JULKISEN TUTKIMUSJÄRJESTELMÄN RAKENTEELLISET HAASTEET

Transkriptio

1 VALTION TIEDE- JA TEKNOLOGIANEUVOSTO Tutkimusjärjestelmän rakennearvioinnin johtoryhmä JULKISEN TUTKIMUSJÄRJESTELMÄN RAKENTEELLISET HAASTEET Valtion tiede- ja teknologianeuvosto päätti kokouksessaan käynnistää julkisen tutkimusjärjestelmän rakennearvioinnin. Päätöksen taustalla oli neuvoston raporttiin 'Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen' (Helsinki 2003) kirjattu suositus. Tarkoituksena oli varmistua siitä, että tutkimusjärjestelmä kykenee rakenteensa puolesta vastaamaan edessä oleviin toiminnallisiin haasteisiin. Arviointitehtävä on tarkemmin kuvattu neuvoston päätöksen perustelumuistiossa/ (liite 1). Työssä tuli hyödyntää täysimääräisesti jo olemassa olevia arviointiraportteja ja muita aineistoja. Tiede- ja teknologianeuvosto asetti em. kokouksessaan arviointityölle keskuudestaan johtoryhmän, johon ovat kuuluneet hallituksen puheenjohtaja Antti Kiikka (puheenjohtaja), pääjohtaja Lea Kauppi, pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara ja rehtori Keijo Virtanen. Johtoryhmän pysyvinä asiantuntijoina ovat toimineet ylijohtaja Arvo Jäppinen (OPM) ja ylijohtaja Timo Kekkonen (KTM). Neuvoston sihteeristö on hoitanut johtoryhmän sihteeristötehtävät. Jo perustelumuistiossa todettiin, että tutkimusjärjestelmän laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista, että tiede- ja teknologianeuvosto tekisi itse kaikki arvioinnissa tarvittavat selvitykset. Johtoryhmä päättikin pyytää opetusministeriötä ja kauppa- ja teollisuusministeriötä käynnistämään erillisselvityksiä kolmelta eri alueelta. Ministeriöt käynnistivät pyydetyt selvitykset seuraavalla tavalla: 1) Valtion tutkimuslaitosten rakenteelliset haasteet. OPM ja KTM kutsuivat yhdessä selvitysmieheksi professori Jussi Huttusen, jolle myös asetettiin eri ministeriöiden nimeämistä henkilöistä koostunut tukiryhmä, puheenjohtajana johtaja Sakari Karjalainen (OPM). Selvityksen ulkopuolelle jätettiin valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT, jota koskien KTM käynnisti erillisen selvityksen, tekijänä Eera Finland Oy. 2) Korkeakoulujen rakenteiden kehittämishaasteet. OPM kutsui selvitysmieheksi professori Jorma Rantasen, jolle niin ikään asetettiin tukiryhmä, puheenjohtajana johtaja Markku Mattila (OPM). 3) Ns. välittäjäorganisaatioiden (teknologiakeskukset, yrityshautomot jne.) rakenteelliset kehittämistarpeet. KTM kutsui selvitysmieheksi johtaja Markus Koskenlinnan. Työtä tukemaan KTM käynnisti vielä neljä muuta selvitystä seuraavasti:

2 2 - Ammattikorkeakoulujen organisatoriset valmiudet yritysyhteistyöhön (PKTsäätiö) - Teknologiakeskusten toiminnalliset ja rakenteelliset haasteet (Advansis Oy ja Tekel ry.) - Välittäjäorganisaatioiden rakenteelliset ja dynaamiset haasteet: osaselvitys innovatiivisesta johtamisesta monen toimijan verkostossa (Lappeenrannan teknillinen yliopisto/pirjo Ståhle, Anssi Smedlund ja Lassi Köppä) - Välittäjäorganisaatioiden toiminta fyysisesti etäällä sijaitsevien toimijoiden välillä (Net Effect Oy). Johtoryhmän oma selvitystyö on kohdistunut päätöksenteko- ja ohjausorganisaatioihin ja niitä koskeviin rakenteellisiin haasteisiin. Tässä työssä on voitu muun ohella hyödyntää niitä erillisselvitysten tarkasteluja, jotka ovat kohdistuneet järjestelmätason kysymyksiin. Rakennearvioinnin ulkopuolelle jäivät julkisten rahoittajaorganisaatioiden (Suomen Akatemia, Tekes, Sitra) sisäiset kysymykset, koska organisaatiot ovat olleet erillisarviointien kohteena vuosina , sekä ne rakenteelliset kysymykset, jotka liittyvät julkisen tutkimusrahoituksen kohteisiin ja käyttöön yrityksissä. Opetus- ja tiedehallinnon ulkopuolisia korkea-asteen opetus- ja tutkimuslaitoksia (maanpuolustuskorkeakoulu, poliisiammattikorkeakoulu) ei myöskään ole tarkasteltu. Johtoryhmän loppuraportti on kirjoitettu valtioneuvoston periaatepäätöksen ja sen perustelumuistion muotoon. Rakenteellisten kehittämistoimien saattaminen valtioneuvoston tietoon ja päätettäväksi antaa johtoryhmän käsityksen mukaan parhaat takeet tarpeellisten toimien käytännön toteutumisesta. Valittu raportointimuoto tarkoittaa toisaalta sitä, että määrällisesti pääosa erillisselvitysten suosituksista on jätetty käsiteltäväksi muualla kuin tämän loppuraportin yhteydessä. Asianomaisille tahoille on selvitetty, että organisaatioiden tai hallinnonalan omaan toimialaan kuuluvien kannanottojen analysointi ja jatkotoimet kuuluvat nimenomaan niille itselleen. Julkisen tutkimusjärjestelmän rakennearviointi osoitti järjestelmän perustan edelleen toimivaksi. Ehdotettuun valtioneuvoston päätökseen kirjatut kehittämistoimet merkitsevät loogista jatkokehitystä pitkäjänteiselle tiedon ja osaamisen ja niiden hyödyntämisen kehittämispolitiikalle.

