Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010

Transkriptio

1 J U H L A V U O D E N Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Liikennesuunnittelu Helsingissä Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin haastattelu Sipoonkorvesta kansallispuisto! Lumo 2010-vuosi ja tapahtumat Taistelu jättipalsamia vastaan

2 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Takiainen on Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n (Helsy) jäsenlehti. Helsy on Suomen luonnonsuojeluliiton (Kotkankatu 9, Helsinki) ja Natur och Miljön paikallisyhdistys Helsingissä. Helsyyn voi liittyä jäseneksi jommankumman kattojärjestön kautta. Osoitteenmuutokset osoitetaan siihen kattojärjestöön, johon jäsen kuuluu. Suomen luonnonsuojeluliiton perusjäsenmaksu vuonna 2010 on 28 euroa. Detta är Helsingfors naturskyddsförening rf:s (Helsy) medlemstidning. Helsy är Natur och Miljös samt Suomen luonnonsuojeluliittos lokalförening i Helsingfors. Man kan bli medlem i Helsy genom att ansluta sig till endera av dessa. Addressändringar via den huvudorganistation man är ansluten sig. Medlemsavgiften i Natur och Miljö är 28 euro för år Julkaisija: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. Päätoimittaja: Paula Bagge Toimittajat: Kaisa Hauru, Markus Seppälä Taitto: Risto Aalto, Kannen kuva: Risto Aalto Paino: Miktor Painettu 100 % kierrätyspaperille Painos: 5000 ISSN Helsyn toimisto Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry c/o SLL Kotkankatu 9, 2. krs Helsinki Järjestösihteeri Markus Seppälä p helsy@sll.fi gsm Helsyn Hallitus 2010 PUHEENJOHTAJA Kati Vierikko kati.vierikko@helsinki.fi VARSINAISET JÄSENET Varapuheenjohtaja Kaisa Hauru kaisa.hauru@helsinki.fi Toni Amnell toni.amnell@luo.to Janne Björklund janne.bjorklund@sll.fi Antti Halkka antti.halkka@helsinki.fi Christina Lindén ch.linden@kolumbus.fi Sirkku Manninen sirkku.manninen@helsinki.fi VARAJÄSENET Paula Bagge paula.bagge@luukku.com Riku Eskelinen riku.eskelinen@sll.fi Anneli Mikkonen annelimaria.mikkonen@luukku.com MUUT TOIMIHENKILÖT Taloudenhoitaja Lisbeth Taunula lisbeth.taunula@kolumbus.fi Sisällys: s. 3 Pääkirjoitus: Lumoavaa toimintaan Helsingin luonnon hyväksi s. 4 Puheenjohtajalta: Luonto kuuluu kaupunkiin s. 5-7 Entisten puheenjohtajien tervehdyksiä s. 8 Nollatoleranssi rantarakentamiselle! s. 9 Ympäristötoimija on ympäristöaktivisti. Torpalle lisää toimintaa! s. 10 Vaihtoehto lisäydinvoimalle s. 12 Helsinki ja liikenne s Metsästä merelle. Sipoonkorvesta ja Östersundomin lintulahdista kansallispuisto! s.17 Luonnonsuojeluliiton vuoden laji on raita s Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2010 s. 20 Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin haastattelu s. 22 Terveiset Kasvitieteellisen puutarhan ystäviltä s. 24 Jättipalsamitalkoot Lauttasaaressa s. 25 Kansallinen vieraslajistrategia Suomeen, vihdoinkin! s. 26 LUMO2010 -teemavuosi hälyttää toimimaan monimuotoisuuden s. 28 Helsy vierailee: Galleria Keidas s. 30 Välitän lähiluonnostani: Ninni Poijärvi s. 32 Natur och Miljö, den finlandssvenska riksorganisationen för miljövård s.34 Luontoristikko s. 35 Helsyn yleisötapahtumat 2010 aikajärjestyksessä 2

3 Takiainen 2010 Lumoavaa toimintaa Helsingin luonnon hyväksi Pääkirjoitus Pirjo Rönkkö Moni nykyinen helsyläinen ei ollut vielä edes syntynyt, kun jo ensimmäiset luonnonystävät 1960-luvulla uurastivat Helsingin seudun luonnon hyväksi. Sen mukaan olisimmekin jo hieman vanhempia kuin 40-vuotiaita. Sitä suuremmalla syyllä on nyt aihetta kiittää lämpimästi jokaisella vuosikymmenellä Helsyssä toimineita upeasta ja uraauurtavasta luonnonsuojelutyöstä. Aina meitä on haukuttu. Ilkka Viitasalo, joka toimi Helsyn puheenjohtajana 70-luvun puolenvälin jälkeen, kertoo, että ohutkaulaisiksi viherpiipertäjiksi haukutut luonnonsuojelijat huomasivat Helsyn toiminnan alkuaikoina olevansa liikkeellä aina joko liian aikaisin tai myöhään. Vasta kun kaupunginhallitus perusti 1971 ympäristönsuojelutoimikunnan, tilanne parani ja Helsy alettiin ottaa tosissaan. 80-luvulla puheenjohtajana toiminut Ilpo Kuronen puolestaan miettii, miten nykyiset ongelmat eroavat hänen kaudestaan, jolloin vaadittiin rantoja virkistyskäyttöön ihan niin kuin nytkin, luvulla. 90-luvulla puheenjohtajana toiminut Marjo Kuisma kertoo, että kaavoitus- ja maankäyttöasiat olivat jo vahvasti esillä hänen yhdeksän vuotta kestäneellä hallituskaudellaan. Vanhankaupunginlahden ja Viikin luontoalueen puolesta taistelevassa Viikki-liikkeessä oli Helsyn lisäksi mukana peräti 31 kansalaisjärjestöä. Yhdessä tekemisessä on voimaa! Harmillisinta työssämme on se, että luonto voi yhä huonommin ja uusia asuinkomplekseja rakennetaan vastustuksistamme huolimatta alueille, jotka kuuluisi jättää kaupunkilaisten virkistykseen tai täysin luonnontilaan. Jyrätäänkö luontoarvoiltaan rikas Sipoonkorpi ja Natura-alueet matalaksi rakennuksien alta? Tätä selvittää Mikko Niskasaari omassa jutussaan. Lähivuosina meillä on tekemistä enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutos on pahin mörkö, jota vastaan taistellaan jo väsymykseen asti. Muusikko Ninni Poijärvi kertoo jutussamme omista ilmasto- ja ympäristötalkoistaan. Jotkut meistä tekevät enemmän kuin muut ja muistavat kaikessa ottaa huomion ympäristönsuojelun silläkin uhalla, että vaarana on leimautua hurahtaneeksi aktivistiksi. Tätä ilmiötä pohtii lehdessämme hallituksemme jäsen Kaisa Hauru. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on ollut vihreä yhtä kauan kuin Helsy on toiminut. Saurin mielestä ympäristönsuojelussa tärkeintä olisi tehdä voitavansa ja kiinnittää huomiota vakituisiin, ympäristöystävällisiin kulutustottumuksiin eikä satunnaisiin laiminlyönteihin, joista saa vain huonon omantunnon. Viherpiipertäjä-haukkumanimeä meidän ei tarvitse hyväksyä. Haukkujien mielestä oikeat asiat ovat tässä ja ympäristönsuojeluasiat jossakin marginaalissa ja niinhän se ei ole, Sauri sanoo. Juhlavuotemme kuluu työn merkeissä. Emmehän voi hetkeksikään pysähtyä. Otamme haasteena luonnon monimuotoisuuden toimintavuoden ja pidämme kukin tahollamme ja kaikki yhdessä huolta siitä, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja tervehtyy myös Helsingissä. Puheenjohtajamme Kati Vierikko sanoo, että luonto on osa kaupunkilaisen identiteettiä ja luonto kuuluu kaupunkiin vain jos tahdomme. Haastetta tulevaisuudentyöhömme tuo ajatus, että luontoa voidaan perinteisen suojelemisen lisäksi myös tuottaa ja luonnon monimuotoisuutta kehittää aktiivisesti sellaisilla alueilla, joilla sitä ei tätä nykyä ole merkittävästi. Ilman luonnon elämyksiä emme jaksaisi. Kun me hoidamme luontoa, se palkitsee ja hoitaa meitä. Paula Bagge Takiaisen päätoimittaja

