Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 713/2002 vp Kunnallinen kameravalvonta liikenneturvallisuutta parantamaan Eduskunnan puhemiehelle Helsingissä Huopalahdentiellä hiljattain sattunut pikkutytön kuolemaan johtanut onnettomuus järkytti helsinkiläisiä syvästi. Murheellinen tapahtuma synnytti laajan keskustelun autoilijoiden liikennekäyttäytymisestä ja keinoista parantaa liikenneturvallisuutta. Yksin Helsingissä on viimeisten kymmenen vuoden aikana rakennettu noin 600 korotettua suojatietä, korotettuja liittymäalueita ja töyssyjä. Perinteisten liikennevalojen vaihtoehdoiksi ovat tulleet monin paikoin kiertoliittymät. Liikennesuunnittelijoiden keinot parantaa merkittävästi turvallisuutta alkavat kuitenkin olla rajoitetut. Liikennesäännöistä piittaamaton ajotapa on lisääntynyt merkittävästi, koska valvonnan vähäisyydestä johtuva riski joutua kiinni on pieni. Poliisin edellytykset valvoa paikallistason liikennettä ovat romahtaneet. Useiden asiantuntijoiden mielestä tehokas keino liikennekurin noudattamiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi olisi automaattinen kameravalvonta. Helsingin kaupunki on tehnyt esityksen kameravalvonnan lainsäädännöllisten esteiden poistamiseksi jo vuonna Sittemmin YTV on pääkaupunkiseudun liikenneturvallisuuden strategiasuunnitelmassaan esittänyt liikenne- ja viestintäministeriölle pikaisen valmistelun käynnistämistä lainsäädännön muuttamiseksi niin, että automaattinen kameravalvonta voidaan ottaa käyttöön nopeuksien valvonnassa. Kunnallinen kameravalvonta edellyttäisi haltijavastuuperiaatteen hyväksymistä. Lievistä ylinopeuksista ja punaista päin ajamisista määrättäisiin rikoslain ulkopuolinen hallinnollinen maksu. Tällöin suurimmissa kaupungeissa kunnallinen organisaatio ja muualla esimerkiksi tiepiiri voisi huolehtia valvonnasta. Pysäköinninvalvonnan tapaan kameravalvonnan ylin johto olisi poliisiviranomaisella. Liikenne- ja viestintäministeriön liikenneturvallisuussuunnitelmassa vuosille on jälleen todettu, että "mahdollisuudet kunnallisen nopeusvalvonnan käyttöönottamiseksi selvitetään täydentämään poliisin valvontaa". Koska kiistatta on voitu osoittaa, että jo yksin Helsingissä kameravalvonnalla voitaisiin välttää puolet liikenneonnettomuuksien kärsimyksistä ja kustannuksista, eduskunnan tulisi saada asia pikaisesti käsittelyynsä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikä on automaattisen kameravalvonnan käyttöönottoa koskevan lainmuutoksen valmistelutilanne ja milloin asia tulee eduskunnan käsittelyyn? Versio 2.0

2 Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2002 Rakel Hiltunen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 713/2002 vp Rakel Hiltunen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Rakel Hiltusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 713/2002 vp: Mikä on automaattisen kameravalvonnan käyttöönottoa koskevan lainmuutoksen valmistelutilanne ja milloin asia tulee eduskunnan käsittelyyn? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Oikeusministeriön mielestä liikennevalvontaa on syytä tehostaa muun muassa lisäämällä ylinopeuksiin kohdistuvaa kameravalvontaa. Kameravalvonnan lisääminen sellaisenaan ei edellytä niin sanotun ajoneuvon haltijan vastuun toteuttamista eikä uutta lainsäädäntöä. Automaattinen kameravalvonta on jo nykyisen lainsäädännön nojalla mahdollista, mutta se kattaa tällä hetkellä vain noin 275 kilometriä yleistä päätieverkkoa. Ajoneuvon haltijavastuun avulla kameravalvontaa sekä valvonnan