3 3 VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS JULKISEN TUTKIMUSJÄRJESTELMÄN RAKENTEELLISESTA KEHITTÄMISESTÄ Suomen kansallisena pyrkimyksenä on kestävä ja tasapainoinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys. Hyvä työllisyys, tuottavuus ja kilpailukyky ovat sen keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen ja teknologisen kehitystyön ja niiden tulosten hyödyntämisen määrätietoisella tehostamisella on tässä oleellinen merkitys. Ne ovat tärkeässä asemassa myös vastattaessa kulttuuriin ja ympäristöön kohdistuviin haasteisiin. Julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteelliset kehittämistoimet tukevat tavoitteiden saavuttamista kansainvälisen toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa. Järjestelmätaso 1. Julkista tutkimusjärjestelmää kehitetään toiminnallisena kokonaisuutena nykyiseltä pohjalta tutkimus- ja kehittämistoiminnan laadun ja relevanssin jatkuvaksi parantamiseksi. Kehittämistoimet suunnataan toimintojen priorisoinnin, tutkimusorganisaatioiden kansainvälisen ja kansallisen profiloitumisen sekä ennakointityöhön tukeutuvan valikoivan päätöksenteon vahvistamiseen. Keskeisenä haasteena on kansainväliseen huippuun yltävän t&k-toiminnan kehittäminen aloilla, jotka ovat kansantalouden, yhteiskunnan muun kehityksen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeimpiä. Kehittämistoimien toteutuksesta vastaavat aina ne organisaatiot, joihin kehittämistarpeet kohdistuvat. Globaalikehitys, eurooppalaisen tutkimusalueen ERA:n muotoutuminen sekä Itämeren piirin yhteistyön tiivistyminen vaativat kaikilla tasoilla erityishuomion kiinnittämistä kansainväliseen tiede- ja teknologiayhteistyöhön. 2. Julkiset tutkimusrahoittajat kehittävät keskinäistä yhteistoimintaansa ja yhteistyötä yksityisten ja ulkomaisten rahoittajien kanssa huipputason osaamiskeskittymien vahvistamiseksi ja lisäämiseksi. On tärkeää, että tutkimusorganisaatioiden perusrahoitus ja kilpailtu rahoitus täydentävät toisiaan tasapainoisesti. Korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteisiä hankkeita lisätään ja infrastruktuuri- ja muuta yhteistyötä tiivistetään tutkimusjärjestelmän toiminnan kehittämiseksi sekä tutkimuslähtöisen sosiaalisen ja teknologisen innovaatiotoiminnan edistämiseksi. 3. Koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kansainvälistyminen on koko tutkimusjärjestelmän keskeinen kehittämistavoite. Kansainvälistä tiedottamista suomalaisen tieteen ja teknologian tarjoamista yhteistyömahdollisuuksista parannetaan ja edistetään Suomessa tapahtuvaa kansainvälistymistä myös lainsäädäntötoimin. Tutkimusjärjestelmän kaikkien toimijoiden mahdollisuuksia, kykyä ja mekanismeja vastaanottaa ulkomaisia tutkijoita ja muita erityisasiantuntijoita parannetaan. Opetusministeriö huolehtii yhdessä muiden ministeriöiden kanssa tämän päätöksen edellyttämien henkisten resurssien sekä tutkijanurien kehittämisestä. Päätöksenteko- ja ohjausorganisaatiot 4. Hallitus parantaa eduskunnan mahdollisuuksia kokoavaan tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittiseen keskusteluun antamalla eduskunnalle kerran vaalikaudessa näitä kysymyksiä käsittelevän selonteon. Selonteon keskeisenä perustana ovat valtioneuvoston

4 4 vahvistama koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelma sekä valtion tiede- ja teknologianeuvoston kerran toimikaudellaan laatima linjaraportti. 5. Kansallisen tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittisen neuvonannon ja poliittisen päätöksenteon yhteyksiä valtioneuvoston piirissä vahvistetaan. Hallitus asettaa tässä tarkoituksessa pääministerin johdolla toimivan innovaatiopoliittisen ministerityöryhmän. 6. Samassa tarkoituksessa valtion tiede- ja teknologianeuvostoa kehitetään valtioneuvoston keskeisenä asiantuntijaelimenä kaikissa tärkeissä tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittisissa kysymyksissä. Neuvoston toimikausi muutetaan nelivuotiseksi ja neuvostolle määrätään päätoiminen pääsihteeri, joka sijoitetaan valtioneuvoston kansliaan. Myös keskeiset sektoritutkimusalat otetaan huomioon neuvoston kokoonpanossa. 7. Tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan asemaa opetusministeriössä ja kauppa- ja teollisuusministeriössä vahvistetaan erityisesti hallinnonalojen sisäisen yhteistyön ja kansallisen horisontaaliyhteistyön kehittämiseksi. Eri ministeriöiden sektoritutkimuksen ja keskinäisen yhteistyön vastaavat kehittämistoimet ovat tämän päätöksen kohdissa Suomen Akatemia ja Teknologian kehittämiskeskus kehittävät yhdessä Sitran ja muiden rahoittajien kanssa keskinäistä rahoitus- ja muuta yhteistyötään tutkimus- ja innovaatiorahoituksen vaikuttavuuden parantamiseksi ja nykyistä suurempien toimintakokonaisuuksien muodostamiseksi ja toteuttamiseksi. Rahoittajien tulee arvioida nykyisiä ja kehittää tarvittaessa uusia toimintatapoja ja rahoitusinstrumentteja erityisesti tieteidenvälisen ja teknologioidenvälisen tutkimuksen edistämiseksi sekä ulkomaisten huippuosaajien saamiseksi Suomeen. 9. Valtion tiede- ja teknologianeuvoston johdolla laaditaan mennessä kansallinen strategia kansainvälisesti kilpailukykyisten tieteen ja teknologian osaamiskeskittymien ja huippuyksiköiden synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Strategiaan sisällytetään myös esitykset laajojen infrastruktuurien kehittämisestä ja niiden hyödyntämisen parantamisesta. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut 10. Yliopistolaitoksen kehittämisen tavoitteena on kaikilta osin korkeatasoinen, Suomen vahvuusalueilla kansainvälisesti huipulla oleva yliopistojärjestelmä, jonka sisäinen uudistumis- ja reagointikyky tuottavat jatkuvasti myös uusia tutkimusavauksia ja -aloitteita. Ammattikorkeakouluja kehitetään alueellisina vaikuttajina niiden tehtävänmäärittelystä ja yritysten käytännön tarpeista lähtien. Korkeakoululaitosta ei laajenneta eikä uusia toimipisteitä perusteta. Kehittämistoimet suunnataan opetusministeriön johdolla yksiköiden toiminnan vaikuttavuuden, laadun, sisällön ja tehokkuuden varmistamiseen ja edistämiseen suuntaamalla voimavaroja suuremmiksi kokonaisuuksiksi, vahvistamalla verkottumista sekä tehostamalla johtamista ja toiminnan arviointia. 11. Yliopistot parantavat kansainvälistä kilpailukykyään profiloitumalla sekä panostamalla tutkimuksen laatuun, monitieteisyyteen ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan.

5 5 Ammattikorkeakoulujen ylläpitäjien tulee yhdessä opetusministeriön kanssa varmistaa korkeakouluyksikköjen riittävä koko ja monipuolisuus sekä panostaa korkeatasoisen, alueiden työelämän tarpeita vastaavan koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen tehtävänä olevan soveltavan t&k-toiminnan kehittämiseen yhteistyössä hyödyntäjien kanssa. Kansainvälistä koulutustarjontaa kehitetään lisäämällä vieraskielistä perus- ja tutkijankoulutusta Suomessa, tuottamalla myös muissa maissa toteutettavia koulutusohjelmia, parantamalla ulkomaalaisille suunnattuja palveluja ja uudistamalla heitä koskevia maksukäytäntöjä. 12. Yliopistojen johtamista, strategista suunnittelua ja tutkimushallintoa vahvistetaan ja tutkimustoimintaa kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi ns. kriittisten massojen, synergiaetujen ja monitieteisten tutkimuskokonaisuuksien lisäämiseksi. Yliopiston hallituksen kokoonpanoa ja asemaa sekä rehtorin ja yliopiston muun johdon valintamenettelyä uudistetaan ottaen huomioon yliopiston tehtävien ja toimintaympäristön muutoksista johtuvat kasvavat vaatimukset. Tutkimuksen johtamisen koulutusta lisätään. 13. Yliopistojen taloudellista toimivaltaa lisätään lainsäädäntötoimin kansallisen ja kansainvälisen huippuosaamisen ja verkostoitumisen edellytysten parantamiseksi. Saatetaan opetusministeriön johdolla rahoituksen ja talouden kokonaishallinta yliopistoissa laajenevan vastuun vaatimalle tasolle uudistamalla kustannuslaskentaa siten, että kaikkien toimintojen todellisia kustannuksia voidaan läpinäkyvästi ja yhtäläisin perustein seurata ja ottaa rahoituksessa huomioon. Yritysten korkeakouluille tekemien, tutkimuksen rahoitukseen suunnattujen lahjoitusten verovapausrajaa nostetaan. 14. Yliopistojen suoran budjettirahoituksen laskentamenettely uudistetaan opetusministeriön johdolla. Perustoimintojen vahvistamisen rinnalla nykyistä merkittävämpi osa rahoituksesta kohdennetaan koulutus- ja tutkimustoiminnan laadun perusteella, alakohtaiset erityispiirteet huomioon ottaen. Rahoitusta suunnataan myös rakenteiden ja yliopistojen omien ohjausjärjestelmien uudistamiseen. Kilpailtua rahoitusta lisätään korkeakoulujen uudistumisen ja erikoistumisen tukemiseksi sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun nostamiseksi. Tuloksellisuusmittareita uudistetaan opetusministeriön johdolla tavoitteen edellyttämällä tavalla. 15. Osakeomistusta vastaan tapahtuvaa immateriaalioikeuksien siirtomahdollisuutta korkeakouluilta yrityksille laajennetaan ja joustavoitetaan lainsäädäntötoimin. Korkeakouluilla tulee olla ajantasaiset, eri välittäjäorganisaatioiden tarjoamat mahdollisuudet huomioon ottavat, yritysyhteistyötä sekä teknologian ja tutkimustulosten siirtoa koskevat strategiat. Yliopistojen tulee lisäksi laatia yliopistoyhtiöitä koskevat selkeät toimintamallit; voimaantulevan lainsäädännön toimivuus tarkistetaan tarvittaessa. 16. Opetusministeriö valmistelee yhteistyössä eri tahojen kanssa vuoden 2005 loppuun mennessä tämän päätöksen huomioon ottavan koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelman tarkistuksen valtioneuvoston vahvistettavaksi. Sektoritutkimus ja valtion tutkimuslaitokset 17. Kaikki ministeriöt arvioivat hallinnonalallaan valtioneuvoston kanslian, opetusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön syksyllä 2004 julkaisemissa

