Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2001

Transkriptio

1 Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2001

2 Kaarina Suonperä On helpompi olla oma itsensä jännittämättä kun tietää kuinka käyttäytyä eri tilanteissa. Varsinkin niissä, joihin ei ole tottunut. Tervetuloa kuuntelemaan luentoani Hyvät tavat huomisen kilpailutekijä Runeberginkatu 15 A 1, torstai klo 18 TIEDOTTAJA, KOULUTTAJA, YRITTÄJÄ NÄITÄ IHMISIÄ EDUSTAN Työtätekeviä naisia ja miehiä, vanhempia, nuorisoa, eläkeläisiä ja ikääntyviä sekä yrittäjiä. Lastemme turvallinen tulevaisuus Hyvät tavat huomisen kilpailutekijä kansainvälisessä maailmassa Suomalaisuus ja suvaitsevaisuus kunniaan Vanhusten ja ikääntyvien hoito ARVOJA JA ASIOITA Suomalaisuus, kulttuuri, vastuuntunto, turvallisuus, kodin-koulun yhteistyö, hyvät käytöstavat, vanhemmuus, kansainvälisyys, kansalaisten hyvinvointi, koulutus myös aikuiskoulutus, teot kotikunnan parhaaksi. VALTTINI 2000-LUVULLA Olen kouluttanut yli 1800 koulussa eri ikäisiä lapsia ja nuoria, luennoinut sadoissa yrityksissä, järjestöissä ja yhdistyksissä tavoista, palveluista sekä kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta. Työskentelen aikuiskoulutuksen johtoelimissä ja kulttuurin sekä urheilun parissa. Sähköposti: kaarina@kaarinasuonpera.fi, puh Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001 2

3 Ensimmäistä kertaa... Vuosi 2001 tulee näyttämään komealta Suomen Migreeniyhdistyksen historiassa. Monta tärkeää asiaa on tehty ensimmäistä kertaa. Saamastamme Raha-automaattiyhdistyksen tuesta ja toiminnanjohtajasta olenkin jo hehkuttanut, mutta entäs nämä: Hortonin neuralgiaa sairastavat kokoontuivat Jyväskylässä elokuussa. Tavallista migreeniä sairastaville on järjestetty jo monia tapahtumia, mutta tähän asti harvinaisten päänsärkyjen sairastajat ovat saaneet odottaa. Paikalla oli myös neurologian erikoislääkäri Matti Ilmavirta, joka pureutui sairauden yksityiskohtiin hiukan tarkemmin, kuin yleisöluennoilla yleensä. Yhdistys järjesti syyskuussa ensimmäisen RAY:n tukeman virkistysloman yhdessä Lomaliiton kanssa. Pian sanoihin voisi varmaan kiteyttää kaikkien ajatukset, mitä viisi päivää Kalajoen hiekkasärkillä kirvoitti: Tämä on ollut hieno kokemus olla täällä Kalajoella. Tavata toisia migreenipotilaita ja huomata, kuinka samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia ihmisillä on. Sivulta 24 löytyy tietoa vuoden 2002 vastaavista tilaisuuksista. Alueyhteyshenkilöiden ensimmäiset neuvottelupäivät marraskuussa Riihimäellä osoittautuivat antoisiksi. Yhteyshenkilöt tutustuivat yhdistyksen historiaan, nykytomintaan ja kansainvälisiin yhteyksiin. He saivat myös virikkeitä vertaistukitoimintaan ja ohjeita tiedottamisen tueksi. Tervetuloa mukaan kasvavaan joukkoon yhteyshenkilöitä on jo 12! Jäsenlehti uudistui. Nimen valitseminen tuntui välillä mahdottomalta tehtävältä, mutta tarpeeksi kauan asiaa vatvottuaan hallitus päätyi yksimielisesti nimeen Päänsärky. Kiitämme kaikkia, jotka lähettivät ehdotuksensa meille. Uusi nimi vaati tietenkin myös uutta ilmettä. Toivottavasti te olette siihen yhtä tyytyväisiä, kuin me! Tavallisen migreenin geenialue on löytynyt. Tästä emme voi ottaa kunniaa, mutta voimme toki olla ylpeitä siitä, että monet yhdistyksen jäsenet sukulaisineen ovat antanut verinäytteet, joita professori Aarno Palotie tutkijaryhmineen Los Angelesissa on saanut tutkia. Tässä numerossa on vain STT:n lehdistötiedote asiasta, mutta toivon mukaan saamme seuraavaan lehteen kunnon artikkelin. Pitäkää huolta itsestänne! Leena Kanerva puheenjohtaja 3 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001

