WIND POWER IN POWER SYSTEMS

Transkriptio

1 WIND POWER IN POWER SYSTEMS Anssi Mäkinen WIND POWER AND VOLTAGE CONTROL JOHDANTO Sähköverkon päätehtävä on siirtää generaattoreilla tuotettu sähköteho kuluttajille. Jotta sähköverkon kunnollinen toiminta voitaisiin varmistaa, tulee koko sähköverkon alueella olla jännitetaso lähellä nimellistä jännitetasoa. Siirtoverkoissa jännitetasoon yleensä vaikutetaan perinteisillä tahtigeneraattoreilla, joilla on oma säätöjärjestelmänsä jännitetason ylläpitämiseksi. Jakeluverkoissa tilanne on hieman erilainen. Perinteisesti jakeluverkkoon liitetty generaattori ei ole millään tavalla osallistunut jännitteensäätöön vaan jännite on saatu pysymään tiettyjen rajojen sisäpuolella käämikytkimien avulla. Lisäksi reaktoreita ja kondensaattoriparistoja on käytetty jakeluverkon jännitteen säädössä. Sähköverkko on kuitenkin kokenut viime aikoina melko suuria rakennemuutoksia. Yksi merkittävä muutos on tuulivoiman lisääntyminen. Tuulivoimalat on yleensä liitetty jakeluverkkoon yksittäisinä tai pienissä ryhmissä. Näiden voimaloiden ulostuloteho on hyvin vaihtelevaa ja näin ollen niillä on myös vaikutusta verkossa tapahtuvaan tehon virtaukseen (power flow). Tehon virtaus vaikuttaa vaikuttaa hyvin paljon sähköverkon jännitteeseen. Tuulivoimaloiden kytkeminen jakeluverkkoon aiheuttaa siis muutoksia sähköverkon jännitteeseen. Olettaen, että tuulivoimala ei ole varustettu jännitteensäätöominaisuuksilla, tulee vanhan jännitteensäätömekanismin (jakeluverkossa käämikytkimet) kyetä kompensoimaan tuulivoimalan aiheuttama muutos jännitteeseen, jotta jännite-epästabiilisuudelta vältyttäisiin. Nykyään tuulivoimaloiden ja tuulipuistojen yksikkökoot ovat kasvaneet merkittävästi. Siksi niitä on alettu liittämään myös siirtoverkkoihin. Siirtoverkkoon liitetty suuri tuulipuisto vaikuttaa tehon virtaukseen verkossa ja vaikuttaa siten myös siirtoverkon jännitteeseen. Jos tuulipuistolla ei ole itsellään kykyä säätää oman liitäntäpisteensä jännitettä, täytyy perinteisen verkkoon liitetyn tahtigeneraattorin kyetä kompensoimaan tuulipuiston aiheuttamat jännitteenmuutokset. Muuten jännitetasoa ei pystytä pitämään sallittujen rajojen sisäpuolella ja verkon jännitestabiilisuus menetetään. 1

