Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa

Transkriptio

1 Leena Korkiala-Tanttu, Paula Eskola, Aarno Valkeisenmäki, Raimo Antila, Erja Mutanen Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 49/2007

2

3 Leena Korkiala-Tanttu, Paula Eskola, Aarno Valkeisenmäki, Raimo Antila, Erja Mutanen Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 49/2007 Tiehallinto Helsinki 2007

4 Verkkojulkaisu ( ISSN TIEH v Tiehallinto Keskushallinto Opastinsilta 12 A PL HELSINKI Puhelinvaihde

5 Korkiala-Tanttu, Leena, Eskola, Paula, Valkeisenmäki, Aarno, Antila, Raimo, Mutanen Erja: Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa. Helsinki Tiehallinto, Keskushallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 49/2007, 37 s. + liitt. 2 s. ISSN , TIEH v. Asiasanat: ekologia; tienrakentaminen, hankinta; tiehankkeet; ympäristöhaitat; ympäristövaikutusten arviointi; kustannukset; urakoitsijat Aiheluokka: 05 ; U502/504 TIIVISTELMÄ Tierakentamiseen osuus Suomen uusiutumattomien luonnon raaka-aineiden käytöstä on n. 43 %. Luonnonvarojen käytön suhteellinen osuus on selvästi suurempi kuin muiden ympäristövaikutusten. Esimerkiksi tierakentamisen osuus uusiutumattoman energian kulutuksesta sekä hiilen, rikin ja typen oksidien päästöistä on noin 1 % suurusluokkaa. Tiehallinnon hankintastrategia ja ympäristöohjelma painottavat ympäristönäkökohtien huomioonottamista hankinnoissa. Keskeistä on ympäristönäkökohtien huomioonottaminen hankkeen kaikissa vaiheissa, suunnittelusta rakentamiseen. Työssä keskityttiin selvittämään ST hankkeen (Suunnittele ja Toteuta) ekotehokkuutta. Tehokkaimmin ekotehokuutta ST-hankkeissa parannetaan vähentämällä haitallisia ympäristövaikutuksia. Useissa tapauksissa urakoitsijan pyrkimys kustannus-tehokkuuteen parantaa myös ekotehokkuutta. Jos ekotehokas toteutus lisää kustannuksia ja ekotehokkuuden parantaminen on tarpeellista, on urakoitsijoilta tilattava ekotehokkaampia ratkaisuja tai heidät on määrättävä säädöksillä tai ohjeilla toimimaan ekotehokkaasti. Tiehallinnon ohjeita uusittaessa on varmistettava, että niiden sisältö ohjaa ekotehokkaisiin ratkaisuihin. Laadittu ehdotus ekotehokkuuden huomioonottamiseksi investoinneissa on yhdistelmä erilaisia menettelyjä. Menettelyn osatekijät valitaan kohdekohtaisesti: yksinkertaisissa kohteissa sovelletaan vain muutamia menetelmiä, vaativissa useampia. Jatkossa on tavoiteltavaa, että jo tiesuunnitelmavaiheessa voitaisiin arvioida ja kuvailla ne menettelyt, joita suositellaan ko. kohteessa sovellettavan. Ennen näiden ekotehokkuuden ohjauskeinojen laajempaa käyttöönottoa niiden vaikutuksia ja kustannuksia on arvioitava tarkemmin käytännön hankkeissa sekä varmistettava toimenpiteiden tehokkuus. Jatkoselvitysten perusteella voidaan myös tarkentaa arvioita ympäristövaikutusten laskentaan soveltuvien laskentatyökalujen käyttö- ja kehitystarpeista. Investointihankkeiden lisäksi ekotehokkuuden laskentamenetelmiä pitää kehittää pitkäkestoisiin hoito- ja erityisesti ylläpitopalveluihin. Myös hankkeen rajauksilla ja hankkeiden yhdistämisillä sekä niiden kestoajalla voidaan vaikuttaa ekotehokkuuteen. Alueellisilla hankeryppäillä yhteistyössä muiden rakennuttajien kanssa voidaan parantaa hankkeiden ekotehokkuutta sekä saavuttaa säästöjä.

6

7 ESIPUHE Projektin tavoitteena oli kehittää uusia menetelmiä ottaa ekotehokkuus huomioon investointien hankinnassa sekä etsiä keinoja menetelmien saattamiseksi käytäntöön. Tavoitteena oli pyrkiä mahdollisimman yksinkertaiseen ja käyttäjäystävälliseen menettelytapaan, joka mahdollistaisi sen, että ekotehokkuus voidaan ottaa yhdeksi hankkeiden arviointikriteeriksi ja saavuttaa menettelylle alan yleinen hyväksyntä. Työssä kiteytettiin keskeiset infrahankkeen ekotehokkuuteen vaikuttavat tekijät ja työvaiheet keskittyen erityisesti Suunnittele ja Toteuta -hankkeisiin. Tämän lisäksi arvioitiin tilaajan ja urakoitsijan keinoja ja mahdollisuuksia vaikuttaa hankkeen ekotehokkuuteen. Työhön sisältyy myös suunnitelma tarvittavista ekotehokkuuden arviointimenetelmien kehittämistoimenpiteistä. Projekti toteutettiin Tiehallinnon T&K-rahoituksella EKOTULI-tutkimusteemasta. Projektin vastuuhenkilö Tiehallinnossa oli Sami Petäjä. Työryhmässä Tiehallinnon edustajana oli lisäksi Matti Lahti. Projekti toteutettiin pääosin työryhmätyöskentelynä. Tutkimuksen projektipäällikkönä toimi Leena Korkiala-Tanttu, VTT. Tutkimusryhmässä työskentelivät lisäksi Paula Eskola VTT:ltä sekä Aarno Valkeisenmäki, Raimo Antila ja Erja Mutanen Destiasta. Projektin ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Matti Lahti, Tiehallinto, pj. Sami Petäjä, Tiehallinto Kari Lehtonen, Tiehallinto Harri Jalonen, Tiehallinto Tuula Säämänen, Tiehallinto Heimo Tervola, Tiehallinto Hannu Nurmi, Tiehallinto Kai Tattari, Tiehallinto Tapani Karonen, Infra ry. Helsingissä marraskuussa 2007 Tiehallinto Keskushallinto

8

9 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 7 Sisältö 1 JOHDANTO Työn tavoite 10 2 EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN Ekotehokkuuden määritelmä ja tavoitteet Väylä- ja tierakentamisen ympäristökuormitukset ja ekotehokkuuteen vaikuttavat tekijät Ekotehokkuuden arviointi Väylärakentamisen ympäristöongelmaluokat ja kuormitustekijät Meli -laskentaohjelma tien rakentamisen ympäristövaikutusten arviointiin Rakennussuunnittelun ja rakentamisen merkittävyys koko tiehankkeen ympäristönäkökohtien kannalta 17 3 EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA Vaikuttamiskeinot Yhteiskunnan ohjaus Tilaajan ohjaus Urakoitsijan toiminta Hankekohtaiset ohjaustavat 23 4 ST-HANKKEEN EKOTEHOKKUUDEN OHJAUSTARVE ST -hankkeen rakenneosien ympäristövaikutusten arviointi Rakenneosien merkittävyys Urakoitsijan ekotehokas toiminta ja sen ohjaustarve Tilaajan toimenpiteet urakoitsijan ekotehokkaan toiminnan varmistamiseksi 31 5 JATKOTOIMENPITEET JA YHTEENVETO Ekotehokkuuden ohjauskeinojen jatkokehitys ja käyttöönotto investointihankkeissa (ST-hankkeet) Yhteenveto 34 6 LÄHDEVIITTEET 36 7 LIITTEET 37

