PIELISEN KARJALAN VESIHUOLLON KEHIT- TÄMISSUUNNITELMA VUOTEEN 2030

Transkriptio

1 Vastaanottaja Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Lieksan ja Nurmeksen kaupungit, Juuan ja Valtimon kunnat Asiakirjatyyppi Vesihuollon alueellinen kehittämissuunnitelma Päivämäärä Viite PIELISEN KARJALAN VESIHUOLLON KEHIT- TÄMISSUUNNITELMA VUOTEEN 2030

2 PIELISEN KARJALAN VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA VUOTEEN 2030 Tarkastus Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Alueellinen vesihuollon kehittämissuunnitelma Viite Pohjakartat Maanmittauslaitos 05/2016 Ruututietokanta Tilastokeskuksen 1 x 1 km ja 250 x 250 m ruutuaineistot 2015 YKR-alueraot SYKE/YKR 2015 Pohjavesialueet SYKE, ELY-keskukset Asemakaava-alueet SYKE, ELY-keskukset Veeti-/Velvet-tiedot Pohjois-Karjalan ELY-keskus Ramboll Niemenkatu LAHTI P F \\rfilahds01\data1\1385\ylä-karjala\ _ylä- Karjalan_vesihuollon_kehittämissuunnitelma\työkansio\tekstit\Pielisen_Karjalan_vh-kehittämissuunnitelma- LUONNOS_ docx

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. VESIHUOLLON UUDISTUNUT LAINSÄÄDÄNTÖ Vesihuoltolaki Muita vesihuoltoon liittyjiä lakeja ja asetuksia 3 3. SUUNNITTELUALUEEN YLEISTIEDOT Yhdyskuntarakenne ja väestönkehitys Pinta- ja pohjavesivarojen yleiskuvaus Pintavesivarat Pohjavesivarat 7 4. VESIHUOLLON NYKYTILANNE Organisaatiot ja talous Maksujen vertailu Liikevaihto Henkilöstömäärät Talousvesi Nykyinen vedenhankinta Vedenjakelu Pohjavesialueiden riskitoiminnot Jätevedet Viemäröinti Jätevedenkäsittely Lietteen käsittely Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Haja-asutuksen vesihuolto YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTYMISEN AIHEUTTAMAT MUUTOSTARPEET Vesihuoltoverkostojen ja toiminta-alueiden laajentamis- ja mahdolliset supistamistarpeet Toiminta-alueiden laajentamistarpeet Toiminta-alueiden mahdolliset supistamistarpeet Vedenkulutus- ja jätevesiennusteet Vedenhankinnan riittävyys ja toimintavarmuus Jätevedenkäsittelyn riittävyys ja toimintavarmuus VESIHUOLLON KEHITTÄMISTARPEET JA TAVOITTEET Vedenhankinta ja toimintavarmuus Varautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Käyttöönottamattomat pohjavesivarat ja lisäselvitystarpeet Juuka Lieksa Nurmes Valtimo Jätevesien viemäröinti ja käsittely Puhdistamolietteiden käsittely ja hyödyntäminen Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Vesiosuuskuntien toimintaedellytykset ja kehittämisehdotukset Yhteistyö kunnan laitosten kanssa Isännöintipalvelu Fuusio haja-asutusalueiden laitokseksi Haja- ja loma-asutuksen vesihuollon kehittäminen 53

4 6.7.1 Talousvedenhankinta Jätevesien käsittely Organisaatiot ja yhteistyö Sopimuspohjainen yhteistyö kuntien vesihuoltolaitosten välillä Kuntayhtymä Liikelaitoskuntayhtymä Vesihuollon tukkuyhtiö Alueellinen vesihuoltoyhtiö Toimintojen ulkoistaminen: palvelumalleista yksityistämiseen Organisaatio ja talous Hulevesi VESIHUOLTOSUUNNITELMA VUOTEEN Talous ja organisaatiosuositukset: Suunnitelma alueellisen vesihuoltoyhtiön muodostamiseksi VE1: Koko Pielisen Karjalan alueen kattavan vesihuoltoyhtiön muodostaminen Esiselvitykset Perustamisen valmistelu Yhtiön perustaminen ja vesihuoltotoiminnan siirtäminen yhtiölle Yhtiön toiminnan aloittaminen Osuuskuntien toiminnan siirtäminen yhtiölle VE2: Kolmen alueellisen vesihuoltoyhtiön muodostaminen Nurmeksen ja Valtimon alue Lieksan alue Juuan alue Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vertailu Vesihuollon maksut Haja-asutuksen vesihuoltolaitokset Varautuminen, toimintavarmuus ja jatkuvuudenhallinta Lietteenkäsittely ja hyödyntäminen Kuntakohtaiset toimenpidesuositukset Juuka Lieksa Nurmes Valtimo VESIHUOLTOSUUNNITELMAN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 81 LIITTEET Liite 1 Vedenottamot Liite 2 Vesihuoltolaitosten liittyjämäärät Liite 3 Jätevedenpuhdistamoiden kuormitukset Liite 4 Vedenkäsittelylaitokset

5 1 1. JOHDANTO Pielisen Karjalan vesihuollon kehittämissuunnitelma on vesihuoltolain (VHL 119/2001 ja sen muutos 681/ ) mukaista alueellista yleissuunnittelua. Alueellinen kehittämissuunnitelma kattaa Lieksan ja Nurmeksen kaupungit sekä Juuan ja Valtimon kunnat. Suunnitelmassa keskitytään erityisesti alueellisen vesihuoltoyhteistyön kehittämiseen ja tiivistämiseen. Lisäksi keskitytään yhdyskuntarakenteen kehittymisen aiheuttamien muutostarpeiden tunnistamiseen ja vedenhankinnan toimintavarmuuden parantamiseen sekä nykyisten verkostojen ulkopuolella olevien vesihuollon tarpeessa olevien alueiden selvittämiseen. Kehittämiskohteita tarkastellaan muuttuneen vesihuoltolain ja maankäyttö- sekä rakennuslain tuomien uusien vaatimusten perusteella sekä lisäksi huomioiden alueellinen ja kuntakohtainen valmiussuunnittelu ja varautuminen poikkeustilanteisiin. Suunnittelutyö sisältää SOVA-lain (Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista /200) 3 :n mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Tämän kehittämissuunnitelman tausta-aineistona ovat Pohjois-Karjalan alueellinen vesihuollon kehittämissuunnitelma 2020 (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2007) sekä kuntakohtaiset vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Suunnitelman on laatinut Ramboll Finland Oy. Suunnitelman laatimista on ohjannut suppeampi työryhmä sekä ohjausryhmä, joka on koostunut seuraavasti: Pohjois-Karjalan ELY-keskus Juuka Lieksa ja Nurmes: Nurmes: Valtimo: Pohjois-Karjalan ympäristöterveys Ympäristönsuojelun edustaja Vesiosuuskuntien edustaja vesitalousasiantuntija Ari Heiskanen tekninen johtaja Ari Jaaranen, kuntatekniikan päällikkö Seppo Portimo tekninen johtaja Tuomo Kotilainen vs. vesihuoltopäällikkö Ilkka Puumalainen kaupunginjohtaja Asko Saatsi kunnaninsinööri Pasi Parkkinen, rakennusmestari Ritva Ruokolainen Leena Mustonen terveystarkastaja Ari Laukkanen ympäristönsuojelusihteeri Ismo Ryynänen Sulo Karhu Ramboll Finland Oy:stä työhön ovat osallistuneet mm. seuraavat asiantuntijat: Projektipäällikkö/pääsuunnittelija Riikka Johansson, pohjavedet Pekka Onnila, vesistöt Anna Hakala, ympäristövaikutukset Tarja Ojala, talous- ja organisaatio Jyri Rautiainen ja Henri Paatela, varautumis- ja yleissuunnittelu Suvi Virta sekä yleissuunnittelu Osmo Niiranen.

6 2 2. VESIHUOLLON UUDISTUNUT LAINSÄÄDÄNTÖ 2.1 Vesihuoltolaki Vesihuoltolain (119/2001, VHL) muutokset tulivat voimaan (laki vesihuoltolain muuttamisesta 681/2014). Vesihuoltolaissa on säännökset vesihuollon kehittämisestä, järjestämisestä ja hoitamisesta, sadeja sulamisvesien (hulevedet) viemäröinnistä, vesihuoltolaitoksen taloushallinnosta sekä vesihuollon maksuista ja sopimuksista. Lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutenkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti (Vesihuoltolakiopas, Belinskij 2015). Vesihuoltolain mukaisia keskeisiä toimijoita ovat kunnat, vesihuoltolaitokset, kiinteistön omistajat ja haltijat sekä viranomaiset. Kunta kehittää vesihuoltoa alueellaan ja tarvittaessa järjestää vesihuoltopalvelut ja huleveden viemäröinnin. Tavallisesti kunta täyttää järjestämisvelvollisuuden hyväksymällä vesihuoltolaitokselle toiminta-alueen, jolla vesihuoltolaitos huolehtii vesihuollosta ja jolla kiinteistöt liitetään laitoksen verkostoon. Vastuu kiinteistökohtaisten vesihuoltoratkaisujen asianmukaisuudesta on kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Vesihuoltolain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (Belinskij 2015). Vesihuoltolain muutoksen myötä hulevesien kokonaishallinnasta säädetään nykyisin maankäyttöja rakennuslaissa 1. Hulevesiin, joista huolehtii vesihuoltolaitos, sovelletaan vesihuoltolakia. Muita vesihuoltolain keskeisimpiä vuoden 2014 muutoksia ovat vesihuollon riskien hallinnan tarkentaminen, vesihuoltolaitoksen taloushallinnon eriyttäminen ja läpinäkyvyyden lisääminen sekä taajamien ulkopuolella sijaitsevien kiinteistöjen liittämisvelvollisuuden lieventäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon (Belinskij 2015). Uudistuneen vesihuoltolain mukaan kuntakohtaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatimisvelvoite on poistunut. Kuntien tulee kuitenkin edelleen kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti vesihuoltolain tavoitteiden toteuttamiseksi yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten, laitoksille vettä toimittavien ja niiden jätevesiä käsittelevien sekä muiden kuntien kanssa sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Uudistuneen vesihuoltolain mukaiset voimaantulo- ja siirtymäsäännökset: - Vesihuollon tietojärjestelmä Veeti on otettu käyttöön Ennen hyväksytyllä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, jos laitos on ryhtynyt toimenpiteisiin vesihuollosta huolehtimiseksi, säilyy aikaisemman lainsäädännön mukainen tiukempi kiinteistön liittymisvelvollisuus vesihuoltoverkostoihin vuoden 2018 loppuun asti. - Kunnan tulee esittää ennen hyväksytyt toiminta-alueet, niillä sijaitsevat taajamat sekä vesijohto- ja jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettavat alueet kartalla yleisesti saatavilla tietoverkossa vuoden 2016 loppuun mennessä. - Vesihuoltolaitosten tulee saattaa vesihuoltoverkostojen sijainnit sähköiseen muotoon vuoden 2016 loppuun mennessä - Vesihuoltolaitoksella tulee olla vesihuoltolain mukainen suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta vuoden 2016 loppuun mennessä. 1 Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta 682/2014

7 3 2.2 Muita vesihuoltoon liittyjiä lakeja ja asetuksia Vesihuoltolain lisäksi muita vesihuollon ja hulevesien hallinnan kannalta merkityksellisiä lakeja ovat erityisesti vesilaki, terveydensuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki ja ympäristönsuojelulaki. Tärkeimmät pohjaveden suojelua koskevat säädökset sisältyvät vesilakiin (287/2011) ja ympäristönsuojelulakiin (527/2014): pohjaveden muuttamisen luvanvaraisuus (VL 3:2 ja 3 ) ja pohjaveden pilaamiskielto (YSL 17 ) sekä vedenottamon vesioikeudelliset suoja-alueet (VL 4:11 ). Lisäksi pohjaveden suojelua koskevia säädöksiä sisältyy maa-aineslakiin (555/1981), ja erinäisiin muihin lakeihin ja asetuksiin. Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta sekä pohjavesien suojelusuunnitelmista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004), jonka muutos tuli voimaan Pohjavesialueet tullaan luokittelemaan uudelleen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella. Vesilaissa (287/2011) säännellään veden ottamista ja vesijohtojen sijoittamista. Vesilain mukaan vesihuoltolaitoksen vedenottoon tarvitaan aina lupa, myös alle 250 m 3 /d vedenottomäärillä 2. Terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään talousvettä toimittavista laitoksista, talousveden laadusta ja valvonnasta sekä varautumisesta talousveden laatua uhkaaviin erityistilanteisiin. Lisäksi siinä säädetään jäteveden johtamisesta ja puhdistamisesta sekä viemäröinnistä siten, että niistä ei saa aiheutua haittaa ihmisten terveydelle. Laki terveydensuojelulain muuttamisesta (942/2016) tulee voimaan , jossa mm. kevennetään lupamenettelyä ja edellytetään talousveden valvonnan perustumista riskinarviointiin. Talousveden laadun tulee täyttää sosiaalija terveysministeriön asetusten (1352/2015, pienet yksiköt 401/2001) vaatimukset. Maankäyttö ja rakennuslaissa (132/1999) on niin ikään säännöksiä vesihuoltoverkostojen sijoittamisesta, minkä lisäksi siinä säädetään kokonaisvaltaisesta hulevesien hallinnasta. Yhdyskuntajätevesiasetuksen (888/2006) mukaisesti taajamat on sisällytettävä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen jätevesiviemäriverkoston piiriin. Asetus pohjautuu yhdyskuntajätevesidirektiiviin (91/271/ETY), jossa taajamalla tarkoitetaan aluetta, jonka asukasvastineluku on vähintään Yhdyskuntajätevesiasetuksessa määritellään myös jätevedenpuhdistamoiden vähimmäispuhdistusvaatimukset. Ympäristönsuojelulakia (527/2014) sovelletaan jäte- tai hulevesien aiheuttaman ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran ehkäisemiseen. Ympäristönsuojelulain muutoksen (423/2015) ja asetuksen (713/2014, muutos 449/2015) myötä esim. jätevedenpuhdistamoiden ympäristölupamenettelyä ja lupien valvontaa on tehostettu. Ympäristölupapäätökset määrätään jatkossa pääasiassa toistaiseksi voimassa oleviksi. Ennen lain voimaantuloa annettujen ympäristölupapäätösten lupamääräysten tarkastamista koskeva velvoite raukeaa ja valvontaviranomainen arvioi luvan muuttamisen tarpeen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin tarkastamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Valtioneuvoston asetusta vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 muutettiin ( ). Asetuksella pyritään pinta- ja pohjavesien suojeluun ja asetetaan päästäjille mm. jätevedenpuhdistamoille velvoitteita haitallisten aineiden tarkkailusta. Haja-asutusalueilla on voimassa valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten verkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011). Tällä ns. hajajätevesiasetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaiselle jätevesien käsittelylle, jota tulisi nykylainsäädännön mukaan tehostaa mennessä tai kiinteistön muun lupamenettelyä vaativan remontin yhteydessä. Jätevesisääntelyn kohtuullistamista on kuitenkin esitetty Hallituksen esityksessä 3, jonka mukaan ympäristönsuojelullisesti herkillä alueilla eli vesistöjen äärellä ja vedenhankinta- 2 Ympäristöministeriön raportteja 1/2012, Uudistunut vesilaki 2011, Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset 3 Hallituksen esitys 128/2016 ympäristönsuojelulain muuttamisesta (jätevesisääntelyn kohtuullistamisesta)

8 4 käytössä olevilla ja siihen soveltuvilla pohjavesialueilla puhdistusvaatimukset tulisi täyttää mennessä ja muilla alueilla vain kiinteistön muun remontoinnin yhteydessä. Asumisen sako- ja umpikaivolietteet ovat jätelain (646/2011) mukaista jätettä. Jos saostuskaivolietteitä tai puhdistamolietteitä käytetään maatalouskäyttöön, peltolevitykseen, toimintaa koskee lannoitevalmistesäädökset (lannoitevalmistelaki 539/2006, MMM asetus 11/12, MMM asetus 24/11 ja sen muutokset 12/12, 7/13). Vuoden 2016 alussa voimaan astui orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto (331/2013), mikä rajaa puhdistamotoiminnassa syntyvien puhdistamolietteiden, välppäjätteen sekä hiekanerotushiekan sijoittamista kaatopaikalle. Orgaanista jätettä tulisi hyödyntää materiaalina ja energiantuotannossa. 3. SUUNNITTELUALUEEN YLEISTIEDOT 3.1 Yhdyskuntarakenne ja väestönkehitys Alueellinen kehittämissuunnitelma kattaa Lieksan ja Nurmeksen kaupungit sekä Juuan ja Valtimon kunnat. Kehittämissuunnitelma-alueen pinta-ala on noin km 2, josta maa-alaa on noin 85 % ja 15 % vesistöjä. Alueen asukastiheys on noin 3,7 as/km 2. Suurin asukastiheys on Nurmeksen kaupungissa 5 as./km 2. Väestötiheydet on määritetty maapinta-alaa kohden. Suunnitelma-alueen väestötiheys ja asemakaavoitetut alueet on esitetty kuvassa 1. Asemakaavoitetuilla alueilla asuu yhteensä n asukasta. Kuva 1. Väestötiheys 1 x 1 km ruuduissa 4 vuonna 2014 (Tilastokeskus 2015) Vuonna 2015 Pielisen Karjalan alueella oli asukasta. Suunnitelma-alueen väkimäärä on viimevuosina vähentynyt 5. Väestön keski-ikä on n. 50 vuotta. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on kaikissa kunnissa reilu 30 % ja alle 15 -vuotiaiden osuus vain %. 4 Tilastokeskuksen 1 x 1 km ruutuaineisto Tilastokeskus

9 5 Suunnitelma-alueen asutuksesta on sijoittunut YKR 6 -taajamiin n asukasta eli 62 % ja kyläalueisiin n eli 10 % väestöstä. Tilastolliset taajamat ja niiden väestömäärät vuonna 2015 sekä kyläalueet on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Tilastolliset taajama- ja kyläalueet (SYKE/YKR2016). Suunnitelma-alueen asuinrakennuksista 93 % on pientaloja 7. Alueella on noin lomaasuntoa. 3.2 Pinta- ja pohjavesivarojen yleiskuvaus Pintavesivarat Juuan, Lieksan, Nurmeksen ja Valtimon alueelta vesistöt kuuluvat Vuoksen (04) vesistöalueeseen. Vuoksen vesistöalueelta vedet laskevat Venäjän puolelle Laatokkaan. Alueen suurin ja Suomen neljänneksi suurin järvi on Pielinen, jonka ympärille suunnitelma-alue sijoittuu. Merkittävimpiä jokia suunnitelma-alueella ovat Lieksanjoki, Valtimojoki, Juuanjoki ja Saramojoki. Pintavedet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 3, taulukko 1). Suot ovat Pielisen Karjalassa yleisiä, mikä näkyy vesistöissä luontaisesti veden ruskeana värinä ja lievänä rehevyytenä 8. Kalojen elohopeapitoisuus ylittyy kaukokulkeumariskin ja luonnonolosuhteiden perusteella useassa alueen vesistössä (taulukko 1). Näissä vesissä kemiallinen tila on luokiteltu hyvää huonommaksi. Lieksanjoen alajuoksu ja Karhujoen-Valtimojoen-Hovilanjoen vesimuodostuma on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi ja voimakkaasti muutetuksi kalojen vaellusesteiden ja perkausten vuoksi. Lieksassa Pokronlampi ja Valtimolla Patojärvi, Sorsajärvi ja Pohjajärvi ovat välttävässä 6 Suomen ympäristökeskus, yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaiset aluejaot 7 Tilastokeskus rakennukset ja kesämökit 8 Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma

10 6 ekologisessa tilassa pääosin perustuen vedenlaatutietoihin. Myös Valtimon Haapajärvi on luokiteltu tyydyttävään tilaan. Kuva 3. Vesistöjen ekologisen tilan luokittelu (aineiston lähde: Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma ) Kuva 4. Vesistöjen kemiallisen tilan luokittelu (aineiston lähde: Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma )

11 7 Taulukko 1. Keskeisimpien pintavesien tyypittely ja luokittelu. Vesistö Kunta Tyypittely Ekologinen luokittelu Kemiallinen luokittelu Pielinen, pääallas Joensuu, Juuka Sh hyvä hyvä Lieksa, Nurmes Höytiäinen Juuka, Kontiolahti SVh hyvä hyvä Polvijärvi Viekijärvi Lieksa Rh Hyvä hyvää huonompi Pankajärvi Lieksa Lv Hyvä hyvää huonompi Ruunaanjärvi Lieksa Lv Erinomainen hyvää huonompi Lautiainen Nurmes Rh Hyvä hyvää huonompi Kuohattijärvi Nurmes Kh Erinomainen hyvä Vaikkojärvi Juuka Rh Erinomainen hyvää huonompi Suomunjärvi Lieksa Kh Erinomainen hyvää huonompi Haapajärvi Valtimo Rh Tyydyttävä hyvää huonompi Alueella ei käytetä pintavesiä talousveden ottoon. Merkittävimpiä vesistökuormituksen lähteitä ovat maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen jätevesien hajakuormitus sekä yksittäiset pistekuormittajat 9. Yhdyskuntajätevesien kuormituspaikkoja on kaikkiaan neljä Lieksan, Nurmeksen sekä Juuan jätevedenpuhdistamot sekä Kolin yhteispuhdistamo. Lieksan kaupungin jätevedenpuhdistamon purkupaikka sijaitsee Lieksanjoen alaosassa ja siitä vedet laskevat Pieliseen Mönninselälle. Nurmeksen kaupungin jätevedenpuhdistamon vedet johdetaan Pieliseen Mikonsalmen kautta. Kolin alueella Kolin Hiiden vesiosuuskunnan yhteispuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan purkuputken kautta Pieliseen Hiekkasaarien takaiseen syvänteeseen. Juuan jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet puretaan avo-ojan kautta Juuanjokeen ja noin 3 km päässä edelleen Pieliseen. Puhdistamojen vesistötarkkailuraporttien perusteella puhdistamojen vaikutukset näkyvät purkuvesistöissä vain vähäisinä vedenlaadun muutoksina lähellä purkupaikkoja Pohjavesivarat Juuan, Lieksan, Nurmeksen ja Valtimon alueella on yhteensä yli 60 luokiteltua pohjavesialuetta. Pohjavesialueet sijoittuvat alueen poikki kulkeviin luode-kaakko -suuntaisiin harjujaksoihin. Alueen pohjavesialueet ovat suhteellisen pienialaisia ja niillä on merkitystä lähinnä paikallisen vedenhankinnan kannalta. Suurimmilla pohjavesialueilla muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on noin m³/d suuruusluokkaa. Vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet on esitetty liitteessä 1 ja kuvassa 10. Alueen maa- ja kallioperän laadusta johtuen pohjavedet ovat tyypillisesti lievästi happamia ja pohjaveden kovuusarvo on alhainen. 9 Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma

12 8 4. VESIHUOLLON NYKYTILANNE Vesihuollon nykytilannetta ja ennusteita on kuvattu sanallisesti sekä tunnuslukujen kautta. Vesihuoltolain 20 mukaisesti vesihuoltolaitosten tulee tuottaa ja julkistaa vertailukelpoiset tunnusluvut toiminnastaan. Vesihuollon hintatasoa, tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavien tunnuslukujen avulla vesihuoltolaitosten toimintaa voidaan verrata toisiinsa ja yleisesti hyviksi todettuihin tunnuslukutasoihin. Suunnittelualueen kunnissa toimii kunnallisten vesihuoltolaitosten lisäksi lukuisia vesiosuuskuntia ja -yhtymiä. Lieksassa toimii kunnalliset Lieksan Vesi ja Kolin Vesi sekä 9 vesiosuuskuntaa. Nurmeksessa toimii kunnallinen Nurmeksen Vesi ja 7 vesiosuuskuntaa sekä pienempiä vesiyhtymiä. Juuan kunnan vesihuoltolaitoksen lisäksi kunnassa toimii 4 vesiosuuskuntaa. Valtimolla toimii 2 jätevesiosuuskuntaa kunnallisen vesihuoltolaitoksen lisäksi. Kuvissa 5-7 on esitetty vesihuoltolaitosten väliset talousveden myynnin ja jätevesien viemäröinnin yhteydet. Liitteessä 2 on esitetty kunnallisten vesihuoltolaitoksien sekä vesiosuuskuntien liittyjämäärät vesilaitoskohtaisesti. Kuva 5. Juuan vesihuoltolaitosten välinen talousveden myynti ja jäteveden vastaanotto.

13 9 Kuva 6. Lieksan vesihuoltolaitosten välinen talousveden myynti ja jäteveden vastaanotto. Kuva 7. Nurmeksen ja Valtimon vesihuoltolaitosten välinen talousveden myynti ja jäteveden vastaanotto.

14 10 Alla olevassa taulukossa on esitetty keskitettyyn vesihuoltoon liittyneet asukkaat sekä vedenkulutus kuntakohtaisesti vuonna Taulukko 2. Keskitetyn vesihuollon liittymisaste ja vedenkulutus kunta-alueittain vuonna asukkaat liittyjät liittymisaste vedenkulutus* vesijohto viemäri vesijohto viemäri ominaiskulutus as. as. as. % % m 3 /d l/as.*d Juuka Lieksa Nurmes Valtimo YHTEENSÄ *Vedenkulutuksella tarkoitetaan kaikkien kunnan alueella toimivien tilastoitujen vesihuoltolaitosten yhteen laskettua vesimäärää, mikä on laskettu käyttämällä vedenottamoilta kunnan alueelle otettua vesimäärää. Juuassa vedenkulutuksesta noin 30 % on elintarviketeollisuuden vedenkulutusta ja Lieksassa teollisuuden vedenkulutukseksi on ilmoitettu noin 10 %. Maatalouden vedenkulutukseksi kuntien alueella on ilmoitettu 1-3 %, mutta todellisuudessa se on oletettavasti suurempi. Pääosin vesi johdetaan asutuksen ja muuhun yhteiskunnan vedenkulutukseen Organisaatiot ja talous Kunnallisten vesihuoltolaitosten toimintamuodot Kunnalliset vesihuoltolaitokset voivat olla toimintamuodoltaan osakeyhtiöitä, liikelaitoksia, kunnan kirjanpidossa eriytettyjä taseyksiköitä tai kirjanpidossa vain laskennallisesti eriytettyjä yksiköitä. Vesihuoltolainsäädännön muutosten ( /681) jälkeen kunnalliset vesihuoltolaitokset, jotka ovat laskennallisesti eriytettyjä taseyksikköjä, olisi muutettava kirjanpidollisesti eriytetyksi taseyksiköksi tai kunnalliseksi liikelaitokseksi. Kuntien vesihuoltolaitoksista Juuan, Nurmeksen ja Valtimon vesihuoltolaitokset ovat kunnan kirjanpidosta eriytettyjä taseyksiköitä alkaen. Lieksan vesihuoltolaitos oli vuoden 2015 tilinpäätöksen mukaan edelleen laskennallisesti eriytetty taseyksikkö. Vesihuoltolaitosten tuloslaskelma, tase ja rahoituslaskelma ovat kaupungin/kunnan tilinpäätöksen liitteinä, eritytettyinä tilinpäätöksinä. Kunnalliset vesihuoltolaitokset vastaavat toiminta alueellaan vedenhankinnasta ja jakelusta sekä jätevesien johtamisesta ja Valtimoa lukuun ottamatta myös käsittelystä. Lisäksi Juuan vesihuoltolaitos vastaanottaa Nunnanlahden alueen ja Rengasvesiosuuskunnan jätevesiä. Lieksan vesihuoltolaitos myy vettä kahdeksalle vesiosuuskunnalle sekä vastaanottaa käsiteltäväksi viiden vesiosuuskunnan jätevesiä. Nurmeksen vesihuoltolaitos myy vettä viidelle vesiosuuskunnalle sekä vastaanottaa käsiteltäväksi Valtimon ja neljän vesiosuuskunnan jätevesiä. Valtimon vesihuoltolaitos vastaanottaa kahden osuuskunnan jätevesiä. 10 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/ Veeti) 11 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti)

15 Maksujen vertailu Pielisen Karjalan alueen vesihuollon maksujen vaihteluvälit on koottu taulukkoon 3. Lisäksi taulukkoon on vertailuksi tuotu Vesilaitosyhdistyksen (VVY) jäsenlaitosten valtakunnallisten maksujen keskiarvot ja mediaanit. Pielisen Karjalan vesihuoltomaksut ovat keskimäärin liittymis- ja perusmaksujen osalta keskimääräistä korkeampia ja käyttömaksut matalampia, kuin VVY:n jäsenlaitoksilla keskimäärin. Toisaalta vaihteluväli on suurta, eivätkä kaikki Pielisen Karjalan vesihuoltolaitokset peri tiettävästi lainkaan liittymis- tai perusmaksua. Taulukko 3. Pielisen Karjalan ja VVY:n vertailuhinnat ( /m³) omakotitalolle vuonna 2015 Liittymismaksu omakotitalo Perusmaksu omakotitalo /v Käyttömaksu /m³ talousvesi jätevesi talousvesi jätevesi talousvesi jätevesi Pielisen Karjala MIN ,9 1,9 Pielisen Karjala MAX ,5 3,8 Pielisen Karjala keskiarvo ,4 2,5 VVY keskiarvo ,7 2,6 VVY mediaani ,6 2,7 VVY MAX ,8 5,6 Kokonaisvaltaisemmin maksuja voidaan vertailla VVY:n laskennallisiin vertailuhintoihin 12. Vertailuhinnassa on huomioitu laitoskohtaisesti sekä vedenhankinnan että viemäröinnin liittymismaksut, perusmaksut ja käyttömaksut sekä mahdolliset muut maksut. Taulukko 4. Pielisen Karjalan ja VVY:n vertailuhinnat ( /m³) omakotitalolle vuonna 2015 Vertailuhinnat vesi jätevesi vesi ja jätevesi Pielisen Karjala VVY Pielisen Karjala VVY Pielisen Karjala VVY Keskiarvo Mediaani Minimi Maksimi Vesilaitosyhdistyksen eli VVY:n vertailuhinnat on laskettu koko maassa samanlaisille kiinteistöille ja samoille kulutusmäärille. Vertailussa ovat mukana sekä yksinomaan vesilaitos- tai viemärilaitostoimintaa harjoittavat laitokset että yhdistetyt laitokset, jotka vastaavat niin puhtaan veden tuotannosta kuin jätevesien vastaanottamisesta ja puhdistamisestakin. Hintoihin sisältyy alv 24 %.