4 Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Kotkankatu 9, Helsinki Puhelin: (09) Faksi: (09) Sähköposti: migreeni@migreeni.org Internet: Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki (09) , , matleena.helojoki@migreeni.org Neuvontapuhelin (09) , arkisin klo liisa.aaltoila@migreeni.org Hallitus Leena Kanerva, puheenjohtaja, Helsinki, , leena.kanerva@migreeni.org Virpi Vallasvuo, varapuheenjohtaja ja kansainväliset asiat, Helsinki, , virpi.vallasvuo@migreeni.org Laila Seppä, sihteeri, Helsinki, (09) Tellervo Vallasvuo, rahastonhoitaja, Helsinki, Timo Jaakkola, jäsen ja Hortonin neuralgiaalaosastotoiminta, Hirvensalmi, Liisa Aaltoila, jäsen, basilaarimigreenialaosastotoiminta ja neuvontapuhelin, Espoo, (09) , liisa.aaltoila@migreeni.org Eija Nummi, jäsen ja alueellisten osastojen toiminta, Forssa, Georg Dunkel, varajäsen ja Hortonin neuralgiaalaosastotoiminta, Espoo, , georg.dunkel@migreeni.org Päätoimittaja ja taitto: Leena Kanerva Paino: Mynäprint Oy ISSN: Kannen suunnittelu: Alligator Design Kansikuva: Suomen MSD Päänsärky 3 Puheenjohtajan palsta 5 Uutisia meiltä ja muualta 6 Familiaalinen hemipleginen migreeni 8 Sarjoittainen päänsärky 12 Basilaarimigreeni 15 Myös tavallisen migreenin periytyvyys osoitettu 16 Kysy asiantuntijalta 18 Konstit on monet 19 Minun tarinani Migreeni ja hyvä hoito 20 Alueyhteyshenkilöiden neuvottelupäivät 21 Lukijat kirjoittavat 22 Pfizer Oy on tuonut markkinoille uuden triptaanin 23 Almotriptaani 23 Triptaanien hintavertailu 24 Tapahtumakalenteri kevät Alueyhteyshenkilöt 26 NV-kesäpäivät Helsingissä 27 Palveluhakemisto Sisältö Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001 4

5 Uutisia meiltä ja muualta Tietosuoja Suomen Migreeniyhdistys ry tallentaa jäsenten henkilö- ja osoitetietoja jäsenrekisteriin, joka toimii lehden ja jäsenkirjeiden postitusrekisterinä. Suomen Migreeniyhdistyksen jäsenrekisterin tietoja ei luovuteta suoramarkkinointiin. Jäsenellä on oikeus tarkistaa itseään koskevat tiedot ja vaatia virheellisen tiedon oikaisua. Lisää tietosuojasta löytyy internetistä tai Tietosuojavaltuutetun toimistosta puh. (09) Nimikilpailu Keväällä julistettuun lehden nimikilpailuun osallistui kaikkiaan 20 henkilöä ja ehdotuksia satoi 52, joista osa oli useamman henkilön ehdottamia. Voittajaksi valikoitui Päänsärky ja voittajanimeä ehdottaneelle luvattu kirjapalkinto osui Mirja-Liisa Rontulle. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin lisäpalkinto, jonka sai Liisa Luitparo. Onnittelemme voittajia. Lääkekuluistasi Kela korvaa osan Kela voi korvata lääkärin määräämien lääkkeiden hinnasta ostokerralta puolet yli 50 markan eli 8,41 ostosta (peruskorvaus) eräiden kalliiden, mutta hoidon kannalta merkittävien lääkkeiden peruskorvaamista on rajoitettu. Niitä voidaan korvata vain valtioneuvoston päätöksen mukaisesti ja korvaamiseen vaaditaan Kelan hyväksymä erillisselvitys. vaikeissa sairauksissa 100 tai 75 prosenttia (erityiskorvaus), mutta jokaiselta ostokerralta omavastuuosuus on 25 markkaa eli 4,20. Jos korvattujen lääkekustannusten omavastuuosuus vuonna 2001 ylittää 3450 mk, ylittävä osa korvataan kokonaan (lisäkorvaus suurista lääkekustannuksista). Lisäkorvauksen määrän on oltava kalenterivuodelta yli 100 markkaa ennen kuin se maksetaan. Vuonna 2002 vuotuinen omavastuuosuus nousee indeksillä ja on 594,02. Lisäkorvauksen vähimmäismäärä on 16,82. Miksi tarvitset apteekissa Kela-korttia? Lääkkeiden sairausvakuutuskorvaus vähennetään ostohinnasta jo apteekissa, kun esität Kela-kortin ja lääke on korvattava. Korvattavia ovat sairauden hoitoon määrätyt lääkkeet, joille on vahvistettu kohtuullinen tukkuhinta. Kun samalla kerralla ostat useita korvattavia tuotteita, peritään omavastuuosuus vain kerran, mutta kuitenkin erikseen eri korvausryhmissä (100 %, 75 % ja peruskorvaus). Apteekki voi vähentää korvauksen enintään kolmen kuukauden hoitoaikaa varten ostetuista lääkkeistä. Jos tarvitset vaikkapa matkalle lähtiessäsi seuraavan lääke-erän aiemmin, ota yhteyttä Kelan toimistoon. Kelansanomat 4/2001 Muistathan päivittää osoitetietosi Jos haluat, voit täydentää samalla rekisteriimme tietoja, joita olemme alkaneet kerätä vuoden 2001 alusta: Syntymävuosi? Mistä olet kiinnostunut saamaan tietoja: migreenistä? tensiosärystä? basilaarimigreenistä? Hortonin neuralgiasta? (sarjoittaisesta päänsärystä) Voit tehdä osoitemuutoksen postitse: Suomen Migreeniyhdistys ry, Kotkankatu 9, Helsinki tai sähköpostilla: migreeni@migreeni.org Jos vain sähköpostiosoitteesi vaihtuu, pidä meidät siitäkin ajan tasalla. Kirjoita migreeni@migreeni.org. 5 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001

