Lausuntoyhteenveto Maksulaitosten ja maksupalvelua ilman toimilupaa tarjoavien henkilöiden toimintaa koskevista standardeista 6.1 ja Ra 6.

Transkriptio

1 Yhteenvetolomake 1 (9) Lausuntoyhteenveto Maksulaitosten ja maksupalvelua ilman toimilupaa tarjoavien henkilöiden toimintaa koskevista standardeista 6.1 ja Ra 6.1 Kooste lausunnoissa esitetyistä kommenteista Fivan vastaus 1. Standardien rakenne Standardeissa on useissa kohdin vain viitattu muihin, Fivan olemassa oleviin ja osittain jo vanhentuneisiin standardeihin, joissa ei ole otettu huomioon maksupalvelun tarjoamisen erityispiirteitä. Valittu menetelmä jättää epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi, mitkä kohdat valituista standardeista koskevat maksulaitoksia. 2. Standardien otsikko Standardien otsikko antaa harhaanjohtavan kuvan standardien sisällöstä ja soveltamisalasta. Standardia on tarkoitus soveltaa maksulaitoksiin sekä niihin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka voivat tarjota maksupalveluja ilman toimilupaa. Fivan näkemyksen mukaan valittu rakenne ei aiheuta tulkintaongelmia. Standardien soveltuvuus maksupalvelua tarjoaviin tulee standardien 6.1 ja RA 6.1 kautta. Kuten standardeissa on mainittu ratkaisu on väliaikainen ja maksupalvelun tarjoamista koskevat määräykset ja ohjeet sisällytetään Fivan uuteen määräys- ja ohjekokoelmaan aihealueittain kuten muitakin valvottavia koskevat määräykset ja ohjeet. Standardien otsikkoa on täsmennetty muotoon Standardi 6.1 "Maksulaitosten ja maksupalvelua ilman toimilupaa tarjoavien henkilöiden toiminta". Maksupalvelujen tarjoamista koskevat säännökset koskevat myös luottolaitoksia, joita ehdotettu standardi ei kuitenkaan koske. Epäselvyyksien vuoksi standardin otsikko tulisi muuttaa esimerkiksi muotoon Standardi 6.1 maksulaitosten ja ilman toimilupaa maksupalveluja tarjoavien henkilöiden toiminnasta.

2 Yhteenvetolomake 2 (9) 3. Standardin tavoitteet Standardiluonnoksen luvun 2 mukaan standardin tavoitteena on antaa maksupalvelulakiin liittyvät maksupalvelun tarjoamista koskevat määräykset. Standardin tavoite-kohtaa (2 luku) on täsmennetty. Luonnokseen ei sisälly maksupalvelun tarjoamista koskevia säännöksiä vaan ainoastaan toiminnan aloittamiseen, luotettavaan hallintoon, johdon sopivuuteen, ulkoistamiseen ja vakavaraisuuteen liittyviä säännöksiä. Varsinaisten maksupalvelujen tarjoamiseen liittyvien menettelytapojen (luku 8) osalta viitataan Finanssivalvonnan standardeihin , joita ei kuitenkaan ole päivitetty vastaamaan uuden maksupalvelulain edellytyksiä. 4. Menettelytapasäännösten soveltaminen maksulaitoksiin ja muihin ilman toimilupaa maksupalvelua tarjoaviin Standardiluonnoksen luvussa 8 on lueteltu ne menettelytapoja koskevat Finanssivalvonnan standardien säännökset, joita sovelletaan standardiluonnoksen soveltamisalan piirissä oleviin toimijoihin. Näiden toimijoiden sovellettavaksi tulevien Fivan säännösten joukko on liian suppea, mikä puolestaan johtaa kilpailuneutraliteettinäkökulmasta ongelmalliseen lopputulokseen luottolaitosten ja muiden maksupalveluja tarjoavien välillä. Esimerkiksi standardin 2.1 "Rahoituspalveluiden tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat" luvun 6 vaatimukset tulisi soveltuvin osin koskea myös maksulaitoksia ottaen huomioon niiden oikeus tarjota tietyin edellytyksiä maksutilejä, luottoa ja maksuvälineitä. Sama koskee standardin 2.2 "Rahoituspalveluiden ja rahoitusvälineiden markkinointi" lukuja 6.1 ja 6.2 sekä standardin 2.3 "Rahoituspalvelusopimukset" lukua 7. Menettelytapastandardien soveltamisalaa on laajennettu standardin 2.1.lukuun 6, standardin 2.2. lukuihin 6.1. ja 6.2 sekä standardin 2.3. lukuun 7. Tarkempi arvio standardien soveltuvuudesta tulee tehdä sen jälkeen, kun

