Musiikin perusteiden sisällöt ja suoritusohjeet

Transkriptio

1 Musiikin perusteiden sisällöt ja suoritusohjeet Suomen musiikkioppilaitosten liitto MUPE-työryhmä Arja Ahlajoki Marjatta Airola Sakari Hildén Inkeri Jaakkola Leif Nystén Hanne Närhinsalo Väliraportti Sisällys: Saatteeksi 2 Musiikin perusteet, perustaso 3 Musiikin perusteet, opistotaso 7 Liite 1: Esimerkkejä opistotason syventävistä opinnoista 11 Liite 2: Esimerkkejä ohjelmiston integroinnista mupeen perustasolla 12 Liite 3: Esimerkki ohjelmiston integroinnista mupeen opistotasolla 15 1

2 Saatteeksi Suomen musiikkioppilaitosten liitto (SML) on musiikin taiteen perusopetuksen ja ennen kaikkea laajaa oppimäärää tarjoavien musiikkiopistojen etujärjestö. Liiton tehtävänä on kehittää pedagogiikkaa ja luoda toimintamuotoja, jotka edistävät tarkoituksenmukaisesti jäsenoppilaitoksissa järjestettävää opetusta ja muuta toimintaa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto laatii opetusaineiden tasosuoritusohjeita sekä antaa arviointia ja opettajien kelpoisuutta koskevia ohjeita ja suosituksia. Taiteen perusopetuksen mukaista opetusta järjestettävissä oppilaitoksissa on oltava opetussuunnitelma. Opetushallitus on vahvistanut taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (ops-perusteet) noudatettaviksi lukien: Koulutuksen järjestäjän tulee laatia ja hyväksyä opetusta varten opetussuunnitelma noudattaen mitä opetussuunnitelman perusteissa on määrätty. Opetussuunnitelman tulee täsmentää ja täydentää perusteissa esitettyjä tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Koulutuksen järjestäjä ei voi jättää noudattamatta tai poiketa opetussuunnitelman perusteista. Ops-perusteet antavat opetuksen järjestäjälle mahdollisuuden hyvin itsenäiseen opetusjärjestelyjen toteuttamiseen. Helpottaakseen jäsenoppilaitostensa opetussuunnitelmatyötä on SML näin ollen laatinut kaikkia opetusmuotoja koskevia ohjeita ja suosituksia. Opetussuunnitelmien perusteissa asetetut tavoitteet toteutetaan siten että kaikki alan toimijat voivat yhdessä vaikuttaa niiden sisältöihin, ja SML:n tasosuoritustyöryhmät on koottu siten että kentän edustus toteutuisi tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Musiikin perusteet on yksi ops-perusteissa mainittu opetuskokonaisuus (oppiaine). Ops-perusteet määrittelevät musiikin perusteet sisältöalueittain lyhyesti seuraavasti: musiikin luku- ja kirjoitustaito, musiikin hahmottaminen sekä musiikin historian ja tyylien tuntemus. Ops-perusteiden liiteosaan Opetushallitus on koonnut opetuksen järjestämistä ja käytäntöjä koskevaa ohjeistusta. Liiteosassa viitataan SML:n tasosuoritusohjeistukseen esimerkkinä toteutetun opetuksen tavoitteellisista sisällöistä jotta ne kattaisivat Suomen musiikkioppilaitosten liiton kurssisuoritusvaatimusten mukaisen oppiaineksen (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002, liiteosa). Tänä päivänä moni oppilaitos on käytännössä luopunut liiteosassa mainituista kursseista (musiikinteorian ja säveltapailun 1/3, 2/3 ja 3/3 -kurssit, musiikkitiedon peruskurssi, musiikinteorian, säveltapailun ja musiikkitiedon I-kurssit, harmoniaopin kurssi). Seuraava musiikin perusteiden sisältöjä ja tasosuoritusohjeita koskeva ohjeistus on tarkoitettu sisältöjen uudeksi muotoiluksi, täydennykseksi ja oppilaitoksen oman opetussuunnitelmatyön helpottamiseksi. Ennen kaikkea tavoitteena on kartoittaa ja tulkita se osaamis- ja sisältötaso, joka täyttää ops-perusteiden asettamat vähimmäiskriteerit. Tämä ohjeistus pyrkii myös ennakoimaan tulevaa ops-perusteiden uudistamistyötä. Jo nyt oppilaitokset tarjoavat valinnaisia aineita jotka ilmentävät musiikkielämämme kirjoa: esim. musiikkiteknologia, konserttituottaminen ja tietotekniikka. 2

