KESKI-KARJALAN VESIHUOLLON KEHIT- TÄMISSUUNNITELMA VUOTEEN 2030

Transkriptio

1 Vastaanottaja Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Kiteen kaupunki, Tohmajärven ja Rääkkylän kunnat Asiakirjatyyppi Vesihuollon alueellinen kehittämissuunnitelma Päivämäärä Viite KESKI-KARJALAN VESIHUOLLON KEHIT- TÄMISSUUNNITELMA VUOTEEN 2030

2 KESKI-KARJALAN VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA VUOTEEN 2030 Päivämäärä Laatija Riikka Johansson Tarkastaja Teemu Heikkinen Kuvaus Alueellinen vesihuollon kehittämissuunnitelma Viite Pohjakartat Maanmittauslaitos 05/2017 Ruututietokanta Tilastokeskuksen 1 x 1 km ja 250 x 250 m ruutuaineistot 2015 YKR-alueraot SYKE/YKR 2016 Pohjavesialueet SYKE, ELY-keskukset Asemakaava-alueet SYKE, ELY-keskukset Veeti-/Velvet-tiedot ELY-keskus Ramboll Niemenkatu LAHTI P F W:\1385\Keski-Karjala\ _Keski- Karjalan_vh_kehittämissuunnitelma\työkansio\tekstit\Keski_Karjalan_vhkehittämissuunnitelma_LUONNOS_2_2018.docx

3 0SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. VESIHUOLLON UUDISTUNUT LAINSÄÄDÄNTÖ Vesihuoltolaki Muita vesihuoltoon liittyjiä lakeja ja asetuksia 3 3. SUUNNITTELUALUEEN YLEISTIEDOT Yhdyskuntarakenne ja väestönkehitys Pinta- ja pohjavesivarojen yleiskuvaus Pintavesivarat Pohjavesivarat VESIHUOLLON NYKYTILANNE Organisaatiot ja talous Maksujen vertailu Liikevaihto Talousvesi Nykyinen vedenhankinta Vedenjakelu Pohjavesialueiden riskitoiminnot Jätevedet Viemäröinti Jätevedenkäsittely Lietteen käsittely Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Haja-asutuksen vesihuolto YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTYMISEN AIHEUTTAMAT MUUTOSTARPEET Vesihuoltoverkostojen ja toiminta-alueiden laajentamis- ja mahdolliset supistamistarpeet Toiminta-alueiden laajentamistarpeet Toiminta-alueiden mahdolliset supistamistarpeet Vedenkulutus- ja jätevesiennusteet Vedenhankinnan riittävyys ja toimintavarmuus Jätevedenkäsittelyn riittävyys ja toimintavarmuus VESIHUOLLON KEHITTÄMISTARPEET JA TAVOITTEET Vedenhankinta ja toimintavarmuus Varautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Käyttöönottamattomat pohjavesivarat ja lisäselvitystarpeet Kitee Rääkkylä Tohmajärvi Jätevesien viemäröinti ja käsittely Keski-Karjalan jätevesien yhteiskäsittelyn vaihtoehtotarkastelu VE 1: Jätevesien paikallinen käsittely VE 2: Jätevesien pääosin paikallinen käsittely, Tohmajärven jätevedet Joensuuhun VE 3: Osin keskitetty käsittely Kiteen keskustaajaman puhdistamolla 52

4 VE 4: Keskitetty käsittely Kiteen keskustaajaman puhdistamolla VE 5: Keskitetty käsittely Kiteen uuteen puhdistamoon VE 6: Jätevesien johtaminen Joensuun keskuspuhdistamolle Puhdistamolietteiden ja välpejätteen käsittely ja hyödyntäminen Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Vesiosuuskuntien toimintaedellytykset ja kehittämisehdotukset Yhteistyö kunnan laitosten kanssa Isännöintipalvelu Fuusio haja-asutusalueiden laitokseksi Haja- ja loma-asutuksen vesihuollon kehittäminen Talousvedenhankinta Jätevesien käsittely Organisaatiot ja yhteistyö Sopimuspohjainen yhteistyö kuntien vesihuoltolaitosten välillä Kuntayhtymä Alueellinen vesihuoltoyhtiö Toimintojen ulkoistaminen: palvelumalleista yksityistämiseen Organisaatio ja talous Hulevesi VESIHUOLTOSUUNNITELMA VUOTEEN Talous ja organisaatiosuositukset Vesihuollon maksut Haja-asutuksen vesihuoltolaitokset Varautuminen, toimintavarmuus ja jatkuvuudenhallinta Jätevedenkäsittely Lietteenkäsittely ja hyödyntäminen Kuntakohtaiset toimenpidesuositukset Kitee Rääkkylä Tohmajärvi VESIHUOLTOSUUNNITELMAN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 84 LIITTEET Liite 1 Vedenottamot Liite 2 Vesihuoltolaitosten liittyjämäärät Liite 3 Jätevedenpuhdistamoiden kuormitukset Liite 4 Jätevedenkäsittelyn vaihtoehtojen kustannusarviot

5 1 1. JOHDANTO Keski-Karjalan vesihuollon kehittämissuunnitelma on vesihuoltolain (VHL 119/2001 ja sen muutos 681/ ) mukaista alueellista yleissuunnittelua. Alueellinen kehittämissuunnitelma kattaa Kiteen kaupungin sekä Tohmajärven ja Rääkkylän kunnat. Suunnitelman tavoitteena on koota Keski-Karjalan kuntien vesihuollon kehittämistarpeet ja määrittää kehittämistoimenpiteet ja niiden aikataulut vuoteen 2030 saakka. Kehittämissuunnitelmassa keskitytään yhdyskuntarakenteen kehittymisen aiheuttamien muutostarpeiden tunnistamiseen ja vedenhankinnan toimintavarmuuden parantamiseen sekä nykyisten verkostojen ulkopuolella olevien vesihuollon tarpeessa olevien alueiden selvittämiseen. Suunnitelmassa on lisäksi keskeistä miettiä Tohmajärven ja Kiteen jätevedenkäsittelyä tulevaisuudessa. Yhteistyötä alueen kuntien kesken pyritään entisestään lisäämään ja muodostamaan alueellisesta vesihuollon kehittämissuunnitelmasta säännöllisesti päivitettävä työkalu tukemaan vesihuollon ja yhdyskuntarakenteen kehitystä. Suunnitelmassa keskitytään erityisesti alueellisen vesihuoltoyhteistyön kehittämiseen ja tiivistämiseen. Lisäksi keskitytään yhdyskuntarakenteen kehittymisen aiheuttamien muutostarpeiden tunnistamiseen ja vedenhankinnan toimintavarmuuden parantamiseen sekä nykyisten verkostojen ulkopuolella olevien vesihuollon tarpeessa olevien alueiden selvittämiseen. Kehittämiskohteita tarkastellaan muuttuneen vesihuoltolain ja maankäyttö- sekä rakennuslain tuomien uusien vaatimusten perusteella sekä lisäksi huomioiden alueellinen ja kuntakohtainen valmiussuunnittelu ja varautuminen poikkeustilanteisiin. Suunnittelutyö sisältää SOVA-lain (Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista /200) 3 :n mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Tämän kehittämissuunnitelman tausta-aineistona ovat Pohjois-Karjalan alueellinen vesihuollon kehittämissuunnitelma 2020 (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2007) sekä kuntakohtaiset vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Suunnitelman laatimista on ohjannut suppeampi työryhmä sekä ohjausryhmä, joka on koostunut seuraavasti: Pohjois-Karjalan ELY-keskus Kitee Kiteen Vesikunta Tohmajärvi Rääkkylä Siunsote, ympäristöterveydenhuolto Keski-Karjalan läntinen vesiosuuskunta Kitee Eteläinen vesiosuuskunta Nieminen-Sintsin vesiosuuskunta Värtsilän vesikunta Palo-ojan vesiosuuskunta ympäristövastuualueen yksikönpäällikkö Ari Heiskanen vesitalous-/ympäristöasiantuntija Pauliina Palmgren va. tekninen johtaja Ari Jumppanen kuntatekniikan päällikkö Kauko Hirvonen Maankäyttöpäällikkö Ulla Karjalainen Ympäristöpäällikkö Marketta Lintinen Toimitusjohtaja Sami Ikonen tekninen johtaja Jorma Berg kuntatekniikan päällikkö Erkki Ikonen kunnaninsinööri Kalevi Harinen terveystarkastaja Eeva Makkonen, Lea Ursin ja Aki Hirvonen Jouko Karppanen Teuvo Nenonen Erkki Pykäläinen Artturi Väyrynen Pasi Hirvonen Ramboll Finland Oy:stä suunnitelman laatimiseen ovat osallistuneet mm. seuraavat asiantuntijat: Projektipäällikkö/pääsuunnittelija Riikka Johansson, laitokset ja yleissuunnittelu Teemu Heikkinen, pohjavedet Pekka Onnila, vesistöt Anna Hakala ja Ari Hanski, talous- ja organisaatio Jyri Rautiainen, varautumissuunnittelu Leena Vihavainen, lähtötiedot Satu Virtanen ja mitoitus Julia Haapalainen.

6 2 2. VESIHUOLLON UUDISTUNUT LAINSÄÄDÄNTÖ 2.1 Vesihuoltolaki Vesihuoltolain (119/2001, VHL) muutokset tulivat voimaan (laki vesihuoltolain muuttamisesta 681/2014). Vesihuoltolaissa on säännökset vesihuollon kehittämisestä, järjestämisestä ja hoitamisesta, sadeja sulamisvesien (hulevedet) viemäröinnistä, vesihuoltolaitoksen taloushallinnosta sekä vesihuollon maksuista ja sopimuksista. Lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutenkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti (Vesihuoltolakiopas, Belinskij 2015). Vesihuoltolain mukaisia keskeisiä toimijoita ovat kunnat, vesihuoltolaitokset, kiinteistön omistajat ja haltijat sekä viranomaiset. Kunta kehittää vesihuoltoa alueellaan ja tarvittaessa järjestää vesihuoltopalvelut ja huleveden viemäröinnin. Tavallisesti kunta täyttää järjestämisvelvollisuuden hyväksymällä vesihuoltolaitokselle toiminta-alueen, jolla vesihuoltolaitos huolehtii vesihuollosta ja jolla kiinteistöt liitetään laitoksen verkostoon. Vastuu kiinteistökohtaisten vesihuoltoratkaisujen asianmukaisuudesta on kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Vesihuoltolain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (Belinskij 2015). Vesihuoltolain muutoksen myötä hulevesien kokonaishallinnasta säädetään nykyisin maankäyttöja rakennuslaissa 1. Hulevesiin, joista huolehtii vesihuoltolaitos, sovelletaan vesihuoltolakia. Muita vesihuoltolain keskeisimpiä vuoden 2014 muutoksia ovat vesihuollon riskien hallinnan tarkentaminen, vesihuoltolaitoksen taloushallinnon eriyttäminen ja läpinäkyvyyden lisääminen sekä taajamien ulkopuolella sijaitsevien kiinteistöjen liittämisvelvollisuuden lieventäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon (Belinskij 2015). Uudistuneen vesihuoltolain mukaan kuntakohtaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatimisvelvoite on poistunut. Kuntien tulee kuitenkin edelleen kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti vesihuoltolain tavoitteiden toteuttamiseksi yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten, laitoksille vettä toimittavien ja niiden jätevesiä käsittelevien sekä muiden kuntien kanssa sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Uudistuneen vesihuoltolain mukaiset voimaantulo- ja siirtymäsäännökset: - Vesihuollon tietojärjestelmä Veeti on otettu käyttöön Ennen hyväksytyllä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, jos laitos on ryhtynyt toimenpiteisiin vesihuollosta huolehtimiseksi, säilyy aikaisemman lainsäädännön mukainen tiukempi kiinteistön liittymisvelvollisuus vesihuoltoverkostoihin vuoden 2018 loppuun asti. - Kunnan tulee esittää ennen hyväksytyt toiminta-alueet, niillä sijaitsevat taajamat sekä vesijohto- ja jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettavat alueet kartalla yleisesti saatavilla tietoverkossa (vuoden 2016 loppuun mennessä). - Vesihuoltolaitosten on tullut saattaa vesihuoltoverkostojen sijainnit sähköiseen muotoon (vuoden 2016 loppuun mennessä). - Vesihuoltolaitoksella tulee olla ajan tasalla pidettävä vesihuoltolain mukainen suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta (vuoden 2016 loppuun mennessä). 1 Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta 682/2014

7 3 2.2 Muita vesihuoltoon liittyjiä lakeja ja asetuksia Vesihuoltolain lisäksi muita vesihuollon ja hulevesien hallinnan kannalta merkityksellisiä lakeja ovat erityisesti vesilaki, terveydensuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki ja ympäristönsuojelulaki. Tärkeimmät pohjaveden suojelua koskevat säädökset sisältyvät vesilakiin (287/2011) ja ympäristönsuojelulakiin (527/2014): pohjaveden muuttamisen luvanvaraisuus (VL 3:2 ja 3 ) ja pohjaveden pilaamiskielto (YSL 17 ) sekä vedenottamon vesioikeudelliset suoja-alueet (VL 4:11 ). Lisäksi pohjaveden suojelua koskevia säädöksiä sisältyy maa-aineslakiin (555/1981), ja erinäisiin muihin lakeihin ja asetuksiin. Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta sekä pohjavesien suojelusuunnitelmista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004), jonka muutos tuli voimaan Pohjavesialueet tullaan luokittelemaan uudelleen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella. Vesilaissa (287/2011) säännellään veden ottamista ja vesijohtojen sijoittamista. Vesilain mukaan vesihuoltolaitoksen vedenottoon tarvitaan aina lupa, myös alle 250 m 3 /d vedenottomäärillä 2. Terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään talousvettä toimittavista laitoksista, talousveden laadusta ja valvonnasta sekä varautumisesta talousveden laatua uhkaaviin erityistilanteisiin. Lisäksi siinä säädetään jäteveden johtamisesta ja puhdistamisesta sekä viemäröinnistä siten, että niistä ei saa aiheutua haittaa ihmisten terveydelle. Laki terveydensuojelulain muuttamisesta (942/2016) tuli voimaan , jossa mm. kevennettiinn lupamenettelyä ja edellytetään talousveden valvonnan perustumista riskinarviointiin. Talousveden laadun tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetusten (1352/2015, pienet yksiköt 401/2001) vaatimukset. Maankäyttö ja rakennuslaissa (132/1999) on niin ikään säännöksiä vesihuoltoverkostojen sijoittamisesta, minkä lisäksi siinä säädetään kokonaisvaltaisesta hulevesien hallinnasta. Yhdyskuntajätevesiasetuksen (888/2006) mukaisesti taajamat on sisällytettävä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen jätevesiviemäriverkoston piiriin. Asetus pohjautuu yhdyskuntajätevesidirektiiviin (91/271/ETY), jossa taajamalla tarkoitetaan aluetta, jonka asukasvastineluku on vähintään Yhdyskuntajätevesiasetuksessa määritellään myös jätevedenpuhdistamoiden vähimmäispuhdistusvaatimukset. Ympäristönsuojelulakia (527/2014) sovelletaan jäte- tai hulevesien aiheuttaman ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran ehkäisemiseen. Ympäristönsuojelulain muutoksen (423/2015) ja asetuksen (713/2014, muutos 449/2015) myötä esim. jätevedenpuhdistamoiden ympäristölupamenettelyä ja lupien valvontaa on tehostettu. Ympäristölupapäätökset määrätään jatkossa pääasiassa toistaiseksi voimassa oleviksi. Ennen lain voimaantuloa annettujen ympäristölupapäätösten lupamääräysten tarkastamista koskeva velvoite raukeaa ja valvontaviranomainen arvioi luvan muuttamisen tarpeen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin tarkastamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Valtioneuvoston asetusta vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 on muutettu (mm ja ). Asetuksella pyritään pinta- ja pohjavesien suojeluun ja asetetaan päästäjille mm. jätevedenpuhdistamoille velvoitteita haitallisten aineiden tarkkailusta. Haja-asutusalueilla on voimassa valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten verkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017). Tällä ns. hajajätevesiasetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaiselle jätevesien käsittelylle. Vesistöjen ranta-alueilla (100 m vesistöstä) tai vedenhankintakäytössä olevilla ja siihen soveltuvilla pohjavesialueilla perustason puhdistusvaatimukset tulisi täyttää mennessä ja muilla alueilla vain kiinteistön muun remontoinnin yhteydessä (Ympäristönsuojelulain muutos /19). Asumisen sako- ja umpikaivolietteet ovat jätelain (646/2011) mukaista jätettä. Jos saostuskaivolietteitä tai puhdistamolietteitä käytetään maatalouskäyttöön, peltolevitykseen, toimintaa koskee 2 Ympäristöministeriön raportteja 1/2012, Uudistunut vesilaki 2011, Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset

8 4 lannoitevalmistesäädökset (lannoitevalmistelaki 539/2006, MMM asetus 11/12, MMM asetus 24/11 ja sen muutokset 12/12, 7/13). Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto (331/2013) rajaa puhdistamotoiminnassa syntyvien puhdistamolietteiden, välppäjätteen sekä hiekanerotushiekan sijoittamista kaatopaikalle. Orgaanista jätettä tulisi hyödyntää materiaalina ja energiantuotannossa. 3. SUUNNITTELUALUEEN YLEISTIEDOT 3.1 Yhdyskuntarakenne ja väestönkehitys Alueellinen kehittämissuunnitelma kattaa Kiteen kaupungin sekä Tohmajärven ja Rääkkylän kunnat. Kehittämissuunnitelma-alueen pinta-ala on noin km 2, josta maa-alaa on noin 86 % ja 24 % vesistöjä. Alueen asukastiheys on keskimäärin noin 7,0 as/km 2. Suurin asukastiheys on Rääkkylässä noin 11 as/km 2 ja pienin Tohmajärvellä 2,7 as/km 2. Väestötiheydet on määritetty maapinta-alaa kohden. Suunnitelma-alueen väestötiheys ja asemakaavoitetut alueet on esitetty kuvassa 1. Asemakaavoitetuilla alueilla asuu yhteensä n asukasta. Kuva 1. Väestötiheys 1 x 1 km ruuduissa 3 vuonna 2014 (Tilastokeskus 2015) Vuonna 2016 Keski-Karjalan alueella oli asukasta. Suunnitelma-alueen väkimäärä on viimevuosina vähentynyt 4. Väestön keski-ikä on n. 50 vuotta. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on alueella keskimäärin 31 % ja alle 15 -vuotiaiden osuus vain 12 %. 3 Tilastokeskuksen 1 x 1 km ruutuaineisto Tilastokeskus

9 5 Suunnitelma-alueen asutuksesta on sijoittunut YKR 5 -taajamiin n asukasta eli 46 % ja kyläalueisiin n eli 16 % väestöstä. Tilastolliset taajamat ja niiden väestömäärät vuonna 2015 sekä kyläalueet on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Tilastolliset taajama- ja kyläalueet (SYKE/YKR2016). Suunnitelma-alueen asuinrakennuksista 93 % on pientaloja 6. Alueella on noin loma-asuntoa. 5 Suomen ympäristökeskus, yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaiset aluejaot 6 Tilastokeskus rakennukset ja kesämökit

10 6 3.2 Pinta- ja pohjavesivarojen yleiskuvaus Pintavesivarat Suunnittelualueella Kiteen, Tohmajärven ja Rääkkylän kuntien alue ulottuu osin Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden aluelle (04.3), joka on osa Vuoksen vesistöaluetta ja laskee kohti Laatokkaa. Osa Kiteen ja Tohmajärven vesistöistä on Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alueella (01-02), joka purkaa rajan yli Venäjän puolelle. Kuva 3. Vesistöaluejaot Suurimmat järvet Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alueella ovat Kiteenjärvi, Tohmajärvi ja Säynejärvi ja merkittävimmät jokimuodostumat Jänisjoen alajuoksu, Kangasjoki, Kiteenjoki-Kompsunjoki, Luosojoki-Saarekkeenpuro, Tohmajoki ja Suonpäänjoki. Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alueen suurimmat järvet ovat reittivesien osia Orivedellä ja Pyhäselällä, Suuri-Onkamo, Pieni-Onkamo sekä Särkijärvi. Merkittävimmät jokimuodostumat ovat Piimäjoki-Myllyjoki, Elinjoki-Ranuanjoki sekä Lepikonjoki-Sirkkajoki. Vedet ovat selvästi humusvaikutteisia ja järvet on tyypitelty humuksisten ja turvemaiden vesien tyyppeihin. Merkittäviä vesirakentamiseen ja säännöstelyyn liittyviä kohteita alueella on Jänisjoen varrella (useita patoturvallisuuslain mukaisia 2-luokan voimalaitospatoja). Lisäksi Karjalan Pyhäjärveä ja Ätäsköä säännöstellään Puhoksen voimalaitospadolla (2-luokan voimalaitospato).

11 7 Alueen järvet ja jokimuodostumat ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Tyydyttävässä tilassa ovat järvistä mm. Pieni- ja Suuri-Onkamo sekä Ätäskö ja välttävässä tilassa Natura-suojeluverkostoon kuuluva lintuvesikohde Sääperi. Jokimuodostumista Tohmajärvellä sijaitseva Lahdenjoki on luokiteltu huonoon ekologiseen tilaan yhdyskuntajätevesien kuormituksen vuoksi. Muutoin tilaa heikentävät pääosin korkeat ravinnepitoisuudet, erilaiset rehevyyshaitat, kuten paikalliset happiongelmat ja biologisen seuranta-aineiston perusteella tehty tila-arvio. Kuva 4. Vesistöjen ekologisen tilan luokittelu (aineiston lähde: Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma ) Kemiallinen tila on valtaosin luokiteltu hyväksi, mutta osin hyvää huonommaksi kalojen sisältämän elohopeapitoisuuden vuoksi. Turvemaiden vesissä ja humusvesissä kalojen elohopeapitoisuuden raja-arvo ylittyy Suomessa yleisesti, mikä heikentää kemiallisen tilan arviota. Kuva 5. Vesistöjen kemiallisen tilan luokittelu (aineiston lähde: Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma )

12 8 Taulukko 1. Suunnittelualueen kuntien järvien tyypittely ja luokittelu (Hertta-tietojärjestelmä ). Järvialtaat alue Järvi ha tyyppi Ekologinen tila Kunta Sääperi 108 MVh Välttävä Tohmajärvi Pitkälampi 24 Rh Tyydyttävä Tohmajärvi Kaustajärvi 164 Mh Hyvä Tohmajärvi Patson Pitkä 47 Rh Hyvä Tohmajärvi Rämeenjärvi 68 MRh Hyvä Tohmajärvi Tohmajärvi 1032 Kh Hyvä Tohmajärvi Tohmajärvi Peijonniemenlahti 153 Mh Hyvä Tohmajärvi Lautakko 133 Lv Hyvä Kitee Kangasjärvi 69 Mh Hyvä Kitee Kiteenjärvi 1299 Mh Hyvä Kitee Kiteenjärvi Päätyeenlahti 222 MRh Tyydyttävä Kitee Hyypii 216 Mh Hyvä Kitee Säynejärvi 883 Vh Hyvä Kitee Iso Heinäjärvi 353 Vh Hyvä Kitee Puruvesi (Saimaa), Ängervöinen 311 Ph Erinomainen Kitee, Savonlinna Puruvesi (Saimaa), Ristilahti 359 Ph Tyydyttävä Kitee, Savonlinna Hummonjärvi 49 Mh Hyvä Kitee Orivesi Sh Erinomainen Kitee, Liperi, Rääkkylä, Savonlinna Orivesi Puhoslahti 8166 SVh Hyvä Kitee Orivesi Paasselkä Sh Erinomainen Kitee, Savonlinna Villasenjärvi 175 MVh Hyvä Kitee Suuri Heinälampi 61 MRh Hyvä Kitee Täitimenjärvi 296 Mh Hyvä Rääkkylä Ylälampi 82 MRh Tyydyttävä Kitee Pyhäselkä Sh Hyvä Rääkkylä, Joensuu, Liperi Hautalampi 97 Ph Tyydyttävä Rääkkylä Jokilampi 84 MRh Tyydyttävä Rääkkylä Jouhtenuslampi 60 MRh Tyydyttävä Rääkkylä Kiesjärvi 109 MRh Tyydyttävä Rääkkylä Pieni-Onkamo 1194 MVh Tyydyttävä Tohmajärvi, Rääkkylä, Joensuu, Suuri-Onkamo 3185 Vh Tyydyttävä Rääkkylä, Tohmajärvi Kannusjärvi 96 Vh Hyvä Tohmajärvi, Joensuu Kostamo 104 MVh Hyvä Tohmajärvi Särkijärvi 1069 Vh Erinomainen Tohmajärvi Särkijärvi 78 Vh Hyvä Kitee Piimäjärvi 459 Mh Hyvä Kitee Pyhäjärvi SVh Erinomainen Kitee, Parikkala Valkiajärvi 62 Vh Erinomainen Kitee Leinojärvi 52 MRh Hyvä Kitee Ätäskö 1390 Kh Tyydyttävä Kitee Juurikkajärvi (e) 158 Mh Tyydyttävä Kitee Hanelinlampi 201 Mh Tyydyttävä Kitee Ylä-Kousa 197 Mh Hyvä Kitee Suuri-Nivunki 270 Vh Hyvä Kitee Karjalanjärvi 151 Mh Hyvä Kitee

13 9 Taulukko 2. Suunnittelualueen kuntien jokimuodostumien tyypittely ja luokittelu (Hertta-tietojärjestelmä ). Jokimuodostumat alue Jokimuodostuma km tyyppi Ekologinen tila Kunta Jänisjoki alajuoksu 47,6 St Hyvä Tohmajärvi, Joensuu Kangasjoki 20,9 Kk Hyvä Tohmajärvi Suonpäänjoki 43,9 Kt Hyvä Tohmajärvi, Joensuu Ryösiönjoki 10,4 Pk Hyvä Tohmajärvi Tohmajoki 12,8 Kt Hyvä Tohmajärvi Luosojoki-Saarekkeenpuro 18,4 Pt Tyydyttävä Tohmajärvi Perttisenjoki 5,8 Pt Tyydyttävä Tohmajärvi Lahdenjoki 5,3 Pt Huono Tohmajärvi Kiteenjoki-Kompsunjoki 14,6 Kk Hyvä Kitee Humalajoki 10,2 Kt Tyydyttävä Kitee, Tohmajärvi Tiekoskenjoki 3,1 Pk Hyvä Kitee Hiidenjoki 9,9 Pk Tyydyttävä Kitee Mörköjoki 5,5 Pt Hyvä Kitee Puhoksen kanava 0,4 Kk Hyvä Kitee Hiiskoskenjoki 8,9 Kk Hyvä Kitee Elinjoki-Rauanjoki 15,8 Pk Hyvä Tohmajärvi, Joensuu Särkijoki 7,8 Pk Tyydyttävä Tohmajärvi, Joensuu Piimäjoki-Myllyjoki 20,4 Pt Tyydyttävä Kitee, Rääkkylä Nivunkijoki 2,3 Pk Hyvä Kitee Karjalanjoki 6,5 Pt Hyvä Kitee Lepikonjoki-Sirkkajoki 11,0 Pt Tyydyttävä Kitee Juurikan kanava 4,1 Pk Tyydyttävä Kitee Myllyjoki 5,1 Pt Hyvä Kitee Mustolanjoki 2,8 Pt Hyvä Kitee Alueella ei käytetä pintavesiä talousveden ottoon. Merkittävimpiä vesistökuormituksen lähteitä ovat maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen jätevesien hajakuormitus sekä yksittäiset pistekuormittajat 7. Yhdyskuntajätevesien kuormituspaikkoja on kaikkiaan viisi; Kiteellä keskustaajaman, Kesälahden ja Puhoksen jätevedenpuhdistamot sekä Rääkkylässä kirkonkylän puhdistamo ja Tohmajärvellä Kemien jätevedenpuhdistamo. Kiteen keskustaajaman jätevedenpuhdistamon purkuvesistö on Kiteenjärvi (02.022) Kiteenjärven ekologinen tila on hyvä. Puhdistamon toiminnan ympäristöluvassa on velvoitteena Kiteenjärven syvänteen ilmastus. Kiteen Kesälahden jätevedenpuhdistamon purkuvesistö on Mustolanjoen (04.396, ekologinen tila hyvä) kautta Karjalan Pyhäjärveen (04.391), jonka ekologinen tila on erinomainen. Kiteen Puhoksen jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet johdetaan puhdistamon länsipuolella sijaitsevaan purkuojaan, joka laskee Särkisalmen kohdalla Puhoslampeen. Puhoslampi on Karjalan Pyhäjärven pohjoisosassa sijaitseva lahti, jonka kautta järven vedet purkautuvat Oriveden Puhoslahteen. Oriveden Puhoslahden ekologinen tila on hyvä. Rääkkylän kirkonkylän puhdistamon käsitelty jätevesi johdetaan Leväojaan ja edelleen Pyhäselkään kuuluvaan Vänskänsalmeen (ekologinen tila hyvä). Leväoja on yksi Oravilahden pengerrysalueen eristysojista. Leväojaa pitkin virtaa myös osa Oravilahden pengerrysalueen kuivatusvesistä sekä kuivatusaluetta ympäröivältä valuma-alueelta tulevat vedet. Jätevedenpuhdistamon osuus kokonaiskuormituksesta purkuvesistössä on vähäinen. Tohmajärven kunnan Kemien jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet (6 l/s) johdetaan avoojaa pitkin Lahdenjokeen, jonka ekologinen tila on huono. Purkuoja on määrätty viemäriksi Lahdenjoen liittymäkohtaan saakka. Purkupaikka on noin 4,5 kilometriä ennen kuin joki laskee Tohmajärven Peijonniemenlahteen. Tohmajärven (02.013) ekologinen tila on hyvä. 7 Pohjois-Karjalan ELY-keskus vesienhoidon toimenpideohjelma

14 Pohjavesivarat Kiteen, Rääkkylän ja Tohmajärven alueella on yhteensä noin 90 luokiteltua pohjavesialuetta. Pohjavesialueet sijoittuvat Kiteen ja Tohmajärven poikki kulkeville I ja II Salpausselän reunamuodostumille sekä niihin liittyviin pitkittäisharjujaksoihin. Laajimmat pohjavesialueet ovat pinta-alaltaan yli 10 km 2 suuruisia ja niillä muodostuvan pohjaveden määrä on keskimäärin m 3 /d suuruusluokkaa. Rääkkylän kunnan alue sijoittuu Salpausselkä-vyöhykkeen ulkopuolelle, mistä johtuen pohjavesivarojen määrä on vähäisempi Kiteen ja Tohmajärven alueisiin nähden. Etenkin Kiteen ja Tohmajärven alueella on runsaasti käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet on esitetty liitteessä 1 ja kuvassa VESIHUOLLON NYKYTILANNE Vesihuollon nykytilannetta ja ennusteita on kuvattu sanallisesti sekä tunnuslukujen kautta. Vesihuoltolain 20 mukaisesti vesihuoltolaitosten tulee tuottaa ja julkistaa vertailukelpoiset tunnusluvut toiminnastaan. Vesihuollon hintatasoa, tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavien tunnuslukujen avulla vesihuoltolaitosten toimintaa voidaan verrata toisiinsa ja yleisesti hyviksi todettuihin tunnuslukutasoihin. Suunnittelualueella toimii kunnallisten vesihuoltolaitosten lisäksi lukuisia vesiosuuskuntia ja -yhtymiä. Yhteensä alueella toimii 13 vesihuoltolain mukaista vesihuoltolaitosta. Kiteellä toimii kunnalliset Kiteen kaupungin vesihuoltolaitos ja Kesälahden vesihuoltolaitos, Kiteen Vesikunta sekä neljä muuta vesiosuuskuntaa. Rääkkylä kunnan vesihuoltolaitoksen lisäksi kunnassa toimii neljä vesiosuuskuntaa. Tohmajärvellä toimii kunnallisen laitoksen lisäksi yksi vesiosuuskuntaa. Kuvissa 6-8 on esitetty vesihuoltolaitosten väliset talousveden myynnin ja jätevesien viemäröinnin yhteydet. Liitteessä 2 on esitetty kunnallisten vesihuoltolaitoksien sekä vesiosuuskuntien liittyjämäärät vesilaitoskohtaisesti. Kuva 6. Kiteen vesihuoltolaitosten ja naapurikuntien laitosten välinen yhteistyö.

