Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 830/2009 vp YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointi Eduskunnan puhemiehelle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi joulukuussa 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen ja sen yksilövalituksen mahdollistavan pöytäkirjan ensimmäisten valtioiden joukossa maaliskuussa Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan toukokuussa 2008, kun 20 jäsenvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen kansallista ratifiointia ei edelleenkään ole saatettu loppuun, eikä sopimus siten ole Suomea sitova. Maailman 650 miljoonaa vammaista henkilöä muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä, joiden päivittäistä elämää ja kehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä. Yleissopimuksella on erityisen tärkeä merkitys kaikkein huonoimmassa asemassa oleville vammaisille. Sopimuksessa ei ole uusia ihmisoikeuksia, vaan sen tavoitteena on edistää oikeuksien toteutumista. YK:n vammaissopimus edellyttää, että valtion pitää ryhtyä toimiin, joilla voidaan lisätä tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja niiden toteuttamisesta. Vammaiset kohtaavat ennakkoluuloja päivittäin. Tietoisuuden lisääminen on eräs parhaimmista keinoista ehkäistä ja poistaa ennakkoluuloja vammaisia kohtaan. Sanoista on ryhdyttävä tekoihin YK:n vammaisia koskeva yleissopimus on allekirjoitettu, mutta yleissopimus pitää myös saattaa Suomea sitovaksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus saatetaan viivytyksettä Suomea sitovaksi? Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2009 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 830/2009 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus saatetaan viivytyksettä Suomea sitovaksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokous hyväksyi 13 päivänä joulukuuta 2006 yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja siihen tehdyn valinnaisen pöytäkirjan yksilövalitusmekanismista. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan 30 päivänä maaliskuuta Yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan 3 päivänä toukokuuta Tähän mennessä yleissopimuksen on ratifioinut tai siihen on liittynyt 71 valtiota. Valinnaisen pöytäkirjan on ratifioinut tai siihen on liittynyt 45 valtiota. Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausunnot keskeisiltä viranomaisilta sekä vammaisjärjestöiltä yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämistä lainsäädäntömuutoksista ja yleissopimuksen alustavasta suomennoksesta. Suomen kansallinen lainsäädäntö on jo suurimmalta osin yleissopimuksen vaatimusten mukainen. Sosiaali- ja terveysministeriössä ovat valmisteltavina seuraavat yleissopimuksen ratifiointiin liittyvät lainsäädäntömuutokset. Yleissopimuksen 14 artikla (henkilön vapaus ja turvallisuus) edellyttää niiden säännösten muuttamista, jotka koskevat kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisessa erityishuollossa oleviin ja dementoituviin henkilöihin kohdistuvia itsemääräämisoikeuden rajoituksia. Lisäksi yleissopimuksen 18 artikla (liikkumisen ja kansalaisuuden vapaus) ja 19 artikla (itsenäinen eläminen ja osallisuus yhteisössä) edellyttävät muutoksia kotikuntalakiin sisältyviin, kotikunnan valitsemista koskeviin rajoituksiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Kotikunnan vaihtamisen käytännön esteiden poistaminen edellyttää muun muassa palvelujen järjestämisvastuuseen ja kuntien väliseen kustannusten jakoon liittyviä uudistuksia. Muutokset liittyvät kiinteästi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaan lainsäädäntöuudistukseen. Yleissopimuksen 33 artiklassa määrätään sopimuksen kansallisesta täytäntöönpanosta ja sen seurannasta. Suomessa ei ole tällä hetkellä rakennetta tai toimielintä, joka hoitaisi tai voitaisiin sellaisenaan nimetä hoitamaan yleissopimuksen 33 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuja yleissopimuksen täytäntöönpanon edistämiseen, suojelemiseen ja seurantaan liittyviä tehtäviä. Näin ollen yleissopimuksen ratifiointi edellyttäisi yleissopimuksen 33 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun rakenteen ja/tai toimielimen perustamista Suomeen tai jonkin olemassa olevan viranomaisen kehittämistä tällaiseksi. Tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti yleissopimuksen edellyttämä toimielimen riippumattomuus sekä tarve toteuttaa vammaisjärjestöjen osallistuminen seurantatyöhön. Oikeusministeriö asetti 25 päivänä tammikuuta 2007 toimikunnan uudistamaan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Toimeksiantonsa mukaan yhdenvertaisuustoimikunnan tulee tarvittavissa määrin tarkistaa myös syrjintäasioita hoitavien viranomaisten asemaa, tehtäviä ja toimivaltuuksia. Oikeusministeriö on myös 26 päivänä kesä- 2

