Yleistä ennakoinnista ja skenaariotyöskentelystä. Pirkanmaan tulevaisuusfoorumin ohjausryhmälle. Hanna-Kaisa Aalto

Transkriptio

1 Yleistä ennakoinnista ja skenaariotyöskentelystä Pirkanmaan tulevaisuusfoorumin ohjausryhmälle Hanna-Kaisa Aalto Jos pakkaat reppuasi aurinkoisella säällä, muista ottaa mukaan varusteet myrskyä varten. Sir Ranulph Fiennes

2 Kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Miksi tulevaisuutta ylipäänsä pitäisi yhteiskunnassa, organisaatioissa ja yrityksissä arvioida ja ennakoida? Ennakointia ei tarvita, jos tulevaisuuteen ei liity epävarmuutta. On kuitenkin tosiasia, että yritysten toimintaympäristö talous, teknologia, yhteiskunnalliset järjestelmät ja mm. työolot muuttuvat jatkuvasti, nopeammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin historiassa. Ennakoinnin tarkoituksena on tarjota perusteltuja näkemyksiä tulevaisuudesta ja sen eri kehitysvaihtoehdoista suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan perustaksi. Ennakoinnin lähtökohta perustuu tarpeeseemme pyrkiä laajentamaan näkyvissä olevien valintojen määrää ja antamaan merkityksen nykyhetkessä tekemillemme valinnoille. Nämä valinnat ovat kuitenkin myös aina riippuvaisia menneestä kehityksestä ja aikaisemmista valinnoistamme. Nyt tekemämme valinnat ovat lisäksi myös aina sidoksissa kunakin hetkellä käytettävissä olevaan tietoon samoin kuin niihin kuviin tulevaisuudesta, joita meillä on. Tulevaisuuden ennakoinnissa tarkastellaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Tällainen tarkastelu vaatii tietoa tutkittavan asiantilan itsensä sekä siihen liittyvien muiden asioiden historiasta, kehityssuunnista ja tavoitteista, toiveista, peloista ja odotuksista, joita asian tulevaisuuteen liitetään. Lisäksi tarvitaan mielikuvitusta, rohkeutta, oivalluskykyä ja näkemyksellisyyttä sekä kykyä hahmottaa ajassa liikkuvia pieniä asioita tai ilmiöitä, joilla saattaakin olla suuri merkitys pohdittavan asian kehityksen kannalta. Tulevaisuus muotoutuu yhteiskunnan eri puolilla tapahtuvan ajattelun, suunnittelun, päätöksenteon ja niitä seuraavien, mutta toisaalta myös niistä riippumattomien tiedostamattomienkin tekojen, jopa suoranaisten sattumien kautta (usein kuitenkin sattuma suosii varustautunutta). Osa näistä prosesseista on rationaalisia, mutta osa myös irrationaalisia ja erityisen ennakoimattomia. Lisäksi osa tapahtumista on tietyn toimijan - esimerkiksi suomalaisen viranomaisen tai yritysten ja yksittäisten kansalaisen kannalta - ympäristössä tapahtuvia muutoksia, joihin voidaan vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan. Osa muutoksesta tapahtuu lyhyellä aikavälillä ja näyttävästi, kun taas trendinomainen muutos tapahtuu hitaammin pitkällä aikavälillä - jopa huomaamattomasti. Vakaampien kehitysvaiheiden välissä on muutokselle välttämätön siirtymäkausi, murrosaika, jolla silläkin on omat ominaisuutensa. Murrosajalle on tyypillistä muun muassa vallitsevan tilanteen epävakaisuus ja muutoksen yllätyksellisyys. Murrosaikana on löydettävissä voimakkaita ja näkyviä kehityssuuntia ja ilmassa leijuvia mahdollisuuksia, mutta tulossa olevan pysyvän kehitysvaiheen piirteet voivat