2 JÄNNITTEENSÄÄTÖ Sähköverkon siirto aiheuttaa jännitehäviöitä verkon resistansseissa, induktansseissa ja kapasitansseissa. Sähköverkkoon liitetyt kulutustuslaitteet ovat kuitenkin suunniteltu toimimaan tietyillä jännitetasoilla. Näin ollen sähköverkon jännitettä tulee säätää, jotta jännite kaikissa verkon pisteissä olisi tarpeeksi lähellä nimellisarvoonsa. Toisin kuin sähköverkon taajuuden tapauksessa, sähköverkon jännite on paikallinen suure. Tämä asettaa oman haasteensa jännitteensäädölle, sillä tietyn solmupisteen jännitettä voidaan säätää vain lähellä kyseistä solmupistettä olevilla generaattoreilla tai jännitteensäätimillä. Jännitteeseen voidaan vaikuttaa monella eri tavalla. Jännitteensäätö toteutetaan kuitenkin eri tavalla siirtoverkoissa kuin jakeluverkoissa. Tämä johtuu näiden verkkojen ominaisuuksien erilaisuudesta. Siirtoverkkojen resistanssi on tyypillisesti hyvin pieni ja induktanssi on hyvin suuri. Toisin sanoen siirtoverkon R/X suhde on hyvin pieni. Tällöin kahden solmupisteen väliseen jännite-eroon vaikuttaa suuresti pisteiden välillä kuleva loisteho. Tämän vuoksi siirtoverkkoihin kytketyt generaattorit hoitavat jännitteensäädön loistehon avulla. Toisin sanoen, tahtigeneraattori tuottaa loistehoa ja kuluttaa sitä riippuen vallitsevasta jännitetasosta. Tahtikoneen loistehonsäätöalue esitetään kuvassa 1. Toisinaan siirtoverkkojen jännitteeseen vaikutetaan myös laitteilla, joita kutsutaan joustaviksi vaihtovirran siirtosysteemeiksi (FACTS, Flexible AC transmission systems). Käytännössä nämä laitteistot ovat ohjattavia loistehonlähteitä. Kuva 1. Tahtikoneen loistehonsäätöalue pätötehon funktiona. Jakeluverkoissa tilanne on jännitteensäädön kannalta erilainen. Jakeluverkon avojohtojen ja maakaapeleiden resistanssi on jo merkittävästi suurempi verrattuna johtimen induktanssiin. Toisin sanoen niiden R/X suhde on merkittävästi suurempi kuin siirtoverkon johtimien tapauksessa. Siirrettävällä loisteholla ei siis tässä tapauksessa ole enää niin suuurta vaikutusta jäkeluverkon jännitteeseen. Jakeluverkon jännitettä on tämän vuoksi yleensä säädetty käämikytkimellä, joka 2

3 muuntaja, joka muuttaa jännitetason perusteella kierroslukujen suhdettaan. Käämikytkin on sijoitettu jakeluverkon ja korkeamman jännitetason väliin sähköverkossa. Jakeluverkoissa on myös jonkin verran ohjattavia loistehonlähteitä, joilla jännitteeseen voidaan vaikuttaa. Yleisesti ottaen jakeluverkoissa on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa sähköverkon jännitteeseen. TUULIVOIMALOIDEN VAIKUTUS JÄNNITTEENSÄÄTÖÖN Jännitteensäätö on muuttumassa hyvin paljon verrattuna perinteiseen jännitteensäätömekanismiin, jossa tahtigeneraattorit huolehtivat jännitteestä. Ensinnäkin energiasektorin liberalisoinnin seurauksena on tehon tuottajat ja verkko-operaattorit ovat erotettu toisistaan. Aikaisemmin suureksi osaksi oli yhtiöitä, jotka hoitivat sekä tehon tuotannon että verkon toiminnan valvonnan. Uuden tilanteen seurauksena jännitteensäädön huomioonottaminen ei ole enää luonnollinen osa voimalan suunnittelussa. Nykyään itsenäiset sähköntuotantoyhtiöt hoitavat suunnittelun ja tehon toimituksen itse, jolloin pitkällä aikavälillä perinteiset voimalat suljetaan epätuottoisina laitoksina ottamatta kuitenkaan huomioon niiden vaikutusta sähköverkon jännitteensäätöön. Lisäksi, verkkoyhtiöt saattavat usein joutua maksamaan sähköntuottajalle niiden tuottamasta loistehosta. Verkkoyhtiöt vastaavat kuitenkin jännitteen laadusta, jolloin ne saattavat joutua hankkimaan ylimääräisiä jännitteensäätöä tukevia laitteita, sillä sähköntoimittajat eivät välttämättä osallistu jännitteensäätöön. Jännitteensäädön kannalta merkittävä asia on myös tuotannon siirtyminen lisääntyvässä määrin siirtoverkkotasolta jakelujännitetasolle. Nämä kaksi kehityssuuntaa (tuotannon ja siirron eriytyminen sekä tuotannon hajauttaminen) aiheuttaa sen, että perinteisten tahtigeneraattoreiden merkitys jännitteensäädössä pienenee olennaisesti. Toisin sanoen, on erittäin vaikeata säätää jännitettä siirtoverkkotason generaattoreilla pelkästään, sillä jännitettä muuttavia tekijöitä on sähköverkon alemmilla tasoilla erittäin paljon. Sähköverkkoyhtiöt ovat näin ollen alkaneet vaatia loistehonsäätökapasiteettia kaikilta energiantuottajilta riippumatta sähkön tuotantotavasta. Kolmantena kehityssuuntauksena tulevaisuutta ajatellen on tuulipuistot, joilla on tarkoitus korvata perinteisillä generaattoreilla toteutettua tuotantoa. Tuulipuistot on yleensä rakennettu alueille, joissa tuuliolosuhteet ovat parhaimmillaan. Yleensä tämä tarkoittaa syrjäisiä alueita, rannkikkoa tai merta. Vaikka tuulipuistoilla nykyään olisikin yhtä hyvät ominaisuudet jännitteensäätöä ajatelle, ne ei silti kykene välttämättä korvaamaan perinteisen tahtigeneraattorin jännitteensäätökykyä. Perinteiset tahtigeneraattorit ovat yleensä sijoitettu hyvin lähelle suuria kuormituskeskuksia. Koska jännite on ns. paikallinen suure, ei syrjäisille alueille sijoitetuilla tuulipuistoilla voida korvata lähellä kuormaa sijoitetun generaattorin jännitesäätöominaisuuksia, koska eri alueille sijoitettu jännitteensäätö vaikuttaa tietyn pisteen jännitteeseen erilailla. Tämän vuoksi tulevaisuudessa verkkoon asennettavien ylimääräisten jännitteensäätimien merkitys tulee korostumaan. 3

