SML - Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry. Musiikin perusteet. Tasosuoritusten sisällöt ja arvioinnin perusteet

Transkriptio

1 SML - Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry Musiikin perusteet Tasosuoritusten sisällöt ja arvioinnin perusteet

2 MUSIIKIN PERUSTEIDEN TASOSUORITUSTEN SISÄLLÖT JA ARVIOINNIN PERUSTEET Yleistä Musiikin perusteiden uusien tasosuoritusten sisältöjen ja arvioinnin perusteiden laatimisessa ovat lähtökohtana olleet käytännön musisoinnin tarpeet. Sisältöjä on pyritty muokkaamaan niin, että musiikin perusteiden opetus toisaalta tukisi oppilaan instrumenttiopintoja ja valmistaisi häntä mahdollisia jatko-opintoja varten, toisaalta loisi edellytyksiä ja rohkaisi elämänikäiseen musiikkiharrastukseen. Tasosuoritusohjeet on laadittu ensisijaisesti länsimaiseen taidemusiikkiin painottuvaa musiikkiopistoa varten. Kyseessä ovat vähimmäissuositukset: halutessaan opettaja tai oppilaitos voi laajentaa tasosuoritusten sisältöjä. Tasosuoritusohjeisiin sisältyy liite, jossa esitellään sisältöihin liittyviä työtapoja ja tarkastellaan laajemmin eräitä tasosuoritusten kohtia. Keskeistä Musiikin perusteiden tasosuoritusohjeet kuvaavat perus- ja opistotason sisältöjä ja arvioinnin perusteita. Kukin oppilaitos ja opettaja päättävät opetussuunnitelmansa puitteissa sen, kuinka opetus etenee ja jakautuu kursseiksi. Opetuksen suunnittelussa on tarkoituksenmukaista huomioida oppilaiden kehitysvaihe: opintojen alkuvaiheessa on suotavaa lähteä liikkeelle oppilaan omista lähtökohdista, esimerkiksi eriyttää opetusta oppilaiden soittimien mukaan. Osa oppisisällöstä on tarkoitus oppia hallitsemaan perusteellisesti, osaan tutustutaan yleisluontoisemmin. Tarkoituksena on, että oppilaiden tarpeet ja opettajan ja oppilaitoksen painotukset ohjaavat opetuksen sisältöä tasosuoritusohjeiden puitteissa. Opetuksen sisältö puolestaan ohjaa suorituksien sisältöä, ei päinvastoin. Musiikin ja musisoinnin käytännön tulee olla elävä osa opetusta. Oppilaiden omaa ohjelmistoa voidaan opetuksessa käyttää monin eri tavoin sekä opittavien käsitteiden havainnollistajana että erilaisten analyysi- ja kuuntelutehtävien materiaalina. Soitto-, kuuntelu- ja analyysitehtävinä on suositeltavaa käyttää monipuolisesti aitoja musiikkiesimerkkejä: klassisia teoskatkelmia ja tuttuja lauluja (kansan- ja lastenlauluja, iskelmiä jne.), mutta myös esimerkiksi oppilaiden omia sävellyksiä. On tärkeää rohkaista oppilaan omaa tekemistä ja ohjata monipuoliseen muusikkouteen - säveltämiseen, sovittamiseen, yhteismusisointiin. 2

3 Suoritus Suoritus voidaan tehdä useampana osasuorituksena lukuvuoden tai opiskelun aikana. Opettaja voi täydentää näissä tasosuoritusohjeissa esitettyjä suorituskohtia haluamallaan tavalla: oppilaan taitojen arviointi voi perustua osittain myös oppilaan tuntityöskentelyyn, ja suoritukseen on mahdollista sisällyttää ns. portfolio, joukko opintojen kuluessa itsenäisesti suoritettuja tehtäviä. (Liite: portfolio-työskentely) Suorituksen arvioivat opettaja ja kollega, jolla tulisi olla opetuskokemusta musiikin perusteista. Kollega on läsnä suullisessa suorituksessa ja tutustuu kirjallisiin tehtäviin. Erillistä valmistautumisaikaa ja -tilaa ei suullisen suorituksen tehtäviä varten tarvita: tehtävät ovat pääsääntöisesti ennalta valmistettuja tai niitä ei valmistella. Monissa suorituskohdissa on esitetty rinnakkaisina vaihtoehtoina yksi- ja kaksiääninen tehtävä. Tällöin kaksiääninen tehtävä voi olla hieman yksiäänistä helpompi. Musiikin peruskäsitteiden hallitsemista opettaja voi tarkistaa suullisesti tai kirjallisesti opetuksen yhteydessä. Arviointia koskevat ohjeet on jaettu kolmeen osaan: 1) musiikin peruskäsitteet, musiikkianalyysi & harmonia kirjoitus, 2) säveltapailu ja 3) musiikin historiallinen ja tyylillinen tuntemus. Oppilaitokset antavat yhden arvosanan päättötodistukseen, mutta voivat opetussuunnitelmansa mukaan painottaa eri osa-alueita. Suositeltavaa on, että opettaja joka tapauksessa arvioi erikseen kunkin osa-alueen ja antaa niistä palautetta oppilaalle. On mahdollista suorittaa musiikin perusteiden oppimäärä tai osia siitä osallistumatta opetukseen. Tällöin opettaja voi kuitenkin harkintansa mukaan arvioida oppilaan osaamista laajemmin ja sisällyttää suoritukseen esimerkiksi portfoliotehtäviä. PERUSTASON SISÄLTÖ Perustason musiikin perusteiden opetus sisältää seuraavat osa-alueet: 1. Musiikin peruskäsitteet ja nuottikirjoitus 2. Rytmin luku- ja kirjoitustaito 3. Melodian luku- ja kirjoitustaito 4. Harmonia ja äänenkuljetus 5. Musiikin historiallinen ja tyylillinen tuntemus ja musiikillisten muotojen hahmottaminen 1. MUSIIKIN PERUSKÄSITTEET JA NUOTTIKIRJOITUS Käsitteet ja merkintätavat ovat perustasolla ensisijaisesti toiminnan apuvälineitä. Toimintaa palveleva osaaminen edellyttää käsitteiden ymmärtämistä todellisissa käyttöyhteyksissä. 3

4 Nuottien nimet: Tavoitteena on nuottien sujuva tunnistaminen G- ja F-avaimilla. Muihin nuottiavaimiin tutustutaan opettajan harkinnan ja ryhmän tarpeiden mukaan. Oktaavialat: Tutustutaan oktaavialoihin. (Liite: oktaavialat) Intervallit: Opetellaan tunnistamaan ja muodostamaan intervallit laatuineen duurien ja mollien kantasävelten ja tavallisimpien muunnesävelten välillä. Intervalleja tarkastellaan äänenkuljetyksen kannalta (eri intervallien luonne, dissonanssien purkaminen). Intervalleja opitaan hallitsemaan nuottikuvasta myös usean oktaavin laajuisina ja sävelnimien välisinä ilman viivastoa. Intervalleihin tutustutaan kuulonvaraisesti painottaen tonaalisesti ja sointujen rakenteen kannalta tärkeitä intervalleja, myös usean oktaavin laajuisina. (Liite: intervallit) Sävellajit: Duureja ja molleja opetellaan tunnistamaan ja kirjoittamaan seitsemään etumerkkiin asti. Tutustutaan kiinteästä etumerkinnästä poikkeavien sävellajialueiden tunnistamiseen. Asteikot: Opetellaan asteikkoja myös sävelnimin. Tutustutaan mollin eri muotoihin (luonnollinen, harmoninen, melodinen). (Liite: molliasteikot) Musiikkiterminologia: Harjaannutaan ymmärtämään ja käyttämään tavallista musiikkiterminologiaa tunnilla opiskeltavan materiaalin ja oman ohjelmiston yhteydessä. Opitaan itsenäiseen tiedonhakuun. Suoritus Tunnistetaan nuotin nimiä ja intervalleja laatuineen sävellyksen nuottikuvasta. Kirjoitetaan duurien ja mollien etumerkintöjä. Tunnistetaan sävellajeja nuottiesimerkeistä. Opettaja kontrolloi musiikkiterminologian osaamista aidossa musiikillisessa kontekstissa 2. RYTMIN LUKU- JA KIRJOITUSTAITO Perussyke: Rytmin opiskelussa keskeistä on perussykkeen löytyminen ja pysyminen. Rytmikuviot opitaan suhteessa sykkeeseen. Sykettä opitaan ylläpitämään eri tavoin esim. ostinaton ja kehorytmien avulla. Tahtilajit ja rytmikuviot: Opetus painottuu tavallisimpien tahtilajien (2/4, 3/4, 4/4, 6/8) ja yleisimpien rytmikuvioiden hallintaan. 4

