TRY Pintakäsittelyjaosto on toiminut runsaat kaksi vuotta ja sen pääaktiviteetit ovat olleet:

Transkriptio

1 1 PINTAKÄSITTELYPÄIVÄ 2013 Teräsrakenneyhdistyksen pintakäsittelyjaosto järjesti Pintakäsittelypäivän Hämeenlinnassa Koulutuspäivään osallistui lähes 40 henkilöä. Päivän tiiviissä ohjelmassa oli esitykset TRY:n toiminnasta, käyttöikäsuunnittelusta, konepaja-, jauhe- sekä työmaalla tehtävien kattojen maalauksesta, pinnoitteiden testauksesta, lujien terästen kuumasinkityksestä sekä sulametallihauraudesta, standardien SFS-EN ja -2 pintakäsittelyyn liittyvästä sisällöstä, CE-merkinnästä sekä FICAT-hankkeesta. Päivän lopuksi käytiin yhdessä hyvin innostavaa keskustelua pintakäsittelyyn liittyvistä kehittämistarpeista. Päivän esityksistä on koottu yhteenveto: 1. TRY:N JAOSTOT TRY:n runsaan 40 vuoden historian aikana TRY:ssä on vuosien varrella toiminut tarpeen mukaan erilaisia toimikuntia, lautakuntia, ryhmiä, jne. Runsaat kaksi vuotta sitten edellä mainittuja on alettu kutsua jaostoiksi yhtenäisyyden vuoksi. Jaostojen perusajatus on koota alan ihmiset ja yritykset yhteen ja tehdään yhdessä tarpeellisia yhteisiä kehitysasioita, kuten esim.: o Kehityksen seuranta ja ennakointi o T&K-toiminta, rahoituksen hankinta tarpeen mukaan o Koulutus, tiedonlevitys o Direktiivit, lait, asetukset, määräykset, ohjeet, standardisointi Juuri minkään yrityksen omat resurssit eivät riitä kaiken kehityksen seurantaan, joten perusajatus on yhdistää resurssit ja hoidetaan alan yleisiä yhteisiä asioita yhdessä tilanteen ja tarpeen mukaan. TRY:n jaostot ovat tällä hetkellä ovat: TRY Infrajaosto (sillat, paalut, rummut, jne.) TRY Mastojaosto TRY Pintakäsittelyjaosto TRY Ympäristöjaosto TRY Palojaosto o TRY Palojaosto jatkaa ns. paloasiamiesprojektia jaoston muodossa TRY Ruostumattomien terästen jaosto (Rosterijaosto) o TRY Rosterijaosto on tarkoitus saada aktivoitua kuluvan vuoden aikana ja kyse on ns. rosteriasiamiesprojektin jatkamisesta jaoston muodossa TRY-BY Liittorakennejaosto o Jaosto on perustettu yhdessä BY:n kanssa TRY Teräsrakenteiden suunnittelu -ja toteutusjaosto o Tällä hetkellä TEP-hankkeen ohjausryhmä toimii myös suunnitteluja ja toteutusjaostona TRY ECCS jaosto o Jaoston henkilöt koostuvat niistä suomalaisista, jotka toimivat ECCS:n eri komiteoissa. TRY Pintakäsittelyjaosto on toiminut runsaat kaksi vuotta ja sen pääaktiviteetit ovat olleet: Pintakäsittelypäivät (Hämeenlinna) järjestäminen Lehtiartikkeleita ajankohtaisista asioista Teräsrakenne-lehteen Jaoston kotisivujen kehitys ja teknisen aineiston tuottaminen ko. sivuille

2 2 2. KÄYTTÖIKÄSUUNNITTELU Pintakäsittely vaikuttaa erittäin paljon teräsrakenteiden kestävyyteen. Pintakäsittelyn (ml. pinnoite) valintaa tehdessä on tunnettava alan EN-standardit kuten EN 1990, EN , EN , EN A1, EN 505, EN 508-1, Suomen rakennusmääräyskokoelma B6 ja B7, standardisarja EN ISO 12944, EN ISO 8501 sekä EN ISO ja -2. Myös ympäristöolosuhteet (ilmastorasitusluokka, upotusrasitus) on otettava huomioon pintakäsittelyä valittaessa. Luokitteluperusteet on esitetty standardissa EN ISO Monesti ympäristöolosuhde joudutaan arvioimaan. Teräsrakenteiden yleisimmät pintakäsittelyt ilmasto-olosuhteissa ovat kuumasinkitys, kuumasinkitty teräs maalattuna (maalipinnoitettu, jauhemaalattu tai märkämaalattu) tai teräs märkämaalattuna. Pintakäsittelyn kestoikää tarkasteltaessa pitäisi esteettinen ja tekninen käyttöikä erottaa toisistaan. Raskaampien teräsrakenteiden komponenttien esikäsittely suoritetaan yleensä standardin EN 8501 mukaisesti huomioiden standardin EN A1 vaatimukset. Kuumasinkityllä teräksellä sinkkipinnoitteen paksuus valitaan ilmasto-olosuhteen mukaan. Märkämaalauksessa maalausjärjestelmä valitaan standardin EN mukaisesti. Suomen rakennusmääräyskokoelmassa B6 on ohje kuumasinkityn sekä maalipinnoitetun teräsohutlevyn valinnasta eri ilmastorasitusluokkiin, lisätietoja saa valmistajilta. Tietoa jauhemaalien valinnasta eri ympäristöolosuhdeluokkiin saa jauhemaalien valmistajilta. Standardista EN ISO ja -2 löytyy ohjeita mm. kuumasinkittyjen terästuotteiden suunnitteluun ja korroosioon eri ympäristöissä. Maalien auringon UV-säteilyn kestävyydessä on isoja eroja, mikä vaikuttaa pinnan esteettiseen kestävyyteen. 3. MAALAUS 3.1 Teräsrakenteiden jauhemaalaus Jauhemaalien käyttö on laajentunut teräsohutlevytuotteiden maalauksesta massiivisten kappaleiden sekä korroosionestomaalauksen puolelle. Jauhemaaleihin perustuvat maalausjärjestelmät testataan yleensä standardin SFS-EN ISO mukaisesti (koska jauhemaaleille ei ole omaa korroosionkestävyyden testausstandardia). Jauhemaalaus on varteenotettava vaihtoehto märkämaalausjärjestelmien rinnalle tuote- ja korroosionestomaalaukseen. Esimerkkinä voidaan käyttää erästä teräsristikkorakenteisia hallien runkorakenteita valmistavaa yritystä. Tavoitteena oli korvata käytössä ollutta märkämaalausta jauhemaalauksella, koska tuotantokapasiteettia tarvittiin lisää ja samalla VOC-päästöjä haluttiin alentaa. Maalauksen läpimenoaika on lyhentynyt 2 vrk ajasta neljään tuntiin. Jauhemaalauksen osalta ei synny VOC-päästöjä ja jauhemaalin käyttöhyötysuhde on yli 90 % ohiruiskutetun maalin kierrätettävyyden johdosta. Saavutetut korroosionkestävyysluokat ovat pienemmillä ja yhden kerran maalikalvoilla aiempia vastaavat, jopa korkeammat. 3.2 Metallipinnoitetut teräsohutlevyt konepajamaalauksessa Teräsohutlevyn metallipinnoitteen, sen pinnanlaadun sekä passivointikäsittelyn vaikutusta on tutkittu konepajamaalauksen korroosionkestävyyteen sekä maalin adheesioon vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi. Konepajamaalauksen esikäsittelyä on vaikeaa saada onnistumaan Cr 6+ -passivoidulle metallipinnoitteelle. Euroopassa valtaosa sinkitystä teräsohutlevystä passivoidaan nykyään Cr 6+ -vapailla passivointikemikaaleilla. Jotkut uudet Cr 6+ -vapaat passivointikemikaalit toimivat paremmin maalauksessa kuin vanha Cr 6+ -passivointi. Orgaanisia passivointeja (TOC) käytetään jopa korvaamaan maalauksen esikäsittelyä. Yleensä maalaukseen menevät sinkityt teräsohutlevyt toimitetaan suojaöljyttyinä (voidaan toimittaa myös ilman mitään suojakäsittelyä asiakkaan vastuulla). Ennen maalausta suojaöljy pestään pois ja esikäsittely voidaan näin suorittaa puhtaalle sinkkipinnalle. Jos suositusten vastaisesti maalausalustana käytetään passivoitua sinkittyä teräsohutlevyä, tulee maalattu tuote testata erityisen huolellisesti. Kappaletavarana kastosinkityt ja jatkuvatoimisesti kuumasinkitystä teräsohutlevystä valmistetut tuotteet vaativat erilaisen esikäsittelyn ennen maalausta. Kappaletavarasinkityt tuotteet suihkupuhdistetaan ja sinkitystä teräsohutlevystä