6 Hanna Harno, neurologian erikoislääkäri, Hakaniemen poliklinikka Familiaalinen hemipleginen migreeni Familiaalinen hemipleginen migreeni (FHM) kuuluu aurallisen migreenin ryhmään. Sitä sairastaa ehkä muutama sata suomalaista, kun vastaavasti tavallista migreeniä sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Sana familiaalinen viittaa suvussa esiintyvyyteen: tarvitaan ainakin yksi ensimmäisen asteen sukulainen, jolla on samantyyppinen, halvausoireinen migreeni, jotta FHM-diagnoosi voidaan asettaa. Hemipleginen viittaa ohimenevään toispuoleiseen halvausoireistoon, joka edeltää migreenikohtausta tai kestää migreenikohtauksen ajan. FHM periytyy autosomissa1) vallitsevasti vaihtelevalla voimakkuudella, eli sairaan henkilön lapsilla on kullakin 50 %:n riski periä sairaus. N. puolessa tapauksista geenivirhe on kromosomissa 19, erityisesti CACNA1A-alueella, jonka ohjaamana solun pinnan kalsiukanava rakentuu. Näitä kalsiumkanavaa sääteleviä geenejä löytyy erityisesti pikkuaivojen soluista, jotka saattavat tämän geenivirheen vuoksi olla herkemmin vaurioituvia; n. 20 %:lla FHM-perheistä onkin todettu pikkuaivojen kulumismuutoksia ja pysyvää kömpelyyttä tästä johtuen. Myös kromosomissa 1 on joillakin perheillä todettu tautia aiheuttava geenivirhe, mutta joidenkin perheiden kohdalla ei geenivirhettä ole löydetty, joten ainakin kolmas, tuntematon geenivirhe on löytämättä. FHM alkaa yleensä lapsuudessa ja useimmiten ennen 30. ikävuotta. Migreenikohtaus alkaa auratuntemuksella, yleensä ensin näköhäiriöllä, ei kuitenkaan aina. Sitten alkaa yleensä käden puutuminen, joka hiljalleen etenee sormista olkapäätä kohden. Oireita voi tulla Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001 6

7 Laaja auraoireisto jonkinasteisen toispuolihalvauksen kanssa tulisi olla ainakin kahdesti, jotta FHMtai hemipleginen migreeni-diagnoosi voidaan asettaa. myös alaraajaan ja usein poskeen ja suupieleen. Kieli voi tuntua paksulta ja kömpelöltä, nielu puutuneelta ja puhe vaikeutuneelta. Sen jälkeen voimat heikkenevät ylä- ja/tai alaraajassa ja toisinaan myös suupielessä eli jonkinasteinen toispuolihalvaus ilmenee: suupieli saattaa näyttää selvästi vinolta, alaraajaa voi laahata kävellessä, eikä käsi toimi kuten terveellä puolella. Nämä auraoireet kestävät yleensä kauemmin kuin tavallinen näköaura sahalaitoineen ja mahdollisine näkökenttäpuutoksineen; ne jatkuvat yleensä päänsäryn alettuakin vielä muutamista tunneista vuorokausiin tai jopa kahteen viikkoon asti. Joskus migreenikohtaukseen liittyy samanlaisena toistuva psyykkinen elämys, esim. hätääntymisen tunne. Toisinaan tällaisen migreenikohtauksen laukaisee lievähkö pään vamma. On kuvattu myös tapauksia, joissa kohtauksiin liittyy tajunnantason alenema alkaen sekavasta käytöksestä aina tajuttomuuteen asti. Auraoireen lisäksi taudinkuvaan kuuluu migreenin kriteerit täyttävä päänsärky, valoherkkyys, ääniherkkyys, pahoinvointi tai oksentelu. FHM:ää sairastavalla voi ajoittain olla myös pelkkään näköhäiriöön rajautuva aura sekä migreenioireisto, tai hänelle voi tulla migreeni ilman auraoiretta. Jos tunnistaa itsessään FHM:n taudinkuvan, mutta kenelläkään lähisukulaisella ei tiettävästi ole samantyyppistä migreeniä, puhutaan hemiplegisestä migreenistä. Laaja auraoireisto jonkinasteisen toispuolihalvauksen kanssa tulisi olla ainakin kahdesti, jotta FHM- tai hemipleginen migreeni-diagnoosi voidaan asettaa. FHM:n hoito eroaa tavallisen migreenin hoidosta täsmälääkkeiden eli triptaanien käytön osalta: niitä ei FHM:ssä eikä hemiplegisessä migreenissä suositella käytettäväksi, koska triptaanien