15 11 Kuva 7. Rääkkylän vesihuoltolaitosten ja naapurikuntien laitosten välinen yhteistyö. Kuva 8. Tohmajärven vesihuoltolaitosten ja naapurikuntien laitosten välinen yhteistyö. Alla olevassa taulukossa on esitetty vesihuoltolaitosten ilmoittamat keskitettyyn vesihuoltoon liittyneet vakituiset asukkaat sekä vedenkulutus kuntakohtaisesti vuonna Pääosin vesi johdetaan asutuksen ja muuhun yhteiskunnan vedenkulutukseen. Taulukko 2. Keskitetyn vesihuollon liittymisaste ja vedenkulutus kunta-alueittain vuonna väestömäärä liittyjät* liittymisaste vedenkulutus** vesijohto viemäri vesijohto viemäri ominaiskulutus asukasta asukasta asukasta % % m 3 /d l/as.*d Kitee Rääkkylä Tohmajärvi YHTEENSÄ *Liittyjillä tarkoitetaan vakituisia asukkaita, joihin ei Veeti-ohjeistuksen mukaisesti kuulu sisällyttää lomaasukkaita. **Vedenkulutuksella tarkoitetaan kaikkien kunnan alueella toimivien tilastoitujen vesihuoltolaitosten yhteen laskettua vesimäärää, mikä on laskettu käyttämällä vedenottamoilta kunnan alueelle otettua vesimäärää. Rääkkylän osalta käytetty vuoden 2015 tietoja, koska vuoden 2016 ei ollut käytettävissä. 8 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/ Veeti) ja vesihuoltolaitosten muut ilmoittamat tiedot

16 12 Liittyjämäärien arviointi on vaikeaa, jolloin niitä on tarkasteltu myös paikkatietoaineistojen 9 avulla. Seuraavaan taulukkoon on kerätty kuntakohtaiset laskennalliset liittyjämäärät vakituisina asukkaina, asuinrakennuksina ja loma-asuntoina. Tällä tarkastelulla kuntien liittyjämäärät asukkaina pääosin tippuivat alkuperäisistä tiedoista selvästi, lukuun ottamatta viemärin liittyjämääriä Tohmajärvellä, jossa kunnallisen vesihuoltolaitoksen ilmoittamat liittyjämäärät oli juuri tarkastettu sekä Rääkkylässä, jossa on rakennettu viime vuosina uutta viemäriverkostoa. Tällä periaatteella voidaan olettaa, että paikkatietotarkastelun mukaiset liittyjämäärät ovat lähempänä todellisuutta. Taulukko 3. Keskitetyn vesihuollon arvioidut liittyjämäärät ja liittymisaste paikkatietotarkastelujen perusteella kunta-alueittain. Vesihuoltoverkostojen liittyjämäärät paikkatietotarkasteluna asukkaina asuinrakennukset loma-asunnot vesijohto viemäri vesijohto viemäri vesijohto viemäri kpl % kpl % kpl kpl kpl kpl Kitee Rääkkylä Tohmajärvi YHTEENSÄ Organisaatiot ja talous Kunnallisten vesihuoltolaitosten toimintamuodot Kunnalliset vesihuoltolaitokset voivat olla toimintamuodoltaan osakeyhtiöitä, liikelaitoksia tai kunnan kirjanpidossa eriytettyjä taseyksiköitä. Kuntien vesihuoltolaitoksista Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven vesihuoltolaitokset ovat kunnan kirjanpidosta eriytettyjä taseyksiköitä. Vesihuoltolaitosten tuloslaskelma, tase ja rahoituslaskelma ovat kaupungin/kunnan tilinpäätöksen liitteinä, eriytettyinä tilinpäätöksinä. Kiteen kaupungin vesihuoltolaitos on vuokrattu Kiteen Vesikunnalle. Vuokrasopimusta muutetaan tuottojen mahdollistamiseksi liiketaloudellisesti oikealle tasolle. Kunnalliset vesihuoltolaitokset vastaavat toiminta alueellaan vedenhankinnasta ja jakelusta sekä jätevesien johtamisesta ja käsittelystä Kiteen kaupungin vesihuoltolaitosta lukuun ottamatta, jonka vesihuollon ylläpito järjestetään kumppanuusperiaatteella Kiteen Vesikunnan kanssa. Kunnalliset vesihuoltolaitokset ja Kiteen Vesikunta myyvät vettä alueen vesiosuuskunnille. Laitosten ja naapurikuntien väliset yhteistyömuodot on esitetty kuvissa Maksujen vertailu Keski-Karjalan alueen vesihuollon maksujen vaihteluvälit on koottu taulukkoon 4. Lisäksi taulukkoon on vertailuksi tuotu Pielisen Karjalan alueen sekä Vesilaitosyhdistyksen (VVY) jäsenlaitosten valtakunnallisten maksujen keskiarvot ja mediaanit. Keski-Karjalan keskimääräiset liittymismaksut ovat matalampia, kuin Pielisen Karjalan tai VVY:n jäsenlaitosten liittymismaksut. Talousveden käyttömaksut ovat keskimäärin samalla tasolla kuin Pielisen Karjalassa, mutta matalampia kuin VVY:n laitoksilla. Keski-Karjalan keskimääräiset jäteveden käyttömaksut ovat korkeampia, kuin Pielisen Karjalassa tai VVY:n jäsenlaitoksilla keskimäärin, mutta perusmaksujen osalta matalampia, mitä Pielisen karjalan alueella. Toisaalta eri laitosten vaihteluväli on suurta. 9 Tarkastelussa on huomioitu käytössä olevien vesi- ja viemäriverkostojen 100 metrin säteelle sekä kokonaan tai osittain sijoittuvien Tilastokeskuksen 250 m ruututietokannan (rttk 2015) mukaiset vakituiset asukkaat, asuinrakennukset ja loma-asunnot.

17 13 Taulukko 4. Keski-Karjalan ja VVY:n vertailuhinnat ( /m³) omakotitalolle vuonna 2016 (Pielisen Karjalan alueen vertailuhinnat vuonna 2015). Liittymismaksu omakotitalo Perusmaksu omakotitalo /v Käyttömaksu /m³ talousvesi jätevesi talousvesi jätevesi talousvesi jätevesi Keski-Karjala MIN ,86 2,6 Keski-Karjala MAX ,3 4,9 Keski-Karjala keskiarvo ,3 3,1 Pielisen Karjala MIN ,9 1,9 Pielisen Karjala MAX ,5 3,8 Pielisen Karjala keskiarvo ,4 2,5 VVY MIN ,62 1,2 VVY MAX ,8 5,6 VVY keskiarvo ,7 2,6 VVY mediaani ,6 2,7 Kokonaisvaltaisemmin maksuja voidaan vertailla VVY:n laskennallisiin vertailuhintoihin 10. Vertailuhinnassa on huomioitu laitoskohtaisesti sekä vedenhankinnan että viemäröinnin liittymismaksut, perusmaksut ja käyttömaksut sekä mahdolliset muut maksut. Taulukko 5. Keski-Karjalan ja VVY:n vertailuhinnat ( /m³) omakotitalolle vuonna 2016, (Pielisen Karjalan alueen vertailuhinnat vuonna 2015). vesi jätevesi vesi ja jätevesi VVY VVY Vertailuhinnat Keski- Karjala Pielisen Karjala Keski- Karjala Pielisen Karjala Keski- Karjala Pielisen Karjala Keskiarvo 1, ,3 3, ,3 5, ,7 Mediaani 1, ,2 3, ,3 5, ,5 Minimi 1, ,9 3, ,9 4, ,5 Maksimi 3, ,3 5, ,9 9, ,5 VVY Keskimäärin Keski-Karjalan laskennalliset vertailuhinnat ovat talousveden osalta matalampia, mutta jäteveden osalta korkeampia, kuin VVY:n keskimääräiset vertailuhinnat. Talous- ja jäteveden vertailuhinta yhteensä on samalla tasolla Keski-Karjalassa kuin VVY:n jäsenlaitoksilla vuonna Keski-Karjalan vertailuhinnat ovat myös samaa tasoa vastaavan Pielisen Karjalan alueen vuoden 2015 vertailuhintoihin. VVY:n vertailuhinnoissa tulee ottaa huomioon, että jäsenlaitokset ovat pääosin kuntien vesihuoltolaitoksia, joilla on yleisesti vesiosuuskuntia suurempi volyymi ja ne toimivat keskitetymmin taajama-alueella. Vesiosuuskunnat taas sijoittuvat usein haja-asutusalueille, jolloin mm. liittymismaksukustannukset ovat hyvin eri luokkaa kuin kunnallisilla vesihuoltolaitoksilla. 10 Vesilaitosyhdistyksen eli VVY:n vertailuhinnat on laskettu koko maassa samanlaisille kiinteistöille ja samoille kulutusmäärille. Vertailussa ovat mukana sekä yksinomaan vesilaitos- tai viemärilaitostoimintaa harjoittavat laitokset että yhdistetyt laitokset, jotka vastaavat niin puhtaan veden tuotannosta kuin jätevesien vastaanottamisesta ja puhdistamisestakin. Hintoihin sisältyy alv 24 %.

18 14 Kuva 9. Keski-Karjalan alueen VVY- vertailuhinnat ( /m³) vuonna 2016 Keski-Karjalan alueen korkein talousveden vertailuhinta on Keski-Karjalan läntisellä vesiosuuskunnalla ja jäteveden vertailuhinta Kiteen Kesälahden vesihuoltolaitoksella Liikevaihto Keski-Karjalan alueen vesiosuuskuntien ja kuntien vesihuoltolaitosten liikevaihto oli yhteensä noin 3,5 milj. käytettävissä olleiden vuoden 2016 tietojen perusteella. Suuntaa antavasti vesihuoltolaitosten taloutta voidaan vertailla liikevaihdon ja laskutetun talous- sekä jäteveden suhteiden kautta (kuva 10). Laskutetun veden määrän puuttuessa raportoiduista 11 tiedoista, on käytetty verkostoon pumpatun talousveden määrää. Suhde kertoo muun muassa laitosten käyttö- ja perusmaksujen tasosta. Lisäksi vertailussa olisi hyvä huomioida laitosten investoinnit, kuten saneeraukset (verkostot, vedenottamot ja jätevedenpuhdistamot) sekä kunnallisten vesihuoltolaitosten tuottovaatimus kunnille. Laitosten vertailussa suurimmat suhdeluvut olivat Rääkkylässä toimivalla Nieminen-Sintsi vesiosuuskunnalla ja Kiteellä toimivalla Keski-Karjalan läntisellä vesiosuuskunnalla. Vesihuoltolaitosten suhdeluvut vaihtelivat suhteellisen paljon. Kuva 10. Vesihuoltolaitosten liikevaihdon ja laskutetun veden suhde vuonna Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (Veeti)

19 Talousvesi Nykyinen vedenhankinta Keski-Karjalan seudun vedenhankinta perustuu pohjavedenottoon. Vuonna vedenotto oli yhteensä noin m 3 /d eli noin 1,36 milj. m 3 /a. Kiteen Vesikunta on alueen suurint yksittäinen vedenottaja, jonka osuus koko suunnitelma-alueen vedenotosta oli 48 %. Lisäksi alueella vettä ottavat Kiteen Kesälahden vesihuoltolaitos, Rääkkylän ja Tohmajärven kunnalliset vesilaitokset sekä kolme vesiosuuskuntaa. Kuvassa 11 on esitetty alueen vedenottamot ja pohjavesialueet kartalla. Kuva 11. Vedenottamot ja pohjavesialueet Vedenhankinta perustuu oman kunnan alueelta otettuun pohjavedenottoon.

20 16 Kiteen Vesikunnan päävedenottamoina toimivat Hallakorven ja Meijerinrannan vedenottamot, joista otettiin vettä 840 m³/d ja 810 m³/d vuonna Lisäksi Kiteen Vesikunta otti vettä Kajoon vedenottamolta noin 120 m³/d. Kiteen kaupungin Kesälahden päävedenottamoina toimivat Marjoniemi (vedenotto noin 170 m³/d) ja Sortolampi (noin 120 m³/d). Lisäksi Kesälahden laitoksella on käytössä Mäntyrannan vedenottamo (75 m³/d). Palo-ojan vesisosuuskunta ottaa vettä omalta Potoskavaaran vedenottamoltaan. Kuva 12. Vuoden 2016 vedenottomäärien jakautuminen Kiteen vedenottamoilla Rääkkylän vesihuoltolaitoksen vedenhankinta on perustunut viime vuosina pääosin Jaaman vedenottamon veteen, joka pumpataan Leppälammen vedenottamon ja käsittelylaitoksen kautta verkostoon. Virtaamamittauksissa on epäselvyyksiä, jolloin ei ole käytettävissä tietoa, mikä osuus on pumpattu Jaaman ja mikä Leppälammen pohjavesialueelta (alla olevassa kaaviokuvassa esitetty kaikki Jaaman vedenotoksi). Leppälammen käsittelylaitokselta kulutukseen on johdettu 382 m³/d vuonna Rääkkylän vesihuoltolaitoksen Rasivaaran vedenottamo ei ole käytössä. Nieminen-Sintsin vesiosuuskunnalla on oma Vahalahden/Härkälammen vedenottamo, josta otettiin vettä noin 80 m³/d. Nyttemmin Nieminen-Sintsin vesiosuuskunta myy vettä Joensuun puolella olevalle Pyhäselän vesiosuuskunnalle. Kuva 13. Vuoden 2015 vedenottomäärien jakautuminen Rääkkylän vedenottamoilla

21 17 Tohmajärven vesihuoltolaitoksen merkittävimpänä vedenottamona toimii Kirkonkylän/Valkealammen vedenottamo, josta otettiin vuonna 2016 vettä 595 m³/d. Lisäksi Tohmajärven vesihuoltolaitoksella on Uusi-Värtsilän (116 m³/d), Riikolan (93 m³/d) ja Tikkalan (37 m³/d) vedenottamot. Kaikki laitokset toimivat omilla alueillaan, joiden väliset verkostoyhteydet on normaalisti suljettu. Värtsilän Vesikunnalla on Pykälävaaran vedenottamo, josta otettiin vettä 92 m³/d vuonna Kuva 14. Tohmajärven vuoden 2016 vedenhankinnan jakautuminen vedenottamoille Liitteessä 1 on esitetty alueen vedenottamot, vedenottolupamäärät, vedenottomäärät vuodelta 2016 sekä vedenottaja ja pohjavesialueet, joilla vedenottamot sijaitsevat Vedenjakelu Keski-Karjalan vedenjakeluverkostot ovat laajat ja kattavat pääosin myös haja-asutusalueet. Taajamien vedenjakelusta vastaavat pääosin kunnalliset vesihuoltolaitokset lukuun ottamatta Kiteen keskustaajamaa, jossa toimii Kiteen vesikunta. Haja-asutusalueilla toimivat pääosin vesiosuuskunnat. Vesiosuuskuntia ja kunnallisia laitoksia yhdistävät vedenjakeluverkostot sekä yhdysvesijohdot. Kuvissa 6-8 on esitetty vesihuoltolaitosten väliset talousveden myynnit sekä yhdysvesijohdot niin laitosten kuin kuntienkin välillä. Kiteen Palo-Ojan vesiosuuskunnan verkostosta on yhdysvesijohto Tohmajärven verkostoon. Kesälahden alueelta johdetaan vettä Parikkalan kunnan Uukuniemen alueelle. Rääkkylän Nieminen-Sintsin vesiosuuskunnan verkosto on yhdistetty Joensuun vesihuoltoverkostoon. Tohmajärven vesijohtoverkosto on lisäksi yhteydessä Joensuun Kiihtelysvaaran vesijohtoverkostoon. Kuvassa 15 on esitetty alueen vedenjakelun verkostoalueet.

22 18 Kuva 15. Vedenjakelualueet Taulukkoon 6 on koottu kunnittain vesijohtoverkostojen tunnuslukuja sisältäen sekä kunnallisten vesihuoltolaitosten että vesiosuuskuntien tilastoidut tiedot vuodelta Tunnuslukujen luotettavuuteen ja vertailtavuuteen vaikuttaa saatujen lähtötietojen tarkkuus ja kattavuus. Tunnuslukujen laskennassa käytettiin tilastoituja tietoja 12, lukuun ottamatta liittyjämääriä, joissa on käytetty paikkatietotarkastelun arvoja. 12 Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti) ja muu kunnilta saatu lähtötieto

23 19 Taulukko 6 Vesijohtoverkostojen tunnuslukuja sisältäen kaikki kunnan alueella tilastoidut vesihuoltolaitokset vuodelta 2016 (Rääkkylän vedenkulutus vuodelta 2015). Kitee Rääkkylä Tohmajärvi Yhteensä / keskim. Pielisen Karjala Yhteensä/ keskimäärin Joensuun seutu yhteensä/ keskimäärin verkostopituus km liittyjät asukkaina as verkostopituus liittynyttä asukasta kohti vedenkulutus (= kunnan alueelle vedenottamoilta pumpattu vesimäärä) m/as. m 3 /d l/as/d laskutettu vesi (= kunnan alueelta laskutettu vesi) laskuttamaton vesi (= em. vedenkulutus laskutettu vesi) m 3 /d/km 3,0 1,3 2,2 2, m 3 /d l/as/d m³/m 0,8 0,5 0,7 0,7 1,2 2,1 m 3 /d % m 3 /km/d 0,87 0,38 0, l/as/d Verkostopituus liittyjää kohden on Keski-Karjalan alueella korkealla tasolla johtuen haja-asutusalueiden laajoista verkostoista. Selvästi suurin liittyjäkohtainen verkostopituus on Rääkkylässä. Myös pienin vesimäärä verkostopituutta kohti on Rääkkylässä, jolloin veden viipymä verkostossa on pisin. Erityisesti verkostojen latvaosissa, joissa kulutus on vähäistä, veden pitkästä viipymästä ja lämpötilan noususta voi aiheutua talousveden mikrobiologisen laadun heikkenemistä. Veden mikrobiologisen laadun heikkeneminen on todennäköistä myös pitkään käyttämättä olevilla varayhdyslinjoilla. Valtakunnallinen keskiarvo laskutetun talousveden suhteelle vesijohtoverkostoon on noin 4,8 m 3 /m. Suunnitelma-alueen verkostotehokkuudet (0,5-0,8 m 3 /m) ovat selvästi alle valtakunnan keskiarvon, mitä selittää myös laajalle rakennetut haja-asutusalueiden verkostot. Laskuttamaton vesi sisältää vesijohtoverkostossa vuotovedet sekä luvallisen laskuttamattoman vedenkäytön, kuten sammutusvedet ja verkoston huuhteluvedet. Vesijohtoverkoston laskuttamattoman veden osuus hyväkuntoisessa verkostossa on yleensä noin 10 %. Rääkkylän vedenottamoiden virtaamamittauksessa on ollut epäselvyyksiä, jolloin sen laskuttamattoman veden osuutta ei ole tiedossa. Laskuttamattoman veden määrä jaettuna verkostopituudella kuvaa parhaiten verkoston vuotavuutta [m 3 /km/d]. Suurin laskuttamattoman veden määrä verkostopituutta kohti on Kiteellä (0,87 m 3 /km/d), mutta sitäkin voidaan pitää pienenä. Vertailuarvona Joensuun seudulla 13 vastaava vuotovesimäärä johtokilometriä kohti vaihteli välillä 0,2 3,3 m³/km/d. 13 Joensuun seudun eli Joensuun, Kontilahden, Liperin ja Polvijärven vesihuollon kehittämissuunnitelma , Ramboll

24 Pohjavesialueiden riskitoiminnot Suunnitelma-alueen vedenhankinnan kannalta tärkeimmille pohjavesialueille on laadittu suojelusuunnitelmat. Kesälahden alueen suojelusuunnitelma on valmistunut vuonna 2011, Rääkkylän vuonna 2013, Kiteen vuonna 2013 ja Tohmajärven vuonna Jätevedet Kuvassa 16 on esitetty suunnitelma-alueen jätevesiviemäröinnin toiminta-alueet, siirtoviemärit sekä puhdistamot. Jätevedet käsitellään pääosin oman kunnan alueella, lukuun ottamatta Nieminen-Sintsin vesiosuuskunnan jätevesiä, jotka johdetaan Joensuuhun käsiteltäväksi. Parikkalan Uukuniemen alueen jätevesiä johdetaan Kesälahden jätevedenpuhdistamolle. Kuva 16. Suunnitelma-alueen viemäröinti ja jätevedenpuhdistamot.

25 Viemäröinti Seuraavassa taulukossa on esitetty viemäriverkostolle määritettyjä tunnuslukuja kunnittain vuodelta Tunnuslukujen luotettavuuteen ja vertailtavuuteen vaikuttaa saatujen lähtötietojen 14 tarkkuus ja kattavuus. Rääk kylä Taulukko 7 Jätevesiviemäröinnin tunnusluvut 15 vuonna 2016 sisältäen kunnan alueella tilastoidut vesihuoltolaitokset Kitee Tohmajärvi Yhteensä / keskim. Pielisen Karjala Yhteensä/ keskimäärin. Joensuun seutu Yhteensä /keskim. viemäripituus km liittyjät asukkaina as verkostopituus liittynyttä m/as asukasta kohti käsitelty jätevesi m 3 /d liittynyttä asukasta l/as/d kohti - viemäripituutta kohti m 3 /d/km 14 5,8 5,7 8, laskutettu jätevesi m 3 /d liittynyttä asukasta l/as/d kohti - verkostopituutta kohti m³/m 2,9 0,6 1,0 1,7 1,8 3,5 laskuttamaton jätevesi m 3 /d (= käsitelty laskutettu jätevesi) / vuotovesimäärä - suhteessa käsiteltyyn % viemäripituutta kohti m 3 /d/km 5,7 4,0 2,9 4, liittynyttä asukasta kohti l/as/d Viemäriverkostossa laskuttamaton vesi muodostuu viemäriin tulevista vuotovesistä. Viemäriverkostoon tulevien lisävesien määrään vaikuttavia tekijöitä ovat mm. sekaviemäröityjen alueiden määrä, sääolosuhteet ja sademäärät, tarkastuskaivojen sijainti ja tiiveys sekä verkoston kunto. Tunnusluvut tulisi määrittää vuosittain, jotta saataisiin selville tilanteen kehittyminen ja minimoitua vuosittaisten sääolosuhteiden tai häiriöiden vaikutukset tarkastelussa. Laskuttamattomien jätevesien eli ns. viemärin vuotovesien osuus hyväkuntoisessa verkostossa noin 20 %. Rääkkylän laskuttamattoman jäteveden määrä on todellisuudessa tiettävässä selvästi pienempi, mitä laskelmassa (69 %). Valtakunnallinen keskiarvo laskutetun jäteveden suhteelle vesijohtoverkostoon on noin 5,5 m 3 /m. Suunnitelma-alueen verkostotehokkuudet (0,6-2,7 m 3 /m) ovat selvästi alle valtakunnan keskiarvon, mitä selittää laajalle rakennetut haja-asutusalueiden verkostot. Laskuttamattoman jäteveden määrä jaettuna verkostopituudella kuvaa viemäriverkoston vuotavuutta [m 3 /d/km]. Joensuun seudulla 16 vastaava vuotovesimäärä johtokilometriä kohti vaihteli välillä 0,6 9,2 m³/km/d Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti) ja muu kunnilta saatu lähtötieto Vesihuoltolaitostietojärjestelmä (VELVET/Veeti) ja muu kunnilta saatu lähtötieto 16 Joensuun seudun eli Joensuun, Kontilahden, Liperin ja Polvijärven vesihuollon kehittämissuunnitelma , Ramboll

26 Jätevedenkäsittely Alueen puhdistamoiden mitoitukset, tulokuormitukset sekä kuormitusasteet on esitetty taulukossa 8 sekä tarkemmin liitteessä 3, jossa on myös vesistökuormitukset ja puhdistusvaatimukset. Taulukko 8. Jätevedenkäsittelyn tunnusluvut Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.17 vuonna puhdistamoittain Tulokuormitus Q BOD7 Kok-P Kok-N CODCr kiintoaine m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Kitee keskusta mitoitus ka , kuormitusaste 83 % 66 % 59 % 61 % 0 % 64 % Kesälahti mitoitus , ka , kuormitusaste 120 % 114 % 105 % 172 % 0 % 94 % Puhos mitoitus , ka ,90 7, kuormitusaste 94 % 57 % 38 % 53 % 0 % 43 % Rääkkylä mitoitus , ka , kuormitusaste 88 % 50 % 30 % 55 % 0 % 25 % Tohmajärvi, Kemie Keski-Karjala yhteensä mitoitus ka ,8 49, kuormitusaste 57 % 138 % 73 % 109 % 0 % 0 % ka asukasvastineluku (AVL) kerroin mg/as/d 60 2,2 14 Koko Keski-Karjalan alueen jätevedet vastaavat tulokuormituksen laskennallisten asukasvastinelukujen (AVL) 16 perusteella asukkaan jätevesiä. Kitee Kiteen vesikunnan puhdistamolla käsitellään Kiteen kaupungin keskustaajaman ja Tolosenmäen taajaman jätevedet. Puhdistamo on vuonna 1981 käyttöön otettu jälkisaostuksella täydennetty rinnakkaissaostuslaitos. Laitoksella on tehty useita saneeraus- ja tehostamistoimenpiteitä, laaja perusparannustyö vuonna Puhdistamon mitoitus on riittävä nykyiseen tulokuormitukseen (AVL keskimäärin asukasta, Vahti-järjestelmän 19 AVL 4871 vuonna 2016). Puhdistamon toiminta on ollut tehokasta ja sille ympäristöluvassa asetettujen lupaehtojen mukaista. Viikkovirtaamien perusteella laskettu Kiteen keskustaajaman puhdistamolle tuleva maksimivuotovesikerroin 20 oli 2,5 vuonna 2015 ja 2,3 vuonna Suomen Ympäristökeskuksen tavoitearvo alle asukkaan puhdistamoiden maksimivuotovesikertoimeksi on 2,0-2,5. Kiteen kaupungin Kesälahden puhdistamolle johdetaan Kesälahden kirkonkylän sekä mm. Ruokkeenniemen, Purujärven ja Uukuniemen asuinalueiden jätevesiä. Puhdistamo on otettu käyttöön keväällä 1995, ja prosessia on saneerattu ja laajennettu jälkiselkeytyksen sekä lietteen käsittelyn osalta vuonna Puhdistamo on biologis-kemiallinen laitos, jossa on kaksiosainen bioroottori ja yksilinjainen selkeyttämö. Puhdistamolle tulevan jäteveden tarkkailutulosten mukainen kuor- 17 Ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä, jossa tiedot siirtyvät vesihuoltoraportteihin 18 Asukasvastineluvulla tarkoitetaan laskennallista yhden vakituisen asukkaan aiheuttamaa jätevesikuormitusta vuorokaudessa, mikä on laskettu jakamalla tulokuormitus ilmoitetulla kertoimella. 19 Ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä, jossa tiedot siirtyvät vesihuoltoraportteihin. 20 Suomen Ympäristökeskuksen Viemärit 2020-projektissa kehitetty vuotovesikerroin, joka saadaan vertaamalla puhdistamon vuoden korkeinta kahdeksan viikon peräkkäistä ajanjaksoa Qmax vuoden pienimpään neljän viikon ajanjaksoon Qmin.