6 6 raporteissa olevat, sektoritutkimusta ja sen hyödyntämistä sekä ministeriöissä että tutkimuslaitoksissa koskevat ehdotukset ja laativat arvioinnin sekä tämän periaatepäätöksen pohjalta hallinnonalan sektoritutkimuksen aikataulutetut kehittämisohjelmat. Ohjelmat toimitetaan valtion tiede- ja teknologianeuvostolle mennessä. Kehittämisohjelmat laaditaan yhteistyössä niiden muiden hallinnonalojen kanssa, joita raportin ehdotukset samanaikaisesti koskevat. 18. Sektoritutkimuksen kehittämisohjelmien valmistuttua hallitus asettaa työryhmän laatimaan kokonaissuunnitelman valtion sektoritutkimuksen ja sen resurssien kohdentamiseksi yhteiskunnan muuttuneiden tarpeiden mukaan. 19. Kaikki ministeriöt nimeävät vastuuhenkilön tai -yksikön, jonka tehtävänä on johtaa ja koordinoida hallinnonalan sektoritutkimusta ja sen strategista suunnittelua sekä kehittää tutkimusten hyödyntämismekanismeja. 20. Ministeriöt lisäävät sitomatonta tutkimusrahoitustaan ja kehittävät rahoitus- ja muuta yhteistyötään Suomen Akatemian ja Teknologian kehittämiskeskuksen kanssa. Tulosohjausta kehitetään yhdessä hallinnonalan tutkimuslaitosten kanssa sen varmistamiseksi, että laitosten tehtävät sekä hallinnonalan tarvitseman tutkimustiedon tuottamisessa että peruskompetenssin kehittämisessä toteutuvat ja että toiminnan vaatimat yhteistyöverkostot vahvistuvat. 21. Tutkimuslaitokset hankkivat nykyistä enemmän ulkoista tutkimusrahoitusta ja lisäävät sen osuutta t&k-toiminnassaan. Ministeriöt ja tutkimuslaitokset kehittävät tutkimusrahoituksensa hallintaa ja kustannuslaskentaa sekä yhtenäistävät laskutusperusteita siten, että toimintojen todellisia kustannuksia voidaan asianmukaisesti seurata ja ottaa rahoituksessa huomioon. 22. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) roolia innovaatiopolitiikan toteuttajana vahvistetaan. VTT kehittää kilpailukykyään ja perusosaamistaan erityisesti Suomen kannalta tärkeillä, valituilla painopistealoilla, ja kohdassa 9 edellytetyn kansallisen strategian mukaisella tavalla. Valittujen alojen perusrahoitusta VTT:ssä tulee vahvistaa. Välittäjäorganisaatiot 23. Kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla kehitetään kansallisen innovaatiopolitiikan sekä alue- ja paikallistason toimijat että innovaatioympäristöt yhdistäviä strategiaprosesseja. Tähän liittyen teknologiakeskusten asemaa ja toimintaedellytyksiä osana kansallista innovaatioympäristöä vahvistetaan. 24. Osaamisen ja teknologian siirtopalvelujen kehittämisen ensisijaisena tavoitteena on yksityisten palvelujen ja niiden edellytysten parantaminen. Julkiset palvelut suunnataan markkina- ja järjestelmäpuutteiden poistamiseen. Rahoittajien yhteistyötä kehitetään yhteisten palvelumallien avulla siten, että kansainväliset ja kansalliset prosessit ja verkostot tavoittavat aluetason tehokkaasti. 25. Osaamiskeskusohjelman kohdentumista huippuosaamiseen ja sen hyödyntämiseen parannetaan ja ohjelman yhteyksiä innovaatiopolitiikkaan vahvistetaan. Ohjelmassa toimivien julkisten organisaatioiden työnjakoa selkeytetään ja yhteistyötä tiivistetään.

7 alkava seuraava ohjelma saatetaan nykyistä selkeämmin osaksi kansallista innovaatiopolitiikkaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi kauppa- ja teollisuusministeriön vastuuta uudessa ohjelmassa laajennetaan. 26. Välittäjäorganisaatioihin kohdistuvat innovaatiopoliittiset toimet suunnataan elinkeinopolitiikassa osaamisintensiivisyyden pitkäjänteiseen kehittämiseen. Välittäjäorganisaatiot tiivistävät keskinäistä yhteistyötään ja verkottumistaan julkisten tutkimusorganisaatioiden kanssa. Välittäjäorganisaatioiden osaamispohjaa vahvistetaan ja lisätään tätä tukevaa koulutusta. Kauppa- ja teollisuusministeriö tehostaa välittäjäorganisaatioiden vaikuttavuuden arviointia. Päätöksen toteutumisen seuranta ja arviointi 27. Ministeriöt raportoivat valtioneuvostolle tämän päätöksen edellyttämistä kehittämispäätöksistä ja toteutetuista toimista. Ensimmäiset toimeenpanoraportit tulee toimittaa valtion tiede- ja teknologianeuvostolle mennessä. Neuvosto esittää raporteista arvionsa ja tekee esitykset tarpeellisiksi katsomistaan jatkotoimenpiteistä. Esitykset yhteensovitetaan kohdassa 18 mainitun työryhmän työn kanssa. 28. Suomen Akatemia ja Teknologian kehittämiskeskus käynnistävät yhteistyössä julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisten kehittämistoimien vaikutuksia koskevan selvitystyön osana ko. organisaatioiden tehtävänä olevaa yleistä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vaikutusten arvioinnin kehittämistä.

