Asia: Valtakunnallinen hoidon saatavuuden ja yhtenäisten hoidon perusteiden työryhmän hoidon saatavuutta koskeva alatyöryhmän muistio

Transkriptio

1 LAUSUNTO Helsinki, SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Viite: STM010:00/2015 Asia: Valtakunnallinen hoidon saatavuuden ja yhtenäisten hoidon perusteiden työryhmän hoidon saatavuutta koskeva alatyöryhmän muistio SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 209 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 67 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Lisätietoja: erityisasiantuntija Päivi Opari, puhelin SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri

2 LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ: - Hoitotakuun tiukennus siten, että potilaalla on oikeus välittömään hoidon tarpeen ensiarviointiin ja tarvittaessa pääsyyn lääkärin vastaanotolle seitsemän vuorokauden kuluessa, on potilaan kannalta parannus nykytilanteeseen. - Asetettavat aikarajat on kirjattava lakiin selkeästi niin, ettei niissä ole tulkinnanmahdollisuuksia ja ettei hoito todellisuudessa viivästy nykyisestä. Työryhmän kirjaama muotoilu välitön ensiarviointi on järjestettävä vähintään arkipäivisin virka-aikana jättää tulkinnanvaraa siinä, missä ajassa viimeistään ensiarvioon on päästävä. - Potilaan kanssa laadittava yhteinen hoito- ja palvelusuunnitelma, jolle on määritelty palvelukokonaisuutta koordinoiva vastuutaho, on toteutuessaan potilaan edun mukainen. - Potilaan roolin, aseman ja oikeudet voisi nostaa vielä selkeämmin esiin. Suuntaus sosiaali- ja terveyspalveluissa on kohti yhä aktiivisempaa ja osallistuvampaa asiakkaan ja ammattilaisen välistä yhteistyötä. Osallisuuden mahdollisuuksien lisääntyessä tulee samalla kuitenkin huomioida, ettei kaikilla ole samaa kykyä tai halua osallistumiseen ja aktiiviseen toimijuuteen. LAUSUNTO: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry ja SOSTEn koordinoima Potilas- ja kansanterveysjärjestöjen verkosto (POTKA) kiittävät mahdollisuudesta kommentoida työryhmän muistiota ennen työryhmätyön päättymistä tehtävän suppean lausuntokierroksen aikana. Järjestöjen laajan asiantuntemuksen ja potilaiden arkea koskevan käytännön kokemuksen hyödyntäminen on tärkeää potilaiden palveluihin ja asemaan terveydenhuoltojärjestelmässä vaikuttavassa työssä. Kiireettömään hoitoon pääsyn tilanne vaihtelee kunnasta ja tarvittavasta palvelusta riippuen. Yleisellä tasolla kuvaavaa ovat kuitenkin pitkät hoitojonot erityisesti julkisen terveydenhuollon puolella. Pitkät odotusajat terveydenhuollossa ovat todellisuutta monissa OECD-maissa ja Suomen julkisen terveydenhuollon hoitojonot ovat jo pitkään olleet Euroopan tasolla tarkasteltuna pisimmästä päästä (esim. Euro Health Consumer Index, OECD). On tarkoituksenmukaista, että sekä kiireellinen että kiireetön hoito saadaan jatkossa myös käytännössä toteutumaan yhdenmukaisin perustein ja vailla epätarkoituksenmukaisia viivytyksiä koko Suomessa. Hoitoon pääsyn pitkittymisellä on huomattavia kielteisiä vaikutuksia sekä potilaan että yhteiskunnan kannalta. Hoidon saatavuuteen liittyvien ongelmien toivotaan vähenevän sote-uudistuksen toteutuessa ja potilaan valinnanvapauden lisääntyessä. Samalla on mahdollisuus myös potilaan osallisuuden lisääntymiselle, joskaan valinnanvapaus ei itsessään automaattisesti lisää osallistumista ja osallisuutta. Kyseiset uudistukset tulevat merkittävästi lisäämään myös tarvetta vertailtavissa olevan, avoimen tiedon

