Timo Karjalainen. Kainuun bioenergiaohjelma

Transkriptio

1

2 University of Oulu Research and Development Centre of Kajaani (REDEC) Regional Development Oulun yliopisto Kajaanin kehittämiskeskus Aluekehitys Timo Karjalainen Kainuun bioenergiaohjelma REDEC Kajaani, Working Papers 75 Kajaani 2010

3 Editor: Jouni Ponnikas Address of the editorial staff: University of Oulu Kajaani University Consortium Lönnrot Institute P.O. Box 51 FIN KAJAANI FINLAND Tel Fax Jouni.Ponnikas@oulu.fi ISBN ISSN Uniprint Oulu Oulu 2010

4 Julkaisija KUVAILULEHTI Kajaanin kehittämiskeskus Päivämäärä Aluekehitys Joulukuu 2010 Tekijä(t) Timo Karjalainen Nimeke Kainuun bioenergiaohjelma Julkaisun laji Selvitys Toimeksiantaja Kainuun bioenergianeuvottelukunta Abstrakti Nyt käsillä oleva Kainuun bioenergiaohjelma on toteutettu bioenergia-alan kehittämistä linjaavan Kainuun bioenergianeuvottelukunnan ohjauksessa. Ohjelman laadinnassa on huomioitu Kainuun alueellisen metsäohjelman , Kainuun Ilmastostrategian 2020 ja Itä-Suomen bioenergiaohjelman päivitys. Kainuun bioenergiaohjelman toteutuksessa keskeistä on verkostomainen toimintatapa, joka mahdollistaa alan asiantuntijaverkostojen hyödyntämisen maakunnassa, jossa alan toimijoita on verrattain vähän. Kainuu on bioenergian käytössä yksi Suomen kärkimaakuntia. Uusiutuvan energian käyttöaste on peräti 55 %, mikä on erittäin korkea taso. Käytetystä primäärienergiasta peräti 29 prosenttia on metsähaketta. Ohjelmalla pyritään kohti energiaomavaraisuutta. Kainuun primäärienergiasta 2/3 tuotettiin paikallisilla polttoaineilla, pääasiassa puuenergialla ja turpeella. Kainuun oli sähkön osalta yliomavarainen maakunta. Pelkästään vesivoimalla tuotettu sähkö (1011 GWh) vastasi sähkön käyttöä maakunnassa. Aluelämpölaitoksille ja -voimaloille on asetettu 700 GWh:n tavoite metsähakkeen käytölle. Kun metsähakkeen tuotantotavoite on 900 GWh, tämä tarkoittaa sitä, että Kainuun metsäenergiaa viedään lähimaakuntien voimaloihin. Lämmitysöljyn käytön tavoitteena on 280 GWh, mikä tarkoittaa lämmitysöljyn käytön puolittamista nykyisestä tasosta. Kainuun mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteet jalostetaan puupelletiksi ja -briketiksi. Puupelletin käyttötavoite on 48 GWh, joka käytettäisiin 600 käyttökohteessa. Biokaasulaitosten osalta tavoitteena on viisi laitosta ja lämpöyrittäjyyskohteiden osalta 12 lämpöyrittäjyyskohdetta vuoteen 2015 mennessä. Tuulivoiman osalta tavoitteena on kolme yli megawatin voimalaa. Avainsanat Bioenergia, uusiutuva energia, Kainuu Sarjan nimi ja numero REDEC Kajaani, Working Papers 75 Jakaja ja kustantaja ISSN ISBN Oulun yliopisto Kajaanin yliopistokeskus Sivuja Kieli Lönnrot-instituutti 49 Suomi PL KAJAANI Hinta (sis. alv 9 %) Luottamuksellisuus Puh Julkinen Tilaukset: Timo.Karjalainen@oulu.fi

5

6 Esipuhe Esipuhe Kainuun bioenergiaohjelman päivitys toteutettiin vuoden 2010 aikana bioenergiaohjelmaa koordinoivan Kainuun bioenergianeuvottelukunnan ohjauksessa. Aiempi päivitettävä ohjelma käsitti vuodet ja uusi bioenergiaohjelma luotaa Kainuun bioenergian kehitystä seuraavalle 5- vuotiskaudelle. Ohjelman päivitys on aiheellinen monestakin syystä. Kainuussa toimintaympäristö on radikaalisti muuttunut paperitehtaan alasajon vuoksi ja energian hinnan nousu on lisännyt kysyntää uusiutuvista energialähteistä eri kuluttajaryhmissä. Nyt käsillä oleva bioenergiaohjelma on laadittu yhteensopivaksi Itä-Suomen bioenergiaohjelman ja Kainuun alueellisen metsäohjelman kanssa. Lisäksi bioenergiaohjelman laadinnassa on tehty yhteistyötä Kainuun ilmastostrategian laatijoiden kanssa. Bioenergiaohjelman päivitysprosessi käsitti bioenergia-alan toimijoille lähetetyn kyselyn, jolla pyrittiin kartoittamaan keskeiset alan kehittämistoimenpiteet Kainuussa. Kyselyn tuloksia ruodittiin kesäkuussa 2010 pidetyssä työpajassa, johon oli kutsuttu Kainuun bioenergia-neuvottelukunnan lisäksi keskeisiä alan toimijoita Kainuusta. Ohjelman laatimiseen on osallistunut Kainuun bioenergianeuvottelukunta, johon ovat kuuluneet johtaja Jorma Tolonen (Kainuun metsäkeskus, pj), ylitarkastaja Unto Ritvanen (Kainuun ELY-keskus), projektipäällikkö Elina Virkkunen (MTT Sotkamo), tiimiesimies Vesa Härkönen (Metsähallitus), teknologia-asiatuntija Esko Kokkonen (Kainuun ELY-keskus), apulaispiiripäällikkö Jarmo Karhu (Metsäliitto Osuuskunta), tutkimusaseman johtaja Eero Kubin (Metsäntutkimuslaitos), Juha Rautanen (Motiva Oy, saakka), yksikön päällikkö Timo Määttä (Motiva Oy, alkaen), suunnittelija Jyrki Haataja (Kainuun maakunta -kuntayhtymä), riskienhallintapäällikkö Markus Tykkyläinen (EON Kainuu Oy, saakka), tuotantojohtaja Antti Kangas (EON Kainuu Oy, alkaen), aluejohtaja Heikki Rahko (Pohjois-Suomen Metsänomistajien Liitto ry), toimitusjohtaja Tapio Kakko (Kainuun Voima Oy), metsänhoitoesimies Reijo Mulari (Tornator Oy), johtaja Pentti Meriläinen (ProAgria Kainuu), yksikön esimies Jouni Ponnikas, (Kajaanin yliopistokeskus) ja ohjelmajohtaja Jari Komulainen (Kainuun Etu Oy). Rahoittajan edustajana ohjausryhmätyöskentelyyn on osallistunut Juha Määttä (Kainuun ELY-keskus). Sihteerinä on toiminut Timo Karjalainen (Kajaanin yliopistokeskus). Suurkiitokset bioenergiaohjelman laatimiseen osallistuneille tahoille ja henkilöille. Erityiskiitos raportin painokuntoon saattamisesta tutkija Sirpa Korhoselle Lönnrot-instituutista. Kajaanissa joulukuussa 2010 Jorma Tolonen Kainuun bioenergianeuvottelukunta puheenjohtaja Timo Karjalainen Kainuun bioenergianeuvottelukunta sihteeri

7

8 Sisällys Sisällys Kuvailulehti Esipuhe 1 Nykytilanne Ilmasto- ja energiapolitiikka Katsaus energian tuotantoon ja käyttöön Energiatasetarkastelu Edellisen bioenergiaohjelman tulokset Kainuun energiavarat ja mahdollisuudet Kainuun bioenergiaohjelma Ohjelman tavoitteet Toimenpidekokonaisuudet Toteutusohjelma Toteutusohjelman tavoitteet Kainuun bioenergiaohjelman kärkitoimenpiteet Energia-alan tulevaisuudennäkymistä 45 Lähteet

