LOIMIJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014

Transkriptio

1 Pantone 3

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET JA VOIMASSA OLEVAT LUVAT TARKKAILUN SUORITUS VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Yleiskuvaus ja ekologinen tila Hydrologia SÄÄ- JA VESIOLOT Loimijoen alueen sadanta Virtaamat Kuhalankoski Maurialankoski VESISTÖKUORMITUS Asutuksen aiheuttama vesistökuormitus Teollisuuden aiheuttama vesistökuormitus Kokonaiskuormituksen kehitys KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI Forssan kaupunki Genencor International Oy Pintos Oy (entinen Ofa Oy Ab), Jokioisten tehdas Jokioisten kunta Ypäjän kunta Loimaan kaupunki Loimaan kaupunki, Alastaron taajama Huittisten kaupunki, Vampulan taajama Huittisten kaupunki Lounais-Suomen Putki Oy Loimaan Kromaus Oy Punkalaitumen kunta VESISTÖN TILA Tammelan Pyhäjärvi Pyhäjärven luusua... 3

4 8.3 Loimijoki Happipitoisuus Fosforipitoisuus Typpipitoisuus Ammoniumtyppi Nitraattityppi Sameus ja kiintoaine Humuksen määrä Sähkönjohtavuus ja veden ph Klorofyllipitoisuudet Veden hygieeninen laatu Runkoasemien keskimääräinen veden laatu Kuormittajakohtaiset vesistövaikutukset Sivujokien veden laatu Jänhijoki Aronoja ja Koenjoki Niinijoki Palojoki Punkalaitumenjoki HAJAKUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT YHTEENVETO VIITTEET LIITTEET Liite 1. Vedenlaatutulokset Liite 2. Virtaamataulukot Liite 3. Havaintoasemakartta

5 Vesistöosasto/MM Julkaisunumero 745/15 LOIMIJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA JOHDANTO Loimijoen (Kuva 1.1) alueen veden laadun yhteistarkkailumuotoinen seuranta on aloitettu vuonna Pääuoman lisäksi tarkkailun piiriin ovat kuuluneet jo pitkään siihen laskevat Koenjoki, Niinijoki ja Punkalaitumenjoki. Jänhijoki on ollut mukana seurannassa vuodesta 1998 alkaen ja Loimijoen alajuoksulle laskeva Palojoki vuodesta 21 alkaen. Kuva 1.1. Loimijoen yläosa, Forssan puhdistamon yläpuoli. Harri Perälä. Nyt käytössä oleva tarkkailuohjelma on laadittu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimesta vuonna 21. Ohjelma sisältää veden laadun seurannan, pohjaeläin- ja sedimenttitutkimukset sekä pohjan piilevien tarkkailun. Hämeen ympäristökeskus hyväksyi em. ohjelman tietyin tarkistuksin ja täydennyksin (kirje nro 3Y326-13) ja Lounais-Suomen ympäristökeskus (kirje nro 299Y479-13). Tämän jälkeen tarkkailuohjelmasta laadittiin päivitetty versio , johon on lisätty tarkkailupiste L4 Genencor International Oy:n alapuolelle Loimijokeen (kirje nro YLO/lup/73A/4, dnro HAM-23-Y ). Lisäksi piilevätarkkailua muutettiin vuodelle 21 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen suullisesti hyväksymällä tavalla. Yhteistarkkailuohjelma kattaa jokivarren pistemäiset jätevesikuormittajat, mutta ei alueella sijaitsevia turvetuotantoalueita, kaatopaikkoja eikä Huittisten kaivosta. Lisäksi Forssan Envitech-alueen kuormittajilla on oma, vuonna 211 valmistunut vesistövaikutusten yhteistarkkailuohjelma. ( 3 ) PL 265, 3311 Tampere

6 2. TARKKAILUVELVOLLISET JA VOIMASSA OLEVAT LUVAT 2 Loimijoen yhteistarkkailuun osallistuvilla kaupungeilla, kunnilla ja teollisuuslaitoksilla (Taulukko 2.1) on Hämeen ympäristökeskuksen, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, Länsi-Suomen ympäristölupaviraston, Etelä-Suomen aluehallintoviraston tai Vaasan hallinto-oikeuden jätevesien laskuluvissa asettamat vesistön tilan tarkkailuvelvoitteet. Taulukko 2.1. Loimijoen yhteistarkkailuun vuonna 214 osallistuneet kuormittajat ja heidän lupapäätökset. Tarkkailuvelvollinen Lupapäätös pvm 1) Forssa kaupunki Länsi-Suomen ympäristölupavirasto (LSY-23-Y-432) Vaasan hallinto-oikeus (1584/5/211) Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (ESAVI/684/4.8/21 päätös nro 84/211/1), määräaikojen pidentäminen ) Genencor International Oy Hämeen ympäristökeskus (YSO/57/27) lupamääräysten tarkistamiskäsittely meneillään AVI:ssa 3) Pintos Oy, Jokioinen Hämeen ympäristökeskus (YLO/lup/113/5) lupamääräysten tarkistamiskäsittely meneillään AVI:ssa 4) Jokioisten kunta Länsi-Suomen ympäristölupavirasto (LSY-26-Y-22, päätös nro 5/27/1) Etelä-Suomen aluehallintovirasto, muutospäätös (ESAVI/77/4.8/212, päätös nro 171/212/1) ) Ypäjän kunta Hämeen ympäristökeskus (YLO/lup/97/3) lupamääräysten tarkistamiskäsittely meneillään 6) Loimaan kaupunki, Loimaa Länsi-Suomen ympäristölupavirasto (LSY-29-Y-8) Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI/214/4.8/211, päätös nro 53/212/1), määräaikojen pidentäminen ) Loimaan kaupunki, Alastaro Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI/343/4.8/212, päätös nro 282/213/2) ) Loimaan kaupunki, Mellilä Kuormitus loppunut, tarkkailu jatkunut toistaiseksi - 9) Huittisten kaupunki, Vampula Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI/648/4.8/21, päätös nro 74/211/1) ) Huittisten kaupunki, Huittinen Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI/775/4.8/21, päätös nro 135/211/1) ) Humppilan kunta Kuormitus loppunut , jälkitarkkailua vuoteen ) Lounais-Suomen Putki Oy Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI/269/4.8/212, päätös nro 256/213/1) ) Punkalaitumen kunta Lounais-Suomen ympäristökeskus (LOS, päätös nro 28 YLO) Vaasan hallinto-oikeus (päätös nro 6/29/2, dnro 115/4/217) kuormitus loppunut helmikuussa 214, jälkitarkkailua v

7 3 Loimaan kaupungin Mellilän taajaman jätevedet johdetaan Loimaan puhdistamolle. Niinijokeen voi kuitenkin tulla kuormitusta Mellilän taajaman alueella olevista viemäreistä ja se on ollut aiemmin mukana tarkkailussa Mellilän kunnan toimeksiannosta ja käytäntö on jatkunut toistaiseksi. Loimijoen vesistöalueella myös sijaitsevan Loimaan Kromaus Oy:n (uusi lupa , Loimaan kaupungin ympäristölautakunta, päätös Y1/212 Ympla ) purkuvesistössä ei suoriteta vesistötarkkailua, eikä se ole ollut mukana yhteistarkkailussa vuosina Sen ylä- ja alapuolisesta vesistöstä on otettu sedimenttinäytteet kolmen vuoden välein vuosina raskasmetallikuormituksen mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi. Humppilan jätevedenpuhdistamon toiminta loppui vuonna 211. Jälkitarkkailu loppui vuoteen 214. Punkalaitumen jätevedenpuhdistamon toiminta loppui helmikuussa 214, josta lähtien jätevedet on johdettu Huittisten puhdistamolle. Puhdistamon vesistötarkkailu jatkuu vuosina 214 ja 215 jälkitarkkailuna. Seuranta pisteillä VP1 ja VP2A päättyy vuoteen 215. Punkalaitumenjoen alajuoksulla sijaitseva piste VP3 jää yhteistarkkailuun. Huittinen, Sastamala ja Punkalaidun ovat sopineet jätevesien yhteiskäsittelystä jäsenkuntien omistukseen ostetulla Huittisten kaupungin laajennettavalla puhdistamolla. Huittisten puhdistamo Oy on saanut Etelä-Suomen aluehallintovirastolta luvan (ESAVI/643/4.8/21, päätös nro 16/213/2) em. kuntien jätevesien yhteiskäsittelyyn Pappilannimen saneerattavalla jätevedenpuhdistamolla. Huittisten puhdistamo Oy ei ollut mukana Loimijoen yhteistarkkailussa vielä vuonna 214. Huittisten puhdistamon saneeraus ja laajennus sekä Sastamalan siirtoviemärit valmistuvat tämän hetken tiedon mukaan vuoden 216 aikana, jolloin yhteiskäsittely alkaa. Edelliseen liittyen Vampulan puhdistamon toiminta loppuu lähivuosien aikana ja alueen jätevedet johdetaan Huittisten keskuspuhdistamolle käsiteltäväksi. Ypäjän puhdistamon toiminta loppuu vuoden 216 aikana, ja alueen jätevedet johdetaan Loimaan keskuspuhdistamolle käsiteltäväksi. Myös Alastaron puhdistamolta jätevedet on tarkoitus johtaa Loimaan keskuspuhdistamolle lähivuosien aikana. 3. TARKKAILUN SUORITUS Veden laatua seurataan vuosittain, kun taas sedimenttien kuntoa, pohjaeläimistön tilaa ja piileviä seurataan kolmen vuoden välein. Piilevätarkkailu tehtiin edellisen kerran vuonna 213, joten seuraavan kerran se on vuorossa vuonna 216. Sedimentti- sekä pohjaeläintutkimukset tehtiin vuonna 214 ja ne raportoidaan erillisinä julkaisuina. Loimijoen pääuoman alueella on 16 virallista havaintoasemaa (Taulukko 3.1). Asemalta L15 otettiin näytteet ainevirtaamien seuraamiseksi lähes kuukausittain. Asema L16 on lisätty Turun Veden tarpeisiin, eikä se ole ainakaan toistaiseksi yhteistarkkailuasema.

8 4 Taulukko 3.1. Loimijoen pääuoman tarkkailuasemat ja niiden kaikki havaintoajankohdat vuonna 214. Loimijoen Aseman Kuukausi pääuoma 214 laatu L1 x x x x L1A runkopiste x x x x x x x L2 runkopiste x x x x x x x L3 x x x x x L4 x x x x x x x L5 runkopiste x x x x x x x L5A x x x L6 x x L9 runkopiste x x x x x x x L11 runkopiste x x x x x x x L13A x x L13 runkopiste x x x x x x x L14A x x L14 x x L15 runkopiste x x x x x x x x x x x L16 (Turun Vesi) x x x x L17 x x x x x Pääuoman lisäksi näytteitä otettiin 5 sivujoesta (Taulukko 3.2). Lisäksi seurattiin Koenjokeen laskevan Aronojan (2 asemaa) veden laatua. Taulukko 3.2. Loimijoen sivujokien tarkkailuasemat ja niiden havaintoajankohdat vuonna Aseman Kuukausi laatu Sivujokien suut: Jänhijoki J3 runkopiste x x x x x Koenjoki KJ3 runkopiste x x x x x Niinijoki N3 runkopiste x x x x x Palojoki P1 runkopiste x x x x x Punkal.joki VP3 runkopiste x x x x x Humppilan ylä- ja alapuoli: Aronoja K1 x x x x Aronoja K6 x x x x Koijoki K3 x x x x Koijoki K7 x x x x Mellilän ylä- ja alapuoli: N1 x x N2 x x Punkalaitumen ylä- ja alapuoli: VP1 x x x x VP2A x x x x Eri asemilta määritettiin vähintään tarkkailuohjelman mukaiset analyysit (Taulukko 3.3). Lisäksi asemalta L15 on tehty lisämäärityksiä (alkaliteetti, TOC, liupo 4 Nucle) Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tilauksesta.

9 5 Taulukko 3.3. Loimijoen yhteistarkkailun analyysivalikoima. Loimijoen pääuoma Loimijoen sivujoet Analyysi Runkopisteet Muut pisteet Jokisuut Yläjuoksut Aronoja Lämpötila o C x x x x x Happi mg/l x x x x x Happi kyll % x x x x x Sameus FTU x x x x x Kiintoaine mg/l x x Sähkönjohtavuus ms/m x x x x x ph x x x x x Väri mg Pt/l x *) x COD Mn mg/l O 2 x x x x BOD 7 mg/l x Kokonaistyppi µg/l x x x x x Ammoniumtyppi µg/l x x x x x Nitraattityppi µg/l x x x Kokonaisfosfori µg/l x x x x x Fosfaattifosfori µg/l x x Rauta µg/l x x Fekaaliset kolit kpl/dl x x x x x Fekaaliset streptokokit kpl/dl x x x x x Klorofylli a mg/m 3 x **) *) Väri määritetään seuraavilta runkopisteiltä: L1A, L9 ja L15. **) Klorofylli-a määritys suoritetaan asemilta L1A, L5, L9, L13 ja L15 (kesäkuu ja elokuu). Tarkkailualue, kuormittajien sijainti ja veden laadun havaintopaikat on esitetty liitekartalla 3. Loimijoen yläjuoksun kunnat kuuluvat Hämeen ELY-keskuksen alueeseen. Joen alaosalla valvontaa suorittaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Raja on Ypäjän ja Loimaan välillä. 4. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS 4.1 Yleiskuvaus ja ekologinen tila Loimijoen yhteistarkkailun piiriin kuuluu pääosa Loimijoen valuma-alueesta Tammelan Pyhäjärven luusuasta alkaen. Tarkkailukohteita ovat Loimijoki ja sen sivujoista Jänhijoki, Koenjoki, Niinijoki, Palojoki ja Punkalaitumenjoki. Peltojen osuus valuma-alueesta (39 %) on Loimijoen alueella Kokemäenjoen vesistöalueen korkein. Loimijoen vedet laskevat Huittisten alapuolella Kokemäenjokeen. Pyhäjärvi kuuluu järvityypiltään mataliin humusjärviin (Mh), ja toissijaisesti se on tyypitelty runsasravinteisiin järviin (Rr). Loimijoen pääuoma on tyypiltään suuri savimaiden joki (Ssa), ja siihen laskevat sivujoet kuuluvat keskisuuriin savimaiden jokiin (Ksa). Pyhäjärven veden ominaispiirteitä ovat samentuneisuus ja rehevyys maatalousvaltaiselta valumaalueelta tulevan voimakkaan hajakuormituksen vuoksi. Valumaolojen vaihtelu heijastuu järven mataluudesta johtuen nopeasti veden laatuun. Talvella pohjan lähellä on ajoittain todettu happivajetta. Pyhäjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Pyhäjärven syvännealueella sijainneen valtakunnallisen syvännehavaintoaseman säännöllinen tarkkailu lopetettiin vuoden 1994 jälkeen, mutta aloitettiin uudelleen vuonna 2.

10 6 Savisamean Loimijoen ja sen sivujokien ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Ravinnetaso määräytyy paljolti hajakuormituksen mukaan. Loimijoen yläjuoksulla jätevesien osuus on kuitenkin varsinkin alivirtaamilla merkittävä. Jätevedet heikentävät myös joen hygieenistä laatua merkittävästi. Happitilanne on normaalisti tyydyttävä tai hyvä. Loimijoen yläosan ekologinen tila on luokiteltu sekä biologisten että fysikaalis-kemiallisten tekijöiden mukaan tyydyttäväksi. Alaosalla ekologinen tila heikkenee suuremman fosforipitoisuuden vuoksi välttäväksi. Jokiosuudella on kaksi merkittävää nousuestettä sekä yli puolet luontaisesta putouskorkeudesta on rakennettu ja jokiuomaa on perattu noin puolet joen pituudesta, minkä vuoksi Loimijoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Jokioisten alapuolelle laskevan Jänhijoen fysikaalis-kemiallinen luokka on hajakuormituksesta peräisin olevan raskaan ravinne- ja kiintoainekuormituksen sekä heikon hygieenisen laadun vuoksi välttävä. Monipuolinen biologinen aineisto huomioiden Jänhijoen ekologinen tila on kuitenkin luokiteltu tyydyttäväksi. Muiden Loimijoen sivujokien ekologinen tila on vain välttävä erittäin suuren fosforitason vuoksi, jonka perusteella jokien fysikaalis-kemiallinen luokka on ääriarvoilla laskettuna huono. Mediaanit huomioon ottaen oikeampi luokka on kuitenkin välttävä. Loimijoen vesistöalueen pinta-ala on 314 km 2 ja järvisyys vain 2,8 %. Järvisyysprosentti on vielä Tammelan Pyhäjärven luusuassa normaali (1,8 %), mutta Forssan ja Huittisten välinen osuus on lähes järvetöntä ja voimaperäisesti viljeltyä aluetta. Loimijoen pituus on 114 km ja pudotuskorkeus 54 m. Joessa on kahdeksan säännöstelypatoa, joista kahdella on voimalaitos. Loimijoen keskivirtaama on Forssassa 6,3 m 3 /s, Loimaalla 11,2 m 3 /s ja Huittisissa 26 m 3 /s. Valumaalueen vähäjärvisyyden takia virtaamavaihtelut ovat suuria. Alivirtaamat ovat alajuoksullakin vain muutamia kuutiometrejä sekunnissa, kun taas ylivirtaamat ovat yli 1 m 3 /s. Taulukko 4.1. Loimijoen yhteistarkkailuun kuuluvien vesimuodostumien tyypittely ja vesienhoidon 2. suunnittelukauden päätökseen perustuva ekologinen tila. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Vesimuodostuma; Kunta Pintavesityyppi Ekologinen tila Pyhäjärvi; Tammela Matalat humusjärvet (Mh) tyydyttävä Loimijoki yläosa; Jokioinen Suuret savimaiden joet (Ssa) tyydyttävä Loimijoki alaosa; Huittinen Suuret savimaiden joet (Ssa) välttävä Jänhijoki; Forssa, Jokioinen Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) tyydyttävä Koenjoki (Kojonjoki); Forssa, Humppila, Loimaa Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) välttävä Niinijoki, Loimaa Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) välttävä Palojoki (Kourajoki); Huittinen Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) välttävä Punkalaitumenjoki; Punkalaidun, Huittinen Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) välttävä

11 7 4.2 Hydrologia Loimijoen virtaamia mitataan mm. Kuhalankoskesta (Forssa) ja Maurialankoskesta (Huittinen). Edellä mainituille koskille sekä Loimijoen suurimmille sivujoille voidaan esittää seuraavat perustiedot: Taulukko 4.1. Loimijoen pääuoman ja sivujokien virtaamatietoja. Pääuoma: MHQ MQ MNQ F km 2 L % m 3 /s m 3 /s m 3 /s Kuhalankoski ( ) 696 1,5 18,7 6,3 1,44 Kuhalankoski (1991-2) 696 1,5 17,4 6,1 1,54 Maurialankoski ( ) , ,1 1,85 Maurialankoski (1991-2) , ,4 2,33 Sivujoet: Jänhijoki 25 3,8 14 1,6,2 Koenjoki 47,4 35 3,8,4 Niinijoki 225, 21 2,,1 Palojoki 225,1 18 1,9,2 Punkalaitumenjoki 425,6 31 3,6,4 Jokialueen virtaamavaihtelut ovat vähäjärvisyyden takia suuria, millä on suurta merkitystä tulvahuippujen aiheuttaessa veden samenemista ja ravinteiden huuhtoutumista jokivarsien peltoalueilta. 5. SÄÄ- JA VESIOLOT Vuoden 213 loppupuoli oli runsassateinen ja virtaamat lähentelivät vuodenvaihteessa tulvalukemia. Myös järvien pinnat kohosivat ja olivat poikkeuksellisen korkeat vuodenvaihteessa. Pienet järvet saivat jääkannen joulukuun alussa. Koska säätyyppi oli erittäin lauha, monet järvet sulivat uudelleen ennen vuodenvaihdetta. Isot selät lainehtivat vapaana vielä tammikuun alkupuolella. Vesimassa viileni ja hapettui hyvin tämän takia. Virtaamat olivat lisäksi poikkeuksellisen suuria, joten talvikausi ei muodostunut happitilanteen kannalta kovin vaikeaksi. Toisaalta hajakuormitus lisääntyi selvästi normaaliin verrattuna, ja peltoalueiden läpi virtaavat ojat ja joet olivat voimakkaasti samentuneita. Talvi oli kokonaisuutenakin leuto, joten lumipeitettä ei juuri jään päällä ollut. Näin ollen valo pääsi jäänalaiseen veteen läpi talven ja saattoi pitää levätuotantoa yllä myös jään alla. Tällä on vaikutuksensa happipitoisuuteen, koska perustuotannossa vapautuva happi kertyy jäänalaiseen veteen ja kohottaa happipitoisuuksia. Koska lumipeite oli talvella ohut, ei sulamisvaiheessa todettu tulvimista. Kaiken kaikkiaan kevätvalumat jäivät etelässä pieniksi ja hajakuormitus sitä myötä vähäiseksi. Normaalia ohuemmat jäät lähtivät jo ennen huhtikuun puoliväliä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Huhtikuun lopulla sää oli lämmin, mutta viileni toukokuussa yöpakkasten jatkuessa. Lämpötilakerrosteisuuden muodostuminen siirtyi siten myöhemmäksi ja kevätkierto jatkui pitkään, jolloin alusvesi tuulettui ja hapettui hyvin. Lämmin sää alkoi vasta toukokuun puolivälin jälkeen.

