Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KK 1011/2000 vp- Petri Neittaanmäki /kesk KIRJALLINEN KYSYMYS 1011/2000 vp Työkykyä ylläpitävän toiminnan tukeminen Eduskunnan puhemiehelle Työelämä on muuttunut Suomessa nopeasti. Yhä harvemmat ihmiset tekevät työpaikoilla yhä enemmän töitä. Työntekijöiden henkinen ja ruumiillinen kuormitus on lisääntynyt. Tästä huolimatta on todennäköistä, että työn uuvuttamat työntekijät joutuvat toimimaan jatkossa työelämässä odotettua kauemmin, koska heitä ei enää voida siirtää eläkkeelle samalla tavalla kuin vielä 1980-luvulla oli tapana. Työuupumuksen ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen onkin työelämän tämän hetken suurin haaste. Työntekijöiden hyvinvoinnin taloudellista merkitystä on tutkittu paljon. Tulokset ovat voittopuolisesti myönteisiä koko kansantalouden kannalta. Selvimmin taloudellinen hyöty näkyy ennenaikaisten eläkkeiden vähentymisenä. Jokainen ennen vanhuuseläkeikää tapahtuva eläkkeelle siirtyminen ja lyhytaikaisempikin sairastaminen aiheuttaa yrityksille ja koko yhteiskunnalle suuria kustannuksia. On jopa arvioitu, että työperäiset sairaudet ja tapaturmat rasittavat bruttokansantuotetta noin 3 % vuosittain. Työnantajan ja työntekijän sekä työpaikan yhteistoimintaorganisaation tulisi pyrkiä yhteistyössä edistämään ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan työ- ja toimintakykyä hänen työuransa kaikissa vaiheissa. Tällaisella ennalta ehkäisevällä toiminnalla voitaisiin säästää vuosittain useita miljardeja markkoja. Liikunta on merkittävin työkykyä parantava ja ylläpitävä tekijä. Kohtuullisella säännöllisellä liikunnalla on kiistattomia myönteisiä vaikutuksia työntekijöiden terveyteen, fyysiseen toimintakykyyn ja psyykkiseen hyvinvointiin. Työntekijöiden liikuntaharrastusten on havaittu myös parantavan koko työyhteisön toimintakykyä, lisäävän tuottavuutta ja vähentävän sairauspoissaoloja sekä yritysten eläkemenoja. Monissa työyhteisöissä liikunnan harrastamista on pyritty tukemaan terveyden ja työkyvyn sekä tuottavuuden edistämiseksi. Kuitenkin vain noin kolmasosa väestöstä liikkuu riittävästi. Hyvistä kokemuksista huolimatta maassamme on vielä useita työpaikkoja, joissa työkykyä ylläpitävää toimintaa ei ole järjestetty. Suurimpana esteenä toiminnan järjestämiselle pidetään siitä aiheutuvia kustannuksia. Nykyisen lainsäädännön mukaan työnantaja ei saa vähentää arvonlisäveroa niistä kustannuksista, jotka syntyvät henkilökunnalle tarjotuista harrastusmahdollisuuksista. Jos työnantaja esimerkiksi tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden käyttää tiettyä kuntosalia vapaa-aikanaan, ei työnantaja saa vähentää kuntosalilta tulevaan laskuun sisältyvää arvonlisäveroa. Arvonlisäverovähennystä ei saa tehdä myöskään työnantajan omissa tiloissa sijaitsevaan kuntosaliin tehdyistä hankinnoista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 KK 1011/2000 vp- Petri Neittaanmäki /kesk Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä työkykyä ylläpitävän toiminnan tukemiseksi? Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2000 Petri Neittaanmäki /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 1011/2000 vp- Petri Neittaanmäki /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Petri Neittaanmäen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1011/2000 vp: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä työkykyä ylläpitävän toiminnan tukemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Arvonlisäverolain 102 :n mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten ostamastaan hyödykkeestä suoritettavan veron. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) perustelujen mukaisesti henkilökunnan yksityiskäytössä kulutettavat henkilökunnalle luovutettava! hyödykkeet eivät kulutusneutraalisuussyistä ole vähennyskelpoisia. Tällaisten hyödykkeiden vähennyskelvottomuus seuraa vähennysoikeutta koskevasta yleissäännöksestä, koska ne eivät tule liiketoiminnassa käytettäviksi. Selkeyden vuoksi lakiin otettiin lisäksi erityisiä vähennyskieltosäännöksiä, jotka koskevat eräitä henkilökunnan yksityiskulutukseen rinnastettavia hankintoja. Lain 114 :n 1 momentin 1 kohtaan sisältyvän erityissäännöksen mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asuntona, lastentarhana, harrastustilana tai vapaa-ajanviet- topaikkana käytettävää kiinteistöä sekä sen käyttöön liittyviä tavaroita ja palveluja. Verotuskäytännössä on katsottu, että henkilökunnalle järjestettyä liikuntatoimintaa varten tehtyihin ostoihin sisältyvät arvonlisäverot eivät ole arvonlisäverolain mukaan vähennyskelpoisia. Työnantajan omissa tiloissa sijaitsevan kuntosalin käyttö- ja välinekustannukset ovat henkilökunnan harrastustilana käytettävään kiinteistöön tai sen käyttöön liittyvien tavaroiden ja palvelujen kustannuksia, ja siten vähennyskelvottomia. Myöskään työnantajan henkilökuntansa liikuntaa varten ostamia liikuntapalveluja ei ole pidetty hakijan verollista liiketoimintaa varten hankittuina, vaan henkilökunnan yksityiskulutukseen liittyvinä vähennyskelvottomina menoina. Henkilökunnan harrastusmahdollisuuksiin liittyvien menojen vähennyskelvottomuus on perusteltua kulutusneutraalisuuteen liittyvistä syistä. Tällaisiin menoihin tulisi kohdistua sama verorasitus riippumatta siitä, ostaako kuluttaja ne itse suoraan vaihankitaankone työnantajan kautta. Työnantajalle myönnettävä vähennysoikeus merkitsisi työnantajan kautta hankittujen hyödykkeiden verorasituksen poistamista kokonaan. Tämä johtaisi kuluttajien eriarvoiseen verokohteluun, koska kaikilla työnantajilla ei kuitenkaan olisi mahdollisuuksia tarjota tällaisia palveluja työntekijöilleen. Lisäksi on huomattava, että liikuntapalveluihin sovelletaan voimassa olevan arvonlisäverolain mukaan alennettua 8 prosentin verokantaa. 3

