Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi metsälain muuttamisesta (Dnro 3042/00/2003)

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö Viite: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi metsälain muuttamisesta (Dnro 3042/00/2003) Suomen luonnonsuojeluliitto esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa. Yleistä Luonnos on kaiken kaikkiaan puutteellisesti valmisteltu, eikä vastaa niihin tarpeisiin joita metsälain muuttamiseksi on. Luonnos sisältää osia, joiden valmistelua varten tulisi ehdottomasti perustaa laajapohjainen työryhmä tarkoituksenmukaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi b ilmoitukset liito-oravasta Esitys siitä, että metsäkeskukset ilmoittaisivat liito-oravakohteiden metsänkäyttöilmoitukset alueellisille ympäristökeskuksille on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Muutos ei tällaisenaan riitä liito-oravakannan turvaamiseen, vaan se tulisi tehdä luonnonsuojelulain 49 :ään siten, että ympäristökeskus rajaisi systemaattisesti liito-oravan elinympäristöt. Esitykseen jää muutama aukko, joihin tiedonkulku voi katketa. Ensinnäkin metsänkäyttöilmoituksessa ei nykyisin tarvitse ilmoittaa liito-oravaa. Ilman tätä tietoa järjestelmä ei toimi. Metsäkeskus ei voi käsitellä metsänkäyttöilmoitusta liito-oravan osalta, jos se ei saa tietoja edes metsänomistajalta. Tästä syystä metsänkäyttöilmoitusta koskevia säädöksiä ja lomakkeita tulee muuttaa niin, että liitooravatiedon ilmoittamisesta tulee pakollista. Toiseksi tieto ei aina välttämättä kulje metsänhakkuuoikeuden haltijalle. Siksi maanomistaja tulee velvoittaa ilmoittamaan metsäkeskuksen ilmoitus hakkuuoikeuden haltijalle, milloin metsäkeskus ei ole sitä vielä tehnyt. Kolmanneksi ei riitä, että tieto kulkee vain metsäkeskuksen ja alueellisen ympäristökeskuksen välillä. Myös esimerkiksi kunnat tarvitsevat liito-oravatietoja kaavoitusta varten. Siksi liito-oravatiedot tulee kerätä yhteen rekisteriin, joka on kaikille julkinen. Tiedonkulun parantamisen lisäksi tässä yhteydessä on toteutettava liito-oravaan liittyvä Kansallisen metsäohjelman kirjaus (s. 19): "Metsäluonnon hoidon edistämiseen tarkoitettua määrärahaa lisätään... ja säädöksiä kehitetään niin, että määräraha on nykyistä joustavammin käytettävissä tarkoitukseensa. Määrärahalla korvataan tärkeiden metsäluontokohteiden, kuten mm. liito-oravan pesäympäristöjen säilyttämisestä yksityisille metsänomistajille aiheutuvat taloudelliset menetykset..." 2. Luonnosteltu 14c Ennakkotieto Suomen luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että luonnoksen sivuilla 2 ja 3 olevat tiedot ennakkotiedon tarpeesta ovat puutteellisia. Lakiehdotuksen

2 perusteluissa ei esimerkiksi mainita sitä, että metsäkeskuksen suorittamissa metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoituksissa on esiintynyt huomattavan erilaisia tulkintoja eri metsäkeskusten välillä ja jopa niiden sisällä, joten kartoitustulokset vaihtelevat eri puolilla maata (ks. esim. MTK:n tiedote Metsälain tulkinta ja ympäristötuki ontuvat). Samoin kartoitus on koskenut vain yksityisten metsänomistajien omistamia metsiä, jolloin esim. Metsähallituksella ja metsäyhtiöillä voi esiintyä tarvetta saada päätös myös omissa metsissään itse tekemiensä kartoitusten oikeellisuudesta ja sitä kautta täydentämistarpeesta. Metsäkeskuksen