Kahdeksannet Erityisliikunnan päivät järjestettiin

Transkriptio

1 VIII Erityisliikunnan päivät Teksti: TONI PIISPANEN VIII Erityisliikunnan päivät: Hyviä käytäntöjä, kokemuksia ja koordinaatteja erityisliikunnan kehittämiseen Kehittämisen kohteet ja keinot nousivat esiin, kun erityisliikunnan asiantuntijat ja toimijat kohtasivat. Erityisliikunnan päivien teema seminaarien ja työpajojen anti on koottu suosituksiksi ja suuntaviivoiksi lähivuosien toiminnalle ja päätöksenteolle. Kahdeksannet Erityisliikunnan päivät järjestettiin Jyväskylässä ja päiville osallistui noin 250 alan asiantuntijaa. Päivien teemaseminaarien suosituksia on perinteisesti käytetty alan kehittämistyön perusteina. Seuraavassa on esitelty päivien kahdeksan teemaseminaarin keskeiset suositukset ja niiden taustaa. Teemana kunta: Täällä kuntalainen kuuleeko kunta? 1. Vastataan kuntien erityisliikunnan keskeisiin haasteisiin Pohditaan kuntatasolla kuntakohtaisia kokonaisuuksia ja suunnitelmia, joissa kuntien tilanteiden mukaiset painopisteet ovat esiteltynä kehittämisehdotuksineen Sosiaali- ja terveystoimen ja liikuntatoimen yhteistyötä vahvistetaan, liikunta otetaan mukaan hyvinvointikertomuksiin 2. Tuetaan pienten kuntien erityisliikuntaa Lisätään yhteistyötä ja suunnitelmallisuutta alan kehittämiseksi. Tämä tapahtuu valtakunnan tasolla esimerkiksi projekteina, paikallistasolla poikkihallinnollisesti, yli kuntarajojen 3. Tehdään valtakunnallinen erityisliikunnan kokonaisselvitys Nykyisten alaa kehittävien toimenpideohjelmien pohjalta tehdään synteesi, jota työstetään kattamaan koko erityisliikunnan kenttä. Kuntien erityisliikunnan haasteena on erityisliikunnan strateginen kehittäminen.kuntien erityisliikunnan ohjatussa toiminnassa on vuosina tapahtunut hieman määrällistä kasvua. Erityisesti asukasmäärältään pienemmät kunnat ovat lisänneet toimintaa itsenäisesti, etenkin verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Toisaalta kuntien erityisliikunnanohjaajien organisoima liikuntatoiminta on pysynyt määrällisesti lähes ennallaan neljän vuoden takaiseen selvitykseen verrattuna, eikä toimintaa kyetä lisäämään nykyresursseilla. Etenkin pienten kuntien toimintaa tulee tehostaa lisäämällä suunnitelmallisuutta eri hallintokuntien ja lähikuntien kesken. Kuntatasolla erityisliikunnan kokonaisuus on saatava esille kunnan liikuntaa ja hyvinvointia koskeviin asiakirjoihin. Vuonna 2012 vain puolet kunnista oli määritellyt tavoitteet erityisryhmien liikunnalle kunnassa liikunnan edistämisestä vastaavan toimialan toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Liikuntakenttä ei kaikilta osin ole sitoutunut inkluusion tavoitteisiin, tukirakenteet ovat pirstaleisia ja resursseista on puutetta. Valtakunnan tason erityisliikunnan kehittämisohjelma tehdään linjaamaan tulevaisuutta. Valtion liikuntaneuvosto painottaa arvioinnin (2013) keskeisenä johtopäätöksenä, että erityisliikunnan 44 LIIKUNTA & TIEDE 51 5 / 2014

2 integraatiota osaksi yleistä liikuntatoimintaa ja liikuntapoliittisia toimenpiteitä tulee edelleen vahvistaa. Erityisryhmien liikunnan edistäminen ei voi olla erillisten hankerahoitusten varassa. Sen asema osana kuntien, järjestöjen ja muiden sektoreiden toimintaa tulee varmistaa. Valtion liikuntaneuvoston erityisryhmien liikunnan jaosto on kiteyttänyt keskeisiksi erityisliikuntaa koskeviksi haasteiksi viisi kokonaisuutta: 1) erityisliikunnan ammattihenkilöstön osaaminen ja riittävyys, 2) kuntien erityisliikuntatoiminnan