3 Musiikin perusteet, perustaso Musiikin perusteiden opetuksessa kehitetään oppilaan musisointitaitoja musiikin ilmiöihin tutustumalla ja niitä harjoittamalla laulaen ja soittaen. Tunneilla käytetään monipuolisia työskentelytapoja ja välineistöä, jotta saavutetaan taitojen sujuvuus ja sovellettavuus. Suoritukseen valitaan oppilaan kanssa hänelle soveltuva ja hänen vahvuuksiaan ja taitojaan parhaiten ilmentävä työtapa. Lähtökohtana on oppilaan oma musisointi: elävän musiikin ja mahdollisuuksien mukaan oppilaan oman instrumenttiohjelmiston käyttö opetusmateriaalina. Laulaminen on yksi parhaista työtavoista, ja kaikkien on mahdollista kokea laulun tuottama ilo. Oppilasta on hyvä rohkaista oman äänen käyttämiseen eri tavoin. Laulutaidolla on suuri merkitys nuotinluvun ja sisäisen kuulon kehittymiselle. Moniääninen laulaminen, esim. kaanon, on suositeltavaa perustason alusta lähtien. Musiikin perusteiden ja instrumenttiopetuksen välinen yhteistyö tehostaa oppimista ja luo pohjan hyvälle ja käytännönläheiselle musiikkisuhteelle. Mupen sisältöjä on luontevaa toteuttaa myös soitinopetuksessa ja yhteismusisoinnissa. Opetuksen järjestäminen ja rakenteet ovat oppilaitoksen päätettävissä, mutta niiden tulee tukea oppimistavoitteita. (Numeroitu asiajärjestys noudattaa ops:n perusteita, mutta on järjestykseltään muokattu.) 1. Oppilas on saanut valmiuksia käytännön muusikkouteen Koko opetuksen tavoite on, että oppilas osaa soveltaa oppimiaan tietoja ja taitoja. Soittamisen ja laulamisen ilo toteutuu erityisesti yhteismusisoinnissa. Kehitetään musisointitaitoja: sykkeen ja melodisen linjan hallintaa, oikea-aikaisen sisääntulon ja säveltason löytämistä, sävelpuhtautta, oman stemman hahmottamista sekä etenemistä mahdollisista virheistä huolimatta. Samalla opitaan harmonian ja tyylin perusteita, musiikin jäsentelyä ja muotorakenteita sekä musiikin johtamisen periaatteita. Sanastoa opetetaan oppilaan ikä ja instrumenttiopintojen vaihe huomioiden. Ymmärrystä kunkin sävellyksen tyylistä ja luonteesta kehitetään musiikillisia ilmiöitä tunnistamalla ja nimeämällä. Aineistona käytetään elävää musiikkia: mahdollisuuksien mukaan oppilaiden omaa ohjelmistoa ja omia sävellyksiä. Materiaalia tutkitaan, harjoitetaan ja esitetään monipuolisesti. 2. Oppilas hallitsee monipuolista ohjelmistoa. Hän tuntee musiikinlajinsa keskeisiä tyylisuuntauksia, ilmiöitä ja soittimistoa Musiikillista yleissivistystä ja ohjelmistotuntemusta kartutetaan konsertti- ja kuuntelukasvatuksen avulla. 3

4 Tunneilla opiskellaan kuuntelemalla, laulamalla ja soittamalla oppilaan oman musiikinlajin keskeistä ohjelmistoa ja oppilaiden omaa instrumentti- ja yhteismusisointiohjelmistoa sekä tutustutaan esimerkkien kautta muihin musiikin lajeihin. Lisäksi harjoitellaan keskustelua musiikista ja mielipiteiden perustelua, kannustetaan oppilasta itsenäiseen musiikin kuunteluun sekä opastetaan tiedonhankintaan ja lähdemateriaalin käyttöön. Tavoite on, että oppilas tuntee länsimaisen musiikin historiaa ja kehitykseen liittyviä ilmiöitä. Hän tunnistaa tavallisimmat soittimet erilaisine soittotapoineen. Hän on tutustunut musiikkikulttuurin osa-alueisiin kuten konserttielämään, mediaan ja musiikkiteollisuuteen. Hänellä on tietoja, joiden perusteella hän kykenee määrittelemään kuulemansa musiikin tyylin ja erittelemään sen yksityiskohtia. Arviointi ja suoritus: o tyylien, ilmiöiden ja soittimien tunnistusta erilaisissa kuuntelutilanteissa o syventymistä johonkin säveltäjään tai musiikillisen erityisalaan tai esitelmä valitusta aiheesta. 3. Oppilas on harjaantunut rytmin hahmottamiseen Perussykkeen hallinta on rytmin ja muodon hahmottamisen edellytys. Rytmiin sisältyvät pulssi ja rytmikuviot musiikin muotoa luovina tekijöinä. Erilaisia rytmikuvioita harjoitetaan soittaen, kirjoittaen ja lukien sekä melodian yhteydessä että erillisinä elementteinä. Materiaalina käytetään monipuolisia musiikkiesimerkkejä ja oppilaiden omaa ohjelmistoa. Prima vista -tekniikkaa harjoitellaan, mutta päättösuorituksessa sitä ei edellytetä. Arviointi ja suoritus: Oppilas osaa tunnistaa ja säilyttää perussykkeen musiikkiesityksessä eri tahtilajeissa sekä ymmärtää pulssin merkityksen musiikillista muotoa luovana tekijänä. o Suoritukseen sisältyy näytteitä rytmin kirjoitustaidosta. Arviointi tapahtuu tehtävän vaativuuden mukaan; myös täydennystehtäviä voidaan käyttää. Harjoitusohjelmistoon kuuluva tehtävä esitetään yksin tai ryhmässä. 4. Oppilas osaa laulaa ja kirjoittaa duuri-molli -tonaalisia melodioita Monia mupen asioita voi oppia laulaen. Laulutaito itsessään on tavoite. Tunneilla opiskellaan tonaalisen musiikin peruskäsitteitä: asteikkoja, intervalleja ja sointuja siinä laajuudessa, että työskentely on musiikillisesti mielekästä. Musiikin kirjoittamista harjoitetaan kuulonvaraisesti ja instrumentin, esim. koskettimiston tai oman soittimen, avulla. Laulamista harjoitellaan yksi- ja moniäänisesti. Myös prima vista -laulua harjoitellaan. Päättösuorituksessa prima vistaa ei edellytetä. Arviointi ja suoritus: 4