hallussa olevia kartoitustietoja käytetään metsälain valvonnassa. Ennakkotiedon tarve on siten huomattavasti luonnoksessa esitettyä laajempi, mikä olisi syytä tuoda esiin. Luonnoksen rajaus oikeudesta hakea ennakkotietoa vain metsänkäyttöilmoituksen kohteena olevasta elinympäristöstä on turha, koska periaatteessa jokainen maanomistaja voi aina tehdä metsänkäyttöilmoituksen, eikä hänen tarvitse suorittaa ilmoittamiaan toimenpiteitä välttämättä koskaan. Siten ennakkotietohakemus voidaan tehdä aina liittämällä mukaan kuvitteellinen metsänkäyttöilmoitus. Ehdotettu rajaus on näin ollen toimimaton rajoite hakemusten tekemiselle. Luonnoksen mukaan ennakkotiedossa ratkaistaisiin, onko hakemuksen kohteena oleva kohde metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö ja saadaanko sillä suorittaa hakijan ilmoittama toimenpide. Tämä sisältää implisiittisesti myös hakemuksen siitä, miten kohde rajataan maastossa. Ehdotuksen mukaan metsäkeskus tekisi päätöksen hallussaan olevien asiakirjojen perusteella. Tätä voidaan pitää äärimmäisen puutteellisena viranomaisen selvitystapana hallintolain säännökset viranomaisen selvitysvelvollisuudestakin huomioon ottaen. Monet erityisen tärkeät elinympäristöt, kuten korvet ja lehdot (metsälaki ja 3 k.), on mahdollista tunnistaa ja rajata ainoastaan kasvillisuuden perusteella maastossa. Näin ollen päätöksen tekeminen edellyttää maastossa käyntiä. Hallintopäätöstä ei voida perustaa luonnoksessa mainitulla tavalla vain asiakirjatietoihin seuraavista syistä: 1. Kaikkia yksityismaidenkaan elinympäristöjä ei ole löydetty ennakkokartoituksessa (löydetty on arviolta 75 %). 2. Kartoitus ei ole koskenut kaikkien omistajaryhmien metsiä eivätkä niiden kartoitustiedot ole metsäkeskuksen hallussa. Esimerkiksi Metsähallitus on tehnyt kartoitukset valtion metsissä ja metsäyhtiöt omissa metsissään. 3. Metsäkeskusten eri puolilla maata tekemät kartoitukset ja tulkinnat poikkeavat toisistaan. Monissa tapauksissa asiakirjatietoja hallintopäätöksen pohjaksi ei siis edes ole. Päätöksen perustaminen pelkkiin asiakirjoihin ei myöskään edistäisi laintulkintojen selkeää yhtenäistämistarvetta. Ehdotettujen toimenpiteiden lainmukaisuuden arviointi ei liioin ole mahdollista luonnon vaihtelevuudesta johtuen kaavamaisesti vain hakemukseen ja ministeriön päätökseen nojautuen. Koska kohteen rajaaminen maastossa on mahdollista vain lumettomaan aikaan, ei hakemuksen käsitteleminen ole mahdollista luonnoksessa mainitulla tavalla kiireellisesti esim. silloin, kun hakemus jätetään talvella. Hakemukset tulisi tehdä sen vuoksi riittävän aikaisin, jos hakija tällaisen vapaaehtoisen päätöksen haluaa. Varsin perustelematon on ehdotuksessa oleva maininta siitä, että lainvalvontamenettelyä ei voitaisi aloittaa päätöksen antamisen jälkeen, vaikka ennakkotiedon antamisen jälkeen olisi tullut esille uusia tietoja kohteen biologisesta monimuotoisuudesta. Jotta hakijalle voitaisiin antaa ennakkotietoratkaisun tarkoituksen mukaisesti tällainen hallintopäätöksen sitovuussuoja hallintoa vastaan, edellyttää se, että päätöksen pohjana 2