vaikutuksia ei tällä potilasryhmällä ole tutkittu. Joudutaan siis pitäytymään tulehduskipulääkkeissä, asetosalisyylihapossa, parasetamolissa ja pahoinvointia lievittävissä lääkkeissä. Jos migreenikohtauksia tulee usein, voi erilaisia migreenin estolääkkeitä kokeilla ilman eri rajoituksia. Jos oireisto viittaa tällaiseen halvausoireiseen migreeniin, on hyvä keskustella lääkärin kanssa ja tarvittaessa käydä neurologilla, jotta muiden samankaltaisia oireita aiheuttavien neurologisten sairauksien mahdollisuus voidaan tutkia ja pois sulkea. Kirjallisuusluettelon saa tarvittaessa kirjoittajalta. 1) autosomi = kromosomi, joka ei ole sukupuolikromosomi; ihmisellä kromosomit Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001

8 Aki Hietaharju dosentti, osastonylilääkäri TAYS, neurologian ja kuntoutustoimen yksikkö, kipupoliklinikka Sarjoittainen päänsärky Sarjoittainen päänsärky on erittäin kova, toisen silmän seutuun paikantuva päänsärky, joka ilmenee minuuttia kestävinä kohtauksina. Päänsärkyyn liittyy toispuoleisia autonomisia 1) oireita kuten kasvojen hikoilu, silmän punoitus, kyynelvuoto, mustuaisen pieneneminen, silmäluomen roikkuminen tai nenän tukkoisuus. Suurin osa potilaista on työikäisiä miehiä. Kohtaukset esiintyvät viikkojen tai jopa kuukausien mittaisina sarjoina, joiden välillä voi olla vuosien tauko. Sarjoittainen päänsärky (cluster headache), josta käytetään myös nimeä Hortonin neuralgia, kuuluu kolmoishermon kautta välittyviin päänsärkyihin. Oireyhtymän viralliset IHS:n (International Headache Society) kriteerit on esitetty taulukossa 1. Yksittäinen kohtaus kestää yleensä minuuttia ja jakso eli sarja, jonka aikana toistuvia kohtauksia tulee, kestää viikoista kuukausiin. Sarjojen välinen tauko, jota kutsutaan remissioksi, kestää viikoista vuosiin. Sarjoittainen päänsärky jaetaan episodittaiseen ja krooniseen muotoon. Mikäli seitsemästä päivästä vuoteen kestävien sarjojen välillä on vähintään kahden viikon remissio, on kyseessä episodittainen muoto. Jos yksi sarja kestää yli vuoden ilman remissiota tai jos remissio on yli vuoden mittaisen sarjan aikana alle kaksi viikkoa, on kyseessä krooninen muoto. Noin 10 %:lla potilaista on krooninen muoto, joka on voinut olla krooninen alusta asti tai on muuntunut episodittaisesta muodosta krooniseksi. Episodittaisessa muodossa sarjan käynnistymisen on todettu liittyvän valoisuuden muutoksiin vuodenkierron mukaan. Arviot sarjoittaisen päänsäryn esiintyvyydestä vaihtelevat 0,02:sta 0,4 %:iin. Särky alkaa yleensä ikävuoden välillä ja on miehillä 3 5 kertaa niin yleinen kuin naisilla. Taudinkuvassa ei ole eroa miesten ja naisten välillä. Taipumus sarjoittaiseen päänsärkyyn on todettu perinnölliseksi: riski ensimmäisen asteen sukulaisilla on kertainen ja toisen asteen sukulaisilla 2 8 -kertainen muuhun väestöön verrattuna. Kohtauskuva Kohtaus alkaa ilman ennakko-oireita ja kipu yltyy nopeasti (5 10 minuutissa) erittäin kovaksi. Potilaat kuvaavat kipua repiväksi, polttavaksi tai läpitunkevaksi, kuin joku poraisi silmään. Kipu tuntuu Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001 8

9 Happihengitys on perinteinen hoito, jonka teho on osoitettu kontrolloidussa tutkimuksessa. kovimmalta silmän seudussa, mutta voi heijastua myös päälaelle, poskeen tai leukaan. Kohtauksen aikana potilas on yleensä motorisesti levoton eli kävelee edestakaisin tai istuu huojuttaen yläkehoaan. Talvella potilas saattaa mennä kylmään pakkasilmaan saadakseen lievitystä kipuunsa. Kipu on lähes poikkeuksetta toispuoleinen ja uusiutuu yleensä samalla puolella. Kipu vaihtaa puolta sarjasta toiseen 15 %:lla potilaista ja kohtauksesta toiseen 5 %:lla potilaista. Autonomisten oireiden kirjo (kyynelvuoto, kirkas nenäerite, nenän tukkoisuus, silmäluomen roikkuminen, mustuai sen pienentyminen) on kullekin potilaalle tyypillinen. Kohtaukset esiintyvät enimmäkseen yöllä usein samanpituisen unijakson jälkeen, ja potilaat saattavat yrittää valvoa