Muistio Eugen Koev. Rautatieläisenkatu 6 puh Helsinki

Transkriptio

1 Akavan ansiotuloverotuksen linjaukset Muistio Eugen Koev Rautatieläisenkatu 6 puh Helsinki

2

3 1 (7) Akavan ansiotuloverotuksen linjaukset Akavan strategiassa ansiotulojen verotuksella on merkittävä osuus. Verotuksella kannustetaan tekemään enemmän työtä, lisäämään osaamista sekä varmistamaan palkansaajien ostovoima. Akavan ansiotuloverotusta koskevat keskeiset linjaukset ovat: Perustelut Osaamisintensiivisen kasvun mahdollisuuksia tulee vahvistaa: ansiotuloverotusta pitää laskea asteittain EU15-maiden tasolle kaikissa tuloluokissa ja ylin työtuloihin kohdistuva rajaveroaste pitää laskea 50 prosenttiin. Ansiotuloverotuksen veroperusteisiin pitää tehdä inflaatiotarkistukset yleistä ansiokehitystä vastaavasti Kireä progressiivinen ansiotuloverotus haittaa osaamispääoman muodostamista sekä henkilö- että yritystasolla. Osaamisen suhteellisen merkityksen nousu talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta on laajasti tunnustettu. Verojärjestelmän pitää osaltaan tukea osaamispääoman kartuttamista. Tämä oli keskeinen teema valtiovarainministeriön vuonna 2008 asettamassa ns. Hetemäen työryhmässä, jonka tehtävänä oli arvioida verojärjestelmän ja talouden toimintaympäristön muutoksista aiheutuvia muutostarpeita. Työryhmän loppuraportissa todetaan, että teknologisen kehityksen ja kansainvälisen työnjaon syvenemisen seurauksena on ilmeistä, että Suomen kaltaisessa maassa inhimillisen pääoman merkitys työn tuottavuuden kasvun kannalta on korostunut kiinteän pääoman kustannuksella. Inhimillistä pääomaa kartuttaa muodollisen koulutuksen lisäksi työuran aikana kartutettu osaaminen. Tuottavuuden kasvun kannalta on olennaista, että inhimillisen pääoman investointien tuotto koettaisiin riittävän hyväksi kaikissa työntekijäryhmissä. Progressiivinen verotus kuitenkin heikentää palkannoususta saatavaa hyötyä ja vähentää näin kannustinta hankkia lisäpätevyyttä tai pyrkiä uralla eteenpäin. Hetemäen työryhmän havaintoja voidaan täydentää kiinnittämällä huomiota siihen, että henkilöstön koulutus ja perusosaaminen eivät ole sama asia kuin yrityksen osaamispääoma. Yrityksen osaamispääoma syntyy ja kasvaa varsinaisessa toiminnassa, jossa erilaiset, erityyppiset ja eritasoiset osaamiset kytkeytyvät toisiinsa. Siksi yrityksen osaamisen pääoman kartuttaminen edellyttää, että yritysjohto ja henkilöstö sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Sitoutumisen kannalta hyvin toimivat, kannustavat palkkausjärjestelmät ovat avainasemassa. Mahdollisuudet rakentaa toimivia kannustinjärjestelmiä kytkeytyvät tiiviisti ansiotulojen verotukseen, sillä korkeat työhön kohdistuvat rajaveroasteet mitätöivät vaikutuksen, joka kannustavalla palkkauksella halutaan saada aikaan. Jos euroa kuukaudessa ansaitseva saa 203 euron palkankorotuksen, verottaja vie korotuksesta 103 euroa ja työntekijän käteen jää 100 euroa. Työnantajalle korotus maksaa yhteensä 248 euroa, josta verottaja saa 60 prosenttia. Vastaavasti euron palkalla sadan euron käteen jäävä korotus maksaa työnantajalle yli 300 euroa.

4 2 (7) Hetemäen työryhmä esitti työn verotuksen kevennystä kaikissa tuloluokissa sekä ylimmän työhön kohdistuvan rajaveroasteen alentamista viiteenkymmeneen prosenttiin. Tämä hieman yli 2 miljardin euron veronkevennys oli tarkoitus rahoittaa pääosin kulutus- ja haittaveroja korottamalla. Viimeaikainen kehitys Työryhmän raportin valmistumisen jälkeen suomalainen verojärjestelmä on ansiotuloverotuksen osalta kulkenut pitkälti päinvastaiseen suuntaan. Vaikka verotus kevenee ensi vuonna, vuosina verotus on keventynyt nettomääräisesti alle euron kuukausi-