9

10 Nykytilanne 9 1 Nykytilanne 1.1 Ilmasto- ja energiapolitiikka E uroopan unionin energiapolitiikkaa ohjaa mm. EU:n direktiivi (2009/28/EY), uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen tähtäävä asiakirja. Muita energiapolitiikkaa ohjaavia asiakirjoja ovat Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (VN 2008), Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta (VN 2009), Energiatehokkuustoimikunnan mietintö (TEM 2009), Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia (MMM 2005) ja Suomen kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (KTM, LVM, MMM, VM & YM 2007). Ohjelmien pääasiallisena tavoitteena on edistää paikallisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä energiantuotannossa ja edistää energiatehokkuutta eri energian kulutussektoreilla. Välillisenä tavoitteena on pyrkimys vähentää ilman hiilidioksidipäästöjä ja kulutuksen hiilijalanjälkeä eri sektoreilla. Toimenpiteiden toivotaan kohdistuvan kaikille päätöksenteon tasoille valtiovallan toimenpiteistä aina tavallisten kuluttajien päivittäisiin valintoihin saakka. Uusiutuvan energian käytön edistämisen ja energiatehokkuuden toimenpiteitä toivotaan tehtävän myös horisontaalisesti eri yhteiskunnan toiminnoissa kuten koulutus- ja kehittämistoiminnassa, elinkeinoelämässä, asumisessa sekä palveluissa. Energiatehokkuus huomioidaan kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa ja kaikilla tasoilla. Työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut ministeri Pekkarisen johdolla Uusiutuvan energian velvoitepakettia, jolla tavoitellaan Suomelle asetetun uusiutuvan energian käyttötavoitteen 38 % saavuttamista. Velvoitepaketti julkaistiin Hallitus on linjannut tavoitteen saavuttamiseksi kolme tärkeintä energiaratkaisua, jotka ovat energiatehokkuus, uusiutuvan energian velvoitepaketti ja ydinvoima. Nämä energiaratkaisut tukeutuvat kestävään energian käyttöön, kotimaisuuteen sekä teknologian, työllisyyden ja talouskasvun edistämiseen. Velvoitepaketin tavoitteen saavuttaminen merkitsisi 38 TWh:n lisäystä uusiutuvan energian käytössä vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on erittäin haasteellinen, sillä se tarkoittaa energiana kolmen Olkiluodon ydinvoimalan tuottaman energiamäärän lisäystä.

11 Nykytilanne 10 Pääosa uusiutuvan energian lisäyksestä tulee metsäenergian käytön lisäyksestä. Tällä pyritään korvaamaan ennen muuta hiilen osuutta, mutta myös osittain lisäämään puun osuutta seospoltossa turpeen kanssa. Puu kattaa 55 % uusiutuvan energian lisäyksestä. Tuulivoiman osuus on 15, polttonesteiden 16, lämpöpumppujen 8 ja muiden kuten biokaasun, pellettien, kierrätyspolttoaineen ja aurinkoenergian yhteensä niin ikään 8 prosenttia. Olisi tärkeää, että uusiutuvan energian tuotannon ja käytön tavoitteet näkyvät selvästi ohjelma-asiakirjoissa Itä-Suomessa ja Kainuussa, missä on runsaasti hyödyntämätöntä bioenergiapotentiaalia. Vuonna 2009 puuenergian käyttö maassamme oli 10 TWh (5 miljoonaa kuutiometriä) ja puun energiakäytön tavoite on peräti 25 TWh (13,5 miljoonaa kuutiometriä). Tukitoimina on esitetty pienpuun energiatukea haketukseen, muuttuvaa sähköntuotannon tukea käyttöön ja pienimuotoisen CHP:n syöttötariffia uusille laitoksille. Taulukko 1. Suomen uusiutuvien energialähteiden käyttö ja käyttötavoitteet. (Lähde: TEM tiedote Kohti vähäpäästöistä Suomea, Uusiutuvan energian velvoitepaketti) UUSIUTUVAT ENERGIALÄHTEET, TWh Muutos, TWh / %-yksikköä Primäärienergiana Teollisuuden tuotannosta riippuvat polttoaineet (1 Jäteliemet ,1 Teollisuuden tähdepuu ,8 Yhteensä ,7 Politiikkatoimien kohteena olevat (1 Vesivoima (normalisoitu) 13,6 14 0,6 Vesivoima, toteutunut 13,4 Tuulivoima 0 6 5,8 Metsähake ,9 Puun pienkäyttö ,5 Lämpöpumput 2 8 6,1 Liikenteen biopolttoaine 0 7 6,5 Biokaasu 0 1 0,7 Pelletit 0 2 1,6 Kierrätyspolttoaineet, RES-osuus 2 2 0,0 Muu uusiutuva, mm. aurinkolämpö, -sähkö jne. 0,4 0,4 0,0 Yhteensä ,0 Uusiutuva energia primäärienergiana, yhteensä ( ,2 Uusiutuva energia loppukulutuksessa ( ,5 Energian loppukulutus ,6 Uusiutuvien osuus loppukulutuksessa, vesivoima normalisoitu 28,5 % Uusiutuvien osuus loppukulutuksesta, toteutunut / arvio 28,5 % 38 % 9,5 % (1 primäärienergiana (2 vesivoima normalisoitu Yksi velvoitepaketin tavoitteista on lisätä energiaomavaraisuutta Suomessa. Nykyisin Suomi tuottaa noin 30 prosenttia tarvitsemastaan energiasta, joka sisältää lähinnä puuenergian, koskivoiman, turve-energian ja vähäisemmässä määrin lämpöpumput, tuulienergian ja aurinkoenergian. Velvoitepaketissa asetetun tavoitteen saavuttaminen nostaisi omavaraisuuden tasolle 40 % primäärienergian kulutuksesta.

12 Nykytilanne 11 Itä-Suomi -yhteistyö Itä-Suomen maakuntaliitot ovat valmistelleet yhteisen, vuoteen 2020 saakka ulottuvan Itä-Suomen bioenergiaohjelman, jonka päivitys toteutetaan samanaikaisesti Kainuun bioenergiaohjelman kanssa. Huomionarvoista Itä-Suomen bioenergiaohjelmassa on aikaansaatu maakuntien yhteinen näkemys bioenergiaklusterin kehittämistoimenpiteistä, joiden osalta on pystytty sopimaan ns. yhteisen pöydän tehtävistä. Tässä ohjelmassa maakuntia on myös vastuutettu hoitamaan jotakin yhteisen pöydän tehtävää. Itä-Suomen bioenergiaohjelmalla pyritään linjaamaan yhteistä näkemystä bioenergiaalan kehittämistoimien suuntaviivoista. Maakunnissa omaksi toiminnaksi jää paikallisen energian käytön edistämistoimet ja maakuntien välillä pyritään toimenpiteisiin, joita on järkevää toteuttaa yhdessä. Itä-Suomen bioenergiaohjelma perustuu paikallisen energian, lähinnä puuenergian, tuotannon moninkertaistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että bioenergiasta tulee yksi Itä-Suomen vientituotteista. Itä-Suomessa on vahvaa energia-alan osaamista, tutkimusta ja koulutusta (mm. Itä- Suomen yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, ammattikorkeakoulut). Tämä antaa mahdollisuuden tehdä haasteellisia avauksia ja kehittää yhteistyötä alan kehittämisessä, tutkimuksessa, koulutuksessa sekä liiketoiminnassa niin kotimaan kuin vienninkin osalta. Itä-Suomen maakunnilla on myös yhteisiä hankkeita bioenergia-alan kehittämiseksi. Pohjois-Suomi -yhteistyö Yhteistyö on myös tiivistymässä Pohjois-Suomen maakuntien liittojen välillä. Maakuntien liittojen välinen yhteistyö kulkee nimellä Pohjois-Suomi Foorumi. Pohjois-Suomen maakunnista mukana ovat Kainuu, Lappi sekä Keski- ja Pohjois- Pohjanmaa. Pohjois-Suomi -yhteistyön käynnistäminen on Pohjois-Pohjanmaan vastuulla. Maakuntataso Kainuussa maakunnan uusiutuvan energian ja laajemmin katsottuna energia-alan kehittämistä linjaa Kainuun bioenergian neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa on hyvin laaja maakunnallisista ja myös maakunnan ulkopuolisista tahoista koostuva edustus. Neuvottelukunnan näkemyksiä on otettu huomioon maakuntaohjelman laadinnassa ja se on vastuussa myös Kainuun bioenergiaohjelman laatimisesta ja päivittämisestä. Neuvottelukunnan työrukkasena on toiminut Kainuun bioenergiaa koordinoiva bioenergian teemahanke. Maakuntatasolla Kainuun bioenergiaohjelmaa sivuavia ohjelmia ovat Kainuun alueellinen metsäohjelma, jonka toteutusaika on sama bioenergiaohjelman kanssa sekä valmistelunalainen Kainuun ilmastostrategia. Kuntataso Kuntatasolla Kainuun kuntiin on laadittu Uusiutuvan energian kuntakatsaukset, joissa on selvitetty kunnittain uusiutuvan energian käyttöaste, kuntien energiavarat ja esitetty toimenpiteitä uusiutuvan energian käytön edistämiseksi. Katsauksissa on myös arvioitu energiavarojen käytön aluetalousvaikutuksia.