4 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Puheenjohtajalta Luonto kuuluu kaupunkiin Yhdistyksemme täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Olin mukana juhlimassa myös Helsyn 30-vuotisjuhlaa. Mitä onkaan tapahtunut noina vuosina, ja miten olemme onnistuneet edistämään luonnon monimuotoisuuden suojelua ja ympäristöasioita pääkaupungissamme? Kymmenen vuoden aikana kaupunkimme on kasvanut reilulla asukkaalla ja vajaalla hehtaarilla. Yhdistyksemme jäsenmäärä on puolestaan noussut viimeisten vuosien aikana henkilöjäseneen. Helsyn painopistealue ei vuosien varrella ole muuttunut, se on edelleen alkuperäisluonnon suojelu. Kaupungissa luonnon alkuperäisyys ja identiteetti ovat saumattomasti nivoutuneet ihmisten toimintaan. Tiivistyvä kaupunkirakenne ja kaavoitus määrittävät Helsingin luonnontilaisten viheralueiden säilymisen. Ei ole itsestään selvää, että nykyiset suojelualueet Helsingissä jätettäisiin rakentamatta: keskustelu Östersundomin alueen kaavoituksesta on osoittanut, että kaupunkisuunnittelijat voivat havitella Natura-alueitakin "hyötykäyttöön". Vesa Vierikko 4 Olen usein miettinyt, mikä on yhdistyksemme rooli nykypäivän tehokkuutta korostavassa ja tiivistä, ilmastoystävällistä kaupunkirakennetta ylistävässä ilmapiirissä? Olen sitä mieltä, että tärkein roolimme on olla vaatimassa luonnon monimuotoisuuden hyväksymistä sekä tarjota tietoa luonnon ekosysteemipalveluista kaupunkilaisille. Meidän tehtävämme on puhua luonnosta korvaamattomana osana kaupunkiamme. Luonto kuuluu kaupunkiin ainoastaan, jos niin tahdomme. Luonnolla on arvonsa vain, jos niin vaadimme. Kaupungissa, kuten kaikessa ihmistoiminnassa, sosiaaliset sopimukset määrittävät, kuinka hyvin huomioimme luonnon monimuotoisuutta. Pidetään jatkossakin melua ja ääntä kaupunkiluonnon puolesta. Kati Vierikko Puheenjohtaja 2010

5 Takiainen 2010 Helsyn alkutaipaleen vaiheita Vastuu on sen, joka haitan havaitsee 1960-luvulla paikallisia luonnonsuojeluyhdistyksiä oli varsin harvassa. Niiden tarve kävi luonnonsuojeluliikkeen piirissä ilmeiseksi. Puhtaan luonnonsuojelun ja -harrastuksen rinnalle nousi vaikuttaminen koko ympäristön kenttään. Emojärjestö Suomen luonnonsuojeluyhdistys SLY muuttui liitoksi (SLL) ja läänikohtaisiksi piireiksi 1960-luvun lopulla. Sekä liitto että piirit ajoivat tarmokkaasti paikallisten yhdistysten perustamista. Pääkaupungin ympäristön tila oli luvun lopulla varsin huolestuttava. Suuria luontoalueita, kuten Viikki, Uutela ja Vartiosaari, ehdotettiin rakennettaviksi. Keskuspuistoon kohdistui suuria paineita, olihan se hyvää kallioista rakennusmaata. Kaupungin metsät olivat raaka-ainelähteitä, ja metsänhoitoa rahoitettiin puunhakkuilla. Kaupungin läpi suunniteltiin valtavia moottoriteitä, esim. Tarvontie Itä-Pasila ja keskustan kehäväylä. Ydinvoimaloita ehdotettiin ainakin Uutelaan, Granölle, Melkkiin, Miessaareen ja Kirkkonummen Hirsalaan (siis Helsinkiin päin puhaltavan tuulen yläpuolelle). Järjestäytyminen Luonnonsuojeluliike oli monille hankkeiden vetäjille tuntematon, osaton toimija, riitapukari ja härskien vitsien aihe, esimerkkinä nimitys ohutkaulaiset luonnonsuojelijat. Nykyisin sen on korvannut viherpiipertäjät-termi. Lainsäädäntö oli kehittymätöntä. Vasta uusi vesilaki ja myöhemmin laki ympäristövaikutusten arvioinnista antoivat tavallisille kansalaisille edes jonkinlaisen mahdollisuuden tulla kuulluksi tai antaa lausuntoja vireillä olevista ympäristöasioista. Sananvalta oli kuitenkin hankkeiden alullepanijoilla ja maanomistajilla. Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistys HSLSY, siis nykyisen HELSY:n edeltäjä, perustettiin v Sen toimialue ulottui Järvenpäästä Inkooseen, Siposeen, Espooseen ja Helsinkiin. Se joutui keskelle edellä mainittuja rakennushankkeita. Kun kannanottojamme ei pyydetty, niitä annettiin ja julkistettiin niin varhain kuin mahdollista. Huomasimme pian, että kannanottomme olivat aina joko liian aikaisia tai liian myöhäisiä, ei koskaan sopivasti ajoissa. Kaupunkisuunnittelun lisäksi puututtiin ainakin vesiensuojeluun ja jätehuoltoon. Kaupungilla oli kaatopaikkoja mm. Pasilassa ja Pikku-Huopalahden itärannalla. Jätteiden polttolaitos rakennettiin Kyläsaareen, siis kaupungin maantieteelliseen keskustaan. Sen ajan tavan mukaan mitään savukaasujen puhdistuslaitteita ei ollut. Poltossa muodostunut jätekuona läjitettiin laitoksen viereen. Uutta sekajätteen kaatopaikkaa ehdotettiin mm. nykyisen Viikin alueen itärannalle, joka nyt kuuluu luonnonsuojelualueeseen. Mitään jätteiden lajitteluahan ei tuolloin ollut (sanomalehtipaperin keräystä lukuun ottamatta). Kaupunkia ympäröiviin vesiin laskettiin vaillinaisesti puhdistettuja jätevesiä, ja sisälahdissa velloi sinilevistä ja viemäribakteereista koostunut saastekimara. Merelliset uimarantamme pidettiin kuitenkin lähes poikkeuksetta auki, vaikka jo silloin tiedettiin paljon saasteiden riskeistä. Tuumattiin vain, että eihän kukaan nyt meressä suu auki ui. Kaupunki oli perustanut jätevesikomitean, joka julkisti mietintönsä Komitea myönsi sisälahtien surkean tilan, mutta ehdotti vain vaillinaisesti puhdistettujen jätevesien kokoamista ja johtamista ulos merelle, lähelle Espoon rajaa, Katajaluodon merialueelle. Yhdistys yhdessä SLLn kanssa järjesti asiasta keskusteluja ja lähetti kirjelmiä. Vaadimme puhdistuksen Puheenjohtaja Viitasalo kotitalonsa pihalla Ruskeasuolla. tehostamista fosforin poistolla. Tätä ei ymmärretty. Mitä se sellainen puhdistaminen on? Vesihän on jo ihan kirkasta. Vesien biologiset mekanismit eivät olleet kovin hyvin tiedossa. Luonnon- ja metsien suojelua pidettiin kehityksen jarruna. Yhdistys onnistui kuitenkin herättämään huomiota ainakin Keskuspuiston ja Viikin ruovikkoalueen arvoon. Kiitos siitä ei tietenkään lankea yhdistykselle, vaan ennen kaikkea monille virkamiehille, jotka alkoivat ja uskalsivat puhua luontoarvojen puolesta. Ympäristöasioiden hallinto alkoi luvulle mentäessä muotoutua. Kaupunginhallitus perusti helmikuussa 1971 ympäristönsuojelutoimikunnan, ja pian palkattiin ensimmäinen vakinainen ympäristönsuojeluasiamies. Kaupungin virastoihin ilmaantui ympäristöasioiden suunnittelijoita ja valmistelijoita. Niihin yhdistys oli paljon yhteydessä, ja vähitellen ympäristöasioista vakiintui uusi toimiala sekä valtiolle että kunnille. Mutta se onkin jo toinen juttu. Ilkka Viitasalo Puheenjohtaja Markus Seppälä