5 3 (7) palkoilla. Se on nettomääräisesti kiristynyt tätä korkeammilla palkkatasoilla niin, että kiristys on ollut sitä suurempi, mitä korkeampi palkka on. Progressio on kiristynyt. Huomionarvoista on, että tulovälillä euroa/kuukausi nettomääräinen veronkiristys johtuu pääosin eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksujen noususta. Maksuista on sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken. Pienimmillä palkkatasoilla verotus on kiristynyt, mikä johtuu yksinomaan eläke- ja sosiaaliturvamaksujen korotuksista. Tällä hetkellä noin euron alittavilla palkkatasoilla ei makseta ollenkaan valtio- ja kunnallisveroa, joten näillä tulotasoilla valtio ei pysty tavanomaisin keinoin kompensoimaan eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksujen nousua. Tästä syystä vuonna 2017 päivärahamaksu porrastettiin niin, että palkkatulojen alittaessa euroa vuodessa päivärahamaksua ei makseta. Sen sijaan palkkatulojen ylittäessä euroa vuodessa maksu (1,58 %) peritään koko palkasta. Kun sosiaaliturvamaksuilla rahoitetaan ansiosidonnaisia etuuksia, maksun porrastaminen tulojen mukaan rikkoo vakuutusperiaatetta (ts. maksutasolla on selkeä yhteys etuuden tasoon). Tämä kiristää progressiota. Keskipalkan ylittävillä palkkatasoilla ansiotuloverotus Suomessa on kansainvälisesti hyvin raskasta. Johto- ja asiantuntijatehtävien palkkatasoilla verotus on kireää jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Ansiotuloverotus on kiristynyt suhteessa kilpailijamaihin. Veronmaksajain keskusliiton selvitysten perusteella on pääteltävissä, että vuoden 2010 jälkeen Suomen palkkaverotus on kiristynyt suhteessa Länsi-Euroopan maiden verotukseen noin kaksi prosenttiyksikköä kaikissa esimerkkitapauksissa, joita järjestö on selvittänyt. Kun kuilu kilpailijamaihin kasvaa, myös kustannukset toteuttaa kilpailukykyisempää verotusta kasvavat.

6 4 (7) Suomen palkkaverotuksen ero suhteessa muihin Länsi-Euroopan maihin Veronmaksajain keskusliiton vertailun mukaan, %-yksikköä, yksin asuva palkansaaja * Pieni palkka -2,6-2,8-0,5-0,4 Keskipalkka 0,2 0,0 2,0 2,3 Korkeampi keskipalkka 1,7 1,7 3,3 3,9 Korkea palkka 3,6 4,0 5,7 6,6 Yllä olevassa taulukossa 2020 osalta on otettu huomioon toisaalta vuoden 2017 verokevennykset ja niiden lisäksi arviot tiedossa olevista eläke- ja muiden sotu-maksujen muutokset vuoteen 2020 mennessä. Länsi-Euroopan maiden osalta on oletettu, että verotus pysyy vuoden 2016 tasolla. Länsi-Euroopan maita ovat Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska. Sipilän hallituksen verolinja on ollut osittain Akavan tavoitteiden mukaista. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallituskauden aikana ansiotuloverotus ei kiristy missään tuloluokassa. Hallitusohjelman ansiotuloverotuksen verokevennystä koskeva linjaus oli painottunut vahvasti pienituloisiin. Kilpailukykysopimuksen yhteydessä tehty verokevennys sen sijaan kevensi verotusta tasaisesti kaikissa tuloluokissa. Myönteistä on myös se, että sote-uudistukseen liittyvä verouudistus on toteutumassa niin, että kenenkään ansiotuloverotus ei kiristy. Vuonna 2017 verotus kevenee tasaisesti kaikissa tuloluokissa noin 0,6 prosenttiyksikköä. Kuitenkin ilman merkittäviä verokevennyksiä sovittujen työntekijän eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksujen muutoksista johtuva verorasituksen kasvu vuosina kiristäisi ansiotuloverotusta vuoteen 2020 mennessä keskimäärin noin 0,5 prosenttiyksikköä vuoteen 2016 verrattuna. Suhteessa vuoteen 2017 verotus kiristyisi keskimäärin prosenttiyksikön verran. Jotta verotus ei kiristyisi vuosina , tarvittavien kompensaatioiden määrä on ainakin 1 mrd. euroa vuoteen 2020 mennessä. Pelkästään verotuksen pitäminen vuoden 2016 tasolla (siis tasolla, joka edelsi kilpailukykyratkaisua) edellyttää noin 500 miljoonan euron kompensaatiota. Palkkamaltin säilyttämisen ja siten työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että työn verotus ei kiristyisi hallituskauden loppuun mennessä. Hallitus on sitoutunut työllisyysasteen merkittävään nostamiseen. Tavoite ansaitsee täyden tuen, koska parantamalla työllisyyttä veropohja vahvistuu. Yhden prosenttiyksikön työllisyysasteen pysyvä nousu (noin työllistä enemmän) vahvistaa julkista taloutta miljoonaa euroa riippuen siitä, kuinka paljon työllisyyden kasvu vähentää työttömyyttä (työllisyyden kasvu voi johtua siitä, että työttömät työllistyvät tai siitä, että työvoiman ulkopuolella olleita työllistyvät). Työllisyyden kautta syntyvä julkisen sektorin rahoituksen vahvistuminen ei kuitenkaan luo täysimääräisesti verokevennysvaraa, koska tällä hetkellä julkinen velka kasvaa ja julkisiin menoihin kohdistuvat tulevaisuudessa hyvin suuret paineet. Työn tuottavuuden ja kasvun näkökulmien ohella on tarkasteltava kysymystä kannustin- ja tuloloukuista. Se puoltaa veronkevennysten painottamista pienituloisiin, jotta pienipalkkaisen työn vastaanottaminen olisi kannattavaa. Useimmiten loukut ja kannustinongelmat näillä tulotasoilla eivät aiheudu suoraan verotuksesta, vaan sosiaaliturvaetuuksien alenemisesta ansiotulojen kasvaessa. Loukkuja ei pystytä purkamaan tehokkaasti puuttumalla vain vero-

