ETELÄ-KARJALAN SUURPETONEUVOTTELUKUNNAN KOKOUS (5.) MUISTIO. Hotelli Lappee, Linnoitus kabinetti, Lappeenranta

Transkriptio

1 ETELÄ-KARJALAN SUURPETONEUVOTTELUKUNNAN KOKOUS (5.) MUISTIO Paikka: Hotelli Lappee, Linnoitus kabinetti, Lappeenranta Aika: Tiistai klo Läsnäolijat: ( - )Aura, Raija, biologi Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry ( + )Hakman, Anssi, kunnanhallituksen jäsen Rautjärven kunta ( - )Heikkinen, Samuli, tutkija RKTL ( + )Hintsanen, Tuomo, toiminnanjohta MTK / Etelä-Karjala ( + )Hänninen, Jyrki, rikoskomisario Lpr:n kihlakunnan poliisilaitos ( + )Hämäläinen, Arto, suunnittelujohtaja Etelä-Karjalan liitto ( + )Jokinen, Simo, biologi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ( + )Keltanen, Ari, kunnanhallituksen jäsen Ruokolahden kunta ( + )Kiukas, Erkki, riistapäällikkö Kymen riistanhoitopiiri ( + )Lahtela, Seppo, puheenjohtaja Kymenläänin kennelpiiri ry ( + )Pentinniemi, Erkki, toiminnanjohtaja Suomen metsästäjäliiton Kymen piiri ( + )Rantonen, Ritva-Liisa, tiedottaja Etelä-Karjalan liitto ( + )Rämä, Antti, hallituksen jäsen Etelä-Karjalan liitto ( + )Seppälän varahenkilö läsnä Kaakkois-Suomen TE-keskus ( + )Tikkinen, Heimo, kunnanvaltuuston pj Parikkalan kunta ( - )Vainikka, Pekka, toiminnanjohtaja Metsänomistajien liitto, Ka-Suomi Vieraat: ( + )Ruusila, Vesa, tutkimusjohtaja Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus ( + )Danilov, Pjotr, eläintiet.lab:n johtaja Venäjän tiedeakatemia, Karjalan tutkimuskeskus, biologian instituutti ( + )Kozhajev, Aleksei, puheenjohtaja Leningradin alueen eläinmaailman kohteiden käytön, suojelun ja säätelyn komitea ( + )Hulkkonen, Markus, pääsihteeri Kaakkois-Suomi Venäjä ENPI -yksikkö 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Antti Rämä avasi kokouksen ja toivotti vieraat tervetulleiksi. 2. Esityslistan hyväksyminen työjärjestykseksi Hyväksyttiin. 1

2 3. Läsnäolijat Todettiin yllä olevan listan mukaan. 4. Edellisen kokouksen ( ) muistio Hyväksyttiin. 5. Suomalais-venäläinen suurpetotutkimus, halukkuus ja valmiudet yhteistyöhön Tutkimusjohtaja Vesa Ruusila, RKTL Karhu, ja susikantojen viimeisimmät kannanarviot. Karhukanta on vaihteessa kääntynyt kasvuun. Tiheimmät esiintymät ovat itäisessä Suomessa, mutta Keski-Suomessa on erillinen tihentymä, joka on pitkälti syntynyt siirtoistutusten kautta. Karhua tavataan koko maassa. Ydinalueiden ulkopuolella liikkuvat karhut ovat tyypillisesti nuoria uroksia. Susikannassa on ollut kasvua jo 1990-luvulla, mutta voimakas kasvu tapahtui vuosituhannen vaihteesta lähtien. Vuonna 2007 todettiin kannan pienentyneen noin 20 %. Tiheimmät esiintymät ovat itärajan tuntumassa ja Kainuussa. Lisääntyviä pareja on ollut Pohjois-Hämeen Päijänteen alueella ja Varsinais-Suomessa. Sudella ei ole tehty siirtoistutuksia. Ilveskannat nousivat 80-luvulta 90-luvulle voimakkaasti, jonka jälkeen kanta pieneni kohotakseen jälleen vuosituhannen vaihteesta lähtien. Ilves on levittäytynyt poronhoitoalueen eteläpuolella koko maahan. Tällä hetkellä meillä on noin 1400 ilvestä ja kanta on kasvussa. Ahmakanta on kasvanut 80-luvun alusta tasaisesti. Tiheimmät kannat