Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa (KESKALA) hankkeen toimintakertomus vuodelta 2007

Transkriptio

1 Mikko Olin, Satu Estlander, Suvi Immonen, Janne Jutila, Hannu Lehtonen, Leena Nurminen, Joni Tiainen, Teresa Valonen ja Mika Vinni... Bio ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa (KESKALA) hankkeen toimintakertomus vuodelta Tiivistelmä Vuonna jatkettiin perustilanteen kattavaa selvitystä kohdejärvillä ja näiden vertailujärvillä. Merkintä takaisinpyynnin yhteydessä merkittiin ahventa ja haukea järveä kohden. Edellisvuodesta poiketen myös Iso Valkjärvi (IVA_a ja IVA_m) oli merkintä takaisinpyynnin kohteena. Merkintä takaisinpyynnin perusteella ahventiheys kohdejärvillä vaihteli välillä 9 9 kpl / ha (järvi järvi) ja haukitiheys välillä 9 kpl / ha (järvi järvi). Ahvenen tiheysarvio kasvoi edellisvuodesta tuntuvasti järvellä ja pieneni selvästi ja järvellä. järven särkitiheyden arvioitiin olevan kpl/ha. Verkkokoekalastusten pyyntiponnistus oli välillä verkkoyötä / järvi. Ahvenen yksikkösaalis verkkokoekalastuksissa oli välillä kpl (järvi IVA_a) ja 9 g / verkko (järvi IVA_m). Vastaavat särkisaaliit olivat kpl (IVA_a Iso Mustajärvi) ja 9 g / verkko (IVA_a Iso Mustajärvi). Ahvensaalis pieneni edellisvuodesta järvellä. Ahvenen pääasiallinen ravinto koostuu vuoden ja näytteiden perusteella ( näytettä), kalan koosta riippuen, vesikirpuista ja hankajalkaisista, surviais ja sulkasääsken toukista tai pikkukaloista. Ahvennaaraan koon vaikutusta mädin määrään ja mätijyvän halkaisijaan sekä poikasten kokoon ja elinkelpoisuuteen selvitettiin tutkimalla 9 erikokoisen ( 9 cm) emokalan hedelmöittynyttä mätiä ja siitä haudotettuja ja kasvatettuja poikasia. Mätijyvien määrä ja koko, kuoriutuneiden poikasten määrä ja kuivapaino sekä poikasten selviytymisaika ruskuaispussin varassa kasvavat naaraan koon myötä. Pohjaeläinnäytteitä, putkinoudin (Kajak) ja lasipurkkipyydys, otettiin yhteensä ja kpl / järvi. Lasipurkkipyydysten keskimääräinen purkkisaalis vaihteli välillä,, yks./purkki ja runsaimmat lajiryhmät olivat vesisiira, vesipunkit ja. sukeltajat. Kajak näytteiden tulokset valmistuvat kevääseen mennessä. Vuoden tulosten perusteella syksyn pohjaeläintiheys ja biomassa vaihtelivat kohdejärvillä välillä yks./m ja,, g/ m. Runsaimmat eläinryhmät olivat surviaissääsken ja sulkasääsken toukat. Eläinplanktonnäytteitä vuonna otettiin / järvi ja sulkasääskinäytteitä / järvi. Näiden tulokset valmistuvat helmikuussa. Vedenlaatunäytteitä otettiin, sondauksia tehtiin 9 ja näkösyvyyttä mitattiin 9 kertaa / järvi. järvi oli kohdejärvistä ravinteisin ja näkösyvyydeltään pienin. Kesä oli poikkeuksellisen sateinen. Vuoden kasvillisuuskarttojen perusteella vesikasvillisuus oli runsainta järvellä. järvellä ja järvellä kasvillisuus oli varsin niukkaa ja vyöhyke kapea. KESKALA hankkeen kokonaiskustannukset vuonna olivat n.. Vuoden tavoitteena on aloittaa kalaston säätely, ja Isolla Valkjärvellä, jatkaa perusseurantaa ja järvellä sekä kerätä tausta aineistoa hankkeen suuremmilta kohdejärviltä (Katumajärvi ja Lammin Pääjärvi).. Tausta ja tavoitteet Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa hanke (KESKALA ) käynnistettiin Helsingin yliopiston Bio ja ympäristötieteen laitoksella ja pääasiassa Bergsrådet Bror Serlachius Stiftelsen rahoittamana kesäkuun alussa. Hankkeen yleistavoitteena on määrittää keskeisimmät kalayhteisön tilaan vaikuttavat tekijät ja kehittää tämän tiedon pohjalta kalastuksen ja kalavesien hoidon strategia, joka ohjaa kalastusta kalavarojen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja kehittää kalakantojen rakennetta kalastuksen kannalta hyvään suuntaan. Kyseessä on kokonaisvaltainen kalojen elinympäristöä ja kalastusta koskeva tutkimus, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti kestävän kalastuksen toteuttamisen periaatteisiin ahven ja haukikantojen hyvän tuotannon ja luontaisen lisääntymisen turvaamisessa. Vuonna kohdejärvillä (kuva ) jatkettiin kattavaa perustilanteen selvitystä, johon sisältyivät kalakannan tiheys, rakenne, tuotanto ja ravinnonkäyttö, kalojen ravintoeläinyhteisöjen (pohjaeläimet ja eläinplankton) koko ja rakenne, sekä perustuotanto, ravinteet ja fysikaalis kemialliset ominaisuudet. Kenttätyöt tehtiin Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Evon Riistan ja kalantutkimuksen (RKTL), Helsingin yliopiston Bio ja ympäristötieteiden laitoksen ja Lammin Biologisen aseman (BA) yhteistyönä.

2 Kuva. KESKALA hankkeen kohdejärvet ja niiden sijainti.. Tutkimustoiminta. Kalastotutkimukset.. Merkintä takaisinpyynti Merkintä takaisinpyynnin tarkoituksena oli selvittää ahven, hauki ja särkikannan suuruus ja rakenne tutkimusjärvillä. Ahvenen ja hauen merkintä aloitettiin heti jäiden lähdettyä (...) pyytämällä kaloja katiskoilla ja vannerysillä (taulukko ). Pääosa katiskoista tehtiin Evolla itse (pistehitsattu ja kuumasinkitty verkko, silmäkoko, x, mm ja langanvahvuus,9 mm). Rysät olivat valtaosin Kivikankaan valmistamia luokkirysiä (pituus, m, pyyntikorkeus: 9 cm, solmuväli mm, kpl vanteita, Ø cm, kpl nieluja). Ahventen pyyntiä jatkettiin kunnes saatiin riittävän tarkka tiheysarvio (9 %:n luottamusvälit alle % tiheysarviosta, kuva ). Vuonna jäätä lähtivät selvästi edellisvuotta (...) aikaisemmin, eikä lämpeneminen edennyt yhtä tasaisesti. a pyydettiin merkittäväksi rysä ja katiskapyynnin lisäksi pitkin kesää heittokalastamalla muun tutkimustoiminnan ohessa. Myös varsinainen takaisinpyynti tehtiin heittokalastamalla viikolla. Särjen merkintä takaisinpyynti tehtiin vain järvellä. 9.. Särkiä merkittiin yhteensä yksilöä. Särjet nukutettiin ennen merkintää (MS ) ja osa särjistä ( yksilöä) sumputettiin ( vrk) käsittelyn aiheuttaman kuolevuuden arvioimiseksi. Taulukko. Ahventen ja haukien merkintä takaisinpyynnin ajoittuminen, pyyntiponnistus ja merkittyjen kalojen määrä vuonna. Merkittyjen haukien määrässä on mukana koko kesän kalastus (viikot ). Järvi Pvm Katiska, kpl Katiska, pyyntivrk Katiska, pyyntivrk/ha Vannerysät, kpl Merkityt ahvenet, kpl Merkityt ahvenet kpl/ha Merkityt hauet, kpl Merkityt hauet kpl/ha IVA_a IVA_m..... järvi järvi järvi..... järvi Yhteensä......

