Ekosysteeminäkökulma innovaatiopolitiikkaan

Transkriptio

1 Policy Brief: No. 8/2014 Ekosysteemit Ekosysteeminäkökulma innovaatiopolitiikkaan Mitä uutta ekosysteemin käsitteellä ja liiketoimintaekosysteemeihin perustuvalla tarkastelutavalla on tarjota suomalaiselle innovaatiopolitiikalle? Hankkeen nimi: Business Ecosystems and Platforms for Innovations (BECSI) Tekijät: Satu Rinkinen Vesa Harmaakorpi Kilpailun on todettu tapahtuvan nykyisessä talouden ympäristössä yritysten kahdenvälisen tai alueellisten klusterien välisen kilpailun sijaan kansainvälisissä ekosysteemeissä. Liiketoimintaekosysteemien tutkimus on keskittynyt pitkälti ICT-alaan, ja innovaatiopolitiikan näkökulmaa ei ole juurikaan tuotu esiin aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa. BECSIhankkeen tavoitteena on tutkia empiiristen tapaustutkimusten avulla olemassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä liiketoimintaekosysteemejä ja näiden tulosten perusteella esittää toimenpide-ehdotuksia ekosysteemilähestymistavan soveltamiseksi suomalaisessa innovaatiopolitiikassa. Hankkeen ensimmäinen vaihe toimi ekosysteemiajattelun, suomalaisen innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan välisen suhteen keskustelunavaajana ja nosti esiin innovaatiopolitiikan kannalta tärkeitä kysymyksiä hankkeen tulevien vaiheiden avulla vastattavaksi. Tarkasteluun valittiin liiketoimintaekosysteemien käsitteen lisäksi kolme laajasti käytössä olevaa lähestymistapaa: klusterit, innovaatiojärjestelmät ja älykäs erikoistuminen. Aineistona käytettiin nämä neljä lähestymistapaa kattavaa kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia. Ekosysteemilähestymistapa eroaa jo lähtökohtaisesti jossain määrin ennestään käytössä olevista innovaatiopolitiikan lähestymistavoista. Ekosysteemeillä on löyhempi yhteys paikkaan tai alueeseen, ja ekosysteemit nähdään ennen kaikkea globaaleina verkostoina. Ekosysteemien toiminnan keskiössä ovat innovaatiot, ja ekosysteemien toimijat voivat koostua mistä tahansa organisaatioista, jotka osallistuvat jollain tavalla asiakasarvon luomiseen. Ekosysteemejä pidetään lähtökohtaisesti itseorganisoituvina ja itseuudistuvina järjestelminä. Innovaatiopolitiikan näkökulmasta haasteellisia kysymyksiä ovat muun muassa miten rakentaa innovaatioympäristö, joka ruokkii ekosysteemien kasvua ja kehitystä, miten edistää politiikan keinoin ekosysteemien omalähtöistä uudistumista ja miten pyrkiä lieventämään liiketoimintaekosysteemien kuolemiseen liittyviä negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia hankkeen seuraavissa vaiheissa. Liiketoimintaekosysteemi on James F. Mooren vuonna 1993 lanseeraama käsite. Mooren mukaan yrityksiä ei tulisi nähdä osana tiettyä toimialaa, vaan osana ekosysteemiä, jossa eri alojen yritykset tekevät yhteistyötä, kilpailevat ja luovat yhdessä kyvykkyyksiä uusien innovaatioiden ympärille. Liiketoimintaekosysteemi voidaan ymmärtää liiketoimintaverkostoksi, jonka toimijat tekevät yhteistyötä luodakseen toisiaan täydentävien kyvykkyyksien ja voimavarojen ja yritysten järjestelmän tuotteen tai palvelun asiakasarvon kasvattamiseksi.