16 12 Kuva 8. Pielisen -Karjalan alueen VVY- vertailuhinnat ( /m³) vuonna 2015 Pielisen Karjalan alueen korkeimmat vertailuhinnat ovat Vinkerrannan vesiosuuskunnalla ja Lieksan eteläpään vesiosuuskunnalla. VVY:n vertailuhinnoissa tulee ottaa huomioon, että jäsenlaitokset ovat pääosin kuntien vesihuoltolaitoksia, joilla on yleisesti vesiosuuskuntia suurempi volyymi ja ne toimivat keskitetymmin taajama-alueella. Vesiosuuskunnat taas sijoittuvat usein hajaasutusalueille, jolloin mm. liittymismaksukustannukset ovat hyvin eri luokkaa kuin kunnallisilla vesihuoltolaitoksilla Liikevaihto Pielisen Karjalan alueen vesiosuuskuntien ja kuntien vesihuoltolaitosten liikevaihto oli yhteensä noin 5,1milj. käytettävissä olleiden vuoden 2015 tietojen perusteella. Suuntaa antavasti vesihuoltolaitosten taloutta voidaan vertailla liikevaihdon ja laskutetun talous- sekä jäteveden suhteiden kautta (kuva 9). Laskutetun veden määrän puuttuessa raportoiduista 13 tiedoista, määrä on arvioitu jäteveden osalta 10 % vuotavuudella johdetusta vesimäärästä ja talousveden osalta raportoidun ostetun vesimäärän mukaan. Suhde kertoo muun muassa laitosten käyttö- ja perusmaksujen tasosta. Lisäksi vertailussa olisi hyvä huomioida laitosten investoinnit, kuten saneeraukset (verkostot, vedenottamot ja jätevedenpuhdistamot) sekä kunnallisten vesihuoltolaitosten tuottovaatimus kunnille. Laitosten vertailussa suurimmat suhdeluvut olivat Lieksassa toimivalla Sarkkila-Vuoniskylien vesiosuuskunnalla ja Valtimon eteläisten kylien jätevesiosuuskunnalla. Muiden laitosten väliset erot olivat suhteellisen pieniä. 13 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti)

17 13 Kuva 9. Vesihuoltolaitosten liikevaihdon ja laskutetun veden suhde vuonna Henkilöstömäärät Vesihuoltolaitosten henkilöstön määrät kunnallisissa laitoksissa on koottu taulukkoon 5. Osa henkilöstöstä työskentelee usealle eri toimialueelle, jolloin vesihuollon osuus on laskettu pääosin henkilöstön palkan jakaantumisen mukaisesti. Suunnitelma-alueen kunnista vähiten henkilöstöä vesihuollolle on osoitettu erityisesti vesijohtoverkoston pituuteen nähden Valtimolla. Muiden kuntien henkilöstömäärät ovat lähempänä toisiaan. Taulukko 5. Kunnallisten vesihuoltolaitosten henkilöstömäärät ja niiden suhde liikevaihtoon ja vesijohtoverkoston pituuteen vuoden 2015 tiedoilla. Laitokset/ verkostot Toimisto/ johto yhteensä suhde liikevaihtoon suhde vesijohtoverkostoon henkilöä henkilöä henkilöä 1000 /henkilö km/henkilö Juuka 2,15 1 3, Lieksa 6 2,2 8, Nurmes 3 1,2 4, Valtimo 0,5 0,2 0, Käytössä olevien tilinpäätöstietojen mukaan vesiosuuskunnissa palkallista henkilöstöä on ollut vain osassa laitoksista ja mahdolliset henkilöstökulut ovat olleet pieniä. Palkallisia ovat olleet lähinnä osa-aikaiset vedenottamonhoitajat niissä vesiosuuskunnissa, joissa on oma vedenottamo.

18 14 Ulkopuolisia palveluita on käytetty lähinnä tilipalveluina sekä joissakin vesiosuuskunnissa myös ylläpito- ja huoltotöissä. Pääosin vesiosuuskuntien tehtävät hoidetaan talkootyönä. 4.2 Talousvesi Nykyinen vedenhankinta Pielisen Karjalan seudun vedenhankinta perustuu pohjavedenottoon. Vuonna 2015 vedenotto oli yhteensä noin m 3 /d eli noin 1,57 milj. m 3 /a. Lieksan Vesi ja Nurmeksen Vesi ovat alueen suurimmat yksittäiset vedenottajat, joiden osuudet koko suunnitelma-alueen vedenotosta olivat 39 % ja 33 %. Lisäksi alueella vettä ottavat Juuan ja Valtimon kunnalliset vesilaitokset sekä useat vesiosuuskunnat. Kuvassa 10 on esitetty alueen vedenottamot ja pohjavesialueet kartalla. Kuva 10. Vedenottamot ja pohjavesialueet Vedenhankinta perustuu lähes täysin oman kunnan alueelta otettuun pohjavedenottoon. Juuan kunnan puolelle ulottuu Polvijärven puolelta vettä ottava Martonvaaran vesiosuuskunta ja Valtimon puolella entisen Sivakkajoen vesiosuuskunnan alueen vesi otetaan Nurmeksen puolelta sijaitsevasta vedenottamosta. Juuan kunnan vesihuoltolaitoksen päävedenottamona toimii Surmansärkkä, josta otettiin vuonna 2015 vettä 660 m³/d. Taivaanpankon vedenottamolta otettiin vettä 120 m³/d. Kiieskankaalla on juuri saatu päätökseen pohjaveden koepumppaus. Kiieskankaalle on tarkoitus rakentaa 2 pohjavesikaivoa ja alkalointilaitos vedenjakelun turvaamiseksi. Lisäksi Ahmovaaran ja Nunnanlahden vesiosuuskunnat ottavat vettä omilta vedenottamoiltaan.

19 15 Kuva 11. Vuoden 2015 vedenottomäärien jakautuminen Juuan vedenottamoilla Lieksan Veden vedenhankinta on jaettu usealle vedenottamolle, joista eniten vuonna 2015 vettä otettiin Kokkokankaan, Pesonvaaran ja Nälämön vedenottamoista. Lieksan keskustaajamaa ja sen verkostoihin liittyneitä vesiosuuskuntia palvelevien vedenottamoiden lisäksi Lieksan Vedellä on pienempiä ns. kylävedenottamoita Hattukylässä, Mätäsvaarassa (Hallakorpi) ja Vuonislahdella, joiden vesi johdetaan vesiosuuskuntien verkostoihin. Yhteensä Lieksan Veden vedenotto on ollut noin m³/d. Lisäksi omat vedenottamonsa (Koli, Loma-Koli ja Maurila) on Kolin Vedellä. Kuva 12. Vuoden 2015 vedenottomäärien jakautuminen Lieksan vedenottamoilla Nurmeksen Veden päävedenottamona toimii Kumpulammen vedenottamo, josta otettiin vuonna 2015 vettä 765 m³/d. Kötsinmäen vedenottamolta otettiin vettä 334 m³/d. Lisäksi Nurmeksen Vedellä on käytössä kaksi pienemmällä käytöllä olevaa vedenottamoa. Lipinlahden ja Ylikylän vesiosuuskunnat ottavat vettä omilta vedenottamoiltaan. Lisäksi kaupungin alueella toimii pienempiä vesiyhtymiä, joilla on omat vedenottamot (eivät sisälly tilastoihin).

20 16 Kuva 13. Nurmeksen vuoden 2015 vedenhankinnan jakautuminen vedenottamoille Valtimon kunnan vesihuoltolaitoksen päävedenottamona toimii Kokkosärkän vedenottamo, josta otettiin vuonna 2015 vettä 337 m³/d. Lisäksi laitoksella on käytössä Nuolikosken vedenottamo, pieni Soppakankaan vedenottamo Nurmeksen puolella ja lähinnä varavedenottamona toimiva Juposärkän vedenottamo. Kunnan luoteisrajalla on pieni Maaselän vedenottamo ja Pajulähteen vesiyhtymällä pieni vedenottamo, jotka eivät sisälly tilastotietoihin. Kuva 14. Valtimon vuoden 2014 vedenhankinnan jakautuminen vedenottamoille. Liitteessä 1 on esitetty alueen vedenottamot, vedenottolupamäärät, vedenottomäärät vuodelta 2015 sekä vedenottaja ja pohjavesialueet, joilla vedenottamot sijaitsevat.

21 Vedenjakelu Kuvassa 15 on esitetty alueen vedenjakelun toiminta-alueet ja niitä yhdistävät runkolinjat. Kuva 15. Vedenjakelun runkolinjat ja toiminta-alueet Juuan kunnan vesihuoltolaitoksen toiminta-alue kattaa kirkonkylän asemakaava-alueen. Surmansärkän ja Taivaanpankon vedenottamoilta pumpattu vesi (yhteensä noin 780 m³ vuonna 2015) käsitellään Taivaanpankon vesitornilla, josta vesi johdetaan kulutukseen. Juuan rengasvesiosuuskunta ostaa vetensä Juuan kunnan vesihuoltolaitokselta. Nunnanlahden vesiosuuskunnan alueelle on yhdysvesijohto, jonka kautta voidaan johtaa vettä Juuan kunnallisen vesihuoltolaitoksen verkostosta. Ahmovaaran vesiosuuskunnilla on oma vedenottamo, eikä yhdysvesijohtoja muihin laitoksiin. Martonvaaran vesiosuuskunta toimii sekä Polvijärven että Juuan kuntien puolella ja ottaa vetensä Polvijärven puolella olevasta Kansalan vedenottamosta. Martonvaaran verkosto on yhteydessä Polvijärven kunnan muiden vesiosuuskuntien verkostoihin. Nurmeksen Vesi toimii lähinnä keskustaajaman asemakaavoitetulla alueella, jonne vettä johdetaan Kumpulammen, Kötsinmäen ja Lamminkangaan vedenottamoilta (yhteensä noin 1260 m³/d vuonna 2015). Jakelualueeseen kuuluu 2500 m 3 ylävesisäiliö. Pääjakelualueen verkostoon on liittynyt Juutilankankaan, Lautiaisen, Puiroonkankaan, Savikylä-Salmenkylän sekä Vinkerrannan vesiosuuskunnat sekä pienempiä vesiyhtiöitä. Ylikylän, Lautiaisten ja Puiroonkankaan vesiosuuskuntien sekä Tiirikkalan vesiyhtiön verkostot ovat yhteydessä toisiinsa, samoin Juutilankankaan ja Savikylä-Salmenkylän vesiosuuskuntien verkostot. Nurmeksen Vesi myy lisäksi vettä erillään olevalle Höljäkän vesiyhtymälle. Lisäksi kaupungin alueella on Lipinlahden vesiosuuskunta ja pienempiä vesiyhtymiä, jotka toimivat oman vedenottamon varassa. Nurmeksen ja Valtimon välillä on yhdysvesijohto, jota kautta on mahdollista syöttää vettä molempiin suuntiin. Lieksan Vesi toimii usealla eri talousveden jakelualueella. Pääjakelualue koostuu Lieksan keskustaajamasta, Lieksanjoen pohjoispuolisista osista ja eteläpuolen teollisuuskylästä. Jakelualueelta toimitetaan vettä myös Niitty-Jamali-Vartialan sekä Jamali-Murtovaaran vesiosuuskunnille. Pääjakelualueen vesimäärä on noin 930 m³/d, joka pumpataan Pesonvaaran, Kokkokankaan ja

22 18 Puuruunjärven vedenottamoista keskustan käsittelylaitoksen kautta kulutukseen. Jakelualueella on 700 m³ vesitorni. Puuruunjärven vedenottamosta johdetaan suoraan vettä myös Nurmijärven vesiosuuskunnalle. Lieksan Ruunaan käsittelylaitokseen pumpataan vettä Nälämön, Ulkänsärkän ja Ruunaan vedenottamoista yhteensä noin 635 m³/d. Ruunaan käsittelylaitoksen jakelualueeseen kuuluu keskustaajaman eteläpuoli ja Lieksan Eteläpään vesiosuuskunta. Jakelualueeseen kuuluu Rasivaaran 950 m³ vesisäiliö. Lisäksi Lieksan Vedellä on pienempiä ns. kylävedenottamoita, joista johdetaan vettä Hatunkylän, Mätäsvaara-Varpasen, Viekin ja Vuonislahden vesiosuuskuntien verkostoihin. Entisen Kolin hiiden vesiosuuskunnan alueella toimii nykyisin kaupungin hallinnoima Kolin Vesi, joka toimittaa vettä Kolin vesiosuuskunnalle sekä Loma-Kolin alueelle. Kolin verkostoon kuuluu 100 m³ ylävesisäiliö. Valtimon kunnan vesihuoltolaitoksella on keskustaajaman lisäksi laaja verkosto (216 km), jossa on myös kiertoyhteyksiä. Jakelualueelle pumpataan vettä Kokkosärkän, Nuolikosken ja Juposärkän vedenottamoilta yhteensä noin 400 m³/d. Verkostoon kuuluu neljä vesisäiliötä, joiden yhteenlaskettu tilavuus on 650 m³. Kunnan verkostoon kuuluu myös entisen Sivakkajoen vesiosuuskunnan alue, joka ottaa vetensä omalta vedenottamoltaan. Taulukkoon 6 on koottu kunnittain vesijohtoverkostojen tunnuslukuja sisältäen sekä kunnallisten vesihuoltolaitosten että vesiosuuskuntien tilastoidut tiedot vuodelta Tunnuslukujen luotettavuuteen ja vertailtavuuteen vaikuttaa saatujen lähtötietojen tarkkuus ja kattavuus. Tunnuslukujen laskennassa käytettiin tilastoituja tietoja 14. Taulukko 6 Vesijohtoverkostojen tunnuslukuja 15 sisältäen kaikki kunnan alueella tilastoidut vesihuoltolaitokset vuodelta Juuka Lieksa Nurmes Valtimo Yhteensä/ seutu Joensuun yhteensä/ keskimääririn keskimää- verkostopituus km liittyjät asukkaina as verkostopituus asukasta kohti vedenkulutus (= kunnan alueelle vedenottamoilta pumpattu vesimäärä) laskutettu vesi (= kunnan alueelta laskutettu vesi) laskuttamaton vesi (= em. vedenkulutus laskutettu vesi) m/as m 3 /d l/as/d m 3 /d/km m 3 /d l/as/d m 3 /d % m 3 /km/d l/as/d Verkostopituus liittyjää kohden on pienin Lieksassa, jossa vesijohtoverkostoa ei ole rakennettu haja-asutusalueille niin paljon kuin muissa suunnitelma-alueen kunnissa. Selvästi suurin liittyjäkohtainen verkostopituus on Valtimolla. Myös pienin vesimäärä verkostopituutta kohti on Valtimolla, jolloin veden viipymä verkostossa on pisin. Erityisesti verkostojen latvaosissa, joissa kulutus on vähäistä, veden pitkästä viipymästä ja lämpötilan noususta voi aiheutua talousveden mik- 14 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti) ja muu kunnilta saatu lähtötieto 15 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti) ja muu kunnilta saatu lähtötieto

23 19 robiologisen laadun heikkenemistä. Veden mikrobiologisen laadun heikkeneminen on todennäköistä myös pitkään käyttämättä olevilla varayhdyslinjoilla. Laskuttamaton vesi sisältää vesijohtoverkostossa vuotovedet sekä luvallisen laskuttamattoman vedenkäytön, kuten sammutusvedet ja verkoston huuhteluvedet. Vesijohtoverkoston laskuttamattoman veden osuus hyväkuntoisessa verkostossa on yleensä noin 10 %. Laskuttamattoman veden määrä jaettuna verkostopituudella kuvaa parhaiten verkoston vuotavuutta [m 3 /km/d]. Suurin laskuttamattoman veden määrä verkostopituutta kohti on Nurmeksessa (1,3 m 3 /km/d), mutta sitäkin voidaan pitää kohtuullisen pienenä. Vertailuarvona Uudenmaan vesihuollon kehittämisohjelmassa 16 vuotovesien tavoitetasona pidettiin vesijohdoille 2 m 3 /km/d. Joensuun seudulla 17 vastaava vuotovesimäärä johtokilometriä kohti vaihteli välillä 0,2 3,3 m³/km/d Pohjavesialueiden riskitoiminnot Suunnitelma-alueen vedenhankinnan kannalta tärkeimmille pohjavesialueille on laadittu suojelusuunnitelmat tai vähintään riskikartoitukset. Juuan ja Lieksan suojelusuunnitelmat ovat valmistuneet vuonna 2011 ja Nurmeksen vuonna Valtimon pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on laadittu vuonna Nurmes Porokylä Nurmeksen kaupungin keskustaajama sijoittuu Porokylän pohjavesialueelle ja pohjavesialueella on useita mahdollisia pohjaveden laatua vaarantavia riskitekijöitä. Kötsinmäen vedenottamo sijaitsee keskustan läheisyydessä Nurmesjärven rannalla. Mahdollisia pohjaveden laatua vaarantavia riskitekijöitä ovat mm. teollisuus- ja yritystoiminta, pilaantuneen maaperän riskikohteet, jätevesien johtaminen (Valtimo-Nurmes siirtoviemäri) sekä liikenne (tie 75 ja rautatie). Lamminkangas Lamminkankaan pohjavesialueella sijaitsevat Nurmeksen kaupungin Kumpulammen vedenottamo sekä Lamminkankaan vedenottamo, josta pumpataan vettä Juutilankankaan vesihuoltoosuuskunnalle. Lamminkankaan poikki kulkevat valtatie 6 ja kantatie 75, lisäksi niiden välinen liittymäalue sijoittuu pohjavesialueen keskiosiin. Vedenottamoiden raakaveden kloridipitoisuuksista ei ole tarkkailutietoja. Liikenteen ja tienpidon lisäksi mahdollisia muita pohjaveden laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat mm. pohjavesialueen vanhat maa-ainesottoalueet. Multiharju Pohjavesialueen poikki kulkeva Lieksantie (tie 73) sijaitsee alle 300 metrin etäisyydellä Lipinlahden vedenottamosta. Tiesuolaus ja vaarallisten aineiden kuljetukset ovat mahdollisia pohjaveden laatuun kohdistuvia riskitekijöitä. Merkittävä osa pohjavesialueen pinta-alasta on maaainesottoaluetta. Maa-ainesottoalueet eivät kuitenkaan sijoitu vedenottamon lähialueelle. Sopenkangas Pohjavesialueella sijaitsee Valtimon kunnan omistukseen vuonna 2015 siirtynyt Soppikankaan vedenottamo (entinen Sivakkajoen vesiosuuskunta). Pohjavesialue on pääosin metsätalouskäytössä, lisäksi alueella on vanhoja maa-ainesottoalueita. Pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat vähäisiä. 16 Uudenmaan ELY-keskus, vesihuollon kehittämisohjelman päivitys, vaihe 1, , Ramboll 17 Joensuun seudun eli Joensuun, Kontilahden, Liperin ja Polvijärven vesihuollon kehittämissuunnitelma , Ramboll

24 20 Höljäkänkangas Pohjavesialueella sijaitsee Nurmeksen kaupungin Höljäkän vedenottamo. Pohjavesialue on pääosin metsätalouskäytössä ja pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat hyvin vähäisiä. Ylikylä Ylikylän pohjavesialue on suurimmaksi osaksi metsätalousvaltaista aluetta ja pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat vähäisiä. Pohjavesialueella sijaitsee Ylikylän vesiosuuskunnan vedenottamo. Juuka Taivaanpankko Juuan kunnan Taivaanpankon vedenottamon valuma-alue on pääosin rakentamatonta harjumaastoa. Mahdollisia pohjaveden laatua vaarantavia riskikohteita ovat lähinnä pohjavesialueella sijaitsevat pilaantuneen maaperän riskikohteet. Surmansärkkä Surmansärkän pohjavesialue on suurimmaksi osaksi luonnontilaista harjumaastoa ja pohjaveden laatuun kohdistuvat mahdolliset riskit ovat siten hyvin vähäisiä. Juuan kunnan Surmansärkän vedenottamon kaivot sijaitsevat pohjavesialueen keskiosassa. Paattikangas Paattikankaan pohjavesialueella sijaitsee Nunnanlahden vesiosuuskunnan vedenottamo. Paattikankaan pohjavesialueella pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat vähäisiä. Merkittävä osa vedenottamon valuma-alueesta on vanhaa maa-ainesottoaluetta. Kiieskangas Kiieskankaan pohjavesialueella sijaitsee tutkittu vedenottamon paikka, joka on tarkoitus ottaa käyttöön. Kiieskankaan alueella on harjoitettu maa-ainesten ottoa useamman vuosikymmenen vuoden ajan. Maa-ainesoton ja vedenoton yhteensovittamiseksi ja pohjaveden suojelemiseksi alueelle on laadittu soranoton yleissuunnitelma. Mahdollisia muita pohjaveden laatuun vaikuttavia riskikohteita Kiieskankaan pohjavesialueella ovat betonitehdas sekä entinen turkistarha. Turkistarha sijaitsee pohjavesialueen reunalla pohjaveden virtaussuuntaan nähden tutkitun vedenottamon alapuolella. Entisen turkistarhan jälkitöinä on poistettu varjotalot, tyhjennetty lantavarastot ja tehty maansiirtotöitä (v. 2009). Niittylammenkangas Niittylammenkankaan pohjavesialueella sijaitsee Ahmovaaran vesiosuuskunnan vedenottamo. Niittylammenkankaan pohjavesialue on suurelta osin rakentamatonta harjumaastoa. Pohjavesialueen kaakkoisosassa on vanha maa-ainesottoalue. Lieksa Kokkokangas Pohjavesialueella sijaitsee Lieksan kaupungin Kokkokankaan vedenottamo. Merkittävä osa Kokkokankaan vedenottamon valuma-alueesta on vanhaa maa-ainesottoaluetta, jossa maa-ainesotto on paikoitellen ulottunut lähellä pohjavedenpinnantasoa ja suojakerrospaksuus on ohut. Nurmijärventie (tie 524) sijaitsee vedenottamon kaivojen välittömässä läheisyydessä. Merilänranta Pohjavesialueella sijaitsee Loma-Kolin vedenottamo sekä uusi Maurilan vedenottamo. Pohjavesialueelle sijoittuu asutuksen lisäksi useita vapaa-ajan kiinteistöjä. Pohjavesialueelle sijoittuva viemäriverkosto ja jätevesipumppaamot sekä viemäriverkostoon liittymättömät kiinteistöt ovat mahdollisia pohjaveden laatuun kohdistuvia riskitekijöitä. Muutoin pohjaveteen kohdistuvat riskit ovat vähäisiä.

25 21 Nälämö Pohjavesialueella sijaitsee Nälämön vedenottamo sekä Korkeakosken vedenottamo, joka ei ole enää käytössä. Lisäksi pohjavesialueelle on rakennettu uusi Ulkanvalkeiden vedenottamo. Pohjavesialueella on useampia maa-ainesottoalueita, joista osalla ottotoiminta on päättynyt ja osalla ottotoiminta jatkuu. Muutoin pohjavesialue on pääosin luonnontilaista harjumaastoa ja pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat vähäisiä. Ruunaa Merkittävä osa pohjavesialueen pinta-alasta on vanhaa maa-ainesottoaluetta. Paikoitellen maaainesotto on ulottunut lähelle pohjaveden pinnantasoa. Uusia maa-ainesottolupia pohjavesialueelle ei ole enää myönnetty. Maa-ainesottoalueen reunalla sijaitsee entinen ampumarata, jonka etäisyys Ruunaan vedenottamoon on noin 250 metriä. Ruunan vedenottamon veden laadussa ei ole todettu ampumaradan vaikutusta pohjaveden laatuun. Vuonislahti Pohjaveden muodostumisalueen pinta-alasta reilu kolmasosa on vanhaa maa-ainesottoaluetta. Paikoitellen ottotoiminta on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle ja alueelle on muodostunut lammikoita. Joensuun ja Kontiomäen välinen rautatie kulkee pohjavesialueen poikki. Pohjavesialueella ei toistaiseksi ole viemäriverkostoa. Alueella sijaitsee sekä vakituisessa että vapaa-ajan käytössä olevia asuntoja. Vieki Pohjavesialueen luoteisosa on maanviljelyskäytössä ja peltoalue on osittain pohjaveden muodostumisaluetta. Peltoviljely saattaa siten vaikuttaa pohjaveden laatuun. Hallakorven vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa entisellä maa-ainesottoalueella. Vedenottamolle rakennettiin vuonna 1997 siiviläputkikaivo, jolla korvattiin vanha kuilukaivo, joka on nykyisin varalla. Vanhassa kuilukaivossa esiintyi bakteeriongelmia kevättulvien ja pitkäaikaisten sateiden aikana. Tervasärkkä-Niittysärkkä Pohjavesialueen keskiosassa sijaitsee Lieksan kaupungin Pesonvaaran vedenottamo. Pohjavesialue on suurimmaksi osaksi metsätalousvaltaista aluetta ja pohjaveteen kohdistuvat riskit ovat hyvin vähäisiä. Puuruunjärvi Pohjavesialueen keskiosassa sijaitsee Lieksan kaupungin Puuruunjärven vedenottamo. Pohjavesialue on suurimmaksi osaksi metsätalousvaltaista aluetta ja pohjaveteen kohdistuvat riskit ovat hyvin vähäisiä. Kaiskunniemi Pohjavesialueella sijaitsee tutkittu vedenottopaikka, josta on tehty koepumppaus vuonna Koepumppauspaikka sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa olevalla maa-ainesottoalueella. Pohjavesialueelle sijoittuva asutus on pääosin vapaa-ajan asutusta. Valtimo Juposärkkä Mahdollisia pohjaveden laatuun vaikuttavia riskitekijöitä ovat mm. pohjavesialueen poikki kulkeva valtatie 6 sekä pohjavesialueen reunoille sijoittuvat laajahkot peltoalueet. Juposärkän vedenottamolla ei ole havaittu merkkejä tiesuolauksen tai peltoviljelyn vaikutuksista. Nuolikoski Valtatie 6 kulkee harjun suuntaisesti pohjavesialueen halki. Nuolikosken vedenottamo sijaitsee tiealueen välittömässä läheisyydessä. Nuolikosken vedenottamolla ei ole todettu tiesuolauksen vaikutuksesta kohonneita kloridipitoisuuksia.