5 Rytmin hahmottaminen: Kuunneltavasta musiikista opitaan hahmottamaan syke ja tahtilaji. Nuottikuvaa opitaan hahmottamaan ryhmitellen ja ennakoiden. Moniäänisyys: Tutustutaan rytmiseen moniäänisyyteen. Opetellaan tuottamaan ja hahmottamaan kaksiäänisiä rytmejä. Suoritus 1) Rytmin kirjoitus Oppilas kirjoittaa/täydentää kuulemansa yksi- tai kaksiäänisen rytmin. 2) Rytmin esittäminen Oppilas esittää yksiäänisen rytmitehtävän, jota ei valmisteta etukäteen. TAI Oppilas esittää yhden stemman kaksiäänisestä rytmitehtävästä, esimerkiksi opettaja esittää toisen stemman. Tehtävää ei valmisteta etukäteen. TAI Oppilas esittää kaksiäänisen rytmitehtävän (toinen ääni esim. ostinato). Tehtävää saa harjoitella kohtuullisen ajan. Lisäksi oppilas esittää näytteen tunnilla valmistetusta kaksiäänisestä rytmistä (toinen ääni esim. ostinato). (Liite: tutkintoon valmistettava ohjelmisto) 3. MELODIAN LUKU- JA KIRJOITUSTAITO Tunneilla opastetaan luontevaan äänenkäyttöön, fraseeraukseen ja intonaatioon. Tärkeä tavoite on sisäisen kuulon kehittäminen. Oppilaalle tarjotaan tietoisia ongelmanratkaisukeinoja, joiden avulla hän pystyy nuotintamaan kuulemaansa ja harjoittelemaan nuotista laulamista. Tonaalisuus: Opetuksen pääpaino on duuri-molli-tonaalisessa musiikissa. Sävelasteet: Harjoitellaan sävelasteiden (= etäisyys perussävelestä) kuulonvaraista tunnistamista duurissa ja mollissa. Melodiat: Lauletaan ja kirjoitetaan melodioita, joissa hypyt perustuvat tavallisimpiin harmonioihin. Opetellaan kirjoittamaan eri sointiväreillä esitettyjä melodioita. Molliasteikon kromatiikka: Tutustutaan molliasteikon kromatiikkaan. Mollin eri muotoja (luonnollinen, harmoninen, melodinen) harjoitetaan, mutta niiden varmaa hallintaa ei vielä edellytetä. (Liite: molliasteikot) 5

6 Muut säveljärjestelmät: Tutustutaan myös tonaalisuudesta poikkeaviin säveljärjestelmiin kuten modaalisuus ja pentatonisuus. Moniäänisyys: Tunneilla harjoitetaan myös kaksiäänisiä laulu- ja melodiankirjoitustehtäviä, kaanoneita ja melodia-ostinatoja. Suoritus 1) Melodian kirjoitus Oppilas kirjoittaa/täydentää kuulemansa yksi- tai kaksiäänisen melodian. 2) Melodian laulaminen (Liite: laulaminen) Oppilas laulaa yksiäänisen tehtävän, jota ei valmistella etukäteen. TAI Oppilas laulaa yhden stemman kaksiäänisestä tehtävästä, esimerkiksi opettaja esittää toisen stemman. Stemmaa saa harjoitella kohtuullisen ajan. Lisäksi oppilas esittää näytteen valmistetusta kaksiäänisestä ohjelmistosta. (Liite: tutkintoon valmistettava ohjelmisto) 4. HARMONIA JA ÄÄNENKULJETUS Harmoniaa opiskellaan itse tuottaen, kuunnellen ja analysoiden. Erilaisia teknisiä intervalli- ja sointuharjoituksia käytetään tarpeen mukaan opiskelun apuvälineinä. Sointujen merkintä: Opitaan merkitsemään reaalisointuina ja sointuasteina ainakin kolmisointuja ja dominanttiseptimisointuja. Tutustutaan kolmisoinnun käännöksiin ja niiden merkintätapoihin. (Liite: sointumerkinnät) Sointujen ja lopukkeiden tunnistaminen: Basson kulkua opitaan kuulemaan ja nuotintamaan yksinkertaisista musiikkiesimerkeistä. Tunnistetaan kuulonvaraisesti musiikista pääsointutehoja sekä koko- ja puolilopukkeita. Nuottikuvasta tunnistetaan näiden lisäksi myös muita kantasointuja. (Liite: lopukkeet) Äänenkuljetuksen perusteet: Tutustutaan alustavasti äänenkuljetuksen periaatteisiin (dissonanssien purkaminen ja sointujen yhdistäminen). (Liite: äänenkuljetuksen perusteet) Soinnuttaminen: Soinnutetaan melodioita ja laaditaan niille bassoääniä pääsointutehoja käyttäen. 6

7 Suoritus 1) Harmonian kuulonvarainen hahmottaminen Soinnutetaan tuttu melodia perustehoilla (T-S-D). Tehtävää saa valmistella kohtuullisen ajan ja sen voi esittää viisikielisellä kanteleella, pianolla tai muulla tehtävään soveltuvalla instrumentilla. TAI Laaditaan tuttuun melodiaan bassoääni toonika-, subdominantti- ja dominanttisäveliä käyttäen. Tehtävää saa valmistella kohtuullisen ajan ja sen voi esittää laulaen, pianolla tai muulla soittimella. Lisäksi oppilas tunnistaa lopukkeiden paikkoja ja laatuja sekä sointujen päätehoja kuulemastaan musiikkiesimerkistä, josta hänelle on annettu esimerkiksi nuottikuva tai rytminen kuva. (Liite: Harmonian kuuntelu) 2) Kirjallinen sointuanalyysi Oppilas tekee musiikkiesimerkistä opettajan osoittamista kohdista sointuanalyysin käyttäen sointuaste- tai reaalisointumerkintää. 5. MUSIIKIN HISTORIALLINEN JA TYYLILLINEN TUNTEMUS Musiikin perusteiden opetukseen suositellaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien sisällytettävän musiikin kuuntelua ja historiaa oppilaitoksen oman opetussuunnitelman mukaisesti. Tavoitteena on lisätä oppilaan kykyä kuunnella ja kokea sekä auttaa häntä muodostamaan musiikillisia mieltymyksiä ja tiedostamaan ja perustelemaan niitä. Opetuksessa tutustutaan keskeisiin tyylikausiin ja säveltäjiin renessanssista luvun alkuun suomalaista musiikkia unohtamatta. Tutustutaan eri soittimiin ja soitinryhmiin. Oppilaitoksen suuntautumisen ja opettajan harkinnan mukaan tutustutaan muiden maanosien musiikkiin sekä musiikin eri lajeihin (esim. kansanmusiikki, jazz). Oppilasta opastetaan erittelemään ja tutkimaan kuunneltavista teoksista eri osaalueita kuten teoksen taustaa, esitystä ja rakennetta; oppilaan saavuttamia säveltapailullisia ja analyyttisia taitoja käytetään opetuksessa hyväksi. Suoritus Opettaja kontrolloi musiikin historiallista ja tyylillistä tuntemusta esimerkiksi kuuntelun avulla Suoritukseen sisältyy myös konserttikäyntejä. 7