3 Merkinnässä ahvenilta, särjiltä ja pieniltä hauilta (< cm) leikattiin oikean vatsaevän kärjestä n. ¼ pois. Yli cm hauet merkittiin yksilöllisellä T bar merkillä, joka oli helpompi ja nopeampi käyttää ja vahingoitti kalaa vähemmän kuin käytetty Carlin merkki. Hauet merkittiin merkintäputkilossa, joissa kalat pysyivät rauhallisena. Kaikki merkityt ahvenet ja särjet mitattiin senttimetrin sekä hauet millimetrin tarkkuudella järvi ja päivämääräkohtaisesti. Hauilta otettiin lisäksi suomunäyte kylkiviivan ja peräaukon väliltä. Pyynnissä kuolleet hauet (yht. kpl) otettiin talteen ravintotutkimuksia ja lisäikänäytteitä (hartialukkoluu l. chleitrum) varten. Saalis merkittiin pöytäkirjoihin ja tallennettiin tietokoneelle. Kokonaissaaliit, pyydyskohtaiset saaliit, sekä merkittyjen ja merkitsemättömien osuudet laskettiin. Tiheysarviot laskettiin ahvenelle ( cm) Schumacherin ja Schnabelin menetelmillä, sekä särjelle ( cm) ja hauelle ( cm) Petersenin (Chapman muunnos) menetelmällä. Alle senttiset hauet jätettiin pois laskelmista, koska tämänkokoiset haukia saatiin takaisinpyynnissä hyvin vähän. Yksilöllisen merkinnän ansiosta haukikannan tiheysarviot oli mahdollista tehdä sekä kevään kutupyynnistä (vuonna merkittyjen kokonaismäärästä vähennettiin % arvioidun kuolleisuuden/merkkien irtoamisen huomioimiseksi) että viikon takaisinpyynnin saaliista... Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastusten tarkoituksena oli tutkia kalaston suhteellista runsautta ja rakennetta loppukesällä. Nordic verkkokoekalastukset tehtiin...., joka toinen viikko krt/järvi. Pyyntiaika oli n. h (illasta aamuun). Koekalastuksissa käytettiin ositettua satunnaisotantaa: järvet jaettiin kolmeen syvyysvyöhykkeeseen (litoraali <m, >m pinta ja pohja), joiden sisällä pyyntipaikat arvottiin. Pyyntiponnistus suhteutettiin järven kokoon ja syvyyteen (taulukko ). Saalis lajiteltiin, mitattiin ( cm:n luokat), punnittiin, merkittiin pöytäkirjoihin ja tallennettiin tietokoneelle. Aineistosta laskettiin kokonais ja lajikohtaiset yksikkösaaliit (lkm tai g /verkko) kullekin järvelle. Taulukko. Verkkokoekalastuksen pyyntiponnistus (verkkoyöt) kohdejärvillä. Osassa järviä verkkoja ei laskettu > m:n syvyyteen pohjalle hapettomuuden vuoksi. Järvi litoraali pinta pohja yhteensä järvi järvi 9 Iso Mustajärvi järvi 9 järvi Valkea Kotinen IVA_a IVA_m yhteensä

4 .. Kasvu ja ravintotutkimukset Kasvututkimusten tarkoituksena on selvittää kalojen kasvunopeus eri elinvaiheessa sekä laskea kalakannan tuotanto. Ravintotutkimuksissa selvitetään eri kalalajien käyttämän ravinnon määrä ja laatu, jotta voidaan arvioida ravinnonkulutus sekä saalistuksen vaikutus ravintoeläimiin. Ahvenen ja särjen ravintonäytteet otettiin kohdejärviltä kolme kertaa verkkopyynnin yhteydessä. Saalis pakastettiin myöhempää analysointia varten. Hauen ravintotietoja kartutetaan pikkuhiljaa tutkimuksen edetessä, jotta ei liiallisesti vaikutettaisi tutkimustoiminnalla haukikantoihin. Laboratoriossa pakastetut näytteet sulatettiin, mahalaukku (ahven ja hauki) tai suolen ensimmäinen kolmannes (särki) irrotettiin ja sisältöä tarkasteltiin binokulaari mikroskoopin alla. Täyteisyys (asteikko ) ja eri ravintokohteiden osuudet arvioitiin. Ahvenen kiduskannen luut (operculum) ja kuuloluut (otoliitti), sekä hauen ja särjen suomut ja hartian lukkoluut (cleithrum) preparoitiin myöhempää iänmääritystä varten. Tähän mennessä ravintonäytteitä on analysoitu ahvenen osalta vuosilta ja ( ja 9 näytettä). Hauen ravintonäytteitä on analysoitu yksilöstä ( ). Särjen ravintoa on tutkittu yhteensä yksilöstä. Hauen ja särjen ravintotulokset esitetään myöhemmin. Ahvenen kasvutietoja on analysoitu vuodelta (yhteensä yksilöä, järveä), vuoden näytteet on preparoitu, vuoden vielä pakkasessa. Hauen ikänäytteistä pyritään analysoimaan aikana vähintään yksilöä kultakin järveltä... Ahvenemon koon vaikutus mädin ja poikasten määrään ja laatuun Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää naaraan koon vaikutus mädin määrään ja mätijyvän halkaisijaan sekä poikasten kokoon ja elinkelpoisuuteen. Oletuksena oli, että kookkaammat emokalat tuottavat enemmän ja suurempia mätijyviä, joista kuoriutuvat poikaset ovat isompia ja selviytyvät ravinnotta pidempään kuin pienemmän emokalan jälkeläiset. Ahvenemot ja koiraat kerättiin katiskoilla merkintä takaisinpyynnin yhteydessä kudun alkuvaiheessa (....) järvestä. Kalat kudetettiin Evon aseman altaissa ( naaras / allas). Kokeessa käytettyjä naaraita oli yhteensä 9 kpl (pituus, 9, cm). Naaraita totutettiin koealtaisiin pari päivää, jonka jälkeen niiden seuraksi laitettiin koirasta (..). Kutu tapahtui... välisenä aikana. Mätinauha laskettiin enimmäkseen altaisiin sijoitettuihin kututuroihin (pintaala n. m ) ja siirrettiin vesiastiassa laboratorioon mahdollisimman pian kudun jälkeen ( mätinauhaa löytyi vasta parin päivän viiveellä altaan pohjalta tai turon alta). Mätinauhasta mitattiin pituus, leveys, paino ja tilavuus. Mätijyvien kokonaislukumäärä arvioitiin koepalasta (mätinauhan keskeltä) lasketun mätijyvien keskipainon ja mätinauhan kokonaispainon perusteella. Koepalasta mitattiin myös mätijyvien halkaisijat ( kpl/näyte); kolmessa myöhemmin löytyneessä mätinauhassa mätijyvät olivat jo niin turvonneet, ettei luotettavaa mittausta voitu tehdä. Loppuosa mätinauhasta siirrettiin haudontasaaveihin (sihtisaavi) altaaseen (juokseva vesi, C). Kudun jälkeen naaraat mitattiin, punnittiin ja niistä otettiin ikä ja kasvunäytteet, sekä tutkittiin maksasta loisten esiintyvyys. Sihtisaaveista ensimmäiseksi kuoriutuneiden poikasten joukosta siirrettiin selviytymiskokeeseen, jossa arvioitiin poikasten elinkelpoisuus seuraamalla niiden selviytymisaikaa (vrk) pelkän ruskuaispussin varassa (ilmastetut lasipurkit, suodatettu vesi). Toisesta kpl poikaserästä mitattiin poikasten kuoriutumispituus ja kuivapaino. Kun viimeisetkin poikaset olivat kuoriutuneet, poikasten kokonaislukumäärä selvitettiin laskemalla poikaset yksitellen valkoista kertakäyttölusikkaa apuna käyttäen. Loppuosa poikasista pakastekuivattiin energiamääritystä varten, mutta vain kymmenessä näytteessä oli riittävästi poikasmassaa, jotta energiasisältö voitiin mitata pommikalorimetrillä (Parr Calorimeter).