3 3 valmistetut tuotteet pestään ja esikäsitellään kemiallisesti. Suihkupuhdistus on liian kova menetelmä sinkityille teräsohutlevyille, koska sinkki on liian ohut mekaaniseen esikäsittelyyn. Ennen maalausta sinkityt teräsohutlevytuotteet yleensä esikäsitellään joko perinteisellä rauta- tai sinkkifosfatoinnilla tai uudemmilla yhä enemmän yleistyvillä fluorozirkonaatti- tai silaanipohjaisilla kemikaaleilla. Uudemmilla esikäsittelymenetelmillä on useita etuja perinteisiin menetelmiin verrattuna: parempi korroosiosuoja, pienemmät prosessikustannukset sekä pienempi ympäristökuormitus. Tutkimustulosten (korroosiotestit) mukaan maalattu galvannealed -pinnoite on ylivertainen muihin sinkittyihin pinnoitteisiin verrattuna; parempia tuloksia jopa ilman esikäsittelyä kuin muilla sinkityillä teräsohutlevyillä esikäsiteltynä. Sinkkipinnoitteen pinnanlaadulla (A tai B) ei ole eroa maalin adheesioon. Galfanilla ja perinteisella sinkkipinnoitteella ei ole eroa maalausalustana. Kun passivoitu sinkkipinta esikäsitellään ja maalataan, tapahtuu maalin kuplimista testeissä Kuumasinkityn teräskaton työmaamaalaus Arvioitaessa kuumasinkityn teräskaton (maalaamaton tai ennestään maalattu) maalattavuutta työmaalla, maalattavan alustan arviointi silmämääräisesti ei aina riitä vaan on tukeuduttava apuvälineisiin kuten suurennuslasiin, mikroskooppiin, kalvonpaksuusmittareihin ja joskus jopa kohteen päällä olevien maalikerroksien analysointiin ennen maalaustyön suunnittelua ja toteutusta. Aiemmin suoritettujen maalauksien ja käytettyjen pinnoitteiden selvitystyö ei aina anna varmaa tietoa lähtökohdasta. Vastuukysymyksien ratkaisu vaatii hyvän arvionnin tilanteesta sekä ohjeistuksen ennen maalaustyön aloitusta, koska maalaushetken olosuhteet voivat vaihdella suuresti. Sääolosuhteet muuttuvat niin vuodenajan kuin yhden päivänkin aikana, jolloin puhdistettujen pintojen pinnoitus ei aina ole mahdollista suorittaa maalien vaatimissa olosuhteissa. Samoin on huomioitava maalien vaatimien kuivumisaikojen aikana tapahtuvat sääolojen muutokset kuten kaste aamulla aloitettaessa sekä illalla lopetettaessa maalaukset. Joissakin tapauksissa maalaussuunnittelun sijasta olisi keskityttävä kustannusten arviointiin ja siihen, jos korjausmaalauksen sijaan olisikin taloudellisempaa vaihtaa kattolevyt uusiin valmiiksi pinnoitettuihin. 4. PINNOITTEIDEN TESTAUS 4.1 Pinnoitteiden testausmenetelmät Teräsrakenteiden korroosiosuojaukseen käytetään pääasiallisesti sinkki- ja maalipinnoitteita. Pinnoitetestausta tarvitaan pinnoitustyön laadunvarmistuksessa sekä uusien pinnoiteratkaisujen kehittämisessä. Pinnoitteiden keskeisiä tutkittavia ominaisuuksia ovat paksuus, tartunta ja korroosiosuojauskyky. Näiden ominaisuuksien mittaamiseksi on olemassa monia standardoituja menetelmiä. Orgaanisten maalipinnoitteiden keskeinen ominaisuus on säänkestävyys, johon vaikuttavat UV-säteily, lämpötila ja kosteus. Lisäksi orgaanisista pinnoitteista mitataan yleisesti huokoisuutta, kiiltoa ja värisävyä. Pinnoitteen ominaisuuksien mittaamiseen tarvitaan ammattitaidon lisäksi tähän tarkoitukseen valmistettuja erikoislaitteita.