10 8 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa

11 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO Ympäristönäkökohtien merkitys hankinnoissa on kasvanut EU:n yhdennetyn tuotepolitiikan, uudistuneiden hankintadirektiivien sekä YK:n kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelman myötä. Tiehallinnon hankintastrategian mukaan Tiehallinnon tavoitteena on ottaa tarjousten arviointiperusteiksi elinkaari- ja ekotehokkuus: Elinkaarikustannusten ja tierakenteiden ympäristövaikutusten laskentamalleja ja indikaattoreita kehitetään aikaisempien elinkaaripilottihankkeiden pohjalta. Niitä pyritään käyttämään vaatimusten kuvaamisessa, tarjousten arviointikriteerinä ja urakan seurantavaiheessa. Tiehallinnon ympäristöohjelma 2010 sisältää tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet ympäristökuormituksen ja luonnonympäristöön kohdistuvien haittojen vähentämiseen. Ympäristökysymyksissä keskeisiksi asioiksi on nostettu liikenteen energiatehokkuus, liikenteen päästöjen vähentäminen, pohjavesiriskien ja melualtistumisten vähentäminen sekä ilmaston muutokseen varautuminen. Ympäristöhaittoja voidaan vähentää esimerkiksi suojausrakenteilla (pohjavesisuojaukset ja meluesteet), mutta nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan ole ainoa keino torjua haittoja. Suuri osa tienpidon haitallisista ympäristövaikutuksista voidaan estää jo hyvällä suunnittelulla. Keskeistä on ympäristönäkökohtien huomioonottaminen hankkeen kaikissa vaiheissa suunnittelusta rakentamiseen. Jotta suunnittelussa pystyttäisiin arvioimaan erilaisten valintojen ympäristövaikutuksia, tarvitaan tähän tarkoitukseen soveltuvia menettelytapoja ja työkaluja. Tierakentamisen ympäristövaikutusten ja elinkaarikustannusten arviointimenetelmien kehitystyötä on tarkasteltu useissa projekteissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kehitettyjä työkaluja ja menetelmiä ovat mm.: VTT:n kehittämä tiesuunnittelijoiden käytettäväksi soveltuva Excelpohjainen tierakenteiden ympäristökuormitusten laskentaan ja vertailuun soveltuva ohjelma, MELI (Eskola et al. 1999, Laine-Ylijoki et al. 2000, Mroueh et al. 2000). Ohjelmaa on koekäytetty mm. Tieliikelaitoksen (Nousiainen & Heikkilä 2000) ja Tiehallinnon (Korkiala-Tanttu et al. 2005) pilot-kohteissa. VTT:n yhteistyössä Tiehallinnon kanssa laatima betonisiltojen kunnonhallinnan järjestelmä, johon yhtenä osa-alueena sisältyy myös ympäristöja elinkaarikustannusten arviointi (Vesikari 2004). VTT:n kehittämä kallio- ja tunnelirakentamisen elinkaariarviointityökalu BeCost ( Tierakentamisen elinkaarikustannustannusten arviointimenetelmät ja työkalut, kooste näistä on esitetty julkaisussa (Kalliokoski et al. 2001). Väylärakentamisen ympäristöarvot ja ekoindikaattorit projektissa (Korkiala-Tanttu et al. 2006) kehitetty väylärakentamisen ympäristövaikutusten arviointijärjestelmä (EIMI). Järjestelmässä ovat mukana kaikki merkittävät ympäristöongelmaluokat, jotka yhdessä kuvaavat kokonaishaittaa. Ympäristöongelmaluokkien mukaiset vaikutukset arvioidaan kuormitustekijöiden avulla. Arviointimallin käytön ongelmaksi nähtiin tarvittavien lähtötietojen saatavuus, vaihtoehtojen vertailussa kaikkien oleellisten tekijöiden huomiointi.

12 10 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa JOHDANTO Tiehallinto on ollut mukana suurimmassa osassa näistä hankkeista ja näkee menetelmien kehitystyön ja käyttöön saattamisen edelleen tärkeänä. Tässä hankkeessa keskityttiin siihen, miten ja mitä menetelmiä käyttäen ekotehokkuuden arviointi saataisiin mukaan Tiehallinnon investointien ST-urakoiden hankintaprosessiin. Tiehallinto on pyrkinyt vähentämään luonnonmateriaalien käyttöä osallistumalla sivutuotteiden käyttöä edistävään kehitystoimintaan. Sivutuotteiden käyttö parantaa usein hankkeen ekotehokkuutta, mutta jos sivutuotteet joudutaan kuljettamaan kaukaa tai niiden käyttö edellyttää runsasta sideaineiden käyttöä, voi sivutuotteiden käytöllä olla myös negatiivinen vaikutus hankkeen ekotehokkuuteen. Tiehallinto on linjannut sivutuotteiden käyttöä uudessa ohjeessaan: Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa. Tiehallinnon ST-urakoissa on nähtävissä kehityssuunta, jossa tarjoajat esittävät tarjouksessaan aiempaa vähemmän rakennussuunnitelmia ja rakenneratkaisut tulevat muuttumaan urakan aikana tarjousvaiheessa esitettyjen tuotevaatimusten puitteissa. Tämän takia ekotehokkuuden arviointijärjestelmän pitää olla joustava sallien hankkeen toteutusvaiheessa tapahtuvat muutokset suhteessa tarjousvaiheeseen. 1.1 Työn tavoite Projektissa kehitettiin mahdollisimman yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen menettelytapa, jolla ekotehokkuus voidaan ottaa yhdeksi ST-hankkeiden arviointikriteeriksi ja saavuttaa menettelyllä alan yleinen hyväksyntä. Projektin tavoitteena oli: yksinkertaistaa ja havainnollistaa ekotehokkuuden käsitettä esitellä vaihtoehtoisia tapoja arvioida ST-hankkeen ekotehokkuutta arvioida mitkä ovat keskeisimmät ympäristöongelmaluokat ja rakenneosat, joilla on merkitystä ST-hankkeen ekotehokkuuteen löytää keinot, joilla tilaaja ja urakoitsija voivat parhaiten vaikuttaa hankkeen ekotehokkuuteen esitellä yksinkertaisia ja käytännönläheisiä menettelytapoja ottaa ekotehokkuus yhdeksi ST- hankkeiden tarjousten arviointikriteeriksi ja valintaperusteeksi tehdä ehdotus hankinnan kehittämisryhmälle (johtoryhmälle) siitä, miten Tiehallinto ottaa ekotehokkuuden huomioon investointien hankinnassa sekä määrittää tarvittavat kehittämis- ja jatkotoimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Työssä pyrittiin aluksi löytämään keskeisimmät infrahankkeen ekotehokkuuteen vaikuttavat tekijät ja työvaiheet. Tämän jälkeen arvioitiin tilaajan ja urakoitsijan keinoja ja mahdollisuuksia vaikuttaa näihin tekijöihin ja sitä kautta hankkeen ekotehokkuuteen. Arviointi keskitettiin niihin tekijöihin, joihin urakoitsijalla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa. Projektin lopputuloksena esitettiin vaihtoehtoisia menettelytapoja ekotehokkuuden huomioonottamiseksi ST-hankkeen hankinnassa, sekä keinoja näiden arviointitapojen tai - menetelmien saattamiseksi käytäntöön

