Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 321/2003 vp Ravintosisältömerkinnät suomalaisessa ruoassa Eduskunnan puhemiehelle Liikalihavuuteen liittyvät terveysongelmat ovat melkoinen aikapommi, jossa sytytyslanka palaa hitaasti. Lihavuus aiheuttaa monia vaivoja ja sairauksia, joilla on erittäin suuri kansantaloudellinen merkitys. Lähiaikoina julkaistun tutkimuksen mukaan varsinkin lasten ylipaino-ongelmien lisääntyminen on huolestuttavaa. Lapsena opitut elämäntapatottumukset seuraavat monella aikuisikään asti. Epäterveellisen ruokavalion ja osin myös perintötekijöiden vuoksi varsin monella aikuisella on liian korkea veren kolesteroliarvo, joka mm. vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien syntymiseen. Lihavuuden aiheuttamia sairauksia hoitamalla päästään tietysti eteenpäin, mutta pitkällä aikavälillä olisi kansantaloudellisesti tärkeää puuttua varsinaiseen ongelmaan eli liikalihavuuteen monin eri keinoin. Tiedotus- ja valistustoiminta on tietenkin tärkeää, samoin kouluissa ja päiväkodeissa saatu informaatio sekä opitut toimintamallit. Mielestäni tärkeää olisi myös se, että kuluttajat voisivat nykyistä paremmin seurata ruokavalionsa sisältöä. Kaikkiin ruoka-aineisiin pitäisikin saada selkeät ravintosisältömerkinnät, joista kävisi ilmi mm. ruoan sisältämien rasvojen laatu ja koostumus. Tällaiset merkinnäthän puuttuvat suomalaisista ruoka-ainemerkinnöistä. Esimerkiksi USA:ssa tähän epäkohtaan on jo puututtu, ja kuluttajilla on siellä hyvät mahdollisuudet vertailla eri ruoka-aineiden ravintosisältöjä. Suomalaista ruokaahan mainostetaan terveellisenä, joten tätä taustaa vasten merkintöjen lisääminen olisi paikallaan. Ravintoainemerkintöjen lisääminen on mielestäni yksi toimenpide, jonka avulla pystytään lisäämään kuluttajien mahdollisuuksia valvoa ruokavaliotaan ja muuttaa sitä terveellisemmäksi. On selkeä epäkohta, että kuluttajat eivät tiedä, mitä suuhunsa laittavat. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen suomalaisen ruoan ravintosisältömerkintöjen puutteellisuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista ja mitä se aikoo tehdä asian korjaamiseksi? Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2003 Jukka Gustafsson /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jukka Gustafssonin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 321/2003 vp: Onko hallitus tietoinen suomalaisen ruoan ravintosisältömerkintöjen puutteellisuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista ja mitä se aikoo tehdä asian korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä säännellään elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetulla asetuksella (794/1991) sekä elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä (795/1991). Lisäksi elintarvikkeiden ravintosisällön ilmoittamisesta säädetään elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä (1496/1993). Suomen merkintämääräykset vastaavat yhteisölainsäädännön vaatimuksia. Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnät ovat tärkeä tietolähde, kun kuluttajalle annetaan ravitsemusinformaatiota ravintoainetasolla. Ravintoarvomerkinnät ovat myös yksi keino pyrittäessä varmistamaan väestön korkeatasoinen terveydensuojelu. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ravintoarvomerkintöjä koskevien vaatimusten tulisi perustua kansanterveydellisiin ravitsemussuosituksiin. Lisäksi elintarvikkeiden ravintosisältö tulisi ilmoittaa niin, että kuluttajan on helppo käyttää tietoa hyväkseen arvioidessaan elintarvikkeen ravintoarvoa ja tehdessään omaa ravitsemustaan koskevia valintoja. Nykyiseen lainsäädäntöön perustuvia ravintoarvomerkintöjä pidetään jossain määrin puutteellisina. On myös todettu, että kuluttajat eivät pysty parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntämään tietoja elintarvikkeen ravintosisällöstä. Euroopan komissio lähetti alkuvuodesta 2003 jäsenvaltioille kyselyn ravintoarvomerkintädirektiivin uudistamistarpeista. Komission pyrkimyksenä on uudistaa säännökset vastaamaan paremmin kuluttajien tarpeita ja odotuksia. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ravintosisällön ilmoittaminen elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä on vapaaehtoista paitsi silloin, kun elintarvikkeesta esitetään ravitsemuksellinen väite. Komission kyselyyn antamissaan kommenteissa Suomi tuki ravintoarvomerkintöjen pakollisuutta. Ravintoarvomerkinnän pakollisuutta puoltavat sekä kansanravitsemukselliset syyt että kuluttajien odotukset. Kansanterveyden edistämisen kannalta keskeiset kuluttajalle annettavat ravintoarvotiedot ovat kokonaisenergian määrä, rasvan määrä ja laatu (tyydyttyneet rasvat + transrasvat = kovat rasvat), hiilihydraattien (sokerit ja kuitu) määrä ja suolan määrä. Elintarvikkeiden ravintosisällön ilmoittamisen selventämiseksi on tehty myös Pohjoismaista yhteistyötä, johon Suomikin on aktiivisesti osallistunut. Pohjoismaisissa projekteissa on selvitetty muun muassa, miten kuluttajat suhtautuvat ravintoarvomerkintöihin, miten esitetyt tiedot omaksutaan ja mikä olisi selkein tapa esittää ravintosisältöä koskevat tiedot kuluttajalle. Koska ruokavaliot ja kansanterveydellinen tilanne vaihtelee eri maissa, on tarkoituksenmu- 2