välttääkseen kohtauksia. Jos potilas nukkuu päiväunet, sekin voi laukaista kohtauksen. Sarjan aikana kohtauksen voi laukaista alkoholi, histamiini ja tietyt verisuonia laajentavat lääkkeet (mm. nitrot ). Suomalaisilla potilailla saunominen saattaa laukaista kohtauksen sarjan aikana. Miten sarjoittainen päänsärky syntyy? Sarjoittaisen päänsäryn syntymekanismit tunnetaan vain osittain. Oireiston vaihteleva kulku sekä kytkeytyminen vuodenkiertoon ja vuorokausirytmiin viittaavat kohtausten käynnistymiseen keskushermostossa. Päänsärkysarjan aikana veren testosteronihormonin taso on Taulukko 1. Sarjoittaisen päänsäryn diagnostiset kriteerit A Vähintään viisi kohtausta, jotka täyttävät kriteerit B D. B Kova toispuoleinen kipu silmäkuopassa, silmäkuopan yläpuolella ja / tai ohimolla. Kipu kestää hoitamattomana minuuttia. C Päänsärkyyn liittyy vähintään yksi seuraavista oireista kivun puolella: 1. sidekalvon verestys 2. kyynelvuoto 3. nenän tukkoisuus 4. kirkas nenäerite 5. kasvojen hikoilu 6. mustuaisen pieneneminen 7. silmäluomen roikkuminen 8. luomiturvotus D Kohtaukset esiintyvät taajuudella joka toinen päivä kahdeksan kohtausta päivässä. matalampi ja mm. kortisolin ja melatoniinin vuorokausierityksen rytmi häiriintyy. Nämä havainnot viittaavat toiminnallisiin muutoksiin hypotalamuksessa päänsärkysarjan aikana. Nykykäsityksen mukaan sarjoittaista päänsärkyä ja migreeniä kutsutaan neurovaskulaarisiksi päänsäryiksi, koska kummassakin oireyhtymässä kohtauksen käynnistää hermosolujen aktivoituminen. Migreenissä aktivaatio tapahtuu aivorungossa ja sarjoittaisessa päänsäryssä hypotalamuksessa. Sitä, mitkä tekijät käynnistävät sen ja miten, ei edelleenkään tunneta. Diagnostiikka Yleensä diagnoosi on helppo, mikäli potilas täyttää taulukossa 1 esitetyt kriteerit. Aivojen kuvantamistutkimus (mieluiten magneettikuvaus) on tarpeen, jos diagnostiset kriteerit täyttyvät vain osittain, taudinkulku on epätyypillinen, potilaalla on sarjoittaiseen päänsärkyyn kuulumattomia oireita, tai jos vaste hoitoihin on huono. Jos potilaalla on ollut useita sarjoja ja niiden välillä remissio ja jos hoitovaste on hyvä, ei kuvantamistutkimuksia tarvita. Sarjoittaisen päänsäryn lisäksi on olemassa muitakin kohtauksittaisia päänsärkyjä, joissa on autonomisen hermoston oireita. Kroonisessa paroksysmaalisessa hemikraniassa kipu on kova, toispuoleinen ja silmän seutuun paikantuva, ja kipukohtauksiin liittyy 9 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001

10 Taulukko 2. Sarjoittaisen päänsäryn kohtaus- ja estohoidon vaihtoehdot Kohtaushoito happihengitys (100 % happea sisäänhengittäen10 l/min noin 15 minuutin ajan) sumatriptaani 6 mg ihon alle zolmitriptaani 5 10 mg suun kautta lidokaiini (10 %) kumpaankin sieraimeen Särkyjakson nopeaan katkaisuun käytetyt lääkkeet kortisoni alkaen mg/vrk ergotamiinitartraatti 1 2 mg/vrk Koko särkyjakson ajan käytettävät estolääkkeet verapamiili alkaen 240 mg/vrk litium alkaen 300 mg/vrk natriumvalproaatti alkaen 600 mg/vrk vastaavia autonomisen hermoston oireita kuin sarjoittaisessa päänsäryssä. Kohtaukset ovat kuitenkin lyhyempiä (2 45 min), esiintyvät tiheämmin (vähintään 5 kohtausta/ vrk), ovat yleisempiä naisilla ja jäävät pois indometasiinihoidon aikana. SUNCT-oireyhtymä (short-lasting unilateral, neuralgia-form headache with conjunctival injection and tearing) on hyvin lyhyinä (30 60 sekuntia kestävinä) kovina kipukohtauksina esiintyvä päänsärkyoireyhtymä, johon liittyy autonomisia oireita. Tämäkin oireyhtymä on yleisempi miehillä. SUNCT-oireyhtymässä indometasiini on tehoton, mutta jotkut potilaat hyötyvät karbamatsepiinista 2). Muista pään alueen kipuja aiheuttavista sairauksista ohimovaltimon tulehdus, nenän sivuonteloiden tulehdukset, viherkaihi, kasvaimet, valtimolaskimoepämuodostumat ja aivoverisuonten pullistumat (aneurysmat) saattavat aiheuttaa sarjoittaisen päänsäryn kaltaisia oireita. Hoito Koska nukkuminen ja alkoholinkäyttö voivat provosoida