8 PÄÄTTÖSUORITUSTEN ARVIOINTI - PERUSTASO 1. MUSIIKIN PERUSKÄSITTEET JA MUSIIKKIANALYYSI Arvosana-asteikko 1-5. Vastaa tasosuorituksen sisällön kohtaa 1 ja kohtaa 4 osittain (suorituksen kohta 2). 1/5: 5/5: Musiikin peruskäsitteet ja musiikkianalyysi: Oppilas osaa tehdä G- ja F- avaimella nuottikuvasta yksinkertaisia havaintoja, kuten nimetä säveliä, asteikon kantasävelten välisiä intervalleja laatuineen sekä kolmisointuja ja dominanttiseptimisointuja asteina ja reaalisointuina. Hän tunnistaa ja osaa merkitä sävellajin etumerkintöjä. Musiikin peruskäsitteet ja musiikkianalyysi: Oppilas osaa tehdä vaivattomasti havaintoja G- ja F-avaimella nuottikuvasta, kuten nimetä säveliä, asteikon kantasävelten välisiä intervalleja laatuineen sekä kolmisointuja ja dominanttiseptimisointuja asteina ja reaalisointuina. Hän hallitsee sävellajien etumerkinnät varmasti ja vaivattomasti. Hän osaa myös käyttää musiikkiteoreettista käsitteistöä välineenä itsenäiseenkin havaintojen tekoon ja osaa soveltaa tunnilla oppimiaan asioita. 2. SÄVELTAPAILU Arvosana-asteikko 1-5. Vastaa tasosuorituksen sisällön kohtia 2 ja 3 sekä kohtaa 4 osittain (suorituksen kohta 1). 1/5: Rytmin kirjoittaminen: Oppilas löytää perussykkeen ja osaa erottaa tasa- ja kolmijakoisen tahtilajin toisistaan. Hän osaa nuotintaa tavallisimpia rytmikuvioita. Rytmin esittäminen: Oppilas pystyy esittämään prima vista rytmin siten, että syke pääsääntöisesti säilyy ja rytmikuviot ovat ainakin osittain tunnistettavissa. Hänellä on ongelmanratkaisukeinoja vaikeiden paikkojen selvittämiseen. Hän pystyy esittämään helpon valmistetun kaksiäänisen rytmitehtävän. Melodian kirjoittaminen: Oppilas osaa nuotintaa kuulemansa yksiäänisen melodian hahmon, vaikka yksittäiset äänet eivät löydä oikeita paikkojaan. Hän pystyy hahmottamaan perussävelen kuulemansa helpon melodian yhteydessä. Melodian esittäminen: Oppilas pystyy pitämään perussävelen mielessään ja tarvittaessa palaamaan siihen laulaessaan helpohkoa melodiaa. Melodia 8

9 hahmottuu kuulijalle, vaikkeivät yksittäiset sävelet osuisi kohdalleen. Oppilaalla on ongelmanratkaisukeinoja vaikeiden paikkojen selvittämiseen. Harmonian kuulonvarainen hahmottaminen: Oppilas osaa kuulemastaan selkeästä musiikkiesimerkistä tunnistaa toonika- ja dominanttitehoja sekä lopukkeiden paikkoja tai oppilas osaa hetken harjoiteltuaan soinnuttaa tutun melodian T-S-D soinnuilla tai oppilas osaa laatia melodiaan bassoäänen toonika-, subdominantti- ja dominanttisävelillä laulaen tai soittaen. 5/5: Rytmin kirjoittaminen: Oppilas tunnistaa nopeasti ja vaivattomasti tahtilajin kuulemastaan musiikista. Hän osaa nuotintaa laajan valikoiman rytmikuvioita oikeassa suhteessa sykkeeseen ja hallitsee myös helpon rytmisen kaksiäänisyyden. Rytmin esittäminen: Rytmin esittäminen on tasapainoista, joustavaa, sujuvaa ja täsmällistä. Myös kaksiäänisten rytmien esittäminen sujuu vaivattomasti. Melodian kirjoittaminen: Oppilas osaa nuotintaa yksiäänisiä ja helppoja kaksiäänisiä melodioita vaivattomasti. Melodian esittäminen: Yksiäänisten melodioiden laulaminen on vaivatonta. Kaksiäänisissä valmistetuissa tehtävissä oppilas pystyy yksin vastaamaan omasta äänestään. Harmonian kuulonvarainen hahmottaminen: Oppilas osaa hetken harjoiteltuaan soinnuttaa tutun melodian T-S-D soinnuilla tai oppilas osaa laatia siihen bassoäänen toonika-, subdominantti- ja dominanttisävelillä laulaen tai soittaen. Lisäksi oppilas osaa kuulemastaan selkeästä musiikkiesimerkistä tunnistaa toonika-, subdominantti- ja dominanttitehoja sekä lopukkeiden paikkoja. 3. MUSIIKIN HISTORIALLINEN JA TYYLILLINEN TUNTEMUS Arvosana-asteikko hyväksytty/uusittava. Vastaa tasosuorituksen sisällön kohtaa 5. Arvioinnissa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota oppilaan osallistumiseen ja aktiivisuuteen. Musiikilliset tyylipiirteet ja rakenteet tulee tunnistaa kuulonvaraisesti 9

10 OPISTOTASON SISÄLTÖ Opistotason musiikin perusteiden opetus sisältää seuraavat osa-alueet: 1. Peruskäsitteet ja nuottikirjoitus 2. Rytmin luku- ja kirjoitustaito 3. Melodian luku- ja kirjoitustaito 4. Harmonia ja äänenkuljetus 5. Musiikkianalyysi nuottikuvan tuella 6. Musiikin historiallinen ja tyylillinen tuntemus 1. MUSIIKIN PERUSKÄSITTEET JA NUOTTIKIRJOITUS Musiikkiopistotasolla tarkistetaan opintojen alussa nuottikirjoituksen ja teoreettisten peruskäsitteiden sujuva hallinta, joita vahvistetaan ja laajennetaan opetuksen aikana. Oleellista on käsitteiden ja merkintöjen osaaminen musiikillisessa käyttöyhteydessä. Nuotinnimet ja -avaimet: Tavoitteena on G- ja F-avaimen sujuva ja alttoavaimen auttava hallinta. Muita nuottiavaimia käytetään opettajan harkinnan ja ryhmän tarpeiden mukaan. Tutustutaan transponoivien soitinten nuotinluvun periaatteisiin. Intervallit: Opitaan tunnistamaan melodis-harmonisia intervalleja laatuineen ja hahmottamaan erilaisten intervallien sijainnit sävellajin sisällä ja osina erilaisia harmonioita. (Liite: intervallit) Sävellajit: Tarkistetaan sävellajien sujuva hallinta. Asteikot: Opitaan hallitsemaan erityyppiset molliasteikot (luonnollinen, harmoninen, melodinen). Tutustutaan myös muihin asteikkotyyppeihin (esim. moodit, pentatoninen, kokosävelasteikko). Musiikkiterminologia: Laajennetaan ja syvennetään perusasteella saavutettua terminologian tuntemusta. Suoritus Opettaja kontrolloi peruskäsitteiden ja nuottikirjoituksen sujuvan osaamisen valitsemallaan tavalla. Suullinen koe voi antaa paremman kuvan taitojen sujuvuudesta. 2. RYTMIN LUKU- JA KIRJOITUSTAITO Rytmejä opiskellaan yhteydessä elävään musiikkiin: melodiaan, harmoniaan ja sointiväriin. Moniäänisiä rytmejä käytetään laajemmin kuin perustasolla. 10

11 Perussyke: Opitaan pitämään sykettä yllä varmasti ja joustavasti ja harjoitellaan rubatoa. Tahtilajit ja rytmikuviot: Vahvistetaan, syvennetään ja lisätään perustasolla saavutettuja taitoja. Edetään tavallisimmista tahtilajeista ja rytmikuvioista harvinaisempiin ja vaativampiin. Tahtilajien hahmottamista ja ominaisluonnetta harjoitellaan sekä kuulonvaraisesti että etsien erilaisia nuotintamistapoja samalle rytmihahmolle. (Liite: tahtilajit ja rytmikuviot) Moniäänisyys: Syvennetään perustasolla saavutettua rytmisen moniäänisyyden hallintaa vaativampiin tehtäviin edeten. Tyylikohtaiset käytännöt: Tutustutaan tyylikohtaisiin rytmintulkinnan käytäntöihin sekä soivien esimerkkien että omakohtaisten harjoitusten avulla. Suoritus 1) Rytmin kirjoitus Oppilas kirjoittaa/täydentää kuulemansa yksi- tai moniäänisen rytmin. 2) Rytmin esittäminen Oppilas esittää yksiäänisen rytmitehtävän, jota ei valmisteta etukäteen. TAI Oppilas esittää yhden stemman moniäänisestä rytmitehtävästä, esimerkiksi opettaja esittää muut stemmat. Tehtävää ei valmisteta etukäteen. TAI Oppilas esittää kaksiäänisen rytmitehtävän. Tehtävää saa harjoitella kohtuullisen ajan. Lisäksi oppilas esittää näytteen tunnilla valmistetusta kaksiäänisestä rytmistä. (Liite: suoritukseen valmistettava ohjelmisto) 3. MELODIAN LUKU- JA KIRJOITUSTAITO Sisäisen kuulon kehittäminen ja hankittujen taitojen sujuvuus on opinnoissa keskeistä. Laulamisessa pyritään sujuvuuteen, luontevaan äänenkäyttöön ja sykkeeseen sekä puhtaaseen intonaatioon. Kuuntelemisen, esittämisen, nuotintamisen ja analysoinnin kohteena on musiikkiteoksia ja teoskatkelmia sekä mahdollisuuksien mukaan myös oppilaiden omia sävellyksiä, sovituksia ja improvisaatiota. Sävelasteet: Varmistetaan sävelasteiden kuulonvaraista tunnistamista duurissa ja mollissa. 11