4 Markkinoiden vapautumisen seurauksena on myös tehonsiirto vierekkäisiin maihin ja vierekkäisiin verkkoihin lisääntynyt. Tämä saattaa aiheuttaa myös ongelmia jännitteensäätöön liittyen. Ongelman ratkaisussa tärkeässä osassa on jälleen verkkoon asennettavat lisäjännitteensäätölaitteet. Lisättäessä suuri määrä hajautettua tuotantoa jakeluverkkoon, tulee kasvaneiden tehonvirtauksien muutokset näkymään jännitteenvaihteluiden kasvuna. Tämä saattaa aiheuttaa, että vallitsevilla jännitteensäätöjärjestelmillä (käämikytkin) ei ole tarpeeksi kapasitteetia hoitaa tyydyttävästi jännitteensäätötehtäviä. Lisäksi verkossa jo olevien käämikytkinten työmäärä tulee kasvamaan, jolla on vaikutusta käämikytkinten elinikään. Jännitteensäätö jakeluverkossa voi vaikeutua hajautetun tuotannon lisääntyessä, sillä: Hajautetut generaattorit eivät välttämättä ole kykeneviä loistehonsäätöön Loistehon/jännitteensäätökyvyn muodostaminen hajautetulle tuotannolle voi olla kallista muodostaa Jännitteensäätökyvyn mukana tulee suurempi mahdollisuus tarkoituksettomalle saarekkeeksi kytkeytymiselle Verkon jatkuvasti muuttuessa voidaan joutua säätimien parametreja jatkuvasti vaihtelemaan Stabiilin jakeluverkon jännitteen saavuttamiseksi tulee jakeluverkon jännitesäätöä muuttaa. Eräs vaihtoehto on kasvattaa käämikytkimien ja verkkoon liitettyjen jännitteensäätimien määrää. Toinen vaihtoehto on toisaalta lisätä verkkoon sijoitettavien hajautettujen generaattoreiden jännitteensäätöominaisuuksia. Tuulivoiman tapauksessa tulevaisuudessa voimaloiden kunnollinen jännitteensäätökapasiteetti tulee välttämättömäksi, jotta niitä voidaan verkkoon ylipäätään kytkeä. TUULIVOIMALOIDEN JÄNNITTEENSÄÄTÖKYKY Seuraavassa esitellään kolme yleisintä tuulivoimalakonseptia vertaillaan niiden jännitteensäätökykyä. Kuvassa 2 on esitetty kyseiset tuulivoimalakonseptit. Ensimmäistä tuulivoimalakonseptia kutsutaan Danish concept:ksi tai kiinteänopeuksiseksi tuulivoimalaksi. Siinä oikosulkukone kytketään suoraan sähköverkkoon ja roottorin hidas pyörimisnopeus kasvatetaan vaihteen avulla generaattorille sopivaksi. Kompensointikondensaattoriparisto kytketään generaattorin rinnalle parantamaan käytön tehokerrointa. Todellisuudessa tuulivoimalan roottorin pyörimisnopeus ei ole kokoajan vakio, mutta jättämä on luokkaa 1%, mikä vastaa lähes kiinteää nopeutta. 4