13 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 11 EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN 2 EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN 2.1 Ekotehokkuuden määritelmä ja tavoitteet Infrarakenteiden tarkoituksena on palvella niiden omistajien, käyttäjien sekä yhteiskunnan tarpeita käyttöiän ajan. Infrarakenteiden elinkaaren pituus on yleensä pitkä moniin muihin tuoteryhmiin verrattuna ja se mitataan kymmenissä vuosissa. Infrarakenteiden elinkaareen sisältyy yleensä myös useita kunnossapito- ja korjaustoimenpiteitä, joiden vaikutuksesta elinkaaren kokonaispituus kasvaa merkittävästi. Elinkaaritarkasteluissa otetaan huomioon kaikki kuvassa 1 esitetyt elinkaaren vaiheet (Lehmus et al. 2002). Rakenteiden käyttöikäkäsitteitä elinkaari kestoikä käyttöikä kunnossapitojaksot uudelleenkäyttö kierrätys raakaaineen valmistus otto käyttö turmeltuminen loppusijoitus Kuva 1. Elinkaari, sen vaiheet ja käyttöikäkäsitteitä. Ekotehokasta infrarakentamista määriteltäessä tarvitaan tietoja rakenteille asetettavista vaatimuksista. Nämä vaatimukset voidaan jakaa koskemaan rakenteen kelpoisuutta ja toimivuutta, taloudellisuutta sekä ympäristövaikutuksia (kuva 2). Toimivuus Taloudellisuus Ekologisuus Kuva 2. Eko- ja kustannustehokkaassa rakentamisessa on kysymys hankkeen/kohteen haluttujen ominaisuuksien (vaatimusten) toteuttamisesta tietyin elinkaaren aikaisten ympäristöpainein ja elinkaarikustannuksin (Lehmus et al. 2002). Ekotehokkuudella tavoitellaan ympäristökuormitusten kokonaisvaltaista vähentämistä pyrkimällä samanaikaisesti tuottamaan kustannussäästöjä ja kilpailuetua. Ekotehokkaassa infrarakentamisessa hankkeelle asetetut vaatimukset täytetään mahdollisimman vähillä ympäristövaikutuksilla, kun tarkastelujaksona on koko elinkaari. Ekotehokkuuden määritelmälle ei ole olemassa standardia, kuten esim. elinkaariarvioinnille (SFS-EN ISO ), ja siten käsitettä voidaan tulkita eri tavoin. Erään kansainvälisen määritel-

14 12 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN män (WBCSD) mukaan ekotehokkuus lasketaan tuotteiden tai palvelujen arvon suhteena ympäristökuormitusten summaan. Siten infrarakentamisen ekotehokkuutta voidaan kuvata kaavalla: Rakennuskohteen / tuotteenarvo Ekotehokkuus = (1) Ympäristövaikutukset Kaavassa 1 kohteen arvo ja ympäristövaikutukset muodostuvat osatekijöistä. Kokonaisarvo lasketaan osakomponenttien painotetusta summasta. Rakennuskohteen arvo tarkoittaa tässä sitä palvelua ja toimivuutta, joka voidaan saada aikaan vaihtoehtoisin linjaus-, geometria- ja teknisin ratkaisuin. Esimerkiksi linjauksen valinta vaikuttaa toisaalta matkapituuksiin ja täten käytön aikaisiin ympäristökuormituksiin ja toisaalta väylänrakentamisen aiheuttamaan maankäyttöön ja sen seurausvaikutuksiin. Väylän toimivuuteen katsotaan kuuluvan liikenteen sujuvuus, väylän turvallisuus, muuntojoustavuus, käyttöikä ja vaurioriski, esteettisyys, viihtyisyys ja esteettömyys. Rakennuskohteen arvo määräytyy siis tuotevaatimusten ja suunnitteluratkaisujen perusteella (Lehmus et al. 2002). Aiempien tarkastelujen mukaan ekotehokkaan infrarakentamisen tunnuspiirteitä ovat mm.: maaperän ja maa-ainesten säästeliäs käyttö infrarakenteiden tuottamisen kustannustehokkuus ja suhteellisen alhaiset ympäristöön kohdistuvat paineet (etenkin energiankäyttö) infrarakenteiden ja niiden osien turvallisuus, pitkäikäisyys ja kohtuullinen huollettavuus, sekä vähäinen ennakoimattoman vaurioitumisen riski rakenteiden ja niiden osien uusiokäytettävyys rakenteiden kokeminen arvokkaina, miellyttävinä ja maisemaan sopivina. 2.2 Väylä- ja tierakentamisen ympäristökuormitukset ja ekotehokkuuteen vaikuttavat tekijät Tierakentaminen aiheuttaa vuosittain Suomessa noin 40 miljoonan tonnin uusiutumattomien luonnon raaka-aineiden kulutuksen. Tierakentaminen aiheuttaa lisäksi vuositasolla noin terajoulen uusiutumattoman energiaresurssin kulutuksen ja noin 0,5 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Koko väylärakentaminen yhteensä aiheuttaa noin 52 miljoonana tonnin uusiutumattoman raaka-ainekulutuksen ja noin 0,8 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt (taulukko 1). Arvion mukaan tien-, kadun- ja ratarakentaminen aiheuttaa suuruusluokaltaan noin 1 %:n osuuden (0,6-1,1 %:n osuuden) Suomen uusiutumattoman energian kulutuksesta ja hiilen, rikin ja typen oksidien päästöistä. Osuus on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi teollisuuden kokonaisosuus, mutta on samaa suuruusluokkaa kuin joidenkin yksittäisten teollisuusalojen osuus (taulukko 1).

15 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 13 EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN Taulukko 1. Väylärakentamisen ympäristökuormitukset (Korkiala-Tanttu et al. 2006). Kuormitus Yks. Tie Katu Rata Yht. Suomi / osuus % Uusiutumaton TJ / 1 % energia Uusiutumaton milj. 40 6,7 5, / 56 % raaka-aine tonnia CO 2 milj. 0,49 0,32 0,096 0,81 73 / 1,1 % tonnia SO 2 tonnia / 0,6% NO x tonnia / 0,6 % CH 4 tonnia 33 7, / 0,5 % NMVOC tonnia , / 0,04 % Siten suurimmat vaikutusmahdollisuudet ovat uusiutumattoman raakaaineen käytön vähentämisessä. Lisäksi energian kulutuksen ja päästöjen vähentämisellä voidaan saada aikaan merkittäviä ympäristösäästöjä. Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) 2003 julkistaman ympäristön tilaa koskevan raportin mukaan Suomessa sekä energian että luonnonvarojen käyttö on lisääntynyt 1980-luvun alusta 1,4-kertaiseksi. Luonnonvaroja käytetään Suomessa noin kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin. Talouden materiaalitehokkuuden parantaminen ja luonnonvarojen kokonaiskäytön vähentäminen nykyisestä noin 100 tonnista/vuosi asukasta kohden onkin Suomessa yksi suurimpia ympäristönsuojelun haasteita (Suomen Ympäristöministeriö). Väylähankkeissa ympäristövaikutukset ovat hyvin tapauskohtaisia. Paikallisten ympäristöolosuhteiden ja väyläsuunnitelman tuntemus on edellytys ympäristövaikutusten arvioinnille. Väyläindikaattori-hankkeessa (Korkiala-Tanttu et al. 2006) tehtiin ehdotus väylärakentamishankkeen tärkeimmistä ympäristöongelmaluokista ja niiden painoarvoista Kuvassa 4 on esitetty arvottamisen tuloksena saadut painoarvot eri ympäristöongelmaluokille sekä arvio siitä, miten hyvin kutakin ympäristöongelmaluokkaa pystytään tällä hetkellä laskennallisesti arvioimaan. 2.3 Ekotehokkuuden arviointi Väylärakentamisen ympäristöarvot ja ekoindikaattorit -hankkeessa tarkasteltiin erilaisia liikenneväylähankkeiden ympäristövaikutusten arviointitapoja, käytiin läpi elinkaariarvioinnin periaatteet sekä esitettiin kooste elinkaariarvioinnin soveltamisesta väylärakentamisessa. Lisäksi raportissa laadittiin yhteenveto tärkeimmistä elinkaarivaikutusten arviointimenetelmistä ja niiden soveltuvuudesta infra-alan elinkaaren hallintaan (Korkiala-Tanttu et al. 2006). Lisätietoa ekotehokkuuden arviointimenetelmistä löytyy siis em. raportista. Tässä luvussa on keskitytty vain EIMI-indikaattorijärjestelmän ja Meliohjelman esittelyihin, koska ST-hankkeiden ekotehokkuuden arvioinnissa käytettävää työkalua on arvioitu voitavan kehittää näiden pohjalta.