12 Melodiat: Opitaan laulamaan nuottikuvasta sekä hahmottamaan kuulonvaraisesti ja nuotintamaan duuri-molli-tonaalisia melodioita, jotka sisältävät tavallisimpia muunnesäveliä ja poikkeamia toiseen sävellajiin. Muut säveljärjestelmät: Tutustutaan muihin säveljärjestelmiin (esim. modaalisuus, post-tonaalisuus). Moniäänisyys: Opitaan laulamaan moniäänisessä kudoksessa stemmaa osana ryhmää. Opitaan hahmottamaan moniäänisestä kudoksesta ääriäänet ja tarkastellaan melodiaa suhteessa sointuihin/säestykseen. Suoritus 1. Melodian kirjoitus Oppilas kirjoittaa/täydentää kuulemansa yksi- tai kaksiäänisen melodian. 2. Melodian laulaminen (Liite: laulaminen) Oppilas laulaa yksiäänisen tehtävän, jota ei valmisteta etukäteen. TAI Oppilas esittää yhden stemman (väliääni tai basso) moniäänisestä tehtävästä, esimerkiksi opettaja esittää ainakin melodian. Tehtävää saa harjoitella kohtuullisen ajan. Lisäksi oppilas esittää näytteen valmistetusta moniäänisestä ohjelmistosta. (Liite: tutkintoon valmistettava ohjelmisto) 4. HARMONIA JA ÄÄNENKULJETUS Tavoitteena on omakohtaisen toiminnan kautta oppia ymmärtämään musiikillisen kudoksen toimintaperiaatteita ja näin tukea säveltapailu- ja analyysitaitoja sekä hankkia valmiuksia käytännön musisointiin. Oppilas hahmottaa musiikkia harmoniasoittimen avulla ja hänet totutetaan vaihteleviin tehtävätyyppeihin (vaihteleva määrä ääniä, melodia/basso/molemmat annettu, sointujen erilaiset merkintätavat, erilaiset sovitustehtävät jne). Sointujen merkintä: Opitaan merkitsemään reaalisointuina ja sointuasteina ainakin kolmi- ja nelisointuja käännöksineen sekä välidominantteja ja muita yleisimpiä muunnesointuja. Tutustutaan myös tavallisimpiin kenraalibassomerkintöihin. (Liite: sointumerkinnät) Kuulonvarainen hahmottaminen: Opitaan hahmottamaan kuulonvaraisesti tavallisimpia harmonisia ilmiöitä ja sointuyhdistelmiä sekä erilaisia lopukkeita musiikkiesimerkeistä. (Liite: harmonian kuulonvarainen hahmottaminen) 12

13 Äänenkuljetus: Opitaan muodostamaan ja yhdistämään sointuja kirjoittaen ja soittaen äänenkuljetusperiaatteiden mukaisesti sävellajin kantasointuja ja tavallisimpia muunnesointuja käyttäen, erilaisten merkintätapojen perusteella. Harmonian soitto: Opitaan tuottamaan yksinkertaista harmoniaa pianolla äänenkuljetuksen periaatteiden mukaisesti. Opitaan laatimaan perustehoilla säestyksiä ja tekemään pieniä sovituksia sekä opitaan soittaen transponoimaan yksinkertaisia sointuyhdistelmiä. (Liite: harmonian soitto) Suoritus 1) Harmonian kuulonvarainen hahmottaminen Oppilas tunnistaa ja nimeää opettajan valinnan mukaan harmonioita ja lopukkeita soivasta musiikkiesimerkistä. Lisäksi opettaja voi tarkistaa oppilaan kykyä hahmottaa harmonioita yksinkertaisin pianolla esitetyin tehtävin. 2) Sointusatsin kirjoittaminen Oppilas tekee tehtäväkokonaisuuden, josta on sovittu opettajan kanssa. JA Oppilas kirjoittaa tenttitilanteessa vähintään kaksi erilaista harmoniatehtävää. 3) Harmonian soitto Oppilas soittaa sointukulkuja tai säestyksiä ennalta valmistetusta ohjelmistosta. Soittonäyte voi sisältää myös prima vista-tehtävän ja/tai transponointia. Ainakin yksi tehtävistä esitetään pianolla. (Liite: harmonian soitto) 5. MUSIIKKIANALYYSI NUOTTIKUVAN TUELLA Opiskelun tarkoituksena on antaa valmiuksia nuottikuvan ja kuullun musiikin jäsentämiseen sekä antaa käsitys erilaisista musiikillisen materiaalin käyttötavoista ja sointujen, äänenkuljetuksen ja muodon musiikillisesta merkityksestä. Päämääränä on musiikin tulkinta, jolloin analyysi on hyvä päättää pohdintaan siitä, mikä on analyysin käyttöarvo sävellyksen esittämisessä. Harmonian analyysi: Opitaan analysoimaan harmoniaa duuri-molli-tonaalisesta ohjelmistosta, joka sisältää modulaatioita ja muunnesäveliä. Opitaan tunnistamaan sävellajin kantasävelistä ja tavallisimmista muunnesävelistä muodostuvia harmonioita. 13

14 Teosanalyysi: Opitaan analysoimaan harmoniaa ja muotoa kokonaisista, pienimuotoisista teoksista (pianotekstuuri tai piano ja melodiaääni). Tutustutaan monipuolisesti erilaisiin sävellys- ja tekstuurityyppeihin sekä tyyleihin. Hajasävelet: Opitaan erottamaan yksinkertaisesta sointutekstuurista hajasävelet. Tärkeää on periaatteen ymmärtäminen, ei yksittäisten hajasävelten nimeäminen. Valikoiva ja hierarkkinen analyysi: Opitaan analysoimaan joustavasti, tarpeen mukaan yksityiskohtaisesti ja valikoivammin. Tutustutaan ajatukseen harmonian hierarkkisesta luonteesta ja opitaan tarkastelemaan tonaalista kudosta myös äänenkuljetuksen kannalta, nimeämättä jokaista tilannetta sointuna. Omaehtoinen analyysi: Opitaan tekemään musiikista havaintoja vapaasti omista lähtökohdista. Opitaan kommunikoimaan suullisesti ja kirjallisesti tarkastellun kappaleen kokonaisuudesta (esim. siinä esiintyvistä sointuprogressioista, tavanomaisista ratkaisuista ja kappaleen erityispiirteistä). Musiikin tyyli ja lajityyppi: Opitaan tekemään musiikin tyyliin ja lajityyppiin liittyviä havaintoja. Tutustutaan erilaisiin muotoa kuvaaviin termeihin (esim. sonaattimuoto, periodi tai fuuga). Oikean muotonimikkeen löytymistä tärkeämpää on kyky kuvailla kappaleen jäsentymistä: rajakohtia ja jaksottumista. Suoritus Oppilas analysoi kirjallisesti opettajan valitsemasta teoksesta tai katkelmasta sointuja ja kokonaisuuden jäsentymistä soveltaen tunneilla opittuja käsitteitä ja merkintätapoja. 6. MUSIIKIN HISTORIALLINEN JA TYYLILLINEN TUNTEMUS Opistotasolla laajennetaan ja syvennetään perustasolla saatua kuvaa musiikin historiasta ja tyyleistä. Tavoitteena on oppilaan henkilökohtaisen musiikkisuhteen lujittaminen oman musiikillisen ymmärtämisen ja kokemuksen kautta. Oppilaitoksen opetussuunnitelman ja opettajan harkinnan mukaan asiakokonaisuutta voidaan painottaa esim. monikulttuuriseen, kansanmusiikin tai rytmimusiikin, 1900-luvun tai suomalaisen musiikin suuntaan. Oppilaita opastetaan omaehtoiseen ja aktiiviseen paikkakunnan musiikkielämään osallistumiseen, esimerkkeinä konsertti- ja oopperakäynnit sekä ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen. Oppilaan saavuttamia säveltapailu- ja analyysitaitoja on suositeltavaa hyödyntää opetuksessa. Oppilaita myös totutetaan käyttämään alan lähteitä (kirjallisuus, internet) tiedonhaussa. Partituurin seuraaminen: Opitaan seuraamaan partituurista tonaalista ja soveltuvin osin ei-tonaalista musiikkia. 14