2 Johdanto Kilpailu tapahtuu yhä enemmän kansainvälisten liiketoimintaekosysteemien välillä. Myös modernin innovaatiopolitiikan tulisi huomioida tämä muutos. Yritykset ja eri toimialat kohtaavat tällä hetkellä suuria haasteita niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Euroopan talouskriisi ja rakennemuutokset vaativat yrityksiltä kykyä uudistua innovaatioiden, yrittäjyyden, uusien ajattelumallien ja uusien liiketoimintaekosysteemien avulla. Myös julkisilla toimijoilla voi olla merkittävä rooli tulevaisuuden innovaatioprosesseissa ja -ekosysteemeissä. Modernille suomalaiselle innovaatiopolitiikalle on aiempien tutkimusten ja kokemusten perusteella esitetty useita haasteita ja vaatimuksia. Suomalaisten yritysten pääseminen mukaan globaaleihin verkostoihin on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, ja myös innovaatiopolitiikan tulisi huomioida innovaatioiden systeemisyys, ja verkostoissa ja ekosysteemeissä olevat kyvykkyydet innovaatiotoiminnan perusedellytyksinä (Wallin, 2012). Alueellisten innovaatioalustojen tarkastelun on myös todettu olevan osittain vanhanaikaista (Harmaakorpi & Uotila, 2012). Innovaatiojärjestelmiä ja -alustoja tulisi kehittää muun muassa uusien nousevien teknologioiden esiin tuomiseksi sekä palvelu- ja ei-teknologisten innovaatioiden korostuvan merkityksen huomioimiseksi. Kilpailun on todettu tapahtuvan yhä enemmän ennemminkin kansainvälisissä ekosysteemeissä kuin yksittäisten yritysten välillä tai alueellisissa ja kansallisissa klustereissa (esim. Moore, 1993; Wallin ja Laxell, 2013). Tämän vuoksi myös innovaatiopolitiikan tulisi keskittyä tukemaan kehittyviä liiketoimintaekosysteemejä. Liiketoimintaekosysteemit kilpailevat ennen kaikkea globaalilla tasolla, ja siksi pitäisi välttää keskittymästä liikaa vain alueellisiin innovaatioprosesseihin ja yritysten välisiin kanssakäymisiin. Toisaalta esimerkiksi kaupunkien tulisi kyetä tarjoamaan ekosysteemeille innovaatioympäristö, joka auttaa niitä kasvamaan ja uusiutumaan. Innovaatiopolitiikan tulisi huomioida onnistuneiden innovaatioprosessien edellytyksinä innovaation systeemisyys, eri tavoin organisoidut ekosysteemit ja verkostoihin juurtuneet osaamiset ja kyvykkyydet. Liiketoimintaekosysteemeistä on keskusteltu laajasti innovaatio- ja yrittäjyyskirjallisuudessa, erityisesti koskien ICT-sektoria, mutta liiketoimintaekosysteemi on edelleen teoreettisesti jokseenkin epämääräinen käsite, mikä tekee sen hyödyntämisestä politiikkatasolla haastavaa. Ekosysteemin käsite tuotiin talouden ja liiketoiminnan kontekstiin 1990-luvun alussa (ks. Moore, 1993) ja todettiin, että yrityksiä ei tulisi enää nähdä osana yksittäisiä teollisuudenaloja, vaan osana ekosysteemejä, joissa yritykset tekevät yhteistyötä, kilpailevat ja kehittävät yhdessä kyvykkyyksiä uusien innovaatioiden ympärillä. Ekosysteemin yritysten on tarkoitus tehdä jokaista ekosysteemin osapuolta hyödyttävää yhteistyötä lopputuotteen tai -palvelun asiakasarvon kasvattamiseksi.

