Asetuksella kumottaisiin rehualan toiminnanharjoittamisesta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (712/2008).

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto PERUSTELUMUISTIO MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS REHUALAN TOIMINNAN- HARJOITTAMISESTA Asetuksen yleisperustelut Asetuksella kumottaisiin rehualan toiminnanharjoittamisesta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (712/2008). Uuteen asetukseen lisättäisiin säädöksiä koskien toiminnanharjoittajien laadunvarmistusta ja rehujen näytteenottoa tuonnin yhteydessä salmonellabakteerin tutkimiseksi. Toiminnanharjoittajan laadunvarmistuksen salmonellanäytteenotosta ja rehuseosten kuumennuskäsittelystä ei ole nykyisin säädetty yksityiskohtaisia vaatimuksia. Näitä koskevien minimivaatimusten säätämisellä pyritään osaltaan ehkäisemään vuoden 2009 rehuvälitteisen Salmonella Tennessee -epidemian kaltaisten epidemioiden toistuminen. Ehdotusten valmistelussa on huomioitu maa- ja metsätalousministeriön salmonellapientyöryhmän muistio ( sekä epidemianselvityksestä valmistunut asiantuntijaraportti ( n_finland_in_the_spring_of_2009.pdf). Edelleen asetukseen lisättäisiin säädös koskien muiden kuin eläinperäisten rehujen kolmasmaatuonnin yhteydessä tehtävää ennakkoilmoitusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) No 669/2009 mukaisesti. Asetuksella myös tarkennettaisiin tiettyjä yksittäisiä pykäliä. Yksityiskohtaiset perustelut 1 luku Yleiset säännökset 1 Soveltamisala Asetuksella lisättäisiin soveltamisalaan sana laadunvarmistus, josta säädetään asetuksen luvussa 5. Laadunvarmistuksella tarkoitetaan rehualan toimijoiden omavalvontaa. 2 Suhde muihin säännöksiin Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 on kumottu uudella sivutuoteasetuksella (EY) No 1069/2009. Myös lääkerehuja koskeva maa- ja metsätalousministeriön päätös 13/EEO/1998 on kumottu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 10/EEO/2008. Uusien asetusten nimet ja numerot päivitettäisiin kumottujen säädösten tilalle.

2 3 Määritelmät Rehualan alkutuotannon toimijan määritelmää täsmennettäisiin siten, että siitä kävisi yksiselitteisesti ilmi, että rehualan alkutuotannon toimijalla tarkoitetaan myös toimijaa, joka ruokkii elintarviketuotantoeläimiä. Varastointi- ja kuljetusliikkeen määritelmiä täsmennettäisiin rehualan toimija -käsitteen osalta. Tuotantoympäristönäytteen määritelmä olisi uusi. 2 luku Rehualan toimijan rekisteröinti ja hyväksyminen 6 Hyväksymishakemus Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että Elintarviketurvallisuusviraston on viipymättä peruutettava TSE -asetuksen mukainen hyväksyntä myös siinä tapauksessa, että hyväksymisen kohteena oleva toiminta on loppunut. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että hyväksyntä peruttaisiin tilanteessa, missä toimija on lopettanut TSE -asetuksen mukaisen hyväksyntää vaativan toiminnan, kuten esimerkiksi kalajauhon käytön rehujen valmistuksessa. 3 luku Rehualan toimijan ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus 9 Sisämarkkinakauppa Pykälään lisättäisiin viittaus pykälään 13, jossa säädetään näytteenotosta salmonellatutkimusta varten. 10 Maahantuonti Pykälään lisättäisiin säädös koskien ennakkoilmoitusvelvollisuutta tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen osalta komission asetuksen (EY) N:o 669/2009 mukaisesti. Edelleen pykälään lisättäisiin viittaus pykälään 13, jossa säädetään näytteenotosta salmonellatutkimusta varten. Asetuksen 669/2009 liitteessä I tarkoitettujen rehujen näytteenoton osalta viitataan kyseiseen asetukseen. 