tehokkuutta voidaan sen sijaan lisätä ilman, että samalla olisi pakko lisätä poliisin henkilöresursseja. Valtioneuvoston tieliikenteen turvallisuuden parantamista koskevan periaatepäätöksen mukaisesti oikeusministeriö asetti työryhmän selvittämään vaihtoehdot toteuttaa ajoneuvon haltijan vastuu vähäisten ylinopeuksien osalta. Työryhmä luovutti mietintönsä 14 päivänä kesäkuuta Työryhmä piti vähäisinä ylinopeuksina sallitun nopeuden ylityksiä enintään 20 kilometrillä tunnissa eli rikesakolla rangaistavia tekoja. Työryhmä katsoi, että haltijavastuun toteuttamiseen on kaksi vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto olisi, että ylinopeudet säilyisivät rangaistavina tekoina, mutta rikesakkomenettely yksinkertaistettaisiin siten, että rikesakko määrättäisiin ehdollisena ajoneuvon haltijalle ja rikesakko jäisi voimaan, jos haltija ei vastusta sitä. Jos haltija sitä vastoin vastustaisi rikesakkoa, käynnistyisi normaali esitutkinta. Toinen vaihtoehto olisi vähäisten ylinopeuksien dekriminalisoiminen ja siirtäminen hallinnollisen maksuseuraamusjärjestelmän piiriin. Välttyäkseen rikesakolta haltijan olisi tällöin saatettava ylinopeusasia tuomioistuimeen ja itse näytettävä toteen syyttömyy-tensä. Jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi kiistämistapauksessa poliisin työtä enemmän, mutta syyttömyysolettaman poistamisen vuoksi siihen liittyy oikeusturvaongelmia. Myös ajokieltoseuraamusten liittäminen hallinnolliseen järjestelmään olisi ongelmallista. Perustuslain 6 :ssä turvattu ihmisten yhdenvertaisuus edellyttää, että seuraamuksen on oltava samanlainen koko maassa ja riippumatta siitä, havaitaanko rikkomus automaattisessa liikennevalvonnassa vai muulla tavalla. Automaattivalvontaan perustuva kunnallinen nopeusvalvonta voidaan periaatteessa toteuttaa riippumatta siitä, rangaistaanko vähäisestä ylinopeudesta rikesakolla vai reagoidaanko siihen hallinnollisella maksulla. Kunnallinen nopeusvalvonta edellyttää kuitenkin haltijavastuun lisäksi erillisiä lainsäädäntötoimia sisäasiainministeriön toimialalla. Oikeusministeriön työryhmän selvitys ei koskenut nopeusrajoitusten ylityksiä yli 20 kilometrillä tunnissa eikä punaista valoa päin ajamista. Näitä liikennerikoksia on pidetty niin vakavina, ettei vastuuta rikoksista ole katsottu voitavan 3

4 Ministerin vastaus siirtää ajoneuvon haltijalle, vaan rangaistus on määrättävä sille henkilölle, joka rikokseen on syyllistynyt. Haltijavastuun toteuttamiseen liittyvien vaikeiden periaatteellisten ja lakiteknisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää huolellista lainvalmistelua. Samanaikaisesti on poliisihallinnossa ja/tai asianomaisissa kunnissa hankittava resurssit valvontatekniikkaan ja sen tehokkaaseen käyttöönottoon. Lainsäädäntö on tarkoitus valmistella siten, että hallituksen esitys voidaan antaa jommankumman työryhmän esittämän mallin pohjalta mahdollisimman pian uuden eduskunnan aloitettua työnsä. Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2002 Oikeusministeri Johannes Koskinen 4