6 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Luonnossa vain muutos on pysyvää Mikähän Hyssynlyssyssä, nyttemmin Helsyssä, on ympäristöasioissa ajankohtaista? Näin ajattelin, kun minulta pyydettiin kirjoitusta puheenjohtajakaudeltani 80-luvun alusta. Toinen ajatus oli, mitähän sitä oikeasti tehtiin 20 vuotta sitten. Järjestösihteeri Markus Seppälä kaivoi joitakin kellastuneita dokumentteja, jotka virittivät pohdiskeluun. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys 2010 vaatii nollatoleranssia ennen kaikkea rantarakentamiselle. Luonnontilaisille ja koskemattomille rannoille on muodostettava rakentamaton vyöhyke. Vuonna 1981 vaadittiin rantojen käytölle kokonaissuunnitelmaa, jossa virkistyskäytön piti olla suunnittelutyön ohjenuorana. Tapahtumaa vauhditettiin Helsingin Soudulla. Kolmella kuusihankaisella soutuveneellä tuotiin viesti Iso- Huopalahdelta, Vuosaaresta ja Vantaanjokisuulta kauppatorille kaupunginvaltuustoryhmien johtajille. Soudun yhteydessä järjestettiin 17 rantautumistapahtumaa, joiden yhteydessä otettiin esiin seuraavat asiat: rantoja mukailevat kevyen liikenteen väylät, suursatama- ja hiilivoimahankkeet, kerrostaloalueiden rakentamiset rantavyöhykkeille, esteetön pääsy rannoille, jätevesi ja hajakuormitus ja luonnon äänien hukkuminen moottoriteiden jylinään. Ilpo Kurosen puheenjohtajakaudella ei ollut ilmastonmuutosuhkia. Hannele Ahponen Kansalaiset toimivat ja tiedotusvälineet televisiota myöten huomioivat vaatimusliikkeen. Se oli hieno päivä kymmenille jos sadoille toimijoille ja tietenkin myös puheenjohtajalle! Odottaa tietenkin sopii, että yhdistys juhlavuotenaan ja YK:n luonnon monimuotoisuuden vuoden kunniaksi ylittää vanhat saavutukset! Onnistunutta päivää juhlistettiin Suomenlinnassa, jossa luovutettiin ympäristöpalkinto Kyläsaaren kansalaistoimikunnalle ansiokkaasta toiminnasta jätteenpolttolaitoksen toiminnan lopettamiseksi. Polttolaitos oli käynnistynyt 1960-luvulla. Toiminta 6 lakkautettiin Samalla päätettiin, että uutta ei rakennetakaan. Luonnonsuojeluyhdistys oli myös mukana toiminnassa. Polton vastustamisen perusteena oli silloin, ettei poltto vähennä ympäristöhaittoja vaan lisää niitä. Poltto olisi ollut myös kallis ratkaisu ja olisi katkaissut arvokkaan materiaalikierron. Lisäksi todettiin, että polttolaitoksen menestyminen olisi edellyttänyt jätemäärän kasvua. Surullista on, että kertaalleen haudatut hankkeet nousevat aina uudestaan esiin. Helsinkiin ei ehkä enää rakenneta polttolaitosta. Ongelmahan siirrettiin Vantaan puolelle. Onko jotain erityistä muutosta tapahtunut yhdistyksen toiminnassa parissa vuosikymmenessä? Yksi on. Ilmastonmuutos. Toinenkin on. Vuonna 1981 ei ollut yhdistyksen nettisivuja. Luontohan muuttuu koko ajan ja ainakin toistaiseksi huonompaan suuntaan. Ilpo Kuronen Puheenjohtaja

7 Takiainen 2010 Helsyn uurastus Viikki-liikkeessä kannanottoja ja viheralueiden säilyttämistä kohtaan. Juha Vigman Marjo Kuisma naulasi kaupunginsuunnittelun uusia teesejä paikalleen Vanhan aukiolla. Toimin Helsyn puheenjohtajana vuosina , jolloin kaavoitus- ja maankäyttöasiat olivat vahvasti esillä yhdistyksen toiminnassa. Helsingin kaupunki valmisteli yleiskaavaa, johon pyrimme monin tavoin vaikuttamaan. Teimme yhteistyötä Vuosaari-liikkeen, asukasyhdistysten sekä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Mieleenpainuva yhteistapahtuma Yleiskaava uusiksi järjestettiin toukokuussa -91 Vanhan Ylioppilastalon aukiolla. Ohjelmassa oli kaupunginsuunnittelun uusien teesien naulaaminen esityslavalle tuotuun leveään oveen. Järjestöjen teeseinä olivat muun muassa Viikki, viiden tähden viheralue, Kaisaniemi ei ole Kaistaniemi, Siirtolapuutarha ei ole siirtomaa sekä Pelastetaan Vuosaaren luonto. Oven kaava-avain luovutettiin tilaisuudessa kaupunginjohtaja Kari Rahkamolle. Ovi teeseineen kannettiin mielenosoituskulkueessa kaupungintalolle. Myöhemmin huhuttiin, että ovi olisi löytynyt kaatopaikalta. Mikäli näin oli tapahtunut, se olisi kuvastanut hyvin sitä välinpitämätöntä asennetta, joka kaavoitusprosessien aikana useilla kaupungin päättäjillä oli asukkaiden Helsyn aktiiveja työllisti myös Viikin- Latokartanon osayleiskaava. Yhdistys toimi useita vuosia Viikki-liikkeessä Vanhankaupunginlahden ja Viikin luontoalueen puolesta. Viikki-liike perustettiin 1990, jolloin ryhdyin sen puheenjohtajaksi. Liikkeeseen lähti mukaan 31 kansalaisjärjestöä. Raskain osayleiskaavavaihtoehto uhkasi tuoda alueelle uutta asukasta. Viikki-liikkeen keskeisimmät vaatimukset Helsingin kaupungille ja valtiolle olivat laajasta asunto- ja toimitilarakentamisesta luopuminen sekä Viikintien eteläpuolisen alueen säilyttäminen suojavyöhykkeenä luonnonsuojelualueelle. Vuosina Viikin puolesta toimittiin muun muassa olemalla tiiviisti yhteydessä tiedotusvälineisiin, työstämällä lausuntoja, neuvottelemalla kaupunkisuunnitteluviraston kanssa sekä järjestämällä päättäjille retkiä ja keskustelupaneeli. Talosaaren Torppa tarjosi vastapainoa arkiselle puurtamiselle viihtyisän yhdessäolon ja retkeilyn merkeissä. Talosaaren vehreä luonto ja upeat maisemat olivat itselleni merkittävä jaksamisen ja innostuksen lähde niin puheenjohtajakaudellani kuin lähes koko yhdeksänvuotisen Helsyn hallituksessa oloni ajan. Marjo Kuisma Puheenjohtaja

