Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 275/2013 vp Satakunnan säilyminen itsenäisenä vaalipiirinä vaalipiiriuudistuksessa Eduskunnan puhemiehelle Viime eduskuntavaaleissa Suomi oli jaettu 15 vaalipiiriin maakuntajaon mukaisesti. Vaalipiireistä valittiin kansanedustajia seuraavasti: Helsingin vaalipiiristä 21 kansanedustajaa, Uudenmaan vaalipiiristä 35 kansanedustajaa, Varsinais-Suomen vaalipiiristä 17 kansanedustajaa, Satakunnan vaalipiiristä 9 kansanedustajaa, Ahvenanmaan vaalipiiristä 1 kansanedustaja, Hämeen vaalipiiristä 14 kansanedustajaa, Pirkanmaan vaalipiiristä 18 kansanedustajaa, Kymen vaalipiiristä 12 kansanedustajaa, Etelä-Savon vaalipiiristä 6 kansanedustajaa, Pohjois-Savon vaalipiiristä 9 kansanedustajaa, Pohjois-Karjalan vaalipiiristä 6 kansanedustajaa, Vaasan vaalipiiristä 17 kansanedustajaa, Keski-Suomen vaalipiiristä 10 kansanedustajaa, Oulun vaalipiiristä 18 kansanedustajaa ja Lapin vaalipiiristä 7 kansanedustajaa. Vaalipiiristä valittavien kansanedustajien lukumäärä perustuu vaalipiirin asukasmäärään (määrään kuusi kuukautta ennen vaaleja). Hallitus on vastikään toteuttanut vaalipiiriuudistuksen, jonka tarkoitus oli tehdä vaalipiireistä tasakokoisempia. Hallituksen esityksestä ja eduskunnan päätöksellä Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit yhdistettiin Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit yhdistettiin Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Uudistus laskee uusissa vaalipiireissä ns. laskennallista äänikynnystä eli sitä äänimäärää, joka puolueen on vaalipiirissä saatava, että puolue saa yhden kansanedustajan vaalipiiristä eduskuntaan. Laskennallinen äänikynnys jää Kaakkois-Suomen vaalipiirissä 5,6 prosenttiin ja Savo-Karjalan vaalipiirissä 6,3 prosenttiin (aiemmin kynnys oli esimerkiksi Etelä-Savossa yli 14 prosenttia). Tämä muutos parantaa pienten puolueiden mahdollisuuksia saada oman puolueen kansanedustaja eduskuntaan. Uudistuksen myötä uudesta Kaakkois-Suomen vaalipiiristä valitaan noin 17 kansanedustajaa (17 nykyisen väestömäärän perusteella) ja Savo-Karjalan vaalipiiristä noin 15 kansanedustajaa (15 nykyisen väestömäärän perusteella). Uudistuksesta huolimatta vaalipiirit eivät edelleenkään ole tasakokoisia, ja ratkaisematta on esimerkiksi Uudenmaan ja Satakunnan tilanne. Uudenmaan vaalipiiri on huomattavasti isompi kuin muut vaalipiirit (35 edustajaa, kun muissa parisenkymmentä tai alle). Satakunta taas jäi huomattavasti pienemmäksi kuin muut vaalipiirit (9 kansanedustajaa), ellei oteta lukuun Lappia (7 kansanedustajaa), Keski-Suomea (10 kansanedustajaa) tai Ahvenanmaata, joka muodostaa poikkeuksen ja saa aina yhden kansanedustajan. Hallitus haluaa jatkaa vaalipiirien koon tasaamista ja haluaa muuttaa perustuslakia siten, että vaalipiirien vähimmäismäärä olisi kuusi ja enimmäismäärä kaksitoista (nykyisen uudistuksen myötä Manner-Suomen vaalipiirien määrä putosi neljästätoista kahteentoista). Hallitusohjelmaan on kirjattu perustuslaillisen vaalipiirimäärän vähentäminen, ja piakkoin perustettaneen parlamentaarinen komitea muutosta valmistelemaan. Versio 2.0