13 Nykytilanne 12 Ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet Tärkeä osa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on energiatehokkuuden parantaminen energian eri kulutussektoreilla. Energian kulutusta pitää vähentää EU:n tavoitteen mukaisesti 20 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Kasvihuonepäästöjä on edelleen vähennettävä 20 %, lisättävä uusiutuvan energian käyttöä 20 % ja lisättävä biopolttoaineen osuutta liikenteen polttoaineissa 10 %. Asetetuilla tavoitteilla pyritään rajoittamaan ilman lämpötilan nousu maksimissaan kahteen asteeseen. Mainittakoon, että Suomessa on tarkoitus nostaa uusiutuvan energian käytön osuus primäärienergian kulutuksessa nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin. Kainuussa vastaava luku oli jo vuonna 2008 peräti 55 %, mikä on sama kuin Itä-Suomen maakuntien uusiutuvan energian käyttöasteen keskiarvo. Mittavat uusiutuvan energian käytön lisäykset ovat siis Kainuussa hyvin haastavia. Kun huomioidaan uusiutuvan energian käytön korkea taso ja maakunnan mittavat luonnonvarat, olisikin jatkossa uusiutuvasta energiasta tehtävä Kainuulle vientituote. Biopolttoaineita voitaisiin jalostaa ja viedä maakunnasta kaikissa olomuodoissaan eli kiinteinä, nestemäisinä ja kaasumaisina polttoaineina. 1.2 Katsaus energian tuotantoon ja käyttöön Kainuussa paikallisten energialähteiden hyödyntämisen suuremmassa mittakaavassa mahdollistavat aluelämpölaitokset ja voimalat, joita Kainuun yhdeksässä kunnassa on kaikkiaan 12 (Kuva 1). Polttoaineiden käyttö Kainuussa v. 2009, GWhpa Turv Muu Puu Suomussalmi Puolanka Vaala Hyrynsalmi Paltamo Kajaani Ristijärvi Sotkamo Kuhmo Kuva 1. Polttoaineiden käytön jakautuminen Kainuun aluelämpölaitoksissa ja voimaloissa vuonna 2009.

14 Nykytilanne 13 Jokaisessa kunnassa on kaukolämpöverkko, jonka kautta aluelämpölaitokset ja voimalat tuottavat energian noin 4000 rakennukseen. Kolmessa laitoksessa on myös sähkön tuotantoa (Kajaanissa, Sotkamossa ja Kuhmossa). Kainuun kunnissa on siis keskitetty uusiutuvan energian käyttömahdollisuus kiinteistökohtaisen käytön lisäksi. Tämän lisäksi Kainuussa on yhdeksän kappaletta vähintään megawatin lämpökeskuksia, joissa on uusiutuvan energian käyttömahdollisuus. Turpeen käyttö on viimeisen neljän vuoden aikana laskenut jyrkästi. Turpeen käytön laskua vauhdittivat kaksi huonoa tuotantovuotta, paperintuotannon loppuminen ja päästökauppa. Puuenergian käyttö on puolestaan kokonaisuutena kasvanut tasaisesti johtuen lähinnä metsähakkeen käytön kasvusta. Mekaanisen puun jalostuskapasiteetti on Kainuussa pienentynyt ja sitä kautta myös kuoren ja purun energiakäyttö. Hiilen käyttö on viime vuosina kasvanut, mikä on johtunut paikallisten polttoaineiden saatavuusongelmista (kuva 2) GWh Fossiiliset polttoaineet Turve Puu Muu Kuva 2. Polttoaineiden käyttö Kainuussa 1998, 2002 ja Rakennustietokannan mukaan vuonna 2009 Kainuussa oli rakennusta, joiden päälämmitystavat on esitetty kuvassa 3. Hyrynsalmi Kajaani Kuhmo Paltamo Puolanka Ristijärvi Sotkamo Suomussalmi Vaala Kaukolämpö Sähkö Öljy Puu Muu rakennusten lkm Kuva 3. Kainuun rakennusten lämmitystapajakauma vuonna 2009 (Tilastokeskus, Altika).

15 Nykytilanne 14 Puu ja sähkölämmitteisiä rakennuksia oli molempia noin sekä öljylämmitteisiä ja kaukolämmön piirissä olevia noin 4000 tuoreimman saatavissa olevan tilaston mukaan. Tilastoissa nykyisin yleistyneet lämmitysjärjestelmät kuten ilma- ja maalämpö sekä poistoilmalämpöpumppujärjestelmät on luetteloitu sähkölämmitystalojen luokkaan, eikä eriteltyä tilastoa näiden osalta ole toistaiseksi käytettävissä. Sähkön kulutus ja tuotanto Vuonna 2009 sähkön kulutus oli Kainuussa 1011 GWh ja sähkön tuotanto vesivoimalla täsmälleen yhtä suuri. Lisäksi lämpövoimalla tuotettiin Kainuun Voimalla, Sotkamon ja Kuhmon laitoksilla sähköä 218 GWh. Vuonna 2008 sähkön kulutus oli Kainuussa 1898 GWh ja tuotanto 1884 GWh. Kainuusta tuli siis sähkön osalta yliomavarainen maakunta vuonna 2009 (kuva 4). Kainuussa sähkön kulutus keskittyy Kajaanin ja Sotkamon alueelle. Suurin kuluttajaryhmä on nyt asuminen ja maatalous paperintuotannon päättymisen jälkeen. 500 Kainuu 2009: 1011 GWh 400 GWh HY KA KU PA PU RI SO SU VA Asuminen ja maatalous Teollisuus Palvelut ja rakentaminen Kuva 4. Sähkön kulutus Kainuussa kunnittain vuonna (Energiateollisuus ry). Puupelletti Kainuussa Kainuussa toimii kaksi puupellettien tuotantolaitosta. Kajaanissa toimii Jannpelletin tuotantolaitos, joka valmistaa sisaryrityksensä Jannpuun sivutuotteista puupellettiä. Kuhmossa toimiva M-Pelletti Oy valmistaa puupellettiä, johon raaka-aine tulee viereiseltä AA-Puu Oy:ltä. Puupelletin käyttö oli vuonna 2009 Kainuussa noin t (25 GWh). Biokaasulaitokset Kajaaniin on suunniteltu Kajaanin seudun eloperäisiä jätteitä käsittelevän biokaasulaitoksen perustamista. Laitos voisi käsitellä koko Kainuun tai Kajaanin seudun biohajoavat jätteet ja tuottaa samalla biokaasua tai jopa liikenteen biopolttoainetta. Eloperäisen jätteen käsittelystä olisi tehtävä ratkaisu kahden vuoden sisällä.