8 8 Perustelumuistio JULKISEN TUTKIMUSJÄRJESTELMÄN RAKENTEELLINEN KEHITTÄMINEN Suomen tutkimusjärjestelmän (liite 2) rakennetta pidetään kansainvälisesti esimerkkinä hyvästä käytännöstä. Siinä on arvioiden mukaan onnistuttu yhdistämään määrätietoinen resurssipolitiikka toimivaan horisontaaliyhteistyöhön tutkimustoiminnan eri tasoilla ja myös julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Korkeatasoisen tutkimuksen edellytyksenä oleva koulutus on niin ikään saanut kansainvälisesti hyviä arvioita ja tutkijakunta on uusiutunut; nuoret ovat olleet kiinnostuneita tutkijankoulutuksesta ja tutkijanurasta. Valtion tiede- ja teknologianeuvoston päätös ryhtyä arvioimaan julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteita ja niiden toimivuutta on johtunut tarpeesta varmistua siitä, että järjestelmä kykenee rakenteidensa puolesta vastaamaan myös tulevaisuudessa esille tuleviin toiminnallisiin haasteisiin. Haasteita luovat etenkin seuraavat kehitystrendit: - talouden ja teknologian globalisoituminen, joka näkyy selvimmin yritystoiminnan kansainvälistymisenä sekä työn ja tuotannon uusjakona - globalisaation avaamat uudet mahdollisuudet ja toisaalta myös uudet uhat ja haasteet, jotka koskettavat yhteiskuntia toisin kuin aikaisemmin - elinkeino- ja yhteiskuntarakenteen jatkuva muutos, jolla yhteiskunnat ja taloudet pyrkivät ylläpitämään ja lisäämään vaurautta ja kansalaisten hyvinvointia uuden kansainvälisen työnjaon ja tietoyhteiskuntakehityksen oloissa - tarve panostaa kilpailullisista tekijöistä johtuen entistä vahvemmin innovaatiodynamiikan parantamiseen. Samaan suuntaan vaikuttavat muutokset itse tutkimustyön luonteessa: ammattimaistuminen, yhteistyö ja verkottuminen, suuremmat yksiköt ja infrastruktuurit sekä kalliit tutkimuslaitteet. Euroopan unionin tasolla ns. Lissabonin strategia pyrkii parantamaan Euroopan asemaa globaalissa kilpailussa. Tutkimus ja teknologian kehittäminen ovat strategiassa tärkeällä sijalla. EU:n kehitys vaikuttaa merkittävästi suomalaiseenkin tutkimukseen ja sen järjestelyihin. Suomen kansallisena pyrkimyksenä on kestävä ja tasapainoinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys. Tiedon ja osaamisen ja niiden hyödyntämisen pitkäjänteisellä kehittämisellä on tässä keskeinen osa. Kehittämistyöllä tavoitellaan hyvää työllisyyttä, tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tutkimus ja teknologinen kehittämistyö ovat tärkeässä asemassa myös vastattaessa kulttuuriin ja ympäristöön kohdistuviin haasteisiin. Julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteelliset kehittämistoimet tukevat tavoitteiden saavuttamista kansainvälisen toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa. 1 Järjestelmätason kysymykset Suomen julkinen tutkimusjärjestelmä on muotoutunut pääosin 1980-luvulla, jolloin teknologiahallinto ja -rahoitus organisoitiin teknologian yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä vastaavalle kannalle. Tieteellisen tutkimuksen puolella vastaava tapahtui jo 1970-luvun alkupuolella luvulla keskeisiä kehittämistoimia olivat ammattikorkeakoululaitoksen sekä alueellisten työvoima- ja elinkeinokeskusten perustaminen. Toiminnallisesti järjestelmä on jatkuvasti uudistunut.

9 9 Tiede- ja teknologiahallinnon kannalta kehitys on johtanut siihen, että opetusministeriö on selvästi tieteen yleisministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö yhtä selvästi Suomen teknologiaministeriö. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan kolmannen päälohkon, sektoritutkimuksen osalta kehitys on edelleen käynnissä. Sektoritutkimuksen ja valtion tutkimuslaitosten kehityksen seuranta ja yleinen ohjaus on ollut lähinnä valtion tiede- ja teknologianeuvoston tehtävänä sen jälkeen kun valtioneuvosto antoi tätä tarkoittavan toimeksiannon neuvostolle vuonna Julkisessa tutkimusjärjestelmässä on kolme tärkeää rahoitus- ja asiantuntijaorganisaatiota: budjettivaroin toimivat Suomen Akatemia ja Teknologian kehittämiskeskus Tekes sekä eduskunnan valvoma julkisoikeudellinen rahasto Sitra. Niiden rooli on jatkuvasti kasvanut samoin kuin organisaatioiden keskinäisen yhteistyön merkitys. Kaikki organisaatiot ovat äskettäin olleet kansainvälisen arvioinnin kohteena: Sitran arviointi valmistui vuonna 2002, Tekesin osana suomalaisen innovaatioympäristön arviointia vuonna 2003 ja Suomen Akatemian vuonna Suomen korkeakoululaitos yliopistot ja ammattikorkeakoulut on alueellisesti kattava. Sekä korkeakoulujen että varsinkin niiden toimipisteiden lukumäärä on huomattava. Tähän rakenteellisen kehittämisen kenttään onkin viime vuosina kiinnitetty huomiota. Toisaalla ovat alueiden tarpeet: aluekehityksen perustuessa lisääntyvässä määrin tietoon ja osaamiseen on korkea-asteen koulutuksen ja tutkimuksen saatavuus tullut yhä tärkeämmäksi. Ammattikorkeakouluinstituution vakinaistaminen vuonna 2000 merkitsi tutkimusjärjestelmän kannalta uutta, rajatun tutkimustehtävän saanutta korkea-asteen resurssia, johon kohdistuu huomattavia odotuksia varsinkin juuri aluekehityksen suunnasta. Toisin kuin yliopistot, jotka Suomessa ovat valtion omistamia, ammattikorkeakoulut ovat yleensä kuntien tai kuntayhtymien omistuksessa ja ylläpitämiä. Suomessa lasketaan olevan 19 valtion tutkimuslaitosta kaikkiaan kahdeksalla hallinnonalalla. Luvuissa ei ole mukana puolustusministeriön hallinnonalan tutkimus- ja kehittämistoiminta. Laitokset on arvioitu tiede- ja teknologianeuvoston suosituksesta luvun jälkipuoliskolla kansainvälisten asiantuntijoiden toimesta. Tuolloin määritellyt sektoritutkimuksen yleiset kehittämislinjaukset ovat sittemmin täydentyneet valtion keskushallinnon uudistamistyössä. Siinä korostetaan ministeriöiden ja sektoritutkimuksen roolia entistä laajemman yhteiskunnallisen kehittämisvastuun kantamisessa. Tutkimuslaitokset eivät kuitenkaan muodosta toiminnallista kokonaisuutta: niiden syntyhistoria ja kehitys ovat pitkälle laitoskohtaisia. Muun tutkimustoiminnan tapaan myös sektoritutkimuksessa korkeatasoinen tutkimus- ja kehittämistyö edellyttää lähes aina yhteistyötä, johon osallistuvat eri alojen asiantuntijat omasta maasta ja usein oman maan ulkopuolelta. Kotimaassa on määrätietoisesti edistettävä tutkimuslaitosten keskinäistä ja laitosten yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Erityisen tärkeää yhteistyö on pienille laitoksille, joiden oma osaaminen ja resurssit eivät riitä kaikkien tutkimustehtävien asianmukaiseen suorittamiseen. Tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa koskeva päätöksentekojärjestelmä on kansainvälisten vertailujen mukaan kyennyt hyvin vastaamaan esille tulleisiin tarpeisiin. Horisontaaliyhteistyö ja politiikkakysymysten kokoava tarkastelu ovat olleet suomalaisen päätöksenteon vahvuuksia. Tekesin ja Suomen Akatemian ohjelmatasoinen toiminta ja yhteistyö ovat kehittyneet hyvin. Tulevien kehityspolkujen oma-aloitteinen kartoittaminen