kohtauksen päänsärkysarjan aikana, potilaita neuvotaan välttämään päivätorkkuja ja alkoholia sarjan aikana. Ruokavaliolla ei ole merkitystä sarjoittaisessa päänsäryssä. Sarjoittaista päänsärkyä potevat potilaat ovat usein aktiivisia tupakoitsijoita, mutta tupakoinnin lopettamisen ei ole kuvattu vähentävän kohtauksia. Potilaille selostetaan kohtaushoidon mahdol - lisuudet ja estolääkityksen periaatteet. Kohtaushoidolla on tarkoitus saada nopea apu kovaan kipukohtaukseen, ja estohoidolla pyritään hillitsemään kohtausten uusiutumista sekä lyhentämään ja lievittämään kohtauksia. Estolääkityksen aloitusta ei ole syytä viivytellä. Kohtaushoidossa on aiheellista täsmentää lääkkeen sallittu annostelukertojen määrä vuorokaudessa varsinkin, jos kohtaukset uusiutuvat useita kertoja vuorokaudessa. Kun sopiva koh taus- ja estolääkitys on löydetty ja päänsärkysarja on saatu rauhoittumaan, voidaan estolääkitys vähitellen purkaa. Uuden sarjan alkaessa potilas voi omatoimisestikin aloittaa kohtausten hoidon ja estolääkityksen. Kohtaushoito Kohtaushoidon vaihtoehdot on lueteltu taulukossa 2. Happihengitys (100 % happi sisäänhengitettynä 7 10 l/min 15 minuutin ajan) on perinteinen hoito, jonka teho on osoitettu kontrolloidussa tutkimuksessa. Happihoito sopii myös niille potilaille, joille triptaanit ovat vasta-aiheisia. Jos vuorokaudessa on useita kohtauksia, jolloin kohtauslääkkeiden maksimiannokset rajoittavat niiden käyttöä, voidaan happihengityksellä täydentää muita kohtaushoitoja. Särkykohtauksen tehokkain hoito on ihon alle annettu sumatriptaani 6 mg, joka auttoi lumekontrolloidussa tutkimuksessa kolmella neljäsosalla potilaista 15 minuutissa. Lumekontrolloidussa annosvertailututkimuksessa 6 mg:n annos oli yhtä tehokas ja paremmin siedetty kuin 12 mg:n annos. Avoimessa pitkän aikavälin seurantatutkimuksessa ei havaittu tehon heikkenemistä kuukausienkaan käyttöjakson aikana. Sumatriptaani nenäsuihkeena on huomattavasti hitaampi ja teholtaan heikompi sarjoittaisen päänsäryn hoidossa kuin ihon alle annettu sumatriptaani; vain noin joka toisessa hoidetussa kohtauksessa lääke auttoi 15 minuutissa. Sumatriptaania ei kannata käyttää ennakoivasti tai estolääkityksenä. Myös zolmitriptaanista sarjoittaisen päänsäryn hoidossa on julkaistu lumekontrolloitu tutkimus. Sen teho on heikompi kuin happihengityksen tai ihon alle annosteltavan sumatriptaanin, mutta Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/

11 niille potilaille, jotka haluavat suun kautta annosteltavan lääkityksen, zolmitriptaani saattaa tulla kysymykseen. Muista triptaaneista ei ole julkaistu kontrolloituja tutkimuksia sarjoittaisessa päänsäryssä. Kaikki triptaanit ovat vasta-aiheisia potilaille, joilla on sepelvaltimotauti, useita sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, kontrolloimaton verenpainetauti, valtimoahtaumatauti, aivove renkiertohäiriökohtauksia, aivoinfarktin jälkitila tai jotka ovat raskaana. Lidokaiinisumutteesta nenään tai lidokaiinitipoista kivun puoleiseen sieraimeen on apua vajaalle kolmasosalle potilaista. Käytännön kokemuksen perusteella voidaan suositella sieraimeen annosteltavaa 10 %:n vahvuista lidokaiinia kohtaushoidoksi niille potilaille, joille tavanomaiset kohtaushoidot eivät auta. Särkyjakson nopeaan katkaisuun käytettävät lääkkeet Estohoidossa käytetyt lääkkeet jaetaan särkyjakson nopeaan katkaisuun käytettäviin lääkkeisiin ja koko särkyjakson ajan käytettäviin lääkkeisiin (taulukko 2). Särkyjakson katkaisussa kortikosteroidit ovat nopein hoito. Aloitusannos on mg aamuisin, ja annosta pienennetään 2 3 päivän välein 10 mg, jolloin kortisonihoidon kesto on noin 2 3 viikkoa. Kortisonin loputtua särkyjakso alkaa helposti uudelleen, minkä vuoksi sen kanssa voidaan joutua käyttämään toista valmistetta, esim. verapamiilia tai natriumvalproaattia. Ergotamiinitartraattia (1 2 mg/ vrk) on myös suositeltu särkyjakson nopeaan katkaisuun, mutta kontrolloituja tutkimuksia ei ergotamiinista