, Robert, Rasismi. Vastapaino, Tampere 1994, 66-76; Suomen kielen perussanakirja: Toinen osa L-R. Kotimaislen kiellen lutkimuskeskuksen julkaisuja 55. Kotimaisten kiellen tutkimuskeskus, Helsinki Vrt. Biichi, Rolf, Uudesla rasismista ja demokratian tuhoamisesta Ranskassa ja Euroopassa. Rasismi tieteessd ja politiikassa - aate-ja oppihistoriallisia esseita, Jokisalo, Jouko (toim.), Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisu I/ Edita, Helsinki 1996, Miles 1994, Vrl. Maamies, Sari, Rolu jarasismi. HeSa , C9. 22 Bock, Gisela, Zwangsterilisation im Nationalsozialismus: Studien zur Rassenpolitik und Frauenpolitik. Schriften des Zentralinstituts fur sozialwissenschaflliche Forschung der Frei Universitat Berlin ehemals Schriften des Insliluls

12 140 MARKKU MATTILA SYRJINTAA TIETEEN KEINOIN 141 fur politische Wissenschaft, Band 48. Westdeutscher Verlag, Opladen 1986, 60; Kiihl 1994, erit. 3-11, 122 n. 2; Schulz, Ulrike, Gene mene muh, ram mufit du: Eugenik - von der Rassenhygiene zu den Gen- und Reproduktionstechnologien. Materialien der AG SPAK, M 107. AG-SPAK-Publ., Munchen 1992, Rose, Steven, Scientific Racism and Ideology: The IQ Racket from Gallon to Jensen. The Political Economy of Science: Ideology of/in the Natural Sciences, Rose, Hilary & Rose, Steven (ed.), Critical Social Studies. The Macmillan Press Ltd., London and Basingstoke 1976, 113. Vrt. Stepan 1987, ix. 24 Miles 1994, 14, , lainaus s Goffman, Erving, Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity. Prentice-Hall, Inc., Englewood Cliffs, N.J. 1963, 4. Goffmanin toinen kategoria on "blemishes of individual character". Sen olen kaantanyt kaytokseksi seuraten nain Robert Pagen tulkintaa. Ks. Page, Robert, Stigma. Concepts in Social Policy 2. Routledge & Kegan Paul, London, Boston, Melbourne and Henley 1984, " Monikulttuuriseen Suomeen: Oikeusministerion asettaman kansanryhman jasenyyteen perustuvan syrjintda selvitta'va'n tyoryhman muistio. Oikeusministerion lainvalmisteluosaston julkaisu 4/1990, 3. Vrt. Bengtsson, Mats & Hjern, Benny, Sociologlska upplagsbok. AB Raben & Sjogren Bokfb'rlag, Stockholm 1973, 52 (diskriminering). 27 Bock 1986, Laughlin, Harry. H., Eugenical Sterilization 1926: Historical, Legal, and Statistical Review of Eugenical Sterilization in the United States. The American Eugenics Society, New Haven, Connecticut, s.a., Reilly, Philip R., The Surgical Solution: A History of Involuntary Sterilization in the United States. The Johns Hopkins University Press, Baltimore and London 1991, Makela, Vaino', SuomenjamuidenPohjoismaiden seka Saksan sterilisoimisjakastioimis\ainsamwld.suomenlaakariliitonaikakauslehtino 5/1936, ,215; Lilienthal, Georg, 'Rheinladbastarde', Rassenhygiene und das Problem der rassenideologischen Kontinuitat: Zur Untersuchung von Reiner Pommerin: "Sterilisierung der Rheinlandbastarde". Medizinhistorisches Journal, Band 15(1980), ; Proctor 1988, Esim. Pohjoismaiden vuoteen 1935 mennessa saadetyt lait, Meksikon Veracruzin osavaltion laki 1932 ja Kanadan Albertan 1928 seka Brittilaisen Kolumbian 1933 lait. Makela 1936, 215; Stepan 1991, ; McLaren, Angus, The Creation of a Haven for 'Human Thoroughbreds': The Sterilization of the Feeble-Minded and Mentally 111 in British Columbia. The Canadian Historical Review vol. LXVH (1986), Proctor 1988, , 117; Laughlin s.a., passim; Reilly 1991, passim, 129; Bock 1988, Allen, Garland E.,The Eugenics Record Office at Cold Spring Harbor, : An Essay in Institutional History. Osiris, second series, vol. 2 (1986), ; Allen, Garland E., Genetics, Eugenics and Class Struggle. Genetics vol. 79 (1975), supplement, Allen 1975, 34, 39-44; Allen 1986, ; Haller 1963, 52-57, ; Chase, Allan, The Legacy ofmalthus:- The Social Costs of the New Scientific Racism. University of Illinois Press, Urbana & Chicago & London 1980 (3. painos), ^ Kokonaan oma ongelmansa on, onko ja mills perusteilla jollakin maalla ylipaataan oikeus valita tulevia kansalaisiaan taloudellisen tai terveydentilan, sosiaalihuollon mahdollisten kulujen, koulutuksen ym. perusteella ja onko talloin kysymys 'normaalista' siirtolaisten valinnasta vai rotuhygieniasta. 36 Allen 1986, 246; Chase 1980, ; Cravens 1978, 47-48, 54; Haller 1963, Reilly 1991, Provine, William B., Geneticists and the Biology of Race Crossing. Science vol. 182, No 4114 (23 November 1973), ; Allen 1975, Weiss 1987, 92; Weiss 1990, passim. 40 Stepan 1991, ; Schneider 1990, , Gainer, Bernard, The Alien Invasion: The Origins of the Aliens Act of Heinemann Educational Books, London 1972, erit ; Soloway 1990, Vrt. Mattila 1994, ; Weiss 1990, 49.