2 Satakunnan vaalipiirin osalta jatko on epäselvä. Yhden ajattelutavan mukaan Satakunta jaettaisiin kahtia siten, että Etelä-Satakunta (Rauman alue) liittyisi Varsinais-Suomen vaalipiiriin ja Pohjois-Satakunta (Porin alue) liittyisi Pirkanmaahan. Molemmista uusista vaalipiireistä valittaisiin tällöin yli 20 kansanedustajaa, mutta nykytilanne olisi lähempänä Manner-Suomen vaalipiirien keskimääräistä kansanedustajamäärää, 16:ta edustajaa, sillä Varsinais-Suomesta valittiin viime vaaleissa 17 ja Pirkanmaalta 18 kansanedustajaa. Sitä paitsi Satakunnan vaalipiirin häviäminen merkitsisi kuoliniskua Satakunnan maakunnalle, kun jatkossa muutkin rajat saattaisivat määräytyä vaalipiirijaon mukaisesti. Mitä Satakunnalle jää vaihtoehdoksi? Ilmeisesti Satakunnan tulisi kuntauudistuksessa saada liitoskumppaneiksi naapurimaakuntien kuntia ja tällä tavoin "laajentua" maakuntana. Mielestäni Satakunnan vaalipiiri voitaisiin säilyttää, jos Satakuntaan liittyisi Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Vaasan vaalipiirien reunakuntia. Vastikään Kiikoinen liitettiin Sastamalaan ja se siirtyi samalla Satakunnasta Pirkanmaahan mutta näin muodostetun uuden Sastamalan olisi yhtä hyvin voinut liittää Satakuntaan. Vaalipiiriuudistuksen vastaanotto eduskunnassa oli ristiriitainen, osin koska uudistus oli torso (esim. Satakunnan ja Uudenmaan asema jäi epäselväksi) ja osin muista syistä. Hallituksen esitys vaalipiireistä meni läpi vain äänin 83 63, kun moni hallituspuolueen kansanedustaja jätti äänestämättä (neljäsosa kansanedustajista ei äänestänyt). Yhtenä uudistuksen haittana voidaan pitää sitä, että suurempi vaalipiiri johtaa kansanedustajaehdokkaiden vaalibudjettien kasvuun ja sitä kautta edustajakunnan valitsemiseen entistäkin varakkaammista kansanosista. Tämä nakertaa edustuksellista demokratiaa, kun ehdokkaat eivät valikoidukaan koko kansan piiristä, vaan varakkaammasta osasta kansaa. Suuremmat vaalipiirit johtavat helposti myös siihen, että kansanedustajiksi pääsee entistä enemmän kansalaisten keskuudessa tunnettuja henkilöitä, kuten ns. julkkisehdokkaita. Kaiken kaikkiaan pienemmissä vaalipiireissä on erilaisilla kansanedustajaehdokkailla tasapuolisemmat mahdollisuudet tulla valituiksi kuin suurissa vaalipiireissä. Ehdokas voi menestyä pienemmällä budjetilla ja ihmisten parissa tekemällään vaalityöllä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko ministeri huolehtia siitä, että kuntauudistus edesauttaa vaalipiirien muodostumista tasakokoisemmiksi (noin 16 kansanedustajaa), Satakunta mukaan lukien, jolloin Satakunta säilyy maakuntana ja vaalipiirinä ja huolehtiiko ministeri näin siitä, etteivät vaalipiirit kasva kohtuuttoman suuriksi ja suosi varakkaita kansanedustajaehdokkaita suuriksi muodostuvien vaalibudjettien takia? Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 2013 Ari Jalonen /ps 2

3 Ministerin vastaus KK 275/2013 vp Ari Jalonen /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ari Jalosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 275/2013 vp: Aikooko ministeri huolehtia siitä, että kuntauudistus edesauttaa vaalipiirien muodostumista tasakokoisemmiksi (noin 16 kansanedustajaa), Satakunta mukaan lukien, jolloin Satakunta säilyy maakuntana ja vaalipiirinä ja huolehtiiko ministeri näin siitä, etteivät vaalipiirit kasva kohtuuttoman suuriksi ja suosi varakkaita kansanedustajaehdokkaita suuriksi muodostuvien vaalibudjettien takia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perustuslain 25 :n 2 momentissa säädetään vaalipiirijaon perusteista seuraavasti: "Eduskuntavaaleja varten maa jaetaan Suomen kansalaisten lukumäärän perusteella vähintään kahteentoista ja enintään kahdeksaantoista vaalipiiriin. Ahvenanmaan maakunta muodostaa lisäksi oman vaalipiirinsä yhden kansanedustajan valitsemista varten." Perustuslaissa lain esitöiden mukaan lähtökohtana on sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen toiminnan koko maassa. Yksityiskohtaisemmin vaalipiirijaosta on nykyisin säädetty vaalilain 5 :ssä. Vaalilain mukaan eduskuntavaaleja varten maa on jaettu maakuntajaon pohjalta vaalipiireihin. Eduskunta on 