16 Nykytilanne 15 Kainuussa biokaasua kerätään Majasaarenkankaan kaatopaikalla ja entisellä UPM Kymmenen teollisuusjätteen kaatopaikalla. On myös olemassa suunnitelma Sotkamon Kuolanniemen kaatopaikan biokaasun hyödyntämiseksi. Kainuun ELY-keskuksen Eloperäiset jätteet kiertoon -hankkeessa on laadittu esisuunnitelmat Vaalan kirkonkylään ja Pelson alueelle sijoitettavista keskitetyistä biokaasulaitoksista. Pelson alueen laitos käyttäisi kaasuntuotannossa yksinomaan alueen luomutilojen karjanlantaa ja ylijäämärehua, jolloin laitoksen rejekti voitaisiin käyttää luomupeltojen lannoitukseen. Pelson laitoksen suunniteltu raaka-ainekäyttö olisi t/a ja energian tuotto MWh/a. Laitos tuottaisi sähköä yleiseen sähköverkkoon. Vaalan kirkonkylään sijoitettava laitos käyttäisi kaasuntuotannossa jäteveden puhdistamon lietettä, biojätteitä, ylijäämärehua, heraa sekä naudan liete- ja kuivikelantaa. Raaka-aineen käyttö olisi t/a ja energiantuotto MWh/a. Laitos tuottaisi sähköä yleiseen sähköverkkoon ja kaukolämpöä kunnan kaukolämpöverkkoon. Suomussalmella on Itä-Suomen ensimmäinen maatilalla toimiva biokaasulaitos. Sotkamossa MTT:llä on pilot-laitteisto, jossa voidaan tutkia kuivamädätysprosessia. Peltoenergia Vuonna 2009 ruokohelpeä viljeltiin Kainuussa 25 tilalla ja yhteensä 275 hehtaarilla. Eniten viljelijöitä on Sotkamon alueella. Ensijalostajan maksama hinta ei ole innostanut uusia tiloja ruokohelven viljelyyn. Tilojen lukumäärä on hieman vähentynyt vuodesta Polttokelpoisen jätteen poltto Polttokelpoisen jätteen poltto on Kainuussa mahdollista Kainuun Voiman Renforsin Rannan 240 MW:n kiertopetikattilassa. Vuonna 2009 REF-polttoainetta käytettiin 19,2 GWh. Uusiutuvan energian käytön kasvupotentiaalia on luonnollisesti siellä, missä fossiilisten polttoaineiden käyttö on suurinta. Paikallisesti toimittaessa Kainuussa on mahdollista korvata kevyen ja raskaan polttoöljyn käyttöä rakennusten lämmityksessä biopohjaisilla polttoaineilla. Kuvassa 5 on esitetty nestemäisten fossiilisten polttoaineiden käyttö Kainuussa vuodesta 2002 vuoteen Kevyen polttoaineen käytön kasvu johtuu Talvivaaran kaivoksen moottoripolttoöljyn käytön rajusta kasvusta. Kevyttä polttoöljyä ja moottoripolttoöljyä ei ole eritelty tilastoissa. Sen sijaan raskaan polttoöljyn käyttö on laskenut Öljy- ja kaasualan tilaston mukaan. Talvivaaran kaivoksen koneiden suuri moottoripolttoöljyn käyttömäärä näkyy aikasarjoissa. Kevyen polttoöljyn käytön osalta jakauma moottoripolttoöljyyn ja lämmitysöljyyn on tehty valtakunnallisen tilaston perusteella, jossa on huomioitu Talvivaaran vaikutus.

17 Nykytilanne GWh Bensiini Dieselöljy Kevyt polttoöljy Raskas polttoöljy Kuva 5. Nestemäisten fossiilisten polttoaineiden käyttö Kainuussa 2002 ja /2009. (Lähde: Öljy- ja kaasualan keskusliitto) Liikenteen polttoaineista dieselpolttoaineen käyttö on hitaasti kasvanut ollen vuonna ,7 miljoonaa litraa. Moottoribensiinin määrä on pysynyt nykyisellä 38 miljoonan litran tasolla. Nestemäisten fossiilisten polttoaineiden käyttömäärät perustuvat suoraan eri öljytuotteiden myyntitilastoihin. Energian kulutus ja käyttö Kainuun kunnissa Hyrynsalmi Hyrynsalmen aluelämpölaitoksesta vastaa kunnan omistama Vesi-Mega Oy. Aluelämpölaitoksessa käytettiin vuonna 2009 purua 10,5 GWh ja metsähaketta 3,1 GWh. Kattilalaitos on Wärtsilä Oy:n toimittama BioGrate -arinakattila. Kunnan omistamat taajamakiinteistöt on liitetty kaukolämpöverkkoon. Yhteensä kaukolämmössä Hyrynsalmella on mukana 116 kuluttajaa. Vuonna 2009 Hyrynsalmen taajaman alueella kaukolämpöverkkoa rakennettiin m, minkä johdosta lämmitettävää rakennustilavuutta tuli lisää m 3. Hyrynsalmella käytetystä primäärienergiasta uusiutuvan energian osuus oli 53,6 %. Hyrynsalmi on vesivoimansa ansiosta omavarainen kunta energian osalta. Kunnan alueella sijaitsee Seitenoikean vesivoimalaitos. Suurin yksittäinen uusiutuvan energian muutoskohde Hyrynsalmella olisi Ukkohallan alue.

18 Nykytilanne 17 Lämmitysöljy 11 % Sähkö, uusiutuva 21 % Liikenne 26 % Uusiutuva energia 54 % Puuenergia 31 % Moottoripolttoöljy 9 % Muut uusiutuvat 2 % Kuva 6. Primäärienergian kulutus Hyrynsalmella 2007 (114 GWh). Kajaani Kajaanissa kaukolämmön tuottaa kaupungin ja UPM Kymmene Oyj:n omistama Kainuun Voima Oy. Yritys tuottaa lämpöä ja sähköä sekä Renforsin Rannan yritysalueen prosessihöyryn. Pääkattilan kattilateho on 240 MW, jolle toimii varakattilana 120 kw:n öljykattila. Voimalan pääpolttoaineet vuonna 2009 olivat metsähake, puu- ja kuorijäte, turve sekä erilaiset kierrätyspolttoaineet. Kainuun Voima Oy omistaa Kajaaninjoessa kolme voimalaitosta (Ämmäkoski, Koivukoski 1 & 2 ja Koivukoski 3), joiden vuosituotanto on normaalivuotena 99 GWh. Vuonna 2009 Kainuun Voiman voimalan polttoaineen käyttö oli 858 GWh, josta uusiutuvien energialähteiden osuus oli 60 % (Taulukko 2). Taulukko 2. Kainuun Voiman käyttämät polttoaineet vuonna Polttoaine Käyttö (GWh) Turve 233 Puu eri muodoissaan 509 Ruokohelpi 3 Hiili 91 Ref 19 Öljy 3 Yhteensä 858 Kajaanin Lämpö Oy huolehtii kaukolämmön jakelusta Kajaanissa. Yritys hankkii kaukolämmön peruskuorman Kainuun Voima Oy:ltä. Kaukolämmön lisäksi Kajaanin Lämmöllä on vara- ja huipputuotantoa varten erillislämpökeskuksia, joissa käytettiin vuonna 2009 öljyä 28 GWh. Vuolijoella sijaitsevan Otanmäen Lämpö Oy:n laitokset Otanmäessä ja Vuolijoen kirkonkylällä käyttävät polttoaineenaan palaturvetta, jonka kulutus oli vuonna 2009 noin 27 GWh. Öljyä käytettiin lisäksi 4,4 GWh. Edellä mainittujen laitosten lämpöenergian tuotannosta vastaa Kajaanin Lämpö Oy. Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipisteessä käytettiin puupolttoaineita 4,7 GWh (metsähake, mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteet, puupelletti). Toiseen 0,4 MW:n Kpa-kattilaan on asennettu 300 kw:n pellettilinja, jonka mahdollistaa pelletin