5 .. Pohjaeläimet Pohjaeläinnäytteenoton tarkoituksena on selvittää kaloille käytettävissä olevan ravinnon määrää ja laatua sekä tässä tapahtuvia muutoksia hankkeen edetessä. Pohjaeläinnäytteitä otettiin putkinoutimella (Kajak, näyteala cm ) viikolla (,, ja järvi) sekä Isolta Valkjärveltä viikoilla ja (taulukko ). Näytteet otettiin yhdeltä linjalta (litoraalipiste + asteittain syvenevää näytepistettä), sekä lisäksi kahdesta erillisestä litoraalipisteestä (IVAlla otettiin jälkimmäisellä näytteenottokerralla vain litoraalipisteet). Litoraalipisteet edustivat litoraalin kolmea päätyyppiä ilmaversoiset, kelluslehtiset, turve / risuranta. Kustakin pisteestä ja syvyydestä otettiin n. m:n etäisyydellä toisistaan nostoa, jotka muodostivat yhden näytteen. Näytteet siivilöitiin, mm siivilän (sankoseula) läpi pakastusrasioihin tai pusseihin. Lisäksi aktiivisten pohjaeläinten määrien arviointiin käytettiin lasipurkkipyydyksiä ( ja l purkki, purkkia / järvi / pyyntikerta). Pyyntiaika oli n. vrk ja pyyntisyvyys n., m. Purkit asetettiin suuaukko rantaan päin t. eri vesikasvillisuusvyöhykkeeseen. Iso Valkjärvellä pyyntikertoja oli, ja järvellä ja ja järvellä. Iso Valkjärvellä tehtiin tiiviimpää seurantaa (HY.n ohjattu tutkimus, Mira Grönroos ja Teresa Valonen), koska lähivuosilta ei ollut aikaisempaa dataa ja koska järvellä on tarkoitus aloittaa ahvenkannan säätely. Laboratoriossa seuloksen määrä ja laatu kirjattiin muistiin. Näytteissä olevat pohjaeläimet poimittiin pinsetillä valkoiselta alustalta kohdevalossa ilman suurentavia apuvälineitä ja määritettiin ryhmä, luokka, lahko tai lajitasolle. Jokainen rinnakkaisnäyte käsiteltiin erillisenä ja säilöttiin lopuksi % denaturoidulla alkoholiliuoksella. Eläinten tiheydet ja biomassat arvioidaan talven aikana. Biomassa arviota varten eläimet punnitaan ryhmittäin analyysivaa alla, g tarkkuudella (säilötty märkäpaino). Ryhmäkohtaisia biomassoja määritettäessä käytetään jaottelua päivänkorennot (Ephemeroptera), vesiperhoset (Trichoptera), polttiaiset (Ceratopogonidae), sulkasääsket (Chaoboridae), surviaissääsket (Chironomidae), sukkulamadot (Nematoda), harvasukamadot (Oligochaeta), simpukat (Bivalvia), punkit (Acari), äyriäiset (Crustacea), kovakuoriaiset (Coleoptera). Taulukko. Pohjaeläinnäytemäärät eri näytteenottimilla kohdejärvillä. Syvyys Otin IVA_a IVA_m järvi järvi järvi järvi, m Lasipurkki m Kajak m Kajak syvänne Kajak yhteensä Kajak

6 . Eläinplankton ja sulkasääski (Chaoborus flavicans) Eläinplanktonnäytteenoton tarkoituksena on selvittää kaloille käytettävissä olevan eläinplanktonravinnon (+sulkasääski) määrää ja laatua eri ajankohtina sekä näissä tekijöissä tapahtuvia muutoksia hankkeen edetessä. Eläinplanktonnäytteet otettiin kertana (IVA:lta kertaa) touko syyskuussa (taulukko ). Näytteet otettiin m haavilla, huuhdeltiin purkkiin ja kestävöitiin (formaliini). Syvännepisteestä näytteet otettiin pohjan läheisestä vedestä pintaan ( nosto). Litoraalinäytteet otettiin kolmesta pisteestä ( m, nosto/piste) ja yhdistettiin yhdeksi näytteeksi. Sulkasääsken toukista otettiin eläinplanktonnäytteenoton yhteydessä syvännepisteestä rinnakkaista näytettä ( m haavi). Lisäksi sulkasääsken toukkien vaellusta sekä ravinnonkäyttöä kartoitettiin ja järvellä yö ja päivänäytteenotolla ( näytteenottokertaa). Sulkasääsket laskettiin ja niiden pituudet mitattiin. Sulkasääskitulosten tallentaminen on vielä osittain kesken ja ne esitetään myöhemmin. Taulukko. Eläinplankton ja Chaoborus näytemäärät kohdejärvillä touko syyskuussa. Näyte Paikka IVA_a IVA_m järvi järvi järvi järvi Yhteensä Eläinplankton Litoraali Syvänne yhteensä Chaoborus Syvänne yö/päivä 9 yhteensä 9 9. Vesikasvillisuus Kasvillisuuskartoituksissa selvitetään litoraalivyöhykkeen ominaisuuksia kalojen elinympäristönä.,, ja järvien kasvillisuuskartoitukset tehtiin.... Kasvilajisto kartoitettiin kohdejärvien koko litoraalivyöhykkeeltä. Kartoitukset tehtiin soutuveneestä haravaa, Luther haraa ja vesikiikaria apuna käyttäen. Kasvillisuuskartat esitetään tässä toimintakertomuksessa.. Veden laatu Vedenlaatuseurannan tarkoituksena on selvittää kalojen elinympäristössä olevaa luontaista vaihtelua ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia tutkimuksen edetessä. RKTL ja BA seurasivat kohdejärvien veden laatua kevättalvella ja syystäyskierron aikaan. Näytteet otettiin kevättalvella syvännepisteestä (pinta ja pohjanäyte) ja syksyllä rantavedestä (vakiopaikka). Näytteistä määritettiin alkaliniteetti, sähkönjohtavuus, väriluku ja ph, sekä kokonaistyppi (TN), kokonaisfosfori (TP), K, Na, Ca, Mg, Mn, Fe ja happipitoisuudet (jälkimmäinen vain kevättalvella). Kasvukauden aikainen (touko syyskuu) näytteenotto tapahtui Bio ja ympäristötieteen laitoksen toimesta ja siihen sisältyi TP, TN ja klorofylli a näytteet, sekä happi, ph ja lämpötilaprofiilin (YSI sondi) ja näkösyvyyden mittaukset syvännepisteestä kertaa kesässä (taulukko ). TP, TN ja klorofylli a näytteet analysoitiin Bio ja ympäristötieteen laitoksen laboratoriossa. Lämpötila loggerit tallensivat automaattisesti puolen tunnin välein kohdejärvien lämpötilatiedot syvännepisteestä m syvyydeltä ajanjaksolla (kuva ). Tiheäväliset lämpötilatiedot esim. parantavat kalojen bioenergeettisen mallin tarkkuutta.