27 23 mitus ylittää laitoksen laskennalliset keskimääräiset mitoitusarvot. Tulokuormitusta (Vahti-järjestelmän AVL vuonna 2016) kuitenkin vääristää lietteenkäsittelyn rejektivesien aiheuttama sisäinen kuormitus. Tasausaltaan ansiosta puhdistamoprosessiin johdettavan virtaaman vaihtelu on pientä, eikä maksimimitoitusvirtaama ole ylittynyt. Puhdistamon toiminta on ollut tehokasta, mutta esim. orgaanisen aineen (BOD 7atu) ainepitoisuudet ovat ajoittain ylittäneet luvassa esitetyn enimmäispitoisuuden. Puhoksen Vuonna 2006 uudistetulla jätevedenpuhdistamolla käsitellään Puhoksen taajaman alueen jätevedet. Puhdistamo on esiselkeytyksellä ja kemiallisella saostuksella varustettu jatkuvatoiminen kaksilinjainen bioroottorilaitos. Puhdistamon mitoitus on riittävä nykyiseen tulokuormitukseen (AVL keskimäärin asukasta, Vahti-järjestelmän AVL 457 vuonna 2015). Puhdistamon toiminta on ollut pääosin tehokasta ja sille ympäristöluvassa asetettujen lupaehtojen mukaista. Viikkovirtaamien perusteella laskettu Puhoksen puhdistamolle tuleva maksimivuotovesikerroin 21 oli 1,5 vuonna 2015 ja 1,7 vuonna 2016, jolloin puhdistamolle joutuvien vuotovesien määrää voidaan pitää vähäisenä. Rääkkylä Rääkkylän puhdistamolla käsitellään Rääkkylän kirkonkylän ja Rasivaaran alueen viemäröidyt jätevedet sekä haja-asutuksen sako- ja umpikaivolietteitä. Puhdistamo on toiminut nykymuodossaan vuodesta 2005 lähtien. Jätevedenpuhdistamo on kemiallisella saostuksella varustettu bioroottorilaitos, joka käsittää esiselkeytyksen, bioroottoriyksiköt (2 kpl) ja jälkiselkeytyksen. Puhdistamon mitoitus on riittävä nykyiseen tulokuormitukseen (AVL keskimäärin noin 800 asukasta, Vahti-järjestelmän AVL 951 vuonna 2016). Puhdistamon toiminta on ollut pääosin tehokasta ja täyttänyt sille ympäristöluvassa asetetut lupaehdot. Rääkkylän puhdistamon viikkovirtaamia ei ollut käytettävissä, mutta suurimman ja pienimmän kuukausivirtaaman perusteella laskettu vuotovesikerroin oli 3,0 vuonna Puhdistamolle joutuu runsaasti vuotovesiä, mutta suurin vuorokautinen virtaama ei ole ylittänyt laitoksen maksimimitoitusvirtaamaa (1600 m³/d). Tohmajärvi Tohmajärven Kemien jätevedenpuhdistamolla käsitellään Kemien, Risteen, Uusi-Värtsilän sekä Niiralan ja Värtsilän alueiden yhdyskuntajätevedet. Viime vuosina myös Tikkalan ja Onkamon alueiden erilliset puhdistamot on poistettu käytöstä ja jätevedet johdettu Kemien puhdistamolle. Kemien jätevedenpuhdistamo on vuonna 1978 valmistunut biologis-kemiallinen rinnakkaissaostuslaitos. Puhdistamon lietteenkäsittelyä on tehostettu Puhdistamotontilla on lisäksi vanhat maa-altaat (noin 880 m 2 ), joita käytetään nykyisin ainoastaan poikkeustilanteissa ylivuotovesien käsittelyaltaina. Puhdistamolle tulevan jäteveden tarkkailutulosten mukainen kuormitus ylittää osin laitoksen laskennalliset keskimääräiset mitoitusarvot. Tarkkailutulosten mukainen tulokuormitus (AVL keskimäärin noin asukasta, Vahti-järjestelmän AVL vuonna 2016) on kuitenkin vaihdellut, mikä on saattanut johtua epäedustavasta näytteenotosta. Puhdistamon toiminta on ollut pääosin tehokasta ja sille ympäristöluvassa asetettujen lupaehtojen mukaista. Viikkovirtaamien perusteella laskettu Tohmajärven puhdistamolle tuleva maksimivuotovesikerroin 22 oli 2,4 vuonna 2015 ja 1,8 vuonna Suomen Ympäristökeskuksen tavoitearvo alle asukkaan puhdistamoiden maksimivuotovesikertoimeksi on 2,0-2,5. 21 Suomen Ympäristökeskuksen Viemärit 2020-projektissa kehitetty vuotovesikerroin, joka saadaan vertaamalla puhdistamon vuoden korkeinta kahdeksan viikon peräkkäistä ajanjaksoa Qmax vuoden pienimpään neljän viikon ajanjaksoon Qmin. 22 Suomen Ympäristökeskuksen Viemärit 2020-projektissa kehitetty vuotovesikerroin, joka saadaan vertaamalla puhdistamon vuoden korkeinta kahdeksan viikon peräkkäistä ajanjaksoa Qmax vuoden pienimpään neljän viikon ajanjaksoon Qmin.

28 Lietteen käsittely Kitee Kiteen keskustaajaman puhdistamolle on vastaanotettu sako- ja umpikaivolietteitä viime vuosina noin m³. Vastaanotossa lietteet johdetaan porrasvälpän kautta vastaanottoaltaaseen ja edelleen sakeuttamoon tasaisella virtaamalla. Lingolla kuivatun ylijäämälietteen määrä on noin m 3 vuodessa. Liete toimitetaan jatkokäsittelyyn BioKymppi Oy:n biokaasulaitokselle. Kesälahden puhdistamolle vastaanotettavat sako- ja umpikaivolietteet ajetaan välpän kautta varastosäiliöön, josta ne pumpataan jaksoittain sakeuttamoon. Lietteen kuivataan ruuvikuivaimella ja kuljetetaan käsiteltäviksi biokaasulaitokselle. Puhdistamolla muodostuu sakeutettua lietettä vuosittain noin m 3. Puhoksen puhdistamolle ei vastaanoteta sako- tai umpikaivolietteitä. Puhdistamolla syntyvä ylijäämäliete pumpataan sakeuttamoon, josta se kuljetetaan Kiteen keskustaajaman jätevedenpuhdistamolle sakokaivolietteen vastaanottoon. Kuiva-aineeltaan noin 3 % lietettä on syntynyt ja poiskuljetettu noin 600 t/a. Tohmajärvi Tohmajärven puhdistamolle on otettu sako- ja umpikaivolietteitä vastaan vuosittain noin m³ erillisen vastaanottoaseman kautta. Viime vuosina puhdistamolta on poistettu kuivattua, kuiva-aineeltaan 15 % lietettä jatkokäsittelyyn t/a puhdistamon viereiselle kompostointikentälle. Puhdistamolla on lietteen kuivaukseen linko, mutta laitoksella ollaan tekemässä lietteenkuivauksen kapasiteetin nostaminen. Lietteen jatkokäsittelynä kompostointi, jonka lopputuote on sijoitettu tähän asti kaatopaikan maisemointiin, mutta jatko avoinna tällä hetkellä. Rääkkylä Sako- ja umpikaivolietteitä otettaan vastaan m³ vuosittain. Lietteet välpätään ja johdetaan sakokaivolietealtaasta joko laitoksen alkuun tai sakeutukseen. Sakeutettu puhdistamoliete kuivataan suotonauhapuristimella. Kuivattua lietettä muodostuu noin m 3 vuodessa. Liete jatkokäsitellään laitoksen vieressä olevalla kompostointikentällä. Lietekompostin sijoitus nykyisin viherrakentamiseen. 4.4 Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Vesihuollon palveluiden häiriöttömyys tulee varmistaa kaikissa tilanteissa. Vesihuoltolaitoksen varautumisen tulisi muodostaa kokonaisuus, jossa on huomioitu eri säännösten vaatimukset ja yhteistyö keskeisten tahojen kanssa 23. Vesihuollon häiriötilanteiden hallintaa parannetaan vesihuoltolaitosten häiriötilannesuunnitelmilla, joissa suunnitellaan etukäteen toimintatavat erilaisissa häiriötilanteissa tavanomaisissa ja poikkeusoloissa. Varautumissuunnitelmat voidaan laatia myös alueellisina. Lainsäädäntö edellyttää vesihuoltolaitoksilta aiempaa selvemmin riskien hallintaa ja varautumista erilaisiin häiriöihin. Riskikartoituksilla tunnistetaan systemaattisesti toiminnan riskikohteet ja arvioidaan riskin toteutumisen todennäköisyys ja vaikuttavuus. Tunnistettujen erityisesti merkittävien riskien minimoimiseksi tulisi suunnitella ja toteuttaa toimenpiteet sekä toteutusaikataulu. Vesihuollon riskienkartoittamiseen ja riskienhallintaan Suomessa on luotu WSP- ja SSP- malli, joka antaa pohjan riskienhallinnan perustasovaatimuksille. Sisältömalli toimii ohjeellisena mallina vesihuoltolaitoksille ja viranomaisille mm. talousveden valvontatutkimusohjelmien, häiriötilannesuunnitelmien ja ympäristölupien riskienhallinnan arvioinnissa. Ympäristönsuojelulaki edellyttää, että luvanvaraisilla toimijoilla on oltava riskienarvioon perustuva häiriötilanteisiin ennakolta varautumissuunnitelma. Suunnitelman sisältö on voitu toteuttaa jo vesihuoltolain tai talousvesilaitoksen erilaisissa suunnitelmissa. 23 Vesihuoltolaitoksen opas häiriötilanteisiin varautumiseen, Huoltovarmuusorganisaatio Vesihuoltopooli

29 25 Kuva 17. Vesihuollon varautumissuunnitelmien ja tarkkailujen kytkeytyminen toisiinsa. Toimiminen erityisissä olosuhteissa tai vakava vesihuollon toimintahäiriö edellyttää laajan ja moninaisen yhteistyöverkoston toimintaa, kuten esimerkiksi terveydensuojelu- ja ympäristöviranomaiset, pelastuslaitos, ostopalveluntuottajat, läheiset vesilaitokset tai tukkuvesihuoltoyhtiöt. Näiden verkostoituneiden toimijoiden yhteistyö erityistilanteessa tulee olla saumatonta ja sujuvaa. Toimivuuden edellytyksenä on yhteensopivat ennalta laaditut varautumissuunnitelmat sekä erityistilannetoiminnan harjoittelu. Yhteiskuntakriittisenä toimintana vesihuoltolaitostoiminta on turvattava kaikissa olosuhteissa. Kunnalliset vesihuoltolaitokset vastaavat omien toiminta-alueidensa vesihuollosta, mutta niille on yleisesti asetettu tai voidaan asettaa velvollisuus huolehtia koko kunnan vesihuollosta poikkeusoloissa. Tästä johtuen niillä on velvollisuus laatia myös poikkeusolojen varautumisen valmiussuunnitelma. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma voidaan laatia myös vesihuollon valmiussuunnitelmaksi, joka on siis hieman laajempi sisällöltään.

30 26 Taulukko 9 Kunnallisten vesilaitosten suunnitelmat toimintavarmuuteen liittyen Kiteen Vesikunta Talousveden valvontatutkimusohjelmat Suunnitelmat häiriötilanteiden varalle Varautumissuunnitelma Kiteen keskustaajaman jätevedenkäsittelyn ja viemäriverkoston häiriötilannesuunnitelma, Kiteen kaupungin vesihuoltolaitos Kesälahden vesihuoltolaitos Kiteen kaupungin vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma samassa Kiteen Vesikunnan suunnitelmassa. Puhoksen jätevedenkäsittelyn ja koko viemäriverkoston häiriötilannesuunnitelma Kesälahden kunnan vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma , tulisi päivittää. Jätevedenpuhdistamon ja viemäriverkoston riskienhallintasuunnitelma Tohmajärvi Jätevedenpuhdistamon ja viemärilaitoksen eritystilanneohjeet 2008 Varautumis- ja valmiussuunnitelma Häiriötilanneohjeet talousvesi Rääkkylä Vesihuollon varautumissuunnitelma tekeillä Pohjois-karjalan Ympäristöterveyden häiriötilanteiden ja poikkeusolojen suunnitelma on päivitetty vuonna 2017 ja se koskee kaikkia suunnitelma-alueen kuntia. Merkittävimmät varautumiseen liittyvät seikat vesihuoltolaitoksilla ovat varautuminen toimintahäiriöihin sähkönsaannin häiriössä, vakavan teknisen vian esiintyessä taikka veden saastumistapauksissa. Nämä häiriöt voivat olla alueellisia ja siten vaikuttaa useisiin laitoksiin yhtä aikaa taikka toisen laitoksen ongelmat heijastua yhteisvaikutuksina muihin. Pohjavedenottamoiden raakaveden käsittelynä on pääsääntöisesti alkalointi ja UV-desinfiointi. Vedenkäsittelylaitoksilla on valmius aloittaa veden desinfiointi natriumhypokloriitilla tarvittaessa. Liitteessä 1 on esitetty raakaveden käsittelymenetelmät laitoksilla. Sähkönjakeluhäiriöihin varautuminen edellyttää kiinteää varavoimakonetta tai valmiutta käyttää varavoimaa eli kytkentöjä ja siirrettävää varavoimakonetta. Lähes kaikilla vedenottamoilla on käytössä ainakin varavoimavalmius. Mikäli varavoimavalmiutta ei ole, toiminta keskeytyy sähkönjakelun häiriötilanteessa. Jätevedenpuhdistamoille ei laajan sähkönjakeluhäiriön aikana tule vettä, mahdollinen ylivuoto tapahtuu lähinnä jätevedenpumppaamoilta. Paikallisen vain puhdistamoita koskevan sähkökatkon aikana puhdistusprosessin viive ylläpitää toimintaa muutaman tunnin ajan, pidemmän sähkökatkon aikana biologisen prosessin ohitus voi olla tarpeen. Vedenjakelun toimintavarmuutta, verkostojen kuntoa ja vuotavuutta voidaan kuvata esimerkiksi seuraavin tunnusluvuin: - Vedenhankinnan varmuusluokka (I, II, III tai 0) - Putkirikoissa ilman vettä olevien asukasaika vuodessa (h/vuosi) - Putkirikkojen määrä vesijohdoissa (kpl/km/v) - Verkostojen korjausvelan muutos - Laskuttamattoman talousveden osuus (%) - Verkostojen uusiutumisajat (v) Varmuusluokitus kuvaa vesihuoltolaitosten raakaveden saannin toimintavarmuutta. Varmuusluokituksen lähtökohtana on, että vesihuoltolaitoksen merkittävin vedenottamo on poissa käytöstä esimerkiksi pilaantumisen tai pitkäaikaisen kuivuuden seurauksena.

31 27 Tällöin tarkastellaan kuinka paljon vesihuoltolaitoksen muilta vedenottamoilta sekä toisilta vesihuoltolaitoksilta voidaan toimittaa talousvettä vuorokaudessa asukasta kohti, kun otetaan huomioon oman verkoston ja yhdysvesijohtojen kapasiteetti sekä yhdysvesijohtoihin liittyvät sitovat toimitussopimukset. Kotitalouksien käyttöön jäävää keskimääräistä vesimäärää laskettaessa on otettava huomioon laitoskohtaisesti määritellyt terveydenhuollon ja huoltovarmuuden kannalta välttämättömän elintarviketeollisuuden sekä muiden erityislaitosten minimivedentarpeet. Varmuusluokkia on varsinaisesti kolme (I, II ja III) ja näiden alapuolella oleva luokaton (0) ryhmä eli laitokset, jotka ovat yhden ottamon tai vesilähteen varassa. Lisäksi laitoksen kyky jakaa pitkäkestoisessa erityistilanteessa pesu/huuhteluvettä (joka ei täytä talousveden laatuvaatimuksia) voi parantaa luokkaa plussalla. Luokka Talousvettä käytettävissä (l/as/d) I >120 II III 5 50 * * Luokkaan voidaan lisätä +, mikäli talousveden jakelu järjestetään muutoin kuin verkon kautta ja pesu-/huuhteluvettä jaetaan lisäksi verkossa > 120 l/as/d. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on laatinut alueensa vesihuoltolaitoksille varmuusluokitukset vuonna 2006 (vuoden 2004 tiedoilla), joita on päivitetty kuntien keskustaajamien osalta vuonna 2011 (vuoden 2009 tiedoilla). Luokituksen perusteella kaikkien suunnitelma-alueen keskustaajamien varmuusluokitus olisi nykyisin I-luokkaa. Alueella on kuitenkin vesiosuuskuntia, jotka ovat vain yhden vesilähteen varassa, jolloin niiden varmuusluokitus on 0. Käsittelemättömän tai osittain käsitellyn jäteveden ylivuotoja ympäristöön voi aiheutua pumppaamoiden toimintahäiriöiden tai jätevedenkäsittelyn prosessin osittaisen ohitustarpeen vuoksi. Ylivuodot aiheuttavat ympäristön pilaantumisen vaaraa ja heikentävät puhdistamon laskennallista, ympäristöluvan mukaista puhdistustulosta. Jätevesipumppaamoiden ja viemäreiden ylivuotojen aiheuttama pilaantumisriski on merkittävä erityisesti herkillä alueilla, kuten pohjavesialueilla ja vedenottamoiden lähialueilla. Viemäriverkostoihin pääsevät hulevedet aiheuttavat kuormituspiikkejä etenkin keväällä lumien sulamisaikana sekä loppuvuodesta runsaiden sateiden aikana. Runsaat vuotovedet voivat aiheuttaa puhdistamoilla häiriötilanteita, mikä vaikuttaa laitosten toimintavarmuuteen ja lupaehdoissa määriteltyjen puhdistusvaatimusten saavuttamiseen. Kuvassa 18 on esitetty jätevedenpuhdistamoiden keskimääräiset mitoitukset ja vuoden 2016 viikkovirtaamat. Puhdistamoille johdettuja vesimääriä vertaamalla voidaan havaita, että vuotovesiä joutuu viemäriverkostoon eniten keväällä lumien sulamisaikaan. Kaikkien laitosten keskimääräinen mitoitusvirtaama ylittyi suurimpien vuotovesien aikana (Puhos 109 %, Kiteen keskuspuhdistamo 53 %, Tohmajärvi 15 %), mutta ei kuitenkaan huolestuttavasti. Puhdistamoilla ei ole myöskään jouduttu tekemään ohituksia vuotovesien vuoksi. Ohituksia laitoksilla ja pumppaamoilla on aiheutunut lähinnä vain sähkökatkoksista johtuen.

32 28 Kuva 18. Jätevedenpuhdistamoille vuonna 2016 johdetut viikoittaiset jätevesimäärät 24 ja keskimääräiset mitoitusvirtaamat. Taulukko 10 Jätevedenpuhdistamoiden keskimääräiset mitoitusvirtaamat, vuoden 2016 keskimääräiset ja maksimivirtaamat sekä niiden perusteella lasketut kuormitusasteet. mitoitusvirtaama virtaama kuormitusaste* kesk. kesk. max vrk kesk. max m 3 /d m 3 /d m 3 /d % % Kitee keskusta % 175 % Kesälahti % 283 % Puhos % 278 % Rääkkylä % 297 % Tohmajärvi % 121 % *keskimääräisen mitoitusvesimäärän mukaan vuoden 2016 keskimääräisestä ja maksimivirtaamasta lasketut kuormitusasteet 4.5 Haja-asutuksen vesihuolto Suunnitelma-alueen vesijohtoverkostoa voidaan pitää melko kattavana, koska vain noin 13 % eli asukasta on yhteisen vedenjakelun ulkopuolella. Vastaavasti jätevesiviemäröinnin ulkopuolella on noin 40 % eli asukasta. Alueen loma-asunnoista noin 34 % on liittynyt vesijohtoon ja 9 % viemäriin. Haja-asutusalueiden verkostojen rakentamisesta ovat vastanneet pääasiassa vesiosuuskunnat vesihuoltoraportit, puhdistamoiden tunnusluvut 2016 ja toimitetut vuosiraportit

33 29 Kuva 19. Vesihuoltoverkostot sekä väestö- ja loma-asuntomäärät. Terveysvalvonnan mukaan Keski-Karjalan yksityiskaivojen yleisimmät talousveden laatuongelmat johtuvat korkeista rauta- ja mangaanipitoisuuksista, paikoitellen myös nitraattipitoisuuksista. Lisäksi yleisiä ovat hygieeniset ongelmat, joita voi aiheutua mm. kaivon huonosta rakenteesta ja pintavesien pääsystä kaivoon. Alueen kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä on tehty erilaisia selvityksiä ja neuvontatyötä. Tehtyjen selvitysten perusteella edelleen vain osa kiinteistöistä on rakentanut tai saneerannut jätevesijärjestelmänsä niin, että se täyttää haja-asutuksen jätevesilainsäädännön 25 mukaiset puhdistusvaatimukset. Vuosina tehdyn Pohjois-Karjalan Jässi-jätevesihankkeen kaikkien vuosien 2015 ja 2016 kohdekiinteistöjen jätevesijärjestelmien uudistustarve on esitetty kuvassa 20. Suurimmalla osalla hankkeen neuvontakiinteistöistä jätevedet johdettiin edelleen saostuskaivojen kautta maaperään tai ojaan. 25 Valtioneuvoston asetus 157/2017 (vanha 209/2011) talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla ja Ympäristönsuojelulain muutos /19.

34 / 2016 Kuva 20. Jätevesijärjestelmien uudistustarve vuosien 2015 ja 2016 neuvontakohteilla YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTYMISEN AIHEUTTA- MAT MUUTOSTARPEET Pohjois-Karjalan väestökehitystä kuvaavat mm. väestön ikääntyminen ja väestön keskittyminen Joensuun kaupunkikeskukseen. Suunnittelualueen väestö on vähentynyt vuoden 2006 tilanteesta keskimäärin 14 % vuoteen 2016 mennessä. Suurinta väestön väheneminen on ollut taajama-alueilla ja Rääkkylän kunnassa, jossa väestö on vähentynyt 18 % viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoteen 2030 mennessä suunnittelualueen väestön on ennustettu vähenevän noin asukkaalla, mikä on noin 15 % nykyisestä asukasmäärästä. Väestömäärän kehittyminen on esitetty seuraavassa kuvassa ja taulukossa 27. Kuva 21. Väestömäärän muutos 1 km ruuduissa vuosina Pohjois-Karjalan Jässi-jätevesihankkeen loppuraportit 2015 ja Tilastokeskuksen toteutuneet väestömäärät ja väestöennuste

35 31 Taulukko 11. Väestömäärät ja -ennusteet Toteuma Toteuma Ennuste Ennuste asukasta asukasta asukasta asukasta Kitee Rääkkylä Tohmajärvi Yhteensä Väestön vähentyessä asuinrakennuksia on muuttunut, ja arvioidaan jatkossakin muuttuvan, loma-asunnoiksi. 5.1 Vesihuoltoverkostojen ja toiminta-alueiden laajentamis- ja mahdolliset supistamistarpeet Vesihuollon järjestämisen lähtökohdat ovat erilaiset yhdyskuntarakenteen eri osissa. Asemakaava-alueet kuuluvat lähtökohtaisesti yhteisen vesihuollon piiriin. Asemakaavan lievealueet ovat yhteisen vesihuollon näkökulmasta haasteellisia ja niitä tulisi tarkastella kaavoituksen mahdollisina laajenemisalueina. Näillä asemakaava-alueiden lievealueilla vesiosuuskuntien rakentaminen ei ole välttämättä suositeltavaa, koska tällöin vesihuolto voi ohjata maankäyttöä ja vaikeuttaa sen myöhempää suunnittelua. Varsinaisella haja-asutusalueella, jossa rakentamispaine on vähäinen, osuuskuntapohjaiset yhteiset vesihuoltojärjestelmät ovat toimiva ratkaisu niillä kyläalueilla, joilla asutusrakenne muodostuu riittävän tiiviiksi. Kyläyleiskaavoissa tai rakennusjärjestyksessä rakentamista voidaan pyrkiä ohjaamaan alueille, joilla vesihuoltoverkosto jo on. Harvaan asutuilla alueilla vesihuolto perustuu pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin Toiminta-alueiden laajentamistarpeet Vesihuoltolain uudistuksen 28 yhtenä tarkoituksena on edistää toiminta-alueen ennakoivaa määrittelyä ja alueidenkäytön suunnitelmallisuutta. Vesihuoltolain 7 mukaan vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Vesihuoltolakioppaan (MMM/Belinskij 2015) mukaan lähtökohtana on, että kaikki asemakaava-alueet täyttävät nämä kriteerit. Pääsääntöisesti suunnittelualueen asemakaava-alueet sisältyvät toiminta-alueisiin (kuva 22). Joitakin esim. muuhun kuin asutukseen osoitettuja asemakaavoitettuja alueita on kuitenkin toiminta-alueiden ulkopuolella. Yhdyskuntakehitykseltään toteutuneet asemakaava-alueet tulisi sisällyttää toiminta-alueisiin. Myös tulevat asemakaava-alueet tulisi määrittää ennakoivasti toiminta-alueiden laajentumisalueiksi. Lisäksi Keski-Karjalassa toiminta-alueita on paljon asemakaava-alueiden ulkopuolella. 28 Laki vesihuoltolain muuttamisesta 681/2014

36 32 Kuva 22. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet suhteessa asemakaava-alueisiin. Muita vesihuoltolakioppaan mukaisia toiminta-alueisiin sisällytettäviä alueita ovat esimerkiksi yhdyskuntajätevesiasetuksen (888/2006) 2 :ssä ja yhdyskuntajätevesidirektiivissä (91/271/ETY) tarkoitetut yli 2000 asukasvastineluvun taajamat, jotka on sisällytettävä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettaviin alueisiin. Mikäli suuntaa-antavasti käytetään Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tilastollista taajamarajausta eli ns. YKR-taajamia (= vesihuoltolain mukainen tilastollinen taajama) kuntien taajamat sisältyvät pääosin nykyisiin viemäriverkostojen piirissä oleviin toiminta-alueisiin (kuva 23). Jotkin YKR-taajamien reuna-alueet eivät kuitenkaan sisälly viemäröinnin piirissä oleviin toiminta-alueisiin. YKR-taajamat on laadittu ns. naapuriruutumenetelmällä, jolloin reuna-alueet eivät välttämättä ole kovin tiheään rakennettuja ja/tai asuttuja.

37 33 Kuva 23. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet suhteessa YKR-taajamiin (SYKE/YKR2017). Yhdyskuntarakenteen toteutumista voidaan tarkastella tarkemmin myös ns. aluetehokkuuden avulla. Vähintään 0,02 aluetehokkuuden alueet vastaavat yleisesti 29 jo rakennettua asemakaavoitettua taajama-aluetta. Suunnitelma-alueen yli 0,02 aluetehokkuuden omaavat alueet on esitetty kuvassa 24 niin, että aluetehokkuus on laskettu kunkin 250 metrin ruudun asuntojen pintaalasta. Keski-Karjalan vesihuollon toiminta-alueet kattavat jo kaikki tällaiset alueet. 29 SYKE:n YKR-taajamarajaus jakautuu tiheään taajama-alueeseen ja harvaan taajama-alueeseen. Tiheä taajama-alue vastaa aluetehokkuudeltaan yleisesti jo rakennettua asemakaavoitettua taajama-aluetta. Tiheään taajama-alueeseen kuuluvat ne ruudut, joiden aluetehokkuus naapuriruutumenetelmällä laskettuna on yli 0,02.