19 Nykytilanne 18 käytön. Pelletillä korvataan kesäaikainen öljyn käyttö. Kiinteistöt ovat Kajaanin kaupungin omistuksessa, ja lämpöenergian tuottamisesta vastaa Vapo Oy. Kainuun maakunta -kuntayhtymän Salmijärven sairaalassa on kaksi megawatin kiinteän polttoaineen kattilaa, joissa käytettiin aiemmin lähinnä palaturvetta. Palaturpeen käytön loputtua lämpökeskuksessa käytettiin aina vuoteen 2009 saakka kevyttä polttoöljyä vuositasolla 3,2 GWh. Vuonna 2010 laitoksen lämmöntuotanto ulkoistettiin ja kilpailutuksen kautta energiantuotanto siirtyi EON Kainuun vastuulle. Investoinnin jälkeen laitoksessa käytetään nykyisin metsähaketta. Kajaanin kaupungin omistama Toppilan vanhainkoti liitettiin lämpökanaalilla samaan verkostoon. Kevyen polttoöljyn käyttö vähentyi näiden toimenpiteiden johdosta litraa vuodessa. Käytännössä polttoaineen hankinnasta ja laitoksen hoidosta vastaa OK-yhtiöt Oy. Kajaanissa mm. Nakertajan, Hetteenmäen, Kätön ja Heinisuon alueet ovat kokonaan kaukolämpöverkoston ulkopuolella. Näin erillislämmityksen piirissä on hyvin suuri rakennuskanta, joiden lämmitysmuotona on vanhemmissa rakennuksissa joko öljy tai sähkö ja uusimmissa nykyaikaiset lämmitysmuodot kuten lämpöpumput. Muita suuria lämpökeskuksia Kajaanissa on Parkinniemen puutarha, jossa on 400 kw:n pellettikattilan lisäksi myös vuonna 2009 hankittu megawatin hakekattila. Kulunnan puutarhan laajennuksen takia lämpökeskukseen hankittiin lisäksi megawatin hakekattila. Uusiutuvan energian käyttöaste Kajaanissa oli 35 %. Muut ei uusiutuvat 1 % Sähkö, uusiutuva 18 % Sähkö, ei uusiutuva 40 % Uusiutuva energia 35 % Lämmitysöljy 3 % Liikenne 7 % Moottoripolttoöljy 1 % Puuenergia 14 % Muut uusiutuvat 2 % Turve 14 % Kuva 7. Primäärienergian kulutus Kajaanissa 2007 (5 268 GWh). Kuhmo Kuhmon kaupungin keskustan kiinteistöistä huomattava osa on kaukolämmössä. Lämmitettävää rakennustilavuutta on noin m 3. Kaukolämmön tuottaa vuonna 1980 perustettu Kuhmon Lämpö Oy, jonka omistavat Kuhmo Oy ja Kuhmon kaupunki. Yhtiöllä oli vuonna 2009 kolme kiinteän polttoaineen kattilaa: 18 ja 12 MW sekä uusin 10 MW:n, jonka savukaasuilla kuivataan sahanpurua briketin raakaaineeksi. Laitokset käyttävät polttoaineena mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteita kuten kuorta ja sahanpurua. Sivutuotteiden käyttö vuonna 2009 oli i-m 3 (214 GWh) purua ja kuorta. Pääkattila on chp-laitos ja tekninen toteutus

20 Nykytilanne 19 perustuu kiertoleijupetitekniikkaan. Tukipolttoaineena käytettiin raskasta polttoöljyä, jonka määrä vuonna 2009 oli ainoastaan 84 t (1 GWh). Kuhmon Lämpö Oy:ltä tuleva puhdas puuntuhka käytetään suometsien lannoitteena. Tuhka stabiloidaan sekoittamalla voimalan arinatuhka sekä lentotuhka ja aumaamalla se muutamaksi kuukaudeksi. Aumauksen jälkeen tuhka on valmista metsään levitettäväksi. Voimalan lentotuhkan ja arinatuhkan sekoitussuhde on 1:1, jolloin saadaan juuri sopivasti vaadittu 30 %:n kosteussuhde. Veljekset Pääkkönen ky harjoittaa Kuhmossa lämpöyrittäjyystoimintaa. Yritys toimittaa lämpöenergiaa Kalevalan kuntoutuskotiin ja Kanervan hoitokotiin. Uusiutuvan energian käyttöaste oli Kuhmossa peräti 63 prosenttia, mitä on pidettävä hyvin korkeana tasona. Lämmitysöljy 7 % Liikenne 16 % Sähkö, ei uusiutuva 9 % Sähkö, uusiutuva 14 % Uusiutuva energia 63 % Moottoripolttoöljy 5 % Muut uusiutuvat 1 % Puuenergia 48 % Kuva 8. Primäärienergian kulutus Kuhmossa 2007 (478 GWh). Paltamo Paltamossa on yli megawatin kokoisia lämpökeskuksia kolme kappaletta. Aluelämpölaitoksen lämpökeskus on saneerattu vuonna 1999, jolloin siihen hankittiin 2,5 MW:n kiinteän polttoaineen kattila. Tämän lisäksi öljytehoa on 2,5 MW. Lämmöntuotantoyksiköt omistaa Vapo Oy, joka myy lämpöenergiaa kunnalle ja yksityisiin kiinteistöihin. Paltamossa entisen Finnwood Oy:n 1,6 MW:n lämpökeskuksessa on käytetty kuorta ja purua. Nykyisin kattila ei ole toiminnassa. PHPT Timber Oy:n 2,5 MW:n KPAkattila on nykyisin vain osittaisessa käytössä. Paltamossa uusiutuvan energian käyttöaste oli 49 %.

21 Nykytilanne 20 Lämmitysöljy 11 % Sähkö, uusiutuva 19 % Liikenne 32 % Uusiutuva energia 49 % Puuenergia 28 % Moottoripolttoöljy 9 % Muut uusiutuvat 1 % Kuva 9. Primäärienergian kulutus Paltamossa 2007 (186 GWh). Puolanka Puolangan aluelämpölaitoksessa käytetään polttoaineena puuta. Lämpölaitoksen vuosittainen käyttömäärä vuonna 2009 oli 18,5 GWh, josta 2/3 oli paikallista metsähaketta ja loppuosa metsäteollisuuden sivutuotteita purua ja kuorta. Raskasta polttoöljyä kului 1,6 GWh. Polttoainetoimituksista vastaa Vapo Oy. Kaukolämpöverkoston laajentamista on suunniteltu Patamäen alueelle. Laajentamisen rajoitteena on lämpökeskuksen riittämätön teho. Tehoa on nostettu savukaasupesurien käyttöönoton kautta. Suurin yksittäinen muutoskohde Puolangalla olisi Paljakan laskettelukeskuksen lämpökeskus, joka käyttää nykyisin kevyttä polttoöljyä. Uusiutuvan energian käyttöaste Puolangalla oli 39 %. Sähkö, ei uusiutuva 25 % Sähkö, uusiutuva 11 % Uusiutuva energia 39 % Lämmitysöljy 8 % Puuenergia 26 % Liikenne 22 % Muut uusiutuvat 2 % Moottoripolttoöljy 6 % Kuva 10. Primäärienergian kulutus Puolangalla 2007 (159 GWh).

22 Nykytilanne 21 Ristijärvi Ristijärven aluelämpölaitos rakennettiin vuonna 1984 ja sen saneeraus toteutettiin Saneerauksen yhteydessä parannettiin laitoksen kaukovalvontavalmiuksia. Energiantuotannosta vastaa Fortum Lämpö Oy. Aluelämpölaitos käytti vuonna 2009 energiapuuta 0,7 GWh ja palaturvetta 4,6 GWh. Raskaan öljyn käyttömäärä oli vastaavana aikana 1,8 GWh. Ristijärven lämpölaitoksella puuenergian käyttömahdollisuus olisi käytännössä tasolla i-m 3 vuodessa eli periaatteessa lämpöenergia voitaisiin kokonaisuudessaan tuottaa puuenergialla. Nykyisessä ajotilanteessa kesäaikainen öljyn käyttö olisi korvattavissa puupelletillä. Tällöin kysymykseen voisi tulla pellettikontti, jonka teholuokka olisi 300 kw. Uusiutuvan energian käyttöaste Ristijärvellä oli 44 %. Sähkö, ei uusiutuva 14 % Sähkö, uusiutuva 16 % Lämmitysöljy 10 % Uusiutuva energia 44 % Liikenne 20 % Puuenergia 26 % Moottoripolttoöljy 6 % Muut uusiutuvat 2 % Turve 6 % Kuva 11. Primäärienergian kulutus Ristijärvellä 2007 (60 GWh). Sotkamo Sotkamon kunnan alueella on kaksi aluelämpöverkostossa olevaa lämpölaitosta; kirkonkylällä entisen Kainuun osuusmeijerin yhteydessä oleva voimalaitos ja Vuokatin aluelämpölaitos. Sotkamon kirkonkylän ja Vuokatin alueella kiinteistöt ovat pääsääntöisesti kaukolämmössä. Kirkonkylällä entisen Kainuun osuusmeijerin yhteydessä toimiva voimalaitos on rakennettu vuonna 1983 ja suunnitelmat laitoksen saneeraamiseksi ovat olemassa. Uudessa suunnitellussa laitoksessa voidaan käyttää puuenergiaa ja peltoenergiaa nykyistä enemmän. Uuden laitoksen kaavailtu teholuokka on 20 MW ja sähköteho 7 kw. Vuokattiin on investoitu 7 MW kaukolämpölaitokseen, joka on yhdistetty myös Sotkamon keskustaajaman kaukolämpöverkkoon. Sotkamon alueella on laajennettu kaukolämpöverkkoa ja suunnitelmissa on laajentaa sitä edelleen tulevina vuosina. Vuonna 2009 Sotkamon voimalaitoksella käytettiin jyrsinturvetta 74 GWh ja puusivutuotteita 2 GWh. Raskaan polttoöljyn käyttö oli pääkattilassa 9 GWh. Vuokatin