8 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Helsyn nollatoleranssi rantarakentamiselle Kaisa Hauru Rakentaminen lähestyy rantoja. Helsinki tarvitsee rakentamattomat ranta-alueensa suojellaakseen rantaluonnon monimuotoisuutta, vähentääkseen yhdyskunnan ravinnekuormitusta Itämereen ja turvatakseen luontaisen puskurivyöhykkeen merivedenpinnan maksimivaihteluille. Helsingissä on rantaviivaa pelkästään mantereella 123 km ja saarissa 315 km. Maankäyttöpaineet kohdistuvat voimakkaasti ranta-alueille. Kantakaupungissa, Toukolan Arabianrannassa ja Vuosaaren Aurinkolahdessa kaupunki on rakennettu rantaan saakka. Helsingissä toimii neljä satamaa, joista Laajasalo poistuu käytöstä lähivuosina. Lisäksi kaupungin suurimmat energiantuotantolaitokset on rakennettu rantaan. Raskaan rakentamisen lisäksi kaupungissa rantaviivaa on varattu paljon julkiseen ja yksityiseen virkistyskäyttöön. Helsingissä toimi 26 virallista uimarantaa ja lähes venepaikkaa vuonna Ne ovat haluttuja asuinrakentamiselle merimaiseman vuoksi. Lisäksi rannoille osoitetaan erilaisia kevyen liikenteen reittejä ja muuta virkistyskäyttöä. Nykyisestä rantaviivasta varovasti arvioiden noin puolet on luonnontilaisia, joita ei ole rakennettu, ruopattu tai muutettu millään lailla. Liitosalueen 24,5 kilometrin rantaviivasta noin 15 km on rakentamatonta. 8 Helsingillä ei ole olemassa rantarakentamisesta minkäänlaista strategiaa. Kaupungin tulva- ja hulevesistrategiat käsittelevät merivesi-, rankkasade- ja jokitulviin varautumista jo rakennettuilla alueilla. Strategioissa ei oteta kantaa uuteen rantarakentamiseen tai ohjeisteta suojavyöhykkeistä. Kaupungilla ei ole yleisiä ohjeita tai suosituksia merenrantarakentamisen suojavyöhykkeistä. Rakentamiseen liittyvä kaupungin ohjeisto (2009) koskee ainoastaan rakentamisen teknisiä ratkaisuja. Yleisluontoinen lattiapinnan rakentamiskorkeuden ohje on uusilla alueilla Helsingissä ollut +3 metriä, mutta tästäkin on useissa kohteissa, kuten Arabianrannassa, tingitty. Helsingissä luonnontilaisia ranta-alueita havitellaan edelleen rakentamiseen. Uudenmaan liiton ja Suomen ympäristökeskuksen selvitysten mukaan nykyiselle tulvariskialueelle sijoittuu Helsingissä noin 900 rakennusta (+2,5m). Jos merenpinnan korkeusvaihteluksi katsotaan + 3 metriä, kuuluu tulva-alueelle jo yli 1100 rakennusta. Liitosalueella kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelijat ovat väläytelleet mahdollisuudesta rakentaa ruoikkoisille Natura-alueille poikkeusluvalla. Kyseiset kohteet kuuluvat kokonaan tulvariskialueeseen (+1,5 m). Stadin rantaryhmä on päättänyt haastaa kaupunginvaltuutetut ja se on muiden järjestöjen kanssa listannut ne rantakohteet, jotka tulisi säilyttää rakentamiselta. Helsy on päättänyt mennä vielä pidemmälle. Esitämme, että Helsingin tulisi noudattaa nollatoleranssia rantarakentamisen suhteen. Tästä hetkestä lähtien kaupungissa ei tule enää kaavoittaa ainuttakaan rakennusta 100 metrin rantasuojavyöhykkeelle tai merenrannan tulva-alueelle, joksi on arvioitu +3,5 metriä nykyisen merivedenkorkeuden vuotuisesta keskiarvosta. Kevyen liikenteen reitit eivät saa ulottua rannan lähelle, vaan niille on jätettävä riittävä luonnontilainen vyöhyke puskuroimaan satunnaisia tulvia sekä ravinteiden huuhtoutumista mereen. Kati Vierikko Lähdeviitteet Helsingin kaupungin tulvastrategia. Hyväksytty Helsingin hulevesistrategia. Hyväksytty Rantarakentamisen ohjeisto Uudenmaan rannikkoalueiden yleispiirteinen tulvakartta. Uudenmaan liitto.

9 Takiainen 2010 Ympäristöaktivisti on ympäristötoimija Mitä tulee mieleen, kun sanon olevani ympäristöaktivisti? Öljynporauslautat, kettutytöt, mielenosoitukset, yhteenotot, kettingit, nippusiteet, vänkäys, vänkäys, vänkäys radikaali aktivismi, propaganda, terrorismi! Monelle varmasti näin, mutta minun maailmassani ympäristöaktivismi tarkoittaa kaikkea toimimista ympäristön hyvinvoinnin puolesta. Aika laaja käsite, mutta raotetaan sitä hiukan aktivistin, eli tässä tapauksessa järjestötoimijan näkökulmasta. Aktivismi, suora toiminta, liitetään usein nimenomaan kansalaistottelemattomuuteen ja mielenosoituksiin, aktivismin näkyvimpään ja kenties mediakiinnostavimpaan muotoon. Se on kuitenkin myös paljon muuta. Jonkun mielestä voi ehkä olla käsitteen väärinkäyttöä puhua aktivismista siinä vaiheessa, kun istumme Helsyn hallituksen kokouksessa kolmatta tuntia paikallamme ja keskustelu on aiheessa, teemmekö kannanoton metsälaikun rakentamista koskevan asian kolmannella lausuntokierroksella vai emme. Toisen mielestä taas lähiluontoretken järjestäminen on enemmänkin virkistystapahtuman ja nautinnollisen hetken tarjoamista kuin toimimista aktivistina. Näissäkin tapahtumissa kuitenkin toimimme jonkin asian puolesta. Kyse onkin pitkälti määritelmistä. Moni meistä aktiivisistakaan luonnonsuojelijoista ei miellä itseään aktivistiksi, ja ehkä se ei ole tarpeenkaan. Tärkeämpää kuin luokitella itsensä kuuluvaksi jonkin käsitteen määrittelemään joukkoon, on kuitenkin se, minkä vuoksi me tämän asian puolesta toimimme. Tietoisuus on tärkeä tekijä aktiivina toimimisessa. Meillä kaikilla on omat motiivimme toimia yhdistyksessä. Meillä on myös omat toiminnan tapamme. Yksi helsyläinen toimii aktiivisesti retkien järjestelyissä pyrkien toimimaan ympäristön tunnettavuuden parantamiseksi ja luonnon arvostuksen kasvattamiseksi. Toinen meistä pitää aktiivisesti yhteyttä kaupungin päättäjiin ollen samalla taitava lobbari. Kolmas osaa kirjoittaa ja pitää yllä yhdistyksen tiedotusta, neljäs on innokas talkoolainen. Monet meistä aktivoituvat sääntömääräisissä kokouksissa, joissa tärkeimmät päätökset tehdään. Olemme aktiivisia silloinkin, kun istumme hallituksen kokouksessa tai keskustelemme sähköpostilistalla uuden kaavoitusalueen liikenneratkaisuista. Yhdistyksessä toimin ikään kuin järjestäytyneenä aktiivina. Joskus kuitenkin huomaan, että aktivisti seuraa minua myös vuoteeseen, herättäen pohdiskelemaan asioita siviilissäkin. Vai voiko sanoa, ympäristöaktivistilla on siviiliä? Luonnonsuojelijan roolista ei ainakaan helposti voi päästää irti. Toiminnan tavat ovat moninaiset ja toimijoita on joka lähtöön. Yhdistävä tekijä kuitenkin meidän aktivismillemme Helsyssä on huoli elinympäristöstämme ja luonnosta. Tervetuloa toimijoidemme joukkoon! Kaisa Hauru Lisää toimintaa Torpalle Helsy haluaa juhlavuotenaan lisätä Torpan käyttömahdollisuuksia. Yhdistyksellämme on ollut jalansija Talosaaressa jo vuodesta Vuosien varrella on kuulunut huhuja Helsingin halusta rakentaa omistamansa maat Talosaaressa ja sen ympäristössä. Nyt olemme siinä tilanteessa, että meidän on osoitettava alueen luontoarvojen tärkeys lisäämällä aktiivisuuttamme. Perinteisten talkoiden ja avointen ovien -päivien lisäksi suunnitteilla on kedon hoitoa yhdessä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin kanssa. Voisimme järjestää myös nuotio- ja saunailtoja ja lisätä lapsiperheille suunnattua ohjelmaa. Aivan uusia ideoita ja toiminnan toteuttamiseen osallistumista kaivataan! Annapa kuulua itsestäsi! Torpan ohjelmasta tiedotetaan yhdistyksen nettisivuilla. Lämpimästi tervetuloa kaikkiin Torpan rientoihin! Anneli Mikkonen Torppa-vastaava Talosaari toukokuussa Kati Vierikko