38 34 Kuva 24. Nykyiset vesihuollon toiminta-alueet ja aluetehokkuus. Em. perustein voidaan arvioida, että Keski-Karjalan vesihuoltolaitosten toiminta-alueet kattavat jo pääosin alueet, joilla se on tarpeen toteutuneen yhdyskuntakehityksen vuoksi. Toiminta-alueita tulisi laajentaa kattamaan vähintään alueet, jotka on asemakaavoitettu 30 ja tilastollista taajama-aluetta sekä jo rakennettujen vesihuoltoverkostojen piirissä. Nykyisellään kaikkia asemakaavoitettuja alueita ei ole sisällytetty toiminta-alueisiin, mutta nämä ulkopuoliset asemakaavoitetut alueet ovat selvästi harvemmin asuttuja ja pääosin myös tilastollisen taajaman ulkopuolella. Asemakaava-alueiden lievealueiden osalta, joiden aluetehokkuus lähenee asemakaavoitettuja alueita, tulisi mahdollista toiminta-alueen laajentamistarvetta tarkastella erityisesti maankäytön näkökulmasta. Vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta voidaan harkita laajennettavaksi myös harvemmin asutuille asuinalueille, jos niillä voi toteutua vesihuollon järjestämisvelvollisuuden (VHL 6 ) tarkoittama suurehkon asukasjoukon tarve tai terveydensuojelullisia tai ympäristönsuojelullisia syitä, miksi keskitetyn vesihuollon järjestäminen on tarpeen. Tällaisia syitä voivat olla esim. alueelliset kaivoveden laatuongelmat tai erityisen herkän vesistön suojeleminen jätevesikuormitukselta. Järjestämisvelvollisuuden toteutuminen on arvioitava aina tapauskohtaisesti ja mm. ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta saatuja tietoja hyödyntäen. 30 Vesihuoltolakiopas, Belinskij 2015.

39 35 Toiminta-alueen hyväksymisen myötä vesihuoltolaitosta koskee vesihuoltolain mukaiset velvoitteet, jolloin pienimmille vesiosuuskunnille tai -yhtymille ei ole tarpeen määrittää toiminta-aluetta. Suositeltavana rajauksena voidaan pitää, että toiminta-alue määritetään laitoksille, joiden verkostojen piirissä on vähintään 50 henkilöä tai vedenkulutus 10 m 3 /d. Tämä rajaus vastaa sosiaali- ja terveysministeriön asetusta talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Suunnitelma-alueella on suositusta suurempia laitoksia, joilla ei ole vielä vahvistettua toimintaaluetta. Kullakin vesihuoltolaitoksella on vain yksi toiminta-alue, mutta vesijohtoverkoston ja jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettavat alueet voivat olla erisuuruisia. Toiminta-alueet, niillä sijaitsevat tilastolliset taajamat 31 sekä vesijohtoverkoston ja jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettavat alueet tulee esittää kartalla, jonka on oltava yleisesti saatavilla tietoverkossa. Toiminta-alueet tulisi rajata pääsääntöisesti kiinteistörajoja pitkin. Erityisen suurista tai muuten haasteellisista kiinteistöistä voidaan rajata vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi ainoastaan osa, johon vesihuoltolaitos pystyy huolehtimaan vesihuoltopalvelut taloudellisesti ja asianmukaisesti, kuten liitettävän rakennuksen pihapiiri Toiminta-alueiden mahdolliset supistamistarpeet Vesihuoltolain 8 mukaisesti toiminta-alueen tulee olla sellainen, että vesihuoltolaitos kykenee huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti. Esimerkiksi osa vesiosuuskuntien ja kunnallisten vesihuoltolaitosten toiminta-alueista ulottuu harvaan asutuille alueille, joiden väestömäärä on viime vuosina vähentynyt ja keski-ikä on korkea (kuva 25). Myös maatilojen ja muun elinkeinoelämän vähentyminen tai muutokset vaikuttavat vedenkulutukseen, mutta niiden pitkäaikaisten vaikutusten arvioiminen on haasteellisempaa. Pienentynyt vedenkulutus kasvattaa veden viipymää verkostossa, jolloin se voi aiheutua talousveden laadun hygieenistä heikkenemistä ja toisaalta viemäriverkostojen tukkeentumista ja hajuhaittoja. Tällaisilla haja-asutuksen väestökatoalueilla voi tulevaisuudessa olla tarvetta arvioida, olisiko toimintaaluetta tarvetta supistaa, jos vesihuoltoa ei pystytä enää järjestämään asianmukaisesti ja taloudellisesti. Koska järjestämisvelvollisuudesta riippuen kunnalla tai vesihuoltolaitoksella on kuitenkin vastuu supistettavan toiminta-alueen verkostoon liittyneiden kiinteistöjen vesihuollon järjestämisestä, toiminta-aluetta ei yleensä kannata supistaa, ellei alueella ole tarvetta siirtyä kiinteistökohtaisiin vesihuoltoratkaisuihin. 31 tilastollinen taajama = YKR-taajama YKR/SYKE YKR-taajama-asutuksella tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 x 250m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys

40 36 Kuva 25. Nykyiset vedenjakelun piirissä olevat toiminta-alueet ja verkostot sekä tulevaisuuden mahdolliset väestökatoalueet nykyisen korkean keski-iän ja vähäisen väestötiheyden perusteella arvioituna. 5.2 Vedenkulutus- ja jätevesiennusteet Vedenkulutusennuste perustuu nykyisen vedenoton, veden myynnin ja liittyjämäärätietojen perusteella kunnittain määritettyyn ominaiskulutukseen sekä tilastokeskuksen väestöennusteisiin. Ominaiskulutus on määritetty jakamalla alueelle toimitettu vesimäärä vedenjakeluun liittyneiden asukkaiden arvioidulla lukumäärällä. Ominaiskulutus sisältää asutuksen vedenkulutuksen lisäksi teollisuuden, palveluiden, karjan, maatalouden sekä muiden alueella sijaitsevien toimintojen vedenkulutuksen. Ominaiskulutuksen on arvioitu pysyvän nykyisellä tasollaan. Väestön vähenemisen (keskimäärin 15 %) on arvioitu sijoittuvan keskitetyn vedenjakelun ja viemäröinnin piiriin. Arvioidun vedenkulutuslaskelman mukaan vuoden 2030 vedenkulutus Keski-Karjalan alueella olisi luokkaa m 3 /d pienempi kuin nykyisin.

41 37 Taulukko 12 Vedenkulutusennuste Kulutus Ominaiskulutus Liittymisaste Liittyjämäärä Ominaiskulutus Liittymisaste Kulutus Liittyjämäärä l/as.*d % m 3 /d as l/as.*d % m 3 /d as Kitee Rääkkylä Tohmajärvi yhteensä/ keskimäärin Jätevesimäärien ennuste perustuu alueiden arvioituun väestön vähenemiseen, jonka on ajateltu sijoittuvan pääosin keskitetyn viemäröinnin alueelle. Viemäriverkostoja ei arvioida enää laajennettavan uusille alueille. Ominaisjätevesimäärä on määritetty jakamalla jätevedenpuhdistamolle toimitettu vesimäärä viemäriverkostoon liittyneiden asukkaiden arvioidulla lukumäärällä. Ominaisjätevesimäärä sisältää teollisuuden, palvelutoimintojen sekä muiden alueella sijaitsevien toimintojen jätevesimäärät, asutuksen jätevesimäärän lisäksi. Jätevesimääräennusteessa vuoteen 2030 on arvioitu koko suunnitelma-alueen jätevesivirtaaman laskevan nykyisestä tasosta noin m 3 /d. Taulukko 13 Jätevesimääräennuste Tuotto Ominaisjätevesimäärä Liittymisaste Ominaisjätevesimäärä Liittymisaste Tuotto l/as.*d % m 3 /d l/as.*d % m 3 /d Kitee Rääkkylä Tohmajärvi yhteensä/ keskimäärin Puhdistamoille (jos eroaa em.) m 3 osuus /d m % 3 osuus /d % Kitee keskusta Kitee Puhos 170 5, Kesälahti Rääkkylä Tohmajärvi yhteensä/keskimäärin Vedenhankinnan riittävyys ja toimintavarmuus Väestönmuutokseen perustuvan vedenkulutusennusteen mukaan vedentarve suunnittelualueella vähenisi noin 900 m 3 /d vuoteen 2030 mennessä. Vedentarpeen vähentyessä vedenhankinnan kapasiteettia ei sen puolesta tarvitse kasvattaa. Väestön vähenemisen arvioidaan sijoittuvan myös verkostojen jakelualueille. Elinkeinoelämän tarpeet voivat kuitenkin muuttaa tilannetta. Koko suunnittelualueella nykyisillä vedenottamoilla on vuoden 2015 pumppausmääriä vedenottolupaan tai arvioituun antoisuuteen verratessa käyttämätöntä kapasiteettia yhteensä noin m 3 /d. Paikallisesti vedenhankinnan kehittämistarpeita kuitenkin on (käsitelty myöhemmin kohdassa 6.1).

42 Jätevedenkäsittelyn riittävyys ja toimintavarmuus Asutuksen tuottama jätevesimäärä vähenee vedenkulutusta vastaavasti. Jätevedenpuhdistamoiden ennustetut tulokuormitukset suhteessa laskennalliseen keskimääräiseen mitoitukseen on esitetty kuormitusasteina seuraavassa kuvassa. Laskennallisesti puhdistamoiden nykyinen mitoitus on pääosin riittävä ennustettujen tulokuormitusten käsittelyyn. Kesälahden ja Tohmajärven puhdistamoiden laskennallisia tulokuormituksia vääristää todennäköisesti epäedustavat tulevan jäteveden näytteet. Kapasiteettitarkastelua vaikeuttaa myös, että bioroottorilaitosten mitoitusarvot ovat suuntaa-antavia. Tällöin puhdistamoiden todellinen ennusteen mukainen tulokuormitus ei todennäköisesti ylitä mitoituskapasiteettia. Hydraulisen mitoituksen ja toimintavarmuuden parantamiseksi vuotovesimääriä olisi kuitenkin edelleen suositeltavaa vähentää. Kuva 26. Jätevedenpuhdistamoiden kuormitusasteet (Q = vesimäärä, BOD7 = biologinen hapenkulutus eli orgaaninen aines, Kok-P = kokonaisfosfori ja Kok-N = kokonaistyppi) ennusteen mukaisessa tilanteessa vuonna 2030 suhteessa laitoksen laskennalliseen mitoitukseen. Alueelle mahdollisesti sijoittuvat teollisuustoimijat voivat tuottaa asutusjätevesistä laadullisesti ja määrällisesti poikkeavia jätevesiä. Teollisuustoimijoiden jätevesien johtamisesta ja käsittelystä tulee laatia erilliset sopimukset, joilla varmistetaan puhdistamon tehokas toiminta. 6. VESIHUOLLON KEHITTÄMISTARPEET JA TAVOITTEET Vesihuollon nykyisten ongelmien sekä kehittämistarpeiden kartoittamiseksi pyydettiin ohjausryhmän jäseniä ja muilta kuntien vesihuollon henkilöstöä täyttämään kysely. Vastauksien ja suunnitelman ohjausryhmän kokousten perusteella suunnitelma-alueen kunnilla koettiin olevan samoja kehittämistarpeita. Vedenhankinnan ja jakelun osalta esille nousivat vedenhankinnan varmistaminen, vedenlaadun turvaaminen väestön ja vedenkulutuksen vähentyessä sekä verkostojen kuntoarviot ja saneeraukset. Viemäröinnin ja jäteveden käsittelyn osalta esille nousi viemäriverkostojen saneeraustarve sekä Kiteen keskustaajaman ja Tohmajärven jätevesien käsittelyn vaihtoehdot tulevaisuudessa. Hallinnon ja organisaation näkökulmasta oltiin huolestuneita vesihuoltolaitosten henkilöstöresursseista lähivuosien eläköitymisten vuoksi sekä taloudenpidosta. Vesiosuuskuntien näkökulmasta osa kaipaa ammattimaista tukea ja yhdistymismahdollisuuksien selvittämistä, mutta Kiteen alueella Kiteen Vesikunnan hoitama vesiosuuskuntien ylläpito ja hallinto

43 39 toimii hyvänä palveluna. Osa vesiosuuskunnista pitää kunnallisten laitosten perimiä vesihuoltomaksuja korkeina. Toiminta-alueilla on runsaasti kiinteistöjä, jotka eivät ole liittyneet. Tämä sekä väestön väheneminen ja vedenkulutuksen väheneminen voivat vääristää vesihuoltomaksuja. Suunnitelma-alueella ei ole kaavoitettuja tai kaavoitettavia alueita, joille tulisi varautua rakentamaan merkittävästi vesihuoltoverkkoa. Yleisiä Suomen vesihuollon suuntaviivoja 32 ja asiantuntijoiden tunnistamia vesihuollon kehittämistarpeita ovat: 1. Vesihuoltolaitosten resurssien vahvistaminen Vesihuoltolaitosten resurssien vahvistaminen sellaisiksi, että toiminnalle voidaan varmistaa riittävät taloudelliset ja osaamisresurssit. Ilman riittävää resursointia ei pystytä tarttumaan korjausvelkaan, varautumaan erityistilanteisiin eikä osallistumaan kehittämistyöhön. Keinoja voivat olla laitoskoon kasvattaminen yhdistämällä laitoksia tai resurssien varmistaminen muilla uusilla yhteistyömalleilla. Riittävä laitoskoko tai yhteistyö on edellytys myös toimintojen tehostamiselle. Vesihuoltolaitoksen yhtiöittäminen ja laadukas omistajaohjaus voivat puolestaan luoda edellytykset pitkäjänteisemmälle johtamiselle. 2. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sekä osaamisen vahvistaminen Korkeakoulujen ja vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen, jossa keskityttäisiin ennen kaikkea laajempiin strategisiin kehittämisprosesseihin. Prioriteetteina vesihuollon uudet toiminta- ja johtamismallit sekä digitalisaatio, SmartWater-järjestelmät, haitallisten aineiden poisto ja ravinteiden kierrätys. Ilmastonmuutos ja siihen varautuminen on myös tärkeä prioriteetti. 3. Valuma-aluepohjaisen ajattelun vahvistaminen suunnittelussa Vesihuoltopalveluiden kehittämisessä tulisi vahvistaa laajempaa valuma-aluepohjaista ja alueiden käytön tavoitteita tukevaa ajattelua yhdyskuntakehityksen tarpeiden mukaisesti. Valuma-aluepohjaisen suunnittelun kautta voidaan vahvistaa raakavesilähteiden suojelua sekä kohdentaa jätevedenpuhdistuksen tehostamisinvestointeja vesistöjen kannalta kriittisiin kohteisiin. Toimintamallilla voidaan myös vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Lisäksi vesihuollon kytkeminen jo aikaisessa vaiheessa osaksi alueiden käytön suunnittelua vahvistaa vesihuollon lähtökohtia. 4. Vesihuollon voimakkaampi kytkeminen osaksi bio- ja kiertotaloutta. Edistyneiden lietepohjaisten kiertotaloustuotteiden kehittämisestä ja jäteveden lämpöenergian hyödyntämisestä energiantuotannossa on jo nyt hyviä esimerkkejä. 5. Vesihuoltosektorin kansainvälinen yhteistyö Käytännössä vain suurimmilla vesihuoltolaitoksilla on resursseja kansainväliseen yhteistyöhön, jolloin kotimaisen yhteistyön kautta on varmistettava, että hyvät kotimaiset ja kansainväliset mallit saadaan leviämään laitoskenttään. VVY ja Kuntaliitto ovat avainasemassa tässä työssä. 6.1 Vedenhankinta ja toimintavarmuus Vedenhankinnan tavoitteena on korkea toimitettavan veden laatu sekä toimintavarmuus ja riskittömyys. Pohjavesien hyvän laadun ja määrän varmistaminen edellyttää pohjavesialueiden suojelua. Riskitoimintojen sijoittamista vedenhankinnan kannalta tärkeille pohjavesialueille tulee välttää maankäytön suunnittelussa. Vedenhankintaa hajauttamalla voidaan myös parantaa vedenhankinnan varmuutta. Vedenhankinnan tehostamismahdollisuuksia suunnittelualueen pohjavesialueilla on käsitelty luvussa 6.2. Alueen vesijohtoverkostoissa on jo nykyisellään useita vedenottamoita, yhdyslinjoja ja kiertoyhteyksiä, jolloin vettä voidaan johtaa useammasta suunnasta. 32 Selvitys Suomen vesihuollon suuntaviivoista 2020-luvulle, VVY 44/2017

44 40 Kuva 27. Keski-Karjalan vedenhankinta ja yhdysvesijohdot Kitee Kiteen keskustaajaman, Puhoksen ja Tolosenmäen alueelle vesi otetaan kahdesta päävedenottamosta (Hallakorpi ja Meijerinranta). Molemmista vedenottamoista on otettavissa lupamäärän puitteissa riittävästi vettä alueelle, vaikka toinen vedenottamoista jouduttaisiin poistamaan käytöstä. Kajoon vedenottamolta vesi pumpataan Eteläisen vesiosuuskunnan alueelle, jonne aiemmin johdettiin Meijerinrannan vedenottamon vettä. Kiteen Vesikunnalla on tavoitteena Meijerinrannan pohjavesialueella olevan toisen siiviläputkikaivon käyttöönotto ja uuden käsittelylaitoksen rakentaminen. Uuden kaivon koepumppauksia on tehty ja vedenottamon ja -käsittelylaitoksen yleissuunnitelma laadintaan alustavasti Tällä turvataan vedenhankinnan kapasiteettia ja varmuutta. Kiteellä on vesitorni, jonka tilavuus on 1500 m 3 ja riittää noin vuorokauden vedenkulutukseen. Vuonna 1978 rakennetun vesitornin saneeraustarve tulisi selvittää kuntokartoituksella. Kesälahden alueella talousvesi otetaan kolmesta päävedenottamosta (Marjoniemi, Sortolampi, Mäntyranta). Mäntyrannan vedenottamoa on saneerattu, millä on turvattu vedenhankinnan kapasiteettia ja varmuutta myös kirkonkylän suuntaan. Kaikista vedenottamoista on otettavissa lupamäärän puitteissa riittävästi vettä alueelle, vaikka jokin vedenottamoista jouduttaisiin poistamaan käytöstä. Lisäksi alueella on varalla Pitkälammen vedenottamo, mutta sen käyttöönotto vaatii toimenpiteitä. Kereli-Purujärvi alueen vedenhankintaa poikkeustilanteissa voidaan turvata uudella yhdysvesijohdolla Marjoniemestä/kirkonkylän länsipuolella, mutta sen rakentaminen ei ole saatavaan hyötyyn nähden kannattavaa.

45 41 Rääkkylä Rääkkylässä on käytössä Jaaman ja Leppälammen vedenottamot, joiden vesi käsitellään Leppälammen käsittelylaitoksella ja johdetaan kulutukseen yhtä runkolinjaa pitkin. Mikäli vedenkäsittelylaitoksella tai pitkähköllä runkolinjalla tulee ongelmia, tulisi Rasivaaran varavedenottamo pitää käyttökunnossa vedenhankinnan varmistamiseksi. Myös Nieminen-Sintsi vesiosuuskunnan alueelta, Vahalahden/Härkälammen vedenottamosta/joensuun verkostosta on yhteys (Ø 90/75) Rääkkylän muuhun verkostoon, mutta sen mitoitus ja painetasot tulisi selvittää. Nieminen-Sintsi vesiosuuskunnan vedenottamolla on kolme lähellä toisiaan olevaa kaivoa, jolloin vedenhankinnan varmistamiseksi on harkittu lisäkaivon paikkaa hieman kauempaa. Rääkkylän vesihuoltolaitoksella on osittain maanalainen 200 m³ ylävesisäiliö, minkä kapasiteetti vastaa noin puolta Rääkkylän vesihuoltolaitoksen vuorokautista vesimäärää. Ylävesisäiliön kuntoa on tarkastettu viimeksi vuonna 2017, jolloin sillä ei arvioitu olevan merkittävää saneeraustarvetta. Rääkkylän vedenhankinnan toimintavarmuutta ja kuntien välistä yhteistyötä voitaisiin lisätä yhdistämällä Kiteen ja Rääkkylän vesijohtoverkostot. Kiteen puolella runkovesilinja (Ø 160) on oletettavasti rakennettu verkostojen yhdistämistä silmällä pitäen, jolloin veden viipymä on todennäköisesti linjalla nykyisellään pitkä. Tarvittavan yhdyslinjan pituus on noin 2,5 km ja kustannusarvio tasolla. Tohmajärvi Tohmajärven vedenhankinta on hajautettu hyvin neljälle (Kirkonkylä/Valkealampi, Riikola, Tikkala ja Uusi-Värtsilä) kunnallisen vesihuoltolaitoksen vedenottamolle sekä Värtsilän Vesikunnan vedenottamolle (Pykälävaara). Tohmajärven vesihuoltolaitoksella on käytössä kaksi ylävesisäiliötä, vuonna 1974 rakennettu 350 m³ ylävesisäiliö ja ns. välisäiliönä toimiva maanalainen 250 m³ säiliö. Lisäksi Värtsilän Vesikunnalla on oma ylävesisäiliö (600 m³). Ylävesisäiliöiden saneeraustarve olisi suositeltavaa selvittää. Yleiset vedenhankinnan ja varautumisen kehittämistarpeet ja -periaatteet Veden laatuongelmia on selvitettävä ja varauduttava vedenkäsittelyn tehostamiseen tai muihin vesilähteisiin. Suunnittelualueella on havaittu useammissa käytöstä poistetuissa vedenottamokaivossa kohonneita rauta-, mangaani- tai nitraattipitoisuuksia. Yksittäisissä kohteissa on ollut myös bakteeriongelmia tai saastumisriski. Vedenkäytön vähentyessä viipymät verkostossa kasvavat ja voivat aiheuttaa laatuhäiriöitä. Vedenhankinta ei saisi olla verkostoalueella vain yhden vesilähteen, vedenottamon tai vesijohdon varassa. Verkostoalueilla, joiden vedenjakelu on yhden runkolinjan varassa, vedenjakelu keskeytyy häiriökohdasta esimerkiksi putkirikosta alkaen, kunnes häiriötilanne saadaan korjattua. Vesihuoltolaitoksien varmuusluokitus on nykyisellään keskustaajamissa I-luokkaa (Pohjois-Karjalan ELY-keskus). Alueella toimii kuitenkin yksittäinen vesiosuuskunta, joka on vain yhden runkolinjan varassa. Vedenottamoiden sijainti etäällä kulutusalueista edellyttää siirto- ja raakavesilinjoilta toimintavarmuutta. Kriittiset siirtolinjat olisi hyvä olla kahdennettuja. Verkostojen häiriötilannekestävyyttä parantaisi kiertoyhteyksien lisääminen. Kiertoyhteydet pienentäisivät myös veden viipymiä verkostossa. Toisaalta Keski-Karjalan alueella on todettu, että myös kiertoyhteydet ovat olleet ongelmallisia veden pitkän viipymän suhteen. Vedenjakelun toimintavarmuuteen vaikuttaa myös verkostojen hallinta ja mahdollisuus rajata verkostoalueita esimerkiksi vesilähteen saastumistapauksessa. Vedenjakelun järjestelyistä ja varautumisessa tulee toimia tiiviissä yhteistyössä vettä myyvien ja ostavien tahojen kanssa sekä myös muiden sidosryhmien esim. terveydensuojeluviranomaisten kanssa.

46 42 Verkoston hydraulisella mallinnuksella voitaisiin tarkastella veden kulkeutumista verkostossa sekä verkoston toimintavarmuutta erilaisissa kulutus- ja häiriötilanteissa. Verkostomallinnuksen avulla voitaisiin tarkastella verkostojen kapasiteetteja ja viipymiä muuttuvassa kulutustilanteessa sekä ennakoida saneerausten vaikutukset vedenjohtamisjärjestelmässä. Vesijohtoverkostojen vuotovedet aiheuttavat kustannuksia viemällä kapasiteettia vedenhankinnasta ja verkostosta. Vuotava verkosto lisää myös kontaminaatioriskejä putkirikkojen ja verkostovaurioiden myötä. Paineenkorotusasemilla verkoston vuotovedet aiheuttavat ylimääräisen pumppaustarpeen kuluttaen niin energiaa kuin pumppuja. Verkoston saneerausten tavoitteeksi voidaan asettaa vuotovesien vähentyminen sekä verkoston kunnon parantaminen, jolloin myös putkirikkojen todennäköisyys pienenee Varautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Ilmastonmuutoksen vaikutuksia suunnitelmakaudella, vuoteen 2030 mennessä on vaikea arvioida. Ilmasto-opas.fi 33 sivuston mukaan Suomen ilmaston arvioidaan muuttuvan etenkin talvikautena, jolloin lämpötilat nousisivat, lumen sulamisjaksot tihentyisivät ja sateet lisääntyisivät. Kesällä hellejaksot yleistyisivät ja poutajaksot saattavat hieman pidentyä. Rankkasateiden oletetaan voimistuvan, jolloin myös vesistö- ja hulevesitulvat voivat yleistyä. Syksyllä ja talvella tuulet voivat puhaltaa aavistuksen verran nykyistä navakammin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesihuoltoon voivat olla joko haitallisia tai myönteisiä, suoria tai välillisiä, ja vaikutusten suuruuden arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Suomen Ympäristökeskuksen julkaisussa 24/2012 on selvitetty ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumistarpeita vesihuoltolaitoksilla ja haja-asutuksen vesihuollossa sekä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen (taulukko 13). Taulukko 14 Ilmastonmuutoksen keskeiset vaikutukset ja riskit sekä sopeutumistoimet vesihuollosta. Lähde: mukaillen Suomen ympäristö 24/2012 Ilmastonmuutostekijä Rankkasateet ja tulvat Kuivuus Vaikutus vesihuoltoon Vedenhankinta: - Tulvavesien kulkeutuminen vesistöihin tai vedenottokaivoihin à heikentää raakaveden laatua etenkin pienissä pohjavesimuodostumissa à nostaa pohjavedenpinnan korkeuksia Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Ylivuotoja pumppaamoilla - Ohijuoksutuksia laitoksilla Vedenhankinta: - Pitkien kuivuusjaksojen seurauksena pienten raakavesilähteiden veden riittävyydessä ongelmia - Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet voivat nousta Sopeutumistoimet vesihuollossa Vedenhankinta: - Vedenottopaikkojen sijoittaminen siten, etteivät pintavedet pääse suoraan kaivoon - Kaivojen oikeat rakenteet ja kunnossapito - Pintavesien poisjohtaminen ottamoalueelta - Tulvatorjunnan suunnittelu ja käytännön toimet vedenottamoilla - Vedenkäsittelyvalmiuden parantaminen (esimerkiksi desinfiointi) - Raakaveden laadun ja lämpötilan seuranta - Hydrogeologisten olosuhteiden tunteminen Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Verkoston oikea mitoitus ja riittävä varastointikapasiteetti - Pumppaamoiden sijoitus pohjavesialueiden ulkopuolelle - Viemäreiden vuotovesimäärien vähentäminen saneerauksin - Sekaviemäröinnistä luopuminen - Reaaliaikainen hallinta ja mallinnus - Hallitut ohijuoksutukset laitoksella Vedenhankinta: - Varavesilähteet ja niiden ylläpito - Todellisen saatavissa olevan vesimäärän - selvittäminen - Raakaveden laadun ja määrän seuranta - Kaivojen syventäminen tai siirtäminen - Vesihuollon ylikunnallinen yhteistyö 33 SYKE, Aalto-yliopisto YTK, Ilmatieteenlaitos, haku , Ennustettu ilmastonmuutos Suomessa