23 Nykytilanne 22 aluelämpölaitoksella käytettiin vuonna 2009 puupolttoaineita eri muodoissaan 5 GWh. Kevyttä ja raskasta öljyä käytettiin 3 GWh. Mondo Mineralsin Sotkamon tehtaalla käytettiin vuonna 2009 raskasta polttoöljyä rikasteen kuivauksessa t. Jauhatuksessa käytettiin aiemmin myös raskasta polttoöljyä, jonka käyttö on asteittain loppunut, kun prosessissa on siirrytty sähkön käyttöön. Vuonna 2009 öljyä ei käytetty jauhatuksessa enää ollenkaan. Tehdaskiinteistöjen lämmityksessä käytetään prosessissa syntyvää hukkalämpöä, jonka lisäksi kovien pakkasten aikana joudutaan käyttämään kevyttä polttoöljyä. Vuonna 2009 Talvivaaran Sotkamon kaivoksella käytettiin lämmitykseen raskasta polttoöljyä 35 GWh ja kevyttä polttoöljyä 2,6 GWh. Lisäksi kaivoksen polttoaineen jakeluasemilla tankattiin työkoneisiin moottoripolttoöljyä 37 GWh (3,7 miljoonaa litraa). Vuokatin alueella on tehty energiakatselmukset urheiluopiston rakennuksiin sekä muihin Vuokatin alueen liikuntapaikkojen rakennuksiin ja Snowpolikseen, hotelliin ja Vuokattikeskukseen. Yhteisrakennustilavuus on noin r-m 2 ( r-m 3 ). Pääosa kiinteistöistä on kaukolämmön piirissä. Raportin mukaan katselmuksessa mukana olleiden seitsemän kohteen lämpöenergian kulutus on MWh. Insinööritoimisto Granlund on laskenut säästöpotentiaaliksi 791 MWh/v. Uusiutuvan energian käyttöaste Sotkamossa oli 25 %. Sähkö, ei uusiutuva 26 % Sähkö, uusiutuva 17 % Puuenergia 8 % Muut uusiutuvat 1 % Uusiutuva energia 25 % Lämmitysöljy 19 % Liikenne 9 % Turve 8 % Moottoripolttoöljy 12 % Kuva 12. Primäärienergian kulutus Sotkamossa 2007 (945 GWh). Suomussalmi Suomussalmen Siikarannan aluelämpölaitoksen KPA-teho on yhtensä 13 MW. Kattiloiden tehot ovat 9 ja 4 MW. Öljytehoa on varalla tai kulutushuippujen aikaan käytettävissä 12 MW (POR). Lisäksi Pitämällä on öljytehoa varalla yhteensä 14 MW (POR). Erilaisia puupolttoaineita käytettiin noin 63 GWh ja raskasta polttoöljyä 2,2 GWh. Aluelämpölaitoksen energiantuotanto on päästökaupan piirissä. Suomussalmen kirkonkylän lämpökeskuksessa, josta lämmitetään mm. koulukeskuksen kiinteistöjä, investoitiin vuonna 2007 hakelämmityslaitteisiin. Kunnan omistamalla laitoksella toimii lämpöyrittäjänä Suomussalmen Puulämpö Oy.

24 Nykytilanne 23 Polttoaineena käytetään nuorista metsistä saatavaa harvennuspuuta, jonka käyttömäärä vuonna 2009 oli 3,5 GWh. Saarijärven vuolukivitehtaalla puuenergian käyttö on noin 1 GWh vuodessa. Suomussalmella on tällä hetkellä Itä-Suomen ainoa maatilalla toimiva biokaasulaitos. Suomussalmella käytetään paljon puuenergiaa, sillä sen osuus oli peräti kolmannes primäärienergian kulutuksesta. Uusiutuvan energian osuus oli peräti 55 % primäärienergian kulutuksesta, mikä on valtakunnallisesti erittäin korkea taso. Lämmitysöljy 10 % Sähkö, uusiutuva 21 % Liikenne 28 % Uusiutuva energia 55 % Moottoripolttoöljy 7 % Muut uusiutuvat 2 % Puuenergia 32 % Kuva 13. Primäärienergian kulutus Suomussalmella 2007 (374 GWh). Vaala Vaalassa on kaksi yli megawatin kokoista lämpökeskusta, Vaalan keskustaajaman aluelämpölaitos ja Pelson vankilan lämpölaitos. Vaalan nykyinen KPA-kattila otettiin käyttöön vuonna 1998 ja sen nimellisteho on palaturpeella 4 MW ja puulla 2,5 MW. Vaalan lämpölaitoksella käytettiin vuonna 2009 metsähaketta 4,5 GWh, palaturvetta 9,3 GWh ja öljyä 2,0 GWh. Pelson vankilan lämpökeskus käytti vuonna 2009 metsähaketta 1500 i-m 3 /v, joka hankittiin vankilan omista metsistä. Huhtikuussa 2009 lähtien vankilan energia tuotettiin pelletillä, jota kului noin 750 t. Pelson vankilalla lämmityksestä vastaa Vapo Oy. Uusiutuvan energian osuus primäärienergian käytössä oli Vaalassa valtakunnallisesti hyvin korkea, 53 %. Puuenergian osuus oli 24 ja sähkön osuus 28 %. Ajoneuvoissa käytettävän energian osuus (liikenne ja työkoneet) oli 29 % primäärienergian käytöstä. Fossiilisen energian käytöstä voisi todeta, että kevyen polttoöljyn osuus lämmityksessä oli 11 %. Turvetta käytettiin aluelämpölaitoksessa ja sen käyttöosuus oli 6 %. Energiaa kulutettiin Vaalassa 147 GWh. Samanaikaisesti kunnassa tuotettiin energiaa peräti 692,0 GWh. Vaala oli näin Kainuun energiaomavaraisin kunta tuottaen energiaa 543,5 GWh yli oman tarpeen vesivoimansa ansiosta.

25 Nykytilanne 24 Lämmitysöljy 11 % Sähkö, uusiutuva 28 % Liikenne 21 % Uusiutuva energia 53 % Moottoripolttoöljy 8 % Turve 6 % Muut uusiutuvat 2 % Puuenergia 24 % Kuva 14. Primäärienergian kulutus Vaalassa 2007 (147 GWh). 1.3 Energiatasetarkastelu Kainuussa uusiutuvan energian käytön osuus primäärienergian käytöstä on hyvin korkea. Vuonna 2007 uusiutuvan energian osuus oli Kainuussa 47 % ja kohosi vuonna prosenttiin (ks. taulukko 3 ja kuva 15). Osuus on sama kuin Itä-Suomen maakuntien keskiarvo. Vastaava valtakunnallinen luku oli samana vuonna 28 %. Kainuussa maakunnan energiaomavaraisuusaste nousi paperin tuotannon alasajon takia. Tämän aiheutti se, että tuontisähkön mukanaan tuoma fossiilinen osuus jäi kokonaan pois taseista. Koska Suomen yleisessä sähköverkossa on runsaasti fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä, muuttui myös uusiutuvan energian käyttöaste vihreämpään suuntaan. Taulukko 3. Kainuun primäärienergian käyttö vuosina 2007, 2008 ja Energia Uusiutuva sähkö Puuenergia Lämpöpumput Muut uusiutuvat 93, Lämmitysöljy Turve Liikenne * Moottoriöljy Muut ei uusiutuvat Uusiutumaton sähkö Yhteensä, GWh Uusiutuvan energian osuus, % 46,7 55,3 54,7 *) Liikenteen osalta käytetty vuoden 2008 arvoa