12 8 Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta kuukauden loppupuoli oli poikkeuksellisen kolea. Pintavedet olivat lämmenneet kesäkuun alussa kuitenkin jo sen verran, että lämpötilakerrosteisuus pääsi muodostumaan. Kesäkuussa saatiin runsaita sateita etenkin kuun puolivälissä. Viileä sää ja voimakkaat tuulet estivät sinilevien runsastumista. Kylmää kesäkuuta seurasi harvinaisen lämmin heinäkuu. Kuun loppupuolella lämpötilat kohosivat jopa 3 asteen yläpuolelle. Nopeasti lämmennyt sää mahdollisti sinilevien runsastumisen, mutta levätilanne pysyi silti koko heinäkuun ajan melko tavanomaisena. Sademäärässä oli suuria paikallisia eroja, koska sade oli suurelta osin kuuroittaista. Elokuukin alkoi varsin lämpimänä, mutta kuun loppua kohden lämpötilat laskivat tavanomaisiin lukemiin. Sadanta oli runsainta maan lounaisosassa ja länsirannikolla, jossa sademäärä kohosi jopa yli 12 mm. Kerrosteisuus pysyi järvissä vakaana vielä elokuussakin. Syyskuu oli vähäsateinen ja varsin lämmin. Kuun lopulla sää viileni selvästi. Lokakuussa satoi paikoin varsin runsaasti. Kuun lopulla oli pieniä pakkasia, mutta säätyyppi oli kuitenkin yleisesti lauha ja sateinen. Lokakuun sateet näkyivät virtaamien lievänä lisääntymisenä ja hajakuormituksen voimistumisena. Marraskuun alussa satoi ensilumi, joka suli nopeasti. Sää jatkui lauhana koko marraskuun eikä joulukuussakaan tullut kovempia pakkasia. Sadanta oli runsasta koko loppuvuoden lisäten hajakuormitusta. Taulukko 5.1. Sadanta Kokemäenjoen vesistöalueella (Harjavalta) vuonna 214 sekä prosentteina (%) pitkän ajan (1971-2) sademääristä. Sade mm tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Yht Vuosi % normaalista (vuosien vertailupohjana käytetty keskiarvoa ja 24 alkaen keskiarvoa ) Loimijoen alueen sadanta Loimijoen alueelta on sadantatietoja mm. Jokioisten alueelta (Taulukko 5.2), missä vuotuinen sademäärä (v mm) oli samaa luokkaa kuin Harjavallassa (v mm). Vuoden 214 sademäärä jäi hieman alle pitkän ajan keskiarvon (Jokioinen : 66 mm).

13 9 Taulukko 5.2. Sadanta (mm) Jokioisissa vuosina sekä vertailu vuosien , ja keskiarvoihin. Sade mm tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Yht Runsaimmat sateet ajoittuivat vuonna 214 kesä-, elo- ja joulukuulle (Kuva 5.1). Heinäkuussa ja syksyllä sademäärä jäi selvästi alle keskimääräisen tason. mm 16 Jokioinen Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 5.1. Vuosien 213 ja 214 kuukausisadannat Jokioisten säähavaintoasemalla pitkän ajan (1971-2) keskiarvoon verrattuna. 5.2 Virtaamat Kuhalankoski Vuonna 214 Kuhalankosken juoksutukset olivat suurimmillaan runsaiden sateiden aikaan tammi-, maalis- ja joulukuussa (Taulukko 5.3, Kuva 5.2). Virtaamat olivat jälleen alkutalvella edellisen syksyn

14 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU 1 runsaiden sateiden jäljiltä suuria. Keväällä valumat jäivät leudon talven vuoksi tavanomaista pienemmiksi ja kevätvalumahuippu oli jo maaliskuussa. Virtaamat hiipuivat aiempaan tapaan kesällä ja runsastuivat selvästi vasta aivan loppuvuodesta. Suurimmillaan virtaamat olivat tammikuussa 12, m 3 /s, maaliskuussa 9,5 m 3 /s ja joulukuussa 8,5 m 3 /s. Pienimmät virtaamat 1,8 m 3 /s mitattiin elokuussa, eivätkä loppukuuhun ajoittuneet paikallisesti rajoittuneet, runsaat sateet nostaneet Kuhalankosken virtaamia. Vuositasolla Kuhalankosken keskivirtaama oli vuonna 214 4,3 m 3 /s ollen 7 % vuosien keskiarvosta 6,1 m 3 /s. Taulukko 5.3. Kuhalankosken keskimääräinen juoksutus kuukausittain ajanjakson aineistosta laskettuna sekä kuukausittaiset juoksutukset 2-luvulla. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo , 5,5 4,9 8,8 13,1 6,4 2,8 3,3 4,2 5,3 7,4 7,9 6, ,3 5,5 6,3 11,3 12,6 4,9 4, 2,9 3,4 3,3 5,7 7, 6,1 2 1,4 9,1 9,2 15,1 9,5 3, 1,9 2,3 3,2 1,2 1,9 13,2 7,4 21 7,5 5,9 4, 8, 9,4 3,8 2, 1,2 5,6 7, 5, 5, 5,4 22 4,5 7,9 1, 11,4 7,9 1,7 2,9 2,7 1,2 1,2 1,2 1,2 4,5 23 1,2 1,2 1,2 1,2 3,1 2,8 1,6 1,2 1,2 1,2 1,2 1,4 1,6 24 5,2 7, 7, 8,4 5,4 4,8 12,4 13,1 6,6 5,3 6,1 7,6 7, ,6 12,8 5, 6,5 3,8 2, 1,3 6,5 4,1 1,4 6,8 6,9 6, 26 3, 3, 3, 8,7 9,4 3,9 1,9,8,8,8 3,8 12,8 4,3 27 1,8 6,4 4,7 5,9 4,7 1,2 1,2 1,6 3,5 3,5 6,9 1,6 5, , 13,9 12, 15,2 5,1 1,5 1,7 1,2 1,2 3,8 12,5 15,4 8, 29 6,9 6,8 2,5 7,7 3,7 1,2 1,2 1,2 1,2 1,2 2,3 6,1 3,5 21 4, 4, 5, 14,6 1,9 4,7 2,5 1,6 1,2 1,2 2,1 3,5 4, ,5 3,5 4,3 12,2 7,6 2,7 1,6 1,6 2,3 3,5 4, 11,7 4, ,7 8, 8, 13,1 15,5 3,6 3, 1,6 3,9 9,1 1,4 8, 8, ,3 6, 5,4 4,8 6,9 2,3 1,9 1,5 1,2 2,1 3,8 7,3 4, ,8 4, 5,7 3,9 3,5 3, 2,9 2, 3,2 3, 3, 6, 4,3 % vv tasosta m 3 /s Kuhalankoski Kuva 5.2. Kuhalankosken kuukausivirtaamat vuosina sekä pitkänajan keskiarvona.

15 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU Maurialankoski Maurialankosken keskivirtaamaksi muodostui vuonna , m 3 /s, mikä oli selvästi keskimääräistä (v m 3 /s) pienempi (Taulukko 5.4). Virtaamat olivat kuitenkin alkutalvella suuria. Kevätvalumahuippu ajoittui maaliskuulle, mutta jäi lauhan talven vuoksi aiempaa pienemmäksi. Tämän vuoksi virtaamat jäivät huhti- ja toukokuussa murto-osaan aikaisemmasta. Virtaamat pysyivät tavanomaisen pieninä läpi kesän runsastuen vasta loppuvuodesta (Kuva 5.3). Alajuoksun veden laadun vaihtelua kuvaavat parhaiten aseman L15 tulokset. Veden sameusarvojen perusteella voimakkaimmat eroosiopiikit ajoittuivat runsaiden virtaamien aikaa. Vuonna 214 Loimijoen sameus oli enimmillään tammikuussa 15 FNU ja marras-joulukuussa FNU. Pienimmillään sameusarvot olivat noin 2-3 FNU. Taulukko 5.4. Maurialankosken keskimääräinen juoksutus kuukausittain ajanjakson aineistosta laskettuna sekä kuukausittaiset juoksutukset 2-luvulla. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo ,1 15,6 19,1 7, 39, 12,1 9,3 1,5 14,2 23, 35, 25, 24, ,2 16,3 29,1 71,9 3,1 14,8 1,7 1,6 8,9 19,7 29,5 28,4 24,4 2 48, 19,5 33, 15, 16,9 6,7 9,3 18, 6,9 6,8 64, 49, 32, 21 15,1 16,1 15,7 63, 25, 7,8 4,5 3,2 31, 21, 33, 12,2 2, 22 14, 59, 48, 49, 16,1 5,8 1,6 5,6 3,2 3,1 3,5 3,6 18,1 23 2,8 2,5 11,9 12,6 29, 8,5 4, 3,6 3,2 5,2 11,7 24, 1, 24 15,6 15,9 27, 48, 12,3 8, 31, 22, 27, 18,6 24, 42, 24, , 25, 1,3 33, 11,4 6,6 4, 27, 9,4 1,7 34, 19,6 22, 26 15,7 7,3 5,9 77, 23, 9,9 4,1 2,3 2,4 21, 48, 55, 23, 27 43, 11,5 35, 22, 1,6 5,9 4,5 6,1 8,9 11,7 34, 46, 19, , 44, 4, 56, 1,7 8,7 7, 1,6 1,2 33, 64, 58, 32, 29 15,6 9,4 5,4 56, 11,8 8,1 4,7 4,5 3,6 5,4 19,6 14,4 13,1 21 3,7 4,7 7, 91,1 31,8 13,9 4, 3,5 9,2 5,4 2,3 5,4 16, ,1 4,9 4,8 83,7 13,4 7,7 11,6 7,6 21,3 21, 22, 76,6 23, ,5 12,4 52,5 52,6 24,5 12,8 8,3 7,1 14,3 63,2 38,5 12,7 27, ,9 11,4 1,3 73,3 21,1 6,6 5, 6,5 3,9 13, 35,8 33,8 2, ,5 13,4 25,4 15, 9,2 11, 6,2 9,9 7,8 8,4 18,7 39,9 16, % vv tasosta m 3 /s Maurialankoski Kuva 5.3. Maurialankosken kuukausivirtaamat vuosina sekä pitkänajan keskiarvona.

16 12 6. VESISTÖKUORMITUS 6.1 Asutuksen aiheuttama vesistökuormitus BHK-kuormitusta tuli viemäröidyn asutuksen piiristä vuonna 214 keskimäärin 14 kg/d (v kg/d), mikä oli 4 % vähemmän edelliseen vuoteen verrattuna (Taulukko 6.1). Kuormitus oli siten alimmillaan sitten vuosien 29 (13 kg/d) ja 21 (18 kg/d). Kuormitus painottui Forssaan, Huittisiin ja Loimaalle. Reduktioprosentit vaihtelivat vuonna 214 välillä %. Poistotehot olivat keskimäärin vielä paremmat kuin vuonna 213. Vampulan osalta vuotta 213 uudempia kuormitustietoja ei ole käytettävissä. Fosforikuormitusta tuli asutuksen piiristä vuonna 214 6,1 kg/d, mikä oli edellisvuotta vähemmän (v , kg/d). Fosforista poistettiin %. Typpikuormitusta tuli asutuksesta vuonna 214 keskimäärin 543 kg/d (v kg/d). Viimeksi tällä tasolla oltiin vuonna 21 (589 kg/d). Typpikuormasta 89 % oli peräisin kahdelta suurimmalta puhdistamolta (Forssa ja Loimaa). Forssan typpikuorma on lisääntynyt vuodesta 211 lähtien voimakkaasti, mutta vuonna 214 kuormitus laski 39 % viime vuodesta. Myös Loimaan typpikuormitus oli vähentynyt (28 %) viime vuodesta. Typen osalta reduktioprosentit vaihtelivat välillä %. Paras tulos saavutettiin aiempaan tapaan Huittisissa. Suurimmalla puhdistamolla Forssassa typpireduktio oli 42 % ja nitrifiointiaste 57 %. Taulukko 6.1. Asutuksen jätevesikuormitus vuonna 214 sekä sen kehitys vuosina Q BHK 7 -ATU Kok.P. Kok.N. Nitrif.aste KUNTA m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % % Forssa ,47 2, Jokioinen 11 3,8 4,2 98,26, Ypäjä 2 8, 1,6 97,6, , Loimaa 297 5,1 15, 98,15, Alastaro 262 4,2 1,1 98,15, , Vampula , 3,1 93,97, , Huittinen , 28, 99,95 2, Yhteensä: , 6,1 543 Keskiarvot: ,3 9, ,3 11, ,3 8, ,2 6, ,2 11, ,1 6, ,1 7, ,6 3, ,2 5, ,8 6, ,6 14, , 7, , 6,1 543

17 Teollisuuden aiheuttama vesistökuormitus Teollisuuden puolella ainoa merkittävä orgaanisen aineen ja ravinteiden kuormittaja on Genencor International Oy (Taulukko 6.2). Senkin osalta orgaanisen aineen keskikuormitus on laskenut ja oli vuonna 214,5 kg/d (v. 213,67 kg/d, v. 21 1, kg/d). Fosforikuormitus oli vuonna 214,48 kg/d, ja muutokset kuormituksessa ovat olleet viime vuosina pieniä (v. 213,57 kg/d, v. 212,33 kg/d, v. 211,53 kg/d). Typpikuormitusta tuli 6, kg/d (v ,7 kg/d, v ,9 kg/d). Kuormitus on keventynyt oleellisesti jo vuodesta 28 lähtien. Sillä on silti edelleen lievää rehevöittävää vaikutusta Jokioisten kohdalla. Selvimpiä vaikutukset ovat alivirtaamilla. Metallikuormittajia on kolme. Suoraan Loimijokeen johdettiin vain Pintos Oy:n Jokioisten tehtaan vedet. Kahden muun metallikuormittajan (Loimaan Kromaus Oy ja Lounais-Suomen Putki Oy) käsitellyt vedet johdettiin Koenjokeen. Teollisuuden aiheuttama sinkkikuormitus oli vuonna 214 yhteensä,54 kg/d, kromikuormitus oli,4 kg/d ja nikkelikuormitus oli,3 kg/d. Taulukko 6.2. Teollisuuden aiheuttama vesistökuormitus vuonna 214 sekä sen kehitys vuosina Kuormitus on laskettu kalenterivuoro-kautta kohti koko vuodelle (365 d) jaettuna. Q BHK 7 Kok.P Kok.N Sinkki Kromi Cr 6+ Nikkeli Lyijy Syanidi Yritys m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Genencor International Oy 316,5,48 6, Pintos Oy, Jokioinen: 5,1,3,27,3,3,5,5 L-S Putki Oy 53,7,57,512,11,1 Loimaan Kromaus Oy *) 6,6,,26,22,24 Yhteensä: 425,5,55 6,9,54,4,3,3, ,9 2,4 11,4,346,158,52, ,2 2,5 13,7 1,171,118,118, ,5 2,3 16,9 1,36,94,47, ,9 3,2 22,7,984,315,58, ,4 2,8 18,,391,17 1,72, ,5 3,5 24,9,218,85,58, ,2 2,9 25,2,221,87,34, , 2,5 18,8,136,88,44,18 21 *) 81 9,4 3,2 2,5,262,15,39,15 22 *) 816 3,6 2, 21,,26,21,24,32 23 *) 889 2,8 3,4 33,2,17,28,14,18 24 *) 175 3,5 3,8 44,5,16,22,17,17 25 *) 169 5,9 3,4 45,3,127,17,66,49 26 *) , 4,3 38,5,185,2,39,58 27 *) ,5 7, 24,2,212,17,13,6 28 *) 984 7,8 1,8 4,8,121,32,2,71 29 *) 77 41,6 3,9 9,9,99,12,8,25 21 *) 436 1,,9 5,8,84,1,6,12,2,1 211 *) 437 1,8,6 11,7,47,14,7,27,,1 212 *) 393,6,5 5,5,72,7,6,5, 213 *) 362,7,6 6,4,42,7,4,13, 214 *) 425,5,6 6,9,54,4,3,3,1 *) Vuodesta 21 alkaen!

18 Kokonaiskuormituksen kehitys BHK-kuormitus on alentunut aikavälillä huomattavasti (Taulukko 6.3). 197-luvun tasoon verrattuna vähenemä on ollut yli 9 % (Kuva 6.1). Alhaisimmillaan kuormitus on ollut vuosina 21, ja 29 luokkaa kg/d. Samoin vuonna 214 BHK-kuormitus oli vuosien 21 ja 29 tavoin alimmillaan (141 kg/d). Fosforikuormitus väheni myös pitkään, mutta vuosina kuormitus lisääntyi väliaikaisesti ja uudelleen vuosina Tämän jälkeen fosforikuorma on jäänyt alle 1 kg/d, johon vuosi 212 teki poikkeuksen (15,3 kg/d). 198-luvun alussa fosforikuormitus oli vielä tasolla 6 kg P/d. Typpikuormituksessa ei ole ollut havaittavissa yhtä suurta muutosta kuin orgaanisen aineksen tai fosforin kohdalla. Lievä lasku 198-luvun alkuun verrattuna on ollut todettavissa. Vuosien aikana kuormitus oli kuitenkin voimakkaasti kasvussa, mutta vuonna 214 typen kuormitus väheni puhdistamoiden tulokuorman vähenemisen myötä. Typen poistoon Loimijoen alueella ei ole suuresti pyritty. Suurin typpikuormittaja alueella on maatalous. Taulukko 6.3. Loimijoen yhteistarkkailu, kuormituksen (kg/d) kehitys vuosina BHK 7 kg/d Kokonaistyppi kg/d Kokonaisfosfori kg/d VUOSI Asutus Teollisuus Yhteensä Asutus Teollisuus Yhteensä Asutus Teollisuus Yhteensä , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,1 13,5 22, , ,8 2,2 12, ,3 2,4 11, , ,3 2,5 12, , ,2 2,3 12, , ,8 3,18 15, , ,2 2,82 12, , , 3,53 14, , ,8 2,93 15, , , 2,51 11, , ,4 3,2 12, , ,6 2, 12, , ,9 3,4 11, , ,2 3,8 1, , ,4 3,4 9, , ,9 4,3 16, , ,7 7, 13, , , ,8 1,8 9, , , ,9 3,88 7, , , ,7,86 6, , , ,7,63 7, , , ,8,46 15, , , ,1,63 7, , ,9 55 6,1,55 6,7

19 kg/d LOIMIJOEN YHTEISTARKKAILU BHK-kuormitus Teollisuus Asutus kg/d LOIMIJOEN YHTEISTARKKAILU Fosforikuormitus Teollisuus Asutus kg/d Teollisuus Asutus LOIMIJOEN YHTEISTARKKAILU Typpikuormitus Kuva 6.1. BHK-, fosfori- ja typpikuormituksen kehitys Loimijoen vesistöalueella vuosina

20 KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI 7.1 Forssan kaupunki 16 Pitkällä aikavälillä tapahtuneesta positiivisesta kuormituksen kehityksestä (BHK ja fosfori, Kuva 7.1) huolimatta Forssan jätevesillä on edelleen merkittäviä vesistövaikutuksia. Vuosina vesistökuormituksessa näkyy selvä teollisuusjätevesien aiheuttama kasvutrendi. Kuormitus heijastelee suoraan tulokuormassa tapahtuvia muutoksia. kg/d BHK BHK7-ATU BHK7-ATU lähtevä kg/d BHK7-ATU lähtevä mg/l mg/l kg/d Kokonaisfosfori Fosfori lähtevä kg/d Fosfori lähtevä mg/l mg/l 1,6 1,4 1,2 1 1, 8,8 6,6 4,4 2,2, kg/d Kokonaistyppi Typpi tuleva kg/d 1 Typpi lähtevä kg/d m3/d m 3 /d Kuva 7.1. Forssan puhdistamon vesistökuormitus vuosina