10 10 on kuitenkin tullut aikaisempaa tärkeämmäksi sen jälkeen, kun Suomi on noussut teknologiselta tasoltaan ja kilpailukyvyltään maailman kärkimaiden joukkoon. Seurailijaasemasta kärkeen siirtyminen asettaa myös päätöksenteolle ja sen rakenteille uudenlaisia haasteita. Toivotun kehityksen tukena on joukko vahvuuksia ja hyvin toimivia mekanismeja, joita ei ole syytä ryhtyä muuttamaan vain muutoksen vuoksi. Tällaisina on yleisesti pidetty esimerkiksi seuraavia: - laaja yhteiskunnallinen yhteisymmärrys tutkimuksen, teknologian ja innovaatiotoiminnan keskeisestä merkityksestä Suomen tulevalle kehitykselle - yleisesti hyväksytty näkemys koulutuksen, tutkimuksen ja teknologian sekä innovaatiotoiminnan integroidusta kehittämisestä; tämä näkemys yhteinen tarkastelukehikko tunnetaan kansallisena innovaatiojärjestelmänä ja sen koottuna kehittämisenä - onnistunut tiedon ja osaamisen laaja-alaisen tuottamisen ja taloudellisen hyödyntämisen yhdistäminen muihin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin kuten hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämiseen - kansainvälisesti kehittyneet tutkimuksen ja elinkeinoelämän vuorovaikutussuhteet (tieteen ja teollisuuden keskinäinen verkottuminen) - pääministerin johtaman valtion tiede- ja teknologianeuvoston onnistuminen tehtävässään tärkeiden tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittisten asioiden käsittelyssä ja kehittämisessä - keskeiset julkiset asiantuntija- ja rahoitusorganisaatiot: Suomen Akatemia, Tekes ja Sitra täyttävät tehtävänsä kansainvälisten arvioiden mukaan hyvin ja niiden keskinäinen yhteistyö on vahvistunut - harjoitetun tiede- ja teknologiapolitiikan kulmakivet: kilpailtu tutkimus- ja teknologiarahoitus ja kansallisiin tiede- ja teknologiaohjelmiin nojaava toimintamalli (priorisointi asiantuntijaorganisaatioiden toimesta ns. välitasolla) ovat toimineet hyvin - henkisten resurssien määrällinen kehittäminen on ollut onnistunutta. Haasteena on vahvuuksien kehittäminen myös tulevaisuudessa samalla kun toimitaan heikkouksien poistamiseksi. Viime vuosina esiinnousseita yleisluontoisia puutteita tai kehittämistarpeita ovat esimerkiksi: - Suomen kansantalouden ja väestömäärän pienuuden ongelmat, jotka ovat kasvaneet tietointensiivisen elinkeinorakenteen kehittymisen myötä - osin edelliseen liittyen hitaasti edennyt kansainvälinen koulutus-, tiede- ja teknologiayhteistyö - edelleen osin samaan liittyen uuden tiedon ja osaamisen tuottamisen pirstoutuminen saman alan moniin, keskimäärin pieniin yksikköihin - tämän kääntöpuolena tarve kehittää valikoivaa päätöksentekoa tulevien kehitysmahdollisuuksien täysipainoiseksi hyödyntämiseksi - edelliseen liittyen tutkimusorganisaatioiden kyky yhdistää korkeatasoinen erityisosaaminen ja monipuolinen asiantuntijuus tutkimustoiminnassaan - riittämätön panostaminen tieteen ja teknologian sekä laajemmin taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen järjestelmätason ennakointiin - koulutus- ja elinkeinorakenteen hyvän kohtaannon varmistaminen vähenevän työikäisen väestön oloissa

11 11 - osana edellistä tutkijanuran rekrytointipohjan varmistaminen ja tutkijanuran muu kehittäminen - yleisemmin tutkimus- ja muun infrastruktuurin pitäminen riittävän korkeatasoisena ja houkuttelevana koti- ja ulkomaiselle tutkimus- ja yritystoiminnalle. Tiivistetysti kysymys on sellaisista rakenteellisista ja toiminnallisista kehittämistoimista, joiden avulla kyetään tuottamaan selkeitä priorisointeja, kansainvälistä profiloitumista ja asiantuntevaa valikoivaa päätöksentekoa läpi koko tutkimusjärjestelmän. Kansainvälistyminen, laatu, tehokkuus, sosiaalisen ja teknologisen ulottuvuuden integrointi sekä ennakointi ovat toimenpiteiden avainalueita. Onnistuneet kehittämistoimet lisäävät järjestelmän muutosvalmiutta ja johtavat tutkimus- ja innovaatiodynamiikan merkittävään paranemiseen. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto on marraskuussa 2004 hyväksynyt strategisen asiakirjan Suomen tieteen ja teknologian kansainvälistämisestä. Sen kannanotot ja suositukset tukevat kaikilta osin tämän päätöksen edellyttämiä kehittämistoimia. Kansainvälistymisen strategisena tavoitteena on tukea Suomen omaa kehitystä ja kilpailukykyä sekä vastuunkantoa yhteisten ongelmien ratkaisemisessa. Kansainvälinen yhteistyö on keskeinen keino uuden tieteellisen ja teknologisen tiedon tuottamiseksi ja hankkimiseksi omaan ja yhteistyöosapuolten käyttöön. Kotimaiseen ja kansainvälisenä yhteistyönä toteutettuun t&k-toimintaan kohdistuvat samat laatu- ja relevanssivaatimukset. Yhteistyön kehittäminen johtavien globaalien kumppanien kanssa edellyttää Suomelta korkeatasoista omaa osaamista. Kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden esteiden ja hidasteiden poistamiseksi tarvitaan ao. ministeriöiden yhteistyössä valmistelemia lainsäädäntötoimia maahanmuutto- ja työlupa-asioissa, yliopistojen ja niiden tarjoamien koulutuspalvelujen kansainvälistämisen alueella, ulkomaalaisia koskevissa maksukäytännöissä sekä myös verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Suomen ja suomalaisen tieteen ja teknologian kansainvälinen kiinnostavuus riippuvat laadun ja sille perustuvan näkyvyyden ohella yhteistyömahdollisuuksien osaavasta tuotteistamisesta ja markkinoinnista. Näitä Suomen julkisen ja yksityisen sektorin tulee yhdessä kehittää. Järjestelmätason kehitys vaatii jatkossakin ensisijaisesti tuekseen määrätietoista, pitkäjänteistä toimintaa, jossa tutkimusjärjestelmää tarkastellaan ja kehitetään toiminnallisena kokonaisuutena, ei pelkästään osiensa kautta. Rahoitusorganisaatioiden yhteistoiminnan ja tutkimusorganisaatioiden keskinäisen yhteistyön lisääminen ovat kehittämistoimien tärkeä osa. Järjestelmän sisäinen uudistuminen vaatii jatkuvan huomion kiinnittämistä henkisten resurssien laadulliseen ja määrälliseen kehittämiseen. Käytännön kehittämistoimista vastaavat kuitenkin aina ne organisaatiot, joihin kehittämistarpeet kohdistuvat. 2 Päätöksenteko- ja ohjausorganisaatiot Julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämisessä on päätöksenteko- ja ohjausorganisaatioiden osalta kysymys eduskunnan, valtioneuvoston, ministeriöiden, valtion tiede- ja teknologianeuvoston, Suomen Akatemian, Tekesin ja Sitran vastuulla olevien toimintojen