11 Tullille annettavat ilmoitukset Rehujen valvonnan järjestämisestä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetus 3/06 on kumottu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 11/09, joten uuden asetuksen numero päivitettäisiin kumotun tilalle. Pykälään myös lisättäisiin säädös koskien toiminnanharjoittajan velvoitetta toimittaa tullille asetuksen 669/2009 liitteessä I mainittuja rehuja maahantuotaessa kyseisen asetuksen liitteessä II tarkoitettu yhteinen tuloasiakirja, jonka Elintarviketurvallisuusvirasto on maahantuonnin yhteydessä osaltaan täyttänyt. 2

3 12 Muut rehualan toimijoita koskevat ilmoitukset Pykälän ensimmäisen momentin sana myynti korvattaisiin sanalla jakelu, joka on käsitteenä myyntiä laajempi kattaen myös esimerkiksi rehun vastikkeettoman luovutuksen. Rehualan toimijan ilmoitusvelvoitetta täsmennettäisiin siten, että mistä tahansa tuotantoympäristöstä, tuotteista, varastotilasta tai kuljetuskalustosta laadunvarmistuksessa tehdystä salmonellalöydöksestä tulisi välittömästi ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan edelleenkään koskisi esimerkiksi tehtaan piha-alueelta tehtyä löydöstä. Pykälässä myös täsmennettäisiin rahtisekoittajan sekä kuljetus- ja varastointiliikkeen välitöntä ilmoitusvelvollisuutta salmonellalöydöstapauksessa. Rahtisekoittajan tulisi tehdä ilmoitus sille toimijalle, jolta viimeksi käytössä ollut erityisen riskialtis rehuerä on hankittu. Erityisen riskialttiilla rehulla tarkoitettaisiin asetuksen liitteessä 3 mainittuihin rehuaineluokkiin kuuluvia rehuja. Kuljetusliikkeen tulisi tehdä ilmoitus sille toimijalle, jonka valmistamaa rehua autossa on viimeksi kuljetettu ja varastointiliikkeen toimijalle, jonka rehua kyseisessä varastossa on viimeksi varastoitu. 4 luku Salmonellanäytteenotto sisämarkkinakaupan ja maahantuonnin yhteydessä 13 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Pykälä olisi uusi. Sinä säädettäisiin rehujen tuonnin virallisesta näytteenotosta salmonellatutkimusta varten. Näytteenotosta on aiemmin ohjeistettu Elintarviketurvallisuusviraston ohjeessa (REHU 12817/1). Ohje päivitettäisiin tämän asetuksen voimaantuloon mennessä. Näytteenottovelvoite koskisi liitteessä 3 mainittuihin rehuaineluokkiin kuuluvia erityisen riskialttiita rehuja ja tuonnilla tarkoitettaisiin sekä tuontia muista EU-maista (mukaan lukien Euroopan talousalueeseen kuuluvat maat kuten Norja ja Islanti) että tuontia EU:n ulkopuolisista ns. kolmansista maista. Elintarviketuotantoeläinten, lemmikkieläinten ja turkiseläinten ruokintaan tarkoitetuista rehuista tutkittaisiin yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa kilogrammaa kohti. Tavanomaisen laivalastin (noin 2,5 miljoonaa kiloa) kyseessä ollessa tämä tarkoittaisi, että tuonnin yhteydessä tutkittaisiin 50 näytettä. Muuta kuin automaattista näytteenottajaa käytettäessä tämä tarkoittaisi, että kukin näistä 50 näytteestä koostuisi 32 osanäytteestä. Menettely vastaisi voimassaolevaa näytteenottotiheyttä. Mikäli rehuerä toimitettaisiin suoraan rahtisekoittajalle tai maatilalle elintarviketuotantoeläinten ruokintaan ilman rehuerän Suomessa tapahtuvaa kuumennuskäsittelyä, tulisi näytteenottotiheyttä lisätä siten, että kutakin rehuerän alkavaa kilogrammaa kohti tutkittaisiin yksi näyte. Rehujen suoratuontiin katsotaan liittyvän suurempi salmonellariski ja tästä johtuen on perusteltua lisätä elintarviketuotantoeläimille tarkoitettujen rehujen näytteenottotiheyttä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että noin 2,5 miljoonan kilon laivalastista tutkittaisiin 100 näytettä. Muuta kuin 3