3 Ministerin vastaus KK 830/2009 vp Päivi Räsänen /kd kuuta 2009 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista. Yleissopimuksen ratifiointityön edetessä voi myös nousta esille kysymyksiä, jotka saattavat edellyttää lisäselvityksiä tai lainsäädännön täsmentämistä. Valmisteilla olevat lainsäädäntömuutokset sekä yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvän kansallisen seurantarakenteen ja/tai -elimen asettaminen vaativat useamman vuoden valmisteluajan, minkä jälkeen yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja voidaan ratifioida. Vammaisten henkilöiden oikeudenmukaisen aseman turvaamiseksi hallitus valmistelee parhaillaan vammaispoliittista ohjelmaa, jossa linjataan vammaispolitiikan seuraavien vuosien keskeiset toimenpiteet. Ohjelman valmistelun lähtökohtana on eduskunnalle vuonna 2006 annettu vammaispoliittinen selonteko sekä yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja. Ohjelman odotetaan valmistuvan keväällä Ohjelmatyön tavoitteena on luoda vahva pohja ihmisoikeuksille, syrjimättömyydelle, yhdenvertaisuudelle ja osallisuudelle. Ohjelman avulla pyritään lisäämään tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista ja vammaispolitiikan lähtökohdista kaikilla hallinnonaloilla. Ohjelmaan on tarkoitus kirjata konkreettisia toimenpiteitä, joilla yleissopimuksen velvoitteita toteutetaan kansallisella tasolla. Ohjelmaa on jo tehty tunnetuksi lukuisissa alueellisissa tilaisuuksissa, joihin myös peruspalveluministeri Risikko on osallistunut. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain uudistamista on jatkettu 1 päivänä syyskuuta 2009 voimaan tulleella vammaispalvelulain muutoksella. Vaikeavammaisilla henkilöillä on lain mukaan oikeus saada henkilökohtaista apua itsenäisen elämän ja osallisuuden turvaamiseksi päivittäisissä toimissa kotona ja kodin ulkopuolella sekä työssä ja opiskelussa. Lainmuutoksen valmistelussa otettiin huomioon yleissopimuksen 19 artiklan velvoitteet. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annettavaa lakia koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle 16 päivänä lokakuuta Tulkkauspalvelun järjestämis- ja rahoitusvastuu siirtyisi esityksen mukaan Kansaneläkelaitokselle. Oikeus tulkkauspalveluun olisi henkilöillä, joilla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja jotka vammansa vuoksi tarvitsevat tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Laki turvaisi siten sekä viittomakielisten että puhevammaisten henkilöiden oikeuden tulkkauspalveluun. Järjestämisvastuun siirrolla tavoitellaan palvelun käyttäjien yhdenvertaisuuden vahvistumista, käytännön toimintatapojen yhtenäistymistä, erityisosaamisen lisääntymistä, kattavaa seurantajärjestelmää sekä suunnitelmallista kehittämistoimintaa perustuslain turvaamien kielellisten oikeuksien toteutumisen ja osallisuuden vahvistamiseksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä syyskuuta Vammaisten henkilöiden oikeudet on yksi valtioneuvoston eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta tänä syksynä antaman selonteon kansainvälisistä painopistealueista. Selonteon mukaan Suomi jatkaa yleissopimuksen kansainvälistä edistämistä muun muassa korostamalla yleissopimuksen merkitystä kansainvälisillä foorumeilla ja tukemalla vammaisjärjestöjen toimintaa yleissopimuksen edistämiseksi. Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2009 Ulkoasiainministeri Alexander Stubb 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 830/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att FN-konventionen om handikappades rättigheter ska bli gällande i Finland utan dröjsmål? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Förenta nationernas (FN) generalförsamling antog en konvention om rättigheter för personer med funktionsnedsättning den 13 december 2006 och ett fakultativt protokoll om mekanismerna för enskilt klagomål. Finland undertecknade konventionen och det fakultativa protokollet den 30 mars Konventionen och protokollet trädde internationellt i kraft den 3 maj Hittills har 71 stater antingen ratificerat eller anslutit sig till konventionen och 45 stater har ratificerat eller anslutit sig till det fakultativa protokollet. Utrikesministeriet har bett de centrala myndigheterna och handikapporganisationerna yttra sig om de ändringar av lagstiftningen som en ratificering av konventionen förutsätter och om den preliminära finska översättningen av konventionen. Den nationella finska lagstiftningen är redan till största delen förenlig med konventionens krav. I social- och hälsovårdsministeriet pågår arbetet med följande lagändringar som hör samman med ratificeringen av konventionen. Artikel 14 i konventionen (frihet och personlig säkerhet) förutsätter ändring av de bestämmelser som gäller begränsningar av självbestämmanderätten för dementa och personer som är föremål för specialomsorger enligt lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda. Artikel 18 (rätt till fri rörlighet och till ett medborgarskap) och artikel 19 (rätt att leva självständigt och att delta i samhället) förutsätter ändringar i lagen om hemkommun i fråga om begränsningarna av