ole julkaistu. Illalla ennen nukkumaan menoa otetun ergotamiinitartraatin on kuvattu estävän yölliset kohtaukset. Koska tätä valmistetta ei pidä käyttää rinnakkain triptaanien kanssa ja koska sen käyttöjakso on ergotismin välttämiseksi syytä rajata 2 3 viikon mittaiseksi, on sen käyttö sarjoittaisen päänsäryn estohoitona vähäistä. Käyttöä rajoittavat lisäksi samat vasta-aiheet kuin triptaaneilla. Myös ergotamiiniin on hyvä yhdistää pitempivaikutteinen estolääke. Koko särkyjakson ajan käytettävät estolääkkeet Verapamiilin teho sarjoittaisen päänsäryn estolääkkeenä on osoitettu lumekontrolloidussa tutkimuksessa. Aloitusannos on 80 mg kolme kertaa vuorokaudessa tai 200 mg kerran vuorokaudessa pitkävaikutteisena valmisteena. Koska lääkkeellä on verenpainetta laskeva ja eteiskammiojohtumista jarruttava vaikutus, on verenpainetta, syketaajuutta ja EKG:tä seurattava annosta titrattaessa 3). Yleisin sivuvaikutus on ummetus. Verapamiilia käytetään sekä episodittaisen että kroonisen sarjoittaisen päänsäryn estolääkkeenä. Litiumista on julkaistu useita avoimia tutkimuksia sarjoittaisen päänsäryn estolääkkeenä, ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa se todettiin yhtä tehokkaaksi kuin verapamiili. Aloitusannos on 300 mg/ vrk. Annosta titrataan vastetta ja pitoisuutta seuraten. Ennen hoidon aloittamista on syytä tarkistaa munuais- ja kilpirauhasfunktio, elektrolyytit, kalsiumtasapaino, puhtaasti laskettu virtsa ja EKG, ja niitä seurataan pitoisuuksien ohella hoidon aikana. Tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat vapina ja ripuli. Litiumia suositellaan kroonisessa muodossa ensisijaisena estolääkevaihtoehtona, ja sitä käy- tetään myös episodittaisessa muodossa, mikäli verapamiili on tehoton. Natriumvalproaatista on julkaistu vain avoin tutkimus sarjoittaisen päänsäryn estossa. Valproaatti soveltuu erityisesti niille potilaille, joiden kohtauksissa on migreenipiirteitä kuten aistiherkkyyttä ja pahoinvointia. Hoidon aikana seurataan verenkuvaa sekä maksa- ja haima-arvoja. Topiramaatista on julkaistu myös avoin tutkimus sarjoittaisen päänsäryn estossa. Käytetyt annokset olivat melko matalia, jolloin lääke oli hyvin siedetty. Hidasta annostitrausta suositellaan keskushermostosivuvaikutusten (huimaus ja sekavuus) välttämiseksi. Baklofeenista annoksella mg/vrk on julkaistu avoin tutkimus, jossa kolme neljäsosaa potilaista hyötyi lääkkeestä. Haanpää M, Hietaharju A, Färkkilä M. Sarjoittainen päänsärky. Suom Lääkäril 2001;56: ) autonominen = (tahdosta) riippumaton 2) karbamatsepiini = lääke, joka estää lihaskouristuksia aiheuttavien sähköärsykkeiden leviämistä aivoissa 3) titraus = mitta-analyysi POTILASKOMMENTTI: Episodisten kärsijöiden eläminen jakautuu selvärajaisesti säryttömään kauteen ja varsinaiseen särkyjaksoon. Säryttömällä kaudella rajoittavia tai edes varottavia asioita ei ole, vaan siedämme kaikkea. Särkyjakson aikana selviä vältettäviä asioita ovat: alkoholi nitroglyseriini histamiini sauna muut kuumat paikat intensiivinen liikunta/kuntoilu valoärsykkeet mahdollisesti lentäminen (paineenvaihtelut) stressi 11 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001

12 Mikko Kallela, LT, neurologian erikoislääkäri, Helsingin Päänsärkykeskus, HYKS Basilaarimigreeni Viime vuosien aikana tieto migreenin patofysiologiasta 1) on lisääntynyt huomattavasti. Migreeniä pidetään nykyisin keskushermoston sairautena johon sekä perintötekijät että ympäristö vaikuttavat. Kun lisäksi migreenin hoito on selvästi kohentunut uusien tehokkaiden lääkkeeiden ansiosta, kiinnostus migreeniä kohtaan on lisääntynyt niin potilaiden kuin hoitavien lääkärienkin keskuudessa. Samalla myös migreenin harvinaisiin alaryhmiin on alettu kiinnittää huomiota. Yhden tällaisen merkittävän alaryhmän muodostavat basilaarimigreenipotilaat. Basilaarimigreenin määritelmä Basilaarimigreeni on migreeni, jossa kohtaus alkaa aivorungon tai molempien takaraivolohkojen toimintahäiriöstä. Taulukko 