5 Oppilas osaa laulaa ja kirjoittaa yksinkertaista tonaalista yksi- ja moniäänistä ohjelmistoa säilyttäen sävellajitunnun. o Näyte musiikin kirjoitustaidosta annetaan joko soittimen tuella tai kuulonvaraisesti. Arviointi suoritetaan tehtävän vaativuuden mukaan; myös täydennystehtäviä voidaan käyttää. o Kirjoitustaidon näyte voi olla myös oman sävellyksen nuotinnus. o Harjoitusohjelmistoon kuuluva laulu esitetään oppilaalle sopivalta esityskorkeudelta. Arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan edistyminen. o Säveltapailutaidon voi osoittaa myös esim. osallistumalla moniääniseen kuoroesitykseen oppilaitoksen järjestämässä tilaisuudessa. 5. Oppilas osaa tunnistaa ja tuottaa tavallisimpia lopuketyyppejä ja harmonioita Tavoite on, että oppilas harjaantuu harmonian hahmottamiseen. Soinnutus- ja sovitustehtävät auttavat oppilasta oivaltamaan melodian, harmonian ja muodon välisen yhteyden. Oppimisen tukena käytetään koskettimistoja, luokkasoittimia ja oppilaiden omia soittimia, jotta taidot yhdistyvät käytännön musisointiin. Sointuasteet, reaalisoinnut ja tavallisimmat lopukkeet opetellaan. Sointujen käyttöä, stemman ja bassolinjan hahmottamista opiskellaan kuunnellen ja kirjoittaen. Tutustutaan sointukäännöksen käsitteeseen sekä harmonian merkitykseen musiikillisen muodon kannalta. Musisointitehtävin harjoitellaan löytämään sointuja ja bassolinjoja helppoihin melodioihin, tuottamaan luontevia laulu- ja soitinstemmoja sointuasteiden ja reaalisointujen pohjalta sekä improvisoimaan sointuasteiden ja reaalisointujen pohjalta. Arviointi ja suoritus: o dokumentti harmoniataidoista siten kun asiaa on tunneilla harjoitettu tai o vapaan säestyksen näyte tai o oma sovitus tai o oppilaan omaan instrumenttiohjelmistoon kuuluvan kappaleen analyysi. 6. Oppilas tekee itse säestyksiä ja sävellyksiä sekä mahdollisuuksien mukaan hyödyntää oppilaitoksen tarjoamaa tietotekniikkaa opiskelussaan Oman musiikin tekeminen yhdistää, selkiyttää ja vakiinnuttaa opittuja taitoja. Opetuksessa tuetaan oppilaan luovuutta ja ohjataan häntä hyödyntämään oppimaansa musiikillisten ideoitten toteuttamisessa. Oma sävellys tai sovitus voi olla osa päättösuoritusta ja korvata muita osioita. Oppilas hahmottaa harmoniaa sekä kuulonvaraisesti että nuottilähtöisesti. Hän on saanut valmiuksia improvisointiin ja säveltämiseen sekä osaa tuottaa yksinkertaisia säestyksiä ja säestysääniä laulaen ja oman soittimensa avulla. Musiikkiteknologiaa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Arviointi ja suoritus: o aktiivinen osallistuminen tunnilla tapahtuvaan sovitus- ja sävellystyöskentelyyn tai o oppilaan oma sovitus- tai sävellystyö 5

6 Oppilaan tulee säännöllisesti saada kirjallista tai suullista palautetta edistymisestään. Palautteen pitää olla kannustavaa ja työskentelyä ohjaavaa. Oman opettajan antama palaute on keskeistä, ja oppilasta ohjataan myös arvioimaan itse omaa työskentelyään ja edistymistään. Arvioinnissa otetaan huomioon myös työskentelyn aktiivisuus. Musiikin perusteiden arvosana-asteikko ja arviointikriteerit (perustaso ja opistotaso) Erinomainen (5) Oppilas hallitsee varmasti opiskellut asiat ja kykenee soveltamaan tietojaan ja taitojaan musisoinnissa. Hän suoriutuu sujuvasti ja vaivattomasti tehtävistä. Työskentely on itsenäistä. Hyvä (3) Oppilas on harjoitellut ja hallitsee suuren osan opetelluista asioista. Oppilas kykenee soveltamaan opittuja tietoja ainakin osittain. Hyväksytty (1) Osaaminen on epävarmaa, mutta auttaen oppilas suoriutuu annetuista tehtävistä. 6