15 Musiikin historian tuntemus: Opitaan tunnistamaan ja nimeämään historiallisia tyylikausia ja säveltäjiä sekä sijoittamaan kuultuja teoksia sopiviin tyylikausiin. Lisäksi syvennytään ainakin yhteen suppeampaan asiakokonaisuuteen (esim. yksittäinen teos, tyylikausi, lajityyppi, ulkomusiikilliset aiheet) opettajan ja ryhmän kiinnostuksen mukaan. Analyyttinen kuuntelu: Opitaan erittelemään kuullun esityksen tyylillisiä ja esityksellisiä piirteitä ja kuvailemaan sitä analyyttisemmin kuin perustasolla. Kulttuurin yleinen tuntemus: Tutustutaan musiikinhistoriaan osana yleistä historiaa ja aikansa kulttuuria. Suoritus Kuten perustasolla PÄÄTTÖSUORITUSTEN ARVIOINTI - OPISTOTASO 1. HARMONIAN KIRJOITTAMINEN JA MUSIIKKIANALYYSI Arvosana-asteikko 1-5. Vastaa tasosuorituksen sisällön kohtia 1 ja 5 sekä kohtaa 4 osittain (suorituksen kohta 2). 1/5: Harmonian kirjoittaminen ja analyysi: Oppilas hallitsee pääpiirteittäin reaalisointu- ja astemerkinnän sekä osaa tunnistaa ja merkitä kantasoinnuista ja välidominanteista muodostuvat harmoniat pääsävellajissa. Hän pystyy auttavasti tuottamaan sointusatsia erilaisten yksinkertaisten tehtävänasetteluiden pohjalta. Teosanalyysi ja omaehtoinen havaintojen teko: Oppilas pystyy hahmottamaan teoksen muotoa pääpiirteittäin tunneilla opittujen käsitteiden avulla. Hän osaa tehdä musiikista yksinkertaisia teoksen tyyliin ja genreen liittyviä havaintoja. 5/5: Harmonian kirjoittaminen ja analyysi: Oppilas hallitsee varmasti erilaiset sointumerkinnät (reaalisoinnut, astemerkintä, kenraalibasso) sekä kantasoinnuista ja yleisimmistä muunnesoinnuista muodostuvat harmoniat. Hän osaa tunnistaa etumerkinnästä poikkeavan sävellajialueen ja osaa tuottaa sointusatsia erilaisten tehtävänasetteluiden pohjalta sujuvasti. Teosanalyysi ja omaehtoinen havaintojen teko: Oppilas osaa hahmottaa teoksen muotoa tunneilla opittujen käsitteiden avulla. Hän osaa tehdä myös itsenäisesti musiikista muotoon, tyyliin ja genreen liittyviä havaintoja ja soveltaa tunnilla opittuja käsitteitä. 15

16 2. SÄVELTAPAILU Arvosana-asteikko 1-5. Vastaa tasosuorituksen sisällön kohtia 2 ja 3 sekä kohtaa 4 osittain (suorituksen kohdat 1 ja 3). 1/5: Rytmin kirjoitus: Oppilas löytää perussykkeen ja tunnistaa tahtilajin kuulemastaan musiikkiesimerkistä. Hän osaa nuotintaa yksiäänisiä rytmejä tunnistettavasti. Rytmin esittäminen: Oppilas selviytyy ennalta tuntemattomasta rytmistä siten, että esitys etenee tunnistettavasti. Hän pystyy esittämään valmistetun kaksiäänisen rytmitehtävän. Melodian kirjoitus: Oppilas osaa nuotintaa tonaalisia melodioita pääpiirteittäin. Nuotintaminen voi olla hidasta ja muunnesävelten hahmottaminen hankalaa. Oppilas pystyy hahmottamaan yksinkertaista kaksiäänisyyttä auttavasti. Melodian laulaminen: Oppilas osaa laulaa ennalta tuntemattomia tonaalisia melodioita tunnistettavasti. Hän pystyy pitämään perussävelen mielessään. Oppilaalla on ongelmanratkaisukeinoja vaikeiden paikkojen selvittämiseen. Harmonian kuulonvarainen hahmottaminen: Oppilas tunnistaa koko- ja puolilopukkeet. Hän pystyy hahmottamaan yksinkertaisia bassokulkuja ja nimeämään perustehoisia sointuja. Harmonian soitto: Oppilas suoriutuu ennalta valmistelluista tehtävistä tyydyttävästi. 5/5: Rytmin kirjoitus: Oppilas osaa nuotintaa yksi- ja kaksiäänisiä rytmejä nopeasti ja vaivattomasti. Rytmin esittäminen: Ennalta valmistetun kaksiäänisen ja valmistamattoman yksiäänisen rytmin esittäminen on tasapainoista, joustavaa, sujuvaa ja täsmällistä. Oppilas hallitsee myös vaativammat rytmikuviot ja tauot. Melodian kirjoitus: Oppilas osaa nuotintaa yksiäänisiä tonaalisia, tyypillisimpiä muunnesäveliä sisältäviä melodioita vaivattomasti. Kaksiäänisyyden hahmottaminen on vaivatonta. Melodian laulaminen: Oppilas osaa laulaa sujuvasti ja tarkasti ennalta tuntemattomia tonaalisia, myös tyypillisimpiä muunnesäveliä ja hyppyjä 16

17 sisältäviä melodioita. Hän pystyy vastamaan itsenäisesti omasta stemmastaan moniäänisissä lauluissa. Harmonian kuulonvarainen hahmottaminen: Oppilas tunnistaa koko- ja puolilopukkeet. Hän osaa hahmottaa tonaalisen musiikin bassokulkuja sujuvasti ja nimetä sävellajin perusmuotoisia kantasointuja ja välidominantteja sekä tavallisimpia käännettyjä sointuja. (Liite: harmonian kuulonvarainen hahmottaminen) Harmonian soitto: Oppilas suoriutuu ennalta valmistelluista ja mahdollisista prima vista tehtävistä sujuvasti. 3. Musiikin tuntemus Arvosana-asteikko hyväksytty/uusittava. Vastaa tasosuorituksen sisällön kohtaa