valet av hemkommun och i social- och hälsovårdslagstiftningen. Slopandet av de praktiska hindren för ett byte av hemkommun förutsätter bl.a. ändringar i ansvaret för ordnande av service och i bestämmelserna om hur kostnaderna ska delas mellan kommunerna. Ändringarna hör nära samman med lagstiftningsreformen som rör anordnandet av social- och hälsovård. I artikel 33 i konventionen finns bestämmelser om det nationella genomförandet och övervakningen. I Finland finns det för närvarande inte någon mekanism eller något organ för de uppgifter för att främja, skydda och övervaka genomförandet av konventionen som avses i artikel 33.2 eller som direkt kunde utses för sådana uppgifter. Detta betyder att en ratificering av konventionen kräver att en mekanism eller ett organ enligt artikel 33.2 inrättas i Finland eller att någon nuvarande myndighet omorganiseras för detta ändamål. I detta sammanhang bör man särskilt beakta det oberoende som konventionen kräver av organet samt behovet av att göra handikapporganisationerna delaktiga i övervakningsförfarandet. Justitieministeriet tillsatte den 25 januari 2007 en kommitté för att se över jämlikhetslagstiftningen. I kommitténs uppdrag ingår det också att på lämpligt sätt granska status, uppgifter och befogenheter hos de myndigheter som handlägger diskrimineringsfrågor. Dessutom tillsatte justitieministeriet en arbetsgrupp den 26 juni 2009 för 4

5 Ministerns svar KK 830/2009 vp Päivi Räsänen /kd att förbereda grundandet av en nationell institution för mänskliga rättigheter. När arbetet med ratificeringen av konventionen fortskrider är det möjligt att det också kommer upp frågor som kan förutsätta tilläggsutredningar eller preciseringar av lagstiftningen. De ändringar av lagstiftningen som är under beredning och tillsättandet av den nationella uppföljningsmekanism och/eller det nationella uppföljningsorgan som hör samman med ikraftsättandet av konventionen kräver flera år av beredning innan konventionen och det fakultativa protokollet kan ratificeras. I syfte att trygga en rättvis ställning för handikappade personer utarbetar regeringen som bäst ett handikappolitiskt program där man drar upp linjerna för de viktiga åtgärderna under kommande år. Handikappredogörelsen som riksdagen fick 2006, konventionen och det fakultativa protokollet utgör underlag för arbetet med programmet som enligt planerna ska bli färdigt våren Arbetet med programmet syftar till att skapa en stark plattform för de mänskliga rättigheterna, icke-diskriminering, jämlikhet och deltagande i samhället. Med programmet vill man öka medvetenheten om handikappades rättigheter och om utgångspunkterna för handikappolitiken på samtliga förvaltningsområden. Det är meningen att konkreta åtgärder ska skrivas in i programmet, åtgärder för ett nationellt genomförande av förpliktelserna i konventionen. Information om programmet har redan getts i många regionala sammanhang där även omsorgsminister Risikko medverkat. Revidering av lagen om service och stöd på grund av handikapp (lagen om handikappservice) och lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda har fortsatt genom den ändring av lagen om handikappservice som trädde i kraft den 1 september Enligt lagen har gravt handikappade personer rätt till personlig assistans i de dagliga sysslorna och i arbete och studier för att möjliggöra ett självständigt liv och deltagande i samhället. Förpliktelserna enligt artikel 19 i konventionen beaktades i arbetet med lagändringen. Regeringens proposition om en lag om tolkningstjänst för handikappade personer lämnades till riksdagen den 16 oktober Enligt förslaget ska ansvaret för ordnande och finansiering av tolkningstjänsten överföras på Folkpensionsanstalten. Rätt till tolkningstjänst får sådana synhörselskadade, hörselskadade eller talskadade som på grund av sin skada behöver tolkning för att kunna arbeta, studera, uträtta ärenden, delta i samhällelig verksamhet, utöva en hobby eller för rekreation. Lagen ska sålunda trygga rätten till tolkningstjänst både för dem som använder teckenspråk och för talskadade. Genom ansvarsöverföringen strävar man efter att stärka likabehandlingen av dem som använder tjänsten, harmonisering av de praktiska rutinerna, ökad specialisering, ett heltäckande tillsynssystem och systematiskt utvecklingsarbete för att genomföra de grundlagsfästa språkliga rättigheterna och stärka deltagandet i samhället. Avsikten är att lagen ska träda i kraft den 1 september Handikappades rättigheter är ett av de internationella tyngdpunktsområdena i den redogörelse om Finlands politik på området för mänskliga rättigheter som regeringen överlämnade till riksdagen under hösten. Enligt redogörelsen fortsätter Finland att främja det internationella arbetet med konventionen, bl.a. genom att betona konventionens betydelse på internationella forum och stödja handikappsorganisationernas arbete med konventionen. Helsingfors den 4 november 2009 Utrikesminister Alexander Stubb 5