5 Kuva 2. Tuulivoimalakonseptit. Toinen konsepti on nimeltään kaksoissyötetty liukurengaskonekäyttö (DFIG, Doubly fed induction generator). Siinä epätahtigeneraattorin staattori kytketään suoraan sähköverkkoon ja roottori kytketään verkkoon taajuudenmuuttajan välityksellä. Myös tässä konseptissa tarvitaan vaihde toiminnan takaamiseksi. Käyttö on muuttuvanopeuksinen ja mahdollinen pyörimisnopeusalue on noin ±30 % synkronisen pyörimisnopeuden ympärillä. Kolmannessa konseptissa eli suoravetoisessa tuulivoimalassa käytetään moninapaista generaattoria aähköntuotantoon. Tällöin vaihde voidaan jättää pois. Generaattori kytketään sähköverkkoon jännitevälipiirillisen taajuudenmuuttajan välityksellä. Tässä konseptissa generaattorin tuottama teho kulkee taajuudenmuuttajan lävitse kokonaisuudessaan. Näin ollen taajuudenmuuttaja mitoitetaan voimalan nimellistehon mukaan. Kiinteänopeuksinen tuulivoimala käyttää oikosulkugeneraattorina, joka kuluttaa toimiessaan aina loistehoa. Loistehon kulutuksen määrään vaikuttaa napajännite, tuotettu pätöteho sekä roottorin pyörimisnopeus. Kuvassa 3 esitetään loistehon kulutuksen määrä pätötehon suhteen sekä pyörimisnopeuden suhteen. Kuvan perusteella huomataan, että oikosulkugeneraattoria ei voida käyttää jännitteensäätöön, koska sillä ei voida tuottaa loistehoa vaan se aina kuluttaa loistehoa. Lisäksi loistehon syöttöä ei voida säätää, sillä loisteho määräytyy roottorin pyörimisnopeudesta, pätötehosta sekä napajännitteestä. Oikosulkukoneen loistehon kulutus saattaa olla ongelmallinen tuulivoimakäytöissä, sillä varsinkin heikoissa verkoissa loisteho saattaa aiheuttaa suuria jännitehäviöitä. Tämän vuoksi oikosulkugeneraattorin rinnalle soijoitetaankin usein kompensointikondensaattorit pienetämään tätä jannitehäviötä ja parantamaan voimalan tehokerrointa. Valitettavasti kondensaattori ei kuitenkaan ole ohjattavissa oleva loistehon lähde. Näin ollen kondensaattorin lisääminen parantaa vain tuulivoimalan liitäntäpisteen jännitettä, mutta ei tarjoa jännitteensäätömahdollisuutta tuulivoimalalle. Kiinteänopeuksiselle tuulivoimalalle voidaan saavuttaa jännitteensäätökyky vain lisäämällä sen rinnalle ohjattavissa oleva loistehonlähde, kuten esimerkiksi STATCOM tai SVC (Static Var Compensator). 5

6 Kuva 3. Loistehon kulutus pätötehon ja pyörimisnopeuden sekä napajännitteen funktiona. Kaksoissyötetyn liukurengaskonekäytön loistehonsyöttökykyä voidaan ohjata säätämällä roottorivirtoja roottoripiiriin sijoitettavalla taajuudenmuuttajalla. Tuulivoimalan loistehon lisäksi roottorivirroilla vaikutetaan voimala momenttiin ja siten edelleen myös pyörimisnopeuteen. Tuulivoimala ohjataa toimimaan tietyllä pyörimisnopeudella, johon tarvitaan tietty määrä roottorivirtaa. Taajuudenmuuttajan virranrajoituksen ja momentin tuottamiseen tarvittavan virran erotus muodostaa sen virran, jolla kussakin tilanteessa voidaan vaikuttaa loistehoon. Näin ollen loistehonsyöttökyky määräytyy jossain määrin myös pätötehosta. Suoravetoisen tuulivoimalakonseptin loistehonsyöttökyky ei määräydy generaattorin ominaisuuksista millään tavalla vaan se riippuu täysin verkon puoleisen suuntaajasilla ominaisuuksista. Tämä johtuu siitä, että generaattori ja verkko ovat toisistaan täysin erotettuja. Näin ollen verkon tehokertoimeen ja loistehoon vaikuttaa vain suuntaajasilta. Kuvassa 4 on esitetty tämän tuulivoimakonseptin loistehonsyöttökyky eri jännitetasoilla ja pätötehotasoilla. Kuva 4. Loistehonsyöttökyky eri jännitetasoilla sekä pätötehotasoilla suoravetoisella konseptilla. 6