5 Ministerns svar KK 713/2002 vp Rakel Hiltunen /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Rakel Hiltunen /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 713/2002 rd: I vilket skede befinner sig beredningen av lagändringen angående ibruktagande av automatisk kameraövervakning och när kommer ärendet till riksdagen för behandling? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Justitieministeriet anser att det är skäl att göra trafikövervakningen mer effektiv, bl.a. genom att utöka kameraövervakning i fråga om fortkörning. En ökning av kameraövervakningen som sådan förutsätter inte ny lagstiftning eller att s.k. innehavaransvar genomförs. Automatisk kameraövervakning är redan i dagens läge möjlig med stöd av gällande lagstiftning, men för närvarande täcker den enbart ca 275 kilometer av det allmänna huvudvägnätet. Innehavaransvar kunde däremot möjliggöra utökad kameraövervakning och mer effektiv övervakning utan att polisens personalresurser behöver ökas. Enligt statsrådets principbeslut om förbättring av säkerheten i vägtrafiken tillsatte justitieministeriet en arbetsgrupp för att utreda olika alternativ för hur fordonsinnehavarens ansvar vid lindrig fortkörning kan genomföras. Arbetsgruppen avlät sitt betänkande den 14 juni Enligt arbetsgruppen är lindrig fortkörning överskridning av den högsta tillåtna hastigheten med högst 20 kilometer i timmen, dvs. gärningar som bestraffas med ordningsbot. Enligt arbetsgruppens mening finns det två alternativ för hur innehavaransvaret kan genomföras. Ett alternativ är att fortkörning förblir en straffbar gärning men ordningsbotsförfarandet förenklas på så sätt, att fordonsinnehavaren döms till villkorlig ordningsbot som förblir i kraft om fordonsinnehavaren inte motsätter sig den. Om fordonsinnehavaren däremot motsätter sig ordningsboten följer en normal polisutredning. Ett annat alternativ är att lindrig fortkörning dekriminaliseras och överförs till påföljdssystemet med administrativa avgifter. Vid detta alternativ skall fordonsinnehavaren för att undvika ordningsboten föra fortkörningsärendet till domstol och själv styrka sin oskyldighet. Det senare alternativet skulle i större omfattning minska polisens arbete i situationer då ordningsboten bestrids, men är förknippat med betydande rättsskyddsproblem i och med att skuldlöshetspresumtionen försvinner. Det skulle också vara problematiskt att anknyta körförbudspåföljder till det administrativa systemet. Den i 6 grundlagen tryggade jämlikheten förutsätter att påföljden måste vara densamma i hela landet oberoende av på vilket sätt förseelsen upptäcks, vid automatisk trafikövervakning eller på annat sätt. Kommunal hastighetsövervakning som baserar sig på automatövervakning kan i princip ordnas oberoende av om lindrig fortkörning skall bestraffas med ordningsbot eller med en administrativ avgift. Kommunal hastighetsövervakning förutsätter dock utöver innehavaransvar också särskilda lagstiftningsåtgärder inom inrikesministeriets förvaltningsområde. Justitieministeriets utredning gäller inte fall där hastighetsbegränsningarna överskrids med mer än 20 kilometer i timmen och inte heller kör- 5

6 Ministerns svar ning mot rött ljus. Dessa trafikbrott anses vara så allvarliga att ansvaret för brotten inte kan överföras på fordonsinnehavaren, utan straffet måste dömas ut till den person som har gjort sig skyldig till brottet. De svåra principiella och lagtekniska problem som hänför sig till genomförandet av innehavaransvar förutsätter omsorgsfull lagberedning. Samtidigt bör polisförvaltningen och/eller de berörda kommunera skaffa resurser för övervakningsteknik och effektiv införande av sådan. Avsikten är att lagstiftningen bereds så att en regeringsproposition som baserar sig på någotdera av de alternativ som framlagts av arbetsgruppen kan överlämnas så snart som möjligt efter att den nya riksdagen inlett sitt arbete. Helsingfors den 17 september 2002 Justitieminister Johannes Koskinen 6