18 LIITE MUSIIKIN PERUSTEIDEN SISÄLLÖT JA TYÖTAVAT Liite Musiikin perusteiden tasosuoritusohjeisiin 1. YLEISTÄ UUSISTA TASOSUORITUSOHJEISTA Oleellisimmat muutokset Uudet musiikin perusteiden tasosuoritustenohjeet sisältävät muutoksia sekä rakenteen että sisältöjen suhteen. Järjestettävien kurssien määrä, sisällöt ja nimitykset ovat opiston päätettävissä. Musiikin perusteiden sisällöissä keskeisin muutos perustasolla on harmoniaan liittyvien taitojen entistä keskeisempi asema. Perustason (ent. 3/3) päätteeksi ei enää edellytetä oktaavialojen hallitsemista, mollin eri muotojen varmaa hallintaa, terminologian hallitsemista käytännön toiminnan ulkopuolella (esim. sanakokeissa) eikä sointukäännösten osaamista analyysi- tai kuuntelutehtävissä. Uusia tavoitteita ovat harmonian hallitseminen entistä huomattavasti monipuolisemmin (esim. perustehoilla säestämällä), helpon moniäänisyyden hallinta ja reaalisointumerkit. Uusissa tasosuoritusohjeissa korostuvat myös entistä enemmän oppilaita aktivoivat työtavat. Esimerkiksi soittamista, laulamista ja liikuntaa suositellaan käytettäväksi mahdollisimman laajasti. Myös erilaiset työkansiot (portfoliot) ja muu oppilaan koko opiskeluaikana antama näyttö (jatkuva näyttö) tuovat lisänsä työtapoihin ja voivat olla osa suoritusta. Koska oppilaitokset voivat tulevaisuudessa itse päättää sekä tasosuoritusten rakenteista että sisällöistä, on joitain asioita tarkoituksella jätetty opettajan harkintaan. Suorituksen tai osasuorituksen ajankohta voidaan valita sopivimmalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tiettyjen osa-alueiden suoritustavat (lähinnä musiikin historiallinen ja tyylillinen tuntemus) on myös jätetty opettajan harkittavaksi. Opettaja voi myös käyttää harkintaansa esimerkiksi työtapojen ja ohjelmiston painotusten suhteen, huomioiden esimerkiksi ryhmän koon, oppilaiden iän ja käytettävissä olevan tilan ja ajan. Lisäksi on muistettava, että esitetyt tasosuoritusohjeet ovat vähimmäistavoitteita - joissakin oppilaitoksissa voidaan asettaa suoritusrima korkeammallekin. Keskeisiä periaatteita Perustason opetuksessa ja oppisisällöissä on entistä enemmän tarkoitus painottaa musiikillista toimintaa palvelevaa osaamista ja ymmärrystä mekaanisen, toistavan tai ulkoa opitun tiedon sijaan. Ajatuksena on keskittyä ensisijaisesti osaamisen laatuun, ei määrään. 18

19 Opetuksessa suositellaan käytettäväksi kaikissa yhteyksissä ja mahdollisimman paljon elävää musiikkia ja aitoja musiikkiesimerkkejä. Kuuntelutehtävissä pyritään käyttämään esim. kokoonpanojen ja soittimiston suhteen mahdollisimman monipuolista ohjelmistoa. Tavoitteena on myös käyttää musiikin perusteiden opetuksessa oppilaiden omaa soittoohjelmistoa, ohjata ja rohkaista oppilaiden omaa säveltämistä ja hyödyntää oppilaiden rytmi- ja melodiatuotoksia. Uusi painotusalue: harmonia Uusissa tasosuoritusohjeissa painotetaan aikaisempaa enemmän harmonian ja moniäänisyyden hallintaa. Eräänä harmonian hallitsemisen osa-alueena on nostettu esiin lopukkeiden hahmottaminen ja tunnistaminen. Tarkoitus on monipuolistaa harmonian tarkastelua funktioiden ja muodon hahmottamisen suuntaan. Tähän liittyy myös ajatus valikoivasta sointuanalyysista: vastapainona yksityiskohtaiselle tarkastelulle tai sointusanelulle voidaan kuunnella ja tutkia kokonaisuuden jäsentymistä ja rajakohtien soinnullisia tapahtumia. Määrän sijasta laatua -periaatteen mukaisesti yritetään aiempaa syvällisemmin oppia toonika- ja dominanttiharmonioiden luonnetta, käyttöä ja niille johtavia sointuja. Jo perusasteella suositellaan tutustuttavan myös ohjelmistoon, jossa sävellaji vaihtuu. Moniäänisyyden harjoittelua ja hallintaa korostetaan uusissa ohjeissa entistä enemmän. Niin kirjoitus-, täydennys- kuin esitettäväkin ohjelmisto voi olla kaksi- tai useampiäänistä. Tämä ohjelmisto voi kuitenkin olla yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin yksiääninen. Suoritustilanne ja -tehtävät Uusissa tasosuoritusohjeissa on haluttu niin päättö- kuin osasuorituksen osalta turvata oppilaan mahdollisuus käyttää säveltapailutaitojaan suoritustilanteessa. Niinpä esimerkiksi suositellaan, että oppilaat saavat suoritustilanteessakin ryhmänä laulaa diktaattimelodiaa. Suoritustehtäväksi soveltuu toisaalta myös tutun melodian nuotintaminen ulkomuistista. Suoritustilanteessa opettaja voi myös harkintansa mukaan teettää melodian kirjoituksen ja sointujen tunnistamisen joko samassa tai eri tehtävässä. Valmistettujen tehtävien painoarvo suorituksessa jää opettajan tai oppilaitoksen määriteltäväksi. 19

20 2. TARKENNUKSIA JA SELITYKSIÄ TASOSUORITUSOHJEISIIN Täydennystehtävät: Melodian, harmonian ja rytmin hallintaa voidaan suoritustilanteessakin kontrolloida erilaisin täydennystehtävin (aukkotehtävin), joissa oppilas täydentää kuulemansa perusteella esim. rytmistä tai nuottikuvaa. Täydennystehtävässä voi olla esim. melodian ja/ tai harmonian rytmi valmiina - tunnistetaan sointuja kuulonvaraisesti melodian rytmi valmiina - kirjoitetaan melodia viivastolle kuullun perusteella melodian säveltasot valmiina - täydennetään rytmi kuullun perusteella edellisten yhdistelmiä Harmonian kuuntelu: Perustasolla harmoniankuuntelutehtävissä keskitytään perustehojen kuulonvaraiseen havaitsemiseen. Tehtävänasettelut voivat kuitenkin olla erilaisia esim. tarkastelutarkkuuden suhteen. Näytteitä voidaan kuunnella valikoiden, tunnistaen vain rajakohdat ja niiden harmoniat. Kuunteluesimerkit voivat sisältää muitakin sointuja, joiden hallitsemista ei vielä edellytetä. Opistotasolla sointuvalikoimaa laajennetaan käsittämään tavallisimmat kantasointumuodot ja muunnesoinnuista yleisimmät, kuten välidominantit. Välidominanttien tarkkaa merkintätapaa ei vaadita, vaan riittää että oppilas ilmaisee ymmärtäneensä välidominantin periaatteen (merkintätapana voidaan käyttää esimerkiksi vd-lyhennettä, nuolta, tms.). Uusissa tasosuoritusohjeissa korostetaan, että enemmistö kuunteluesimerkeistä on oikeita musiikkiesimerkkejä - kappaleita ja niiden katkelmia, joita kuunnellaan levyiltä tai elävinä esityksinä luokassa. Harmonian soitto: Perustasolla harmonian soitto voi olla paitsi kokonaisten sointujen, myös basson tai muun yksittäisen stemman soittoa ja tapahtua yksin tai ryhmässä. Soittimina voidaan käyttää esimerkiksi laattasoittimia, soivia putkia, 5-kielistä kannelta tai pianoa. Opistotasolla harmonian soiton tavoitteena on antaa oppilaalle auttava pianonkäsittelytaito (oppilas löytää tavallisimpia sointuja helpoissa sävellajeissa ja osaa yhdistellä niitä luontevasti). Pääaineisille pianisteille tehtäviä voi antaa enemmän tai ne voivat olla vaativampia kuin muilla. Pianon lisäksi oppilas voi käyttää jotain muuta harmoniasointinta (esimerkiksi kitaraa, harmonikkaa). Myös melodiasoitinta voidaan käyttää esimerkiksi improvisoinnissa tai bassoäänten soittamisessa. Intervallit: Perustasolla intervallien opiskelu liittyy esimerkiksi moniääniseen laulamiseen yms. käytännön yhteyksiin. Oikeiden musiikkiesimerkkien ohella voidaan tarpeen mukaan ja satunnaisesti käyttää myös mekaanisia, teosyhteydestä irrallisia intervalliharjoituksia. Opetuksessa voivat painottua esimerkiksi intervallien tavallisimmat äänenkuljetukseen liittyvät käyttötavat; laatujen osaamisessa voidaan keskittyä niin ikään tavallisimpiin ja keskeisimpiin intervalleihin harvinaisempien jäädessä tasosuoritusten ulkopuolelle. Opistotasolla intervallit laatuineen opetellaan kattavasti. Opetuksessa painotetaan kuitenkin tavallisimpia elävässä musiikissa esiintyviä tilanteita. 20