26 22 Kokkosärkät Pohjavesialueella sijaitsee Valtimon päävedenottamona toimiva Kokkosärkän vedenottamo. Pohjavesialue on suurelta osin luonnontilaista harjumaastoa ja pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat hyvin vähäisiä. 4.3 Jätevedet Kuvassa 16 on esitetty suunnitelma-alueen jätevesiviemäröinnin toiminta-alueet, siirtoviemärit sekä puhdistamot. Valtimon viemäröidyt jätevedet johdetaan siirtoviemärillä Nurmeksen puhdistamolle, muutoin jätevedet käsitellään oman kunnan alueella. Kuva 16. Suunnitelma-alueen viemäröinti Viemäröinti Seuraavassa taulukossa on esitetty viemäriverkostolle määritettyjä tunnuslukuja kunnittain vuodelta Tunnuslukujen luotettavuuteen ja vertailtavuuteen vaikuttaa saatujen lähtötietojen 18 tarkkuus ja kattavuus. 18 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti) ja muu kunnilta saatu lähtötieto

27 23 Taulukko 7 Jätevesiviemäröinnin tunnusluvut 11 vuonna 2015 sisältäen kunnan alueella tilastoidut vesihuoltolaitokset 2015 Juuka Lieksa Nurmes Valtimo Yhteensä / keskim. Joensuun seutu Yhteensä /keskim. viemäripituus km liittyjät asukkaina as verkostopituus asukasta kohti m/as käsitelty jätevesi m 3 /d asukasta kohti l/as/d viemäripituutta kohti m 3 /d/km laskutettu jätevesi m 3 /d asukasta kohti l/as/d laskuttamaton jätevesi (= käsitelty m 3 /d laskutettu jätevesi) / vuotovesimäärä - suhteessa käsiteltyyn % viemäripituutta kohti m 3 /d/km asukasta kohti l/as/d Viemäriverkostossa laskuttamaton vesi muodostuu viemäriin tulevista vuotovesistä. Viemäriverkostoon tulevien lisävesien määrään vaikuttavia tekijöitä ovat mm. sekaviemäröityjen alueiden määrä, sääolosuhteet ja sademäärät, tarkastuskaivojen sijainti ja tiiveys sekä verkoston kunto. Tunnusluvut tulisi määrittää vuosittain, jotta saataisiin selville tilanteen kehittyminen ja minimoitua vuosittaisten sääolosuhteiden tai häiriöiden vaikutukset tarkastelussa. Laskuttamattomien jätevesien eli ns. viemärin vuotovesien osuus hyväkuntoisessa verkostossa noin 20 %. Lieksassa ja Juuassa viemäriverkostojen vuotovesien osuus on 50 % luokkaa tai yli, joten viemäriverkkoihin pääsee runsaasti lisävesiä. Laskuttamattoman jäteveden määrä jaettuna verkostopituudella kuvaa viemäriverkoston vuotavuutta [m 3 /d/km]. Valtimon keskimääräinen arvo 0,8 m 3 /km/d kuvastaa hyvin vähän vuotavaa verkostoa. Muidenkin kuntien keskimääräiset arvot ovat kohtuullisen hyviä, suurin vuotavuus oli vuonna 2015 tilastoitujen tietojen mukaan Juuan verkostossa. Vertailuarvona Uudenmaan vesihuollon kehittämisohjelmassa 19 vuotovesien tavoitetasona pidettiin viemäreille korkeintaan 9 m 3 /km/d. Joensuun seudulla 20 vastaava vuotovesimäärä johtokilometriä kohti vaihteli välillä 0,6 9,2 m³/km/d. Vuoden 2015 kuukausittaisia puhdistamoilla käsiteltyjä vesimääriä (kuva 17) vertaamalla voidaan havaita, että vuotovesiä joutuu viemäriverkostoon eniten keväällä lumien sulamisaikaan. Korkeimman ja matalimman kuukausivirtaaman suhde kuvastaa verkostojen vuotavuustilannetta, mikä vaihteli alueen puhdistamoilla 2,3 3,2. Nurmeksen puhdistamon virtaamaa on tarkasteltu sekä kokonaisuutena sekä jaettu (kuvassa 17) Valtimolta tulevaan virtaamaan sekä Nurmeksen omalta alueelta tulevaan virtaamaan. Tarkastelun perusteella pienin vuotavuussuhde oli Juuan ja Valtimon viemäriverkostoissa, suurin Lieksan ja Nurmeksen verkostoissa. 19 Uudenmaan ELY-keskus, vesihuollon kehittämisohjelman päivitys, vaihe 1, Joensuun seudun eli Joensuun, Kontilahden, Liperin ja Polvijärven vesihuollon kehittämissuunnitelma , Ramboll

28 24 Kuva 17. Jätevedenpuhdistamoille vuonna 2015 johdetut kuukausittaiset jätevesimäärät, joista Nurmeksen puhdistamon virtaama on jaettu Valtimolta tulevaan ja Nurmeksen oman alueen jätevesiin Jätevedenkäsittely Alueen puhdistamoiden mitoitukset ja tulokuormitukset on esitetty taulukossa 8 sekä tarkemmin liitteessä 3, jossa on myös vesistökuormitukset ja puhdistusvaatimukset. Taulukko 8. Jätevedenkäsittelyn tunnusluvut 11 vuonna puhdistamoittain Juuka Lieksa Lieksan Koli Nurmes Tulokuormitus mitoitus ka mitoitus ka mitoitus ka mitoitus ka Q m³/d BOD 7 kg/d Kok-P kg/d Kok-N kg/d COD Cr kg/d kiintoaine kg/d Juuka Juuan puhdistamolle johdetaan Juuan keskustaajaman, Nunnanlahden sekä Rengasvesiosuuskunnan viemäröidyt jätevedet. Puhdistamo on tehokkaalla esikäsittelyllä ja esiselkeytyksellä varustettu yksilinjainen rinnakkaissaostuslaitos, joka on valmistunut 1976 ja esikäsittely otettu käyttöön loppukesällä Puhdistamoa on saneerattu viimeksi vuonna Viiden viime vuoden laskennallinen puhdistamon asukasvastineluku on asukasta. Elintarviketeollisuudesta, Puljonki Oy:ltä, jätevesiä tulee keskimäärin noin 25 % puhdistamon hydraulisesta kuormituksesta. Myös tuleva orgaaninen kuorma on merkittävää ja vaihtelevaa. Puhdistamo on kuitenkin toiminut tehokkaasti ja saavuttanut sille lupapäätöksessä asetetut puhdistusvaatimukset. Myös ammoniumtypen nitrifikaatio on ollut tehokasta.

29 25 Lieksa Lieksan puhdistamolle johdetaan Lieksan keskustaajaman sekä Lieksan eteläpään, Niitty-Jamalin- Vartialan, Jamalin-Murtorannan sekä Sarkkila-Vuoniskylien vesiosuuskuntien viemäröidyt jätevedet. Puhdistamo on tehokkaalla esikäsittelyllä, bioroottoreilla (5 kpl) ja kaksilinjaisella selkeyttämöllä varustettu laitos. Laitos on otettu käyttöön vuonna 1976 kemiallisena puhdistamona ja laajennettu biologisella osalla Viiden viime vuoden laskennallinen puhdistamon asukasvastineluku on asukasta. Puhdistamo on toiminut pääosin tehokkaasti ja saavuttanut sille lupapäätöksessä asetetut puhdistusvaatimukset. Orgaanisen aineen, BOD 7ATU -osalta lupavaatimuksien saavuttamisessa on ollut toisinaan vaikeuksia. Ammoniumtypen nitrifikaatio on ollut heikkoa tai kohtalaista. Puhdistamon esikäsittely on uusittu noin vuosi sitten ja lietteenkuivausta tehostettu loppuvuodesta Lisäksi Hattukylässä pieni ns. kyläpuhdistamo, jonka toiminnasta Lieksan Vesi vastaa. Lieksan Koli Lieksan Kolin puhdistamolle johdetaan Kolin kylän, vesiosuuskunnan ja Loma-Kolin alueen jätevedet. Puhdistamo on kaksilinjainen bioroottorilaitos, joka on otettu käyttöön Viiden viime vuoden laskennallinen puhdistamon asukasvastineluku on 470 asukasta. Tulokuormitus vaihtelee alueen sesonkiluontoisten toimintojen vuoksi. Puhdistamo on toiminut tehokkaasti ja saavuttanut sille lupapäätöksessä asetetut puhdistusvaatimukset. Nurmes Nurmeksen puhdistamolle johdetaan Nurmeksen keskustaajaman ja Lautiaisen, Vinkerrannan ja Juutilankankaan vesi- ja jätevesiosuuskunnan lisäksi Valtimon kunnan alueen viemäröidyt jätevedet. Puhdistamo on tehokkaalla etuselkeytyksellä, yksilinjaisella DN-ilmastusallayksiköllä ja kaksilinjaisella selkeyttämöllä varustettu rinnakkaissaostuslaitos. Tehokas biologinen typenpoisto on suotuisissa olosuhteissa mahdollista. Viiden viime vuoden laskennallinen puhdistamon asukasvastineluku on asukasta. Puhdistamo on toiminut tehokkaasti ja saavuttanut sille lupapäätöksessä asetetut puhdistusvaatimukset. Ammoniumtypen nitrifikaatio on ollut kohtalaista Lietteen käsittely Juuka Juuan puhdistamolla on vastaanotettu sakokaivolietteitä viime vuosina noin m³ ja umpikaivolietteitä m³. Sakokaivo-, umpikaivo- ja ylijäämälietteet sakeutettiin painovoimaisesti, kuivattiin lingolla ja kompostoitiin läheisellä osittain ilmastuksella varustetulla kompostointikentällä. Kompostoitavaa lietettä syntyi on syntynyt noin 700 m³. Lingon toiminnassa on ollut toisinaan ongelmia, jolloin sakeutettu liete on ajettu Polvijärvelle. Kunta on myynyt jälkikompostoidun tuotteen pääosin urakoitsijalle. Valmis komposti on saatu markkinoitua pääasiassa maarakennusurakoitsijoille ja sijoitettua jatkojalostettuna kunnan viherrakennuskohteisiin. Kompostoinnille saatiin vuonna 2013 EVIRAn laitoshyväksyntä. Lieksa Lieksan puhdistamolle on otettu sakokaivolietteitä vastaan vuosittain noin 350 m³ ja umpikaivolietteitä m³. Lietteet välpätään ennen prosessiin johtamista. Lietteet sakeutetaan ja kuivataan lingolla. Kuivattua lietettä on syntynyt viime vuosina m³ ja se on kompostoitu Hevosvaaran kompostointialueella.

30 26 Lieksan Koli Sako- ja umpikaivolietteitä otettaan Kolin puhdistamolle vastaan muuhun tulokuormaan suhteutettuna melko runsaasti, sakokaivolietteitä noin 150 m³ ja umpikaivolietteitä 400 m³ vuosittain. Sakokaivolietteet johdetaan kuitenkin sakeuttamoon, jolloin ne eivät kuormita puhdistamoa muutoin kuin lietteenkäsittelyn rejektivesien kautta. Lietteet sakeutetaan ja kuivataan ruuvikuivaimella. Kuivattua lietettä on syntynyt viime vuosina m³. Kuivattu liete kompostoidaan turpeen, hakkeen ja kuorikkeen kanssa muutaman sadan metrin päässä olevalle kentälle, jossa valumavesille on turvesuodatuskäsittely. Nurmes Nurmeksen puhdistamolle on vastaanotettu viime vuosina sakokaivolietteitä m³, ja umpikaivolietteitä yhteensä noin m³. Ylijäämälietteet sakeutetaan ja edelleen kuivataan suotonauhapuristimilla. Puhdistamolietettä on syntynyt m³, joka on kompostoitu hakkeen kanssa. Kompostointi on ulkoistettu. Lopputuote on sijoitettu varastoon, josta se käytetään myöhemmin kompostointialueen melu- /näkövallin rakenteisiin. Valtimo Valtimon tasausaltaalle on vastaanotettu viime vuosina sakokaivolietteitä m³ ja umpikaivolietteitä m³. Lietteet välpätään ennen siirtoviemäriin johtamista. 4.4 Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Vesihuollon palveluiden häiriöttömyys tulee varmistaa kaikissa tilanteissa. Vesihuoltolaitoksen varautumisen tulisi muodostaa kokonaisuus, jossa on huomioitu eri säännösten vaatimukset ja yhteistyö keskeisten tahojen kanssa 21. Vesihuollon häiriötilanteiden hallintaa parannetaan vesihuoltolaitosten häiriötilannesuunnitelmilla, joissa suunnitellaan etukäteen toimintatavat erilaisissa häiriötilanteissa tavanomaisissa ja poikkeusoloissa. Varautumissuunnitelmat voidaan laatia myös alueellisina. Lainsäädäntö edellyttää vesihuoltolaitoksilta aiempaa selvemmin riskien hallintaa ja varautumista erilaisiin häiriöihin. Riskikartoituksilla tunnistetaan systemaattisesti toiminnan riskikohteet ja arvioidaan riskin toteutumisen todennäköisyys ja vaikuttavuus. Tunnistettujen erityisesti merkittävien riskien minimoimiseksi tulisi suunnitella ja toteuttaa toimenpiteet sekä toteutusaikataulu. Vesihuollon riskienkartoittamiseen ja riskienhallintaan Suomessa on luotu WSP- ja SSP- malli, joka antaa pohjan riskienhallinnan perustasovaatimuksille. Sisältömalli toimii ohjeellisena mallina vesihuoltolaitoksille ja viranomaisille mm. talousveden valvontatutkimusohjelmien, häiriötilannesuunnitelmien ja ympäristölupien riskienhallinnan arvioinnissa. Toimiminen erityisissä olosuhteissa tai vakava vesihuollon toimintahäiriö edellyttää laajan ja moninaisen yhteistyöverkoston toimintaa, kuten esimerkiksi terveydensuojelu- ja ympäristöviranomaiset, pelastuslaitos, ostopalveluntuottajat, läheiset vesilaitokset tai tukkuvesihuoltoyhtiöt. Näiden verkostoituneiden toimijoiden yhteistyö erityistilanteessa tulee olla saumatonta ja sujuvaa. Toimivuuden edellytyksenä on yhteensopivat ennalta laaditut varautumissuunnitelmat sekä erityistilannetoiminnan harjoittelu. Yhteiskuntakriittisenä toimintana vesihuoltolaitostoiminta on turvattava kaikissa olosuhteissa. Kunnalliset vesihuoltolaitokset vastaavat omien toiminta-alueidensa vesihuollosta, mutta niille on yleisesti asetettu tai voidaan asettaa velvollisuus huolehtia koko kunnan vesihuollosta poikkeusoloissa. Tästä johtuen niillä on velvollisuus laatia myös poikkeusolojen varautumisen valmiussuunnitelma. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma voidaan laatia myös vesihuollon valmiussuunnitelmaksi, joka on siis hieman laajempi sisällöltään. 21 Vesihuoltolaitoksen opas häiriötilanteisiin varautumiseen, Huoltovarmuusorganisaatio Vesihuoltopooli

31 27 Taulukko 9 Kunnallisten vesilaitosten suunnitelmat toimintavarmuuteen liittyen Talousveden valvontatutkimusohjelmat Suunnitelmat häiriötilanteiden varalle Juuka 2005, uusi tekeillä Juuan kunnan vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma ja riskikartoitus, valmistunut Nurmes Nurmeksen Vesi, Valmiussuunnitelma Lieksa Lieksan ja Kolin Vesi, vesihuollon valmiussuunnitelma Valtimo Valmiussuunnitelma tekeillä 2016 Pohjois-karjalan Ympäristöterveyden häiriötilanteiden ja poikkeusolojen suunnitelma on päivitetty vuonna 2016 ja se koskee kaikkia suunnitelma-alueen kuntia. Merkittävimmät varautumiseen liittyvät seikat vesihuoltolaitoksilla ovat varautuminen toimintahäiriöihin sähkönsaannin häiriössä, vakavan teknisen vian esiintyessä taikka veden saastumistapauksissa. Nämä häiriöt voivat olla alueellisia ja siten vaikuttaa useisiin laitoksiin yhtä aikaa taikka toisen laitoksen ongelmat heijastua yhteisvaikutuksina muihin. Pohjavedenottamoiden raakaveden käsittelynä on pääsääntöisesti alkalointi ja UV-desinfiointi. Useimmilla vedenkäsittelylaitoksilla on valmius aloittaa veden desinfiointi natriumhypokloriitilla tarvittaessa. Liitteessä 4 on esitetty raakaveden käsittelymenetelmät laitoksilla. Sähkönjakeluhäiriöihin varautuminen edellyttää kiinteää varavoimakonetta tai valmiutta käyttää varavoimaa eli kytkentöjä ja siirrettävää varavoimakonetta. Lähes kaikilla vedenottamoilla on käytössä ainakin varavoimavalmius. Mikäli varavoimavalmiutta ei ole, toiminta keskeytyy sähkönjakelun häiriötilanteessa. Jätevedenpuhdistamoille ei laajan sähkönjakeluhäiriön aikana tule vettä, mahdollinen ylivuoto tapahtuu lähinnä jätevedenpumppaamoilta. Juuan puhdistamolla on varavoimakone. Paikallisen vain puhdistamoita koskevan sähkökatkon aikana puhdistusprosessin viive ylläpitää toimintaa muutaman tunnin ajan, pidemmän sähkökatkon aikana biologisen prosessin ohitus voi olla tarpeen. Vedenjakelun toimintavarmuutta, verkostojen kuntoa ja vuotavuutta voidaan kuvata esimerkiksi seuraavin tunnusluvuin: Vedenhankinnan varmuusluokka (I, II, III tai 0) Putkirikoissa ilman vettä olevien asukasaika vuodessa (h/vuosi) Putkirikkojen määrä vesijohdoissa (kpl/km/v) Verkostojen korjausvelan muutos Laskuttamattoman talousveden osuus (%) Verkostojen uusiutumisajat (v) Varmuusluokitus kuvaa vesihuoltolaitosten raakaveden saannin toimintavarmuutta. Varmuusluokituksen lähtökohtana on, että vesihuoltolaitoksen merkittävin vedenottamo on poissa käytöstä esimerkiksi pilaantumisen tai pitkäaikaisen kuivuuden seurauksena. Tällöin tarkastellaan kuinka paljon vesihuoltolaitoksen muilta vedenottamoilta sekä toisilta vesihuoltolaitoksilta voidaan toimittaa talousvettä vuorokaudessa asukasta kohti, kun otetaan huomioon oman verkoston ja yhdysvesijohtojen kapasiteetti sekä yhdysvesijohtoihin liittyvät sitovat toimitussopimukset. Kotitalouksien käyttöön jäävää keskimääräistä vesimäärää laskettaessa on otettava huomioon laitoskohtaisesti määritellyt terveydenhuollon ja huoltovarmuuden kannalta välttämättömän elintarviketeollisuuden sekä muiden erityislaitosten minimivedentarpeet. Varmuusluokkia on varsinaisesti kolme (I, II ja III) ja näiden alapuolella oleva luokaton (0) ryhmä eli laitokset, jotka ovat yhden ottamon tai vesilähteen varassa. Lisäksi laitoksen kyky jakaa pitkäkestoisessa erityistilanteessa pesu/huuhteluvettä (joka ei täytä talousveden laatuvaatimuksia) voi parantaa luokkaa plussalla.

32 28 Luokka Talousvettä käytettävissä (l/as/d) I >120 II III 5 50 * * Luokkaan voidaan lisätä +, mikäli talousveden jakelu järjestetään muutoin kuin verkon kautta ja pesu-/huuhteluvettä jaetaan lisäksi verkossa > 120 l/as/d. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on laatinut alueensa vesihuoltolaitoksille varmuusluokitukset vuonna 2006 (vuoden 2004 tiedoilla), joita on päivitetty kuntien keskustaajamien osalta vuonna 2011 (vuoden 2009 tiedoilla). Luokituksen perusteella kaikkien suunnitelma-alueen keskustaajamien varmuusluokitus olisi nykyisin I-luokkaa. Alueella on kuitenkin vesiosuuskuntia, jotka ovat vain yhden vesilähteen varassa, jolloin niiden varmuusluokitus on 0. Käsittelemättömän tai osittain käsitellyn jäteveden ylivuotoja ympäristöön voi aiheutua pumppaamoiden toimintahäiriöiden tai jätevedenkäsittelyn prosessin osittaisen ohitustarpeen vuoksi. Ylivuodot aiheuttavat ympäristön pilaantumisen vaaraa. Jätevesipumppaamoiden ja viemäreiden ylivuotojen aiheuttama pilaantumisriski on merkittävä erityisesti herkillä alueilla, kuten pohjavesialueilla ja vedenottamoiden lähialueilla. Valtimo- Nurmes -siirtoviemäri kulkee osin Nurmeksen vedenhankintakäytössä olevalla pohjavesialueella. Siirtoviemärin pumppaamoilla ei ole ylivuotosäiliöitä, mutta Vanhankylän ja Karhunpään pumppaamoiden yhteydessä on varoaltaat pohjavesialueiden suojelua ajatellen. Siirtoviemärin rakenteissa ei ole tiettävästi huomioitu esim. putkirikkojen riskiä. Pumppaamot ovat kaukovalvonnassa. Myös Nurmeksen keskustaajaman viemäriverkosto sijaitsee pääosin vedenhankintakäytössä olevalla pohjavesialueella. Muilla suunnitelma-alueen kunnilla jätevesiviemäröinti ei ole niin suuri riski vedenhankinnalle. Kuva 18. Jätevesiviemäröinti Nurmeksen pohjavesialueilla ja päävedenottamoiden läheisyydessä.

33 29 Viemäriverkostoihin pääsevät hulevedet aiheuttavat kuormituspiikkejä etenkin keväällä lumien sulamisaikana sekä loppuvuodesta runsaiden sateiden aikana. Nurmeksen puhdistamolle Valtimolta tulevia virtaamahuippuja tasataan tilavuudeltaan 600 m³ tasausaltaan avulla ennen siirtoviemäröintiä. Tasausaltaalla on kiinteä varavoimakone. Runsaat vuotovedet voivat aiheuttaa puhdistamoilla häiriötilanteita, mikä vaikuttaa laitosten toimintavarmuuteen ja lupaehdoissa määriteltyjen puhdistusvaatimusten saavuttamiseen. Taulukkoon 10 on kerätty jätevedenpuhdistamoiden keskimääräiset mitoitukset ja vuoden 2015 virtaamat ja kuormitusasteet. Kaikkien laitosten keskimääräinen mitoitusvirtaama ylittyi selvästi suurimpien vuotovesien aikana. Juuassa on pahimpien sulamisvesien aikana ohitettu osa tulevasta virtaamasta biologisen osan ohi lietteen karkaamisen estämiseksi. Muilla laitoksilla ja pumppaamoilla ohituksia on aiheutunut lähinnä vain sähkökatkoksista johtuen. Laitoksille vuonna 2015 johdettu suurin tulovirtaama oli tasolla 200 %, Nurmeksessa 250 % suhteessa laitoksen keskimääräiseen mitoitusvirtaamaan, mikä ei ole kuitenkaan kovin huolestuttavalla tasolla. Taulukko 10 Jätevedenpuhdistamoiden keskimääräiset mitoitusvirtaamat, vuoden 2015 keskimääräiset ja maksimivirtaamat sekä niiden perusteella lasketut kuormitusasteet. mitoitusvirtaama virtaama kuormitusaste* kesk. kesk. max vrk kesk. max m 3 /d m 3 /d m 3 /d % % Juuka Lieksa Lieksan Koli Nurmes *keskimääräisen mitoitusvesimäärän mukaan vuoden 2015 keskimääräisestä ja maksimivirtaamasta lasketut kuormitusasteet 4.5 Haja-asutuksen vesihuolto Suunnitelma-alueen vesijohtoverkostoa voidaan pitää melko kattavana, koska vain noin 20 % eli asukasta on yhteisen vedenjakelun ulkopuolella. Vastaavasti jätevesiviemäröinnin ulkopuolella on noin 25 % eli asukasta. Haja-asutusalueiden verkostojen rakentamisesta ovat vastanneet pääasiassa vesiosuuskunnat.