3 kuitenkin olla aivan toisenlaisia kuin aktuaalisesti nähtävissä olevat murrosajalle tyypilliset piirteet. Murrosajan tulevaisuuskuvat ovat siksi kompleksisia ja monimuotoisia. Ennakoinnissa trendit kertovat siitä mihin suuntaan toimintaympäristö tai tietyt toimialat ovat kehittymässä. Parhaimmillaan ennakointityön tuloksena päästään tilanteeseen, jossa on tultu tietoiseksi tulevasta muutoksesta ennen kuin se on nykyisyyttä. Toisinaan tulevaisuusprosessi voi olla hätkähdyttävä, kivuliaskin, koska siinä joudutaan toisinaan haastamaan nykyiset arvot, perususkomukset tai todellisuus ja tuomaan esille poikkeamia, anomalioita. Ennakoinnissa pyritään tuomaan näkyväksi se, että yleisesti tunnetun takana on muita ilmiöitä, jotka kertovat mahdollisista ja vaihtoehtoisista tulevista todellisuuksista. Usein tulevaisuuden ennakointi ei ole kuitenkaan näin dramaattinen prosessi, vaan se tuo perusteltua tulevaisuustietoa päätöksenteon ja tuotekehityksen tueksi sekä toimintastrategioiden laadintaa varten. Tulevaisuusajattelun tavoitteet ja asenteista tulevaisuuteen Ennakoivaan asenteeseen kuluu kiinteänä osana tulevaisuusajattelu. Tulevaisuusajattelun tavoitteiksi voisi asettaa vaikka seuraavan tyyppiset asiat: Nähdä ennen näkemättömiä asioita vaihtaa näkökulmaa Ei kertoa ihmisille, mitä ajatella, vaan houkutella ajattelemaan toisin opettaa ihmisiä ottamaan tavaksi vaihtoehtojen tarkastelun Kyseenalaistaa rajoja, tapoja ja ennakkokäsityksiä, jotta joudutaan miettimään ja toteuttamaan uusia ideoita Kompleksisten, hämmentävien ja epävarmojen mahdollisuuksien esiin tuomista ihmisille Eräässä eurooppalaisessa tutkimuksessa voimakkaimmin menneisyysorientoituneet olivat pessimistisempiä ja traditionalistisempia kuin tulevaisuusorientoituneet, jotka puolestaan olivat optimisteja ja modernisteja, uudistajia. Menneisyysorientoituneet eivät perustaneet muutoksesta

4 eivätkä halunneet olla mukana uudistuksissa. Vanha ymmärrettiin perustaltaan paremmaksi kuin uusi ja monet menneisyysorientoituneet toivoivat, että he voisivat estää kehityksen, jonka he näkivät pääpiirteissään ahdistavana ja negatiivisena. Tulevaisuusorientoituneet puolestaan uskoivat, että tulevaisuus on yleisesti ottaen parempi kuin nykyhetki ja että ongelmat voidaan aina ratkaista. Heille muutos näyttäytyy mielenkiintoisena haasteena. Nykyisyysorientoituneet eivät pohtineet tulevaisuutta ja ajattelivat, ettei sitä voida kuitenkaan nähdä. Joudumme tekemään jatkuvasti valintoja ja kun tulevaisuuteen kohdistuvia valintoja tarkastellaan riskinoton näkökulmasta, on tunnistettu useammanlaisia profiileja, esim.; Luota todennäköiseen (ennustaja) Valitse paras lopputulos (riskinottaja) Kaikissa vaihtoehdoissa selvitään (riskinkarttaja) Joustavuutta, jos tilanteet muuttuvat (realisti) Omilla teoilla voi vaikuttaa (tulevaisuuden tekijä) Odota ja toivo (teuras) Tämä asenneprofiilien kirjo ryhmässä aiheuttaa usein hämmennystä, kun päästään siihen vaiheeseen asti, että joudutaan tekemään valintoja. Onko oman alueesi kehitys mielestäsi lineaarinen? Lineaarinen Kompleksi Häiriötilanne Visionäärinen Arvioidaan tulevat muutokset ja valmistaudutaan niihin kehittämällä uusia taitoja, kykyja ja toimintamalleja Vahvistetaan missiota, rakennetaan arvopohjaista johtotähteä Organisoidaan ymmärrystä, uudelleenmuotoillaan oma asema ja rajat, haetaan uusia viehättäjiä (ohjaavat ideat), asetetaan ja poistetaan ehtoja ja rajoitteita Strateginen Varmistetaan kiinnittyminen visioon, uudelleen allokoidaan olemassaolevat resurssit, korostetaan ongelmanratkaisua Ohjataan ja lisätään eri toimijoiden, ryhmien ja organisaatioiden välistä vuorovaikutusta Luodaan ympäristöjä ja kokeiluja, jotka mahdollistavat uusien toimintamallien ja tapojen syntymisen Taktinen Hyödynnetään olemassaolevia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, uudelleen organisoidaan toimintaa, otetaan käyttöön parhaita käytäntöjä Avataan strategisia keskusteluita, rakennetaan monipuolinen tosiasiapohja omasta toiminnasta ja toimintaympäristöstä Kriisitilanne?