4 4 4.2 Pinnoitteiden ulkotestaus Ulkotestaus on varmin tapa saada tietoa niiden pitkäaikaiskestävyydestä, mutta testien ongelmana on tiedon saannin hitaus. Materiaalien kestävyys riippuu ympäristön auringonsäteilyn määrästä, kosteudesta, lämpötilasta ja sen vaihteluista sekä epäpuhtauksista. Orgaaniset materiaalit ovat alttiita erityisesti valon UV-säteilytaajuuksille. Säteilyn voimakkuus riippuu maantieteellisestä sijainnista. Vesi hajottaa polymeeriketjuja ja siten vaurioittaa useimpien pinnoitteiden orgaanisia sideaineita. Lämpö kiihdyttää sekä säteilyn että veden aiheuttamia vaikutuksia. Standardeissa on annettu esimerkkejä eurooppalaisista ulkotestauspaikoista, joiden ilmastorasitusolosuhteet tunnetaan. Ulkotestausajat vaihtelevat pinnoitteen kestävyysluokan mukaan yhdestä vähintään kahteen vuoteen. Koska testiajat ovat pitkiä, myös ulkotestejä voidaan kiihdyttää etsimällä mahdollisimman ankarat ilmasto-olosuhteet ja mahdollisesti keskittämällä auringon valoa näytteisiin peilien avulla. Lisäksi rasitusta voidaan lisätä sumuttamalla näytteitä suolaliuoksella. Kuitenkin luotettavin testipaikka on pinnoitteen todellinen käyttöympäristö. 5. KUUMASINKITYS JA SULAMETALLIHAURAUS Kuumasinkityissä rakenteissa sulametallihauraus, eli LMAC, on tullut esille 2000-luvun alkupuolella. Ilmiöön on useita syitä, kuten sinkkipadan koostumusmuutokset sekä lujien teräslajien tulo markkinoille. Sulametallihaurauden edellytyksenä on rakenteen korkea jännitystila, ilmiölle alttiit (lujat) teräkset ja sula sinkki, erityisesti sen matalalla sulavat seosaineet, kuten tina. Riskien hallitsemiseen teräsrakenteen kuumasinkityksessä tarvitaan niin suunnittelijan, konepajan kuin kuumasinkitsijän saumatonta yhteistyötä. Konepajatyön laadun tulee olla sovitun mukainen, samoin kuumasinkitsijän on huolehdittava, että kuumasinkitysprosessi on kaikilta osiltaan kunnossa. Kimmo Aholan opinnäytetyössä todettiin, että erittäin lujia teräksiä (mm. Optim 900) voidaan onnistuneesti kuumasinkitä, kun koko toimitusketju toimii niin kuin on sovittu. Sulametallihaurautta varten tulee tehdä laajempi ohje, jossa esitetään asiat, jotka koskevat suunnittelijaa, konepajaa ja kuumasinkitsijää sekä kuumasinkityksen jälkeistä tarkastusta, huomioiden myös mahdolliset vastuut. Erittäin tärkeää on, että lujien terästen sulametallihaurautta tutkitaan edelleen niin, että voidaan määrittää ne rajat joiden sisällä kuumasinkitys voidaan turvallisesti suorittaa. Lujien teräsputkien kuumasinkitystä on tutkittu Ruukin sekä alan muiden toimijoiden v käynnistämässä elusiter-tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin mm. lujien putkien nurkkiin syntyviä säröjä ja rakenteen hauraskäyttäytymistä. Hanke on lisännyt ymmärrystä ja riskien hallittavuutta koskien erityisesti erikoislujia sinkittyjä teräsputkia. Kastosinkityksessä sula sinkki tunkeutuu teräksen raerajoille aiheuttaen pahimmillaan makroskooppisia säröjä. Ilmiötä esiintyy aina, kyse vain mittakaavasta. Yhteistyö terästehtaan, putkenvalmistajan, sinkitsijän, konepajan ja loppukäyttäjän välillä on erittäin tärkeää, koska koko ketjun toimivuus ja laatu tulee varmistaa. 