4 automaattista näytteenottajaa käytettäessä tämä tarkoittaisi, että kukin näistä näytteestä koostuisi 23 osanäytteestä. Tihennetty näytemäärä voitaisiin tutkia osana toimijan laadunvarmistusta. Näin ollen joka toinen näyte olisi toimijan laadunvarmistusnäyte ja joka toinen näyte viranomaisnäyte. Elintarviketurvallisuusviraston valtuuttama tarkastaja vastaisi tuonnin näytteenotosta myös laadunvarmistuksessa otettavien näytteiden osalta. Kaikki näytteet olisi tutkittava viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa taikka kansallisessa vertailulaboratoriossa. 5 luku Rehualan toimijoiden laadunvarmistus Rehualan toimijoiden laadunvarmistuksesta (omavalvonnasta) säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston rehuhygieniaa koskevista vaatimuksissa annetussa asetuksessa 183/2005. Yksityiskohtaisia säädöksiä asiasta ei kuitenkaan ole. Myöskään kansallisesti asiasta ei ole aikaisemmin säädetty. 14 Rehuaineita valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten Rehuaineita valmistavan toimijan tuotantoympäristönäytteiden määrä riippuisi toimijan vuosituotannon määrästä siten, että vuosituotannon ollessa alle 15 miljoonaa kilogrammaa, toimijan tulisi ottaa vähintään yksi näyte viikossa. Esimerkiksi 4 miljoonan kilogramman vuosituotanto tarkoittaisi, että toimijan tulisi ottaa vähintään 52 näytettä vuodessa. Pienempien valmistusmäärien kyseessä ollessa, näytteenottovelvoite olisi yksi näyte kilogrammaa kohti kuitenkin siten, että vuodessa tulisi ottaa vähintään kolme näytettä. Näin esimerkiksi 2 miljoonan kilogramman vuosituotanto tarkoittaisi vähintään 40 näytettä vuodessa. Vuosituotannon ollessa yli 15 miljoonaa kiloa, ympäristönäytteitä tulisi ottaa vähintään viisi viikossa. Mikäli rehuaineen valmistukseen sisältyisi kuumennuskäsittely, tulisi tuotantonäytteitä ottaa säännöllisesti jäähdytysjärjestelmästä. Tuotantoympäristönäytteiden lisäksi tulisi näytteitä ottaa myös lopputuotteesta (markkinoille saatettavaksi tarkoitetusta rehuaineesta) siten, että näytteenottotiheys olisi vähintään yksi näyte kilogramma kohti. Näytteenottovaatimus koskisi vain elintarviketuotantoeläinten rehuihin tarkoitettuja rehuaineita valmistavia toimijoita. 15 Rehuseoksia valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten Elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia valmistavien toimijoiden näytteenottovelvoite koskisi kutakin sellaista vastaanotto- ja valmistuslinjaa, joilla vastaanotetaan tai valmistetaan rehuseoksia liitteen 3 rehuaineluokkiin kuuluvista rehuaineista. Rakeistuksessa höyryä käyttävien toimijoiden näytteenottovelvoite olisi laajin, sillä höyryn käyttöön liittyy myös tarve rehun jäähdyttämiseen. Jäähdytysprosessiin vastaavasti liittyy 4

5 lisääntynyt rehun kontaminoitumisriski. Kyseisten toimijoiden tulisi ottaa vähintään kerran viikossa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta: 1) irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat tai vastaanottomonttu; vastaanottolinjalta näyte voitaisiin ottaa esimerkiksi elevaattorin jalasta, nostolaitteesta tai kuljettimesta 2) vastaanottolinjan keskuspölynpoisto tai pölynpoistojärjestelmästä 3) jäähdytin; jäähdyttimestä näytteen voisi ottaa esimerkiksi jäähdyttimen yläosasta tai poistoputkesta 4) jäähdyttimen pölynpoistojärjestelmä; näytteen voisi ottaa esimerkiksi syklonipölystä, jäähdyttimen suodattimesta tai pölynpoistoputkistosta 5) jäähdyttimen sijaintitila tai jäähdytysilman ottotila 