21 Genencor International Oy Vesistökuormituksen määrä on nykyisin merkittävästi 198-luvun tilannetta pienempi (Taulukko 7.1). Vuonna 214 käsitelty vesimäärä nousi hieman edellisvuosista, mutta vesistökuormitus oli orgaanisen aineen osalta pienempää kuin aikaisemmin. Fosforikuormitus on ollut pientä ja typen poisto tehokasta. Taulukko 7.1. Vesistökuormituksen kehitys ja aktiivilietelaitoksen poistotehot vuosina Virtaama Q BHK 7 Kokonaisfosfori Kokonaistyppi Vuosi m3/d kg/d red % kg/d red % kg/d red % , 35,9 14, , 38, 7, , 53, 116, , ,1 5 18, , , , ,1 21,9 33, , 85 8, , , 47,7 57, , 3,7 32, , 21,1 34, , 9,9 23, ,7 13,5 27, ,9 2,2 14, ,9 97 2,4 92 8, ,2 99 2,5 93 9, ,7 99 2, , ,8 98 2, , ,1 99 2, , ,5 99 2, , ,2 98 2, , , 98 2,5 9 15, ,4 96 3, , ,6 99 2, 95 18, ,8 99 3, , ,5 99 3, , ,9 99 3, , , 98 4, , ,5 97 7, 9 22, ,8 1 1,7 95 3, ,6 98 3,8 83 8, , 1,7 95 4, ,8 1, , ,6 1,3 96 4, ,7 1,6 94 5, ,5 1,5 95 6, 54 Keskiarvot: , , , , , , ,3 98 6, , ,9 99 2, , ,7 98 3, 92 24, , 98 4, 91 22, ,7 1,5 95 6,5 69

22 18 Samalle alueelle jätevetensä purkavaan Jokioisten kuntaan verrattuna Genencor International Oy on edelleen hieman suurempi fosforikuormittaja. Kummankaan BHK-kuormituksella ei ole nykyisellä (normaalilla) tasollaan vaikutusta Loimijoen happitalouteen. Häiriötilanteessa vesistössä voi syntyä ongelmia. On huomattava, että Genencorin tehtaan BHK 7 -määritys on tehty ilman ATU-lisäystä, joten nitrifioivan laitoksen ammoniumtypen aiheuttava hapenkulutus lisää määritystulosta BHK 7 -ATU määritykseen nähden. Ravinnekuormituksen merkitys on suurimmillaan alivirtaamina. Ylivalumakausina kuormitus peittyy osin hajakuormitukseen ja sen vesistövaikutuksia on vaikeampi todeta. 7.3 Pintos Oy (entinen Ofa Oy Ab), Jokioisten tehdas Pintos Oy ei ole nykyisellään suuri kuormittaja. Ravinnekuormitus on Loimijoen kannalta merkityksetöntä, eikä metallikuormituksellakaan ole selvää vaikutusta veden laatuun. Pohjasedimenttien ja sinne mahdollisesti kertyvien metallien määrää seurataan erikseen. Jotta Loimijoen veden pitoisuus kohoaisi Jokioisten kohdalla edes keskialivirtaamalla (1,5 m 3 /s) 1 µg/l, kuormitustason pitäisi olla,12 kg/d. Fosfori- ja metallikuormitus olivat huomattavasti tätä pienempää (Taulukko 7.2). Taulukko 7.2. Pintos Oy Jokioisten tehtaan vesistökuormitus vuosina Virt.Q K-aine Kok.P Kok.N Rauta Fe Kromi Cr Sinkki Nikkeli Vuosi m 3 /a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a , 2, 345, 17, 7, , 3,1 414,5 51,7 17, , 15,6 346, 75, 41, , 3,8 276, 39,9 21, , 3, 154,7 55,3 15, , 2,8 47, 63,6 87, , 1,6 426, 32,9 2, , 1,5 826, 43,6 25, , 1,6 861, 34,8 24, ,7 1,5 159,1 57,9 1,3 85, ,4 1,1 271,6 3,1 6,8 14, ,7 1,2 29,3 63,2 24, 1, ,1 2,6 355,7 95,2 23, 29, ,1,9 465,3 42,3,1 15, ,5 1, 452,9 87,9,2 2, ,8,7 235,1 72,9 3,1 17, ,9,6 187,7 26,8 6, 5, ,,7 238,7 19,4 4,5 8, ,3,4 126,6 6,6,3 3, ,51 137,7 5,1,29 2, ,46 168,5 13,8,3 8, ,63 78,3 28,6,15 18, ,28 163, 3,2,14 1, ,25 166,8 3,3,13 3,9, ,26 154,8 3,,11 1,33, ,2 57, 3,7,1 1,28, ,16 112,3 1,9,8,78, ,24 19,5 2,1,9,98,18 Kuormitus kg/d: ,4,31,52,2,21, ,7,3,58,3,27,5

23 kg/a Pintos Oy, Jokioinen Sinkki kg/a Kromi kg/a Kuva 7.2. Pintos Oy Jokioisten tehtaiden sinkki- ja kromikuormitus vuosina

24 Jokioisten kunta Vesistökuormituksen tasossa ei ole tapahtunut viime vuosina suurta muutosta (Kuva 7.3). Vesistökuormitus on pysynyt alhaisella tasolla koko 2-luvun. Saavutettu käsittelytulos on ollut vuodesta toiseen erinomainen, ja puhdistamosaneerauksen (v. 213) myötä myös typen kuormitus puolittui aiemmasta tasosta. kg/d BHK BHK7-ATU BHK7-ATU lähtevä kg/d BHK7-ATU lähtevä mg/l mg/l kg/d 1,2 Kokonaisfosfori mg/l 1,2 1,,8 Fosfori lähtevä kg/d Fosfori lähtevä mg/l 1,,8,6,6,4,4,2,2,, kg/d Kokonaistyppi Typpi tuleva kg/d Typpi lähtevä kg/d m3/d m 3 /d Kuva 7.3. Jokioisten kunnan vesistökuormitus vuosina

25 Ypäjän kunta Ypäjän kunta ei ole suuri kuormittaja, eikä kuormituksen tasossa ole nähtävissä muutoksia (Kuva 7.4). Vesistökuormitus on pysynyt pitkään samalla vaihteluvälillä vuosittaisen vaihtelun ollessa kuitenkin suhteessa melko suurta. kg/d BHK BHK7-ATU , 4,5 4, 3,5 BHK7-ATU lähtevä kg/d BHK7-ATU lähtevä mg/l mg/l , 15 2,5 2, 1 1,5 1, 5,5, kg/d,8 Kokonaisfosfori mg/l 1,6,7 Fosfori lähtevä kg/d 1,4,6 Fosfori lähtevä mg/l 1,2,5 1,,4,8,3,6,2,4,1,2,, kg/d 25 2 Typpi tuleva kg/d Typpi lähtevä kg/d m3/d Kokonaistyppi m 3 /d Kuva 7.4. Ypäjän kunnan vesistökuormitus vuosina

26 Loimaan kaupunki Loimaan kaupungin jätevesikuormitus on vähentynyt pitemmällä aikavälillä, joskin typen osalta viime vuosina oli havaittavissa kasvua tulokuormituksen kasvun myötä (Kuva 7.5). Puhdistamon tulokuormitus väheni voimakkaasti vuosien 213 ja 214 aikana, mikä vuotovesiltään helpon vuoden kanssa mahdollisti erinomaisen puhdistustuloksen vuonna 214. kg/d BHK BHK7-ATU BHK7-ATU lähtevä kg/d BHK7-ATU lähtevä mg/l mg/l kg/d 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, Kokonaisfosfori Fosfori lähtevä kg/d Fosfori lähtevä mg/l mg/l 1,4 1,2 1,,8,6,4,2,, kg/d 35 Kokonaistyppi Typpi tuleva kg/d Typpi lähtevä kg/d 3 m3/d m 3 /d Kuva 7.5. Loimaan kaupungin vesistökuormitus vuosina

27 Loimaan kaupunki, Alastaron taajama Alastaron taajama kuuluu pieniin kuormittajiin, joiden kuormitus on vähentynyt (Kuva 7.6). Vuonna 214 hyvä puhdistustulos laski vesistökuormituksen ennätysalhaiselle tasolle. kg/d BHK BHK7-ATU BHK7-ATU lähtevä kg/d BHK7-ATU lähtevä mg/l mg/l kg/d 2,5 2, Kokonaisfosfori Fosfori lähtevä kg/d Fosfori lähtevä mg/l mg/l 2,5 2, 1,5 1,5 1, 1,,5,5,, kg/d Kokonaistyppi Typpi tuleva kg/d Typpi lähtevä kg/d m3/d m 3 /d Kuva 7.6. Loimaan kaupungin Alastaron taajaman vesistökuormitus vuosina

28 Huittisten kaupunki, Vampulan taajama Vampulan taajaman vesistökuormituksella (Kuva 7.7) ei ole merkittäviä vesistövaikutuksia. Laitoksella on ollut toimintahäiriöitä ja viime vuosina runsaat ohitukset ovat heikentäneet tulosta. Vuotta 213 uudempia tuloksia ei ole käytettävissä. kg/d BHK BHK7-ATU , mg/l 45 4,5 BHK7-ATU lähtevä kg/d 4 4, BHK7-ATU lähtevä mg/l 35 3,5 3 3, 25 2,5 2 2, 15 1,5 1 1, 5,5 kg/d,5,45,4 Kokonaisfosfori Fosfori lähtevä kg/d Fosfori lähtevä mg/l mg/l 5, 4,5 4,,35 3,5,3 3,,25 2,5,2 2,,15 1,5,1 1,,5,5,, kg/d 8 7 Typpi tuleva kg/d Kokonaistyppi m 3 /d Typpi lähtevä kg/d Kuva 7.7. Huittisten kaupungin Vampulan taajaman vesistökuormitus vuosina

29 Huittisten kaupunki Huittinen on yksi Loimijoen suurimmista kuormittajista, vaikka kuormitustaso on laskenut (Kuva 7.8). Vuonna 214 puhdistustulosta heikensi toisella neljänneksellä tapahtunut lietteen karkaaminen. kg/d BHK BHK7-ATU BHK7-ATU lähtevä kg/d BHK7-ATU lähtevä mg/l mg/l kg/d 5, 4,5 Fosfori lähtevä kg/d Fosfori lähtevä mg/l Kokonaisfosfori mg/l 2, 1,8 4, 1,6 3,5 1,4 3, 1,2 2,5 1, 2,,8 1,5,6 1,,4,5,2,, kg/d Kokonaistyppi Typpi tuleva kg/d Typpi lähtevä kg/d m3/d m 3 /d Kuva 7.8. Huittisten kaupungin vesistökuormitus vuosina

30 Lounais-Suomen Putki Oy Uuden lupapäätöksen (ESAVI ) mukaan siirryttiin pitoisuusarvojen osalta neljännesvuosikeskiarvojen tarkastelusta puolivuosikeskiarvoihin. Enimmäispitoisuusarvojen osalta lupamääräyksiin ei tullut muutoksia. Kuormituksen osalta siirryttiin vuosikuormitusten tarkasteluun. Luvassa on esitetty seuraavat enimmäispitoisuudet puolivuosikeskiarvoina kalenteripäivää kohden: Zn 2, mg/l (4 kg/a), Cr,5 mg/l (1 kg/a), Cr +6,1 mg/l (2 kg/a). Nikkeli ja syanidi poistettiin tarkkailun analyysivalikoimasta valvontaviranomaisen päätöksellä keväällä 211. Vuonna 214 mitatut kuormitukset alittivat em. lupaehdot (Taulukko 7.3). Taulukko 7.3. Lupaehtojen toteutuminen vuonna 214. Zn Cr Cr+6 Q mg/l mg/l mg/l m3/jakso PITOISUUSLUPAEHTO 2,,5,1 1.vuosip.,7,17, vuosip. 1,3,21,2 119 Zn Cr Cr+6 kg/a kg/a kg/a KUORMITUSLUPAEHTO Vuosikuormitus 18,7,4,4 Veden laatua ja sen kehitystä kuvaavat tiedot löytyvät kuormitustarkkailuraporteista. Metallikuormituksen (Taulukko 7.4) vaikutukset alapuolisten jokien pitoisuuksiin ovat pieniä (Taulukko 7.5). Nykyinen kuormitustaso on aiempaa alhaisempi (Kuva 7.9 ja Kuva 7.1). Taulukko 7.4. Lounais-Suomen Putki Oy:n tehtailta vesistöön johdettu tarkkailuajankohtien keskimääräinen kuormitus vuosina Virtaama Kok.P Kok.N Kromi Sinkki Nikkeli Cr +6 Syanidi Vuosi m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d ,57 3,35,136 1,69,18 -, ,212 3,24,16 1,6,8,1, ,276 3,83,44 1,15,9,246, ,145 2,78,11,43 2,14,37, ,46 3,79,24,29,9,3, ,32 2,9,36,24,6,8, ,13 4,5,138,15,7,31, ,5 3,55,15,18,3,1, ,3 3,68,17,17,4,9, ,2 3,23,15,8,2,3, ,1 2,96,8,8,2,2, ,2 4,47,7,13,9,3, ,59 3,43,29,21,6,7, ,58 2,54,24,29,1,9, ,153 1,49,51,2,1,14, ,134,85,14,16,1,5, ,263,9,5,12,3,2, ,162,45,4,7,1,2, ,235,79,4,12, ,115,64,6,7, ,128 1,1,2,9,2

31 Taulukko 7.5. Lounais-Suomen Putki Oy:n vuosien tarkkailuajankohtien keskimääräisen metallikuormituksen vaikutukset Koenjoen ja Loimijoen veden laatuun keski- ja keskialivirtaamalla. Q m 3 /s Cr µg/l Cr +6 µg/l Zn µg/l Ni µg/l CN µg/l Koenjoki: Keskivirtaama MQ m 3 /s 3,8,,,4,1,2 Keskialivirtaama MNQ m 3 /s,4,4,1 4,1,8 1,6 Loimijoki: Keskivirtaama MQ m 3 /s 8,8,,,2,,1 Keskialivirtaama MNQ m 3 /s 1,5,1, 1,1,2,4 kg/vuosi 12 Lounais-Suomen Putki Oy 1 8 Cr kg/a Cr+6 kg/a Cn kg/a Kuva 7.9. Lounais-Suomen Putki Oy:n kromi- ja syanidikuormitus vuosina kg/vuosi 12 Lounais-Suomen Putki Oy 1 8 Sinkki kg/a Ni kg/a Kuva 7.1. Lounais-Suomen Putki Oy:n sinkki- ja nikkelikuormitus vuosina

32 Loimaan Kromaus Oy Lupaehdot (Taulukko 7.6) lasketaan vuosikeskiarvona kalenteripäivää kohti. Vuonna 212 lupamääräyksistä poistettiin jäteveden sinkkipitoisuutta ja enimmäiskuormitusta koskevat käsittelyehdot, koska sinkkiä ei laitoksen jätevesissä ole juurikaan enää esiintynyt (Loimaan kaupungin ympäristölautakunta, päätös ). Tarkkailua on muutettu toukokuussa 214 uuden lupamääräysten mukaisesti siten, että määritysvalikoimasta poistettiin rauta ja sinkki. Taulukko 7.6. Loimaan Kromaus Oy:lle asetetut lupaehdot. Lupaehdot enimmäispitoisuus mg/l enimmäiskuormitus g/d Kromi, Cr,7 mg/l 15 g/d Kuusiarvoinen kromi, Cr +6,2 mg/l 3 g/d Nikkeli, Ni 1, mg/l 2 g/d Veden laatua ja sen kehitystä kuvaavat tiedot löytyvät kuormitustarkkailuraporteista. Sinkin osalta kuormitusta ei enää käytännössä tule (Taulukko 7.7, Kuva 7.11). Taulukko 7.7. Vesistökuormitus tasaisesti koko vuodelle jaettuna vuosina Virtaama K-aine Kok.N Rauta Fe Kromi Cr +6 Sinkki Nikkeli Vuosi m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1996,296,19,52,4,2,885, ,54,264,3,6,42,152,1 1998,52,146,6,13,18,17,6 1999,6,221,3,7,55,262,8 2,55,39,4,4,25,214, ,3,144,212,27,5,52,134, ,7,154,14,14,2,11,474, ,7,15,123,11,4,26,537, ,2,95,212,7,5,38,412, ,2,158,121,13,12,3,395, ,7,138,13,14,2,8,545,4 27 1,6,162,58,19,1,2,267,4 28 7,3,43,116,1,,2,1,9 29 9,2,23,9,4,3,11,6,4 21 1,5,38,1,2,7,41,3, ,7,93,19,4,12,54,8, ,3,37,14,5,4,39,3, ,8,155,14,14,3,14,4, ,,15,6,11*,3,22,3*,2 * Toukokuussa 214 määritysvalikoimasta poistettiin rauta ja sinkki.

33 29 g/d Loimaan Kromaus Oy Cr g/d Cr+6 g/d Sinkki g/d Ni g/d Kuva Loimaan Kromaus Oy:n metallikuormitus vuosina koko vuodelle jaettuna Punkalaitumen kunta Punkalaitumen kunnan jätevedenpuhdistamon toiminta loppui helmikuussa VESISTÖN TILA 8.1 Tammelan Pyhäjärvi Tammelan Pyhäjärvi on Loimijoen vesistöalueen latvareittien keskusjärvi. Järvi on melko matala (suurin syvyys 6,7 m) ja sen pinta-ala on 23,2 km 2. Veden teoreettinen keskiviipymä on vain 2 kuukautta. Valumaolojen vaihtelu heijastuu siten nopeasti veden laatuun. Pyhäjärveä tutkittiin vuonna 214 kolme kertaa kesän aikana. Pyhäjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Veden laadun ominaispiirteitä ovat samentuneisuus ja rehevyys. Sameus on sitä pienempi, mitä pienempi valuma on. Veden fosforipitoisuus on matalien humusjärvien (Mh) järvityypille tyydyttävässä luokassa ja typpipitoisuus on hyvä. Humusleimaisuus on ajoittain voimakas. Happitilanne on pääosin hyvä, ja happea oli elokuun lopulla ( ) pohjan lähelläkin vielä hyvin (Kyll. 85 %). Pitkinä vähävetisinä talvina happi saattaa kulua vähiin pohjan yläpuolelta. Happivajetta esiintyy vain talviaikana, koska järvi ei kerrostu kesäisin mataluutensa takia. Fosforipitoisuuksien perusteella Pyhäjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt. Syynä kohonneeseen fosforitasoon on hajakuormitus. Päällysveden loppukesän fosforipitoisuus on vaihdellut 2-luvulla välillä µg/l (Taulukko 8.1). Vuonna 214 pintaveden fosforipitoisuus oli elokuussa 4 µg/l. Järven mataluus edesauttaa levätuotannon voimistumista pitämällä ravinteet tehokkaassa kierrossa. Levätuotannon seurauksena veden ph-arvot ovat ajoin kohonneet. Kesällä 214 klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 11,1-16, µg/l ollen keskimäärin 14,3 µg/l, mikä indikoi rehevää veden laatua.