6. STANDARDIT SFS-EN ja -2 (PINTAKÄSITTELY) Teräsrakenteita ja kantavia teräskokoonpanoja käsittelevät standardit ovat SFS-EN (CEmerkintään johtava harmonisoitu standardi) ja SFS-EN (valmistuksen ja asennuksen tekniset vaatimukset). Näissä standardeissa pintakäsittely tarkoittaa niitä menettelyjä, joilla teräskokoonpanon ominaisuuksien säilyvyys voidaan taata suunnitellun käyttöiän ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa teräskokoonpanon terästyön esikäsittelyä, pinnan esikäsittelyä korroosiosuojausta varten sekä korroosiosuojausta.

5 5 Dokumentti, jossa esitetään vaatimukset toteutukselle, on standardin mukaisesti toteutuseritelmä, jonka suunnittelija laatii. Toteutuseritelmä sisältää valmistusta ja asennusta koskevat piirustukset ja muut tekniset vaatimukset, joita piirustuksissa ei voida esittää. Standardin SFS-EN luku 4.1 ja liite A sisältävät teknisiä vaatimuksia, joita suunnittelijan tulee projektikohtaisesti määritellä. Liite A sisältää kaiken kaikkiaan 29 projektikohtaisesti harkittavaa vaatimusta pintakäsittelyyn ja korroosiosuojaukseen liittyen. Korroosiosuojamenetelmät, jotka standardi SFS-EN luku 10 ja liite F sisältävät, ovat korroosiosuojamaalaus EN ISO mukaisesti, metallipinnoitteella kuumaruiskutus EN ja EN mukaisesti sekä sinkittävät pinnat EN ISO 1461, EN ISO ja EN ISO mukaisesti. Terästyön esikäsittelyaste esitetään työtä koskevassa toteutuseritelmässä. Standardissa SFS-EN esikäsittelyasteen valitsemiseksi on annettu ohjeita taulukossa 22 (alla). Terästyön esikäsittelyaste asettaa vaatimuksia polttoleikattujen pintojen, leikkaussärmien ja hitsien pinnanlaadulle. Taulukko. Standardin SFS-EN mukaisen terästyön esikäsittelyasteen valinta. Korroosioneston odotettu käyttöikä a Rasitusluokka b Esikäsittelyaste > 15 vuotta C1 P1 C2 - C3 P2 yli C3 P2 (tai P3 jos esitetty) 5 15 vuotta C1 C3 P1 yli C3 P2 < 5 vuotta C1 C4 P1 C5 Im P2 a,b Korroosioneston odotetun käyttöiän ja rasitusluokan osalta viitataan standardeihin EN ISO ja EN ISO Standardin SFS-EN velvoittavassa liitteessä F esitetään tarkemmin korroosionestosuojatyölle asetettavat vaatimukset. Vaatimukset voidaan esittää joko toimivuuskuvauksena tai luokitteluun perustuvina. 1. Toimivuuskuvauksena esitetään korroosioneston odotettu käyttöikä (SFS-EN ), ympäristönrasitusluokka (SFS-EN ) sekä voidaan esittää myös suositus käytettäväksi korroosionestomenetelmäksi. Tämän perusteella urakoitsija laatii suunnitelman työn suorittamiseksi ja tarkastamiseksi. 2. Luokitteluun perustuvina vaatimuksina toteutuseritelmään esitetään yksityiskohtaiset vaatimukset korroosioneston suorituksen ja tarkastuksen vaatimukset. CE-merkinnällä teräskokoonpanon ominaisuus säilyvyys ilmoitetaan terästyön esikäsittelyasteena P1, P2 tai P3 standardin SFS-EN mukaisesti sekä voidaan viitata kokoonpanoeritelmään (piirustus ja/tai seloste korroosiosuojaustyölle), jossa on kuvaus korroosiosuojamenettelystä.

