Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1027/2005 vp Liikuntapalvelun arvonlisäverokanta Eduskunnan puhemiehelle Ohjatun liikuntapalvelun tuottamisessa arvonlisäverokanta on 8 % ja liikunnan opetuksessa 22 %. Rajanveto liikunnan opetuksen ja ohjatun liikunnan välillä on nykyisen oikeuskäytännön mukaan epäselvä. Tänä päivänä eri verovirastoilla on asiasta täysin vastakkaiset näkemykset. Esimerkiksi Sisä-Suomen verovirasto oli tehnyt Tenniskoulu Hedman Oy:n hakemuksesta ennakkoratkaisun, että tenniskurssien arvonlisäverokanta on 8 % (D nro 857/401/01). Uudenmaan veroviraston päätöksellä on toisaalta kuitenkin päätetty (D nro 4848/403/01), että yhtiön on muutettava arvonlisäverokantansa 8 %:sta 22 %:iin ja samalla yhtiö velvoitettiin (sittemmin lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä) maksamaan kolmen vuoden takautuvia arvonlisäveroja euroa, joita yhtiö ei voi puolestaan enää periä asiakkailtaan. Päätöksen perusteluina on ollut se, että yhtiön myymän palvelun pääpaino olisi opetuksessa eikä mahdollisuudessa liikunnan harjoittamiseen. Jokainen suomalaista liikuntakulttuuria tunteva tietää, että kaikessa yhdessä harrastetussa liikuntatoiminnassa on mukana ohjausta, opetusta, koulutusta, millä nimellä liikuntanautinnon lisäämistä ja liikunnassa kehittymistä halutaankaan kutsua. Kysymys ei siis ole sanasta, vaan toiminnan sisällöstä. Liikunta-alan koulutusta tapahtuu merkittävästi alan oppilaitoksissa, kuten esim. liikunnan koulutuskeskuksissa. Koulutusta ei voi katsoa tapahtuvan urheiluvarusteissa salilla, kentällä tms. paikassa, koska siellä liikutaan ja harjoitellaan. Arvonlisäverokannalla on erityisen tärkeä merkitys yksityishenkilön ollessa palvelun käyttäjänä. Liikuntapalveluiden tuottamisen työllistämisvaikutus ja -mahdollisuus on merkittävä. Alan kehittämisellä on myös kansanterveydellistä merkitystä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen tilanteen epäselvyydestä ja verottajankin ristiriitaisista tulkinnoista ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä asiantilan korjaamiseksi? Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2005 Matti Saarinen /sd Jere Lahti /kok Jari Koskinen /kok Kalevi Olin /sd Mari Kiviniemi /kesk Kari Uotila /vas Olavi Ala-Nissilä /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Saarisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1027/2005 vp: Onko hallitus tietoinen tilanteen epäselvyydestä ja verottajankin ristiriitaisista tulkinnoista ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä asiantilan korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäveroa suoritetaan arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan lähtökohtaisesti kaikesta liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Arvonlisäveroa ei 39 :n mukaan suoriteta koulutuspalvelun myynnistä. Veroa ei myöskään suoriteta, kun koulutustoimen harjoittaja luovuttaa koulutuksensaajalle koulutuksen yhteydessä koulutukseen tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita. Arvonlisäverolain 40 :n mukaan koulutuspalvelulla tarkoitetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota lain nojalla järjestetään tai jota lain nojalla avustetaan valtion varoin. Arvonlisäverosta säädetään Suomea sitovasti kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä (77/388/ETY). Kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan verovapaan koulutuksen edellytyksenä on, että koulutuksen antaja on julkisoikeudellinen laitos tai muu laitos, jolla on vastaavia päämääriä. Arvonlisäverotuksessa koulutuksen verovapaus koskee vain lakisääteistä koulutusta. Muu koulutus kuin lain nojalla järjestetty tai lain nojalla avustettu koulutus on arvonlisäverolain yleisten sääntöjen nojalla verollista. Tällaista verollista koulutusta on liiketaloudellisin perustein järjestetty koulutus sekä erilainen lähinnä vapaaajanviettoon tai muuhun harrastustoimintaan liittyvä koulutus- ja opetustoiminta kuten auto-, tanssi-, ratsastus- tai hiihtokoulutoiminta. Näihin palveluihin sovelletaan yleistä 22 %:n verokantaa. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa joko yhtä tai kahta alennettua verokantaa. Nämä verokannat on määrättävä vähintään 5 prosentin suuruisena prosenttiosuutena veron perusteesta, ja niitä sovelletaan ainoastaan niihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, jotka on lueteltu liitteessä H. Ryhmän 13 mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa urheilulaitosten käyttöön. Arvonlisäverolain 84 :n mukaan suoritettava vero on 22 prosenttia veron perusteesta, ellei a :ssä toisin säädetä. Lain 85 a :n 1 momentin 3 kohdan (1265/1997) mukaan palvelusta, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, suoritettava vero on 8 prosenttia veron perusteesta. Alennettua verokantaa sovelletaan muun muassa liikuntatilojen peli- ja saliaikojen myyntiin. Ohjattu liikunta, kuten aerobic ja vastaavat voimistelu- ja tanssitunnit, ovat myös tässä tarkoitettuja liikuntapalveluja. Alennetun verokannan alaisen ohjatun liikunnan ja yleisen verokannan alaisen koulutuksen välinen rajanveto on jossain määrin tulkinnanvarainen. Palvelun sisältäessä sekä koulutusta että mahdollisuuden liikunnan harjoittamiseen verokohtelu määräytyy joko erikseen kummankin suoritteen osalta, tai mikäli jakoa ei voida tehdä, 2

3 Ministerin vastaus KK 1027/2005 vp Matti Saarinen /sd ym. yhtenäisesti sen mukaan, onko pääpaino opetuksella vai liikunnalla. Liiketoiminnallisin perustein tapahtuvan koulutuspalvelun sekä liikuntapalvelun välistä tulkinnanvaraisuutta ei voida kansallisella lainsäädännöllä täysin poistaa, koska kuudes arvonlisäverodirektiivi ei mahdollista alemman verokannan soveltamista liiketoiminnallisin perustein tapahtuvaan koulutukseen. Alempaa verokantaa ei siten tulevaisuudessakaan voida soveltaa sellaisiin liikuntapalveluihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on koulutuksen antaminen. Koska eri liikuntapalvelujen luonne ja sisältö vaihtelee merkittävästi, kunkin ohjatun liikuntapalvelun verokohtelu on ratkaistava tapauskohtaisesti edellä esitettyjä periaatteita soveltaen. Oikeuskäytännössä on useiden oikeustapausten avulla määritelty liikuntapalvelun ja koulutuspalvelun käsitteitä ja siten selvennetty myös ohjatun liikuntapalvelun verokohtelua. Myös tennistuntien antamista koskeva oikeuskäytäntö on selkiytynyt vuoden 2001 jälkeen korkeimman hallinto-oikeuden annettua päätöksen T 662, jossa se katsoi tennistuntien antamisen ryhmässä olevan 22 prosentin verokannan alaista koulutuspalvelun myyntiä. Tässä yhteydessä ei ole syytä kommentoida yksittäisiä verotuspäätöksiä. Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2006 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1027/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Saarinen /sd m.fl.: Är regeringen medveten om den oklara situationen och även skattemyndigheternas motstridiga tolkningar och vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att rätta till situationen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) skall mervärdesskatt i princip beslutar på all rörelsemässig försäljning av varor och tjänster i Finland. Enligt 39 betalas mervärdesskatt inte på försäljning av utbildningstjänster. Skatt betalas inte heller när den som bedriver utbildningsverksamhet i samband med utbildningen till deltagarna överlåter tjänster och varor som sedvanligt hör till utbildningen. Enligt 40 i mervärdesskattelagen avses med utbildningstjänst allmänbildande utbildning och yrkesutbildning, högskoleundervisning samt grundundervisning i konst