Kati Takala

Transkriptio

1 SÄHKÖNTUOTANTO LAUSUNTO 1(5) Kati Takala Maa- ja metsätalousministeriö ENERGIATEOLLISUUDEN KANNANOTTO EHDOTUKSIIN VESILAIN SÄÄNNÖKSIKSI TULVA- JA KUIVUUSRISKEIHIN VARAUTUMISEKSI Kiitämme mahdollisuudesta esittää näkemyksiämme asiaan ja esitämme kantanamme seuraavaa. Alunperin maa- ja metsätalousministeriön asettaman tulvaasetustyöryhmän toimeksiannon mukaan työryhmän oli selvitettävä lainsäädännölliset ja tekniset edellytykset koko vesistöalueen kattavan suunnitelman tai "vesistön juoksutussäännön" aikaansaamiseksi sekä tutkittava tulvavesien pidättämiseen tähtäävien hankkeiden toteuttamisedellytyksiä. Toistaiseksi esitetyt lakimuutokset koskevat vain mahdollisuuksia ottaa vesilakiin niin sanottu vesistön juoksutussääntö ja sen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Tulvavesien pidättämisen toteuttamisedellytyksiä eivät ehdotetut muutokset ole tässä työssä mukana. Mielestämme tulvariskeihin varautumisen parantamista ja tarvittavia lainsäädännöllisiä muutoksia tulisi tarkastella kokonaisuutena, kunhan valmisteilla olevat alueelliset tulvariskien hallintasuunnitelmat ovat valmistuneet. Mahdollisten vesistökohtaisten padotus- ja juoksutussääntöjen käyttö tulee selkeästi rajata poikkeuksellisiin tulvatilanteisiin Nähdäksemme toiminta tavanomaisissa tulvatilanteissa ei vaadi lisäsäännöksiä. Tulvariskien hallintasuunnitelmat ja selvitys padotus- ja juoksutussäännöstä antavat hyvät suuntaviivat yhteistyön kehittämiselle ja vapaaehtoistoimille. Lisäksi haluamme muistuttaa, että yhteistyö toiminnanharjoittajien ja tulvaviranomaisten välillä on valtaosassa tapauksia ollut erinomaista. Luvanhaltijat ovat toimineet vastuullisesti ja antaneet pyydetyt suostumukset viranomaisten hakiessa lupaa vesilain tarkoittamiin vaarantorjuntatoimiin. Jatkossa olisikin vapaaehtoiden yhteistyön pohjalta tehtävä laajempaa tarkastelua koskien muita kuin tulvasuojelurakenteisiin perustuvia ratkaisuja, kuten tulvavesien pidättäminen ja sen vaatimat säädösmuutokset. Nykyisiä säännöstelyjä tehostamalla, uusilla säännöstelyhankkeilla ja ns. kuivan maan altailla voitaisiin monilla vesistöalueilla tulvavedet nykyistä paremmin pidättää ja välttää niiden aiheuttamat vahingot. Vesilain tarkistamistarpeet näiden toimien toteuttamiseksi on selvitettävä. Vesistön padotus- ja juoksutussääntö Energiateollisuus ry Fredrikinkatu B, Helsinki PL 100, Helsinki Puhelin: (09) , faksi: (09)

2 on osa tätä laajempaa kokonaisuutta. Tulvien pidättämiseen liittyvät tarkastelut on tuotava käsittelyyn samanaikaisesti muiden säännösesitysten kanssa. Myös kuivuusriskien ja tulvariskien sisällyttäminen samaan vesistön padotus- ja juoksutussääntöön tekisi säännön vaikutusten arvioinnin erittäin haastavaksi. Kuivuusriskit on perusteltua jättää kokonaan pois soveltamisalasta, koska kuivuus toisin kuin tulva ei ole äkillinen, vaan kehittyy hitaasti ja mahdollistaa siten korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymisen hyvissä ajoin. Ehdotammekin, että18 luvun 3 a :n alku muutettaisiin seuraavasti: 18 luku Erinäisiä säännöksiä 3 a Vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys Mikäli tulvasta saattaa aiheutua yleistä vaaraa ihmisen hengelle, turvallisuudelle tai terveydelle taikka suurta vahinkoa yleiselle tai yksityiselle edulle, valtion valvontaviranomainen laatii tarvittaessa selvityksen toimenpiteistä, joilla poikkeuksellisesta tulvasta tai kuivuudesta vesistöalueella aiheutuvia haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää (vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys). Mahdollisuus muuttaa lupamääräyksiä tulee selkeämmin rajata poikkeuksellisiin tulvatilanteisiin ja muutosten tulee olla vain väliaikaisia Nykyisen vesilain 18 luvun 4 vaarantorjuntatoimista on toiminut erittäin hyvin kevättulviin liittyvissä poikkeustulvatilanteissa. Toisaalta tarvitaan hyvää yhteistyötä viranomaisen ja eri luvanhaltijoiden välillä tavanomaisissakin tulvatilanteissa sekä työkalua nopeaan päätöksentekoon vaikeasti ennakoitavissa poikkeustulvatilanteissa. Vesistön padotus- ja juoksutussääntöä on luonnosteltu tällaiseksi työkaluksi. Nyt ehdotetut muutokset ovat kuitenkin monilta osin ongelmallisia ja viimekädessä problematiikka kilpistyy perusoikeuksien suojaan ja tämän myötä lakimuutoksen säätämisjärjestykseen. 2(5) Perustuslain 15 :n 1 momentti antaa suojaa laillisesti syntyneille oikeussuhteille, kuten vesilain mukaisessa luvassa annetuille määräyksille ja niiden pysyvyydelle. Voimassa olevan vesitalousluvan määräyksiä voidaan tietyin edellytyksin muuttaa myös luvanhaltijan tahdon vastaisesti. Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, näissä tilanteissa muuttamisen perusteiden tulee ilmetä laista, ja perusteiden tulee olla riittävän täsmällisesti määriteltyjä. Sen lisäksi rajoitusten tulee olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi sekä laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevaan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon.