6 6 7. TERÄSRAKENTEIDEN CE-MERKINTÄ Rakennustuotteiden hyväksynnästä CE-merkinnällä määrittelevä Rakennustuoteasetus CPR 305/2011 tulee kokonaisuudessaan voimaan kaikissa EU- ja ETA-maissa Rakennustuoteasetus määrittää niiden markkinoille saatettavien rakennustuotteiden ominaisuuksien esittämisestä CE-merkinnällä, jotka kuuluvat harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai valmistaja on hakenut tuotteelleen eurooppalaisen teknisen hyväksynnän ETA:n. Harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ominaisuudet on pakollisesti ilmoitettava CE-merkinnällä, kun harmonisoidun tuotestandardin siirtymäaika on kulunut umpeen. Teräsrakentamisen tuotteita, joille siirtymäaika on jo kulunut umpeen ovat mm. seuraavien standardien mukaiset: SFS-EN rakenneteräkset, SFS-EN kylmämuovatut rakenneputket, SFS-EN kuumamuovatut rakenneputket, SFS-EN ja -5 ruostumattomat teräkset, SFS-EN esijännitettävät ruuvikokoonpanot, SFS-EN esijännittämättömät ruuvikokoonpanot ja SFS-EN hitsiaineet. Teräsrakennetehtaassa valmistettavat rakenteelliset teräskokoonpanot, kuten pilarit, palkit, ristikot ja muut rakennuksen rungon kantavat ja jäykistävät osat, kuuluvat harmonisoidun tuotestandardin SFS-EN soveltamisalaan. Standardin SFS-EN siirtymäaika jatkuu asti, jonka jälkeen näiden tuotteiden ominaisuuksien esittäminen CE-merkinnällä tulee pakolliseksi. Saattaessaan näitä tuotteita markkinoille jälkeen, valmistajalla tulee olla ilmoitetun laitoksen myöntämä varmentamistodistus tehtaan sisäisestä laadunvalvonnasta ja sen perusteella tuotteelle laadittu suoritustasoilmoitus ja CE-merkintä. Kantaville teräsrakenteille on AVCP-luokaksi (aiemmin AoC-luokka), joka kuvaa valmistajan ja ilmoitetun laitoksen tehtäviä laadunvalvonnassa, määritetty 2+, jonka mukaisesti ilmoitettu laitos osallistuu tehtaan sisäisen laadunvalvonnan varmentamiseen. Varmentamistodistuksen hankkiakseen valmistajan tulee olla suorittanut alkutestauksen valmistamilleen tuoteperheille sekä laatinut kirjallisen FPC-dokumentaation (tehtaan sisäinen laadunvalvonta) standardien SFS-EN ja SFS-EN vaatimukset huomioiden. Valmistajan omien toimien lisäksi ilmoitettu laitos suorittaa tehtaan alkutarkastuksen ja tekee laadunvalvontasopimuksen valmistajan kanssa. Näiden valmistajan ja ilmoitetun laitoksen suorittamien toimenpiteiden jälkeen ilmoitettu laitos voi myöntää valmistajalle varmentamistodistuksen tehtaan sisäisestä laadunvalvonnasta. Saattaessaan tuotteita markkinoille valmistajan tulee laatia tuotetta koskeva suoritustasoilmoitus, DoP, sekä liittää tuotteeseen tai sen mukana kulkevaan dokumentaatioon CE-merkintä. Näillä molemmilla dokumenteilla kerrotaan tuotteen ominaisuuksista, sekä myöskin tuotteen laadunvalvonnasta (ilmoitetun laitoksen tunnus, harmonisoidun standardin numero, AVCP-luokka, valmistajan nimi ja osoite). Teräsrakennetehtailla (konepajoilla) on vuosi aikaa