5 Tulevaisuusajattelussa käytettyyn monien mahdollisten ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien näkökulmaan, johon skenaarioajattelu ja skenaariomenetelmien käyttö perustuvat, liitetään myöskin useita erilaisia ajattelutapoja: Jotkut ovat kiinnostuneita tulevaisuudesta sinänsä ja haluavat skenaariomenetelmien avulla saada tietoa siitä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Toiset taas haluavat, että jokin määrätty, hyväksi ja arvokkaaksi koettu tulevaisuus toteutuu monien vaihtoehtojen joukosta ja etsivät sitten tietoa, millä tavoin tämä tulevaisuus saataisiin tapahtumaan. Ja vielä jotkut haluavat tietää, minkälaiset strategiat olisivat parhaita tai joustavimpia päätöksenteossa erilaisten reunaehtojen vallitessa. Ennakointimenetelmiä ryhmitellään usein suhteessa epävarmuustekijöihin. Epävarmuuden suhteen vähiten herkän menetelmäkokonaisuuden muodostavat menetelmätyökalut, jotka tuottavat riittävän varmoiksi (clear enough) luokiteltavia ennakointituloksia. Tähän ryhmään kuuluvat erityisesti trendianalyysimenetelmät. Trendiennusteet ja -menetelmät tuottavat hyvin perusteltua ja pätevää tietoa päätöksenteon avuksi erityisesti silloin, kun pyritään selvittämään suhteellisen lyhyen ajan tulevaisuutta tai hyvin hitaasti muuttuvia ilmiöitä. Toinen menetelmäkokonaisuus ovat menetelmät, jotka kuvaavat erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia (alternative futures) tai kehityspolkuja. Kaikki skenaariomenetelmät kuuluvat pääsääntöisesti tähän menetelmäryhmään. Skenaariot ovat johdonmukaisia tulevaisuustarinoita. Kolmas menetelmäryhmä liittyy ennakointimenetelmiin, jotka sisältävät selkeän rajauksen epävarmuuden ja tulevaisuuden eri ulottuvuuksista (range of futures). Tällaisia menetelmiä käytetään tyypillisesti riskianalyysien yhteydessä. Nämä menetelmät kuvaavat epävarmuuden luonnetta tarkasti. Neljäs menetelmäkokonaisuus liittyy olosuhteisiin, joissa systeemin tilan tuleva kehitys on hyvin vaikeasti ennakoitavissa. Tyyppilistä on, että esimerkiksi kaoottisessa, pyörteisessä toimintaympäristössä on hyvin vaikeaa ennakoida tapahtumien lopputulemia. Tätä ennakointityökalujen ryhmää voidaan kuvata termillä aito epäselvyys (true ambiquity). Skenaariotyöskentelyn aikajänne on usein pitempi kuin tavanomaisen strategisen suunnittelun. Kun aikaväli pitenee, myös informaation määrä kasvaa, ennalta odottamattomien muutosten merkitys toteutuvan tulevaisuuden luonteeseen lisääntyy ja ilmiöiden yllättävät yhteisvaikutukset suurenevat. Tämä kaikki luonnollisesti kasvattaa myös riskejä. Kun laaditaan useita tulevaisuuden skenaarioita, joiden avulla voidaan kattaa osa mahdollisten ja vaihtoehtoisten tulevaisuuden tilojen joukosta, kyetään laatimaan myös joustavampia ja monipuolisempia toimintasuunnitelmia ja tekemään harkitummin sellaisia päätöksiä, joissa on otettu huomioon myös yllättävän vaihtoehdon toteutumisen mahdollisuus.