3 3(5) Perusoikeutta rajoitettaessa on myös huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Mielestämme edellä mainitut edellytykset eivät muutosehdotuksessa täyty. Seuraavassa käsittelemme näitä edellytyksiä tarkemmin. Muuttamisen perusteet eivät ilmene laista, eivätkä perusteet ole riittävällä täsmällisyydellä määriteltyjä Lupaa voidaan tarkistaa sillä perusteella, että tulvasta tai kuivuudesta aiheutuisi lainkohdassa määriteltyjä vahingollisia vaikutuksia. Tarkistaminen ei kuitenkaan välttämättä edellyttäisi, että tulva tai kuivuus aiheuttaisi edellä mainittuja vaikutuksia. Riittävää olisi myös se, että tällaisia vahinkoja voisi aiheutua. Mikäli pelkkä tulva- tai kuivuusriskin olemassaolo riittää luvan muuttamiseen, ei muuttamisedellytysten täyttyminen ole ennakoitavissa. Luvanhaltijan oikeusturva on näissä tilanteissa olematon. Ihminen ei voi täysin luotettavasti ennustaa luonnonilmiöitä ja luvanhaltijan on täysin mahdotonta näyttää, että arvioitu riski on ylimitoitettu. Erittäin harvinainenkin tulva tai kuivuus voi toteutua jo seuraavana keväänä. Säädösehdotuksesta ei myöskään ilmene, korvaisiko uusi määräys kokonaan vanhan lupamääräyksen vai sovellettaisiinko uutta määräystä vain tietyissä lupamääräyksissä tarkemmin rajatuissa erityistilanteissa. Luvanhaltijan kannalta on kuitenkin aivan olennaisen tärkeä tietää, onko esimerkiksi uusi, mahdollisesti hyvinkin joustava juoksutussääntö sellainen, jonka soveltaminen kunakin hetkenä on pelkästään viranomaisen harkinnassa, vai onko kyse sellaisesta juoksutusäännöstä, jonka soveltaminen kussakin tilanteessa aina edellyttää tiettyjen reunaehtojen täyttymistä. Juoksutussäännön soveltamisesta aiheutuvat edunmenetykset voivat poiketa esimerkiksi edellä mainittujen vaihtoehtojen välillä todella merkittävästi. Rajoitukset eivät ole välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi, eivätkä ne ole laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevaan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon Ehdotuksen pääasiallisena tavoitteena on sovittaa vesistöalueella nykyistä paremmin yhteen vesistön vedenkorkeuksiin ja virtaamiin vaikuttavia säännöstely- ja muita vesitaloushankkeita. Kuitenkin aineellisoikeudellisesti keskeinen säännösehdotus (3 luvun 21 :n 1 momentin uusi 4 kohta) antaa valvontaviranomaiselle merkittävästi suuremmat valtuudet kuin mitä tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi. Valvontaviranomainen laatii tarvittaessa 18 luvun