3 Yhteenvetolomake 3 (9) em. standardeja on päivitetty maksupalvelulain vaatimusten mukaisesti. 5. Maksulaitoksen omien varojen laskennassa käytettävät menetelmät Standardiluonnoksen luvun 9.3 kappaleissa annettu maksutapahtumasidonnaisen menetelmän laskentaohje poikkeaa direktiivin laskentaohjeesta. Laskentaohjetta tulisi soveltaa seuraavasti: vuosittainen maksuliikkeen volyymi jaetaan 12:lla ja tästä lasketaan porrastuskertoimilla sekä toiminnan laajuuteen perustuvalla skaalauskertoimella omien varojen vaade. Tämä käy ilmi alkuperäisestä direktiivitekstistä, mutta Fivan käännöksessä puhutaan suhteellisesta osuudesta, joka on tulkinnanvarainen. Standardin sisältö omien varojen laskennassa käytettävistä menetelmistä vastaa maksulaitoslaissa olevaa omien varojen sääntelyä. Summamenetelmän laskentaohjeistus poikkeaa direktiivin ohjeistuksesta ja määritelmä on muutenkin tulkinnanvarainen. Lisäksi porrastus- ja skaalauskertoimet tulisi olla mukana Fivan standardissa. Toisaalta viittaus valtiovarainministeriön asetukseen on turha, koska kertoimet tulevat suoraan direktiivistä. Standardin sisältöä ehdotetaan täydennettäväksi niin, että vakavaraisuusvaatimukset olisi laskettavissa Fivan standardin perusteella. Vakavaraisuusvaihtoehtoja koskevat laskuesimerkit tulisi sisällyttää standardin liitteeksi. Fiva antaa laskuesimerkkejä erillisellä Fivan verkkopalvelussa julkaistavalla tulkinnalla tai kannanotolla. 6. MLL:n 40 ja 41 :n lisääminen maksupalvelun tarjoamista koskevaan standardiin 6.1 Standardeihin tulisi lisätä maininnat maksulaitoksen oikeudesta osallistua maksujärjestelmään (MLL 40 ) ja maksulaitoksen sulautumista ja jakautumista toiseen ETA-alueeseen kuuluvaan valtioon (MLL 47 ). Ko. säännöksissä ei ole määräystenantovaltuutta eikä niiden tarkempaan ohjeistukseen ole tarvetta. Fivan määräyksissä ja ohjeissa pyritään jatkossa pääsääntöisesti välttämään lain säännösten toistamista.