34 3 Taulukko 8.1. Pyhäjärven syvänteen nro 122 (kokonaissyvyys 3,9 m) veden laadun kehitystä kuvaavia analyysiarvoja aikaväliltä Näytteet on ottanut viime vuosina Pirkanmaan ELY-keskus. Viime vuosina näytteitä ei ole otettu säännöllisesti. Happi mg/l Sameus FNU ph COD Mn mg/l O 2 Kok.N µg/l Kok.P µg/l Klorofylli-a Vuosi 1 m 2,3-3 m 1 m 1 m 1 m 1 m 1 m µg/l Lopputalvi: , 5,8 5, 6, ,1 8,3 8,2 6, ,2 3,3 4,4 6, ,7 4,3 5,8 6, ,9 8,8 6,2 6, ,6 8,2 9,6 6, ,2 12,6 11, 6, ,7 9,8 6,6 6, ,5 9,3 8,1 6, Loppukesä: ,5 9,4 11,7 7, , 8,9 14,3 7, ,5 9,4 14,2 7, ,1 7,7 12,4 7, ,6 9,5 17 7, ,4 9,1 26 7, ,1 9, 6,1 7, ,3 9,1 12 7, ,6 7,7 24, 7, ,2 8,1 8,9 7, ,8 8.2 Pyhäjärven luusua Pyhäjärven luusuan aseman L1 veden laadussa eri vuosina ja vuodenaikoina tapahtuva vaihtelu on seurausta valumissa tapahtuvista muutoksista sekä muista satunnaistekijöistä (sateet, tuulet jne.). Veden yleislaadun peruspiirteitä ovat samentuneisuus ja korkeahko fosforipitoisuus. Happikyllästysaste on laskenut lopputalvella usein alle 7 %:n. Vaje on seurausta Pyhäjärvessä tapahtuvasta orgaanisen aineen hajoamisesta, mutta se ei ole ollut pintavedessä suuri ongelma. Vuonna 214 happitilanne oli lopputalvellakin hyvä leudon talven ja runsaiden virtaamien vuoksi. Aseman L1 vesi oli totutusti sameaa (vaihteluväli vuonna FNU, keskiarvo 2 FNU). Fosforipitoisuus vaihteli välillä 3-66 µg/l (keskiarvo 5 µg/l) tason oltua reheville (3-5 µg/l) vesille ominainen. Toukokuun havaintokerralla fosforipitoisuus oli jopa erittäin rehevä. Typpitaso vaihteli välillä µg/l, ja taso oli siten ajoin selvästi kohonnut. Elo- ja lokakuussa typpipitoisuus oli luonnontasolla. Hygieeniseltä laadultaan vesi oli uimiseen sopivaa kaikilla havaintokerroilla. Enterokokkien tiheys vaihteli vuonna kpl/dl ja suolistoperäisten kolibakteerien tiheys 2-88 kpl/dl. Hygieeninen laatu oli heikentynyt eniten toukokuussa. Pyhäjärvestä purkautuva vesi oli yleislaadultaan tyydyttävää kuten yleensäkin 2-luvulla. Alhaisimmat fosforipitoisuudet on mitattu 2-luvulla, kun taas suurimmat typpipitoisuuden keskiarvot

35 31 on mitattu samana aikana (Taulukko 8.2). Varsinaisesti suurta muutosta ei ole vertailujaksolla havaittavissa. Ammoniumtyppitaso oli koholla toukokuussa. Taulukko 8.2. Aseman L1 keskimääräinen veden laatu vuosina (kaikki havainnot). Vuodesta 21 alkaen näytteet on otettu maalis-, touko-, elo- ja lokakuussa. Vuosi Lt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Al.fek.str Lämpkolif o C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kpl/1 ml kpl/1 ml ,4 1, , 7,3 6, ,5 9, ,4 7,1 6, ,6 9, ,3 7,1 6, , 1, ,3 7,9 6, , 9, ,9 8,5 6, ,8 1, ,7 8,2 6, ,5 1, ,8 7,9 6, ,2 1, ,3 7,8 6, ,3 9, ,9 7,8 6, , 1, ,7 7,7 6, ,4 1, ,9 7,8 6, ,6 9, ,2 7,9 7, ,7 9, ,2 7,1 6, ,8 9, ,2 7,9 6, ,6 9, ,7 7, ,1 9, ,5 7, ,4 9, ,1 7, , 1, ,3 7, ,9 9, ,3 6, ,7 9, ,2 6, ,5 1, ,1 7, ,5 9, ,6 7, ,3 1, ,3 7, ,5 1, ,4 7, ,2 1, ,8 7, ,6 9, ,5 7, ,8 9, ,4 7, ,6 9, ,9 7, Keskiarvo 8,8 9, Loimijoki Happipitoisuus Happitilanne oli suuren osan vuotta hyvä-tyydyttävä (Kuva 8.1), mutta kesä- ja elokuussa esiintyi huonompiakin tilanteita. Vuonna 214 happipitoisuus oli alimmillaan kesä-elokuussa 5,3-5,9 mg/l Loimaan yläpuolella (as. L9). Happikyllästeisyys laski tällöin tasolle % (Kuva 8.2). Muulloin happikyllästeisyys oli yli 6 % läpi vuoden. Loimijoen happitilanne oli siten edelliskesiä parempi. Pintaveden happipitoisuus laski alueellisesti selvimmin Forssan ja Jokioisten keskustan välillä (asemat L1A -> L4), mutta kaikkiaan laskua jatkui Loimaan koskialueelle saakka. Forssan kuormitus muodosti 62 % jokeen johdetusta suorasta BHK-kuormituksesta. Genencor International Oy:n kuormitus oli vain noin,35 % kokonaiskuormituksesta. Loimaan kohdalla tapahtuneen hapettumisen myötä pitoisuudet nousivat asemien L9 ja L11 välillä, minkä jälkeen Loimaan alapuolella tapahtui laskua. Kuukausittain tutkittavan aseman L15 happikyllästeisyys vaihteli vuonna 214 välillä 8-9 % eli joen alaosalla ei todettu ongelmia.

36 32 Alusveden happipitoisuutta tutkitaan lopputalvella ja loppukesällä Loimijoen alimmalta asemalta L17. Aseman happitilanne oli vuonna 214 kesäkerrosteisuuden lopulla pohjan lähellä tyydyttävä (Kyll. 76 %). mg/l 14 Happipitoisuus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva 8.1. Loimijoen pintaveden (1 m) happipitoisuuksia eri vuodenaikoina vuonna 214. kyll % Happikyllästeisyys eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva 8.2. Loimijoen pintaveden (1 m) happikyllästeisyys eri vuodenaikoina vuonna 214. Pitemmällä aikavälillä Loimijoen happitilanne on parantunut merkittävästi happea kuluttavan kuormituksen voimakkaan vähentymisen ansiosta. Genencor International Oy:n BHK-kuormitus oli vuonna 214 enää,5 kg/d (v. 213,67 kg/d, v kg/d), kun 198-luvun alussa se oli vielä 1-2 kg/d. Selvästi suurin BHK-kuormittaja oli Forssan kaupunki (87 kg/d). Seuraavaksi suurimmat BHK-kuormittajat olivat Huittisten kaupunki (28 kg/d) ja Loimaan kaupunki (15 kg/d). Orgaanisen aineen kuormitus oli vähentynyt selvästi viime vuodesta näiden puhdistamoiden osalta. Talvinen happitilanne on ollut hyvä vuodesta 1988 alkaen (Kuva 8.3). Tätä ennen mm. asemalla L9 todettiin ajoin tuntuvaa happivajetta. Myös kesäajan happitilanne parani pitkään, mutta viime vuosina kesäajan tilanne ei ole ollut aivan häiriötön ( Kuva 8.4). 197-luvulla aseman L9 (Loimaan yläpuoli)

37 33 happitilanne oli säännöllisesti heikko ja happivaje oli tuntuva myös 198-luvulla. Samaa on todettu jälleen viime kesinä. Kuva 8.3. Loimijoen pintaveden (1 m) happitilanteen kehitys lopputalvella vuosina Kuva 8.4. Loimijoen pintaveden (1 m) happitilanteen kehitys loppukesällä vuosina

38 Fosforipitoisuus Loimijoen fosforipitoisuus on alhaisimmillaan Pyhäjärven luusuassa (asema L1), vaikka vesi on sielläkin rehevää. Keskipitoisuus oli vuonna µg/l (Taulukko 8.3). Pitemmällä aikavälillä keskipitoisuus (n = 4) on vaihdellut µg/l eli se on karuihin vesistöihin verrattuna 2-4-kertainen. Tästä huolimatta veden laatu on oleellisesti parempi kuin missään muualla Loimijoessa. Pyhäjärven luusuan ja jätevedenpuhdistamon yläpuolisen aseman L1A välillä hajakuormituksen ja Forssan kaupunkialueen hulevesien takia tapahtunut nousu oli maalis-, touko-, elo- ja lokakuun keskiarvona 13,5 µg/l, mikä oli tavanomaista suurempi elokuussa L1A asemalla mitatun korkean fosforipitoisuuden (77 µg/l) vuoksi (v µg/l, v µg/l). Forssan jätevesien (2,6 kg P/d) laskennalliseksi vaikutukseksi muodostui Kuhalankosken vuoden 214 keskivirtaamaan 4,3 m 3 /s suhteutettuna 7 µg P/l ja keskialivirtaamaan 1,2 m 3 /s suhteutettuna 25 µg/l. Vesistöstä mitattuna fosforipitoisuuden nousu asemien L1A ja L2 välillä oli 7 havaintokerran keskiarvona 13 µg/l (67 -> 8 µg/l). Fosforipitoisuuden vaihteluväli asemalla L2 oli suuri (56-12 µg/l). Havaintopäivien (n = 7) tuloksia ja virtaamia hyväksikäyttäen keskimääräiseksi fosforivirtaaman nousuksi asemien L1A ja L2 välillä muodostui vuonna 214 5, kg/d (v ,3 kg/d) (vrt. Forssan kuormitus 2,6 kg/d). Jokioisten alapuolella on ollut todettavissa säännöllistä fosforipitoisuuden nousua eri kuormitustekijöiden takia. Asemien L3 ja L5 välille kohdistuu Genencor International Oy:n ja Jokioisten kunnan kuormituksen lisäksi mm. Jänhijoesta tulevaa hajakuormitusta. Loimijoen keskivirtaama on normaalivuotena Jokioisten kohdalla 6,4 m 3 /s, josta Jänhijoen keskivirtaama muodostaa 1,6 m 3 /s (25 %). Vastaavasti keskialivirtaamat ovat 1,5 m 3 /s ja,2 m 3 /s. Keskimääräinen fosforipitoisuus Jokioisten alapuolella (asema L5) oli korkea (145 µg/l, n = 7). Forssan alapuoleen (asema L2 8 µg/l) verrattuna keskipitoisuudet asemilla L4 (92 µg/l) ja L5 (145 µg/l) olivat selvästi korkeammat (Taulukko 8.3). Vaihteluväli asemalla L5 oli vuonna µg/l, kun luonnontilaisissa jokivesissä on fosforia 1-2 µg/l. Loimijoen fosforipitoisuus voi olla Jokioisten alapuolella yli 1 µg/l sekä ylempää tulevan kuormituksen että hajakuormituksen takia. Suurin pitoisuus mitattiinkin tammikuussa voimakkaan hajakuormituksen aikaan. Paikallisen jätevesien (Genencor International Oy + Jokioisten kunta) fosforikuormituksen vaikutus oli vuoden 214 kuormitustasolla,77 kg/d keskivirtaamaan 6,4 m 3 /s suhteutettuna 1,4 µg/l ja keskialivirtaamaan 1,5 m 3 /s suhteutettuna 5,9 µg/l. Runsaiden valumien aikana pistekuormittajien vaikutus peittyy osin hajakuormituksen alle. Jätevesien osuus korostuu pienillä virtaamilla ja tällöin myös Forssan jätevesien vaikutus voi olla täälläkin suuri. Vuosina on otettu näytteitä myös asemalta L4 Genencor International Oy:n tehtaan alapuolelta. Tulosten perusteella myös asemien L3 ja L4 välillä tapahtuu nousua (Taulukko 8.4). Loimijoen keskijuoksulla (asemat L9 ja L11) fosforitaso oli korkeampi kuin Jokioisten alapuolella. Loimaan kaupungin ylä- ja alapuolisten asemien L9 ja L11 väliin johdetun kuormituksen vaikutukset fosforipitoisuuteen eivät olleet normaalioloissa suuria; välillä pitoisuus jopa laski asemalla L11 (Taulukko 8.3). Keskivirtaamaan 11,2 m 3 /s suhteutettuna Loimaan vuoden 214 fosforikuormituksen,4 kg/d vaikutusaste oli vain,4 µg/l. Keskialivirtaamalla 3,3 m 3 /s teoreettinen vaikutus oli havaittava, 1,4 µg/l. Asemien L9 ja L11 keskipitoisuuksiksi muodostui seitsemällä havaintokerralla vuonna µg/l ja 167 µg/l. Jätevesillä oli siten mahdollista vaikutusta fosforipitoisuuteen, minkä lisäksi hajakuormitus nosti pitoisuuksia.

39 35 Loimijoen alajuoksulla pitoisuustason määrää lähes yksinomaan hajakuormitus, eikä täällä yleensä tapahdu yhtä selkeää paikkakohtaista nousua kuin Forssan tai Jokioisten alueella. Ajoin taso jopa laskee. Huittisten jätevedet laskevat asemien L15 ja L16 välille samoin kuin Punkalaitumenjoen ravinnepitoiset vedet. Kuormitus ei ollut erotettavissa pintaveden tuloksista (Kuva 8.5, asemat L15, L16 ja L17). Kesäkuussa tulokset asemien L15 ja L16 välillä eivät ole vertailukelpoisia näytteenoton ajoituttua eri viikoille. Taulukko 8.3. Vähintään 4 kertaa vuodessa tutkittavien Loimijoen pääuoman asemien fosforipitoisuudet (µg/l) vuonna 214. Vuosi 214 Keskiarvo Keskiarvo Asema / /18/ / /22.1. (3, 5, 8, 1) (1,3,4,5,6,8,1) L L1A L L L L L L L L L * 12 L * Viikon ero näytteenottopäivässä ylempään asemaan L15 nähden. Taulukko 8.4. Loimijoen fosforipitoisuuksien kehitys maalis-, touko-, elo- ja lokakuun keskiarvona Vuosikeskiarvo (maaliskuu, toukokuu, elokuu, lokakuu) K.arvo As L L1A L L L L L L L L L Yhteenvetona voidaan todeta, että Loimijoen fosforitaso on luonnontasoa korkeampi jo Pyhäjärven luusuassa ja pitoisuudet kohoavat tästä Forssan kohdalla laimennusolojen mukaan vaihdellen. Paikallinen jätevesikuormitus ja hajakuormitus lisäävät Jokioisilla ja tämän alapuolella kuormitusta, minkä seurauksena ravinnetaso nousee ajoin hyvin korkeaksi jo Jokioisten kohdalla, missä mukana ovat Forssan ja Jokioisten alueen jätevedet sekä runsaasti hajakuormitusta. Joen keskiosalla fosforitasoa kohottavat jonkin verran paikallinen jätevesikuormitus (Loimaa) ja hajakuormitus. Alajuoksulla pistekuormituksen vaikutus peittyy suurelta osin valuma-olojen ja hajakuormituksen aiheuttamaan pitoisuusvaihteluun. Tason vaihtelua kuvaavat aseman L15 tulokset (Liitteet 1 ja 2), joiden mukaan fosforitaso oli alhaisimmillaan noin µg/l touko-kesäkuussa ja hajakuormituksen vaikutuksesta enimmillään jopa µg/l tammi-, maalis-, marras- ja joulukuussa.

40 36 Pitemmän aikavälin puitteissa keski- ja alajuoksun fosforitason voidaan tulkita laskeneen lopputalven ja loppukesän tuloksissa (Kuva 8.6 ja Kuva 8.7). Kyseiset näytteenottoajankohdat edustavat yleensä alivirtaamakausia, mutta sekaan mahtuu runsasvetisempiäkin näytteenottoajankohtia, kuten vuonna 214. Korkeimmillaan Loimijoen ravinnetaso on ylivalumakausien valumahuippuina, jolloin tilanne määräytyy lähinnä hajakuormituksen mukaan Forssan aluetta lukuun ottamatta. µg P/l Fosforipitoisuus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva 8.5. Loimijoen pintaveden (1 m) fosforipitoisuuksia eri vuodenaikoina vuonna 214. Kuva 8.6. Loimijoen fosforipitoisuudet (1 m) ylä-, keski- ja alajuoksulla lopputalvella vuosina

41 37 Kuva 8.7. Loimijoen fosforipitoisuudet (1 m) ylä-, keski- ja alajuoksulla loppukesällä vuosina Typpipitoisuus Pyhäjärven luusuan (asema L1) typpipitoisuus vaihteli vuoden 214 havaintokerroilla välillä (Taulukko 8.5). Toisin kuin muulla jokialueella Loimijoen yläosan typpipitoisuus oli enimmilläänkin vain noin kaksinkertainen luonnontasoon (4-6 µg/l) verrattuna. Asemalla L1A ennen Forssan kaupungin jätevedenpuhdistamoa todettiin aiempaan tapaan hajakuormituksesta aiheutunutta nousua. Loimijoen eri osista typpitaso on yleensä vähintään kaksinkertaistunut Forssan alapuolella neljän vuotuisen havaintokerran keskiarvona (Taulukko 8.5). Seitsemän havaintokerran keskiarvona Forssan jätevedenpuhdistamon typpikuormitus kohotti aseman L2 keskimääräistä typpipitoisuutta 1616 µg/l (1113 -> 2729 µg/l), mikä oli aiemman vaihtelun rajoissa (v µg/l µg/l). Kuhalankosken vuoden 214 keskivirtaamaan 4,3 m 3 /s suhteutettuna Forssan jätevesien vaikutusaste oli kuormitustasolla 39 kg N/d noin 15 µg/l ja pienimmillä virtaamilla (1,8 m 3 /s) 258 µg/l. Pienin yksittäinen vesistössä todettu nousu oli vuonna µg/l (kesäkuu) ja suurin 41 µg/l (toukokuu). Jokioisten alapuolella Loimijoen keskimääräinen typpitaso on yleensä hieman korkeampi kuin Forssan alapuolella, koska hajakuormitus lisää jokeen kohdistuvaa typpikuormitusta jo Jokioisten alueella. Typpipitoisuus vaihteli asemalla L5 vuonna µg/l. Hajakuormituksen ollessa voimakkaimmillaan typpipitoisuudet voivat nousta suuriksi, jopa lähelle 1 µg/l. Paikallisen typpikuormituksen (Genencor International Oy + Jokioisten kunta 25, kg/d) vaikutukset Jokioisten alueen typpitasoon jäävät pitkän ajan keskivirtaamalla 6,4 m 3 /s pieniksi (noin 45 µg/l). Keskialivirtaamalla 1,5 m 3 /s vaikutus on selvempi (noin 193 µg/l). Hyvin niukoissa valumaoloissa Forssan jätevesien vaikutus typpipitoisuuksiin ulottuu voimakkaana Jokioisillekin. Loimijoen keskivirtaa-

42 38 ma Jokioisten kohdalla on normaalivuotena noin 6,4 m 3 /s, jolloin Forssan jätevesien (39 kg/d) vaikutus typpipitoisuuteen on noin 75 µg/l. Keskialivirtaamalla 1,5 m 3 /s teoreettinen vaikutusaste on nelinkertainen (39 µg/l). Loimijoen keskijuoksulla keskimääräinen typpitaso (n = 7) oli Loimaan yläpuolella (as. L9) vuonna µg/l (v µg/l) ja Loimaan alapuolella (as. L11) 28 µg/l (v µg/l). Pitoisuusnousua ei todettu kaikilla havaintokerroilla, mutta ajoittain se oli hyvinkin voimakasta (maaliskuussa jopa 13 µg/l). Keskipitoisuus Loimaan puhdistamon alapuolella oli samaa luokkaa kuin Jokioisten alapuolella (as. L µg/l). Suurimmat typpipitoisuuden nousut ajoittuivat runsasvetisiin ajankohtiin tammi- ja etenkin maaliskuulle, jolloin hajakuormitus oli voimakasta. Myös Loimaan kaupungin jätevesien vaikutus oli ajoittain havaittavissa typpitason nousuna varsinkin alivirtaaman aikaan. Toisaalta virtaamien oltua (paikallisista sateista huolimatta) pienimmillään touko-, kesä- ja elokuussa typpipitoisuuden nousua ei todettu ja kesäkuussa typpipitoisuus oli Loimaan alapuolella 2 µg/l pienempi kuin yläpuolisella asemalla L9 (Kuva 8.8). Loimaan kaupungin vesistökuormitus oli vuonna 214 tarkkailunajan (v ) pienimmällä tasolla. Puhdistamoraportin mukaan aiemmasta tasosta laskenut tulokuormitus ja vuotovesiltään helppo vuosi olivat mahdollistaneet erinomaisen puhdistustuloksen. Loimaan kaupungin keskimääräinen typpikuormitus oli vuonna kg/d (vrt. Forssan vesihuoltolaitos 39 kg/d), mikä kohottaa Loimijoen typpipitoisuutta keskivirtaamalla (11,2 m 3 /s) 96 µg/l ja keskialivirtaamalla (3,3 m 3 /s) 326 µg/l. Vesistötuloksissa keskimääräinen pitoisuusnousu oli vuonna 214 noin 2 µg/l (n = 7). Loimijoen alajuoksun (as. L15) keskimääräinen typpitaso (3464 µg/l, n = 11) oli 6-kertainen luonnontasoon nähden. Pyhäjärven luusuaan verrattuna alajuoksun keskimääräinen typpipitoisuus on ollut 4 vuosittaisen havainnon perusteella noin kolminkertainen ja luonnontasoon verrattuna noin nelinkertainen (Taulukko 8.6). Loimaan alapuoleen (as. L11) verrattuna typpipitoisuus väheni keskimäärin 2 µg/l. Ylivalumien aikana Loimijoen typpipitoisuus kohoaa ajoin tasolle 3-6 µg/l ja tämän ylikin. Suurimmillaan pitoisuudet ovat olleet poikkeuksellisesti jopa yli 1 µg/l. Pitoisuusnousu aiheutuu tällöin yksinomaan hajakuormituksesta. Vuonna 214 aseman L15 typpipitoisuus ja veden sameus olivat korkeimmalla tasollaan tammikuussa (45 µg/l, 15 FNU), marraskuussa (62 µg/l, 13 FNU) ja joulukuussa (73 µg/l, 99 FNU). Tällöin veden ravinnetaso oli fosforinkin osalta korkeimmillaan (21-26 µg/l). Jätevesien merkitys on suurimmillaan yläjuoksulla. Erittäin niukkojen vesiolojen aikana typpitaso on noussut jätevesien vaikutuksesta Forssan alueella jopa tasolle 9 µg/l, mutta ei keski- ja alajuoksulla. Loimijoen alajuoksun keskivirtaamaan 26 m 3 /s suhteutettuna pistemäinen typpikuormitus (549 kg/d) aiheuttaa noin 24 µg/l nousun (v µg/l). Keskialivirtaamalla 9,4 m 3 /s vaikutusaste on noin 68 µg/l. Hajakuormituksen ollessa suurin typpikuormittaja pistemäisen typpikuormituksen erottelu joen alajuoksun tuloksista on vaikeaa hyvien laimennusolojen ansiosta. Koko jokea ajatellen Forssan lisäksi yksittäisistä kuormittajista lähinnä Loimaan typpikuorma on paikallisesti erotettavissa tuloksista. Loppukesällä virtaaman vähentyessä ja vesien ollessa lämpimiä typpipitoisuuksiin voi vaikuttaa myös nitrifikaatio ja sitä seuraava denitrifikaatio, jotka pitävät tällöin typpipitoisuuden nousua kurissa. Vuosien aikana typpitaso laski syyskuun minimivirtaamilla jopa alle 1 µg/l. Vuosina