10 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Vaihtoehto lisäydinvoiman rakentamiselle: ei rakenneta sitä vientiin Janne Björklund Onkalosta karannut ydinjätetynnyri ei ole samaa mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa. 10 Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimpien tuotanto- ja kulutusarvioiden valossa lisäydinvoima johtaisi ydinsähkön vientiin. Sähkön lisätarve vuodelle 2020 on 12 TWh eli hieman alle yhden Olkiluoto-3 -tyyppisen reaktorin verran. TEM laskee, että lisätarve tulee koostumaan sähkön tuonnista, lauhteesta tai lisäydinvoimasta. Ympäristöjärjestöt laskevat, että lisätarve voi koostua myös energiatehokkuuden parantamisesta ja uusiutuvan energian lisäämisestä. Sähköverkko tarvitsee rakenteensa vuoksi jonkin verran lauhdetta eli erillistä sähköntuotantoa säätö- ja varavoimaksi. Tästä puuttuvasta 12 TWh:sta sitä on väistämättä noin puolet. Puuttuvaan osuuteen ydinvoimalaitos ei mitenkään mahdu, vaan Suomesta tulisi ydinsähkön viejä. Lauhteen määrästä esimerkkinä mainittakoon Pöyryn/Energiateollisuuden oikealla sähkömarkkinamallilla tehty skenaario,jossa rakennetaan kaksi lisäreaktoria. Tässä skenaariossa lauhdetuotantoa jää 8 TWh:ta. Vaatimukset, että Suomeen on rakennettava kolme uutta reaktoria, ovat täysin käsittämättömät. Kukaan ei ole esittänyt todellisia lukuja siitä, mihin kolmen reaktorin sähkö kuluisi kotimaassa. Ydinsähkön vienti on ydinenergialain hengen, Työ- ja elinkeinoministeriön ja ilmasto- ja energiastrategian linjauksen vastaista. Vuoden 2030 osalta päätökset täytyy tehdä myöhemmin - emmehän voi nyt tietää, onko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista rakentaa

11 Takiainen 2010 vuonna 2020 lisää ydinvoimaa, joka tulisi käyttöön ehkä vuonna 2030 tai sen jälkeen. Euroopan sähkömarkkinat ovat yhdistymässä vähintäänkin sillä aikataululla, jolla lisäydinvoimaa voitaisiin ottaa käyttöön. Sähkön hinta määräytyy jatkossa EU:n sisämarkkinoilla, jolloin Suomen lisäydinvoimalla ei ole käytännössä mitään vaikutusta sähkön hintaan. Sähkölaskua voi hallita nopeimmin energiatehokkuuden avulla. Ydinvoimarakentaminen on liian hidasta nykyisiin haasteisiin. Lupamenettelyjen kanssa ydinvoimarakentaminen vie noin 15 vuotta. Uusiutuva energia ja energiatehokkuus voitaisiin ottaa käyttöön heti, kun vain poliittista tahtoa löytyy. Viime vuonna maailmassa lisättiin tuulivoimaa, aurinkosähköä ja -lämpöä yhteensä noin MW. Samaan aikaan ydinvoima ei lisääntynyt lainkaan. Janne Björklund Ydinvoimakampanjavastaava Suomen luonnonsuojeluliitto Työ- ja elinkeinoministeriön arvio sähkön hankinnasta vuoteen Ylimmäinen osuus on puuttuva kapasiteetti, jossa lauhdetuotantoa on väistämättä puolet. 11

12 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Helsinki ja liikenne Antero Alku Joukkoliikenteen pysäkkien olisi sijaittava mahdollisimman lähellä tärkeitä palveluita. 12 Liikenne tuottaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 17 %. Osuus on jatkuvasti kasvussa. Liikenteen päästöt kasvavat ja muut päästölähteet pienenevät. Suurimpia liikenteen päästöt ovat Etelä- Suomessa Helsingin ympäryskunnissa. Täällä työmatkat ovat pisimpiä. Matkat taittuvat omalla autolla ja kaupunkiympäristössä. Kaupungissa ajetut kilometrit tuottavat jarrutusten, kiihdytysten ja ruuhkien takia suuremmat päästöt kuin maantiellä ajetut. Vaikka liikenteestä päästöjen aiheuttajana puhutaan paljon pääkaupunkiseudulla, autoilun määrä lisääntyy ja kevyen liikenteen määrä vähenee. Koskaan kaupunkimme historian aikana ei kevyen liikenteen kulkutapaosuus ole ollut yhtä matala kuin nyt. Miksi kehitys kulkee väärään suuntaan? Päällimmäinen syy siihen, että kehitys kulkee väärään suuntaan, on kaupungin suunnittelu autoilun ehdoilla. Kantakaupungissa kävelykatujen osuus on eurooppalaisittain ja jopa suomalaisittain poikkeuksellisen alhainen. Kävelykeskustan laajentamisesta puuttuu intohimo. Radikaaleimmat ehdotukset koskevat parin pahaisen korttelin muuttamista kävelykaduiksi. Toinen ongelma on keskittyminen parhaan sijasta hyvään. Helsingissä käytävän kansalaiskeskustelun voimavarat on jo vuosien ajan kulutettu suurimmaksi osaksi joukkoliikenteeseen. Tärkeimmät ekologisen liikenteen muodot - kävely ja pyöräily - on unohdettu. Kolmanneksi joukkoliikenteeseen käytetty keskustelu on meillä sisäsyntyistä. Emme ole osanneet hakea mallia sieltä, missä liikenteen päästöjä on onnistuttu vähentämään. Samat virheet, jotka joukkoliikenneinvestoinneissa ovat vuosien varrella parhaimmissakin tapauksissa vain onnistuneet kasvattamaan joukkoliikennematkojen määrää kevyen liikenteen kustannuksella, on toistettu vuodesta toiseen. Neljäs suuri syy on kaupungin palvelurakenteen keskittyminen suuriin keskuksiin. Me helsinkiläiset olemme jo vuosia osanneet paheksua maaseudun yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle sijoittuvia mammuttimaisia automarketteja jättäen huomiotta omien palveluidemme keskittymisen samanlaisiin suurkeskuksiin. Kaupan suuryksiköiden rakentaminen - sijoituspaikasta huolimatta - aiheuttaa aina autoliikenteen kasvua kevyen liikenteen kustannuksella.

13 Takiainen 2010 Mallia maailmalta ja historiasta Sisäsyntyiseen liikennesuunnitteluumme löytyy apuja lähempää kuin arvaisimmekaan. Ennen autoistumisen aikakautta suomalaisetkin kaupungit rakennettiin kevyen liikenteen ehdoilla. Kenties lähin turmelematon esimerkki löytyy Porvoosta. Porvoon vanhankaupungin asukkaat pärjäävät ilman autoa erinomaisesti vauvasta vaariin. Kadut ovat rauhallisia ja miellyttäviä. Siellä missä autoja on, ne väistävät katurakenteen takia jalankulkijoita. Palvelutkin ovat lähellä. Liikennesuunnittelijoiden tulisikin kiinnittää huomiota niihin vanhoihin suomalaiskaupunkeihin, jotka jo aikalaiset kokivat miellyttäviksi. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse suunnitella kuin ennen. Moderneja esimerkkejä kestävästä liikennepolitiikasta löytyy etenkin Keski-Euroopasta. Saksan Freiburg on Helsingin kokoluokan kaupungeista kenties paras esimerkki. Samaan aikaan kun Suomessa autojen määrä on vuodesta 1960 moninkymmenkertaistunut, Freiburg on onnistunut kääntämään autoilun osuuden laskuun luvun kansanäänestyksessä freiburgilaiset päättivät kanavoida liikenteen kasvun autojen sijasta raitioteille. Freiburgissa pyöräilyn osuus kaikista matkoista on noussut vuoden %:sta peräti 33 %:iin ollen nyt kaupungin yleisin liikkumismuoto. Raitiovaunu ylittää suojatien Freiburgissa. Radat kannattaa nurmettaa melun vaimentamiseksi, pölyn sitomiseksi ja silmän iloksi. Vertailun vuoksi Helsingissä pyöräilyn osuus kaikista matkoista on alle 5 %. Myös julkinen liikenne on kasvattanut Freiburgissa osuuttaan ja noin viidennes kaupungin sisäisistä matkoista mukaan lukien kävely ja pyöräily tehdään julkisella liikenteellä. Autoilun määrä on väkiluvun kasvusta huolimatta kääntynyt jopa lukumääräisesti laskuun. Lastenvaunuetäisyys Kotikaupungissamme vanhukset joutuvat usein turvautumaan taksiin tai ystävien ja sukulaisten autokyytiin. Pienten lasten vanhemmat hankkivat usein oman auton. Vain urhoollisimmat vuotiaat asukkaat uskaltautuvat pyörän selkään muun liikenteen sekaan. Kaupunkimme väestö ikääntyy. Meillä on tulevaisuudessa entistä enemmän ihmisiä, joille yhdenkin vilkkaan kadun ylittäminen on riskialtista puuhaa. Ekologisessa kaupunki- ja liikennesuunnittelussa yhden sanan muistaminen vie pitkälle. Se sana on lastenvaunuetäisyys. Juuri kukaan meistä ei tarvitsisi omaa autoa, jos elämämme tärkeimmät paikat, kuten asunnot, palvelut ja työpaikat olisi sijoitettu niin, että lastenvaunuja työntävä vanhempi pääsisi niihin ongelmitta. Freiburgin kaupungin asukkaista jopa 70 % asuu alle 500 metrin kävelymatkan päässä lähimmästä raitiovaunupysäkistä. Antero Alku Lastenvaunuetäisyys pitää sisällään lyhyen etäisyyden lisäksi myös esteettömyyden. Kävelijän matkaa eivät pysäytä turhat liikennevalot ja vaaralliset katujen ylitykset. Heidän ei myöskään tarvitse kiertää metro- tai junaratojen yli- ja alikulkuihin saakka voidakseen ne ylittää. Helsingin seutu elää kovaa kasvun aikaa. Nyt meillä on erityisen suuret mahdollisuudet vaikuttaa tulevaisuuden liikenteeseen. Opitaan vanhoista virheistä ja sieltä, missä asiat on tehty todistettavasti toimivasti. Riku Eskelinen 13