21 Laulaminen: Jos oppilaan laulamista vaikeuttaa esim. äänenmurros tai muu äänen tuottamiseen liittyvä ongelma, laulamisen voi korvata jokin muu itse ilman soitinta tuotettu esitystapa - käytännössä lähinnä viheltäminen. Lopukkeet: Erilaisten lopukkeiden opiskelu tapahtuu perustasolla luontevasti esimerkiksi opettajan ohjaamissa kuuntelutehtävissä ja musiikkiesimerkkien tarkastelussa nuotin kanssa. Lopukkeet liittyvät havaintoihin yksinkertaisten musiikkiesimerkkien rajakohdista ja fraaseista sekä vapaaseen kuvailuun musiikin etenemisestä. Lopukkeiden tarkasteluun liittyy myös ajatus valikoivammasta sointuanalyysista, tarkastelutavasta, jossa keskitytään harmonian rakenteen painokkaimpiin kohtiin ja väliin jäävät vaikeammat soinnut voidaan sivuuttaa. Molliasteikot: Vanhoihin kurssivaatimuksiin sisältynyt molliasteikkojen hallitseminen kirjallisesti on uusista tasosuoritusohjeista jätetty pois. Uusien tasosuoritusohjeiden lähtökohtana on perustasolla paremmin käytäntöä palveleva taito. Tarkoitus on, että perustasolla opitaan tiedostamaan molliasteikon yläosan kromaattinen vaihtelu. Asteikkojen nimeämisen ja sävelten luetteloimisen sijasta korostetaan käytännön sovellustaitoa esim. melodioita tai sointuja kirjoitettaessa. Opistotasolla opetellaan hallitsemaan erilaiset molliasteikot. Oktaavialat: Oktaavialojen opetuksessa painopiste on käytännön tekemisessä ja kokemuksissa. Tärkeämpää kuin hallita oktaavialat paperilla on niiden suhteuttaminen omaan laulu- ja soittokokemukseen. Oktaavialojen opetuksessa voidaan esim. ottaa esiin paitsi oppilaiden omien soitinten, myös soitinten äänialat yleensä. Portfoliotyöskentely: Portfoliotyöskentelyssä oppilaan tuntityöskentelystä ja itsenäisestä työstä kootaan vihko tai kansio. Portfolio on tarkasteltavissa myöhemmin ja se on esim. arvioinnin yhteydessä näyttönä oppilaan aktiivisuudesta, mahdollisista kiinnostuksen kohteista ja kehittymisestä. Sointumerkit ja reaalisointumerkit Tahtilajit ja rytmikuviot: Opistotasolla edetään perustahtilajeista yhdistettyihin (ja valikoiden myös epäsymmetrisiin) tahtilajeihin. Tunneilla opiskellaan rytmejä, joissa on esimerkiksi erilaisia kohotahteja, kaaria, synkooppeja ja trioleita. Tunneilla voidaan myös tutustua muihin poikkeusjakoisiin kuvioihin, kuten kvartoleihin ja kvintoleihin. Valmistettu ohjelmisto: Suorituksessa on prima vista-osaamisen ohella keskeistä valmistetun (tunneilla ja/tai kotona harjoitellun) ohjelmiston hallinta. Valmistetun ohjelmiston määrän on hyvä olla luontevassa suhteessa tunneilla läpikäydyn ohjelmiston määrään; sopiva määrä saattaisi olla esim kappaletta. Äänenkuljetus: Perustasolla äänenkuljetusta opetetaan käytännön yhteyksissä. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi sointujen mielekäs yhdistäminen, dissonanssin purkaminen ja luontevan stemman, pienen sointusäestyksen tai toisen äänen laatiminen. Opistotasolla syvennetään ja laajennetaan perustasolla saavutettuja taitoja. 21

22 3. TYÖTAPOJA MUSIIKIN PERUSTEIDEN ERI OSA-ALUEILLE Musiikin peruskäsitteet ja nuottikirjoitus Peruskäsitteistön opiskelu tapahtuu käyttämällä ja soveltamalla käsitteitä ja merkintöjä mielekkääseen musiikilliseen toimintaan. Opettajaa kehotetaan ensisijaisesti käyttämään aikaa todellisen musiikkimateriaalin työstämiseen soivan kokemuksen yhteydessä. Esimerkiksi nuotinnimiä, intervalleja ja intervallien laatuja opetellaan musiikkiteosten yhteydessä. Näitä peruskäsitteitä voi myös harjoittaa suullisesti vaikkapa äänenavausharjoitusten ja muun toiminnan yhteydessä (esim. nimeämällä ohjelmistosta). Sävellajien opettelun painotuksessa ja opetusjärjestyksessä on suositeltavaa huomioida oppilaiden instrumentit ja niiden tavalliset sävellajit. Sävellajien tunnistamisen harjoitusmateriaaliksi suositellaan myös oppilaiden omaa soitto-ohjelmistoa. Ryhmän ja opettajan tuella tutkitaan myös kiinteästä etumerkistä poikkeavia sävellajialueita mm. tilapäisiä etumerkkejä ja lopukkeita. Mollin eri muotojen tarkastelua suositellaan tapahtuvaksi säveltapailun yhteydessä ja kuulokuvaa painottaen. TEHTÄVÄTYYPPEJÄ JA HARJOITUSTAPOJA luetellaan nuottikuvasta nuottien nimet luetellaan nuottikuvasta kahden eri avaimelle kirjoitetun stemman väliset intervallit ilman laatuja kirjoitetaan ja tunnistetaan sävellajien etumerkintöjä lauletaan asteikkoja nuottien nimiä käyttäen lauletaan tietyn sävellajin sävelillä liikkuvia sekvenssiharjoituksia nuottinimin tunnistetaan instrumenttiohjelmistosta sekä kiinteän etumerkinnän mukainen että tilapäisiä sävellajeja sisältävä aineisto tehdään terminologian kokoamis- ja selvittämistehtäviä (esim. tunnilla käsiteltyyn aineistoon tai oppilaiden omaan ohjelmistoon liittyen) ESIMERKKEJÄ PORTFOLIO- YM. VALMISTETUISTA TÖISTÄ analyysia omasta soitto-ohjelmistosta (sävellajeja, intervalleja ym.) ja havaintojen pohdintaa suhteessa vapaamuotoisiin kokemuksiin kappaleen luonteesta ja etenemisestä ohjelmiston sovittamista ryhmän oppilaista koostuville kokoonpanoille pohtien sopivia äänialoja nuottikuvan pelkistäminen, esimerkiksi yksinkertaistetun säestyksen laatimista Rytmin luku- ja kirjoitustaito Rytmien harjoittelussa pyritään monipuoliseen, tekemistä ja kokemista korostavaan työskentelyyn. Rytmejä soitetaan, lauletaan, liikutaan ja luetaan. Yksittäisten 22