6) irtolastauslinja; näytteen voisi ottaa esimerkiksi lastauslaitteistosta Suurissa rehutehtaissa on yleensä useita vastaanotto- ja valmistuslinjoja. Esimerkiksi tehtaassa, jossa olisi kaksi irtoraaka-aineiden vastaanottolinjaa, viisi valmistuslinjaa rehujen rakeistukseen ja yksi irtorehujen lastauslinja, tulisi edellä esitetyn perusteella otettavaksi 20 tuotantoympäristönäytettä viikossa. Kun yhden näytteen keskimääräiseksi kokonaishinnaksi (sisältäen näytteenoton, näytteenottovälineistön ja näytteen tutkimisen) arvioidaan 30, olisi tuotantoympäristönäytteenottokustannus viikossa 600 ja vuodessa Toimijoiden, joilla ei ole käytössään höyryyn perustuvaa rakeistusta, tulisi ottaa vähintään kerran viikossa näyte alla mainituista kohteista. Näytteenottovelvoite koskisi myös sellaisia maatiloja, jotka saattavat rehua markkinoille. 1) irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat. Vastaanottolinjalta näyte voitaisiin ottaa esimerkiksi elevaattorin jalasta, nostolaitteesta tai kuljettimesta 2) sekoituslinja 3) pölynpoistojärjestelmä 4) lastauslinja Toimija voisi kuitenkin muuttaa edellä mainittuja näytteenottokohteita laitoskohtaisesti toimijan omaan riskinarviointiin perustuen. Muutoksesta tulisi ilmoittaa viipymättä Elintarviketurvallisuusvirastolle. Tuotantoympäristönäytteiden lisäksi toimijan tulisi ottaa näytteitä rehuseoksesta (lopputuotteesta) lastauksen yhteydessä. Lastausnäytteet olisi tutkittava, mikäli tuotantoympäristönäytteessä todettaisiin salmonellaa. 5

6 16 Rahtisekoittajien näytteenotto salmonellatukimusta varten Elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia liitteen 3 rehuaineluokkiin kuuluvista rehuaineista valmistavien rahtisekoittajien tulisi laadunvarmistuksessaan ottaa vähintään kaksi tuotantoympäristönäytettä kuukaudessa. Näytteet tulisi ottaa ennen myllyauton puhdistusta. 17 Kuljetusliikkeiden näytteenotto salmonellatukimusta varten Elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia kuljettavan kuljetusliikkeen tulisi ottaa vähintään kerran kuukaudessa yksi tuotantoympäristönäyte jokaisen auton lastaustiloista. Näytteet tulisi ottaa ennen auton puhdistusta. Kuljetusliike ja rehuseoksia valmistava toimija voisivat keskenään sopia näytteenoton järjestämisestä. 18 Varastointiliikkeiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten Elintarviketuotantoeläinten irtorehua varastoivien varastointiliikkeiden tulisi ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte tyhjästä varastosta ennen seuraavaa liitteen 3 rehuaineluokkiin kuuluvaa rehuerän vastaanottamista. Näytteenottovelvoite koskisi myös rehutehtaita, jotka varastoivat liitteen 3 rehuaineluokkiin kuuluvia rehuja ennen kyseisten rehuerien hyväksymistä maahantuotaviksi tai markkinoille saatettaviksi. Varastointiliike ja rehun tuoja tai toimija, joka kyseisen rehuerän omistaa, voisivat keskenään sopia näytteenoton järjestämisestä. 19 Tuotantoympäristö- ja rehunäytteiden säilyttäminen ja tutkiminen Rehualan toimijan olisi viivytyksettä lähetettävä kaikki ottamansa tuotantoympäristö- ja rehunäytteet laadunvarmistuslaboratorioon tutkittavaksi salmonellan varalta. Näytteet olisi säilytettävä 3-5 C :ssa ennen niiden lähetystä eteenpäin. Lastausnäytteet olisi kuitenkin lähetettävä laadunvarmistuslaboratorioon tutkittavaksi vain, jos tuotantoympäristönäytteessä havaitaan salmonellaa. Lastausnäytteitä olisi säilytettävä vähintään neljä kuukautta tai pakattujen rehujen kyseessä ollessa vähimmäissäilyvyyspäiväykseen asti. Kukin tuotantoympäristö- ja rehunäyte olisi tutkittava laboratoriossa erikseen. 