7 Taulukko. Kasvukaudenaikainen vedenlaatuseuranta kohdejärvillä (havaintokerrat) sisältäen vesinäytteenoton, sondauksen ja näkösyvyysmittaukset. Järvi Näytteet Sondaus Näkösyvyys järvi 9 järvi 9 9 Iso Mustajärvi järvi 9 9 järvi 9 9 IVA_a IVA_m Yhteensä 9.. Humuksen vaikutus eläinplanktonin, sulkasääsken ja kalojen välisiin vuorovaikutuksiin Iso Valk ja järvellä Iso Valk ja järven eläinplanktontöiden tarkoituksena oli selvittää humuksen vaikutusta eläinplanktonin ja kalojen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuskysymyksinä olivat mm. hakeutuuko eläinplankton enemmän kasvillisuuden suojaan kirkkaissa järvissä verrattuna humuspitoisiin järviin? Antaako humus antaa eläinplanktonille suojaa saalistusta vastaan? Eläinplanktonnäytteet otettiin... kolmena eri ajankohtana (päivä yö päivä) neljästä eri vyöhykkeestä: kasvillisuuden (kelluslehtiset) sisältä, kasvillisuuden reunasta, kasvillisuuden ulkopuolelta (noin m reunasta) m ja m syvyydeltä, sekä pelagiaalista (noin m kasvillisuuden reunasta), ja m syvyydeltä. Jokaisesta vyöhykkeestä ja syvyydestä otettiin rinnakkaista eläinplanktonnäytettä ( nostoa per näyte, limnos putkinoudin, l), sekä kasvillisuuden sisältä ulpukan lehteä pisteestä kunakin ajankohtana (eläinplankton lehtien pinnalta huuhdottiin purkkiin, lehtien pinta ala määritettiin). Näytteet (yhteensä kpl) suodatettiin µm haavin läpi ja kestävöitiin (formaliini). Näytteistä laskettiin lajit (koko näyte = ml:n laskentakammiollista) ja lajien pituudet mitattiin ( yksilöä / laji / näyte). Lisäksi selvitettiin kasvillisuuden tiheys ( m kehikko), pelagiaalin kasviplanktonin määrä ja laatu, klorofyllipitoisuus (kasvillisuuden sisältä ja pelagiaalista), valon sammumiskerroin (valomittarilla cm välein cm), näkösyvyys ja lämpötila. Sulkasääsken toukkien määrää seurattiin yö päivä näytteenotolla kahdesta eri pisteestä ( ja m, rinnakkaista näytettä per ajankohta). Ahvenen aktiivisuutta seurattiin lyhytaikaisella verkkopyynnillä (pyyntiaika h, nordic verkkoa + ja mm verkko) neljänä ajankohtana (aamu, päivä, ilta ja yö): Saaliskaloista otettiin ravintonäytteet.

8 . Tutkimustulokset. Kalastotutkimukset.. Merkintä takaisinpyynti Vuonna ahvensaalis oli suurimmillaan vasta pyynnin keskivaiheessa tai lopulla (kuva ). Kokonaissaalis vaihteli välillä 9 9 (IVA_m järvi) ja ahvenia merkittiin kpl/ha (järvi järvi). Merkittyjen kalojen osuus saaliissa kasvoi melko tasaisesti pyynnin edetessä ja nousi prosenttiin. Saaliin lkm / merkittyjen kokonaismäärä Saalis Merkittyjen osuus Merkittyjen kokonaismäärä IVA_a.... järvi.. järvi IVA_m.. järvi järvi Päivämäärä Kuva. Ahvenen ( cm) pvm kohtainen lkm saalis ja merkittyjen osuus saaliissa, sekä merkittyjen kokonaismäärä järvessä (kertymä) keväällä Merkittyjen osuus (%) Arvioitu ahventiheys (koiraat) vuonna oli suurin järvellä n. yksilöä hehtaarilla (kuva ). Tiheysarvio yli kaksinkertaistui järvellä vuoteen verrattuna. Pituusjakaumien (kuva ) perusteella näyttäisi, että uusi vahva vuosiluokka (todennäköisesti ) on rekrytoitunut kutupopulaatioon järvellä. Isolla Valkjärvellä koirastiheys oli lähes samaa luokkaa kuin järvellä. Autiopuolen koirastiheys oli jonkin verran suurempi kuin mökkipuolen. Isolla Valkjärvellä ahvenen keskikoko oli melko suuri. järven koirastiheysarvio putosi puoleen edellisvuodesta. Vaikka vuoden estimaatti oli melko epätarkka, se ei selitä eroa kokonaan. Todennäköisesti ahveneen kohdistuva saalistus (tiheä haukikanta) on järvellä voimakasta. järven ja järven koirastiheysarviot olivat vuonna lähes samalla tasolla. Myös järven ahventiheysarvio pieneni n. % vuodesta. Predaatio voi olla tähänkin selityksenä, sillä haukikanta on suhteellisen tiheä (kuva ) ja ahvenen keskikoko pieni (kuva ). Ahvennaaraiden tiheysarviot laskivat kaikilla neljällä järvellä edellisvuodesta. Kutuaikaan tapahtuvat merkintä takaisinpyynti ei kuitenkaan anna luotettavaa kuvaa naaraiden määrästä, koska niiden liikkuminen on huomattavasti koiraita vähäisempää. Keskikesän verkkopyynneissä naaraiden ja koiraiden suhteellinen saalisosuus on suunnilleen sama.

9 Lukumäärä / ha Koiraat IVA_a IVA_m Naaraat IVA_a IVA_m Kuva. Ahvenkannan tiheysarvio (lukumäärä / ha) kohdejärvillä merkintä takaisinpyynnillä arvioituna (Schnabelin menetelmä) vuosina ja. Yläkuvassa koiraiden ja alakuvassa naaraiden arviot ja niiden 9% luottamusvälit. Vuonna kokonaishaukisaalis ( cm) vaihteli välillä 9 kpl (järvi järvi). Uusia haukimerkkejä (T bar) kiinnitettiin yhteensä kappaletta ( kpl, järvi järvi). Vuonna merkittyjä saatiin saaliiksi eniten järvellä yksilöä (, % merkityistä) ja vähiten järvellä yksilöä (, % merkityistä). Merkittyjen osuus oli sekä kevään että kesän takaisinpyynnissä suurin järvellä (>%, taulukko ). Myös järvellä takaisin pyydettyjen osuus oli suuri. järvellä merkittyjen osuus oli suuresta haukisaaliista huolimatta välillä %. järven haukisaalis jäi kesän ajalta vähäiseksi, vaikka pyyntiponnistus oli samaa luokkaa kuin muilla järvillä. 9

10 järvi Ahven järvi Ahven naaras koiras naaras n = koiras n = 9 naaras n = koiras n = järvi Ahven järvi Ahven naaras n = koiras n = 9 naaras n = koiras n = Osuus kokonaissaaliista (%) järvi Ahven naaras n = koiras n = järvi Ahven järvi Ahven naaras n = koiras n = järvi Ahven naaras n = koiras n = naaras n = 9 koiras n = IVA, autio Ahven IVA, mökki Ahven naaras n = koiras n = naaras n = koiras n = Pituus (cm) Kuva. Ahvenen pituusjakauma (%) merkintä takaisinpyynnin saaliissa (ei sisällä uudelleen pyydettyjä). Naaraat ja koiraat (sis. juveniilit) merkitty eri rasterein. Mitattujen kokonaismäärä on ilmoitettu.