laatu ja riittävyys, 3) erityisliikunnan järjestötyön laatu ja kattavuus, 4) liikuntatilojen esteettömyys ja saavutettavuus, 5) inkluusion edistäminen ja viestintä. Teemana vammaisurheilu: Vammaisurheilijan polku on yksilöllinen 1. Vammaisurheilijan polun erityispiirteet pitää tunnistaa. Luokittelu noudattaa kansainvälisiä sääntöjä ja tarvitsee erityishuomion myös kansallisesti Vammaisurheilijan polulle voi tulla eri vaiheissa: lapsena tai vammautumisen jälkeen sekä nuorena tai aikuisena Vaikeavammaisten urheilussa harjoitteluun ja kilpailuun tarvitaan valmentajan lisäksi avustajia ja oppaita Vammaisurheilutietoisuutta tulee lisätä ja tarjota mahdollisuuksia kokeilla urheilua. 2. Vammaisurheilun olosuhdevaatimukset tulee huomioida liikuntapaikkarakentamisessa. 3. Vammaisurheilu tulee huomioida valtakunnallisesti valmentajakoulutuksen kaikilla tasoilla. 4. Urheiluseurat tulee saada mukaan aktiivisesti, tarvitaan lisää matalan kynnyksen toimintaa. 5. Sosiaali- ja terveyssektori sekä opetustoimi mukaan aktiivisesti kannustamaan liikkumaan. myös avustajia/oppaita. Myös vammaisurheilutietoisuutta on lisättävä ja tarjottava mahdollisuuksia kokeiluun. Jokaisella halukkaalla liikkujalla tulee olla mahdollisuus kokeilla eri lajeja. Jatkossakin tarvitaan Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA:a, joka mahdollistaa välineiden lainaamisen ja kokeilun. Liikuntapaikkarakentamisessa tulee huomioida vammaisurheilun olosuhdevaatimukset. Vammaisurheilijat käyttävät samoja liikuntapaikkoja muiden urheilijoiden kanssa. Aiemmin liikuntapaikkarakentamisessa ei huomioitu vammaisurheilulajien erityistarpeita. Jatkossa tulee huolehtia siitä, että uusien liikuntapaikkojen rakentamisessa ja vanhojen peruskorjauksissa huomioidaan myös vammaisurheilun tarpeet. Valtakunnallisen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen sisällöissä tulee huomioida vammaisurheilu koulutuksen kaikilla tasoilla. Yhä useampi vammaisurheilija harjoittelee urheiluseurassa seuran valmentajien johdolla. Harvalla valmentajalla on aiempaa kokemusta vammaisurheilijan valmentamisesta. Olennaista on, että tulevaisuudessa valtakunnallisessa valmentaja- ja ohjaajakoulutuksessa on huomioitu vammaisurheilu ja sen erityispiirteet koulutuksen kaikilla tasoilla. Urheiluseurat mukaan aktiivisesti matalan kynnyksen toimintaa lisää. Kaikille avoin liikunta ja urheilu on aihe, jota Suomessa on edistetty erilaisilla hankkeilla noin 15 vuoden ajan luvun alun Liikuntaa kaikille lapsille -hanke toi lajiliitoille esimerkkejä lasten liikunnan inkluusiosta ja kertoi miten kaikki lapset voidaan ottaa seuratoimintaan mukaan. Liikuntaa kaikille lapsille -hanke korosti lapsilähtöisyyttä, aivan kuten huippu-urheilun muutoksessa keskiöön laitettiin urheilija. Lasten liikunnan hanke jatkui omana toimintanaan Nuoressa Suomessa. Tätä kautta moni seura innostui järjestämään erityistä tukea tarvitsevien lasten liikuntaa. Vaikka hankkeita ei enää ole, seurat tarvitsevat tukea toiminnassaan. Vammaisurheilun toimijoita, liikunnan aluejärjestöjä ja kuntia tarvitaan edelleen kehityskumppaneina. Sosiaali- ja terveyssektori sekä opetustoimi on syytä saada aktiivisesti mukaan kannustamaan liikkumaan. Liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi tarvitaan yli hallintokuntien tapahtuvaa yhteistyötä. Liikuntasektorin toimijat eivät ratkaise liikkumattomuuden ongelmaa yksin, vaan yhdessä sosiaali- ja terveyssektorin sekä opetustoimen kanssa. Vammaisurheilijan