1990-luvulla edellyttänyt kahdesti, että selvitetään eduskuntavaalien suhteellisuuden toteutumisessa olevat ongelmat ja tarvittaessa valmistellaan vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi (EV 89/1998 ja EV 262/1998 vp). Vaalipiirijaon tulee turvata sekä poliittisen suhteellisuuden että alueellisen edustavuuden toteutuminen vaaleissa. Poliittinen suhteellisuus tarkoittaa, että kukin poliittinen ryhmittymä saa eduskuntaan niin monta kansanedustajaa kuin sen vaaleissa saama kannatus edellyttää. Alueellinen edustavuus puolestaan tarkoittaa, että maan eri alueet ovat riittävästi edustettuina eduskunnassa. Alueellinen edustavuus pyritään toteuttamaan vaalipiirijaon avulla. Toisaalta vaalipiirijaossa on otettava huomioon myös poliittisen suhteellisuuden toteutuminen. Alueellista edustavuutta hyvin toteuttavissa pienissä vaalipiireissä ns. piilevä äänikynnys muodostuu korkeaksi, jolloin poliittinen suhteellisuus toteutuu huonommin. Jos taas vaalipiirit ovat suuria, paikkajako eduskunnassa vastaa paremmin puolueiden vaaleissa koko maassa saamaa kannatusta, mutta alueellinen edustavuus eduskunnan kokoonpanossa saattaa heikentyä. Vaalipiiristä valittavien kansanedustajien lukumäärä määräytyy kunkin vaalipiirin Suomessa asuvien Suomen kansalaisten lukumäärän perusteella. Nykyisin vaalipiirien asukasluvut vaihtelevat huomattavasti, minkä vuoksi piilevä äänikynnys vaihtelee vaalipiireittäin merkittävästi. Piilevällä äänikynnyksellä tarkoitetaan sitä laskennallista osuutta vaalipiirissä annetuista äänistä, joka takaa puolueelle tai muulle ehdokkaan asettaneelle ryhmittymälle vähintään yhden edustajanpaikan. Pääministeri Matti Vanhasen II hallitus antoi eduskunnalle esityksen laeiksi Suomen perustus- 3

4 Ministerin vastaus lain 25 :n, vaalilain ja puoluelain 9 :n muuttamisesta (HE 7/2010 vp). Esityksessä ehdotettiin eduskuntavaalien vaalijärjestelmää muutettavaksi siten, että vaalipiirit muodostaisivat vaalien tuloksen laskentaa varten koko maan käsittävän vaalialueen. Kunkin puolueen tai muun ehdokkaita asettaneen ryhmittymän kaikissa vaalipiireissä saamat äänet laskettaisiin yhteen ja kansanedustajanpaikkojen lukumäärä määräytyisi ryhmittymän koko maassa saaman äänimäärän perusteella. Puolueet ja muut ryhmittymät saisivat edustajanpaikkoja kustakin vaalipiiristä samassa suhteessa kuin ne saavat vaalipiirissä ääniä. Lisäksi ehdotettiin valtakunnallista kolmen prosentin äänikynnystä ehkäisemään poliittisen kentän sirpaloitumista. Puolueiden mahdollisuus muodostaa vaaliliittoja eduskuntavaaleissa ehdotettiin poistettavaksi. Nykyiseen vaalipiirijakoon ei ehdotettu muutoksia, eikä perustuslain 25 :n säännöksiä vaalipiireistä myöskään ehdotettu tarkistettaviksi. Eduskunta hylkäsi esityksen (EK 14/2011 vp). Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi pitävänsä tärkeänä, että eduskuntavaalijärjestelmä uudistetaan tämän vaalikauden kuluessa eduskunnan aikaisempien lausumien mukaisesti Suomen vaalijärjestelmän perusperiaatteet säilyttäen (PeVM 2/2011 vp). Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa sitouduttiin perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan Hallitusohjelmassa sovittiin lisäksi, että valmistellaan hallituksen esitys siten, että vaalipiirit ovat nykytilanteeseen verrattuna suhteellisuutta selvästi parantavalla tavalla tasaisemman suuruiset. Eduskunta hyväksyi tätä koskevan lain vaalilain 5 ja 11 :n muuttamisesta (271/2013), jolla nykyiset Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri yhdistettiin uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon vaalipiiri ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi lukien. Oikeusministeriö on asettanut parlamentaarisen työryhmän valmistelemaan perustuslain 25 :n tarkistamista. Työryhmän toimikausi päättyy Tarkoituksena on, että perustuslain muutos tulisi voimaan sen tultua lopullisesti hyväksytyksi vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeisillä ensimmäisillä valtiopäivillä. Perustuslain tarkistuksella turvattaisiin poliittisen ja alueellisen edustavuuden toteutumista eduskuntavaaleissa. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan hallituksen kuntapolitiikan tavoite on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Kuntauudistuksen keskeinen tavoite on peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne, ei vaalijärjestelmän kehittäminen. Yksittäistapauksessa muutos kuntajaossa voi kuitenkin vaikuttaa myös vaalipiirien välisiin rajoihin. Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 4

5 Ministerns svar KK 275/2013 vp Ari Jalonen /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 275/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Ari Jalonen /saf: Tänker ministern se till att kommunreformen bidrar till att jämna ut valkretsarnas storlek (ca 16 riksdagsledamöter) också när det gäller Satakunta, så att Satakunta fortfarande är ett landskap och bildar en valkrets, och ska ministern på detta sätt säkerställa att valkretsarna inte blir oskäligt stora och inte favoriserar förmögna kandidater med stora valbudgeter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I grundlagens 25 2 mom. föreskrivs följande om grunderna för valkretsindelningen: "För riksdagsval är landet med beaktande av antalet finska medborgare indelat i minst tolv och högst aderton valkretsar. Utöver detta bildar landskapet Åland en egen valkrets för val av en riksdagsledamot." Enligt förarbetena till grundlagen är utgångspunkten en sådan valkretsindelning som betraktad som en helhet uppfyller proportionalitetskravet i grundlagen och garanterar att valsystemet fungerar på enahanda sätt i hela landet. Närmare bestämmelser om valkretsindelningen finns för närvarande i 5 i vallagen. Enligt vallagen indelas landet för riksdagsval i valkretsar utgående från landskapsindelningen. På 1990-talet har riksdagen två gånger förutsatt att regeringen utreder problemen med proportionaliteten i riksdagsval och vid behov bereder ändringar i vallagstiftningen för att förstärka proportionaliteten och för att förebygga en splittring av det politiska fältet (RSv 89/1998 och RSv 262/1998 rd). Syftet med valkretsindelningen är att trygga både den politiska proportionaliteten och den regionala representativiteten vid valen. Politisk proportionalitet innebär att varje politisk gruppering får så många riksdagsmandat som dess understöd i valet förutsätter, medan regional representativitet innebär att landets olika regioner i tillräcklig omfattning är representerade i riksdagen. Avsikten med indelningen i valkretsar är att garantera den regionala representativiteten. Å andra sidan ska valkretsindelningen också trygga den politiska proportionaliteten. Om valkretsarna är små blir riksdagens sammansättning regionalt representativ, men den politiska proportionaliteten förverkligas sämre, eftersom den så kallade dolda röstspärren i valkretsarna är hög. Däremot om valkretsarna är stora, motsvarar fördelningen av riksdagsmandaten bättre partiernas understöd i hela landet, men den regionala representativiteten i riksdagen kan bli sämre. Antalet riksdagsledamöter som väljs från en valkrets bestäms på basis av antalet i Finland bosatta finska medborgare som hör till valkretsen. För närvarande finns det stora variationer i valkretsarnas invånarantal, och därför varierar även de dolda röstspärrarna avsevärt. Med en dold röstspärr avses den beräknade andel av rösterna i en viss valkrets som ett parti eller en annan gruppering som ställt upp kandidater måste få för att få minst en kandidat invald. Statsminister Matti Vanhanens andra regering överlämnade till riksdagen en proposition med förslag till lagar om ändring av 25 i Finlands grundlag samt vallagen och 9 i partilagen (RP 7/2010 rd). I propositionen föreslogs att riks- 5