34 30 Kuva 19. Vesihuoltoverkostot sekä väestö- ja loma-asuntomäärät. Terveysvalvonnan mukaan Pielisen Karjalan yksityiskaivojen yleisimmät talousveden laatuongelmat johtuvat korkeista rauta- ja mangaanipitoisuuksista. Lisäksi yleisiä ovat hygieeniset ongelmat, joita voi aiheutua mm. kaivon huonosta rakenteesta ja pintavesien pääsystä kaivoon. Joidenkin alueen esim. vesiosuuskuntien vedenottamoiden laatuongelmana on ollut talousveden raja-arvon ylittävä nikkelipitoisuus. Nikkeli ei kuitenkaan sisälly yksityiskaivojen talousvesistä yleisesti tutkittaviin aineisiin, jolloin ei ole tiedossa, onko myös alueen yksityiskaivoissa yleisesti korkeita nikkelipitoisuuksia. Alueen kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä on tehty erilaisia selvityksiä ja neuvontatyötä. Tehtyjen selvitysten perusteella edelleen vain osa kiinteistöistä on rakentanut tai saneerannut jätevesijärjestelmänsä niin, että se täyttää haja-asutuksen jätevesiasetuksen 22 mukaiset puhdistusvaatimukset. Vuonna 2015 tehdyn Pohjois-Karjalan Jässi-jätevesihankkeen kaikkien kohdekiinteistöjen jätevesijärjestelmien uudistustarve on esitetty kuvassa (Kuva 20). Suurimmalla osalla (63 %) hankkeen neuvontakiinteistöistä jätevedet johdettiin edelleen saostuskaivojen kautta maaperään tai ojaan. 22 Valtioneuvoston asetus (209/2011) talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla

35 31 Kuva 20. Jätevesijärjestelmien uudistustarve YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTYMISEN AIHEUTTA- MAT MUUTOSTARPEET Pohjois-Karjalan väestökehitystä kuvaavat mm. väestön ikääntyminen ja väestön keskittyminen Joensuun kaupunkikeskukseen. Suunnittelualueen väestö on vähentynyt vuoden 2010 tilanteesta keskimäärin 7 % vuoteen 2015 mennessä. Suurinta väestön väheneminen on ollut taajamaalueilla ja Juuan kunnassa, jossa väestö on vähentynyt 10 % viimeisen viiden vuoden aikana. Vuoteen 2030 mennessä suunnittelualueen väestön on ennustettu vähenevän noin asukkaalla, mikä on noin 14 % nykyisestä asukasmäärästä. Väestömäärän kehittyminen on esitetty alla olevassa kuvassa ja taulukossa 24. Kuva 21. Väestömäärän muutos 1 km ruuduissa vuosina Pohjois-Karjalan Jässi-jätevesihankkeen loppuraportti Tilastokeskus

36 32 Taulukko 11. Väestömäärät ja -ennusteet Toteuma Toteuma Ennuste Ennuste as. as. as. as. Juuka Lieksa Nurmes Valtimo yhteensä Väestön vähentyessä asuinrakennuksia on muuttunut, ja arvioidaan jatkossakin muuttuvan, loma-asunnoiksi. 5.1 Vesihuoltoverkostojen ja toiminta-alueiden laajentamis- ja mahdolliset supistamistarpeet Vesihuollon järjestämisen lähtökohdat ovat erilaiset yhdyskuntarakenteen eri osissa. Asemakaava-alueet kuuluvat lähtökohtaisesti yhteisen vesihuollon piiriin. Asemakaavan lievealueet ovat yhteisen vesihuollon näkökulmasta haasteellisia ja niitä tulisi tarkastella kaavoituksen mahdollisina laajenemisalueina. Näillä asemakaava-alueiden lievealueilla vesiosuuskuntien rakentaminen ei ole välttämättä suositeltavaa, koska tällöin vesihuolto voi ohjata maankäyttöä ja vaikeuttaa sen myöhempää suunnittelua. Varsinaisella haja-asutusalueella, jossa rakentamispaine on vähäinen, osuuskuntapohjaiset yhteiset vesihuoltojärjestelmät ovat toimiva ratkaisu niillä kyläalueilla, joilla asutusrakenne muodostuu riittävän tiiviiksi. Kyläyleiskaavoissa tai rakennusjärjestyksessä rakentamista voidaan pyrkiä ohjaamaan alueille, joilla vesihuoltoverkosto jo on. Harvaan asutuilla alueilla vesihuolto perustuu pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin Toiminta-alueiden laajentamistarpeet Vesihuoltolain uudistuksen 25 yhtenä tarkoituksena on edistää toiminta-alueen ennakoivaa määrittelyä ja alueidenkäytön suunnitelmallisuutta. Vesihuoltolain 7 mukaan vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Vesihuoltolakioppaan (MMM/Belinskij 2015) mukaan lähtökohtana on, että kaikki asemakaavaalueet täyttävät nämä kriteerit. Pääsääntöisesti suunnittelualueen asemakaava-alueet sisältyvät toiminta-alueisiin (kuva 22). Joitakin esim. muuhun kuin asutukseen osoitettuja asemakaavoitettuja alueita on kuitenkin toiminta-alueiden ulkopuolella. Myös tulevat asemakaava-alueet tulisi määrittää ennakoivasti toiminta-alueiden laajentumisalueiksi. Lisäksi Pielisen-Karjalassa toimintaalueita on paljon asemakaava-alueiden ulkopuolella. 25 Laki vesihuoltolain muuttamisesta 681/2014

37 33 Kuva 22. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet suhteessa asemakaava-alueisiin. Muita vesihuoltolakioppaan mukaisia toiminta-alueisiin sisällytettäviä alueita ovat esimerkiksi yhdyskuntajätevesiasetuksen (888/2006) 2 :ssä ja yhdyskuntajätevesidirektiivissä (91/271/ETY) tarkoitetut yli 2000 asukasvastineluvun taajamat, jotka on sisällytettävä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettaviin alueisiin. Mikäli suuntaaantavasti käytetään Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tilastollista taajamarajausta eli ns. YKR-taajamia (= vesihuoltolain mukainen tilastollinen taajama), yli 2000 asukkaan Lieksan, Nurmeksen ja Juuan taajamat sisältyvät pääosin nykyisiin viemäriverkostojen piirissä oleviin toiminta-alueisiin (kuva 23). Jotkin yli 2000 asukkaan YKR-taajamien reuna-alueet eivät kuitenkaan sisälly viemäröinnin piirissä oleviin toiminta-alueisiin. YKR-taajamat on laadittu ns. naapuriruutumenetelmällä, jolloin reuna-alueet eivät välttämättä ole kovin tiheään rakennettuja ja/tai asuttuja.

38 34 Kuva 23. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet suhteessa YKR-taajamiin (SYKE/YKR2016). Yhdyskuntarakenteen toteutumista voidaan tarkastella tarkemmin myös ns. aluetehokkuuden avulla. Vähintään 0,02 aluetehokkuuden alueet vastaavat yleisesti 26 jo rakennettua asemakaavoitettua taajama-aluetta. Suunnitelma-alueen yli 0,02 aluetehokkuuden omaavat alueet on esitetty kuvassa 24 niin, että aluetehokkuus on laskettu kunkin 250 metrin ruudun asuntojen pintaalasta. Pielisen Karjalan vesihuollon toiminta-alueet kattavat jo kaikki tällaiset alueet. 26 SYKE:n YKR-taajamarajaus jakautuu tiheään taajama-alueeseen ja harvaan taajama-alueeseen. Tiheä taajama-alue vastaa aluetehokkuudeltaan yleisesti jo rakennettua asemakaavoitettua taajama-aluetta. Tiheään taajama-alueeseen kuuluvat ne ruudut, joiden aluetehokkuus naapuriruutumenetelmällä laskettuna on yli 0,02.

39 35 Kuva 24. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet ja aluetehokkuus. Em. perustein voidaan arvioida, että Pielisen Karjalan vesihuoltolaitosten toiminta-alueet kattavat jo pääosin alueet, joilla se on tarpeen toteutuneen yhdyskuntakehityksen vuoksi. Toimintaalueita tulisi laajentaa kattamaan vähintään alueet, jotka on asemakaavoitettu ja jo rakennettujen vesihuoltoverkostojen piirissä. Asemakaava-alueiden lievealueiden osalta, joiden aluetehokkuus lähenee asemakaavoitettuja alueita, tulisi mahdollista toiminta-alueen laajentamistarvetta tarkastella erityisesti maankäytön näkökulmasta. Vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta voidaan harkita laajennettavaksi myös harvemmin asutuille asuinalueille, jos niillä voi toteutua vesihuollon järjestämisvelvollisuuden (VHL 6 ) tarkoittama suurehkon asukasjoukon tarve tai terveydensuojelullisia tai ympäristönsuojelullisia syitä, miksi keskitetyn vesihuollon järjestäminen on tarpeen. Tällaisia syitä voivat olla esim. alueelliset kaivoveden laatuongelmat tai erityisen herkän vesistön suojeleminen jätevesikuormitukselta. Järjestämisvelvollisuuden toteutuminen on arvioitava aina tapauskohtaisesti ja mm. ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta saatuja tietoja hyödyntäen. Toiminta-alueen hyväksymisen myötä vesihuoltolaitosta koskee vesihuoltolain mukaiset velvoitteet, jolloin pienimmille vesiosuuskunnille tai -yhtymille ei ole tarpeen määrittää toiminta-aluetta. Suositeltavana rajauksena voidaan pitää, että toiminta-alue määritetään laitoksille, joiden verkostojen piirissä on vähintään 50 henkilöä tai vedenkulutus 10 m 3 /d. Tämä rajaus vastaa sosiaali- ja terveysministeriön asetusta talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Suunnitelma-alueella on suositusta suurempia laitoksia, joilla ei ole vielä vahvistettua toimintaaluetta. Kullakin vesihuoltolaitoksella on vain yksi toiminta-alue, mutta vesijohtoverkoston ja jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettavat alueet voivat olla erisuuruisia. Toiminta-alueet, niillä sijaitsevat tilastolliset taajamat 27 sekä vesijohtoverkoston ja jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettavat 27 tilastollinen taajama = YKR-taajama YKR/SYKE YKR-taajama-asutuksella tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 x 250m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys

40 36 alueet tulee esittää kartalla, jonka on oltava yleisesti saatavilla tietoverkossa. Toiminta-alueet tulisi rajata pääsääntöisesti kiinteistörajoja pitkin. Erityisen suurista tai muuten haasteellisista kiinteistöistä voidaan rajata vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi ainoastaan osa, johon vesihuoltolaitos pystyy huolehtimaan vesihuoltopalvelut taloudellisesti ja asianmukaisesti, kuten liitettävän rakennuksen pihapiiri Toiminta-alueiden mahdolliset supistamistarpeet Vesihuoltolain 8 mukaisesti toiminta-alueen tulee olla sellainen, että vesihuoltolaitos kykenee huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti. Esimerkiksi osa vesiosuuskuntien ja Valtimon kunnallisen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueista ulottuu harvaan asutuille alueille, joiden väestömäärä on viime vuosina vähentynyt ja keski-ikä on korkea (kuva 25). Myös maatilojen ja muun elinkeinoelämän vähentyminen tai muutokset vaikuttavat vedenkulutukseen, mutta niiden pitkäaikaisten vaikutusten arvioiminen on haasteellisempaa. Pienentynyt vedenkulutus kasvattaa veden viipymää verkostossa, jolloin se voi aiheutua talousveden laadun hygieenistä heikkenemistä ja toisaalta viemäriverkostojen tukkeentumista ja hajuhaittoja. Tällaisilla haja-asutuksen väestökatoalueilla voi tulevaisuudessa olla tarvetta arvioida, olisiko toiminta-aluetta tarvetta supistaa, jos vesihuoltoa ei pystytä enää järjestämään asianmukaisesti ja taloudellisesti. Koska järjestämisvelvollisuudesta riippuen kunnalla tai vesihuoltolaitoksella on kuitenkin vastuu supistettavan toiminta-alueen verkostoon liittyneiden kiinteistöjen vesihuollon järjestämisestä, toiminta-aluetta ei yleensä kannata supistaa, ellei alueella ole tarvetta siirtyä kiinteistökohtaisiin vesihuoltoratkaisuihin. Kuva 25. Nykyiset vedenjakelun piirissä olevat toiminta-alueet ja verkostot sekä tulevaisuuden mahdolliset väestökatoalueet nykyisen korkean keski-iän ja vähäisen väestötiheyden perusteella arvioituna.

41 Vedenkulutus- ja jätevesiennusteet Vedenkulutusennuste perustuu nykyiseen vedenoton, veden myynnin ja liittyjämäärätietojen perusteella kunnittain määritettyyn ominaiskulutukseen sekä tilastokeskuksen väestöennusteisiin. Ominaiskulutus on määritetty jakamalla alueelle toimitettu vesimäärä vedenjakeluun liittyneiden asukkaiden arvioidulla lukumäärällä. Ominaiskulutus sisältää asutuksen vedenkulutuksen lisäksi teollisuuden, palveluiden, karjan, maatalouden sekä muiden alueella sijaitsevien toimintojen vedenkulutuksen. Ominaiskulutuksen on arvioitu pysyvän nykyisellä tasollaan. Juuan kunnan osalta on lisäksi huomioitu Puljonki Oy:n ennustettu vedenkulutuksen kasvu 28. Väestön vähenemisen on arvioitu sijoittuvan keskitetyn vedenjakelun ja viemäröinnin piiriin. Arvioidun vedenkulutuslaskelman mukaan vuoden 2030 vedenkulutus Pielisen Karjalan alueella olisi luokkaa 550 m 3 /d pienempi kuin nykyisin. Taulukko 12 Vedenkulutusennuste Kulutus Kulutus Ominaiskulutus Liittymisaste Liittyjämäärä Ominaiskulutus Liittymisaste Liittyjämäärä Ominaiskulutus Liittymisaste l/as.*d % m 3 /d as l/as.*d % m 3 /d as l/as.*d % m 3 /d Kulutus Juuka Lieksa Nurmes Valtimo yhteensä/keskimäärin Jätevesimäärien ennuste perustuu alueiden arvioituun väestön vähenemiseen, jonka on ajateltu sijoittuvan pääosin keskitetyn viemäröinnin alueelle. Viemäriverkostoja ei arvioida enää laajennettavan uusille alueille. Ominaisjätevesimäärä on määritetty jakamalla jätevedenpuhdistamolle toimitettu vesimäärä viemäriverkostoon liittyneiden asukkaiden arvioidulla lukumäärällä. Ominaisjätevesimäärä sisältää teollisuuden, palvelutoimintojen sekä muiden alueella sijaitsevien toimintojen jätevesimäärät, asutuksen jätevesimäärän lisäksi. Juuan kunnan osalta on huomioitu Puljonki Oy:n ennustettu vedenkulutuksen kasvu 29. Jätevesimääräennusteessa vuoteen 2030 on arvioitu koko suunnitelma-alueen jätevesivirtaaman laskevan nykyisestä tasosta noin 900 m 3 /d. 28 Juuan kunnan pohjavedenhankinnan ja vedenjakelun tehostamisen lausunto , Savo-Karjalan Vesi- ja Ympäristösuunnittelu Oy 29 Juuan kunnan pohjavedenhankinnan ja vedenjakelun tehostamisen lausunto , Savo-Karjalan Vesi- ja Ympäristösuunnittelu Oy

42 38 Taulukko 13 Jätevesimääräennuste Tuotto Tuotto Ominaisjätevesimäärä Liittymisaste Ominaisjätevesimäärä Liittymisaste Ominaisjätevesimäärä Liittymisaste Tuotto l/as.*d % m 3 /d l/as.*d % m 3 /d l/as.*d % m 3 /d Juuka Lieksa Nurmes Valtimo yhteensä/keskimäärin Puhdistamoille (jos eroaa em.) m 3 /d osuus % m 3 /d osuus % m 3 /d Nurmes Lieksa Koli Vedenhankinnan riittävyys ja toimintavarmuus Väestönmuutokseen perustuvan vedenkulutusennusteen mukaan vedentarve suunnittelualueella vähenisi noin 550 m 3 /d vuoteen 2030 mennessä. Vedentarpeen vähentyessä vedenhankinnan kapasiteettia ei sen puolesta tarvitse kasvattaa. Väestön vähenemisen arvioidaan sijoittuvan myös verkostojen jakelualueille. Elinkeinoelämän tarpeet voivat kuitenkin muuttaa tilannetta. Koko suunnittelualueella nykyisillä vedenottamoilla on vuoden 2014 pumppausmääriä vedenottolupaan tai arvioituun antoisuuteen verratessa käyttämätöntä kapasiteettia yhteensä noin m 3 /d. Paikallisesti vedenhankinnan kehittämistarpeita kuitenkin on (käsitelty myöhemmin kohdassa 6.1). 5.4 Jätevedenkäsittelyn riittävyys ja toimintavarmuus Asutuksen tuottama jätevesimäärä vähenee vedenkulutusta vastaavasti. Jätevedenpuhdistamoiden ennustetut tulokuormitukset suhteessa laskennalliseen keskimääräiseen mitoitukseen on esitetty kuormitusasteina seuraavassa kuvassa. Laskennallisesti puhdistamoiden nykyinen mitoitus on riittävä ennustettujen tulokuormitusten käsittelyyn. Hydraulisen mitoituksen ja toimintavarmuuden parantamiseksi vuotovesimääriä olisi kuitenkin edelleen suositeltavaa vähentää.

43 39 Kuva 26. Jätevedenpuhdistamoiden kuormitusasteet (Q = vesimäärä, BOD7 = biologinen hapenkulutus eli orgaaninen aines, Kok-P = kokonaisfosfori ja Kok-N = kokonaistyppi) ennusteen mukaisessa tilanteessa vuonna 2030 Alueelle mahdollisesti sijoittuvat teollisuustoimijat voivat tuottaa asutusjätevesistä laadullisesti ja määrällisesti poikkeavia jätevesiä. Teollisuustoimijoiden jätevesien johtamisesta ja käsittelystä tulee laatia erilliset sopimukset, joilla varmistetaan puhdistamon tehokas toiminta. 6. VESIHUOLLON KEHITTÄMISTARPEET JA TAVOITTEET Vesihuollon nykyisten ongelmien sekä kehittämistarpeiden kartoittamiseksi pyydettiin suunnitelmatyöryhmän jäseniä ja muilta kuntien vesihuollon henkilöstöä täyttämään kysely. Vastauksien perusteella kaikilla suunnitelma-alueen kunnilla koettiin olevan samoja kehittämistarpeita. Vedenhankinnan ja jakelun osalta esille nousivat erityisesti vedenhankinnan varmistaminen, vedenlaadun turvaaminen väestön ja vedenkulutuksen vähentyessä, verkostojen ja vesitornien kuntoarviot ja saneeraukset. Viemäröinnin ja jäteveden käsittelyn osalta esille nousi erityisesti viemäriverkostojen saneeraustarve. Hallinnon ja organisaation näkökulmasta oltiin huolestuneita nykyisiin kunnallisten vesihuoltolaitosten vähäisiin henkilöstöresursseihin sekä vesiosuuskuntien tilanteeseen. Tämä näkyy mm. vesihuollon dokumentoinnin, varautumisen, kehittämisen, tiedottamisen ja yhteistyön tarpeen korostumisena. 6.1 Vedenhankinta ja toimintavarmuus Vedenhankinnan tavoitteena on korkea toimitettavan veden laatu sekä toimintavarmuus ja riskittömyys. Pohjavesien hyvän laadun ja määrän varmistaminen edellyttää pohjavesialueiden suojelua. Riskitoimintojen sijoittamista vedenhankinnan kannalta tärkeille pohjavesialueille tulee välttää maankäytön suunnittelussa. Vedenhankintaa hajauttamalla voidaan myös parantaa vedenhankinnan varmuutta. Vedenhankinnan varmistaminen vaatii alueella kehittämistoimia, erityisesti Juuan kunnan alueella on tarve uudelle vesilähteelle. Kuntien yhteistyötä vedenhankinnassa voitaisiin lisätä lähinnä Valtimon ja Nurmeksen alueilla, joiden verkostot ovat jo yhteydessä toisiinsa. Juuan ja Lieksan verkostojen yhdistäminen muihin laitoksiin edellyttäisi merkittäviä investointeja siirtolinjoihin. Vesilaitosten välisiä runkolinjoja

44 40 voidaan tarkastella myös vesiosuuskuntien vedenhankinnan toimintavarmuuden kannalta. Vedenhankinnan tehostamismahdollisuuksia suunnittelualueen pohjavesialueilla on käsitelty luvussa 6.2. Veden laatuongelmia on selvitettävä ja varauduttava vedenkäsittelyn tehostamiseen tai muihin vesilähteisiin. Suunnittelualueella on havaittu useammissa vedenottamokaivossa kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia, erityisesti vedenottomäärien kasvaessa. Yksittäisissä kohteissa on ollut myös torjunta-ainejäämiä. Vedenkäytön vähentyessä viipymät verkostossa kasvavat ja voivat aiheuttaa laatuhäiriöitä. Vesihuoltolaitoksien varmuusluokitus on nykyisellään keskustaajamissa I-luokkaa (Pohjois- Karjalan ELY-keskus). Alueella toimii kuitenkin useita suhteellisen pieniä vesiosuuskuntia ja - yhtymiä, joiden vedenjakelun toimintavarmuutta olisi hyvä parantaa. Yhden runkolinjan tai vesilähteen varassa olevia vesiosuuskuntia on suunnittelualueella useita. Vedenottamoiden sijainti etäällä kulutusalueista edellyttää siirto- ja raakavesilinjoilta toimintavarmuutta. Kriittiset siirtolinjat olisi hyvä olla kahdennettuja. Vedenhankinta ei saisi olla verkostoalueella vain yhden vesilähteen, vedenottamon tai vesijohdon varassa. Verkostoalueilla, joiden vedenjakelu on yhden runkolinjan varassa, vedenjakelu keskeytyy häiriökohdasta esimerkiksi putkirikosta alkaen, kunnes häiriötilanne saadaan korjattua. Verkostojen häiriötilannekestävyyttä parantaisi kiertoyhteyksien lisääminen. Kiertoyhteydet pienentäisivät myös veden viipymiä verkostossa. Vedenjakelun toimintavarmuuteen vaikuttaa myös verkostojen hallinta ja mahdollisuus rajata verkostoalueita esimerkiksi vesilähteen saastumistapauksessa. Verkoston hydraulisella mallinnuksella voitaisiin tarkastella veden kulkeutumista verkostossa sekä verkoston toimintavarmuutta erilaisissa kulutus- ja häiriötilanteissa. Verkostomallinnuksen avulla voitaisiin tarkastella verkostojen kapasiteetteja ja viipymiä muuttuvassa kulutustilanteessa sekä ennakoida saneerausten vaikutukset vedenjohtamisjärjestelmässä. Vesijohtoverkostojen vuotovedet aiheuttavat kustannuksia viemällä kapasiteettia vedenhankinnasta ja verkostosta. Vuotava verkosto lisää myös kontaminaatioriskejä putkirikkojen ja verkostovaurioiden myötä. Paineenkorotusasemilla verkoston vuotovedet aiheuttavat ylimääräisen pumppaustarpeen kuluttaen niin energiaa kuin pumppuja. Verkoston saneerausten tavoitteeksi voidaan asettaa vuotovesien vähentyminen sekä verkoston kunnon parantaminen, jolloin myös putkirikkojen todennäköisyys pienenee Varautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Ilmastonmuutoksen vaikutuksia suunnitelmakaudella, vuoteen 2030 mennessä on vaikea arvioida. Ilmasto-opas.fi 30 sivuston mukaan Suomen ilmaston arvioidaan muuttuvan etenkin talvikautena, jolloin lämpötilat nousisivat, lumen sulamisjaksot tihentyisivät ja sateet lisääntyisivät. Kesällä hellejaksot yleistyisivät ja poutajaksot saattavat hieman pidentyä. Rankkasateiden oletetaan voimistuvan, jolloin myös vesistö- ja hulevesitulvat voivat yleistyä. Syksyllä ja talvella tuulet voivat puhaltaa aavistuksen verran nykyistä navakammin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesihuoltoon voivat olla joko haitallisia tai myönteisiä, suoria tai välillisiä, ja vaikutusten suuruuden arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Suomen Ympäristökeskuksen julkaisussa 24/2012 on selvitetty ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumistarpeita vesihuoltolaitoksilla ja haja-asutuksen vesihuollossa sekä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen (taulukko 14). 30 SYKE, Aalto-yliopisto YTK, Ilmatieteenlaitos, haku , Ennustettu ilmastonmuutos Suomessa

45 41 Taulukko 14 Ilmastonmuutoksen keskeiset vaikutukset ja riskit sekä sopeutumistoimet vesihuollosta. Lähde: mukaillen Suomen ympäristö 24/2012 Ilmastonmuutostekijä Rankkasateet ja tulvat Kuivuus Vaikutus vesihuoltoon Vedenhankinta: Tulvavesien kulkeutuminen vesistöihin tai vedenottokaivoihin à heikentää raakaveden laatua etenkin pienissä pohjavesimuodostumissa à nostaa pohjavedenpinnan korkeuksia Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Ylivuotoja pumppaamoilla Ohijuoksutuksia laitoksilla Vedenhankinta: Pitkien kuivuusjaksojen seurauksena pienten raakavesilähteiden veden riittävyydessä ongelmia Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet voivat nousta Bakteerimäärät voivat lisääntyä erityisesti tekopohjavesirantaimeytyslaitoksilla à Veden käsittelytarve lisääntyy Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Viemäreiden tukkeutuminen mahdollisen vedensäännöstelyn seurauksena Kuivan jakson jälkeinen voimakas sade voi lisätä orgaanisen aineksen kuormaa sekaviemäreissä Sopeutumistoimet vesihuollossa Vedenhankinta: Vedenottopaikkojen sijoittaminen siten, etteivät pintavedet pääse suoraan kaivoon Kaivojen oikeat rakenteet ja kunnossapito Pintavesien poisjohtaminen ottamoalueelta Tulvatorjunnan suunnittelu ja käytännön toimet vedenottamoilla Vedenkäsittelyvalmiuden parantaminen (esimerkiksi desinfiointi) Raakaveden laadun ja lämpötilan seuranta Hydrogeologisten olosuhteiden tunteminen Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Verkoston oikea mitoitus ja riittävä varastointikapasiteetti Pumppaamoiden sijoitus pohjavesialueiden ulkopuolelle Viemäreiden vuotovesimäärien vähentäminen saneerauksin Sekaviemäröinnistä luopuminen Reaaliaikainen hallinta ja mallinnus Hallitut ohijuoksutukset laitoksella Vedenhankinta: Varavesilähteet ja niiden ylläpito Todellisen saatavissa olevan vesimäärän selvittäminen Raakaveden laadun ja määrän seuranta Kaivojen syventäminen tai siirtäminen Vesihuollon ylikunnallinen yhteistyö Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Jätevesivirtaaman vähentyessä valmius pienentää viemäreiden tukkeutumisriskiä esimerkiksi johtamalla huuhteluvettä vesistöstä Jätevedenkäsittelyjärjestelmän varustaminen orgaanisen kuorman nousun varalta

46 42 Ilmastonmuutostekijä Lämpötilan muutokset Myrskyt ja ukkoset Vaikutus vesihuoltoon Vedenhankinta: Sini- ja muiden levien kasvun lisääntyminen sekä veden happipitoisuuden heikentyminen vesistöissä à voi vaikeuttaa vedenhankintaa pintavesi-, tekopohjavesi- ja rantaimeytyslaitoksilla Roudan ulottuminen syvemmälle maaperässä à putkirikot Lumipeite sulaa myös talvisin maaperän ollessa jäässä à pohjaveden muodostuminen vähenee Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Typenpoiston heikentyminen Jälkilaskeutuksen heikentyminen Ympäristökuormituksen kasvu Viemäreiden rikkoontumisriskin kasvu Vedenhankinta: Sähkökatkojen yleistyminen ongelmia vedenkäsittelyssä ja keskeytyksiä vedenjakelussa Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Sähkökatkojen yleistyminen pumppaamoiden toiminta keskeytyy ja jäteveden ylivuotoriski kasvaa jätevedenkäsittely keskeytyy laitosten ohijuoksutukset yleistyvät ja ympäristökuormitus kasvaa Sopeutumistoimet vesihuollossa Vedenhankinta: Vedenkäsittelyvalmiuden parantaminen Rantaimeytyslaitosten tunnistaminen Vesijohtojen asentaminen routarajan alapuolelle ja niiden riittävä eristys Pohjaveden pinnankorkeuden seuraaminen Varavesilähteet ja niiden ylläpito Todellisen saatavissa olevan vesimäärän selvittäminen Raakaveden laadun ja määrän seuranta Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Typenpoisto- ja laskeutusprosessien hallinta ja kehittäminen Viemäreiden asentaminen routarajan alapuolelle ja niiden riittävä eristys Vedenhankinta: Varavoimalähteet Vedenjakelukeinojen selvittäminen etukäteen erityistilanteissa Kriittisten vedenjakelukohteiden priorisointi Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Varavoimalähteet Riittävä jäteveden varastointikapasiteetti Saneeraukset Pumppaamoiden sijoitus pohjavesialueiden ulkopuolelle Välilliset vaikutukset, muutokset maankäytössä Vedenhankinta: Vedenhankinta: Maankäytön muutokset ilmastoolosuhteiden muuttuessa lisäävät maankäytön riskiä pohjaveden pilaantumiselle Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Lisääntynyt hulevesien määrä pinnoitetuilta alueilta kuormittaa sekaviemäreitä Vedenhankinta: Maankäytön suunnittelussa varmistettava pohjaveden määrä ja laatu Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien ja muiden suunnitelmien perusteellisuus Suojaustoimenpiteet Toiminnan rajoitukset Pohjaveden muodostumisen turvaaminen jättämällä alueelle riittävästi vettä läpäisevää paljasta maata Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: Hulevesien käsittelyn tehostaminen pinnoitetuilta alueilta siten, etteivät ne päädy jätevesiviemäreihin

47 Käyttöönottamattomat pohjavesivarat ja lisäselvitystarpeet Juuka Juuan kunnan merkittävimmät pohjavesivarat sijoittuvat keskustaajaman länsipuoleiseen pitkittäisharjujaksoon, jolla sijaitsevat mm. Taivaanpankon, Kiieskankaan ja Surmansärkän pohjavesialueet. Muodostuvan pohjaveden arvioidut kokonaismäärät ovat hieman alle 1000 m 3 /d pohjavesialuetta kohden. Kuva 27. Juuan merkittävimmät pohjavesivarat. Taivaanpankko Taivaanpankon pohjavesialueella sijaitsevalla Taivaanpankon vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 850 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Vedenottamolta on 2000-luvun alussa otettu pohjavettä keskimäärin m 3 /d. Vanhassa kaivossa on ollut kohonneita rauta ja mangaanipitoisuuksia. Uusien vedenottokaivojen käyttöönoton myötä vedenotto on noussut noin 300 m 3 /d tasolle. Alueella on kuitenkin edelleen vedenoton tehostamismahdollisuuksia. Kiieskangas Kiieskankaan pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on noin 900 m 3 /d. Alueella on tehty kaivonpaikkatutkimus vuonna Vuonna 2016 tutkituista kaivopisteistä käyttöön saatavan pohjaveden määräksi on arvioitu m 3 /d. Kiieskankaan pohjavesialueesta merkittävällä osalla on maa-ainesottoa. Maa-ainesoton ja vedenoton yhteensovittamiseksi sekä pohjaveden suojelemiseksi alueelle on laadittu soranoton yleissuunnitelma. Surmansärkkä Surmansärkän pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on noin 900 m 3 /d. Surmansärkän vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 600 m 3 /d. Vedenottomäärät ovat olleet 2000-luvulla noin m 3 /d tasolla. Alueella ei siten ole merkittäviä käyttöönottamattomia pohjavesivaroja.