47 43 Ilmastonmuutostekijä Vaikutus vesihuoltoon - Bakteerimäärät voivat lisääntyä erityisesti tekopohjavesirantaimeytyslaitoksilla à Veden käsittelytarve lisääntyy Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Viemäreiden tukkeutuminen mahdollisen vedensäännöstelyn seurauksena - Kuivan jakson jälkeinen voimakas sade voi lisätä orgaanisen aineksen kuormaa sekaviemäreissä Sopeutumistoimet vesihuollossa Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Jätevesivirtaaman vähentyessä valmius pienentää viemäreiden tukkeutumisriskiä esimerkiksi johtamalla huuhteluvettä vesistöstä - Jätevedenkäsittelyjärjestelmän varustaminen orgaanisen kuorman nousun varalta Ilmastonmuutostekijä Lämpötilan muutokset Myrskyt ja ukkoset Välilliset vaikutukset, muutokset maankäytössä Vedenhankinta: Vaikutus vesihuoltoon Vedenhankinta: - Sini- ja muiden levien kasvun lisääntyminen sekä veden happipitoisuuden heikentyminen vesistöissä à voi vaikeuttaa vedenhankintaa pintavesi-, tekopohjavesi- ja rantaimeytyslaitoksilla - Roudan ulottuminen syvemmälle maaperässä à putkirikot - Lumipeite sulaa myös talvisin maaperän ollessa jäässä à pohjaveden muodostuminen vähenee Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Typenpoiston heikentyminen - Jälkilaskeutuksen heikentyminen Ympäristökuormituksen kasvu - Viemäreiden rikkoontumisriskin kasvu Vedenhankinta: - Sähkökatkojen yleistyminen ongelmia vedenkäsittelyssä ja keskeytyksiä vedenjakelussa Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Sähkökatkojen yleistyminen pumppaamoiden toiminta keskeytyy ja jäteveden ylivuotoriski kasvaa jätevedenkäsittely keskeytyy laitosten ohijuoksutukset yleistyvät ja ympäristökuormitus kasvaa Vedenhankinta: - Maankäytön muutokset ilmasto-olosuhteiden muuttuessa lisäävät maankäytön riskiä pohjaveden pilaantumiselle Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Lisääntynyt hulevesien määrä pinnoitetuilta alueilta kuormittaa sekaviemäreitä Sopeutumistoimet vesihuollossa Vedenhankinta: - Vedenkäsittelyvalmiuden parantaminen - Rantaimeytyslaitosten tunnistaminen - Vesijohtojen asentaminen routarajan alapuolelle ja niiden riittävä eristys - Pohjaveden pinnankorkeuden seuraaminen - Varavesilähteet ja niiden ylläpito - Todellisen saatavissa olevan vesimäärän - selvittäminen - Raakaveden laadun ja määrän seuranta Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Typenpoisto- ja laskeutusprosessien hallinta ja kehittäminen - Viemäreiden asentaminen routarajan alapuolelle ja niiden riittävä eristys Vedenhankinta: - Varavoimalähteet - Vedenjakelukeinojen selvittäminen etukäteen erityistilanteissa - Kriittisten vedenjakelukohteiden priorisointi Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Varavoimalähteet - Riittävä jäteveden varastointikapasiteetti - Saneeraukset - Pumppaamoiden sijoitus pohjavesialueiden ulkopuolelle Vedenhankinta: - Maankäytön suunnittelussa varmistettava pohjaveden määrä ja laatu - Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien ja muiden suunnitelmien perusteellisuus - Suojaustoimenpiteet - Toiminnan rajoitukset - Pohjaveden muodostumisen turvaaminen jättämällä alueelle riittävästi vettä läpäisevää paljasta maata Yhdyskuntien viemäröinti ja jätevesien käsittely: - Hulevesien käsittelyn tehostaminen pinnoitetuilta alueilta siten, etteivät ne päädy jätevesiviemäreihin

48 Käyttöönottamattomat pohjavesivarat ja lisäselvitystarpeet Kitee Variskangas Variskankaan pohjavesialueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä yli 1000 m 3 /d pohjavesialueen pinta-alan perusteella. Puhoksen taajama sijoittuu pohjavesialueen länsiosaan. Variskankaan pohjavesialue ei ole kuitenkaan vedenhankintakäytössä, sillä vedenotto on lopetettu kohonneiden rauta- ja mangaanipitoisuuksien vuoksi. Jotta alueella muodostuvat pohjaveden voitaisiin saada käyttöön hyvälaatuisena, tulisi lisätutkimusten avulla selvittää suljettua vedenottamoa paremmin vedenottoon soveltuva paikka. Tällöin mahdolliset vedenottoon soveltuvat kaivoalueet voidaan huomioida alueen maankäytön suunnittelussa. Varrenkangas-Paalihta Varrenkangas-Paalihtan pohjavesialue sijoittuu Kiteen keskustaajaman pohjoispuolelle valtatien ja rautatien varteen. Pohjavesialueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä yli 5000 m 3 /d. Alueella ei ole vedenottamoita. Koska pohjavesialue sijoittuu keskeisten liikennereittien varteen, olisi suositeltavaa selvittää mahdolliset vedenottoon soveltuvat paikat, jotta ne voitaisiin huomioida alueen maankäytön suunnittelussa. Ukotii-Papinniemenkangas Ukotii-Papinniemenkankaan pohjavesialue sijoittuu Kiteen keskustaajaman lounaispuolelle. Pohjavesialueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä yli 5000 m 3 /d. Alueella ei ole vedenottamoita, mutta tutkimuksissa se on todettu potentiaaliseksi vedenhankintakohteeksi. Marjoniemenkangas Marjoniemenkankaan pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden kokonaismäärä on yli 5000 m 3 /d. Pohjavesialueella sijaitsee Marjoniemen vedenottamo. Vedenottoa rajoittaa Kesälahden taajamaan johtavan yhdysputken pieni koko. Vuonna 2016 keskimääräinen vedenottomäärä Marjoniemen vedenottamosta oli 169 m 3 /d. Alueella on siten runsaasti käyttöönottamattomia pohjavesivaroja Rääkkylä Leppälampi Leppälammen pohjavesialueella sijaitsee Rääkkylän kunnan päävedenottamona toimiva Leppälammen vedenottamo. Alueen vedenottoa voitaisiin tehostaa sijoittamalla vedenottokaivot pohjavesialueen kaakkois- ja luoteispäihin, jonne pohjaveden virtaus luontaisesti suuntautuu. Vuoniemi-Sintsi Vuoniemi-Sintsin pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on noin 5000 m 3 /d. Pohjavesialueella sijaitsee Vuoniemi-Sintsin vedenottamo, jonka vedenottomäärä on ollut keskimäärin 100 m 3 /d. Alueella on siten runsaasti käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Vedenottamon raakaveden tarkkailutietojen mukaan pohjavedessä esiintyy kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Käyttöön saatavan pohjaveden laatua voitaisiin mahdollisesti parantaa uuden kaivonpaikan avulla. Aronkangas Aronkankaan pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden arvioitu kokonaismäärä on 1000 m 3 /d. Pohjavesialueella sijaitseva Rasivaaran vedenottamo ei ole käytössä luvun alussa vedenottamolta on otettu vettä keskimäärin 20 m 3 /d. Vedenottamon raakaveden tarkkailutietojen mukaan pohjavedessä on esiintynyt kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Lisäksi nikkelin pitoisuus on ollut talousveden laatuvaatimuksen enimmäispitoisuuden mukaisella tasolla. Vedenhankinnan kehittämiseksi alueella esitetään tehtäväksi kaivonpaikkatutkimus parempilaatuisen vedenottopaikan selvittämiseksi.

49 45 Rääkkylän kirkonkylä Rääkkylän kirkonkylän pohjavesialue sijaitsee keskustaajaman itäpuolella Patamäen alueella. Pohjavesialueella sijaitse Kuismin vedenottamo on toiminut ennen Rääkkylän kunnan varavedenottamona, mutta se on poistettu käytöstä korkean rautapitoisuuden vuoksi. Koska pohjavesialue sijaitsee keskustaajaman läheisyydessä, olisi suositeltavaa selvittää pohjavesialueelta paremmin vedenottoon soveltuva paikka kaivonpaikkatutkimuksen avulla, jolloin pohjavesialuetta voitaisiin hyödyntää tarvittaessa varavedenhankinnassa Tohmajärvi Tohmajärven alueen pohjavesivarat ovat vedenottomääriin nähden hyvin runsaat. Mahdollisia vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita on useampia, mutta niiden vedenhankintamahdollisuuksien tarkempi arviointi edellyttäisi lisäselvityksiä. Päävedenottamona toimiva Kirkonkylän vedenottamo sijaitsee Valkealammen pohjavesialueella. Kirkonkylän vedenottamo toimii päävedenottamona ja sen vedenottomäärä on ollut viime vuosina noin 600 m 3 /d tasolla. Kirkonkylän vedenottamolla on kehittämistarpeena nykyisen vanhan betonikaivon korvaaminen siiviläputkikaivolla veden hygieenisen laadun varmistamiseksi. Muiden vedenottamoiden ottomäärät ovat selvästi pienempiä. Pohjavesi on vedenottamoilla hyvälaatuista eikä laatuongelmia ole todettu. 6.3 Jätevesien viemäröinti ja käsittely Viemäröinnissä on kiinnitettävä huomiota verkostojen ja jätevesipumppaamoiden kuntoon ja riittävään saneeraustoimintaan. Korjausvelkaa voitaisiin selvittää kuntien yhteistyönä. Vuotovesimäärää on vähennettävä jätevesiverkostossa saneeraamalla ja korjaamalla. Kohteet on valittava vuotovesitutkimusten perusteella kiireellisimpiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin. Viemäreiden kunnon seuranta sekä suunnitelmallinen saneeraus vähentävät myös putkirikkojen todennäköisyyttä. Lisävesistä aiheutuu kustannuksia pumppaustarpeen lisääntymisen myötä niin energiankulutukseen kuin pumppaamoiden huolto- ja kunnossapitotoimiin ja jätevedenpuhdistamolla kemikaalienkulutukseen. Harvaan asutuilla viemäriverkostojen latva-alueilla, joilla väestö edelleen vähenee, voi jäteveden pidentyneestä viipymästä aiheutua viemäreiden tukkeutumisia ja hajuhaittojen lisääntymistä. Tällöin viemäriverkostoja tulisi tarvittaessa huuhdella, kiinteistökohtaisten jätevesipumppaamoiden moottoritehoja suurentaa etenkin linjojen päissä. Viimekädessä verkosto-osia voidaan jopa joutua rajaamaan pois käytöstä, mikäli pidempien sivulinjojen latva-alueilta vesimäärät vähenevät merkittävästi, eikä niiden toimintaa pystytä asianmukaisesti ja taloudellisesti ylläpitämään. Viemärien sijaitessa pohjavesialueilla tai muilla herkillä alueilla tulisi ylivuotojen estämiseen kiinnittää erityisesti huomiota. Jätevedenpumppaamoiden toimintaa tulee seurata, jotta toimintahäiriöiden aiheuttamilta ylivuodoilta voidaan välttyä. Erityisen tärkeitä kohteita ovat vedenottamoiden lähialueilla sijaitsevat jätevedenpumppaamot, joilta maastoon tapahtuvat ylivuodot aiheuttavat ympäristön pilaantumisriskin lisäksi myös pohjaveden laadun vaarantumisen. Pohjavesialueilla olevilla jätevedenpumppaamoilla olisi suositeltavaa olla ylivuotosäiliöitä. Ohitusvesien purkupaikkojen sijoittelussa kaikilla pumppaamoilla tulee huomioida niiden aiheuttamien vaikutusten minimointi. Jätevedenpuhdistamolla vuotovesien aiheuttamat kuormituspiikit vaikuttavat haitallisesti prosessin toimintaan ja puhdistustulokseen sekä saattavat edellyttää prosessivaiheiden ohitusta. Tämä vaikuttaa heikentävästi myös ympäristöluvan puhdistusvaatimusten täyttymiseen. Hulevesien aiheuttamat kuormitushuiput ovat ylittäneet puhdistamoiden keskimääräiset mitoitusvirtaamat ja voivat edellyttää puhdistamon ohituksia. Vuotovedet vaikuttavat puhdistamon energiakustannuksiin, kemikaalikustannuksiin ja investointien suuruuteen. Vuositasolla vaikutus näihin voi olla % luokkaa. Kaikkien vuotovesien poistaminen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

50 46 Kitee Keskustaajaman jätevedenpuhdistamo Kiteen Vesikunnan keskuspuhdistamon lupamääräykset on tarkastettu vuonna Valvontaviranomaisen tulee arvioida luvan muuttamisen tarve mennessä. Nykyinen puhdistustekniikka ja sen mitoitus on riittävä tulevan kuormituksen käsittelemiseksi ympäristöluvan vaatimusten mukaisesti. Puhdistamo on otettu käyttöön vuonna 1981 ja sille on tehty useita saneeraus- ja tehostamistoimenpiteitä, laaja perusparannustyö vuonna Tällöin puhdistamonvaatimuksia ei ole välttämättä tarve päivittää suunnitelmakaudella. Välpejätteen käsittelyn tehostaminen on suunnitteilla lähivuosina. Puhdistettujen jätevesien purkualue sijoittuu osittain Päätyeenlahden Natura-alueelle (FI , SPA). Natura-aluetta perustettaessa Kiteen jätevedenpuhdistamon purkupaikka on ollut nykyisellä paikallaan ja jätevesikuormitus ei ole Natura-alueen perustamisen jälkeen kasvanut. Kiteenjärvellä on hoitokalastettu jo 2000-luvun alussa, ja sen jatkaminen on tarpeen. Lisäksi Kiteenjärven syvännettä ilmastetaan jätevesipuhdistamon ympäristöluvan velvoitteen mukaisesti. Kiteen Meijerinrannan oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa on varauduttu jätevedenpuhdistamon mahdolliseen siirtymiseen pois kaava-alueelta. Alueelle on osoitettu pientalovaltaista asuinrakentamista siten, että jätevedenpuhdistamotoiminta sallitaan alueella kunnes toiminnalle osoitetaan uusi sijainti. Vireillä olevassa Kiteen keskustan yleiskaavassa puhdistamon kiinteistö on kuitenkin osoitettu yhdyskuntateknisen huollon alueeksi. Kaavan tarkistuksen yhteydessä käsitellään myös puhdistamon sijoittumista alueelle. Puhdistamo sijainnin ratkettua voidaan keskittyä paremmin joko nykyisen laitoksen kehittämiseen tai vaihtoehtoisesti täysin uuden puhdistamon suunnitteluun ja lupaprosessiin purkuvesistön mahdollisesti muuttuessa. Kesälahden jätevedenpuhdistamo Puhdistamon lupamääräykset on tarkistettu viimeksi vuonna Uusi lupahakemus tulee jättää vain, jos toiminnan päästöt tai ympäristövaikutukset lisääntyvät oleellisesti. Nykyinen puhdistustekniikka ja sen mitoitus on riittävä tulevan kuormituksen käsittelemiseksi. Orgaanisen aineen (BOD 7ATU) puhdistusvaatimus kiristyy alkaen. Vuonna 1995 käyttöön otetulle laitoksilla ei arvioida olevan merkittäviä kehittämistarpeita suunnitelmakaudella. Sisäistä kuormitusta olisi kuitenkin tarve vähentää, mikä edellyttää lietteenkäsittelyn tehostamista esim. uuden sakeuttamon avulla. Lupamääräysten mukainen toiminta ei heikennä puhdistamon alapuolisen vesistön kemiallista tai ekologista tilaa eikä vaikuta merkittävästi Pyhäjärven Natura alueeseen (FI SCI). Puhoksen jätevedenpuhdistamo Puhdistamon lupamääräykset on tarkistettu viimeksi vuonna Uusi lupahakemus tulee jättää vain, jos toiminnan päästöt tai ympäristövaikutukset lisääntyvät oleellisesti. Nykyinen puhdistustekniikka ja sen mitoitus on riittävä tulevan kuormituksen käsittelemiseksi ympäristöluvan vaatimusten mukaisesti. Vuonna 2006 uudistetulle laitoksille ei arvioida olevan merkittäviä kehittämistarpeita suunnitelmakaudella. Lupapäätöksen mukaisesti käsiteltyjen jätevesien purkuputki tulee kuitenkin rakennettavaksi vesistöön suunnitelmakaudella. Purkuputki tulee rakentaa, kun Puhoslammen asemakaava-aluetta alentaa toteuttaa. Toisaalta rakennustyöt tulee toteuttaa viimeistään syksyllä Puhoksen jätevedenpuhdistamon Karjalan Pyhäjärven Natura alueelle aiheuttama kuormitus ei merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita. Puhoksen jätevedenpuhdistamon jätevesien vaikutus Puhoslammessa on tarkkailutulosten perusteella vähäistä.

51 47 Rääkkylä Rääkkylän jätevedenpuhdistamo on ollut käytössä nykymuodossaan 2005 lähtien. Puhdistamolle on myönnetty lupa viimeksi vuonna 2009 ja valvontaviranomaisen tulee arvioida luvan muuttamisen tarve mennessä. Puhdistamo on toiminut tehokkaasti ja saavuttanut sille lupapäätöksessä asetetut puhdistusvaatimukset. Tällöin puhdistamon lupaehtoja ja/tai vaatimuksia ole välttämättä tarve päivittää eikä laitoksille arvioida olevan merkittäviä kehittämistarpeita suunnitelmakaudella. Tohmajärvi Kemien puhdistamo on otettu käyttöön 1978, eikä sille ole tehty suuria saneerauksia, jolloin laitos alkaa olla käyttöikänsä päässä. Puhdistamolle on myönnetty lupapäätös viimeksi vuonna ELY-keskus on valvovana viranomaisena suorittanut Tohmajärven puhdistamolla määräaikaistarkastuksen, jonka tarkastuskertomukseen on kirjattu yhteisenä näkemyksenä, että uusittu jätevedenpuhdistamo tai jätevesien johtaminen toiselle puhdistamolle tulisi olla käytössä 10 vuoden sisällä. Tohmajärven jätevesienkäsittelyn kehittämistarve on merkittävä suunnitelmakaudella. Käsitellyt jätevedet johdetaan Lahdenjokeen, joka on yhdyskuntajätevesien voimakkaasti kuormittama ja luokiteltu huonoon tilaan veden laadun perusteella. Lahdenjoki laskee Tohmajärven Peijonniemenlahteen, mikä on Natura-aluetta (FI , SPA, SCI). Tohmajärvelle esitetyt vesienhoidon 34 ja Peijonniemenlahden suojelutavoitteet ovat yhteneväisiä, ja alueella tarvitaan hajakuormituksen ja erityisesti orgaanisen aineen vähentämistä. Tohmajärven on tehty ja tehdään kunnostustoimenpiteitä Tohmajärveen on pitkään jatkunut ilmastus syvänteen happitilanteen parantamiseksi. 34 Mononen, P., Käki, T., Ranta, P. & Rämö, A Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Raportteja 5/2016.

52 Keski-Karjalan jätevesien yhteiskäsittelyn vaihtoehtotarkastelu Keski-Karjalan jätevesien yhteiskäsittelystä on laadittu hankesuunnitelma vuonna 2007 (Kiuru & Rautiainen Oy). Jätevedenkäsittelyn vaihtoehtoja on tarkasteltu myös Kiteen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa 2012 (Ramboll). Seuraavassa on esitetty aiempien suunnitelmien ja nyt tarkasteltavien keskitetyn jätevesihuollon vaihtoehtoja: VE 1: Jätevesien paikallinen käsittely o Tohmajärven puhdistamon uusiminen o Muiden jätevedenpuhdistamoiden saneeraus tarpeen mukaan VE 2: Jätevesien osittain paikallinen käsittely o Tohmajärven jätevesien siirtoviemäröinti Joensuun puhdistamolle o Muiden jätevedenpuhdistamoiden saneeraus tarpeen mukaan VE 3: Tohmajärven ja Kiteen keskustaajaman jätevesien keskitetty käsittely o VE 3 A Käsittely Kiteen keskustaajaman puhdistamolla Keskustaajaman puhdistamon saneeraus Siirtoviemäri Tohmajärven Kemie Kiteen keskustaajama o VE 3 B vaihtoehtoinen uusi yhteispuhdistamo Kiteen ja Tohmajärven rajalle Uusi yhteispuhdistamo esim. Kiteen ja Tohmajärven rajalle Siirtoviemäri Kiteen keskuspuhdistamo uusi puhdistamo Siirtoviemäri Tohmajärven Kemie uusi puhdistamo o Puhoksen puhdistamon saneeraus tarpeen mukaan o Kesälahden puhdistamon saneeraus tarpeen mukaan o Rääkkylän puhdistamon saneeraus tarpeen mukaan VE 4: Keskitetty käsittely Kiteen keskustaajaman puhdistamolla o Keskustaajaman puhdistamon saneeraus o Siirtoviemäri Tohmajärven Kemie Kiteen keskustaajama o Puhoksen puhdistamon jätevesien siirtoviemäröinti Kiteen keskustaajamaan o Kesälahden puhdistamo VE 4 A siirtoviemäröinti Kiteen keskustaajamaan VE 4 B saneeraus o Rääkkylän puhdistamon VE 4 A siirtoviemäröinti Kiteen keskustaajamaan VE 4 B saneeraus VE 5: Keskitetty käsittely Kiteen uuteen puhdistamoon o Kokonaan uusi keskuspuhdistamo (esim. Puhoksen teollisuusalue) o Siirtoviemäri Tohmajärven Kemie Kiteen keskustaajama o Siirtoviemäri Kiteen keskustaajama Puhoksen teollisuusalue o Puhoksen jätevesien käsittely uudella keskuspuhdistamolla o Kesälahden puhdistamo VE 5 A siirtoviemäröinti Kiteen keskustaajamaan VE 5 B saneeraus o Rääkkylän puhdistamon VE 5 A siirtoviemäröinti Kiteen keskustaajamaan VE 5 B saneeraus VE 6: Jätevesien johtaminen Joensuun keskuspuhdistamolle o Koko Keski-Karjalan jätevesien käsittely keskitetään Joensuun keskuspuhdistamolle, jonne rakennetaan siirtoviemäri Pyhäselän alueen kautta. Lisäksi karkealla tasolla tarkasteltiin vaihtoehtoja, jossa Rääkkylän vedet olisi johdettu Joensuuhun sekä Kitee vesien johtamista Tohmajärvelle. Nämä vaihtoehdot kuitenkin hylättiin yksityiskohtaisemmasta tarkastelusta, koska vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kustannustehokkailta.

53 49 Kuva 28. Jätevedenkäsittelyn tarkastellut vaihtoehdot Jätevesien käsittelyn mahdollinen keskittäminen tulee tapahtumaan vaiheittain. Ensimmäisenä vaiheena tule selvittää, voiko Kiteen keskuspuhdistamo sijaita jatkossakin nykyisellä paikallaan. Suurin ratkaisu on, uusitaanko Kemien puhdistamo vai johdetaanko jätevedet siirtoviemäriä pitkin Kiteelle tai Joensuuhun. Jos päädytään Kiteelle johtamiseen, on samalla päätettävä, laajennetaanko Kiteen keskustaajaman jätevedenpuhdistamoa vai rakennetaanko kokonaan uusi puhdistamo esim. kuntarajalle vai Puhokseen.

54 50 Taulukko 15 Keski-Karjalan nykyiset jätevesikuormitukset ja -virtaamat sekä niiden osuudet puhdistamoittain. Puhdistamo AVL (BOD) osuudet keskivirtaama osuudet Kitee keskusta % % Kesälahti % % Puhos % % Rääkkylä % % Tohmajärvi % % Yhteensä Seuraavissa kohdissa on kuvattu vaihtoehtoja tarkemmin. Kustannusten vaihtoehtovertailussa on siirtoviemäröinnin mitoituksessa käytetty keskimääräistä käsitellyn jäteveden virtaamaa ja puhdistamoiden mitoituksessa tulevan jäteveden orgaanisen aineen kuormitusta (BOD 7ATU), jotka jakaantuvat kuntien kesken edellisen taulukon mukaisesti. Kokonaisvuosikustannuksissa on käytetty pääosin arvioituja /m³-hintoja, kun jätevedenkäsittely ostetaan palveluna toiselta laitokselta. Kustannuksissa on käytetty viime vuosien vastaavien kohteiden toteutuneita kustannustasoja. Kustannusarviot on esitetty yhteenvetona taulukossa 17 ja tarkemmin liitteessä 4. Taulukko 16 Jätevedenkäsittelyn vaihtoehtojen kokonaiskustannusten yhteenveto. VAIHTOEHTO Investointikustannukset yhteensä Kokonaisvuosikustannukset yhteensä /m 3 käsiteltyä jätevettä keskimäärin VE 1 Paikallinen käsittely ,2 VE 2 Tohmajärven jätevedet Joensuuhun VE3 A Tohmajärven jäteveden Kiteen keskuspuhdistamoon VE3 B Tohmajärven ja Kiteen keskustaajaman jätevesien yhteiskäsittely uudessa puhdistamossa kuntarajalla VE4 A Jätevesienkäsittelyn keskittäminen Kiteen keskuspuhdistamoon (myös Rääkkylä ja Kesälahti) VE4B Keskitetty käsittely Kiteen keskustaajamassa, mutta ei Kesälahden ja Rääkkylän jätevesiä VE5A Keskitetty käsittely uudella Puhoksen puhdistamolla (myös Rääkkylä ja Kesälahti) VE5B Keskitetty käsittely uudella Puhoksen puhdistamolla, mutta ei Kesälahden ja Rääkkylän jätevesiä VE6 Jätevesien johtaminen Joensuuhun , , , , , , , ,1

55 VE 1: Jätevesien paikallinen käsittely Tohmajärven nykyinen Kemien puhdistamo korvattaisiin täysin uudella puhdistamolla. Muut Keski-Karjalan alueen puhdistamot säilyisivät ja niitä saneerattaisiin suunnitelmakaudella tarpeen mukaan. Jätevesienkäsittely säilyy kuntien omilla alueilla ja myös purkuvesistöt säilyvät ennallaan. Tällöin ei tarvita myöskään lupaprosesseja. Vaihtoehdossa investointikustannukset ovat kaikkein pienimmät, mutta kokonaisvuosikustannukset korkeammat, kuin vaihtoehdoissa 2-4. Tohmajärven uuden puhdistamon mitoitus asukasvastineluvun mukaan on noin 4 400, arvioidut investointikustannukset 5,5-6,5 milj. ja kokonaisvuosikustannukset Uuden puhdistamon prosessin tulisi edustaa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Uuden puhdistamon yleissuunnitteluvaiheessa tulisi selvittää ainakin seuraavat eri prosessivaihtoehdot. - VE 1: Aktiivilieteprosessi + hiekkasuodatus (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus, Jälkiselkeytys, Hiekkasuodatus, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 2: Aktiivilieteprosessi ilman hiekkasuodatusta, isompi jälkiselkeytys (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus, Jälkiselkeytys (isompi kuin VE 1), UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 3: MBR-prosessi (kalvosuodatus) (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus + Kalvosuodatus) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 4: Kantoaineilmastus MBBR + flotaatio (Esikäsittely, Esiselkeytys, Kantoaineilmastus + Flotaatioselkeytys, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 5: Bioroottorilaitos jälkiselkeytyksellä (Esikäsittely, Esiselkeytys, Bioroottorit, Flokkaus, Jälkiselkeytys, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) Tohmajärven puhdistamon purkuvesistönä toimii Lahdenjoki/Tohmajärvi. Tässä vaihtoehdossa Kiteen keskustaajaman puhdistamon sijainti säilyy ennallaan niin, että se on huomioitu myös Kiteen kaupungin maankäytössä. Puhdistamoa voidaan tällöin saneerata pidemmän aikavälin näkökulmasta, mutta mitoitusta ei tarvitse kasvattaa. Saneerauksen investointikustannukset ovat arviolta noin 1 milj. ja kokonaisvuosikustannukset Rääkkylän sekä Kiteen Puhoksen ja Kesälahden puhdistamoille ei ole tiedossa merkittäviä saneeraustarpeita, jolloin niitä saneerataan vain tarpeen mukaan suunnitelmakaudella. Kokonaisuudessaan vaihtoehto on investointikustannuksiltaan neljänneksi ja kokonaisvuosikustannuksiltaan kolmanneksi halvin. Käsiteltyä ja laskutettua jätevesimäärää kohti vaihtoehto olisi toiseksi halvin.