26 Nykytilanne GWh ,7 % 55,3 % 54,7 % Uusiutumaton sähkö Muut ei uusiutuvat Moottoriöljy Liikenne Turve Lämmitysöljy 3000 Muut uusiutuvat 2000 Lämpöpumput Puuenergia 1000 Vesivoima/E RES Kuva 15. Uusiutuvan energian käytön kehitys Kainuussa Kainuussa puuenergian kulutus on ollut merkittävää. Puun pienkäyttö mukaan lukien puuenergian kulutus oli vuonna GWh. Puuenergian käyttö vastasi 29 %:n osuutta primäärienergian kulutuksesta. Uusiutuvan sähkön osuus oli 23 %. Uusiutuvalla sähköllä tarkoitetaan vesivoimaa ja paikallisilla puupolttoaineilla sähköä. Kainuussa tuotettiin 218 GWh lämpövoimalla, joka vastasi siis samalla sähköyliomavaraisuutta. Liikenteen osuus on vaihdellut prosentin välillä, mutta absoluuttisesti kulutus on pysynyt samalla tasolla. Turpeen osuus on ollut aina merkittävä Kainuun polttoainejakaumassa ja turvetta käytetään Kainuun Voimalla Kajaanissa, Sotkamossa kirkonkylän laitoksella, Otanmäen laitoksilla, Ristijärvellä ja Vaalassa. Turpeen osuus oli vuonna 2009 vain 8 %. Turpeen käytön vähenemiseen ovat vaikuttaneet huonot peräkkäiset tuotantovuodet ja päästökauppa. Lämmitysöljyn osuus oli kymmenesosa primäärienergian kulutuksesta. Energialaskelmaan on otettu mukaan myös maalämpö-, ilmalämpö- ja poistoilmalämpöpumpuilla tuotettu nettoenergia, jonka osuus oli tosin vielä aika vaatimaton eli 2 % kokonaisenergian kulutuksesta. Erilaisten lämpöpumppujen määrä on lukumääräisesti tosin rajussa kasvussa lähinnä täydentävänä lämmitysmuotona.

27 Nykytilanne 26 Liikenne 20 % Lämmitysöljy 10 % Muut ei uusiutuvat 1 % Sähkö, uusiutuva 23 % Uusiutuva energia 55 % Moottoripolttoöljy 6 % Turve 8 % Muut uusiutuvat 2 % Puuenergia 29 % Kuva 16. Primäärienergian kulutuksen jakauma Kainuussa vuonna 2009 (4 354 GWh). Uusiutuvan energian kulutuksen osuus 55 % primäärienergian kulutuksesta. Kainuussa lähes 2/3 primäärienergiasta oli tuotettu oman maakunnan rajojen sisäpuolella vuonna Tätä on pidettävä hyvänä tasona, koska se sisältää myös liikenteen käyttämän polttoaineen. Paikallinen energia oli vesivoimaa, puuta ja turvetta. Energiaomavaraisuus laski hieman edellisvuodesta, koska energian kysynnän laskun johdosta paikallista turvetta ja puuta käytettiin vähemmän GWh Energian käyttö Oma energia Energiantuonti Kuva 17. Kainuun energiaomavaraisuus vuonna 2009.

28 Nykytilanne Edellisen bioenergiaohjelman tulokset Kainuussa eri ohjelma-asiakirjoissa yleistavoitteena on ollut lähienergian (paikallisen energian) käytön ja tuotannon lisääminen sekä bioenergiaklusterin vahvistaminen. Tarkasteltaessa metsäenergian käyttöä tilastotiedon valossa, voidaan todeta sen käytön kasvaneen 350 GWh:sta (vuosi 2006) 500 GWh:iin (vuosi 2009) aluelämpölaitoksissa ja voimaloissa. Metsäenergia on saanut eniten jalansijaa polttoturpeelta mutta myös öljyltä. Tulos on hyvin merkittävä siinä mielessä, että kokonaisuutena primäärienergian kulutus on vähentynyt ohjelman aikana paperitehtaan alasajon vuoksi. Energiapuun korjuu on integroitu ainespuun korjuun yhteyteen maakunnassa. Kainuussa tämä on hyvin yleistä niin harvennus- kuin uudistushakkuidenkin yhteydessä. Nuoren metsän hoitokohteista tuotetun energiapuun määrä oli vuonna 2009 peräti 200 GWh, kun tavoitteeksi oli asetettu 60 GWh. Yleisenä havaintona voidaan todeta, että kuitupuumitat täyttävää puuta on ainakin jossakin määrin mennyt myös energian tuotantoon energiapuun kovan kysynnän vuoksi. Tuhkan hyötykäytössä on edistytty ja puhtaasta puun tuhkasta on syntynyt tuote metsämaan ravinteeksi. Ohjelmassa on kehitetty toimintamalli, joka on ollut toiminnassa Kuhmossa vuodesta 2007 lähtien. Lämpöyrittäjyys on edennyt ja Kainuuseen on syntynyt uusia lämpöyrittäjyyskohteita. Lisäksi kainuulaisten innovaatioiden ja tuotteiden markkinointia on pystytty edistämään Wenet-yhteistyön kautta. Ylimaakunnallinen yhteistyö Itä-Suomen maakuntien ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa on edennyt käytännön tasolla ja maakunnan sisällä kehittäjäorganisaatioiden ja yritysten yhteistyö on parantunut. Yleistä tiedonvälitystä on kehitetty ja alan toimijat ovat toimittaneet alan tiedotuslehteä (Lähienergia -lehti). Ajankohtaisista bioenergia-asioista on tiedotettu kuukausitiedotteilla. Öljykattiloita on saatu siirtymään puupelletille. Vuonna 2006 bioenergiaohjelman käynnistyessä pellettiä käyttäviä kohteita oli 100 ja nyt niiden määrä on 300. Pelletin käyttömäärä on Kainuussa noin 5300 t/v. Pellettituotanto on tavoitteen mukaisesti kaksinkertaistunut ja mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteita jalostetaan kuivaamalla ja puristamalla ne pelletiksi tai briketiksi. Kainuun kuntiin on laadittu energiakatsaukset, joita voidaan käyttää pohjana kuntien lisätessä energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Maakunnassa uusiutuvien energialähteiden käyttö primäärienergian kulutuksesta on kohonnut 47 %:sta 55 %:iin. Monet ohjelmassa mukana olleista kehittämistoimenpiteistä on saatu toteutettua. Kehittämisen haasteita kuitenkin riittää, joista keskeisimpiä ovat Kuntien sitouttaminen bioenergiaohjelman toteutukseen Toisen sukupolven bioenergian tuotanto Metsäenergiavarojen parempi hyödyntäminen Neuvontapalvelun kehittäminen kuluttajille

29 Nykytilanne 28 Energiatehokkuuden parantaminen eri kulutusryhmissä Bioenergia-alan osaamisen vahvistaminen (koulutus, tutkimus ja kehitystyö) Talvivaaran energiahuollon järjestäminen paikallisen uusiutuvan energian varaan Bioenergiaohjelman toteutuksesta on suoritettu ulkopuolinen arviointi. Arvioinnin mukaan ohjelma toteuttaa onnistuneesti Kainuun maakuntaohjelmaa ja linkittyy Kainuun alueelliseen maaseutusuunnitelmaan Erityisesti arvioitsijat kiinnittivät huomiota uuteen verkostomaiseen ja yhteistyörakenteita tiivistävään toimintatapaan, jota on syytä jatkaa myös tulevaisuudessa. 1.5 Kainuun energiavarat ja mahdollisuudet Metsäenergia Metsäenergian hankintakohteena ovat nuoret metsät, joista energiapuuta voidaan korjata harvennustoimenpiteen yhteydessä. Yksityismetsänomistajat voivat hyödyntää valtion tukea energiapuun hankinnassa, mikä tekee energiapuun hankinnasta hyvin kilpailukykyistä. Energiapuuta voidaan hankkia myös uudistushakkuiden kautta, jolloin energiakäyttöön tuleva biomassa saadaan oksista ja latvuksista sekä kannoista. Nuorten metsien energiapuukertymien arvioinnissa lähdetään liikkeelle hakkuutavoitteista, jotka ovat myös käytännössä hyvin lähellä toteutuneita hakkuita. Tavoitteen mukaisesta hakkuualasta 30 prosenttia jää syystä tai toisesta energiapuun hankinnan ulkopuolelle. Hehtaarikertymänä on käytetty 25 k-m 3, joka perustuu keskimääräiseen ja kokemusperäiseen tietoon toteutuneista kohteista. Alla olevassa taulukossa 4 on esitetty energiapuukertymä yksityismetsien ensiharvennuskohteista. Energiapuukertymäksi näistä kohteista saadaan m 3 /v. Kuitupuukertymä on energiapuukertymään nähden 2 2,5 -kertainen. Osa kuitupuusta ohjautuu jo nykyisin energiakäyttöön. Taulukko 4. Nuorten metsien energiapuukertymä kunnittain. (Lähde: Metsäkeskus Kainuu) Kunta Tavoite Energiapuukertymä ha m 3 /v Hyrynsalmi Kajaani Kuhmo Paltamo Puolanka Ristijärvi Sotkamo Suomussalmi Vaala Yhteensä Uudistushakkuiden energiapuukertymiä arvioidaan myös hakkuutavoitteen kautta. Lähtökohtana on, että uudistushakkuissa korjuu kohdistuu kuusikoihin. Kuusikolla ymmärretään kohdetta, jossa vähintään 50 prosenttia olemassa olevasta puubiomassasta on kuusta. Kuusikoissa energiapuukertymä on huomattavasti suurempi ja näin taloudellisesti järkevämpi kuin esimerkiksi männiköissä. Kokemusperäisen tiedon perusteella kohteista arvioidaan uudistuskypsän puuston