3 Ministerin vastaus KK 321/2003 vp Jukka Gustafsson /sd kaista, että kansallisesti voitaisiin vaatia tiettyjen tietojen ilmoittamista ravintoarvomerkinnöissä sen lisäksi, mitä yhteisölainsäädäntö edellyttää. Suomessa on kansallisia säännöksiä suolan määrän ilmoittamisesta. Nämä vaatimukset perustuvat kansanterveydellisiin syihin (sydänja verisuonitaudit). Suolan käyttö onkin Suomessa vähentynyt sekä kuluttajien että teollisuuden keskuudessa. Komissio antoi kesällä 2003 asetusehdotuksen elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteistä. Suomi on asetusehdotuksen käsittelyn aikana esittänyt, että myös rasvan laatua koskevat positiiviset ravitsemusväitteet sallittaisiin elintarvikkeissa, esimerkiksi "runsaasti tyydyttymättömiä rasvoja". Kun ravintoarvomerkintöjä koskevaa yhteisölainsäädäntöä muutetaan, Suomen lainsäädäntö tullaan mukauttamaan vastaavalla tavalla. Ravintoarvomerkintöjen valvonta on osa elinkeinonharjoittajien omavalvontaa sekä osa normaalia viranomaisvalvontaa. Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2003 Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jukka Gustafsson /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 321/2003 rd: Är regeringen medveten om att det förekommer brister i näringsdeklarationerna för finska livsmedel och om de problem som detta leder till och vad ämnar regeringen göra för att rätta till detta? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Märkningen av livsmedel styrs av förordningen om påskrifter på livsmedelsförpackningar (794/1991) samt av handels- och industriministeriets beslut om påskrifter på livsmedelsförpackningar (795/1991). Bestämmelser om angivande av näringsinnehållet i livsmedel ingår dessutom i handels- och industriministeriets beslut om näringsvärdesdeklaration för livsmedel (1496/1993). De finska bestämmelserna om märkning uppfyller de krav som ställs i gemenskapslagstiftningen. Näringsvärdesdeklarationen för livsmedel utgör en viktig informationskälla när konsumenten informeras om livsmedlens näringsmässiga egenskaper i fråga om olika näringsämnen. Näringsvärdesdeklarationen är också ett sätt att säkerställa en hög hälsoskyddsnivå bland befolkningen. För att dessa mål skall kunna nås bör de krav som ställs på näringsvärdesdeklarationer basera sig på nationella rekommendationer om hälsosam kost. Dessutom bör näringsinnehållet i livsmedel anges så att det är lätt för konsumenten att tillgodogöra sig informationen när hon skall bedöma livsmedlets näringsvärde och fatta beslut om sin egen nutrition. De näringsvärdesdeklarationer som baserar sig på den nuvarande lagstiftningen betraktas som något bristfälliga. Det har vidare konstaterats att konsumenterna inte på bästa möjliga sätt kan tillgodogöra sig informationen om livsmedlens näringsinnehåll. I början av 2003 riktade Europeiska kommissionen en förfrågan till medlemsstaterna för att utreda eventuella behov att revidera direktivet om näringsvärdesdeklaration. Kommissionen har som mål att revidera bestämmelserna så att de bättre skall svara mot konsumenternas behov och förväntningar. Enligt den gällande lagstiftningen är det frivilligt att inkludera en näringsvärdesdeklaration i påskrifterna på livsmedelsförpackningar utom i de fall där man framför ett näringspåstående angående livsmedlet. I sina kommentarer med anledning av kommissionens förfrågan stödde Finland kravet på obligatoriska näringsvärdesdeklarationer. Det finns flera skäl, såsom näringsskäl och konsumenternas förväntningar, som talar för att näringsvärdesdeklarationer skall vara obligatoriska. De uppgifter om näringsinnehåll som är av största betydelse med tanke på främjandet av folkhälsan är livsmedlets totala energivärde, mängden och typen av fett (mättade fetter + transfetter = hårda fetter), mängden kolhydrater (socker och fibrer) och mängden salt. De nordiska länderna har också samarbetat för att informationen om näringsinnehållet i livsmedel skall kunna göras klarare. Också Finland har deltagit aktivt i detta samarbete. Inom ramen för de samnordiska projekten har man utrett bl.a. konsumenternas inställning till näringsvärdesdeklarationer, deras förmåga att tillgodogöra sig in- 4

5 Ministerns svar KK 321/2003 vp Jukka Gustafsson /sd formationen och det bästa sättet att ge konsumenterna information om näringsinnehållet. Eftersom kosten och befolkningens hälsotillstånd varierar från land till land anses det ändamålsenligt att man på nationell nivå kan kräva att vissa uppgifter skall lämnas i näringsvärdesdeklarationer utöver de uppgifter som förutsätts i gemenskapslagstiftningen. Finland har nationella bestämmelser om angivande av salthalten i livsmedel. De ovannämnda kraven hänger samman med folkhälsan (hjärt- och kärlsjukdomar). Användningen av salt har således också minskat i Finland både bland konsumenterna och inom industrin. Sommaren 2003 lade kommissionen fram ett förslag till förordning om näringspåståenden och hälsopåståenden om livsmedel. Under behandlingen av förslaget har Finland föreslagit att också positiva näringspåståenden som gäller typen av fett i livsmedel, t.ex. "innehåller omättade fetter i riklig mängd", skulle vara tillåtna. När gemenskapslagstiftningen om näringsvärdesdeklaration ändras, kommer också den finska lagstiftningen att anpassas därefter. Kontrollen av efterlevnaden av bestämmelserna om näringsvärdesdeklaration utgör en del av näringsidkarnas egenkontroll samt en normal del av myndighetskontrollen. Helsingfors den 3 oktober 2003 Handels- och industriminister Mauri Pekkarinen 5