polun erityispiirteet pitää tunnistaa. Vammaisurheilijan polulle voi tulla polun eri vaiheissa, joko lapsena tai vammautumisen jälkeen nuorena tai aikuisena. Olennaista on lapsena omaksuttu liikunnallinen elämäntapa. Luokittelu on toinen vammaisurheilun erityispiirteistä. Luokittelu noudattaa kansainvälisiä sääntöjä, mutta jo kotimaassa pitää olla osaamista luokittelusta. Luokittelu ei ole ainoastaan huippu-urheilun asia, vaan tärkeä asia jo polun alkuvaiheessa. Vaikeavammaisten urhei lussa on oma erityispiirteensä: harjoittelu- ja kilpailutilanteessa tarvitaan aina valmentajan lisäksi Teemana kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys: Psykomotoriikka ja Sherborne 1. Liikunnan ohjaukseen tarvitaan kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä tukevaa lähestymistapaa niin kuntoutuksen, valmennuksen kuin kasvatuksenkin alueella. 2. Onnistuneessa ohjauksessa tulee korostua oivaltava ja kokemuksellinen oppiminen, omien voimavarojen tiedos- LIIKUNTA & TIEDE 51 5 /

3 VIII Erityisliikunnan päivät taminen, ryhmän sisäinen vuorovaikutuksellisuus sekä moniaistisuus. 3. Kokonaisvaltaisia lähestymistapoja, esimerkiksi psykomotoriikkaa ja Sherborne-harjoitusohjelmaa, on tutkittu Suomessa vähän. Varsinkin niiden vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimusta. nuorten fyysisen aktiivisuuden tutkimiseen: kuinka paljon he liikkuvat, kuinka lähellä se on suositeltuja määriä ja jos he eivät liiku, niin mitkä ovat syyt liikkumattomuuteen? Tutkimusryhmien muodostamisesta ja verkottumisesta kaikilla on oma vastuunsa. Moniammatillinen yhteistyö tutkimushankkeissa ja tutkimukset yli tieteenrajojen ja tieteenalojen rajapinnoilla tulevat varmasti olemaan osa tulevaisuutta. Kokonaisvaltaisella lähestymistavalla voidaan vahvistaa vähän liikkuvien ihmisten liikuntaan liittyviä myönteisiä kokemuksia, luoda pohjaa motorisille perustaidoille ja tukea kognitiivisten prosessien kehittymistä, hyvinvointia ja terveyttä. Lähestymistapa mahdollistaa moniammatillisen ja -alaisen yhteistyön tekemisen, jonka avulla voidaan edistää kuntoutuksen, kasvatuksen ja valmennuksen asiantuntijoiden yhteisen näkökulman löytymistä. Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa korostuvat toimijan aktiivisuus ja ohjaajan rooli toiminnan mahdollistajana ja kanssakulkijana. Ohjausosaamisen merkitys korostuu entisestään, kun oma työssä jaksaminen on koetuksella ja tunne riittämättömyydestä sekä pelko epäonnistumisesta kasvaa. Teemanatutkimua: Tutkimuksella ja kehittämisellä hieno historia entä tulevaisuus? 1. Erityisliikunnan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana oleville tulee järjestää säännöllisesti tapaamisia. Tapaamisten aiheita ovat käsitteiden selkiyttäminen, yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen ja yhteisten tutkimushankkeiden suunnittelu 2. Tutkimusta tarvitaan selvittämään erityisryhmiin kuuluvien liikunnan harrastamisen ja liikkumisen esteitä. 3. Tutkittua tietoa tulee välittää kansan tajuisessa muodossa kentälle Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vuonna 2012 työryhmän tekemään esityksensä liikunnan tiedolla johtamisen kehittämiseksi. Työryhmän käsityksen mukaan erityisliikuntaa koskevaa valtakunnallista tietopohjaa tulee vahvistaa siten, että laajempiin väestön hyvinvointia ja terveyttä tarkasteleviin tutkimuksiin liitetään erityisliikuntaa käsitteleviä kysymyksiä. Erityisryhmiä käsittelevän tutkimuksen rahoituspohjaa on vahvistettava ja erityisryhmiä koskevat tietotarpeet määriteltävä täsmällisemmin. Erityisryhmiä koskevan tiedon hyötykäyttöä on lisättävä. Tutkimustarpeena on selvittää erityisryhmiin kuuluvien liikunnan harrastamisen ja liikkumisen esteet. Tarvetta on sekä vammaisten aikuisten että lasten ja Teemana varhaiskasvatus: Kaikki pelaa myös varhaiskasvatuksessa ja koulussa? 