4 Yhteenvetolomake 4 (9) 7. Standardien soveltaminen myös muuta liiketoimintaa harjoittaviin yrityksiin Teleoperaattorit katsovat, että maksupalvelutoimintoja koskevia säännöksiä tulisi soveltaa vain operaattoreiden maksupalvelutoimintoihin ja että maksupalvelua koskevia säännöksiä tulisi voida soveltaa tarkoituksenmukaisesti tilanteissa, joissa samaan palvelusuoritukseen sovelletaan teleyritysten pääliiketoimintoja koskevia erityissäännöksiä. Maksulaitoslaki ja maksupalvelulaki säätelevät ainoastaan maksupalvelutoimintaa ja laeissa on otettu huomioon se, että maksupalvelua tarjoavat saavat harjoittaa myös muuta liiketoimintaa. 8. Luotettava hallinto ja toiminnan järjestäminen Standardissa todetaan, että maksulaitoksiin sovelletaan Fivan rahoitussektorin määräyskokoelman standardia 1.3 "Luotettava hallinto ja toiminnan järjestäminen." Soveltamisohjeeseen tulisi lisätä lause, jossa todettaisiin, että mikäli yhtiö harjoittaa merkittävässä määrin myös muuta kuin maksulaitostoimintaa, sovelletaan standardia tällaiseen yritykseen sen tavoite huomioon ottaen soveltuvin osin ja tällöinkin vain yrityksen maksulaitostoiminnan osalta. Lähtökohtana standardin soveltamisessa on, että se koskee erilaisia valvottavia ja erityyppisiä toimintoja. Valvottavan tulee huomioida toimintansa laatu, laajuus ja monimuotoisuus sekä mahdolliset muut seikat harkitessaan, miten se toteuttaa toiminnassaan standardin tavoitteet tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Tämä antaa Fivan käsityksen mukaan riittävästi harkintavaltaa siihen, miten yritys ko. standardia soveltaa. 9. Luotettavuuden ja sopivuuden arviointi Standardin luku 6.1 ja erityisesti sen kappale (5) on epäselvästi muotoiltu. Luvusta voi saada käsityksen, että f&p säännöksiä sovellettaisiin myös muuta liiketoimintaa harjoittavien yritysten koko ylimpään johtoon. Standardin kyseinen kohta on kirjoitettu maksulaitoslain 25 :n mukaisesti eikä kohdan ehdotettu täsmennys ole tarpeen. MLL:n valmistelun yhteydessä on tehty selvä ero koko yrityksen johdon ja niiden henkilöiden välillä, jotka tosiasiallisesti vastaavat tällaisen yrityksen maksulaitostoiminnasta.

5 Yhteenvetolomake 5 (9) Standardin ko. kappaletta tulisi täsmentää MLL 25 :n perustelujen mukaisesti siten, että f&p säännöksiä sovelletaan maksulaitoksen, joka harjoittaa muuta liiketoimintaa (ja ilman toimilupaa toimivan maksupalvelun tarjoajan osalta) henkilöihin, jotka tosiasiallisesti vastaavat yrityksen maksupalvelutoiminnasta. 10. Asiamies Maksupalveluja voidaan tarjota myös asiamiehen välityksellä. Fivan tulisi soveltamisohjeella määritellä, mitä asiamiehellä tarkoitetaan. Esimerkiksi markkinointiagentteja ei tulisi pitää asiamiehinä. Asiamies on vakiintunut juridinen termi eikä sen tarkempi määrittely tai tietyn ryhmän poissulkeminen Fivan käsityksen mukaan ole standardissa tarpeen. 11. Menettelytavat 8.3 Maksupalvelusopimukset Kappaleen (3) mukaan maksulaitokseen sovelletaan Fivan rahoitussektorin määräyskokoelman standardia 2.3 "Rahoituspalvelusopimukset" lukuja 1-6. Fiva ei katso tarkoituksenmukaiseksi lisätä standardiin erityistä soveltamisohjetta myös muuta liiketoimintaa harjoittavien maksupalvelun tarjoajien osalta. Tilanteissa, joissa sama palvelu on sekä rahoituspalvelua että muuta palvelua, rahoituspalvelusopimusstandardin soveltaminen on raskasta ja voi johtaa kollisiotilanteeseen muun erityissääntelyn kanssa. Soveltamisohjeeseen tulisi lisätä lause, jonka mukaan standardia voidaan soveltaa tarkoituksenmukaisella tavalla tilanteessa, jossa sama palvelu on sekä rahoituspalvelua että muuta palvelua (jos palvelun pääasiallinen luonne on muuta kuin maksupalvelua).