3 olevat tiedot vastaavat tosiasioita luonnossa. Tämän vuoksi päätös tulee perustaa edellä kuvatulla tavalla tosiasialliseen viranomaisen maastossa hankkimaan tietoon kohteen biologisesta monimuotoisuudesta, eikä epämääräiseen edistämistoimintana hankittuun asiakirjatietoon. Ennakkopäätöksen tulisi olla maksuton. Vireillepanon ennakkotietopäätökseen liittyen tulee kuulua myös alueellisille ympäristökeskuksille ja paikallisille luonnonsuojeluyhdistykselle. Tähän liittyen mainituille tahoille tulee kuulua myös muutoksenhakuoikeus. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että säännösluonnos on valmisteltava uudelleen ja tarkistettava välttämättä mainituilta osin laajapohjaisessa työryhmässä. Työryhmän tulisi tarkastella metsälakikohteiden kartoituksen riittävyyttä ja dokumentointia sekä metsälain valvontaa yleensä. Nyt luonnosteltu ehdotus ei myöskään ratkaise metsälakiin liittyviä avoimuus- ja tiedonsaantiongelmia, jotka ovat käytännössä haitanneet muun muassa YVA-prosesseja, kuntien kaavoitussuunnittelua ja ympäristökeskusten työtä. Myös julkisuuslakia tulisi siis muuttaa tarpeellisilta osin Säännös metsätyön häirinnästä Säännöksen tarkoitus kohdistuisi metsätyön estämiseen eikä työturvallisuuden parantamiseen yleensä. Säännöstä on tämän vuoksi tarkasteltava tätä tarkoitusta vasten. Luonnoksen perustelujen mukaan häirintää on viime aikoina esiintynyt muutamilla metsätyömailla (s. 3). Samoin luonnoksen mukaan metsätyön häirintää esiintyy yksittäistapauksissa (s. 4). Metsätyön häirintä ei näin ollen ole merkittävä kriminaalipoliittinen ongelma. Tämän vuoksi koko luonnostellun säännöksen tarpeellisuus on kyseenalainen. Luonnonvararikoksia koskevat uudistukset tulivat voimaan Lakivaliokunta hylkäsi tuolloin uudistuksen käsittelyssä säännöksen metsätyön häirinnän rangaistavuudesta oikeudellisesti ongelmallisena ja ei-tarkoituksenmukaisena (LaVM 7/2002). Ministeriön valmistelemassa luonnoksessa ei tuoda esiin uudistuksen voimaantulon jälkeen saatua sellaista oleellisesti uutta tietoa, jonka nojalla olisi perusteita metsätyön häirinnän rangaistavuuden uudelleen arvioinnille ja lain muuttamiselle näin nopeasti. Uuden kriminalisoinnin säätäminen edellyttää, että säännöksellä voidaan tosiasiassa vaikuttaa sen kohteena olevien henkilöiden käyttäytymiseen. Voidaan esittää kuitenkin perusteltu epäilys siitä, että luonnostellun kaltainen säännös ei estä metsätyön häirintää jatkossakaan. Näin ollen säännöksellä ei todennäköisesti saavutettaisi sillä tarkoitettua tavoitetta. Tarpeettomia ja toimimattomia kriminalisointeja ei saa säätää. Metsätyön häirintään johtaneet syyt johtuvat osittain metsälain muuhun ympäristölainsäädäntöön (esim. maankäyttö- ja rakennuslaki) nähden korostuneen puutteellisista kansalaisten osallistumis- ja neuvottelumenettelyistä. Rikosoikeutta pidetään ns. viimekätisenä keinona (ultima ratio), eli siihen voidaan turvautua vasta, kun muut kevyemmät ja kansalaisten oikeusasemaan vähemmän radikaalisti puuttuvat keinot eivät ole tehonneet. Rikosoikeuden käytön sijasta maa- ja metsätalousministeriön olisi tullut ensin valmistella metsälakiin modernin ympäristölainsäädännön yleistä kehitystä vastaavat osallistumissäännökset, joita soveltamalla ristiriidat voitaisiin ratkaista jo ennakolta. Tällainen lainvalmistelulinja vastaisi myös perustuslain 20.2 :ssä julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta turvata kansalaisten oikeus osallistua ympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Nyt nämä keinot ovat jääneet selvittämättä ja ministeriössä on siirrytty poliittisen ja tarkoituksenhakuisen rikosoikeuden valmisteluun, mikä on erityisen huolestuttavaa. Luonnostellun kriminalisoinnin käyttöönotolla ei ratkaista esimerkiksi Pohjois-Suomen metsäkiistoja. Metsätyön häirinnän kriminalisointi on ehkä näennäisesti helppo ratkaisu 3