1. Lapset ja nuoret tulee saada liikkeelle Lasten liikkumiseen vaikuttavaan lainsäädäntöön (laki lasten päivähoidosta, koululainsäädäntö, liikuntalaki jne) on saatava kirjaus kaikkien lasten yhdenvertaisesta oikeudesta päivittäiseen liikkumiseen. Kaikilla lapsilla tarkoitetaan jokaista lasta, heidän ominaisuuksistaan riippumatta. Liikkumisvaikutusten arviointi saatetaan osaksi julkista päätöksentekoa. Liikkumisvaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Julkisista varoista rahoitettuun toimintaan on korvamerkittävä kaikkien lasten liikkumisen edistämiseen kohdistettu osuus. Päiväkodeissa ja kouluissa kyseeseen tulevat mm. apuvälinehankinnat, pihojen ja salien olosuhteet. Seuratoiminnassa mm. kohdennettu tuki tukea tarvitsevien lasten harrastustoimintaan. 2. Osaaminen ja tukipalvelut kuntoon Salassapitolainsäädäntöä on syytä muuttaa siten, että tiedon siirtymisessä eri ammattiryhmien (neuvolat, terveydenhoitajat, opettajat, ohjaajat jne.) välillä ei olisi estettä Tietoa ja koulutusta tarvitaan vaikeavammaisten lasten ja nuorten fyysisestä aktiivisuudesta ja harrastamisesta, lasten liikkumisen havainnoinnista ja tuen tarpeiden tunnistamisesta, kolmiportaisen tuen toteuttamisesta liikunnassa, lasten ja nuorten liikuttajien soveltavan liikunnan täydennyskoulutukseen Soveltavan liikunnan materiaaleista, toimijoista, hankkeista, koulutuksista, tutkimuksista tarvitaan yhteinen portaali ja rahoitus sen ylläpidolle. Lasten ja nuorten riittävän päivittäisen liikkumisen esteenä on edelleen monia aikuisten asenteeseen, osaamiseen ja toimintakulttuuriin liittyviä esteitä. Suurin osa lapsista osallistuu päiväkotien tarjoamaan varhaiskasvatukseen ja koulu tavoittaa kaikki oppivelvollisuusikäiset. Näiden toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön on saatava kirjaus lapsen oikeudesta päivittäiseen liikkumiseen. Kaikessa julkisessa päätöksenteossa tulisi ottaa käyttöön liikkumisvaikutusten arviointi, jolloin tulisi arvioida päätöksen vaikutus 46 LIIKUNTA & TIEDE 51 5 / 2014

4 eri kansalaisryhmien yhdenvertaiseen mahdollisuuteen osallistua fyysisesti aktiiviseen toimintaan niin päiväkoti- ja koulupäivän aikana kuin vapaa-ajallakin. Arvioinnissa erityistä huomiota tulisi kiinnittää niiden henkilöiden liikkumismahdollisuuksiin, jotka tarvitsevat eniten tukea liikkumiseensa. Julkisista varoista rahoitettuun toimintaan pitää voida korvamerkitä selkeä osuus kaikkien, erityisesti vähän liikkuvien ja liikkumisessaan tukea tarvitsevien lasten liikkumismahdollisuuksien parantamiseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää liikuntapalveluiden esteettömyyteen, tukea tarvitseville lapsille soveltuvien välineiden ja tilojen saatavuuteen sekä osaaviin ohjaajiin ja opettajiin. Liikkuvia lapsia ja nuoria ohjaavien aikuisten osaamisen edistämiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.salassapitolainsäädäntöä on muutettava siten, että lapsen asianmukaisen liikunnan ohjaamisen ja opettamisen vaatiman tiedon siirtymisessä eri ammattiryhmien välillä ei ole estettä. Valtion erityiskoulujen antama konsultaatio ja tuki on saatava entistä