6 Yhteenvetolomake 6 (9) 12. Luku 9: Vakavaraisuus ja riskien hallinta 9.2. Asiakasvarojen suojaaminen Standardiluonnoksesta voi saada sen käsityksen, että muuta liiketoimintaa harjoittavan maksulaitoksen tai ilman toimilupaa maksupalvelua tarjoavan yrityksen tulee pitää suojattavat varat aina erillään. Standardin 9.2 luvussa kappaleessa (6) on lueteltu varojen suojaamistavat. Vakuutuksen ja takauksen ottaminen on myös mainittu suojaamistapoina. Fiva ei näe tarvetta standardin lisätäsmentämiselle. MLL 26:n 3 momentissa asetetaan varojen suojaaminen vakuudella vaihtoehdoksi niiden erillään pitämiselle. Fivan tulisi täsmentää standardia MLL 26 :n 3 momentin mukaiseksi. 13. Maksulaitoksen omien varojen vähimmäismäärä Standardin luvussa 9.4 kappaleessa (27) sanotaan, että maksulaitoksen omiin varoihin sovelletaan Fivan standardia 4.3a lukuun ottamatta lukuja Standardissa kuvataan omien varojen rakennetta sekä lisäksi, mitä laadullisia ja määrällisiä vaatimuksia maksulaitoksen omille varoille asetetaan. Eli käytännössä sanotaan, että vähimmäismäärät ovat standardissa 4.3a. Standardin luvun 9.2 kappaletta (27) on muutettu siten, että maksulaitoksen omiin varoihin sovelletaan Fivan rahoitussektorin määräyskokoelman "Omia varoja ja niiden vähimmäismäärää" koskevan standardin 4.3a lukuja 5-8, 10 ja 11. Standardissa 4.3a taas sanotaan, ettei se koske maksulaitoksia, vaan niitä koskevat omien varojen vaatimukset on kerrottu standardissa 6 "Maksulaitokset". Kappaleen (29) mukaan maksupalveluja koskevat liiketapahtumat on kirjattava maksulaitoksen kirjanpitoon erillään muista liiketapahtumista siten, että niiden määrää ja osuutta koko yrityksen liikevaihdosta voidaan jatkuvasti seurata riittävällä tarkkuudella. Standardin teksti on kirjoitettu maksupalveludirektiivin pohjalta. Yritys voi järjestää maksutapahtumien seurannan haluamallaan tavalla, kunhan erittely on riittävä. Esimerkiksi tilinpäätösraportit laaditaan aina yrityksen pääasiallisen toiminnan perusteella, maksulaitostoiminnan tuotot ja kulut vain eritellään omilla riveillään. Fiva ei näe tässä suhteessa standardissa ongelmia eikä ehdotetun soveltamisoh-

7 Yhteenvetolomake 7 (9) Kirjanpitokäsittelyn tulisi voida määräytyä yrityksen pääasiallisen toiminnan mukaan ja tarvittava raportointi tulisi voida suorittaa erillisinä raportteina. jeen lisäämiseen ole tarvetta. Kappaleeseen tulisi lisätä soveltamisohje, jonka mukaan maksutapahtumat voidaan kirjata siten, että niiden määrä voidaan erottaa yrityksen muusta toiminnasta ja että maksupalveluja koskevat raportit voidaan toimittaa Fivalle erillisinä raportteina. Kappaleen (30) mukaan liiketapahtumien kirjaamisessa maksulaitoksen pitää noudattaa Fivan standardin 3.1 "Tilinpäätös ja toimintakertomus" 5 luvun määräyksiä. Tähän kappaleeseen tulisi vastaavasti lisätä lause, jonka mukaan tämä ei koske koko yhtiön kirjanpitotoimintaa vaan soveltuvin osin vain sitä osuutta, joka liittyy maksupalveluiden toteuttamiseen, joka voidaan toteuttaa erillisenä raportointina. 14. Määrämuotoisilla lomakkeilla tai tiedostoina ilmoitettavat tiedot 4.1 (RA 6.1) Kappaleen (6) mukaan valvottavan, joka on konsolidointiryhmän emoyritys, tulee ilmoittaa konserniin kuuluvien yritysten, osakkuus- ja lähiyritysten, ulkomailla olevien sivukonttorien ja asiamiesten tiedot Fivalle. Ilmoitusvelvollisuus on sama kuin muillakin valvottavilla. Maksupalvelua tarjoavien osalta ei ole syytä tehdä poikkeusta. Konserneihin voi kuulua yrityksiä, joilla ei ole minkäänlaista liityntää maksupalvelutoimintaan. Velvollisuus ilmoittaa tällaisia yrityksiä ei ole tarkoitussidonnaisuusperiaatteen mukainen. Soveltamisohjeeseen tulisi lisätä kohta, jonka mukaan raportointivelvoite koskee vain sellaisia konsolidointiryhmään kuuluvia tahoja, jotka harjoitta-