48 Lieksa Lieksan alueella merkittävimmät pohjavesivarat sijoittuvat Lieksan keskustaajaman itäpuoleisiin pitkittäisharjujaksoihin. Näille harjujaksoille sijoittuu useampia pohjavesialueita, joilla muodostuvan pohjaveden määrä on 1000 m 3 /d suuruusluokkaa tai enemmän. Lähimpänä Lieksan keskustaajamaa, noin 10 kilometrin päässä sijaitsee Nälämön pohjavesialue. Lieksan länsipuolella merkittävin pohjavesialue on Kolin alueella sijaitseva Merilänrannan pohjavesialue. Kuva 28. Lieksan merkittävimmät pohjavesivarat. Kokkokangas Kokkokankaan pohjavesialueen kokonaisantoisuuden arvioidaan olevan noin 1000 m 3 /d. Kokkokankaan vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 800 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Kokkokankaan vedenottomäärä on ollut viime vuosina noin 400 m 3 /d tasolla, joten alueella on vedenhankinnan tehostamismahdollisuuksia. Merilänranta Merilänrannan pohjavesialueen kokonaisantoisuuden arvioidaan olevan noin 1300 m 3 /d. Pohjavesialueella sijaitsee vuonna 1962 rakennettu Loma-Kolin vedenottamo sekä Uusi-Kolin vedenottamo, jolle on myönnetty vedenottolupa vuonna Molemmilla vedenottamoilla on 250 m 3 /d suuruinen vedenottolupa kuukausikeskiarvona laskettuna. Loma-Kolin vedenottomäärä on ollut 2000-luvulla noin 100 m 3 /d tasolla. Pohjavesialueen kokonaisantoisuuteen nähden alueella on merkittävästi käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Nälämö Pohjavesialueen kokonaisantoisuuden arvioidaan olevan noin 2900 m 3 /d. Nälämön vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 900 m 3 /d. Vedenottomäärä on ollut 2000-luvulla noin 400 m 3 /d tasolla. Pohjavesialueella sijaitseva Korkeakosken vedenottamo ei ole enää käytössä. Pohjavesialueen kaakkoisosassa sijaitsee uusi Ulkanvalkeiden (Ulkansärkät) vedenottamo. Nälämön pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden kokonaismäärään nähden alueella on runsaasti käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Harju rajoittuu suoalueisiin, joilta saattaa kohdistua humuskuormitusta pohjaveteen, mikä tyypillisesti ilmenee pohjaveden kohonneina rauta- ja mangaanipitoisuuksina.

49 45 Tervasärkkä-Niittysärkkä Pohjavesialueen kokonaisantoisuuden arvioidaan olevan noin 1300 m 3 /d. Pesonvaaran vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 1000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Pesonvaaran vedenottomäärä on ollut 2000-luvulla noin 400 m 3 /d tasolla. Pohjavesialueella on siten vedenhankinnan tehostamismahdollisuuksia. Puuruunjärvi Pohjavesialueen arvioitu kokonaisantoisuus on 1500 m 3 /d. Puuruunjärven vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 800 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Vedenottomäärä on ollut luvun alussa suurimmillaan noin 450 m 3 /d, josta vedenotto on vähitellen laskenut. Puuruunjärven vedenottamon kaivot sijaitsevat lähellä Haikosenpuroa, joka on pohjavesien merkittävin purkautumispaikka. Nykyiseen vedenottoon nähden Puuruunjärven pohjavesialueella on merkittävästi käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Piilosensärkät Piilosensärkän pohjavesialue kuuluu samaan pitkittäisharjujaksoon kuin Tervasärkkä- Niittysärkkä, jossa sijaitsee Pesonvaaran vedenottamo. Piilosensärkän pohjavesialueella ei ole vedenottoa. Piilosensärkän pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on 1400 m 3 /d. Alueella on siten merkittävä määrä käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Särkkäjoki Särkkäjoen pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on 1300 m 3 /d. Pohjavesialueella ei ole tehty tarkempia pohjavesitutkimuksia. Vedenhankintamahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi tutkimuksia. Laklaniemi Laklaniemen pohjavesialue muodostuu laajasta harjumuodostumasta. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 7 km 2. Pohjavesialueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä keskimäärin 2700 m 3 /d. Alueella ei ole tehty pohjavesitutkimuksia. Vedenhankintamahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi tutkimuksia. Mäntyjärvenkangas Mäntyjärvenkankaan pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on keskimäärin 1200 m 3 /d. Pohjavettä purkautuu ainakin muodostuman eteläpuoleiselle Pahkansuolle. Alueella ei ole tehty tutkimuksia vedenhankintamahdollisuuksien selvittämiseksi Nurmes Nurmeksen alueen tärkeimmät pohjavesialueet nykyisen vedenhankinnan kannalta ovat Porokylän ja Lamminkankaan pohjavesialueet, jotka sijoittuvat Nurmeksen keskustaajaman alueelle ja sen välittömään läheisyyteen. Lisäksi merkittäviä käyttöönottamattomia pohjavesivaroja on mm. Juutilankankaan ja Raesärkkien pohjavesialueilla. Juutilankankaan pohjavesialue sijaitsee samalla harjujaksolla kuin Porokylän ja Lamminkankaan pohjavesialueet noin 10 kilometrin päässä Nurmeksen keskustaajaman luoteispuolella. Raesärkkien pohjavesialue sijaitsee Kuopiontien (tie 75) varressa noin 20 kilometrin etäisyydellä Nurmeksen keskustaajamasta. Porokylän pohjavesialueella sijaitsevalla Kötsinmäen vedenottamolla on lupa ottaa pohjavettä 1500 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Vedenottamolta on otettu pohjavettä 2000-luvun alussa yli 1000 m 3 /d. Viime vuosina vedenottomäärät ovat olleet noin 400 m 3 /d. Nykyiseen vedenottomäärään nähden Porokylän pohjavesialueella on siten merkittävästi käyttöönottamattomia pohjavesivaroja, mikä osaltaan korostaa pohjaveden suojelutoimenpiteiden tärkeyttä pohjavesialueelle sijoittuvien riskikohteiden vuoksi. Lamminkankaan pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on noin 1500 m 3 /d. Lamminkankaan ja Kumpulammen vedenottamoiden kokonaisvedenotto on tällä hetkellä hieman alle 1000 m 3 /d. Porokylän pohjavesi-

50 46 alueen tavoin Lamminkankaan pohjavesialueelle sijoittuu pohjavettä vaarantavia riskitekijöitä, mm. valtatie 6 ja kantatie 75. Juutilankankaan pohjavesialueelle ei ole vedenottoa. Pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu noin 1000 m 3 /d. Alueelle tutkitun vedenottamon antoisuudeksi on arvioitu 400 m 3 /d. Käyttöön saatava pohjavesi on tutkimusten perusteella hyvälaatuista. Merkittävä osa Juutilankankaan pohjavesialueesta on maa-ainesottoaluetta. Alueella tulee huomioida maa-ainesoton ja pohjaveden suojelun yhteensovittaminen pohjavesialueen vedenhankintakelpoisuuden turvaamiseksi. Raesärkkien pohjavesialue muodostuu Liiterinmäen deltamuodostumasta sekä siihen liittyvästä harjuselänteestä (Raesärkät). Vedenhankinnan kannalta potentiaalisin alue sijoittuu oletettavasti Liiterinmäen pohjoisreunalle. Alueella muodostuvan pohjaveden kokonaismäärä on yli 1000 m 3 /d. Vedenottomahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi lisätutkimuksia. Kantatie 75 sijoittuu pohjavesialueen itäreunalle. Liiterinmäen eteläosaan sijoittuvaa maa-ainesottoaluetta lukuun ottamatta pohjavesialue on suurimmaksi osaksi luonnontilaista harjumaastoa eikä alueella ole pohjaveden laatua vaarantavia riskikohteita. Edellä mainittujen pohjavesialueiden lisäksi käyttöönottamattomia pohjavesivaroja sijoittuu mm. Nurmeksen pohjoispuoleiseen pitkittäisharjujaksoon, jolle sijoittuvat Peurakankaan, Valkeisenkankaan, Mammankaivonkankaan sekä Kattilakankaan pohjavesialueet. Vedenhankintamahdollisuuksien tarkempi arviointi edellyttäisi lisätutkimuksia. Pohjavesialueet sijaitsevat yli 20 kilometrin etäisyydellä Nurmeksen keskustaajamasta ja pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit ovat yleisesti ottaen vähäisiä. Kuva 29. Nurmeksen ja Valtimon merkittävimmät pohjavesivarat.

51 Valtimo Valtimon kunnan pohjavesivarat ovat keskittyneet luode-kaakko suuntaiselle pitkittäisharjulle, jolla myös Valtimon keskustaajama sijaitsee. Laajimmat pohjavesialueet sijaitsevat noin 20 kilometrin päässä keskustaajaman luoteispuolella Kokkosärkän ja Rumonkankaan alueella. Kokkosärkät ja Rumonkangas Kokkosärkät on Valtimon alueen pohjavesialueista merkittävin vedenhankinnan kannalta. Pohjavesialueella sijaitsee Valtimon päävedenottamona toimiva Kokkosärkän vedenottamo, josta otetaan pohjavettä noin m 3 /d. Pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on noin 2000 m 3 /d, joten alueella on vedenhankinnan tehostamismahdollisuuksia. Kokkosärkän pohjavesialueen eteläpuolella harjujakso jatkuu Rumonkankaan pohjavesialueena, jonka arvioitu antoisuus on noin 1200 m 3 /d. Rumonkangas pohjavesialueella ei ole vedenottoa. Vedenhankintamahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi lisätutkimuksia. Juposärkkä ja Nuolikoski Juposärkän ja Nuolikosken pohjavesialueet sijaitsevat Valtimon keskustaajaman läheisyydessä. Juposärkän ja Nuolikosken pohjavesialueilla vedenottoa rajoittavat vedenottamoilla esiintyvät kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Juposärkän ja Nuolikosken pohjavesialueiden vedenhankinnan kehittämiseksi alueilla tulisi tehdä kaivonpaikkatutkimukset veden käyttöön saamiseksi parempilaatuisena. 6.3 Jätevesien viemäröinti ja käsittely Viemäröinnissä on kiinnitettävä huomiota verkostojen ja jätevesipumppaamoiden kuntoon ja riittävään saneeraustoimintaan. Korjausvelkaa voitaisiin selvittää kuntien yhteistyönä. Vuotovesimäärää on vähennettävä jätevesiverkostossa saneeraamalla ja korjaamalla. Kohteet on valittava vuotovesitutkimusten perusteella kiireellisimpiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin. Viemäreiden kunnon seuranta sekä suunnitelmallinen saneeraus vähentävät myös putkirikkojen todennäköisyyttä. Lisävesistä aiheutuu kustannuksia pumppaustarpeen lisääntymisen myötä niin energiankulutukseen kuin pumppaamoiden huolto- ja kunnossapitotoimiin ja jätevedenpuhdistamolla kemikaalienkulutukseen. Harvaan asutuilla viemäriverkostojen latva-alueilla, joilla väestö edelleen vähenee, voi jäteveden pidentyneestä viipymästä aiheutua viemäreiden tukkeutumisia ja hajuhaittojen lisääntymistä. Tällöin viemäriverkostoja tulisi tarvittaessa huuhdella ja viimekädessä verkosto-osia jopa rajata pois käytöstä, mikäli pidempien sivulinjojen latva-alueilta vesimäärät vähenevät merkittävästi, eikä niiden toimintaa pystytä asianmukaisesti ja taloudellisesti ylläpitämään. Viemärien sijaitessa pohjavesialueilla tai muilla herkillä alueilla tulisi ylivuotojen estämiseen kiinnittää erityisesti huomiota. Jätevedenpumppaamoiden toimintaa tulee seurata, jotta toimintahäiriöiden aiheuttamilta ylivuodoilta voidaan välttyä. Erityisen tärkeitä kohteita ovat vedenottamoiden lähialueilla sijaitsevat jätevedenpumppaamot, joilta maastoon tapahtuvat ylivuodot aiheuttavat ympäristön pilaantumisriskin lisäksi myös pohjaveden laadun vaarantumisen. Pohjavesialueilla olevilla jätevedenpumppaamoilla ei ole ylivuotorakenteita, mutta ei myöskään ylivuotosäiliöitä. Ohitusvesien purkupaikkojen sijoittelussa kaikilla pumppaamoilla tulee huomioida niiden aiheuttamien vaikutusten minimointi. Jätevedenpuhdistamolla vuotovesien aiheuttamat kuormituspiikit vaikuttavat haitallisesti prosessin toimintaan ja puhdistustulokseen sekä saattavat edellyttää prosessivaiheiden ohitusta. Hulevesien aiheuttamat kuormitushuiput ovat kuitenkin ylittäneet puhdistamoiden mitoitusvirtaamat ja edellyttäneet mm. Juuan puhdistamolla ohituksia. Vuotovedet vaikuttavat puhdistamon energiakustannuksiin, kemikaalikustannuksiin ja investointien suuruuteen. Vuositasolla vaikutus näihin voi olla % luokkaa. Kaikkien vuotovesien poistaminen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

52 48 Nykyisten puhdistamoiden ja viemäriverkostojen sijainnit ovat etäällä toisistaan, jolloin niiden yhdistäminen ei ole kannattavaa, eikä sitä tarkastella. Juuka Juuan jätevedenpuhdistamo on rakennettu 1976 ja sitä on saneerattu viimeksi vuonna Puhdistamon lupamääräykset on tarkastettu vuonna Valvontaviranomaisen tulee arvioida luvan muuttamisen tarve mennessä. Koska puhdistamon toiminta on ollut tehokasta ja täyttänyt sille asetetut puhdistusvaatimukset, eikä tiedossa ole merkittäviä kuormitusmuutoksia, ei puhdistamon lupaehtoja ja/tai vaatimuksia ole välttämättä tarve päivittää. Tällöin laitoksille ei arvioida olevan merkittäviä kehittämistarpeita suunnitelmakaudella. Puljonki Oy:lta jätevesikuormituksen mahdolliset muutokset voivat kuitenkin muuttaa tilannetta. Viikkovirtaamien perusteella laskettu Juuan puhdistamolle tuleva vuotovesikerroin 31 oli 4,5 vuonna Suomen Ympäristökeskuksen tavoitearvo alle asukkaan puhdistamoiden vuotovesikertoimeksi on 2,0-2,5, jolloin puhdistamolle joutuvia vuotovesiä on tarve vähentää. Lieksa Lieksan puhdistamo on otettu käyttöön vuonna 1976, jolloin se on käyttöiältään kohtuullisen vanha. Laitoksella on tehty kuitenkin lähes vuosittain pieniä saneeraustoimenpiteitä. Puhdistamolla on ollut toisinaan ongelmia saavuttaa BOD 7ATU -osalta lupavaatimuksia ja myös ammoniumtypen nitrifikaatio on ollut heikkoa tai kohtalaista. Laitoksen toimintaa on kuitenkin saatu tehostettua nyt saostuskemikaalin vaihdon ja lietteenkuivauksen tehostamisen ansiosta, mikä on aiheuttanut aiemmin sisäistä kuormitusta. Puhdistamon lupamääräykset on tarkistettu viimeksi vuonna Valvontaviranomaisen tulee arvioida luvan muuttamisen tarve mennessä. Lupamenettely on todennäköinen suunnitelmakaudella, jolloin lupahakemukseen tulee liittää selvitys mm. jätevedenkäsittelyn tehostamistarpeesta. Viikkovirtaamien perusteella laskettu Lieksan puhdistamolle tuleva vuotovesikerroin 32 oli 6,1 vuonna 2015, jolloin puhdistamolle joutuvia vuotovesiä on tarve vähentää. Lieksan Koli Lieksan Kolin puhdistamo on otettu käyttöön Puhdistamolle on myönnetty lupa viimeksi vuonna 2013 ja valvontaviranomaisen tulee arvioida luvan muuttamisen tarve mennessä. Puhdistamo on toiminut tehokkaasti ja saavuttanut sille lupapäätöksessä asetetut puhdistusvaatimukset. Tällöin puhdistamon lupaehtoja ja/tai vaatimuksia ole välttämättä tarve päivittää eikä laitoksille ei arvioida olevan merkittäviä kehittämistarpeita suunnitelmakaudella. Nurmes Nurmeksen Mikonsalmen puhdistamo on rakennettu pääosin 1980-luvulla ja vanha etuselkeytysosa vuonna Puhdistamoa on saneerattu viimeksi vuonna Puhdistamolle on myönnetty lupapäätös viimeksi vuonna Valvontaviranomaisen tulee arvioida luvan muuttamisen tarve mennessä. Koska puhdistamon toiminta on ollut tehokasta ja täyttänyt sille 31 Suomen Ympäristökeskuksen Viemärit 2020-projektissa kehitetty vuotovesikerroin, joka saadaan vertaamalla puhdistamon vuoden korkeinta kahdeksan viikon peräkkäistä ajanjaksoa Qmax vuoden pienimpään neljän viikon ajanjaksoon Qmin. 32 Suomen Ympäristökeskuksen Viemärit 2020-projektissa kehitetty vuotovesikerroin, joka saadaan vertaamalla puhdistamon vuoden korkeinta kahdeksan viikon peräkkäistä ajanjaksoa Qmax vuoden pienimpään neljän viikon ajanjaksoon Qmin.

53 49 asetetut puhdistusvaatimukset, eikä tiedossa ole merkittäviä kuormitusmuutoksia, ei puhdistamon lupaehtoja ja/tai vaatimuksia ole välttämättä tarve päivittää. Tällöin laitoksille ei arvioida olevan merkittäviä kehittämistarpeita suunnitelmakaudella. Viikkovirtaamien perusteella laskettu Nurmeksen puhdistamolle tuleva vuotovesikerroin 33 oli 5,3 vuonna 2015, jolloin puhdistamolle joutuvia vuotovesiä on tarve vähentää. 6.4 Puhdistamolietteiden käsittely ja hyödyntäminen Tulevaisuuden suuntaviivoina lietteenkäsittelyn vaatimuksista ja rajoituksista seuraaville vuosikymmenille voidaan tunnistaa kolme kokonaisuutta: - ympäristövaikutusten ja haitallisten aineiden vaikutusten minimoiminen - resurssitehokkuuden sekä ravinteiden talteenoton kehittäminen, erityisesti fosforin osalta - kehittyminen kohti energiaomavaraista jätevedenpuhdistamoa Vuoden 2016 alussa voimaan astunut orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto rajaa puhdistamotoiminnassa syntyvien puhdistamolietteiden, välppäjätteen sekä hiekanerotushiekan sijoittamista kaatopaikalle. Orgaanista jätettä tulisi hyödyntää materiaalina ja energiantuotannossa. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on rajattu siten, että vain kaatopaikan pintakerroksen tiivistyskerroksessa ja sen yläpuolisissa kerroksissa on mahdollista jatkossa hyödyntää orgaanista jäteaineista, esimerkiksi käsiteltyä puhdistamolietettä. Puhdistamolietteen jatkokäsittelyn tarkoituksena on seostaa ja stabiloida liete edelleen niin, että se on hygieenistä ja voidaan sijoittaa viherrakentamiseen tai muuhun vastaavaan hyötykäyttöön. Lietteen jatkokäsittely voidaan myös ulkoistaa. Lietteen jatkokäyttömahdollisuudet tulee turvata mm. teollisuusjätevesien valvonnalla ja teollisuusjätevesisopimuksin. Viemäriin ohjattavien jätevesien haitta-ainepitoisuuksille tulisi olla rajaarvot. Suunnitelma-alueella kompostoitunutta lietettä on varastoitu tilapäisesti, koska lietetuotteelle ei ole löytynyt hyödyntämiskohteita. Lietteen jatkokäsittelylle ja hyödyntämiselle olisi tarve etsiä yhteistyömahdollisuuksia. 6.5 Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Tavoitteena on varautumisen jatkuva kehittäminen huomioiden muutokset laitoksen toimintaympäristössä. Varautumisen ja riskienhallinnan tulee olla osa normaalia toimintaa. Vesihuoltolaitoksen toiminnassa tulee kehittää jatkuvuudenhallintaa, toimintojen jatkumista häiriötilanteen aikana sekä mahdollisimman nopeaa palautumista häiriötilanteesta normaalitilanteen toimintoihin. Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautumista on myös poikkeustilanteiden harjoittelu, jonka tulisi kuulua vesihuoltolaitoksen toimintaan. Vesihuoltolaitoksen varautuminen sisältää operatiivisen ja rakenteellisen (tekninen valmius) osan. Operatiivisen varautumisen kehittäminen on pääosin laitoksen toimintatapojen muuttamista hallituiksi ja dokumentoiduiksi. Suurimmat riskit vesihuoltolaitosten operatiivisessa toiminnassa liittyvät puutteelliseen ohjeistukseen. Vesihuoltolaitosten toimintakulttuuri on perustunut pitkäaikaiseen henkilöstösuhteeseen ja työssä oppimiseen ns. kisälli- mestarimallilla eikä erityisiä ohjeistuksia ole välttämättä luotu. Riskienhallinnan ja varautumisen tieto on pääosin hiljaisena tietona. Nykyisessä toimintaympäristössä se ei enää ole riittävää vaan muodostaa riskin toimintavarmuudelle ja kehityskohteen. Tietojen dokumentoiminen, säilyttäminen, turvaaminen ja 33 Suomen Ympäristökeskuksen Viemärit 2020-projektissa kehitetty vuotovesikerroin, joka saadaan vertaamalla puhdistamon vuoden korkeinta kahdeksan viikon peräkkäistä ajanjaksoa Qmax vuoden pienimpään neljän viikon ajanjaksoon Qmin.

54 50 tietoturvan riittävä taso tulee varmistaa. Tiedon tulee olla helposti oikeiden henkilöiden saatavilla tavanomaisessa ja poikkeustilanteessa. Vesihuoltolaitosten laajojen teknisten toimintojen ja toiminnan tärkeyden sekä laitosten normaalitoimintaan mitoitettujen henkilöstöresurssien vuoksi vesihuoltolaitokset tarvitsevat apuvoimia toimintaan vakavissa toimintahäiriöissä. Luontaisia avustajia vesihuoltolaitokselle ovat paikalliset olosuhteet ja vesihuollon hallitsevat läheisten vesihuoltolaitosten henkilöt. Alueen yhteistyön kehittäminen on tulevaisuudessa ensisijaisen tärkeää toimintojen varmistamiseksi alueellisesti. Yhteistoiminta ja yhteiset harjoitukset luovat myös pohjan henkilöstön osaamisen kehittämiselle kollegiaalisen vertaistuen kautta. Säännöllinen yhteistyö kehittää laajoihin alueellisiin erityistilanteisiin varautumista. Tällaisia ovat esimerkiksi poikkeuksellisen sääilmiön aiheuttamat tekniset viat ja sähkökatkot, jotka voivat lamauttaa viestimien, tietoverkkojen ja sähkönjakelun toiminnan vuorokausiksi haitaten samalla merkittävästi myös vesihuoltotoimintaa. Vedenkäsittelylaitoksilla tulee olla valmius aloittaa veden desinfiointi kuuden tunnin kuluessa saastumistapauksen havaitsemisesta tai epäilystä. Vedenkäsittelylaitokselta lähtevän veden UVdesinfiointi varmistaa paikallisesti veden mikrobiologisen laadun, mutta UV-desinfioinnin vaikutus ei jatku verkostossa. Laitoksella tulee olla valmius desinfiointikemikaalin, esim. natriumhypokloriitti, käyttöön. Varavedenottamoiden vedenottolaitteistojen toimintakuntoa tulee ylläpitää, jotta vedenottamot ovat valmiina käyttöönottoon tarvittaessa. Johdettaessa vettä kulutusalueelle yhdyslinjoilla, tavoitteena on linjojen hyvä toimintavarmuus. Sähkönjakeluhäiriöiden aikana vedenottamoiden toiminta edellyttää varavoiman käyttöä, jota ilman vedenjakelu keskeytyy. Varavoimaa voidaan tarvita myös kriittisillä paineenkorotusasemilla, jätevedenpumppaamoilla sekä jätevedenpuhdistamolla. Varavoiman käyttökohteet ja niiden priorisointi erilaisissa tilanteissa tulisi suunnitella ennakolta. 6.6 Vesiosuuskuntien toimintaedellytykset ja kehittämisehdotukset Pielisen Karjalan alueella vesiosuuskunta- tai yhtiömuoto on otettu tietoiseksi toimintapolitiikaksi haja-asutusalueiden sekä kunnallisten vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden lievealueiden verkostoinvestointien tekemiseen. Tähän on pääsyynä investoinnin nopeuttaminen ja kustannusten kohdentaminen suoraan liittyjiin. Vesihuoltoa ohjaavien valtion viranomaisten nykyinen kanta on, että uusia vesiosuuskuntien syntymistä ei pitäisi enää suosia, vaan mahdollisia uusi vesihuoltoverkostoja tulisi rakentaa nykyisten vesihuoltolaitosten toiminta-alueita laajentamalla. Tukirahoituksien ehtona on ollut myös osuuskuntien sulautuminen yhteen. Myös terveydensuojelun näkökulmasta suuremmat ja ammattimaisempaa toimintaa harjoittavat yksikkökoot ovat suositeltavia. Suunnitelma-alueella haja-asutuksen vesihuoltoverkostot ovat jo kattavia, jolloin vesiosuuskuntien kehittämistarpeet keskittyvät jo rakennettujen verkostojen käyttö- ja kunnossapitoon sekä toiminnan kehittämiseen. Velvoitteita vesiosuuskunnan toiminnalle annetaan esimerkiksi osuuskuntalaissa, vesihuoltolaissa, terveydensuojelulaissa, terveydensuojeluasetuksessa sekä sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksissa. Vesiosuuskunnan hallinnon tulee olla tietoinen vesihuoltotoimintaan liittyvistä vastuista ja velvoitteista, kuten riittävästä vesihuoltopalveluiden huolehtimisvelvoitteesta, talousveden laadunvalvonnasta, varautumisesta häiriötilanteisiin sekä taloudellisesta tilanteesta. Jotta pienten osuuskuntien verkostojen ylläpito vastaisi lainsäädännön edellyttämää tasoa, pitäisi talkoopohjaisesta toiminnasta siirtyä kohti ammattimaisempaa toimintaa. Väestön ikääntyessä ja osan rakennuskannasta muuttuessa osa-aikaiseen käyttöön, voimavarat ja halu talkoopohjaiseen toimintaan heikkenevät, kuten myös edellytykset infrastruktuurin ylläpitoon.