30 Nykytilanne 29 määrä, josta voidaan prosenttiosuuksin laskea hakkutähteen ja kantojen osuus. Taulukossa 5 on esitetty laskennan tulokset kunnittain. Energiapuuosuuden arviointikriteerinä on käytetty tähteiden osalta 25 % ja kantojen osalta 30 % pystypuuston määrästä. Myös männiköiden hakkuutähteet ja kannot ovat hyödyntämiskelpoinen reservi. Männiköissä kertymä jää luonnollisesti kuusikkoa pienemmäksi. Kunta Taulukko 5. Energiapuukertymä yksityismetsien uudistushakkuista. (Lähde: Metsäkeskus Kainuu) Hakkuutavoite ha Kuusikkojen määrä ha Uudistuskypsä puusto m 3 /ha Kokonaissaanto Tähteet m 3 Kannot m 3 Hyrynsalmi Kajaani Kuhmo Paltamo Puolanka Ristijärvi Sotkamo Suomussalmi Vaala Kainuu Hakkuutavoitteen mukainen energiapuukertymä olisi yksityismetsien kuusikoista m 3 /v. Myös mäntyvaltaisista metsistä on mahdollista ottaa talteen energiapuujae. Tämä merkitsisi maksimissaan kiintokuution kertymää vuodessa. Kun huomioidaan kaikki metsänomistajaryhmät käytettävissä oleva energiapuupotentiaali nuorten metsien kunnostuskohteista ja uudistuskypsistä metsistä on Kainuussa k-m 3 /v ( GWh/v) riippuen siitä, kuinka paljon kuitupuumitat täyttävää puuta sekä männikköjen hakkuutähteitä ja kantoja ohjautuu energiakäyttöön. Kuitupuun osalta arvioidaan, että osa kuitupuumitat täyttävästä yksityismetsien puusta ohjautuu energiakäyttöön. Taulukossa 6 on yhteenveto Kainuun energiakäyttöön saatavissa olevasta biomassasta. Taulukko 6. Kainuun teknis-taloudellinen energiapuukertymä, 1000 k-m 3 (Lähde: Metsäkeskus Kainuu). Omistajaryhmä Ensiharvennukset Kuusikkojen tähteet ja kannot Männikköjen tähteet ja kannot Kuitupuu Yhteensä Yksityismetsät Muut omistajaryhmät Yhteensä Peltoenergiapotentiaali Ruokohelpin tuotantopotentiaalin arvioidaan olevan Kainuussa , pajun ja oljen tonnia vuodessa. Kuvassa 18 on esitetty ruokohelpin, pajun ja oljen tuotantopotentiaali tuotetun energian osalta Kainuussa. Suurin potentiaali näyttäisi olevan ruokohelpin tuotannossa.

31 Nykytilanne GWh Ruokohelpi Paju Olki Kuva 18. Peltoenergiapotentiaali Kainuussa vuonna 2010 (Itä-Suomen energiatoimisto 2005). Peltohehtaarilta saatava keskimääräinen energiamäärä on ruokohelvellä nykyisiltä pelloilta 28 MWh/ha ja suonpohjilta 20 MWh/ha sekä pajulla 33 MWh/ha. Ruokohelpin teknis-taloudellinen tuotantoala sijaitsee elintarviketuotannon ulkopuolelle jäävällä peltoalalla ja suopohjilla. Tämä rajaa ruokohelpin käytännön tuotantoalan Kainuussa maksimissaan noin hehtaariin. Ruokohelpeä on tuotannossa Kainuussa nykyisin vain muutamalla sadalla hehtaarilla. Biokaasu Biokaasua tuotetaan Suomessa jäteveden puhdistamojen yhteyteen rakennetuilla biokaasureaktoreilla, kerätään kaatopaikoilta ja tuotetaan pienimuotoisemmin maatilojen biokaasureaktoreilla. Suomessa toimi jäteveden puhdistamojen yhteydessä vuoden 2008 lopussa 15 biokaasureaktorilaitosta. Myös teollisuuden jätevesiä käsiteltiin anaerobisesti kolmessa laitoksessa vuoden 2008 lopussa. Suurin kiinteitä yhdyskuntajätteitä käsittelevä laitos on Vaasan Mustasaaressa, jossa reaktorit on louhittu kallioon. Myös teollisuuden jätevesiä käsiteltiin anaerobisesti kolmessa laitoksessa vuoden 2003 lopussa. Suomessa tuotettiin biokaasua 29,9 miljoonaa m 3 vuonna Ylijäämäpolttoon kaasua kului 3,7 miljoonaa m 3. Biokaasua käytettiin lämpö- ja sähköenergiana sekä mekaanisena energiana 141,0 GWh. (Kuittinen & Huttunen 2009) Vuoden 2003 loppupuolella biokaasua kerättiin talteen 33 kaatopaikalla. Myös Kajaanin Majasaarenkankaan kaatopaikalla pumpattiin kaatopaikkakaasua, josta pääosa meni ylijäämäpolttoon ja osa käytettiin hyväksi lämpöenergian tuotannossa. Majasaaren kaatopaikalla syntyy biokaasua noin kw:n teholla, josta otetaan omaan käyttöön noin kymmenesosa, mm. kaatopaikan tilojen lämmitykseen.

32 Nykytilanne 31 Taulukko 7. Biokaasun ja lannan tuotanto eläintä kohden (Lähde: Hämeen ammattikorkeakoulu 2004 ellei toisin mainittu). Laji Lantaa kg/a Biokaasu m 3 /a Biokaasu m 3 /t Muuta Lypsykarja Lannan TS 8 % Muut nautaeläimet Sika Lannan TS 8 % Kana 11 2,3 214 Hevonen Lantbrukarnas Riksförbund, 2 Maatilayrityksen bioenergian tuotanto Taulukko 8. Kotieläinten lukumäärä Kainuussa ja lannan sisältämä energiamäärä. Biokaasun metaanipitoisuus 60 %. Laji Määrä kpl Biokaasua m 3 /a Energia GWh/a Muuta Lypsylehmät ,2 Muut nautaeläimet ,9 Lkm laskettu tilaston perusteella Siat ,45 Kanat ,17 Hevoset ,09 Yhteensä ,81 1 Tilastokeskus Tilastokeskus Kainuun teurastamoselvitys, 4 Tilastokeskus Biokaasu Kainuun nurmisadosta Kainuun nurmiala oli ha vuonna Samana vuonna nurmisato oli Kainuussa keskimäärin kg/ha (Tilastokeskus). Rehutonnista saadaan noin 200 m 3 biokaasua, joten hehtaarin sadosta saadaan m 3 biokaasua. Jos koko Kainuun nurmiala käytettäisiin biokaasun tuotantoon, saataisiin noin m 3 biokaasua. Mikäli kaasun metaanipitoisuus olisi 60 %, sen energiasisältö olisi 321 GWh.