helpommin liikuntaa opettavien opettajien saataville. Esimerkiksi VALTERI-koulujen (VALTERI on valtakunnallinen oppimisen ja koulunkäynnin tuen verkosto, antaman konsultaation ja täydennyskoulutuksen rahoitusmalli on arvioitava kriittisesti siten, että yksittäiselle työhönsä tukea tarvitsevalle opettajalle kustannukset eivät nouse koulutukseen osallistumisen esteeksi. VALTERI-koulujen johtoryhmät ovat yhdessä opetushallituksen kanssa pyytäneet selvitystä opetusministeriöltä voitaisiinko VALTERI- yksiköiden palveluiden subventio-osuutta lisätä nykyisestä. Läpi mennessään tämä esitys tukisi myös yksittäisen lapsen saamaa tukea muun muassa erityisliikunnan osalta. Opettajilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautumiseen asuinkunnan taloustilanteesta riippumatta. Nykyisessä taloustilanteessa kunnat ovat eriarvoisessa asemassa palveluiden hankkimisen suhteen. Tämä heijastuu palveluiden käytettävyyteen ja lapsen tuen saamiseen. Tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikunnan tutkimukseen tarvitaan rahoitusta. Erityisiä tiedontarpeita ovat muun muassa vaikeavammaisten lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus ja heidän mahdollisuutensa liikunnan harrastamiseen. Tietoa tarvitaan myös lasten liikkumisen havainnoinnista ja tuen tarpeiden tunnistamisesta riittävän varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksesta, soveltavan liikunnan täydennyskoulutuksista ja onnistuneista hankkeista tiedottamaan on tarpeen luoda portaali, josta nekin henkilöt, joilla ei ole aikaisempaa tietoa soveltavasta liikunnasta löytävät oleellisen, tutkitun ja toimivaksi testatun tiedon äärelle. Teemana psyykkinen hyvinvointi: Liikkeen mielekkyyttä ja mielen liikettä 1. Mielenterveysalan liikuntatoiminnan kehittämisessä on tärkeää, että otetaan asiakkaat ja kansalaiset mukaan alan kehittämiseen hyödyntämällä vertaisuutta ja kansalaiskuulemisen eri muotoja kehitetään yksilöllisiä ja väestön tarpeita vastaavia mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseksi ja liikkumisen lisäämiseksi lisätään väestön tietoisuutta liikunnan ja liikkumisen myönteisistä vaikutuksista erityisesti mielen hyvinvoinnin näkökulmasta lisätään moniammatillista yhteistyötä asiakaslähtöisesti ja avoimuuden hengessä kehitetään uudenlaisia yhdessä tekemisen muotoja yli hallintorajojen luodaan väestön liikuntatottumuksiin liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi jatkuvasti täydentyvä tutkimus- ja kokemustietoon perustuva sähköinen työkalu- ja menetelmäpankki, joka on avoin kaikille luodaan kuntakohtaiset tai seutukuntakohtaiset integroidut hoito- kuntoutus- ja liikuntapolut, joissa otetaan huomioon myös mielenterveyttä edistävä ja ongelmia ehkäisevä näkökulma ja kehitetään erilaisia malleja liikunnan hyödyntämisessä osana työhyvinvointia. 2. Onnistumisen edellytyksiä on, että muodostetaan kokonaiskuva alan toiminnasta edistävästä, ehkäisevästä, kuntouttavasta ja hoitavasta näkökulmasta, sekä tuodaan esiin olemassa olevia toimintatapoja ja kehitystarpeita suuret mielenterveys- ja liikunta-alan järjestöt tekevät tiivistä käytännön yhteistyötä ja saavat siihen riittävät resurssit mielenterveyden ja liikunnan yhteyksistä käydään jatkuvaa keskustelua eri foorumeilla ja järjestetään moniammatillisia koulutuksia, joilla luodaan ja vahvistetaan mahdollisuuksia käytännön yhteistyöhön liikuntaan liittyviä tavoitteita ja menetelmiä kirjataan kunnallisiin ja alueellisiin mielenterveyssuunnitelmiin