1. esittää basilaarimigreenin nykyisen lääketieteellisen määritelmän. Basilaarimigreenissä voidaan erottaa auravaihe (päänsärkyä edeltävät ennakko-oireet) ja päänsärkyvaihe, aivan kuten tavallisessakin migreenissä. Keskeisten auraoireiden (kts. taulukko 1) voidaan päätellä saavan alkunsa aivorungosta, basilaarivaltimon suonittamalta alueelta (kuva 1), tästä taudin nimi. Periaatteessa nimike aivorunkomigreeni voisi kuvata oireistoa paremmin, kuin basilaarimigreeni. Oireet Basilaarimigreenissä, kuten tavallisessakin migreenissä, aura kestää yleensä alle tunnin, ja sitä seuraa päänsärky, joka on tavallista useammin takaraivolla. Päänsärky on tyypillisesti kovaa ja siihen liittyy rajua oksentelua. Tavalliselle migreenille tyypillinen näkökenttäpuutos voi basilaarimigreenissä laajeta täydelliseksi alle tunnissa ohimeneväksi sokeudeksi. Osalla potilaista aura voi kuitenkin kestää selvästi tätä pidempäänkin. Näköhäiriötä voi seurata yksi tai useampi seuraavista oireista: puheen puuromaisuus, kiertohuimaus, korvien soiminen, heikentynyt kuulo, kaksoiskuvat, liikkeiden hallinnan vaikeus, halvausoireet, tuntohäiriöt, sekavuus (vrt. taulukko 1). Mistä tauti johtuu Basilaarimigreenin katsotaan johtuvan samoista tekijöistä kuin tavallisen migreenin. Alttius basilaarimigreenikohtauksiin johtuu sekä perimästä että ympäristöteki- Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/

13 BASILAARISUONI On korostettava, että tavalliseen migreeniin liittyy erittäin usein huimausta, joka ei kuitenkaan sovi basilaarimigreeniin. Kuva 1. jöistä. Perimä (geenit) määrää sen perusherkkyyden millä kohtaukset laukeavat. Ympäristötekijät (esim. alkoholi, stressi, stressin laukeaminen, kirkas valo, jne.) puolestaan vaihtelevat ja tietyllä hetkellä vaikuttavat siihen, että edellä mainittu herkkyys ylittyy ja kohtaus alkaa. Migreeniherkkyyden tarkempi tausta on vielä epäselvä, mutta mahdollisesti ainakin osa siitä liittyy hermosolukalvon lisääntyneeseen ärtyvyyteen. Tätä solukalvon herkkyyttä määräävät mm. ionikanavat. Poikkeavia kalsiumkanavia onkin todettu toisessa harvinaisessa migreenin alaryhmässä, hemiplegisessä (halvauksia aiheut - tavassa) migreenissä. On mahdollista, että ainakin osassa Taulukko 1. BASILAARIMIGREENIN DIAGNOSTISET KRITEERIT Kuvaus: Aurallinen migreeni, jossa oireet selvästi saavat alkunsa aivorungosta tai molemmista takaraivolohkoista basilaarimigreenisuvuista samanlaiset poikkeavuudet ionikanavissa ja hermosolukalvoilla aiheuttavat kohtaukset. Taudin yleisyydestä Basilaarimigreeniä on yleensä pidetty nuorten teini-ikäisten naisten sairautena. Näin onkin, mutta tautia esiintyy kyllä missä iässä tahansa ja molemmilla sukupuolilla. Basilaarimigreeni on erittäin harvinainen migreenin muoto. Usein se esiintyy suvuittain ja on mahdollista, että perinnöllinen komponentti tässä migreenin muodossa on tavallistakin vahvempi. A. Oireet täyttävät aurallisen migreenin kriteerit B. Kaksi tai useampia seuraavanlaisia auraoireita Näköoireita molempien silmien laita- ja sisäsivujen näkökentistä Puheen puuromaisuutta Kiertohuimausta Korvien soimista Kuulon alenemista Kaksoiskuvia Liikkeiden huomattavaa epätarkkuutta ja -varmuutta Molemminpuoleisia tuntohäiriöitä raajoissa Molemminpuolisia halvauksia Alentunutta tajunnantasoa Huom. Samoja oireita voi esiintyä myös ahdistukseen ja hyperventilaation liittyen. Oireiden analysointi vaatii asiaan perehtyneen lääkärin (neurologin) asiantuntemusta. Taudin toteamiseen tarvittavat tutkimukset Pääsääntöisesti diagnoosi kannattaa varmistaa neurologin vastaanotolla. Periaatteessa potilaan kuvaus oireistosta ja neurologin suorittama kliininen tutkimus riittävät diagnoosiin. Hyvin usein myös muilla perheen tai suvun jäsenillä on esiintynyt samanlaisia oireita. Oireiston rajuuden takia aivojen kuvantaminen magneettitutkimuksella voi tulla kyseeseen lähinnä muiden aivorunko-oireita 13 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 2/2001