4 metsäkiistojen ratkaisemiseksi, mutta ihmisoikeuksien kannalta se on epäilyttävä keino ja vie avointa päätöksenteon ja keskustelun kulttuuria monta askelta taaksepäin. Toteutuessaan säännös tuskin edistää Suomen kansainvälistä mainetta avoimen ja edistyksellisen metsäpolitiikan maana. Luonnosteltua rangaistussäännöstä kirjoitettaessa ei ole otettu huomioon, että metsälaki koskee vain metsien hoitamista ja käyttämistä metsätalousmaaksi luettavilla alueilla (metsälaki 2.1 ). Metsätyön häirintää ei voida pitää metsien hoitamisena ja käyttämisenä, joten säännös ei sovi systemaattisesti metsälakiin. Asia kuuluu rikoslakiin, jolloin sitä tulisi käsitellä osana muuta mielenosoittamista koskevaa sääntelyä. Toiseksi metsälakia sovelletaan vain metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Luonnoksen perusteluissa mainittua yleistä tietä tai yksityistietä (s. 7) ei voi pitää metsätalousmaana. Lisäksi metsälain 2.3 :ssä on lueteltu huomattava joukko alueita, joilla metsälakia ei sovelleta, esim. Erämaalain mukaisilla alueilla tai mainituilla kaavoitetuilla alueilla. Luonnoksessa on jäänyt selvittämättä, miksi näillä alueilla ei ole tarpeen estää metsätyön häirintää, mutta muilla alueilla kylläkin. Rangaistussäännöksen soveltamisala vaikuttaa siten täysin sattumanvaraisesti valitulta, mikä on rikosoikeuden kannalta ongelmallista. Luonnoksessa ei myöskään esitetä perusteita sille, miksi jokamiehen oikeuden nojalla tapahtuva liikkuminen katsottaisiin oikeudettomaksi, mutta yleisellä tai yksityisellä tiellä tapahtuvaa liikkumista ei (s. 7). Myös poistumiskehotuksen antavan työntekijän oma oikeusturva edellyttää, että hänen oikeutensa antaa kehotus on selkeästi määritelty. Oikeudetonta kehotusta kun ei tarvitse noudattaa. Kriminalisoinnin soveltamisalaan sisältyy siten huomattavia oikeudellisia ongelmia, jotka luonnoksessa ovat jääneet täysin selvittämättä. Luonnostellun tunnusmerkistön mukaan pelkän poistumiskehotuksen antaminen olisi riittävää. Kuten perusteluissa mainitaan (s. 8), metsäkoneet laajasti määriteltynä ovat äänekkäitä ja koska säännöksen kattama varoalue voi ulottua jopa 70 metrin päähän koneesta, käytännössä voi käydä niin, ettei henkilö kuule kehotusta. Tämän vuoksi rangaistavuus on mahdollista kytkeä vain siihen, että henkilö on todella kuullut kehotuksen ja ymmärtänyt sen merkityksen. Tahallisuus ei voi täyttyä perusteluissa mainitulla tavalla vain sillä, ettei henkilö välittömästi noudata annettua kehotusta (s. 8). Luonnostellussa rikoksen tunnusmerkistössä ja perusteluissa käytetty käsite metsätyöntekijä (s. 8) ei vastaa lainsäädännössä yleensä käytettyä käsitettä työntekijä, jolla tarkoitetaan työsopimussuhteessa olevaa henkilöä, kun luonnoksessa työntekijäksi luetaan myös koneen omistaja. Ei ole toivottavaa, että lainsäädännössä käytetään käsitteitä keskenään ristiriitaisissa merkityksissä. Säännöksessä ei määritellä tarkemmin, mitä metsäkoneella tarkoitetaan. Tunnusmerkistössä ei myöskään mainita metsätyön tekemisen tarkoitusta. Onko esim. maataloustraktorilla polttopuita