55 51 Vesiosuuskuntien toimintaedellytyksiä jatkaa toimintaa itsenäisinä voidaan arvioida tarkastelemalla erilaisia riskitekijöitä sekä taloudellisia ja teknisiä edellytyksiä. Toisaalta tarkastelun perusteella voidaan arvioida myös mahdollisuuksia yhdistyä muihin vesiosuuskuntiin tai kunnalliseen vesihuoltolaitokseen. Seuraavassa on listattu tekijöitä, joita voidaan käyttää em. tarkasteluissa: riittävä liittyjämäärä, jotta toiminta voidaan turvata liittymisaste väestötiheys väestön ikäjakauma alueen maankäyttö liittyjämäärä verkostopituutta kohti vesihuollon asianmukaisuus laitteistojen ja verkostojen rakentamisen taso talousveden laatu käyttötarkkailu, mittaukset, kaukovalvonta laitteistojen ja verkostojen huoltotoimenpiteiden toteuttaminen riittävyys ja suunnitelmallisuus dokumentointi laitteistojen ja verkostojen ikä ja kunto -> saneeraustarve? vuotovedet, putkirikot ym. ongelma- ja vikatilanteet vesihuollon taloudellisuus perittävät vesihuoltomaksut kannattavuus, vakavaraisuus laitteistojen ja verkostojen huoltotoimenpiteiden kustannukset laitteistojen ja verkostojen saneeraustarpeeseen varatut ja arvioidut kustannukset (saneeraussuunnitelmat) liiketaloudellinen ennustemallin laatiminen laitoksen talouden kehittymisestä hallinto sopimukset, luvat yms. liittymissopimusehdot, vastuurajat vedenottolupa tai vedentoimitussopimus vastuu- ja käyttöhenkilöiden riittävyys ja ammattitaito lainsäädännön vastuiden ja velvoitteiden tunteminen sekä hoitaminen toimintakertomus talousveden valvontatutkimusohjelma selvilläolo/dokumentointi: laitospiirustukset, verkostokartat, toiminta-alueet varautumissuunnitelmat häiriötilanteiden varalle Itsenäisinä laitoksina jatkavien vesiosuuskuntien tulisi yleisesti kehittää toimintaansa ja ottaa huomioon mm. seuraavat näkökohdat. Vesiosuuskuntien perimien maksujen tasoa ja kustannusvastaavuutta tulisi tarkistaa niin, että niillä voidaan kattaa kaikki vesihuoltotoiminnasta aiheutuvat kustannukset huomioiden myös varautuminen häiriötilainteisiin ja saneeraustarpeisiin. Kaikkien vesihuoltolaitoksiksi luokiteltujen vesiosuuskuntien tulisi laatia toiminnastaan riskikartoitukset, varautumissuunnitelmat häiriö- ja poikkeustilanteiden varalle sekä talousveden valvontatutkimusohjelmat. Vähintään vesihuoltolaitoksiksi luokiteltujen vesiosuuskuntien ja muun vettä toimittavan vesihuoltolaitoksen välille tulisi laatia sopimukset erityistilanteiden varalle sekä ohjeet hyvitysten maksamisesta mahdollisissa vedenjakelun yli 12 tunnin keskeytystilanteissa.

56 52 Talousvesiasetuksen muutoksen :n mukaisesti vesihuoltolaitoksilla tulee olla kuuden tunnin desinfiointivalmius, mikäli talousvesi saastuu mikrobiologisesti. Tällöin vesiosuuskunnilla tulee olla valmius verkostojensa desinfiointiin esim. putkirikon vuoksi. Vedenkulutuksen määrää tulisi seurata, jotta verkostojen kuntoa voidaan arvioida. Toiminnallisia ongelmia saattaa aiheutua esim. viemäritukoksista tai putkirikkoina. Verkostojen kunnossapito on tärkeää niin talousveden laadun turvaamisen kuin viemäröinnin jätevesivuotojen minimoimisen vuoksi. Vedenkulutuksen vähentyminen väestökatoalueilla lisää veden viipymää verkostossa, jolloin veden hygieeninen laatu voi heiketä etenkin verkostojen latva-alueilla. Verkostoveden laatua tulee tarkkailla ja huolehtia veden riittävästä vaihtuvuudesta esim. juoksuttamalla. Verkostokartat tulee olla sähköisessä muodossa ja niihin olisi hyvä merkitä ilmenneet putkirikot sekä tehdyt korjaukset. Suunnittelualueella on jo pystytty jossain määrin tunnistamaan ja ennakoimaan osuuskuntatoiminnasta mahdollisesti seuraavia ongelmia. Sellaisia voivat olla mm. infrastruktuurin kunnossapito ja elinkaaren hallinta osuuskunnan puuhamiesten/-naisten aikanaan tapahtuva väistyminen osuuskunnan purkutilanne ja sulauttaminen laitokseen. Näihin varautumiseksi on muodostettava vaihtoehtoisia toimintamalleja erityisesti osuuskuntien verkostojen toiminnan ja käytön kestäväksi ratkaisemiseksi Yhteistyö kunnan laitosten kanssa Osuuskunnalle helpoin ja jo koeteltu ratkaisu oman toimintansa tukemiseksi on tehdä yhteistyötä kunnan laitoksen kanssa. Yhteistyö voi olla yleistä tiedonvaihtoa tai koulutusta tai yksityiskohtaisemmin sovittavia, käytännön työhön liittyviä tehtäviä kuten rakennuttaja- tai rakentamispalveluita. Toimintamallin vahvuuksia ovat: Mitoitus- ym. perusteet saadaan pysymään yhtenäisinä. Laitoksen henkilöstö pysyy hyvin ajan tasalla osuuskunnan tilanteesta. Laitos pääsee jakamaan saavuttamaansa osaamista alas kuntalaisille. Palvelut oikein hinnoittelemalla laitokselle saadaan pientä lisätuloa. Osuuskunta saa edelleen myös ilmaista tukea ja tietoa. Toimintamallin heikkouksia ovat: Uudet tehtävät merkitsevät laitokselle lisää työtä, joka on resursoitava. Laitos muuttuu normaalitehtäviensä ohella palvelutarjoajaksi, jolle tulee todennäköisesti aikanaan myös markkinaehtoisia haastajia. Jos palveluita annetaan ja myydään koko toiminnan skaalalla, voi kysyä, miksi osuuskunta lopulta perustettiin Isännöintipalvelu Vaihtoehto kunnallisen laitoksen kanssa käynnistettävälle yhteistyölle on aloittaa suoraan yksityisen palveluntarjoajan kanssa. Siinä ulkopuolinen yritys tekee pääosan edellä mainituista tehtävistä, mutta samalla myös kunnan laitokselle jää väistämättä edelleen vähintään neuvojan rooli. Toiminta on verrattavissa kiinteistönhoitopalveluun. 34 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 442/2014

57 53 Toimintamallin vahvuuksia ovat: Yksityinen intressi ja erikoistuminen tuottavat todennäköisesti tehokkuutta. Sekä tilaajalla että tuottajalla mahdollisuus kytkeä muihin toimintoihin, esim. kiinteistöhuoltoon. Riippumattomuus kuntarajoista. Toimintamallin heikkouksia ovat: Myös kilpailutus vaatii osaamista ja vaivaa. Palveluntarjoajaa vaihdettaessa uhkana menettää osaamista. Palvelu tuskin kattaa aivan kaikkea, eli tilaajan tulee edelleen tuntea asiansa. Nykyisen tarjolla olevan volyymin riittävyys ja todennäköinen hinnoittelu Fuusio haja-asutusalueiden laitokseksi Kolmantena vaihtoehtona on pitää osuuskuntien langat niiden omissa käsissä, oman hajaasutusalueisiin keskittyvän laitoksen kautta. Vaihtoehtoina on sekä toimintojen että omistuksen fuusioiminen tai pelkkien toimintojen fuusioiminen. Jälkimmäinen vastaa itse omistettua isännöintipalvelua, joka palvelee osakkaidensa omistamia osuuskuntia. Toimintamallin vahvuuksia ovat: Osaaminen ja valvonta keskitetään, hyödyt skaalataan. Alihankintojen kilpailuttaminen todennäköisesti tehostuu. Amatööripohjaiset osuuskunnat toimivat omistajina ja tilaajina, mutta operointiin luodaan aidot erikoistumisen mahdollisuudet. Operaattori varmistaa taatun tilauspohjan omistuksensa kautta. Muita asiakkaita voi mutta ei ole pakko hankkia. Omistajien verkostot ovat pääasiassa aivan uusia, eli varsinaisia saneerauksia ei tarvita vielä pitkään aikaan. Toimintamallin heikkouksia ovat Toiminnan vaatimaton mittakaava heijastuu todennäköisesti edelleen kalliimmiksi hinnoiksi. 6.7 Haja- ja loma-asutuksen vesihuollon kehittäminen Keskitettyä vedenhankintaa ja jätevesien käsittelyä on kehitettävä soveltuvissa kohteissa. Valtion vesihuoltoavustukset haja-asutusalueiden verkostorakentamisen tukemiseen ovat kuitenkin nykyisestä taloudellisesta tilanteesta johtuen loppumassa, jolloin uusille hankkeille ei todennäköisesti ole saatavissa enää rahoitustukea. Tällöin kiinteistökohtaiset vesihuoltoratkaisut voivat olla usein kannattavin vaihtoehto. Suomen ympäristökeskuksen Hakeve 2030-hankeessa 35 on yhtenäisin kriteerein pyritty selvittämään, minkä tyyppisille alueille keskitetyt vesihuoltoverkostot on teknistaloudellisesti perusteltuja ratkaisuja. Hankkeen tulosten perusteella helposti kaivettavan maaperän alueilla yhteinen vesihuolto alkaa olla kiinteistökohtaisia ratkaisuja edullisempaa, kun verkostoon liitettyjen rakennusten tiheys on rakennusta neliökilometrillä. Vaikeasti kaivettavan maaperän kohdalla vastaava rakennustiheys on rakennusta neliökilometrillä. Alla olevan kartan mukaisesti suunnitelma-alueen vesihuoltoverkostot kattavat jo lähes kaikki alueet, joilla verkostojen rakentaminen on teknistaloudellisesti kannattavaa Hakeve-hankkeen ohjeellisen rakennustiheyden perusteella. Suunnitelma-alueen vesijohtoverkostot kattavat laajalti myös harvemmin rakennettuja alueita. 35 Suomen Ympäristö 4/2013, Haja-asutusalueen yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030

58 54 Kuva 30. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet ja verkostot sekä asuin- ja lomarakennusten määrät neliökilometrillä (1 km ruuduittain). Alueiden vesihuoltoverkoston rakentamisen kannattavuuteen vaikuttavat alueen tiiviyden (verkostopituus/asukas tai kiinteistö) lisäksi asukasmäärä, kiinteistöjen määrä ja tyyppi, veden ominaiskulutus sekä verkoston rakentamiskustannukset. Yleisesti ottaen haja-asutusalueen vesihuollon tehokkuus on huomattavasti asemakaava-aluetta alhaisemmalla tasolla, mutta toisaalta hajaasutusalueen verkoston rakentamisen yksikkökustannus on asemakaava-aluetta alhaisempi. Alueilla, joille yhteistä vesihuoltoa ei ole teknis-taloudellisesti kannattavaa toteuttaa, tulee vesihuolto järjestää kiinteistökohtaisilla tai useamman kiinteistön yhteisillä menetelmillä. Kiinteistökohtaisten vesihuoltojärjestelmien valinnassa tulee huomioida kiinteistön olosuhteet, lainsäädäntö sekä kunnan rakennusjärjestys ja ympäristönsuojelumääräykset. Kiinteistön haltija vastaa siitä, että kiinteistöllä on käytettävissään riittävästi talousvedeksi soveltuvaa vettä 36 ja että jätevedet käsitellään vaatimusten mukaisesti 37. Kiinteistökohtaista vedenhankintaa on seurattava riittävästi ja puututtava havaittuihin yksittäisiin tai alueellisiin epäkohtiin. Kiinteistökohtainen jätevesienkäsittely on saatettava lain edellyttämälle tasolle riittävällä ohjeistuksella ja valvonnalla Talousvedenhankinta Yhteisen vesihuoltoverkoston ulkopuolella talousvesi hankitaan yksityisistä rengas- tai porakaivoista. Kaivo tulee sijoittaa likaantumisriskejä välttäen ja toteuttaa rakenteet niin etteivät pintavedet pääse valumaan kaivoon. Kaivo kannattaa sijoittaa mahdollisimman luonnontilaiselle alueelle, jolla ei ole likaantumisriskiä. Vesilain (87/2011) mukaan kaivo voidaan sijoittaa myös naapurin tontille, jos omalta tontilta ei löydy kaivolle paikkaa. Kannattaa selvittää myös mahdollisuus yhteiseen vedenhankintaan naapureiden kanssa. Vesilain mukaan kiinteistökohtainenkin vedenotto omalta alueelta vaatii luvan, jos sillä on vaikutusta yleiseen etuun. 36 Talousveden laadun tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 401/2001 vaatimukset 37 Valtioneuvoston asetus 209/2011 talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla

59 55 Talousveden laadun tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001) vaatimukset. Vanha kaivo kannattaa kunnostaa, jos sen paikka on hyvä. Veden laatuongelmissa, kuten kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet, kannattaa harkita veden käsittelyä, ellei laadultaan parempaa vettä ole saatavilla. Talousveden laatu kannattaa tutkituttaa esim. kolmen vuoden välein ja porakaivoista tulee tutkia ainakin kerran radon-, uraani-, arseeni- ja fluoridipitoisuudet. Pohjois-Karjalassa porakaivojen keskimääräiset radon- ja uraanipitoisuudet ovat olleet alle niille asetettujen toimenpide- ja suositusrajojen Jätevesien käsittely Jätevedet on käsiteltävä ympäristönsuojelulainsäädännön sekä kunnan ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti. Valtioneuvoston asetus (209/2011) talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla edellyttää tehokasta jätevesien käsittelyä niin vakituisilta kuin lomakiinteistöiltä. Tämän ns. haja-asutuksen jätevesiasetuksen vaatimukset koskevat uudisrakentamista välittömästi. Ennen vuotta 2004 rakennettujen kiinteistöjen on täytettävä asetuksen puhdistusvaatimukset mennessä tai kiinteistön muun ilmoitus- tai lupamenettelyä vaativan remontin yhteydessä. Jätevesisääntelyn kohtuullistamista on kuitenkin esitetty Ympäristöministeriön ehdotuksessa 38, jonka mukaan ympäristönsuojelullisesti herkillä alueilla eli vesistöjen äärellä ja vedenhankintakäytössä olevilla ja siihen soveltuvilla pohjavesialueilla puhdistusvaatimukset tulisi täyttää mennessä ja muilla alueilla vain kiinteistön muun remontoinnin yhteydessä. Voimassa olevan asetuksen vaatimukset edellyttävät niin vakituisilta kuin lomakiinteistöiltä tehokasta jätevesien käsittelyä. Jos kiinteistön talousjätevesistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa, jätevesien puhdistustasoa koskevan vaatimuksen noudattamisesta vapautuvat kiinteistönomistajat, jotka asuvat kiinteistöllä vakituisesti ja ovat täyttäneet 68 vuotta ennen Myös erityisen vaikeassa elämäntilanteessa olevat, esimerkiksi työttömät ja pitkäaikaissairaat kiinteistön haltijat sekä kiinteistöt, jotka sijaitsevat viemäriverkoston piiriin lähivuosina ulotettavaksi tarkoitetulla alueella, voivat saada hakemuksesta poikkeuksen puhdistusvaatimusten noudattamisesta. Vapautusta haetaan ympäristöviranomaiselta ja se myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. 39 Yleisesti ottaen nykyiset kiinteistökohtaiset jätevesienkäsittelymenetelmät ovat puutteellisia. Vastuu siitä, että kiinteistön jätevesijärjestelmä on suunniteltu, rakennettu, käytetty ja huollettu siten, että se täyttää säädetyt vaatimukset, on kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Haja-asutuksen jätevesiasetus määrää toimintavaatimukset kiinteistöjen jäteveden käsittelylaitteille. Talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta 80 %, kokonaisfosforin osalta 70 % ja kokonaistypen osalta vähintään 30 % verrattuna laskennalliseen haja-asutuksen kuormituslukuun. Pilaantumiselle herkillä alueilla tulee talousjätevedet käsitellä siten, että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee orgaanisen aineen osalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 % verrattuna haja-asutuksen kuormitusluvun avulla määritettyyn käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyjärjestelmää valittaessa tulee huomioida kiinteistön sijainti, koko, pohjavesiolosuhteet sekä maaperä. Kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää ammattitaitoista toimijaa. Jätevesijärjestelmästä tulee säilyttää kiinteistöllä selvitys, jonka perusteella voidaan arvioida jätevesistä aiheutuva ympäristövaikutus. Järjestelmästä on oltava kiinteistöllä ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet ja järjestelmää tulee käyttää ohjeiden mukaisesti. 38 Ympäristöministeriön tiedote jätevesisääntelyn kohtuullistamisesta lausunnolle 39 Ympäristönsuojelulaki 527/2014

60 Organisaatiot ja yhteistyö Vesihuollon palvelullista, teknistä ja toiminnallista kokonaisuutta voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta, joita havainnollistaa alla oleva kuva 31. Asiakkaan eli vedenkuluttajan näkökulmasta keskeisimpiä kysymyksiä ovat veden laatu, toimitusvarmuus ja kuluttajahinta. Kunnan näkökulmasta keskeisiä ovat yhdyskunnan toiminnan kannalta tärkeät laatu, toimitusvarmuus, verkoston kattavuus sekä varautuminen riskeihin ja erityistilanteisiin. Vesihuoltopalvelun hinta kiinnostaa kuntaa lähinnä mahdollisena vetovoimatekijänä ja toisaalta mahdollisena ostovoiman rajoitteena. Näiden lisäksi kunnan laitokselta saama omistajakorvaus voi joissakin tapauksissa näytellä merkittävääkin roolia kunnan taloudessa. Laitoksen näkökulmasta kaikki edellä mainittu on olemassaolon peruste ja niihin liittyvät myös sen ensisijaiset tavoitteet. Tavoitteita tukevia, laitokselle itselleen tärkeitä seikkoja ovat kyky ylläpitää infrastruktuuria, kyky houkutella ja pitää osaavaa henkilökuntaa sekä kyky investoida toiminnan kehittämiseen. Alueellinen näkökulma yhdistää tavallaan kaikki edelliset seikat ja tuo niiden rinnalle toiminnan optimoinnin esimerkiksi alueen pohjavesiesiintymien ja muiden käytettyjen resurssien käytössä. Valtakunnallinen näkökulma nostaa esiin muun muassa valuma-alueajattelun, vesivarojen käytön kokonaisuuden, tasapuolisuuden periaatteet, olemassa olevien lakien hengen ja yhteiskunnan toivotun kehityksen. ASIAKAS KUNTA LAITOS ALUEELLINEN veden laatu toimitusvarmuus kuluttajahinta verkoston kattavuus varautuminen riskeihin kyky ylläpitää infrastruktuuria kyky houkutella & pitää henkilökuntaa kyky investoida toiminnan kehittämiseen hankinta- ja neuvotteluvoima resurssien alueellinen optimointi luonnonvarojen käytön optimointi Kuva 31. Näkökulmia vesihuoltopalveluihin Seuraavissa kohdissa esitellään yleisellä tasolla vaihtoehtoisia tapoja järjestää vesihuolto jatkossa. Lähtökohtana tarkastelulle ovat Suomessa tällä hetkellä toimivat kuntien vesihuoltolaitokset ja toisaalta kasvava tarve kasvattaa yhteistyötä yli kuntien, laitosten ja toimialojen rajojen Sopimuspohjainen yhteistyö kuntien vesihuoltolaitosten välillä Sopimuspohjaista veden ostoa ja myyntiä sekä jätevesien johtamista ja käsittelyä harjoitetaan tällä hetkellä hyvin yleisesti, esimerkiksi taajamassa sijaitsevan kunnallisen vesilaitoksen ja sen lähettyvillä toimivien vesiosuuskuntien kesken. Sopimuksista osa käsittää veden ja/tai jäteveden jatkuvaa johtamista, osa koskee vain tarvittaessa tapahtuvaa käyttöä, esimerkiksi matalan pohjaveden aikaan, ja osalla on luotu varojärjestelmä kriisitilanteiden varalle. Vesihuoltolaitosten toimintamuotojen tai omistussuhteiden järjestelyitä harkittaessa sopimusyhteistyö tarkoittaa useimmiten nykyisessä toimintamallissa pysymistä: niin kuntien laitokset,

61 57 osuuskunnat kuin yhtiötkin ovat itsenäisiä ja niiden kesken vedestä käydään kahdenkeskisiin sopimuksiin perustuvaa kauppaa. Tämän nollavaihtoehdon etuna voidaan nähdä, että nykyiselleen hioutuneet käytännöt jatkuvat eikä minkäänlaisiin organisaatio- tai omistusjärjestelyihin ole tarvetta. Sopimuspohjaisen toiminnan heikkouksia ovat kuitenkin mm. toiminnan hajanaisuus, kokonaisuuden hallinnan puute ja päällekkäiset toiminnot. Jos minkäänlaista yhteistoimintaelintä ei perusteta, alueen vesihuollon kokonaisuutta voivat kehittää vain suuret kunnat lähikuntien kanssa tekemällään teknisellä yhteistyöllä sekä välillisesti alueellinen viranomainen (ELY) tukipäätöksillään ja muilla ohjauskeinoillaan. Tukimuotoja on ollut tarjolla lähinnä teknisiin ratkaisuihin kuten siirtoviemäreihin ja yhdysvesijohtoihin. Tällä hetkellä vesihuollon taloudelliset tukijärjestelmät (valtion ja EU:n avustukset) ovat hiipumassa käytännössä lähes kokonaan. Ongelmia tässä ovat sekä aktiivisen, demokraattisen päätöksenteon puute vesihuollon kokonaiskehitystä ajavat eteenpäin vain kiristyvä lainsäädäntö ja alueellisen viranomaisen toimet että käytettyjen keinojen rajallisuus hallinnollisen kehityksen suhteen. Vesihuollon toimijoiden yksikkökoko pysyy pienenä, syvää asiantuntemusta ei pääse ohuisiin organisaatioihin syntymään ja pitkäjänteiseen kehitystyöhön ei ole varaa tai aikaa. Samoin ostoissa ei päästä mittakaavaetuihin, oman toiminnan tehokkuutta on vaikea todentaa, kun asianmukaiset palveluntarjoajat eivät pienistä työkohteista kiinnostu ja organisaatioiden tilaajaosaaminen ei pääse kehittymään. Kun vesihuoltolaitosten yhteistyö lisääntyy, sopimukset tulevat väistämättä myös ketjuuntumaan. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa asiakkaan käyttämä vesi kulkee toimitusketjussa normaalioloissakin neljän tai jopa viiden eri organisaation kautta. Tätä ei enää voi pitää tarkoituksenmukaisena, vaan organisaatioita olisi edellä ja seuraavissa kohdissa esitettävistä syistä aiheellista yhdistää Kuntayhtymä Kuntayhtymät soveltuvat muutaman kunnan yhteishankkeisiin, ja periaatteessa ne voivat vastata vesihuollon koko toimitusketjusta. Ylintä päätösvaltaa voivat käyttää joko jäsenkunnat omilla päätöksillään, yhtymäkokous tai perustamissopimuksessa sovittu toimielin. Tämä voi olla esimerkiksi yhtymävaltuusto. Vesihuoltolaitos-kuntayhtymiä on Suomessa nykyisin muutamia. Kuntayhtymä ei kuitenkaan ole kovin toimiva vaihtoehto, jos osapuolia on paljon. Vaarana on haetun tehokkuuden kaatuminen demokraattisen päätöksenteon hampaattomuuteen. Teknisenä ja kustannuksensa kattavana alana vesihuoltoon ei myöskään liity samalla tavalla laadullisia valintoja kuin verovaroin kokonaisuudessaan rahoitettaviin koulutoimeen tai terveydenhuoltoon, joissa kuntayhtymämalli on ollut suositumpi Liikelaitoskuntayhtymä Kuntalain uudistuksen yhteydessä esiteltiin uusi ylikunnalliseen yhteistyöhön soveltuva julkisoikeudellinen organisoitumismuoto, liikelaitoskuntayhtymä. Se on oma juridinen oikeushenkilönsä, jossa johtokunnalla on enemmän operatiivista päätöksentekovaltaa ja jonka rakenne olisi muutenkin vähemmän byrokraattinen kuin kuntayhtymämallissa. Toimintamuotona liikelaitoskuntayhtymä on soveltuvin sellaiseen ylikunnalliseen toimintaan, joka saisi osan tuotoistaan maksuina asiakkailta ja osan omistajakunniltaan. Julkisoikeudellisena organisaationa siihen sovellettaisiin kuitenkin nykyisiä toiminnan julkisuutta ja valituskelpoisuutta koskevia säädöksiä. Liikelaitoskuntayhtymä ei ole varsinaisesti tarkoitettu vesihuollon kaltaiseen puhtaasti asiakasrahoitteiseen liiketoimintaan, eikä sitä Suomessa ole tiettävästi myöskään käytännössä sovellettu vesihuoltolaitostoimintaan.