6 Ministerns svar dagsvalsystemet revideras så att valkretsarna för uträkning av valresultatet bildar ett valområde som omfattar hela landet. De röster som varje parti och annan gruppering som ställt upp kandidater har fått i samtliga valkretsar skulle enligt förslaget räknas samman och antalet riksdagsmandat skulle fastställas på basis av det röstetal som kandidatuppställaren har fått i hela landet. Partierna och andra grupperingar skulle få riksdagsmandat i valkretsarna i samma förhållande som de får röster i respektive valkrets. I propositionen föreslogs dessutom att det skulle införas en landsomfattande tre procents röstspärr för att förhindra en splittring av det politiska fältet. Det föreslogs också att partierna inte längre skulle få ingå valförbund inför riksdagsval. Däremot föreslogs det inga ändringar i den nuvarande valkretsindelningen eller i bestämmelserna om valkretsarna i 25 i grundlagen. Riksdagen förkastade förslaget den 7 oktober 2011 (RSk 14/2011 rd). Riksdagens grundlagsutskott har konstaterat att det är angeläget att riksdagsvalsystemet reformeras under den pågående valperioden utifrån riksdagens tidigare uttalanden utan att de grundläggande principerna för vårt valsystem rubbas (GrUB 2/2011 rd). Enligt regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering ska grundlagen ändras på så sätt att antalet valkretsar på fastlandet är Enligt regeringsprogrammet ska det också beredas en regeringsproposition med förslag till ändring av vallagen så att valkretsarnas storlek i förhållande till nuläget blir jämnare på ett sätt som klart förbättrar proportionaliteten. Riksdagen har godkänt lagen om ändring av 5 och 11 i vallagen (271/2013), genom vilken nuvarande Kymmene och Södra Savolax valkretsar slås samman till att bilda Sydöstra Finlands valkrets samt Norra Savolax och Norra Karelens valkretsar slås samman till att bilda Savolax-Karelens valkrets från och med den 1 september Justitieministeriet har den 5 mars 2013 tillsatt en parlamentarisk arbetsgrupp för att bereda en ändring av 25 i grundlagen. Arbetsgruppens mandattid går ut den 30 april Ändringen av grundlagen avses träda i kraft efter att den slutgiltigt har godkänts vid det första riksmötet efter riksdagsvalet Syftet med grundlagsändringen är att trygga både den politiska och den regionala representativiteten vid riksdagsvalen. Enligt regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering är målet med regeringens kommunpolitik att trygga högklassiga och enhetliga kommunala tjänster på ett kundorienterat sätt i hela landet, skapa förutsättningar för utvecklingsverksamhet som stärker kommunernas ekonomi och för förenhetligande av samhällsstrukturen samt att stärka den kommunala självstyrelsen och lokala demokratin. Kommunreformen syftar först och främst till att skapa en livskraftig kommunstruktur i starka primärkommuner, inte till att utveckla valsystemet. I enskilda fall kan en ändring i kommunindelningen dock förorsaka ändringar i gränserna mellan valkretsarna. Helsingfors den 23 april 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 6