8 Yhteenvetolomake 8 (9) vat tai joilla on selvä yhteys maksupalvelutoimintaan. 15. Vapaamuotoisina ilmoitettavat tiedot 4.2 (RA 6.1) Määräysvallan hankkiminen ETA:n ulkopuolisessa maassa sijaitsevassa yrityksessä. Ilmoitusvelvollisuuden tulisi koskea sellaisten tahojen hankinnan ilmoittamista, millä on selvä liitäntä maksupalvelutoimintaan. Erityisesti kappaletta (12) tulisi selventää siten, että sellaisen toiminnan ei katsota hankaloittavan valvontaa, joka ei liity maksulaitostoimintaan, eikä ole tällaisen maksupalvelutoiminnan merkittävä ulkoistus. Ilmoitusvelvollisuus on sama kuin muillakin valvottavilla. Ei syytä poikkeamiseen Operatiiviseen riskiin liittyvien tapahtumien Ilmoittaminen (RA 6.1) Kappaleen (21) mukaan maksulaitoksen tulee toimittaa Fivalle välittömästi tieto merkittävistä toiminnan häiriöistä ja vahinkotapahtumista. Soveltamisohjeeseen tulisi lisätä lause, jossa todetaan, että ilmoitusvelvollisuus koskee ongelmia maksupalvelujen tarjonnassa. Kappaletta (21) on täsmennetty siten, että maksulaitoksen tulee toimittaa Fivalle välittömästi tieto merkittävistä maksupalveluun liittyvistä toiminnan häiriöistä ja vahinkotapahtumista Maksutapahtumien yhteismäärä (RA 6.1) Kappaleen (43) mukaan Fivalle tulee toimittaa tiedot maksutapahtumien yhteismäärästä. Kappaleessa (45) luetellaan, mitkä tapahtumat ovat maksutapahtumia. Luetteloa pidetään osin epäselvänä suhteessa "telemaksupalveluihin".

9 Yhteenvetolomake 9 (9) Soveltamisohjeeseen tulisi lisätä kohta, jossa todetaan, että "telemaksupalvelujen/tapahtumien" yhteismäärä lasketaan kertaalleen niistä teknisellä apuvälineellä toteutetuista maksupalveluista, jotka on numeroinnissa eroteltu maksupalvelulain soveltamisalaan kuuluviksi palveluiksi. Telemaksutapahtumat raportoidaan kertaalleen teknisellä apuvälineellä toteutettavina maksupalveluina. Fivan näkemyksen mukaan yksittäistapausten kuvaaminen standardissa ei ole tarkoituksenmukaista 16. Vakiosopimusehtojen toimittaminen Fivalle Raportointistandardissa ei ole mainintaa siitä, miten MLL 33 :n 2 momentin edellyttämien vakiosopimusehtojen toimittaminen Fivalle tapahtuu. Vakiosopimusehtojen toimittaminen Fivalle tapahtuu vapaamuotoisesti eikä sitä ole sen vuoksi tarpeen ohjeistaa.