20 Toimenpiteet todettaessa salmonella tuotantoympäristönäytteestä Tilanteessa, missä tuotantoympäristönäytteessä todettaisiin salmonella, tulisi rehualan toimijan 12 :ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ohella toteuttaa soveltuvin osin toimenpiteitä salmonellabakteerin jäljittämiseksi ja tartunnan laajuuden selvittämiseksi sekä suorittaa tehostettu puhdistus ja desinfiointi. Tämän jälkeen tuotantoympäristöstä tulisi ottaa normaalia enemmän näytteitä, jotta voitaisiin vakuuttua puhdistustoimien onnistumisesta. Rehun jakelu tulisi tarvittaessa keskeyttää. 6

7 Rehuaineita valmistavan toimijan tulisi lisätä rehuaineiden näytteenottoa ja rahtisekoittajan aloittaa rehunäytteenotto. Rehuseoksia valmistavan toimijan tulisi ottaa näytteitä myös muista kuin lopputuotteista sekä tutkia lastausnäytteet. Myös rehun tuotanto tulisi tarvittaessa keskeyttää. 21 Rehuseosten kuumennuskäsittely Maa- ja metsätalousministeriön toukokuussa 2009 asettaman salmonellapientyöryhmän toimeksiantoon liittyi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia valmistaville toimijoille tehty kysely. Kysely lähetettiin 27 toimijalla, joista 26 vastasi siihen. Kyselyssä tiedusteltiin muun muassa missä määrin kuumennuskäsittely toteutuu eri eläinlajien- ja ryhmien erityyppisillä rehuilla. Vastausten perusteella voitiin todeta, että broilereiden, kalkkunoiden ja munivien kanojen rehuseokset (täysrehut ja tiivisteet) kuumennettaisiin vähintään 81 C:n vuoden 2009 loppuun mennessä, jolloin kyselen ajankohtana vielä käynnissä olleet uudet investoinnit valmistuisivat. Sikojen ja nautojen rehujen osalta tilanne oli kuitenkin erilainen, sillä vaikka kyseisten rehujen valmistajilla oli niin ikään kuumennuskäsittelyinvestointeja meneillään, rehun valmistusta tapahtui myös alhaisemmissa lämpötiloissa (70 80 C:ssa) tai kokonaan ilman kuumennuskäsittelyä. Kyselyssä pyydettiin myös toimijoita arvioimaan investointien tarvetta ja niiden kustannuksia tilanteessa, missä broilereiden, kalkkunoiden, munintakanojen, sikojen ja nautojen rehuseokset tulisi kuumennuskäsitellä vähintään 81 C:ssa. Kyselyn ajankohtana jo meneillään olevien ja seuraavien 1-3 vuoden aikana tarvittavien investointikustannusten yhteissummaksi arvioitiin noin 10 miljoonaa euroa yhden raelinjan muutoksen ollessa 0,5 1 miljoonaan euroa. Kyseiset luvut eivät sisällä kuitenkaan kustannusarvioita pienempien toimijoiden osalta, jotka edellä mainitun kuumennuskäsittelyvelvoitteen toteutuessa joutuisivat uusimaan rehunvalmistuslaitteistonsa kokonaan. Salmonellapientyöryhmän loppuraportin ja toiminnanharjoittajille elokuussa 2009 järjestetyn keskustelutilaisuuden perusteella ehdotetaan, että kansalliseen salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien eläinlajien rehuseokset tulisi kuumennuskäsitellä. Näin ollen kuumennuskäsittely koskisi kanojen, broilereiden ja kalkkunoiden sekä sikojen ja nautojen rehuseoksia. Kyseisten eläinlajien osalta tarkoitettaisiin kaikkia ikä- ja polvivaiheita. Rehuseokset tulisi kuumentaa siten, että niiden lämpötila rakeistuksen jälkeen mitattuna olisi vähintään 81 C. Toimija voisi kuitenkin käyttää alhaisempaa lämpötilaa, mikäli hän pystyisi osoittamaan, että käytetyn kuumennusajan ja alhaisemman lämpötilan yhdysvaikutus vastaisi teholtaan sitä salmonellabakteerien tuhoutumisvaikutusta, joka saavutetaan 81 C:ssa. Käytetty lämpötila tulisi kuitenkin olla vähintään 75 C:tta. Kuumennuskäsittelyvelvoite ei koskisi toimijoita, joiden vuosituotanto olisi korkeintaan neljä miljoonaa kiloa. Kyseiset