16 14 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN Väylärakentamisen ympäristöongelmaluokat ja kuormitustekijät Tekesin Infra-ohjelman Väyläindikaattorit hankkeessa kehitettiin väylärakentamisen ympäristövaikutusten arviointiin soveltuva elinkaariarviopohjainen hankekohtainen ympäristöongelmaluokkiin perustuva arviointijärjestelmä (EIMI, Environmental IMpacts of Infrastructure). Järjestelmää voidaan soveltaa rakentamisen suunnittelussa, hankinnassa, toteutuksessa ja ohjauksessa erityyppisissä väylärakentamiskohteissa. Järjestelmässä ovat mukana kaikki arvioiden mukaan merkittävät ympäristöongelmaluokat, jotka yhdessä kuvaavat ns. kokonaishaittaa (kuva 3). Ympäristöongelmaluokkien mukaiset vaikutukset arvioidaan kuormitustekijöiden avulla. Järjestelmän soveltaminen edellyttää riittäviä lähtötietoja eri vaihtoehtojen aiheuttamista ympäristökuormituksista, eli em. kuormitustekijöistä. Nämä tiedot voidaan laskea esimerkiksi käyttämällä tarkoitukseen soveltuvaa laskentatyökalua (tällä hetkellä esim. Meli-ohjelma tai jatkossa mahdollisesti uusi laskentatyökalu). Tutkimuksessa eri ympäristöongelmaluokat arvotettiin, eli asetettiin tärkeysjärjestykseen niiden merkittävyyden mukaan (kuva 4). Tämä arvottaminen tehtiin infra-alan eri tahojen edustajien yhteisessä workshopissa. Tärkeimmiksi ympäristövaikutusluokiksi rakennus- ja kunnossapitovaiheessa arvioitiin: luonnonvarojen käyttö, laadulliset pohjavesivaikutukset, ilmastonmuutos sekä fysikaalis-mekaaniset vaikutukset. Luonnonvarojen käyttö sekä ilmastonmuutos -vaikutusluokat ovat sellaisia, joiden vaikutuksia voidaan tällä hetkellä arvioida suhteellisen hyvin eli niitä kuvaavia määrällisiä indikaattoreita on olemassa.

17 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 15 EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN Kuva 3. Väylärakentamisen ympäristövaikutusten kokonaishaitan arvioinnin hierarkkinen järjestelmä (Korkiala-Tanttu et al. 2006).

18 16 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN Kuva 4. Väylähankkeen rakentamis- ja kunnossapitovaiheen ympäristöongelmaluokkien painoarvot (muokattu Korkiala-Tanttu et al. 2006) Meli -laskentaohjelma tien rakentamisen ympäristövaikutusten arviointiin Esittely Maarakentamisen elinkaarilaskentaohjelma, Meli, kehitettiin VTT:llä jo luvun lopulla tierakenteiden ja muiden maarakenteiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten laskentaan ja vertailuun. Ohjelma sisältää sekä pohjaettä päällysrakenteet ja tierakentamisessa yleisimmin käytetyt materiaalit. Excel-pohjainen ohjelma soveltuu mm. tiensuunnittelijoille ja urakoitsijoille rakenne- ja materiaalivaihtoehtojen vertailuun. Myös materiaalien tuottajat voivat ohjelman avulla toimittaa asiakkaille tiedot tuotteidensa käytön ympäristövaikutuksista tai antaa vertailevia tietoja eri tuotevaihtoehtojen ympäristökuormituksista. Käyttökokemukset Meli on suhteellisen helppokäyttöinen ohjelma, joka on nähty tärkeänä työkaluna ympäristöasioiden ja elinkaariajattelun liittämisessä maarakenteiden käytännön suunnittelutyöhön. Ohjelmaa on testattu Tiehallinnon pilothankkeissa mm. 'Elinkaaritarkastelut tienpidon hankintoihin projektin (Korkiala-Tanttu et al. 2005) yhteydessä. Väylärakentamisen ympäristöarvot ja ekoindikaattorit projektissa käytettiin järjestelmän testauksen pohjana em. hankkeen Valkeakosken pilot-kohteessa (MT307) Meli-ohjelmalla tehtyjä ympäristökuormituslaskelmia. Jatkokehitystarpeet Ohjelman jatkokehitystarpeita on arvioitu em. projekteissa saatujen kokemusten perusteella. Ohjelman on todettu soveltuvan suunnitteluvaiheessa väylähankkeiden (päällys- ja pohjarakenteet) ympäristökuormitusten arvioin-

19 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 17 EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN tiin ja eri vaihtoehtojen vertailuun, mutta hankinnassa ohjelman käytön ongelmaksi on koettu hankkeen toteutuksessa tehtyjen muutosten vaikutuksen huomioiminen. Tulisiko laskelmat tehdä toteutuksen jälkeen uudelleen ja hyvittää/sakottaa urakoitsijaa jälkikäteen ja kuka nämä laskelmat tekisi? Lisäksi ohjelman rakenteen ja käyttöliittymän muokkaamista yksinkertaisemmaksi, sekä paremmin soveltuvaksi erityyppisille rakenteille ja eri suunnittelun vaiheisiin on toivottu. Meli-ohjelmaa on matkan varrella täydennetty monilla uusilla rakennemateriaaleilla ja työvaiheilla. Lisäksi ohjelman taustatietoja on päivitetty päästötietojen ja joidenkin materiaalien ympäristöprofiilien osalta mm. ohjelman pilotoinnin yhteydessä. Silti ohjelmasta puuttuu vielä joitakin vähemmän käytettyjä rakennemateriaaleja ja osittain materiaalien ympäristöprofiileihin liittyvä tieto saattaa olla vanhentunutta. Ohjelman sisältämät tiedot on dokumentoitu useisiin raportteihin ja tietokannasta on löydettävissä kaikki ohjelman sisältämät lähtötiedot. Siten ohjelma on periaatteessa läpinäkyvä. Tietojen löytäminen voi kuitenkin olla hankalaa, eikä tulosten käyttäjä pääse niihin suoraan käsiksi. Uuden hankintalainsäädännön mukaan hankinnassa käytettävien vertailuperusteiden tulee olla läpinäkyviä ja siten, mikäli Meli-ohjelmaa tai sen pohjalta laadittua uutta työkalua halutaan käyttää hankinnassa, on ohjelmaa kehitettävä läpinäkyvämmäksi. Meli-ohjelman tärkeimmät kehitystarpeet ovat: läpinäkyvyyden parantaminen käyttöliittymän muokkaaminen mahdollisimman helppokäyttöiseksi taustatietojen tarkistus ja päivitys tarvittaessa puuttuvien materiaalien ja työvaiheiden lisääminen 2.4 Rakennussuunnittelun ja rakentamisen merkittävyys koko tiehankkeen ympäristönäkökohtien kannalta Infrarakentamisen kohteet ja niiden suunnittelu- ja toteutusvaiheet käynnistyvät tarveselvityksestä tai hankesuunnittelusta. Hankkeen laajuus (alku- ja loppupiste, tien poikkileikkaus) määrittää rakentamisen aiheuttamien ympäristövaikutusten suuruusluokan. Niihin voidaan kuitenkin vaikuttaa merkittävästi vielä yleis- ja tiesuunnittelussa sekä rakentamisen ratkaisuilla ja toteutustavoilla. Rakentamisvaiheessa tehtävien valintojen merkitys Rakennussuunnitelma- ja rakentamisvaiheessa urakoitsija voi vielä vaikuttaa ainakin seuraaviin asioihin: Käytettävät materiaalit (maa- ja kallioleikkaukset) Rakennepaksuudet Massatalouden ja massansiirtojen optimointi (kuljetusmatkat, läjitysalueet) Purettavat rakenteet ja niiden hyödyntäminen Käytettävät koneet ja ajoneuvot Käytettävät pohjavahvistukset Läjitysalueiden ja pohjaveden hallinnan suunnittelu