som ordnas med stöd av lag eller som med stöd av lag understöds med statens medel. Mervärdesskatten regleras på ett för Finland bindande sätt i det sjätte mervärdesskattedirektivet (77/388/EEG). Enligt det sjätte mervärdesskattedirektivet är en förutsättning för att undervisningen skall vara skattefri att undervisningen tillhandahålls av offentligrättsliga organ eller av andra organ med liknande syften. Inom mervärdesbeskattningen gäller skattefriheten för utbildning endast lagstadgad utbildning. Annan utbildning än sådan som ordnats med stöd av lag eller som understötts med stöd av lag är skattepliktig med stöd av mervärdesskattelagens allmänna bestämmelser. Sådan skattepliktig utbildning är utbildning som ordnats på företagsekonomiska grunder samt annorlunda utbildnings- och undervisningsverksamhet som i första hand hänför sig till fritiden eller annan hobbyverksamhet, t.ex. bil-, dans-, rid- eller skidskoleverksamhet. På dessa tjänster tillämpas den allmänna skattesatsen på 22 %. Enligt det sjätte mervärdesskattedirektivet får medlemsstaterna tillämpa en eller två reducerade skattesatser. Dessa skall fastställas som en procentsats av beskattningsunderlaget, vilken inte får vara lägre än 5 %, och de skall endast tillämpas på tillhandahållande av sådana varor och tjänster som anges i bilaga H. Enligt kategori 13 får medlemsstaterna tillämpa reducerad skattesats på utnyttjande av sportanläggningar. Enligt 84 i mervärdesskattelagen skall i skatt betalas 22 % av skattegrunden, om inte något annat stadgas i a. Enligt 85 a 1 mom. 3 punkten (1265/1997) skall för tjänster som möjliggör utövande av idrott i skatt betalas 8 % av skattegrunden. Den reducerade skattesatsen tillämpas bl.a. på försäljningen av spel- och lokaltider i idrottslokaler. Handledd motion, t.ex. aerobic och motsvarande gymnastik- och danslektioner är också sådana idrottstjänster som avses här. Gränsdragningen mellan handledd motion som omfattas av den reducerade skattesatsen och utbildning som omfattas av den allmänna skattesatsen lämnar i någon mån rum för tolkning. När tjänsten innefattar både utbildning och möjlighet att utöva idrott bestäms den skattemässiga behandlingen antingen separat för respektive pre- 4

5 Ministerns svar KK 1027/2005 vp Matti Saarinen /sd ym. station eller, om någon uppdelning inte kan göras, enhetligt utgående från om huvudvikten ligger på undervisningen eller idrotten. Oklarheten beträffande utbildningstjänster på företagsekonomiska grunder och idrottstjänster kan inte undanröjas helt och hållet med nationell lagstiftning, eftersom det sjätte mervärdesskattedirektivet inte gör det möjligt att tillämpa en reducerad skattesats på utbildning på företagsekonomiska grunder. En reducerad skattesats kan således inte heller i framtiden tillämpas på sådana idrottstjänster vilkas huvudsakliga syfte är att tillhandahålla undervisning. Eftersom olika idrottstjänsters karaktär och innehåll varierar betydligt, måste den skattemässiga behandlingen av respektive handledd idrottstjänst avgöras från fall till fall med tilllämpning av ovan angivna principer.inom rättspraxis har man definierat begreppen idrottstjänst och utbildningstjänst med hjälp av flera rättsfall och således klarlagt även den skattemässiga behandlingen av handledda idrottstjänster. Även rättspraxis beträffande tillhandahållandet av tennislektioner har klarnat efter 2001, när högsta förvaltningsdomstolen den 25 mars 2002 meddelade beslutet T 662, där man ansåg att tillhandahållandet av tennislektioner i grupp är försäljning av utbildningstjänster som omfattas av en skattesats på 22 %. I detta sammanhang finns det inte anledning att kommentera enskilda beskattningsbeslut. Helsingfors den 11 januari 2006 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5