43 typpiminimi on todettu toukokuussa, mutta pitoisuus ei ole juuri laskenut alle 2 µg/l (v µg N/l, v µg N/l, v µg N/l, v µg/l). Vuonna 214 typpipitoisuus oli samalla minimitasolla toukokuun lisäksi myös elokuussa. Pitkällä aikavälillä Loimijoen yläjuoksun typpipitoisuuden perustaso on pysynyt suunnilleen samana (Kuva 8.9 ja Kuva 8.1). Talvella taso on vaihdellut 1 µg/l molemmin puolin. Keski- ja alajuoksulla typpitaso vaihtelee virtaamaolojen mukaan, mutta selkeää suuntaa ei ole havaittavissa. Jätevesien vaikutukset korostuvat heikkojen laimenemisolojen aikaan, kuten talvella 23, mihin liittyen veden sähkönjohtavuus ja ammoniumtyppipitoisuudetkin olivat alajuoksulla korkeita. Loppukesällä typpitaso on yleensä ollut Pyhäjärven luusuassa selvästi alle 1 µg/l. Loimijoen keskija alajuoksulla typpitaso on korkeampi kuin Forssan yläpuolella. Alimmat typpipitoisuudet ajoittuivat asemalla L15 elokuulle, josta pitoisuudet lisääntyivät hajakuormituksen lisääntymisen myötä ja joulukuussa typpipitoisuus oli jopa 73 µg/l. Näytteenotto ei osunut virtaamahuipun (Maurialankoski ,4 m 3 /s) kohdalle, jolloin typpipitoisuus on saattanut olla suurempikin. Huittisten yläpuolelle johdetun pistekuormituksen (528 kg N/d) osuus typpipitoisuudesta oli joulukuun havaintokerralla (Maurialankoski ,2 m 3 /s) noin 196 µg/l (2,7 %). Yhteenvetona voidaan todeta, että perustilanne ei ole muuttunut eli Forssan jätevedet kohottavat pienillä virtaamilla Loimijoen typpipitoisuutta voimakkaasti ja heikkojen laimennusolojen aikana jätevesien vaikutus näkyy alempanakin Loimijokea. Runsasvalumaisina aikoina Forssan jätevesien vaikutusaste laskee, mutta tällöin hajakuormitus kohottaa Loimijoen typpitasoa Jokioisilta alaspäin ja pitoisuudet voivat olla korkeitakin. Taulukko 8.5. Vähintään 4 kertaa vuodessa tutkittavien Loimijoen pääuoman asemien typpipitoisuudet (µg/l) vuonna 214. Erillistarkkailun (elokuun alku) tulokset eivät ole mukana taulukossa. Vuosi 214 Keskiarvo Keskiarvo Asema / /18/ / /22.1. (3, 5, 8, 1) (1,3,4,5,6,8,1) L L1A L L L L L L L L L * 14 L * Viikon ero näytteenottopäivässä ylempään asemaan L15 nähden. Taulukko 8.6. Loimijoen typpipitoisuuksien kehitys maalis-, touko-, elo- ja lokakuun keskiarvona Vuosikeskiarvo (maaliskuu, toukokuu, elokuu, lokakuu) K.arvo As L L1A L L L L L L L L L

44 4 µg N/l Typpipitoisuus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva 8.8. Loimijoen pintaveden (1 m) typpipitoisuuksia eri vuodenaikoina vuonna 214. Kuva 8.9. Loimijoen pintaveden (1 m) typpipitoisuuden kehitys lopputalvella

45 41 Kuva 8.1. Loimijoen pintaveden (1 m) typpipitoisuuden kehitys loppukesällä Ammoniumtyppi Luonnontilaisten vesien ammoniumtyppipitoisuus on alhainen, eikä pelloilta tulevissakaan vesissä ole runsaasti ammoniumtyppeä. Taso oli myös Forssan yläpuolisella asemalla L1A alhainen (15-12 µg/l, keskiarvo 57 µg/l, n = 7), mutta kohosi Forssan puhdistamon alapuolella. Vaihtelu eri aikojen ja virtaamatilanteiden välillä on tuntuvaa. Vuonna 214 pitoisuusnousu asemalla L2 oli jokaisella havaintokerralla huomattava (välillä µg/l). Pitoisuusnousut aiheutuvat pääosin jätevesistä. Ammoniumtyppipitoisuuden maksimitaso saavutetaan yleensä Forssan alapuolella (Kuva 8.11), jonka jälkeen laimeneminen pienentää pitoisuutta. Forssan puhdistamolla käsitellään paljon teollisuusjätevesiä ja sen myötä puhdistamon tulokuormituksen laatu sekä määrä vaihtelevat paljon. Teollisuuden jätevesikuormituksen kasvu on nostanut etenkin typen tulokuormituksen korkeaksi. Vuonna 214 Forssan typpikuormitus oli lähes 4 % edellistä vuotta pienempi. Pienentyneen typpikuormituksen ansioista puhdistamon nitrifikaatio oli viime vuosia tehokkaampaa (v %, v %). Ammoniumtyppipitoisuuden on todettu lisääntyvän myös Jokioisten kohdalla asemalla L4, jossa ammoniumtypen pitoisuus ylittää ajoittain Forssan puhdistamon alapuolelta mitatut määrät. Havaintoaseman yläpuolella sijaitsee Genencor International Oy:n tehdas, jonka orgaaninen ja ravinnekuormitus on kuitenkin vähäistä. Ammoniumtyppipitoisuuden nousua on ollut lisäksi havaittavissa Loimaalla (as. L11), jonka jälkeen pitoisuus alkaa laskea uudelleen alajuoksua kohti. Tilanne oli tämäntyyppinen myös vuonna 214.

46 42 µg NH 4 -N/l 4 5 Ammoniumtyppipitoisuus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva Loimijoen pintaveden (1 m) ammoniumtyppipitoisuudet vuonna 214. Vuonna 214 ammoniumtyppipitoisuus vaihteli Forssan alapuolella (as. L2) välillä µg/l (keskiarvo 896 µg/l). Jokioisissa (as. L4) ammoniumtyppipitoisuus vaihteli välillä µg/l (keskiarvo 713 µg/l). Loimaan alapuolella (as. L11) vaihteluväli oli µg/l (keskiarvo 451 µg/l). Suurimmat pitoisuudet ajoittuivat alkuvuoteen (tammi-huhtikuu). Asemilla L4 ja L11 ammoniumtyppipitoisuus oli korkea myös lokakuussa. Alajuoksulla (as. L15) ammoniumtyppitaso oli selkeästi alhaisempi µg/l (keskiarvo 15 µg/l, n = 7). Suurimmat pitoisuudet mitattiin maaliskuussa. Pitoisuustaso on koko jokialue huomioiden usein korkein talvella, koska puhdistamoilla ei tapahdu talviaikana nitrifikaatiota. Ammoniumtyppi ei nitrifioidu talvella vesistössäkään veden lämpötilan ollessa alhainen. Pitoisuustaso vaihtelee eri talvien välillä mm. laimennusolojen mukaan. Myös vuonna 214 alajuoksun ammoniumtyppipitoisuus oli korkeimmillaan talvella (Kuva 8.11). Kesäaikana ammoniumtyppitaso laskee yleensä alajuoksua kohti. Alajuoksulla on kesäaikana ammoniumtyppeä yleensä varsin vähän, koska luontainen nitrifikaatio ja levätuotanto poistavat sen vedestä. Asemalla L15 ammoniumtyppipitoisuus vaihteli kesä-lokakuussa välillä µg/l. Happipitoisuus laski asemien L1A ja L5 välillä kesäkuussa 1,7 mg/l, elokuussa,5 mg/l ja lokakuussa 1,1 mg/l. Forssan BHK-kuorman (87 kg/d) vaikutus oli laskennallisesti Kuhalankosken pienimmillä virtaamilla (1,8 m 3 /s),9 mg/l. Genencor International Oy:n kuormituksen (,5 kg/d) vaikutus oli vain,3 mg/l. Orgaanisen kuormituksen lisäksi hapen kulumiseen vaikuttavat siten muutkin tekijät. Ammoniumtypen nitrifikaatio voi olla yksi edellä mainittu osatekijä, mutta sekään ei vaikuta yksinään ratkaisevasti happipitoisuuteen. Kesäkuussa happipitoisuuden ja nitrifikaation välillä voitiin havaita selvä korrelaatio happipitoisuuden laskiessa alavirtaan Jokioista ja edelleen Loimaata kohti ennen Loimaan koskissa tapahtunutta hapettumista (Kuva 8.12). Elokuussa happipitoisuudessa ei kuitenkaan tapahtunut vastaavaa laskua, vaikka havaintokerta ajoittui minimivirtaaman (Kuhalankoski 1,8 m 3 /s) aikaan. Happipitoisuus laski jätevesien vaikutuksesta Forssan alapuolella, mutta tämän jälkeen siinä ei juuri todettu muutosta ennen Loimaata (Kuva 8.12).

47 43 µg/l Loimijoki, 17.,18. ja mg O2/l L1A L2 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L16 Happi mg/l NH4-N µg/l NO3-N µg/l kok.n µg/l µg/l Loimijoki, 27. ja mg O2/l L1 L1A L2 L3 L4 L5 L5A L6 L9 L11 L13A L13 L14A L14 L15 L16 L17 Happi mg/l NH4-N µg/l NO3-N µg/l kok.n µg/l µg/l Loimijoki, 21. ja mg O2/l L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 Happi mg/l NH4-N µg/l NO3-N µg/l kok.n µg/l Kuva Loimijoen happitilanne (1 m) sekä Kok.N-, NH 4 -N- ja NO 23 -N-pitoisuudet kesä-lokakuussa vuonna 214. Nyt sekä aiemmin saatujen tulosten perusteella Loimijoen yläjuoksulla ei siten ole havaittavissa normaalioloissa vesistön tilan kannalta oleellista (hapettomuuteen johtavaa) ammoniumtypen nitrifikaatiosta aiheutuvaa happipitoisuuden alenemista. Jokivesistön kyseessä ollessa luontainen veden ilmastuminen kompensoi suoran ja välillisen BHK-kuorman takia tapahtuvaa hapen kulumista, eikä kalastoa ajatellen ongelmatilanteita pintavedessä nykyisellä normaalilla kuormitustasolla enää esiinny. Pienillä virtaamilla häiriöt voivat kuitenkin johtaa ongelmiin, kuten elokuussa 211.

48 Nitraattityppi Nitraattia todettiin Forssan yläpuolella etenkin maaliskuuhun ajoittuneella kevätylivalumakaudella runsaasti (Taulukko 8.7). Pyhäjärven luusuassa (as. L1) nitraattia ei todettu perustuotannon vuoksi elokuussa lainkaan. Forssan alapuolella (as. L2) nitraattipitoisuudessa ei tapahtunut ennen kesäkuuta oleellista muutosta yläpuoliseen asemaan nähden, mutta nitraatin määrä lisääntyi selvästi puhdistamon nitrifioidessa kesäkuusta lokakuulle (7-96 %). Hajakuormituksen lisääntyminen Jokioisten alapuolella näkyy asemalta L5 alkavana nitraattipitoisuuden nousuna alajuoksua kohti (Kuva 8.13). Taulukko 8.7. Loimijoen pintaveden (1 m) nitraattipitoisuudet vuosina 212 ja 213. Nitraattipitoisuus µg NO 3 -N/l Pvm L1 L1A L2 L3 L4 L5 L5A L6 L9 L11 L13A L13 L14A L14 L15 L / /18/ / < / µg NO 3 -N/l Nitraattityppipitoisuus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva Loimijoen pintaveden (1 m) nitraattityppipitoisuudet vuonna 214.

49 Sameus ja kiintoaine Loimijoen vesi oli sameaa jo Pyhäjärvestä lähtiessä (11-34 FNU). Puhtaissa samentumattomissa tai lievästi samentuneissa jokivesissä veden sameusarvot ovat alle 5 FNU. Loimijoella tämä ei toteudu edes Pyhäjärven luusuassa. Lievää lisäsamentumaa todettiin ajoittain Forssan puhdistamon kohdalla asemien L1A ja L2 välillä, mikä voi liittyä puhdistamon tulokuorman vaihteluun. Vuonna 214 vesi sameni selvimmin tammi- ja elokuussa. Ylivalumakausina vesi sameni voimakkaasti Jokioisten alapuolisilla alueilla (Kuva 8.14). Sameuden nousu Jokioisten alapuolella runsasvetisinä aikoina liittyy hajakuormitukseen. Yleensä samentuminen lisääntyy vielä alajuoksua kohti voimakkuuden vaihdellessa vesiolojen mukaan. Hajakuormitushuippujen aikana vesi voi olla alajuoksulla hyvinkin sameaa (jopa 2-4 FNU). Vuonna 214 suurimmat sameudet olivat luokkaa FNU (tammikuu). Niukkojen virtaamien aikana veden sameus Loimijoen alajuoksulla ei välttämättä poikkea yläjuoksusta, parhaimmillaan se voi olla jopa selvästi pienempi kuten elokuussa 211 (L1 46 FNU -> L17 8,7 FNU). Myös vuonna 214 veden sameus oli kesä-elokuun pienillä virtaamilla alajuoksulla asemalla L15 yläjuoksua vähäisempi. Aseman L15 sameus oli keskimäärin 54 FNU (vaihteluväli FNU). Loimijoen tarkkailulle on ominaista, että joka vuonna jokin näytteenottokerta ajoittuu valumahuippuun, jolloin vedet ovat hyvin sameita. Lisäksi on huomattava, että muinakin ajankohtina Loimijoen vesi on enemmän tai vähemmän sameaa eli kirkkaana jokivetenä sitä ei voida pitää missään oloissa alueen maaperän ja maatalousvaltaisen luonteen takia. FNU 35 Sameus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva Loimijoen pintaveden (1 m) sameusarvot eri vuodenaikoina vuonna 214., Kiintoaine on lähinnä eroosion peltoalueilta huuhtomaa mineraaliainesta, joten sen määrä vaihtelee valumien mukaisesti. Yleensä kiintoainepitoisuus on välillä 1-3 mg/l. Talviaikana ja myös muulloin vähävirtaamaisena aikana pitoisuudet voivat jäädä myös alle 1 mg/l. Tulva-aikoina kiintoainepitoisuus nousee jopa tasolle 1 mg/l (=1 g/m 3 ) tai yli. Vuonna 214 aseman L15 kiintoainepitoisuus oli sameuden tavoin huipussaan tammikuussa (48 mg/l).

50 46 Hajakuormitushuippujen aikana joki voi kuljettaa kiintoainetta useita satoja tonneja päivässä. Vuonna 214 aseman L15 kiintoainevirtaama oli mitatun Maurialankosken virtaaman (67, m 3 /s) ja pitoisuuden 15 mg/l mukaan laskettuna 868 tonnia/d Humuksen määrä Loimijoen vesi on humusleimaisuudeltaan selvästi ruskeaa. COD Mn -arvot vaihtelevat pääosin välillä 12-2 mg/l O 2. Vuonna 214 vaihteluväli oli mg/l O 2 (Taulukko 8.8). Taulukko 8.8. Loimijoen pääuoman COD Mn -arvojen vaihtelu eri kuukausina viitenä viime vuotena Kuukausi Tammikuu Helmikuu (L15) 19 (L15) 25 (L15) 16 (L15) Maaliskuu (L15) 21 (L15) Huhtikuu Toukokuu (42 L13) Kesäkuu Heinäkuu 15 (L15) 16 (L15) 15 (L15) 16 (L15) 15 (L15) 17 (L15) Elokuu Syyskuu 1 (L15) 8,1 (L15) 13 (L15) Lokakuu Marraskuu 13 (L15) 22 (L15) 17 (L15) 27 (L15) 21 (L15) Joulukuu 24 (L15) 2 (L15) 21 (L15) 23 (L15) 2 (L15) 18 (L15) Sähkönjohtavuus ja veden ph Veden suolapitoisuutta kuvaava sähkönjohtavuus on selvästi luonnonvesiä suurempi. Valuma-alueen laajat peltoalueet ja jätevesikuormitus lisäävät suolojen määrää. Pyhäjärven luusuan sähkönjohtavuus vaihtelee 7-9 ms/m. Loimijoessa arvot vaihtelevat pääosin 1-2 ms/m, mutta pienillä virtaamilla sähkönjohtavuus voi kohota jätevesien vaikutuksesta tästäkin. Sähkönjohtavuus kohosi selvimmin Forssan alapuolella (as. L2), mistä se kohosi vielä alajuoksua kohti. Aseman L15 keskiarvo oli 16,1 ms/m (n=11). Sähkönjohtavuus pysyi koko vuoden alle 2 ms/m, vaikka kävikin korkeimmillaan tällä tasolla marras- (2,1 ms/m) ja joulukuussa (19,8 ms/m) (Kuva 8.15). Vuosien keskiarvojen vaihteluväli on 13,5-19,6 ms/m.

51 47 ms/m Sähkönjohtavuus eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva Loimijoen sähkönjohtavuus eri vuodenaikoina vähintään 4 kertaa tutkituilla asemilla. Veden ph on lähellä neutraalia tai lievästi emäksisellä puolella. Keskikesän leväkukintojen aikana ph saattaa nousta tilapäisesti tasolle 8,-9,. Tällaista nousua ei kuitenkaan todettu vuonna Klorofyllipitoisuudet Karun veden raja-arvona pidetään pitoisuutta 4, mg/m 3 (=µg/l). Välillä 4-1 mg/m 3 vesi on lievästi rehevää. Kun klorofylliä on yli 1 mg/m 3, vesi on rehevää. Erittäin rehevän veden raja-arvo on luokituksen mukaan 2 mg/m 3 ja ylirehevän 5 mg/m 3. Kesäkuussa planktonlevien määrää kuvaava klorofyllipitoisuus vaihteli joen eri osa-alueilla vuonna 214 4,6-9,9 µg/l eli lievästi rehevän veden tasolla. Klorofyllipitoisuus oli Pyhäjärven luusuaa lukuun ottamatta viime vuotta (v ,7-14 µg/l) pienempi, ja joen keskiosalla (Jokioinen-Alastaro) klorofyllipitoisuudet olivat tarkkailuajan alimmalla tasolla. Elokuussa klorofyllipitoisuudet olivat kaikilla tutkituilla asemilla kesäkuutakin pienempiä (3,-6,2 µg/l). Veden savisamenteisuus vähentää jossain määrin levien kasvumahdollisuuksia, mikä mahdollisesti vaikutti osaltaan levämäärän vähenemiseen elokuussa. Joen keskiosalla levämäärä oli elokuussa jopa karujen vesien tasolla (< 4 µg/l). Sekä alueelliset että ajalliset vaihtelut voivat olla eri vuosina suuria. Suhteessa mitattuun fosforipitoisuuteen pitoisuudet ovat olleet ajoin alhaisia mm. voimakkaan savisameuden takia. Myös virtausolot vaikuttavat levien määrään, sillä alajuoksun klorofyllipitoisuudet ovat olleet säännöllisesti alhaisempia kuin joen keskijuoksulla. Pitemmällä aikavälillä eniten huippupitoisuuksia on todettu Loimaan yläpuolella (as. L9, Kuva 8.16), missä levää on ollut joinakin vuosina erittäin runsaasti. Vähävirtaamaisina hellekausina joessa voi esiintyä selvää leväkukintaa. Vuodesta 27 lähtien elokuussa otettujen näytteiden klorofyllipitoisuudet ovat jääneet pääsääntöisesti alhaisiksi.