20 18 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKAS INFRARAKENTAMINEN Suojausrakenteet (melusuojaus, tärinäsuojaus, pohjavesisuojaus) Valaistuksen suunnittelu Työnaikaisen liikenteen hoito Riskien minimointi ja turvallisuus Taulukko 2. Rakennustyön aikaisia ympäristövaikutuksia ja niiden aiheuttajia. Luonnonvarojen käyttö Päästöt ilmaan Pölypäästöt Päästöt maaperään ja veteen Melu ja tärinä AiheuttajaT Kallioaines, sora ja hiekka, ylijäämämateriaalit, läjitettävät massat, kaatopaikalle menevät jätteet, uusiutumattomat energiaresurssit. Kuljetusajoneuvot ja työkoneet, työnaikaiset liikennejärjestelyt, räjähdyskaasut, materiaalien (kuten asfaltin- ja sementin valmistus). Kiviainesten louhiminen, maa-ainesten kaivu, kuormaus ja kuljetus, rakentaminen. Teollisuuden sivutuotteet, bitumipohjaiset materiaalit, kemikaali/polttoainevuodot Kuormaus ja kuljetustoiminta, louhintaporaukset ja räjäytykset, murskaus ja rikotus, roudan rikkominen, paalutus sekä rakennusten ja rakenteiden purkaminen. Taulukossa 2 on esitetty rakennustyön aikana syntyviä ympäristövaikutuksia ja niiden aiheuttajia. Kolmannessa sarakkeessa on esitetty myös kyseisiin ympäristökuormituksiin liittyvät EIMI-järjestelmän mukaiset ympäristöongelmaluokat. Ympäristövaikutus Ympäristöongelmaluokka Luonnonvarojen käyttö Ilmastonmuutos, alailmakehän otsonin muodostuminen, happamoituminen, rehevöityminen, paikallinen ilman laatu, suorat terveysvaikutukset Paikallinen ilman laatu, suorat terveysvaikutukset Ekotoksisuus, laadulliset pohjavesivaikutukset Fysikaalis-makaaniset vaikutukset Rakennustyön aikana on siis mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten pienentämiseen vielä monin tavoin. Luonnonvarojen käyttöä voidaan vähentää materiaalikierrätystä sekä heikkolaatuisten- ja uusiomateriaalien käyttöä lisäämällä. Energiaresurssien käyttöä ja päästöjä voidaan vähentää kuljetusmatkojen optimoinnilla ja käyttämällä vähän energiaa kuluttavia koneita. Melua voidaan vähentää käyttämällä eristäviä suojarakenteita. Lisäksi urakoitsija voi vaikuttaa mm. huolehtimalla työturvallisuudesta, suunnittelemalla tarvittavat suojausrakenteet, seuraamalla pohjaveden laatua sekä ennakoimalla mahdolliset riskit.

21 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 19 EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA 3 EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA 3.1 Vaikuttamiskeinot Suuri osa Tiehallinnon investointihankkeista hankitaan ns. ST-mallilla. Siinä tilaaja hankkii kattavat lähtötiedot. Urakoitsijan vastuulla ovat rakennussuunnittelu ja rakentaminen. Tarjoukseen urakoitsija liittää mm. laatimansa alustavan rakennussuunnitelman sekä selvityksen toimintatavoistaan esimerkiksi laatusuunnitelmassa. Alustavassa rakennussuunnitelmassa esitetään muutokset tiesuunnitelman vaaka- ja pystygeometriaan sekä alustavat tekniset ratkaisut. Tilaaja valitsee edullisimman urakoitsijan laatupisteiden ja hinnan perusteella. Yksittäisen ST -hankkeen ekotehokkuuden huomioonottamisessa ja parantamisessa tärkeimmät vaikuttamistavat (kuva 5) ovat: Yhteiskunnan ohjaus Tilaajan ohjaus Urakoitsijan toiminta EKOTEHOKKUUDEN VIITEKEHYS ST-HANKKEESSA Tilaajan ohjaus: Urakoitsijan toiminta: Tarjouspyyntö ja urakoitsijan valinta Kestoikä (elinkaari) Hankkeen toteutus Yleis- ja tiesuunnitelma Kustannukset / vuosikustannukset Tarjousvaiheen ratkaisut (tekniset ratkaisut, laatusuunnitelma) Tiehallinnon pysyväisluonteiset ohjeet ja linjaukset Ekotehokkuus / ympäristövaikutukset Yhteiskunnan ohjaus Yrityskohtaiset ratkaisut (toimintatavat, resurssit, kehittäminen) Destia2007 Kuva 5. Vaikuttamiskeinot ekotehokkuuteen ST -hankkeella /Ekotehokkuuden viitekehys.

22 20 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA 3.2 Yhteiskunnan ohjaus Yhteiskunnan ohjaus ympäristöasioissa vaikuttaa sekä tilaajan että urakoitsijan toiminnan taustalla. Ympäristölainsäädäntö sisältää velvoitteita, jotka molempien osapuolten on otettava huomioon. Tilaajan on muun muassa varmistuttava ympäristölainsäädännön vaatimista vaikutusten arvioinneista ja muista tarvittavista selvityksistä sekä osin toteuttamiseen tarvittavista luvista. ST -hankkeen toteutuksessa urakoitsijan on toiminnanharjoittajan roolissa tehtävä ilmoituksia tai haettava lupia ympäristöviranomaiselta. Näitä ovat esimerkiksi ilmoitus melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta, ympäristöilmoitus tai ympäristölupa. Tällöin ympäristöviranomainen antaa osan hankkeen toteutukseen liittyvistä reunaehdoista ja valvoo urakoitsijan toimintaa näiltä osin. Ympäristönsuojelulain ja asetuksen sekä jätelain perusteella tehdyt ratkaisut vaikuttavat ekotehokkuuden parantamismahdollisuuksiin erityisesti jätteeksi luokiteltujen materiaalien osalta. Ympäristön huomioonottamiseen tähtäävä yhteiskunnan ohjaus on lisääntymässä. Viime aikoina julkisessa keskustelussa ja lainsäädännön valmistelussa on kiinnitetty huomiota ilmastonmuutoksen torjumiseen. On oletettavaa, että myös tästä johtuva yhteiskunnan ohjaus tulee vaikuttamaan monin tavoin myös maarakentamiseen. Ympäristönäkökohtien lisäksi yhteiskunnan ohjaus vaikuttaa hankintalainsäädännön kautta. Julkisissa hankinnoissa yhteiskunnan ohjaus kiteytyy tasapuolisuuden, selkeiden valintaperusteiden ja toiminnan läpinäkyvyyden vaatimuksiin. 3.3 Tilaajan ohjaus Tilaaja on keskeisessä asemassa vaikutettaessa hankkeen toteutuksen ekotehokkuuteen. Eri hankkeen osapuolista tilaajalla on myös paras käsitys hankeen ja sitä ympäröivien olosuhteiden ominaispiirteistä sekä hankkeelle kohdistuvista yhteiskunnan ja tienkäyttäjien odotuksista. Tiehallinnon ohjeistus Tiehallinnon teknisiä ohjeita ei ole tässä yhteydessä arvioitu ekotehokkuuden näkökulmasta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että Tiehallinnon vaatimiin rakenteisiin liittyvät määrittelyt tukevat pitkää kestoikää ja siten ympäristöä säästävää näkökulmaa. Teknisten ohjeiden kehittämistarpeiden tarkastelu olisi syytä tehdä sen varmistamiseksi, että rakenteen riittävä elinkaari ja muu ohjeistus tukevat automaattisesti hankkeen ekotehokkuutta. Kun ekotehokkuus on otettu huomioon teknisissä ohjeissa, ekotehokkuusajattelu on sisäänrakennettu Tiehallinnon hankintamenettelyihin.