14 Kati Vierikko Hannele Ahponen Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Metsästä merelle Sipoonkorvesta ja Östersundomin lintulahdista syntyy ainutlaatuinen kansallispuisto Liitosalueen korkeita kallioita. Liitosalueen matalia peltoalueita Porvarinlahdella. 14 "Tämä on ainoa kansallispuisto, joka ulottuu syvältä mantereelta rannikolle. Se täydentäisi kansallispuistoverkostoa matalilla merenlahdilla", kehuu Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen. Metsähallitus julkisti helmikuussa selvityksensä Sipoonkorven kansallispuistoksi tarjoten neljää vaihtoehtoa. Suppeimmassa mallissa tyydytään nykyisiin luonnonsuojelualueisiin, laajimmassa mallissa niistä ja kuntien maista muodostetaan noin hehtaarin kansallispuisto. Se ulottuisi Vantaan rajoilta meren rannalle, Östersundomin lintulahtiin. Kaikissa vaihtoehdoissa rakentamattomina säilytettävät viherkäytävät yhdistävät Sipoonkorven mereen. Lännessä on Nuuksion tavattoman suosittu kansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuistoa on esitetty sen itäiseksi vastineeksi. Sipoonkorvessa arvioidaan retkeilevän nykyisin noin ihmistä vuodessa, ja määrä jatkaa kasvuaan, sillä sekä Vantaan että Helsingin itäosiin asutetaan lisää väkeä. "Östersundomin lintuvesien neljästä lahdesta Kapellviken on laajin ja arvokkain". Koko Östersundomin linnusto todettiin hyvin monipuoliseksi. Pysyviä reviirejä havaittiin tutkimusalueella 102 lajilla kaikkiaan yli 1900", hehkuttaa teos Vuosaaren satama ja ympäristö, jonka Helsingin kaupunki julkaisi vuonna Helsinki on pitänyt lintulahtia niin arvokkaina, että haki ja sai vuonna 2003 Kapellvikeniin luonnonsuojelualueen. Sen eteläreuna on Talosaari, helsinkiläisten perinteinen virkistysalue. Östersundomin neljä lintulahtea on mukana myös valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa, ja itseoikeutetusti ne liitettiin Naturaohjelmaan. Alueen suojeluarvot siis tunnustetaan ja on tunnustettu, joten lintulahtien pitäisi olla turvassa. Ne ovat Sipoonkorven merellinen jatke. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa (KSV) asia nähdään aivan toisin. Siellä on suunniteltu Natura-alueiden jyräämistä rakennuksilla. Erityisesti suunnittelijat hamuavat

15 Takiainen 2010 Kapellvikeniä, samaa jonka kaupunki on todennut lintulahdista arvokkaimmaksi. Virastossa arvellaan Naturaalueiden suojelun heikentämisen onnistuvan valtioneuvoston päätöksellä. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan Naturan murtamisesta. Kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas Rajajärvi onkin käynyt ympäristöministeriössä neuvotteluja Naturan heikentämisestä, mutta epäselvää on, millä valtuuksilla. Kaavoittamisesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä sanoo, ettei Natura-alueisiin puuttuminen käy. Alueella on voimassa Itä-Uudenmaan maakuntakaava. Laillinen järjestys on joko muuttaa maakuntakaavaa tai laatia kuntien yhteinen yleiskaava. Helsinki on pitänyt parhaana yhteistä yleiskaavaa, myös Vantaa ja Sipoo ovat olleet tästä kiinnostuneita. Se on kuitenkin herkkää työtä, perusasiat on hyväksyttävä yksimielisesti". "Östersundomissa on oltava kolmesta asiasta yksimielisyys: raideliikenneratkaisusta, Sipoonkorvesta ja Natura-alueista", Penttilä sanoo. Myös ympäristöministeriön virkamieskunnassa Natura-alueille rakentamista pidetään mahdottomana ajatuksena. "Sille ei ole perusteita", kuittaa hallitussihteeri Heikki Korpelainen. "Naturan suojelutavoitteesta poikkeamiselle on neljä edellytystä. Hankkeelle ei ole vaihtoehtoa: sille on oltava yleisen edun kannalta pakottava tarve. Suojelumenetykset on kompensoitava muilla alueilla ja heikentämisestä on pyydettävä EUkomission lausunto. Jos nämä edellytykset täyttyvät, hallitus voi periaatteessa antaa luvan poiketa Natura-suojelusta, mutta ehdot ovat erittäin tiukat." "EU:ssa hyväksytyt poikkeustapaukset ovat olleet laajoja infrastruktuurihankkeita, kuten maan eri osia yhdistävät moottori- tai rautatieyhteydet tai koko valtakunnalle tärkeät suuret satamahankkeet. Ne ovat koko yhteiskunnalle tärkeitä, sellaisia joita ilman yhteiskunta ei tule toimeen", Korpelainen selventää. Östersundomissa Naturaalueille pyrkimisessä on kysymyksessä kalliiden rantatonttien hankkimisesta maksukykyisille, mikä tuskin on yhteiskunnan elinehto. Asiaan vaikuttanee myös se, että Helsingin kaupungin asutukselle jo kaavoittamille alueille mahtuu uusia asuntoja kuuden miljoonan kerrosneliön verran. Se on lähes kolmannes kaupungin nykyisten asuntojen pintaalasta. Tämän lisäksi kaavoitetaan entiset teollisuusalueet Jätkäsaari, Kalasatama ja osa Laajasaloa. Yksin Jätkäsaareen kaavaillaan asukasta. Mikko Niskasaari Helsyn aktiivijäsen Högberget Sipoonkorvessa. Siirtolohkare Högbergetillä. Hannele Ahponen Hannele Ahponen Kuka päättää kaavasta? Helsingin kaupungin johdossa ei ilmeisesti täysin ymmärretty, millaista aluetta he ovat hankkimassa, kun valtioneuvostolle jätettiin hakemus Lounais- Sipoon liittämisestä kaupunkiin. Alueelle ideoitiin valtavia asukasmääriä ottamatta huomioon sen luonnonoloja ja suojelukohteiden mittavuutta. Hanketta kaupattiin metropolialueen kasvattamisen tärkeydellä, mutta ei muistettu samaisen alueen virkistystarpeita. Tosiasioiden tunnustaminen näyttää olevan erityisen vaikeaa kaupunkisuunnitteluvirastolle. Kansalainen hämmästelee sen ideoita rakentaa pientaloja Östersundomin pelloille, jotka jäävät kerran, pari, tuulisimpina vuosina useamminkin meriveden alle, kun etelästä puhaltaa kunnolla. Kapellvikenissä tulvaalue ulottuu Uudelle Porvoontielle. Viraston ottama isännän rooli Östersundomin suunnittelussa on kaikkiaan erikoinen. Östersundom-projektin päällikkö Matti Visanti ilmoittaa aluetta suunniteltavan asukkaalle. Missä tällainen tavoite on päätetty? Viraston päällikkö Tuomas Rajajärvi neuvottelee ympäristöministeriössä Natura-alueiden suojelun heikentämisestä. Millä valtuuksilla? Metsähallituksen selvitys Sipoonkorven kansallispuistosta sai helsinkiläisiltä poliitikoilta hyvän vastaanoton. On myös lupa ainakin toivoa, ettei valtuuston enemmistö halua aloittaa EU:n komissiossa pitkää sotaa Natura-alueista. Oikea järjestys on, että valtuusto päättää tavoitteet, ja suunnittelijat suunnittelevat niissä puitteissa. Östersundomin kaavalla ei sitä paitsi ole kiire. Helsingillä on vanhojen rajojensa sisällä omalla maallaan valtava määrä rakennettavaa aluetta, joka kuitenkin muuttuu tonteiksi kovin kitsaasti. Mikko Niskasaari Helsyn aktiivijäsen 15