23 rytmikuvioiden ja eri tahtilajien ominaispiirteiden opettelussa voidaan hyödyntää loruja ja rytmitavuja. Sykkeen säilymiseen ja ylläpitoon myös taukojen aikana kiinnitetään erityistä huomiota. Sykkeen säilyttämistä harjoitellaan liikkumista (esimerkiksi kehorytmejä) hyödyntäen, molempia käsiä ja jalkoja käyttäen ja esimerkiksi reisiin lyöden. Opetellaan sietämään virheitä ja ohittamaan ne esityksen häiriintymättä. Kehorytmejä voidaan käyttää myös eri tahtilajien kuvaamisessa tai säestyksessä (oppilaiden keksimin) helpoin ostinatoin. Rytmien kuuntelussa ja kirjoittamisessa kiinnitetään huomiota useisiin mahdollisiin tahtiosoitusvaihtoehtoihin ja erilaisiin tapoihin kirjoittaa sama rytmi. Opettajajohtoisuuteen tuovat vaihtelua rytmisanelut oppilaalta toiselle: rytmejä ja aikaarvojen nimityksiä voidaan opetella niin, että oppilas sanelee kirjoittamansa diktaatin tai keksimänsä rytmin, ja toinen oppilas kirjoittaa sen sanelun mukaan. Kaksiäänisiä rytmejä (toinen ääni saa olla helppo) harjoitettaessa hyödynnetään ryhmätilannetta; kaksiäänisyyttä harjoitellaan myös esim. toista ääntä lukien ja toista naputtaen. Kaksiäänisiä rytmejä voidaan kirjoittaa esim. kappaleista, joissa on kaksi eri sointiväriä. Mahdollinen portfolio- tms. valmistettu tehtävä voi olla esimerkiksi valikoiva rytmisten ilmiöiden nuotintamista oppilaan omilta tai oman instrumentin ohjelmistoa sisältäviltä äänitteiltä: säestyskuvioita, komppeja, 2-äänisiä katkelmia jne. Melodian luku- ja kirjoitustaito Opetuksessa pyritään antamaan oppilaille myönteinen kokemus laulamisesta. Melodioiden ambitus ei saa olla liian laaja, vaan oppilaiden äänenkäytön valmiudet on syytä ottaa huomioon tehtävien valinnassa (esim. pienet lapset, äänenmurros). (Mahdollisuuksien mukaan) pyritään tyyliin ja tilanteeseen sopivaan rytminkäsittelyyn, fraseeraukseen ja intonaatioon (esim. huomioiden soolo- ja yhteislaulun erilaiset intonaatiokäytännöt). Sisäistä kuuloa on johdonmukaisesti harjoitettava opetuksessa. Sisäisen kuulon kehittäminen tarkoittaa mm. että oppilas harjaantuu muodostamaan soivan mielikuvan musiikista nuottien perusteella. Sisäisen kuulon kehittäminen on tärkeä edellytys myös kuullun musiikin nuotintamiselle. Kehittymistä voi tukea tehtävillä, jotka oppilas on ensin oppinut laulamaan, vähitellen pelkästään mielessä. Sävelsuhteiden tiedostamista voidaan harjoittaa mm. tunnistamalla kuullun ja lauletun sävelen etäisyys suhteessa perussäveleen. Opetuksessa melodiaa ja harmoniaa on hyvä tarkastella yhdessä. Ohjelmiston kautta voidaan tutustua myös sävellajin vaihdoksiin ja yksinkertaiseen kromatiikkaan. Oppilaan suhdetta omaan instrumenttiinsa voidaan alkuvaiheessa tukea kirjoittamalla melodioita tutulle nuottiavaimella ja tuttuun rekisteriin. Melodiasanelut ovat enimmäkseen oikeita musiikkiesimerkkejä; elävän musiikin käyttämiseen diktaattina (saneluna) voi yhdistää musiikin historiallista ja tyylillistä tarkastelua. On myös 23

24 harjoitettava eri sointiväreillä esitettyjen melodioiden kirjoittamista (eri soittimet, lauluääni). MELODIAN KIRJOITUKSEN HARJOITUKSIA lauluohjelmiston opettelu ja osatun ohjelmiston kirjoittamista myöhemmin korvakuulolta soittaminen melodiadiktaatit (sanelut) transkriptio oman sävellyksen kirjoittaminen laulun imitoiminen soittamalla tai laulaminen sävelnimin oppilaiden soitto-ohjelmiston käyttö diktaatteina (saneluina) melodian pelkistämisen harjoittelu, esimerkiksi nuotintaen pelkistetty runko, jota voidaan käyttää myös improvisoinnin pohjana Harmonia Moniäänisen musiikin luku- ja kirjoitus- ja hahmotustaitoja harjoitetaan musiikin perusteiden opetuksessa sekä kaksiäänisyyden että sointujen kautta. Uusien tasosuoritusohjeiden myötä basson hahmottaminen ja basson kuuntelemisen harjoitukset nousevat aiempaa keskeisempään asemaan. Bassonkuuntelutehtävinä käytetään musiikkiteoksia ja katkelmia, joista kuunnellaan valikoiden ja ohjatusti bassoa, äänenkuljetusta ja sointuja. Sointukäännösten hallinta ei sisälly uusiin tasosuorituksiin, mutta basson muutoksen tehoa voidaan kokeilla ja kuunnella. Pohjamuotoisen ja käännetyn soinnun erottaminen voi kuitenkin tapahtua vapaasti kuvailemalla tai opettajan valitsemaan merkintätapaa käyttäen. Opetuksessa melodiaa ja harmoniaa suositellaan tarkasteltavaksi yhdessä. Sen sijaan teosyhteydestä irrallisten intervallien kuuntelua ei vaadita. Edelleen suositellaan, että oppilaiden soitto-ohjelmiston hyödyntäminen ja erityisesti melodiasoitinten soittajien ohjelmisto säestysnuotteineen on etusijalla: niistä tutkitaan sävellajeja, lopukkeita, sointuja ja intervalleja opettajan harkinnan mukaan sekä havaintojen pohdintaa suhteessa vapaamuotoisiin kokemuksiin kappaleen luonteesta ja etenemisestä. Ohjelmiston kautta voidaan tutustua myös sävellajin vaihdoksiin ja yksinkertaiseen kromatiikkaan. Sointuasteita opiskellaan sekä itse käyttämällä (soittaen, laulaen ja kirjoittaen, esimerkiksi säestysten transponointi) että yksinkertaisessa musiikkianalyysissa (esimerkkiksi lopukkeiden tarkastelussa) erilaisista tekstuureista. TYÖ- JA HARJOITUSTAPOJA moniääninen laulaminen säestysten laatiminen ja harjoittaminen soittaen ja kirjoittaen 24

25 sointujen tunnistamisen harjoittelu samaan aikaan kuunnellen ja nuottikuvaa seuraten intervallien käyttötapojen, sointujen yhdistämistapojen ym. ratkaisujen tutkiminen teoksista erilaisten tekstuurien toteuttaminen sointujen pohjalta PORTFOLIOTYÖT HARMONIAN OPISKELUSSA yksinkertaisten säestysten työstämistä oppilaan valitsemiin tuttuihin melodioihin ja transponoimista muutamaan sävellajiin soittaen ja/ tai laulaen; toteutustapoina vaihdellaan sointuihin tai vastaääneen perustuvia ratkaisuja erilaisten säestysten laatimista samaan sointukulkuun säestysten soittamista ja kirjoittamista oppilaan valitsemiin melodioihin sekä reaalisointumerkinnän pohjalta että ilman transponoimista astemerkinnän avulla basson laatimista melodiaan ja melodian laatimista bassolinjaan; voidaan käyttää myös valmista bassolinjaa tutkittavasta musiikkiohjelmistosta muunnelmien laatimista teemasta/ sointukulkuun/ bassolinjaan nuotintamistehtävät sellaisista musiikkiesimerkeistä, joissa kahden äänen suhde toteuttaa tonaaliselle musiikille tyypillisimpiä intervallien käyttötapoja, kuten terssija sekstikulkuja tai septimin tai sekunnin purkauksia kaksiäänisiä melodiankirjoitus- tai transkriptiotehtäviä, joihin lisätään intervallinumerot ja dissonanssien purkaukset (esim. + =dissonanssi ja - = purkaus) tutun teoksen ääriäänten välisten intervallien kuulonvaraista tunnistamista opettajan valitsemista kohdista VALMISTETTAVIA HARMONIANSOITTOTEHTÄVIÄ säestyksen/ basson soitto: yksinkertaisen, pääsointuihin perustuvan säestyksen soittaminen tuttuun melodiaan harmoniasoittimella; oppilas valmistaa tehtävän muutamassa sovitussa sävellajissa; melodiainstrumentalistit voivat toteuttaa tehtävät myös soittamalla vain melodian ja basson melodioiden valmistaminen omalla pääinstrumentilla soittaen ja muutamaan sovittuun sävellajin transponoiden Musiikin historiallinen ja tyylillinen tuntemus Musiikin historiaan tutustuminen ja musiikin kuuntelu on tärkeää koko opiskelun ajan. Musiikin kuunteleminen on muusikkouden ja musiikkikulttuurin välittämistä. Opetuksessa pyritään antamaan käsitys musiikin historian tyylikausista ja niiden murroksista, musiikin piirteiden muuttumisesta, keskeisistä säveltäjistä ja musiikin merkityksestä aikansa yhteiskunnassa. Opetuksessa on myös syytä huolehtia siitä, että opiskelijat kuulevat paljon musiikkiesimerkkejä historian eri kausilta, eri musiikin lajeista, eri soittimista, eri säveltäjiltä, eri maista jne. Musiikin kuunteleminen ja soittaminen on musiikin historian kehityslinjojen tarkastelun pohjana. Tyylillistä valikoimaa voidaan laajentaa myös länsimaisen taidemusiikin ulkopuolelle; suomalaista 25