tai strategioihin Liikkumattomuudella nähdään olevan vahva yhteys kansantalouteen, kansanterveyteen, toimintakykyyn, mielenterveyteen, työurien pituuteen, ter veyspalveluiden tarpeeseen ja syrjäytymiseen. Mielenterveysalan liikunnan valmisteilla olevan työsuunnitelman ja tämän teemaseminaarin taustalla on huoli syrjäytymisvaarassa ja heikommassa asemassa olevien ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Tutkimuksissa on tuotu esiin, että aktiivisilla liikkujilla on parempi psyykkinen hyvinvointi kuin vähän liikkuvilla henkilöillä. Myönteisten mielialavaikutusten lisäksi liikunta voi vähentää erityisesti masennuksen ja ahdistuneisuuden kehittymistä ja LIIKUNTA & TIEDE 51 5 /

5 VIII Erityisliikunnan päivät oireita. Vaikka liikunta ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin, siinä on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Liikuntaa ja liikkumiseen liittyviä keinoja hyödynnetään mielenterveyden edistämisessä ja tukemisessa marginaalisesti olemassa olevasta tutkimusnäytöstä huolimatta. Kokonaiskuva alan toiminnasta on hajanainen. Kokonaiskuvan muodostuminen mahdollistaa keskeisten kehittämistarpeiden, kokonaisuuksien ja painopisteiden löytymisen. Laajentuneen yhteistyön ja toimijakentän tuntemuksen myötä pystytään myös kehittämään palveluja entistä tehokkaammin ja asiakaslähtöisemmin. Alalla toimivien suurimpien kansalais-, kansanterveys- ja potilasjärjestöjen kautta on mahdollista koordinoida ja kehittää alan toimintaa tulevaisuudessa entistä jäsentyneemmin. Tämä edellyttää sitä, että tieto olemassa olevista kehittämistarpeista saavutetaan ja että yhteistyötä alan eri toimijoiden välillä lisätään ja resursseja ohjataan oikealla tavalla. Järjestöille tulee taata mahdollisuudet pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen ja organisoimiseen, sekä toiminnan aseman vahvistamiseen. Mielenterveyttä tukeva liikuntatoiminta tulee huomioida alan keskeisissä (erityisesti liikunta- ja sosiaali- ja terveysalan) koulutusohjelmissa laajaalaisesti eri näkökulmista (edistäminen, ehkäiseminen, kuntoutus ja hoito). Lisäksi tarvitaan yhteisiä moniammatillisia foorumeita, jossa hyviä käytäntöjä on mahdollista tuoda esiin, löytää uusia toimintatapoja ja ratkaisuja, sekä jakaa tietoa alan ajankohtaisista asioista ja tutkimuksista. Alan toimijaverkoston kokoaminen ja ylläpitäminen on ensisijaisen tärkeää. Lisäksi tulevaisuudessa tulee painottaa verkostomaiseen työtapaan alan toiminnan kehittämisessä. Liikunnan ja liikkumisen mahdollisuudet mielenterveyden edistäjänä ja ongelmien ehkäisyssä tulee huomioida entistä paremmin kuntien mielenterveysja päihdesuunnitelmissa, hyvinvointisuunnitelmissa sekä alan koulutuksessa ja tutkimuksessa. Teemana terveyttä edistävä liikunta: Öljyä liikuntapalveluketjuun kuntoutuksesta liikuntaan 1. Toteutetaan Muutosta liikkeellä! Valtakunnallisia yhteisiä linjauksia terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020: Ehkäistään arjen istumista lisäämällä yksilöiden, vertaisohjaajien, omaisten sekä ammattilaisten tietoa ja osaamista istumisen haitoista ja sen ehkäisystä sekä mahdollisuuksia sen ehkäisyyn toiminnallisin ja taloudellisin resurssein. Lisätään liikuntaa elämänkulussa tuomalla liikuntatarjonta päivittäiseksi lähelle yksilöä ja nostetaan liikunta keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, sairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Niiden tueksi lisätään a) koulutusta ja liikunnallisen kuntoutuksen tutkimusta, b) saumattomien liikunnan palveluketjujen luomista terveydenhuollon, liikuntatoimen ja järjestöjen välille hyödyntämällä jo olemassa olevia toimintamalleja sekä c) tiedottamista niistä avoimesti muille toimijoille. 