52 mg/m 3 16 Klorofyllipitoisuudet elokuussa L1 L1A L5 L9 L12 L13 L14A L15 Kuva Loimijoen klorofylliarvojen vaihtelu loppukesällä vuonna Veden hygieeninen laatu Vuodelta 28 olevan uimavesiluokituksen (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 177/28) perusteella uimaveden hygieeninen laatu on erinomainen, jos suolistoperäisiä enterokokkeja on alle 2 kpl/dl ja E. coli bakteereja alle 5 kpl/dl. Hyvän uimavesiluokan rajat ovat vastaavasti 4 kpl/dl ja 1 kpl/dl. Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Uimakelvottoman veden ylittäviä bakteeritiheyksiä todettiin useimmin Forssasta Jokioisten alapuolelle ulottuvalla alueella, mutta ajoin, etenkin talvella ja runsaiden valumien aikaan (Kappale 5.1), muuallakin (Taulukko 8.9 ja Taulukko 8.1). Loimijoen uimakelpoisuuden ja ennen kaikkea sen hetkellisen dokumentoinnin kannalta ongelmallista on, että uimakelpoisuus vaihtelee nopeasti ja häiriöitä voi esiintyä Forssan alapuolella esiintyvän likaantumisen ohella myös alempana. Kaikkiaan tulokset osoittavat, että Loimijokeen tulee bakteerikuormitusta jo joen yläosan valumaalueelta ja/tai Forssan kaupunkialueen kohdalta hajakuormituksen ja hulevesien myötä. Forssan alapuolella tilanne heikkeni ajoittain edelleen. Myös Jokioisten alapuolella ja Loimaan kohdalla tapahtui runsaan hajakuormituksen aikaan lievää heikkenemistä (Kuva 8.17 ja Kuva 8.18). Yleisesti hygieeninen veden laatu on ollut Loimijoessa heikoin talvella ja ylivalumien aikana, mikä voitiin todeta myös vuoden 214 tuloksista. Vaikka bakteereja ei aina todettaisikaan, uimaveden laatu ei ole kesälläkään hyvä, koska vesi on sameaa ja levää on ajoin runsaasti. Lisäksi hygieeninen veden laatu vaihtelee nopeasti sadannan ja kuormituspiikkien mukaan. Loimijoen vesi on siten parhaimmillaankin vain välttävää uimavettä.

53 49 Taulukko 8.9. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä Loimijoessa vuonna 214. Hyvän uimaveden rajan 1 kpl/dl ylittävät arvot on esitetty punaisella. Lämpökestoiset koliformiset bakteerit kpl/dl Pvm L1 L1A L2 L3 L4 L5 L5A L6 L9 L11 L13A L13 L14A L14 L15 L16 L / / Taulukko 8.1. Alustavien enterokokkibakteerien määrä Loimijoessa vuonna 214. Hyvän uimaveden rajan 4 kpl/dl ylittävät arvot on esitetty punaisella. Alustavat enterokokit kpl/dl Pvm L1 L1A L2 L3 L4 L5 L5A L6 L9 L11 L13A L13 L14A L14 L15 L16 L >4 39 > / >4 11 >2 > / kpl/dl Fekaaliset kolibakteerit eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva Loimijoen pintaveden (1 m) hygieeninen vedenlaatu lämpökestoisten koliformisten bakteerien määränä ilmaistuna niillä asemilla, joilla havaintokertoja oli 4-7 kpl/a.

54 5 kpl/dl Alustavat enterokokit eri vuodenaikoina vuonna L1 L1A L2 L3 L4 L5 L9 L11 L13 L15 L17 tammi maalis huhti touko kesä elo loka Kuva Loimijoen pintaveden hygieeninen vedenlaatu alustavien enterokokkibakteerien määränä ilmaistuna niillä asemilla, joilla havaintokertoja oli 4-7 kpl/a Runkoasemien keskimääräinen veden laatu Loimijoen pääuoman runkoasemilta otettiin näytteet samanaikaisesti seitsemän kertaa vuoden aikana (Taulukko 8.11). Asemalta L15 on pyritty ottamaan näytteitä kuukausittain. 2-luvun tulokset (Taulukko 8.12) osoittavat voimakasta sameutta ja runsasravinteisuutta. Taulukko Loimijoen pääuoman runkoasemien keskimääräinen veden laatu (n = 7) vuonna Lt. Happi Ky ll.% Sameus K-aine Sähkönj ph Väri COD Mn Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Klorof. Ent.Lert Lämp.kolif Asema C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/m 3 kpl/1 ml kpl/1 ml As. L1A 9,8 9, ,8 7, , As. L2 9,8 9, ,5 7, As. L5 9,5 8, ,1 7, , As. L9 9,2 8, , 7, , As. L11 9,3 1, ,7 7, As. L13 9,1 9, ,7 7, As. L15 9,2 1, ,1 7, ,

55 51 Taulukko Loimijoen alajuoksun runkoaseman L15 keskimääräinen veden laatu vuosina pääosin kerran kuukaudessa otettujen näytteiden perusteella. As. L15 Lt. Happi Ky ll.% Sameus K-aine Sähkönj ph Väri COD Mn Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Klorof. Al. entero Lämp.kolif v uosi C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/m 3 kpl/1 ml kpl/1 ml 21 8,4 1, ,5 7, , ,1 1, ,9 7, , ,1 9, ,6 7, , ,2 1, ,9 7, , , 1, ,2 7, , , 1, ,5 7, , ,6 1, ,2 7, , ,8 1, ,6 7, , ,8 1, ,2 7, , ,5 9, ,9 7, , ,8 9, ,2 7, , ,4 1, ,9 7, , ,3 1, ,8 7, , ,2 1, ,1 7, , Kuormittajakohtaiset vesistövaikutukset Suurimmat Loimijokea kuormittavat pistemäiset jätevesikuormittajat ovat Forssan, Loimaan ja Huittisten kaupungit sekä teollisuuden osalta Genencor International Oy:n Jokioisten tehdas. Muiden pääuoman varrella sijaitsevien kuormittajien vesistökuormitus on vähäisempää. Tähän ryhmään kuuluvat Jokioisten, Ypäjän, Alastaron ja Vampulan puhdistamot. Niillä ei ole yksinään merkittävää vaikutusta veden laatuun. Lisäksi pääuoman varrella sijaitsee Pintos Oy:n (entinen Ofa Oy Ab) Jokioisten tehdas, jolta tuleva ravinnekuormitus on niin vähäistä, ettei se näy Loimijoen veden laadussa. Raskasmetallikuormituksen vaikutuksia veden laatuun ei seurata erinomaisten laimennusolojen takia. Forssan kaupungin jätevedet aiheuttavat varsinkin pienillä virtaamilla voimakasta likaantumista, mutta muulloinkin Forssan jätevesillä on vaikutuksia, jotka näkyvät veden sähkönjohtavuuden ja ravinnepitoisuuksien nousuna sekä uimakelpoisuuteen vaikuttavana hygieenisenä likaantumisena. Kun veden yleislaatu Forssan yläpuolella on tyydyttävä tai välttävä, niin Forssan alapuolella se on välttävä tai huono. Alempana jokea ravinnepitoisuudet määräytyvät suurelta osin hajakuormituksen mukaan, mutta Forssan alueelta tuleva peruskuorma on mukana täälläkin vaikuttaen veden laatuun etenkin pienillä virtaamilla. Forssan typpikuormalla on vaikutusta jokiveden typpitasoon alempanakin. Lisäksi typpikuorma on ollut kasvussa vuodesta 21 lähtien voimakkaan teollisuuden jätevesikuormituksen kasvun myötä, eikä puhdistamolla päästä enää kunnolliseen typen poistoon ilman puhdistamon saneeraamista. Vuonna 214 puhdistamolle tuleva kuormitus ja sen myötä vesistökuormitus vähenivät merkittävästi edelliseen vuoteen verrattuna. Loimijoen yläosan tai keskiosan happitilanne ei pääsääntöisesti heikkene Forssasta ja/tai Jokioisten alueelta tulevasta happea kuluttavasta kuormituksesta huolimatta merkittävästi, vaikka havaittavaa pitoisuuksien alenemista onkin ollut todettavissa. Vuonna 214 happipitoisuus laski Forssan yläpuolen (as. L1A) ja Loimaan yläpuolen (as. L9) välillä keskimäärin 1,4 mg/l (maksimissaan 2,5 mg/l kesäja lokakuussa). Ammoniumtypen määrä Forssan alapuolella vaihteli laimenemisolojen mukaan. Osa ammoniumtypestä nitrifioituu vesistössä etenkin lämpimien vesien aikana. Nyt sekä aiemmin saatujen tulosten

56 52 perusteella tästä aiheutuva hapen kuluminen korvautuu pääosin luontaisella jokiveden ilmastumisella. Myös laimeneminen alentaa ammoniumtyppipitoisuutta. Genencor International Oy:n tehtaan jätevesikuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä merkittävästi. Vaikka tämän myötä kalaston kannalta pahimpaan ongelmaan eli happitilanteen häiriöihin on saatu parannus, niin häiriötilanteiden tapaisissa oloissa ongelmia voi esiintyä. Fosforikuormassa tapahtuneesta laskusta huolimatta vesillä on edelleen rehevöittävää vaikutusta. Laskennallisesti jätevedet kohottavat Loimijoen fosforitasoa keskivirtaamalla hieman ja keskialivirtaamalla selvästi. Vuoden 214 fosforikuormalla (,48 kg/d) ja keskivirtaamalla 6,4 m 3 /s pitoisuusnousu oli noin 1 µg/l ja keskialivirtaamalla 1,8 m 3 /s 3 µg/l. Vaikka fosforikuorma on ollut vuosina alhaisempi kuin koskaan aiemmin vertailujaksolla , niin vesistötuloksissa fosforipitoisuudessa todettiin havaintopaikkojen L3 ja L4 välillä nousua useimmilla havaintokerroilla. Samanaikaisesti otetuissa näytteissä nousu oli vuonna 214 enimmillään 3 µg/l (keskiarvo 15 µg/l). Vuosina keskimääräinen pitoisuusnousu on ollut välillä 2-24 µg/l ja vuosina µg/l, jolloin myös kuormitus on ollut pienempää. Vuonna 214 fosforikuormitus oli vuoden 211 tavoin pientä, mutta keskimääräinen fosforitason nousu oli suurempaa, joten hajakuormituksen osuus fosforipitoisuuden vaihtelussa on merkittävää. Jokioisten kunnan fosforikuormitus oli vuonna % Genencor International Oy:n kuormituksesta. Orgaaninen kuormitus oli vuorostaan noin 8-kertainen, ja typen suhteen kunta oli noin 3- kertaa Genencor International Oy:tä suurempi kuormittaja. Jokioisten jätevesien vaikutukset jäävät vähäisiksi peittyen suurelta osin aseman L5 yläpuolelle tulevan hajakuormituksen alle. BHKkuormituksella ei ole vaikutusta joen happipitoisuuksiin. Ravinnekuormitus aiheuttaa keskialivirtaamalla 1,8 m 3 laskennallisesti selvää typpipitoisuuden nousua (noin 122 µg/l). Fosforipitoisuuden osalta ravinnekuormituksen aiheuttama nousu on havaittava, mutta Loimijoen fosforitasoon nähden pieni (2 µg/l). Tehokkaan nitrifioinnin ansioista typpi poistuu puhdistamolta pääasiassa happea kuluttamattomassa nitraattimuodossa. Veden laatu pysyy Jokioisten kohdalla välttävänä. Ypäjän kunta on Jokioista pienempi kuormittaja, eikä sen kuormituksella ole yksinään suuria vaikutuksia veden laatuun. Yleisesti voidaan todeta, että Loimijoen vesi on Ypäjän kohdalla sameaa ja veden kiintoainepitoisuus on korkea. Veden laatu Ypäjän alueella määräytyy hyvin pitkälle jo puhdistamon yläpuolelle kohdistuvan hajakuormituksen ja pistekuormituksen mukaan. Laskennallisesti Ypäjän vuoden 214 kuormitus kohottaa Loimijoen typpipitoisuutta keskivirtaamalla 9,2 m 3 /s noin 7 µg/l ja fosforipitoisuutta vain,2 µg/l eli vaikutukset ovat erittäin pieniä. Keskialivirtaamalla 2,7 m 3 /s typpipitoisuus kohoaa 25 µg/l ja fosforipitoisuus tällöinkin vain,5 µg/l. Ypäjän ylä- ja alapuolisilla asemilla L5A ja L6 yhteisiä havaintokertoja oli kaksi, lopputalvella ja loppukesällä. Ravinnetasossa todettiin nousua vain fosforipitoisuuden osalta lopputalvella. Typpipitoisuus hieman väheni. Veden hygieeninen laatu oli molemmilla asemilla välttävä ja elokuussa Ypäjän yläpuolella jopa huono (Lämpökestoiset kolif. 1 kpl/dl). Loppukesällä happivaje oli molemmilla asemilla tuntuva. Sähkönjohtavuus ja ammoniumtyppipitoisuudet kohosivat hieman puhdistamon alapuolella viitaten lievään jätevesien vaikutukseen. Suolistoperäisten bakteerien määrä oli alapuolisella asemalla korkeampi vain talven havaintokerralla. Uimavesiluokituksen (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 177/28) mukaan todetut bakteerimäärät ylittivät hyvän uimaveden kriteerit (suolistoperäisiä enterokokkeja alle 4 kpl/dl). Loimaan kaupungin puhdistamo on Jokioisten ja Ypäjän kuntia suurempi kuormittaja ja sen kuormitus näkyykin selvemmin Loimijoen veden laadussa. Tosin veden laatu ei muutu täälläkään. Happipi-

57 53 toisuuksiin kuormitus ei vaikuta, sillä Loimaan kohdalla tapahtuu yleensä hapettumista. Näin voitiin todeta myös vuonna 214. Loimaan jätevedet aiheuttavat mm. sähkönjohtavuuden ja typpitason nousua sekä ajoin hygieenistä likaantumista. Vaikutukset kuitenkin vaihtelevat ja esim. veden hygieeninen laatu on usein heikentynyt jo Loimaan yläpuolella (as. L9). Typpikuormituksen vaikutus näkyy myös ammoniumtypen lisääntymisenä. Vuonna 214 Loimaan puhdistamon vesistökuormitus laski kymmenen vuoden tarkastelujakson pienimmälle tasolle. Kaupungin osuus Loimijoen valuma-alueen pistemäisestä typpikuormituksesta oli vuonna % ja fosforikuormituksesta 6 % (v. 213 N-kuorm. 14,7 %, P-kuorm. 14,3 %) (Kuva 7.5, s. 23). Alastaron taajaman puhdistamo (Alastaro alkaen Loimaata) on pieni kuormittaja, jonka vesistövaikutuksia tutkittiin tarkemmin (ylä- ja alapuoliset asemat L13A ja L13 samanaikaisesti) vain lopputalvella ja loppukesällä. Laskennallisesti vaikutukset ovat erittäin vähäiset, eikä selviä kunnan jätevesivaikutuksia käytännössäkään ole aina todettu. Vuonna 214 alapuolisella asemalla voitiin todeta lievää jätevesien vaikutusta sähkönjohtavuuden perusteella, mutta veden laadussa ei tapahtunut oleellista muutosta ylä- ja alapuolisten asemien välillä. Loimijoen kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuus pikemminkin pienenivät puhdistamon alapuolella. Vuonna 214 myös Alastaron puhdistamon vesistökuormitus oli ennätysmäisen alhaalla. Vampulan taajama (Vampulan kunta liitetty Huittisiin) on pienin kunnallinen jätevesikuormittaja Loimijoen varressa. Kun se lisäksi sijaitsee joen alajuoksulla, missä virtaamat ovat suuria ja hajakuormitus voimakkaimmillaan, sen vesistövaikutuksia on lähes mahdotonta yksilöidä pienimpiä virtaamatilanteita lukuun ottamatta. Vesistökuormituksen taso on vaihdellut viime vuosina voimakkaasti toimintahäiriöiden ja ohitusten heikentäessä tulosta. Puhdistamolta ei ole käytettävissä vuotta 213 uudempia kuormitustietoja. Vuosina Vampulan lähitarkkailuasemat L14A ja L14 on tutkittu vain maalis- ja elokuussa. Asema L14 sijaitsee vasta Rutavalla. Tämä vaikeuttaa jonkin verran tulosten tulkintaa, koska jätevesien purkualueen ja Rutavan padon välille laskee myös Matkusjoki. Veden peruslaatu Vampulan alueella on sama kuin Loimijoen koko keski- ja alajuoksulla eli välttävä. Merkittäviä jätevesivaikutuksia ei yleensä ole voitu erottaa tuloksista. Huittisten kaupungin jätevedet johdetaan Loimijokeen Punkalaitumenjoen alaosan kautta ja ne voivat näkyä vasta alimmilla tarkkailuasemilla L16 ja L17. Punkalaitumenjoen lasku asemien L15 ja L16 välille huomioiden tuloksia ei voida verrata tarkasti keskenään. Loimijoki on kokonaisuutena erittäin voimakkaasti kuormitettu jokivesistö. Huittisten kaupungin osuus Loimijoen valuma-alueen pistemäisestä typpikuormituksesta oli vuonna 214 noin 4 % ja fosforikuormituksesta 37 %. Lietteen karkaamisesta aiheutunut poikkeustilanne nosti keskimääräisen fosforikuormituksen noin 2-3-kertaiseksi edellisvuosiin verrattuna ja orgaanisen aineksen kuormituksen jotakuinkin viime vuosien keskitasolle huolimatta muuten parantuneesta poistotehosta (Kuva 7.8, s. 25). Selvästi eriteltäviä Huittisten kaupungin jätevesien vaikutuksia on vaikea pintavedestä osoittaa, koska veden laatuun vaikuttavia tekijöitä on useita. Asemaan L15 verrattuna pintaveden typpipitoisuus kohosi asemalla L16 maaliskuussa ja kesäkuussa (havaintokertoja yht. 4) ja asemalla L17 toukokuussa ja lokakuussa (havaintokertoja yht. 5). Maalis-, touko- ja lokakuussa nousu oli 1-3 µg/l, mutta kesäkuussa jopa 13 µg/l. Tosin kesäkuun tulokset eivät ole vertailukelpoisia, sillä näytteenottopäi-

58 54 vissä oli viikon ero (18.6. Kok.N 25 -> µg/l). Fosforipitoisuus kohosi asemalla L16 kesäkuussa 45 µg/l (75 -> 12 µg/l) ja asemalla L17 elo- ja lokakuussa (nousua 2 µg/l). Pintaveden sähkönjohtavuudessa ei ollut juuri eroa asemien L15 ja L16 välillä, lukuun ottamatta kesäkuuta, jolloin sähkönjohtavuus oli alapuolisella asemalla L16 ravinnepitoisuuksien tavoin selvästi koholla. Alempana hieman eri aikoihin tutkitulla asemalla L17 jätevesien vaikutuksia oli todettavissa lähinnä toukokuussa ja lokakuussa. Veden hygieeninen laatu oli toukokuussa erittäin huono. Suolistoperäisten bakteerien määrä lisääntyi alajuoksulla ajoittain myös hajakuormituksen vaikutuksesta. Tammikuussa vesi oli alajuoksun asemilla L16 ja L17 pinnasta pohjaan hyvin tasalaatuista. Vesi oli hyvin tasalaatuista myös kesäkuun havaintokerralla (as. L16), mutta jätevesien vaikutukset näkyivät alusvedessä hieman pintavettä korkeampana sähkönjohtavuutena, typpi- ja ammoniumtyppipitoisuuksina. Loppukesällä alusveden laatu (7 m) oli selvästi pintavettä heikompi mm. korkeamman kiintoainesamennuksen, ravinnepitoisuuksien ja suolistoperäisten bakteerimäärien vuoksi. Asemalla L17 veden laatu oli jälleen tasoittunut. Asemalla L16 vesi ei ollut nyt loppukesälläkään vähähappista, mutta happipitoisuudet heikkenivät hieman kerrosteisuuskausien lopulla alempana asemalla L17. Kaikkiaan tulokset viittaavat alusveden ainakin ajoittaiseen kuormittumiseen pintaveteen nähden. 8.4 Sivujokien veden laatu Sivujokia on tarkkailun piirissä 5 kpl. Jokien ylä- ja/tai keskijuoksulta otettiin näytteitä 2-4 kertaa vuodessa ja alaosien veden laatu tutkittiin viidesti. Verrattaessa sivujokien veden laatua Loimijoen alaosaan niiden veden voidaan todeta olevan pääuoman tapaan sameita ja runsaasti ravinteita sisältäviä (Taulukko 8.13). Typpeä ja ammoniumtyppeä on silti yleensä vähemmän. Fosforia oli kaikissa sivujoissakin 5 havainnon keskiarvona lähempänä tasoa 2 µg/l, mikä ylittyikin Niinijoen suulla (as. N3). Kaikkiaan ravinnekeskiarvot olivat sateisuuserojen vuoksi lievästi vuotta 213 suurempia, mutta myös sattumalla on tämänkaltaisissa aineistoissa vaikutusta. Taulukko Loimijoen sivujokien sekä alaosan (L15) keskimääräinen veden laatu (1 m) vuonna 214 (n = 5). Esitetty aseman L15 keskiarvo on laskettu samojen havaintokertojen mukaan. V. 214 Lt. Happi Kyll.% Sameus K-aine S.joht. ph Väri COD Mn Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P FeAl. entero Lämp.kolif Asema C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kpl/1 ml kpl/1 ml As. J3 9,6 9, ,2 7, As. N3 8,8 9, ,3 7, As. KJ3 9,4 9, , 7, As. P1 1,4 9, ,1 7, As. VP3 9,1 9, , 7, As. L15 9,2 1, ,2 7, Jänhijoki Jänhijoki on voimakkaasti maatalouden hajakuormittama järvetön jokivesistö, jonka veden laatu vaihtelee tyydyttävästä huonoon valumaolojen mukaan. Keskimääräinen tilanne lienee välttävä/huono. Jänhijoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Jänhijoki on yksi syy Loimijoen veden laadun heikkenemiseen Jokioisten alueella.