3 BECSI-hankkeen (Business Ecosystems and Platforms for Innovations) tarkoituksena on tutkia olemassa olevia liiketoimintaekosysteemejä lisätäksemme ymmärrystä näistä komplekseista järjestelmistä, ja muodostaa tutkimuksen perusteella suosituksia myös politiikkatason toimiksi. Hankekokonaisuuden aikana on alkuvuodesta 2014 tuotettu kaksi tieteellistä artikkelia ja kaksi konferenssipaperia (ks. lähteet). Aineisto Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotettiin aiempaa kirjallisuutta hyödyntäen eri innovaatiopolitiikan lähestymistapojen vertailu. BECSI-hankkeen innovaatiopolitiikkaa koskevan osan ensimmäisessä vaiheessa liiketoimintaekosysteemin käsite asetettiin aiemmin ja edelleen laajalti käytössä olevien innovaatiopolitiikan lähestymistapojen rinnalle ja kehitettiin viitekehys näiden eri lähestymistapojen vertailulle. Tavoitteena oli tuoda liiketoimintaekosysteemin käsite mukaan myös politiikkatason teoreettiseen tarkasteluun ja nostaa esiin kysymyksiä liittyen tämän käsitteen soveltamiseen innovaatiopolitiikassa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kolme eri innovaatiopolitiikan lähestymistavan klusterit, innovaatiojärjestelmät ja älykäs erikoistuminen sekä liiketoimintaekosysteemin käsitteen kattavaa kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia. Kaikki neljä tutkimuksessa analysoitua lähestymistapaa ovat politiikkamielessä hyvin kompleksisia käsitteitä. Tämä, kuten myös näiden lähestymistapojen erilaiset ja eripituiset historiat tekevät niiden vertailusta haastavaa. Liiketoimintaekosysteemien lisäksi kolme muuta lähestymistapaa valittiin mukaan sen perusteella, että ne ovat kaikki aiemmin ja tälläkin hetkellä laajasti hyödynnettyjä käsitteitä innovaatiopolitiikan sisällä. Tulokset Toteutetun vertailun perusteella ekosysteemilähestymistavan voidaan todeta eroavan jossain määrin kolmesta muusta tarkastellusta lähestymistavasta. Jo lähtökohtana biologian ja ekologian piiristä tuodun käsitteen hyödyntäminen talouden ja liiketoiminnan kontekstissa on uutta verrattuna perinteisiin taloustieteen ja talousmaantieteen käsitteistöihin. Ekosysteemilähestymistavan rakenne ja toiminta eroavat muista kolmesta tarkastelun kohteista esimerkiksi seuraavin tavoin: Ekosysteemeillä on löyhempi yhteys tiettyyn paikkaan tai alueeseen ja ekosysteemin sisäiset verkostot ovat ennen kaikkea globaaleja aluerajat ylittäviä verkostoja. Ekosysteemien toiminnan keskiössä ja perustana ovat innovaatiot, joiden taustalla ovat avoimen innovaation prosessit.

4 Liiketoimintaekosysteemeihin perustuva tarkastelutapa eroaa monilta osin aiemmista ja nykyisin laajalti käytössä olevista innovaatiopolitiikan lähestymistavoista. Täten sillä voi myös olla jotain uutta annettavaa tulevaisuuden innovaatiopolitiikalle. Innovaatiopolitiikan eri lähestymistapojen ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia, vaan niitä voidaan soveltaa käytäntöön toisiaan tukevina ja täydentävinä politiikan eri tasoilla. Ekosysteemin jäseninä voivat olla käytännössä mitä tahansa organisaatiot, jotka osallistuvat asiakasarvon luomiseen. Ekosysteemin kulmakivenä toimii yritys, joka tarjoaa muille ekosysteemin avoimen jäsenille alustan (esim. tietty teknologia), josta muut yritykset hyötyvät ja jonka pohjalle ne voivat tuottaa innovaatioita kasvattaakseen ekosysteemin tarjoamien tuotteiden tai palveluiden asiakasarvoa. Ekosysteemejä pidetään lähtökohtaisesti itseorganisoituvina ja itseuudistuvina järjestelminä, joiden elinkaari kattaa neljä eri vaihetta: synty, laajeneminen, johtoasema ja uudistuminen tai kuolema. Ekosysteemilähestymistavan politiikkasovelluksista ei kirjallisuuteen perustuvan tutkimuksen perusteella voida sanoa vielä paljoakaan, vaan ennemminkin esittää arvauksia ja tarkentavia kysymyksiä jatkotutkimuksen selvitettäväksi. Aiempien tutkimusten perusteella ekosysteeminäkökulma keskittää huomion erityisesti pienten yritysten rooliin kasvun vauhdittajina ja työpaikkojen luojina (Wessner, 2004). Avoimeksi jäävät kuitenkin vielä esimerkiksi kysymykset siitä, miten näiden pienten yritysten kasvua ja kytkentöjä kansainvälisiin elinvoimaisiin ja kehittyviin ekosysteemeihin voidaan politiikan avulla tukea. Talouden ja yksittäisten yritysten toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Tarvitsemme siis myös uusia tapoja tarkastella tätä muutosta ja yritysten toimintaa siinä, voidaksemme harjoittaa kasvua, työpaikkojen luomista ja hyvinvointia tukevaa innovaatiopolitiikkaa. Älykkääseen erikoistumiseen perustuva lähestymistapa on otettu osin pakon sanelemana laajalti käyttöön eri puolilla Eurooppaa, ja sen soveltamista tullaan vielä varmasti jatkamaan uusilla alueilla. Älykkään erikoistumisen lähestymistapaa voidaan kuitenkin soveltaa monin eri, alueiden mukaan räätälöidyin tavoin. Täten se mahdollistaa esimerkiksi ekosysteemilähestymistavan soveltamisen laajemman, älykkääseen erikoistumiseen perustuvan innovaatiopolitiikan sisällä. Eri lähestymistapojen ei siis tarvitse olla toisiaan poissulkevia, vaan niitä voidaan myös hyödyntää toisiaan täydentävinä. Ekosysteemilähestymistapaa voidaan pitää uutena kehittyvänä lähestymistapana, joka tarvitsee taustalleen vielä lisää tutkimusta, jotta sitä voidaan pyrkiä hyödyntämään myös politiikkatasolla ja tarjoamaan kansallisille ja alueellisille politiikan suunnittelijoille ja harjoittajille uusia näkökulmia innovaatiotoimintaan ja sen kehittämiseen.