7 Musiikin perusteet, opistotaso Opistotason opinnot koostuvat yhteisistä opinnoista ja syventävistä opinnoista. Harjoiteltavia asioita ovat musiikin luku- ja kirjoitustaito, musiikin hahmottaminen sekä historian ja tyylin tuntemus. Niitä voi yhdistellä vapaasti ja opiskella monenlaisissa oppimisympäristöissä. Opistotason aluksi laajennetaan ja vahvistetaan perustason taitoja. Tämän jälkeen jokainen oppilas valitsee syventäviä opintoja kiinnostuksensa mukaan. Opistotason päättöarvioinnissa painotetaan syventävissä opinnoissa osoitettua osaamista. Opistotason mupen suoritettuaan oppilas 1) osaa laulaa ja kirjoittaa perustasoa vaativampia duuri- ja mollitonaalisia melodioita Nuotinlukutaitoa harjoitellaan laulaen ja soittaen sekä melodian ja harmonian yhteyttä erityisesti painottaen. Ohjelmiston esimerkkisävellyksiin pitää sisältyä kromatiikkaa ja modulaatioita. Duuri- ja molliasteikkojen lisäksi esitellään ainakin moodit. Harjoituksissa keskitytään oppilaan oman musiikillisen toiminnan kannalta keskeiseen osaamiseen; esim. orkesteristemman selvittämisessä oleellisiin seikkoihin. Omaa soitinta, koskettimistoa ja tietokonetta voi käyttää melodian ja harmonian kirjoittamisen apuna. 2) hallitsee moniäänistä ohjelmistoa Moniääniset tehtävät ovat tärkeä osa opintoja. Taitojen sujuvuus ja varmuus kehittyvät käytännön musisoinnissa, esim. kuorolaulussa. Erilaisten partituurien lukemista harjoitellaan. Intervallien tunnistamista ja tuottamista harjoitellaan kaksiäänisten musiikkiesimerkkien avulla. Kolmi- ja nelisoinnut käännöksineen esitellään luontevassa musiikillisessa yhteydessä. 3) kykenee rytminkäsittelyyn moniäänisessä ja oman aikamme musiikkia edustavassa ohjelmistossa Rytmin hahmottamista ja sykkeen säilyttämistä harjoitellaan esimerkiksi moniäänisiä rytmisävellyksiä tai -säestyksiä laatien ja esittäen. Opetuksessa kiinnitetään huomio synkooppirakenteisiin, kaaren käyttöön sekä sykkeen säilyttämiseen taukojen aikana. Polyrytmin käsite esitellään, ja oppitunneilla harjoitellaan erilaisten triolien esittämistä. Kurssilla tutustutaan 5/8- ja 7/8-tahtilajeihin sekä tahtilajien vaihdoksiin. 7

8 4) osaa jäsentää kuultua ja nuotinnettua musiikkia Kuulonvaraista analyysiä harjoitellaan sekä tiettyyn musiikilliseen ilmiöön keskittyen että kokonaisvaltaisesti. Muodon hahmottamiseen ohjataan erityisesti tonaalisen sävellyksen kadensseja tunnistamalla. Tavoitteena on, että oppilas omaksuu musiikillisen keskustelun välineeksi keskeisen sanaston sekä tuntee erilaiset asteikot, intervallit, kolmi- sekä nelisoinnut käännöksineen, sointuasteet ja reaalisoinnut sekä niiden merkitsemistavat. 5) on tietoinen sointujen käytön ja äänenkuljetuksen lainalaisuuksista; osaa soveltaa tietojaan esimerkiksi sointusoittimella säestämisessä Oppitunneilla harjoitellaan moniäänisen musiikin kirjoittamista ja äänenkuljetuksen periaatteita laatimalla luontevia stemmoja sointutehtäviin. Suositeltavia ratkaisuja soitetaan ja lauletaan, jotta oppilaat saavat kuulla hyvän äänenkuljetuksen ja soinnin mallin. Tehtäviin sisällytetään vähintään kantasointuja, dominanttiseptimisointuja ja sointukäännöksiä. Harjoitellaan säestämistä vähintään I- IV- V -soinnuilla sekä sointumerkeistä että itse soinnuttaen. Soinnutustehtävissä harjoitellaan vähintään kantasointujen käyttöä. Kurssiin voidaan sisällyttää vapaan säestyksen ja sovituksen alkeita, helppoja transkriptioita valinnaiselle kokoonpanolle, kuorolle kirjoittamista ym. ryhmän tason ja kiinnostuksen mukaan. Oppilas saa kokemuksia moniäänisestä kirjoittamisesta sointusoittimelle (esim. pianolle, harmonikalle, kanteleelle, kitaralle), omalle soittimelle ja moniääniselle yhtyeelle, äänenkuljetus huomioiden. 6) on saanut valmiuksia analysoida itsenäisesti kokonaisia tonaalisia sävellyksiä ja ymmärtää sävelteoksen muodon merkityksen Analyysitaitoja harjoitellaan sekä nuotin että kuulokuvan tuella (äänite, elävä esitys, oma soitto). Oppilaalla pitää olla käsitys sävellyksen luonteesta ja etenemisestä oikeassa tempossaan. Sointuanalyysi on vain yksi monista analyyttisistä lähestymistavoista. Analyysin tulisi johtaa keskusteluun, jota varten on opittava yleisesti ymmärrettyjä käsitteitä (esim. motiivi, säe, periodi, ABA-muoto, teema, tekstuuri, kadenssi). Tavoitteena on, että oppilas osaa tehdä sointu- ja muotoanalyysiä selkeästä klassis-romanttisesta sävellyksestä helpossa sävellajissa. Esimerkkien monipuolisuus on tärkeää: erillisistä analyysiharjoituksista ja koraalitekstuurista edetään horisontaaliseen sointujen hahmottamiseen ja murtosointuiseen tekstuuriin sekä myös sointujen hahmottamiseen yksiäänisestä sävellyksestä. Teoksesta tunnistetaan sävellajialueet ja ymmärretään ero pääsävellajia värittävän ja modulaatioon johtavan kromatiikan välillä. Tutustutaan muunnesointuihin. Harjoitellaan valikoivaa analyysia; etsitään sävellyksestä muodon kannalta oleellisia asioita: kadensseja, sekvenssejä ja sävellajialueita. Esimerkkisävellyksistä ei tarvitse osata kaikkea, vaan huomio voidaan kiinnittää rajattuun alueeseen tai erottuvaan ilmiöön. Opetellaan tavallisimmat sointukulut ja hajasävelen käsite. 8