2. Kehitetään yhteistä arviointia ja toteutetaan yhteinen laaja-alainen toimenpideohjelma: Kehitetään määrällisten mittareiden (mm. jäsenten, osallistujien ja ryhmien määrät) lisäksi laadullisia mittareita (liikuntatoiminnan suunnitelmallisuus ja sisältö, ohjaajien osaaminen, osallistujien palaute), jotta myös liikuntatoiminnan laatua voidaan arvioida luotettavasti, yhteismitallisesti ja pitkäjänteisesti. Arvioinnin kehittäminen palvelee koko toimialaa, kuntia, järjestöjä, paikallisyhdistyksiä sekä valtionhallintoa. Kuvataan liikuntatoiminnan laatutasot, jotka toimivat lähtötasona toimenpideohjelmalle. Laatutasot toimivat kunnissa, järjestöissä ja paikallisyhdistyksissä työkaluna, jonka avulla on mahdollista arvioida liikuntatoiminnan kehittymistä ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä paikallis-, alue- ja valtakunnan tasolla. Laatutasotarkastelun avulla on mahdollista kehittää liikuntatoimintaa systemaattisesti seuraavalle tasolle, lisätä liikettä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa sekä purkaa päällekkäistä toimintaa. Toteutetaan yhteinen laaja-alainen soveltavan liikunnan toimenpideohjelma/ valtakunnallinen erityisliikunnan kokonaisselvitys moniammatillisena yhteistyönä eri toimijoiden ja hallintokuntien välillä. Toimenpideohjelman tulee olla käytännönläheinen, jotta se ei jää strategiatasolle ja koordinaatiovastuun tulee olla opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueella ja sosiaali- ja terveysministeriöllä. Toimenpideohjelma palvelee koko liikuntakenttää, luo suuntaviivat toimialalle ja sen kehittämiselle sekä edistää saumattoman liikuntapalveluketjun toteutumista kuntoutuksesta liikuntaan. Edellä olevista suosituksista tarkemmin: katso ss Teemana ikääntyvien liikunta: Liikuntaa ennen ja jälkeen keinutuolin Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma (OKM julkaisuja 2011:30) on laajalla yhteistyöllä työstetty asiakirja, joka linjaa ensimmäistä kertaa ikäihmisten terveysliikunnan yhteiset kehittämistavoitteet, toimenpide-ehdotukset, vastuutahot ja onnistumisen kriteerit. Päämääränä on lisätä terveytensä kannalta liian 48 LIIKUNTA & TIEDE 51 5 / 2014

6 vähän liikkuvien ikäihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikkua nykysuositusten mukaisesti. Kohderyhmänä ovat terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat ja elämänkulun taitekohdissa olevat 60+ eläkkeelle siirtyvät, 75+ itsenäisesti asuvat, joilla on alkavia toimintakyvyn ongelmia sekä kotihoidon, palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon piirissä olevat ikäihmiset. Teemaseminaarissa laadittiin suositukset Ikäihmisten liikunnan toimenpideohjelman neljään teemaan liittyen. Suositukset työstettiin paikallistason näkökulmasta. Poikkisektorinen yhteistyö ja työnjako 1. Päättäjät tulee sitouttaa ja viedä iäkkäiden liikunta osaksi kuntien hyvinvointistrategioita 2. Kaikki liikuntatoiminnan tuottajat tulee saada saman pöydän ääreen: yhteistä suunnittelua ja toteutusta esimerkiksi kuntien poikkitoiminnallisissa yhteistyöryhmissä. Ikäihmiset tulee ottaa mukaan suunnitteluun 3. Tarvitaan uudenlaista yhdessä tekemistä ja uusia kumppaneita mukaan.toimenpideohjelman verkostomainen työtapa lisää tiedonvaihtoa, ylittää