ovat tälläkin lajilla itärajan tuntumassa. Suurpetotutkimus on yksi suurimmista RKTL:n hankkeista ja taloudellisesti kaikkein suurin riista- ja porotalouden yksikössä. Vaatimukset suurpetokantojen seurannalle kasvavat jatkuvasti keskeisinä tekijöinä ovat ajantasaisuus, tarkkuus ja luotettavuus, mutta myös saalistilastojen kehittämiseen panostetaan. Ajantasaisuuden kehittäminen on tärkeää, kun joudutaan nopeassa aikataulussa myöntämään tappolupia. Tietohallintoon on RKTL:ssä kokonaisuutena panostettu eniten, tietokannat ja paikkatieto. Viimeaikoina on panostettu DNA-pohjaiseen karhukantojen geneettiseen seurantaan. DNA määritetään ulostenäytteistä, joiden kerääminen on nopeaa, halpaa eikä häiritse eläimiä. 2

3 Jatkossa eräänä karhututkimuksen teemana voisi olla selvittää toisaalta karhukannan tiheys ja toisaalta geneettinen rakenne Etelä-Karjalassa ja Venäjän-Karjalassa. Lähialueyhteistyö kuuluu RKTL:n toimintasuunnitelmiin edelleen, pitkäaikaista yhteistyötä on tehty professori Danilovin ja hänen edustamansa laitoksen kesken. RKTL suhtautuu myönteisesti yhteistyöhankkeisiin, joihin on mahdollista saada ulkopuolista rahoitusta, koska budjettirahat ovat aina rajalliset ja pienenemässä. EU:n taholta tulee velvoitteita suurpetojen populaatiotasoiseen tutkimukseen. Valmius yhteishankkeen käynnistämiseen suhteellisen nopeasti on hyvä. Laitehankinnat yms. voidaan kuitenkin toteuttaa vasta kun rahoitus on varmistunut ja rahat tilillä. Jos hanke toteutuu henkilöstön tarve voi nousta suureksikin, RKTL:llä pysyvä henkilöstö on rajallinen, mutta väitöskirjan tekijöitä ja eri yhteistyötahojen henkilöstöä on mahdollista saada käyttöön lisätyövoimaksi Esitelmämateriaalia on liitetiedostossa Aleksei Kozhajev, puheenjohtaja, Leningradin alueen eläinmaailman kohteiden käytön, suojelun ja säätelyn komitea (tulkkaus Markus Hulkkonen) - Leningradin oblastin pinta-ala on runsaat km 2 (yli 8 miljoonaa ha). Laatokkaa tässä alassa on mukana 1 miljoonaa ha. Maapinta-ala on siis vajaa 7 miljoonaa ha. Kun oblastin resursseista puhutaan, on hyvä pitää mittasuhteet mielessä. - Oblastin alueella, johon ei siis kuulu Pietarin kaupunki, asuu noin 1,6 miljoonaa ihmistä, Pietarin kaupungin asukasluku on 4,5 miljoonaa, jotka käyttävät oblastin aluetta virkistäytymiseen (kesäasuntoja, kalastusta, sienestystä). - Venäjän puolella on eläinkannoissa ollut huomattavia muutoksia, joihin ovat vaikuttaneet viime vuosikymmenten muutokset Venäjän taloudessa ja yhteiskunnassa. Kun suurpedoista puhutaan, ei pidä unohtaa sitä, että ne käyttävät ravinnokseen riistaeläimiä. Vielä reilut parikymmentä vuotta sitten oblastin alueella oli runsas hirvikanta, myös karhu- ja susikanta oli sen myötä melko runsas ja vakaa. - Viimeisen kymmenvuotiskauden aikana on nähtävissä sekä peto- että riistakantojen muutoksia, jotka ovat seurausta yhteiskunnallisista muutoksista. Hirvikanta Leningradin oblastin alueella 20 vuotta sitten oli noin Vuosittain kaadettiin noin Vuonna 1999 laskettiin hirvikannaksi ja vuosittain kaadettiin vain noin 150. Vuonna 2008 oli kanta ja kaatolupia myönnettiin Villisika on myös tyypillistä suden ravintoa. 20 vuotta sitten villisikakanta oli noin , joista kaadettiin vuosittain vuotta sitten villisikakanta oli enää vain noin 1 000, kaatolupia oli 80. Vuonna 2008 kanta oli kasvanut yksilöön ja lupakiintö on nostettu 150 yksilöön 3