56 VE 2: Jätevesien pääosin paikallinen käsittely, Tohmajärven jätevedet Joensuuhun Tohmajärven nykyinen Kemien puhdistamo poistetaan käytöstä ja jätevedet johdetaan Joensuun Kuhasalon puhdistamolle Hammaslahden olemassa olevaa viemärilinjaa hyödyntäen. Muut Keski-Karjalan alueen puhdistamot säilyisivät ja niitä saneerattaisiin suunnitelmakaudella tarpeen mukaan. Jätevesienkäsittely säilyy pääosin kuntien omilla alueilla ja myös purkuvesistöt säilyvät Tohmajärveä lukuun ottamatta ennallaan. Vaihtoehdossa Tohmajärven siirtolinjan investointikustannukset ovat arviolta 5,5 milj. ja kokonaisvuosikustannukset Kokonaisuudessaan vaihtoehto on investointikustannuksiltaan (8 milj. ) kolmanneksi ja kokonaisvuosikustannuksiltaan neljänneksi halvin. Tohmajärven Kemien puhdistamo muutettaisiin tasausaltaaksi ja rakennetaan siirtoviemäri Joensuun Hammaslahteen. Siirtoviemärin pituus on noin 35 km ja tarvittava putkikoko Ø 200. Viime vuosina rakennettuja Tikkala-Onkamo-Kemie siirtoviemäreitä ei pystytä hyödyntämään. Olemassa olevan Hammaslahti-Kuhasalo linjan (Ø 200/250) kapasiteetti riittää Tohmajärven lisävesimäärän johtamiseen johtuen linjan on nykyisen tasausaltaan käytöstä ja vähäisestä pumppauksesta. Nykyisillä virtaamilla Hammaslahden pumppaamolla pumppaus on ollut käynnissä noin 5-6 h tuntia päivässä riippuen tasausaltaan käytöstä. Näin ollen pumppauksen päivittäistä käyntiaikaa on mahdollista kasvattaa, jolloin Tohmajärven vesien johtaminen Hammaslahden linjaan on mahdollista. Lisäksi Tohmajärven puhdistamolle tuleva tasausallas auttaisi virtaamapiikkien hallinnassa. Kuhasalon puhdistamoa tullaan laajentamaan muutoinkin, jolloin Tohmajärven jätevesistä aiheutuva noin 5 % tulokuormituksen kasvu ei aiheuta merkittäviä muutoksia, eikä todennäköisesti myöskään lupaprosessin tarvetta. Myös tässä vaihtoehdossa Kiteen keskustaajaman puhdistamo säilyisi ennallaan ja sitä sekä muita alueen puhdistamoita saneerataan tarpeen mukaan VE 3: Jätevesien pääosin paikallinen käsittely, Kiteen keskustaajaman ja Tohmajärven jätevesien yhteiskäsittely Tohmajärven nykyinen Kemien puhdistamo poistetaan käytöstä ja jätevedet johdetaan vaihtoehdossa 3A Kiteen keskustaajaman puhdistamolle. Vaihtoehdossa 3 B Kiteen ja Tohmajärven rajalle rakennettaisiin uusi puhdistamo, jonne johdettaisiin myös Kiteen nykyisen keskustaajaman laitoksen jätevedet. Muut Keski-Karjalan alueen puhdistamot säilyisivät ja niitä saneerattaisiin suunnitelmakaudella tarpeen mukaan. Jätevesienkäsittely säilyy pääosin kuntien omilla alueilla ja myös purkuvesistöt säilyvät Tohmajärveä lukuun ottamatta ennallaan. Vesistökuormitus Kiteenjärveen lisääntyisi, vaikka puhdistustehokkuutta pystyttäisiin parantamaan. Tämä sekä VE 3 A:ssa Kiteen puhdistamon tulokuormituksen merkittävä kasvu (noin 135 % AVL:n mukaan laskettuna) Tohmajärven jätevesistä johtuen edellyttää ympäristöluvan muutoshakemusta. Uusi lupahakemusprosessi edellyttäisi kaavamuutosta, jotta yhteispuhdistamo voisi säilyä nykyisellä paikallaan. Nykyisellä kaavoituksella yhteispuhdistamo tulisi sijoittaa muualle, jolloin on tarkasteltu maakuntakaavaakin ajatellen yhteispuhdistamon sijoittamista uuteen paikkaan.

57 53 VE 3 A VE 3 B Tohmajärven Kemien puhdistamon muutettaisiin tasausaltaaksi (allastilavuutta käytettävissä ilmastus 2x 150 m³ ja selkeytys 109 m²). Jätevedet voidaan johtaa jo olemassa olevaa Luosovaara-Keikonkangas viemäriä (7,7 km, Ø 160) sekä rakennettavaan siirtoviemäriä (Ø 200) pitkin Kiteen keskuspuhdistamolle tai uuteen yhteispuhdistamoon. Olemassa olevan Ø 160 siirtoviemärin kapasiteetti riittää Tohmajärven vesien johtamiseen, mutta suuremmalla putkikoolla virtaushäviöitä saataisiin pienennettyä, jolloin tarvittavien linjapumppaamoiden määrä hieman pienenee, koska vettä voidaan pumpata kerralla pidempi matka. Virtaushäviöitä muodostuu Ø 160 viemärillä noin 13 m/km, kun taas Ø 200 häviöitä muodostuu noin 4 m/km. Uutta siirtoviemäriä on rakennettava noin 15 km, mikäli linjaus kulkisi vesistönalituksena Kiteen keskuspuhdistamolle/-lta. Jos vesistönalitusta ei ole lupien takia mahdollista toteuttaa, kasvaa siirtoviemärin pituus. Siirtoviemärin kustannukset on arvioitu tämän tarkastelun yhteydessä lyhyemmällä vesistönalituslinjauksella. Pidempi siirtoviemärivaihtoehto palvelisi toisaalta paremmin myös haja-asutuksen viemäröintiä Kiteen puolella. VE 3 A:ssa Kiteen keskustaajaman puhdistamon sijainti säilyy ennallaan niin, että se on huomioitu myös Kiteen kaupungin maankäytössä. Vaihtoehto edellyttää Kiteen puhdistamon laajennusta. Ilmastuksen kapasiteettia on lisättävä (+ 600 m³) sekä tehostettava myös esikäsittelyä ja lisättävä todennäköisesti tertiäärikäsittely laitokselle. Tertiäärikäsittelynä voitaisiin käyttää esim. hiekkasuodatusta tai muuttaa vanha lamelliselkeytin flotaatioselkeytykseksi. Todennäköisesti myös käsitellyille jätevesille tulisi rakentaa purkuputki, joka korvaa nykyisen purkuojan. Koko vaihtoehdon investointikustannukset ovat arviolta 6,1 milj. ja kokonaisvuosikustannukset 1,1 milj. /vuosi, jolloin tämä olisi tarkastelluista vaihtoehdoista edullisin. Myös käsiteltyä ja laskutettua jätevesimäärää kohti vaihtoehto olisi halvin. VE 3 B:ssa uuden puhdistamon sijainniksi on alustavasti tarkasteltu Kiteen ja Tohmajärven rajaaluetta Humalajoen ja maantien 486 varrella. Alue on maatalousvaltaista ja lähin asutus noin 1,5 km päässä yhtä loma-asuntoa lukuun ottamatta. Linjaukset pääsääntöisesti VE 3A:n mukaisesti. Kokonaisuudessaan vaihtoehdon 3B investointikustannukset ja kokonaisvuosikustannukset olisivat viidenneksi edullisimmat.

58 54 Vaihtoehdossa uuden yhteispuhdistamon prosessin tulisi edustaa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Uuden puhdistamon yleissuunnitteluvaiheessa tulisi selvittää ainakin seuraavat eri prosessivaihtoehdot. - VE 1: Aktiivilieteprosessi + hiekkasuodatus (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus, Jälkiselkeytys, Hiekkasuodatus, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 2: Aktiivilieteprosessi ilman hiekkasuodatusta, isompi jälkiselkeytys (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus, Jälkiselkeytys (isompi kuin VE 1), UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 3: MBR-prosessi (kalvosuodatus) (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus + Kalvosuodatus) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 4: Kantoaineilmastus MBBR + flotaatio (Esikäsittely, Esiselkeytys, Kantoaineilmastus + Flotaatioselkeytys, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) Puhdistamon prosessivaihtoehdolla ei ole merkittävää vaikutusta kustannusarvioon. Purkuvesistötarkastelu Vaihtoehdossa purkuvesistönä oleva Kiteenjärvi on matala (keskisyvyys 2 m), rehevä vesiallas, jonka pintaa on aikoinaan laskettu yhteensä 3 m. Keskivirtaama järven luusuassa on luokkaa 2,7 m 3 /s. Veden teoreettinen viipymä järvessä on 4,7 kk. Leväkasvuun ja siten vesialueen rehevyyteen keskeisesti vaikuttava ravinne (minimiravinne) on selvityksen perusteella fosfori (FCG 2009). Kuitenkin myös typen yhdisteillä, erityisesti ammoniumtypellä, on merkitystä järven rehevyystilanteeseen. Pitkään jatkuneen ravinnekuormituksen seurauksena järvessä on jääpeitteisenä aikana esiintynyt happitalouden ongelmia. Tästä on aiheutunut järviveteen sisäistä fosforikuormitusta. Pienialaista syvännettä (syv. noin 13 m), jossa on myös näkynyt pistekuormituksen vaikutuksia, on hapetettu talvisin. Vaikka järven olosuhteita voidaan kuvata reheviksi, ekologinen tila on vuonna 2016 luokiteltu hyväksi. Kiteenjärveen Nykyinen puhdistettujen jätevesien purkualue sijoittuu osittain Päätyeenlahden Natura-alueelle (FI , SPA), jolloin vaihtoehdossa VE 3 A uuden purkuputken sijoittamisessa tulisi huomioida mahdollisimman hyvät sekoittumisolosuhteet. Uusi puhdistettujen jätevesien purkupaikka tulee selvittää yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. Tämä edellyttää vesialtaan virtauskenttien selvittämistä. Vaihtoehdossa 3 B Kiteen ja Tohmajärven yhteisesti käsitellyt jätevedet johdetaan Kiteenjärveen laskevaan ruskeavetiseen Humalajokeen (noin 6 km ennen laskukohtaa), johon kohdistuu voimakasta haja- ja pistekuormitusta. Joen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila riskissä oleva vesityyppi veden elohopeapitoisuuden vuoksi. Virtaamatietoja ei ole käytettävissä, mutta valuma-alueen pinta-alan (134,3 km 2 ) perusteella joen keskivirtaamaksi voidaan arvioida noin 1,3 m 3 /s. Vaihtoehdossa 3 B yhteispuhdistamosta Humalajokeen kohdistuva jätevesivirtaama olisi keskimäärin 0,033 m³/s, kun Kiteen puhdistamon nykyinen jätevesimäärä suoraan Kiteenjärveen on luokkaa 0,017 m³/s. Joen yläosalle kohdistuu turvetuotannon aiheuttamaa pistekuormitusta, josta aiheutuu merkittävää typpikuormitusta (puhdistamosta kg/a). Turvetuotannosta aiheutuvan fosforikuormituksen on aiemmin arvioitu olevan samaa suuruusluokkaa (noin 130 kg/a) kuin Kiteen puhdistamosta aiheutuu. Vuositasolla Humalajoen typpikuormituksen on laskennallisesti arvioitu olevan suuruusluokkaa 50 t/a (Niemeläinen 2013).

59 55 Järven tilan kannalta keskeisen ravinteen, fosforin, kuormitus olisi tehokkaamman käsittelyn ansiosta arviolta 40 % pienempää kuin Kiteen nykyisen puhdistamon aiheuttama kuormitus. Mikäli yhteispuhdistamolla päästäisiin reiluun 70 % kokonaistypenpoistoon, olisi sen vesistökuormitus nykyisellä tasolla. Muussa tapauksessa typpikuormitus Kiteenjärveen kasvaisi nykyisestä. On huomattava, että Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa 35 vuosille on esitetty, että Humalajoen kautta Kiteenjärveen tulevaa kuormitusta erityisesti typen suhteen on tarpeen vähentää %. Humalajokeen esitetään joen elinympäristökunnostuksen suunnittelua ja toteutusta. Toimenpiteet kohdistuisivat Humalajoen alapuoliseen osaan, joka on voimakkaasti pengerretty. Laskennallisia vesistökuormituksia eri vaihtoehdoissa on esitetty kohdassa Sekä vaihtoehdossa VE3 A että VE3 B jätevesikuormituksen vaikutukset Kiteenjärveen yleisesti ja erikseen Päätyeenlahden Natura-alueeseen olisivat todennäköisesti vähäisemmät kuin nykytilanteessa. Humalajoesta puhdistetut jätevedet päätyisivät Kiteenjärven matalaan (syv. <1,5 m) Potoskanlahteen. On arvioitu 36, että ainakin talvitilanteessa virtaus täältä suuntautuisi lähes suoraan kohti Hyypiitä ja laskujokea (Mononen ja Sandman 1989). On mahdollista, että kesäkaudella lahtialueella rehevöityminen voi jätevesien johtamisen seurauksena kasvaa. Toisaalta jätevesikuormituksen keskittyessä järven lasku-uoman puoleiseen reunaan valtaosa vesialtaasta voisi vapautua pistekuormituksen haitallisista vaikutuksista. Tämä riippuu keskeisesti vallitsevista virtauskentistä Kiteenjärvessä. Tämän vaihtoehdon vaikutustarkastelun tarkentaminen edellyttää ensisijaisesti virtausmallinnusta järvessä. Molemmissa vaihtoehdoissa tulee aloittaa uuden puhdistamon lupamenettely, mikä voi kestää useita vuosia, ennen kuin hankkeella on voimassa oleva ympäristölupa. Kuva 29. Kiteenjärven nykyinen jätevesien purkupiste ja Humalajoki 35 Mononen, P., Käki, T., Ranta, P. & Rämö, A Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Raportteja 5/ Mononen, P & Sandman O. 1989, Vesi- ja ympäristöhallinnan monistesarjoja nro 163 Kiteenjoen ilmastu 1980-luvulla

60 VE 4: Keskitetty käsittely Kiteen keskustaajaman puhdistamolla Tässä vaihtoehdossa 4A kaikki alueen jätevedet johdettaisiin Kiteen keskustaajaman puhdistamolle. Vaihtoehdossa 4B Rääkkylän ja Kesälahden puhdistamot säilyisivät ja niitä saneerattaisiin suunnitelmakaudella tarpeen mukaan. Jätevesienkäsittely keskittyy Kiteelle, jonka keskuspuhdistamoa saneerataan ja laajennetaan. Purkuvesistöksi jää Kiteenjärvi, jonka vesistökuormitus lisääntyisi. Tämä sekä Kiteen puhdistamon tulokuormituksen merkittävä kasvu (yli 200 % AVL:n mukaan laskettuna) edellyttää ympäristöluvan muutoshakemusta. Vaihtoehdossa Kiteen keskustaajaman puhdistamon sijainti säilyy ennallaan, mikä on huomioitu myös Kiteen kaupungin maankäytössä. Vaihtoehto edellyttää Kiteen puhdistamon laajennusta. Ilmastuksen kapasiteettia on lisättävä (+ 700 m³) sekä tehostettava myös esikäsittelyä ja todennäköisesti lisättävä tertiäärikäsittely laitokselle. Tertiäärikäsittelynä voitaisiin käyttää esim. hiekkasuodatusta tai muuttaa vanha lamelliselkeytin flotaatioselkeytykseksi. Todennäköisesti myös käsitellyille jätevesille tulisi rakentaa purkuputki, joka korvaa nykyisen purkuojan. Vaihtoehdossa 4A on rakennettava seuraavat siirtolinjat Kiteen keskustaajaman puhdistamolle o Tohmajärvi Kitee, kuten vaihtoehdossa VE3 o Kesälahti Koivikko (23 km, Ø 140) o Puhos Koivikko (4,2 km, Ø 110) o Koivikko Kitee (10 km, Ø 200) o Rääkkylä Kitee (40 km, Ø 160) Tohmajärven ja Kesälahden vanhoille puhdistamoille tulisi tasausaltaat virtaamapiikkien hallintaan. Vaihtoehdossa 4B Kesälahti-Koivikko ja Rääkkylä-Kitee -linjat korvaavat Rääkkylän ja Kesälahden puhdistamoiden saneeraukset. Vaihtoehdossa A, jossa kaikki Keski-Karjalan jätevedet kootaan Kiteen keskustaajaman puhdistamoon, kustannukset nousevat merkittävästi Rääkkylän ja Kesälahden pitkien siirtoviemäröintien vuoksi (investointikustannukset arviolta 15, 8 milj. ). Vaihtoehto B, jossa Rääkkylän ja Kesälahden puhdistamot jäisivät toimintaan, olisi selvästi suositeltavampi. Vaihtoehdon 4 B investointikustannukset ovat arviolta 7,9 milj. ja kokonaisvuosikustannukset 1,2 /vuosi, jolloin tämä olisi kaikista tarkastelluista vaihtoehdoista toisiksi edullisin. Käsiteltyä jätevesimäärää kohti vaihtoehto olisi kuitenkin vasta viidenneksi halvin.

61 VE 5: Keskitetty käsittely Kiteen uuteen puhdistamoon Tässä vaihtoehdossa 5A koko alueen jätevesien käsittely keskitettäisiin kokonaan uudelle Puhoksen teollisuusalueelle rakennettavalle jätevedenpuhdistamolle. Vaihtoehdossa 5B Rääkkylän ja Kesälahden puhdistamot säilyisivät ja niitä saneerattaisiin suunnitelmakaudella tarpeen mukaan. Purkuvesistönä uudella puhdistamolla on Orivesi. Vaihtoehto vaatisi luultavasti harkinnanvaraisen YVA:n. Purkuputken sijoittamista koskevat lupa-asiat voivat muodostua haastaviksi. Vaihtoehdossa 5A on rakennettava seuraavat siirtolinjat Kiteen keskustaajaman puhdistamolle o Tohmajärvi Kitee, kuten vaihtoehdossa VE3 o Kitee - Koivikko (10 km, Ø 315) o Kesälahti - Koivikko (23 km, Ø 140) o Rääkkylä Koivikko (40 km, Ø 160) o Koivikko Puhoksen teollisuusalue (2,3 km, Ø 355) o Puhos Puhoksen teollisuusalue (3,6 km, Ø 110) Tohmajärven ja Kesälahden vanhoille puhdistamoille tulisi tasausaltaat virtaamapiikkien hallintaan. Vaihtoehdossa 5B Kesälahti-Koivikko ja Rääkkylä-Kitee linjat korvaavat puhdistamoiden saneeraukset. Vaihtoehdossa Puhoksen uuden puhdistamon prosessin tulisi edustaa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Uuden puhdistamon yleissuunnitteluvaiheessa tulisi selvittää ainakin seuraavat eri prosessivaihtoehdot. - VE 1: Aktiivilieteprosessi + hiekkasuodatus (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus, Jälkiselkeytys, Hiekkasuodatus, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 2: Aktiivilieteprosessi ilman hiekkasuodatusta, isompi jälkiselkeytys (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus, Jälkiselkeytys (isompi kuin VE 1), UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 3: MBR-prosessi (kalvosuodatus) (Esikäsittely, Esiselkeytys, Ilmastus + Kalvosuodatus) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) - VE 4: Kantoaineilmastus MBBR + flotaatio (Esikäsittely, Esiselkeytys, Kantoaineilmastus + Flotaatioselkeytys, UV-desinfiointi) (Lietteen sakeutus ja kuivaus + sakokaivolietteen vastaanotto) Puhdistamon prosessivaihtoehdolla ei ole merkittävää vaikutusta kustannusarvioon. Vaihtoehdossa purkuvesistöksi tuleva Oriveden Puhoslahden ekologinen tila on erinomainen. Purkuputken sijoittamisessa tulisi huomioida mahdollisimman hyvät sekoittumisolosuhteet. Uusi puhdistettujen jätevesien purkupaikka tulee selvittää puhdistamon suunnittelun yhteydessä. Samassa tulee aloittaa uuden puhdistamon ja purkupaikan lupamenettely, mikä voi kestää useita vuosia, ennen kuin hankkeella on voimassa oleva ympäristölupa. Vaihtoehdossa A, jossa kaikki Keski-Karjalan jätevedet kootaan uuteen Puhoksen puhdistamoon, kustannukset nousevat merkittävästi Rääkkylän ja Kesälahden pitkien siirtoviemäröintien vuoksi (kokonaisinvestointikustannukset arviolta 24 milj. ). Vaihtoehto B, jossa Rääkkylän ja Kesälahden puhdistamot jäisivät toimintaan, olisi selvästi suositeltavampi. Vaihtoehdon 4 B investointikustannukset ovat arviolta 16 milj. ja kokonaisvuosikustannukset 1,75 /vuosi. Tämä olisi kuitenkin kaikista tarkastelluista vaihtoehdoista investointi- ja vuosikustannuksiltaan kolmanneksi kallein.

62 VE 6: Jätevesien johtaminen Joensuun keskuspuhdistamolle Tässä vaihtoehdossa kaikki alueen jätevedet johdettaisiin siirtoviemärein Joensuun keskuspuhdistamolle käsiteltäväksi. Linjaus kulkee Pyhäselän alueen kautta. Vaihtoehdon etuna on, että vesistökuormitus Tohmajärveen, Kiteenjärveen ja Pyhäjärveen loppuisi sekä Kiteen keskuspuhdistamon nykyinen paikka vapautuisi muuhun maankäyttöön. Keski-Karjalan jätevesistä aiheutuisi Joensuun Kuhasalon puhdistamolle noin 14 % tulokuormituksen kasvun. Tämä ylittää laitoksen mitoituskapasiteetin, mutta puhdistamoa on tarve laajentaa muutoinkin. Vaihtoehdossa vanhoille puhdistamoille tehdään tasausallasvaraukset. Vaihtoehto olisi investointi- ja kokonaisvuosikustannuksiltaan selvästi kallein. Vaihtoehdossa on rakennettava seuraavat siirtolinjat Joensuun keskustaajaman puhdistamolle o Tohmajärvi Onkamo (15 km, Ø 200) o Kesälahti Koivikko (23 km, Ø 140) o Puhos Koivikko (4,2 km, Ø 110) o Koivikko Tolosenmäki (8,3 km, Ø 200) o Kitee-Tolosenmäki (9 km, Ø 250) o Tolosenmäki-Onkamo (19 km, Ø 315) o Rääkkylä Onkamo (30 km, Ø 160) o Onkamo Joensuu (40 km, Ø 355) Vaihtoehto 6, jossa kaikki Keski-Karjalan jätevedet johdettaisiin Joensuuhun käsiteltäväksi, olisi kaikilla mittareilla kaikkein kallein tarkasteltu vaihtoehto Jätevesivaihtoehtojen ympäristövaikutusten tarkastelu Vaihtoehdosta riippuen käsiteltyjen jätevesien purkuvesistö voi muuttua, jolloin joiltakin vesistöistä yhdyskuntajätevesien ympäristökuormitus vähenisi, loppuisi kokonaan tai vaihtoehtoisesti lisääntyisi. Seuraavassa taulukossa on esitetty mahdolliset purkuvesistömuutokset. Taulukko 17 Jätevedenkäsittelyn vaihtoehtojen purkuvesistömuutokset vaihtoehdoittain. Purkuvesistömuutos nykytilanteeseen nähden VE 1 VE 2 VE3 A VE3 B VE4 A VE4B VE5A VE5B VE6 Ei muutoksia Tohmajärven jätevesikuormitus siirtyy Pyhäselkään Tohmajärven jätevesikuormitus siirtyy Kiteenjärveen Tohmajärven jätevesikuormitus siirtyy Humalajoen kautta Kiteenjärveen Tohmajärven, Puhoksen, Rääkkylän ja Kesälahden jätevesikuormitus Kiteenjärveen Tohmajärven ja Puhoksen jätevesikuormitus siirtyy Kiteenjärveen Tohmajärven, Puhoksen, Rääkkylän ja Kesälahden jätevesikuormitus siirtyy Oriveden Mustanselkään Tohmajärven ja Puhoksen jätevesikuormitus siirtyy Oriveden Mustanselkään Koko Keski-Karjalan jätevesikuormitus siirtyy Pyhäselkään

63 59 Tarkasteltujen eri jätevedenkäsittelyn vaihtoehtojen purkuvesistöt, valuma-alueet sekä vakituisen asutuksen tiheys on esitetty seuraavassa kuvassa. Kuva 30. Jätevedenkäsittelyn tarkastellut vaihtoehdot, purkuvesistöt ja väestötiheys Vaihtoehtojen jätevedenkäsittelyn vesistökuormituksia on vertailtu nykytilanteeseen siten, että uusien puhdistamoiden tehokkuuden on arvioitu saavuttavan orgaanisen aineen (BOD 7-ATU) ja kokoisfosforin osalta 99 % kokonaisreduktiot sekä kokonaistypen 70 % kokonaisreduktion. Jo nykyisten puhdistamoiden orgaanisen aineen tehokkuudet ovat korkealla tasolla ja kokoisfosforin %. Kokonaistypen osalta nykyiset poistotehot vaihtelevat keskimäärin 0-60 % välillä. Seuraavassa kaaviokuvassa on esitetty koko Keski-Karjalan yhdyskuntajätevesien laskennalliset vesistökuormitukset em. perustein vaihtoehdoittain. Uusien käsittelymenetelmien ansiosta

64 60 vesistökuormitus pääosin laskisi lukuun ottamatta vaihtoehtoa 6, jossa on käytetty Joensuun Kuhasalon nykyisiä puhdistustehokkuuksia. Todennäköisesti nekin tulisivat saneeraustoimenpiteiden myötä paranemaan. Kuva 31. Vesistökuormitus yhteensä vaihtoehdoittain. Seuraavassa kuvissa on esitetty laskennalliset yhdyskuntajätevesien fosfori- ja BOD 7atu- ja typpikuormituksen muutokset nykytilanteeseen nähden vesistöittäin ja vaihtoehdoittain. Kiteenjärveen on laskettu kohdistuvan myös VE 3B:ssa Humalajoen kautta tuleva kuormitus. Kuva 32. Fosforin vesistökuormituksen arvioitu muutos vaihtoehdoittain ja vesistöittäin.