9 Yksittäisen sävellyksen analyysissä huomioitavia seikkoja voivat olla o yleiskäsitys teoksen luonteesta, tekstuurista ja temposta o tyylilliset havainnot o tekstin ja musiikin tai solistin ja säestyksen suhde o teoksen pääsävellaji ja tahtilajit o teemojen ja motiivien hahmottaminen o kertaukset, tärkeimmät rajakohdat ja kadenssit o toistuva materiaali, taukojen merkitys muodon kannalta o rytmiikan luonne ja rakenne o dynamiikka ja esitysohjeet o sointuanalyysi; harmonian sävy ja erityispiirteet o piilorakenteet; esim. melodialinjat ja soinnut murtosointutekstuurissa 7) on syventänyt oman musiikinlajinsa eri aikakausien tyylien tuntemusta Kaikkea ohjelmistoa harjoitellaan tyylinmukaisesti: luontevassa tempossa, tyylinmukaisesti soinnuttaen ja sävellyksen luonne huomioiden. Erityisesti opistotasolla tutustutaan oman aikakautemme taidemusiikkiin. Konserttikäynnit ovat opetuksen olennainen osa. 8) osaa soveltaa tyylintuntemusta musisoinnissa Tyylintuntemuksen soveltaminen toteutuu oppilaan soittotunnilla yhteistyössä soitonopettajan kanssa. Keskeinen sovellusalue on oma soitto-ohjelmisto. Arviointi ja suoritus: Kaikille yhteisten opintojen arviointi perustuu läsnäoloon ja sovittujen tehtävien tekemiseen opettajan ohjauksessa. Arviointi: suoritettu/täydennettävä. Oppilas suorittaa syventäviä opintoja, jotka arvioidaan asteikolla 1 (hyväksytty) - 5 (erinomainen). Opistotasolla oppilaiden osaamisprofiilit ja oppimistavoitteet ovat jo huomattavan erilaiset. Mupeopetuksen pitää kyetä vastaamaan sekä aktiivisten harrastajien että musiikin ammattiin tähtäävien tarpeisiin. Yhteisissä opinnoissa keskitytään yleisperiaatteiden oppimiseen ja käytännön taitojen kehittämiseen (helpoimmat sävellajit, tavallisimmat tekstuurityypit). Ammattiin tähtäävien oppilaiden taitojen kehittymisestä huolehditaan tarjoamalla tarvittaessa myös yksilöllistä ohjausta. Työskentelyssä keskitytään yksilöllisen prima vista -laulutaidon harjoittamiseen, vaativampien diktaattien työstämiseen ja harmonian kuulonvaraiseen hahmottamiseen. Oppilaiden pitää opistotason opinnot suoritettuaan kyetä soveltamaan taitojaan: - analysoimaan vaativaa, hajasävelistä ja kromaattisesti väritettyä tekstuuria, - noudattamaan äänenkuljetuksen tärkeimpiä periaatteita musiikkia kirjoittaessaan ja soittaessaan, - soinnuttamaan yksinkertainen tonaalinen melodia. 9