11 Taulukko. Hauen ( cm) merkintä takaisinpyynnin saalis vuonna. Saalis=ajankohdan kokonaissaalis, M=merkittyjen määrä, em = merkitsemättömien määrä, Mtot=merkittyjen kokonaismäärä, M%=merkittyjen osuus kokonaissaaliista, Mtot= lopussa järvessä olevien merkittyjen haukien arvioitu kokonaismäärä, kv=kevät, ks=kesä (viikot ). Mtot: kuolleisuus (+irronneet merkit) vuodesta vuoteen arvioitiin %:ksi. Järvi Aika Saalis M em Mtot M% Mtot kv,, ks,, kv *,, ks #,,9 9 kv $ 9,9, ks,9, kv,, ks ~,, Poistetut havainnot (ei voi käyttää Petersen estimaatissa): yksilö (merkitty) saatiin kahdesti, * yksilöä (merkitty) saatiin kahdesti, # yksilöä (merkitty ) saatiin kahdesti, $ samalla viikolla merkitty yksilö saatiin kahdesti. yksilöä (merkitty ) saatiin kahdesti, yksilöä (merkitty ) kahdesti ja yksilöä (merkitty ) kolmesti. ~ yksilö (merkitty ) saatiin kahdesti. Vuonna haukitiheysarvio ( cm yksilöt, Petersenin menetelmä) oli suurin ja järvellä (n. kpl/ha, kesäarvio) ja pienin ja järvillä ( kpl/ha, kuva ). järven kesäarvio oli kuitenkin melko epätarkka, ja kevään pyyntien perusteella tehty tarkempi tiheysarvio oli jonkin verran alhaisempi ( kpl/ha). järveä lukuun ottamatta tiheysarviot olivat, varsinkin järvellä, suurempia vuoteen verrattuna. Hauen lkm arvio Hauen tiheysarvio Kpl Kpl/ha s kv ks s kv ks s kv ks s kv ks s kv ks s kv ks s kv ks s kv ks Kuva. kannan ( cm) lukumäärä ja tiheysarvio (kpl/ha) sekä arvioiden 9% luottamusvälit merkintä takaisinpyynnin perusteella (Petersenin menetelmä). s=syksy (viikot ), kv=kevät (viikot 9), ks=kesä (viikot ). järvelle ei voitu laskea arviota kesän takaisinpyynnin perusteella. Kuolevuus (ja merkkien irtoamiset) vuodesta vuoteen oletettiin %:ksi. Pituusjakaumien (kuva ) perusteella hauet olivat keskimäärin suurimpia järvellä ja pienimpiä järvellä. Yli 9 cm haukia saatiin vain järveltä. järveltä ei saatu lainkaan < cm haukia. On kuitenkin huomioitava, että heittokalastuksessa pienimpien haukien pyydystettävyys on suhteellisen vähäinen, joten pienien kokoluokkien osuus on todellisuudessa suurempi kuin tässä esitetty. järvellä ja järvellä pienten kokoluokkien osuus oli jonkin verran edellisvuotta suurempi.

12 järvi n = järvi n = 9 9 Osuus kokonaissaaliista (%) järvi n = 9 9 järvi n = järvi n = 9 9 järvi n = 9 9 järvi n = 9 9 Pituusluokka (cm) järvi n = 9 9 Kuva. en pituusjakauma (%, cm pituusluokat) kohdejärvillä ja. Aineistossa on kaikki kenttäkauden aikana pyydetyt haukiyksilöt (kukin kertaalleen). Jakauma kuvaa elo syyskuun vaihteen tilannetta (viikko ). Tätä ennen pyydettyjen haukien pituuteen on lisätty arvioitu kasvu Raitaniemen (99) kasvukäyrän mukaan seuraavasti:,9 cm,;,9 cm,; 9,9 cm,;,9 cm,; 9,9,; 9,9 cm,; 9,9 cm,9 ja 9 cm, mm/viikko

13 Särjen merkintä takaisinpyynti onnistui edellisvuotta paremmin. Takaisinpyynnin saaliissa ( yksilöä) merkittyjen osuus oli, %. Nukutuksesta ja särkien edellisvuotta suuremmasta koosta (ka pituus, vs., cm) huolimatta käsittelyn aiheuttama kuolleisuus oli jopa hieman suurempi ( %) kuin edellisvuonna ( %). Särkien määräksi järvessä arvioitiin n. yksilöä (9% luottamusvälit: 9 ) ja tiheydeksi kpl/ha ( ). Biomassana (pituusjakauman ja pituusluokan keskipainon perusteella) tämä on n. kg/ha Eri kalalajien arvioiden perusteella kalakannan kokonaismäärä järvellä on noin kg ja kpl/ha. Särjen, ahvenen ja hauen biomassa sekä lukumääräosuudet ovat, ja sekä, ja < %. Arvioon on lisätty < cm hauet pituusjakaumaosuuden perusteella. Ahvenestimaatti on keväältä, muiden lajien syksyltä. Kokonaisarvio sisältää lukuisia virhelähteitä ja on vain suuntaaantava... Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastusten kokonaisyksikkösaaliit vuonna vaihtelivat välillä,, kg ja kpl/verkko (kuva ). Sekä painoltaan, että lukumääräisesti suurin saalis saatiin Isolta Mustajärveltä, jossa kaikkien lajien saalis oli edellisvuotta suurempi. Varsinkin särjen lukumääräyksikkösaalis kasvoi, johtuen osittain pienten kokoluokkien rekrytoitumisesta pyyntiin (kuva 9), mutta myös pyydystettävyyden kasvusta. järvellä lkm yksikkösaalis oli toiseksi suurin. Kolmanneksi suurin lkm yksikkösaalis oli järvellä, vaikka saalis pieneni puoleen edellisvuodesta. Varsinkin ahvensaalis vähentyi järvellä ja pieniä kokoluokkia (toisin kuin kevään katiskapyynnissä) saatiin edellisvuotta vähemmän (kuva ). järvellä ahvensaalis oli hieman pienempi kuin edellisinä vuosina. järvellä ahvensaalis puolestaan kasvoi. Ison Valkjärven mökkipuolella kokonaisyksikkösaalis oli toiseksi suurin; saalista kasvattivat kolme isoa särkeä (paino 9 g, kasvutietojen perusteella tuotu/vaeltaneet muualta, kasvukautta IVAssa) sekä yksi siika ( g). Yksikkösaalis (paino ja lkm) oli pienin Ison Valkjärven autiopuolella. 9 Ahven Siika Särki Lahna Suutari Made Salakka Sorva Särkilahna g/verkkoyö järvi järvi järvi järvi IVA_autio IVA_mökki Iso M kpl/verkkoyö järvi järvi järvi järvi IVA_autio IVA_mökki Iso M Kuva. Verkkokoekalastusten lajikohtaiset paino ja lukumääräsaaliit (g ja kpl / verkko) tutkimusjärvillä. Hajonnat kuvaavat kokonaissaaliin 9% luottamusväliä. Isolla Mustajärvellä ei kalastettu vuonna.

14 järvi Ahven järvi Ahven 9 9, järvi Ahven järvi Ahven 9 9 järvi Ahven järvi Ahven Osuus kokonaissaaliista (%) 9 järvi Ahven 9 9 järvi Ahven 9 järvi Ahven järvi Ahven 9 9 järvi Ahven järvi Ahven 9 9 Pituus (cm) Kuva. Ahvenen pituusjakauma (kpl/verkko) verkkokoekalastussaaliissa tutkimusjärvillä vuosina.

15 IVA, autio Ahven, IVA, mökki Ahven Osuus kokonaissaaliista (%) 9, IVA, autio Ahven 9 IVA, autio Ahven 9 IVA, mökki Ahven 9 IVA, mökki Ahven Iso Mustajärvi Ahven 9, Iso Mustajärvi Ahven Pituus (cm) Kuva. jatkoa

16 järvi Särki järvi Särki Iso Mustajärvi Särki järvi Särki järvi Särki Iso Mustajärvi Särki Osuus kokonaisaaliista (%) järvi Särki järvi Särki järvi Särki järvi Särki järvi Särki järvi Särki järvi Särki järvi Särki Pituus (cm) Kuva 9. Särjen pituusjakauma (kpl/verkko) verkkokoekalastussaaliissa tutkimusjärvillä vuosina.