7 JÄNNITTEENSÄÄTÖÖN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Tuulivoimaloiden jännitteensäätö tapahtuu loistehon säädön kautta. Jos tuulivoimalan liitäntäpisteen jännite on liian lahaalla, niin tuulivoimalan säätöjärjestelmä kasvattaa verkkoon syötettyä loistehoa. Toisaalta, jos jännite on liian korkealla haluttuun jännitearvoon nähden, tuulivoimala alkaa kuluttaa itse loisteho. Seuraavat tekijät vaikuttavat tuulivoimalan jännitteensäätöön: DFIG:n tapauksessa generaattorin parametrit Jännitteen asetusarvo Tuulivoimalan liitäntäpisteen verkon R/X-suhde Tuotetun pätötehon määrä Edellä mainituista generaattorin parametrien ja jännitteen asetusarvon vaikutusta voidaan muihin nähdeen pitää kuitenkin hyvin pieninä. SIMULOINTITULOKSIA Seuraavassa on esitetty simulointituloksia tuulivoimalan jännitteensäätöön liittyen. Simulointi järjestelmä on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Simuloinneissa käytetty järjestelmä. Kuvassa 6 on esitetty kiinteänopeuksisen tuulivoimakonseptin käyttäytyminen stationäärisessä toimintatilassa. Pystyakselilla on esitetty sekä loisteho että liitäntäpisteen jännite. Vaaka-akselilla on esitetty pätöteho. Pystyakselilla oleva loistehon vastaa kompensointikondensaattorin tuottaman loistehon ja oikosulkukoneessa kulutetunloistehon erotusta. Loistehon määrä näyttäisi pienentyvän jännitteen kasvaessa. Tämä johtuu pätötehon kasvusta, mikä kasvattaa generaattorin kuluttamaa loistehoa. Näin ollen kondensaattorin tuottamasta loistehosta pienempi osa menee verkkoon. 7

8 Kuva 6. Kiinteänopeuksinen tuulivoimakonsepti stationäärisessä toimintatilassa. Stationäärisessä toimintapisteessä olevien molempien muuttuvanopeuksisten tuulivoimaloiden jännitteensäätömekanismit ovat niin toistensa kaltaisia, että riittää kun tarkastelee vain toista niistä. Toisin sanoen, molempien tuulivoimalakonseptien tarkasteleminen erikseen on tarpeetonta. Kuvassa 7 on esitetty jännite säätötavalla, jolloin loisteholla pyritään pitämään jännite vakiona. Kiinteä viiva vastaa loistehoa ja katkonainen viiva jännitettä. Negatiivinen loisteho tarkoittaa tässä tapauksessa loistehon kulutusta. Kuvan perusteella jännite pysyy erinomaisesti asetusarvossaan. Kuva 7. Jännite, kun loistehoa säätämällä pyritään jännite pitämään vakiona pätötehon muuttuessa. Kuvassa 8 on puolestaan esitetty tilanne, jossa voimala toimii tehokerroin yksi säätöstrategialla. Kiinteä viiva vastaa loistehoa ja katkonainen viiva vastaa jännitettä. Nähdään, että kyseinen säätöstrategia antaa paljon heikomman tuloksen kuin edellinen säätöstrategia ja jännitteen muutos on hyvin suurta. Tämä johtuu siitä, että generaattori on kytketty kohtuullisen heikkoon verkkoon, jolloin pätötehon kasvun aiheuttama virran kasvu näkyy jännitteen kasvuna. 8

9 Kuva 8. Tehokerroin yksi säätöstrategialla toimivan tuulivoimalan jännitteen muutos pätötehon kasvaessa. Seuraavassa esitetään simulointitilanne, jossa 30 sekunnin kohdalla liitäntäpisteen jännite tippuu 10 kv:sta 9.75kV:iin. Todellisuudessa tämäntapainen tilanne voi tapahtua suuren kuorman kytkeytyessä tai generaattorin tripatessa. Kuvassa 9 on esitetty simulointitulokset kyseisessä tapauksessa. Kuva 9. Dynaamisen tilan simulointi. 9