10 Harjoitusohjelmistoa Esimerkkejä harjoitusohjelmiston sävellyksistä, joihin syvennytään mahdollisimman monipuolisesti musiikin luku- ja kirjoitustaidon, musiikin hahmottamisen sekä historian ja tyylintuntemuksen näkökulmista. Sibelius: Romanssi viululle ja pianolle Vaccai: Metodo pratico, valikoiden alusta Schubert: Heidenröslein, Seligkeit, Die Forelle Haydn: Divertimentot pianolle Mozart: Ave verum corpus Monteverdi: In monte oliveti J. S. Bach: Soolosellosarja n:o 1 G-duuri Crusell: klarinettikonsertto, pääteeman alue Beethoven: helpoimpien pianosonaattien (pää)teemat Gluck: Melodia Kabalevski: Pieni laulu (op. 27 n:o 2), Klovni (op. 27 n:o 20) Irlantilainen kansanlaulu: Love me tender Lennon & McCartney: Yesterday Oppilaan oma ohjelmisto Musiikin perusteiden arvosana-asteikko ja arviointikriteerit (perustaso ja opistotaso) Erinomainen (5) Oppilas hallitsee varmasti opiskellut asiat ja kykenee soveltamaan tietojaan ja taitojaan musisoinnissa. Hän suoriutuu sujuvasti ja vaivattomasti tehtävistä. Työskentely on itsenäistä. Hyvä (3) Oppilas on harjoitellut ja hallitsee suuren osan opetelluista asioista. Oppilas kykenee soveltamaan opittuja tietoja ainakin osittain. Hyväksytty (1) Osaaminen on epävarmaa, mutta auttaen oppilas suoriutuu annetuista tehtävistä. 10

11 Liite 1: Esimerkkejä opistotason syventävistä opinnoista Kaikille yhteisten opintojen lisäksi opistotason oppilaan tulee suorittaa syventäviä opintoja. Esimerkit näistä ovat suuntaa antavia sisältökokonaisuuksia, jotka usein liittyvät oppilaitoksen omiin painotuksiin. Niitä ohjaavat myös oppilaitoksen käytettävissä olevat resurssit. Laulupainotteinen: o laulutaidon kehittämistä työvälineenä o musiikin kuulonvaraista hahmottamista o nuotinlukutaitojen syventämistä o edelliseen liittyen ohjattua kuoro- tai yhtyelaulutyöskentelyä. Analyysipainotteinen: o analyysitaitoja valmistavia harmonian tuottamisen harjoituksia: soinnuttaminen, improvisointi, vapaa säestys o muoto- ja harmonia-analyysin perusteita ainakin yksi seuraavista: o oman ohjelmiston tai oman kamarimusiikkiryhmän ohjelmiston monipuolista tyyli-, muotoja harmonia-analyysiä pienryhmässä keskustellen ja ohjattuna etätyönä o soitin- tai yhtyekohtainen analyysityöpaja o transkriptiotehtäviä etäopiskeluna ja pienryhmä- tai yksilöohjauksena. Harmonia- ja sovituspainotteinen: o äänenkuljetuksen, soinnutuksen ja pienyhtyeelle sovittamisen alkeita opiskellaan ryhmässä o oma, ohjattu kirjoitusprojekti, joka lopuksi esitetään o vapaa säestys. Historia- ja tyylipainotteinen: o perehdytään monipuolisesti musiikin menneisyyteen ja nykyisyyteen oppilaiden kiinnostuksen mukaan o käytetään erilaisia työtapoja: soittaen, improvisoiden, liikkuen, draaman keinoin o opetellaan musiikista keskustelemista sekä musiikista kirjoittamista o musiikin filosofia ja estetiikka o konserttiarvosteluja, esseitä, haastatteluja, suullinen esitys, yleisöluentoja (hyödyntäen paikkakunnan tarjontaa) o tutustutaan muihin musiikkityyleihin ja -kulttuureihin kiinnostuksen mukaan. Musiikkiteknologiapainotteinen: o opiskellaan notaatio-, sekvensseri-, editointi- sekä musiikinopetussovellusten perusteita o ohjatussa ryhmäopiskelussa kukin laatii työnäytteitä erilaisten sovellusten käytöstä; oppilaan omia sävellyksiä ja sovituksia käytetään materiaalina mahdollisuuksien mukaan. Säveltäminen: o tutustuminen säveltämiseen työtapana o projekti ensisijaisesti yksilöllisin tavoittein, esitys kurssin päätteeksi o voi olla myös osa ryhmäprojektia; esim. oman musiikin säveltäminen ja esityksen valmistaminen 11

12 o säveltäminen voidaan yhdistää mm. musiikkiteknologian opintoihin. Instrumenttitaitojen syventäminen: o oman soittimen C-kurssi ja o esitettävän ohjelmiston ohjatut analyysiopinnot sekä toinen seuraavista: o oppilas harjoittelee oman oppimisensa arvioimista ja kehittää opiskelutaitojaan pitämällä oppimispäiväkirjaa tai seuraamalla sovitulla tavalla edistymistään tai o oman soittimen tai soitinryhmän rakenteeseen, historiaan ja ohjelmistoon perehtymistä suppeahkon tutkielman avulla. Yhteismusisointi: o improvisointi työtapana musiikin elementtien harjoittamiseksi o sovittaminen, transkriptio, säveltäminen o yhtyeohjelmiston harjoittaminen ja analyysi o erityisosaamisen harjoittaminen, esim. intonaatio 12