7 5 (7) tukseen. Jos henkilöllä on vain työtuloja, jotka vuositasolla ovat euroa (noin euroa/kk), hän maksaa käytännössä vain eläke- ja työttömyysvakuutusmaksua (sekä 90 euroa Yle-veroa), joten tavanomaisin keinoin hänen verorasitustaan ei voi juuri keventää. Miten eteenpäin? Akavan verotavoitteiden toteuttaminen edellyttää riittävän suuria veronkevennysohjelmia, joissa veronkevennykset ulottuvat kaikkiin tuloluokkiin kuitenkin niin, että määrätietoisesti alennetaan myös korkeimpia rajaveroasteita, kuten vuonna 2010 Hetemäen työryhmä raportissaan esittikin. Mittavien ansiotuloverotuksen kevennysohjelmien ja siten Akavan tavoitteiden toteutumisen keskeisin haaste on julkisen talouden heikko rahoitusasema. Julkisen sektorin rahoituksen tasapainottaminen on erittäin hankalaa ilman riittävän nopeaa talouskasvua. Suomen kasvupotentiaali on arvioitu lähivuosina lisääntyvän vain 0,5 prosenttia vuodessa ja nopeutuvan 2020-luvulla 1,2 1,5 prosenttiin. Vertailun vuoksi 2000-luvulla ennen finanssikriisiä tosiasiallinen kasvu oli 2,8 prosenttia vuodessa ja 1990-luvun loppupuolella, talouden toipuessa 1990-luvun lamasta, peräti viisi prosenttia vuodessa. Heikosta kasvupotentiaalista onkin muodostumassa keskeisin ongelma Suomen taloudelle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näkymä on heikko kaikkien kasvun osatekijöiden osalta. Työvoiman tarjonta ei juuri kasva väestön ikärakenteesta johtuen, tuottavuuden kasvu on vaisua ja investoinnit vähäisiä. Sekä nykyisen hallituksen että tulevien hallitusten on löydettävä tasapaino siinä, miten julkisen talouden rahoitusasemaa vahvistetaan säästöillä ja miten lisätään panostuksia kasvupotentiaalin parantamiseksi. Työn verotuksen alentaminen parantaa työmarkkinoiden toimivuutta ja luo suotuisampia olosuhteita kasvulle ja työllisyydelle. Vaikka julkinen talous pysyy kireänä, ansiotuloverotusta pitää määrätietoisesti asteittain keventää. Osaamisen ja työn tuottavuuden kasvun näkökulmasta on syytä painottaa rajaveroasteiden alentamista kokoaikatyössä olevien palkansaajien tulotasoilla ja laskea työtulojen korkein rajaveroaste viiteenkymmeneen prosenttiin. Tälle vaalikaudelle tavoite on, että vuotta 2017 koskevat veronkevennykset jäävät pysyviksi. Ansiotuloverotus ei saa kiristyä vuoden 2017 jälkeen missään tuloluokassa. Ottaen huomioon sovitut muutokset työntekijöiden eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksuissa tämä edellyttää noin miljardin euron lisäkevennystä. Hallitus on ilmoittanut voivansa kytkeä työmarkkinaratkaisuihin yhteensä noin miljardi euroa, josta puolet on käytetty vuoden 2017 veroratkaisuun. Jäljellä oleva määrä, noin puoli miljardia euroa, ei riitä siihen, että verotus säilyy vuoden 2017 tasolla, vaan tarvitaan lisäksi vielä ainakin 500 miljoonan euron veronkevennys. Tämän rahoittamiseksi voidaan kiristää maltillisesti kulutus- ja haittaverotusta, jotta vuoden 2017 veronkevennys jäisi pysyväksi. (Kulutus- ja haittaverojen tuottoarvioita on esitetty liitteessä). Seuraavilla vaalikausilla on tehtävä edelleen määrätietoisia toimia vuoden 2010 verotyöryhmän ehdotuksen toteuttamiseksi. Työryhmän esittämän ohjelman kustannukset olivat raportin valmistuessa hieman yli kaksi miljardia euroa. Ottaen huomioon, että verotus on vuoden 2017 veronkevennyksen jälkeenkin useammilla tulotasoilla kireämpää kuin vuonna 2010 sekä hinta- ja ansiotason muutokset vuosina , verotyöryhmän ehdotusten toteuttaminen olisi vuoden 2017 hinta- ja palkkatasossa suuruusluokaltaan yli kolme miljardia euroa. Jos esimerkiksi kahdella vaalikaudella toteutetaan 1,5 2,0 miljardin palkkaverotuksen keventämisohjelma kummallakin vaalikaudella, työryhmän esittämään tulokseen päästään vuoden 2030 tienoilla. Toteuttavien veronkevennysohjelmien suuruuden ja aikataulutuksen on oltava sidoksissa laajemmin talouspolitiikan tavoitteisin, kuten tarpeeseen vakauttaa julkista taloutta ja vahvistaa koulutus- ja innovaatiojärjestelmää. Odotettua paremmat kasvunäkymät antavat kuitenkin enemmän tilaa veronkevennyksille. Sitoutuminen palkkatuloverotuksen määrätietoiseen alentamiseen on joka tapauksessa välttämätöntä. Se on selkeä