4 KK vp- Petri Neittaanmäki /kesk Ministerin vastaus Hallitus pitää tärkeänä työkykyä ylläpitävän toiminnan edistämistä. Edellä esitetyistä syistä tarvittavat toimenpiteet tulisi kuitenkin toteuttaa muulla tavoin kuin arvonlisäverolain vähennysoikeussäännöksiä muuttamalla. Helsingissä 10 päivänä tammikuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 4

5 Ministerns svar KK 1011/2000 vp- Petri Neittaanmäki /kesk Tili riksdagens talman 1 det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru ta1man, tili behöriga med1em av statsrådet översänt fö1jande av riksdags1edamot Petri N eittaanmäki 1 cent undertecknade skriftliga spörsmå1 SS rd: Vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för stödjande av verksamhet som upprätthåller arbetsförmågan? Som svar på detta spörsmå1 får jag vördsamt anföra fö1jande: En1igt 102 mervärdesskatte1agen får den skattsky1dige för skattepliktig rörelse dra av skatten på en nyttighet som han köper. En1igt motiveringen tili regeringens proposition om 1agen (RP 88/1993 rd) är med hänsyn tili konsumtionsneutra1iteten sådana nyttigheter inte avdragsgilia som används för persona1ens privata konsumtion. Att detta s1ags nyttigheter inte är avdragbara f01jer av den allmänna bestämme1sen om avdragsrätten, eftersom nyttighetema inte kommer tili användning inom företagets röre1se. För tydlighetens skull togs i 1agen dessutom in särskilda bestämmelser om avdragsförbud, vi1ka gäller vissa anskaffningar som kan jämställas med persona1ens privatkonsumtion. En1igt den särski1da bestämmelse som ingår i mom. 1 punkten får avdrag inte göras när anskaffningen gäller en fastighet som den skattsky1dige eller hans personai använder som bostad, bamträdgård, hobby1okal eller fritidsställe samt varor och tjänster i samband med användningen av fastigheten. 1 beskattningspraxis har det ansetts att de mervärdesskatter som ingår i köp som gjorts för anordnande av idrotts- och motionsverksamhet för personalen inte är avdragsgilia enligt mervärdesskattelagen. Driftskostnadema för ett gym som ligger i arbetsgivarens egna 1okaliteter och kostnadema för gymredskap utgör kostnader för varor och tjänster i samband med en fastighet som används som hobbylokal för personalen, eller kostnader för dess användning, och är således inte avdragsgilia. lnte heller idrotts- och motionstjänster som arbetsgivaren har köpt med tanke på personalens fysiska hälsa har betraktats som utgifter för sökandens skattepliktiga rörelse, utan som icke avdragsgilia utgifter för personalens privatkonsumtion. Det är med hänsyn till konsumtionsneutraliteten motiverat att utgifter som hänför sig tili personalens hobbyverksamhet inte är avdragsgilla. Dessa utgifter borde beskattas på samma sätt oberoende av om konsumenten köper något direkt eller om anskaffningar görs via arbetsgivaren. En avdragsrätt som beviljas arbetsgivaren skulle innebära att skattebelastningen för nyttigheter som anskaffas via arbetsgivaren helt skulle slopas. Detta skulle leda till en ojämlik skattebehandling av konsumentema, eftersom alla arbetsgivare ändå inte skulle ha möjligheter att erbjuda sina arbetstagare sådana tjänster. Dessutom bör beaktas att enligt gällande mervärdesskattelag tiliämpas en sänkt skattesats på 8 % för idrotts- och motionstjänster. 5

6 KK vp- Petri Neitiaanmäki /kesk Ministerns svar Regeringen anser det viktigt att främja verksarnhet som upprätthåller arbetsförmågan. Av ovan anförda orsaker borde de behövliga åtgär- derna emellertid genomföras på andra sätt än genom ändringar av mervärdesskattelagens bestämmelser om avdragsrätt. Helsingforsden 10 januari 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 6