12 12 tehostamisesta. Tämä tapahtuu kehittämällä hallinto-, ohjaus- ja rahoitusrakenteita ja niihin liittyviä toimeenpanomekanismeja. Yhtäältä kysymys on kansallisen innovaatiojärjestelmän ja julkisen tutkimusjärjestelmän toimintaedellytysten ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Toisaalta kysymys on innovaatiojärjestelmän sisäisen toimintakyvyn ja tuloksellisuuden jatkuvasta parantamisesta. Esitetyillä toimilla tähdätään poliittisen päätöksenteon ja innovaatiojärjestelmän kehittämisen välisten yhteyksien vahvistamiseen, horisontaaliyhteistyön parantamiseen, julkisen tutkimusjärjestelmän hyvin toimivien osien kehittämiseen edelleen sekä järjestelmän toiminnallisten kapeikkojen avaamiseen. Keskeisiä kehittämiskysymyksiä ovat päätöksenteon ja asiantuntijatahojen vuorovaikutus, ministeriöiden horisontaaliyhteistyö valtioneuvoston tasolla sekä ministeriöiden välinen suora, hallinnollinen tai temaattinen tutkimus- ja teknologiayhteistyö. Rahoitus- ja asiantuntijaorganisaatioiden arvioinnit ovat jo johtaneet jatkotoimenpiteisiin. Rakenteellisten haasteiden selvitystyössä ei ole tarkasteltu eduskunnan sisäistä työskentelyä ja sen organisointia. Siitä päättää eduskunta oman harkintansa perusteella. Tutkimusjärjestelmän kehittämisen näkökulmasta kysymys on siitä, katsooko eduskunta itsellään olevan riittävät mahdollisuudet koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittisten kysymysten kokoavaan käsittelyyn. Valtioneuvoston suunnasta on perusteltua saattaa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kysymyksiä kootusti eduskunnan käsiteltäväksi tähänastista useammin. Vuotuinen talousarviokäsittely ei anna tähän luontevia mahdollisuuksia. Valtioneuvosto on viimeksi antanut tiedepoliittisen ja teknologiapoliittisen selonteon eduskunnalle vuonna Yhteiskunnan kehittämisen perustuminen yhä vahvemmin tietoon ja osaamiseen puoltaa säännöllisempää raportointia, luontevimmin kerran vaalikaudessa. Hallituksen poliittisen ohjelman käsittely eduskunnassa tyydyttää tätä tarvetta vain osittain. Fokusoitua keskustelua perustelevat erityisesti tarve informoida eduskuntaa meneillään olevasta kehityksestä ja valmisteilla olevista tärkeistä suunnitelmista sekä julkisen keskustelun edistäminen Suomesta tiedon ja osaamisen yhteiskuntana. Hallitusohjelman ja hallituksen strategia-asiakirjojen ohella aineksia selontekoon ja siitä käytävään eduskuntakeskusteluun tarjoavat etenkin valtioneuvoston joka neljäs vuosi vahvistettava koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kuusivuotinen kehittämissuunnitelma sekä valtion tiede- ja teknologianeuvoston kerran toimikaudellaan laatima linjaraportti. Hallituksen sisäisen työskentelyn osalta oleellista on, että valtioneuvoston käsittelyyn tuleville tärkeille koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittisille asioille on asiantuntijavalmistelun jälkeen luonteva, toimiva reitti poliittiseen valmisteluun ja edelleen päätöksentekoon. Tässä tarkoituksessa on jo aikaisemmin, 1990-luvun alkupuolella, ollut esillä tiede- ja teknologianeuvoston ehdotus talouspoliittisen ministerivaliokunnan kehittämisestä talous- ja innovaatiopoliittiseksi ministerivaliokunnaksi. Ne perusteet, joilla ehdotus aikanaan tehtiin, ovat edelleen voimassa: kysymys on innovaatiojärjestelmän kehittämisestä kokonaisuutena sekä siitä, että innovaatiojärjestelmän kehittäminen on talous- ja yhteiskuntapolitiikan valmistelussa ja hoitamisessa keskeinen kehittämiskohde. Toinen tapa tehostaa tiedon ja osaamisen ja niiden hyödyntämiskysymysten koottua käsittelyä hallituksen piirissä on innovaatiopoliittisen ministerityöryhmän asettaminen tarvittaessa liittyen hallituksen ohjelmaan esimerkiksi erityistä innovaatiopolitiikkaohjelmaa toteuttamaan. Asiantuntijavalmistelua parantaa sekä valtioneuvostolle että sen ministeriöille neuvoa-antavan valtion tiede- ja teknologianeuvoston aseman vahvistaminen

13 13 seuraavassa esitettävällä tavalla. Ministeriöiden toimivalta säilyy näissä kysymyksissä luonnollisesti ennallaan; opetusministeriö vastaa tiedepolitiikasta, kauppa- ja teollisuusministeriö teknologia- ja innovaatiopolitiikasta ja muut ministeriöt vastaavasti oman sektorinsa tutkimuksen kehittämisestä. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto on ministereistä ja valtioneuvoston kolmivuotiskaudeksi nimittämistä asiantuntijoista koostuva neuvoa-antava elin. Neuvosto toimii pääministerin johdolla, joten neuvonanto toteutuu korkealla tasolla. Kansainvälisesti tällaista toimintamallia pidetään jopa esimerkillisenä. Neuvosto muodostaa nykyiselläänkin merkittävän päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyöfoorumin. Koettu tarve tiivistää edelleen vuorovaikutusta luontevasti kanavoituu neuvostoon ja sen aseman vahvistamiseen. Varsinaisen neuvonannon osalta kehittämistarpeet koskevat ensi sijassa neuvostossa käsiteltävien asioiden valmistelun vahvistamista. Neuvoston linjaraporttien sekä erillisten kannanottojen ja suositusten jatkokäsittelyn valtioneuvoston piirissä tulisi olla systemaattisempaa ja yhteydet valtioneuvoston päätöksentekoon ja sen valmisteluun tiiviimpiä. Valtioneuvoston osalta organisoinnin kehittämistä tarkasteltiin edellä. Tiede- ja teknologianeuvoston osalta yksinkertaisin kehittämistoimi on ottaa käyttöön neuvostosta annetun asetuksen (934/86) 7 :n mukainen määräaikainen pääsihteeri, jonka valtioneuvosto määrää neuvoston tehtyä asiasta esityksen. Pääsihteerin tulee olla päätoiminen ja toimipaikan valtioneuvoston kansliassa. Mikäli neuvoston linjaraportit päätetään saattaa säännöllisesti valtioneuvoston ja edellä esitetyn selontekomenettelyn mukaisesti eduskunnan käsittelyyn, neuvoston toimikausi tulee muuttaa nelivuotiseksi. Tällöin on myös mahdollista laatia päätöksentekijöille väliraportti aina kaksi vuotta varsinaisen linjaraportin julkaisemisen jälkeen. Neuvoston hallinnolliseen kytkeytymiseen opetusministeriöön näillä muutoksilla ei ole vaikutusta. Sektoritutkimuksen kehittämiskysymykset ovat olleet tiede- ja teknologianeuvoston pysyvänä tehtävänä sen jälkeen kun valtioneuvosto antoi neuvostolle velvoitteen johtaa ja koordinoida eräitä sektoritutkimusselvityksiä keskushallinnon ja aluehallinnon uudistamista koskeneessa periaatepäätöksessä vuonna Tiede- ja teknologianeuvoston sisäinen työskentely on koko ajan perustunut kahteen jaostoon: tiedejaostoon ja teknologiajaostoon, eikä sektoritutkimusta varten ole erillistä valmisteluelintä. Jaostojen lukumäärän lisääminen ei kuitenkaan ratkaise sektoritutkimuksen kootun kehittämisen tarvetta, josta tulee huolehtia neuvoston toiminnan muun kehittämisen kautta. Kehittäminen on hyvinkin tarpeen kahdesta syystä: a) sektoritutkimuksen tosiasiallinen merkitys julkisen tutkimusjärjestelmän osana ja yhteiskunnan kehittämisessä on nopeasti kasvanut, mihin EU-konteksti on antanut vahvan sysäyksen, ja b) sektoritutkimuksen keskeisten kehittämiskysymysten organisointi uudelle elimelle olisi omiaan vaikeuttamaan järjestelmätason kehittämistoimia niiden helpottumisen sijasta. Neuvoston piirissä asiaan voidaan vaikuttaa muutamalla neuvoston kokoonpanoperusteita ja/tai kokoonpanoa. Neuvoston ministerijäseniä määrättäessä voidaan tärkeät sektoritutkimusalat ottaa nykyistä paremmin huomioon. Nämä järjestelyt sekä neuvoston sihteeristön yllä esitetty vahvistaminen vastaavat sektoritutkimuksen kootun kehittämisen tarpeeseen, täydennettynä sillä, että valtioneuvoston kansliapäälliköt käsittelisivät kokouksissaan nykyistä säännöllisemmin hallinnonaloille yhteisiä, laajakantoisia sektoritutkimuksen kysymyksiä. Rakennearvioinnin yhteydessä esille tullut ehdotus sektoritutkimuksen neuvottelukunnan perustamisesta tiede- ja teknologianeuvoston tai