eri sektoreiden raja-aitoja, luo verkostoja ja yhdistää resursseja eri toimijoiden kesken. Tavoitteena on synnyttää kuntiin poikkitoiminnallisia ikäihmisten terveysliikunnan yhteistyöryhmiä, joiden työn tuloksena lisätään liian vähän liikkuville ikäihmisille esteettömiä ja turvallisia liikkumisympäristöjä, laadukkaita ohjattuja liikuntatoimintoja ja tietoa, neuvontaa sekä osaamista. Erityisliikunnan ohjaajilla on keskeinen rooli toimintakyvyltään heikentyneiden, liian vähän liikkuvien ikäihmisten puolestapuhujina. Yleinen tietoisuus, asenteet ja osaaminen 1. Ikäihmisten liikunnan opintojaksot tulee sisällyttää opetussuunnitelmiin (terveyden-, sairaan-, ja lähihoitajat, geronomit ja lääkärit) 2. Lisää tietoa terveysliikunnan merkityksestä tulee välittää ikäihmisille ja heidän läheisilleen sekä päättäjille ja suurelle yleisölle (esimerkiksi kampanjat ja tieto iskut) Ikäihmisten parissa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat lisää osaamista ikäihmisten fyysisen aktiivisuuden edistämisestä. Ikäihmisten liikunta tulisi kuulua eri ammattiryhmien perus- ja täydennyskoulutuksiin. Ikäihmisille ja heidän läheisilleen tulee olla tarjolla tietoa ja opiskelumahdollisuuksia terveyttä edistävästä liikunnasta. On tärkeää, että liikunnan materiaali on laadukasta, monipuolista ja helposti saavutettavaa. Päättäjien ja suuren yleisön tietoisuutta liikunnan hyvinvointivaikutuksista ikäihmisille tulee lisätä. Erikuntoisista ikäihmisistä syntyy näin myönteinen kuva liikkujina, liikunnan harrastajina ja vertaisohjaajina. Liikuntaneuvonta ja liikuntatoiminta 1. Liikuntaneuvonnan käsite tulee määritellä valtakunnallisesti 2. Liikuntapalveluketju tulee rakentaa saumattomaksi 3. Tarvitaan matalan kynnyksen toimintaa ja tukipalveluita (esim. kuljetus ja avustus). Kuntiin tarvitaan lisää helposti saavutettavaa, eritasoista liikuntaneuvontaa. Liikuntaneuvonnan käsitteen määrittely varmistaisi osaltaan neuvonnan yhdenmukaisuutta. Ikäihmisten erityistarpeet on otettava huomioon liikuntaneuvonnan ja liikuntapalveluiden kehittämisessä. Ikäihmisten joukon kasvaessa kuntiin tarvitaan lisää vertaisohjaajia. Erityisliikunnan ohjaajat ovat keskeisessä asemassa vertaisten kouluttamisessa ja toiminnan koordinoinnissa. Toimintakykyiset ikäihmiset ovat vielä liian vähän käytetty voimavara! On tärkeää, että iäkäs voi siirtyä joustavasti omien toiveidensa mukaisesti palvelusta toiseen riippumatta siitä, kuka toimintaa järjestää. Toimintakyvyltään erilaisille ikäihmisille tulee olla tarjolla juuri heille sopivia erilaisia liikuntaryhmiä ja kannustusta omaehtoiseen liikuntaan. Liikkumisympäristöt ja -olosuhteet 1. Urheilupaikat ja muut yleiset tilat tulee ottaa ennakkoluulottomasti iäkkäiden liikunnan käyttöön. 2. Varttuneiden lähiliikuntapaikkoja sekä ohjattua toimintaa niillä tulee lisätä 3. Esteettömyyden, saavutettavuuden ja turvallisuuden edistäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien teknisen toimen kanssa. Kunnissa tulee tehdä kartoitus iäkkäiden liikuntaan sopivista tiloista ja ympäristöistä. On hyvä muistaa yleisten tilojen lisäksi myös koti ja sen lähiympäristö. Monipuolinen ja ennakkoluuloton käyttösuunnitelma kannattaa tehdä laajalla julkisen, kolmannen ja yksityissektorin yhteistyöllä. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon sekä ohjattu ryhmätoiminta että omaehtoinen liikkuminen. TONI PIISPANEN, LitM Koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: LIIKUNTA & TIEDE 51 5 /