4 - suden ja karhun pääsaaliseläinten kantojen vaihtelu on siis ollut melkoisen voimakasta, suden kanta on noudattanut saaliseläinten kannanvaihtelua luvun alussa, jolloin tapahtui suuria muutoksia Venäjällä, meni metsästys melko villiksi eikä ammattitaitokaan ollut kovin korkeatasoista. Seurauksena oli, että maastossa oli paljon haavoittuneita eläimiä, jotka puolestaan lisäsivät susikannan kehitystä. Vuosina susia ammuttiin noin 100 yksilöä ja vuonna 1998 ammuttiinkin jo 350, josta seurasi susikannan pieneneminen. Vuonna 2001 kaadettiin 101 sutta. - vuonna 1998 laskettiin susikannaksi ja 2001 arvio oli 350 yksilöä - vuonna 1998 havaittiin hirvi- ja villisikakantojen lähteneen kasvuun, minkä arveltiin olleen osittain seurausta siitä, että metsästysalueet annettiin metsästysseurojen hallintaa, jotka alkoivat harjoittaa aktiivista riistanhoitoa - nykyisin suden metsästys on urheilumetsästyksen vaativa, mutta kiinnostava laji. - susi ei ole millään lailla uhattuna Leningradin oblastissa, tällä hetkellä kannan arvio on yksilöä eli esiintymistiheys on Suomen luokkaa tai hieman runsaampi - karhu osalta viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2005, jolloin kanta oli (lupakiintiö 170). Kanta on ollut kasvussa ja karhuja tavataan yhä enemmän lähellä asutusta mm. Pietarin kaupunkia. - Karjalankannaksella ei karhua parikymmentä vuotta sitten juurikaan esiintynyt, nykyisin karhu on alueella yleinen (n. 300) ja sitä myös metsästetään (20 lupaa vuosittain). - karhun metsästys Kannaksella tapahtuu karhuja varten pidetyillä kaurapelloilla. - suden kaatokiintiö voisi olla 170, mutta osittain Venäjän lainsäädännöstä ja verottajan kiinnostuksesta johtuen on ammuttu vain 60 - huippu karhun metsästyksessä oli vuonna 2004, jolloin kaadettiin 111 yksilöä, lupia oli myönnetty kuitenkin ilveksiä Lenoblastissa on noin 450, ahmoja tavataan vain silloin tällöin - ilves ja susi on on hyötynyt majavakannan voimakkaasta kasvusta, joitakin kymmeniä vuosia sitten majavia metsästettiin runsaasti turkisten takia, mutta tämä on loppunut kokonaaan jo pari kymmentä vuotta sitten - mitä tulee ehdotettuun yhteiseen tutkimushankkeeseen, katson että minä ja edustamani organisaatio edustaa käytännön riistanhoitoa ja voi organisoida niitä asioita ja varsinaista tutkimussektoria edustaa sitten professori Danilov ja hänen tutkimuslaitoksensa Kysymys: Onko Leningradin oblastin alueella asetettu suurpedoille tavoitekantoja? Vastaus: Edellä esitetyt luvut eivät ole tavoitemääriä. Karhu menestyy hyvin ja niitä voisi olla enemmänkin. Karhua ei uhkaa mikään ja sitä voidaan aivan hyvin metsästää. Susikantaa on tarpeen pienentää, mutta olosuhteista johtuen lupia voidaan myöntää vain 150 vuodessa, josta seuraa se, että susikanta jatkaa kasvuaan. Kysymys: Miten Leningradin alueen ja Pietarin riista- ja suurpetotutkimus on järjestetty, kuka tekee tutkimuksia ja selvityksiä? Vastaus: Seurantaa tekevät ne alan organisaatiot, joille on annettu metsästysalueiden käyttöoikeudet. Karhumääriä on tutkittu kesällä, ilves, susi ja hirvi ovat puolestaan talviaikaisten selvitysten kohteina (mm. lentolaskennat) Kysymys: Onko rajaviranomaisilla joitain erioikeuksia rajavyöhykkeellä metsästämiseen? Vastaus: Ei ole erityislupia. Rajavyöhykkeellä eivät saa liikkua edes valvovat viranomaiset muuta kuin virkatehtävissään. 4