16

17 Luonnonsuojeluliiton vuoden 2010 laji on raita Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 2010 lajiksi on valittu raita (Salix Caprea). Raita kuuluu pajuihin (Salicaceae) ja on yksi tärkeimmistä puulajeistamme monimuotoisuuden kannalta. Takiainen 2010 Toni Amnell Raidan kukintoa. Raita kukkii aikaisin keväällä ja onkin tunnettu pääsiäisen ajan maljakkokasvi. Raita toimii usean pölyttäjähyönteisen ravintokasvina ja tarjoaa elinympäristön useille sen rungolla eläville kääville, jäkälille ja sammalille. Raidalla elää useita lahottajia, kuten raidankääpä (Phellinus conchatus), kuhmukääpä (Phellinus punctatus), arinakääpä (Phellinus igniarius) sekä harvinainen aniksen tuoksuinen raidantuoksukääpä (Haploporus odorus). Raita on suhteellisen lyhytikäinen kasvi tuottaen nopeasti elinpaikan monille lahopuulajeille. Raidan rungon kuori on nimensä mukaisesti raidallinen: harmaa pystyraita onkin lajin yksi selvimmistä tuntomerkeistä. Lehdet ovat soikeat 5-10 cm pitkät ja alapuoleltaan karvaiset. Raita kukkii näyttävästi. Varhain keväällä sen tunnistaa valkoisista pajunkissoistaan ja myöhemmin, huhti-toukokuussa keltaisista hedekukinnoista tai vihertävistä emiluoteista. Raita kasvaa yleensä pensasmaisena kasvustona, mutta voi kasvaa jopa 20 metriseksi puuksi. Toni Amnell Raitaa on suhteellisen paljon kaupungeissa. Se on tyypillinen pioneeripuu ja ilmestyykin ensimmäisten lajien joukossa esimerkiksi ihmisen toiminnan seurauksena syntyneeseen metsäaukkoon. Raitaa tavataan koko Suomessa. Raita kasvaa usein pensasmaisena. Kaisa Hauru 17

18 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2010 Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2010 Helsyn kaikille avoimilla kursseilla ja retkillä voi tutustua elolliseen ja elottomaan luontoon asiantuntijaoppaiden johdolla. Retket ovat maksuttomia eivätkä vaadi ennakkoon ilmoittautumista, ellei toisin mainita. Pidemmille retkille suosittelemme varaamaan omat eväät mukaan. Kaikki retket eivät vaativuutensa vuoksi sovellu lapsille. Retkikalenteriin saattaa vuoden mittaan tulla muutoksia. Ajantasaiset tiedot sekä tarkemmat kuvaukset retkien vaativuustasosta ja mahdollisista ikärajoista kannattaa tarkistaa Helsyn nettisivuilta: Helsyn sähköpostilistalla tiedotetaan myös retkistä ja muista ajankohtaisista asioista. Voit liittyä listalle ottamalla yhteyttä järjestösihteeriin. Tiedustelut ja ilmoittautumiset tarvittaessa (ellei erikseen muuta mainita) Helsyn toimistoon järjestösihteeri Markus Seppälälle, puh tai toimiston aukioloaikoina ma ja pe klo Kesän 2010 aukioloajat voivat poiketa tässä ilmoitetusta. Kasviretket sekä kasviluennot To klo kasviretki Mustavuoren lehtoon. Tapaaminen bussin 96 päätepysäkillä Porslahdentien pohjoispäässä. Ke 2.6. klo n. klo kasviretki Suomenlinnaan. Tapaaminen lauttarannassa Suomenlinnassa Ti klo Pajuretki Alppipuistoon, jossa tutustutaan tavallisimpiin pajulajeihin. Tapaaminen Alppilan kirkon edustalla (Kotkankatu 2). Retki on osa Helsyn pajukurssia, joka järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. To klo kasviretki Santahaminaan. Tapaaminen Santahaminen varuskunta-alueen portilla (bussi 86). Retkelle on ilmoittauduttava. Osallistujien on oltava Suomen kansalaisia ja henkilöllisyystodistus on esitettävä. Retkelle otetaan enintään 50 osallistujaa. Su klo Luonnonkukkien päivän kasviretki Kivinokan alueelle. Tapaaminen Herttoniemen metroaseman läntisellä sisäänkäynnillä (K-Market Hertan puolella). Ti klo kasviretki Meilahden arboretumiin. Tapaaminen Paciuksenkadun ja Johannesbergintien kulmassa. Pääsee mm. raitiovaunulla Linturetket lähiluontoon La klo talvilinturetki Laajasaloon. Tapaaminen Henrik Borgströmin tien ja Koirasaarentien risteyksessä To klo linturetki Seurasaareen. Tapaamispaikka Seurasaaren sillan läheisyydessä, bussin 24 päätepysäkillä. La klo 8.30 alkaen linturetki Kapellvikeniin (Kappelinlahti). Tapaamispaikka 8.30 Itäkeskuksen metroasemalla 93A:n pysäkillä ja klo 9.00 Kappelintien bussipysäkillä Uuden Porvoontien varressa. Muut lähiluontoretket La klo lumijälkiretki Vanhankaupunginlahdella. Tapaaminen Ravintola Helsingen pihassa, Viikintie 1. Ke 5.5. klo luontoretki Vantaan Pakkalaan. Tapaaminen Backaksen kartanon pihassa, Ylästöntie 28. La klo Löydä Luonto Läheltäsi -retki Kallahdenniemelle. Tapaaminen Rastilan metroasemalla, Itäkeskuksen puoleiselle sisäänkäynnillä. Retki on osa SLL:n ja Tapiola-ryhmän Löydä luonto läheltäsi -retkisarjaa. Lisätietoa retkistä löydät internetsivuiltamme. Ti klo kirkkovenesouturetki Vartiosaaren ympäri, evästauko sekä luontoretkeilyä saaressa. Lähtö Vartiokylänlahdelta Leppäniemen venesatamasta, Vehkalahdentien itäpäästä. Hinta 5 euroa, enintään 14 osallistujaa. Ilmoittautuminen viimeistään Helsyn toimistoon, puh: , gsm: tai helsy@sll.fi. Järjestetään yhteistyössä lähiöliikunnan kanssa. Ma 7.6. klo luontoretki Malminkartanon Honkasuolle. Tapaaminen Naapuripellontien ja Neulastien kulmassa bussien 39,39A ja 45 päätepysäkillä. Pe klo alkaen Lepakkoretki Kulosaareen. Tapaaminen Marsalkantien ja Bertel Jungin tien risteyksessä. La 3.7. klo puuvenesouturetki Villingin saareen. Tapaamispaikka Matinkaari Arabiassa (korkea silta ammattikorkeakoulu Stadian takana), Hämeentie 161. Pukeutuminen sään mukaan ja tuulenkestäviin vaatteisiin. Eväitä tulee varata mukaan koko päiväksi. Ilmoittautuminen etukäteen, viimeistään 1.7. mennessä. Enintään 11 osallistujaa mahtuu mukaan. Säävarauksella. Ma 2.8. klo vahingolliset vieraskasvilajit -retki Etelä-Haagan Mätäpuron alueella. Tapaaminen raitiovaunu 10:n päätepysäkillä (Korppaanmäentien ja Vihdintien kulmassa) Pikku-Huopalahdessa. To klo hämähäkkiretki Vuosaaren Mustavuoreen. Tapaaminen bussin 96 päätepysäkillä, Porslahdentien pohjoispäässä. Säävaraus sateella ei hämähäkkejä kannata mennä etsimään. Jos retki peruuntuu, tästä ilmoitetaan Helsyn retkisivuilla. Retki on osa Helsyn hämähäkkikurssia, joka järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. To klo n. klo geologiaja kasviretki Östersundomin ja Puroniityn alueelle. Tapaaminen Itäkeskuksen metroasemalla bussin 93 A pysäkillä ja myöhemmin klo Puroniityntiellä Koirametsäntien tienhaarassa. Retki ei sovellu lapsille maaston vaativuuden vuoksi. Retki päättyy Landbohon, bussin 93A päätepysäkille. Retkelle mahtuu 20 henkilöä, ilmoittautumiset Helsyn toimistoon viimeistään ti Pe klo alkaen Lepakkoretki Vanhaankaupunkiin. Tapaaminen raitiovaunujen 6 ja 8 päätepysäkillä Arabiassa. Ti klo luontoretki Haltialan aarnimetsään. Tapaaminen bussin 67/67x päätepysäkillä Torpparinmäentiellä. La 4.9. kello sieniretki aloittelijoille. Tapaaminen bussin 93A/93AK päätepysäkillä Landbossa. Ke klo kulttuuriekologinen retki Kuusiluotoon. Tapaamispaikka Matinkaari Arabiassa (korkea silta ammattikorkeakoulu Stadian takana), Hämeentie 161. La klo Löydä Luonto Läheltäsi -retki Kallahdenniemelle. Tapaaminen Rastilan metroasemalla, Itäkeskuksen puoleiselle sisäänkäynnillä. Retki on osa SLL:n ja Tapiola-ryhmän Löydä luonto läheltäsi -retkisarjaa. Lisätietoa retkistä löydät internetsivuiltamme. La 9.10 klo Hiljan päivän jatkot -retki Nuuksion Kattilaan. Tapaaminen Espoon sisäisen linjan 85 päätepysäkillä