14 14 valtioneuvoston kanslian yhteyteen tähtää saman tavoitteen saavuttamiseen. Ehdotukseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin samat kuin tiede- ja teknologianeuvostoon perustettavan jaoston kohdalla. Valtioneuvoston ja ministeriöiden tasolla harjoitettavaan horisontaaliyhteistyöhön on kiinnitetty huomiota eri yhteyksissä. Syynä tähän on koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopoliittisten kysymysten kasvanut yhteiskunnallinen merkitys. Aika ajoin on nostettu esiin kysymys erityisen tiede- ja teknologiaministerin nimittämisestä taikka tutkimusta ja teknologiaa koskevien asioiden keskittämisestä valtioneuvostossa yhteen ministeriöön. Tiede- ja teknologiaministeriön perustaminen keskittäisi näiden asioiden hoitamisen tavalla, joka katkaisisi yhä tärkeämmiksi käyneet yhteydet sekä koulutus- ja elinkeinopolitiikkaan että yleiseen yhteiskunnalliseen kehittämistyöhön. Ei ole myöskään esitetty perusteita sille, että tällaiseen keskittämiseen loogisesti sisältyvä Suomen Akatemian ja Tekesin yhdistäminen yhdeksi organisaatioksi olisi Suomen oloissa järkevä ratkaisu. Keskittämisratkaisun selkeä vaihtoehto on kehittää edelleen jo toimivaa horisontaaliyhteistyötä sekä vahvistaa tutkimus- ja innovaatioasioiden asemaa ja hoitoa kaikissa ministeriöissä, opetusministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö mukaan lukien. Muut rakennearviointiin liittyvät esitykset ovat kohdistuneet yhteistyön kehittämiseen joko järjestelmätasolla, ministeriöiden välisen suoran yhteistyön alueella tai niin, että jollekin tutkimuslohkolle yhteisiä kysymyksiä käsiteltäisiin toisella organisaatiotasolla kuin tällä hetkellä. Esimerkiksi Suomen Akatemian kansainvälisessä arvioinnissa (2004) ehdotettiin Suomen Akatemian ja valtion tiede- ja teknologianeuvoston väliin sijoittuvaa foorumia, jonka arvioitiin auttavan vahvistamaan horisontaalisia yhteyksiä kansallisen innovaatiojärjestelmän muiden sellaisten toimijoiden välillä, joilla on kiinnostus ja tarve korkeatasoiseen tutkimukseen. Foorumissa voisi ehdotuksen mukaan olla mukana myös yliopistojen rehtoreita ja valtion tutkimuslaitosten johtajia. Tämä ehdotus on toteutumassa siinä muodossa, että opetusministeriön tarkoituksena on vuodesta 2005 lähtien järjestää yhdessä Suomen Akatemian kanssa vuosittain tiedepoliittinen tapahtuma, johon ao. tahot kutsutaan. Ei ole nähtävissä, että tällainen yhteydenpito tai yleisempi tiedepoliittinen keskustelu vaatisi muita virallisia, institutionaalisia järjestelyjä. Ministeriöiden välisen suoran, hallinnollisen tai temaattisen yhteistyön omatoiminen kehittäminen on tärkeää. Yleisen tiede- ja teknologiapolitiikan suunnasta ministeriöitä on kannustettu keskinäiseen yhteistyöhön, esimerkkinä 1990-luvun jälkipuoliskolla tiede- ja teknologianeuvoston suosituksesta käynnistetyt klusteriohjelmat. Ministeriöiden tutkimusja kehittämistyöstä vastaavien henkilöiden ja tutkimuslaitosten johtajien tapaamisilla on merkitystä yhteistyön vahvistamisessa. Tapaamisia voidaan järjestää tarpeen mukaan eikä niitä varten tarvita virallisia päätöksiä. Suomen Akatemian kansainvälisessä arvioinnissa kiinnitettiin huomiota myös Akatemian ja Tekesin välisen yhteistyön edelleen kehittämiseen, monitieteisen tutkimuksen aseman vahvistamiseen sekä yleisimpänä Akatemian liittymäpintojen lisäämiseen muuhun innovaatiojärjestelmään. Opetusministeriö ja Suomen Akatemia ovat käynnistäneet näiden ehdotusten jatkotoimet samoin kuin niin ikään arvioinnissa esitetyn tutkijanurien kehittämistyön; opetusministeriön asettaman kehittämistyöryhmän määräaika on Myös Akatemian ja Tekesin välisen yhteistyön edelleen kehittäminen on jo käynnistynyt. Yleinen tavoite on terävöittää Suomen Akatemian roolia tutkimusjärjestelmässä ja tieteellisen tutkimuksen hyödyntämisen edistämisessä. Suomen Akatemian hallituksella on erityinen tehtävä edistää tieteidenvälistä tutkimusta Suomessa.