5 Kysymys: Esiintyykö Leningradin alueella petovahinkoja? Vastaus: Totta kai, koiria viedään kylistä, karhu ja susi käyvät joskus nappaamassa lehmiä, lampaita ja vuohia. Tosin eniten valituksia on tullut villisiasta, koska se käy tonkimassa kaikki kasvi- juures- ja perunamaat. Pjotr Danilov, professori, Venäjän tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskuksen biologian instituutin eläintieteen laboratorion johtaja (tulkkaus Markus Hulkkonen) Aikaisemmin suurpetotutkimuksessa on tehty yhteistyötä Karjalan Tasavallan (KT) ja Suomen pohjoisimpien alueiden kanssa.. Itsekin olen nyt ensimmäistä kertaa käymässä Etelä-Karjalassa. Seurantaruudut ovat kooltaan 50x50 km. Merkittävin riistaeläin on hirvi ja sen suurin tiheys on KT:n lounaisosissa, jossa luonnonolosuhteet ovat otolliset. Toisaalta se on aluetta, jossa on jo vuosisatoja ollut ihmistoimintaa, maanviljelystä yms., jolloin alue oli Suomen hallinnassa. Seurauksena oli monimuotoisia biotooppeja. Lisäksi vuosisatoja hakkaamattomina säilyneet Laatokan rantametsät tarjoavat hirvelle sopivia elinympäristöjä. Karhukanta on yli 3 000, ilveskanta on runsain siellä missä on eniten jäniksiä eli Laatokan pohjois- ja länsirannalla, pohjoisempana kanta on harvempi. Ahman esiintymisalue rajoittui etelässä Laatokkaan, mutta nykyisin esiintymisen eteläraja kulkee pohjoisempana. Ahmaa tavataan, toisin kuin Leningradin alueella, suhteellisen yleisesti. Villisika ilmestyi alueelle 1960-luvun lopulla ja nyt lisääntymisalueen pohjoisraja kulkee jo Karhumäen tasalla. Hirvi ja susikantojen vaihtelut ovat sidoksissa toisiinsa. Salametsästys on ilmiö, johon KT:ssakaan ei ole ratkaisua löytynyt. Salametsästys sai alkunsa Neuvostoliiton aikana, jolloin se tavallaan oli luonnollista nälän tyydyttämiseksi. Salametsästys jatkuu kuitenkin edelleen. Nyt salakaatoja tekevät suhteellisen varakkaat ihmiset ilmeisesti pelkästään huvikseen eivät lihaa hankkiakseen. Monia tutkimuksia on tehty yhteistyössä mm. professori Pulliaisen kanssa, myös rajamiehet ovat olleet mukana aineistojen keruussa. Nykyisin Karjalan tutkimuskeskuksessa tehdään myös geneettistä tutkimusta. Majava ilmaantui Karjalankannakselle ja KT:aan samanaikaisesti 1950-luvun alussa. Suomen puolelta tuli kanadanmajavia, joista pääosa kannasta muodostuu, mutta alueella esiintyy jonkin verran euroopanmajavaa. Kanadanmajava on levinnyt nykyisin itään Arkangelin alueen puolelle. Kanadanmajavaa on KT:ssakin istutettu. Istutukset on tehty alueille, joissa majavia ei aikaisemmin ollut ollenkaan. Myöhemmin havaittiin, että kanadanmajavat olivat kadonneet ja eurooppalainen oli vallannut nämä alueet. Siten ei voida varmasti sanoa kumpi laji on syrjäyttämässä kumman. Tutkimusyhteistyöstä vielä. Tärkeitä ovat laskennat, seuranta ja vertailevat arviot, joiden perusteella voidaan arvioida kehitystrendit ja populaatioiden dynamiikkaa. Toinen tärkeä tutkimussuunta on geneettinen tutkimus suden ja karhun osalta. Kiinnostava kysymys on myös 5