toimijat käyttävät yleisesti Suomessa viljellyistä valkuaiskasveista valmistettuja rehuaineita ja kotimaista viljaa. Vaikka alkuperältään kotimaisistakin rehuaineista voi löytyä salmonellaa, tuontivalkuaisrouheet ovat selkeästi suurin salmonellariski. Alle neljän miljoonan kilon vuosituotannossakin kuumennuskäsittelyn voisi kuitenkin jättää suorittamatta vain, mikäli rehuseoksen valmistuksessa käytettävien rehuaineiden valmistuksen näytteenotossa olisi noudatettu, mitä 14 :ssä säädetään. Rehuaineiden 14 :n mukainen näytteenottovaatimus koskisi sekä Suomessa viljellyistä kasveista saatavia rehuaineita että tuontirehuaineita. 7

8 Kuumennusvelvoite ei koskisi kivennäis- ja vitamiinirehuja. Kivennäisrehulla tarkoitettaisiin rehuseosta, jonka tuhkapitoisuus on vähintään 40 %. Vitamiinirehulla tarkoitettaisiin täydennysrehua, jonka käyttötarkoitus on vitamiinien lisääminen eläimen päivittäiseen ruokintaan. Kuumennusvelvoite ei myöskään koskisi nestemäisiä rehuseoksia, joiden kosteuspitoisuus on yli 50 %. Edellä mainittujen poikkeusten lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto voisi myöntää hakemuksesta poikkeusluvan sellaisille erikoisrehuille, joille kuumennuskäsittely vähintään 75 C:ssa ei soveltuisi kyseisen rehun rakenteen tai ominaisuuden siitä kärsimättä. Kyseisiä rehuseoksia voisivat olla esimerkiksi lääkeaineita sisältävät lääkerehut. Kaikkia rehuja ei myöskään tarkoituksella rakeisteta (esimerkiksi jauheiset ja myslityyppiset rehut). 8 luku Erinäiset säännökset 25 Voimaantulo Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan xxx päivänä kesäkuuta Asetuksella kumottaisiin maa- ja metsätalousministeriön rehualan toiminnanharjoittamisesta annettu asetus (712/2008). 26 Siirtymäsäännökset 21 :ssä tarkoitetun kuumennuskäsittelyvelvoitteen osalta olisi tarkoituksenmukaista antaa toimijoille riittävän pitkä siirtymäaika kuumennuskäsittelyyn liittyvät investointitarpeet huomioiden. Siipikarjan rehuseosten osalta siirtymäaika olisi yksi vuosi ja sikojen ja nautojen rehuseosten osalta kolme vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. 8

9 Liitteet Asetuksella muutettaisiin liitteitä 1, 3, 4 ja 8. Liitteeseen 1 lukuun II lisättäisiin uutena toimintona rehun vienti (kohta 13). Liitteessä 3 lueteltaisiin rehuaineita, joiden tuonti toisesta EU-maasta tai kolmannesta maasta vaatisi toimijan tekemän saapumis-/ ennakkoilmoituksen. Kyseisiin rehuihin katsotaan liittyvän erityinen salmonellariski. Öljykasvien siemenet ja hedelmät -rehuaineluokasta poistettaisiin aikaisemmin listalla esimerkkeinä mainitut maapähkinä ja auringonkukan siemenet. Kyseisistä tuotteista ei näin ollen uuden asetuksen voimaantultua tarvitsisi tehdä enää ilmoitusta virallista salmonellanäytteenottoa varten. Vastaavasti kyseiseen luokkaan lisättäisiin proteiinit, jolloin jatkossa esimerkiksi soijaproteiinikonsentraattien tuonnista tulisi ilmoittaa etukäteen Elintarviketurvallisuusvirastolle. Liitteessä 3 mainittujen rehuaineluokkien rehut olisivat myös niitä, joita valmistettaessa, käytettäessä, varastoitaessa tai kuljetettaessa tulisi noudattaa luvuissa 4 ja 5 säädettyä näytteenottoa ja kuumennuskäsittelyä soveltuvin osin. Liite 4 (10 :ssä tarkoitetut erityisen riskialttiit rehut, joiden maahantuonti vaatii ennakkoilmoituksen) kumottaisiin tarpeettomana. Liitteeseen 8 (uusi liite 7) lisättäisiin kirjanpitovelvollisuus koskien siiloja, joihin rehua on toimitettu. Täten asianomaista rehuerää koskevien yleistietojen ohella tulisi pitää kirjaa siitä, mihin siiloon rehuerä on toimitettu. 9