17 .. Ahventen ravinto vuonna Eläinplanktonin (Cladocera ja Copepoda) osuus pieneni ja kalojen osuus kasvoi ahvenen ravinnossa kalan koon kasvaessa (kuva ). Pohjaeläinravinnon osuus oli suurin keskimmäisessä kokoluokassa. järvellä sulkasääsken toukkien osuus ravinnosta oli suurempi kuin muilla järvillä. järvi järvi n= n= n= n=9 n= n= Täyteisyysosuus (%) järvi n= n=9 n= järvi n= n= n= < cm cm > cm < cm cm > cm Cladocera Copepoda Chironomidae Chaoborus Muut pohjaeläimet Kalat Muut Kuva. Ahvenen ravinto kokoluokittain tutkimusjärvillä vuoden aineiston perusteella. Cladocera = vesikirput, Copepoda = hankajalkaiset, Chironomidae = surviaissääsken toukat, Chaoborus = sulkasääsken toukat. Ravintonäytteiden määrä kussakin kokoluokassa on esitetty pylväiden päällä... Ahvenemon koon vaikutus mädin ja poikasten määrään ja laatuun Alustavien tulosten perusteella mädin määrä ja laatu sekä poikasten määrä ja elinkelpoisuus kasvavat selvästi ahvenemon koon myötä (kuva ). Ahvenemon tuottaman mädin määrä suureni noin kahdeksankertaiseksi pituuden kasvaessa cm:stä 9 cm:iin. Samalla mätimunien keskimääräinen halkaisija kasvoi n. %. Kuoriutumisprosentissa oli suurta vaihtelua, kuitenkin pienemmissä kokoluokissa kuoriutumisprosentti oli useammin lähellä nollaa. Suuremman mätimäärän sekä suuremman kuoriutumisprosentin ansiosta poikastuotto kasvoi jyrkästi ahvenemon koon myötä (vaihteluväli 9). Poikasten kuivapaino (ja energiasisältö) olivat suurempia isommilla emokaloilla (kuva ). Sen sijaan poikasen pituus ei kasvanut emon koon kasvaessa. Tulos on samansuuntainen kuin keltaahvenella, jolla suuremmat naaraat tuottavat lyhyempiä poikasia, joilla on suuremmat energiavarastot (Hever ym. ). Selviytymiskoe osoitti kookkaampien naaraiden jälkeläisten elävän pitempään pelkän ruskuaispussin varassa. Suurimman naaraan poikasen selviytyivät vuorokautta pidempään kuin pienimmän naaraan jälkeläiset. Suuremman naaraan poikasilla on siis huomattavasti pitempi siirtymäaika ruskuaispussiravinnosta ulkopuolisen ravinnon käyttöön, mikä voi olla ratkaisevaa niukoissa ravinto olosuhteissa.

18 Munien lkm Munien lukumäärä R =. Munan halkaisija (mm)..... Munien halkaisija (±vaihteluväli). R =.. Kuoriutumisprosentti (%) Kuoriutuneiden munien osuus R =. Poikasten lkm Kuoriutuneiden poikasten määrä R =. Pituus (mm)... Poikasten kuoriutumispituus ja kuivapaino... R =. Pituus Kuivapaino.. Kuivapaino (mg) Selviytymisaika (h) Selviytyminen ruskuaispussin varassa R =. Ahvennaaraan koko (cm) Kuva. Ahvenemon koon vaikutus mädin ja poikasten määrään ja laatuun.. Pohjaeläimet.. Pohjaeläinmäärät ja yhteisörakenne vuonna Pohjaeläinten keskimääräinen kokonaistiheys (kaikki syvyydet, yksilöitä / m ) kohdejärvillä oli toukokuussa selvästi pienempi ( 9) kuin syyskuussa ( ). Vastaavasti myös keskimääräiset biomassat (g / m ) olivat syyskuussa jonkin verran suuremmat (,, vs.,,). Suurin yksilötiheys ja biomassa sekä touko että syyskuussa oli järvellä johtuen lähinnä suuresta sulkasääsken toukkien (Chaoborus) määrästä (kuvat ja ). Keskimääräisesti runsain pohjaeläinryhmä oli surviaissääsken toukat (Chironomidae) ennen sulkasääsken toukkia. Muita pohjaeläinryhmiä saatiin selvästi vähemmän.

19 Toukokuu Tiheys (yks./m ) Asellus aquaticus Chironomidae Hydrachnidia Ephemeroptera Ostracoda Muut Chaoboridae Oligochaeta Megaloptera Trichoptera Bivalvia m m m syvänne Syyskuu Tiheys (yks./m ) m m m syvänne Kuva. Pohjaeläintiheys (yksilöitä / m ) ja eri lajien/ryhmien osuudet kohdejärvillä eri syvyyksillä touko ja syyskuussa. Pylväät edustavat kolmen pohjaeläinlinjan keskiarvoja Kajak näytteissä. Biomassa (g/m ) Toukokuu Asellus aquaticus Chironomidae Hydrachnidia Ephemeroptera Ostracoda Muut m m m syvänne Chaoboridae Oligochaeta Megaloptera Trichoptera Bivalvia. Syyskuu.. Biomassa (g/m )..... m m m syvänne Kuva. Pohjaeläinbiomassa (g / m) ja eri lajien/ryhmien osuudet kohdejärvillä eri syvyyksillä touko ja syyskuussa. Pylväät edustavat kolmen pohjaeläinlinjan keskiarvoja Kajak näytteissä. 9

20 .. Pohjaeläinmäärät ja lajisto lasipurkkipyydyksissä vuonna Pohjaeläinmäärä ja lajisto vaihtelivat suuresti eri järvien välillä ja pyyntikertoina (kuva ). Suurin yksikkösaalis oli järvellä, järvellä ja Isolla Valkjärvellä. Ensimmäinen pyyntikerta antoi eniten pohjaeläimiä. Runsaimmat lajit/lajiryhmät olivat vesisiira, vesipunkit ja sukeltajat. Yks. / purkki, Muut Araneae Hydracarina Coleoptera sp. Dytiscidae Asellus IVA_a IVA_m IVA_a IVA_m IVA_a IVA_m Kuva. Pohjaeläinmäärät (9% luottamusvälit) ja lajisto kohdejärvillä lasipurkkipyydyksissä eri pyyntikertoina. Asellus = vesisiira, Dytiscidae = sukeltajat, Coleoptera sp. = muut kovakuoriaiset, Hydracarina = vesipunkit, Araneae = vesihämähäkit.. Eläinplankton vuonna. Vesikasvillisuus vuonna Kohdejärvien vesikasvillisuus oli niukkaa ja kapealla vyöhykkeellä johtuen alhaisesta näkösyvyydestä (humus) ja jyrkkärantaisuudesta (kuva ). Poikkeuksena oli järvi, jossa muita järviä kirkkaampi vesi ja laajemmat matalat alueet mahdollistivat runsaamman vesikasvillisuuden muodostumisen. järvellä ilmaversoiset kasvit (pääasiassa järvikorte, järviruoko, sarat, raate ja terttualpi) muodostivat suurimman vesikasvillisuusvyöhykkeen. Muilla järvillä kelluslehtisvyöhyke (pääasiassa ulpukka ja lumme) oli laajin.