valmistautua kantavien teräsrakenteiden standardin SFS-EN mukaiseen CE-merkintään. Valmistautuminen edellyttää hyvin nopeassa tahdissa standardin SFS-EN vaatimusten käyttöönoton valmistuksessa. Standardissa vaatimukset esitetään toteutusluokkien EXC1, EXC2, EXC3 ja EXC4 muodossa. Näistä toteutusluokan EXC4 esittämät vaatimukset valmistusprosesseille, pätevyyksille ja tarkastuksille on vaativin. Valmistajan tulee arvioida tuotteilleen soveltuva toteutusluokka ja tämän jälkeen arvioida kuinka hyvin tuotanto täyttää toteutusluokalle standardin liitteen A taulukossa A.3 asetetut vaatimukset. Vielä on aikaa ottaa standardi SFS-EN konepajassa käyttöön sekä täyttää standardissa SFS-EN vaatimusten mukaisuuden osoittamiseksi edellytetyt tehtävät, mutta se edellyttää erittäin ripeää toimintaa, jotta pystyy alkaen toimittamaan kantavia teräsrakenteita kohteisiin.

7 7 8. FICAT-HANKE JA -PALVELUKESKUS FICATin (Forum for Intelligent Coating and Anticorrosion Technologies) toiminta-ajatus on uuden ja ajantasaisen teknologian nopeutettu soveltaminen yritysten tarpeisiin parantamaan tuotteiden laatua ja kansainvälistä kilpailukykyä. FICAT palvelee ensisijaisesti metalli- ja koneenrakennusteollisuutta, mutta soveltuvin osin myös muuta valmistavaa teollisuutta. Tarkoituksena on konsultoida pinnoituksen menetelmävalinnoissa, ongelmanratkaisussa, investointien ja prosessien suunnittelussa sekä muissa pinnoituskysymyksissä sekä lisäksi hyödyntää ja hallinnoida kansainvälisiä osaajaverkostoja, joissa kotimaiset yliopistot, tutkijat ja palvelutuottajat ovat mukana ja koordinoida pinnoituslaitteistojen ja prosessien suunnitteluverkostoa. EU-rahoitteisen FICATin toteutusaika on vuosina Jatkossa hanke on palvelumaksuin itsekantava. Pintakäsittelypäivän luennoitsijat: Jouko Kouhi (TRY), TRY:n jaostojen esittely Risto Sipilä (Ruukki Construction Oy), teräslevyrakenteiden käyttöikäsuunnittelu rakentamisessa Pekka Paronen (Teknos Oy), jauhemaalaus teräsrakenteissa Kai Laitinen (Metropolia), pinnoitteiden testaukset Tiina Vuorio (HAMK), teräsohutlevyjen pinnoitteiden ulkotestaus Sanna Järn (Ruukki Metals Oy), jatkuvatoimisesti kuumasinkityn teräsohutlevyn konepajamaalaus Tarmo Hämäläinen (Tikkurila Oyj), kuumasinkityn teräskaton työmaalla tapahtuva maalaus Jussi Minkkinen (Ruukki Metals Oy), lujien teräsputkien kuumasinkitys Juhani Ylitalo (Aurajoki Oy), sulametallihauraus (LMAC) kuumasinkityksessä Pekka Yrjölä (TRY), standardien SFS-EN ja SFS-EN keskeiset asiat pintakäsittelyn kannalta ja teräsrakenteiden CE-merkintä Rainer Jakobsson (Innopark Oy), FICAT-hanke ja FICAT-palvelukeskus Kuva 1 Pintakäsittelypäivän osallistujia (valokuva: Mirja Nurola, Ruukki Metals Oy).

8 Kuva 2 Pintakäsittelypäivän puheenjohtajat neuvonpidossa, Risto Sipilä, Ruukki Construction Oy vasemmalla ja Juhani Ylitalo, Aurajoki Oy oikealla (valokuva: Mirja Nurola, Ruukki Metals Oy). 8