10 Simulointituloksista nähdään, että: Jänniteenmuutokset ovat nopeimpia kiinteänopeuksisen tuulivoimakonseptin tapauksessa. Tämä johtuu siitä, että tuulennopeuden muutokset näkyvät suoraan voimalan ulostulotehossa. Muuttuvanopeuksisten tapauksessa tuulennopeuden muutostilanteessa tuulen energiaa voidaan varastoida roottorin pyörivään hitausmassaan. Jännitteenmuutokset ovat suurimpia kiinteänopeuksisen tuulivoimakonseptin tapauksessa. Jännitteenmuutokset ovat myös suuria toimittaessa tehokerroin yksi säätöstrategialla. Loistehoaan säätävällä voimalalla jännitteenmuutokset ovat pienimmät. Vaikka kaksi muuttuvanopeuksista tuulivoimalakonseptia on erilailla rakennettu, toimii niiden säätösamankaltaisesti ja tulokset ovat näissä simuloinneissa samankaltaiset. Vain muuttuvanopeuksiset tuulivoimalakonseptit, joihin on integroitu jännitteensäädin, voivat säätää napajännitettään niin kauan kuin niiden virtarajat eivät ylity. JÄNNITTEENSÄÄTÖKAPASITEETTI JA KONVERTTERIN MITOITUS Edellisen kappaleen johtopäätöksenä saatiin, että muuttuvanopeuksiset tuulivoimalat, joihin on integroitu jännitteensäädin, voi kontrolloida liitäntäpisteen jännitettään. Monessa tapauksessa tämä tarkoittaa kuitenkin tuulivoimalan taajuudenmuuttajan ylimitoitusta. Tuulivoimalan kyky syöttää tai kuluttaa loistehoa riippuu konvertterin virtarajasta. Taulukossa 1 on esitetty molempien muuttuvanopeuksisten tuulivoimakonseptien virrat tilanteissa, kun: loistehonsyöttö on nolla loistehoa tuotetaan tehokertoimella 0,9 loistehoa kulutetaan tehokertoimella 0,9 Taulukosta nähdään, että taajuudenmuuttajan virtarajan tulee olla suurempi kuin tehokerroin yksi säätöstrategiassa. DFIG:n tapauksessa loistehon kuluttaminen vaatii vähemmän loisvirtaa kuin tuottaminen. Tämä johtuu siitä, että epätahtigeneraattori kuluttaa loistehoa magnetointiinsa ja generaattori voi ottaa loistehoa magnetointiinsa verkosta. Tällöin loisvirtaa ei tarvitse kuljettaa niin paljoa roottorinpuoleisen suuntaajan lävitse. Täyden tehon suuntaajakäytön loistehonsyöttö/kulutuskyky riippu vain verkon puoleisen suuntaajan ominaisuuksista. Tällöin sekä loistehon kulutus että tuotanto vaatii yhtä suuren virtarajan. Analyysissä ei ole otettu huomioon mahdollisen LCL-suotimen vaikutusta loistehoon. 10

11 Taulukko 1. Tuulivoimalakonseptien virrat. JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä kappaleessa saatiin selville, että: jännitteesäätö on välttämätöntä sähköverkon impedansseissa tapahtuvien jännitehäviöiden takia solmupisteen jännite riippuu vahvasti sähköverkon tehonvirtauksesta ottaen huomioon viimeaikaiset kehityssuunnat sähkönsiirrossa, tuulivoimaloiden jännitteensäätökyvyn merkitys tulee korostumaan riippumatta siitä, liitetäänkö ne siirtoverkkoon vai jakeluverkkoon kiinteänopeuksiset tuulivoimalat eivät kykene jännitteensäätöön muuttuvanopeuksiset tuulivoimalat kykenevät jännitteensäätöön tuulivoimalan jännitteensäädön avulla voidaan liitäntäpisteen jännitteen muutoksia ehkäistä tehokkaasti tuulivoimalan varustaminen jännitteensäätöön soveltuvaksi saattaa aiheuttaa tarpeen taajuudenmuuttajan ylimitoittamiselle, mikä maksaa 11