3 saatavuudelle, mikä näkyy työryhmän muistiossa hyvällä tavalla pyrkimyksenä kehittää muun muassa hoidon saatavuuteen ja hoitoon pääsyyn liittyvää mittaamista ja seurantaa. 1. Hoitotakuuseen ehdotetut muutokset Hoitotakuu on ollut potilaan kannalta keskeinen, sillä se on taannut potilaalle oikeuden saada hoitoa tietyssä määräajassa. Vaikka hoitotakuu ei ole kaikkien potilaiden kohdalla aina toteutunut, se on ollut lainsäädännöllä asetettu määräaika, jonka toteutumista on seurattu ja valvottu ja täten se on tarjonnut potilaalle tietyn oikeusturvan. Erikoissairaanhoidossa hoitotakuun toteutumisesta ja pitkien odotusaikojen vähentymisestä on hyviä kokemuksia. Palvelurakenneuudistus tuo tarpeen asettaa hoidon saatavuuden määräajat uudelleen järjestämisvastuun rajojen poistuessa perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon välillä. Työryhmän ehdotuksissa hoitotakuun tiukentuvat määräajat ovat toteutuessaan potilaan kannalta kannatettavia muutoksia. Tulevaisuudessa potilaalla olisi oikeus välittömään hoidon tarpeen arviointiin ja lääkärin vastaanotolle olisi tarvittaessa päästävä seitsemän vuorokauden sisällä. Jatkohoito tapahtuu edelleen samojen kolmen ja kuuden kuukauden rajojen mukaisesti kuin tähänkin asti. Terveydenhuoltolakiin kirjattavien aikarajojen muotoilujen tulee olla konkreettisia ja selkeitä, ilman erilaisten tulkintojen mahdollisuutta. Työryhmän 51. pykälään ehdottama muotoilu välitön ensiarviointi ja tarpeen mukaan hoidon aloittaminen on järjestettävä vähintään arkipäivisin virka-aikana jättää tulkinnanvaraa siinä, missä ajassa viimeistään ensiarvioon on päästävä. Konkreettisesti määritellyt ajalliset takaportit ovat potilaille tärkeitä ja ne jäsentävät myös terveydenhuollon ammattilaisten työtä. 2. Tarvittavat toimenpiteet ja säädösten kehittäminen Huomioita ja kysymyksiä luvussa viisi esitettäviin uudistustyössä tarvittaviin toimenpiteisiin ja säädösten kehittämiseen: - Hoidon saatavuuden kriteerien todetaan tällä hetkellä olevan diagnoosikeskeisiä potilaskeskeisyyden sijaan (s. 22), jolloin kokonaisvaltainen vastuunkanto voi estyä. Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä diagnoosikeskeisyydestä luopuminen? Potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen on ehdottomasti tavoiteltavaa. Potilasjärjestöt ovat useassa yhteydessä tuoneet esiin nykyisen viipalemaisen hoitamisen ongelmia. Liian helposti potilasta hoidetaan oire kerrallaan, jolloin kenelläkään ei ole ymmärrystä potilaan kokonaistilanteesta. Sen sijaan potilaan oikeus oikeaan ja lääketieteen ammattilaisen viivytyksettä määrittelemään diagnoosiin on potilaan kannalta jatkossakin oleellinen perusta hoidolle. Potilaskeskeiseen kokonaisvaltaisuuteen siirtymisen ei tule tapahtua asianmukaisen diagnosoinnin kustannuksella. Potilaan hoidon tulee perustua tieteelliseen diagnosointiin, ei esimerkiksi pelkkään arviointiin tai kokemusperäiseen tai muun kuin lääketieteen ammattilaisen tekemään määrittelyyn.