5 Innovaatiopolitiikan haasteet Hankkeen alkuvaiheessa on nostettu esiin useita ekosysteemeihin liittyviä kysymyksiä innovaatiopolitiikan kontekstissa. Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia hankkeen seuraavissa vaiheissa empiirisen aineiston avulla. Mikä on julkisen sektorin rooli liiketoimintaekosysteemeissä? Miten tukea kehittymässä olevia liiketoimintaekosysteemejä? Miten rakentaa innovaatioympäristö (rahoitus, infrastruktuuri, tutkimus, koulutus, jne.) joka ruokkii ekosysteemien kasvua ja kehitystä? Onko mahdollista tukea ja edistää ekosysteemien omalähtöistä uudistumista innovaatiopolitiikan keinoin? Mitä nämä keinot voisivat olla? Miten liiketoimintaekosysteemien evoluutiota voidaan tukea eri politiikkatasoilla? Miten liiketoimintaekosysteemien kuolemiseen liittyviä negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia voidaan pyrkiä lieventämään? Tarkempi lukeminen Hankkeen tuloksia: Leviäkangas et al. (2014). The Finnish Road Weather Business Ecosystem - Turning Societal Benefits into Business and the Other Way Round. Engineering Management Research; Vol. 3, No. 1 Majava et al. (2014) Evolution and change dynamics in business ecosystems: research frame for spatial context. Technology, Innovation and Industrial Management (TIIM) Conference, May in Soul, South Korea. Pilli-Sihvola et al. (2014) Evolving winter road maintenance ecosystems in Finland and Hokkaido, Japan. ITS Helsinki 2014 Congress, June in Helsinki, Finland. Rinkinen, S. & Harmaakorpi, V. (Forthcoming) Ecosystem perspective on regional innovation policy. Muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta: Harmaakorpi, V. and Uotila, T. (2012). Innovaatiopolitiikan meta-analyysi: Innovaatioympäristön uudet toimintatavat ja alustat kasvun kehittämisessä. Helsinki: Tekes. Iansiti, M. and Levien, R. (2004). Strategy as ecology. Harvard Business Review, Vol. 82, No. 3, pp

6 Moore, J. F. (1993). Predators and prey: A new ecology of competition. Harvard Business Review, Vol. 71, No. 1, pp Moore, J. F. (2006). Business ecosystems and the view from the firm. The Antitrust Bulletin, Vol. 25, No. 1, pp Wallin, J. (2012). Innovaatiotutkimuksen meta-analyysi: Entrepreneurship, innovations and value creation. Helsinki: Tekes. Wallin, J. and Laxell, P. (2013). Alueet globaaleissa ekosysteemeissä. Osaamiskeskusohjelman loppuarviointi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 19/2013. Wessner, C. W. (2004). Entrepreneurship and the innovation ecosystem policy lessons from the United States. Papers on Entrepreneurship, Growth and Public Policy no. 4604, Max Planck Institute for Research into Economic Systems.