23 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 21 EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA Yleis- ja tiesuunnitelma Suunnittelu tarkentuu vaiheittain ja samalla myös näkökulmat eri ympäristöasioihin painottuvat eri tavoin. Lopputulokseen ja samalla myös ympäristönäkökohtiin merkittävästi vaikuttavia päätöksiä joudutaan tekemään sitovasti jo hankkeiden alkuvaiheessa, jolloin ei ole vielä käytettävissä yksityiskohtaista tietoa hankkeen vaikutuksista. Esimerkiksi ympäristönäkökohdat voivat jopa vaikuttaa tien linjaukseen niin, että edullisinta massatasapainoa ei ole mahdollista saavuttaa. Suurissa investointikohteissa lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), mikä vaikuttaa myös suunnitteluratkaisuihin. Hankkeen ympäristövaikutukset huomioonottavalla suunnittelulla luodaan edellytykset hankeen ekotehokkaalle toteutukselle. Tilaaja käyttää vaikutusmahdollisuuksiaan jo yleis- ja tiesuunnitteluvaiheissa, jolloin käytännössä päätetään useista koko hankkeen ekotehokkuuden merkittävästi vaikuttavista tekijöistä kuten esimerkiksi tien linjauksesta ja tasauksesta. Vaikka monia ympäristöön vaikuttavia päätöksiä on tehty jo ennen hankkeen rakennuttamisvaihetta, hankkeen ekotehokkuuteen voidaan vielä vaikuttaa. Tarjouspyyntö ja urakoitsijan valinta Tilaaja laatii ST hankkeen toteutuksen sopimusasiakirjat hankkeen tiesuunnitelman pohjalta. Tarjouspyynnön valmistelijan toimintaa ohjaavat lainsäädännön lisäksi Tiehallinnon linjaukset ja Tiehallinnon voimassa olevat ohjeet. Liikennettä, teitä ja siltoja koskevat Tiehallinnon tekniset ohjeet ovat sopimusasiakirjojen viiteaineistoa, ja ne sisältävät myös ST hankkeen ekotehokkuuden kannalta merkittävien osavaiheiden toteutukseen ja rakenteisiin liittyviä ohjeita. Yhteiskunnan ohjaus näkyy myös Tiehallinnon tekemien ympäristöasioiden linjausten taustalla. Ekotehokkuuteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi sopimusehdoilla tai hankekohtaisilla tilaajan vaatimuksilla. Hankekohtaisissa vaatimuksissa voidaan painottaa jotain hankkeessa tai sitä ympäröivissä olosuhteissa tunnistettua ekotehokkaaseen toteuttamiseen vaikuttavaa näkökulmaa. Esimerkiksi konetyövaltaisilla hankkeilla voidaan painottaa päästöjen vähentämistä tai materiaalivaltaisilla hankkeilla luonnonvarojen vähentämistä. Tarjouspyynnössä tilaaja määrittelee urakoitsijan valintaperusteet sekä vaatimukset hankkeen tekniselle toteutukselle. Näillä vaikutuskeinoilla tilaaja voi varmistaa mm. sen, että hankkeen materiaaleja hyödynnetään ekotehokkaasti ja käytettävän konekaluston päästöt ilmaan ovat halutulla tasolla. Keskeistä ekotehokkuuden edistämisessä on investointihankkeen erityispiirteiden huomioon ottaminen. Tarjous- ja toteutusaikojen pidentäminen voi antaa mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa ekotehokkuutta parantavia toimenpiteitä. Joissakin tapauksissa hankkeiden yhdistely suuremmiksi kokonaisuuksiksi antaa mahdollisuuksia ekotehokkuuden edistämiseksi. Esimerkiksi erilaisia massoja ja materiaaleja voidaan hyödyntää hankkeen eri osien välillä.

24 22 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA Käytettäessä ekotehokkuutta yhtenä urakoitsijan valintakriteerinä on otettava huomioon hankintalainsäädännön vaatimukset. Lain mukaan urakoitsijoiden arviointi- ja valintakriteerien on oltava ennakkoon ilmoitettuja, selkeitä, läpinäkyviä ja yksikäsitteisiä. Tämä saattaa vaikeuttaa tietokonepohjaisten työkalujen käyttöä, ellei niitä ole rakennettu riittävän läpinäkyviksi. Vaihtoehtoisilla ratkaisuilla voi olla mahdollista tuottaa vastaavat ominaisuudet sisältäviä teknisiä ratkaisuja, joissa ympäristönäkökulma on otettu paremmin huomioon johonkin toiseen ratkaisuun nähden. Teknisten ratkaisujen vertailun on oltava kuitenkin läpinäkyvää ja siinä voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisia ennalta annettuja vertailuperusteita. 3.4 Urakoitsijan toiminta Urakoitsija toteuttaa hankkeen sopimuksen mukaisesti, lainsäädännön ja tilaajan teknisten vaatimusten asettamissa rajoissa. Ekotehokkuuteen urakoitsija voi vaikuttaa omien toimintatapojensa, henkilöstön osaamisen, käytettävien resurssiensa ja hankkeen toteutustavan valinnalla. Resurssit tarkoittavat mm. toteutukseen käytettävää kalustoa sekä toteutuksen vaatimia materiaaleja ja muita panoksia. Hankkeen toteutustapa sisältää toteutusmallin lisäksi tekniset ratkaisut innovaatioineen. Urakoitsijan yrityskohtaiset ratkaisut Urakoitsijan toimintatavat voivat olla ekotehokasta toimintaa tukevia. Esimerkiksi toimiva ympäristöasioiden hallintajärjestelmä varmistaa osaltaan, että toteuttava organisaatio on tunnistanut ympäristöön vaikuttavat toimintonsa, sitoutunut ympäristöasioiden parantamiseen sekä toimii järjestelmällisesti ympäristöasioissa. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmiin kuuluu myös sidosryhmien vaatimusten huomioonottaminen sekä palveluntuottajaketjun toimintatavoista huolehtiminen. Em. seikat voivat edesauttaa hankkeen osapuolien välistä ymmärrystä sen ekotehokkaasta toteuttamisesta ja voivat varmistaa koko hankkeen tuotantoketjun sitoutumisen ekotehokkaaseen toimintaan. Oleellista on myös se, että urakoitsija on laatinut huolelliset suunnitelmat tarjottavan hankkeen ekotehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden hallintaan. Tarjousvaiheen ratkaisut ja toteutus Ekotehokkuuteen vaikuttavat myös urakoitsijan käyttämät resurssit ja niiden hallinta. Oleellista on käytettyjen resurssien ympäristövaikutusten tunnistaminen ja niiden hallinta sekä sitoutuminen niiden avulla hankkeen haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseen. Urakoitsijan keskeiset keinot ekotehokkuuden parantamiseksi ovat: urakoitsijan tekemät ympäristöä säästävät ja hankkeen toteutuksen ekotehokkuutta parantavat innovaatiot hankkeella olevien materiaalien ekotehokas hyödyntäminen kuljetusmatkat huomioon ottaen tehokkaat työmenetelmät ja hyvin suunniteltu logistiikka