13 Liite 2: Esimerkkejä ohjelmiston integroinnista mupeen perustasolla Perustason päättösuoritus, esimerkkitehtäviä Inkeri Jaakkola 2012 Tehtävä 1 Sävellyksen ylä-ääni soveltuu perustason päättötaso-ohjelmiston laulutehtäväksi; myös bassostemmaa voidaan käyttää. Stemmalaulua ei kokeessa edellytetä kaikilta oppilailta, mutta halukkaat oppilaat voivat esittää sävelmän parin tai opettajan kanssa kaksiäänisesti. Hyväksytyssä suorituksessa sävelmä etenee tempossaan ja hahmottuu kokonaisuudeksi, vaikka virheitä ja epäpuhtautta ilmenisikin. Sävelmä soveltuu myös musiikin kirjoitustaidon näytteeksi. Pelkkä ylä-ääni riittää, mutta bassoääntäkin voidaan nuotintaa esim. täydennystehtävänä. Arvioinnissa otetaan huomioon työskentelyn itsenäisyys ja tehtävänanto: täysin kuulonvarainen, itsenäinen työskentely ryhmätilanteessa on vaativaa. Vähimmäissuoritukseksi riittää ylä-äänen melodian ja rytmin täydentäminen opettajan antamin vihjein keyboardin tuella. Sävellyksen ylä-ääntä voidaan käyttää harmoniataitojen päättösuorituksessa. Oppilasta pyydetään ensin kirjoittamaan sävellajin soinnut I IV V ja niiden reaalisointumerkit viivastolle. Tämän jälkeen oppilas soinnuttaa sävelmän käyttäen näitä sointuja; 1 sointu/tahti. Harmonian kuuntelutehtävänä oppilas merkitsee nuottiin reaalisoinnut tai asteet, kun opettaja soittaa melodian säestykseksi pääsoinnun kuhunkin tahtiin. Oppilaalla on tehtävän aikana käytettävissään melodia joko kokonaan tai osittain (vaativimmassa tehtävässä pelkkä rytmikuva) nuotinnettuna. Arviointi tehtävän vaativuustason mukaan: vähimmäissuorituksessa on osattu kirjoittaa sävellajin pääsoinnut oikein sekä ymmärretty melodian ja harmonian välinen yhteys. 13

14 Tehtävä 2 Sävellys soveltuu perustason päättötason sointuanalyysitehtäväksi. Oppilaita pyydetään selvittämään sävellyksen sävellaji sekä soinnut vasemman käden stemman perusteella. Vastaukseksi kirjoitetaan reaalisoinnut, asteet tai molemmat. Käännösmerkintöjä voidaan käyttää, mutta niitä ei vähimmäissuorituksessa edellytetä. Oppilaita voidaan myös pyytää ympyröimään melodiasta kuhunkin sointuun kuulumattomat sävelet. Sävellystä voi käyttää myös sovitustehtävänä, jolloin oppilaita pyydetään tekemään nuotista sovitus esim. kolmiääniselle lauluryhmälle tai sellolle ja kahdelle viululle. Sovitus voidaan laatia ryhmätehtävänä, jolloin tuotosta voidaan omin soittimin kokeilla ja lopuksi esittää. Arviointi voi olla oppilaiden itsearviointi, jota täydennetään opettajan kommentein. Sävellys soveltuu myös perustason päättösuorituksen laulutehtäväksi. Hyväksytyssä suorituksessa sävelmä etenee tempossaan ja hahmottuu kokonaisuudeksi, vaikka virheitä ja epäpuhtautta ilmenisikin. Musiikin kirjoitustehtävänä sävellystä voidaan käyttää sellaisenaan, jolloin vain melodia nuotinnetaan. Opettaja voi myös esittää sävellyksestä yksinkertaistetun kaksiäänisen version, jossa vasemman käden stemmasta toteutetaan vain sointujen bassoäänet pisteellisinä puolinuotteina. Oppilaita pyydetään nuotintamaan bassostemma (ensimmäinen sävel valmiina) sekä täydentämään osittain kirjoitettu melodia. Arvioinnissa otetaan huomioon tehtävän vaativuus. Vähimmäissuorituksessa täydennystehtävästä on oltava oikein enemmän kuin puolet. Mikäli melodia kirjoitetaan täysin itsenäisesti ja kuulonvaraisesti, riittää, että sävelmän rytmi ja melodian liikkeet on ymmärretty suurin piirtein oikein. 14

15 Tehtävä 3 Sävellystä voidaan käyttää edellisten tehtäväesimerkkien tavoin sointuanalyysin, sovituksen sekä musiikinkirjoituksen päättösuoritustehtävänä. Sävellys soveltuu myös sointujen kirjoittamistaidon näytteeksi. Oppilaalle annetaan sävellyksen melodiasta nuotti, jossa on reaalisointumerkit (tai asteet). Oppilas kirjoittaa bassoviivastolle säestyssoinnun. Käännöksiä voidaan käyttää, mutta niiden hallinta ei ole suorituksen hyväksymisen edellytys. Tehtävään voidaan liittää sovituksen laatiminen. Mikäli intervallianalyysia halutaan käyttää päättösuorituksen osana, sävellyksen melodia soveltuu siihen hyvin, mutta harmonisten intervallien selvittämistä kahdella viivastolla ja kahdella avaimella ei perustason oppilailta edellytetä. On huomattava, että 6/8-tahtilaji on monelle perustason oppilaalle hahmotuksellisesti haastava, joten kirjoitustehtävänä sävellys soveltuu mieluusti täydennystehtäväksi. Lauluohjelmistossa sävellyksen nuotti transponoidaan soveltuvaan sävellajiin, ja laulu esitetään nuotinnuskorkeudelta. Tehtävä 4 Rytmin esittämiseen soveltuvia tehtäviä: Boccherini: Menuetti t Mozart: Viulukonsertto G-duuri, pääteema 15