19 Takiainen 2010 Kattilassa. Bussi 85 lähtee Espoon keskuksen rautatieasemalta. Bussiretket Bussiretkien osallistumismaksu on lapsilta 10 euroa ja aikuisilta 15 euroa. Retkimaksut maksetaan Helsyn tilille: Sampo Muista ehdottomasti kirjoittaa tekstikenttään retken nimi ja päivämäärä, sekä oman nimesi tai kaikkien maksettavien henkilöiden nimet. Kaikkien bussiretkien lähtö- ja paluupaikka on Mikonkadun tilausajobussipysäkki ns. Fenniakorttelia vastapäätä. Ilmoittautumiset Helsyn toimistoon puh , gsm tai toimiston aukioloaikoina ma ja pe klo Retkille säähän sopivat varusteet ja eväät mukaan! La 8.5. klo linturetki bussilla Hankoniemeen. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon ma 5.4. alkaen. La klo kasvi- ja geologiaretki Karkalin luonnonpuistoon. Retkellä tutustutaan luonnonpuiston kasvillisuuteen ja Torholan luolaan. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon ma 5.4. alkaen. La klo bussiretki Kotkan Maretariumiin ja Sapokan kaupunkipuistoon. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon ma 5.4. alkaen. Su klo biotooppi- ja sieni retki Luukkiin. Retkellä tutustutaan luonnosta löytyviin sieniin ja eri biotooppeihin. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon ma 5.4. alkaen. La klo linturetki bussilla Porkkalaan. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon ma 5.4. alkaen. Kurssit Ti klo pajukurssi SLL:n toimistolla. Kurssilla opetetaan tunnistamaan eri pajulajeja. Kurssi järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Kurssimaksu 10 euroa. Kurssi järjestetään, jos vähintään 10 ilmoittautuu. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon. Ke klo hämähäkkikurssi. Kurssilla perehdytään erilaisiin hämähäkkieläimiin. Pääpaino on perusasioissa. Kurssi järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Kurssimaksu 10 euroa. Kurssi järjestetään, jos vähintään 10 ilmoittautuu. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon. Ke klo Geologiakurssi. Kurssilla perehdytään Suomen geologiaan. Kurssi järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Kurssimaksu 10 euroa. Kurssille ilmoittauduttava mennessä. Kurssi järjestetään, jos vähintään 10 ilmoittautuu. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon. Tutustumisretket Ti klo tutustumisretki Vuosaaren satamaan. Tapaaminen bussin 90B päätepysäkillä Vuosaaren sataman portilla. Mukaan mahtuu enintään 25 henkilöä. Ilmoittautumiset etukäteen Janne Björklundille mieluiten sähköpostilla tai tekstiviestillä Ke klo tutustumisretki Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon. Lähtöpaikkana Hernepellontie 24. La klo Torpan avoimet ovet. Helsyn Torppa toimii hyvänä tukikohtana lähimaastoon suuntautuville omatoimisille luontoretkille. Helsy tarjoaa kahvia ja teetä, muutoin omat eväät mukaan. Lisätietoa mm. ajo-ohjeista Torpalle Anneli Mikkoselta. puh Talkoot ja muut tapahtumat La 8.5. klo Helsyn Talosaaren Torpan talkoot. Vain Helsyn jäsenille. Ilmoittautumiset etukäteen Anneli Mikkoselle (p ). Ti 8.6. klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Seurasaaressa. Tapaaminen Jusupoffin tallin (rakennus 21, katso sijainti täältä: Hyvät puutarhahanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Kati Vierikolta p Ke 9.6. klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa.Tapaaminen Merikylpylän puiston (Kasinon ranta) uimarannan kahvilan edessä (Särkiniementie). Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hyvät puutarhahanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p La klo Helsyn Talosaaren Torpan talkoot. Vain Helsyn jäsenille. Ilmoittautumiset etukäteen Anneli Mikkoselle (p ). Ke klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Herttoniemen Saunalahdella. Hyvät puutarhahanskat mukaan ja pitkät housut mukaan. Tapaaminen Herttoniemen metroaseman läntisellä sisäänkäynnillä (K-market Hertan puolella). Ke klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Herttoniemen Saunalahdella. Hyvät puutarhahanskat mukaan ja pitkät housut mukaan. Tapaaminen Herttoniemen metroaseman läntisellä sisäänkäynnillä (K-market Hertan puolella). Ke 4.8. klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa.Tapaaminen Merikylpylän puiston (Kasinon ranta) uimarannan kahvilan edessä (Särkiniementie). Paikalle pääsee busseilla 65 A, 66 A ja 20. Hyvät puutarhahanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p Ti klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Seurasaaressa. Tapaaminen Jusupoffin tallin (rakennus 21, katso sijainti täältä: Hyvät puutarhahanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Kati Vierikolta p Ke klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Herttoniemen Saunalahdella. Hyvät puutarhahanskat mukaan ja pitkät housut mukaan. Tapaaminen Herttoniemen metroaseman läntisellä sisäänkäynnillä (K-market Hertan puolella). Ke 8.9. klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa.Tapaaminen Merikylpylän puiston (Kasinon ranta) uimarannan kahvilan edessä (Särkiniementie). Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hyvät puutarhahanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p La klo Helsyn Talosaaren Torpan talkoot. Vain Helsyn jäsenille. Ilmoittautumiset etukäteen Anneli Mikkoselle (p ). Ti klo alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Seurasaaressa. Tapaaminen Jusupoffin tallin (rakennus 21, katso sijainti täältä: Hyvät puutarhahanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Kati Vierikolta p Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kevätkokous pidetään keskiviikkona klo 18 Tieteiden talolla, salissa 404 (Kirkkokatu 6). Sääntömääräisten asioiden lisäksi kuullaan SLL:n LUMO2010-teemavuoden koordinaattori Hannele Ahposen esitelmä luonnon monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista. Kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa! 19