6 Oman toimialan muutosvoimia ja epävarmuutta aletaan usein etsiä esimerkiksi seuraavan tyyppisistä kategorioista. kuluttajakäyttäytyminen raaka-aineet tavarantoimittajat (alihankkijat) logistiikka kilpailijat korvaavat tuotteet jakelukanavat loppuasiakas/-käyttäjä oman alan teknologiset muutokset On kuitenkin täkeää miettiä asioita myös omaa toimialaa laajemmin ja tällöin puhutaan toimintaympäristön monitoroinnista. Muilla toimialoilla, yhteiskunnassa, EU:ssa, globaalitaloudessa, jne. tapahtuvat muutokset ovat tyypillisesti sellaisia, joihin yksittäisellä organisaatiolla tai yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Mutta niiden tarkkailua ja muutosvoimia ei silti voi ohittaa. Muutosvoimia ja epävarmuustekijöitä avataan tarkoitukseen sopivalla tavalla (esim. PESTEluokittelua hyödynnetään sen laajan perspektiivin takia): poliittisia (lainsäädännön rajoitukset, kansainväliset sopimukset, rikollisuus, yhdentyminen esim. EU, tutkimus-, kehittämis-, alue-, sosiaali-, yms. politiikka, jne.), ekonomisia (maailman, Euroopan, alueen talouskehitys, talouskriisit ja lamat, kilpailurajoitukset, julkinen rahoitus ja tuet, ostovoima, jne.), sosiaalisia (arvot, kulutuskäyttäytyminen, ikärakenne, muuttoliike, syntyvyys, jne.), teknologisia (informaatio- ja tietoliikenne, bio-, nano-, energiateknologiat, verkkokauppa, virtuaalimaailma, jne.) ja ekologisia (ilmaston muutos, saastuminen, jäteongelmat, liikarakentaminen, Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottaminen Jotain tulevaisuuteen täytyy lukita, kaikkea ei voida kyseenalaistaa ja kaikki epävarmuus ei ole merkityksellistä ja vaikutuksiltaan suurta. Perususkomuksia, joille ohjausryhmä rakentaa

7 ajatuksia? Mutta jos perususkomuksissa tapahtuu muutoksia, ne on siirrettävä epävarmuuksien puolelle? Skenaariotyöskentelymenetelmien käyttö on ollut viime vuosina yleisintä yritysmaailmassa ja useimmat skenaariotyöskentelymenetelmät onkin kehitetty yrityselämän tarpeisiin. Yleensä skenaarioiden käytöllä pyritään avustamaan päätöksentekoa ja muokkaamaan organisaation toimintastrategiaa siten, että se mahdollisimman joustavasti mukautuu toimintaympäristön yhä nopeammin muuttuviin haasteisiin ja vaatimuksiin Skenaariotyöskentelyn eräänä hyvin keskeisenä etuna moniin muihin suunnittelun menetelmiin nähden on, että se mahdollistaa vakiintuneiden perususkomusten kyseenalaistamisen. Tämä kyseenalaistamisen kyky on luovan ongelmanratkaisukyvyn olennainen osa. Skenaariotyöskentelyn tarkoituksena voidaan pitää päätöksentekijöiden tiedon lisäämistä ja päätöksenteon ja valintojen tekemisen helpottamista ja ohjaamista murrosajan epävarmuudessa. Skenaarioihin perustuva strateginen suunnittelu auttaa organisaatioiden johtamisesta vastaavia heidän tavoitehakuisessa työssään. Skenaariotyöskentely avaa uusia päätöksenteon suuntia ja opastaa havaitsemaan sellaisiakin mahdollisuuksia, jotka olisivat muuten ehkä jääneet huomaamatta. Näin voidaan tunnistaa kestävät ratkaisut vähemmän kestävien joukosta. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan myös pyrkiä arvioimaan jo aikaisemmin tehtyjen päätösten ja valintojen oikeellisuutta ja niiden pohjalta tehtyjen strategioiden ja toimintamallien tehokkuutta ja toimivuutta muuttuneissa olosuhteissa. Eli skenaarioita voidaan lähestyä myös kysymällä onko nykyinen toimintamallinne toimiva harjoituksessa luoduissa erilaisissa tulevaisuuksissa mikä nykyisessä tavassanne toimia kestää jatkossakin, mitä mahdollisesti voisitte kehittää? Skenaariossa ilmenee, millaisia mahdollisia seuraamuksia erilaisilla päätöksillä ja valinnoilla on tapahtumien kehitykselle, jotta siinä kuvattu lopputilanne olisi loogisesti näiden tapahtumien seuraamus. Skenaarion tulee siis olla mahdollinen niin asioiden ja tapahtumaketjujen kehityskulkujen osalta kuin myös psykologisessa mielessä. Ymmärrettävyys ja selkeys ovatkin hyvän skenaarion tuntomerkkejä. Samalla skenaarion on oltava sosiaalisesti uskottava ja loogisesti johdonmukainen. Tämä tarkoittaa sitä, että skenaarion sisältämät oletukset ihmisten toiminnoista ja valinnoista ovat selitettävissä myös arvojen, asenteiden, kulttuuristen käsitysten ja perinteiden pohjalta eivätkä siis sisällä selittämättömiä ristiriitaisuuksia sosiaalisen todellisuuden kanssa. Skenaarion pitäisi myös sisältää kuvaukset oleellisista toimijoista, toiminnoista, valinnoista, taustoista, yhteyksistä, ajanhetkistä ja materiaaleista. Näiden kriteerien lisäksi skenaarion on oltava kiinnostava: sen on kerrottava tulevaisuudesta jotain uutta ja oleellista, siis jotain sellaista, josta on konkreettista hyötyä päätöksenteon ja valintojen hetkellä nykyhetkellä ja matkalla tulevaisuuteen. Hyvän skenaarion tunnus onkin, että

8 sillä on selvästi vaikutusta tehtävään päätökseen. Skenaarioilla alkaa olla jo tunnettuna käsitteenä ja laajemminkin käytettynä menetelmänä takanaan 50 vuoden historia. Tuona aikana on luotu jos jonkinlaisia lähestymistapoja ja puhutaankin jopa skenaariodiversiteetistä sekä hyvässä että pahassa. Skenaroinnissa hyödynnetään monia eri tieteenaloja ja niistä tulevia tekniikoita. Skenaarioita voidaan lähestyä ja kuvata skenaariomäärittelyn ja typologioinnin kautta, käyttäjä/laatija näkökulmasta, tavoitteiden kautta, prosessien kautta tai vaikka sisältöjen kautta. Yksi tapa tarkastella valmiita skenaarioita on tarkkailla seuraavan tyyppisiä asioita: normatiivisuuden aste (mahdolliset, todennäköiset, toivottavat tulevaisuudet)? tutkimuksen kohde ja rajaus (tietty aihe, maantieteellinen alue, jokin toimijoiden rajattu mielenkiinnon kohde, erilaiset yhdistelmät, jne.)? aikajänne? spatiaalinen lähestyminen (globaali, kansallinen, alueellinen, paikallinen taso)? lähtökohta (backcasting tai forecasting)? syöte / raaka-aine (kvantitatiivinen, kvalitatiivinen, yhdistely)? datan keruun tapa (osallistavat työpajat, työpöytätutkimus, mallinnus ja simulaatiot, jne.)