25 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 23 EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA urakoitsijan ja aliurakoitsijoiden käyttämien resurssien ympäristöominaisuudet ja vaikutukset urakoitsijan ja aliurakoitsijoiden sitoutuminen ympäristöä säästävään tekniikkaan ja sen käyttäminen osana hankkeen toteutusta. Urakoitsijan tekemiä ympäristöä säästäviä ja hankkeen ekotehokkuutta parantavia innovaatioita voidaan useimmiten arvioida hankkeen suunnitelmien osana. Muut urakoitsijan toimintatapoihin liittyvät asiat tilaaja voi vaatia ehdottomina vaatimuksina tai ottaa huomioon osana laatupisteytystä. Urakoitsijan resurssien vaikutusta osana hankkeen toteutuksen ekotehokkuutta voidaan arvioida konkreettisten näyttöjen, kuten tunnistettujen ympäristövaikutusten avulla. 3.5 Hankekohtaiset ohjaustavat Edellisissä luvuissa on esitelty millä tavoilla hankkeen ekotehokkuuteen voidaan vaikuttaa hankkeen eri vaiheissa. Teettämisessä ja toteutuksessa avainasemassa ovat tarjouspyynnön määrittelyt ja urakoitsijan toiminta. Tilaaja asettaa joka tapauksessa reunaehdot hankkeen toteutukselle lainsäädännön, hanketyypin, kohdekohtaisten olosuhteiden ja aiemmin tehtyjen suunnitteluratkaisujen puitteissa. Käytännössä urakoitsijaa voidaan ohjata ekotehokkaaseen toimintaan seuraavilla ohjaustavoilla: 1. Ohjataan toimintaa määräyksillä ja tarjouspyynnön vaatimuksilla 2. Urakoitsijan toimintatapojen arviointi tarjousvaiheessa 3. Urakoitsijan toimintatapojen ja ratkaisujen arviointi tarjousvaiheessa 4. Toteutuneiden ympäristövaikutusten seuranta ja niihin sidottujen kannusteiden (ympäristöbonusten) maksaminen 5. Ekotehokkuuden parantamiseen tähtäävän T&K -osuuden sisällyttäminen urakkaan Ohjaustapa 1: Ohjataan toimintaa määräyksillä ja tarjouspyynnön vaatimuksilla Ohjaustapa sopii hankkeisiin tai niiden osiin joiden keskeiset ympäristöön vaikuttavat mekanismit tunnetaan ja joihin voidaan vaikuttaa yksilöidyillä määräyksillä ja vaatimuksilla. Tarjouspyynnössä tai laatuvaatimuksissa esitetään ne määräykset ja vaatimukset, joita työssä tulee noudattaa. Yleisiin laatuvaatimuksiin soveltuvat hyvin esimerkiksi eri laitteiden ja varusteiden vaatimukset, Projektikohtaisia vaatimuksia (esimerkiksi vaatimuksia käytettävistä materiaaleista) voidaan esittää tarjouspyynnössä. Tarjousten ympäristövaikutuksia ei lasketa, vaan tiedetään että vaatimukset ohjaavat halutuilta osin ekotehokkaaseen toteuttamiseen. Haluttuja ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi eri laitteiden ja varusteiden vaatimukset kuten tievalaistuksessa käytettävät polttimot. Ohjaustavalla voidaan vaikuttaa esimerkiksi käytettävän konekaluston ympäristöpäästöjen määrään. Tässä apuna voidaan käyttöön kehitettyä kaluston EURO-luokitusta. Ohjaustapaa voidaan soveltaa myös luonnonvaroja säästävään käyttöön yksilöidyissä kohteissa, kuten materiaalien uusiokäyttöön rakenteita purettaessa.

26 24 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA Määräysten ja vaatimusten käyttö on selkeä ohjaustapa silloin kun niiden vaikutukset ovat selkeästi tunnistettavissa. Ne voivat toisaalta rajoittaa tarpeettomasti urakoitsijaa tarjoamasta ekotehokkaita ratkaisuja. Ohjaustapa 2: Urakoitsijan toimintatapojen arviointi tarjousvaiheessa Arvioidaan tarjousvaiheessa kuinka hyvin urakoitsija ottaa toiminnassaan ja tarjottavalla hankkeella huomioon ekotehokkuuteen vaikuttavat ympäristökysymykset. Arviointi tapahtuu esimerkiksi ns. laatupisteytyksen avulla ympäristöasioita painottaen. Esimerkiksi toimiva ympäristöasioiden hallintajärjestelmä varmistaa osaltaan, että toteuttava organisaatio on tunnistanut ympäristöön vaikuttavat toimintonsa, sitoutunut ympäristöasioiden parantamiseen sekä toimii järjestelmällisesti ympäristöasioissa. Urakoitsijan ekotehokkaiden ratkaisujen toteuttamista tukevat hanketta toteuttavan yrityksen toimintatavat. Keskeisiä toimintatapoihin sisällytettäviä ja laatupisteytyksessä huomioon otettavia asioita ovat: hankkeen toteuttamiseen liittyvien (ympäristö)riskien systemaattinen hallinta ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen kohdekohtaisten ekotehokkuuteen vaikuttavien ympäristönäkökohtien tunnistaminen ja niihin liittyvät toimenpiteet urakoitsijan ja palveluntuottoketjun henkilöstön ympäristöosaaminen ja sen kehittäminen urakoitsijan sitoutuminen ympäristöasioiden kehittämiseen, esimerkiksi oman toimintansa jatkuvaan kehittämiseen ja sitoutuminen tilaajan ympäristötavoitteiden mukaiseen toimintaan. Urakoitsijan sitoutumista em. toimintatapoihin voidaan arvioida esimerkiksi urakoitsijan ympäristöasioiden hallintajärjestelmän tai muiden näyttöjen kautta sekä ko. tarjottavaa urakkaa varten laadittujen suunnitelmien perusteella. Ohjaustapa 3: Urakoitsijan ratkaisujen arviointi tarjousvaiheessa Ohjaustavassa eri tarjousten tai vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia vertaillaan tarkoitukseen soveltuvalla laskentatyökalulla. Ohjaustapaa kannattaa käyttää silloin, kun jonkin rakenneosan vaihtoehtoisten ratkaisujen ympäristövaikutukset poikkeavat huomattavasti toisistaan ja kun tilaajan tekniset vaatimukset ym. määrittelyt ja tilauskäytännöt mahdollistavat erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi pohja- ja päällysrakenteet ovat tällaisia rakenneosia. Lasketut ympäristövaikutukset otetaan huomioon vertailuhinnan laskennassa etukäteen sovitulla tavalla. Arviointi voidaan toteuttaa esimerkiksi niin, että tilaaja tekee tai teettää laskelmat erilaisille rakenneratkaisuille. Tällöin tarjouspyynnössä ilmoitetaan kuinka paljon eri ratkaisuvaihtoehdoille maksetaan bonusta tai vähennystä tarjousten arviointivaiheessa. Menettelytavan ongelmana on se, kuinka suhtaudutaan mahdollisiin poikkeamiin tarjouksen ja toteutuman välillä. Toisaalta pitäisi pystyä sallimaan rakennusvaiheen muutokset, mutta toisaalta ne eivät saisi heikentää ekotehokkuutta.

27 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 25 EKOTEHOKKUUDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA PARANTAMINEN ST-HANKKEELLA Tai vaihtoehtoisesti tarjouspyynnössä ilmoitetaan, miten urakoitsija tulee saamaan bonuksia tai vähennyksiä eri rakennevaihtoehdoista, mutta lopullinen arviointi tehdään vasta toteutuksen jälkeen, jolloin bonukset ja vähennykset määritetään toteutettujen ratkaisujen mukaan. Ohjaustavan käyttö edellyttänee sitoutumista yhteen kaikkien saatavilla olevaan laskentatyökaluun, jotta taataan ratkaisujen yhteneväinen arviointi. Käytettävän laskentatyökalun tulosten tulee olla läpinäkyviä ja tasapuolisia, jotta hankintalainsäädännön vaatimukset täyttyvät. Tällä hetkellä ei ole käytettävissä tarjousten vertailuun soveltuvaa laskentaohjelmaa. Luvussa 2 esitelty MELI LCA ohjelma ei ole nykyisellään riittävän laaja kyseeseen tulevien rakenteiden vertailuun. Myös sen laskentaolettamusten dokumentointi ei ole riittävän monipuolinen, jotta tarjousten vertailu olisi riittävän läpinäkyvää. Ohjaustapa 4: Arvioidaan toteutuneet ympäristövaikutukset urakan aikana Ohjaustavassa tarjouspyynnössä ilmoitetaan ne toteutuksen tekijät, joita mitataan toteutusvaiheessa ja joihin sidotaan bonuksia tai sanktiota. Toteumien kirjaus voi perustua urakoitsijan ilmoitukseen, tilaajan ja urakoitsijan yhteiskatselmukseen tai riippumattoman asiantuntijan katselmukseen. Ympäristövaikutusten seuranta voi kohdistua esimerkiksi käytettyihin ajoneuvoihin ja työkoneisiin, tai käytettyihin, läjitettyihin sekä poisvietyihin massoihin. Ympäristöbonukset tai vaihtoehtoisesti sanktiot määritetään niin, että ne ohjaavat urakoitsijaa ekotehokkaaseen toteutukseen. Hankkeessa Vt 6 välillä Lappenranta - Imatra sovellettiin ympäristöbonusta, jossa paremmasta ympäristölaadusta siis vähemmistä ympäristövaikutuksista - maksettiin urakoitsijalle bonusta. Toimenpiteet oli luokiteltu kolmeen eri bonusluokkaan, joissa arviointiin mm. materiaalien kierrätysmääriä. Purettavien materiaalien hyötykäytön lisäämisen ohella ohjaustapaa voidaan käyttää myös työnaikaisen liikenteen ympäristöhaittojen vähentämiseen. Toteutumaan perustuvat kannusteet ovat siinä suhteessa hyviä, että niitä ei tarvitse ottaa huomioon tarjousvertailussa, jolloin urakoitsijalla säilyy mahdollisuus muuttaa tarvittaessa muuttaa ratkaisuja työn aikana. Ohjaustavan käyttö edellyttää tilaajan huolellista suunnittelua, jotta ohjausvaikutus saadaan mahdollisimman selkeäksi ja ekotehokkuutta parantavaksi. Ohjaustapa 5. Ekotehokkuuden parantamiseen tähtäävän T&K - osuuden sisällyttäminen urakkaan T&K-osio voi olla tilaajan suunnittelema ja / tai urakoitsijan ehdotukseen perustuva. Tilaaja suunnittelemassaan T&K-osioissa määrittelee tavoitteet ja antaa sisällöllisiä rajauksia. Urakoitsijalle voidaan antaa myös vapaus esittää omia ehdotuksia siitä, miten ekotehokkuutta aiotaan edistää. Menettely tarjoaa urakoitsijalle mahdollisuuden innovatiivisiin ekotehokkuutta edistäviin toteutusratkaisuihin. Tarjousten arvioinnissa urakoitsijan innovatiiviset ratkaisut voidaan ottaa huomioon vertailuhinnan laskennassa etukäteen sovitulla tavalla tai erilaisin bonuksin. Mikäli käytetään vertailuhintamenettelyä, arvioidaan innovatiivisten ratkaisujen toteutuminen jälkeenpäin. T&K-osion arviointikriteerien ilmoittaminen ennakkoon saattaa olla ongelmallista ja tehtyjen ehdotusten arviointi voi olla vaikeaa.