korjaava isäntä metsäntyöntekijä ja maataloustraktori metsäkone, ja onko polttopuiden korjaaminen säännöksen soveltamisalaan työtä? Minkälainen ojittaminen on kuuluu säännöksen soveltamisalaan? Tunnusmerkistössä pelkkä ilmaus "oikeudettomasti" ei ole riittävän tarkka, vaan lisäksi olisi käytettävä ilmausta "metsätyön estämisen tarkoituksessa". Tämä varmistaisi sen, etteivät syyttömät sivulliset joudu rangaistusuhan alaiseksi. Esityksen vaikutuksissa ei ole otettu huomioon, että metsätyön häirintä metsälain 18 :ään sisällytettynä aiheuttaa suoraan myös sen, että metsälain 25.1 :n mukaan metsäkeskusten tehtäväksi tulisi valvoa myös tämän 4

5 säännöksen noudattamista. Tämä lisäisi metsäkeskusten työmäärää. Tätä ei ole otettu valmistelussa huomioon. Tällaista tehtävää valvoa luontoaktivistien toimintaa voidaan myös pitää epätarkoituksenmukaisena metsähallinnon viranomaistehtävänä. Suomen luonnonsuojeluliitto myös muistuttaa, että aktiivisella kansalaistoiminnalla (luontotaistelutoimenpiteillä) on saatu pelastettua monia sellaisia luontokohteita, jotka myöhemmin on yhteiskunnan toimenpitein suojeltu. Tällaisia viranomaisten jälkeenpäin arvokkaaksi toteamia ja luonnonsuojelualueeksi perustettuja kohteita ovat olleet muun muassa Vieremän ja Vuolijoen Talaskangas ja Kuusamon yhteismetsä. Edellä lausutuilla perusteilla Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että metsätyön häirinnän kriminalisoinnin valmistelusta tulee luopua. 4. Muuta Suomen luonnonsuojeluliitto ihmettelee, miksi lausuntopyynnön jakelua on aiemmasta supistettu. Esimerkiksi Syyttäjävirastolta lausunnon pyytäminen olisi ollut perusteltua. Eduskunta edellytti luonnonvararikoksia koskevaan hallituksen esitykseen antamassaan vastauksessa (EV 62/2002) paitsi luonnoksessa mainittua (s. 5) arvioita, ovatko lain säännökset riittäviä estämään toimintaa, jolla pyritään estämään laillisen elinkeinon harjoittamista, eduskunta edellytti myös, että metsärikosta ja - rikkomusta koskevien säännösten toimivuutta seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimiin niiden tarkistamiseksi. Tällaista arviota ei kuitenkaan nyt lausunnolla olevaan luonnokseen sisälly, mitä voidaan pitää vakavana puutteena eduskunnan ilmaisema tahto kokonaisuutena huomioon ottaen. Metsätuhotyöryhmä edellytti (Työryhmämuistio MMM 2003:11, s. 29), että mikäli metsälakia muiden syiden takia uudistetaan, metsätuholain sisältö voidaan harkita siirrettäväksi metsälakiin omaksi luvukseen. Metsätuholakin sisältyy työryhmän kuvaamalla tavalla merkittäviä ongelmia. Luonnosteltuun metsälain muutokseen ei kuitenkaan sisälly työryhmän mietinnössä esitettyjä, oikeustilaa ja oikeusturvaa parantavia muutosehdotuksia. Ministeriön lainvalmistelu on näin ollen lakien "postimerkkivalmistelua", eikä sitä voida pitää tämän vuoksi laadukkaana. Luonnokseen sisältyvä kuvaus (s. 5) aikaisemmin annettujen lausuntojen sisällöstä ei vastaa lausuntoja kokonaisuutena, vaan luonnokseen on poimittu ainoastaan osa lausuntojen sisällöstä lähinnä niiltä osin kuin ne tukevat ministeriön luonnosta. Tällaista menettelyä, että annetuista lausunnoista ei anneta tasapuolista kokonaiskuvaa keskustelun pohjaksi, ei voida pitää hyväksyttävänä lainvalmistelutapana. Suomen luonnonsuojeluliitto r.y. Heikki Simola puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja 5