6 se, kuinka paljon esiintyy koira-susi hybridejä. Kiintoisia tutkimuskohteita ovat myös majava ja villisika. Villisikaa myös kasvatetaan KT:ssa, mm. Pitkärannassa on suuri villisikatarha. Myös metsäjäniskannan geneettinen rakenne olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Tämä siitä syystä että sekä KT:n että Kannaksen alueella on tavattu Jakutiasta peräisin olevia jäniksiä. Sitä, miten ne ovat sinne tulleet, ei tiedetä. Mielenkiintoinen tutkimusalue on myös kausiluonteiset vaellukset. Esitelmämateriaalia on liitetiedostossa Kysymys: Ovatko Suomen ja Venäjän kannan arviot sellaisenaan vertailukelpoisia? Vastaus: Periaatteellisia eroja ei ole, jälkiseuranta, linjaseuranta (Suomessa kolmioita). 6. Tutkimushankkeen jatkotoimenpiteet Käytiin keskustelua mahdollisen yhteishankkeen periaatteista; mitä lajeja tutkitaan ja mitä aihepiirejä: - villisika saattaa olla tulevaisuudessa Suomen riistamaailmassa merkittävä laji ja sitä on vähän tutkittu - villisika on Ruotsissa erittäin suuri ongelma maanviljelykselle vahinkoeläimenä - tulevaisuudessa, kun talvet lämpenevät, villisika todennäköisesti lisääntyy myös Suomessa. Lajia ei ole RKTL:n toimesta juurikaan tutkittu. - RKTL joutuu kuuden vuoden välein raportoimaan EU:lle suurpedoista, euroopanmajavasta ja metsäjäniksestä - Kymen riistanhoitopiirin näkökulmasta susi olisi ensisijainen tutkimuskohde - kyselytutkimus sekä Suomen että Venäjän puolella susista saattaisi tuottaa nopeammin tuloksia kuin radio- tai satelliittiseuranta, jotka vaativat pitemmän aikavälin seurantaa - kyselytutkimus toisi myös hyvin esille ihmisnäkökulman, jota neuvottelukuntakin on aina painottanut 6

7 Päätettiin toistaiseksi käyttää hankkeesta työnimeä Suurpedot ja ihminen Etelä-Karjalassa, Karjalankannaksella ja Karjalan Tasavallan eteläosissa sekä päätettiin perustaa työryhmä suunnittelemaan hankkeen jatkoa pikaisella aikataululla. Työryhmään nimettiin seuraavat henkilöt: Danilov, Pjotr, eläintiet.lab:n johtaja, Venäjän tiedeakatemia, Karjalan tutkimuskeskus, biologian instituutti Hämäläinen, Arto, suunnittelujohtaja, Etelä-Karjalan liitto, neuvottelukunnan sihteeri Jokinen, Simo, biologi, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Kiukas, Erkki, riistapäällikkö, Kymen riistanhoitopiiri Kozhajev, Aleksei, puheenjohtaja, Leningradin alueen eläinmaailman kohteiden käytön, suojelun ja säätelyn komitea Pentinniemi, Erkki, toiminnanjohtaja, Suomen metsästäjäliiton Kymen piiri Ruusila, Vesa, tutkimusjohtaja, Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus Rämä, Antti, maakuntahallituksen jäsen, Etelä-Karjalan liitto, neuvottelukunnan puheenjohtaja Arto Hämäläinen järjestää työryhmän ensimmäisen kokouksen. Pääsihteeri Markus Hulkkonen kertoi ENPI-ohjelman aikataulusta sen verran, että EU:n komissio on lähiaikoina hyväksymässä ohjelman ja haku voitaneen avata