59 55 Peruslaadultaan Jänhijoen vesi on sameaa ja ravinteita ja kiintoainetta on runsaasti. Voimakkuudeltaan vaihteleva hygieeninen likaantuminen osoittaa myös jätevesiperäisen kuormituksen vaikutusta. Humusta on runsaasti, joskin vähävetisenä aikana sen määrä voi vähentyä selvästi. Pintaveden happitilanne oli vuonna 214 läpi vuoden hyvä tai vähintään tyydyttävä. Sameuden vaihtelu oli jälleen voimakasta. Maaliskuulle ajoittuneiden sulamisvalumien ja runsaan hajakuormituksen aikaan elo- ja lokakuussa vesi oli erittäin sameaa (17 FNU). Elokuu on tavallisesti alivirtaaman aikaa, mutta vuonna 214 näytteenottoa edelsi runsas sade. Huhti-toukokuun havaintokerroilla sameus oli välillä FNU. Fosforipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Suurimmat pitoisuudet ajoittuivat sameuden tavoin maalis- elo- ja lokakuun havaintokerroille, jolloin vedessä oli eroosion myötä runsaasti kiintoainetta. Typpipitoisuus oli myös tällöin korkea (26-39 µg/l). Typpipitoisuudessa ei siten todettu vuosien tavoin poikkeuksellisen voimakasta laskua. Ajoittain niukkavalumaisina aikoina typpipitoisuus on ollut loppukesällä alhainen (Kok.N n. 5 µg/l). Jänhijoessa esiintyy säännöllisesti suolistoperäisiä bakteereja, muttei kovin suuria määriä. Vuonna 214 veden hygieeninen laatu heikentyi kuitenkin elo- ja lokakuussa huonoksi (lämpökest. kolif kpl/dl). Uoman kapeus ja mataluus huomioiden Jänhijoki ei sovellu kunnolla uimiseen ja aiempienkin tulosten perusteella ulostebakteerien määrä voi olla ajoin liian suuri Aronoja ja Koenjoki Koenjoki saa alkunsa kuuluisasta lintujärvestä, Koijärvestä. Se laskee viljavien peltoalueiden halki Loimijokeen Alastaron yläpuolelle. Koenjoen valuma-alue on 47 km 2 ja keskivirtaama 3,8 m 3 /s. Humppilan kunnan käsitellyt jätevedet on aiemmin johdettu avo-ojaa (Aronoja) pitkin Koenjoen keskiosalle. Humppilan kunnan jätevesikuormitus Aronojaan loppui , jolloin jätevedet johdettiin Jokioisten puhdistamolle käsiteltäviksi Koenjoen yläjuoksu (asema K3) Valuma-alueen peltovaltaisuus näkyy veden savisamenteisuutena ja korkeana ravinnetasona. Vaihtelu eri tilanteiden välillä oli suurta kuten yleensäkin hajakuormitetuissa jokivesistöissä, mutta jossain määrin säännöllistä eroosio on koko ajan. Typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l (v µg/l) ja fosforipitoisuus µg/l (v µg/l). Typen keskipitoisuus (2525 µg/l, n = 4) 4-kertainen luonnontasoon nähden ja fosforin keskipitoisuus (215 µg/l) oli 11-kertainen puhtaisiin ojavesiin verrattuna. Suolistoperäisten bakteerien esiintyminen (alustavat enterokokit kpl/dl ja lämpökestoiset koliformiset bakteerit kpl/dl) on seurausta haja-asutuksen ja/tai karjatalouden vaikutuksista. Tarkkailutulosten perusteella Koenjoen veden laatu oli voimakkaan hajakuormituksen takia huono Aronoja (asemat K1 ja K6) Aronojan veden laatu oli edellisvuosien tapaan kuormittunut jo Humppilan kunnan yläpuolella (as. K1). Vesi oli sameaa ja ravinnepitoisuudet olivat hajakuormitetuille ojavesille tyypillisesti kohonneita (kok.n 63-3 µg/l, kok.p µg/l). Veden sähkönjohtavuus oli ojavedeksi korkea (13,9-26,6

60 56 ms/m) ja suolistoperäisiä bakteereita esiintyi säännöllisesti, ajoin hyvin runsaastikin (lämpökest. kolif kpl/dl). Nämä tekijät osoittavat, että jo Aronojan yläosalla on mukana jätevesiperäistäkin kuormitusta. Happitilanne oli lopputalvella ja -kesällä heikompi kuin ojan alaosalla (as. K6). Humppilan jätevesikuormitus loppui , minkä jälkeen veden sähkönjohtavuus asemalla K6 on laskenut selvästi ja on pienempi kuin yläpuolisella asemalla K1 (Taulukko 8.14). Vesi pysyi edelleen sameana (kuten pelto-ojille on tyypillistä), mutta ammoniumtyppi pääosin hävisi vedestä (Liitteet 1 ja 2). Hygieeniseltä laadultaan vesi oli kuormituksen loppumisesta huolimatta heikkolaatuista, joten muitakin kuormituslähteitä löytyy. Fosforipitoisuus lisääntyi jopa 12 µg/l (maalis- ja lokakuu) yläpuoliseen pisteeseen verrattuna. Typpipitoisuus pääasiassa pieneni hieman. Aronojan jätevesimäinen veden laatu huomioiden ojalla ei ole varsinaista käyttöarvoa. Aronojasta vedet laskevat Koenjokeen. Ojan tarkkailu loppui vuoteen 214. Taulukko Aronojan (as. K6) veden laadun vuosikeskiarvoja (n=4, v. 213 n=4, v. 26 n=3) vuosilta Vuosi Lt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sjoht. ph Väri BOD 7 BHK(s) COD Mn Kok.N NH4-N Kok.P Al.entero Lämpkolif o C mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l mg/lmg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/1 ml kpl/1 ml ,9 9, ,2 1,5 14, ,7 1, ,3 5,9 1, ,9 1, ,2 6, 9, ,8 1, ,2 6,6 9, ,4 1, , 3,6 12, ,9 11, , ,1 11, ,4 9, , , 12, ,8 9, , ,4 13, ,9 8, ,2 17 3,6 12, ,3 1, , ,8 11, , 9, , 213 4,5 12, ,3 9, , ,4 17, ,5 1, , ,7 1, , 9, ,3 17 2,5 4,9 11, ,3 8, ,3 26, 3,6 11, ,9 6, ,5 56, 2,5 16, ,6 8, ,2 2,7 2,3 1, ,2 8, ,2 4,1 12, ,4 8, ,2 11, 4,4 11, ,8 7, ,2 1, ,3 8, ,3 9, ,3 8, ,1 14, ,1 9, ,4 3,5 9, ,4 7, ,5 2,4 1, ,4 8, ,4 2,3 2,6 7, , 9, ,2 3,3 16, ,5 1, ,5 2,3 1, ,6 8, ,3 2,6 18, Koenjoki, Aronojan liittymän alapuoli (as. K7) Koenjoen veden laatu heikkeni ajoittain Aronojan liittymän alapuolella yläpuoliseen asemaan K3 verrattuna, mikä oli osittain seurausta Aronojasta tulevien heikompilaatuisten vesien vaikutuksesta. Veden happipitoisuus laski lievästi ja ravinnepitoisuudet nousivat yläpuoliseen asemaan K3 verrattuna. Sähkönjohtavuus oli pisteen K3 tavoin Aronojaa pienempi. Ammoniumtyppipitoisuudessa ei juuri tapahtunut muutoksia pisteiden K3 ja K7 välillä (Taulukko 8.15). Suolistoperäisten bakteerien määrässä oli paljon vaihtelua, ja hygieeninen veden laatu oli elokuun havaintokerralla voimakkaan hajakuormituksen vuoksi huono.

61 57 Taulukko Koenjoen veden keskimääräinen veden laatu (n = 4) asemilla K3 ja K7 vuonna Lt. Happi Kyll.% Sameus Sähkonj ph COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P Enterok. Lämpkolif Asema o C mg/l % FNU ms/m mg/l O 2 µg/l µg/l µg/l kpl/1 ml kpl/1 ml As. K3 9,4 9, ,8 7, As. K7 9,3 8, ,7 7, Koenjoen alajuoksu (as. KJ3) Koenjoen suulla vesi oli yläpuolisten pisteiden tavoin kaikilla havaintokerroilla sameaa (44-11 FNU). Kirkasta vesi ei ole koskaan täälläkään valuma-alueen peltoisuuden takia. Typen määrä vaihteli välillä µg/l eli sitä oli säännöllisesti runsaasti. Sama koskee fosforia, jonka pitoisuus vaihteli välillä µg/l. Veden hygieeninen laatu vaihteli hyvästä välttävään (lämpökestoiset kolif kpl/dl), ja heikoimmillaan veden hygieeninen laatu oli valuntatilanteen vuoksi täälläkin elo- ja lokakuun havaintokerroilla. Veden laatu oli siis kaikkiaan voimakkaasti hajakuormitetulle vesistölle ominainen. Valuma-alueen maaperän ja maatalousvaltaisen luonteen seurauksena vesi on käytännössä aina savisameaa ja runsasravinteista. Koenjoen (Kojonjoki) ekologinen tila on välttävä johtuen erittäin suuresta fosforitasosta, jonka perusteella veden fysikaalis-kemiallinen luokka on huono. Ekologisen tilan luokittelussa painotetut biologiset laatutekijät nostavat tilaluokkaa. Koenjoen keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat olleet säännöllisesti suuria (Taulukko 8.16). Taulukko Koenjoen alaosan (as. KJ3) keskiarvoja (lopputalvi, huhtikuu, toukokuu, elokuu ja lokakuu) vuosina Koenjoki KJ Sameus FNU Kok N µg/l Kok P µg/l F.kolit kpl/dl Niinijoki Niinijoki saa alkunsa Mellilän taajaman koillispuolelta ja se laskee Loimijokeen Alastaron yläpuolella. Valuma-alue (225 km 2 ) on järvetön ja peltovaltainen. Joen keskivirtaama on 2, m 3 /s. Tarkkailua on kevennetty vuoden 2 jälkeen siten, että asemien N1 ja N2 veden laatu tutkitaan vain lopputalvella ja loppukesällä. Alajuoksulta ennen Loimijokea näytteitä otetaan vuosittain viidesti. Niinijokeen ei kohdistu enää suoraa pistemäistä jätevesikuormitusta. Aiemmin jokeen johdetut Mellilän taajaman jätevedet on käsitelty vuodesta 1984 lähtien Loimaan kaupungin keskuspuhdistamolla. Joen yläjuoksulle laskee Kekkilä Oyj:n Linturahkan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Niinijoen yläjuoksun (as. N1) veden laatu on hajakuormituksen voimakkaasti heikentämä. Vesi on sameaa tai erittäin sameaa, ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja veden hygieeninen laatu on ajoittain voimakkaasti likaantunut. Yläjuoksulla on esiintynyt ajoittain myös hapettomuutta.

62 58 Lopputalvella pintaveden happitilanne (Kyll. 81 %) oli poikkeuksellisesti hyvä. Viimeksi talven happitilannetta on voitu pitää edes tyydyttävänä vuonna 28, ja ajoittain vesi on ollut lähes tai täysin hapetontakin (v. 23, 21, 211). Vesi oli erittäin sameaa ja runsasravinteista. Ammoniumtyppipitoisuus oli kuitenkin pieni (57 µg/l). Veden hygieeninen laatu oli välttävä. Tulosten perusteella aseman yläpuolella on jokin selvä kuormituslähde. Loppukesällä vesi oli vähähappista, joten happea kuluttavaa potentiaalia on jo joen yläosalla. Ravinnepitoisuudet olivat vuonna 214 elokuussakin hyvin korkeat ja hygieeninen laatu oli talvea huonompi. Mellilän taajaman kohdalla (as. N2) ei tapahdu yleensä enää merkittävää veden laadun heikkenemistä. Vuoden 214 havaintokerroilla sähkönjohtavuus ja fosforipitoisuus kohosivat hieman taajaman vaikutuksesta ja hygieeninen kuormitus lisääntyi. Happipitoisuudessa ei tapahtunut talvella muutosta, ja kesällä se oli lievästi yläpuolista pistettä parempi. Niinijoen alajuoksun (as. N3) vesi oli yläjuoksun tavoin sameaa. Alajuoksun happipitoisuus vaihteli hyvästä tyydyttävään (Kyll %). Näin ollen happipitoisuus normalisoitui ylempiin asemiin nähden joen alajuoksulla. Ravinteita oli lähes kaikilla havaintokerroilla runsaasti. Suolistoperäisiä bakteereita todettiin kaikilla havaintokerroilla ja hygieeninen veden laatu vaihteli hyvästä välttävään. Fosforipitoisuus oli hyvin korkea (71-29 µg/l), ja suurimmat pitoisuudet ajoittuivat runsasvaluntaisiin ajankohtiin tammi- ja elokuulle. Tällöin vesi oli erittäin sameaa ja myös typpipitoisuus oli hyvin korkea. Typpipitoisuuden vaihtelu on erittäin suurta (64-44 µg/l), ja loppukesällä pienimmät typpipitoisuudet voivat olla jopa alle 4 µg/l (v µg/l ja v µg/l). Myös edellisenä vuonna 213 loppukesän ja syksyn kuivuus laskivat typpi- ja fosforipitoisuuden lokakuussa hyvin alhaiseksi (Kok.N 33 µg/l, Kok.P 45 µg/l). Nämä ovat ääripään tilanteita, joissa virtaama on pieni ja typpi poistuu vedestä denitrifikaation seurauksena. Enimmillään pitoisuus on ollut jopa yli 1 µg/l. Niinijoki on muiden sivujokien tapaan voimakkaasti hajakuormitettu. Loimijoen tutkituista sivujoista Niinijoki oli vuonna 214 fosforilla mitattuna Jänhijoen jälkeen toiseksi rehevin (Taulukko 8.13), joskin kaikissa sivujoissa fosforia on erittäin runsaasti. Ekologisen luokittelun mukainen veden fysikaaliskemiallinen luokka on fosforipitoisuuden perusteella koko Niinijoessa huono. Niinijoen vesissä on ollut säännöllisesti runsaasti typpeä ja fosforia (Taulukko 8.17). Vuoden 214 pitoisuudet jäivät vuosien keskitasoa (2727 µg N/l ja 23 µg P/l) alhaisemmiksi. Taulukko Niinijoen alaosan (N3) veden keskimääräistä laatua (n = 5) kuvaavia tuloksia v Niinijoki N Sameus FNU Kok N µg/l Kok P µg/l F.kolit kpl/dl Palojoki Palojoki laskee Loimijokeen Vampulan alapuolella ennen Maurialankoskea asemien L14 ja L15 välille Kourajoen nimellä. Valuma-alueen pinta-ala on 228 km 2, josta järviä on vain,6 %. Virtaamavaihte-

63 59 lut ovat siten suuria. Palojoen osuus Loimijoen valuma-alueesta 314 km 2 on 7,3 %, joten näilläkin vesillä on jonkin verran vaikutusta Loimijoen ainevirtaamien muodostumiseen. Palojokeen ei johdeta suoraa pistemäistä jätevesikuormitusta, mutta se on silti tulosten perusteella voimakkaasti kuormitettu. Kuormitustekijöitä ovat hygieenistä likaantumistakin aiheuttava hajakuormitus sekä joen yläjuoksulla sijaitsevat Vapo Oy:n Arkkuinsuon ja Isosuon turvetuotantoalueet sekä Kekkilä Oyj:n Lylysuon turvetuotantoalue. Käytöstä poistetulta Punkalaitumen kunnan entiseltä kaatopaikalta ei tule Palojokeen veden laadun kannalta merkittävää vesistökuormitusta. Palojoen vesi on muiden sivujokien tapaan sameaa sekä runsasravinteista. Hygieenistä likaantumista esiintyy tässäkin sivu-uomassa. Veden ollessa sameaa myös rautapitoisuus on koholla (vaihtelu v µg/l). Happitilanne vaihteli erinomaisesta tyydyttävään (Kyll %). Selvintä happivaje oli loppukesällä. Humusta Palojoen vedessä on muita sivujokia enemmän valuma-alueella sijaitsevien soiden takia, minkä seurauksena vesi on hyvin ruskeaa. Typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l (keskiarvo 2694 µg/l). Fosforipitoisuus oli 1-25 µg/l (keskiarvo168 µg/l). Ravinnetaso oli siten läpi vuoden korkea. Typpeä tulee hajakuormituksen ohella joen yläosan varrella sijaitsevilta turvetuotantoalueita. Keskimääräinen ammoniumtyppipitoisuus joen alaosassa oli kuitenkin alhainen (35 µg/l). Maksimi 82 µg/l ajoittui tammikuulle, jolloin nitrifiointia ei kylmän veden vuoksi tapahdu. Ekologisen tilan luokittelun mukainen veden fysikaalis-kemiallinen luokka vaihtelee Palojoessa fosforipitoisuuden perusteella välttävästä huonoon. Palojoen ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi Punkalaitumenjoki Punkalaitumenjoki (MQ 3,6 m 3 /s) alkaa Vehkajärvestä. Joki virtaa peltovaltaisen valuma-alueen halki ja laskee Loimijokeen Huittisissa. Valuma-alueen pinta-ala on 425 km 2. Punkalaitumen kunnan käsitellyt jätevedet johdetaan joen keskijuoksulle. Punkalaitumenjoki on muiden tutkittujen sivujokien tapaan voimakkaasti hajakuormitettu veden peruslaadun ollessa välttävä tai heikoimmillaan huono. Oleellista on mm. se, että vesi on käytännössä aina sameaa ja tilanne vaihtelee voimakkaasti vesiolojen mukaan. Happiongelmia ei esiinny. Yläjuoksun (asema VP1) typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l ja fosforipitoisuus 1-47 µg/l. Vaihteluvälit ovat olleet hyvinkin suuria. Typpipitoisuus oli keskimääräisellä tasolla (Taulukko 8.18). Fosforitaso on ollut keskimäärin säännöllisesti luokkaa 1 µg/l tai enemmän, mikä ylittyi nyt reilusti. Virtaamahuippu ajoittui maaliskuussa hieman näytteenottokertaa aikaisemmaksi, mutta virtaamat olivat tällöinkin vielä suuria. Korkeimmat ravinnepitoisuudet mitattiin kuitenkin elokuussa näytteenoton ajoituttua runsaiden sateiden jälkeen. Bakteerien esiintymisessä on ollut suurta vaihtelua ja määrät ovat olleet ajoittain runsaitakin. Talven ja kevään havaintokerroilla veden hygieeninen laatu oli melko hyvä, mutta heikentyi voimakkaasti elo- ja lokakuussa (Al. enterokokit >1-2 kpl/dl, Lämpökestoiset kolif kpl/dl). Punkalaitumen kunnan jätevesikuormitus loppui helmikuussa 214. Vuoden 214 tulokset eivät juuri eronneet aikaisemmista, sillä jätevesikuormitus ei ole vaikuttanut suuresti aseman VP2A veden laatuun vaikutusten peittyessä ajoittain hajakuormituksen alle. Jätevesien vaikutus on yleensä näkynyt