4 - Sähköisten palvelujen kehittäminen on kannatettavaa, unohtamatta kuitenkaan kasvokkain kohtaamisen merkitystä. Eri potilasryhmät tarvitsevat jo lähtökohtaisesti erilaisia mahdollisuuksia yhteydenottoon. Työryhmä on terveydenhuoltolain 51. pykälässä muotoillut, että ensiarviointi voidaan toteuttaa terveydenhuollon vastaanottopalveluna, puhelinpalveluna, etäkonsultaationa tai sähköisenä palveluna. Tämä voidaan tulkita niin, että riittää, kun joku näistä yhteydenoton tavoista on saatavilla. Muotoilua voisi täsmentää sellaiseksi, josta käy ilmi, että kaikki nämä tavat ovat potilaiden käytettävissä. - Hoidon tarpeen arvio voidaan muistion mukaan tehdä myös sähköisesti. Tämä herättää kysymyksen, mitkä sairaudet ovat sellaisia, että ne voidaan luotettavasti arvioida sähköisesti ilman edes puhelimessa tapahtuvaa vuorovaikutusta? - Sairaanhoitajien rooli korostuu ns. portinvartijoina hoitoon pääsyä arvioitaessa. Heidän osaamisensa ja palveluohjaustaitonsa sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluihin on keskeistä. Tämän osaamisen vahvistamiseen tulee panostaa meneillään olevan palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. - Tekstissä voisi täsmällisemmin tuoda esiin, mitä uusi termi ensiarviointi pitää sisällään. - On tärkeää, että potilas saa jatkossakin tarpeenmukaisen hoito- ja palvelusuunnitelman. Pyrkimys yhteen yhteiseen suunnitelmaan, joka tehdään yhdessä potilaan kanssa ja jolle on nimetty palvelukokonaisuutta koordinoiva vastuutaho, on hyvä. Jos suunnitelmia on vain yksi, joka kattaa sekä hoidon että kaikki muut tarvittavat palvelut, tulee tähän luoda myös yhteinen termistö. - Huomioitavaa on, että suunnitelmaa ei tulisi laatia liian ammatillisella kielellä, sillä potilaan kannalta merkittävää on kyky ymmärtää ja sisäistää suunnitelmaan kirjatut asiat. Vain näin potilas pystyy sitoutumaan tehtyyn suunnitelmaan. - Potilaan kannalta on myös olennaista, että hänelle automaattisesti tehdään suunnitelma tai ainakin tarjotaan mahdollisuutta suunnitelman saamiseen, sillä monille potilaille on hankalaa osata itse vaatia suunnitelmaa itselleen. Nykyisellään potilaiden hoitosuunnitelmien tekemisessä on vakavia puutteita, eivätkä edes kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tiedä mikä hoitosuunnitelma on tai missä ja miten sellainen tulisi laatia. Olisi mielekästä, että suunnitelma voitaisiin tallentaa myös sähköiseen potilastiedon arkistoon KANTAan. - Potilas voi myös kieltäytyä suunnitelman tekemisestä. Miten menetellään heidän kohdallaan? Taataanko heille yhtä hyvä hoidon ja palvelujen saatavuus? Työryhmän muistio ei käsittele tätä tilannetta lainkaan. - Mikä on hoito- ja palvelusuunnitelman sitovuus? Mitkä ovat potilaan oikeudet tilanteessa, jossa suunnitelma ei toteudu potilaasta riippumattomista syistä siihen kirjatulla tavalla? Onko palvelujen järjestäjällä vastuuta seurata hoitosuunnitelmien toteutumista? - Sivulla 24 uuden lakitekstin muotoilussa käytetään termiä hoitopäätös. Voiko hoitopäätöksestä valittaa eli onko se muutoksenhakukelpoinen?

5 - Työryhmän ehdotuksissa korostuvat ammattilaisen tekemät päätökset. Potilaan kokema subjektiivinen palveluntarve saa liian vähäisen painoarvon ammattilaisen tekemän palveluntarpeen määrittelyn rinnalla. Mikä on potilaan osuus hoidon tarpeen ja toteutuksen määrittelyssä? Onko potilaalla roolia esimerkiksi hänen oman potilaspolkunsa tai hoidon kiireellisyyden määrittelyssä? - Potilaan yksilölliseen kuulemiseen ja mahdollisuuteen osallistua eivät saa vaikuttaa potilaan terveysongelmasta riippumattomat tekijät, kuten tämän ikä tai sosioekonominen asema. Yksilöllisiä tarpeita on kaikissa ikäryhmissä ja potilasta tulee aina kuulla ja hoitaa yksilönä. Potilasjärjestöt ovat toistuvasti törmänneet tilanteisiin, jossa on tapahtunut ikäsyrjintää tai yksilölliset oikeudet eivät ole muutoin toteutuneet. - Työryhmän muistiossa käytetään vielä hieman sekaisin käsitteitä asukas, asiakas ja potilas. Kunnan on järjestettävä asukkaalle mahdollisuus välittömään hoidon tarpeen ensiarviointiin ( ) Mikäli potilaan hoidon tarvetta ei voida arvioida ensiarvioinnin yhteydessä, on hänellä oikeus Käsitteistö olisi hyvä linjata yhdenmukaiseksi. 3. Lopuksi SOSTE pitää hyvänä työryhmän tekemää taustatyötä lainsäädäntömuutosten toteuttamiseksi ja pitää tehtyjä ehdotuksia kiireettömän hoidon määräaikoihin potilaiden kannalta kannatettavina parannuksina. On kiitettävää, että työryhmä kiinnittää huomiota myös ehkäisevien palvelujen toteutumisen ja vaikuttavuuden seurantaan. Ei ole toivottavaa, että järjestelmämme painottaa liiaksi jo todettujen terveysongelmien hoitoa ehkäisevien palvelujen kustannuksella, vaan kumpiakin palveluja ja laajemmin terveyttä edistäviä ja hyvinvointia tuottavia olosuhteita tarvitaan.