vuoden 2009 alkupuolella. Hakuaika tulee olemaan kolme kuukautta. Hakemusten käsittely kestää puolisen vuotta. Päätöksiä voidaan siis odottaa aikaisintaan loppusyksyllä KLO KOKOUS KESKEYTETTIIN LOUNASTA JA TIEDOTUSTILAISUUTTA VARTEN 7. Suurpetojen kaatolupatilanne viimekesäisen lainsäädäntömuutoksen jälkeen, Erkki Kiukas, riistapäällikkö, Kymen riistanhoitopiiri Metsästysasetus muuttui Suomessa elokuun 2008 alussa siten, että riistanhoitopiireille tuli suurpetojen pyyntilupien myönnöt. Aikaisemmin jokaiselle suurpedolle oli oma metsästysaikansa, jolle ajalle riistanhoitopiiri myönsi lupia sen mukaan, mitä ministeriö määräyskirjeellään mahdollisti. Nyt muutoksen jälkeen piiri myöntää luvat koko vuodelle siis myös metsästyskauden ulkopuoleiselle ajalle. Suurpetojen metsästyksessä on ajauduttu pahaan pykäläviidakkoon. Jossain vaiheessa joudutaan varmasti miettimään luontodirektiivin ilmaisua luontainen levinneisyysalue, mikä puuttuu kansallisesta lainsäädännöstä ja suurpetojen hoitosuunnitelmista kokonaan. Lähtökohta on, että kaikki suurpedot on tiukasti rauhoitettuja, mutta tästä voidaan poiketa. Poikkeamisperusteita ovat mm. luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston säilyttäminen, maa- ja metsätalouden, kalastuksen ja eläinten pidolle tai muulle omaisuudelle aiheutuneen vahingon 7

8 estämiseksi. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, mitä ensimmäinen peruste tarkoittaa ja jälkimmäisen osalta EY-tuomioistuimen kanta on, että pidetään eläimet tarhoissa ja sisällä öisin. Ongelmana on, että suurpedot käyvät kotieläinten kimppuun myös päivisin. Muita poikkeamisperusteita ovat kansanterveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai muu erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy (raivotaudin leviäminen, lasten koulukyydityksen jne.). Ministeriö on antanut pysyväismääräyksen, joka ohjaa pyyntilupien käsittelyä riistanhoitopiireissä. Määräyksessä on tarkkaan lueteltu kaikki toimenpiteet, jotka täytyy tehdä ennen kuin lupa voidaan myöntää ja vaikka perusteet täyttyvät, tulee vielä miettiä onko olemassa muita tyydyttäviä ratkaisuja. Käytännössä tulee mieleen, että määräykseen sisältyy ajatus, että mieluiten lupaa ei tule myöntää. Määräyksissä korostetaan sitä, että pyyntilupa tulee kohdistaa mieluiten välittömään tapahtumaan. Tämäkin vaatii sen verran paljon selvityksiä ja toimenpiteitä (esimerkiksi ilmoituksen poliisille pyynnistä, missä, milloin ja ketä osallistuu), että tilanteen välittömyys on jo ohi, kun ne on tehty. Varsinaiselle metsästyskaudelle myönnettävät luvat ovat kaikkein helpoimpia. Jokaiselle lajille on vielä erikseen elokuun alussa tullut määräyskirje koskien metsästysajan ulkopuolisia pyyntilupia. Niissä on Itä-Suomen viidelle riistanhoitopiirille määritelty yhteiset lajikohtaiset kiintiöt, mikä aiheuttaa seuranta ja kirjaamisongelmia. Esitelmämateriaalia on liitetiedostossa 8. Muut asiat Ei ollut muita asioita 9. Seuraava kokous Ajankohta ja paikka ilmoitetaan myöhemmin 10. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo Muistion vakuudeksi (purettu ääninauhalta) ARTO HÄMÄLÄINEN kokouksen sihteeri 8