? resurssien hyödyntäminen (rajatut /laajat mahdollisuudet)? rajoittavat tekijät (esim. poliittisesti arka)? tulevaisuuskuvien vai tulevaisuuspolkujen käyttö? riittävä erilaisuus (ovatko skenaariot todella poikkeavia vai onko kyseessä samojen muuttujien herkkyysanalyysi)? muuttujien valinta (toisistaan riippumattomia vai riippuvia muuttujia)? kuinka keskeisiä asioita tarkistellaan? taustojen riittävä avaaminen? jne. Yksinkertaistettuna sama on seuraavassa Philip van Nottenin kuvassa (2002) Probing the Future: Developing Organizational Foresight in the Knowledge Economy :

9 Toinen toimiva tapa lähestyä aihetta on syventää skenaarioiden laatimisprosessia. Millaista taustatietoa tarvitaan? Mitä on jo valmiiksi olemassa (erilaiset tietokannat ja ennakoinnin portaalit)? Mitä on environmental scanning toimintaympäristön ja sen muutoksen skannaus (esimerkiksi trendit, syklit, megatrendit, heikot signaalit, villit kortit, jne.)? Mitä erilaisia tapoja on laatia skenaarioita? (yksinkertaisia kompleksisia, intuitiivisia formaaleja, tutkivia päätöksentekoon sidottuja) Trendit, syklit, megatrendit, heikot signaalit, villit kortit, perususkomukset, jne. ovat vaikeita käsitteitä ja rajanvero on vaikeaa. Aika yleinen lähtökohta on vain puhua muutosvoimista (driving forces) ja yrittää hahmottaa niitä hyvin laajalla skaalalla (juuri siksi korostetaan esim. PESTEä). Keskeisimmät, tärkeimmät, epävarmimmat, jne. voidaan sitten valita skenaariomuuttujiksi. Myös ihan tulevaisuustaulukkoa voidaan hyödyntää monella tavalla. Aikaa säästettäessä ja usein vaikka vain ihan ajattelun laajentamiseksi voidaan taulukon muuttujat valita etukäteen esim. keskeiset strategiset muuttujat ja tarkasteltavat asiantilatkin voidaan lyödä lukkoon etukäteen (BAU business as usual, kauhu, unelma, villikortti, muutoksen tekijä, jne.). Tämä tekniikka SRI tekniikka on saanut nimensä Stanford Research Instituten mukaan. Näistä lisää alustuksessa. Skenaarioiden luonnetta ja merkitystä on määritelty viime vuosina myös seuraavilla tavoilla: " skenaariot ovat uskottavantuntuisia, osuvia, vaihtoehtoisia kertomuksia, jotka koskevat pikemminkin strategista ajattelua ja erityisesti ajattelun laatua kuin strategista suunnittelua Skenaariot pyrkivät laajentamaan näkemystä rajoittuneiden ajattelutapojemme ja - malliemme ohi ottamalla huomioon sen, että erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien toteutuminen

10 on riippuvainen hyvin laajoista joukoista ihmisiä ja että heidän maailmankuvansa poikkeavat omastamme." (WBCSD 2000, 4). "Skenaariot ovat vaihtoehtoisten tulevaisuudenkäsitysten tyypiteltyjä kuvauksia, jotka on luotu käsitekartoista tai malleista. Nämä käsitekartat ja mallit heijastavat erilaisia näkökulmia menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden kehityskulkuihin. Parhaimmillaan skenaarioiden tulisi olla sisällöllisesti johdonmukaisia, uskottavia ja tunnistettavia kertomuksia, jotka tutkivat tulevaisuuteen johtavia polkuja Siten aina merkityksellinen kysymys johon skenaariot voivat vastata ei ole se, tapahtuuko jokin asia tulevaisuudessa, vaan se, mitä