28 26 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa ST-HANKKEEN EKOTEHOKKUUDEN OHJAUSTARVE 4 ST-HANKKEEN EKOTEHOKKUUDEN OHJAUSTARVE 4.1 ST -hankkeen rakenneosien ympäristövaikutusten arviointi ST -hankkeet ovat erilaisia johtuen investointikohteen luonteesta ja laajuudesta, alueellisista erityispiirteistä jne. Tässä yhteydessä tarkasteluun on otettu keskimääräinen ST hanke. Tarkasteluissa ei ole otettu kantaa yleissuunnitelma- tai tiesuunnitelmavaiheessa tehtyihin ekotehokkuuteen vaikuttaviin ratkaisuihin. ST hankkeen ekotehokkuuden analysoimiseksi on keskitytty ST hankkeiden rakenneosiin / toteuttamisen osavaiheisiin sekä kunkin rakenneosan / osavaiheen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin Yleensä aiemmissa suunnitelmavaiheissa on tehty ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa myös tässä työssä tehtyihin tarkasteltuihin. Samoin tilaaja voi asettaa joillekin osavaiheille tai rakennusosille vaatimuksia, jotka priorisoituvat tässä työssä tehtyjä ratkaisuja tärkeämmiksi. ST-hankkeen rakenneosien ekotehokkuuden arviointi tehtiin kuvan 6 kaavion mukaisesti. Arvioinnin tulokset on esitetty taulukkomuodossa liitteessä 1: Ekotehokkuustarkastelujen ulkopuolelle rajattiin varusteet ja laitteet sekä tunnelit. Siltojen kohdalla tarkasteltiin ainoastaan muotti- ja telinetöitä. ST-hankkeen jakaminen rakenneosiin (litteroittain) Rakenneosien ympäristövaikutukset Rakenneosien merkittävyys ja vaikutus ST hankkeen ekotehokkuuteen: - Kustannusosuus - Vaikutus hankkeen ekotehokkuuteen Toteutuksen kannalta merkittävimmät rakenneosat - Vaikutusmahdollisuudet eri toteutusvaiheissa Urakoitsijan ekotehokas toiminta ja sen ohjaustarve Destia 2007 Kuva 6. Ekotehokkuuden arvioinnin etenemiskaavio. Arviointeja varten ST-hanke jaettiin taulukon 3 mukaisiin osavaiheisiin. Toteutuksen osavaiheiden ja rakenneosien jaottelun lähtökohtana oli tienrakennustöiden jaottelu, johon esimerkiksi Tiehallinnon yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset perustuvat. ST-hankkeissa tuotevaatimukset määrittelevät rakennuskohteen arvon niin tarkasti, että käytännössä kaikki hyväksytyt tarjoukset ovat laatutasoltaan samanarvoisia. Rakenneosakohtaisissa ekotehokkuustarkasteluissa onkin oletettu, että hyväksyttyjen tarjousten rakenneosien laatutaso ja arvo ovat niin lähellä toisiaan, että rakenneosan ekotehokkuus (ks. luku 2.1, kaava 1)

29 Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa 27 ST-HANKKEEN EKOTEHOKKUUDEN OHJAUSTARVE määräytyy sen ympäristövaikutusten perusteella. Mitä pienemmin ympäristövaikutuksin joku rakennusosa pystytään tuottamaan, niin sitä parempi on ko. ratkaisun ekotehokkuus. Taulukko 3. Analysoidut ST hankkeen rakenneosat ja niiden arvioidut ympäristövaikutukset. Millaisia ympäristövaikutuksia Rakenneosa Luonnonvarojen käyttö Pohjavesivaikut. Ilmastonmuutos Fys- mek (melu tärinä) PURKUTYTÖT (päällyst, kerrosrak, varust. ja laitteet., sillat) MAARAKENTEET PINTAMAAN POISTO - - LEIKKAUKSET, KAIVANNOT JA AVO-OJARAKENTEET MAALEIKKAUS; massa-ylijäämä MAALEIKKAUS; massa-alijäämä KALLIORAKENTEET - -- KALLIOLEIKKAUKSET; massaylijäämä KALLIOLEIKKAUKSET: massa-alijäämä MURSKAUS JA LAJITTELU - -- POHJANVAHVISTUKSET MASSANVAIHTOON KUULUVAT KAIVUTYÖT JA TÄYTÖT PENGERPAALUTUS + LAATAT/HATUT SYVÄSTABILOINTI -- - PYSTYOJITUS - - VAHVISTERAKENTEET - KEVENNYSPENKEREET -- PENGER- JA KERROSRAKENTEET MAAPENKEREET TIEPENGER; massat tielinjalta -- - TIEPENGER; massat tielinjan ulkopuolelta VASTAPENKEREET - - YLIPENKEREET - LOUHERAKENTEET SUODATIN- JA ERISTYSKERROKSET JAKAVA KERROS -- --? - - SUODATINKANKAAT + - SITOMATTOMAT KANTAVAT KERROKSET -- --? - - PINTARAKENTEET JA VIIMEISTELYT SIDOTUT KANTAVAT KERROKSET - -- BITUMISILLA SIDEAINEILLA SIDOTUT KULUTUSKERROKSE SORAPINTA MUUT PÄÄLLYSTEET JA KOVAT PINTARAKENTEET - -- VIHERRAKENTEET KASVUALUSTATYÖT - - NURMIVERHOUKSET - - MUUT RAKENNEOSAT MELUAIDAT - - MELUVALLIT + - KIERTOTIET - - TYÖNAIKAISEN LIIKENTEEN HOITO - OLEMASSAOLEVAT RAKENTEET (PURKUTYÖT) KUIVATUSRAKENTEET VARUSTEET JA LAITTEET SILLANRAKENTAMINEN: MUOTTI- JA TELINETYÖT - VALAISTUS (POLTTIMON TYYPPI) -- erittäin kielteiset - kielteiset + myönteiset ++ erittäin myönteiset