21 Ulpukan kasvusyvyys n..9 m, syvin. m Tiheydet ja peittävyydet: Ilmaversoiset, % Kelluslehtiset, % Uposlehtiset <, % Oja Oja Ulpukan kasvusyvyys n..9 m, syvin. m Tiheydet ja peittävyydet: Ilmaversoiset, % Kelluslehtiset, % Uposlehtiset, % Oja MAJAJÄRVI m m. m Se Se Se. m Suorantaa Suorantaa Ulpukka ( Nuphar lutea) Raate ( Menyanthes trifoliata) Vehka ( Calla palustris) Järviruoko ( Phragmites australis) Sarat ( Carex sp.) Jouhisara ( Carex lasicarpa) Pullosara ( Carex rostrata) Vesitähti (Callitriche Suorantaa Suorantaa HAUKIJÄRVI m Ulpukka ( Nuphar lutea) Raate ( Menyanthes trifoliata) Vehka ( Calla palustris) Se Oja Järviruoko ( Phragmites australis) Sarat ( Carex sp.) Pullosara ( Carex rostrata) Jouhisara ( Carex lasiocarpa) Järvikorte (Equisetum Vesikuusi (Hippuris Se Rantapalpakko ( Sparganium emersum) Purovita ( Potamogeton alpinus) Lumme ( Nymphaea candida) Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora) Kurjenmiekka ( Iris pseudacorus) Oja Suorantaa Suorantaa HOKAJÄRVI Suorantaa m Oja Se m HAARAJÄRVI Kortteen kasvusyvyys n.. m, tiheys n. yks/m, syvin X m Sm Sm Suorantaa Ulpukan kasvusyvyys n.. m, syvin. m Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora) Se Oja Sm Tiheydet ja peittävyydet: Ilmaversoiset,% Keluslehtiset,% Uposlehtiset 9,% Sm Lumme ( Nymphaea candida) Ulpukka ( Nuphar lutea) Raate ( Menyanthes trifoliata) Vehka ( Calla palustris) Järviruoko ( Phragmites australis) Sarat ( Carex sp.) Pullosara ( Carex rostrata) Jouhisara ( Carex lasiocarpa) Järvikorte (Equisetum Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora) Vesiherne ( Utricularia sp.) Se Rantapalpakko ( Sparganium emersum) Sm Pikkupalpakko ( S. minimum) Purovita ( Potamogeton alpinus) Hapsivita ( P. pectinatus) Uistinvita ( P. natans) Lumme ( Nymphaea candida) Ulpukka ( Nuphar lutea) Raate ( Menyanthes trifoliata) Vehka ( Calla palustris) Järviruoko ( Phragmites australis) Sarat ( Carex sp.) Jouhisara ( Carex lasicarpa), vesisara ( Carex aquatilis) Pullosara ( Carex rostrata), viiltosara ( Carex acuta) Järvikorte (Equisetum Purovita ( Potamogeton alpinus) Se Rantapalpakko ( Sparganium emersum) Se Se Se Se Ulpukan kasvusyvyys n.. m, syvin. m Kortteen kasvusyvyys n. cm Tiheydet ja peittävyydet: vesimakrofyytit peittivät n. % järven pinta alasta Kuva. Kohdejärvien kasvillisuus heinäkuun lopulla.. Veden laatu Kesä oli tavallista sateisempi, minkä vuoksi valunta ja järvien veden pinta oli korkeampi verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kokonaisfosforipitoisuus vuonna oli suurin Isolla Mustajärvellä (vain havaintokertaa) ja pienin järvellä (kuva ). Pitoisuus pieneni kasvukauden alusta loppua kohti, poikkeuksena järvi ja Iso Valkjärvi, joissa pitoisuudet kohosivat toukokuun arvoihin verrattuna. järvellä ravinnepitoisuuksiin saattoi vaikuttaa majava, joka välillä onnistui patoamaan lähtöpuron ja nostamaan järven veden pintaa. Toinen selittävä tekijä on valuma alue, joka järvellä on muihin järviin verrattuna suuri, mikä sateisena kesänä aiheuttaa suuren ravinnevirtaaman. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus kasvoi järvellä vuodesta, järvellä puolestaan laski.

22 järvi kesä talvi kesä ka järvi TP ( g/l) järvi Iso Mustajärvi järvi Iso Valkjärvi_autio Iso Valkjärvi_mökki Kuva. Kokonaisfosforipitoisuus kohdejärvillä vuosina kasvukauden aikana (kesä) ja sen ulkopuolella (talvi). Kasvukauden havaintojen keskiarvo (kesä ka) on lukuarvona harmaan palkin päällä.

23 järvi kesä talvi kesä ka järvi järvi järvi 9 9 TN ( g/l) Iso Mustajärvi Iso Valkjärvi_autio Iso Valkjärvi_mökki Kuva. Kokonaistyppipitoisuus kohdejärvillä vuosina kasvukauden aikana (kesä) ja sen ulkopuolella (talvi). Vuoden kokonaistyppipitoisuus oli, fosforipitoisuuden tavoin suurin Isolla Mustajärvellä ja pienin järvellä (kuva ). Iso Musta ja järvellä typen pitoisuuden kohosivat kesän edetessä. Typpipitoisuus kasvoi edellisvuodesta Iso Musta ja järvellä ja pieneni järvellä.

24 järvi järvi chl a chl a ka ns ns ka järvi järvi Klorofylli a ( g/l) Iso Mustajärvi Iso Valkjärvi, autio Näkösyvyys (cm) Iso Valkjärvi, mökki Kuva. Klorofylli a pitoisuus (chl a) ja näkösyvyys (ns) kohdejärvillä kasvukauden aikana. Harmaa palkki kuvaa klorofylli a:n ja musta palkki näkösyvyyden kasvukauden havaintojen keskiarvoa (arvot palkkien yläpuolella). Klorofylli a pitoisuus oli vuonna suurin Ison Valkjärven mökkipuolella ja pienin järvellä ja Ison Valkjärven autiopuolella (kuva ). Klorofylli a pitoisuus vaihteli paljon kasvukauden kuluessa, Ison Valkjärven mökkipuolella pitoisuus oli suurimmillaan g/l heinäkuun puolessa välissä. Huolimatta ravinnepitoisuuksien kasvusta järven keskimääräinen klorofyllipitoisuus ei ollut edellisvuotta suurempi. järvellä klorofyllipitoisuus pieneni selvästi kuten ravinnepitoisuudetkin. Isolla Mustajärvellä klorofyllipitoisuus oli jonkin verran viime vuotta alhaisempi. Näkösyvyys vuonna oli suurin Isolla Valkjärvellä (kuva ). järvellä näkösyvyys oli pienin. Myös näkösyvyys vaihteli kasvukauden aikana ilmeisesti valuman määrästä riippuen. Keskimääräinen näkösyvyys ei kuitenkaan ollut edellisvuotta alhaisemmalla tasolla, vaan päinvastoin nousi kaikilla järvillä ja Isoa Valkjärveä lukuun ottamatta.

25 Lämpötila (ºC) järvi Lämpötila ( C) Syvyys (m) järvi Lämpötila ( C) Syvyys (m) Happipitoisuus (mg/l) järvi Happi (mg/l) Syvyys (m) järvi Happi (mg/l) Syvyys (m) Syvyys (m) Iso Mustajärvi Lämpötila ( C) Syvyys (m).... Iso Mustajärvi Happi (mg/l) Syvyys (m).... järvi Lämpötila ( C) Syvyys (m) järvi Happi (mg/l) Syvyys (m) järvi Lämpötila ( C) Syvyys (m) Kuva 9. Lämpötila ja happiprofiilit näytteenottokerroittain kohdejärvillä järvi Happi (mg/l) Syvyys (m)

26 Syvyys (m) Lämpötila (ºC) IVA_autio Lämpötila ( C) Syvyys (m) IVA_mökki Lämpötila ( C) Syvyys (m) Kuva 9. Jatkoa Happipitoisuus (mg/l) IVA_autio Happi (mg/l) Syvyys (m) IVA_mökki Happi (mg/l) Ensimmäisellä näytteenottokerralla huhtikuun puolessa välissä lämpötilakerrostuneisuus oli jo järveä lukuun ottamatta muodostumassa ja alkoi purkautua elokuun lopulla (kuva 9). Lämpötila loggereiden keräämän aineiston perusteella vuorokaudenaikaiset vaihtelut olivat huomattavia (kuva ). Heinä elokuun keskilämpötila, m syvyydessä oli suurin Isolla Valkjärvellä (autio:, ja mökki:, ºC) ja järvellä (, ºC) ja pienin järvellä (, ºC). järvellä vastaava keskilämpötila oli, ja järvellä 9, ºC. Tummavetisessä järvessä vuorokaudenaikainen lämpötilavaihtelu oli jyrkintä (maksimi, ºC,..) ja loivinta kirkkaassa Isossa Valkjärvessä (IVA_a, maksimi, ºC,..). Alusveden vähähappisuutta havaittiin kaikilla kohdejärvillä järveä ja Ison Valkjärven autiopuolta lukuun ottamatta (kuva 9). Alusveden happipitoisuus oli kuitenkin keskimäärin selvästi edelliskesää korkeampi. Laaja alaisinta vähähappisuus oli Isolla Mustajärvellä heinäkuun lopulla, jolloin happea oli < mg/l jo n. m syvyydessä. järvellä < mg O /l raja oli ylimmillään, m:ssä, Ison Valkjärven mökkipuolella m:ssä, järvellä m:ssä ja järvessä m:ssä. järvellä happipitoisuus ei mennyt alle mg/l. järvellä oli pitkin kesää havaittavissa happiminimejä harppauskerroksessa tai sen alapuolella kuten edellisvuonnakin. Syvyys (m)

27 järvi järvi järvi järvi Lämpötila (ºC) IVA_a IVA_m Aika (.. 9.) Kuva. Vuorokaudenaikaiset pintaveden (, m) lämpötilat kohdejärvillä huhti lokakuussa.