16 Liite 3: Esimerkki ohjelmiston integroinnista mupeen opistotasolla Jäljempänä seuraa esimerkki teosten käytöstä musiikin perusteiden opetusmateriaalina. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia, ja sävellysten hyödyntäminen lienee jo vakiintunut käytäntö opetuksessa. Esimerkin on laatinut Inkeri Jaakkola Franz Schubert: Heidenröslein (nuotti alla) Sävellystä voidaan tutkia eri näkökulmista ja esittää monin tavoin. Usean oppitunnin kuluessa toteutettavaan työskentelyyn voidaan sisällyttää kaikkien OPSin perusteissa mainittujen opetustavoitteiden toteutumiseen tähtääviä työtapoja. - Sävellykseen tutustutaan kuuntelemalla. Keskustellaan esityskokoonpanosta, sävellyksen tunnelmasta, temposta ym. Tekstisisältö esitellään, ja yhdistetään teos ja säveltäjä romantiikan aikakauteen ja tyyliin sekä Lied-sävellysten genreen. Perehdytään rytmin avulla sävellyksen kokonaismuotoon. Laulustemman rytmi on selkeä, ja soveltuu musiikkiopistotasolla täysin kuulonvaraisesti toteutettavaksi, perustaitoja vahvistavaksi kirjoitustehtäväksi. Oppilaille jaetaan Heidenrösleinin pianosäestyksellinen nuotti. Kuuntelun jälkeen tutkitaan sävellyksen jäsentymistä (säkeet ja hypermetri, kadenssit, säkeistörakenne sekä pianosäestyksen luonnehdinta). Todetaan modulaatio dominanttisävellajiin ja sen merkitys sävellyksen kokonaismuotoon. Harjoitellaan sointuanalyysiä sekä reaalisointumerkein että astein huomioiden V asteen soinnun rooli dominanttisävellajin toonikana ja pääsävellajiin palauttavana dominanttina. Lopuksi esitetään sävellys vapaa säestys -tyyppisenä sovituksena esimerkiksi siten, että osa ryhmästä hyräilee laulustemmaa, sellistit ja basistit soittavat bassostemman ja kitaristit (ja pianisti) soittavat sointumerkein tulkittua harmoniaa. Jos koskettimistoja on käytössä riittävästi, voidaan myös opetella soittamaan nelikätisesti melodiaa + kompiksi yksinkertaistettua säestystä (tai ainakin bassoääntä). Tutustutaan sävellykseen prima vista -laulutehtävänä. Luetaan laulustemman rytmi luontevassa esitystempossa, jolloin säkeet ja sävellyksen rakenne hahmottuvat. Tutkitaan laulustemmaa ja erityisesti sen sisältämiä muunnesäveliä. Todetaan, että sävellyksen kromatiikka johtaa sävellajin vaihdokseen, koska tietty kromaattinen muunnos toistuu ja uudessa sävellajissa kuullaan lopukkeenomainen V I-yhdistelmä. Harjoitellaan modulaation laulamista esimerkiksi relatiivista solmisaatiota vaihtamalla. Sävellyksen laulustemma voidaan sisällyttää musiikkiopistotason lauluohjelmistoon; esitystempo on sovitettava sellaiseksi, että kuudestoistaosanuotitkin pystytään laulamaan puhtaasti. Bassostemma kirjoitetaan kuulonvaraisesti ryhmän äänialaan sopivaan sävellajiin ja esitetään sitten laulustemman kanssa kaksiäänisesti. Myös yksinkertainen kitarasäestys voidaan liittää esitykseen; tarvittaessa alkuperäisversion sointumerkit transponoidaan. Harjoitellessa tutustutaan nuotin esitysmerkintöihin ja toteutetaan ne esityksessä. Sävellyksen laulustemmasta voidaan tehdä melodiadiktaatti täydennystehtävänä (äänite). Vaikeustaso vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon oppilaille annetaan vihjeitä tehtäväpohjalla. 16

17 Kaikilla oppilailla ei tarvitse olla samoja vihjeitä; heikolle oppilaalle tarjotaan enemmän valmiina, nopeasti oppivalle niukasti. Laulustemma tai sen osa transponoidaan kotitehtävänä tai kirjoitetaan seuraavalla oppitunnilla ilman edellisen tunnin nuottia vain hyräilemiseen tai äänitteen kuunteluun tukeutuen. Franz Schubert: Heidenröslein 17