4 4(5) 3 a :ssä tarkoitetun padotus- ja juoksutusselvityksen, mutta muutoshakemuksen ei tarvitse koskea hankkeiden yhteensovittamista ja sen lisäksi hakemus voi koskea myös muita määräyksiä kuin padotus- ja juoksutusmääräyksiä. Itse asiassa lain sanamuoto ei millään tavoin rajaa näiden mahdollisten uusien tai tarkistettavien lupamääräysten sisältöä. Rajoituksen taustalla olevien yhteiskunnallisten intressien painoarvot ovat hyvin erilaisia. Ihmisten henki, turvallisuus ja terveys ovat yhteisesti korkealle asetettuja arvoja. Mutta epäselvää on, minkälaiset yksityiset edut voivat tulla kysymykseen, samoin kuin mitä täsmällisesti tarkoitetaan esimerkiksi uhanalaisella vesiympäristöllä. Ehdotammekin että 3 luvun 21 :n perusteluja ja lakitekstiä tarkennetaan näiltä osin. Vesistön padotus- ja juoksutussäännön on oltava niin yksityiskohtainen, että sen vaikutukset voidaan arvioida Säännösluonnoksen lähtökohtana tulee olla, että padotus- ja juoksutussääntöä sovellettaisiin vain erityisen poikkeuksellisilla tulvilla. Padotus- ja juoksutussääntöhakemuksen on oltava niin yksityiskohtainen, että sen vaikutusten harkinta lupakäsittelyssä on mahdollista. Sääntö on voitava määrätä vain tulvariskien hallintasuunnitelmien ja tehdyn vesistön padotus- ja juoksutussuunnitelman tarveselvityksen perusteella selkeästi yksilöityihin toimenpiteisiin erilaisissa etukäteen arvioiduissa tilanteissa. Tarkkuus on oltava sama kuin vesilain 18 luvun 4 :n mukaisissa poikkeuslupahakemuksissakin edellytetään. Vesistön padotus- ja juoksutussääntö on käsitettävä vain poikkeustulvatilanteissa tarvittavaksi toiminnaksi ja tällöinkin sääntöä on sovellettava ainoastaan, jos on tarve toimia vastoin nykyisten lupien määräyksiä. Toisin sanoen on ylitettävä tai alitettava vedenkorkeusrajoja tai juoksutettava lupaehtojen vastaisesti. Muistutamme myös intressivertailun ja korvauskäytännön merkityksestä, mikäli toimet aiheuttavat kohtuuttoman suurta menetystä toiminnanharjoittajalle. Ehdotamme tällaisten instrumenttien sisällyttämistä lakiin turvaamaan toiminnanharjoittajien oikeudet. Alla on lisäperusteluja asialle: Käytännössä muutostilanteet tulisivat lähes poikkeuksetta koskemaan voimataloudellisia hankkeita, säännöstely- ja vesivoimalaitoshankkeita. Ehdotuksen mukaan luvanhaltijalle ei maksettaisi korvausta vesivoiman menetyksestä. Toisin sanoen riippumatta siitä, kuinka merkittävä edunmenetys on luvanhaltijalle, ei korvausta makseta. Tätä taustaa vasten

5 pidämme erikoisena, että maksettavista korvauksista esityksessä lausutaan seuraavaa: edunmenetykset, joita määräysten täytäntöönpanosta tulva- tai kuivuustilanteissa aiheutuisi luvan haltijalle tai muille tahoille, korvattaisiin valtion varoista tietyin rajoituksin. Kuten edellä todettiin, luvan muuttamiseen liittyvät perusteet ovat epämääräisiä. Tämänkin vuoksi korvausten maksamatta jättämistä on pidettävä selvänä oikeudenloukkauksena. Ehdotus rinnastetaan muun muassa korvausratkaisun osalta nykyisen lain niin sanottuun vaarantorjuntapykälään. Rinnastus ei kuitenkaan ole oikeutettu, koska vesilain 18 luvun 4 :n mukaisissa tilanteissa on aina kyse väliaikaisista toimenpiteistä, joihin ryhdytään silloin, kun poikkeuksellisesta luonnonolosta tai muusta ylivoimaisesta tapahtumasta aiheutuu esimerkiksi konkreettista tulvaa. Oikeusturvajärjestelyt ovat myös siltä osin puutteellisia, että ehdotetussa 18 luvun 3 a :ssä, joka koskee vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitystä, hankkeista vastaavien oikeusturva on laiminlyöty. Selvitys tulee muodollisesti tehdä yhteistyössä vesitaloushankkeista vastaavien kanssa, mutta aitoa vaikuttamismahdollisuutta toiminnanharjoittajille ei anneta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaisu selvityksen tekemisestä samoin kuin keskuksen ratkaisu siitä, mihin toimiin se selvityksen perusteella ryhtyisi, on viimekädessä yksin keskuksen ratkaisu. Sitä ei kuitenkaan lakiehdotuksessa rinnasteta valituskelpoiseen hallintopäätökseen ja päätöksestä ei näin ollen ole mahdollisuutta valittaa. Kun viranomaisella ei myöskään ole riskiä joutua maksamaan toiminnanharjoittajille koituvia menetyksiä, tilanne oikeusturvamielessä on kestämätön. 5(5) Keskustelemme mielellämme lisää muutostoiveistamme. Yhteyshenkilömme asiassa on asiantuntija Kati Takala. Hänen yhteystietonsa ovat: Energiateollisuus ry, PL 100, Fredrikinkatu 51-53, Helsinki. Puhelin (09) tai ; s-posti: kati.takala@energia.fi Kunnioittavasti ENERGIATEOLLISUUS RY Jukka Leskelä johtaja, sähköntuotanto