me voisimme tehdä, jos se tapahtuu." (ICIS 1999,2). Mannermaa (1999, 220) sanoo, että skenaario on "vaihe vaiheelta etenevä tapahtumakuvaus, joka liittää tulevaisuuden nykyhetkeen." Skenaario on siis tulevaisuuden käsikirjoitus, jossa luonnostellaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti tulevaisuuden toimintaympäristön vaihtoehdot ja tällaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin johtavat tapahtumaketjut erilaisten olettamusten pohjalta. Skenaario on käsitteenä tarttunut yleiseen puhekielen ja tässä prosessissa menettänyt suuren osan sisällöstään. Erityisesti teknisissä tieteissä myös matemaattista mallintamista saatetaan kutsua skenaarioksi, vaikka kysymys on puhtaasti tilastollisesta ennusteesta. Silti tulevaisuudentutkimuksessa skenaariolla on täsmällinen ja tarkka merkitys: Tulevaisuuden skenaario on vapaamuotoinen ja näkemyksellinen, mutta samalla myös vankasti nykyhetkellä saatavilla olevaan tietoon pohjautuva kertomus. Se sisältää nykytilan analyysin lisäksi kuvaukset niistä loogisista tapahtumaketjuista ja prosesseista, jotka johtavat vaiheittain nykyhetkestä tulevaisuudentilaan tai tulevaisuuden tilasta taaksepäin nykyhetkeen purkamalla tapahtumien ketju auki. Perinteiset määritelmät skenaarion käsitteestä Ian Miles (1986) "Tapahtumien tai prosessien ketju, jossa maailman, kansakunnan tai järjestelmän nykytila kehittyy joksikin tulevaisuudentilaksi". Eric Jantschin (1967) "Skenaariot ovat yrityksiä esittää looginen tapahtumien ketju, jonka tarkoituksena on osoittaa, kuinka tapahtumat juontuvat toisistaan vaihe vaiheelta nykytilasta lähtien". Herman Kahn (1967) Skenaariot pyrkivät antamaan vastauksen kahteen peruskysymykseen, eli siihen kuinka jokin oletettu tulevaisuuden tila kehittyy askel askelelta, ja siihen, millaisia vaihtoehtoja jokaisessa päätöksenteon hetkessä on tämän kehityskulun muuttamiseksi, vakiinnuttamiseksi tai pysäyttämiseksi. Skenaariot ovat siten oletuksiin perustuvia, toisiaan

11 seuraavien tapahtumien kuvauksia, jotka on laadittu sen vuoksi, että voitaisiin kiinnittää huomiota syy-yhteydellisiin prosesseihin ja päätöksentekohetkiin. Michel Godet (1987) Skenaario on kuvaus jostain tulevaisuuden tilanteesta sekä niiden tapahtumien kulusta, jotka johtavat lähtötilanteesta tuohon tulevaisuuden tilanteeseen. Skenaariot ovat todennäköisten olettamusten johdonmukaisia sarjoja, jotka perustuvat selittäviin muuttujiin. Lisäksi skenaario on kuvaus jostain tulevaisuuden tilanteesta ja niistä toisiaan seuraavista tapahtumista, jotka tekevät mahdolliseksi siirtymisen alkuperäisestä tilanteesta tulevaisuuden tilanteeseen" Masini (1993) Skenaariot voidaan kuvata työkaluina, jotka auttavat päätöksentekijöitä tarjoamalla heille viitekehyksen suunnittelua ja toimintajärjestyksen laatimista varten. Skenaariot vähentävät epävarmuutta ja kohottavat tiedon tasoa suhteessa päätöksiin ja niiden seurauksiin. Samalla ne ovat uskottavia oletuksia jonkin selittävän muuttujan tulevaisuuden tilasta.