65 61 Kuva 33. Orgaanisen aineen vesistökuormituksen arvioitu muutos vaihtoehdoittain ja vesistöittäin. Kuva 34. Orgaanisen aineen vesistökuormituksen arvioitu muutos vaihtoehdoittain ja vesistöittäin

66 62 Taulukko 18 Jäteveden käsittelyvaihtoehtojen tunnistetut hyödyt ja haitat. Vaihtoehto Hyödyt Haitat VE 1 Paikallinen käsittely VE 2 Tohmajärven jätevedet Joensuuhun VE3 Tohmajärven ja Kiteen keskustaajaman yhteiskäsittely A) Kiteen keskuspuhdistamoon B) uuteen yhteispuhdistamoon VE4 Jätevesienkäsittelyn keskittäminen Kiteen keskuspuhdistamoon A) koko alue B) ilman Rääkkylää ja Kesälahtea VE 5 Jätevesienkäsittelyn keskittäminen Puhoksen uuteen puhdistamoon A) koko alue B) ilman Rääkkylää ja Kesälahtea VE 6 Kaikki Keski- Karjalan jätevedet Joensuun puhdistamolle + Ei pitkiä siirtoviemäreitä + Ei purkuvesistömuutoksia ja raskaita lupahakemuksia + Tohmajärven puhdistamo uusittaisiin, jolla suurimmat kehittämistarpeet. Muilla laitoksilla vielä käyttöikää, saneeraus tarpeen mukaan + Kohtuullisen kustannustehokas vaihtoehto + Keskittäminen isompaan yksikköön parantaa yleensä toimintavarmuutta + Vähentää resurssitarvetta ja käyttökustannuksia + Vesistökuormitus Tohmajärveen loppuu + Laitokset, joilla vielä hyvin käyttöikää, jäävät käyttöön + Haja-asutuksen liittymismahdollisuus siirtoviemäriin + Kuhasalossa energian hyödyntäminen käytössä + Keskittäminen isompaan yksikköön parantaa yleensä toimintavarmuutta + Vähentää resurssitarvetta ja käyttökustannuksia + kuormitus Tohmajärveen loppuu + Parempi purkupiste Kiteenjärveen, etenkin VE 3B:ssä + Laitokset, joilla vielä hyvin käyttöikää, jäävät käyttöön + 7,7 km jo valmista siirtoviemäriä rakennettu tätä yhteyttä ajatellen + Haja-asutuksen liittymismahdollisuus siirtoviemäriin + VE 3 A Kokonaiskustannuksiltaan halvin vaihtoehto + Keskittäminen isompaan yksikköön parantaa yleensä toimintavarmuutta + Vähentää resurssitarvetta ja käyttökustannuksia + Vesistökuormitus Tohmajärveen ja Pyhäjärveen loppuu + VE 4 B investointikustannuksiltaan toisiksi halvin vaihtoehto + Keskittäminen isompaan yksikköön parantaa yleensä toimintavarmuutta + Vesistökuormitus Tohmajärveen ja Kiteenjärveen loppuu + Kiteen keskuspuhdistamon nykypaikka saadaan muuhun maankäyttöön + Keskittäminen isompaan yksikköön parantaa yleensä toimintavarmuutta + Vesistökuormitus Tohmajärveen, Kiteenjärveen ja Pyhäjärveen loppuu + Kiteen keskuspuhdistamon nykypaikka saadaan muuhun maankäyttöön - Tohmajärven puhdistamon uusiminen - Vesistökuormitukset Tohmajärveen ja Kiteenjärveen säilyvät - Kiteen keskuspuhdistamon nykypaikkaa ei saada muuhun maankäyttöön - Tarvitaan enemmän resursseja ja käyttökustannukset korkeammat, kuin joissakin yhteiskäsittelyratkaisussa - Pitkä siirtoviemäröinti Joensuun Hammaslahteen ja edelleen Kuhasaloon - Kuormituslisäys ylittää Kuhasalon puhdistamon mitoituskapasiteetin, mutta laajennustarve muutoinkin. Purkuvesistön ja vesistöalueen muutos. - Kokonaisvuosikustannuksiltaan kallein vaihtoehto Tohmajärvelle - Pitkähkö siirtoviemäröinti, mutta osa linjasta jo rakennettu - VE 3 A Kuormituslisäys ylittää Kiteen puhdistamon mitoituskapasiteetin, laajennustarve - Purkuvesistön muutos - Vesistökuormitus Kiteenjärveen lisääntyy tai säilyy ennallaan ja VE 3 B:ssä lisääntyy Humalajokeen - Lupaprosessin tarve - Pitkät siirtoviemärit - Kuormituslisäys ylittää selvästi Kiteen puhdistamon mitoituskapasiteetin, laajennus - Purkuvesistön muutos - Vesistökuormitus Kiteenjärveen lisääntyy - Lupaprosessin tarve - Puhoksen, Kesälahden ja Rääkkylän puhdistamoilla ei ole merkittäviä kehittämistarpeita, laitosten käyttöikä jäisi kesken. - Rääkkylän ja Kesälahden jätevesien siirtoviemäröinti kallista - epätodennäköinen vaihtoehto Kiteen nykyisen kaavoituksen perusteella - Pitkät siirtoviemärit - Purkuvesistöjen ja vesistöalueen muutos - Lupaprosessin ja mahdollinen YVA- tarve - Kuormituslisäys Oriveden Mustanselkään - Kiteen ja Rääkkylän puhdistamoilla ei ole merkittäviä kehittämistarpeita, jolloin laitosten käyttöikä jäisi kesken. - Rääkkylän ja Kesälahden jätevesien siirtoviemäröinti kallista - Taloudellisesti kallis vaihtoehto - Todella pitkät siirtoviemäröinnit - Voi aiheutua hajuhaittoja - Kuormituslisäys ylittää Kuhasalon puhdistamon mitoituskapasiteetin, laajennustarve - Lupaprosessin tarve mahdollinen - Purkuvesistön ja vesistöalueen muutos - Kiteen ja Rääkkylän puhdistamoilla ei ole merkittäviä kehittämistarpeita, jolloin laitosten käyttöikä jäisi kesken. - Kustannuksiltaan selvästi kallein vaihtoehto

67 Puhdistamolietteiden ja välpejätteen käsittely ja hyödyntäminen Tulevaisuuden suuntaviivoina lietteenkäsittelyn vaatimuksista ja rajoituksista seuraaville vuosikymmenille voidaan tunnistaa kolme kokonaisuutta: - ympäristövaikutusten ja haitallisten aineiden vaikutusten minimoiminen - resurssitehokkuuden sekä ravinteiden talteenoton kehittäminen, erityisesti fosforin osalta - kehittyminen kohti energiaomavaraista jätevedenpuhdistamoa Vuoden 2016 alussa voimaan astunut orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto rajaa puhdistamotoiminnassa syntyvien puhdistamolietteiden, välppäjätteen sekä hiekanerotushiekan sijoittamista kaatopaikalle. Välpejätteen ja mahdollisesti myös hiekan sijoittaminen kaatopaikalle edellyttää nykyisin niiden tehokasta jatkokäsittelyä, jossa pääosa jätteen orgaanisesta aineksesta (jäljelle jäävä osuus orgaanisen hiilen kokonaismääränä tai hehkutushäviönä 10 %) pestään ja johdetaan puhdistusprosessiin. Orgaanista jätettä tulisi hyödyntää materiaalina ja energiantuotannossa. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on rajattu siten, että vain kaatopaikan pintakerroksen tiivistyskerroksessa ja sen yläpuolisissa kerroksissa on mahdollista jatkossa hyödyntää orgaanista jäteaineista, esimerkiksi käsiteltyä puhdistamolietettä. Puhdistamolietteen jatkokäsittelyn tarkoituksena on seostaa ja stabiloida liete edelleen niin, että se on hygieenistä ja voidaan sijoittaa viherrakentamiseen tai muuhun vastaavaan hyötykäyttöön. Lietteen jatkokäsittely voidaan myös ulkoistaa. Lietteen jatkokäyttömahdollisuudet tulee turvata mm. teollisuusjätevesien valvonnalla ja teollisuusjätevesisopimuksin. Viemäriin ohjattavien jätevesien haitta-ainepitoisuuksille tulisi olla rajaarvot. Jatkossa haitta-aineet ja niiden aiheuttamat riskit tulevat todennäköisesti rajaamaan lietteiden jatkokäsittelyä ja hyödyntämistä. Puhdistamot voisivat yhteistyössä kilpailuttaa ja ulkoistaan lietteen ja mahdollisesti myös välpejätteen jatkokäsittelyn. 6.5 Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta Tavoitteena on varautumisen jatkuva kehittäminen huomioiden muutokset laitoksen toimintaympäristössä. Varautumisen ja riskienhallinnan tulee olla osa normaalia toimintaa. Vesihuoltolaitoksen toiminnassa tulee kehittää jatkuvuudenhallintaa, toimintojen jatkumista häiriötilanteen aikana sekä mahdollisimman nopeaa palautumista häiriötilanteesta normaalitilanteen toimintoihin. Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautumista on myös poikkeustilanteiden harjoittelu, jonka tulisi kuulua vesihuoltolaitoksen toimintaan. Vesihuoltolaitoksen varautuminen sisältää operatiivisen ja rakenteellisen (tekninen valmius) osan. Operatiivisen varautumisen kehittäminen on pääosin laitoksen toimintatapojen muuttamista hallituiksi ja dokumentoiduiksi. Suurimmat riskit vesihuoltolaitosten operatiivisessa toiminnassa liittyvät puutteelliseen ohjeistukseen. Vesihuoltolaitosten toimintakulttuuri on perustunut pitkäaikaiseen henkilöstösuhteeseen ja työssä oppimiseen ns. kisälli- mestarimallilla eikä erityisiä ohjeistuksia ole välttämättä luotu. Riskienhallinnan ja varautumisen tieto on pääosin hiljaisena tietona. Nykyisessä toimintaympäristössä se ei enää ole riittävää vaan muodostaa riskin toimintavarmuudelle ja kehityskohteen. Tietojen dokumentoiminen, säilyttäminen, turvaaminen ja tietoturvan riittävä taso tulee varmistaa. Tiedon tulee olla helposti oikeiden henkilöiden saatavilla tavanomaisessa ja poikkeustilanteessa. Vesihuoltolaitosten laajojen teknisten toimintojen ja toiminnan tärkeyden sekä laitosten normaalitoimintaan mitoitettujen henkilöstöresurssien vuoksi vesihuoltolaitokset tarvitsevat apuvoimia toimintaan vakavissa toimintahäiriöissä. Luontaisia avustajia vesihuoltolaitokselle ovat paikalliset olosuhteet ja vesihuollon hallitsevat läheisten vesihuoltolaitosten henkilöt. Alueen yhteistyön kehittäminen on tulevaisuudessa ensisijaisen tärkeää toimintojen varmistamiseksi alueellisesti. Yhteistoiminta ja yhteiset harjoitukset luovat myös pohjan henkilöstön osaamisen kehittämiselle kollegiaalisen vertaistuen kautta. Säännöllinen yhteistyö kehittää laajoihin alueellisiin erityistilanteisiin varautumista. Tällaisia ovat esimerkiksi poikkeuksellisen sääilmiön aiheuttamat tekniset

68 64 viat ja sähkökatkot, jotka voivat lamauttaa viestimien, tietoverkkojen ja sähkönjakelun toiminnan vuorokausiksi haitaten samalla merkittävästi myös vesihuoltotoimintaa. Vedenkäsittelylaitoksilla tulee olla valmius aloittaa veden desinfiointi kuuden tunnin kuluessa saastumistapauksen havaitsemisesta tai epäilystä. Vedenkäsittelylaitokselta lähtevän veden UVdesinfiointi varmistaa paikallisesti veden mikrobiologisen laadun, mutta UV-desinfioinnin vaikutus ei jatku verkostossa. Laitoksella tulee olla valmius desinfiointikemikaalin, esim. natriumhypokloriitti, käyttöön. Varavedenottamoiden vedenottolaitteistojen toimintakuntoa tulee ylläpitää, jotta vedenottamot ovat valmiina käyttöönottoon tarvittaessa. Johdettaessa vettä kulutusalueelle yhdyslinjoilla, tavoitteena on linjojen hyvä toimintavarmuus. Sähkönjakeluhäiriöiden aikana vedenottamoiden toiminta edellyttää varavoiman käyttöä, jota ilman vedenjakelu keskeytyy. Varavoimaa voidaan tarvita myös kriittisillä paineenkorotusasemilla, jätevedenpumppaamoilla sekä jätevedenpuhdistamolla. Varavoiman käyttökohteet ja niiden priorisointi erilaisissa tilanteissa tulisi suunnitella ennakolta. 6.6 Vesiosuuskuntien toimintaedellytykset ja kehittämisehdotukset Keski-Karjalan alueella vesiosuuskunnat ja -yhtiöt ovat pääosin rakentaneet haja-asutusalueiden sekä kunnallisten vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden lievealueiden vesihuoltoverkostot. Tähän on pääsyynä investoinnin nopeuttaminen ja kustannusten kohdentaminen suoraan liittyjiin. Vesihuoltoa ohjaavien valtion viranomaisten nykyinen kanta on, että uusia vesiosuuskuntien syntymistä ei pitäisi enää suosia, vaan mahdollisia uusi vesihuoltoverkostoja tulisi rakentaa nykyisten vesihuoltolaitosten toiminta-alueita laajentamalla. Myös terveydensuojelun näkökulmasta suuremmat ja ammattimaisempaa toimintaa harjoittavat yksikkökoot ovat suositeltavia. Suunnitelma-alueella haja-asutuksen vesihuoltoverkostot ovat jo kattavia, jolloin vesiosuuskuntien kehittämistarpeet keskittyvät jo rakennettujen verkostojen käyttö- ja kunnossapitoon sekä toiminnan kehittämiseen. Velvoitteita vesiosuuskunnan toiminnalle annetaan esimerkiksi osuuskuntalaissa, vesihuoltolaissa, terveydensuojelulaissa, terveydensuojeluasetuksessa sekä sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksissa. Vesiosuuskunnan hallinnon tulee olla tietoinen vesihuoltotoimintaan liittyvistä vastuista ja velvoitteista, kuten riittävästä vesihuoltopalveluiden huolehtimisvelvoitteesta, talousveden laadunvalvonnasta, varautumisesta häiriötilanteisiin sekä taloudellisesta tilanteesta. Jotta pienten osuuskuntien verkostojen ylläpito vastaisi lainsäädännön edellyttämää tasoa, pitäisi talkoopohjaisesta toiminnasta siirtyä kohti ammattimaisempaa toimintaa. Väestön ikääntyessä ja osan rakennuskannasta muuttuessa osa-aikaiseen käyttöön, voimavarat ja halu talkoopohjaiseen toimintaan heikkenevät, kuten myös edellytykset infrastruktuurin ylläpitoon. Kiteen alueella Kiteen Vesikunnan hoitama vesiosuuskuntien ylläpito ja hallinto toimii jo hyvänä palveluna. Vesiosuuskuntien toimintaedellytyksiä jatkaa toimintaa itsenäisinä voidaan arvioida tarkastelemalla erilaisia riskitekijöitä sekä taloudellisia ja teknisiä edellytyksiä. Toisaalta tarkastelun perusteella voidaan arvioida myös mahdollisuuksia yhdistyä muihin vesiosuuskuntiin tai kunnalliseen vesihuoltolaitokseen. Seuraavassa on listattu tekijöitä, joita voidaan käyttää em. tarkasteluissa: - riittävä liittyjämäärä, jotta toiminta voidaan turvata liittymisaste väestötiheys väestön ikäjakauma alueen maankäyttö liittyjämäärä verkostopituutta kohti

69 65 - vesihuollon asianmukaisuus laitteistojen ja verkostojen rakentamisen taso talousveden laatu käyttötarkkailu, mittaukset, kaukovalvonta laitteistojen ja verkostojen huoltotoimenpiteiden toteuttaminen riittävyys ja suunnitelmallisuus dokumentointi laitteistojen ja verkostojen ikä ja kunto -> saneeraustarve? vuotovedet, putkirikot ym. ongelma- ja vikatilanteet - vesihuollon taloudellisuus perittävät vesihuoltomaksut kannattavuus, vakavaraisuus laitteistojen ja verkostojen huoltotoimenpiteiden kustannukset laitteistojen ja verkostojen saneeraustarpeeseen varatut ja arvioidut kustannukset (saneeraussuunnitelmat) liiketaloudellinen ennustemallin laatiminen laitoksen talouden kehittymisestä - hallinto sopimukset, luvat yms. liittymissopimusehdot, vastuurajat vedenottolupa tai vedentoimitussopimus vastuu- ja käyttöhenkilöiden riittävyys ja ammattitaito lainsäädännön vastuiden ja velvoitteiden tunteminen sekä hoitaminen toimintakertomus talousveden valvontatutkimusohjelma selvilläolo/dokumentointi: laitospiirustukset, verkostokartat, toiminta-alueet varautumissuunnitelmat häiriötilanteiden varalle Itsenäisinä laitoksina jatkavien vesiosuuskuntien tulisi yleisesti kehittää toimintaansa ja ottaa huomioon mm. seuraavat näkökohdat. - Vesiosuuskuntien perimien maksujen tasoa ja kustannusvastaavuutta tulisi tarkistaa niin, että niillä voidaan kattaa kaikki vesihuoltotoiminnasta aiheutuvat kustannukset huomioiden myös varautuminen häiriötilainteisiin ja saneeraustarpeisiin. - Kaikkien vesihuolto- tai vesilaitoksiksi luokiteltujen vesiosuuskuntien tulisi laatia toiminnastaan riskiarviointi, varautumissuunnitelma häiriötilanteiden varalle sekä talousveden valvontatutkimusohjelma. Vähintään vesihuoltolaitoksiksi luokiteltujen vesiosuuskuntien ja muun vettä toimittavan vesihuoltolaitoksen välille tulisi laatia sopimukset erityistilanteiden varalle sekä ohjeet hyvitysten maksamisesta mahdollisissa vedenjakelun yli 12 tunnin keskeytystilanteissa. - Talousvesiasetuksen :n mukaisesti vesihuoltolaitoksilla tulee olla kuuden tunnin desinfiointivalmius, mikäli talousvesi saastuu mikrobiologisesti. Tällöin vesiosuuskunnilla tulee olla valmius verkostojensa desinfiointiin esim. putkirikon vuoksi. - Vedenkulutuksen määrää tulisi seurata, jotta verkostojen kuntoa voidaan arvioida. Toiminnallisia ongelmia saattaa aiheutua esim. viemäritukoksista tai putkirikkoina. Verkostojen kunnossapito on tärkeää niin talousveden laadun turvaamisen kuin viemäröinnin jätevesivuotojen minimoimisen vuoksi. - Vedenkulutuksen vähentyminen väestökatoalueilla lisää veden viipymää verkostossa, jolloin veden hygieeninen laatu voi heiketä etenkin verkostojen latva-alueilla. Verkostoveden laatua tulee tarkkailla ja huolehtia veden riittävästä vaihtuvuudesta esim. juoksuttamalla. - Verkostokartat tulee olla sähköisessä muodossa ja niihin olisi hyvä merkitä ilmenneet putkirikot sekä tehdyt korjaukset. 37 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 1352/2015

70 66 Osuuskuntatoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia ongelmia voivat olla mm. - infrastruktuurin kunnossapito ja elinkaaren hallinta - osuuskunnan puuhamiesten/-naisten aikanaan tapahtuva väistyminen - osuuskunnan purkutilanne ja sulauttaminen laitokseen. Näihin varautumiseksi on muodostettava vaihtoehtoisia toimintamalleja erityisesti osuuskuntien verkostojen toiminnan ja käytön kestäväksi ratkaisemiseksi Yhteistyö kunnan laitosten kanssa Osuuskunnalle helpoin ja jo koeteltu ratkaisu oman toimintansa tukemiseksi on tehdä yhteistyötä kunnan laitoksen kanssa. Yhteistyö voi olla yleistä tiedonvaihtoa tai koulutusta tai yksityiskohtaisemmin sovittavia, käytännön työhön liittyviä tehtäviä kuten rakennuttaja- tai rakentamispalveluita. Toimintamallin vahvuuksia ovat: - Mitoitus- ym. perusteet saadaan pysymään yhtenäisinä. - Laitoksen henkilöstö pysyy hyvin ajan tasalla osuuskunnan tilanteesta. - Laitos pääsee jakamaan saavuttamaansa osaamista alas kuntalaisille. - Palvelut oikein hinnoittelemalla laitokselle saadaan pientä lisätuloa. - Osuuskunta saa edelleen myös ilmaista tukea ja tietoa. Toimintamallin heikkouksia ovat: - Uudet tehtävät merkitsevät laitokselle lisää työtä, joka on resursoitava. - Laitos muuttuu normaalitehtäviensä ohella palvelutarjoajaksi, jolle tulee todennäköisesti aikanaan myös markkinaehtoisia haastajia. - Jos palveluita annetaan ja myydään koko toiminnan skaalalla, voi kysyä, miksi osuuskunta lopulta perustettiin Isännöintipalvelu Vaihtoehto kunnallisen laitoksen kanssa käynnistettävälle yhteistyölle on aloittaa suoraan yksityisen palveluntarjoajan kanssa. Siinä ulkopuolinen yritys tekee pääosan edellä mainituista tehtävistä, mutta samalla myös kunnan laitokselle jää väistämättä edelleen vähintään neuvojan rooli. Toiminta on verrattavissa kiinteistönhoitopalveluun. Toimintamallin vahvuuksia ovat: - Yksityinen intressi ja erikoistuminen tuottavat todennäköisesti tehokkuutta. - Sekä tilaajalla että tuottajalla mahdollisuus kytkeä muihin toimintoihin, esim. kiinteistöhuoltoon. - Riippumattomuus kuntarajoista. Toimintamallin heikkouksia ovat: - Myös kilpailutus vaatii osaamista ja vaivaa. - Palveluntarjoajaa vaihdettaessa uhkana menettää osaamista. - Palvelu tuskin kattaa aivan kaikkea, eli tilaajan tulee edelleen tuntea asiansa. - Nykyisen tarjolla olevan volyymin riittävyys ja todennäköinen hinnoittelu Fuusio haja-asutusalueiden laitokseksi Kolmantena vaihtoehtona on pitää osuuskuntien langat niiden omissa käsissä, oman haja-asutusalueisiin keskittyvän laitoksen kautta. Vaihtoehtoina on sekä toimintojen että omistuksen fuusioiminen tai pelkkien toimintojen fuusioiminen. Jälkimmäinen vastaa itse omistettua isännöintipalvelua, joka palvelee osakkaidensa omistamia osuuskuntia. Toimintamallin vahvuuksia ovat:

71 67 - Osaaminen ja valvonta keskitetään, hyödyt skaalataan. - Alihankintojen kilpailuttaminen todennäköisesti tehostuu. - Amatööripohjaiset osuuskunnat toimivat omistajina ja tilaajina, mutta operointiin luodaan aidot erikoistumisen mahdollisuudet. - Operaattori varmistaa taatun tilauspohjan omistuksensa kautta. Muita asiakkaita voi mutta ei ole pakko hankkia. - Omistajien verkostot ovat pääasiassa aivan uusia, eli varsinaisia saneerauksia ei tarvita vielä pitkään aikaan. Toimintamallin heikkouksia ovat - Toiminnan vaatimaton mittakaava heijastuu todennäköisesti edelleen kalliimmiksi hinnoiksi. 6.7 Haja- ja loma-asutuksen vesihuollon kehittäminen Keskitettyä vedenhankintaa ja jätevesien käsittelyä on kehitettävä soveltuvissa kohteissa. Valtion vesihuoltoavustukset haja-asutusalueiden verkostorakentamisen tukemiseen ovat kuitenkin nykyisestä taloudellisesta tilanteesta johtuen loppumassa, jolloin uusille hankkeille ei todennäköisesti ole saatavissa enää rahoitustukea. Tällöin kiinteistökohtaiset vesihuoltoratkaisut voivat olla usein kannattavin vaihtoehto. Suomen ympäristökeskuksen Hakeve 2030-hankeessa 38 on yhtenäisin kriteerein pyritty selvittämään, minkä tyyppisille alueille keskitetyt vesihuoltoverkostot on teknistaloudellisesti perusteltuja ratkaisuja. Hankkeen tulosten perusteella helposti kaivettavan maaperän alueilla yhteinen vesihuolto alkaa olla kiinteistökohtaisia ratkaisuja edullisempaa, kun verkostoon liitettyjen rakennusten tiheys on rakennusta neliökilometrillä. Vaikeasti kaivettavan maaperän kohdalla vastaava rakennustiheys on rakennusta neliökilometrillä. Seuraavan kartan mukaisesti suunnitelma-alueen vesihuoltoverkostot kattavat jo lähes kaikki alueet, joilla verkostojen rakentaminen on teknistaloudellisesti kannattavaa Hakeve-hankkeen ohjeellisen rakennustiheyden perusteella. Suunnitelma-alueen vesijohtoverkostot kattavat laajalti myös harvemmin rakennettuja alueita. 38 Suomen Ympäristö 4/2013, Haja-asutusalueen yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030

72 68 Kuva 35. Nykyiset vesihuollon ja verkostot sekä asuin- ja lomarakennusten määrät neliökilometrillä (1 km ruuduittain). Alueiden vesihuoltoverkoston rakentamisen kannattavuuteen vaikuttavat alueen tiiviyden (verkostopituus/asukas tai kiinteistö) lisäksi asukasmäärä, kiinteistöjen määrä ja tyyppi, veden ominaiskulutus sekä verkoston rakentamiskustannukset. Yleisesti ottaen haja-asutusalueen vesihuollon tehokkuus on huomattavasti asemakaava-aluetta alhaisemmalla tasolla, mutta toisaalta hajaasutusalueen verkoston rakentamisen yksikkökustannus on asemakaava-aluetta alhaisempi. Alueilla, joille yhteistä vesihuoltoa ei ole teknis-taloudellisesti kannattavaa toteuttaa, tulee vesihuolto järjestää kiinteistökohtaisilla tai useamman kiinteistön yhteisillä menetelmillä. Kiinteistökohtaisten vesihuoltojärjestelmien valinnassa tulee huomioida kiinteistön olosuhteet, lainsäädäntö sekä kunnan rakennusjärjestys ja ympäristönsuojelumääräykset. Kiinteistön haltija vastaa siitä, että kiinteistöllä on käytettävissään riittävästi talousvedeksi soveltuvaa vettä 39 ja että jätevedet käsitellään vaatimusten mukaisesti 40. Kiinteistökohtaista vedenhankintaa on seurattava riittävästi ja puututtava havaittuihin yksittäisiin tai alueellisiin epäkohtiin. Kiinteistökohtainen jätevesienkäsittely on saatettava lain edellyttämälle tasolle riittävällä ohjeistuksella ja valvonnalla. 39 Talousveden laadun tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 401/2001 vaatimukset 40 Valtioneuvoston asetus 209/2011 talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla

73 Vedenhankinta Yhteisen vesihuoltoverkoston ulkopuolella talousvesi hankitaan yksityisistä rengas- tai porakaivoista. Kaivo tulee sijoittaa likaantumisriskejä välttäen ja toteuttaa rakenteet niin, etteivät pintavedet pääse valumaan kaivoon. Kaivo kannattaa sijoittaa mahdollisimman luonnontilaiselle alueelle, jolla ei ole likaantumisriskiä. Vesilain (87/2011) mukaan kaivo voidaan sijoittaa myös naapurin tontille, jos omalta tontilta ei löydy kaivolle paikkaa. Kannattaa selvittää myös mahdollisuus yhteiseen vedenhankintaan naapureiden kanssa. Vesilain mukaan kiinteistökohtainenkin vedenotto omalta alueelta vaatii luvan, jos sillä on vaikutusta yleiseen etuun. Talousveden laadun tulee täyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001) vaatimukset. Vanha kaivo kannattaa kunnostaa, jos sen paikka on hyvä. Veden laatuongelmissa, kuten kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet, kannattaa harkita veden käsittelyä, ellei laadultaan parempaa vettä ole saatavilla. Talousveden laatu kannattaa tutkituttaa esim. kolmen vuoden välein ja porakaivoista tulee tutkia ainakin kerran radon-, uraani-, arseeni- ja fluoridipitoisuudet. Pohjois-Karjalassa porakaivojen keskimääräiset radon- ja uraanipitoisuudet ovat olleet alle niille asetettujen toimenpide- ja suositusrajojen Jätevesien käsittely Jätevedet on käsiteltävä ympäristönsuojelulainsäädännön sekä kunnan ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti. Haja-asutusalueilla on voimassa valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten verkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017). Tällä ns. hajajätevesiasetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaiselle jätevesien käsittelylle. Talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta 80 %, kokonaisfosforin osalta 70 % ja kokonaistypen osalta vähintään 30 % verrattuna laskennalliseen haja-asutuksen kuormituslukuun. Vesistöjen ranta-alueilla (100 m vesistöstä) tai vedenhankintakäytössä olevilla ja siihen soveltuvilla pohjavesialueilla perustason puhdistusvaatimukset tulisi täyttää mennessä ja muilla alueilla vain kiinteistön muun ilmoitus- tai lupamenettelyä vaativan remontoinnin yhteydessä (Ympäristönsuojelulain muutos /19). Uudisrakentamista vaatimukset koskevat välittömästi. Jätevesienkäsittelyn vaatimukset koskevat niin vakituisilta kuin lomakiinteistöjäkin. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan antaa perustason puhdistusvaatimusta ankarampia vaatimuksia, jos ne ovat välttämättömiä paikallisten ympäristöolosuhteiden vuoksi. Tällaisilla pilaantumiselle herkillä alueilla tulee talousjätevedet käsitellä siten, että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee orgaanisen aineen osalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 % verrattuna haja-asutuksen kuormitusluvun avulla määritettyyn käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Jos kiinteistön talousjätevesistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa, jätevesien puhdistustasoa koskevan vaatimuksen noudattamisesta voi hakea poikkeamista kunnan toimivaltaiselta viranomaiselta ja se myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Poikkeamisen myöntämisen edellytyksenä on, että ympäristöön aiheutuvaa kuormitus on huomattavan vähäistä tai käsittelyjärjestelmän parantamiseksi edellytetyt toimet ovat korkeiden kustannusten ja teknisen vaativuuden vuoksi kiinteistön haltijalle kohtuuttomat. Arvioitaessa toimien kohtuuttomuutta otetaan huomioon kiinteistön sijainti viemäriverkoston piiriin ulotettavaksi tarkoitetulla alueella, kiinteistön haltijan ja kiinteistöllä vakituisesti asuvien korkea ikä ja muut vastaavat elämäntilanteeseen liittyvät erityiset tekijät sekä kiinteistön haltijan pitkäaikainen työttömyys tai sairaus taikka muu näihin rinnastuva sosiaalinen suorituseste. 41 Yleisesti ottaen nykyiset kiinteistökohtaiset jätevesienkäsittelymenetelmät ovat puutteellisia. Vastuu siitä, että kiinteistön jätevesijärjestelmä on suunniteltu, rakennettu, käytetty ja huollettu siten, että se täyttää säädetyt vaatimukset, on kiinteistön omistajalla tai haltijalla. 41 Ympäristönsuojelulaki 527/2014, muutos /19

74 70 Kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyjärjestelmää valittaessa tulee huomioida kiinteistön sijainti, koko, pohjavesiolosuhteet sekä maaperä. Kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää ammattitaitoista toimijaa. Jätevesijärjestelmästä tulee säilyttää kiinteistöllä selvitys, jonka perusteella voidaan arvioida jätevesistä aiheutuva ympäristövaikutus. Järjestelmästä on oltava kiinteistöllä ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet ja järjestelmää tulee käyttää ohjeiden mukaisesti. 6.8 Organisaatiot ja yhteistyö Vesihuollon palvelullista, teknistä ja toiminnallista kokonaisuutta voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta, joita havainnollistaa alla oleva kuva 36. Asiakkaan eli vedenkuluttajan näkökulmasta keskeisimpiä kysymyksiä ovat veden laatu, toimitusvarmuus ja kuluttajahinta. Kunnan näkökulmasta keskeisiä ovat yhdyskunnan toiminnan kannalta tärkeät laatu, toimitusvarmuus, verkoston kattavuus sekä varautuminen riskeihin ja erityistilanteisiin. Vesihuoltopalvelun hinta kiinnostaa kuntaa lähinnä mahdollisena vetovoimatekijänä ja toisaalta mahdollisena ostovoiman rajoitteena. Näiden lisäksi kunnan laitokselta saama omistajakorvaus voi joissakin tapauksissa näytellä merkittävääkin roolia kunnan taloudessa. Laitoksen näkökulmasta kaikki edellä mainittu on olemassaolon peruste ja niihin liittyvät myös sen ensisijaiset tavoitteet. Tavoitteita tukevia, laitokselle itselleen tärkeitä seikkoja ovat kyky ylläpitää infrastruktuuria, kyky houkutella ja pitää osaavaa henkilökuntaa sekä kyky investoida toiminnan kehittämiseen. Alueellinen näkökulma yhdistää tavallaan kaikki edelliset seikat ja tuo niiden rinnalle toiminnan optimoinnin esimerkiksi alueen pohjavesiesiintymien ja muiden käytettyjen resurssien käytössä. Valtakunnallinen näkökulma nostaa esiin muun muassa valuma-alueajattelun, vesivarojen käytön kokonaisuuden, tasapuolisuuden periaatteet, olemassa olevien lakien hengen ja yhteiskunnan toivotun kehityksen. ASIAKAS KUNTA LAITOS ALUEELLINEN veden laatu toimitusvarmuus kuluttajahinta verkoston kattavuus varautuminen riskeihin kyky ylläpitää infrastruktuuria kyky houkutella & pitää henkilökuntaa kyky investoida toiminnan kehittämiseen hankinta- ja neuvotteluvoima resurssien alueellinen optimointi luonnonvarojen käytön optimointi Kuva 36. Näkökulmia vesihuoltopalveluihin Seuraavissa kohdissa esitellään yleisellä tasolla vaihtoehtoisia tapoja järjestää vesihuolto jatkossa. Lähtökohtana tarkastelulle ovat Suomessa tällä hetkellä toimivat kuntien vesihuoltolaitokset ja toisaalta kasvava tarve kasvattaa yhteistyötä yli kuntien, laitosten ja toimialojen rajojen.