62 Vesihuollon tukkuyhtiö Tukkuosakeyhtiöillä on Suomessa pitkä perinne erityisesti vedenhankinnan tukkuportaana. Niiden lähtökohta on yleensä ollut luotettavan ja laadukkaan vedenhankinnan hankaluus paikallisella tasolla, kun alueellisesti vastaavat asiat olisivat saatavilla. Tukkuyhtiön ylin päättävä elin, yhtiökokous, valitsee osakeyhtiön hallituksen. Hallitus ohjastaa operatiivisesta toiminnasta vastaavaa toimitusjohtajaa. Kaikkiaan vesihuollon tukkuyhtiöitä on Suomessa parikymmentä, ja määrä on viime vuosina hieman kasvanut. Osassa tapauksista tukkutaso on selvästi perusteltu myös pitkällä tähtäimellä, osassa se voidaan nähdä askeleena kohti lopulta myös vähittäistasolla toimivaa alueellista yhtiötä. Tukkuosakeyhtiön mallissa kaikki vedenottamot ja koko vedenjakelun runkoverkko (tai jätevesipuolella jätevedenpuhdistamot ja mahdollisesti siirtoviemärit sekä pumppaamot) muodostavat alueellisen kokonaisuuden, jonka toiminnasta vastaa yksi tukkuyhtiö. Yhtiö myy vettä (tai puhdistaa jätevettä) kunnille ja osuuskunnille niiden kanssa solmimiensa toimitussopimusten mukaan. Tukkuyhtiö ei itse siis lainkaan toimi suoraan vähittäisasiakkaiden kanssa. Tukkuyhtiön käynnistäminen edellyttää tukkutason infrastruktuurin siirtämistä perustettavan tukkuyhtiön omistukseen. Omaisuuden luovuttajien taseet siis kevenevät. Siirtyvän omaisuuden käytön, kunnossapidon ja kehittämisen päävastuu siirtyy tukkuyhtiölle. Näiden velvollisuuksien siirtyminen näkyy myös kuntien ja osuuskuntien tuloslaskelmissa, mutta ei välttämättä alentavasti entisestä omasta työstähän tulee vain ostopalvelua. Korotuspaineet ovat erityisen todennäköisiä, jos tukkutaso vaatii suuria investointeja. Korotuksia ei tulisikaan vertailla nykyiseen hintatasoon vaan esimerkiksi vaihtoehtoon, jossa vastaavaan palvelutasoon riittävät investoinnit toteutettaisiin itse tai sopimuspohjaisesti Alueellinen vesihuoltoyhtiö Alueellisella vesihuoltoyhtiöllä tarkoitetaan tässä perinteisen täyden palvelun vesihuoltolaitoksen lailla veden koko toimitusketjussa toimivaa yhtiötä, jolla ei ole erillistä tukkuporrasta. Sen toiminta on yksityisoikeudellista ja sitä ohjaavat vesihuollon lainsäädännön lisäksi mm. osakeyhtiölaki ja kirjanpitolaki. Vesihuoltoyhtiöllä voi periaatteessa olla rajaton määrä omistajia, mutta vesihuollossa tyypilliseksi näyttää muodostuvan joko yhden kunnan 100-prosenttinen omistus tai alueellisen yhtiön tapauksessa omistuksen jakaminen osallistujakuntien kesken esimerkiksi asukasmäärien, vedenmyyntimäärien tai luovutettavien käyttöomaisuuksien nykyarvojen suhteessa. Periaatteessa myös teollisuusyritykset tai jopa osuuskunnat voisivat olla suorilla sijoituksilla yhtiössä osakkaina, mutta tämä ei ole suositeltavaa. Omistus ja päätösvalta on selkeintä pitää pelkästään kuntien käsissä, mikä kannattaa sopia sitovasti jo yhtiötä perustettaessa osakassopimuksissa ja yhtiöjärjestyksessä. Yhtiön hallinto ja rakenne ovat samanlaiset kuin millä tahansa osakeyhtiöllä eli se on sen puolesta rinnastettavissa vesihuollon tukkuyhtiöihin. Yhden alueellisen vesihuoltoyhtiön mallin etuja muihin malleihin verrattuna ovat sen yksinkertaisuus, vesihuollon toimijoiden maksimaalinen vähentyminen ja toiminnan läpinäkyvyys. Heikkouksia ovat vastaavasti raskas sopimusprosessi, vähemmistöön jäävien kuntien ja muiden osapuolten roolin selvittely ja riski yhtiön etääntymisestä kunnallisista suunnitteluprosesseista. Mallissa korostuu yhtiön rooli vesihuollon ammattilaisorganisaationa, joka tukee osakkaitaan kaikissa vesihuoltoon liittyvissä kysymyksissä mutta joka on samalla merkittävässä määrin taloudellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen.

63 59 Vesihuolto-osakeyhtiön malli on vesihuollon piirissä Suomessa yleistyvä toimintamuoto. Toisena merkittävänä kehityskulkuna Suomessa on ollut vesihuollon koko toimitusketjun liittäminen kunnallisen tai alueellisen energiayhtiön toimintoihin. Taulukkoon 15 on koottu yhteistyömuotojen tunnistettuja vahvuuksia ja heikkouksia. Taulukko 15. Kuntien vesihuoltoyhteistyömuotojen vahvuuksia ja heikkouksia VAHVUUDET SOPIMUSYHTEISTYÖ Riippumaton organisaatiomuodoista Joustaa tilanteen mukaan Palvelu lähellä asiakasta Paikallistuntemus säilyy HEIKKOUDET Jättää kokonaisnäkemyksen ja kehittämisaloitteet helposti toiminnan valvojalle Toimintojen yksikkökoko pysyy pienenä Kykenee ratkaisemaan paikallisia, mutta ei alueellisia ongelmia Syvälle asiantuntemukselle tai kehitystyölle ei ole resursseja eikä aikaa KUNTAYHTYMÄ Luo ylikunnallisen päätöksentekoorganisaation Toteuttaa seututason demokratiaa Voi tehdä jäseniään sitovia päätöksiä TUKKUYHTIÖ Verkon jako toiminnallisin perustein Prosessiteollinen lähestymistapa Yksi rajapinta viranomaisiin Paikallisten vähittäislaitosten kumppani Itsenäinen ja läpinäkyvä talous sekä investointi- että käyttöpuolella Selkeät omistajien suhteet ja keinot yhtiön ohjaukseen Johtajuus on lähtökohtaisesti poliittista. Päätöksenteolla riski jäädä jäykäksi ja hitaaksi Ei mahdollista osuuskuntien osallistumista Vähittäisjakelun kenttä, toimintatavat ja asiakaspalvelu jäävät edelleen hajanaisiksi Kuntien paikalliset päätökset voivat edelleen olla ristiriidassa tukkuyhtiön tavoitteiden kanssa ALUEELLINEN VESIHUOLTOYHTIÖ Toimii koko toimitusketjussa vedenotosta jv-puhdistukseen Yksi verkkojen omistaja, yksi operoija, yksi asiakaspalvelija Taloudellinen itsenäisyys ja läpinäkyvyys Toiminnan mittakaava riittävän suuri myös toiminnan kehittämiseen Omistajien ohjausmekanismit selkeät Ainakin periaatteessa epäpoliittinen päätöksenteko Sopimusprosessi vaatii kertaluontoisesti huomattavia resursseja Yhteys kuntien maankäytön prosesseihin on varmistettava Liittyvien osuuskuntien vaihtoehtona vain sulautuminen Todennäköinen haluttomuus investoida haja-asutusalueille

64 Toimintojen ulkoistaminen: palvelumalleista yksityistämiseen Edellä esitetyissä esimerkeissä kunta jää edelleen vesihuoltolaitoksen omistajan rooliin, mutta laitos saa toiminnalleen aiempaa laajemman pohjan muiden omistajien mukaantulon ja toimintaalueiden laajenemisen myötä. Samalla omistajan ja operatiivisten toimijoiden välinen etäisyys kasvaa ja toiminnasta tulee entistä itsenäisempää. Alueellinen yhteisorganisaatio siis johtaa samansuuntaiseen kehitykseen kuin kunnallisen laitoksen eriyttäminen kirjanpidollisesti tai liikelaitostamalla. Organisatorisen kehityksen rinnalla tai sille vaihtoehtona julkinen vesihuoltosektori on kasvavassa määrin myös ulkoistanut joitakin osatoimintojaan kokonaan yksityisen sektorin hoidettaviksi. Perinteisten lyhytkestoisten rakennusurakoiden rinnalle on syntynyt valikoima syvempää yhteistyötä huoltosopimuksista aina kokonaisvaltaiseen operointivastuuseen asti. Nämä kaikki ulkoistamiskeinot sopivat myös edellä esitettyjä yhteistyömalleja täydentämään tai niille vaihtoehdoksi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä voidaan muodostaa lähes kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka jäävät ääripäissä olevien perinteisten kunnallisten vesihuoltolaitosten ja täysin yksityistettyjen laitosten väliin. Perussovellutuksia yhteistyön muodosta on kahdeksan. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, säilyykö kiinteä omaisuus julkisella sektorilla vai myydäänkö se osittain tai kokonaan yksityiselle sektorille. Seuraavassa eri toimijoista käytetään selvyyden vuoksi termejä laitoksen omistaja, vesihuoltopalvelun tilaaja, sekä palvelun tuottaja eli operaattori. Perinteisellä kunnallisella laitoksella sekä omistajana, tilaajana, että tuottajana toimii kunta itse. Yhteistyön muodot ovat kuitenkin sovellettavissa kahden toimijan välille näiden toimintamuodoista riippumatta. Esimerkki tästä voi olla yksityisoikeudellisen operointipalvelun tuottajan kunnallisella organisaatiolla teettämät aliurakat. Vaihtoehdot vesihuoltopalvelun tuottajan ja kolmannen osapuolen väliseksi sopimukseksi ovat palvelusopimus, ylläpitosopimus, vuokraussopimus ja toimilupasopimus. Palvelusopimus on osallistumismuodoista yksinkertaisin. Siinä varsinaisella vesihuoltopalvelun tuottajalla säilyy kokonaisvastuu vesihuoltojärjestelmän operoinnista ja kunnossapidosta lukuun ottamatta tiettyjä rajattuja alihankinta ja ostopalveluita, jotka tilataan muilta palveluntarjoajilta. Palvelun varsinainen tuottaja myös kantaa koko kaupallisen riskin ja vastaa käyttö- ja kiinteästä pääomasta. Kolmannen osapuolen vastuu on rajoitettu sen oman henkilökunnan ja palveluiden tehokkaaseen käyttöön. Tyypillisimpiä palvelusopimuksella Suomessa ulkoistettuja toimintoja ovat investointiprojekteihin liittyvät suunnittelu-, rakennus- ja projektinjohtopalvelut. Esimerkkejä laitoksen normaalioperointiin kuuluvista ulkoistetuista toiminnoista ovat muun muassa vesimittarien luku, laskutus, ennakoiva kunnossapito, koneurakointi ja laitevuokraus. Palvelusopimusten kesto on yleensä lyhyt, yhdestä kahteen vuotta, ja sopimuskauden päättyessä palvelu kilpailutetaan uudelleen. Toistuva tarjouskilpailu pakottaa palveluntarjoajan tehokkuuteen, mutta vaatii toisaalta tilaajalta aikaa tarjousten käsittelyyn ja ostopalvelun laadun valvontaan. Ylläpitourakoinnissa tilaaja maksaa ulkopuoliselle yhtiölle kiinteätä palkkiota siitä, että se ottaa vastattavakseen vesihuoltojärjestelmän operoinnin ja kunnossapidon. Operaattoriyhtiö vastaa päivittäisestä päätöksenteosta, mutta suuremmat kuluerät on edelleen hyväksytettävä tilaajalla. Kuluttajat ovat asiakassuhteessa julkisen tilaajan, eivät palveluntuottajan kanssa. Laitoksen kaupallinen riski pysyy tilaajalla, joka myös vastaa käyttö- ja investointipääoman riittävyydestä. Ylläpitosopimusten sopimuskausi on tyypillisesti kolmesta viiteen vuotta.

65 61 Operaattoriyhtiön palkkio riippuu yleensä toiminnan tehokkuutta mittaavista fyysisistä parametreista. Juomaveden osalta tällainen mittari voi olla esim. vuotovesien määrä, jätevesien osalta esim. minimoitu kemikaalinkulutus. Jos operaattori ei voi kontrolloida tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä, palkkio on kiinteä. Ylläpitosopimuksen etuna pidetään tehokkaan johtamisen tuomia säästöjä. Järjestely on kuitenkin ristiriitainen sen suhteen, että ylläpitosopimusmalliin siirtyvä tilaaja ei katso kykenevänsä laitoksen tehokkaaseen päivittäiseen johtamiseen, mutta uskoo kuitenkin pystyvänsä kaikkien merkittävien investointipäätösten tekemiseen ja operaattorin tehokkaaseen valvontaan. Ylläpitosopimuksia käytetäänkin usein siirtymävaiheena vuokraus- tai toimilupamalleihin, jotta esimerkiksi laitoksen palvelun tasosta ja kiinteän omaisuuden kunnosta saataisiin luotettava kuva ennen pitempiaikaiseen sopimukseen sitoutumista. Vuokrasopimuksessa operaattoriyhtiö vuokraa laitoksen sen omistajalta ja ottaa vastuun kaikista laitoksen johtamiseen, operointiin ja kunnossapitoon liittyvistä toiminnoista. Operaattori ei kuitenkaan osallistu omistukseen. Omistaja päättää edelleen investoinneista. Operaattori vastaa käyttöpääomasta ja maksaa vuokrana myös osan investointikuluista, mutta on samalla oikeutettu ylijäämään eli liiketoiminnan tuottoihin. Näin kaupallinen riski siirtyy operaattorille, mutta investointiriski säilyy omistajalla. Vuokrasopimuksen kesto on yleensä 5-15 vuotta. Koska vuokrausmallissa tilaaja asettaa tariffin, operaattorin menestyksekäs toiminta edellyttää kulujen minimoimista. Tilaajan onkin luotava mittareita, joilla varmistetaan, että operaattori ei tietoisesti alita standardeja säästöjen aikaansaamiseksi. Jos vuokrattavan vesihuoltojärjestelmän kunto on sopimuksen alkaessa heikko, operaattorin toimenpiteet esimerkiksi vuotovesien vähentämiseksi tai laskutuksen tehokkaaksi järjestämiseksi tuottavat sille lisää liikevaihtoa. Tämän rinnalla, ja erityisesti hyväkuntoisten järjestelmien ollessa kyseessä, tilaajan on luotava suorituspohjainen palkkiojärjestelmä. Sen tulee toisaalta tehdä liiketoiminnasta operaattorille riittävän kiinnostavaa ja toisaalta rohkaista sitä järjestelmän kehittämiseen tietoisen riman hipomisen sijaan. Vuokrausmalli voidaan edelleen jakaa sovellukseen, joista toisessa tilaaja vastaa investoinneista ja toisessa palvelun tarjoaja. Näiden lisäksi on joissakin tapauksissa käytetty omistuksensa suhteen päinvastoin toimivaa rakenna-vuokraa-siirrä -mallia. Toimilupasopimuksessa operaattorilla on vuokrasopimuksen asettamien oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi vastuu suurista investoinneista. Tilaaja omistaa edelleen kiinteän omaisuuden, mutta se luovutetaan sopimusajaksi operaattorin haltuun ja tilaajan rooliksi jää operaattorin toiminnan valvonta. Käytön ja investointivastuun yhdistämisen katsotaan sisältävän sen, että operaattori joutuu olemaan investoinneissaan tehokas voidakseen palauttaa vesihuoltojärjestelmän julkiselle tilaajalle sopimuskauden päättyessä sopimuksen mukaisessa kunnossa. Toimilupasopimusta on käytetty maailmalla paljon kohteissa, jotka ovat vaatineet huomattavia investointeja vesihuoltopalveluiden saattamiseksi asianmukaiselle tasolle. Käytännössä tällaisia ovat olleet vain täysin rakentamattomat tai investoimatta jättämisestä huonoon kuntoon ajautuneet kohteet. Investointiriskin siirtäminen operaattorille pidentää myös sopimusaikaa, koska operaattorin on kuoletettava sijoittamansa pääoma. Tyypillinen toimilupasopimus onkin kestoltaan vuotta. Jos kaikkia poistoja ei ole sopimuksen päättyessä tai purkautuessa tehty, julkinen tilaaja kompensoi operaattoria vastaavasti. Suomessa tämän muotoista toimilupasopimusta on sovellettu tiettävästi vain Tampereen ja Pirkkalan välisessä yhteistyössä. Kuten vuokramallissa, myös toimilupasopimuksessa tilaajaa kuormittaa operaattorin toiminnan valvonta. Lisäksi jälkimmäisessä on kyettävä riittävän luotettavasti määrittämään vesihuoltojärjestelmän kunto ennen sopimuksen laatimista ja sen päättyessä.

66 62 Taulukkoon 16 on koottu edellisissä kappaleissa tarkemmin käsiteltyjen yhteistyömuotojen yleisimmät sopimusajat sekä tilaajan ja palveluntarjoajan vastuiden jakautuminen. Taulukko 16. Tilaajan yhteistyö ulkopuolisen palveluntarjoajan (operaattorin) kanssa. Yhteistyön muoto Alihankinta ja ostopalvelut Ylläpitourakointi Vuokramallit* Toimilupasopimukset Sopimusaika 1-2 v. 3-5 v v v v. Operointi Tilaaja ja Palvelun- Palvelun- Palvelun- Palvelunpalveluntarjoaja tarjoaja tarjoaja tarjoaja tarjoaja Käyttötalous Tilaaja Tilaaja Palveluntarjoaja Palveluntarjoaja Palveluntarjoaja Investoinnit Tilaaja Tilaaja Tilaaja Palveluntarjoaja Palveluntarjoaja Omistus Tilaaja Tilaaja Tilaaja Tilaaja Tilaaja *Vaihtoehtoiset mallit, joissa toisessa tilaaja vastaa investoinneista, toisessa palveluntarjoaja tekee investoinnit. 6.9 Organisaatio ja talous Vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitosten uus- ja korjausinvestoinnit ja kustannukset. Vesihuollon kustannusten kattamiseksi perittävien maksujen tulee olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Liittyjiltä perittäviä vesihuoltomaksuja tulisi tarvittaessa nostaa ja taksarakennetta muuttaa niin, että vesihuoltolaitosten tulos pysyisi positiivisena. Vähenevän liittyjämäärän kautta vesihuoltomaksuista kertyvät tulot laskevat, mikä aiheuttaa paineita maksujen korotuksiin ja voi aiheuttaa taksarakenteen vinoutumista. Tällöin maksujen kohdentaminen vesihuoltoon on erityisen tärkeää ja lisää kustannusten läpinäkyvyyttä. Vesihuoltolaitosten tulosta rasittavat yleinen kustannustason nousu sekä suuret investoinneista aiheutuvat poistot. Rakenteellisesti osaa vesihuoltolaitoksia rasittavat hajanainen verkosto sekä se, että verkostokilometrejä on paljon suhteessa liittyjien määrään. Toiminta-alueilla on myös kiinteistöjä, mitkä tulisi saada liitettyä jo rakennettujen vesihuoltoverkostojen piiriin. Vanhimpien verkostonosien saneeraukset tulevat olemaan merkittävä kuluerä tulevaisuudessa. Asemakaavaalueiden ulkopuolisia harvaan asuttuja verkostoalueita ei tulisi sisällyttää toiminta-alueeksi, jollei alueen vesihuollon järjestämisen taloudellisuutta ja asianmukaisuutta ole varmistettu Hulevesi Hulevesien aiheuttamia tiedossa olevia ongelmia ovat: taajamatulvat, jotka yleisimmin liittyvät rankkasateisiin liikenteen häiriintyminen tulvatilanteissa kellareiden tulviminen ja vesivahingot hulevesien purkupisteiden lika-ainekuormitus (kiintoaine ja orgaaninen aine, mahdollisesti öljy tai liuottimet) hulevesien pääsy jätevesiviemäreihin vanhoista salaojaliittymistä, sekaviemäröidyiltä alueilta, vuotavista kaivoista tai saumoista yms. kohteista viemärien ylivuodot ja hygieniaongelmat vesistöissä tai pohjavesissä veden luontaisen kiertokulun heikentyminen. Maankäyttö- ja rakennuslain yhtenä tavoitteena on parantaa hulevesien kokonaishallintaa niin ilmastonmuutoksen kuin yhdyskuntarakenteen aiheuttamien muutosten hallitsemiseksi. Hulevesien hallinnan tulee tapahtua suunnitellusti eri vaiheissa yhdyskunnan kehitystä. Tärkeimmät suunnitteluvaiheet ovat maankäytön suunnittelu yleiskaava- ja osayleiskaavatasolla, asemakaavoitus ja tekninen toteutussuunnittelu.

67 63 Hulevesien hallintaa suunniteltaessa luonnonmukaiset käsittelyratkaisut ovat ensisijainen vaihtoehto. Pinnoitetuilta alueilla syntyvät vedet ohjataan hulevesijärjestelmän avulla erilaisiin viivytys-, suodatus- ja imeytysrakenteisiin. Hulevesiä voidaan viivyttää passiivisin rakentein mm. lammikoissa, kosteikoissa ja avouomia suosimalla. Puoliläpäiseviä ja läpäiseviä pinnoitteita käyttämällä voidaan vähentää muodostuvaa pintavaluntaa. Huleveden viemäröinnillä tarkoitetaan huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista vesihuoltolaitoksen hulevesiviemärissä ja mahdollista käsittelyä. Hulevesien hallinnan maanpäälliset ratkaisut, jotka perustuvat maanpinnan muotojen hyväksikäyttöön, eivät sisälly huleveden viemäröinnin käsitteeseen. Kunnan tulisi suunnitella hulevesien hallinta ja järjestää se asemakaava-alueilla. Vesihuoltolaitoksella ei ilman kunnan erillistä päätöstä ole velvollisuutta huolehtia huleveden viemäröinnistä. Kunta voi päättää, että vesihuoltolaitos huolehtii hulevesien viemäröinnistä. 7. VESIHUOLTOSUUNNITELMA VUOTEEN 2030 Suunnitelman ohjausryhmän yksimielinen kanta on, että yhteistyön kehittäminen Pielisen Karjalan alueella on tärkeää, jotta voidaan varmistaa yhteiskunnan toiminalle elintärkeiden vesihuoltopalveluiden toimintavarmuus. Yhteistyön kehittämistarve koskee sekä kunnallisten laitosten ja vesiosuuskuntien keskinäistä että niiden välistä yhteistyötä. Yhteistyön tarve korostuu väestön vähenemisen ja vanhenemisen sekä erityisesti ammattimaisen vesihuoltohenkilöstön ja - osaamisen vähenemisen myötä. Ilman yhteistyötä ja ammattimaisempaa toimintaa laadukkaita vesihuoltopalveluita ei voida taata tulevaisuudessa, mitä pidetään usein itsestään selvänä peruspalveluna. Vesihuollon kehittäminen ja turvaaminen vesihuoltolain tavoitteiden mukaisesti kuuluu kunnan velvollisuuksiin. Tällöin kunnan on otettava vastuuta vesihuoltopalveluiden järjestämisestä ja asianmukaisuudesta alueellaan. Myös taloudellisesti kuntien tulisi esim. valvoa vesiosuuskunnille takaamiensa laitojen velanmaksua ja osuuskuntien toiminnan asianmukaisuutta, jotta vältyttäisiin mahdollisilta myöhemmiltä ongelmilta esim. vesiosuuskuntien konkursseilta. Vesihuollon toimintavarmuuden heikentyminen voi aiheuttaa myös terveys- ja ympäristöongelmia. Vesihuoltolaitosten välistä yhteistyötä olisi suositeltavaa kehittää erityisesti seuraavilla osaalueilla: hallinto /organisaatio henkilöstöresurssit talous ja hallinto varautuminen: yhteiset koulutukset ja harjoitukset varautumissuunnitelmat (esim. mallipohjat ja yhteensovittaminen) henkilöstöresurssit lietteenkäsittely

68 Talous ja organisaatiosuositukset: Suunnitelma alueellisen vesihuoltoyhtiön muodostamiseksi Yhteistyön kautta pyritään edistämään mm. vesihuollon resurssointia, taloudellista ja toiminnallista tehokkuutta, sekä varautumista ja riskienhallintaa. Kohdassa 6.8 on esitetty yleisimpiä tapoja edistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Suunnittelualueella suositeltavin vaihtoehto yhteistyön edistämiseksi on vesihuoltotoimijoiden kokoaminen isommiksi vesihuollon ammattiorganisaatioiksi. Yhteisorganisaatioiden muodostamiselle esitetään kaksi vaihtoehtoista etenemispolkua. - VE1: Koko Pielisen Karjalan alueen kattavan vesihuoltoyhtiön muodostaminen - VE2: Kolmen alueellisen vesihuoltoyhtiön muodostaminen Lähtökohtaisesti suositeltava toimintamuoto alueellisille vesihuoltolaitokselle on joko liikelaitos tai osakeyhtiö. Liikelaitos tarjoaa parhaimmillaan samoja hyötyjä kuin osakeyhtiö, mutta pitkällä tähtäimellä yhtiötä voidaan sen suuremman taloudellisen läpinäkyvyyden sekä notkeamman operatiivisen ohjauksen - mm. itsenäinen henkilöstö-, hankinta- ja investointipolitiikka - vuoksi pitää usein suositeltavampana vaihtoehtona. Yhtiöittämisen tarkemmat vaikutukset on kuitenkin syytä tarkastella osana mahdollisen perustamisen esiselvityksiä VE1: Koko Pielisen Karjalan alueen kattavan vesihuoltoyhtiön muodostaminen Hankkeen läpiviennin kannalta luonteva järjestys on, että ensivaiheessa yhteiseen alueelliseen vesihuoltoyhtiöön kootaan ainoastaan kunnalliset vesihuoltolaitokset. Osuuskunnat liitetään osaksi yhtiötä vasta sen perustamisen jälkeen sitä mukaan, kun ne täyttävät yhtiön määrittelemät liittymisen kriteerit. Tällä vaiheistuksella ehkäistään tilanne, jossa alueellinen yhteistyö katuu osuuskuntien vaikeuksiin saattaa toimintansa asetettuja kriteereitä vastaavalle tasolle. VE1:ssä kaikki suunnittelualueen kunnalliset vesihuoltolaitokset yhdistetään kerralla yhdeksi alueelliseksi vesihuolto-osakeyhtiöksi. Yhdistettävät vesihuoltolaitokset ovat: - Juuan vesihuoltolaitos - Lieksan Vesi - Kolin Vesi - Nurmeksen Vesi - Valtimon vesihuoltolaitos Vesihuoltoyhtiön muodostaminen on mahdollista toteuttaa viisivaiheisena prosessina, jonka pääkohdat ovat seuraavat: (tarkempi sisältö ja tavoiteaikataulut esitetty kuvassa 32). 1. Esiselvitykset: Yhtiön perustamisen teknisten, taloudellisten ja hallinnollisten vaikutusten selvittäminen 2. Perustamisen valmistelu 3. Yhtiön perustaminen ja vesihuoltotoiminnan siirtäminen yhtiölle 4. Yhtiön toiminnan aloittaminen 5. Osuuskuntien liittäminen yhtiöön

69 65 1. ESISELVITYKSET (3 kk) - Nykytilanteen selvittäminen - Yhtiön muodostamisen teknisten, taloudellisten ja hallinnosten vaikutusten selvittäminen (vesihuoltomaksut, omistajaohjaus, toiminnalliset hyödyt, jne) - Tiedottaminen esiselvityksen tuloksista - Osapuolten ja eri sisosryhmien välinen keskustelu hankkeen hyödyistä, haitoista, mahdollisuuksista ja uhkista 2. PERUSTAMISEN VALMISTELU (3-6 kk) - Periaatepäätös valmistelun aloittamisesta, ja mahdollisen aiesopimuksen laatiminen - Hankeryhmän kokoaminen - Yhtiön toiminnan määrittely ja tarkemman liiketoimintasuunnitelman laatiminen - Perustamisasiakirjojen valmistelu: perustamissopimus, yhtiöjärjestys, liiketoimintasuunnitelma - Arvonmääritykset ja verottajan ennakkoratkaisu - Aloittavan taseen ja pääomituksen määrittely - Henkilöstöresurssien suunnittelu ja sopimusten laadinta - Toiminnallisen integraation suunnittelu - Omistajaohjauksen suunnittelu 3. VESIHUOLTOYHTIÖN PERUSTAMINEN JA OMAISUUDEN SIIRTÄMINEN (6 kk) - Päätökset yhtiön perustamisesta: hallitus, lautakunta, valtuusto - Liiketoimintakaupan hyväksyminen (kauppakirjojen allekirjoitukset) -> omaisuuden, sopimusten, ja kokonaisvastuun siirtyminen yhtiölle - Hallituksen nimeäminen, toimitusjohtajan valinta 4. YHTIÖN TOIMINNAN ALOITTAMINEN (6 kk) - Henkilöstön kouluttaminen - Toiminnallisen integraation loppuunsaattaminen - Yhteisen valvonnan ja päivytyksen järjestäminen - Varautumissuunnitelman ja riskienhallinnan päivittäminen 5. OSUUSKUNTIEN TOIMINNAN SIIRTÄMINEN YHTIÖLLE (ja osuuskuntien purkaminen) (6kk -> ) - Tiedottaminen yhtiön tarjoamista mahdollisuuksista ja liittymisen kriteereistä - Osuuskuntien tukeminen tarvittavien toimenpiteiden suorittamisessa - Arviointi kriteerien täyttymisestä ja päätös liittymisestä (osuuskunta kohtaisesti) - Liittyneiden osuuskuntien purkaminen Kuva 32. Alueellisen vesihuoltoyhtiön muodostaminen