64 6 sähkönjohtavuuden ja typpipitoisuuden kohoamisena. Myös suolistoperäisten bakteerien määrä on lisääntynyt puhdistamon alapuolella. Pitoisuudet kohosivat ajoittain myös vuonna 214 hajakuormituksen ansiosta. Suolistoperäisten bakteerien määrä oli elo- ja lokakuussa huomattavan korkea jo joen yläjuoksulla. Happipitoisuudet kohosivat hieman asemaan VP1 verrattuna koskipaikoissa tapahtuneen hapettumisen ansiosta. Fosforipitoisuuden keskiarvo oli samanaikaisesti otettujen näytteiden (n = 4) mukaan Punkalaitumen jätevedenpuhdistamon yläpuolella (263 µg/l) hieman pienempi kuin puhdistamon alapuolella (273 µg/l) (Taulukko 8.18 ja Taulukko 8.19). Joen alajuoksulla keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat vastaavien ajankohtien keskiarvona 187 µg/l (Taulukko 8.2). Punkalaitumen kunnan puhdistamon toiminta loppui vuoden 214 alussa, josta lähtien alueen jätevedet johdettiin Huittisiin käsiteltäväksi. Taulukko Punkalaitumenjoen yläosan keskimääräinen veden laatu vuosina (n = 4/vuosi). Näytteitä on otettu lopputalvella, toukokuussa, elokuussa ja lokakuussa. As. VP1 Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkönj ph Väri COD Mn BHK 7 Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Al. entero Lämp.kolif Vuosi mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O2 mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/lkpl/1 ml kpl/1 ml Vuosi , ,9 7,2 13 2, Vuosi , ,5 7,1 16 3, Vuosi , ,8 7,1 15 2, Vuosi , ,7 7,4 13 3, Vuosi , ,2 6,9 17 3, Vuosi , ,8 7, , Vuosi , ,1 7, , Vuosi , ,3 7, , Vuosi , ,3 7, , Vuosi , ,5 7, , Vuosi , ,1 6, , Vuosi , ,7 6, , Vuosi , ,6 7, , Vuosi 2 9, ,7 7, , Vuosi 21 9, ,1 7, Vuosi 22 1, ,9 7, Vuosi 23 9, ,6 7, Vuosi 24 8, ,1 7, Vuosi 25 9, ,3 7, Vuosi 26 9, ,4 7, Vuosi 27 9, ,5 7, Vuosi 28 8, ,2 7, Vuosi 29 8, ,5 7, Vuosi 21 8, ,6 7, Vuosi 211 8, ,9 7, Vuosi 212 8, ,1 7, Vuosi 213 8, ,7 7, Vuosi 214 9, ,2 7, Keskiarvo 9, ,4 7, ,

65 61 Taulukko Punkalaitumenjoen keskimääräinen veden laatu puhdistamon alapuolella vuosina (n = 4/vuosi). Näytteitä on otettu lopputalvella, toukokuussa, elokuussa ja lokakuussa. As. VP2A Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkönj ph Väri COD Mn BHK 7 Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Al. entero Lämp.kolif Vuosi mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O2 mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/lkpl/1 ml kpl/1 ml Vuosi , ,1 7,2 13 2, Vuosi , ,7 7,1 16 3, Vuosi , ,1 7,2 15 3, Vuosi 199 1, ,8 7,3 14 3, Vuosi , ,9 7, 15 3, Vuosi , ,9 7, , Vuosi , ,7 7, , Vuosi , ,2 7, , Vuosi , ,9 7, , Vuosi , ,2 7, , Vuosi , ,1 6, , Vuosi , ,7 6, , Vuosi , ,5 7, , Vuosi 2 1, ,9 7, , Vuosi 21 1, ,4 7, Vuosi 22 9, ,2 7, Vuosi 23 9, ,6 7, Vuosi 24 9, ,8 7, Vuosi 25 1, ,4 7, Vuosi 26 9, ,1 7, Vuosi 27 9, ,1 7, Vuosi 28 9, ,6 7, Vuosi 29 9, ,9 7, Vuosi 21 9, ,5 7, Vuosi 211 9, ,5 7, Vuosi 212 9, ,9 7, Vuosi 213 9, ,7 7, Vuosi 214 9, ,4 7, Keskiarvo 9, ,9 7, , Punkalaitumenjoen alajuoksulta (asema VP3) otetaan näytteitä myös huhtikuussa tavoitteena selvittää kevätylivalumakaudella tapahtuvia vaihteluja. Vuonna 214 sulamisvalunta ajoittui jo maaliskuulle ja huhti-toukokuussa veden laatu oli tutkituista ajankohdista parhain. Typpipitoisuudet vaihtelivat tällöin välillä µg/l ja fosforipitoisuudet µg/l. Tilastojen mukaan fosforipitoisuus voi olla hajakuormituspiikkien aikana erittäin korkea. Erittäin niukoissa vesioloissa kuten lokakuussa 22 Punkalaitumenjoen alajuoksun fosforipitoisuus (24 µg/l) on taas ollut lähellä luonnontasoa. Vuonna 214 fosforipitoisuus vaihteli Punkalaitumenjoen alajuoksulla välillä µg/l (n = 5), minimi todettiin huhtikuussa ja suurimmat pitoisuudet ajoittuivat runsassateiseen ajankohtaan elokuulle. Alajuoksun typpipitoisuus on ollut vuosina keskimäärin noin 2358 µg/l ja fosforipitoisuus 152 µg/l (Taulukko 8.2). Punkalaitumenjoen typpitaso näyttää kohonneen pitemmällä aikavälillä, tosin vuosien välinen vaihtelu on hajakuormituksen vaihtelun vuoksi suurta (Kuva 8.19). Vaikka keskimääräinen fosforitaso on edelleen korkea, trendinä fosforipitoisuus näyttää laskeneen (Kuva 8.2). Tämä voi olla yhteydessä vähentyneeseen fosforilannoitukseen ja yleensäkin hajakuormituksen vähenemiseen valuma-alueella. Veden fysikaalis-kemiallinen tila vaihtelee Punkalaitumenjoessa fosforipitoisuuden perusteella välttävästä huonoon ääriarvojen nostaessa keskiarvoa. Punkalaitumenjoen ekologinen tila on muiden sivujokien tavoin välttävä. Sameusarvojen vaihtelu on ollut voimakasta (Kuva 8.21).

66 Taulukko 8.2. Punkalaitumenjoen alajuoksun veden laadun keskiarvot (lopputalvi, huhti-, touko-, elo- ja lokakuu) vuosina (n = 5/vuosi). Ylimääräisiä näytteitä ei ole huomioitu keskiarvoissa. As. VP3 Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkönj ph Väri COD Mn BHK 7 Kok. N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe Al. entero Lämp.kolif Vuosi mg/l % FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O2 mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/lkpl/1 ml kpl/1 ml Vuosi , ,5 7,2 14 2, Vuosi , ,3 7,2 16 3, Vuosi , ,7 7,3 15 2, Vuosi 199 1, ,5 7,3 13 2, Vuosi , ,5 7, 16 2, Vuosi , ,6 7, , Vuosi , , 7, , Vuosi , ,7 7, , Vuosi , ,4 7, , Vuosi , ,8 7, , Vuosi , , 6, , Vuosi , ,2 7, , Vuosi , , 7, , Vuosi 2 9, ,8 7, , Vuosi 21 1, ,3 7, Vuosi 22 11, ,8 7, Vuosi 23 1, ,8 7, Vuosi 24 1, ,4 7, Vuosi 25 1, ,4 7, Vuosi 26 1, ,5 7, Vuosi 27 9, ,6 7, Vuosi 28 9, , Vuosi 29 1, , 7, Vuosi 21 9, ,9 7, Vuosi 211 1, ,6 7, Vuosi 212 1, ,7 7, Vuosi 213 1, ,3 7, Vuosi 214 9, , 7, Keskiarvo 1, , 7, , µg/l KOK N µg/l Lin. (KOK N µg/l) Punkalaitumenjoki VP3, typpipitoisuudet Kuva Punkalaitumen alajuoksun veden typpipitoisuuksien kehitys vuosina

67 µg/l Punkalaitumenjoki VP3, fosforipitoisuudet KOK.P µg/l Lin. (KOK.P µg/l) Kuva 8.2. Punkalaitumen alajuoksun veden fosforipitoisuuksien kehitys vuosina µg/l Punkalaitumenjoki VP3, sameusarvot Sameus FTU Lin. (Sameus FTU) Kuva Punkalaitumen alajuoksun veden sameusarvojen kehitys vuosina HAJAKUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT Loimijoen vesistöalue on voimakkaimmin hajakuormitettu vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalueella peltojen valuma-alueosuuden ollessa lähes 4 %. Erityisesti Forssan ja Huittisten välinen osuus on voimaperäisesti viljeltyä. Hajakuormituksen luonteeseen kuuluu voimakas sekä vuodenajoittainen että vuosien välinen vaihtelu. Erityisesti sulamiskaudella ja sateisina kausina hajakuormitus moninkertaistuu. Myös talven sääoloilla on merkitystä runsasvetisten lauhojen jaksojen lisätessä hajakuormitusta. Suuren ja nopean vaihtelun takia hajakuormituksen tarkka arvioiminen edellyttää tiheää ja oikein painottuvaa näytteenottoa. Luotettavimpia kuormituslukuja ovat tutkimusajankohtien pitoisuudet ja niiden mukaan lasketut hetkelliset ainevirtaamat. Nekin paljastavat suuren vuosittaisen ja vuodenajoittaisen vaihtelun.

68 64 Loimijoen alajuoksun veden laadun seuranta on lähes kuukausittaista, mutta senkin puitteissa sattumalla on vaikutusta hajakuormituspiikit huomioiden. Esitetyt ainevirtaamat ovat siten vain suuntaaantavia, mutta ne kertovat ongelmien aiheutuvan koko joen kannalta tällä hetkellä suurelta osin hajakuormituksesta. Sen sijaan joen yläjuoksulla Forssan alapuolella jätevedet ovat suuressa roolissa. Pienillä virtaamilla vaikutukset ulottuvat myös alemmaksi. Loimijoen ja sen sivujokien typpipitoisuus on ollut viime vuosina moninkertainen luonnontilaan verrattuna. Joen alajuoksun aseman L15 keskimääräinen typpipitoisuus on aikavälin mukaan laskettuna noin 2844 µg/l ja fosforipitoisuus noin 145 µg/l. Typpitaso on siten noin 5-kertainen ja fosforitaso jopa yli 1-kertainen puhtaisiin jokivesiin verrattuna. Vuonna 214 Loimijokeen johdettiin typpeä keskimäärin 55 kg/d ja fosforia 6,7 kg/d. Pistemäinen typpikuormitus muodosti vuositasolla alajuoksun typpivirtaamasta vuonna 214 noin 8,1 % (v %) (Taulukko 9.1). Suurimmillaan jätevesien osuus on ollut joinakin vuosina ajoin laskennallisesti jopa suurempi kuin joen ainevirtaama, mutta laskelma ei huomioi loppukesän pienillä virtaamilla (vesi tällöin myös lämmintä) tapahtuvaa typen poistumaa luonnollisen denitrifikaation kautta. Jätevesikuormituksen osuus Loimijoen fosforivirtaamasta oli 2,2 % ja (v , %) (Taulukko 9.2). Osuus on vaihdellut viime vuosina välillä 1-4 %. Fosforikuorman osuus Loimijoen fosforimäärästä on sidoksissa virtaaman (laimennusolot) ohella valumatilanteeseen kytkeytyvään hajakuormitukseen. Vuonna 214 jätevesien osuus fosforivirtaamasta jäi joka kuukausi hyvin pieneksi. Suurimmillaan jätevesien vaikutus oli pienten virtaamien aikaan touko-heinäkuussa vain 6,6-7,9 % ja lokakuussa 7,1 %. Hajakuormituksen osuus oli siten läpi vuoden suurta. On kuitenkin otettava huomioon, että osa fosforista voi pidättyä kasvillisuuteen tai sedimentoitua, mitä laskelma ei huomioi. Jätevesien typpikuormitus painottui myös alivirtaaman aikaan kesä-lokakuulle. Valuma-aluetta (314 km 2 ) kohti Loimijoen typpihuuhtoutuma oli vuonna 214 noin 793 kg N/km 2 /a (ilman jätevesiä 73 kg/km 2 /a) ja fosforihuuhtoutuma 35,6 kg P/km 2 /a (ilman jätevesiä 34,8 kg/km 2 /a). Luonnontilaisten huuhtoutumien ollessa luokkaa kg N/km 2 /a ja 5-1 kg P/km 2 /a voidaan todeta, että Loimijoen typpihuuhtouma oli vuoden 214 tulosten mukaan 3-5-kertainen ja fosforihuuhtoutuma 4-7-kertainen luonnontasoon verrattuna. Tilanne joen alajuoksulla ennen Kokemäenjokea ei muutu tästä suuresti, vaikka jätevedet poistettaisiin kokonaan.

69 65 Taulukko 9.1. Loimijoen typpivirtaamat vuonna 214. Kuukausivirtaamina on käytetty koko Loimijoelle (valumaalue 314 km 2 ) Maurialankosken (2652 km 2 ) mukaan laskettuja virtaamia eli mukana ovat myös Loimijoen alaosa + Punkalaitumenjoki. Pitoisuudet ovat asemalta L15. Kokonaistyppivirtaama kg/d Osuudet ainevirtaamasta % Vuosi 214 Virt. Q Kok.N Luonn. Jäte- Hajakuor- Yht. Jäte- Hajakuor- Luonnon Kuukausi m 3 /s µg/l huuht. vedet mitus kg/d vedet mitus huuht. Tammikuu 31, ,4 % 84,7 % 1,9 % Helmikuu 15, ,2 % 72,7 % 15,2 % Maaliskuu 3, ,6 % 77,8 % 15,6 % Huhtikuu 17, ,9 % 57,1 % 25, % Toukokuu 1, ,7 % 43, % 26,3 % Kesäkuu 13, ,5 % 6,5 % 2, % Heinäkuu 7, ,2 % 57,2 % 15,6 % Elokuu 11, ,5 % 45,2 % 26,3 % Syyskuu *) 9, ,2 % 39,1 % 25,6 % Lokakuu 1, ,8 % 43,2 % 25, % Marraskuu 22, ,6 % 87,3 % 8,1 % Joulukuu 47, ,8 % 91,3 % 6,8 % Keskiarvo 18, ,1 % 8, % 12, % *) elo- ja lokakuun keskiarvo. Taulukko 9.2. Loimijoen fosforivirtaamat vuonna 214. Kuukausivirtaamina on käytetty koko Loimijoelle (valuma-alue 314 km 2 ) Maurialankosken (2652 km 2 ) mukaan laskettuja virtaamia eli mukana ovat myös Loimijoen alaosa + Punkalaitumenjoki. Pitoisuudet ovat asemalta L15. Kokonaisfosforivirtaama kg/d Osuudet ainevirtaamasta % Vuosi 214 Virt. Q Kok.P Luonn. Jäte- Hajakuor- Yht. Jäte- Hajakuor- Luonnon Kuukausi m 3 /s µg/l huuht. vedet mitus kg/d vedet mitus huuht. Tammikuu 31, , , % 91,4 % 7,7 % Helmikuu 15, , ,7 % 86,2 % 11,1 % Maaliskuu 3, , ,1 % 9,2 % 8,7 % Huhtikuu 17, , , % 77,9 % 18,2 % Toukokuu 1, , ,4 % 71,8 % 2,8 % Kesäkuu 13, , ,9 % 65,4 % 26,7 % Heinäkuu 7, , ,6 % 8,9 % 12,5 % Elokuu 11, , ,1 % 79,5 % 15,4 % Syyskuu *) 9, , , % 76,4 % 16,7 % Lokakuu 1, , ,1 % 74,8 % 18,2 % Marraskuu 22, , ,3 % 91, % 7,7 % Joulukuu 47, , ,8 % 89,7 % 9,5 % Keskiarvo 18, ,7 6, ,2 % 87,1 % 1,7 % *) elo- ja lokakuun keskiarvo. Vuositasolla tapahtuvat ravinnevirtaamien vaihtelut (Taulukko 9.3) ovat seurausta ensisijaisesti valumien ja niihin liittyvät hajakuormituksen määrän vaihtelusta. Vuoden sisällä jätevesien osuus esim. fosforivirtaamasta vaihtelee suuresti valumatilanteen mukaan. Loppukesällä jätevesien osuus vesistöä rehevöittävästä fosforivirtaamasta on pienempien virtaamien aikana ajoin suuri (Taulukko 9.4), vaikka vuositasolla osuus jääkin pieneksi. Vuonna 214 jätevesien osuus fosforivirtaamasta oli läpi vuoden pieni.

70 66 Taulukko 9.3. Loimijoen keskimääräiset ainevirtaamat vuosina Vuosi- Virtaama Q Pitoisuudet Ainevirtaamat Keskiarvot m3/s N µg/l P µg/l N kg/d P kg/d 1991 *) 26, *) 28, *) 18, *) 22, *) 28, *) 21, *) 2, *) 26, **) 29, **) 37, **) 24, **) 18, **) 11, **) 28, **) 26, **) 26, **) 23, **) 38, **) 15, **) 19, **) 27, **) 32, **) 24, **) 18, Keskiarvo 24, *) Virtaamana käytetty Maurilankosken virtaamia (valuma-alue 2652 km 2 ). **) Virtaama laskettu koko Loimijoelle (valuma-alue 314 km 2 ). Taulukko 9.4. Jätevesien osuus fosforivirtaamasta elokuussa 2-luvun aikana. Elokuu Jätevesien Vuosi Alue MQ m 3 /s osuus % vuosi 2 Koko Loimijoki 21,3 4 vuosi 21 Koko Loimijoki 3,8 51 vuosi 22 Koko Loimijoki 6,6 2 vuosi 23 Koko Loimijoki 4,3 37 vuosi 24 Koko Loimijoki 26 4 vuosi 25 Koko Loimijoki 32 2 vuosi 26 Koko Loimijoki 2,7 1 vuosi 27 Koko Loimijoki 7,2 9 vuosi 28 Koko Loimijoki 12,6 4 vuosi 29 Koko Loimijoki 5,3 27 vuosi 21 Koko Loimijoki 4,1 28 vuosi 211 Koko Loimijoki 9, 7 vuosi 212 Koko Loimijoki 8,5 15 vuosi 213 Koko Loimijoki 7,7 48 vuosi 214 Koko Loimijoki 11,8 5 Vuonna 214 jätevesien osuus typpivirtaamasta oli suurimmillaan hajakuormituksen ollessa vähäisintä kesän ja syksyn pienillä virtaamilla (Kuva 9.1).

71 67 Jätevesien sisältämän fosforin osuus jäi Loimijoen fosforivirtaamasta pienemmäksi kuin typellä (Kuva 9.2). Käytännössä fosforikuormituksella ei ole joen alaosalla suurempaa merkitystä ennen kuin hajakuormitusta saadaan merkittävästi vähennettyä. Paikallisesti jätevedet lisäävät jokialueen rehevyyttä Forssan alapuolella ajoin tuntuvastikin. Kuva 9.1. Loimijoen kuukausittaiset typpivirtaamat ja typpipitoisuudet asemalla L15 vuonna 214. Kuva 9.2. Loimijoen kuukausittaiset fosforivirtaamat ja fosforipitoisuudet asemalla L15 vuonna 214.