15 15 Tekesin kansainvälinen arviointi toteutettiin elinkeinoelämän näkökulmasta. Arvioinnin kohteena oli innovaatiotoiminnan julkinen tukijärjestelmä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan osalta, Tekesin ohella Finpro, Finnvera Oyj, Keksintösäätiö, TE-keskukset ja Suomen Teollisuussijoitus Oy. Arviointia on hyödynnetty myös ns. välittäjäorganisaatioita koskeneessa selvitysmiestyössä (ks. luku 5). Teknologiapolitiikan painopistettä suositeltiin siirrettäväksi innovaatiopolitiikan suuntaan ja näin on jo tapahtumassa sekä KTM:n hallinnonalalla yleisesti että Tekesin toiminnassa. Tekesin osalta rakenteellisesti kehitettäviä toimintoja ovat ulkoisvaikutusten mittaaminen, kansallisen ennakointitoiminnan kehittäminen, aineettoman omaisuuden suojaamista koskeva keksintölainsäädäntö ja julkisten hankintojen kehittäminen. KTM:n huomiota kiinnitettiin julkisten ja yksityisten palvelujen päällekkäisyyden välttämiseen ja tiettyyn päällekkäisyyteen julkisten organisaatioiden kesken. Innovaatiopolitiikan painottuminen vaatii tietoperustan vahvistamista kaikkien julkisten toimijoiden keskuudessa. Arvioinnin jatkotyötä on tehty ensisijaisesti teknologiahallinnon toimesta. Siinä keskeinen haaste on Suomen pysyminen yhtenä johtavista tiedon ja osaamisen talouksista ja kyky ennakoida muutokset. On kyettävä proaktiiviseen politiikkaan heikkojenkin signaalien nojalla. Tekes on ryhtynyt toteuttamaan suosituksia vaikutusten mittauksen, ennakointitoiminnan kehittämisen ja aineettoman omaisuuden suojaamista koskevien käytäntöjen osalta. Sitran arvioinnissa tarkasteltiin kuutta toimintalohkoa, joista yksi oli Sitran asema Suomen innovaatiojärjestelmässä. Sitran tehtäväksi nähtiin täydentää muiden innovaatiojärjestelmän osapuolten toimintaa. Sitran tulee olla voimakas muutostekijä, ja pienenä rahoittajana sen tulee edelleen kehittää rahoitusyhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa varsinkin siirryttäessä uuden toiminnan käynnistysvaiheesta vakinaiseen rahoitukseen. Sitran strategista tutkimusta arvioitsijat katsoivat tarvittavan. Oman tutkimuskapasiteetin laajentamista ei kuitenkaan nähty mielekkäänä. Sitran pitäisi kehittää itseään think tank -tyyppisenä asiantuntijaelimenä, joka kokoaa tutkimusta ja asiantuntemusta, järjestää asiantuntijaseminaareja sekä tuottaa raportteja päättäjille ja hyödyllistä aineistoa suurelle yleisölle. Sitra on tärkeä välittäjä eduskunnan ja yhteiskunnan muiden toimijoiden kesken. Arvioinnin mukaan Sitra on saanut ylimpiä päätöksentekijöitä mukaan keskeiseen innovaatiotoimintaan paljon suuremmassa määrin kuin on tavallista muissa maissa. Yleisin arvioinnin päätelmä oli, että Sitran tulee tulla kansainvälisesti vahvemmaksi toimijaksi verkottumalla ja sisällyttämällä kansainvälinen kehitys Sitran omaan ajattelu- ja toimintatapaan. Tässä tarkoituksessa Sitran tulisi harkita esimerkiksi kansainvälisen neuvoa-antavan toimikunnan perustamista tai tutkimusneuvostonsa vahvistamista ulkomaisilla jäsenillä. Tämän muistion luvussa 1 mainittuun, valtion tiede- ja teknologianeuvoston laatimaan Suomen tieteen ja teknologian kansainvälistämistä koskevaan asiakirjaan sisältyvät liitemuistiona suuria kansainvälisiä tieteellisiä infrastruktuureja koskevat kansallisen käsittelyn periaatteet ja toimintatavat. Vastaavat kansallisen mittaluokan infrastruktuurien strategiset suunnitelmat kuitenkin puuttuvat, mihin valtioneuvoston kanslian globalisaatioselvityksessä kiinnitettiin huomiota. Suomalaisen tutkimuksen kehittäminen ja kansainvälinen profiloituminen edellyttävät strategista näkemystä sekä tässä kohdin että

16 16 myös laajemmin, kansainväliseen huipputasoon yltävien osaamiskeskittymien ja yksikköjen synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Samalla on arvioitava jo olemassa olevien mittavien laitteistojen, tutkimuskeskusten ja -verkostojen sekä kokoelmien hyödyntämistä, niiden vaatimia henkisiä ja aineellisia resursseja sekä tutkijankoulutustarvetta. 3 Yliopistot ja ammattikorkeakoulut Suomen korkeakoululaitosta on sen kaikilla tasoilla kehitetty voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana. Yliopistoja, niiden tutkimusta ja yliopistoihin eri kanavien kautta suuntautuvaa julkista rahoitusta on sekä lakisääteisesti että muilla tavoin vahvistettu luvulla on luotu ammattikorkeakoulujärjestelmä, jonka tehtäviin kuuluu harjoittaa opetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Korkeakoululaitos on alueellisesti ja määrällisesti kattava. Opetushallinnon piirissä on Manner-Suomessa 20 yliopistoa ja 29 vakinaista ammattikorkeakoulua, jotka antavat tutkintoon johtavaa koulutusta lähes sadalla paikkakunnalla. Tutkinto-opiskelijoita korkeakouluissa on yhteensä lähes , ja vuosittain aloittavien opiskelijoiden määrä ylittää Korkeakoulujärjestelmää ei tule enää hajauttaa eikä laajentaa. Tulevien vuosien kehittämistoimet tulee suunnata suurempien kokonaisuuksien kehittämiseen, yksiköiden toiminnan vaikuttavuuden, laadun, sisällön ja tehokkuuden varmistamiseen ja edistämiseen. Yliopistojen uusiutumista on voimakkaasti edistettävä voimavaroja suuntaamalla, priorisoinnilla ja profiloinnilla sekä organisaatio- ja rakennemuutoksin. Ammattikorkeakoulujen osalta opetusministeriön työryhmän (Tutkimus- ja kehitystyö suomalaisissa ammattikorkeakouluissa, OPM 2004:7) suosittelema suurempien AMKkokonaisuuksien organisointi on erittäin perusteltua. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamaa julkisen tutkimusjärjestelmän osaa tulee käsitellä kokonaisuutena, jossa kummallakin instituutiolla on oma profiilinsa ja tehtävänsä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan kentässä. Kokonaisuuden kehittyminen edellyttää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäisen yhteistyön vahvistumista. Yhteistyön kehittymiselle on hyvät perusedellytykset. Lainsäädännössä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen välillä ei ole päällekkäisyyttä eikä ristiriitaa ja molempien sektoreiden tutkimustoiminta on sekä tiedon tuottamisen että hyödyntämisen kannalta ratkaisevan tärkeä. Kumpikin sektori on Suomessa myös keskimäärin hyvin kehittynyt ja korkealaatuinen. Suomen yliopistolaitoksen henkilöstövoimavarat ovat kokonaisuutena merkittävät. Tutkimuksessa työskentelee eri tehtävissä yliopistoissa yhteensä henkilöä ja yliopistosairaaloissa lisäksi henkilöä. Opetusministeriön vuonna 2004 teettämään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rakenneselvitykseen sisältyvät, yliopistojen laatimat SWOT-analyysit, tehdyt profiilitarkastelut samoin kuin erillistutkimukset viittaavat yliopistojärjestelmän kahtia jakautumiseen. Suuret, monialaiset yliopistot erottuvat selvityksessä omaksi ryhmäkseen ja niiden sekä resurssi-, prosessiettä tulosmuuttujat osoittavat keskimääräistä parempaa kapasiteettia, tuloksellisuutta ja tasoa. Kehittämisen suunta viittaa rakenneselvityksen mukaan siihen, että monialaisista suuremmista yksiköistä on realistiset mahdollisuudet kehittää huipputason kansainvälisesti kilpailukykyisiä yksiköitä, mikä edellyttää erityistä kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen tähtäävää strategiaa. Profiloituminen, laadullisesti vahvojen yksikköjen