75 Sopimuspohjainen yhteistyö kuntien vesihuoltolaitosten välillä Sopimuspohjaista veden ostoa ja myyntiä sekä jätevesien johtamista ja käsittelyä harjoitetaan tällä hetkellä hyvin yleisesti, esimerkiksi taajamassa sijaitsevan kunnallisen vesilaitoksen ja sen lähettyvillä toimivien vesiosuuskuntien kesken. Sopimuksista osa käsittää veden ja/tai jäteveden jatkuvaa johtamista, osa koskee vain tarvittaessa tapahtuvaa käyttöä, esimerkiksi matalan pohjaveden aikaan, ja osalla on luotu varojärjestelmä kriisitilanteiden varalle. Vesihuoltolaitosten toimintamuotojen tai omistussuhteiden järjestelyitä harkittaessa sopimusyhteistyö tarkoittaa useimmiten nykyisessä toimintamallissa pysymistä: niin kuntien laitokset, osuuskunnat kuin yhtiötkin ovat itsenäisiä ja niiden kesken vedestä käydään kahdenkeskisiin sopimuksiin perustuvaa kauppaa. Tämän nollavaihtoehdon etuna voidaan nähdä, että nykyiselleen hioutuneet käytännöt jatkuvat eikä minkäänlaisiin organisaatio- tai omistusjärjestelyihin ole tarvetta. Sopimuspohjaisen toiminnan heikkouksia ovat kuitenkin mm. toiminnan hajanaisuus, kokonaisuuden hallinnan puute ja päällekkäiset toiminnot. Jos minkäänlaista yhteistoimintaelintä ei perusteta, alueen vesihuollon kokonaisuutta voivat kehittää vain suuret kunnat lähikuntien kanssa tekemällään teknisellä yhteistyöllä sekä välillisesti alueellinen viranomainen (ELY) tukipäätöksillään ja muilla ohjauskeinoillaan. Tukimuotoja on ollut tarjolla lähinnä teknisiin ratkaisuihin kuten siirtoviemäreihin ja yhdysvesijohtoihin. Tällä hetkellä vesihuollon taloudelliset tukijärjestelmät (valtion ja EU:n avustukset) ovat hiipumassa käytännössä lähes kokonaan. Ongelmia tässä ovat sekä aktiivisen, demokraattisen päätöksenteon puute vesihuollon kokonaiskehitystä ajavat eteenpäin vain kiristyvä lainsäädäntö ja alueellisen viranomaisen toimet että käytettyjen keinojen rajallisuus hallinnollisen kehityksen suhteen. Vesihuollon toimijoiden yksikkökoko pysyy pienenä, syvää asiantuntemusta ei pääse ohuisiin organisaatioihin syntymään ja pitkäjänteiseen kehitystyöhön ei ole varaa tai aikaa. Samoin ostoissa ei päästä mittakaavaetuihin, oman toiminnan tehokkuutta on vaikea todentaa, kun asianmukaiset palveluntarjoajat eivät pienistä työkohteista kiinnostu ja organisaatioiden tilaajaosaaminen ei pääse kehittymään. Kun vesihuoltolaitosten yhteistyö lisääntyy, sopimukset tulevat väistämättä myös ketjuuntumaan. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa asiakkaan käyttämä vesi kulkee toimitusketjussa normaalioloissakin neljän tai jopa viiden eri organisaation kautta. Tätä ei enää voi pitää tarkoituksenmukaisena, vaan organisaatioita olisi edellä ja seuraavissa kohdissa esitettävistä syistä aiheellista yhdistää Kuntayhtymä Kuntayhtymät soveltuvat muutaman kunnan yhteishankkeisiin, ja periaatteessa ne voivat vastata vesihuollon koko toimitusketjusta. Ylintä päätösvaltaa voivat käyttää joko jäsenkunnat omilla päätöksillään, yhtymäkokous tai perustamissopimuksessa sovittu toimielin. Tämä voi olla esimerkiksi yhtymävaltuusto. Vesihuoltolaitos-kuntayhtymiä on Suomessa nykyisin muutamia. Kuntayhtymä ei kuitenkaan ole kovin toimiva vaihtoehto, jos osapuolia on paljon. Vaarana on haetun tehokkuuden kaatuminen demokraattisen päätöksenteon hampaattomuuteen. Teknisenä ja kustannuksensa kattavana alana vesihuoltoon ei myöskään liity samalla tavalla laadullisia valintoja kuin verovaroin kokonaisuudessaan rahoitettaviin koulutoimeen tai terveydenhuoltoon, joissa kuntayhtymämalli on ollut suositumpi Vesihuollon tukkuyhtiö Tukkuosakeyhtiöillä on Suomessa pitkä perinne vedenhankinnan ja jätevesien käsittelyn tukkuportaana. Niiden lähtökohta on yleensä ollut luotettavan ja laadukkaan vedenhankinnan hankaluus paikallisella tasolla, kun alueellisesti vastaavat asiat olisivat saatavilla tai jätevesien keskitetty yhteiskäsittely useamman kunnan yhteisesti hoitamana.

76 72 Tukkuyhtiön ylin päättävä elin, yhtiökokous, valitsee osakeyhtiön hallituksen. Hallitus ohjastaa operatiivisesta toiminnasta vastaavaa toimitusjohtajaa. Kaikkiaan vesihuollon tukkuyhtiöitä on Suomessa kymmeniä, ja määrä on viime vuosina hieman kasvanut. Osassa tapauksista tukkutaso on selvästi perusteltu myös pitkällä tähtäimellä, osassa se voidaan nähdä askeleena kohti lopulta myös vähittäistasolla toimivaa alueellista yhtiötä. Tukkuosakeyhtiön mallissa kaikki vedenottamot ja koko vedenjakelun runkoverkko tai jätevesipuolella jätevedenpuhdistamot ja mahdollisesti siirtoviemärit sekä pumppaamot, muodostavat alueellisen kokonaisuuden, jonka toiminnasta vastaa yksi tukkuyhtiö. Yhtiö myy vettä tai puhdistaa jätevettä kunnille ja osuuskunnille niiden kanssa solmimiensa toimitussopimusten mukaan. Tukkuyhtiö ei itse siis lainkaan toimi suoraan vähittäisasiakkaiden kanssa. Tukkuyhtiön käynnistäminen edellyttää tukkutason infrastruktuurin siirtämistä perustettavan tukkuyhtiön omistukseen. Omaisuuden luovuttajien taseet siis kevenevät. Siirtyvän omaisuuden käytön, kunnossapidon ja kehittämisen päävastuu siirtyy tukkuyhtiölle. Näiden velvollisuuksien siirtyminen näkyy myös kuntien ja osuuskuntien tuloslaskelmissa entisestä omasta työstä tulee ostopalvelua. Tukkuyhtiöissä omistuspohja voi vaihdella tilanteen mukaan, mutta yleensä omistuksen olisi hyvä olla suunnilleen samassa suhteessa palvelujen käyttöön. Useimmiten vesihuollon tukkuyhtiöiden omistajina ovat olleet pelkästään kunnat, mutta myös yksityisiä toimijoita voi olla omistajana, jos tukkuyhtiön asiakkaana on esim. muuhun yhdyskuntaan nähden suuri teollisuuslaitos. Vakaan ja pitkäjänteisen toiminnan turvaamiseksi on kuitenkin suositeltavaa, että vesihuollon tukkuyhtiöt olisivat suoraan kuntien omistuksessa Alueellinen vesihuoltoyhtiö Alueellisella vesihuoltoyhtiöllä tarkoitetaan tässä perinteisen täyden palvelun vesihuoltolaitoksen lailla veden koko toimitusketjussa toimivaa yhtiötä, jolla ei ole erillistä tukkuporrasta. Sen toiminta on yksityisoikeudellista ja sitä ohjaavat vesihuollon lainsäädännön lisäksi mm. osakeyhtiölaki ja kirjanpitolaki. Vesihuoltoyhtiöllä voi periaatteessa olla rajaton määrä omistajia, mutta vesihuollossa tyypilliseksi näyttää muodostuvan joko yhden kunnan 100-prosenttinen omistus tai alueellisen yhtiön tapauksessa omistuksen jakaminen osallistujakuntien kesken esimerkiksi asukasmäärien, vedenmyyntimäärien tai luovutettavien käyttöomaisuuksien nykyarvojen suhteessa. Periaatteessa myös teollisuusyritykset tai jopa osuuskunnat voisivat olla suorilla sijoituksilla yhtiössä osakkaina, mutta tämä ei ole suositeltavaa. Omistus ja päätösvalta on selkeintä pitää pelkästään kuntien käsissä, mikä kannattaa sopia sitovasti jo yhtiötä perustettaessa osakassopimuksissa ja yhtiöjärjestyksessä. Yhtiön hallinto ja rakenne ovat samanlaiset kuin millä tahansa osakeyhtiöllä eli se on sen puolesta rinnastettavissa vesihuollon tukkuyhtiöihin. Yhden alueellisen vesihuoltoyhtiön mallin etuja muihin malleihin verrattuna ovat sen yksinkertaisuus, vesihuollon toimijoiden maksimaalinen vähentyminen ja toiminnan läpinäkyvyys. Heikkouksia ovat vastaavasti raskas sopimusprosessi, vähemmistöön jäävien kuntien ja muiden osapuolten roolin selvittely ja riski yhtiön etääntymisestä kunnallisista suunnitteluprosesseista. Mallissa korostuu yhtiön rooli vesihuollon ammattilaisorganisaationa, joka tukee osakkaitaan kaikissa vesihuoltoon liittyvissä kysymyksissä mutta joka on samalla merkittävässä määrin taloudellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen. Vesihuolto-osakeyhtiön malli on vesihuollon piirissä Suomessa yleistyvä toimintamuoto. Toisena merkittävänä kehityskulkuna Suomessa on ollut vesihuollon koko toimitusketjun liittäminen kunnallisen tai alueellisen energiayhtiön toimintoihin.

77 73 Taulukko 19. Kuntien vesihuoltoyhteistyömuotojen vahvuuksia ja heikkouksia VAHVUUDET SOPIMUSYHTEISTYÖ Riippumaton organisaatiomuodoista Joustaa tilanteen mukaan Palvelu lähellä asiakasta Paikallistuntemus säilyy HEIKKOUDET Jättää kokonaisnäkemyksen ja kehittämisaloitteet helposti toiminnan valvojalle Toimintojen yksikkökoko pysyy pienenä Kykenee ratkaisemaan paikallisia, mutta ei alueellisia ongelmia Syvälle asiantuntemukselle tai kehitystyölle ei ole resursseja eikä aikaa KUNTAYHTYMÄ Luo ylikunnallisen päätöksenteko-organisaation Toteuttaa seututason demokratiaa Voi tehdä jäseniään sitovia päätöksiä Johtajuus on lähtökohtaisesti poliittista. Päätöksenteolla riski jäädä jäykäksi ja hitaaksi Ei mahdollista osuuskuntien osallistumista TUKKUYHTIÖ Verkon jako toiminnallisin perustein Prosessiteollinen lähestymistapa Yksi rajapinta viranomaisiin Paikallisten vähittäislaitosten kumppani Itsenäinen ja läpinäkyvä talous sekä investointi- että käyttöpuolella Selkeät omistajien suhteet ja keinot yhtiön ohjaukseen ALUEELLINEN VESIHUOLTOYHTIÖ Toimii koko toimitusketjussa vedenotosta jv-puhdistukseen Yksi verkkojen omistaja, yksi operoija, yksi asiakaspalvelija Taloudellinen itsenäisyys ja läpinäkyvyys Toiminnan mittakaava riittävän suuri myös toiminnan kehittämiseen Omistajien ohjausmekanismit selkeät Ainakin periaatteessa epäpoliittinen päätöksenteko Vähittäisjakelun kenttä, toimintatavat ja asiakaspalvelu jäävät edelleen hajanaisiksi Kuntien paikalliset päätökset voivat edelleen olla ristiriidassa tukkuyhtiön tavoitteiden kanssa Sopimusprosessi vaatii kertaluontoisesti huomattavia resursseja Yhteys kuntien maankäytön prosesseihin on varmistettava Liittyvien osuuskuntien vaihtoehtona vain sulautuminen Todennäköinen haluttomuus investoida haja-asutusalueille

78 Toimintojen ulkoistaminen: palvelumalleista yksityistämiseen Edellä esitetyissä esimerkeissä kunta jää edelleen vesihuoltolaitoksen omistajan rooliin, mutta laitos saa toiminnalleen aiempaa laajemman pohjan muiden omistajien mukaantulon ja toimintaalueiden laajenemisen myötä. Samalla omistajan ja operatiivisten toimijoiden välinen etäisyys kasvaa ja toiminnasta tulee entistä itsenäisempää. Alueellinen yhteisorganisaatio siis johtaa samansuuntaiseen kehitykseen kuin kunnallisen laitoksen eriyttäminen kirjanpidollisesti tai liikelaitostamalla. Organisatorisen kehityksen rinnalla tai sille vaihtoehtona julkinen vesihuoltosektori on kasvavassa määrin myös ulkoistanut joitakin osatoimintojaan kokonaan yksityisen sektorin hoidettaviksi. Perinteisten lyhytkestoisten rakennusurakoiden rinnalle on syntynyt valikoima syvempää yhteistyötä huoltosopimuksista aina kokonaisvaltaiseen operointivastuuseen asti. Nämä kaikki ulkoistamiskeinot sopivat myös edellä esitettyjä yhteistyömalleja täydentämään tai niille vaihtoehdoksi. 6.9 Organisaatio ja talous Vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitosten uus- ja korjausinvestoinnit ja kustannukset. Vesihuollon kustannusten kattamiseksi perittävien maksujen tulee olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Liittyjiltä perittäviä vesihuoltomaksuja tulisi tarvittaessa nostaa ja taksarakennetta muuttaa niin, että vesihuoltolaitosten tulos pysyisi positiivisena. Vähenevän liittyjämäärän kautta vesihuoltomaksuista kertyvät tulot laskevat, mikä aiheuttaa paineita maksujen korotuksiin ja voi aiheuttaa taksarakenteen vinoutumista. Tällöin maksujen kohdentaminen vesihuoltoon on erityisen tärkeää ja lisää kustannusten läpinäkyvyyttä. Vesihuoltolaitosten tulosta rasittavat yleinen kustannustason nousu sekä suuret investoinneista aiheutuvat poistot. Rakenteellisesti osaa vesihuoltolaitoksia rasittavat hajanainen verkosto sekä se, että verkostokilometrejä on paljon suhteessa liittyjien määrään. Toiminta-alueilla on myös kiinteistöjä, mitkä tulisi saada liitettyä jo rakennettujen vesihuoltoverkostojen piiriin. Vanhimpien verkostonosien saneeraukset tulevat olemaan merkittävä kuluerä tulevaisuudessa. Asemakaavaalueiden ulkopuolisia harvaan asuttuja verkostoalueita ei tulisi sisällyttää toiminta-alueeksi, jollei alueen vesihuollon järjestämisen taloudellisuutta ja asianmukaisuutta ole varmistettu Hulevesi Hulevesien aiheuttamia tiedossa olevia ongelmia ovat: - taajamatulvat, jotka yleisimmin liittyvät rankkasateisiin - liikenteen häiriintyminen tulvatilanteissa - kellareiden tulviminen ja vesivahingot - hulevesien purkupisteiden lika-ainekuormitus (kiintoaine ja orgaaninen aine, mahdollisesti öljy tai liuottimet) - hulevesien pääsy jätevesiviemäreihin vanhoista salaojaliittymistä, sekaviemäröidyiltä alueilta, vuotavista kaivoista tai saumoista yms. kohteista - viemärien ylivuodot ja hygieniaongelmat vesistöissä tai pohjavesissä - veden luontaisen kiertokulun heikentyminen. Maankäyttö- ja rakennuslain yhtenä tavoitteena on parantaa hulevesien kokonaishallintaa niin ilmastonmuutoksen kuin yhdyskuntarakenteen aiheuttamien muutosten hallitsemiseksi. Hulevesien hallinnan tulee tapahtua suunnitellusti eri vaiheissa yhdyskunnan kehitystä. Tärkeimmät suunnitteluvaiheet ovat maankäytön suunnittelu yleiskaava- ja osayleiskaavatasolla, asemakaavoitus ja tekninen toteutussuunnittelu.

79 75 Hulevesien hallintaa suunniteltaessa luonnonmukaiset käsittelyratkaisut ovat ensisijainen vaihtoehto. Pinnoitetuilta alueilla syntyvät vedet ohjataan hulevesijärjestelmän avulla erilaisiin viivytys-, suodatus- ja imeytysrakenteisiin. Hulevesiä voidaan viivyttää passiivisin rakentein mm. lammikoissa, kosteikoissa ja avouomia suosimalla. Puoliläpäiseviä ja läpäiseviä pinnoitteita käyttämällä voidaan vähentää muodostuvaa pintavaluntaa. Huleveden viemäröinnillä tarkoitetaan huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista vesihuoltolaitoksen hulevesiviemärissä ja mahdollista käsittelyä. Hulevesien hallinnan maanpäälliset ratkaisut, jotka perustuvat maanpinnan muotojen hyväksikäyttöön, eivät sisälly huleveden viemäröinnin käsitteeseen. Kunnan tulisi suunnitella hulevesien hallinta ja järjestää se asemakaava-alueilla. Vesihuoltolaitoksella ei ilman kunnan erillistä päätöstä ole velvollisuutta huolehtia huleveden viemäröinnistä. Kunta voi päättää, että vesihuoltolaitos huolehtii hulevesien viemäröinnistä. 7. VESIHUOLTOSUUNNITELMA VUOTEEN 2030 Yhteistyön kehittäminen Keski-Karjalan alueella on tärkeää, jotta voidaan varmistaa yhteiskunnan toiminalle elintärkeiden vesihuoltopalveluiden toimintavarmuus. Yhteistyön kehittämistarve koskee sekä kunnallisten laitosten ja vesiosuuskuntien keskinäistä, että niiden välistä yhteistyötä. Yhteistyön tarve korostuu väestön vähenemisen ja vanhenemisen sekä erityisesti ammattimaisen vesihuoltohenkilöstön ja -osaamisen vähenemisen myötä. Vesihuoltolaitosten välistä yhteistyötä olisi suositeltavaa kehittää erityisesti seuraavilla osa-alueilla: - hallinto /organisaatio - varautuminen - jätevedenkäsittely - lietteenkäsittely 7.1 Talous ja organisaatiosuositukset Yhteistyön kautta pyritään edistämään mm. vesihuollon resurssointia, taloudellista ja toiminnallista tehokkuutta, sekä varautumista ja riskienhallintaa. Kohdassa 6.8 on esitetty yleisimpiä tapoja edistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Suunnittelualueella mahdollinen jätevedenkäsittelyn keskittäminen ohjaa myös yhteistyön edistämistä vesihuoltotoimijoiden kokoamiseksi isommiksi vesihuollon ammattiorganisaatioiksi. Yhteisorganisaatioiden muodostamiseen vaikuttaa ratkaisevasti valittava jätevedenkäsittelyn vaihtoehto. Jos esimerkiksi päädytään toteuttamaan Kiteen ja Tohmajärven jätevesien yhteiskäsittely kuntien rajalle rakennettavassa uudessa jätevedenpuhdistamossa, olisi siinä luontevana organisointimallina tukkuyhtiö, joka käsittäisi jätevedenpuhdistamon ja mahdollisesti joitakin siirtoviemärilinjoja. Kunnat perustaisivat uuden osakeyhtiön, joka rakentaisi jätevedenpuhdistamon ja rahoittaisi kaikki käyttö- ja pääomakulut jäteveden käsittelystä asiakaslaitoksilta perittävillä maksuilla. Tulevien maksujen taso on välttämätöntä määritellä mahdollisimman luotettavasti ja läpinäkyvästi jo ennen yhtiön perustamista, jotta päätöksenteko olisi ylipäänsä mahdollista ja eri vesihuoltolaitokset pystyvät varautumaan siihen talouden suunnittelussa. Jos yhteiskäsittely päätettäisiin toteuttaa nykyistä Kiteen Vesikunnan omistamaa jätevedenpuhdistamoa laajentamalla, olisi luontevinta, että kuntien perustama uusi tukkuyhtiö ostaisi ensin nykyisen puhdistamon Vesikunnalta ja alkaisi sen jälkeen suunnitella ja toteuttaa puhdistamon laajennusta. Myös uuden puhdistamon vaihtoehdossa Kiteen kaupungin olisi ensin ostettava nykyinen puhdistamo tontteineen Kiteen Vesikunnalta osapuolten yhteisesti sopimalla hinnalla.

80 76 Usein suositeltava toimintamuoto alueelliselle vesihuoltolaitokselle on osakeyhtiö. Periaatteessa myös liikelaitos tarjoaa samoja hyötyjä kuin osakeyhtiö, mutta pitkällä tähtäimellä yhtiötä voidaan sen suuremman taloudellisen läpinäkyvyyden sekä notkeamman operatiivisen ohjauksen - mm. itsenäinen henkilöstö-, hankinta- ja investointipolitiikka - vuoksi pitää usein suositeltavana vaihtoehtona. Yhtiöittämisen tarkemmat vaikutukset on kuitenkin syytä tarkastella osana mahdollisen perustamisen esiselvityksiä Vesihuollon maksut Vesihuollon maksulla tulee kattaa kaikki vesihuollon kustannukset. Maksuissa tulee varautua pitkälläkin aikavälillä tuleviin uus- ja saneerausinvestointeihin sekä yllättäviin kuluihin. Tällöin maksujen nostot tulisi tehdä mahdollisimman ennakoivasti ja tasaisesti, jotta ei jouduttaisi tekemään suuria kertakorotuksia. Alueellisen yhteistyön kautta voidaan saavuttaa tehokkuutta ja hillitä maksujen nousua. Liittymismaksut tulisi pitää jo rakennetuilla alueilla vähintään ennallaan ja uusilla alueilla aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Maksutasoja määritettäessä vesihuollon kiinteät kustannukset tulisi kattaa perusmaksuilla ja muuttuvat kustannukset käyttömaksulla, mutta käytännössä yleisohje 42 maksujen suhteelle on noin 50 %/50 %. Tällöin erityisesti perusmaksuja tulisi korottaa. Erityisen tärkeää perusmaksujen kautta perittävät tulot ovat harvaan asutuilla alueilla, joissa verkostopituus asukasta kohti on korkea. Tätä korostaa entisestään väestön väheneminen alueella ja asuinrakennusten muuttuminen vapaa-ajanasunnoiksi. Haja-asutusalueiden vesihuoltoverkostojen taloudellinen kannattavuus heikkenee liittymisasteen laskiessa. Suositus maksutasoista ja vyöhykkeistä, joilla voidaan periä vesihuoltolain mukaisen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti erisuuruisia maksuja, voidaan määrittää vesihuollon aluetehokkuuden perusteella. Vesihuollon aluetehokkuudella viitataan vesihuoltopalvelujen tuottamisen kustannuksiin liittyjää tai liittynyttä kerrosneliötä kohden. Tutkimusten mukaan % vesihuollon aluetehokkuudesta selittyy yhdyskuntarakenteen tiiviydellä. Väljästi rakennettu pientaloalue edellyttää laajempia vesihuoltoverkostoja kerrosneliötä kohden kuin tiivisti asuttu kerrostaloalue, jolloin myös verkostojen rakentamis- ja ylläpitokustannukset ovat korkeammat. Muita aluetehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat alueen etäisyys rakennettuun runkoverkostoon, sekä rakentamisolosuhteet, erityisesti maaperä ja maaston muodot. Suuntaa antava arvio aluetehokkuudesta saadaan suhteuttamalla alueen vesihuoltoverkostojen pituus liittyjämäärään. Karkealla tasolla aluetehokkuutta voidaan arvioida verkostoon liittyneiden kiinteistöjen tiiviyden perusteella. Tällöin vyöhykejaossa voidaan hyödyntää esim. kuvan 37 kaltaista rakennusten tiheystarkastelua. Selvästi asemakaava-aluetta harvemmilla alueilla (esim. 250 m ruudun asuinrakennusten määrä alle viisi) perusmaksun tulisi olla selvästi korkeampi esim. kaksinkertainen, kuin asemakaava-alueilla, jotta vesihuollon ylläpitäminen olisi alueella taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi olemassa olevien aineistojen perusteella voidaan mahdollisuuksien mukaan huomioida myös verkostojen ikä ja kunto. Maksujen määrittäminen nykytilanteen ja tulevaisuuden näkymien kannalta oikealla tasolle edellyttää käytännössä laitoksen talouden kassavirtapohjaista mallintamista vähintään vuosikymmeneksi eteenpäin. 42 Vesihuoltolaitosten maksuja koskevat ohjeet ja suositukset, Vesilaitosyhdistyksen julkaisusarja nro 67/2017. Kiinteillä kustannuksilla tarkoitetaan kulutuksesta riippumattomia kustannuksia, jotka aiheutuvat vesihuoltolaitokselle sen ylläpitäessä valmiutta ja rakenteita.

81 77 Kuva 37. Esimerkki rakennustiheydestä Kiteen keskustassa ja ympäröivällä alueella Haja-asutuksen vesihuoltolaitokset Haja-asutusta palvelevien vesiosuuskuntien ja -yhtiöiden osalta Keski-Karjalassa on toiminut hyvin ns. isännöintipalvelu, jossa Kiteen Vesikunta on hoitanut pienempien vesiosuuskuntien hallintoa ja operatiivista toimintaa. Pohjois-Karjalassa on myös hyviä esimerkkejä toteutuneista osuuskuntien yhdistymisistä suuremmiksi osuuskunniksi. Näin on saatu muodostumaan suurempia toiminnallisia yksiköitä haja-asutusalueiden vesihuollon toimijoiksi, jolloin näillä on enemmän resursseja toiminnan kehittämiseen ja ylläpitoon. Suuremmat osuuskunnat pystyvät myös paremmin varautumaan poikkeustilanteisiin ja erilaisten riskien sietokyky on parempi, kuin pienissä hajanaisissa yksiköissä. Hyvä tavoite on, että kunkin kunnan alueella ainakin pääosa osuuskunnista yhdistyisivät kuntakohtaiseksi haja-asutusalueen vesihuoltolaitokseksi. Pienten vesiyhtiöiden ja osuuskuntien toiminta on muuttumassa haasteelliseksi vaatimusten kiristyessä ja osuuskuntien alkuperäisjäsenten ikääntyessä. Vesihuoltopalveluiden tuottamiseen liittyvät vastuukysymykset ovat viime vuosina nousseet aiempaa suurempaan rooliin, eivätkä pienten vesiyhtiöiden ja osuuskuntien vastuuhenkilöt välttämättä edes tiedosta henkilökohtaisen vastuunsa merkitystä. Lisäksi viemäriverkostojen laajentaminen haja-asutusalueelle on tuonut uusia haasteita vesiosuuskunnille. Niillä ei välttämättä ole valmiuksia lähteä toteuttamaan viemäröintihankkeita, jotka ovat investointeina suurempia ja myös käytön osalta vaativampia verrattuna pelkkään veden jakeluun. Pidemmällä aikavälillä yhdistyneet osuuskunnat olisi suositeltavaa liittää kuntien omistamiin vesihuoltolaitoksiin tai mahdolliseen alueelliseen vesihuoltolaitokseen, jolloin kokonaisvastuu vesihuollosta olisi yhdellä toimijalla kunnan alueella tai koko seudulla. Edellä kuvattu kehitys edellyttää vesihuoltolaitosten taksarakenteen uudistamista siten, että eri alueiden kustannuserot voidaan läpinäkyvällä ja oikeudenmukaisella tavalla ottaa huomioon palveluiden hinnoittelussa kunnan tai seutukunnan vesihuoltolaitoksen eri osissa. Käytännössä tämä tarkoittaa parin, kolmen erilaisen maksuvyöhykkeen määrittämistä niin liittymismaksuille kuin perusmaksuillekin.