70 Esiselvitykset Yhtiön perustamisprosessin ensimmäinen vaihe on asianmukaisten esiselvitysten laatiminen. Jotta yhtiön perustamisesta voidaan tehdä tarvittavat poliittiset päätökset, on päättäjillä oltava tarkka käsitys yhtiön perustamisen vaikutuksista vesihuollon taloudellisiin ja teknisiin toimintaedellytyksiin, hallintoon, omistajaohjukseen ja kuntatalouteen, sekä asiakaskuntaan. Osana esiselvitystä on syytä tarkastella myös yhtiöittämisen veroseuraamukset, sekä arvioida toteutustapaan ja rahoitukseen liittyviä vaihtoehtoja. Erityisen tärkeää on tarkastella erot yhdistettävien osapuolten taloudellisissa tilanteissa (lainat, saneerausvelat, maksut, investointitarpeet), sekä määritellä tapa kompensoida mahdollisia eroja esimerkiksi alueellisten vesimaksujen kautta Perustamisen valmistelu Esiselvitysten valmistuttua tulokset esitellään kaikille asiasta kiinnostuneille sidosryhmille, jonka jälkeen kukin selvityksessä mukana oleva kunta käy läpi hankkeeseen liittyvät hyödyt, haasteet, mahdollisuudet ja uhat, ja tekee sen jälkeen periaatepäätöksen hankkeen jatkovalmisteluihin osallistumisesta. Mikäli esiselvityksessä mukana olevat kunnat päättävät edetä valmisteluissa, aloitetaan varsinainen valmistelutyö. Tämä käsittää siirtyvän omaisuuden arvonmääritykset, tarkemman liiketoimintasuunnitelman laatimisen, sekä perustamisasiakirjojen valmistelun (osakassopimus, yhtiöjärjestys). Arvonmääritykset tehdään nykykäyttöarvo- tai tuottoarvomenetelmillä, tai niiden yhdistelmällä. Omaisuuserille määritetyt arvot ja laskentaperiaatteet on suositeltavaa hyväksyttää verottajalla ennen yhtiön perustamista. Perustamisasiakirjojen laadinnan yhteydessä määritetään omistusosuudet sekä yhtiön hallinnon järjestäminen. Lisäksi tehdään sopimukset koskien vesilaitosten nykyisen henkilöstön siirtoa, sekä sovitaan yhtiön rahoitusta koskevat linjaukset. Henkilöstöresurssien suunnittelu ja siihen liittyvät järjestelyt ovat keskeinen osa valmistelua. Pielisen Karjalan alueella luonteva vaihtoehto olisi muodostaa kolme asemapaikkaa, joissa kussakin työskentelisi työparina asentaja ja puhdistamon hoitaja. Asemapaikat sijaitsisivat Juuan, Lieksan sekä Nurmeksen ja Valtimon alueilla. Päivystys olisi järjestettävissä näiden kolmen asemapaikan yhteistyönä. Lisäksi yhtiöllä olisi operatiivisesti toiminnasta ja sen kehittämisestä vastaava toimitusjohtaja. Hallinnon tukitoimet olisi luontevaa järjestää yhteistyössä kuntien tai yksityisen sektorin palvelutarjoajien kanssa. Myös toiminnallisen integraation suunnittelu on syytä aloittaa jo valmisteluvaiheessa. Keskeinen osa toiminnallisessa integraatiota on laitosten valvontajärjestelmien yhdistäminen. (Yhtiön keskeinen hyöty on, että koko alueen vesihuoltojärjestelmät ja laitteet, eli verkostot, ottamot, pumppaamot, paineenkorotusasemat ja puhdistamot, saatetaan saman valvontajärjestelmän piiriin). Valmisteluvaiheessa kartoitetaan eri kunnissa käytössä olevat järjestelmät ja mahdollisesti kaukovalvonnan ulottumissa olevat laitteistot, sekä tehdään alustava suunnitelma niiden yhdistämiseksi. Kaukovalvontajärjestelmien lisäksi tarkastellaan myös muiden tietojärjestelmien, kuten verkkoja asiakastietojärjestelmien integrointimahdollisuudet, sekä tehdään tarvittavat suunnitelmat integroinnin toteuttamiseksi. Alueellisen yhteistyön yksi keskeisiä hyötyjä on nimenomaan tietojärjestelmien yhdistäminen ja riittävien resurssien (aika ja osaaminen) kohdentaminen niiden käyttöön ja kehittämiseen. Useamman kunnan yhteisomistuksessa olevan yhtiön toiminnan ohjaus eroaa merkittävästi yksittäisen kunnan alla toimivan vesilaitoksen ohjauksesta. Ennen perustamista omistajien tulee käydä aktiivista vuoropuhelua paitsi yhtiölle asetettavista tavoitteista, myös omistajaohjauksen to-

71 67 teutuksesta, ja sitä kautta varmistaa, että kaikki sitoutuvat yhtiön ohjauksessa yhteisiin pelisääntöihin, ja sisäistävät kanavat ja prosessit, joita pitkin ohjaus käytännössä tapahtuu. Näin ennaltaehkäistään ristiriitojen syntymistä tulevaisuudessa Yhtiön perustaminen ja vesihuoltotoiminnan siirtäminen yhtiölle Valmistelutyön jälkeen osakaskuntien valtuustot päättävät yhtiön perustamisesta. Yhtiö on perustettu kun kaikkien osakaskuntien valtuustojen päätökset ovat lainvoimaisia. Perustamisen jälkeen yhtiölle nimetään hallitus ja yhtiökokousedustajat. Hallitus valitsee toimitusjohtajan. Yhtiön varsinainen toiminta alkaa kun osakaskunnat siirtävät vesihuolto-omaisuutensa (vesihuoltoverkostot, vedenottamot, ja jätevedenpuhdistamot) yhtiölle. Omaisuuden siirrot toteutetaan erillisillä liiketoimintakaupoilla, ja luovutus sinetöidään kauppakirjojen allekirjoituksilla. Kauppakirjoissa määritetään mm. siirtyvä omaisuus ja velat, kauppahinta, sekä veroseuraamukset. Kauppakirjojen myötä yhtiölle siirtyvät myös laitosten nykyiset asiakkuudet (liittymis- ja käyttösopimukset), muut sopimukset (mm. henkilöstösopimukset), sekä vastuu vesihuollon järjestämisestä laitosten toiminta-alueilla. Kauppakirjojen myötä kokonaisvastuu vesihuollosta siirtyy siten yhtiölle. Liiketoimintakauppaan sisällytettävät omaisuuserät voidaan periaatteessa määritellä vapaasti, mutta yleensä kauppa koskee liiketoimintakokonaisuutta, jolloin kaikki kunnan vesihuoltolaitosten varat ja velat siirtyvät yhtiölle. Kauppahinta on liiketoiminnan nettoarvo, joka määräytyy siirtyvien varojen käyvän arvon ja siirtyvien velkojen tasearvon erotuksena. Käyvät arvot määritetään erillisellä selvityksellä jo perustamisen valmisteluvaiheessa. Kauppahinta suoritetaan kunnalle joko rahalla, osakkeilla tai näiden yhdistelmällä Yhtiön toiminnan aloittaminen Yhtiö vastaa vesihuollosta kun yhtiö on perustettu ja kuntien vesihuollon liiketoimintakokonaisuudet vastuineen ja sopimuksineen, sekä tarvittava henkilöstö, on siirretty yhtiölle. Tämän jälkeen alueen vesihuoltoa aletaan toteuttaa kolmen asemapaikan yhteistyönä. Lisäksi tietojärjestelmien, erityisesti valvonnan, integroiminen saatetaan määrätietoisesti loppuun. Jotta alueelliseen yhteistyön potentiaaliset hyödyt saadaan ulosmitattua täysmääräisesti, on tärkeää, että valvonta-, verkko-, ja asiakastietojärjestelmät saadaan yhtenäistettyä, ja niiden käytölle ohjataan riittävät resurssit. Sekä päivystyksen että tietojärjestelmien käytön sujuminen edellyttää panostuksia henkilöstön kouluttamiseen. Myös työnjakoa tulee kehittää ja optimoida sitä mukaan kun yhteistyössä harjaannutaan. Lisäksi laaditaan uudet varautumis- ja riskienhallintasuunnitelmat, joissa peruslähtökohtana on tarkastella uuden yhteisorganisaation tuomia mahdollisuuksia Osuuskuntien toiminnan siirtäminen yhtiölle Viimeinen vaihe on siirtää osuuskuntien vesihuoltoliiketoimintoja yhtiölle sitä mukaan kun kriteerit saadaan täytettyä ja halukkuutta löytyy. Tässä realistinen etenemispolku on kommunikoida osuuskunnille selkeästi liittämisen kriteerit, antaa niille kriteerien täyttämiseksi tarvittava tuki, sekä ottaa osuuskuntien toimintaa vastaan sitä mukaan kun osuuskunnan pystyvät suoriutumaan tarvittavista valmisteluista.

72 68 Liittymisen kriteerit voivat olla esimerkiksi seuraavat: - Vesi- ja viemäriverkostot: o Osuuskunnan nykyisistä vesi- ja viemäriverkostoista on laadittava tarkemittaukseen perustuvat koordinaattimuodossa olevat verkostokartat, jotka ovat yhtenäiset yhtiön omien verkostokarttamuotojen kanssa. Yhtiö tulee määrittelemään osuuskunnalle karttojen vaatimukset. o Verkostokarttoihin on merkittävä rakennusmateriaali, rakennusvuosi, rakennustapa ja sijainti o Verkostojen kunnosta on laadittava kuntokartoitus ja selvitys verkostoista o Kartoissa tulee esittää runkoverkostojen ja liittyneiden kiinteistöjen sulkuventtiilit. Jos sulkuventtiilejä ei ole, tulee ne asentaa oleellisiin kohtiin. o Verkostojen vuotavuus ei saa olla suuri. Laskuttamattoman talousveden osuus on oltava esim. alle 20 % pumpatusta vesimäärästä. Viemärin vuotoprosentin tarkkaa prosenttilukua ei anneta, mutta vuotovesi määrä tullaan tarkistamaan ennen liittymistä ja hyväksymään molemmin puolin. - Pumppaamot: o Osuuskunnan tulee laatia selvitys kunnalle linjapumppaamoiden käyttö- ja huoltohistoriasta sekä esittää linjapumppaamoiden vuosihuoltosuunnitelma o Linjapumppaamoihin tulee asentaa kaukohälytyslaitteet, jos niitä ei vielä ole o Jokaisella linjapumppaamolla tulee olla periaatteessa oma sähköliittymä. Poikkeustapauksista neuvotellaan erikseen (esim. pieni sähkönkulutus) - Kiinteistön ja osuuskunnan "rajapinta": o Sopimuksen rajapinta on runkovesiputkessa. Venttiili kuuluu kiinteistönomistajalle. o Kiinteistön vesimittari siirtyy vesihuoltolaitoksen omistukseen o Kiinteistöpumppaamo siirtyy kiinteistönomistajan omistukseen. Kiinteistönomistaja vastaa tulevaisuudessa pumppaamon huolto-, kunnossapito- ja investointikustannuksista. o Kiinteistökohtaisten jätevesipumppaamoiden sijainti on esitettävä kartoilla o Kiinteistöt liitetään jatkossa runkoverkostoon omilla liittymillä ja vesimittareilla. Kiinteistöjen ja rakennusten välisiä ns. yhteisketjutuksia ei hyväksytä. - Sopimukset: o Vesiosuuskunnan liittyjäkiinteistöjen liittymissopimukset siirtyvät sellaisenaan kunnalliselle vesihuoltolaitokselle o Alkuperäinen liittymissopimuksen hinta tulee kirjata uuteen liittymissopimukseen. Liittymissopimus siirtyy alkuperäisellä hinnalla ja mahdollisilla veloilla. o Voimaan tulevat kunnan liittymisehdot. Liittymis- ja käyttösopimus ovat yleensä yhdessä. o Uusien liittymissopimusten myötä kiinteistöille tulee voimaan vesihuoltoyhtiön hinnasto - Osuuskunnan velattomuus: o Peruslähtökohtana pidetään liittyvän osuuskunnan velattomuutta. Osakkaiden on maksettava liittymisessä pääsääntöisesti velka pois. o Velkaiselle osuuskunnalle joudutaan asettamaan määräaikoja, jotka käytännössä siirtävät sopimuskumppanien velvollisuuksien voimaantuloa vähitellen tapahtuviksi. Määräaikaismenettelyllä osuuskunta maksaa verkostonsa siirtymäkaudella ja on siten velaton verkosto-omaisuuden siirtyessä yhtiölle. o Toinen vaihtoehto on, että yhtiö hyväksyy velkojen siirron, mutta asettaa vastineeksi osuuskunnalle korotetun perusmaksun niin, että korotus käytetään lainojen lyhennykseen.

73 69 - Yhdistymisprosessi: o Osuuskunnan toiminta-alue tullaan sisällyttämään vesihuoltoyhtiön toimintaalueeseen o Vesiosuuskunnan rasitesopimukset ja sijoituslupasopimukset (mm. linjapumppaamoiden maa-alueiden vuokrasopimukset) siirtyvät vesihuoltoyhtiölle osana yhdistysprosessia. Tämän tekninen sekä juridinen puoli tulee olla varmistettuna ennen prosessin aloittamista. o Sijoituslupasopimuksiin, maanomistajan ja osuuskunnan kahdenkeskisiin sopimuksiin verkoston sijoittamisesta, tulee saada uudet nimet ja allekirjoitukset ts. lupa, siitä että sopimus siirtyy yhtiölle Varsinaiset siirrot tapahtuvat osuuskunta kerrallaan erillisillä liiketoimintakaupoilla. Liiketoimintakauppa hyväksytään osuuskunnassa osuuskuntakokouksen päätöksellä, ja osakeyhtiössä hallituksen päätöksellä. Omaisuuden luovutus tapahtuu kauppakirjojen allekirjoituksella. Kaupan jälkeen tarpeettomat vedentoimitussopimukset yms. lopetetaan ja osuuskunta puretaan. Osuuskunnan purkamisprosessi käsittää selvitystilaan asettamisen, selvitysmiesten valinnan, selvitystilan rekisteröimisen ja julkisen haasteen velkojille, velkojen maksamisen ja omaisuuden jakamisen, sekä osuuskunnan purkautumisen rekisteröimisen VE2: Kolmen alueellisen vesihuoltoyhtiön muodostaminen Toinen vaihtoehto (VE2) on perustaa koko suunnittelualueen kattavan yhden vesihuoltoyhtiön sijasta kolme alueellista vesihuolto-organisaatiota. Perustettavat vesihuolto-organisaatiot olisivat: - Nurmeksen ja Valtimon alueellinen vesihuoltoyhtiö - Lieksan alueellinen vesihuoltoyhtiö (tai liikelaitos) - Juuan alueellinen vesihuoltoyhtiö Peruslähtökohtana yhtiöiden muodostuksessa on, että ne muodostetaan yhdistämällä ne laitokset ja osuuskunnat, jotka tarjoavat asiakkaille samoja palveluita ja joiden verkostot muodostavat toiminnallisesti yhtenäisen kokonaisuuden Nurmeksen ja Valtimon alue Nurmeksen ja Valtimon alueella toimii kaksi kunnallista laitosta, Nurmeksen vesihuoltolaitos ja Valtimon vesihuoltolaitos, sekä 10 osuuskuntaa. Alueen toimijat ja niiden väliset vesihuoltoyhteydet on esitetty kuvassa 7. Nurmeksen ja Valtimon alueella suosituksena on, että kunnalliset laitokset liitettäisiin yhdeksi, kahden kunnan yhdessä omistamaksi alueelliseksi vesihuoltolaitokseksi. Lisäksi alueelliseen vesihuoltolaitokseen liitettäisiin osuuskunnat, joiden vesi- ja viemäriverkostot ovat yhteydessä kunnan laitoksiin, jolloin alueellinen vesihuoltolaitos muodostuisi kuvan 33 mukaisista toimijoista:

74 70 Kuva 33. Nurmeksen ja Valtimon alueellinen vesihuoltoyhtiö Nurmeksen ja Valtiomon alueella kunnallisten vesilaitosten ja osuuskuntien yhdistäminen ja yhtiöittäminen voidaan toteuttaa perustamalla Nurmeksen kaupungin ja Valtimon kunnan yhteisomistukseen uusi osakeyhtiö, joka ostaa ensivaiheessa kahdella erillisellä liiketoimintakaupalla Nurmeksen ja Valtimon vesihuoltolaitosten liiketoiminnat niiden käyvillä arvoilla, ja seuraavassa vaiheessa osuuskuntien liiketoiminnat niin ikään erillisillä liiketoimintakaupoilla. Prosessin päävaiheet seuraavat kuvassa 32 esitettyä prosessia Lieksan alue Lieksan alueella toimii kaksi kunnallista vesihuoltoliikelaitosta, Lieksan Vesi ja Kolin Vesi, sekä 9 osuuskuntaa. Alueen toimijat ja niiden väliset vesihuoltoyhteydet on esitetty kuvassa 6. Ensivaiheessa suositeltavin vaihtoehto yhteistyön edistämiselle on alueen isompien vesi- ja viemäriosuuskuntien yhdistäminen yhdeksi haja-asutusalueen vesihuoltolaitokseksi. Yhdistyvät osuuskunnat olisivat: - Niitty-Jamali-Vartialan vesiosuuskunta - Jamali-Murtorannan vesiosuuskunta - Sarkkila-Vuoniskylien vesiosuuskunta - Lieksan eteläpään vesiosuuskunta - Hatunkylän vesiosuuskunta

75 71 Kuva 34. Lieksan haja-asutusalueen vesihuoltolaitos Myöhemmässä vaiheessa voidaan tarkastella osuuskuntien muodostaman haja-asutusalueen vesihuoltolaitoksen liittämistä Lieksan Veteen, sekä muodostuvan alueellisen vesihuoltolaitoksen yhtiöittämistä. Lieksan alueella osuuskuntien yhdistäminen alueelliseksi vesihuoltolaitokseksi voidaan toteuttaa sulauttamalla osuuskunnat yhdeksi toimijaksi. Sulautuminen on tarkoin säädelty prosessi (osuuskuntalaki 421/2013, luku 20), jossa sulautuvan osuuskunnan varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle osuuskunnalle, sulautuvan osuuskunnan jäsenistä tulee vastaanottavan osuuskunnan jäseniä, ja nämä saavat vastikkeena vastaanottavan osuuskunnan osuuksia. Vesihuoltolain mukaiset liittymis- ja käyttösopimukset sekä maankäyttösopimukset siirtyvät vastaanottavalle osuuskunnalle. Sulautumisella ei ole veroseuraamuksia. Käytännössä sulautuminen on yleensä luontevinta toteuttaa siten, että vastaanottavana osuuskuntana toimii volyymiltään suurin osuuskunta. Sulautuminen voidaan toteuttaa myös ns. kombinaatiosulautumisella, jossa osuuskunnan perustavat yhdessä uuden vastaanottavan osuuskunnan. Sulautumisprosessin päävaiheet on esitetty kuvassa 35. Mikäli haja-asutusalueen vesihuoltoyhtiö yhdistetään myöhemmässä vaiheessa Lieksan Veteen, ja yhdistetty laitos yhtiöitetään, seuraa prosessi kuvassa 32 esitettyjä päälinjoja.

76 72 1. YHDISTYMISNEUVOTTELUIDEN ALOITTAMINEN + PERIAATEPÄÄTÖKSET SULAUTUMISESTA - Yhdistämisneuvotteluiden käynnistäminen osuuskuntien kesken - Yhdistyvien osuuskuntien nykytilan selvittäminen (taloudellinen ja tekninen nykytila) - Yhdistymisen taloudellisten, hallinnollisten ja teknisten vaikutusten selvittäminen (erityisesti alueellisten vesihuoltomaksujen tarve) - Periaatepäätös valmistelujen jatkamisesta (mahdollinen aiesopimus) 2. SULAUTUMISSUUNNITELMAN LAADINTA - Lakisääteisen sulautumissuunnitelman laadinta (tarvittaessa liitteeksi järjestelysopimus) - Tilintarkastajien lausunton sulautumissuunitelmasta 3. SULAUTUMISSUUNNITELMAN REKISTERÖIMINEN JA KUULUTUKSEN HAKU VELKOJILLE - Sulautumissuunnitelman rekisteröiminen kaupparekisteriin - Sulautumista koskeva kuulutus osuuskuntien velkojille 4. SULAUTUMISEN HYVÄKSYMINEN - Osuuskuntakokousten päätökset sulautumisesta (2/3 enemmistö) - Vastaanottavassa osuuskunnassa päätöksen tekee hallitus - Ilmoitus rekisteriviranomaiselle sulautumisen täytäntöönpanosta 5. SULAUTUMISEN REKISTERÖIMINEN JA VOIMAANTULO - Rekisteriviranomainen myöntää luvan sulautumiselle mikäli velkojat eivät vastusta (saatavat eivät vaarannu) - Osuuskuntien varat ja velat siirtyvät selvitysmenettelyittä vastaanottavalla osuuskunnalle kun täytäntööpano rekisteröity - Sulautuvat osuuskunnan purkautuvat täytäntöönpanon rekisteröitymisen myötä -> jäsenet siirtyvät vastaanottavalla osuuskunnalle - Lopputilinpäätösten laadinta sulautuneissa osuuskunnissa -> tílintarkastajan hyväksyntä -> lopputilityksen rekisteröinti Kuva 35. Lieksan alueen osuuskuntien sulautumisen toteuttaminen Juuan alue Juuan alueella toimii Juuan vesihuoltolaitos, Juuan rengasvesiosuuskunta, sekä Nunnalahden-, Martonvaaran-, ja Ahmovaaran vesiosuuskunnat. Alueen toimijat ja niiden väliset vesihuoltoyhteydet on esitetty kuvassa 5. Edellä mainituista Juuan kunnan vesilaitos, Rengasvesiosuuskunta ja Nunnalahti muodostavat toiminnallisesti yhtenäisen vesihuoltojärjestelmän. Nämä kolme toimijaa voidaan yhdistää yhdeksi vesihuoltoyhtiöksi. Yhdistäminen noudattelee pääpiirteissään kuvan 32 prosessia.

77 73 Lisäksi Juuan kunnan eteläosassa sijaitsevat Martonvaara ja Ahmovaaran osuuskunnat on mahdollista yhdistää yhdeksi toimijaksi. Tämä tarkoittaisi paitsi osuuskuntien yhdistämisen ohella uuden yhdysvesijohdon rakentamista osuuskuntien verkostojen välille. Yhdistymisen myötä Ahmonvaara kytkeytyisi Martonvaaran kautta myös Polvijärven verkostoon. Käytännössä yhdistyminen toteutettaisiin sulautumisella kuvassa 35 esitettyjen päälinjojen mukaisesti. Kuva 36. Juuan alueen yhdistyvät vesihuoltolaitokset Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vertailu VE2:ssa ongelmaksi muodostuu herkästi osuuskuntien vaihteleva nykytilanne ja puutteelliset resurssit tarvittavien muutosten läpiviemiseksi. Useat osuuskunnat eivät nykyisellään täytä kappaleessa esitettyjä liittymisen kriteereitä, ja tarvittavien muutosten aikaansaaminen voi käytännössä olla tuskallisen hidas prosessi. Pahimmillaan osuuskuntien rooli yhdistymisprosessin käynnistymisen keskiössä jarruttaa merkittävästi, tai jopa pysäyttää, yhteistyön rakentumisen. Mikäli yhteistyön rakentamiselle löytyy kunnissa todellinen tahtotila, suositeltavaa on, että kunnat toimivat polunraivaajina yhdistämällä ensin omat laitokset VE1:sen mukaisesti, eivätkä jää odottamaan osuuskuntien aktivoitumista. Tahtotila saadaan parhaiten selville etenemällä esiselvitysvaiheeseen, ja arvioimalla sen tulosten kautta hankkeet kannattavuutta kuntakohtaisesti. VE1:ssa kunnat voivat edetä yhteistyössä nopeallakin aikataululla. Lisäksi yhtiö tarjoaa osuuskunnille konkreettisen käsityksen vesihuollon ammattiorganisaatiosta, johon ne pääsevät osallisiksi, mikäli järjestävät asiansa kriteerien mukaiselle tasolle. Tämän voidaan olettaa toimivan osuuskuntia motivoivana tekijänä. Osuuskuntien vähemmän kriittisen roolin vuoksi VE1 on suositeltavampi etenemispolku Vesihuollon maksut Vesihuollon maksulla tulee kattaa kaikki vesihuollon kustannukset. Maksuissa tulee varautua pitkälläkin aikavälillä tuleviin uus- ja saneerausinvestointeihin sekä yllättäviin kuluihin. Tällöin maksujen nostot tulisi tehdä mahdollisimman ennakoivasti ja tasaisesti, jotta ei jouduttaisi tekemään suuria kertakorotuksia. Alueellisen yhteistyön kautta voidaan saavuttaa tehokkuutta ja hillitä maksujen nousua.

78 74 Liittymismaksut tulisi pitää jo rakennetuilla alueilla vähintään ennallaan ja uusilla alueilla aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Maksutasoja määritettäessä vesihuollon kiinteät kustannukset tulisi kattaa perusmaksuilla ja muuttuvat kustannukset käyttömaksulla, mutta käytännössä yleisohje maksujen suhteelle on noin 50 %/50 %. Tällöin erityisesti perusmaksuja tulisi korottaa. Erityisen tärkeää perusmaksujen kautta perittävät tulot ovat harvaan asutuilla alueilla, joissa verkostopituus asukasta kohti on korkea. Tätä korostaa entisestään väestön väheneminen alueella ja asuinrakennusten muuttuminen vapaa-ajanasunnoiksi. Haja-asutusalueiden vesihuoltoverkostojen taloudellinen kannattavuus heikkenee liittymisasteen laskiessa. Suositus maksutasoista ja vyöhykkeistä, joilla voidaan periä vesihuoltolain mukaisen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti erisuuruisia maksuja, voidaan määrittää karkealla tasolla pääosin verkostoon liittyneiden kiinteistöjen tiiviyden perusteella. Tällöin vyöhykejaossa voidaan hyödyntää esim. kuvan 34 kaltaista rakennusten tiheystarkastelua. Selvästi asemakaava-aluetta harvemmilla alueilla (esim. 250 m ruudun asuinrakennusten määrä alle viisi) perusmaksun tulisi olla selvästi korkeampi esim. kaksinkertainen, kuin asemakaava-alueilla, jotta vesihuollon ylläpitäminen olisi alueella taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi olemassa olevien aineistojen perusteella voidaan mahdollisuuksien mukaan huomioida myös verkostojen ikä ja kunto. Maksujen määrittäminen nykytilanteen ja tulevaisuuden näkymien kannalta oikealla tasolle edellyttää käytännössä laitoksen talouden kassavirtapohjaista mallintamista vähintään vuosikymmeneksi eteenpäin. Kuva 37. Esimerkki rakennustiheydestä Lieksan keskustassa ja ympäröivällä alueella Haja-asutuksen vesihuoltolaitokset Haja-asutusta palvelevien vesiosuuskuntien ja -yhtiöiden osalta on hyviä esimerkkejä toteutuneista osuuskuntien yhdistymisistä suuremmiksi osuuskunniksi. Näin on saatu muodostumaan suurempia toiminnallisia yksiköitä haja-asutusalueiden vesihuollon toimijoiksi, jolloin näillä on enemmän resursseja toiminnan kehittämiseen ja ylläpitoon. Suuremmat osuuskunnat pystyvät myös paremmin varautumaan poikkeustilanteisiin ja erilaisten riskien sietokyky on parempi, kuin pienissä hajanaisissa yksiköissä. Tämä osuuskuntien yhdistyminen keskenään suuremmiksi koko-