8 6 (7) viesti siitä, että Suomessa halutaan vahvistaa osaamiseen perustuvaa kasvua ja ymmärretään palkkaverotuksen merkitys tämän rakentajana.

9 7 (7) LIITE Arvio joidenkin verolajien veroperustemuutosten vaikutuksesta verokertymään Ansiotulovero Valtion ansiotuloveroasteikko Muutos Tuottovaikutus milj. eur 1. porras ( ) 1 %-yks porras ( ) 1 %-yks porras ( ) 1 %-yks porras ( ) 1 %-yks 43 Kaikki tuloveroportaat 501 Työtulojen verotus, 1 %-yksikkö kaikissa tuloluokissa 1 %-yks n (vaikuttaa myös kunnallis- ja kirkollisveroon sekä sairaanhoitomaksuun) Arvonlisävero ALV, normaali verokanta, 24 % 1 %-yks 580 Elintarvikkeet ja rehut (14 %) 1 %-yks 122 Ravintola- ja ateriapalvelut (14 %) 1 %-yks 54 Alennettu 14 % verokanta yhteensä 1 %-yks 176 Lääkkeet (10 %) 1 %-yks 23 Henkilökuljetukset (10 %) 1 %-yks 19 Tilatut sanoma- ja aikakauslehdet (10 %) 1 %-yks 9 Majoituspalvelut (10 %) 1 %-yks 6 Kulttuuri- ja virkistyspalvelut (10 %) 1 %-yks 6 Yleisradion radiorahastosta saama korvaus (10 %) 1 %-yks 5 Urheilupalvelut (10 %) 1 %-yks 5 Kirjat (10 %) 1 %-yks 4 Alennettu 10 % verokanta yhteensä 1 %-yks 77 Kaikki ALV-kannat 1 %-yks 833 Polttoaineverot Bensiini 1 snt/litra 20 Dieselöljy 1 snt/litra 28 Kotitaloussähkö 0,1 snt/kwh 40 Tupakkavero -nostetaan niin, että tupakkatuotteiden hinta nousee 1 % 7 Alkoholivero -nostetaan niin, että alkoholijuomien hinta nousee 1 % 25 Lähde: VM, Omat arviot