28 .. Humuksen vaikutus eläinplanktonin, sulkasääsken ja kalojen välisiin vuorovaikutuksiin Iso Valk ja järvellä Valo sammuu järven voimakkaan humuksisessa vedessä nopeasti (kuva ). Pinnalta tulevasta valosta jopa % sammuu ensimmäiseen cm vesikerrokseen. light % from surface Depth cm IVA IVAM Lake järvi Kuva. Valon sammuminen Isossa Valkjärvessä ja järvessä Eläinplanktonin jakautumisessa löytyi selviä eroja kirkkaan (IVA) ja tumman (järvi) järven välillä. Esimerkiksi kirkkaan järven eläinplankton oli valoisaan aikaan (jolloin myös kalat ruokailevat) selvästi enemmän kiinnittyneenä ulpukan lehtiin kuin humuksisessa järvessä (kuva ). Eläinplanktonista % kiinni lehdissä % päivä yö IVA IVA M järvi Kuva. Eläinplanktonin kiinnittyminen ulpukanlehtien alapinnoille eri vuorokauden aikoihin. Kirkkaan järven eläinplanktonista myös suurempi osa pysytteli kasvillisuuden lähettyvillä kuin tumman järven (kuva ). Alustavien tulosten perusteella näyttää myös siltä, että tumman järven eläinplankton vaeltaa voimakkaammin öisin pelagiaalin ja kasvillisuuden välillä. Tämä voi johtua siitä, että eläinplankton ei voi vaeltaa pystysuunnassa pakoon saalistusta, koska järven hapeton alusvesi estää sen, tai järvessä eläinplankton on paremmin suojassa esim. sulkasääskentoukkien saalistukselta öisin kuin IVAssa, joka voisi johtua juuri Humuksen tarjoamasta suojasta.

29 tiheys / l Päivä IVA IVA M järvi Yö IVA IVA M järvi pelagial out edge inside Kuva. Eläinplanktonin jakautuminen eri vyöhykkeisiin päivällä ja yöllä Isolla Valkjärvellä ja järvellä. Muu toiminta Ison Mustajärven ahvenen ja särjen kasvua tutkittiin akvaattisten tieteiden kalojen ikä ja kasvu kurssilla. Tuloksista on valmistumassa kurssiraportti. KESKALA hanketta ja tuloksia esiteltiin kansainvälisessä iktyologi tapaamisessa Kroatiassa, sekä Hämeen kalastusaluepäivillä Hämeenlinnassa.. Hankkeen henkilöstö KESKALA hankkeeseen osallistui vuonna tutkijaa, ja kenttätöihin lisäksi aputyövoimaa Evolta henkeä tarvittaessa (taulukko ). Taulukko. KESKALA hankkeeseen osallistuneet tutkijat vuonna. Lisäksi kenttätöihin osallistui aputyövoimaa (kesäharjoittelijoita, työntekijöitä) Evolta. Henkilö Laitos Tehtävä Prof. Hannu Lehtonen HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Hankkeen johto, suunnittelu, koekalastukset MMT Mikko Olin HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Hankkeen koordinointi, suunnittelu, koekalastukset MMyo Mika Vinni HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Kalojen ravinto ja kasvu, pohjael., kenttätyöt, suunnittelu FM Satu Estlander HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Väitöskirja (kalat ja niiden ravintoeläinten (elpl, pohjael.) välisiset vuorovaikutukset Fil. yo. Janne Jutila HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Pro gradu (ahvenemon koon vaikutus mädin ja poikasten määrään ja laatuun) Fil. yo. Teresa Valonen HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Pro gradu (eläinplanktonin ja sulkasääsken toukkien sukkessio pienissä metsäjärvissä) MMT (akat. tutk.) Jukka Horppila HY, Bio ja ympäristötietieden laitos Suunnittelu Prof. Lauri Arvola HY, Lammin biologinen asema Suunnittelu FM Pasi Ala Opas HY, Lammin biologinen asema Suunnittelu FM Jukka Ruuhijärvi RKTL, Evon riistan ja kalantutkimus Suunnittelu Dos. Martti Rask RKTL, Evon riistan ja kalantutkimus Suunnittelu 9

30 . Alustava toimintasuunnitelma vuodelle Vuoden tutkimusten tavoitteena on aloittaa kalaston säätely hauen osalta kahdella kohdejärvellä: ja järvellä. Ahvenen osalta Ison Valkjärven kummallakin puolella tehdään ahvenkannan säätelyä koskeva pilottikoe. järvellä ja järvellä ei tehdä vielä kalastomanipulaatioita tänä vuonna. Kaikilla kohdejärvillä jatkuu perusseuranta, johon sisältyvät kalakannan tiheys, rakenne, tuotanto ja kulutus, kalojen ravintoeläinyhteisöjen (pohjaeläimet ja eläinplankton) koko ja rakenne, sekä perustuotanto, ravinteet ja fysikaalis kemialliset ominaisuudet. Lisäksi tehdään vuoden ahvenemon koon vaikutus mädin ja poikasten laatuun työtä vastaava koe hauella. Hanketta sivuavat myös Evon riistan ja kalantutkimuksen allasalueella tehtävät kokeet, joissa selvitetään mm. humuspitoisuuden vaikutusta ahvenen poikasen saalistustehokkuuteen. Hankkeen isommilla kohdejärvillä (Katumajärvi ja Lammin Pääjärvi) tehdään kummallakin kalastustiedustelu, jonka perusteella arvioidaan ko. järvien petokalakantoihin (ahven, hauki, kuha) kohdistuvaa kalastuspainetta. Pääjärvellä tehdään myös verkkokoekalastukset sekä rahoituksen toteutuessa kaikuluotaukset ja koetroolaukset. Keskustelut yhteistyöstä Helsingin yliopiston Ekologisen genetiikan tutkimusyksikön (Anna Kuparinen, Juha Merilä) kanssa koskien valikoivan kalastuksen evolutiivisia vaikutuksia on aloitettu. Kenttätyöt tehdään jälleen Helsingin yliopiston Bio ja ympäristötieteiden laitoksen (Satu Estlander, Hannu Lehtonen, Mikko Olin ja Mika Vinni), Lammin Biologisen aseman (Pasi Ala Opas ja Lauri Arvola) ja Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Evon Riistan ja kalantutkimuksen (Martti Rask ja Jukka Ruuhijärvi) yhteistyönä. Kenttätöihin on tarkoitus palkata ainakin yksi gradutyöntekijä. Lisäksi aputyövoimaa saadaan Evon riistan ja kalantutkimuksen henkilöstöstä ja kesäharjoittelijoista. Yhteensä hankkeeseen osallistuu n. henkeä vuonna. Raportti vuosien tutkimustuloksista valmistuu kevään aikana. Vuoden ahvenaineistosta on jätetty tieteellinen käsikirjoitus (Journal of Fish Biology), jossa tarkastellaan ahvenkannan suuruuteen ja rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä pienissä metsäjärvissä. Satu Estlander valmistelee kahta väitöskirjaansa liittyvää tieteellistä käsikirjoitusta kohdejärvien eläinplanktonista. KESKALA hankkeen vuoden aineistosta tehtävät Suvi Immosen (Helsingin yliopisto, pohjaeläimet) ja Joni Tiaisen (Jyväskylän yliopisto, verkkokoekalastuksen ja merkintä takaisinpyynnin vertailu) pro gradu työt valmistuvat vuoden aikana. Myös Janne Jutilan (ahvenemon koon vaikutus mädin ja poikasten määrään ja laatuun) ja Teresa Valosen (eläinplanktonin ja sulkasääsken toukkien sukkessio pienissä metsäjärvissä) pro gradu työt ovat edistyneet hyvin.